Täysistunnon pöytäkirja 110/2014 vp

PTK 110/2014 vp

110. TIISTAINA 11. MARRASKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on kyse kahdesta erillisestä asiasta: yksityishenkilön velkajärjestelystä ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta. Yksityishenkilön velkajärjestelyn osalta ehdotetaan useita muutoksia, joiden tarkoituksena on muun muassa keventää ja yksinkertaistaa menettelyä, vähentää talous- ja velkaneuvonnan työmäärää sekä helpottaa työttö-mien ja nuorten pääsyä velkajärjestelyyn. Valiokunta kannattaa ehdotuksia. Eräisiin säännöksiin valiokunta ehdottaa kuitenkin sääntelyä selkeyttäviä tarkistuksia.

Keskityn tässä velkajärjestelyn osalta kahteen seikkaan: velkajärjestelyn avaamiseen pienyrittäjille elinkeinotoiminnan velkojen järjestelemiseksi sekä velallisen lisäsuoritusvelvollisuuteen.

Esityksessä ehdotetaan velkajärjestelyn avaamista yksityisille elinkeinon- ja ammatinharjoittajille siten, että yksityisvelkojen lisäksi myös elinkeinotoiminnan velkojen järjesteleminen on eräin edellytyksin mahdollista. Tämä mahdollistaa yksityisen elinkeinon- tai ammatinharjoittajan talouden kokonaistilanteen korjaamisen. Valiokunta kannattaa esitystä, koska yksityishenkilön velkajärjestelyyn pääseminen parantaa pienyrittäjien asemaa. Nykyisin yksityisten elinkeinon- ja ammatinharjoittajien tulee hakeutua yrityssaneeraukseen taloudellisen tilanteensa kor-jaamiseksi. Yrityssaneeraus on kuitenkin raskas ja kallis menettely pienyrittäjän tilanteen korjaamiseen. Pienyrittäjän on siten vaikea saada taloudellinen tilanteensa kokonaisuudessaan korjattua. Velkajärjestelyyn pääsy tuo mukanaan myös korkean omistusasunnon suojan, jota yrityssaneeraukseen ei sisälly.

Velkajärjestely on avattu elinkeinotoiminnan velkojen järjestelemiseksi varsin harkitusti ja pääsylle on asetettu erityisiä lisäedellytyksiä: elinkeinotoiminnan tulee olla jatkamiskelpoista ja melko pienimuotoista, eikä sen tervehdyttämisen tule edellyttää yritystoimintaa koskevia järjestelyjä. Elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuuden edellyttäminen on välttämätöntä, koska velkajärjestelyä ei tule myöntää tappiolliseen toimintaan, jossa mahdollisesti velkaannutaan lisää. Myös elinkeinotoiminnan pienimuotoisuus on perusteltu vaatimus, jotta sääntely voidaan kohdistaa sellaisiin yksityisiin elinkeinon- ja ammatinharjoittajiin, jotka voidaan rinnastaa yksityishenkilöihin. Mainitut rajoitukset ovat tärkeitä, koska uudistus rikkoo nykyisen rajan siitä, ettei yksityishenkilön velkajärjestelyssä järjestellä elinkeinotoiminnan velkoja.

Valiokunta kantaa mietinnössään huolta talous- ja velkaneuvonnalle osoitettavien lisämäärärahojen riittävyydestä. Talous- ja velkaneuvonnassa avustetaan jatkossa yksityisiä elinkeinon- ja ammatinharjoittajia myös heidän elinkeinotoimintaan kuuluvien velkojensa järjestelemiseksi, mikä lisää talous- ja velkaneuvonnan asiakasmäärää ja tuo sille uuden asiakasryhmän. Valiokunta pitää välttämättömänä, että talous- ja velkaneuvonnan voimavarojen riittävyyttä jatkossa seurataan.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia myös velallisen lisäsuoritusvelvollisuuteen. Nykyisin lisäsuoritusvelvollisuus syntyy, jos velallisen nettotulot kasvavat kalenterivuoden aikana vähintään 831 euroa. Tämän rajan ylittävistä tuloista velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi puolet. Laissa säädetty euroraja on sidottu kansaneläkeindeksiin. Vuonna 2014 euroraja on siten käytännössä 970 euroa. Esityksessä ehdotetaan laissa säädetyn eurorajan nostamista 1 500 euroon. Tarkoituksena on yhtäältä kannustaa velallista hankkimaan tuloja velkajärjestelyn aikana ja toisaalta vähentää lisäsuoritusvelvollisuuden aiheuttamaa työmäärää talous- ja velkaneuvonnalle ja velkojille. Lakivaliokunta ehdottaa tavoitteiden edistämiseksi, että raja nostetaan 2 000 euroon.

