Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Päätettäessä esiopetusta koskevasta lainsäädännöstä eduskuntahan edellytti, että hallitus antaa kolmen vuoden kuluttua asiasta selonteon, jossa arvioidaan uudistuksen vaikutuksia ja asetettujen tavoitteiden toteutumista. Tämän lisäksi eduskunta hyväksyi kuusi muuta esiopetukseen liittyvää lausumaa, joihin hallitus nyt käsiteltävällä selonteolla myös vastaa.

Tämä laadittu selonteko on poikkeuksellisen laaja ja sisällöltään hyvin kattava ja monipuolinen. Valmistelussa on käytetty monipuolista monitahoarviointia, jolloin tätä arvioitavaa asiaa lähestytään useista eri näkökulmista. Tietoja kerättiin hyvin erilaisilla kyselyillä. Kysyttiin esiopetuksen järjestäjiltä, päiväkotien johtajilta, koulujen rehtoreilta, esiopetusta antavilta opettajilta, perusopetuksen ensimmäisten vuosiluokkien opettajilta sekä lasten vanhemmilta. Tämä laaja ja monipuolinen arviointimenetelmä takaa sen, että tästä aineistosta voidaan nyt tehdä luotettavia johtopäätöksiä esiopetusuudistuksen vaikutuksista ja myös asetettujen tavoitteiden toteutumisesta esimerkiksi koulutuksen perusturvan näkökulmasta. Lisäksi nyt voidaan tehdä vertailuja eri läänien, kunta- ja myös kieliryhmien välillä.

Viime vuosina on ollut käynnissä laaja koko varhaiskasvatusta ja erityisesti yleissivistävää koulutusta koskevien säädösten uudistamisvaihe. Esiopetusuudistus käynnisti tämän koko kasvatuksen ja opetuksen kentän kattaneen uudistuksen. Esiopetuksella tarkoitetaan oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna annettavaa suunnitelmallista opetusta ja kasvatusta, jossa lähtökohtana on lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen lapsilähtöisesti. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, ja se joustavoittaa ja helpottaa koulunkäynnin aloittamista.

Esiopetusuudistus on hyvin onnistunut sosiaalinen innovaatio. Se on koulutuspoliittisesti merkittävä uudistus, ja se loi maahamme koulutusjärjestelmän ensimmäisen portaan. Siitä huolimatta, että tämä esiopetukseen osallistuminen ei ole pakollista lapselle, korkea osallistumisaste, 96 prosenttia, osoittaa, että uudistus on ollut tarpeellinen ja toivottu lasten ja vanhempien taholta.

Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomi on saavuttanut nopeasti Oecd:n tason esiopetukseen osallistuvien lasten määrässä, ja nykyisin nämä Suomen vertailuluvut ovatkin Oecd-maiden huippua. Koulussa järjestettävään esiopetukseen osallistuu 21 prosenttia, viidennes, ja päivähoidossa järjestettävään vajaat 80 prosenttia lapsista.

Lasten ja perheiden näkökulmasta on hyvä, että esiopetuspaikka ja päivähoitopalvelut ovat lähellä lasta ja myös lähellä toisiaan. Tämä on vaikuttanut myös myönteisesti tähän Suomen korkeaan osallistumisasteeseen. Näitä mahdollisia osallistumisen esteitä on poistanut myös esiopetuksen kuljetusedun voimaantulo tänä syksynä 1. elokuuta alkaen. Tämäkin uudistus paransi lasten mahdollisuutta osallistua esiopetukseen.

Merkittävää on, että arvioinnin mukaan esiopetus edistää lasten kasvu-, kehitys- ja oppimisvalmiuksia yhdenvertaisesti koko maassa. Esiopetuksen päättyessä lasten valmiudet koulunkäynnin aloittamiseen ovat hyvät. Kehittymistä tapahtuu esiopetusvuoden aikana esimerkiksi sosiaalisissa ja eettisissä valmiuksissa, suullisessa ilmaisussa, kielen havainnoinnissa, kirjallisuudessa sekä matematiikkaan liittyvissä valmiuksissa. Esiopetuksessa käytetään lapsen kasvulle ja kehittymiselle tärkeitä työtapoja. Siinä on mukana aina leikkiä, liikunnallista toimintaa, ongelmanratkaisuja ja konkreettisia kokeiluja. Suurimmalle osalle lapsista esiopetus tuottaa lisää valmiuksia, mikä oli yksi tämän uudistuksen keskeinen tavoite.

Näistä korkealaatuisista ja tasa-arvoisista tuloksista huolimatta koulutuksen perusturvaa esiopetuksessa pitää edelleenkin vahvistaa. Esiopetukseen osallistuvalla lapsellahan on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Lapsilla on lainsäädännön mukaan oikeus turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön, mikä tämän arvioinnin mukaan toteutuukin hyvin. Esiopetusta annetaan pääosin monipuolisen toiminnan mahdollistavissa turvallisissa ja viihtyisissä tiloissa. Päivähoitopaikkojen esiopetustilat arvioitiin toimivammiksi kuin kouluissa. Vaikka esiopetustilat ovat pääosin asianmukaiset, tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, että 20 prosentissa tilat rajoittavat esiopetuksen järjestämistä siten, että opetussuunnitelman ja opetuksen tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista. Lasten turvallisen liikkumisen takaamiseksi esiopetustiloja sekä lähiympäristön liikennejärjestelyjä tulee myös parantaa entisestään pienelle lapselle turvallisemmiksi.

Opetushenkilöstön kelpoisuus on esiopetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Opetushenkilöstön kelpoisuustilanne on hyvä riippumatta esiopetuksen järjestämispaikasta. 94 prosenttia opettajista on kelpoisia tehtäväänsä. Avustavasta henkilöstöstä 72 prosentilla on tehtävään soveltuva ammatillinen kelpoisuus. On erittäin tärkeää, että opetushenkilöstön kelpoisuustilanne säilyy jatkossakin hyvänä. Tämän edistämiseksi opetusministeriö onkin rahoittanut vuosien 2001—2003 aikana esiopetusta antavien opettajien 15—20 opintoviikon laajuista maksutonta pätevöittämiskoulutusta, joka suunnattiin päivähoidon tehtävissä toimiville, asetuksessa säädetyt edellytykset täyttäville sosiaalikasvattajan, sosiaalialan ohjaajan ja sosionomin tutkinnon suorittaneille. Pätevöittämiskoulutukselle asetetut laadulliset ja määrälliset tavoitteet toteutuivat hyvin.

Opetusministeriö on tukenut siirtymäkauden aikana kolmen opintoviikon laajuista maksutonta opetustoimen henkilöstön täydennyskoulutusta, mihin on osallistunut myös päivähoidon hallinnon alaista henkilöstöä. Opetuksen järjestäjän tulee jatkossa suunnatakin voimavaroja esiopetusta antavan henkilöstön täydennyskoulutukseen riippumatta siitä, onko henkilöstö opetustoimen vai päivähoidon alaista henkilöstöä.

Erityisen ongelmallista on, että esiopetuksen järjestämispaikoista 20 prosenttia ei ole varautunut korvaamaan esimerkiksi sairauslomien tai täydennyskoulutuksen aiheuttamia poissaoloja kelpoisilla sijaisilla. Tämä vaikeuttaa esiopetuksen tavoitteiden saavuttamista, vaarantaa lasten turvallisuutta ja henkilöstön työssäjaksamista. Tämä on asia, jonka hoitaminen on kuntien vastuulla.

Opetusministeriö antoi vuonna 2000 esiopetuksen järjestäjille suosituksen opetusryhmien muodostamisesta. Suosituksen mukaan esiopetuksen opetusryhmään saa kuulua pääsääntöisesti enintään 13 oppilasta. Jos esiopetusta antavan opettajan ohella ryhmän työskentelyyn osallistuu koulunkäyntiavustaja, lastenhoitaja tai muu tehtävään soveltuvan koulutuksen suorittanut henkilö, opetusryhmän enimmäiskoko voi olla enintään 20 oppilasta. Päivähoitopaikassa seitsemää yli kolmivuotiasta lasta kohden tulee olla yksi kasvatusvastuussa oleva henkilö.

Riippumatta siitä, järjestetäänkö esiopetusta koulussa vai päivähoitopaikassa, ryhmäkokosuositus ylittyy joka kolmannessa esiopetusryhmässä. Suosituksen mukaisen opetusryhmän enimmäiskoon väliaikaisesta ylittämisestä on näin ollen selvästikin tullut pysyvä käytäntö. Näin ei voi olla, sillä jokaisen lapsen kehityksen monipuolinen tukeminen esiopetuksen tavoitteiden mukaisesti edellyttää, että suosituksen mukaiset ryhmäkoot toteutuvat käytännössä esiopetuksen järjestämispaikasta huolimatta. Tämän varmistamiseksi esiopetuksen ryhmäkoko tuleekin mielestäni määritellä lainsäädännössä.

Lainsäädännön mukaan oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Esiopetusryhmistä 60 prosentissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja joka kolmannessa opetusryhmässä oppilashuolto on arvioinnin mukaan riittämätöntä.

Oppilashuolto pitää turvata kaikille sitä tarvitseville lapsille lainsäädännön edellyttämällä tavalla. On tärkeää, että riittävän varhain tunnistetaan oppimisvaikeudet ja niiden syyt ja pystytään myös auttamaan lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteiskunnalle on paljon kalliimpaa jättää nämä asiat hoitamatta, puhumattakaan siitä, millaista vahinkoa tällaisesta piittaamattomuudesta aiheutuu lapsen hyvinvoinnille, kasvulle ja kehitykselle.

Selkeä laiminlyönti on se, että kaikille erityisopetukseen siirretyille tai otetuille lapsille ei ole laadittu lainsäädännön edellyttämää henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa, niin sanottua hojksia. Tämä tilanne esiopetuksen järjestäjän tuleekin korjata välittömästi.

Arvoisa puhemies! Esiopetuksen valtionosuuden laskennallinen peruste vuonna 2003 oli noin 4 000 euroa lasta kohden. Tämä on 7 prosenttia suurempi kuin kuntien siihen käyttämä rahamäärä. Ero on yli 14 miljoonaa euroa, mikä osoittaa, että valtakunnallisesti esiopetus on resursoitu niin, että esimerkiksi nämä edellä mainitut pikaista korjausta vaativat toimenpiteet voidaan ja tulee voida toteuttaa. Kun kyseessä ei ole korvamerkitty valtionosuus, kysymys on ennen kaikkea siitä, että kunnat suuntaavat jo olemassa olevat resurssinsa esiopetukseen.

Vaalien jälkeen meillä kaikilla on nyt tietysti mahdollisuus osoittaa, että kunnallisvaalikampanjoiden aikana esitetyt lupaukset peruspalveluiden tärkeydestä myös käytännössä lunastetaan, ja siitä syystä kunnissa olisi syytä katsoa, että nämä puutteelliset aukkokohdat myös laitetaan kuntatasolla kuntoon.

Pertti Salovaara /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esiopetusuudistus on nuori, päinvastoin kuin keskimääräinen esiopettaja, joka on kokenut mutta nuorekas. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko osoittaa, että esiopetuksen tehokkuus, vaikuttavuus ja taloudellisuus ovat sopusoinnussa.

Keskusta yhtyy opetusministeriön ja esiopetusta järjestävien kuntien käsitykseen, jonka mukaan tehty esiopetusuudistus on onnistunut. Turvallinen esiopetusympäristö sisältää asialliset tilat, sopivan ryhmäkoon, ammattitaitoisen ja sitoutuneen henkilöstön, hyvät psykologien, neuvolan ja erityislastentarhanopettajien antamat palvelut sekä riittävät määrärahat. Näistä kunnat ovat huolehtineet hyvin. Esiopetuksessa olevien lasten saaminen kuljetusedun piiriin syksyllä 2004 oli myös erinomainen, esiopetuksen tasavertaista saavutettavuutta parantava lisäys, jota keskusta on pitkään ollut ajamassa.

Kehittämisen varaa tietysti aina on, sen selontekokin toteaa. Siksi haluankin Keskustan ryhmän puolesta kiinnittää erityisesti huomiota muutamiin seikkoihin, jotka kaipaavat vielä jatkokehittelyä. Tällaisia ovat muun muassa lapsen henkinen ja ympäristön turvallisuus, koulun ja kodin yhteistyö, erityistukea tarvitsevat lapset ja opetushenkilöstön täydennyskoulutus sekä opettajien sukupuolijakauma.

Herra puhemies! Kasvatus- ja opetusalalla tyypillisesti esiopetuksesta huolehtivat pääasiassa naiset. Alan koulutukseen hakeutuneista vain noin 3 prosenttia on miehiä. On myös kuntia, joissa esiopetuksen parissa ei työskentele lainkaan miehiä. Lasten kehittymisen kannalta olisi suotavaa, että jatkossa myös pienten lasten kasvatus ja opetus jakautuisi tasaisemmin naisten ja miesten kesken. Yhteiskunnan ja perheiden monimuotoistuessa tarve miehen mallille ei kuitenkaan ole hävinnyt. Siksikin olisikin toivottavaa, että miesten osuus kouluttautuneista esiopettajista olisi nykyistä suurempi. Kysymys on tietysti myös ammatillisesta tasa-arvosta. EU:n komission tavoitteen mukaan päivähoito- ja esiopetuspalveluissa työskentelevästä henkilökunnasta tulisi 20 prosenttia olla miehiä. Tästä tavoitteesta ollaan meillä vielä aika kaukana.

Keskusta kannattaa varsinkin pienten oppijoiden kohdalla lähikouluperiaatetta eli tässä tapauksessa esiopetuksen järjestämistä tutussa lähiympäristössä. Tämä tukee lapsen perusoikeutta turvallisuuteen ja tuttuun ympäristöön. Liikenneturvallisuus ja sen puute esiopetuspaikoissa ja niiden läheisyydessä on asia, johon tulee kiinnittää jatkossa huomiota. 7 prosenttia päiväkodeista ja kouluista on sellaisia, että niiden liikenneympäristön voidaan katsoa olevan lasten kannalta turvaton. Tämä merkitsee liikenneturvallisuusriskiä noin 4 000:lle esiopetuksessa olevalle lapselle. Liikenneturvallisuusriskillä tarkoitetaan esimerkiksi vilkasliikenteistä katua opetuspaikan välittömässä läheisyydessä. Matka esiopetukseen ja sieltä pois on muuttunut entistä turvallisempaan suuntaan kuljetusedun saamisen myötä.

Herra puhemies! Liikunnan ja liikkumisen kansanterveydellinen merkitys on niin mittava, ettei esiopetuksessa ole mahdollista väheksyä liikunnan merkitystä. Lapsi liikkuu luonnostaan, kun hän saa siihen mahdollisuuksia. Mikäli esiopetukseen osallistuva lapsi saa mahdollisuuksia omaehtoiseen liikuntaan ja leikkiin viikoittain, on se liian vähän. Pienten lasten liikunnassa fyysisen kunnon kannalta tärkeitä ovat rauhalliset ja riittävän pitkäkestoiset suoritukset, esimerkiksi retkeily lähimetsissä. Tämä tukee esiopetuksen paitsi liikunnallisia myös ympäristö- ja luonnontietouden kehittämiseen liittyviä tavoitteita. Kaikki esiopetusryhmät eivät tietenkään ole tasavertaisessa asemassa sijaintinsa kannalta, mutta jokaisen toimipisteen lähellä riittää varmasti monenlaista tutkittavaa lapsille.

Vaikka esiopetus on uusi porras koulutukseen, on leikin ja leikin avulla oppimisen rooli toiminnassa tärkeä. Esiopetukselle säädettyjen tavoitteiden toteutumisen kannalta on merkittävää, että ryhmissä vallitsee kiireetön, positiivinen ja kannustava ilmapiiri. Leikin osuus onkin selonteon perusteella ilahduttavan suuri ja lapsilla on päivittäin mahdollisuus omien tunteidensa ja mielipiteidensä ilmaisuun. Sadut ja tarinat laajentavat lasten sanavarastoa ja kehittävät ajattelua ja mielikuvitusta sekä luovat pohjaa kielelliselle kehitykselle ja lukemaan oppimiselle. Olennaista on kuitenkin se, miten leikkiä käytetään opetusmenetelmänä, onko leikki vain lasten vapaata toimintaa aikuislähtöisten ja aikuisjohtoisten toimintatuokioiden välillä. Näin ei tule olla, siitä lienemme kaikki samaa mieltä.

Toimiva erityisopetus on tukea ja ohjausta. Keskimäärin 60 prosentissa maamme esiopetusryhmistä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Heidän tarpeistaan tulee huolehtia keskitetysti. Eniten sarkaa on eri kieli- tai kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten esiopetuksen tavoitteiden turvaamisessa. Tällaisissa tapauksissa yhteistyö esi- ja alkuopettajien kanssa on arvokasta. Näin saadaan lasten oppimisen kannalta huomattava etu, kun vaikeuksiin voidaan puuttua jo niiden alkuvaiheessa. Oppimisvaikeuksissa ehdottoman tärkeää on juuri riittävän varhainen puuttuminen, jolloin tuloksiakin on lupa odottaa enemmän kuin jos tukitoimet aloitetaan vasta, kun on ensin "katsottu muutama vuosi".

Vanhempia tulee tukea heidän kasvatustyössään, ja samalla tulee korostaa vanhempana olemisen vastuun merkitystä. Ongelmien mahdollisimman varhainen havaitseminen auttaa myös siirtymävaiheessa esiopetuksesta ensimmäiselle koululuokalle. Viestit päivähoidossa ja esiopetuksessa havaitusta lasten levottomuuden, itsekeskeisyyden ja malttamattomuuden lisääntymisestä viime vuosien aikana sekä negatiiviset muutokset työrauhan antamisessa, tavaroista huolehtimisessa, hyvissä käytöstavoissa sekä toisten työn arvostamisessa on otettava vakavasti. Emme voi ummistaa silmiämme alkavalta pahoinvoinnilta. Varsinkin tässä ajassa on peräänkuulutettava yhteisöllisyyttä. Esiopetus voi parhaimmillaan olla tuloksellista, syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa.

Herra puhemies! Tulevaisuudessa esiopetushenkilöstöltä, niin kuin hoito-, kasvatus- ja opetusalalla yleensäkin, vaaditaan entistä enemmän taitoja kohdata erilaisia lapsia, erilaisia oppijoita ja erityisesti erilaisia tukitoimia tarvitsevia lapsia. Työnantajana kunnan tulisikin luoda henkilöstön lisäkoulutukselle suopeaa ilmapiiriä sekä kehittää kannustimia, joiden avulla henkilöstön lisäkoulutus ei kävisi työntekijälle taloudellisesti kannattamattomaksi. Eräitä koulutuksen painopisteitä ovat erityispedagoginen täydennyskoulutus sekä tietoteknisen alan koulutus. EU:n komissio on asettanut jäsenmailleen tavoitteen järjestää jatkuvaa koulutusta työn ohessa henkilöille, jotka työskentelevät lasten kanssa.

Vanhempien ja opettajien yhteistyö on yksi koulutuksen haasteista. Onnistunut yhteistyö vahvistaa kaikkien kolmen osapuolen, lapsen, vanhempien ja opettajan, luottamusta toisiinsa. Opetusta lähellä tapahtuva päätöksenteko niin koulu-, paikallis- kuin alueellisellakin tasolla pitää yhteiskunnan ja dynaamisen koulun yhteydet kunnossa joustaen tarpeen mukaan. Kotien on saatava kuuluviin oikeutensa ja arvonsa, mutta tiedostettava myös velvollisuutensa kasvattajina.

Herra puhemies! Selonteossa todetaan, että kunnat saavat päättää minkä lautakunnan ja hallintokunnan alaisuuteen esiopetus kunnassa sijoitetaan. Esiopetus voi siten olla kunnassa yhden tai useamman lautakunnan alaista toimintaa. Näin tulee keskustan mielestä jatkossakin olla. Koulutoimi, sosiaalitoimi ja, kolmanneksi, näiden yhdistelmä vastaavat käytännössä tasavahvasti esiopetuksen toteuttamisen vastuusta Suomessa. Myös valtakunnallisesti tehty hyvä yhteistyö opetushallinnon ja sosiaali- ja terveyshallinnon kesken muun muassa varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia tehtäessä osoittaa hallinnonalojen lisääntyvän yhteistyön merkityksen, tuloksellisuuden sekä myös välttämättömyyden. Hallinnon jäykkyys voi rapauttaa esiopetuksen tavoitteita. Byrokratia ei saa olla este järkevälle kuntien väliselle eikä sisäiselle yhteistyölle. Taloudelliset tavoitteet eivät myöskään saa koskaan mennä pedagogisten tavoitteiden edelle.

Esiopettajien määräaikaisten työsuhteiden suuri määrä on asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Lapsi tarvitsee kestäviä ja luotettavia aikuissuhteita. Lasten laadukkaan esiopetuksen turvaamiseksi tulee kuntien erityisesti huolehtia henkilöstön työsuhteiden jatkuvuudesta. Pätevän henkilökunnan saamiseen vaikuttavat olennaisesti palkkaus ja työolot.

Herra puhemies! Esiopetukseen osallistuminen on lapselle vapaaehtoista. Suurin osa eli 96 prosenttia kuusivuotiaiden ikäluokasta käyttää tätä mahdollisuutta. Esiopetuksen ulkopuolelle jää noin 2 300 lasta. Heidän kohdallaan esiopetuksen tarpeen kattaa seurakunnan järjestämä kerhotoiminta tai muu sellainen toiminta, joka pystyy tarjoamaan lapselle virikkeitä ja vuorovaikutusta ja edistämään sosiaalisuutta. Vanhemmilla on edelleen ensisijainen vastuu lasten kasvattamisesta ja oikeus päättää esiopetukseen osallistumisesta. Esiopetusmalli palvelee pehmeää siirtymistä tavoitekeskeisempään koulumaailmaan.

Jutta  Urpilainen  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esiopetusuudistuksessa poliitikot ovat olleet pienen ihmisen asialla. Näin totesi opetusministeri Maija Rask esitellessään hallituksen esitystä esiopetuslaiksi vuonna 1999. Tässä sosiaalisessa innovaatiossa onkin ollut kysymys nimenomaan lasten koulutuksellisen tasa-arvon turvaamisesta.

Esiopetuksen ensisijaisena tavoitteena on lapsen ensimmäisen koulupäivän tasa-arvo: se että erilaisista kasvuympäristöistä tulevien lasten kouluvalmiuseroja tasoitetaan ennen perusopetuksen alkamista. Nyt käsittelyssä olevan selonteon mukaan näissä tavoitteissa on onnistuttu suhteellisen hyvin. Toki kehittämistarpeitakin on edelleen.

Sosialidemokraattien mielestä esiopetuslaki on ollut merkittävä uudistus lasten syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Oikeus maksuttomaan esiopetukseen liittyy yhteiskunnallista tasa-arvoa vahvistavaan koulutuspoliittiseen linjaan, jota sosialidemokraatit ovat vuosikymmenien aikana tukeneet. Kuvaavaa on, että varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen välimaastoon sijoittuva esiluokka on ollut tavoitteena SDP:n koulutuspoliittisessa ohjelmassa jo vuonna 1969.

Esiopetuslaki oli myös laadullinen uudistus, jossa luotiin koulutusjärjestelmäämme uusi ensimmäinen porras. Keskeistä esiopetuksessa on lasten innostaminen oppimaan uusia asioita oman kiinnostuksensa mukaisesti leikin ja leikinomaisen toiminnan kautta.

Oppivelvollisuus, peruskoulu-uudistus sekä erityis- ja tukiopetus ovat koulutuksellisen tasa-arvon kulmakiviä. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Paavo Lipposen toisen hallituksen toteuttama esiopetusuudistus kuuluu näiden kulmakivien joukkoon. Koulutuspoliittisen merkittävyyden lisäksi esiopetusuudistuksella on myös laajoja yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia lasten varhaiskasvatukseen ja lapsiperheiden asemaan. Maksuton esiopetus on merkittävä tulonsiirto lapsiperheille. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että eduskunta käy laajan keskustelun esiopetusuudistuksen toteutumisesta ja esiopetuksen kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että esiopetuksessa on selonteon mukaan tapahtunut sekä määrällistä että laadullista edistymistä. Kuusivuotiaiden ikäluokasta noin 96 prosenttia osallistui viime vuonna esiopetukseen. Tämä arvio osoittaa, että esiopetusuudistus oli tarpeellinen. Osallistumisaste on erittäin korkea koko maassa, ja Suomen vertailuluvut ovat Oecd:n huippua. Tämän vuoden elokuussa voimaan tullut esiopetuksen kuljetusmatkaetuus on omalta osaltaan edistänyt lasten osallistumismahdollisuuksia esiopetukseen.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että esiopetuksessa on voitu yhteensovittaa päivähoidon ja opetustoimen toimintakulttuureja ja eri kasvatustraditioita. Tulokset osoittavat, että huolenpito, kasvatus ja opetus ovat rakentuneet sisään varhaiskasvatuksen toimintatapoihin toisin kuin useimmissa Oecd-maissa. Toki moniammatillista yhteistyötä tulee edelleen lisätä ja kehittää.

