Kalle Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä jo heti aluksi pyydän anteeksi, että puheenvuoro saattaa hetken aikaa kestää, koska tämä aihepiiri on erittäin laaja ja perustuu rikkidirektiiviin, joka on ollut jo vuosia meillä esillä, ja nyt ollaan viemässä tämän rikkidirektiivin määräyksiä kansalliseen lainsäädäntöön.

Merenkulun ympäristönsuojelua koskevat säännökset perustuvat merenkulun kansainvälisiin sopimuksiin. Esityksissä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kansainvälisen meren-kulkujärjestön IMOn Marpol-yleissopimuksen vuonna 2008 uudistetun ilmansuojelua koskevan VI liitteen ja liitteeseen myöhemmin tehdyt muutokset.

Liitteeseen sisältyy määräyksiä alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Liitteen uudistamisen yhteydessä rikin ja typen oksidipäästöjä koskevia rajoja tiukennettiin huomattavasti. Tavoitteena päästörajojen tiukentamisella on vähentää haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rikin oksidipäästöjen lisäksi ehdotetut rikkirajoitukset vähentäisivät alusten noki- ja tuhkahiukkasten, syöpävaarallisten aromaattisten hiilivetyjen sekä toksisten metallien päästöjä. Esityksen mukaan näillä uusilla, SECA-aluetta koskevilla muutoksilla meriliikenteen rikkipäästöjä vähennettäisiin Euroopan komission arvion mukaan tällä alueella yli 90 prosenttia.

Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että terveysvaikutukset eivät jakaudu tasapuolisesti alueellisesta näkökulmasta. Suurin hyöty koituu saadun selvityksen mukaan runsasväestöisille rannikkoseuduille, joita Suomessa on varsin vähän. SECA-alueella, siis Itämerellä, Pohjanmerellä, Englannin kanaalilla ja Pohjois-Amerikan rannikkoalueilla, laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden yläraja laskee 0,1 painoprosenttiin ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä alueen meripolttoaineen rikkipitoisuuden raja on 1,0 painoprosenttia. Globaalisti polttoaineen rikkipitoisuusraja laskee 0,5 painoprosenttiin 1.1.2020 alkaen, mutta vaatimuksen voimaantuloa on vielä mahdollista IMOn päätöksellä lykätä vuoteen 2025 saakka. On kuitenkin hyvä huomata, että Euroopan unionin alueella muualla kuin SECA-alueella 0,5 painoprosentin vaatimus tulee kuitenkin voimaan vuonna 2020 riippumatta IMOn mahdollisesta lykkäävästä päätöksestä.

Valiokunta pitää merenkulun päästöistä aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen vähentämistä erittäin hyvänä ja tärkeänä tavoitteena. Kannatettavista tavoitteista huolimatta valiokunta pitää SECA-alueelle kohdistettuja, muita alueita tiukemmista vaatimuksista aiheutuvia kustannusvaikutuksia edelleen epätasapuolisina, kilpailua vääristävinä ja yleisesti merikuljetusten kustannustehokkuutta heikentävinä.

Rikkidirektiivin vaikutukset aiheuttavat Suomen elintärkeälle meriliikenteelle huomattavia lisäkustannuksia ja heikentävät siten merikuljetuksia hyödyntävän teollisuuden ja elinkeinoelämän kilpailuedellytyksiä. Suomen maantieteellisen sijainnin vuoksi vientiteollisuudellamme on muutoinkin kilpailijoita suuremmat kuljetuskustannukset keskeisille markkina-alueille Euroopassa ja muualla maailmassa. Tiukentuvat vaatimukset vaativat kalliita investointeja nopeassa aikataulussa, ja ne asettavat erityisesti SECA-alueen toimijat ja eteläisen Euroopan toimijat kilpailukyvyn kannalta eriarvoiseen asemaan. Liikenteen turvallisuusviraston vuonna 2013 teettämän selvityksen mukaan rikkidirektiivisääntelyn kustannusvaikutukset olisivat Suomessa noin 460 miljoonaa euroa vuodessa, jos vaatimusten täyttämiseen käytetään vain matalarikkistä polttoainetta, ja noin 120 miljoonaa euroa, jos käytettäisiin pelkästään rikkipesureita.