Viimeiseksi otan esille esitykseen sisältyvän uudistuksen saatavan vanhentumisesta. Taustaksi sen verran, että ulosottoperustehan säädettiin määräaikaiseksi jo vuonna 2003. Joitakin vuosia myöhemmin tehtiin uudistus siitä, että itse saatava vanhentuu lopullisesti, kun ulosottoperusteen määräaika päättyy. Muutosten tarkoituksena on estää elinikäinen tai kohtuuttoman pitkäkestoinen ulosotto. Sääntely ei kuitenkaan koske ta- pauksia, joissa velkoja ei ole hakenut saatavalleen ulosottoperustetta. Tällöin velkoja voi estää velan vanhentumisen katkaisemalla sen kolmen vuoden välein. Nyt tilanne ehdotetaan korjattavaksi siten, että säädetään erääntymisestä laskettavasta velan vanhentumisesta. Velka vanhentuisi lopullisesti 20 vuoden tai — jos velkoja on luonnollinen henkilö — 25 vuoden kuluttua erääntymisestä. Määräajat ovat viisi vuotta ulosottoperusteen määräaikaa pidempiä, ja niitä sovelletaan, jos ulosottoperusteen määräaika ei ole vielä kulunut umpeen.

Lakivaliokunta kannattaa pyrkimyksiä estää kohtuuttoman pitkää perintää ja pysyvää velkaantumista ja näistä aiheutuvia ongelmia. Valiokunta katsookin, että myös sellaisissa tapauksissa, joissa ulosottoperustetta ei ole haettu, velkavastuulla on tärkeää olla jokin enimmäiskesto. Esitystä puoltaa myös velallisten yhdenvertaisuus, sillä velallinen ei voi itse vaikuttaa siihen, hakeeko velkoja ulosottoperustetta vai ei. Toisaalta ehdotuksen arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös vaikutukset velkojan asemaan, minkä vuoksi vanhentumisaikojen tulee olla riittävän pitkiä. Valiokunnan mielestä ehdotus on tältä osin hyväksyttävä.

Esitykseen sisältyviä säännöksiä ehdotetaan sovellettaviksi rajoitetusti taannehtivasti siten, että lain voimaan tullessa vanhentumisajasta katsottaisiin kuluneen enintään 15 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että saatavia voidaan lain voimaantulon jälkeen periä vielä viisi vuotta tai — jos kyse on yksityisestä velkojasta — kymmenen vuotta. Esityksen tarkoituksena on vapauttaa 1990-luvun laman aikana velkaantuneet velkavastuustaan.

Lakivaliokunta pitää loppujenkin 1990-luvun lama-ajan velallisten kannalta inhimillisenä, että he vapautuvat pitkään kestäneestä velkataakastaan. Keskustelua on kuitenkin käyty siitä, missä ajassa velkataakasta on mahdollista vapauttaa. Valiokunta on asiaa arvioituaan päätynyt kannattamaan edellä mainittuja hallituksen esittämiä määräaikoja. Tämä johtuu siitä, että uudistus vaikuttaa lain voimaan tullessa voimassa oleviin sopimussuhteisiin ja niihin perustuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, minkä vuoksi myös velko-jien oikeudet tulee ottaa huomioon. Hallituksen esittämien määräaikojen taustalla on se, että vastaavanlainen säännösten rajoitettu taannehtivuus on hyväksytty säädettäessä ulosottoperusteen määräaikaisuudesta. Kyseisestä esityksestä lausunnon antanut perustuslakivaliokunta piti esityksessä ehdotettuja viiden ja kymmenen vuoden siirtymäaikoja riittävän pitkinä ja velkojan kannalta kohtuullisina. — Kiitos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksestä muutama taustanumero alkuun: Vuoden 2013 loppuun mennessä velkajärjestelyhakemuksia on jätetty käräjäoikeuksiin 112 000 kappaletta. Vuoden 2012 aikana käräjäoikeuksissa käsiteltiin loppuun 4 539 velkajärjestelyasiaa. Yli puolessa velkajärjestelyä koskevista asioista maksuohjelma määrätään kolmen vuoden pituisena. Viisivuotisohjelmat on oletettavasti yleensä määrätty nollaohjelmina. Uusia hakemuksia käräjäoikeuksiin saapui 4 675 kappaletta vuonna 2012.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tuomia parannusesityksiä olisivat se, että nuorten pääsy velkajärjestelyyn helpottuisi, ja se, että asunnon säilymistä koskevaa säännöstä muutettaisiin tavallisten velkojen vähimmäiskertymän laskentatavan osalta. Menettely yksinkertaistuisi siltä osin, että velan määrä maksuohjelmassa määräytyisi pääsääntöisesti jo velkajärjestelyhakemuksessa käytetyn saldopäivän mukaan.