Lain käsittelyvaiheessa kannettiin huolta siitä, pitäisikö laissa määritellä, minkä hallintokunnan alaisuuteen esiopetus sijoitetaan. Päätösvalta asiassa haluttiin kuitenkin jättää kunnalle. Tämä linja osoittautui oikeaksi. Tärkeintä on huolehtia lasten ja henkilöstön asemasta sekä esiopetuksen laadusta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kiinnittää erityistä huomiota kahteen selonteon esille tuomaan epäkohtaan: esiopetuksen suuriin ryhmäkokoihin ja puutteelliseen oppilashuoltoon.

Esiopetusta koskevassa lainsäädännössä ei ole esiopetuksen ryhmäkokosäännöksiä muuten kuin erityisopetuksen ja vaikeimmin vammaisten lasten osalta. Sen sijaan opetusministeriö on antanut suosituksen opetusryhmän koosta. Onkin hyvin valitettavaa, että opetusministeriön ryhmäkokosuositus ylittyy joka kolmannessa esiopetusryhmässä. Sosialidemokraatit korostavat riittävän pienen opetusryhmän merkitystä niin lapsen edun kuin opettajan työssäjaksamisenkin kannalta. Vain pienissä opetusryhmissä on mahdollista huomioida lasten yksilölliset tarpeet. Tämän vuoksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee opetusministeri Tuula Haataisen äsken esittämää näkemystä siitä, että ryhmäkoko määriteltäisiin lainsäädännössä.

Sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan perustana on se, että oppilas saa myös tarvitsemansa oppilashuollolliset palvelut. Noin 60 prosentissa maamme esiopetusryhmistä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, mutta niistä joka kolmannessa ryhmässä tuki on todettu riittämättömäksi. Tämä onkin vakava puute, johon on syytä puuttua.

Erityisopetuksen lisäksi riittämättömiä palveluita on havaittu koulupsykologin, puheterapeutin sekä koulukuraattorin osalta. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa sitä, että oppilashuolto tulee turvata koko maassa kaikille sitä tarvitseville lapsille lainsäädännön edellyttämällä tavalla ja jokaiselle erityisopetukseen siirretylle lapselle tulee laatia henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.

Esiopetuksen laatuun kuuluu myös turvallinen oppimisympäristö ja ammattitaitoinen henkilöstö. Vaikka esiopetustilat ovat tällä hetkellä pääosin asianmukaiset, viidennes esiopetustiloista ei ole opetustavoitteiden kannalta riittävällä tasolla. Esiopetuksessa opetushenkilöstön kelpoisuustilanne on hyvä, sillä selonteon mukaan noin 94 prosenttia opettajista on kelpoisia tehtäväänsä. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä jatkossa tuleekin korostaa pätevien sijaisten käyttöä sekä esiopetushenkilöstön täydennyskoulutusta. Selonteko toteaa aivan oikein, että tämä on tärkeää sekä henkilöstön työssäjaksamisen että oppilaiden turvallisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Esiopetusuudistus on ollut kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut. Se on lisännyt lasten hyvinvointia ja edistänyt hyvin esimerkiksi heidän sosiaalisia ja matemaattisia valmiuksiaan sekä suullista ilmaisuaan. Myös alueiden välinen yhdenvertaisuus toteutuu, kuten opetusministeri Haatainen puheenvuorossaan totesi. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että esiopetusuudistus on myös vienyt pohjaa pois vaatimuksilta varhentaa koulunaloitusikää. Koulunaloitusiässä on jo nyt tarvittavaa joustavuutta lapsen tarpeiden mukaan.

Kunta ohjaa vahvasti alueensa koulutuksen kehittymistä. Kunnissa tehdään valintoja niin lähikouluperiaatteen toteutumisesta kuin esiopetuksen riittävistä resursseista. Kunnat käyttävät 14,4 miljoonaa euroa vähemmän rahaa esiopetukseen kuin siihen tarkoitettujen valtionosuuksien laskennallinen peruste on. Sosialidemokraattien mielestä kuntien olisi suunnattava esiopetuksen rahoitusta erityisesti pieniin ryhmäkokoihin, oppilashuoltoon, erityisopetukseen, sijaisten palkkaamiseen ja täydennyskoulutukseen. Näillä toimenpiteillä turvataan esiopetuksen laatu ja koulutuksellinen tasa-arvo myös tulevaisuudessa.

Kaarina Dromberg /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Esiopetusuudistusta voidaan pitää erittäin hyvin onnistuneena, mistä kiitos kuuluu Lipposen hallitukselle, joka näki uudistuksen tärkeyden ja antoi esityksen eduskunnalle.

Perheiden kannalta maksuton esiopetus on ollut merkittävä parannus, jonka ansiosta yhä useampi kuusivuotias on saanut nauttia laadukkaasta ja hyvin organisoidusta esiopetuksesta. Esiopetuksen maksuttomuus ja kuntien velvollisuus sen järjestämiseen takaavat perheille ja lapsille aiempaa tasa-arvoisemmat ja yhtenäisemmät mahdollisuudet osallistua esiopetukseen. Uudella lainsäädännöllä varhaiskasvatus- ja koulutusjärjestelmäämme on saatu kulttuurisesti ja toiminnallisesti uusi ensimmäinen porras. Maksuttoman esiopetuksen toteuttaminen merkitsi selvää parannusta myös siihen, että sekä päivähoidon että koulutoimen piirissä järjestetty opetus tuli maksuttomaksi.

Uudistuksen tärkeänä tavoitteena oli saada entistä useammat lapset kattavan esiopetuksen piiriin. Tässä tavoitteessa on onnistuttu, sillä kuten selonteossakin mainitaan, osallistumisprosentti on peräti 96. Esiopetuksen kattavuutta voidaan siis pitää varsin hyvänä koko maassa, jopa koko maailmassa.

Esiopetuksen keskeisenä tavoitteena on parantaa lapsen oppimisedellytyksiä ja edesauttaa lasten joustavaa siirtymistä varhaiskasvatuksen piiristä alkuopetukseen. Kouluvalmiuksien taso vaihtelee paljon, ja siksi esiopetuksella on suuri merkitys siinä, miten näitä valmiuksia pystytään tasoittamaan ennen varsinaisen oppivelvollisuuden alkamista. Onnistunut esiopetus johtaa parempiin kouluvalmiuksiin ja sitä kautta hyviin oppimistuloksiin ja kouluviihtyvyyteen, josta nyt viime aikoina on paljon keskusteltu.

Lainsäädännön mukaan kunnat voivat vapaasti päättää perusopetuslain tarkoittaman esiopetuksen hallinnollisesta sijoittumisesta kunnassa eli siitä, minkä lauta- tai hallintokunnan alaisuuteen esiopetus kunnassa sijoitetaan. Myös järjestämispaikka on kunnan päätettävissä. Käytännöt ovat tältä osin muodostuneet varsin kirjaviksi. Joissakin kunnissa esiopetusta annetaan jopa useamman hallintokunnan alaisuudessa. Tämä ei ole aivan ongelmatonta, vaan aiheuttaa melkoista hajanaisuutta ja suuria eroja opetusjärjestelyjen suhteen. Koulujen ja päiväkotien lähtökohdat antaa esiopetusta ovat hyvin erilaiset.

Annu Brotheruksen tuoreessa väitöskirjassa on tutkittu, miten esiopetuksen toimintakulttuurit poikkeavat toisistaan kouluissa ja päiväkodeissa lapsen näkökulmasta. Havainto on selvä: Instituution vaikutus toimintakulttuuriin on hyvin voimakas. Päiväkotien opetussuunnitelmat olivat suppeita ja osittain epäjohdonmukaisia, ja arjen toiminnot korostuivat. Kouluissa tapahtuvalle esiopetukselle luontaista oli, että opetussuunnitelmat liittyivät selvästi koulun kirjoitettuun opetussuunnitelmaperinteeseen, ja tunnusomaista oli oppituntien ja välituntien vuorottelu.

Tarkoitukseni ei ole asettaa koulujen ja päiväkotien yhteydessä annettua esiopetusta paremmuusjärjestykseen, mutta on hyvä lausua ääneen niiden erilaisuus. Asiaa on myös tarkasteltava perheiden näkökulmasta. Vanhemmille on pääsääntöisesti vakuutettu, että esiopetus on samanlaista riippumatta siitä, missä sitä annetaan. Tämä väite ei siis pidä paikkaansa. Vanhempien on vaikea tehdä valintoja lapsensa parhaaksi, jos heille ei anneta oikeata ja riittävää tietoa. Valiokunnan onkin syytä paneutua tähän asiaan kuullessaan asiantuntijoita.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tilannetta selkeyttäisi se, että esiopetus olisi — huom. hallinnollisesti — kaikissa kunnissa opetustoimen yhteydessä. Opetuksen järjestämispaikka voisi silti jatkossakin olla kunnan päätettävissä. Esiopetus on kuitenkin jo nyt tiiviissä yhteydessä alkuopetukseen. Kuten OAJ:kin on todennut, yhtenäinen hallinto helpottaisi erityisopetuksen ja oppilashuollon järjestämistä sekä edesauttaisi oppimisvaikeuksien varhaista havainnointia ja ehkäisyä. Näin turvattaisiin myös perheiden tasavertaisuus.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää esiopetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja opetuksen korkean laadun varmistamiseksi tärkeänä, etteivät opetusryhmät muodostu liian suuriksi. Erityisopetuksessa opetusryhmän enimmäiskoko on säädetty oppilasmääränä, mutta muuten opetuksen järjestäjille on annettu vain suositus. Sen mukaan opetusryhmiä muodostettaessa pohjana olisi nykyinen osapäivähoidon mitoitus eli ryhmään saisi kuulua pääsääntöisesti enintään 13 esiopetusta saavaa oppilasta. Esimerkiksi lastenhoitajan ollessa mukana työskentelyssä ryhmäkoko voi nousta 20:een. Selonteon mukaan ryhmäkokosuositus ylittyy joka kolmannessa opetusryhmässä. Nykyiset ryhmäkokosäännökset ovatkin liian tulkinnanvaraisia ja johtavat liian suuriin ryhmäkokoihin. Näin ollen voidaan todeta, että sivistysvaliokunnan mietinnössään esittämä huoli siitä, riittääkö suositustasoinen ohje kunnille, oli aiheellinen. Näyttöä on nyt saatu siitä, ettei pelkkä suositus riitä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle lakiesityksen ripeällä aikataululla, niin että ryhmäkoot saadaan riittävän pieniksi jokaisessa Suomen kunnassa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen periaatteisiin kuuluu vahvasti se, että vastuu lapsen kasvatuksesta on ensisijaisesti vanhemmilla. Perheet joutuvat kuitenkin tasapainoilemaan työelämän kasvavien vaatimusten, pahimmillaan työttömyyden ja kodin, välillä. Vanhemmat tarvitsevatkin tukea kasvatustyössään. Yhteiskunnan vastuu on suurempi silloin, kun lasten selviytymistä voidaan edistää ammatillisella osaamisella. Samalla kun esiopetus tukee lasta ja perhettä, se ehkäisee yhteiskunnallista syrjäytymistä.

Erityisopetuksen ammattitaitoa tarvitaan esiopetuksessa havaitsemaan sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. On tärkeää, että lasten kehitykseen ja oppimiseen vaikuttavat ongelmat havaitaan ja niihin puututaan riittävän varhain. Oppimisvaikeuksien ja sosiaalisen kehityksen ongelmien ennaltaehkäisyyn ja seulomiseen on varattava riittävät voimavarat ja tukitoimet. Tästä syksystä lähtien esikoululaisilla on ollut koululaisten tapaan oikeus myös ilmaisiin kuljetuksiin, mikä lisää kuntien välistä yhdenvertaisuutta ja alueellista tasa-arvoa koulutuksen saatavuudessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei kuitenkaan hyväksy hallituksen tapaa rahoittaa uusi kuljetusetuus siten, että rahat ovat pois perusopetuksesta.

Arvoisa puhemies! Lasten mielestä esiopetuksen parhainta antia ovat leikki, kaverit, ulkoilu ja oppiminen turvallisen aikuisen ohjauksessa. Aikuisen näkökulmasta esiopetus on parhaimmillaan osa elinikäistä kehitystä ja oppimista, johon yhdistetään päivähoidon ja koulun parhaat puolet. Esi- ja alkuopetusvaihe sijoittuu lapsen kehityksessä herkkyysvaiheeseen, jolloin lapselle aukeaa koko abstraktinen maailma luku- ja kirjoitustaitoineen. Jos esiopetus auttaa lasta löytämään oppimisen ilon ja ohjaa häntä positiiviseen koulunkäynnin aloittamiseen, tavoitteemme on toteutunut.

Unto Valpas  /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton sivistyspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että tasa-arvoista oppimista edistetään parhaiten tukemalla varhaiskasvatusta. Esiopetus on vasemmistoliiton mielestä oikeus ja osa varhaiskasvatusjärjestelmää. Kun edellinen hallitus päätti käynnistää maassamme esikoulujärjestelmän, niin se oli yksi merkittävin koulutuspoliittinen päätös Lipposen toiselta hallitukselta. Esiopetuksella on jo nyt ollut myönteisiä vaikutuksia, joiden merkitys edelleen kasvaa, kun järjestelmä kehittyy. Tässä mielessä esiopetuksen toteutuminen on puolueemme tavoitteiden mukainen saavutus.

Suomi on koulutuspolitiikan kärjessä maailmassa. Meidän järjestelmämme perustuu pääasiassa yhteiskunnan ylläpitämään ja rahoittamaan tasa-arvoiseen koulutukseen kaikkien koulutusmuotojen osalta. Tästä hyvästä järjestelmästä olemme myös harvinaisen yksimielisiä. Jopa kokoomus, joka muuten on yksityistämässä lähes kaikkea mahdollista, hyväksyy yhteiskunnan ylläpitämän koulujärjestelmän. (Ed. Pulliainen: Toistaiseksi vaan!)

Aivan aluksi, arvoisa puhemies, toteaisin, että se aika, jolloin esiopetusjärjestelmä on toiminut, osoittaa sen, että järjestelmä on toimiva ja sitä tarvitaan. Vaikka tämä on kovin lyhyt aika ja kokemuksia esiopetuksen vaikutuksista esimerkiksi perusopetukseen ja muuhun, myöhempään opiskeluun ei ole riittävästi, on kuitenkin aivan selvää, että varhaiskasvatus ja pedagoginen esiopetus tasoittavat lasten eroja elinikäisen opiskelun alkumetreillä. Eli esiopetus, joka tapahtuu leikinomaisesti oppien, antaa sellaisia valmiuksia lapsille, että he selviytyvät paremmin perusopetuksessa. Nämä valmiudet puolestaan ehkäisevät ja siten vähentävät erityisopetuksen tarvetta niin perusopetuksessa kuin muussakin opetuksessa myöhemmin. Ryhmämme mielestä panostus esiopetukseen on varhainen ja hyvä panostus tulevaisuuteen. Hyvällä opetuksella säästämme siis myös kustannuksia koulutuksen myöhemmissä vaiheissa.

Tulevaisuutta ajatellen vasemmistoliitto uskoo, että lapsen oppimista ja sosiaalisten taitojen osaamista pidetään niin tärkeänä asiana, että jatkossa esiopetuksen piiriä voidaan laajentaa alle kuusivuotiaisiin, uusiin ikäluokkiin, aivan niin kuin monissa Euroopan maissa on jo tehty. Haluamme kuitenkin korostaa, että vasemmistoliitto ei kannata oppivelvollisuusiän alentamista, koska esiopetusta voidaan kehittää ja laajentaa, ilman että varsinaiseen oppivelvollisuuteen puututaan. Tämähän on jo voitu käytännössä todeta nykyisin voimassa olevassa järjestelmässä, missä oppivelvollisuusikä ja esikouluikä ovat erilaiset.

Vasemmistoliitto pitää hyvänä myös sitä, että esiopetusta voidaan antaa tulevaisuudessa sekä päivähoidossa että koulun puitteissa. Molemmat edellä mainitut toteutustavat ovat hyviä, ja ne ovat hyvin onnistuneet tehtävissään esiopetuksen järjestämisessä.

Arvoisa puhemies! Esitän muutamia huomioita selonteosta. Kuusivuotiaiden ikäluokasta 96 prosenttia osallistuu esiopetukseen Suomessa. Tämä on varsin korkea määrä, ja se kertoo siitä, että esiopetus nähdään tärkeäksi ja siitä ei jäädä mielellään pois.

Kuljetusetuuden säätäminen on hyvä asia, ja se on parantanut kaikkien lasten mahdollisuuksia osallistua esiopetukseen. Toisaalta näyttää kuitenkin siltä, että kuljetusetuus taidetaan maksattaa muun perusopetuksen kustannuksella. Tämä tuli selväksi monissa lausunnoissa, kun hallituksen talousarvioesitystä käsiteltiin sivistysvaliokunnassa. Eli tämä on selvä huono kohta tässä kuljetusasiassa, jos sillä on vaikutuksia sitten muuhun perusopetukseen.

Hallituksen selvityksestä käy selville, että suurimmalle osalle lapsista esiopetus on tuonut lisää valmiuksia. Tämä on ryhmämme mielestä hyvä asia, ja sitä kannattaa edelleen seurata, ettei ainakaan esiopetuksessa pääse syntymään syrjäytyneitä lapsia tai syrjäytyneitä ryhmiä.

Ryhmäkoko esiopetuksessa on ongelma saadun selvityksen perusteella. Opetusministeriön ryhmäkokosuositus ylittyy joka kolmannessa esiopetusryhmässä. Ryhmämme mielestä liian isot ryhmät niin esiopetuksessa kuin perusopetuksessakin vaarantavat niin kasvatus- kuin oppimistavoitteiden toteutumista. Perussyy näyttää tähänkin asiaan olevan se, että hallitus on ryhtynyt säästämään väärässä paikassa. Koulutus on Suomen menestyksen peruspilareita, ja sen heikentäminen tulee kyllä kostautumaan myöhemmin. Tässä ministeri Haatainen toi näkemyksenään esille, että tämä ryhmäkoko pitäisi kirjata lain tasolle. Meidän ryhmämme kannattaa ajatusta, ja toivomme, että tästä tulee selkeä esitys hallitukselta. Pelkillä puheilla tämä ongelma ei korjaudu.

Tilakysymykset esiopetuksen osalta ovat myös osittain puutteelliset, koska 20 prosentissa tilat rajoittavat esiopetuksen järjestämistä tavoitteiden mukaisesti. Tässäkin asiassa katseet kääntyvät hallituksen puoleen. Eikö tosiaankin näin korkean työttömyyden vallitessa kannattaisi käynnistää nykyistä enemmän julkisia investointeja muun muassa koulutiloihin verohelpotusten sijaan? Tätä elvytyskeinoahan käytettiin hyvin tuloksin aikanaan Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Eli näitä investointeja odottaisimme nyt tapahtuvan nykyistä enemmän.

Hallituksen selonteossa todetaan, että erityisesiopetukseen, sijaisten palkkaamiseen ja esiopetushenkilöstön täydennyskoulutukseen ei ole varattu tarpeeksi määrärahoja. Tämä on valitettavaa, koska näistä asioista on huolehdittava ensisijaisesti, jos haluamme ehkäistä lasten ongelmia ja varhaista syrjäytymistä. Ryhmämme mielestä hallituksen on syytä kiinnittää näihin asioihin nykyistä parempaa huomiota.

Arvoisa puhemies! Esiopetusuudistus oli yksi suuri saavutus Lipposen toiselta hallitukselta. Koulutuspolitiikka olikin sen yksi tärkeä painopistealue. Nykyisen hallituksen aikana tilanne on kuitenkin muuttunut merkittävästi. Hallituksen kuntapolitiikan seurauksena esiopetukseen ja perusopetukseen tulevat voimavarat ovat vähentyneet huomattavasti. Totean tässä vain sen, minkä Kuntaliiton asiantuntija toi esille sivistysvaliokunnassa. Asiantuntijalausunnon mukaan, kun kaikki tekijät, muun muassa valtionosuuksien lisäykset, kunnilta otettava pakkolaina, kunnille lisätyt uudet tehtävät, kustannusten nousu ja oppilasmäärien vähentyminen, huomioidaan, lopputulos on pahasti miinuksella. Kuntaliitto toteaakin, että valtioneuvoston 30.9.2004 vahvistamat yksikköhinnat vuoden 2005 valtionosuuden perusteeksi eivät vastaa edes vuoden 2003 toteutuneita kustannuksia vaan jälkeenjääneisyys kasvaa edelleen. Tästähän seuraa se, että kunnat joutuvat kustannusten nousussa rahoittamaan myös vajaaksi jäävän valtionosuuden.

Arvoisa puhemies! Esiopetukseen ja myös perusopetukseen liittyvät suurimmat ongelmat ovat valtion rahoituksen jälkeenjääneisyydessä. Vaje ensi vuodelle opetustoimen sektorille on arvioitu noin 100 miljoonaksi euroksi. Jos hallitus ei muuta politiikkaansa koulutukselle myönteisemmäksi, niin meidän hyvä koulujärjestelmämme joutuu vaikeuksiin. Suomi tarvitsee hyvän koulujärjestelmän, ja sitä ei kannata vaarantaa lyhytnäköisillä leikkauksilla ja säästötoimilla.

Kirsi Ojansuu /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esiopetus on koulutuksen perusturvaa. Se on monissa puheenvuoroissa jo todettu. Esiopetusuudistus on ollut merkittävä muutos, joka tasoittaa lasten elinolosuhteista johtuvia oppimiskyvyn eroja. Sen avulla voidaan tarjota koulun aloittaville lapsille yhtäläiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä edellytystensä mukaan. Osallistuminen esiopetukseen on kasvanut vuosina 1999—2003 lähes sataan prosenttiin, kansainvälisesti erittäin korkealle tasolle. Hieno saavutus.

Esiopetuksessa on viime vuosina noussut esiin ongelmia, jotka on korjattava mahdollisimman ajoissa. On siis hyvä, että selonteko annetaan nyt järjestelmän oltua toiminnassa vasta kolme vuotta. Ratkaisevaa tietenkin on se, miten hallitus päättää tähän selontekoon reagoida: jääkö se pelkäksi keskustelupaperiksi, vai tartutaanko siinä esiin nousseisiin ongelmiin määrätietoisesti. Vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että selonteko ei jää pelkäksi puheeksi. Siinä nousee esiin useita asioita, jotka vaativat pikaisia toimenpiteitä.

Suurin ongelma esiopetusselonteon muuten ansiokkaassa toteutuksessa on lasten psyykkisen hyvinvoinnin rajaaminen sen ulkopuolelle. Syy rajaukseen ei käy selonteosta ilmi. Ihmettelemme suuresti, miksei psyykkisen ympäristön eli lasten kokemusmaailman tarkastelua ole otettu mukaan. Oudoksumme valintaa erityisesti siitä syystä, että lasten psyykkinen pahoinvointi on viime vuosina kasvanut ja sen hoidosta ja hoitamatta jättämisestä aiheellisesti on keskusteltu hyvin paljon — eilenkin tässä salissa siitä puhuttiin.

Esiopetuksen tarkastelussa tulisi ilman muuta huomioida psyykkisen hyvinvoinnin näkökulma, sillä esiopetuksessa olisi mahdollista panostaa lasten psyykkisten ongelmien aikaiseen tunnistamiseen. Psyykkisen hyvinvoinnin tarkastelun poisjättäminen on mielestämme opetusministeriön taholta huolestuttava arvovalinta, joka heijastelee läpi koko selonteon. Sieltä esimerkiksi käy ilmi se, että fyysinen terveys arvioidaan psyykkistä terveyttä tärkeämmäksi, ja se näkyy muun muassa arvioitaessa oppilashuollollisten palvelujen riittävyyttä. Vakavaksi puutteeksi nostetaan viidesosan tyytymättömyys neuvola- ja kouluterveydenhoitajapalveluihin, mutta jätetään täysin huomioimatta se, että lähes kolmannes vastaajista pitää psykologipalveluita riittämättöminä.

Arvoisa puhemies! Merkittävin selonteossa esiin nouseva epäkohta, johon muutkin ovat puuttuneet, on esiopetuksen ylisuuret ryhmäkoot. Ryhmien koko vaikuttaa suoraan laadullisiin tavoitteisiin. Suuressa ryhmässä ei saa yhtä hyvää opetusta kuin pienemmässä. Suuri ryhmä on myös turvallisuusriski lapsille, sillä pätevinkään opettaja ei pysty valvomaan riittävän hyvin ylisuurta ryhmää. Nykyisen suosituksen mukaan opetusryhmään saa kuulua 13 oppilasta. Jos ryhmän työskentelyyn osallistuu opettajan lisäksi toinen ammattilainen, kuten koulunkäyntiavustaja, opetusryhmän enimmäiskoko voi olla 20 oppilasta. Suosituksissa todetaan myös, että ryhmän enimmäiskoko voidaan väliaikaisesti ylittää, jos se on opetuksen luonteen, opetuksessa käytettävän työskentelytavan tai jonkun pakottavan syyn takia perusteltu. Suosituksista huolimatta esiopetuksen ryhmäkokojen valtakunnallinen tarkastelu osoittaa, että jopa 20 lapsen ryhmäkoko ylitetään kolmanneksessa opetusryhmistä.

