16) Laki sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Rintamalla palveli 700 000 henkilöä 1939—45.
Kaatuneita oli 94 000, saman verran vammautuneita, ja saman
verran oli myös naisia, jotka palvelivat ihan lähellä rintamaa.
Meillä on jäljellä vielä 16 000
miesveteraania ja 11 000 naisveteraania. Heistä on
3 500 sotainvalideja.
Tässä lakiesityksessä, johon kaikki
eduskuntaryhmät ovat yhtyneet tai yhtymässä (Markus Mustajärvi:
Ei ole kaikilta edes kysytty!) — mutta näin ainakin
on puhuttu — ehdotetaan ja esitetään,
että tämä sotavammaisuusaste pudotetaan 20
prosentista 15:een. Totta kai tämä on kannatettavaa,
mutta mielestäni tämän prosentin pitäisi
olla 0. Kaikki ne henkilöt, jotka tänä päivänä vielä elävät
ja rintamalla silloin palvelivat, ovat yli 90-vuotiaita, yli 100-vuotiaita.
Heidän kaik-kien kunto on jo sillä tolalla, että tarvitaan
paljon kotiin vietyjä palveluita. He tarvitsevat apua. Enää ei
pitäisi katsoa, mikä on se vammaisuusprosentti.
Tämä asia olisi pitänyt hoitaa jo
aikoja sitten. Sotavammalaki on vuodelta 1948. Se on erittäin vanha
laki, ja asiat ovat vuosien mittaan muuttuneet. Henkilöt
ovat siinä kunnossa tosiaan, että toivoisi — ja
olen siitä vakuuttunut, että myös Suomen
kansa on ollut jo vuosia sitä mieltä — että rahat
ja varat kaikkien rintamamiesten ja -naisten erittäin
hyvään hoivaan ja huolenpitoon löytyisivät.
Tosiaan heitä on jäljellä enää 27 000, ja
on oikeastaan surkuhupaisaa esittää enää mitään
vammaisuusprosentteja näin iäkkäiden
ihmisten kohdalla, jotka varmistivat sen, että me voimme
elää tässä vapaassa Suomessa.
Meillä on ollut, sanotaan, viimeiset 15 vuotta, 90-luvun
laman jälkeen, melko hyvät ajat, ja niinäkään
vuosina ei ole tätä sotaveteraaniasiaa tarpeeksi
hyvin hoidettu ja huomioitu näitä henkilöitä,
jotka vielä keskuudessamme ovat. Nyt tilanne on vaikeampi,
talous on niin sanotusti melko kuralla Suomessakin, mutta nyt ei
ole niin suurista rahoista kysymys, etteikö tätä asiaa
voitaisi hoitaa vielä paremmin.
On vielä suuri, huutava puute kotiin vietävistä palveluista.
Vasta tänä vuonna saatiin vihdoin ja viimein tämä edistysaskel
tehtyä, että Kela ilmoittaa kunnille henkilötiedot,
ketkä ovat kuntoutukseen ja hoivaan oikeutetut. Aika monta vuotta
meni, että kuntoutusrahoja jopa palautettiin, ja niitä palautetaan
vieläkin, mutta ne laitetaan uudelleen kiertoon, mikä on
hyvä asia.
Myös veteraanijärjestöjen varoista
ollaan montaa mieltä, ja kansassa on paljon sellaista mielialaa,
että veteraanijärjestöt ovat rikkaita mutta
kaikkia niitä varoja ei käytetä rintamaveteraanien
hyväksi. Tosiasiassa veteraanijärjestöt melkein
poikkeuksetta laittavat varat kotihoitoon, ja se on tarkasti laskettu.
Valtion pitäisi avustaa enemmän, jotta näillä meidän
veteraaneillamme olisi hyvä loppuelämä. — Kiitos.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Huutelin jo tuossa edustaja Elomaan puheen
väliin. Minusta tässä lakialoitteen valmistelussa
ja käsittelyssä tapahtui paha tyylirikko, kun
tässä Aloitteen pääasiallinen
sisältö -kappaleen alla ensimmäisessä virkkeessä sanotaan,
että "veteraanien kunniallisesta kohtelusta huolehtiminen on
kaikkien eduskuntaryhmien jakama tavoite". No, varmasti onkin, mutta
kuitenkin sitten haluttiin jättää kolme
edustajaa tämän aloitteen ulkopuolelle ja sivuuttaa
heidät kokonaan. Se on siinäkin mielessä aika
lailla outoa, että silloin kun täällä oli
hyvin juhlallinen sotaveteraanien juhlaistunto ja ainoana sen istunnon
asiana oli nimenomaan heitä koskeva asia, niin kaikille
eduskuntaryhmille annettiin se 3 minuutin puheenvuoro. Se oli minusta
asiallista menettelyä, se huomioi kaikki eduskuntaryhmät.