Toinen hyvä plussa on, että velkajärjestelyn esteperusteita muutettaisiin siten, että velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota velallisen toiminnan lisäksi luotonantajan toimintaan. Velkajärjestelyn esteitä lievennettäisiin myös siten, että lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyöminen ei olisi esteperuste silloin, kun se johtuisi velallisen maksukyvyttömyydestä. Tällä hetkellä varojen tai vakuutusmaksujen laiminlyönnit ovat johtaneet siihen, ettei henkilö ole päässyt velkajärjestelyyn.

Lisäsuoritusvelvollisuuden aiheuttaman tulon lisäyksen alarajaa korotettaisiin ja lisäsuoritusvelvollisuuden täyttämisajankohta siirrettäisiin verotuksen toimittamisen jälkeiseen aikaan. Velallisen oikeutta vapaakuukausien pitämiseen lisättäisiin silloin, kun maksuohjelman kesto on yli kolme vuotta. Lisäksi hyvä esitys on tämä, että työttömien pääsyä velkajärjestelyyn nopeutettaisiin kahdesta vuodesta 18 kuukauteen. Tiedoksiannot toimitettaisiin pääsääntöisesti sähköpostitse aikaisemman hallintoa ja kustannuksia rasittavan paperikopion sijasta. Lakiin lisättäisiin säännökset maksuohjelman vahvistamisesta yksinkertaistetussa menettelyssä velkojien enemmistön suostumuksella.

Arvoisa puhemies! Pääkysymys kuitenkin hallituksen esityksessä on se, vapautuvatko 90-luvun laman jälkeiset 8 000 henkilöä velkavankeudesta koskaan. Useimmat velalliset elävät siinä mututuntumassa, että 15 vuoden kuluttua velat vanhenevat. Jos velkaa ei ole haettu ulosottoon, velkoja voi hakea ulosottoperusteen juuri ennen vanhentumisajan umpeutumista. Tällöin saatava on perintäkelpoinen nykyisellään pisimmillään 35 vuoden ajan. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry:n mukaan sen jäsentoimistojen hoidossa on 15 000 toimeksiantoa, jotka perustuvat yli 20 vuotta vanhoihin velkoihin ja joille ei ole haettu oikeuden päätöstä. Velallisia on yhteensä noin 8 000 ja velkojen määrä noin 10 miljoonaa. Nyt hallituksen esityksessä oikeutetusti ehdotetaan, että velka vanhentuisi lopullisesti 20 vuoden kuluttua erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika olisi 25 vuotta. Säännöstä sovellettaisiin rajoitetusti myös taannehtivasti.

Arvoisa puhemies! Pääsevätkö 90-luvun talouslaman velalliset veloistaan vihdoin vapaaksi, veloista, jotka pääasiassa johtuvat massatyöttömyydestä ja toisen velasta, takauksista sekä yrittäjien mittavista talousvaikeuksista? Eivät pääse, mikäli hallituksen esitys toteutuu sellaisenaan. Esityksessä ehdotetaan, että lain tullessa voimaan vanhentumisajasta katsottaisiin kuluneeksi enintään 15 vuotta. Näin ollen velalle jäisi vielä vähintäänkin 5 vuotta perimisaikaa, ja jos perijä on luonnollinen henkilö, 10 vuotta.