Ylisuurten opetusryhmien määrä kasvoi viime vuonna. Syy opetusryhmien kasvamiselle löytyy kuntatalouden ongelmista. Kuntatalouden ahdingon syynä on hallituksen into siirtää vastuuta hyvinvointivaltion veropohjasta kunnille. Hallituksen veronkevennyssuunnitelmat luovat peruspalveluiden järjestämisestä vastaaville kunnille paineita kunnallisveron korotukseen. Ei ole yllättävää, että ainakin 80 kuntaa suunnittelee veroprosenttinsa korottamista ensi vuodelle. Ne kunnat, jotka eivät korota veroprosenttiaan, joutuvat tinkimään palveluistaan. Esiopetuksessa säästöpaineet merkitsevät sitä, että kunnat joutuvat hankkimaan säästöjä kasvattamalla ryhmäkoon suositusta suuremmaksi. Tästä kärsivät lapset. Ylisuuret ryhmät näkyvät opetuksen tuloksissa. Huikeimmat ja vastuuttomimmat tapaukset, kuten selonteossa mainittu 43 oppilaan ryhmä, vaativat välitöntä puuttumista. Lasten turvallisuudesta ei saa tinkiä.

Koska suositukset ylitetään liian usein, myös vihreä eduskuntaryhmä esittää, että ryhmäkoko määritellään lakisääteisesti ja ilahduin, kun ministeri Haatainen on valmis tähän. Mutta sehän tarvitsee lisärahoitusta, aivan selkeästi.

Arvoisa puhemies! Esiopetuksen kyvyssä vastata erilaisten erityisryhmien tarpeisiin on puutteita. Erityisopetuksessa ryhmäkoot ovat suuria. Kymmenen oppilasta on liikaa opettajille ja lapsille. Erityisopetus kärsii pätevien opettajien puutteesta sekä esiopetuksessa että peruskoulussa. Merkittävä puute erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla on myös henkilökohtaisten opetussuunnitelmien puuttuminen. 44 prosentille, lähes puolelle, oppilaista ei ole tehty henkilökohtaista opetussuunnitelmaa, vaikka se on lakisääteinen.

Maahanmuuttajien lapsilla on keskimääräistä muita huonommat valmiudet koulun aloittamiseen. Esiopetuksen tulisi erityisesti pyrkiä näiden erojen tasoittamiseen, mutta nykyisellään siinä onnistutaan huonosti. Tämä on hyvin huolestuttavaa, sillä koulumenestys on merkittävä tulevaisuuden pärjäämistä määrittävä tekijä. Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvista lapsista 70 prosentilta puuttui henkilökohtainen opetussuunnitelma. Lisäksi maahanmuuttajien lapsilla on käytännössä harvoin mahdollisuus saada oman äidinkielen opetusta esiopetuksessa.

Selonteko osoittaa, että Suomessa on ryhmä koululaisia, joilla on koulun alkaessa esiopetuksesta huolimatta heikot koulunkäyntivalmiudet. Onko tässä kyse siitä, ettei esiopetuksessa ole onnistuttu tunnistamaan oppimishäiriöitä, kuten lukivaikeuksia, ja puuttumaan niihin? Huomionarvoista ja huolestuttavaa on, että arviolta 16 prosentilla lapsista on koulun aloittaessaan korkeintaan kohtalaiset koulunkäyntivalmiudet. Käytännössä he ovat erityisopetuksen tarpeessa ensimmäiseltä luokalta alkaen. Miten näiden lasten tarpeisiin voidaan vastata? Miten heidän mahdollisuuksiaan koulussa pärjäämiseen voidaan esiopetuksella parantaa?

Yllättävää on havaita, että pienellä osalla lapsista esiopetusvuosi heikentää oppimisen edellytyksiä. Vaikka kyse on vain puolesta prosentista lapsia, vihreä eduskuntaryhmä toivoo ilmiöiden syiden analyysiä. Tämä tieto on niin yllättävä, että toivomme valiokuntatyöskentelyssä voitavan paneutua tähän ilmiöön ja sen syihin tarkemmin.

Esiopetuksella ei ole onnistuttu tasaamaan tyttöjen ja poikien välisiä eroja koulunkäyntiedellytyksissä. Tytöillä on edelleen selvästi poikia paremmat koulunkäyntivalmiudet. Sukupuolten välisiin eroihin vaikuttaminen on yksi koulutusjärjestelmämme suurista haasteista.

Toisin kuin aikaisemmin joissain puheenvuoroissa on käynyt ilmi, esiopetuksen laadussa on merkittäviä eroja kaupunkien ja maaseudun välillä. Selonteossa kerrotaan, että kaupungeissa toiminnan suunnitteluun, arviointiin sekä opettajien tukeen panostetaan huomattavasti enemmän. Kaupungeissa on vähemmän epäpäteviä opettajia kuin maaseudulla. Ero panostuksessa näkyy myös tuloksissa. Tämä voi osittain selittää sitä, että myös peruskoulun oppimistulokset ovat kaupunkiseuduilla parempia.

Vihreä eduskuntaryhmä kiittää siitä, että esiopetuksen henkilökunnalle on järjestetty opetusministeriön toimesta laajaa pätevöittämiskoulutusta vuosina 2001—2003. Esiopetuksen henkilökuntaa tulisi entistä enemmän kannustaa täydentämään osaamistaan. Tällä hetkellä viidennes lastentarhanopettajista ja 40 prosenttia luokanopettajista ei ole osallistunut täydennyskoulutukseen. Olisi tärkeää, että opettajat kykenisivät antamaan ajantasaista kasvatusta, joka palvelisi nykyhetkeä.

Arvoisa puhemies! Esiopetuksen kuulumisesta joko opetustoimen tai sosiaali- ja terveystoimen piiriin on monenlaisia mielipiteitä. Esiopetuksen siirtämistä koulutoimeen perustellaan luonnollisen jatkumon luomisena päivähoidon ja koulun välille. Sosiaalitoimessa pitämistä perustellaan toimivalla nykykäytännöllä. Molemmissa ratkaisuissa on puolensa. Vihreä eduskuntaryhmä pitää nykyistä tilannetta toimivana. Kunnilla on vapaus päättää siitä, minkä hallinnonalan alla esiopetus kunnassa järjestetään. Kunnille annettu vapaus on johtanut myös uudenlaisiin, luoviin ratkaisuihin, joissa eri hallinnonalojen välisiä rajoja on ylitetty. Monissa kunnissa esiopetuksesta vastaavat sosiaali- ja opetustoimi yhdessä. Muun muassa Oulun läänissä puolet kunnista on päätynyt tähän ratkaisuun.

On hyvä, että kuljetukset esiopetukseen ovat nyt maksuttomia. Näin esiopetukseen saadaan lapsia, jotka muuten jäisivät sen ulkopuolelle. Ikävää kuljetusasiassa on, että opetusministeriön lisämäärärahasta niin suuri osa menee kuljetuksiin, että muuhun toimintaan jää vähemmän rahaa. (Puhemies: 10 minuuttia!) Esiopetuksen vaje on 14,4 miljoonaa euroa, ja tämä näkyy opetuksen laadussa.

Lopuksi: Keskustelussa lastenkasvatuksesta on tärkeää todeta, että ensisijainen vastuu kasvatuksesta on vanhemmilla. Sitä ei lainsäädännössä ole unohdettu. Oleellista on, että lainsäädännön tavoitteet ja lähtökohta ovat lapsi- ja perhekeskeisiä. Vihreä eduskuntaryhmä on tämän selontekoon kirjatun lähtökohdan, vanhempien vastuun korostamisen, kannalla.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Förskolan kan ses som en fin symbol för vårt finländska utbildningssystem. Tack vare den får alla barn en likvärdigt god start i livet. Genom att lägga en stabil grund i början av utbildningen ökar förutsättningarna för att vi i Finland når längre och högre inom forskning och utveckling.

Trots att varje barn fick rätt till förskola redan 2001 blev systemet fulländat först nu i höst då regeringen beslöt att stöda skjutsarna till och från förskolan. I och med transporterna bör varje barn i hela landet ha möjlighet att delta i undervisningen. Det visar också statistiken. Hela 96 procent av sexåringarna deltar i förskoleverksamheten. Det här kan verkligen anses vara ett fantastiskt resultat.

Det är viktigt att de första skoldagarna blir en positiv erfarenhet. De första intrycken kan påverka inställningen till skolan för resten av skoltiden. Det finns en stor betydelse i att barnet får bekanta sig med sin kommande skolmiljö på förhand. En sådan liten sak som att få äta i skolans matsal någon gång under dagistiden kan ha en avgörande betydelse för barnets trygghetskänsla inför skolstarten.

On väärin liittää esikoulu joko peruskouluun tai päiväkotiin kuuluvaksi. Meidän tulisi nähdä esikoulu omana erillisenä vaiheena lapsen kehityksessä. Esikoulu on silta päiväkodin ja koulun välillä. Joskus voi käydä niinkin, että esikoulusta tulee eräänlainen pienoiskoulu, jossa oppilaat tutustutetaan kirjaimiin ja numeroihin. Tämä ei kuitenkaan ole esikoulun alkuperäinen ajatus. Esikoulun tavoitteena on, että lapsi kehittää motoriikkaansa, oppii ratkomaan ongelmia ja kommunikoimaan toisten kanssa. Tavoitteena on toisin sanoen luoda oikeat edellytykset oppimiselle. Valitettavasti tämä on unohdettu monissa esikouluissa.

Useimmissa tapauksissa esiopetuksella on edessään samoja ongelmia ja haasteita kuin peruskoulullakin. Yksi polttavimmista kysymyksistä on ryhmäkoko. Yli 30 prosenttia opetusryhmistä on liian suuria. Ihanteellisen kokoisessa ryhmässä ohjaaja tai opettaja ehtii tarpeen vaatiessa antaa jokaiselle oppilaalle henkilökohtaista ohjausta. Kouluympäristö on tärkeä tekijä oppimisen ja viihtymisen kannalta. Yli 60 prosentissa opetusryhmistä on sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat normaalia enemmän ohjausta ja tukea, ja yli kolmasosassa ryhmiä nämä tukitoimet ovat riittämättömät.

Suuriin ryhmäkokoihin liittyvät ongelmat ovat suoraa seurausta niukoista henkilöresursseista. Ongelmista huolimatta työntekijöiden koulutustaso on ihailtavan korkea. Yli 94 prosentilla työntekijöistä on tehtävien hoitamisen edellyttämä ammattitaito. Haasteena onkin varmistaa, että myös kaikilla sijaisilla on sama korkea koulutustaso.

Talman! En av de mer intressanta slutsatserna i redogörelsen är att inlärningsresultatet är bättre i de grupper som är placerade i anslutning till ett daghem än de som har sin verksamhet i en skola. Samtidigt anses daghemmen vara mer ändamålsenliga miljöer för förskolebarn än skolor. Det beror bland annat på att daghemsnätet är tätare än skolnätet vilket gör resorna kortare. Detta har bedömts som en viktig kvalitetsfaktor.

Det finns ändå skäl att se lite mer kritiskt på resultaten i redogörelsen, inte minst därför att de är så bra. Man bedömer att barnen har bra förutsättningar för att börja i grundskolan efter genomgången förskola. Man kan då fråga: enligt vilken bedömning? Bristen i undersökningen är att man inte har något sampel att jämföra med. För att kunna bedöma barnens utveckling i förskolan borde barnen jämföras med de barn som inte har gått i förskola. Nu har undersökningen gjorts av barnens egna barnträdgårdslärare. De har med andra ord betygsatt sitt eget arbete. Detta kan vara bra att minnas.

Puhemies! Eduskunta muutti sosiaalihuoltolakia vuonna 2003. Lain mukaan kunnat saavat itse päättää, minkä hallinnonalan alaisuuteen lasten päivähoito kuuluu. Ruotsalainen eduskuntaryhmä oli tuolloin — ja on yhä — sitä mieltä, että kuntien tulisi itse saada päättää asiasta.

Selvitys osoittaa, että lainmuutos oli hyvä. Tällä hetkellä esikouluopetus kuuluu 35 prosentissa kuntia opetustoimen alaisuuteen ja 25 prosentissa kuntia sosiaali- ja terveydenhuollon alaisuuteen. 40 prosentissa kuntia edellä mainitut hallinnonalat hoitavat esikouluasiat yhteistyönä. Juuri tätä yhteistyötä haluammekin korostaa. Sen ansiosta esikoulujen henkilökunnalla on käytettävissään kaikki tukitoiminnot. Vaikeuksissa oleva lapsi voi saada koulupsykologilta apua ongelmiinsa jo neljän vuoden iässä, jos esikoulu tekee yhteistyötä koulusektorin kanssa. Normaalisti lapsi joutuisi odottamaan kolme neljä vuotta, ennen kuin ongelmaan peruskoulun alkaessa puututaan.

Sosiaalihuoltolain väliaikainen muutos on voimassa 31.7.2008 saakka. Ruotsalainen eduskuntaryhmä toivoo, että valiokunnassa päästäisiin yksimielisyyteen suosituksesta, jonka mukaan laista tehtäisiin pysyvä.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esiopetus on koulujärjestelmämme ensimmäinen porras. Siksi siihen sisältyy samanlaisia koulutuspoliittisia tavoitteita kuin peruskoulujärjestelmäämme: tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Koulutuspolitiikalla on tasa-arvoisuuden tavoite, ja tähän tavoitteeseen pyritään myös esiopetuksella. Näiden tavoitteiden toteuttamisessa esiopetus on pärjännyt melko hyvin sekä tämän selonteon että esiopetuksesta tehtyjen aiempien tutkimusten mukaan. Alkuopetuksen opettajien mukaan lasten yhteistyötaidot ja ryhmätyöskentelytaidot sekä oppimis- ja työskentelyvalmiudet kehittyvät esiopetuksessa.

Viime vuonna Suomessa vierailleet brittitutkijat kiinnittivät tähän huomiota: meillä annetaan enemmän arvoa tavalle, jolla 6-vuotiaat kehittyvät ihmisinä, kuin sille, mitä heidän pitäisi osata ja tietää. Suomessa sosiaalisten taitojen ja opiskelutaitojen kasvattaminen on tiedollisia tavoitteita tärkeämpää. Näin pitääkin olla. Se selittää sen, että meillä 6-vuotiaiden hieman brittiläisiä alhaisempi lukemistaso ohitetaan ensimmäisillä luokilla ja ollaan jo Oecd-maiden kärjessä 15-vuotiaiden kohdalla. Siis kasvurauha ja oppimisvalmiuksien kehittäminen riittävät hyvän oppimisen perustaksi 6-vuotiaille. Tätä hyvää periaatetta ei saa murtaa eikä hukata.

Valitettavasti koulutuspolitiikkamme on viimeisen vuosikymmenen ajan saanut piirteitä markkinavetoisesta politiikasta. Opetussuunnitelmissa ja opetuksessa on panostettu lasten tietotekniseen ja tiedolliseen osaamiseen. Tavoitteena on ollut saada aikaan osaamista, joka voidaan muuttaa euroiksi ja kansantalouden kilpailukyvyksi. Ihmisenä kasvamisen ja hyvinvoinnin näkökulma on jäänyt näiden sinänsä tärkeiden asioiden alle. Tuottavuuden kasvuun tähtäävä tiedollinen opetus ei kuitenkaan riitä ihmisen kokonaisvaltaisessa kasvussa, varsinkaan kun lapset ovat nykyisin entistä turvattomampia ja juurettomampia. Tarvitaan ihmisen kokonaisvaltaisen kehittymisen ja elämässä selviämisen taitojen kehittämistä. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tätä on tärkeä painottaa esiopetuksessa jatkossa vielä enemmän, sillä selonteon mukaan sosiaalisissa ja eettisissä taidoissa jäädään kauimmaksi esiopetuksen tavoitteissa esitetyistä asioista, tasosta, mitä taidoissa pitäisi tapahtua.

Taito- ja taideaineiden tuottamalla henkisellä hyvinvoinnilla on tärkeä osansa esiopetuksen kasvatustavoitteiden saavuttamisessa. Taide- ja taitoaineet ovat tärkeä ilmaisuväylä sekä lahjakkaille että niille oppilaille, joille tiedollinen oppiminen tuottaa vaikeuksia. Oppilailla pitää olla oikeus saada koko persoonaa kehittävää opetusta. Tämä tukee kasvatustehtävää, jossa pyritään kasvattamaan lapsi ehjäksi, itsenäiseksi oman elämänsä rakentajaksi. Omien tunteiden käsittely sekä ajatusten, kokemusten ja havaintojen jäsentäminen kuvallisin ja ilmaisullisin keinoin edistävät terveen itsetunnon ja eheän maailmankuvan kehittymistä.

Arvoisa puhemies! Vaikka esiopetus saavuttaa nykyisin 96 prosenttia kaikista 6-vuotiaistamme ja luo hyvän pohjan myöhemmälle alkuopetukselle, hyvien tavoitteiden saavuttamisessa on kuitenkin vielä haasteita. Yksi niistä on haja-asutusalueiden lasten asema, kun ylipitkät ja hankalasti järjestettävissä olevat kuljetusmatkat venyttävät pienten eskarilaisten päiviä kohtuuttomasti ja aiheuttavat suuria kustannuksia. Pitkät etäisyydet ovatkin johtaneet siihen, että osa lapsista jää tämän esiopetuksen ulkopuolelle. Kysymys on silloin tasa-arvoisuudesta.

Vähintään joka toisessa esiopetusryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Erityisopetusta ja oppimista tukevia palveluja tarvitsevat eivät kuitenkaan saa riittävästi tukea omien oppimisvalmiuksien kehittämiseen. Myöskään opettajien täydennyskoulutukseen ei ole löytynyt riittävästi varoja. Selonteon mukaan joka kolmannessa opetusryhmässä oppilashuolto on riittämätöntä, eikä oppilashuoltoa ole turvattu lainsäädännön edellyttämällä tavalla sitä tarvitseville lapsille. Nämä luovat alun koulutukselliselle eriarvoisuudelle, joka monistuu koko koulutuksen ajan, jos asiaan ei puututa.

Samoin vaikuttavat myös esiopetusryhmien suuret koot. Laissa on säädetty esiopetukselle yhtenäiset raamit, kuten opettajien kelpoisuusvaatimukset, opetussuunnitelmien perusteet, opetuksen laajuus, tuntimäärät, mutta ei ryhmäkokojen enimmäismääriä. Opetusministeriön suosituksen mukaan yhden opettajan esiopetusryhmässä saisi olla korkeintaan 13 lasta. Jos koulutettuja aikuisia on kaksi, ryhmään voi kuulua 20 lasta.

Esiopetuksessa nykyisellään ryhmäkoot vaihtelevat huomattavasti. Puolet esiopetusryhmistä on yli 13-lapsisia. Joka kolmannessa ryhmässä ylittyy opetusministeriön 20 lapsen ryhmäkokosuositus. Näin suuret ryhmäkoot ovat kestämättömiä lasten tasa-arvon sekä oppimisen ja kasvun kannalta. Lasten määrä suhteessa aikuisten määrään on suoraan verrannollinen siihen, miten yksilöllisesti esiopetuksen opettaja tai ohjaaja voi lapsia kasvattaa ja opettaa. Selonteosta ilmenee, että ikävinä asioina lapset mainitsevat vaikeudet kavereiden kanssa, kiusaamisen, liian vähäisen leikkiajan, rauhattomuuden ja melun. Näitä tulee arvioida juuri ajatellen ryhmäkokoja. Lasten päivähoidon ja esiopetusta koskevien ryhmäkokosäädösten ja suositusten yhteensovittamista tulee kehittää ja arvioida. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä säädökset ovat nykyisellään liian tulkinnanvaraisia ja antavat mahdollisuuden pitää ylisuuria lapsiryhmiä.

Esiopetuksen tavoitteena on siis luoda leikki- ja oppimisympäristö, joka tarjoaa innostavaa toimintaa ja jossa lapsella on mahdollisuus kehittyä monipuolisesti. On tärkeää, että ympäristö kannustaa lasta toimimaan muiden lasten kanssa ja luovaan toimintaan. Parhaimmillaan oppimisympäristö on haastava, virikkeellinen ja erilaisiin kokeiluihin kannustava. Tämä toteutuukin selonteon mukaan keskimääräisen hyvin, ei täydellisesti. Eroja esiopetuspaikkojen välillä siis on. Esimerkiksi tilojen ja liikennejärjestelyjen turvallisuutta laiminlyödään 7 prosentissa päiväkoteja ja kouluja. Tämä merkitsee siis turvallisuusriskiä esiopetuksessa oleville lapsille. Yli 10 prosentissa päiväkotien ja koulujen tiloista ei ole huomioitu esiopetuksen edellyttämää toiminnan monipuolisuutta ja lasten tarpeita. Haasteena on vastata sosiaalisen oppimisympäristön haasteisiin niissä esiopetusta tarjoavissa kouluissa ja päiväkodeissa, joissa tämän selonteon mukaan erityisesti opetuksen ilmapiiri on vain tyydyttävää tai heikkoa tasoa; siis se on siellä mainittu, ja näin ei lasten esiopetuksessa saisi olla.

Yksi suuri kysymys esiopetusjärjestelmässä on ollut esiopetuksen järjestämispaikka. Tätä nykyä 35 prosenttia kunnista järjestää esiopetuksen opetustoimessa ja 27 prosenttia sosiaalitoimessa ja yhteisesti opetus- ja sosiaalitoimen alaisena on 37 prosenttia. Tutkija Annu Brotheruksen väitöskirjan mukaan päiväkotien ja koulujen antamassa esiopetuksessa on selviä eroja, ja näitä tulee jatkossa arvioida ja tehdä suunnitelmia sen mukaan.

Koulussa tapahtuvaa esiopetusta puoltavat näkevät sen helpottavan erityisopetuksen, henkilökohtaisten opetussuunnitelmien ja oppilashuollon järjestämistä. Koulun kanssa yhtenäisestä hallinnosta on hyötyä kustannusten kohdentamisessa ja myös henkilöstön täydennyskoulutuksen järjestämisessä ja henkilöstömitoituksessa.

Päiväkodissa järjestettävää hoitoa kannattavat nostavat esiin päiväkodin kyvyn sijoittaa oppimistavoitteet päiväkodin leikinomaiseen toimintaan, ja näin on hyvä. Tärkeää ei ole se, missä esiopetusta järjestetään, vaan se, miten esiopetus toteutetaan niin, että sen hyvät tavoitteet toteutuvat käytännössä.

Arvoisa puhemies! Hyvä esiopetus vaatii varoja fyysisen ja sosiaalisen oppimisympäristön luomiseen sekä riittäviä resursseja pienten ryhmäkokojen, erityisopetuksen ja oppilashuollon mahdollistamiseksi. Jos haluamme hyvinvointia pidemmäksi aikaa, tämä satsaus kannattaa. Erityisenä kriteerinä tulee olla sen, että lapselle on annettava aikaa elää lapsuutta ja kokea lapsuutta.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulujärjestelmä on niittänyt runsaasti mainetta ja saanut kehuja kansainvälisesti. Suomalaisten lasten lukutaito ja oppiminen ovat myös huipputasoa. Kiistatta voidaan todeta tämän perustuvan koulujärjestelmämme korkeaan laatuun, missä suurena tekijänä on varmaankin opetushenkilöstön korkea ammattitaito. Saavutettu korkea koulutustasomme tulee pystyä säilyttämään ja sitä on jatkuvasti kehitettävä, mikäli maamme aikoo pärjätä kansainvälisessä kilpailussa myös tulevaisuudessa.

Menestyminen kansainvälisessä kilpailussa edellyttää tulevilta sukupolvilta yhä korkeampaa sivistystasoa ja koulutuksen korkeaa laatua. Tässä on merkittävässä asemassa myös varsinaista kouluikää edeltävä lasten esiopetustoiminta, mikä luo edellytykset asioiden omaksumiseen, menestykseen varsinaisessa koulussa ja opintojen mahdollisimman hyvään etenemiseen.