Valiokunta toteaa, että erityisesti EU:n elinkeinotoiminnan sääntelyn tulisi perustua tasapuolisuuteen eri maiden ja alueiden välillä. Valiokunta katsoo, että kansainvälisistä sitoumuksista johtuen ehdotetut muutokset on tässä vaiheessa vietävä kansalliseen lainsäädäntöön. Valiokunta kuitenkin korostaa, että jatkossa on syytä huolehtia negatiivisten kustannusvaikutusten vähentämisestä, säännösten tasapuolisen noudattamisen valvonnasta ja sanktioiden riittävästä tehokkuudesta.

Kukin SECA-alueen satamavaltio huolehtii satamiinsa liikennöivien aluksien valvonnasta. Kaikki alukset tarkistetaan vähintään kolmen vuoden välein. Käytännössä kyse on polttoainenäytteiden otosta ja bunkrausasiakirjojen tarkistamisesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto on yhteistyössä muun muassa Rajavartiolaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen kanssa valmistautunut tarvittavan valvonnan tehokkaaseen toteuttamiseen. On selvitetty laivan pakokaasujen rikkipitoisuutta mittaavien laitteiden eli niin sanottujen sniffe-rien, nuuskijoiden, hyödyntämisen mahdollisuuksia siten, että valvontaa voitaisiin tehokkaammin kohdistaa myös sellaisiin aluksiin, jotka eivät tule Suomen satamiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksenmukaisinta on käyttää sniffereitä Rajavartiolaitoksen tekemien öljyvalvontalentojen yhteydessä. Valiokunta pitää hyvänä, että valvontaa yhdistetään eri viranomaisten nykyisiin toimintoihin valvonnan kustannustehokkuuden varmistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Muutama sana sanktiojärjestelmästä:

Nykyisessä sanktiojärjestelmässä määräysten rikkomisesta voi olla seurauksena sakko- tai vankeusrangaistus. Lisäksi väärän polttoaineen hintaeroa voidaan pitää valtiolle menetettävänä rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Liikenteen turvallisuusvirasto voi määrätä polttoaineen vaihdettavaksi ennen matkan jatkamista ja tarvittaessa tehostaa tätä määräystä uhkasakolla. Alus voidaan myös määrätä jäämään satamaan siihen saakka, että on voitu varmistaa asianmukaisen polttoaineen käyttäminen. Jos aluksella on toistuvia pysäyttämistä vaativia rikkeitä, aluksen liikennöiminen voidaan kieltää joko määräajaksi tai viime kädessä lopullisesti koko Pariisin yhteistyöpöytäkirjan alueella, mikä tarkoittaa EU-alueen lisäksi Norjan, Islannin, Kanadan ja Venäjän satamia.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellä mainituilla toimenpiteillä on niiden kohteeksi joutuvalle varustamolle merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mikä todennäköisesti muodostaa tehokkaan kannusteen säännösten noudattamiselle. Alukset voivat pyrkiä uusien vaatimusten täyttämiseen muun muassa alustyypistä riippuen hyödyntämällä rikkipesuria taikka käyttämällä vähärikkistä polttoainetta tai nesteytettyä maakaasua. Monet vaihtoehdot edellyttävät kalliita investointeja ja vaativat tukitoimenpiteitä kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Hallitus on toteuttanut useita toimia, joilla rikkisääntelyn negatiivisten kustannusvaikutusten kilpailuhaittaa pyritään lieventämään. Väylämaksujen puolittaminen, tavaraliikenteen rataveron poisto, yhteisöveron lasku, rikkipesureiden investointituki ja muun muassa LNG-infrastruktuurin rakentaminen vähentävät osittain sääntelyn vaikutuksia.

Valiokunta pitää rikkipesureiden hankinnan tukemista erittäin hyvänä ja kannatettavana. Tästä huolimatta valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuitenkin vain suhteellisen harva alus on voinut saada kyseistä tukea. Valiokunta kiinnittää huomiota saamansa selvityksen perusteella myös siihen, että tuen myöntämisen kriteereitä tulisi kehittää nykyistä tarkoituksenmukaisempaan suuntaan, niin että myös kustannuksiltaan optimoidut ratkaisut voivat saada tasapuolisesti tätä tukea.

Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että vähärikkinen polttoaine on rikkipesureita ympäristöystävällisempi vaihtoehto johtuen rikkipesurien käytöstä syntyvistä pesuvesistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös pesureista syntyvän jätteen vastaanottamiskykyyn satamissa, jätteiden loppukäsittelyyn ja kuljetustarpeiden varmistamiseen kiinnitetään asianmukaisesti jatkossa huomiota.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että edelleen etsitään sellaisia toimenpiteitä, joilla elinkeinoelämän ja teollisuuden kustannusrasitetta saadaan vähennettyä ja kansainvälistä kilpailukykyä pidetään yllä. Valiokunta katsoo, että mikäli uusia merenkulun päästörajoituksia tulee asettaa, vaatimukset eivät saa enää aiheuttaa paikallisesti uusia kilpailukykyä haittaavia lisäkustannuksia ja niiden tulee siten olla mahdollisimman tasapuolisia globaalisti ja yhtenäisiä koko EU:n alueella.

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä tarkoitetun yleissopimukseen liittyvän pöytäkirjan liitteen ja siihen tehdyt muutokset siltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan, ja että lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina. Valiokunnan mietintö sisältää vastalauseen.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tekivät tuon vastalauseen.

On täysin selvää, että tämmöistä kilpailutilannetta vääristävää ja tehotonta säädäntöä ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä eikä edistää ihan sen alkusynnyinsijoilta alkaen, se olisi pitänyt torpata jo IMOssa. Toisin kuitenkin kävi, ja nyt tämä epäonnistunut rikkimääräys on tosiaan kilpailutilannetta vääristävä, ja sitä perustellaan terveyshyödyillä, joita ei kuitenkaan esimerkiksi täällä Suomessa ole kovinkaan paljon saatavilla. Maksut ja kilpailukyvyn haitat ovat meillä sen sijaan maksimaaliset. Jos ja kun tätä perustellaan terveyshyödyillä, niin eikö esimerkiksi Välimeren rannoilla ole isoja kaupunkeja, merenrantakaupunkeja, joiden terveydestä pitäisi huolehtia? Esityksen perusteella ei ole. Heillä on vain tämä meidän kilpailuhaittamme tuoma kilpailuetu, ja tämä on sitten Ranskasta etelään päin.

Tämä on ollut alusta asti epäonnistunut ja huono, ja mielestämme tässäkin vaiheessa sitä tulee vielä vastustaa, ja tämän johdosta tämä hallituksen esitys tulisi hylätä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tunnen tämän asian jotakuinkin hyvin sieltä viime vaalikaudelta ja olen seurannut tarkasti myös tätä valmistelua tällä vaalikaudella. Sen verran ensinnäkin haluan todeta, että tätä ei kyllä sinänsä keksitty siellä Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa vaan aloite tähän asiaan tuli kaiken kaikkiaan kansainväliseltä tankkerijärjestöltä eli tankkereitten omistajat halusivat myös, että saadaan halvempia kustannuksia, kun näitä teknologioita muutetaan. Se oli siellä taustalla.

No, sitten tämä SECA-alue. Miten Suomi päätyi SECA-alueeksi ja nyt suureksi kärsijäksi tässä? Sehän on myös sitä perua, että jo viime vuosituhannen puolella, 1990-luvun lopulla, Suomesta oltiin aktiivisia myös IMOon päin ja haluttiin, että tämä meidän haavoittuva Itämeri on näitä erityisen haavoittuvia alueita myös tämän ilmansuojelun näkökulmasta, ja sen prosessin myötä Suomi tuli sitten mukaan näihin niin sanottuihin haavoittuviin alueisiin yhdessä muun muassa Englannin kanaalin kanssa.