Arvoisa puhemies! Tämä on niin merkittävä periaate tässä eduskunnassa, kun me käsittelemme tätä hallituksen esitystä, että ihmettelen, miksi me haluamme edelleen pitää 5 vuotta hirressä nämä yli 20 vuotta velkavankeudessa olleet. Jo vuonna 2003 tehtiin 105 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite, jonka toteutuessa 90-luvun lamassa olleiden velat vanhentuisivat. Velalliset ovat nyt odottaneet jo 11 vuotta kansalaisdemokratian ja kansan demokratian toteutumista mutta saisivat esityksen näin toteutuessa vain 5 tai 10 vuoden lisätuomion. Arvoisa puhemies, minusta olisi inhimillisempää, että vihdoin päästäisimme nämä 90-luvun laman velkavangit vapaaksi. Yli kahden vuosikymmenen piinan pitäisi jo riittää.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset lakivaliokunnassa, jossa käsittelimme tätä asiaa, teimme myös vastalauseen, jonka myöhemmässä käsittelyvaiheessa täällä esitämme. Perustelumme nimenomaan on siinä, että meidän mielestämme 90-luvun velkavankeuteen joutuneet henkilöt olivat siinä tilanteessa, että he velkaantuivat nimenomaan valtion toimesta. Silloinen rahapolitiikka oli omiaan vaikuttamaan kansalaisten ja nimenomaan pk-yrittäjien velkaantumiseen. Silloisten rahamarkkinoiden vapautuminen ilman hillitsemistoimenpiteitä johti valuuttalainojen ylitarjontaan. Lainojahan tarjottiin silloin bulletlainoina ja usein ilman riittäviä vakuuksia. Yksinomaan silloisen hallituksen devalvaatiopäätöksellä valuuttalainojen pääoma kas-voi yhdessä yössä liki puolella.

Arvoisa puhemies! Tämän johdosta on inhimillistä vihdoin päästää nämä 90-luvun velkavangit vapaaksi, ja teemmekin vastalauseessa — en nyt tässä tee, mutta myöhemmin teemme — esityksen siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet vapauttaa 1990-luvun laman johdosta velkaantuneet veloistaan jo aikaisemmin kuin 1.1.2020. Lakivaliokunta olisi suoralla päätöksellä voinut lyhentää tämän 5 vuoden siirtymäajan vähintään 4 vuoteen ilman perustuslaillista arviointia. Siinä mielessä meillä on liikkumavaraa eduskunnassa, ja halutessamme voimme myös lähettää asian perustuslakivaliokunnan mietittäväksi, voitaisiinko tästä siirtymäajasta luopua kokonaan. — Kiitos.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! 90-luvun lama aiheutti monelle yritykselle ja monelle yksityiselle henkilölle katastrofaalisen tilanteen, ja sen hedelmiä vieläkin moni joutuu kantamaan. Vallitseva talouden alamäki aiheuttaa jatkuvasti velkaongelmia, joiden syyt ovat mitä moninaisimmat. Myös sattumalla saattaa olla näppinsä pelissä jossakin kohtaa velkajärjestelyyn ajautuneen tarinaa.

Lainsäädännön ei tule olla liian kovakourainen taloudellisesti ahtaalla olevia henkilöitä kohtaan. Maksuhäiriömerkintöjen vaikutukset elämään ovat esimerkki armottomasta lainsäädännöstä. Tähän liittyen olen jättänyt jo pari lakialoitetta, ja ne molemmat on torpattu, valitettavasti.

Laki yksityishenkilön velkajärjestelyyn liit-tyen on nähtävä osana kokonaisuutta, jolla yhteiskunta tukee yksilön nousua taas jaloilleen epäonnistumisen jälkeen. Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaan velkaan tulisi soveltaa vanhentumisaikaa jo inhimillisyyden perusteella. 90-luvun laman aikaan niin itse kuin takaamisen kautta velkaantuneille annettaisiin vihdoin armoa. On muistettava, että valtiovalta toiminnallaan aikanaan vauhditti yleistä velkaantumista tai jopa epäsuorasti aiheutti sitä toimillaan.

Lakivaliokunnan perussuomalaiset ovat vastalauseessaan oikealla asialla, kun he ehdottavat, että 90-luvun laman johdosta velkaantuneet henkilöt voitaisiin vihdoin vapauttaa raskaasta taakastaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta käsitteli tätä lakiesitystä laajasti, ja valiokunnan puheenjohtaja Holmlund myöskin kertoi täältä seikkaperäisesti monesta eri yksityiskohdasta. Itse aion kiinnittää kahteen asiaan huomiota.

On erittäin tärkeää, että ammatinharjoittajien pääsyä velkajärjestelyn piiriin helpotetaan tällä lailla. Kuitenkin muutamia kysymyksiä edelleen jäi ainakin itselleni mieleen vielä jatkoselvitettäväksi tai oikeastaan seurattavaksi, kun tämä laki nyt sitten etenee tuolla kentällä.