Kansainvälisen vertailun mukaan, kuten hallituksen selonteostakin käy ilmi, koulunkäynti aloitetaan Suomessa keskimääräistä myöhemmin. Useissa maissa koulunkäynti alkaa jo 6-vuotiaana, jopa 5-vuotiaana, kun Suomessa ala-asteelle mennään 7-vuotiaana. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että suomalaiset lapset aloittaisivat koulunkäyntinsä liian myöhään, vaan kyse on enemmänkin kouluperinteestämme. Nyt muutamia vuosia käytössä ollut esiopetus on eräänlainen välimuoto varsinaisen oppivelvollisuusiän alentamisen ja perinteisen koulun aloitusajankohdan välillä. Selonteosta käy kiistatta ilmi, että esiopetuksesta on saatu valtaosaltaan myönteisiä kokemuksia. Havaitut ongelmat ovat olleet suhteellisen pieniä, ja ne ovat korjattavissa varsin pienillä tarkistuksilla.

Selontekoa tarkasteltaessa kiinnitti ensimmäisenä huomiota se, että esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen tai esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon vasta silloin, kun kyseinen matka on viittä kilometriä pidempi. Väistämättä tulee mieleen kysymys, onko tämä koulumatkan pituusvaatimus liian suuri. Suomi on varsin harvaanasuttu alue, jossa välimatkat ovat pitkiä. Toisaalta kaupungeissa koulumatka saattaa olla liikenteellisesti hyvinkin vaarallinen, minkä vuoksi onnettomuuden vaara on merkittävän suuri. Tästä on valitettavia esimerkkejä aivan lähiajoiltakin. Perussuomalaisten mielestä varsinkin esikoululaisten maksuton koulukuljetus tulisi laajentaa koskemaan nykyistä lyhyemmän koulumatkan omaavia lapsia. Näistä asioista on aika paljon rakenteita olemassa. Kun varsinaisia koululaisia menee kouluun, niin kyllä se esikoululainenkin siinä samassa kyydissä pääsisi.

Kohtuuttomalta tuntuu myös nykyisessä määräyksessä oleva säännös siitä, että esiopetuksessa oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään 2,5 tuntia. Kyseinen odotusaika yhdistettynä useamman tunnin pituiseen kouluaikaan merkitsee käytännössä 6-vuotiaalle lapselle aikuisen työpäivän pituista koulupäivää. Tämän pituisia koulupäiviä voidaan mielestämme edellyttää vasta peruskoulun yläasteella olevilta oppilailta. Näin ollen koulumatkan enimmäisosuus koulupäivästä tulisi saada nykyistä lyhyemmäksi.

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutushenkilöstö on, kuten alussa jo totesin, ammattitaidoltaan erittäin pätevää. Tämä on havaittavissa kaikilla mittareilla mitattuna. Myös esiopetusta antavien henkilöiden koulutustaso on varsin korkea. Opetushenkilöstöstä yli 70 prosenttia on koulutukseltaan lastentarhanopettajia, noin 10 prosenttia luokanopettajia ja loput erityislastentarhanopettajia ja sosiaalikasvattajia. Esiopetusta antavien opettajien kelpoisuustilanne onkin erittäin hyvä, sillä kaikista opettajista peräti 94 prosentilla on tehtävään vaadittava kelpoisuus. Lapsemme ovat siis erittäin hyvissä käsissä esikoulujärjestelmässämme. Silmiinpistävä yksityiskohta hallituksen selonteossa oli se, että ainoastaan muutama prosentti koulutukseen osallistuneista ja esikouluopetusta antavista opettajista on miehiä. Tämä sama sukupuolten välinen vääristymä on luonnollisesti havaittavissa koko koulujärjestelmässämme, mutta esiopetuksessa tilanne lienee vieläkin kärjistyneempi. Mielestämme miesten osuutta tulisi saada tavalla tai toisella nostetuksi, sillä kiistatta on todettu tärkeäksi miesopettajan antama miesmalli, varsinkin pienille pojille.

Perusongelma niin esikoulun kuin koko koululaitoksen osalta lienee siinä, että opettajakunnan palkkaus on työn rasittavuuteen verrattuna liian alhainen. Tilanne on sama kuin terveydenhuollonkin osalla, eli työnantaja, siis kunnat, näin kunnallisvaalien alla, eivät huomioi työn vaativuutta ja rasittavuutta palkan määrässä — vaikkakin tietysti työehtosopimukset käyvät ammattijärjestöt. Vaikka tiedämmekin kuntien tämänhetkisen vaikean taloustilanteen, tulisi lasten opetuksesta ja tulevaan elämään valmistamisesta vastaavien henkilöiden työtä arvostaa myös palkallisesti nykyistä paremmin. Tämä lisäisi omalta osaltaan opettajan ammatin houkuttelevuutta ja toisi alalle entistä paremmin motivoituneita ja koulutustasoltaan laadukkaampia henkilöitä. Varmasti se lisäisi myös miesten mielenkiintoa opettajan tehtäviä kohtaan.

Arvoisa puhemies! Edellä esille nostamaani käytettävissä olevien määrärahojen pienuuteen liittyy myös niin esikoulun kuin varsinaisen koulujärjestelmän oppilasryhmien kokojen jatkuva paisuminen. Liian suuret oppilasryhmät ovat myös esikouluopetuksesta vanhemmilta saadun kielteisen palautteen eräs merkittävimmistä asioista. 6-vuotiaana kotoa, ehkä jopa ilman päivähoitopaikkaa, koulunsa aloittaneelle lapselle on melkoinen sokki joutua suureen oppilasryhmään, jossa opettajalta yhdelle oppilaalle liikenevä aika on varsin minimaalinen. Oppilasryhmien kokoon tulisi niin esiopetuksessa kuin peruskoulun ala-asteellakin kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä hitaammin etenevien ja oppimisvaikeuksia omaavien oppilaiden ongelmat kärjistyvät merkittävästi liian suuressa opetusryhmässä. Toisaalta erityisopetukseen tai -ryhmään joutuminen ei voi olla mikään patenttiratkaisu lapselle, jolla ei varsinaisesti ole mitään terveydellisiä ongelmia, jotka olisivat syynä hänen oppimisvaikeuksilleen.

Arvoisa puhemies! Esikoulu on merkittävä tekijä myös lasten oman elämänkatsomuksen ja etiikan kehittymiselle. Tällä hetkellä suomalaista koulujärjestelmää vaivaa perussuomalaisten mielestä oman kulttuurimme väheksyminen ja jopa vältteleminen. Kaikki perinteiseen arvomaailmaan kuuluva näyttää olevan toisarvoista silloin, kun luokassa on yksikin toisenlaista kulttuuria ja arvomaailmaa edustava henkilö. Tästä räikeimpinä esimerkkeinä ovat tapaukset, joissa jopa perinteisiä joulu- ja kevätjuhlia on sisällöltään muutettu erittäin pienen vähemmistön loukkaamisen pelosta. Mielestäni meidän suomalaisten tulee olla ylpeitä omasta kulttuuristamme, perusarvoistamme ja tavoistamme. Tämän takia perussuomalaiset katsovat, että niin esiopetuksessa kuin varsinaisessa peruskoulussakin tulee opetussisältöön ja kaikkiin muihin kouluun liittyviin toimintoihin voida sisällyttää perinteisiin suomalaisiin uskonnollisiin ja muihin arvoihin ja tapoihin liittyviä asioita huolimatta siitä, että luokalla tai koulussa on muita kulttuureja edustavia lapsia. Meillä on tähän suomalaisina täysi oikeus ja myös kansallisen perinteen mukanaan tuoma velvollisuus. Katsomme, että vieraista kulttuureista tulevilla on ensisijainen velvollisuus sopeutua meidän tapoihimme eikä meillä mukautua heidän tapoihinsa. Kaikkia toki kunnioitetaan.

Arvoisa puhemies! Kuten hallituksen selonteosta käy ilmi, esiopetusuudistuksesta saadut kokemukset ovat olleet valtaosaltaan myönteisiä. Se puoltaa omalta osaltaan jo hyväksi havaitun koulujärjestelmämme säilyttämistä sitä jatkuvasti kehittäen. Selontekoa edeltäneessä tutkimuksessa havaitut puutteet tulee pyrkiä pikaisesti korjaamaan niin, että voimme kehittää esikoulusta entistä toimivamman.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu osoittaa, että olemme varsin yksimielisiä tässä salissa siitä, että esiopetusuudistus on ollut tarpeellinen, siinä on onnistuttu ja se on kunnissa kattavasti viety läpi. Tässä keskustelussa myös tuli esille näitä puutteita, joita tämä selonteko ja tähän tehty taustatyö ja selvitykset myös selvästikin julki toivat. Mutta muutamiin asioihin haluaisin tässä puuttua.

Ensinnäkin, miksi tämä selonteko on merkittävä ja tämä työ, joka tähän on tehty niin, tässä ensimmäistä kertaa kysyttiin muun muassa vanhempien mielipiteitä näin laajasti siitä, mitä mieltä he ovat asioista. Minusta tämä on äärimmäisen tärkeä asia, joka usein unohtuu myös. On hyvin tärkeää, että tulevat kuulluiksi myös käyttäjätahot, ja vanhempien mielipidettä on siinä mielessä tärkeä kuulla. Se on koko tämän yhteistyön pohja.

Ed. Dromberg otti esille täällä kysymyksen esiopetuksen hallinnosta. Hallitus ei ota kantaa nyt tähän, missä tämä olisi parempi järjestää, mutta kyllä minusta pitäisi voida nyt luottaa kuntien järkeen ja tahtoon siinä suhteessa, millä tavalla ne järjestävät asiansa. Nyt kun tämä selvitys on tehty, ei voi osoittaa sellaista, että se olisi jommassakummassa heikommin tai huonommin hoidettu, vaan kyllä nämä käytännöt siellä kuntatasolla toimivat sisältöjen suhteen. Mutta se, missä näitä eroavaisuuksia on ollut sitten, liittyy nimenomaan siihen, miten esimerkiksi täydennyskoulutus on järjestetty. Tällaiset ongelmathan pitää tietysti kuntapäätöksenteossa poistaa, eli ei voi olla niin, että jos henkilöstö on sosiaalitoimessa, silloin ei saa niin hyvin täydennyskoulutusta kuin silloin, jos on opetustoimen piirissä. Mutta hallinnollisesti kunnat itse päättävät, ja kuten tulee selvästi näistä selvityksistä esille, näitten toimintojen sisältöön se ei vaikuta, täällä ei ole merkittäviä eroja sen suhteen, miten esimerkiksi tämä toiminnan sisältö järjestyisi tai näitä opetussuunnitelmia sovellettaisiin käytännössä.

Ed. Ojansuu otti aika erikoisen näkökulman täällä, kun väitti, että tästä selvityksestä tämmöinen hyvinvointi- tai psykologinen ote puuttuisi. Psyykkinen hyvinvointi on tässä mukana, sitä ei ole missään nimessä rajattu pois. Päinvastoin, tämähän on otteeltaan erittäin kokonaisvaltaisesti asioita lähestyvä. Mutta se on totta, että tässä tarkastellaan tätä järjestelmää, sitä mitä mieltä vanhemmat ovat tästä, mitä mieltä opettajat ovat, ja katsotaan myös konkreettisesti, miten näissä tavoitteissa on onnistuttu, miten näihin ongelmiin, joita tiedämme myös muiden tutkimusten valossa toki olevan, voidaan myös tällä järjestelmällä vastata ja mitä konkreettisesti pitäisi korjata, jotta lasten eriarvoisuutta voidaan vähentää ja hyvinvointia edistää.

Minusta se on tämän selonteon etu, että tässä ei sorruta nyt pelkästään kuvaamaan tilannetta, missä on kaikki ongelmat, koska niistä esimerkiksi kansainvälisen kouluterveyskyselyn kautta saadaan tietoa — Suomi osallistuu siihen — ja meillä tuotetaan suunnattomasti tietoa siitä, eli tiedämme sen, että osalla lapsista on erittäin vakavia ongelmia. Nythän tämä selonteko osoittaa, että oppilashuollon osalta ja erityisopetuksen osalta asiat eivät ole ihan kunnossa, ja siihen myös esitetään tässä selonteossa nyt sitten toimenpiteitä, jotta kunnissa noudatetaan lakia eli jokaiselle lapselle, joka on siirretty erityisopetukseen, laaditaan sitten oma suunnitelma, hojks, ja se seuraa tätä lasta myös sitten kouluun. Sillä tavalla saadaan pitkäjänteisyyttä lapsen asioihin.

Ed. Ojansuu otti esille myös sen, millä tavalla tämä arviointi edistäisi lasten koulunkäyntivalmiuksia. En tiedä, onko tässä vähän epätarkkuutta, mutta tämä selvitys osoittaa selvästi, että tämä edistää kaikkien lasten koulunkäyntivalmiuksia, ja siinä mielessä se on tietysti hyvä asia. Nyt sitten kun havaitaan lapsilla ongelmia, oppimisvaikeuksia tai muita ongelmia, tietysti jo lakikin edellyttää, että nämä lapset saavat sitten oppilashuollon kautta tukea ja apua, jotta he voisivat näihin erityisongelmiinsa saada ajoissa apua. Tämä selvitys osoittaa hyvin selvästi sen, kuinka laajoja itse asiassa nämä tarpeet ovat tällä hetkellä, ja osoittaa myös niitä puutteita, joita vielä toistaiseksi on olemassa.

Ed. Ojansuu otti esille asian, että puolella prosentilla olisivat vähentyneet nämä valmiudet. Siitä tuskin esiopetusta voidaan tilille pistää, että siellä se syy olisi. Varmaan voi olla, että on tämmöisiä yksilöllisiä kehityksenkulkuja, että asiat eivät menekään sillä tavalla eteenpäin, mutta kuten sanottu, nämä kaikki ovat niitä asioita, joihin pitää puuttua ja siellä yksilötasolla nähdä se, että se, jolla on vaikeuksia, hankaluuksia, saa myös siihen erityistä tukea.

Ed. Nylander puhui puheenvuorossaan, että esiopetuksesta olisi tullut tämmöinen eräänlainen minikoulu. Minä sanoisin, että tämä selvitys osoittaa sen, että esiopetuksen sisällöt ja toimintatavat ovat sellaisia, että ne oikein myönteisellä tavalla tukevat lapsen kasvua ja kehitystä, ihan niin kuin näissä opetussuunnitelman perusteissakin edellytetään. Ilahduttavasti täältä tulee esiin, että tässä toiminnassa, oli se missä tahansa järjestetty, on mukana leikki ja liikunnallinen toiminta ja että se ei ole suinkaan sillä tavalla koulumaista, että edellytettäisiin niitä samoja asioita kuin jo koulunsa aloittavilta lapsilta.

Olen kiitollinen siitä, että näin laajasti tukea tulee tälle ryhmäkokokysymykselle, ja nyt tämän selvityksen jälkeen, kun tämä eduskunnasta saadaan eteenpäin, on valmius kyllä lainvalmistelutyö aloittaa tämän ryhmäkoon täsmentämiseksi.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen otti tämän hallinnollisen asian tässä esille. Painotin nimenomaan sitä, että se hallinto olisi järkevää sijoittaa opetustoimeen mutta järjestämispaikka voisi jatkossakin olla kunnan itse päätettävissä, koska kun valmistaudutaan samalla myöskin kouluunmenoon, on erittäin järkevää, että erityisopetus ja kaikki toimenpiteet ovat valmiina jo siellä koulupuolella, oppilashuoltoryhmät ja kaikki ne työskentelymallit, joilla voitaisiin puuttua esiopetusvaiheessa niihin ongelmiin, joita siellä lasten keskuudessa on. Siinä tapauksessa olisi erittäin järkevää, että esiopetus olisi yhtenäinen jatkumo sitten myöskin siihen alkuopetukseen, joka lapsen kannalta on erittäin tärkeä vaihe.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri minusta väisteli nämä ongelmakohdat puheenvuorossaan. Tämä ryhmäkokoasiahan täällä on noussut esille, ja olen ymmärtänyt, että tässähän on suuri yksimielisyys siitä, että tätä pitää lailla säätää, ja puhuitte, että näin tultaneen tekemään tai ainakin te haluatte, että se tehtäisiin näin. Kysynkin nyt, kun tässä on näin suuri yksimielisyys, tullaanko tekemään lakiesitys todella tästä asiasta vai käykö tässä niin, että tämä jää tällaiseksi lupaukseksi, vähän niin kuin tämä palvelumaksujen katto. Siinä nähtiin, kun tästä äskettäin äänestettiin, että sitten kun tulee se tosi paikka, ollaankin aivan eri mieltä.

Toinen asia on tämä rahoituksen turvaaminen kunnille. Kuntien rahoitustilanne on nyt huomattavasti vaikeutunut nimenomaan opetustoimen osalta. Te ette maininnut sanallakaan tätä aluetta. Minusta siellähän ovat ne ongelmat, koska kunnilla ei ole rahaa. Ne joutuvat sitten monella tavalla tinkimään näistä koulutuspalveluista — se myöskin varmaan koskettaa esiopetusta. Näistä ongelmakohdista myöskin jotakin pitäisi kertoa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi, että esitin oudon näkemyksen, kun sanoin, että psyykkinen hyvinvointi on jätetty tästä selonteosta pois. Mutta sivulla 35 — pyytäisin katsomaan sitä — ensimmäisessä kappaleessa sanotaan: "Esiopetuksen oppimisympäristöstä erotettiin sen fyysinen - - ja sosiaalinen ulottuvuus - -. Psyykkisen ympäristön eli lasten kokemusmaailman tarkastelu rajattiin selonteon ulkopuolelle." Täällä sanotaan näin. Kysymyshän on silloin ihmiskäsityksestä eli siitä, katsotaanko lasta vain biologisena olentona, jolloin psyyke jätetään huomioimatta, ja tämä on erittäin tärkeä, merkittävä eettinen kysymys. Kysyn ministeri Haataiselta: Miksi tämä sivun 35 rajaus? Täällä on sanottu aivan selkeästi, että psyykkinen ympäristö rajattiin selonteon ulkopuolelle.

Toinen asia: Ministeri Haatainen nosti esiin tämän näkemyksen, että huonompaan suuntaan tapahtuu muutoksia. Se on sivulla 43, viimeinen kappale: "Esiopetus tuottaa parempia valmiuksia kehittää lapsen oppimisen edellytyksiä. Vajaalla prosentilla lapsista muutosta tapahtuu huonompaan suuntaan - -." Tähän olisi hyvä löytää analyysi, mistä tämä johtuu.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma näkökulmani painottaa myös tätä samaa, mitä edellä tuli ja joka sivulla 43 on nimenomaan näistä tuloksista, että lapsista viidenneksellä esiopetus ei tuo muutoksia arvioituihin valmiuksiin esiopetusvuoden aikana ja vajaalla prosentilla tuo muutoksia huonompaan. Minusta tässä on nyt kysymys nimenomaan paitsi ryhmäkoosta myös oppimisympäristöstä ja, kolmanneksi, mitä tässä edellä tuli, kyllä varmasti sitten ihan siitä toimintatavasta ja opettajasta — vaikka opettajat ovat päteviä ja osaavia aivan varmasti — siitä, mikä on kaiken kaikkiaan se kulttuuri, millä tavalla opetetaan, miten lapsi nähdään, erityisesti, koska täällä on myös näin, että vähäisimmät muutokset tapahtuvat sosiaalisissa ja eettisissä taidoissa sekä katsomuksellisessa yleissivistyksessä. Jotenkin haluaisin selvittää tämän, miten opettajien koulutuksessa painotetaan sitä, mistä kaiken kaikkiaan tässä lasten esiopetuksessa on kysymys, minkälaisten tavoitteitten kokonaisuudesta, että mikään ei jäisi ulkopuolelle.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tässä on nyt puututtu keskusteltaessa ryhmäkoosta asiaan, joka ei välttämättä ole suurin ongelma esiopetuksessa, vaan katsoisin, että suurimpiin ongelmiin lukeutuvat oppimishäiriöihin puuttumiset, jotka johtuvat monesta eri seikasta. Mielestäni esiopetusvaiheessa tärkeintä olisi eliminoida juuri nämä oppimishäiriöt, että oltaisiin sitten valmiita kohtaamaan kouluelämä, kun se jokaisen kohdalla sitten aikanaan koittaa. Yksi ongelma, mikä tähän liittyy, on nimenomaan psykologien saatavuus. On tutkittu ja todettu se tosiseikka, että psykologeja ei voida enää saada jokaiselle paikkakunnalle. Kysyisinkin opetusministeriltä: Ollaanko psykologien koulutusta lisäämässä eri osin Suomea, että saatavuus turvattaisiin tulevaisuudessa?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi aloitan ed. Kerolan puheenvuorosta. Onko puheenvuoro tulkittavissa niin, että keskusta ei kannata ryhmäkoon määrittelemistä lainsäädännössä?

Sitten valmiuksista, joihin ed. Rauhala viittasi: Jos nyt vajaalla yhdellä prosentilla nämä valmiudet ovat menneet huonompaan suuntaan esiopetuksen aikana, niin minusta kyllä voi lähteä siitä, että se johtuu varmasti sen lapsen elinolosuhteista siellä perheessä. Mahdollisesti perheen elämäntilanne on muuttunut sillä lailla, että sillä on ollut tämmöisiä heikentäviä vaikutuksia näihin valmiuksiin. En niinkään lähtisi hakemaan syytä tästä esiopetuksesta.

Sitten tähän hallintoasiaan, johon ed. Dromberg viittasi. Haluaisin kysyä, eikö kokoomus luota kuntien harkintakykyyn tässä asiassa, kun kokoomus kantaa huolta oppilashuollosta ja viittaa siihen, että sitä kautta, että siirretään opetustoimen alaisuuteen nyt tämä esiopetus, turvattaisiin oppilashuolto- ja psykologipalvelut. Näen itse hyvin tärkeänä, että myös siellä varhaiskasvatuksen puolella on tarjolla psykologipalveluita, on tarjolla erityislastentarhanopettajan palveluita. Minusta tämä argumentti ei ole kovin pitävä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä ryhmäkokoasiasta vallitsee kyllä yksimielisyys tässä salissa. Se on ihan hyvä, mutta toinenkin asia, ongelma, liittyy näihin esiopetusryhmiin. Se on se, että esiopetusryhmiin sijoitetaan käytännössä usein alle kuusivuotiaita eli päivähoitoon kuuluvia lapsia. Nyt kun siellä ryhmässä on siis päivähoidon varhaiskasvatuksen perusteitten alla olevia lapsia plus sitten näitä esiopetuslapsia, kuusivuotiaita lapsia, jotka kuuluvat taas perusopetuslain piiriin ja joilla on oma opetussuunnitelmansa, niin ihmettelen kovasti, miten se lastentarhanopettaja tai luokanopettaja, tai kuka siellä nyt onkin, selvittää tämän tilanteen, kun on erilaisia lapsia, eri hallintokunnissa olevia lapsia. Ei ole hyvä ratkaisu tuloksellisuuden kannalta se, että on sotkettu näitä lapsia. (Puhemies koputtaa) Kysynkin ministeriltä: Onko tätä ongelmaa ratkottu?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä tosiaankaan ymmärrä tätä ed. Vahasalon näkemystä, että lapset jotenkin sotkeentuisivat siitä, jos hallinnon rajat ovat erilaiset. Kyllä minusta ainakin täytyy ymmärtää sekin, että kun kunnilla — no, en tiedä, jos täällä jossakin niin isossa kunnassa ovat niin kaukana hallinnonalat toisistaan, että ne eivät seurustele keskenään — juuri esiopetuksen piirissähän on ollut mahdollisuus valita, kummassa tätä järjestetään, päivähoidossa vai koulun tiloissa, niin sehän on ajateltu lasten kannalta ja näitten ikään kuin asiakkaiden kannalta, että lasten ei tarvitse pomppia eri paikkoihin jne. Siinä mielessä minusta hallinnonrajat ovat ihan tekaistuja juttuja tässä. Paljon olennaisempaa on se, montako lasta siinä ryhmässä on ja pystytäänkö siinä ryhmässä silloin huomioimaan erityisen hoidon tarve. Tämä liittyy siinä mielessä tietysti näitten (Puhemies koputtaa) kuntien tarpeisiin. Minä kysyisin ministeriltä: Kun neljä prosenttia ei osallistu tähän esiopetukseen, niin onko selvitetty, minkälaisia lapsia nämä neljä prosenttia ovat, ettei siellä ole sitten syrjäytymisvaarassa olevia lapsia, joilla olisi (Puhemies koputtaa) erityistä tarvetta esiopetukseen?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kannan huolta — kuten edustajat Salovaara ja Soini — siitä, että miehiä on opettajista vain kolme prosenttia. On yleisesti todettu, että miehistä ohjausta ja myöskin miehen mallia tarvitaan eri kouluasteilla. Kysynkin nyt ministeriltä: Mitä nyt aiotaan tehdä, että miehiä saataisiin tänne koulutukseen lisää ja että miehet toisaalta pysyisivät alalla ja miten kaiken kaikkiaan koululaitoksen vetovoimasta aiotaan huolehtia?