Itse asiassa se varmaan oli minulle juhlallisin tilaisuus, missä koskaan
olen päässyt puhetta pitämään.
Siinä mielessä olen kyllä hyvin pahoillani
siitä, että tämän samansuuntaisen
lakialoitteen allekirjoittajaksi ei meitä kelpuutettu.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Asia, mitä tässä lakialoitteessa
kuvataan ja esitetään, on todella tärkeä,
se että ainakin lähtökohtaisesti nähtäisiin,
että tehtäisiin koko ajan parannuksia meidän
sodissa taistelleille ja siellä vammautuneille. On hyvä kyllä todeta
se, että viime aikoina on paljon kehitystä tapahtunut
tässä.
Minusta edustaja Elomaa hyvin tässä kyllä kuvasi
sitä, että pitäisi heille kaikille, jotka
tänä päivänä meillä vielä elävät
ja ovat vammautuneet, heidän tarpeidensa mukaiset palvelut
toteuttaa. Ja erityisestihän ne palvelut koskevat nimenomaan
kotiin tuotuja palveluja ja avopalveluja. Olen ihan samaa mieltä,
että silloin tässä ei pelkästään
tämä, mikä se prosentti vammaisuudessa on,
saisi olla ohjaamassa niiden palvelujen saantia ja sitä,
minkälaisten palvelujen piirissä he ovat.
Itse olen siinä veteraanien neuvottelukunnassa, ja
tämä asia on näitten eri järjestöjen
myötä tullut hyvin usein esille juuri siinä muodossa,
että löydettäisiin kullakin paikkakunnalla
nyt ainakin kaikki ne henkilöt, jotka sitä apua
tarvitsevat. Siitä on paljon siellä puhuttu, ja
uskon, että siinä me olemme päässeet
eteenpäin, että oltaisiin kartoitettu näitten
kaikkien sodissa vammautuneitten ihmisten tarpeet ja pystyisimme
palveluilla vastaamaan niihin.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Sotaveteraaneille ja -invalideille
kohdennettuja etuuksia ja palveluita kehitetään
sosiaali- ja terveysministeriön veteraanipoliittisen ohjelman
linjausten pohjalta, ja veteraanipoliittista ohjelmaa on
toteutettu nyt vuodesta 2010 al-kaen. Voisi
sanoa, että sotainvalidien osalta kiireellisin uudistamisen
tarve on sotilasvammalain mukaisten kunnallisten avopalvelujen korvattavuuden
haitta-asterajan alentaminen nykyisestä 20 prosentista
15 prosenttiin, jota tällä lakiesityksellä nyt
toteutetaan. Sotainvalidien haitta-asterajan lasku laajentaa avopalveluiden
saajien piiriä ja edesauttaa ikääntyneiden
sotainvalidien selviytymistä omassa kodissaan tukipalveluiden,
omaishoidon tuen sekä avosairaanhoidon turvin.
Se, mikä tässä on tärkeintä,
on se, että nyt näitä palveluita voidaan
viedä kotiin, koska heistä moni on siinä kunnossa,
että yksinkertaisesti on kaikkein järkevintä ja
myös tehokkainta ja vaikuttavinta, että tämä kuntoutus
viedään avopalveluina kotiin. Tällä hetkellä näiden
avopalveluiden piirissä on arviolta noin 450 sotainvalidia, joilla
on tämä vähintään 15
prosentin työkyvyttömyysaste. Ensi vuonna heitä olisi
noin 350 ja vuonna 2017 noin 250.
Näkisin, että meillä yksi tärkeä asia
on se, mitä sosiaali- ja terveysvaliokuntakin omassa esityksessään
on todennut, että meidän tehtävänä on viedä kotipalvelua
ja niitä tarvittavia palveluita, joita he tarvitsevat,
heille kotiin, mutta meidän pitäisi myös
arvioida se, että nämä ovat oikeastaan
viimeisiä hetkiä, jolloinka tämä prosenttiluku
pitäisi pystyä poistamaan kokonaan näistä palveluiden
saatavuuskriteereistä.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Todella nämä kotiin vietävät
palvelut ovat se todella tärkeä pointti, ja me
emme voi enää odottaa, emme yhtään
päivää ylimääräistä,
vaan tarvitaan ripeät teot.
Sitten haluaisin vielä sanoa, että olisin
toivonut lakialoitteelleni, jonka jätin kuukausi sitten, enemmän
allekirjoittajia. Siinä esitettiin, että tämä haitta-asteprosentti
tulisi nollaksi.
Yleiskeskustelu päättyi.