Miten turvataan riittävät resurssit velkaneuvonnassa? Tiedetään, että jo nykyisellään velkaneuvonta on ollut erittäin tiukilla, ja tämä tuo kyllä täysin uuden tehtävän, johon velkaneuvonnassa pitää olla aikaa niin, etteivät myöskään aikaisemmat tehtävät kärsi. Ja miten samanaikaisesti onnistumme saamaan riittävän osaamisen nykyisille velkaneuvojille? Tähän vaaditaan siis paljon perehdytystä ja koulutusta, mutta siellä on esimerkiksi tällainen erityinen kysymys, kuka ottaa vastuun yritystoiminnan kannattavuuden arvioinnista. Tiedän itse toisesta työstä, että aina ei ole helppoa saada ketään tahoa sanomaan, onko yrityksen toiminta edelleen kannattavaa, ja toivon, että velkaneuvojat sitten tulevat jatkossa saamaan tähän tukea.

Toinen asia tässä lakiuudistuksessa on myöskin seurattava asia ja pohdinnan asia. Tämä lakiuudistus muuttaa velkaneuvojan roolia enemmän velkaselvittäjän suuntaan. Velkaneuvoja on tähän asti ollut asiakkaan edun ajaja, ei velkojien etujen ajaja. Velkaselvittäjä taas lainkin mukaan huomioi sekä yksityishenkilön että yrityksen edun. Nyt minä vähän pelkään, että tämä velkaneuvojan perinteinen rooli tässä tulee vähenemään, ja osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoistakin nosti tämän asian esiin. Se myös muuttaa tätä työn luonteen laatua, ja sitä on jatkossa syytä seurata.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tuosta 90-luvun lamasta. Itse yrittäjätaustaisena kävin läpi sitä silloin. Eivät ne yrittäjät siihen syyllisiä olleet, vaan valtiovalta ja rahapolitiikka silloin teki paljon semmoista, että yritykset menivät nurin. Nämä ihmiset joutuvat vieläkin kärsimään sellaisesta, johonka he ovat itse syyttömiä. Jos täällä tekee murhan taikka jonkin muun, niin kymmenessä vuodessa siitä selviää, mutta tämmöisestä, johonka on itse syytön, jää vielä ikään kuin hirteen roikkumaan eikä pääse siitä irti.

Siinä on vielä toinen juttu. Siellä on valtava osaamisen pääoma, mutta kun he ovat nyt tässä velkahirressä, he eivät yksinkertaisesti pysty toimimaan, ja se on menetys tälle valtiovallalle, yhteiskunnalle, meille kaikille. Kyllä tämmöinen asia pitää korjata, se olisi pitänyt jo ajat sitten korjata. Kyllähän täällä annetaan suurempiakin rikoksia anteeksi. Jos tuommoiseen ei voida puuttua, niin kyllä minä suuresti ihmettelen.

Annan esimerkin: Kaveri teki konkurssin silloin ja sitten makseli sitä, ihan vielä näihin päiviin asti, eikä koskaan päässyt irti. Vaikka oli hyvät tulot, niin kaikki lähti sitten, valtiovalta vei pois sieltä. Hän oli semmoinen it-alan osaaja, teki ohjelmia sahoille ja tehtaille, paperitehtaille ja muualle. Hän löi hanskat tiskiin ja sanoi, että hän osaa sen verran tuota Lontoon murretta, että hän pärjää muuallakin, ja lähti Kiinaan. Nyt saan silloin tällöin viestiä sieltä, että nyt menee hyvin eikä ole ongelmia. Me menetämme tällä tavalla omat koulutetut, hyvin osaava väestö, muualle, kun ollaan näin ankaria tämmöisessä asiassa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty ihan hyviä puheenvuoroja, ja itsekin ajattelin, että muutamalla sanalla otan kantaa tähän asiaan.

Tietysti on hyvä, että tätä velkajärjestelylakia on lähdetty uudistamaan, mutta kyllä täällä suurin ongelma on, niin kuin edellä edustajat Niikko, Elomaa ja myös Hakkarainen toivat esille, että edelleen nämä 90-luvun laman aikaiset yrittäjät pitkälti — ja tietysti takausvastuussa olevat henkilöt — roikkuvat tosissaan tuolla ulosottorekistereissä, kukaan ei pääse tähän velkajärjestelyyn. Ja sitten kun mietitään, että velkajärjestelyn aika vielä edelleen jatkuu siinä, niin kyllä siellä nimenomaan sitä potentiaalia olisi perustaa uutta yritystoimintaa ja tuoda sillä tavalla tähän yhteiskuntaan uusia tuloja.