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuen lämpimästi ministeri Haataisen esitystä siitä, että ryhmäkoosta nyt säädettäisiin lailla. Silloin kun tätä esiopetuslakia säädettiin, tähän ei ollut valmiutta ja haluttiin, että seurataan asiaa. No, nyt on seurattu. Sen seuraamisen tulos on se, että tarvitaan määräys ryhmäkoosta laissa. Miettikää nyt, hyvät edustajat, sitä, että on jopa 43 kuusivuotiasta lasta yhdessä ryhmässä. Se on aivan liian paljon, ja se on niille lapsille turvallisuuskysymys. Se on muuten yhtä paljon väkeä kuin tässä salissa on tällä hetkellä, eivätkä varmasti kuusivuotiaat istu niin hiljaa ja erillään kuin mitä me täällä teemme. Ryhmäkoosta säätäminen ei minun mielestäni voi olla mikään rahoituskysymys sen tähden, että hallitusohjelmassa esimerkiksi on todettu, että ikäluokan pienenemisestä johtuvat säästyvät määrärahat voidaan käyttää koulutuksen vahvistamiseen.

Sitten haluaisin ministeriltä kysyä: Mitenkä te sanotte suomeksi sen, kun tässä selvityksessä sanotaan, että esiopetuksen toteutuneiden (Puhemies koputtaa) kustannusten ja valtionosuuden laskennallisen perusteen välinen ero on 14,4 miljoonaa euroa?

Lopuksi, arvoisa puhemies, minä ihmettelen tätä keskustelua. Täällä puhutaan (Puhemies koputtaa) niin kuin olisi suuri ongelma tämä esiopetus. Meidänhän pitäisi puhua siitä, kuinka hyvä asia tämä on. (Puhemies: Aika!)

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kunnat saavat jo itse päättää lasten päivähoidon kuulumisesta opetustoimeen, tulisi esiopetuksenkin olla hallinnollisesti kaikissa kunnissa opetustoimen yhteydessä. Varhaiskasvatuksen ja koulutusjärjestelmän yhteinen hallinto edistäisi oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyä ja erityisten tukitointen johdonmukaista jatkuvuutta lapsen eri ikävaiheissa. Tässä on kyse arvostuksesta, siis siitä, kumpaa halutaan painottaa, lastenhoitoa vai varhaiskasvatusta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että tätä lainmuutosta ryhmäkoosta ryhdytään valmistelemaan. Kun näitä ryhmäpuheenvuoroja kuunteli, niin ministerin ja sosialidemokraattisen ryhmän ryhmäpuheenvuorot olivat yksi yhteen ja sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa lähes joka virkkeen alussa ilmoitettiin, että "tämä on sosialidemokraattista politiikkaa", mikä oli taas täsmälleen samaa kuin ministeri kertoi. Oletteko hallituksessa päässyt tästä lainmuutoksesta yksimielisyyteen, ja mikä on sen lain sisältö, jos olette päässeet yksimielisyyteen?

Sitten kiinnitän huomiota siihen, että täällä puhutaan motorisista valmiuksista; lapsen tulisi esimerkiksi pystyä istumaan paikallaan ainakin puoli tuntia. Kysyn: Tutkittiinko sitä, milloin tuo valmius menetetään, kun täällä salissa yleensä ihmiset eivät pysty puolta tuntia istumaan? (Naurua)

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleenkin nostan tämän esille, että vaikka on vain 1 prosentti niitä, joilla menevät sen esiopetuksen aikana huonompaan suuntaan oppimisen edellytykset, niin en lähtisi syitä perheestä etsimään, vaan näkisin, että esiopetus on nyt sitten sellaista, että vaikka perheessä olisi vaikeuksia, niin se nimenomaan nostaisi sen yksilön, vaikka sen yhden oppijan. Kysymykseni ovat: Miten, arvoisa ministeri, näette tämän, mikä tästäkin selonteosta nousee, että siellä on näitä yksittäisiä ongelmakohtia, vaikka esiopetus on todella hyvä asia? Miten te näette, millä mallilla näihin nimenomaan puututaan, koska minä näen ainakin, että tämmöisen yksilöllisen esiopetuksen toteuttaminen on aikamoisessa vaarassa?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kovaakin kritiikkiä esitettiin puheenvuoroani kohtaan tästä ryhmäkoon arvioinnista. Olen sitä mieltä, että ryhmäkoko on aiheellista määritellä, mutta sen rinnalle ehdottomasti katson tärkeäksi sen, että oppilashuollollisista toimenpiteistä pidetään kiinni, ihan niin kuin ministeri oikein puheenvuorossaan totesi. Esimerkiksi puheterapia, käyttäytymis-, oppimishäiriöt on ilman muuta hoidettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, etteivät kustannukset sitten kasaudu tuleville kouluvuosille, jolloin yleensä näitä ongelmia on sitä paitsi erittäin ongelmallista hoitaa ja ratkaista.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli nyt sitten puhetta tästä psyykkisestä, tai psykologisesta, rajauksesta. Todellakin täällä sanotaan kuten ed. Ojansuu totesi, mutta nyt pitää erottaa kaksi asiaa: lasten psyykkinen hyvinvointi ja sitten tämmöinen psykologinen oppimisympäristö. Tässä nyt tarkasteltiin tätä fyysistä ja sosiaalista oppimisympäristöä, ja rajaus on tehty siitä syystä, että meillä tämän selonteon puitteissa ei sellaiseen ole ollut mahdollisuutta, että olisi tätä lapsen kokemusmaailmaa alettu tarkastella ja tehdä siitä tutkimusta, joka olisi sitten todella pätevää ja validia. Siitä syystä tässä kuitenkin on tämä sosiaalinen ulottuvuus mukana eli sosiaalinen vuorovaikutus eli on käyty läpi se, miten lapsi kokee ilmapiirin, miten vuorovaikutus ryhmässä toimii, ja tarkasteltu näitä lapsen hyvinvoinnin kannalta olennaisia asioita, jotka luovat edellytyksiä psyykkiselle hyvinvoinnille myöskin.

Tämän halusin vain todeta, ettei jää väärää käsitystä ed. Ojansuulle, että tässä jollain tavalla ylenkatsottaisiin tätä psyykkistä hyvinvointipuolta lasten kohdalla. Siitä tässä ei ole kysymys, vaan ihan rajauksista, mitkä on täytynyt tämän selonteon tekemisessä tehdä. Muilta osinhan tässä on tehty hirvittävä määrä työtä. On tehty haastatteluja ja kansainvälisessä osiossa jopa soiteltu ulkomaille kerätäksemme nämä tiedot siitä, miten kattavasti tätä palvelua muissa maissa järjestetään.

Ryhmäkoosta täällä kysyttiin muutamassa puheenvuorossa, tuleeko tästä esitys. Kun olen sanonut, että tämä pitää lakitasolla säätää, niin siitä lakiesitys silloin opetusministeriössä valmistellaan.

Rahoituksesta (Puhemies koputtaa) ed. Rask kysyi, miten tämä tulos nyt on saatu. On käyty läpi se, kuinka paljon kunnat satsaavat, ja siellä on 7 prosentin aukko, eli yli 14 miljoonaa euroa olisi käytössä, valtionosuuksina jaetaan enemmän kuin mitä kunnat käyttävät, ja sillä resurssilla nyt näitä kaikkia asioita pitää kuntoon pistää, niin kuin esimerkiksi ed. Kerola täällä muun muassa totesi.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi opetusministeri Haataiselle: Kyllä täällä voi todeta, että ensi vuonna kuntatalous kiristyy aivan kuten se kiristyi tänäkin vuonna. Erittäin huolestuttavaa on se, että kuljetusetuuteen, joka on tullut kuntien velvoitteeksi, ei ole riittävästi rahaa laitettu. Kun se yhdistetään siihen, että esimerkiksi täällä Helsingissä, meidän yhteisessä kotikaupungissamme, ei niitä vaalien aikana luvattuja palautuksia yhteisöverosta ole annettu ja kunnille on tullut lisävelvoitteita, niin kyllä tilanne on aika tiukka ja todella olen huolissani siitä, kuinka rahat riittävät meillä opetukseen kouluissa, päivähoidon laatuun ja tähän esiopetukseen. Toivon todella, että tutustutte siihen todelliseen kuntatilanteeseen. Lisää rahaa ei todellakaan ole tulossa.

Mutta kysyn vielä tästä ryhmäkoosta, koska olennaisintahan esiopetuksessa on, että siellä aikuisilla on aikaa lapsille ja voidaan lapsille taata laadukas päivä ja siellä ammattilaiset voivat antaa laadukasta varhaiskasvatusta. Kysyn, onko se ryhmäkokosäädös tulossa, koska oikeusasiamies on huomauttanut (Puhemies koputtaa) kirjelmällä hallitusta ja edellyttänyt, että ensi vuoden maaliskuuhun mennessä on vastattava, uudistetaanko päivähoidon henkilöstömitoitussäädökset, ja tässä samassa yhteydessä voisi (Puhemies koputtaa: Minuutti!) ottaa myöskin tämän esiopetuksen. Eli tähän toivon vastausta.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä hallinnosta ensinnäkin: Sehän ei ole esiopetuksen ongelma, se näyttää olevan enemmänkin kokoomuksen ongelma, kun se on nostanut nyt täällä sen esille. Eihän selvityskään sitä tuo millään tavalla esille.

Mutta tämä ryhmäkoko — minä ihmettelen, jos ei se keskustan taholta ole suuri ongelma, koska se kuitenkin siinä selonteossa tuodaan esille. Herää kysymys, onko keskusta sitten tässä ryhmäkokoasiassa hallituksen selvityksen kannalla. Tämähän on hyvin pitkälle myöskin tämmöinen henkilöstön jaksamiskysymys, eli jos ryhmäkoko on suuri, niin henkilöstö ei pysty samalla tavalla hoitamaan tehtäviään ja paineet kasvavat. Kun puhutaan työssä jaksamisesta nyt tänä päivänä hyvin paljon ja kun samanaikaisesti tulee tietoja, että ministeri Filatov selvittelee, voitaisiinko vuosilomia lyhentää, niin kyllä nämä ovat minusta semmoisia asioita, että ne pitäisi aivan vakavasti ottaa. Tästä ryhmäkokoasiasta toivoisin, että keskusta selkeästi sanoo, oletteko te sillä kannalla, että se tulee lain tasolla todetuksi, koska se on nimenomaan se ydinkysymys.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu todella siltä, että hallinto ei ole ongelma muuta kuin kokoomuslaisille. Logiikka pettää jälleen sillä reunalla. Ed. Karttunen totesi, että on loistavaa, kun luotetaan kuntapäättäjiin siinä, että päivähoidolla on valinnanvaraa siinä, mihin hallintokunnan alaan kuuluu, ja hän veti siitä johtopäätöksenä, että esiopetus kuuluu koulupuolelle. Eikö kuntapäättäjien tietoisuus silloin myös tässä kohtaa ole käytettävissä ja arvioitavissa? Nyt tietysti ed. Vahasalolle tämä ei ollut mitään muuta kuin että lapset ovat hallinnollinen ongelma ylipäätään. (Välihuutoja)

Mutta esiopetuksesta täytyy todeta se, että pitkäjänteisyys on ennen kaikkea asia, mihin täytyy nyt kiinnittää huomiota. Varhaisen puuttumisen näkökohta tässä kohtaa on aivan olennainen, ja voidaan varmaan yhteisesti täällä todeta, nimenomaan kuten ed. Rask totesi, että esiopetus ei ole ongelma vaan voimavara ja lapsiin panostaminen kannattaa aina.

Paula Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tullut erittäin hyviä puheenvuoroja siitä, miten tärkeää esiopetus on, ja tämä on sillä tavalla erittäin tärkeä selonteko. Täällä on kuitenkin tullut esille näitä haasteita: pienet ryhmäkoot, erityisopetus, oppilashuolto, täydennys- ja lisäkoulutus. Miten te, ministeri Haatainen, aiotte nyt antaa neuvoja sitten kunnille, kun kunnilla ei kuitenkaan taloudellisia resursseja ole näitä lisätä? Miten toivotte, että näitä kunnissa nyt sitten kehitetään? Se ei valitettavasti selviä näistä johtopäätöksistä, jotka ovat hyvin kuvailevia. Niissä ei ole sillä tavalla menty yhtään eteenpäin, vaan siellä "vahvistetaan" ja "jatketaan kehittämistä", ja se ei paljon anna paukkuja kunnille.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tiedustella opetusministeri Haataiselta, kun tässä salissa muutama mies puhui siitä, että päivähoidon parissa on vain niin vähän niitä miehiä lastentarhanopettajina ja muutenkin, lastenhoitajina: Onko esiopetuksessa jokin mennyt pieleen sen takia, että siellä on niin paljon naisia? Emmekö kuitenkin ole koulutuksen ja tasa-arvon mallimaa?

Jos me nyt sitten mietimme, millä lailla tätä ongelmaa poistettaisiin, olisiko se sitten mahdollista, ed. Hänninen, että opettajankoulutuksen pääsykokeiden valintakriteereitä voisi muokata niin, että sekä pojilla että tytöillä olisi mahdollisuus koulutukseen ilman ällän papereita, vai otetaanko tasa-arvokeskusteluissa esille miesopettajat ja opettajien arvoa korostetaan meidän yhteiskunnassamme ja me kasvattaisimme myös pojat sillä lailla, että he ovat kiinnostuneita hoiva- ja koulutusaloista, vai nostammeko myös palkkaa hoiva- ja koulutusaloilla?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Nythän kuntien valtionosuudet ovat nousussa. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulee lisää, opetustoimeen tulee lisää rahoitusta. Aamu- ja iltapäivätoiminta on aivan uusi toiminto, johon suunnataan vajaat 45 miljoonaa euroa, ja kuljetustukeen suunnataan 10 miljoonaa euroa ensi vuoden budjetissa. Samoin valtionosuudet opetustoimessa kasvavat ja lisääntyvät, eli kuntatalous on menossa yhä vakaampaan suuntaan. (Ed. Dromberg: Se on perusopetuksesta pois!)

Miten asiat pannaan kunnissa kuntoon? Kuntapäättäjät tietysti pistävät asioita tärkeysjärjestykseen. Jos kerran esiopetukseen nämä resurssit suunnataan, niin kunnissa pitää valvoa ja vahtia, että asiat hoidetaan kunnolla. Kunnathan ovat velvoitteistaan kantaneet hyvin vastuuta, koska tämä järjestelmä on kattavasti ja laajasti toteutettu. Tämä arviointi, joka nyt on tehty, osoittaa joitakin puutteita, ja niihin puutteisiin on vain käytävä käsiksi, (Puhemies koputtaa) ja tämä antaa mahdollisuudet ja eväät siihen, että kunnissa voidaan tehdä nyt sitten hyviä päätöksiä.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä sopisi kysyä, miksiköhän sosialidemokraateille keskustelu hallinnosta on niin kovin arka asia. Mielestämme on tärkeää, että myös hallinnosta pystytään puhumaan. Ne kokemukset, jotka on saatu niistä kunnista, joissa hallinto on toiminut yhdessä, olipa se sitten sosiaalitoimen alla tai opetustoimen alla, ovat olleet pelkästään myönteisiä. Sen vuoksi kokoomus kannattaa sitä, että hallinnon väliset esteet poistetaan. Niitä valitettavasti on, vaikka ed. Huotari yrittää todistaa toista. Meidän mielestämme on järkevää katsoa, mitä synergiaa siitä saadaan, että saman hallinnon alla koordinoidaan varhaiskasvatusta, esiopetusta ja perusopetusta. Me näemme, että se on yksi kokonaisuus, tärkeä osa elinikäistä oppimista, ja sen vuoksi hallinnollakin on merkitystä. Toivoisi, että myös sosialidemokraatit kykenevät tästä avoimesti ja kiihtymättä keskustelemaan.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ilman sarvia ja hampaita tämän asian otin esille, koska yleisesti on todettu, että opetusalalla miehiä on toivottua vähemmän. Yleensä kun meillä epäkohtia on, pitää avoimesti pohtia, mitä tilanteen korjaamiseksi voidaan tehdä, ja siinä mielessä myös ministerille tuon kysymyksen äsken esitin.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Vielä tuohon hallintokysymykseen: Nythän tämä selvitys osoittaa sen, että järjestämisen laadussa ei ole eroja. Tämä on hyvin ja laadukkaasti järjestetty sekä opetus- että sosiaalitoimessa. Siellä, missä on ongelmia ollut, on ollut johtuen siitä, että eri hallintolinjoissa on ollut erilaiset käytännöt esimerkiksi henkilöstön täydennyskoulutuksen järjestämisessä. Nämä ongelmat on vaan kunnissa poistettava. Sellaisia ei tarvitse olla, jos halutaan.

Mutta sitten se, mikä paikka on lapselle paras, koulu vai päiväkoti: Selvästikin meidän toimiva päiväkotiverkostomme on ollut hyvä esiopetuksen näkökulmasta, koska tämä päiväkotiverkosto on taannut sen, että lasta lähellä on voitu esiopetus järjestää, ja silloin on sitten järjestynyt myös jatkohoito, kun iltapäiväksi on jääty päiväkotiin, jolloin tulee koko päiväksi hoito (Puhemies koputtaa) järjestetyksi.

Miehiä tarvitaan lisää, kyllä, mutta niin kuin täällä puheenvuoroissa jo todettiin, näitä pääsykoejärjestelyjä on yliopistoissa kehitetty, niin että ne myös palvelisivat tätä tavoitetta, mutta yleisesti ottaen työelämään pitäisi kiinnittää huomiota. Sanoisin, että jotta tälle alalle hakeudutaan ja tämä arvostus säilyy, pitää kunnissa huolehtia siitä, että työsuhteet ovat pysyviä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän meidänkään ryhmäpuheenvuorossamme sanottu sitä, etteikö voisi päiväkodissa järjestää tätä, vaan tätä esiopetusta voi järjestää päiväkodissa tai myöskin koulussa tai muualla, kuten seurakunnan parissa tai sitten myös yksityisesti. Toisin sanoen nämä mahdollisuudet ovat tässä meidän mallissamme olemassa, mutta olisi hirveän järkevää, että tämä hallinto olisi kuitenkin yksissä käsissä. OAJ:kin on ollut tätä puoltamassa nimenomaan erityisopetustarpeiden vuoksi, että jatkumo sieltä esiopetuksesta olisi myöskin koulun puolelle, niin että ne lapset pääsisivät siinä mielessä jo hyvään alkuun.

Sitten erityisopetuksesta yleensäkin: Kun ajatellaan, että kymmenen vuoden aikana on kaksinkertaistunut tämä erityisopetus, niin huomion kiinnittäminen siihen jo varhaisvaiheessa on nimenomaan lasten etu ja koko tämän koulutusjärjestelmänkin etu.

Nyt kun puhuttiin miehistä opettajina ja kouluttajina, niin (Puhemies koputtaa) meillähän oli edellisellä kaudella se laki valiokunnassa ja siellähän tuli niin sanotusti mahdollisuus myöskin mieskiintiöihin. En tiedä, onko se nyt oikea järjestelmä. Itse vastustin (Puhemies koputtaa) sitä, mutta toivoisin, että tätä keskustelua käytäisiin myös, että saataisiin päiväkoteihin miesopettajia ja -ohjaajia.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en oikein ymmärtänyt ed. Lindénin heittoa tänne sosialidemokraattien suuntaan, koska meille ei todellakaan ole ongelma puhua hallinnosta. Mutta meidän mielestämme paljon olennaisempaa kuin puhua hallinnosta on puhua itse asiasta, siitä että me haluamme laadukasta esiopetusta. Totta kai me ajamme sitä, että hallinnon väliset esteet poistetaan, me kannatamme moniammatillista yhteistyötä. Mutta me emme näe, että se, että esiopetus siirretään opetustoimen alle, on ainoa, paras vaihtoehto tässä tapauksessa, koska hyviä kokemuksia on molemmista ratkaisuista, kumman tahansa hallinnon alle esiopetus on sijoitettu.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että arvoisa ministeri otti tämän rahoitusasiankin esille, mutta hän antoi kovin ruusuisen kuvan opetustoimen ja sitä kautta myös esiopetuksen rahoituksesta. Kysynkin: Ovatko Kuntaliiton laskelmat vääriä tai virheellisiä? Niissähän osoitetaan selvä rahoitusvaje, ja se on suuri. Nimenomaan valtiolta pitäisi tulla kunnille huomattavasti enemmän rahaa, jotta edes aikaisempi taso voidaan säilyttää.

Sitten minusta ed. Lintonen toi hyvin esille tämän miesongelman; tätä voidaan varmasti tällä tavalla lähestyä. Vasta viimeisenä keinona kiintiöiden käyttö voisi tulla kysymykseen, mutta sen täytyy olla vihoviimeinen keino. Toivottavasti tämä asia muuten hoituu.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille, että jaksatte paimentaa omaa hallinnonalaanne; se on mukavaa.

Hallinnon järjestämisestä muistuttaisin, että Ruotsinmaalla Suur-Tukholman alueella toimii erinomainen hallintomalli: Tamperelainen kasvatustieteen tohtori Markku Peura on perustanut sinne kaksitoista vuotta sitten vapaakoulun, friskolan, Upplands Väsbyn kaupunginosaan. Siellä on samassa pihapiirissä saman hallinnon ja saman rehtorin alaisuudessa oppilaita nollasta peruskoulun loppuun saakka. Siellä on pikkuinen aita välissä. Kun täytetään kuusi vuotta, tullaan portin kautta isommalle pihalle päiväkodista ja siirrytään esikouluun. Samassa pihassa on siis peruskoulu, päiväkoti ja aamu- ja iltapäiväkerhot, ja kaikki systeemit toimivat saman hallinnon alla. Menkää katsomaan, se on loistava järjestelmä, Upplands Väsbyssä Tukholman alueella.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan loppuun on syytä todeta tästä hallintokeskustelusaikkinasta, että ainakin keskustan puheenvuoroissa on tullut esiin se asia, että kannatamme lähellä olevaa palvelua, ja meidän on syytä myös tässä salissa keskittyä siihen, että katselemme asiaa asiakkaan näkökulmasta, nimenomaan sitä, kuinka lapset helpoimmin, kevyimmin, mahdollisuuksiensa mukaan, jokainen, saavat sen palvelun, joka kunnassa on järjestettynä, elikkä mahdollisimman läheltä laadukkaana ja hyvänä. Se kai lienee meidän kaikkien yhteinen päämäärä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paasiolle, joka mainitsi nimeni, sanoisin, että lapset eivät ole hallinnollinen ongelma, mutta hallinto voi olla ongelma lapsille. Varsinkin se hallinto voi olla ongelma lapsille silloin, kun on kuntia, joissa tämä hallinto on varsin sekavaa. Kun saman kunnan alueella on esiopetusta sekä sosiaalitoimen alla että sivistystoimen alla, niin kyllä se vaan sekavuutta käytäntöön heijastaa.

Ed. Huotarille olisin vielä sanonut — hän lähti jo täältä pois — että en puhunut silloin aikaisemmin hallinnosta vaan puhuin toiminnasta. Ministeri ei ole vielä vastannut siihen, eikö tämä tuo ongelmia tuloksellisuuden kannalta, kun samassa esiopetusryhmässä on päivähoitolapsia, joiden toiminta perustuu varhaiskasvatuksen perusteisiin, ja esiopetuslapsia, joiden toiminta perustuu esiopetuksen opetussuunnitelmaan.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peräänkuulutin täällä kokoomuslaisten logiikkaa ennen kaikkea äsken ja epäilen vaan senkin kohdalla jälleen: Eivätkö kokoomuslaiset luota omiin kuntapäättäjiinsä? Samat edustajat, jotka ovat täällä edustamassa ja puhumassa näistä hallinnollisista ongelmista tai ei-ongelmista, ovat käsittääkseni myös pitkälti kunnallisvaaliehdokkaina. Onko näin, että epäpätevöitätte itsenne tultuanne valituksi kenties joihinkin kunnallisiin päätöksentekoelimiin, koska ette luota niiden kunnallisten päätöksentekoelinten mahdollisuuteen valita paras mahdollinen hallinnonala tälle kaikelle?

Ed. Vahasalolle: Toki kunnasta käsin varmasti tarkastellaan se paras mahdollinen malli. Jos joku näkee parhaaksi hajauttaa jotakin, niin siitä vaan, se on heidän valintansa.

Tästä vielä, että jatkumosta on kysymys tietysti aina, oli kysymys sitten päivähoidon jatkumosta taikka ennen koulua olevasta. Jatkumo on nimenomaan minun mielestäni se sana, mitä tämän asian kohdalla tulee käyttää, oli opetus kumman tahansa hallinnon puolelle sijoitettu.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Korvaani särähti ministerin eräässä puheenvuorossaan sanoma toteamus siitä, että on ilahduttavaa, että esiopetusselonteossa mainitaan esiopetuksen erityisluonteesta, siitä että oppiminen tapahtuu leikin avulla. Kovasti minua hämmästyttää, miten niin "ilahduttavaa"? Leikin avulla oppiminen on aina ollut varhaiskasvatuksen peruste, niin kauan kuin sitä on ollut, niin kauan kuin on koulutettu varhaiskasvatuksen ammattilaisia.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Erityisen ilahduttavaa se on siksi, että juuri on ollut pelkoja siitä, että jos järjestetään esimerkiksi koulupuolella esiopetus, se menettäisi sen otteen verrattuna päivähoidossa järjestettyyn. Se, mikä tästä selvityksestä tulee ulos, kertoo sen, että nämä työntekijät, ammattilaiset, jotka tekevät tätä työtä lasten parissa, pitävät kiinni siitä, että leikki, liikunnallisuus ja kaikki tämä, jonka tämänikäisten lasten oppimiseen ja elämiseen pitää ylipäätänsäkin liittyä, ovat siellä vahvasti mukana.

Minusta tässä hallintokysymyksessä ja -keskustelussa, nyt kun tämä selonteko tulee eduskuntaan, valiokunnassa on ihan hyvä kuulla varmasti myös kuntia, missä on järjestetty eri tavalla näitä asioita, ja käydä läpi myös tätä kokonaisuutta. Uskoisin kuitenkin, että jos kunnassa ihan suunnattomia ongelmia näistä hallinnon, sanotaanko, erilaisuuksista johtuen syntyy, niihin sitten puututtaisiin ja myös sitten tilannetta päätöksillä muutettaisiin.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa.

Totean vielä psyykkisestä hyvinvoinnista: Ihmiskäsityshän tulee epäsuorasti esiin ja se käy ilmi siitä, miten me arvotamme asioita. Sivulla 36, kun puhutaan oppilashuollosta, toisessa kappaleessa sanotaan: "- - lähes viidesosa neuvolan tai kouluterveydenhoitajan palveluita tarvinneista esiopetusryhmien opettajista arvioi saaneensa palveluita riittämättömästi, on vakava puute." Seuraavassa kappaleessa: "Noin 70 prosentissa esiopetusryhmiä tarvitaan psykologipalveluita. Näistä ryhmistä 30 prosentissa psykologipalvelut ovat riittämättömiä." Siinä ei ole mitään adjektiivia, eli arvottaminen tapahtuu implisiittisesti. Se siitä.

Sitten tasa-arvosta. Tässä on puhuttu, pitääkö opettajien olla miehiä vai naisia, mutta selonteosta käy ilmi, että esiopetuksella ei ole onnistuttu tasaamaan tyttöjen ja poikien välisiä eroja koulunkäyntiedellytyksissä. Tytöillä on edelleen selvästi poikia paremmat koulunkäyntivalmiudet. Miten ministeriö aikoo tähän puuttua?

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paasio, kyllä me kokoomuksessa luotamme kunnallisiin päättäjiin. Meidän mielestämme on hyvä, että myös valtakunnan tasolla käydään keskustelua siitä, millä tavalla hallinto kunnissa olisi järkevällä tavalla järjestettävissä. Ennen kaikkea me ajamme sitä, että järkevää olisi, että samassa hallinnossa, olipa se sitten sosiaalitoimessa tai opetustoimessa, olisivat nämä palaset, jolloin tulee tämä synergiaetu samasta hallinnosta. Samalla tavalla voisi kysyä ed. Paasiolta sitä, eivätkö sosialidemokraatit luota kunnallisiin päättäjiin, kun täällä ajetaan kuin pyssyyn normeja ryhmien koosta. Samalla tavalla voi sanoa, eivätkö kunnalliset päättäjät pysty päättämään sitä, minkä kokoisissa ryhmissä esiopetusta annetaan. Itse olen sitä mieltä, että teimme virheen aikoinamme siinä, että ryhmäkokoja ei ole merkitty lakiin, mutta ihan samalla tavalla se on kunnallista itsehallintoa kuin hallinnostakin päättäminen (Puhemies koputtaa) elikkä vice versa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuulle vielä tästä kysymyksestä: Ei nyt mennä hiuksia halkomaan. Toivon, että katsotaan nämä johtopäätökset ja tehdään niistä johtopäätökset, mitä asioita hallitus tämän selonteon yhteydessä erityisesti korostaa: ryhmäkokoa, oppilashuollon kuntoon saattamista, erityisopetuksen kuntoon saattamista ja suunnitelmien tekemistä siellä kuntatasolla, turvallista oppimisympäristöä ja henkilöstön pätevöittämiskoulutuksesta huolen pitämistä. Nämä kaikki toimivat sen puolesta, että lasten psyykkinen ja henkinen hyvinvointi tulisi turvatuksi, ja tämä korostaa vain sitä, että tätä puolta nimenomaan pidetään ensisijaisena, mutta ei pidä myöskään vähätellä lasten fyysistä ympäristöä, kasvuympäristöä. On pidettävä huolta siitä, että tilat ovat toimivat ja terveelliset ja että koko ympäristö otetaan huomioon liikennejärjestelyineen. Täällä on vielä lukuisasti (Puhemies koputtaa) puutteita siinä suhteessa, että monet lapset ovat vaaratilanteissa, kun liikennejärjestelyt ovat heikot koulun ympärillä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen, toitte hyvin tuossa esille juuri nämä kohdennetut asiat, ja nämä ovat nousseet esiin puheenvuoroissakin: oppilashuolto, erityisopetus, ympäristö ja opettajien koulutus jne. Nyt edelleenkin toivoisin, että kun näitä hallituksessa viedään eteenpäin näitten käsittelyjen jälkeen, siihen kuitenkin liitettäisiin selkeä arvio siitä, millä ne resursoidaan. Tästä hyvästä selonteosta tulee ilmi, että näitten eri kohtien, erityisesti oppilashuollon, tarpeet ovat kuitenkin aikamoiset. Jos nyt jo valtionosuudet ja resurssit eivät ole riittäneet olemassa olevan toteutukseen, niin miten ne riittävät lisätarpeisiin, koska ne tarvitsevat lisärahoitusta ilman muuta?

Toiseksi sanoisin, kun täällä on kysytty, onko hallinto ongelma, että toivoisin, että se ei ole ongelma eikä tule ongelmaksi. Mutta emme voi sitä väittää, ettei ole vaikeuksia erilaisten kulttuurien yhdistämisessä, niin kuin on nähty sosiaali- ja terveystoimien yhdistämisessä. Ovathan ne erilaisia, kun ajatellaan koulutustaustoja, (Puhemies koputtaa) emme voi tätä kieltää emmekä tietää, mitä kaikkia asioita se nostattaa esille, että me kaksi hallinnonalaa toiminnallisesti yhdistämme. Organisaatioita voidaan yhdistää hyvin, ja se ei ole varmasti ongelma, mutta sitten se käytännön työ on toinen asia.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida ed. Karttusen aiemmin esiin tuomaa kannanottoa siitä, että esiopetuksen arvostus liittyy siihen, kumman sektorin, toimialan, alla esiopetus hallinnollisesti sijaitsee. Ed. Karttunen, toit esiin puheenvuorossasi sen, että esiopetus tulisi sijoittaa opetustoimen alaisuuteen ja sitä kautta arvostus mielestäsi olisi vahvempaa. Mielestäni osoitit tällä lauseella sen, että et arvosta päivähoitoa ja sen toteuttamaa esiopetusta. Kuvasit päivähoitoa myös vain lastenhoitona ja opetustoimen alla tapahtuvaa esiopetusta varhaiskasvatuksena. Haluan oikaista tämän väitteen sikäli, että päivähoito on mitä selvimmässä määrin osa varhaiskasvatusta, missä huomioidaan lapsen kasvu ja kehitys kokonaisvaltaisesti.

Arvoisa puhemies! Eilen täällä salissa saimme lukea kotihoidon tuen (Puhemies koputtaa) mietintöön liittyvästä vastalauseesta, että kokoomuksen ja kristillisdemokraattien edustajat kokevat, että liian varhain aloitettu päivähoito aiheuttaa lapsille mielenterveysongelmia. Tänään saamme kuulla, että päivähoito on vain (Puhemies koputtaa) lastenhoitoa. Ihmettelen näitä kannanottoja suunnattomasti.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Taiveaho nyt ei ihan ymmärtänyt. Emme me kokoomuksessa allekirjoita sitä yhtä perusteluosaa siinä vastalauseessa, mistä hän juuri puhui. Turha syyttää kokoomusta siitä lauseesta. Emme ole sen lauseen takana.

Mutta ed. Paasiolle haluaisin sanoa, kun hän ihan oikein sanoi, että esiopetus on jatkumo päivähoidosta kouluun, että niinhän se on, mutta kokoomuksen logiikan mukaan hallinnonkin pitää olla samanlainen eli loogista on, että edetään hallinnossakin sinnepäin, mihin ollaan menossa, eli kun lapset ovat menossa kouluun päin, niin kyllähän hallinnonkin pikkuhiljaa sinnepäin pitäisi mennä, kun kerran on kyseessä jatkumo.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä kysymyksestä, voiko kuntapäättäjiin luottaa. Ehkä voi, ehkä ei. Kysymyksessähän on tietenkin kaksi asiaa: ryhmäkoot ja hallinnonala.

Jos katsotaan hallinnonalaa, niin kuntahan saa itse päättää, mihin hallinnonalaan esiopetus menee. Siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Esiopetuksen tavoitteet toteutuvat, toteutettiin se minkä hallinnonalan alaisuudessa hyvänsä. Mutta esiopetuksen tavoitteet eivät toteudu, kun luotetaan kuntapäättäjiin ryhmäkokoasian osalta. Nämä asiat eivät ole yhteismitallisia.

Toinen asia, tästä mies- ja naiskysymyksestä: Kyllä minusta lapsen sukupuolen ja sukupuolirooli-identiteetin kehittymisen kannalta ja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta on hyvä, että jatkossa myöskin pienten lasten kasvatus ja opetus jakautuisi tasaisemmin naisten ja miesten kesken. Ja se, mistä asiasta se sitten loppujen lopuksi johtuu, on jäänyt täällä sanomatta — eli siis palkka ja työolot, siinä järjestyksessä.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vielä ed. Taiveaholle todeta, että varhaiskasvatus on kaiken myöhemmän opetuksen pohja. Olen aina korostanut päivähoidossa nimenomaan varhaiskasvatusta ja arvostan erittäin suuresti kaikkia varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Mutta siinä on kyse mielestäni nimenomaan varhaiskasvatuksesta eikä lasten hoidosta liian suurissa opetusryhmissä. Ei terveitä lapsia hoideta. Koko nimi on jo harhaanjohtava. Mielestäni sen tähden varhaiskasvatuksen eli päivähoidon nimi tulisikin muuttaa vaikka leikkikouluksi, koska kyse on leikkien oppimisesta.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska täällä viitattiin tähän vastalauseeseen, niin haluan sanoa, että on todella tärkeää, että me voisimme lukea, nähdä, kuulla oikein sen, mistä on kysymys.

Minuun on tänään otettu yhteyttä nimenomaan lastenpsykiatrien ja sellaisten taholta, jotka tekevät tutkimusta pienten lasten parissa — lääkärit, psykiatrit, lastenpsykiatrit — ja he sanovat, että on todella hyvä, että joskus nostetaan esille se hoito, joka on puutteellista. Se voi olla päivähoidossa puutteellista; siellä ei ole syliä, jos siellä on useampia alle kolmevuotiaita, muutaman kuukauden ikäisestä lähtien olevia lapsia. Tätä ovat jopa ihan näissä töissä olevat hoitajatkin sanoneet, että he eivät ennätä silloin, kun on niin sanottu keskimääräinen lapsimäärä, joka tarkoittaa, että joskus on vähän, mutta joskus on todella paljon niitä pieniä lapsia. Jos tämmöinen jatkuu pitkään, että ohjaajat vaihtuvat jne., se ei voi olla jättämättä jälkiä lapsen hyvinvointiin, koko kasvuun. (Puhemies koputtaa) Puhun koko terveysongelmasta, mikä lapsilla on, ja se on nimenomaan tutkijoiden sanomaa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Nythän kunnissa on hyvin eri tavoin järjestetty tämä: sosiaalitoimessa on 37 prosentissa esiopetus ja koulutoimen alalla 35 prosentissa. Nyt sitten eri kunnat perustelevat tätä hyvin eri tavoin: perustelut ovat samat kuin mitkä täälläkin ovat nousseet esille. Esiopetuksen pysymistä sosiaalitoimessa perustellaan sillä, että nykyinen hallinto on toimiva ja tämä nähdään enemmän sosiaalipalveluna. Yhteys päivähoitoon on luonteva tietysti, koska esiopetuksen jälkeen lapset usein jäävät päivähoitoon. Kyllä terve lapsikin hoitoa tarvitsee ja huolenpitoa. Sitten taas opetuspuolta on perusteltu tällä jatkumoajattelulla. Kunnissa nähdään eri logiikoita, ja ne tilanteet vaihtelevat varmasti kunnankin rakenteen mukaisesti. Minusta olennaisinta olisi se, että ajateltaisiin lasten näkökulmasta tätä asiaa. Tärkein asia on se, että tämä on lähellä perhettä, lähellä lasta, ja (Puhemies koputtaa) että myös päivähoito ja esiopetus ovat fyysisesti lähellä, ettei lapselle tule pitkiä kuljetusmatkoja.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! En voi heti tähän alkajaisiksi olla puuttumatta ed. Salovaaran lausuntoon. Hän meni itse asiassa lankaan, kun hän sanoi, että sitten me pojat tullaan takki auki sinne päivähoitoon, kunhan saadaan ne palkka- ja työolosuhteet korjattua. Mutta me naiset olemme olleet siellä vuosikymmenet ja hoitaneet näissä työolosuhteissa ja näillä palkoilla päivähoitoa. Aika ikävä lausunto!

Arvoisa puhemies! Suomen menestyvän talouden perusta on ilmainen, tasa-arvoinen ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmä, joka lähtee esiopetuksesta. Mielestäni esiopetuksen periaatteen tulee olla afrikkalaisen sananlaskun mukaisesti "ole kärsivällinen, aikanaan munakin kävelee", sillä nykylapsilla lapsuus on lyhentynyt. Lapsuuden lyhentymisen myötä on esiin tullut uusia ongelmia. Perhonenkaan ei pysty lentämään, jos se vedetään liian aikaisin ulos kotelostaan. Lapset joutuvat liian aikaisin kohtaamaan monenlaisia erityyppisiä ongelmia.

Esiopetuksesta ei voi puhua, ellei myös puhu perusopetuksesta. Esiopetuksella on tulevaisuuden tilaus, sillä perusopetuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet 4,8 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2003. Yhtenä syynä on ollut erityisopetuksen lisääntyminen. Kunnat ovat panostaneet ennakoitua enemmän opetukseen, sillä erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenen viimeisen vuoden aikana. Perusopetuksen oppilaista 6,2 prosenttia on erityisoppilaita. On siis edelleen kehitettävä yhteistyötä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, neuvolan ja perusopetuksen välillä, sillä tulevaisuuden kannalta ei ole suotavaa, että erityisoppilaiden määrä kaksinkertaistuu jokaisen kymmenvuotiskauden aikana.

Resursseja on pystyttävä suuntaamaan ennalta ehkäisevämpään työhön neuvoloihin, varhaiskasvatukseen ja tänään kyseessä olevaan esiopetukseen ja erityisesti ministeri Haataisen ansiokkaasti esiin tuomiin pienempiin ryhmäkokoihin. Käytännössä kannustavan oppimisympäristön varmistaminen ei ole helppoa, sillä keskimääräistä heikommat lapset jäävät nopeammin etenevien jalkoihin eikä heille suurissa lapsiryhmissä riitä sen enempää aikaa kuin erityistukeakaan.

Esiopetuksen tulee olla tavoitteellista toimintaa, joka tukee lapsen kehittymisen kannalta keskeisiä prosesseja. Esiopetuksessa on kysymys lapsen kehityksen ja oppimisen tukemisesta niin, että lapsi itse on aktiivinen toimija, oppija ja vaikuttaja. Esiopetuksen osalta hallinnollisella kysymyksellä ei ole tirin taria merkitystä, sisällöillä sitä vastoin on. Varhaiskasvatuksessa tulee selkeämmin määritellä kanta opetukseen ja oppimiseen. Esiopetuksen tulee olla kokonaisvaltaista ja tavoitteellista. Sen täytyy olla lapsilähtöistä, ei niin, että me lokeroimme pienet lapset jo eri hallintokuntiin. Esiopetusta on kaikki se aika, jonka lapsi esiopetuksessa viettää, kunhan kokonaisvaltaisuus ja tavoitteellisuus toteutuvat. Mutta huomatkaa: Esiopetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole välttämätöntä eristää kuusivuotiaita muun ikäisistä. Tavoitteet tulee asettaa lapsen tason mukaan, ei ryhmän mukaan, ei hallintokunnan mukaan. Jos lapsi osaa esimerkiksi lukea viisivuotiaana, miksi hän ei voisi olla mukana esiopetusryhmässä?

Koululykkäyksestä luopumisen tulee olla seuraava tavoite. Meillä Suomessa lykätään joka vuosi satoja lapsia. Esiopetuksen pitää olla niin vaikuttavaa, ettei näitä koululykkäyspäätöksiä tarvitsisi enää tehdä. Koululykkäyksen tarkoituksenahan on ollut valmistaa lasta edessä oleviin kouluvuosiin. Pelkkä kypsymisen odottaminen ei vain riitä, vaan lapselle tulee tarjota mahdollisuus kehittää taitoja, jotka myöhemmin helpottavat koulunkäyntiä. Lapsi tarvitsee hyviä esiopetuspalveluita.

Sitten vielä: Täällä tuli esille tämä hojks. Ed. Kirsi Ojansuu kertoi, että hojkseja on tehty vain 44 prosentille erityislapsista, mikä on todella huolestuttava asia. Luulisin, että tämä ongelma ratkeaa sillä, että saamme täydennyskoulutusta lastentarhanopettajille, jolloin heidän taitonsa tehdä hojkseja, henkilökohtaisia opetuksen järjestämistä koskevia suunnitelmia, paranee. Elikkä tarvitaan täydennyskoulutusta erityispedagogisista taidoista.

Sitten vielä on kokonaan jäänyt täällä puhumatta se, (Puhemies koputtaa) että arviointi on erityisen tärkeää. Ilman hyvää ja kattavaa arviointia on esiopetustoimintaa vaikea kehittää. Siihen on myös satsattava tulevaisuudessa.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lintonen, ongelmat tässä tasa-arvon kehittymisessä eivät poistu sillä, että niille kääntää selkänsä. Voidaan katsoa, että kun alalla on kuitenkin korkeasti koulutettuja ammattilaisia, joilla yleensä on alempi korkeakoulututkinto, meidän pitää yrittää pitää huolta siitä, että alalle hakeutuu tulevaisuudessa koulutettuja ammattilaisia, niin miehiä kuin naisia, sillä tavalla, että palkkausta kehitetään.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässäkin uudistuksessa on parasta tarkastella perheiden arkea. On aivan totta, niin kuin täällä on todettu, että perheiden kannalta maksuton esiopetus on ollut merkittävä parannus, kun yhä useampi kuusivuotias pääsee laadukkaan esiopetuksen piiriin. Esiopetusuudistus on selkeyttänyt huomattavasti koko esiopetusta, koska asian parissa työskentelevien ja muidenkin asianosaisten parissa on lisääntynyt keskustelu esimerkiksi päiväkodin arvoperusteista, lapsikäsityksestä, oppimis- ja tietokäsityksestä, ja myös halu kehittää oppimisympäristöä on kasvanut.

Opettajuuden kannalta esiopetuksen toteutuminen sekä keskeisten tavoitteiden ja sisältöjen miettiminen on selkeyttänyt ammatillista suhtautumista sekä esiopetukseen että varhaiskasvatukseen. Kentältä saamani palautteen mukaan säädetty tuntimäärä tekee esiopetuspäivästä ehjän kokonaisuuden ja helpottaa suunnittelua, sillä nyt opettaja pystyy keskittymään esikouluikäisten tarpeiden mukaisen toiminnan suunnitteluun ja vertaisryhmän merkitys on korostunut. Nykyään voidaan siis harjoitella entistä enemmän ryhmässä toimimista ja tehdä paljon pidemmälle meneviä harjoituksia, kun kaikki lapset ovat samanikäisiä.

Alkuopettajat korostavat nimenomaan koulutulokkaiden osalta ryhmässä toimimisen ja oppimisen merkitystä sekä toisen kuunteluun ja ohjeiden vastaanottamiseen pystymistä kuin myös keskittymiskyvyn parantamista. Sosiaalisten ja motoristen taitojen oppiminen on tärkeää ennen kouluikää. Koulu kyllä sitten huolehtii tiedollisesta puolesta. Juuri tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta jää tilaa lapsuudelle.

Haluan korostaa, että kenties olemme menossa oikeaan suuntaan, niin että jonain päivänä oikeasti vanhempia kuunneltaisiin entistä enemmän siinä, aloittaako heidän lapsensa koulun 6-, 7- vai 8-vuotiaana. Aloitusikä voisi olla liukuva, sillä kaikki lapset eivät kehity samaan malliin, joten olen ed. Lintosen kanssa tässä eri linjoilla.

Suurimpina ongelmina esiopetuksessa alan ammattilaiset pitävät liian suuria opetusryhmiä. Hallituksen onkin tuotava eduskunnalle viivyttelemättä lakiesitys, joka takaisi sen, että jokaisessa kunnassa ryhmäkoot olisivat riittävän pieniä. Lapsiryhmän koko, rakenne ja pysyvyys vaikuttavat ratkaisevasti varhaiskasvatuksen laatuun. Lapsen tulisi saada olla samassa ryhmässä tuttujen, turvallisten aikuisten kanssa koko toimintavuoden ajan. Henkilökunnan työsuhteiden keinotekoinen pätkiminen luo osaltaan epävarmuutta ja vaikuttaa motivaatioon.

Ongelmaksi varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat myös opettajien täydennyskoulutuksen riittämättömyyden sekä suunnitteluun tarvittavan ajan järjestämisen. Työaikaa tarvitaan myös erityislasten kuntoutus- ja oppimissuunnitelmien laatimiseen sekä havainnointiin ja arviointiin yleensä.

Väite siitä, että esiopetus olisi samanlaista sen antamispaikasta riippumatta, ei ole tuoreen väitöskirjan mukaan totta. Päiväkotien opetussuunnitelmat olivat enemmän arjen toimintoja korostavia, kun taas koulun esiopetussuunnitelmat liittyivät selvästi koulun opetussuunitelmaperinteeseen, ja tunnusomaista niille oli oppituntien ja välituntien vuorottelu. On hyvä, että esiopetuksen toteuttamispaikkojen eroa on kartoitettu, jotta hyvistä ja huonoista asioista opittaisiin. Tilannetta selkiyttäisi se, että esiopetus olisi hallinnollisesti kaikissa kunnissa opetustoimen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! On olemassa vaara, että esiopetuksesta jää kummallinen erillinen saareke koulun ja päivähoidon väliin. Ed. Paasiolle vastaisin hänen kysymykseensä: Tiedon välittäminen kouluun sosiaalihallinnon päiväkodista ei onnistu, koska tietosuoja ja vaitiolovelvollisuus sitovat tiukasti alan toimijoita. Lapsen siirryttyä kouluun ei varhaiskasvattaja voi enää keskustella alkuopetuksessa olevan opettajan kanssa lasta koskevista asioista. Siksi olisi hyvä saada esiopetus kaikilla paikkakunnilla opetustoimen yhteyteen, kuten jo totesin.

Syksystä alkaen esikoululaisilla on ollut oikeus maksuttomiin kuljetuksiin, mikä lisää tasa-arvoa koulutuksen saatavuudessa. Kokoomus ei kuitenkaan hyväksy hallituksen tapaa rahoittaa uusi kuljetusetuus siten, että rahat ovat pois perusopetuksesta. Lopuksi haluan muistuttaa hallitusta siitä, että se omassa hallitusohjelmassaan on luvannut antaa ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt perusopetukseen. Niitäkin rahoja odotellaan vielä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selontekoa esiopetusuudistuksen vaikutuksesta ja asetettujen tavoitteiden toteutumisesta on ilo lukea. Esiopetukseen liittyvät päätökset ennen vuosituhannen vaihdetta ja valtioneuvoston periaatepäätös helmikuussa 2002 ovat olleet oikeita. Kehittämisen varaa toki esiopetukseen liittyy, kuten selonteossa todetaan.

Esiopetukseen osallistuminen Suomessa on korkeaa tasoa; hieno, 96 prosentin osallistuminen esiopetukseen nostaa Suomen Oecd-maiden kärkisijoille. Nopea kehitys on merkillepantavaa. Vielä 90-luvun puolessavälissä esiopetukseen osallistui keskimäärin 60 prosenttia koko kuusivuotiaiden ikäluokasta. Suomi on nopeasti onnistunut esiopetuksen järjestämisessä ja sen saavutettavuudessa.