Olen tavannut itsekin tuolla kentällä useita 90-luvun laman yrittäjiä, ja he ovat todenneet, että he ovat uskonsa menettäneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja antavat mennä tämän, nauttivat kaikista näistä muista etuisuuksista, mihinkä on mahdollisuutta, ja piupaut antavat näille asioille. Siitä syystä olisi nyt erittäin tärkeätä, että lopulta hoidettaisiin tämä 90-luvun laman jälkihoito kunnialla kuntoon ja näille ihmisille annettaisiin vielä inhimillinen, sanotaan, elämän oikea palautus elämään.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ehkä muutamia huomioita tähän esitykseen liittyen. Pidän tietysti erittäin valitettavana sitä, että kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä kuitenkin on varsin hyvä hallituksen esitys, koska tällä pyritään esimerkiksi auttamaan sitä, että pienimuotoista elinkeino- ja ammatinharjoittajatoimintaa harjoittavat yrittäjät pääsevät tätä kautta velkajärjestelyn piiriin. Mielestäni se on erinomaisen hyvä asia.

Sen sijaan tähän kokonaisuuteen liittyy myös yksi kysymys, jota olen itsekin aika monta kertaa pohtinut. Nyt tavallaan asetamme yrittäjät ja yritykset kahteen koriin. Silloin kun toiminta on pienimuotoista ja silloin kun kyseessä ei ole yhtiömuotoinen yritystoiminta, velkajärjestely on mahdollista. Mutta käytännössä voi olla täysin mahdollinen tilanne se, että esimerkiksi henkilöyhtiömuotoinen toiminta, jopa osakeyhtiömuotoinen toiminta, voi olla lähes yhtä pientä tai aivan yhtä pientä kuin sellainenkin, jota harjoitetaan pelkästään elinkeinonharjoittajana. Tämä on tietysti tällainen kysymys, joka vaatii ehkä vielä tarkempaakin arviointia, ja tämän osalta olen ehkä hieman huolissani siitä, että silloin kun kyseessä on yhtiömuotoinen toiminta — myös henkilöyhtiöissä, joissa kuitenkin selkeästi vastuunalainen yhtiömies vastaa omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan myös yrityksensä veloista — joudutaan sellaiseen tilanteeseen, jossa ainoastaan yrityssaneerausmenettely on mahdollista. Ja jos katsotaan yksi perustavaa laatua oleva ero yrityssaneerauksen ja velkajärjestelyjen välillä, se on omistusasunnon suoja. Eli velkajärjestelyssähän noudatetaan erittäin korkeaa omistusasunnon suojaa, mikä toisaalta ei yrityssaneerausmenettelyssä ole mahdollista.

Kuitenkin, vaikka tähän sisältyy tällaisia mielestäni jatkotyöstöä vaativia kysymyksiä, joihin valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, on erittäin tärkeää, että pystymme saattamaan tämän lainsäädännön voimaan jo vuoden alusta, niin kuin on tarkoitettu.

Jos pohdimme 1990-luvun velkatilannetta, niin olen täysin vakuuttunut siitä, että sieltä löytyy äärimmäisen surullisia, vakavia, järkyttäviä ihmiskohtaloita. Tiedän itsekin, että moni on päätynyt jopa riistämään hengen itseltään, ja siitä ei varmaan kukaan ole eri mieltä, että jokin ratkaisu tähän pitäisi saada. Valitettavasti kuitenkaan se ei ole ollut tämän hallituksen esityksen käsittelyssä mahdollista, koska meillä ei ole ollut käytettävissämme perustuslaillista arviointia. Edustaja Niikko tuossa omassa puheenvuorossaan totesi, että valiokunta voi tällaisen tarvittaessa pyytää. Tällaista ei kyllä minun muistaakseni kukaan ole valiokunnassa esittänyt, ja varmaan yksi suuri syy siihen, miksi ei ole esittänyt, on se, että kyseessä on budjettilaki. Eli mikäli tähän olisi ylipäätään tehty vielä perustuslakiarviointi, se olisi hidastuttanut tämän lain voimaanpanoa ja saanut myös aikaan käytännössä sellaisen tilanteen, jossa nyt pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavat yrittäjät eivät olisi päässeet velkajärjestelymenettelyn piiriin. Eli tässä tilanteessa ei olisi ollut perusteltua myöskään hidastaa tai myöhäistää tämän asian käsittelyä.