Esiopetuksen kuljetusmatkaetuus on ollut voimassa tämän vuoden elokuusta lähtien. Esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen kodin tai päivähoitopaikan ja esiopetuspaikan välillä, mikäli matkaa kertyy yli viisi kilometriä. Keskusta oli alusta alkaen ajamassa tätä etuutta, joka on parantanut kaikkien lasten mahdollisuutta osallistua esiopetukseen. Koska kuntien tulee tarjota esiopetusta, on aivan oikein, että kaikille lapsille tarjotaan siihen myös käytännössä mahdollisuus osallistua.

Suomalaisten lasten korkealukuinen, mutta vapaaehtoinen osallistuminen esiopetukseen kertoo ainakin jonkinasteisesta tyytyväisyydestä esiopetuksen laatuun ja sen järjestelyihin. Tällä hetkellä opetushenkilöstön kelpoisuustilanne on hyvä. Meillä 94 prosenttia opettajista on kelpoisia tehtäväänsä riippumatta siitä, järjestetäänkö esiopetus päiväkodin vai koulun yhteydessä. Tälläkin alalla kuntien tulee satsata vakituisiin työpaikkoihin määräaikaisten sijaan. Tänä päivänä tyypillisen esiopetusta antavan opettajan palvelussuhde on toistaiseksi voimassa oleva.

Mutta miten on tasa-arvon laita opettajien osalta? Esiopetusta antavista opettajista on miehiä vain 3 prosenttia. Käydyn keskustelun jälkeenkin olen edelleen sitä mieltä, että miehisen energian ja mallin lisäämiseksi on tehtävä tukevia toimia. Kaikissa ikäluokissa ja eri kouluasteilla tarvitaan nykyistä vahvempaa miesedustusta. Tämä viesti on selvä.

Päivähoidossa järjestettävään esiopetukseen osallistuu 79 prosenttia ja koulussa järjestettävään esiopetukseen 21 prosenttia lapsista. Mielestäni kuntien tulee jatkossakin itse päättää, missä esiopetusta järjestetään. Parhaimpien järjestelyjen varmistamiseksi on järkevintä, että opetuspaikasta päätetään siellä, missä tunnetaan käytössä olevat resurssit. Esimerkiksi kuljetukset päivähoito- ja esiopetuspaikan välillä tulee lapsen hyvinvoinnin kannalta minimoida. En usko, että esiopetusta olisi syytä siirtää pelkästään koulutoimen alle. Ilahduttavaa on ollut kuulla, että useissa kunnissa esiopetusta on järjestetty sosiaalitoimen ja opetustoimen yhteistyönä. Byrokratia ei saa olla este järkevälle yhteistyölle myöskään kuntien välillä. Lähikouluperiaatteen lisäksi lähiesiopetusperiaate on ehdottoman kannatettavaa.

Esiopetuksen järjestämisessä on havaittu ongelmiakin. Lasten oman äidinkielen opetuksessa on kehittämisen paikka, sillä 84 prosenttia eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvista lapsista ei saa lainkaan oman äidinkielen opetusta. Tämä johtaa siihen, että näillä lapsilla on keskimääräistä heikommat koulunkäynnin aloittamiseen tarvittavat valmiudet toisiin lapsiin verrattuna. Viestit äidinkielen osaamisen tason heikkenemisestä on otettava vakavasti. On kiistämätön tosiasia, että esiopetusmalli palvelee pehmeää siirtymistä koulumaailmaan, koulun aloitus on helpompaa. Toisaalta selonteosta käy ilmi myös kritiikkiä alkuopetuksen opettajilta. Esi- ja alkuopetuksen yhteistyön lisääminen ja opetussuunnitelmien päällekkäisyyksien purkaminen ovat muutamia keinoja esiopetuksen palvelukyvyn parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Esiopetus on kaikkinensa todettu hienosti järjestellyksi; perustetta koulunaloitusiän alentamiseksi ei ole. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa. Lapsissa on meidän kaikkien tulevaisuus. Varhaisessa vaiheessa annetut monipuoliset virikkeet ja riittävä ohjaus sekä (Puhemies koputtaa) kuitenkin mahdollisuus aitoon lapsuuteen, nämä yhdessä, parhaiten turvaavat hyvän alun ja monipuoliset valmiudet koulutyölle. Kodin ja esiopetusta antavan yksikön välistä tiivistä yhteistyötä tässä kasvatusprosessissa ehdottomasti myös tarvitaan.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteko osoittaa, miten merkittävä uudistus maksuton esiopetus on ollut, ja lähes kaikki suomalaiset lapset ovat päässeet sen pariin. Selonteko osoittaa, että lapset harjaantuvat hyvin koulutielle esiopetuksessa ja oppivat parhaiten terveyden huolehtimiseen ja motoriikkaan liittyviä valmiuksia, sosiaalisia ja eettisiä taitoja sekä kielen havainnointia. Suurin osa lapsista oli saavuttanut esiopetusvuoden päättyessä vähintäänkin hyvät valmiudet ja erittäin hyvään tasoon ylsi noin neljännes lapsista. Tietysti tässä on syytä kantaa huolta niitten lasten tilanteesta, jotka eivät näitä valmiuksia ole saavuttaneet, ja siihen varmasti jatkossa paneudutaankin.

Kuten ed. Dromberg totesi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, vastuu lapsen kasvatuksesta kuuluu mielestämme ensisijaisesti vanhemmille, mutta vanhemmat tarvitsevat tukea kasvatustyössä, ja esiopetus tukee merkittävällä tavalla sekä lasta että perhettä. Esiopetus ehkäisee syrjäytymistä, edesauttaa yhteiskunnallisia valmiuksia ja sopeutumista kouluun. Samalla kun ongelmat kouluissa tiivistyvät, opettajilta vaaditaan yhä enemmän ja oppilasryhmät ovat heterogeenisempia, esiopetuksen valmentava vaikutus opintielle kasvaa.

Ed. Lintonen tässä toi esiin ajatuksen koulun aloittamisen lykkäämisestä luopumisesta. Itse heittäisin tässä ajatuksen ilmaan joustavasta koulunaloitusiästä. Kun meillä olisi hyvä, toimiva yhteistyö varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen välillä, niin olisiko sillä väliä, missä iässä lapsi siirtyy portaalta toiselle, kun valmiudet ovat oikeanlaiset? Ehkäpä jossain vaiheessa ollaan kypsiä siihen, että ei määritellä selkeää ikää, milloin koulu pitää aloittaa.

Erittäin tärkeää on, että lasten erilaisiin oppimisvaikeuksiin voidaan puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa. Mielestäni esiopetuksen ammattilaiset osaavat havainnoida — heidän koulutuksensa antaa siihen mahdollisuuden — sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ajoissa, ja tällöin on tärkeää kyetä ohjaamaan lasta sopivan opetuksen pariin heti koulutien alussa. Elävä elämä osoittaa ja selonteko todistaa, että valitettavasti emme riittävän ajoissa puutu oppimisvaikeuksiin ja syrjäytymiskierteen ehkäisyyn. Syitä on varmasti monia. Riittävästi ei tällä hetkellä kyetä panostamaan erityiskasvatukseen ja -opetukseen. Olemme puhuneet liian suurista ryhmäko’oista, ja on varmasti monia muitakin ongelmia.

Arvoisa puhemies! Huolimatta siitä, että kävimme kiivaankin keskustelun hallinnosta, en voi olla palaamatta siihen myös tässä varsinaisessa puheenvuorossani. Haluaisin kertoa esimerkin Oulusta. Meillä Oulussa on ollut usean vuoden ajan kokeilu, itse asiassa vuodesta 96, jolloin silloinen opetusministeri Heinonen antoi erityisluvan siihen, että erään koulun alkuopetuksesta vastaavat opettajat voitiin siirtää sosiaalitoimen hallinnon alaisuuteen: meillä on ollut kouluyhteisö, jossa päivähoito kokonaisuudessaan, esiopetus ja ykkös- ja kakkosluokat ovat toimineet saman johdon, päiväkodin johtajan, alaisuudessa. Nyt kokemukset ovat olleet erinomaisia. Alussa oli ongelmia erilaisten työskentelytapojen suhteen, mutta vähitellen vuosien kuluessa on hitsauduttu yhteen ja lopputulos on ollut laatua parhaimmillaan. Lapset ovat tyytyväisiä, vanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä, ja lapset tunnetaan tässä yhteisössä pienestä pitäen ja osataan ohjata heitä parhaalla mahdollisella tavalla ja puuttua mahdollisiin ongelmiin. Tällä esimerkillä haluan osoittaa sen, miten tärkeää on se, että yhteistyö pelaa, ja parhaiten se tietysti pelaa silloin, kun hallinto toimii yhdessä ja mielellään saman hallinnon alla.

Sen verran haluaisin palata vielä eräänlaiseen vastakkainasetteluun päivähoitokeskustelussa, johon myös selontekokin viittaa, että päivähoito mielletään sosiaalipalveluksi, eräänlaiseksi työvoimapoliittiseksi kysymykseksi. Itse kuulun varhaiskasvatuksen puolestapuhujiin ja näen lapsen varhaiskasvatuksen ja kasvun osana elinikäistä oppimista, ja tähän kuuluu tietysti esiopetus vahvasti. (Puhemies koputtaa) Tietyllä tavalla toivoisin, että voisimme käydä keskustelua, avata näitä eri näkökulmia ja katsoa, missä ne ovat yhteneväisiä ja missä sitten meillä on erilaisia näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Lähes kaikki suomalaiset lapset ovat esiopetuksen piirissä, ja se on tärkeä osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Laadusta on huolehdittava, ja se tarkoittaa riittävän pieniä ryhmiä, koulutettuja (Puhemies koputtaa) esiopettajia ja heidän riittävää täydennyskoulutustaan sekä hyvää yhteistyötä perheiden, päiväkotien ja alkuopetuksen kanssa.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Esiopetus oli yksi tärkeimmistä uudistuksista, mitkä tehtiin viime kauden aikana. Haluan tämän asian yhteydessä korostaa sitä, että esiopetus ei ole perusopetusta tai koulua, esiopetus ei ole myöskään päivähoitoa, vaan esiopetus on oma kokonaisuutensa, jota ohjaa oma lainsäädäntö osana perusopetuslakia. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että käytännön tasolla, kun esiopetusta järjestetään päivähoidon puolella, esiopetusta ei leikata pätkiin päivähoidon sisälle, kymmenen minuuttia silloin ja kymmenen minuuttia tällöin, vaan se täytyy pitää omana, ehyenä kokonaisuutena erillisenä asiana päivähoidosta.

Ongelmia on käytännössä syntynyt myös siitä, kun esiopetusryhmään on sijoitettu alle kuusivuotiaita sinne joukkoon. Ihmettelenkin, miten näissä tapauksissa saavutetaan ne tavoitteet, jotka esiopetukselle on annettu. Yhtä aikaa on erilaisia lapsia samassa tilanteessa. Toiset lapset ovat päivähoitolain alaisuudessa varhaiskasvatuksen perusteiden alla, toiset taas esiopetuslain alaisuudessa, ja heillä on oma esiopetussuunnitelmansa. Miten opettaja klaaraa tämän asian? Ei ole hyvä ratkaisu tuloksellisuuden kannalta, että on toiminnan kannalta eri lapsia täällä esiopetuksessa. Hallinnon sekavuutta on syytä vähentää. Se on ollut ongelmallisinta varsinkin niissä kunnissa, joissa saman kunnan alueella on esiopetusta sekä sosiaalitoimen että sivistystoimen alaisuudessa.

Matkaedusta haluan todeta sen, että hyvä, kun järjestettiin, mutta kornia on se, että silloin kun kuusivuotiaat kuuluivat päivähoidon piiriin, pidettiin itsestäänselvänä, että vanhemmat kuljettavat heidät sinne päivähoitoon. Nyt kun tuli uusi esiopetuslaki, niin sitten alettiin vaatia koulupuolen tavoin matkaetuutta näille. Se annettiinkin samanlaisena kuin perusopetuksessa, eli 5 kilometriä on se raja. Mielestäni kuusivuotias ei ole kypsä kulkemaan yksin bussissa, vaan hänet tulee kuljettaa turvallisemmin. Hän on taksikamaa. Ei kuusivuotiasta yhtään tee kypsemmäksi se, että hän siirtyi esiopetuksen puolelle. Samanlainen kuusivuotias hän on, on hän sitten päivähoidossa tai esiopetuksessa. Sen vuoksi valiokunta edellytti viime kaudella, että kun kuljetusta järjestetään kunnissa, tulee ottaa huomioon turvallisuustekijät. Siis matkaetu on hyvä asia, mutta pitää ottaa huomioon turvallisuustekijät. Kuusivuotias ei ole sama kuin seitsemänvuotias.

Yksi tärkeä tehtävä esiopetuksessa on, että riittävän ajoissa puututaan oppimisvaikeuksiin ja syrjäytymiskierteen ehkäisyyn. Niihin pitäisi itse asiassa puuttua jo päivähoidon puolella, mutta viimeistään sitten esiopetuksessa. Muussa tapauksessa oppilaan opintie alkaa kivikkoisena, tulee raskaaksi ja vaikeaksi, mikä taas omalta osaltaan tuottaa koulupudokkaita ja edistää syrjäytymistä.

Ed. Rask sanoi, ettei tässä laissa ole mitään vikaa, mutta sanoin, ettei se nyt täydellinenkään ole. Sitä varten tämä selontekokin edellytettiin, jotta mahdolliset puutteet nousisivat esille ja, kun tätä lakia käytännössä sovelletaan, mahdollisiin puutteisiin voitaisiin puuttua, lakia korjata, kuten nyt on tullut muun muassa tämä ryhmäkokoasia yhdeksi ongelmaksi.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tätä esiopetuksen (Puhemies koputtaa) toteutusta seurataan tiiviisti jatkossakin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteko osoittaa, että esiopetus on maassamme järjestetty hyvin. Esiopetus kattaa lähes kaikki esikouluikäiset. Vaikka kehitys on ollut hyvää, jää vielä kehittämisen varaa.

Selonteon mukaan noin kolmasosa esiopetusryhmistä ylittää 20 lapsen suositusrajan. Esiopetuksen kentällä työskentelevien viesti on se, että ryhmät ovat liian suuria. Valtion ja kuntien on panostettava pienempiin esiopetusryhmiin.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset on huomioitava ryhmiä ja niiden kokoa suunniteltaessa. Erityistä tukea tarvitsevia lapsia on todella paljon. Siksi kannatan integroitua opetusta enkä eriyttämistä omiin opetusryhmiin. Se vaatii henkilöstöltäkin asennemuutosta ja riittävää tukea, esimerkiksi kiertäviä erityislastentarhanopettajia tukemaan opettajaa työssään.

Maahanmuuttajataustaisten lasten valmiudet esiopetukseen ja koulunkäynnin aloittamiseen huolestuttavat. Tähän aiheeseen olisi hyvä panostaa esiopetuksen henkilöstön täydennyskoulutuksessa.

Esiopetuksen tilat huolestuttavat aina. Tilojen käytössä tarvitaan hallintoalojen yhteistyötä ja kaupunkien muiden tilojen hyödyntämistä. Yleensä päiväkodeissa ei ole panostettu riittävän suuriin sisäliikuntamahdollisuuksiin.

Pitäisi pohtia myös henkilöstön täydennyskoulutusta. Sosionomit ja sosiaalikasvattajat ynnä muut ovat saaneet 15 opintoviikkoa täydennyskoulutusta, mutta 75 prosenttia opettajista on lastentarhanopettajia. Olisiko syytä panostaa heidän täydennyskoulutukseensa seuraavaksi, jopa niin, että kunnat saisivat valtiolta siihen rahoitusta?

40 prosenttia kunnista ei ole käyttänyt esiopetuksen systemaattista arviointia. 25 prosenttia kunnista ei suorita järjestelmällistä oppimisen arviointia. Tässä suhteessa on jäljellä paljon kehittämistyötä.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan korkeintaan kohtalaiset tai heikot valmiudet saa 17,5 prosenttia lapsista. Se tarkoittaa, että lähes 10 000 lasta saa vain vähintään kohtalaiset tai heikot valmiudet. Siksi on tärkeää selvittää, kuinka paljon esiopetus todellisuudessa tasoittaa lasten valmiuksia perusopetukseen.

Selonteon mukaan vähäisimmät muutokset tapahtuvat sosiaalisissa ja eettisissä taidoissa. Tällainen viesti on huolestuttava, koska esiopetuksen keskeinen tavoite on antaa sosiaalisia ja eettisiä valmiuksia. Hälyttävää on myös se, että taiteelliseen ilmaisuun liittyvissä valmiuksissa esiopetuksessa ei päästä muita valmiuksia vastaavalle tasolle.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Eri kunnissa on erilaisia käytäntöjä esiopetuksen järjestämisessä. Lainsäädännön pitää lähteä siitä, että kaikilla lapsilla on subjektiivinen oikeus saada tarvitsemiaan palveluita riippumatta kunnan taloudellisesta tilanteesta, asuinpaikasta tai varallisuudesta. Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus saada osallistua esiopetukseen riittävän pienissä ryhmissä.

Esiopetuksessa olevista oppilaista noin viidennes tarvitsee tukea ainakin jossain vaiheessa koulunkäyntiään. On puhuttu niin sanotusta heikosta viidenneksestä, joka on Oecd:n mukaan sama kaikkialla maailmassa. Aikaisemmin oppimisvaikeuksista kärsineet oppilaat vapautettiin oppivelvollisuudesta tai vaikeitten aineitten opiskelusta. Nykyään lapsia pystytään auttamaan oppimaan, jos vain resursseja ja haluja tähän löytyy. Viidenneksestä vain osa tarvitsee erityisopetusta. Monille saadaan apua pienemmälläkin panoksella, jos vain opetuksella on riittävästi resursseja ja voidaan perehtyä auttamaan lapsia yksilöllisesti.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on oppimistuloksiltaan maailman parhaita, ellei paras. Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat sen. Toisaalta on tutkittu, että kouluviihtyvyys on Suomessa erityisen huono. Kouluviihtyvyyttä voidaan varmasti parantaa resursseja lisäämällä. Hyvät oppimistulokset sen sijaan tulee säilyttää jatkossakin säilyttämällä järjestelmämme hyviä piirteitä. Monien haukkuma tasapäistävä koulumalli on osoittautunut hyväksi. Meidän tulee siis jatkossakin pyrkiä tasa-arvoiseen koulutukseen, jossa oppilaat lähtevät samoista lähtökohdista varallisuuteen ja lahjakkuuteen katsomatta. Tämä ei estä sitä, että myös lahjakkuuden ääripäät otetaan huomioon opetuksessa. Lahjakkaalle voidaan antaa ylimääräistä opetusta ja tehtäviä sekä heikoimmille tukea, jota nykyisellään ylisuurissa ryhmissä ei useinkaan ole saatavilla. Tämän huomioonottamisen ja tasa-arvoperiaatteen tulee läpäistä kaikki opetuksen tasot esiopetuksesta lähtien.

Esiopetus ei myöskään saa olla liian tuloshakuista. Kun meidän oppimistuloksemme ovat jo todella hyviä, ei ole syytä alkaa vaatia lapsilta nykyistä enempää. Lapsien tulee saada leikkiä ja elää lapsuuttaan mahdollisimman pitkään. Oikein toteutettuna esiopetus valmistaa lasta tulevaa koulua ja elämää varten iloisesti leikkien kautta.

Koulutusjärjestelmässä kaikkia oppilaita tulee kohdella tasavertaisesti. Kasvatus- ja opetustyössä olevia henkilöitä tulee olla riittävästi, ja heidän tulee olla tehtäviensä tasalla. Koulutuspalveluitten tulee perustua ihmiskäsitykseen, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan kaikkien oppijoitten kyvyt ja mahdollisuudet.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on tänään jo moneen otteeseen todettu, esiopetus on tarkoitettu kuusivuotiaille, jotka seuraavana vuonna aloittavat oppivelvollisuuskoulun. Esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja sitä annetaan kuusivuotiaille päiväkodeissa ja peruskoulujen yhteydessä toimivilla esiluokilla.

Hallituksen eduskunnalle antamassa esityksessä esiopetuslainsäädännöksi kunnat velvoitettiin järjestämään kuusivuotiaiden esiopetus 1.8.2001 alkaen. Esityksessä todettiin, että kunnat päättäisivät, minkä lautakunnan ja hallintokunnan alaisuuteen esiopetus kunnassa sijoitetaan. Esiopetus voi siten olla kunnassa yhden tai useamman lautakunnan alaista toimintaa.

Esiopetus on varhaiskasvatuksen tutkimustietoon perustuvaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Esiopetuksen tavoitteena onkin luoda sellainen leikki- ja oppimisympäristö, joka tarjoaa innostavaa toimintaa ja jossa lapsella on mahdollisuus kehittyä monipuolisesti yhdessä toisten lasten kanssa. Sillä tuetaan tietoisesti ja tavoitteellisesti lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Tästä syystä esiopetus perustuu lapsen omiin tietoihin, taitoihin ja kokemuksiin. Painopiste on leikissä ja positiivisessa elämänasenteessa. Opetuksessa käytettävät menetelmät ja toiminnot ovat mahdollisimman monipuolisia ja vaihtelevia. Lapsen kasvatuksen näkökulmasta työtavat, jotka opettavat ja totuttavat työskentelemään ryhmässä, ovat erittäin tärkeitä. Toinen, vähintäänkin yhtä keskeinen, näkökohta on lapsen oma-aloitteisuuden tukeminen kaikessa toiminnassa.

Esiopetuksessa ei varsinaisesti jaeta opetusta eri oppiaineisiin tai oppitunteihin, mutta se sisältää eri aihealueita ja tavoitteita. Aihealueita ovat kieli ja vuorovaikutus, matematiikka, etiikka, elämänkatsomus, ympäristö- ja luonnontieto, terveys, fyysinen ja motorinen kehitys sekä taide ja kulttuuri. Vastaavasti esiopetuksessa ei ole virallista arviointia, mutta lasten kehitystä seurataan tarkoin. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen kouluvalmiuteen eli siihen, kuinka hänen tunne-elämänsä ja sosiaaliset taitonsa ovat kehittyneet.

Esiopetuksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttääkin, että lapsen terveydestä ja sekä fyysisestä, psyykkisestä että sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehditaan. Opetussuunnitelmassa määritelläänkin, miten terveyttä ja hyvinvointia edistävät tukipalvelut järjestetään. On erittäin tärkeää, että esiopetuksessa huomioidaan erityisesti tukea tarvitsevat lapset, joiden kehityksen, kasvun ja oppimisen edellytykset ovat heikentyneet sairauden, vamman tai toimintavajavuuden vuoksi. Samoin on huomioitava, että erityisen tuen piiriin kuuluvat myös lapset, jotka tarvitsevat psyykkistä tai sosiaalista tukea kasvulleen.

Arvoisa herra puhemies! Suoritin viikonlopun aikana pikahaastattelun kahteen kuntaan ja kysyin niiden kokemuksia esiopetuksen toteutumisesta ja alkutaipaleesta. Olen keskustellut Evijärven kunnan koulutoimenjohtajan Seija Paanasen ja Lappajärven kunnan hallintojohtajan Juhani Laasasen kanssa.

Kotipitäjässäni Evijärvellä on aloitettu esiopetus lukuvuonna 1997—1998. Opetus alkoi aluksi kokeiluluvalla. Valtionosuus oli tuolloin yhtä suuri kuin peruskoulun oppilaankin yksikköhinta. Esiopetus pääsikin hyvin käyntiin. Tuolloin Evijärvi toteutti myös kuljetuksen yli kolmen kilometrin matkalla. Ilman sitä ei esiopetus olisi lähtenyt käyntiin lähes 100-prosenttisesti. Kokeiluvaiheen aikana Evijärvellä esiopetus toteutettiin kyläkouluilla, kirkonkylässä päiväkodilla, kuitenkin siten, että päiväkodin esikoululaiset kävivät koulussa vähintään yhden päivän viikossa. Kun esiopetus tuli lakisääteiseksi, myös valtionosuus putosi. Evijärvellä kyyditys on jouduttu viime syksyyn saakka hoitamaan kunnan kustannuksella. Nyttemmin esiopetus on myös päiväkodin osalta hallinnollisesti siirretty koululautakunnan alaiseksi. Esiopetus hoituu yhdysluokkaopetuksena kouluilla ryhmäkoosta riippuen. Erillinen esiopetusryhmä muodostetaan silloin, jos 0.—2. luokkien oppilasmäärä kasvaa yli 13—15 oppilaan, tosin riippuen 1.—2. luokan oppilasmäärästä.

Seija Paananen sanoo, että yhdysluokat ovat pienillä kouluilla hyvä ja turvallinen tapa aloittaa esikoulu. Opettajat eriyttävät esikoulun toimintaa leikkeihin ja opetukseen. Tulokset ovat olleet evijärveläisten mielestä hyviä, ja lapset ovat viihtyneet erinomaisesti. Koulun yhteydessä he kasvavat myös kyläkouluunsa niin, että varsinainen koulutyö alkaa luontevasti.