Sitten oikeastaan vielä toinen kysymys, johon kiinnitin huomiota: Edustaja Niikko mainitsi myös, että olisi voitu lyhentää aikaa neljään vuoteen, mutta tällaistakaan ei käytännössä kyllä valiokunnassa ole esitetty, niin kuin ilmenee, että tällaisesta asiasta ei ole äänestetty. Silloin tietysti on hyvä muistaa se, että kaiken kaikkiaan myös valiokunnassa me joudumme ottamaan huomioon tietyt reunaehdot ja perustuslain kysymykset eli emme voi täysin vapaasti päättää siitä, mikä itsestä tuntuisi oikealta ja oikeudenmukaiselta, vaan lähtökohta kuitenkin on se, että meillä on kaikelle hyvin vahva laillinen peruste ja periaate näihin kysymyksiin.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä lainsäädäntöä hyvänä, ja tietenkin on valitettavaa, että tässä yh- teydessä ei ole ollut mahdollista puuttua näihin 90-luvun velkaantuneisiin. Tietysti on myös syytä muistaa se, että varmasti siinäkin korissa on hyvin monenlaisia ihmisiä. Itse muistelen tuota aikaa sellaisena, jossa tarjottiin ja suorastaan tuputettiin niin sanottuja valuuttakorilainoja, jotka ajoivat käytännössä monet vakavaraiset, hyvät yritykset aivan kestämättömään tilanteeseen. Osa yrittäjistä lähti näihin houkutuksiin mukaan, osa oli varovaisia eikä lähtenyt. Myöhemmin tietysti heille, jotka uskoivat tähän ylitarjontaan tai tuputukseen, tämä koitui valitettavasti erittäin suureksi virheeksi ja johti sitten monenlaisiin kysymyksiin, minkä kaikki täällä sitten kyllä varsin hyvin tiedämme.

Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä on hyvä esitys, ja toivon itse myös, että tähän määritellyt lisäresurssit käytännössä sitten riittäisivät, ainakin jossakin määrin, koska on varsin todennäköistä, että tämän hallituksen esityksen hyväksymisen myötä myös velkajärjestelyyn hakeutuvien määrä tulee lisääntymään. Ja tietysti omalla tavallaan on äärimmäisen tärkeää, että ihmiset pystyvät hakeutumaan velkajärjestelyyn ennen kuin tilanne riistäytyy täysin käsistä. Silloin on myös mahdollisuus päästä jaloilleen mahdollisimman nopealla aikajänteellä ja siten pystyä myös itse toimimaan niin sanotusti tuottavana yksilönä yhteiskunnassa. Pahoittelen hieman tällaista kylmähköä ilmaisua, mutta kaikki varmasti tiedämme, että sillä tarkoitetaan kuitenkin pelkästään hyvää. — Kiitos.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli sitä, miten pitkään voi olla työttömänä päästäkseen velkajärjestelyyn. Nykyisen lain mukaanhan velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallisella ei ole väliaikaisena pidettävästä syystä maksuvaraa tai maksuvara on vähäinen. Käytännössä on muodostunut tällainen kahden vuoden työttömyyden aika ennen velkajärjestelyä, ja nykyisessä lakiesityksessä esitetäänkin 18 kuukauden aikarajaa.

Valiokunta käsitteli asiaa myöskin nuorten näkökulmasta. Me kaikki tiedämme, että nuoret ovat tällä hetkellä yksi erityinen kohderyhmä, joka velkaantuu esimerkiksi pikavippien takia. Tällainen hetken harkitsemattomuus ja velanotto voi sitten olla vuosikausien ongelma. Nuorten osalta erityisen tärkeää on myöskin kiinnipääseminen työelämään mahdollisimman nopeasti.

Valiokunnassa pohdittiin sitä, pitäisikö nuorille olla jotenkin tätä 18:aa kuukautta lyhyempi aikaraja, jolloin he sitten voisivat päästä velkajärjestelyjen piiriin ja tällä tavoin voitaisiin auttaa nuoria pääsemään mahdollisimman nopeasti jaloilleen. Valiokunta päätyi kuitenkin laittamaan tähän omaan mietintöönsä tällaisen kohdan, jossa todetaan niin, että velkajärjestely ei kannusta hakeutumaan töihin. Toisaalta kuitenkaan työttömyyden keston ei tulisi olla myöskään liian pitkä, jotta se ei passivoi ja ole siten velallisen kannalta hankala. Itse olisin ehkä kaivannut tähän vähän erilaista asennetta, jossa esimerkiksi nuortenkin mahdollisimman nopea pääsy takaisin työelämään olisi huomioitu vähän paremmin. Toki me laitoimme valiokuntaan lausunnon, että tätä nuorten pääsyä on sitten myöskin jatkossa seurattava.

Eli monta seurattavaa asiaa meillä on myös tämän lakiesityksen jälkeen.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Itse aikanaan epäonnistuneen yritystoiminnan myötä tämän velkajärjestelyn läpikäyneenä tiedän kohtuullisen hyvin, minkälainen prosessi tämä pahimmillaan tai parhaimmillaan voi olla, ja tosiaan se voi pahimmillaan viedä kaikki taloudelliset elämisen mahdollisuudet ja halun ja uskon siihen parempaan huomiseen, puhumattakaan sitten niistä inhimillisistä tekijöistä, joita tämmöinen velkajärjestelyyn pyrkivä joutuu kohtaamaan paitsi itsensä myös yhteiskunnan taholta, ja totta kai nämä koskettavat aina myöskin koko perhettä.

Nyt minä haluan kyllä antaa valiokunnalle tässä kiitosta tästä teidän tekemästänne työstä, koska löydän tästä teidän näkemyksestänne paljon hyviä asioita, muun muassa nuorten huomioimisen, ja siitä, että tähän lisäsuoritusvelvollisuuteen olette kiinnittäneet huomiota minusta erittäin positiivisella tavalla. Samoin olette minusta huomioineet tässä hienosti, että nämä talous- ja velkaneuvojien resurssit kohdennettaisiin tehokkaammin, ja myöskin työttömien aseman parantaminen osana näitä prosesseja on minusta erittäin hyvä asia. Samoin annan vielä kiitosta siitä, että olette myöskin tähän menettelyn yksinkertaistamiseen halunneet kiinnittää huomiota.

Tietysti olisin toivonut, että perussuomalaisten vastalause olisi menestynyt, mutta noin kaikkineen näen, että tässä on paljon hyviä tekijöitä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Holmlund, tokihan me perussuomalaiset pidämme tätä hallituksen esitystä pääsääntöisesti erittäin tervetulleena ja hyvänä, kuten omassa puheenvuorossani mainitsin nämä hyvät, positiiviset vaikutukset. Lisäksi kun myös Holmlundin mainitsemassa talous- ja velkaneuvonnassa avustettaisiin yksityisiä elinkeinon- ja ammatinharjoittajia myös heidän elinkeinotoimintaansa liittyen velkajärjestelyssä elikkä helpotetaan käytännössä näitten toiminimillä toimivien velkajärjestelyyn pääsemistä, niin sehän on erittäin kannatettava ja hyvä asia.

Me tiedämme myös sen, että hallitus on vuosikertomuksessa 2013 sitoutunut ylivelkaantumiskehityksen hillitsemisen toimenpiteisiin. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on tullut pikavippiyritysten toiminnan suitsiminen ja kohtuuttomien korkojen perinnän lopettaminen, jossa ollaan osittain onnistuttukin.

Miinuksena täytyy kuitenkin se sanoa, että tahtotila lakivaliokunnassa kuitenkin oli se, että tämä meni ilman sen kaltaista pohdintaa, olisiko voitu jollakin toimenpiteellä päästää nämä 90-luvun velalliset vapaaksi. Perussuomalaisethan alustavasti olisivat halunneet kokonaan heidät armahtaa siitä viiden vuoden siirtymäajasta, mutta kun tuli ilmi, että siinä on perustuslakivaliokunnan näkemys ongelmana, niin sen jälkeen nostimme esille keskustelussa edes sen neljän vuoden siirtymäajan. Toki emme siitä tehneet virallista esitystä, mutta teimme virallisen esityksen vastalauseen muodossa valiokunnassa, jossa me olisimme halunneet, että hallitus selvittäisi mahdollisuudet vapauttaa nämä 90-luvun laman johdosta velkaantuneet ennen 1.1.2020. Tämä oli kuitenkin lakivaliokunnan yhteinen henki ja henkäys ymmärtääkseni, mutta silti siihen hallitus ei halunnut yhtyä. Siksi ihmettelenkin sitä, ovatko meillä yleensä nämä teot ja puheet niin ristiriidassa, että me emme voi lähteä tekemään vähän enemmän töitä niitten hyväksi, jotka ansaitsevat sen armahduksen, kuten tässä tapauksessa, veloistaan.

Yleiskeskustelu päättyi.