Hallintojohtaja Juhani Laasanen kertoi, että Lappajärvellä esiopetus on aloitettu vapaaehtoisena toimintana 1996. Lappajärvellä esiopetus on järjestetty koulutoimen alaisuudessa heti alun alkaen ja opetus on järjestetty myös alun alkaen hajautettuna siten, että esikoululaiset voivat saada opetusta omassa kyläkoulussaan. Lappajärvellä on esioppilaita vuosittain noin 30—40. Lappajärvellä valtuuston päätöksellä esikoululaisille on taattu heti alusta alkaen samat koulumatkaetuudet kuin koululaisille, erityisesti 1.—3. luokkien oppilaille, joilla kuljetukseen oikeuttava alaraja on 3 kilometriä. Kyläkouluilla niissä tapauksissa, joissa on vain muutama esioppilas ja joissa myös 1.—2. luokkien oppilasmäärä on pieni, esiopetuksesta vastaavat luokanopettajat. Opetus annetaan tällöin niin sanottuna yhdysluokkamuotoisena. Jos esioppilaiden ja 1.—2.-luokkalaisten määrä on vähän suurempi, esimerkiksi yli 15 oppilasta, luokanopettajan apuna on ollut lastentarhanopettaja. Vastaavasti jos esioppilaita on yksistään ollut enemmän, esimerkiksi 7—10 oppilasta, näistä on muodostettu oma ryhmä ja opetuksesta on vastannut lastentarhanopettaja. Juhani Laasasen mukaan Lappajärvellä on ollut yleensä palkattuna kaksi lastentarhanopettajaa esiopetukseen.

Koulutoimenjohtaja Seija Paananen Evijärveltä ja hallintojohtaja Juhani Laasanen Lappajärveltä sanovat, että heillä ei ole ollut erityisiä ongelmia esiopetuksen järjestämisessä. Myös palaute on ollut myönteistä. He kertovatkin jatkavansa samalla mallilla myös ensi lukuvuonna. Jos jotakin kritiikin siementä tuli näissä keskusteluissa, niin se oli se, että esiopetuksen yksikköhinnat ovat samalla tavalla jäljessä kuntien todellisista oppilaskohtaisista kustannuksista kuin perus- ja lukio-opetuksessakin. Huomattakoon se, että esiopetuksen yksikköhinta ei ole vieläkään sama kuin peruskoulussa, vaikka esikoululaisilla on yhtä pitkä koulupäivä kuin 1.—2. luokan oppilailla eli 20 tuntia viikossa. Laasanen totesikin, että tämä on ollut koulutoimen kustannusten ja yksikköhintojen vastaavuuden ikuisuusongelma.

Paananen ja Laasanen esittävät huolenaan sen, että ajojahti pieniä kouluja kohtaan kasvaa edelleen. Kyläkoulujen lopettamisen myötä jouduttaisiin myös esikoulut siirtämään pois omalta turvalliselta kyläkoululta ja keskittämään vain omiin esikouluryhmiin keskustassa. Eduskunnalle he lähettävätkin terveisinä ja toivomuksena, että kyläkoulut pystyttäisiin säilyttämään. Silloin esiopetus olisi taloudellisesti edullisinta.

Tässä edellä terveisiä ja ajatuksia ja kokemuksia esikoulun toteuttamisesta Evijärveltä ja Lappajärveltä.

Kaiken kaikkiaan loppuyhteenvetona voi hyvällä mielin todeta, että esiopetusuudistus on onnistunut hyvin. Esiopetus on edistänyt ja edistää lasten kasvu-, kehitys- ja oppimisvalmiuksia yhdenvertaisesti koko maassa. Samoin esiopetus edistää hyvin lasten valmiuksia koulunkäyntiin. Tutkimusten ja oppimistulosten mukaan kehittymistä tapahtuu esiopetusvuoden aikana muun muassa sosiaalisissa ja eettisissä valmiuksissa, suullisessa ilmaisussa, kielen havainnoinnissa, kirjallisuudessa sekä matematiikkaan liittyvissä valmiuksissa. Esiopetuksessa käytetään oivallisesti ja oikeassa suhteessa lapsen kasvulle ja kehittymiselle tärkeitä työtapoja, kuten leikkiä, liikunnallista toimintaa, ongelmanratkaisuja sekä konkreettisia kokeiluja.

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti koulutuksesta voidaan sanoa, että se on investointi, joka lisää talouskasvua, tehostaa tuottavuutta sekä vähentää sosiaalista eriarvoisuutta. Moniin muihin investointeihin verrattuna koulutus vaatii tekijöiltään kärsivällisyyttä sekä näkemystä ja luottamusta pitkälle tulevaisuuteen. Hyvin hoidetun tai laiminlyödyn koulutuksen tulokset ovat arvioitavissa vuosien, jopa vuosikymmenien kuluttua. Hyvällä ja riittävällä koulutuksella luodaan lapsille ja nuorille tulevaisuus, kivijalka tulevaa elämää varten.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko esiopetusuudistuksen vaikutuksista ja asetettujen tavoitteiden toteutumisesta on mielestäni hyvä ja tarpeellinen. Selonteko tuo hyvin esiin sen, miten merkittävä uudistus esiopetuksen aloittaminen ja toteuttaminen on ollut koko yhteiskuntamme kannalta. Se tukee omalta osaltaan varhaiskasvatuksen muuta kokonaisuutta ja lapsiperheiden asemaa yhteiskunnassa. Esiopetus edistää omalta osaltaan lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista. Perusopetuslain mukaan esiopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen, antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Esiopetus on tavoitteellista toimintaa, ja se tukee perheiden kasvatustehtävää ja huomioi sekä tukee kokonaisvaltaisesti lapsen tervettä kasvua ja kehitystä.

Esiopetuksen yhtenä keskeisenä tehtävänä on tasoittaa eroja tulevien koululaisten keskuudessa. Erojen tasaantumisen on havaittu helpottavan oppilaiden tulevaa koulumenestystä ja esimerkiksi koulutyöhön sopeutumista alaluokilla. Esiopetuksessa keskitytään tärkeisiin elämän sisältöalueisiin, muun muassa etiikkaan, terveystietoon, ympäristötietoon sekä kulttuuriin. Lapsia innostetaan oppimaan uutta leikin, liikunnan ja konkreettisen toiminnan kautta, minkä avulla lapsi myös laajentaa maailmankuvaansa. Esiopetuksessa tuetaan lapsen terveen itsetunnon kehittymistä ja tarjotaan onnistumisen kokemuksia.

On tärkeää, että esiopetuksessa ja muussa pienten lasten varhaiskasvatuksessa on leikki vahvasti opetuksessa ja kasvatuksessa mukana. Esikouluikäisille lapsille ei tule asettaa liian kovia taitotavoitteita, vaan esiopetuksen tulee tukea lasten yksilöllistä kasvua ja kehitystä. Esiopetuksessa tärkeää on myös sosiaalisten taitojen karttuminen. Tämä on erityisen tärkeää niille lapsille, jotka eivät ole olleet päivähoidossa. On hyvä, että esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin tehdyssä muutoksessa korostetaan entisestään kodin sekä esiopetuksen vuorovaikutuksen tärkeyttä. Vuorovaikutuksen avulla esiopetuksen henkilöstö tukee omalta osaltaan kodin kasvatustyötä. Nyt käsittelyssä olevan selonteon mukaan yhteistyö on koettu riittämättömäksi erityisesti esiopetuksen siirtymävaiheissa ja tähän tulee kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota.

On myös hyvä, että esiopetuksessa on huomioitu erityistä tukea tarvitsevien lasten asema ja se on vahvasti tässä selonteossa myös mukana. Erityistä huoltahan meidän tulee kantaa näistä erityistä tukea tarvitsevista. Tämä vaatii kuitenkin varsin paljon parantamista vielä, sillä selonteon mukaan joka kolmannessa esiopetusryhmässä oppilashuollon palvelut ovat riittämättömiä. Erityislastentarhanopettajia, erityisopettajia, psykologeja ja esimerkiksi puheterapeutteja tarvitaan siis lisää esiopetukseen. Oppilashuoltoon ja tukipalveluihin satsaaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi jokaisen psykologin palkkaamiskulut tulevat yhteiskunnalle monin kerroin takaisin pitkällä aikavälillä.

Suuret ryhmäkoot vaikeuttavat myös lasten yksilöllistä huomiointia. On huolestuttavaa, että selonteosta käy ilmi, että opetusministeriön suositukset ryhmäkoosta eivät toteudu. Opetusministerin esiin nostama ajatus siitä, että esiopetuksen ryhmäkoosta tulisi säätää lailla, on erittäin kannatettava. Toivonkin, että tässä asiassa päästään pian liikkeelle. Huolestuttavaa on myös selonteossa esiin tullut asia siitä, että erityisopetuksen piirissä oleville esikoululaisille ei ole riittävästi tehty säädösten edellyttämiä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevia suunnitelmia. Myös tämä asia tulee jatkossa ratkaista.

On tärkeää, että lapsilla on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua esiopetukseen. Tämän vuoksi on erittäin hyvä 1.8.2004 voimaan tullut esiopetuksen kuljetustuki, mikä mahdollistaa myös syrjäseutujen esikoululaisille tasavertaisemman mahdollisuuden osallistua esiopetukseen. Jatkossa näkisin tarpeellisena, että tämänkaltainen kuljetustuki voitaisiin ulottaa myös aamu- ja iltapäivähoitoon. Etenkin pienissä maaseutukunnissa on aamu- ja iltapäivähoitoon osallistuvien lasten määrää rajoittanut merkittävästi vastaavan kuljetustuen puute.

Kunta saa itse päättää, minkä lautakunnan tai hallintokunnan alaan kuuluvana esiopetus järjestetään. Nykykäytäntö siitä, että esiopetus on joko opetustoimen tai päivähoidon alaisuudessa, on toiminut hyvin. Esiopetuksella on oma tärkeä paikkansa näiden kahden toimialan, koulun ja päivähoidon, välissä. Tulee varmistaa, että yhteistyö näiden kahden toimialan välillä on tiivistä. Päivähoidosta kouluun siirtymisen tulisi tapahtua saattaen—vaihtaen-menetelmällä. Tätä palvelee esimerkiksi alaluokkien, esiopetuksen ja päivähoidon sijoittuminen saman katon alle tai samaan pihapiiriin. Tärkeää on myös yhteistyö muiden sektoreiden, kuten esimerkiksi lastensuojelun, kanssa. Lapsen etu edellyttää tämänkaltaista tiivistä yhteistyötä eri sektoreiden välillä.

En voi yhtyä ed. Karttusen salissa aiemmin esittämään kannanottoon, että hän näkisi esiopetuksen sijoittumisen opetustoimen alaisuuteen nykyistä käytäntöä parempana. Ed. Karttusen argumentit siitä, että näin vältyttäisiin esiopetuksen ja perusopetuksen väliseltä kuilulta, eivät mielestäni ole kovin pitäviä. Tällöinhän mahdollinen kuilu vain siirtyisi päivähoidon ja esiopetuksen välille. Hyvällä yhteistyöllä nämä kuilut voidaan estää, kumman tahansa hallinnonalan alla esiopetus tapahtuukaan. Mielestäni tärkeämpää kuin keskustelu siitä, minkä hallinnonalan alaisuudessa esiopetus toteutetaan, on esiopetuksen sisältö ja se, miten esiopetuksen käytännön järjestelyt pystytään toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Esiopetus on edistänyt lapsen suotuisia kasvu- ja kehitys- ja oppimisvalmiuksia koko maassa. Myös kansainvälisissä vertailuissa esiopetuksemme sijoittuu kärkeen. Edellä mainittujen kaltaisia huolenaiheitakin esiopetuksessa on, ja niihin tulee löytää ratkaisut mahdollisimman pian, jotta lasten oikeuksien toteutuminen vielä nykyistäkin paremmin mahdollistuisi.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on saavuttanut muutamassa vuodessa Oecd:n kärjen lasten osallistumisessa esiopetukseen. Lähes kaikki lapset osallistuvat esiopetukseen, mikä on suuri edistysaskel lasten valmistautuessa varsinaisen koulun aloittamiseen. Kunnallisen esikoulun tuleminen lakisääteiseksi on selonteon mukaan vähentänyt yksityisen ja valtion järjestämän esikoulun käyttämistä ja siten tasoittanut kaikkien lasten mahdollisuutta osallistua esiopetukseen, etenkin nyt, kun myös kuljetukset liitettiin etuuksien piiriin yli 5 kilometrin matkojen osalta.

Se, että kunnilla on mahdollisuus valita, järjestääkö se esiopetusta päivähoidon vai koulun toimesta vai näiden yhteisenä toimintana, on kuntia ajatellen tärkeää. Kuten selonteossa on todettu, voi esiopetuksen hallinto ja toisaalta esiopetuksen järjestämispaikka kuulua eri toimielimen alaisuuteen, mikä on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi kustannusten kohdentamisessa. Näitä asioita tulisi pohtia myös kunnissa rakenteita uudistettaessa tai ainakin sektoreiden raja-aitoja tulisi madaltaa.

Monta kertaa maaseutukunnissa matkojen pituudet ja esikouluikäisten lasten lukumäärä asettavat omat rajoitteensa valinnoille. Lasten etu on, että esikoulu on mahdollisimman lähellä kotia tai hoitopaikkaa. Silti opetuksen vapaaehtoisuus lapselle on mielestäni tärkeää myös jatkossa.

Selonteon anti on myös se, että opettajien kelpoisuus tehtävään on todettu hyväksi riippumatta esiopetuksen järjestämispaikasta. On ollut ensiarvoisen tärkeää, että valtio on kolmen ensimmäisen vuoden aikana rahoittanut esikouluopettajien pätevöitymiskoulutusta ja sitä kautta kelpoisuus on saatu heti alkuvaiheessa hyvälle tasolle. Valtion osallistuminen henkilöstön täydennyskoulutukseen olisi tärkeää myös jatkossa sekä kuntien niukkojen resurssien että opetuksen valtakunnallisen tason ja yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

Sekä tyttöjen että poikien kouluvalmiudet ovat selonteon mukaan lisääntyneet esiopetuksen ansiosta koko maassa. Perusopetukseen yhdistettyjen ryhmien lasten valmiudet eivät ole kuitenkaan selonteon mukaan kehittyneet aivan yhtä hyviksi kuin muiden ryhmien. Asiaa sietää pohtia myös siltä kantilta, miten esioppilaat vaikuttavat koululaisten kehitykseen, sillä esiopetus on pitkälti leikkien ja liikkuen oppimista, vaikka Suomessa myös opetus ja kasvatus saavat monia muita maita enemmän painoarvoa esiopetuksessa.

Kahdenkymmenen lapsen ryhmäkokosuosituksen ylittyminen joka kolmannessa ryhmässä on valitettavaa, sillä arvatenkin ryhmäkoolla on vaikutusta lasten keskittymis- ja oppimiskykyyn. Selonteon suurin ryhmäkoko 43 lasta ei kuitenkaan ehkä kerro koko totuutta, mikäli kyseessä onkin kahden tai useamman opettajan tiimityöskentelymallin soveltaminen.

Herra puhemies! Peräti 60 prosentissa esiopetusryhmistä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Koulunkäyntiä aloitettaessa on hyvä, että erityisen tuen tarve on havaittu jo esikouluvuoden aikana, jolloin tukitoimien järjestäminen voidaan alkaa jo ennen koulun alkamista. Samoin pystytään tekemään päätöksiä koulun aloittamisen lykkäämisestä tarvittaessa.

Lasten psyykkisen ympäristön eli lasten kokemusmaailman tarkastelun rajaaminen selonteon ulkopuolelle on ymmärrettävää mutta valitettavaa. Nykyään perheissä on paljon pahoinvointia ja ongelmia, mikä ei voi olla heijastumatta lapsiin. Kun oppilashuollon puolella on resursseista puutteita sekä erityislastentarhanopettajien, puheterapeuttien, koulukuraattorien että koulupsykologien palvelujen saatavuudessa, eivät ongelmat välttämättä paljastu riittävän ajoissa ja pahimmillaan se voi johtaa syrjäytymiskierteeseen, jonka nykyisellä tietotaidolla pitäisi olla jo estettävissä. Jos ongelmiin ei puututa riittävän ajoissa, on niiden korjaaminen myöhemmässä vaiheessa ainakin kalliimpaa, mahdollisesti jopa myöhäistä. Lasten vahvuuksia pitää tukea alusta alkaen, jotta heidän itsetuntonsa säilyy hyvänä ja jotta he myöhemmin elämässä pystyvät ottamaan vahvuutensa käyttöön ja löytävät oman paikkansa.

Lasten luovuuden kehittäminen esiopetuksessa on ensiarvoisen tärkeää. Se, että lähes puolella esiopetusryhmistä ei ole käytössään tietokonetta, ei välttämättä ole huono asia. Olisikin tutkimisen arvoista, miten tietokone vaikuttaa lasten luovuuteen. Luovuus on, kuten täällä usein on tullut ilmi, yrittäjyyden lähtökohta. Suomalaisen koulutuksen on todettu joissakin yhteyksissä latistavan luovuutta, ja luovuuteen erityisesti kannustamalla meillä olisi mahdollisuus saada uusi, luova sukupolvi kasvamaan.

Herra puhemies! Selonteon perusteella esiopetusuudistus on onnistunut hyvin ja täyttää mielestäni ne odotukset, joita valtion taholta voidaan esiopetukselle asettaa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle esiopetusuudistuksen vaikutuksista ja asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Selonteossa tuodaan esille onnistumisia mutta myös haasteita jatkoon.

Selonteon mukaan esiopetus edistää lasten kasvu-, kehitys- ja oppimisvalmiuksia yhdenvertaisesti koko maassa. Suomessa esiopetukseen osallistuu noin 96 prosenttia lapsista, mikä on Oecd:n huippua. Esiopetuksella on laajoja yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia lasten varhaiskasvatuksen kokonaisuuteen ja lapsiperheiden asemaan yhteiskunnassamme. Esiopetus on osa koulutuksen perusturvaa. Selonteon mukaan esiopetus muun muassa edistää hyvin lasten valmiuksia koulunkäyntiin.

Lasten oikeus turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön toteutuu selonteon mukaan esiopetuksessa hyvin. Päivähoidossa järjestettävään esiopetukseen osallistuu 79 prosenttia ja koulussa järjestettävään esiopetukseen 21 prosenttia lapsista. Opetushenkilöstön kelpoisuustilanne on hyvä riippumatta esiopetuksen järjestämispaikasta, sillä 94 prosenttia opettajista on kelpoisia tehtäväänsä.

Selonteon mukaan ryhmäkokosuositus ylittyy joka kolmannessa opetusryhmässä, mikä on hyvin valitettava tieto tässä selonteossa. Esiopetusryhmistä 60 prosentissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Selonteon mukaan joka kolmannessa opetusryhmässä oppilashuolto on riittämätöntä. Myös henkilökunnan täydennys- ja lisäkoulutuksen tarpeeseen kiinnitetään selonteossa huomiota.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama yksityiskohtainen kommentti tähän selontekoon.

Kansainvälisiä vertailuja on aina vaivannut sama puute kuin tässäkin selonteossa. Nimistöjen erilaisuudesta johtuen on vaikea verrata esimerkiksi sisältöjä ja toteutustapoja. Vertailua vaikeuttaa myös se, että päivähoitojärjestelmämme lähtökohtana on ollut muun muassa perheen sekä työelämän ja opiskelun yhteensovittaminen. Muualla maailmassa julkista varhaiskasvatusta taas on rakennettu yhteiskunnissa, joissa äidit ovat joko kotona tai osa-aikaisesti työelämässä. Useassa maassa lapsi menee osapäiväisesti pienten lasten kouluun, kun taas meillä Suomessa mennään usein kokopäivähoitoon päiväkotiin. Toiminnan toteutus ja sisällöt ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Suomessa tämä niin kutsuttu educare onkin maailmalla paljon kiitosta saanut.

Käsitteellisesti ongelmallinen selonteossa on myöskin erityisopetus-käsite sivulla 14. Määritelmä siitä, kenen tulisi saada erityisopetusta, on hyvin laaja, joskin merkittävä. Tämä on jatkossa selvä resurssikysymys kunnissa. Myös oppilashuollon kysymyksiä joudutaan miettimään. Oppilashuolto toteutetaan erilaisin muodoin ja resurssein eri puolilla maatamme, ja selvä tarve oppilashuollon lisäykseen on.

Luvussa 7 kuvataan johtopäätökset. Teksti on osittain nykytilaa kuvailevaa ja vain vähän tulevaisuuteen luotaavaa. Johtopäätöksissä jäi odottamaan selvemmin tulevaisuuden keinoja vastata ilmenneisiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni keskeiset haasteet tulevaisuudessa tämän asian tiimoilta ovat seuraavat:

Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. 23.9. hyväksyttiin Arjen turvaa — sisäisen turvallisuuden ohjelma. Siinä todettiin, että syrjäytyminen on yksi suurimmista haasteista yhteiskunnassamme ja nimenomaan siltä kantilta, että meidän sisäistä turvallisuuttamme voidaan lisätä sillä, että ehkäisemme syrjäytymistä. Esiopetus on yksi keino ehkäistä syrjäytymistä ja siitä syystä hyvin tärkeä.

Toinen haaste on ryhmäkoot. Ryhmäkokojen ylitykset ja tällaisten ryhmien osuuden jatkuva kasvu ovat ongelmallisia ja vievät pohjaa esiopetuksen tavoitteen ja tehtävän toteutumiselta. Tähän meidän täytyisi puuttua, ja siitä onneksi on tänä iltana paljon täällä salissa keskusteltu.

Kolmas tärkeä haaste on oppilashuolto ja sen resurssien tarkentaminen ja lisääminen, erityisopetus, se, kuka todellisuudessa tarvitsee erityisopetusta, millaista erityisopetusta ja miten se resursoidaan ja järjestetään. Tärkeä haaste on myöskin yhteistyö kotien, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja muiden tahojen kanssa. Yksi tärkeä yhteistyötaho, mikä mielestäni selonteossa ei ole kovin paljon painoarvoa saanut, on sosiaali- ja terveyspuoli. Kun puhutaan esimerkiksi lasten ongelmista, niin kyllä siinä tärkeää on, että sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa ollaan tiiviissä yhteistyössä. Yksi hyvin tärkeä haaste tulevaisuudessa myös esiopetukseen on henkilöstön täydennys- ja lisäkoulutus, koska osaava opettaja ja osaava henkilöstö jaksaa.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten olemme huomanneet tämäniltaisesta keskustelusta, esiopetuslain toteutuminen on ollut meille kaikille erittäin tärkeä asia. Valiokunnassa, kun tulemme tätä jatkossa käsittelemään, tulemme puuttumaan juuri näihin erityisongelmiin, mitkä siinä vielä tällä hetkellä ovat. Näyttää siltä, että ryhmäkoko on yksi semmoinen asia samoin kuin oppilashuolto, erityisopetus ja se, että nämä asianomaiset henkilöt, jotka toimivat, ovat ammattilaisia. On ollut ilahduttavaa nähdä, että koulutus on toiminut niin, että täydennyskoulutuksen kautta olemme saaneet päteviä opettajia ja ryhmänvetäjiä sinne. Siinä mielessä erityisesti tähän kohtaan on kiinnitettävä huomiota, että näitä taitoja ja osaamista tarvitaan niin alkuopetuksen puolella kuin myöskin niin sanotusti esiopetuksen puolella, eli molemmat puolet tarvitsevat täydennyskoulutusta. Onneksi meillä on pätevät opettajankoulutuslaitokset, joiden kautta me voimme tätä toimintaa vielä kehittää vastaamaan sitä esiopetuksen tarvetta.

Hallinto tuntuu olevan myös yksi semmoinen asia, johon on pureuduttava vakavammin ja siinä mielessä, että se toimii myöskin esiopetuksen ehdoilla ja että vanhemmat ovat aktiivisesti mukana tässä toiminnassa myöskin kehittämässä esiopetusta eteenpäin. Voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on näin toimiva alku sille, ja tästä on hyvä kehittää tätä järjestelmää eteenpäin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä ottaa kantaa tuohon hallintokysymykseen, koska se on tänä iltana noussut aikamoiseksi puheenaiheeksi.

Selonteon alussa korostetaan esiopetuksen asemaa osana koulutuksen perusturvaa: esiopetus on koulutusjärjestelmän ensimmäinen porras, jonka tulisi olla osa jatkumoa varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta perusopetukseen. Koska näin se määritellään, nousee hallintokysymys tarkastelun alle ja sitä on tärkeä pohtia. Tällä hetkellä meillä on hyvin monimutkainen järjestelmä, ja minä toivon, että nimenomaan siitä monimutkaisesta järjestelmästä päästäisiin vähän helpompaan. Se helpottaisi sitä kaiken kaikkiaan, ja me pystyisimme myös takaamaan laadun hallinnollisten kysymysten ja kehittämisen kautta.