Hyvä on ehkä todeta myös se, että sekä edelliset hallitukset, siis viime vaalikaudella Matti Vanhanen II ja Kiviniemen hallitus, että nyt nämä hallitukset, Kataisen hallitus ja Stubbin hallitus, halusivat — Stubbin hallitus ei ole kyllä kerennyt, mutta Kataisen hallitus kyllä vielä halusi — että olisi ollut tämä vähintään viiden vuoden siirtymäaika siinä, että olisi saatu näitä kustannuksia vähennettyä, koska on niin valtavan suurissa vaikeuksissa elinkeinoelämä kaiken kaikkiaan tässä viime vuosina ollut ja edelleenkin on. Mutta siihen ei kyllä sitten ymmärtämystä loppujen lopuksi löytynyt. Ja itse tiedän sen erittäin hyvin, kun olen tutkinut myös omia muistiinpanojani siitä, että ennen kuin tätä lähdettiin viemään EU:n puolella direktiiviksi — mikä oli ympäristöosaston valmistelua, ei enää liikennepuolen valmistelua — kun kokoonnuimme epävirallisesti, Itämeren alueen liikenneministerit, moni oli sitä mieltä, että tästä saattaa tulla pahasti kustannuksia. Suomen aloitteesta niitä sekä selvitettiin komission puolelta että myös Suomessa tehtiin omia kustannuslaskelmia, ja ne haarukat, kuten täällä varmasti liikenne- ja viestintävaliokunta hyvin tietää sen kustannusten arvioinnin, ovat todella iso kaari, ja tässä tilanteessa oikein ei voi muuta todeta kuin että toivotaan, että kustannukset olisi arvioitu yläkanttiin. Mutta sen näyttävät sitten lähivuodet, mitä tämä kaiken kaikkiaan tarkoittaa.

Mutta sitten kun päätöksentekoa piti tehdä siitä, olisiko lähtenyt EU yhteisesti, ministerineuvosto, ottamaan kantaa, että lähdetään IMOssa tätä muuttamaan, niin siihen ei enää sitten kyllä tukea Suomelle löytynyt. Te tiedätte sen, että silloin kun IMO-päätös tehtiin, niin Suomi ja Viro olivat ne maat, jotka jättivät tästä nootin ja sanoivat, että tältä pohjalta emme ole tätä valmiita hyväksymään.

No, sitten on rikkidirektiivi valmisteltu, ja nyt on kysymys siitä, miten se täällä Suomessa laitetaan sitten kaiken kaikkiaan voimaan. Pidän hyvänä sitä — liittyen tuossa jo aiemmin tänään käsittelyssä olleeseen asiaan — että haetaan näitä kompensaatioita, että tätä rikkidirektiivin vaikutusta pystyttäisiin vähentämään.

Sitten ehkä semmoisena tulevaisuuden näköalana aina pitäisi meidän muistaa, että on ne lähiajat ja tämä kuluva vaalikausi ja lähivuodet ja tuleva vaalikausi ja on olemassa sitten vähän se pidempikin aikajänne. Minä ajattelen, että niin harmillinen kuin tämä rikkidirektiivi kaiken kaikkiaan on, niin on tällä sellainen hyvä puoli ehkä ollut, että tämä on pakottanut myös Suomessa etsimään sitten niitä puhtaampia keinoja, minkälaisilla polttoaineilla voitaisiin tuolla merellä sitten kulkea. Tähän liittyy tietysti kovasti tämä LNG, ja minä ainakin itse arvelen niin, että ei olisi tullut kyllä Viking Linelle ja telakalle sitä lähes 30 miljoonan euron ympäristötukea, jos ei olisi otettu siellä Gracella käyttöön tätä LNG:tä mahdollistavaa ratkaisua. Sama liittyy myös keskusteluun tästä terminaalista, niin että totta kai tämmöinen rikkidirektiivi on toiminut jo nyt, näinä vuosina, tämmöisenä ajurina, että Suomella on kova intressi saada LNG-terminaali tänne Suomeen.

Oma kysymyksensä ovat nämä rikkipesurit, jotka esimerkiksi Wärtsilälle saattavat olla jatkossa ihan tärkeä asia. Tämä on tosi vaikea kokonaisuus, ja pidän hyvänä, että näitä lievennyksiä kaiken kaikkiaan on haettu, ratkaisuja, miten kustannuksia alennetaan. Mutta sitten pidemmässä juoksussa pidän tärkeänä kyllä sitä, että tuolla merellä päästään myös vähemmän ilmaa saastuttaviin polttoainemuotoihin ja sitä kautta sitten pystytään toimimaan koko merenkulussa paremmalla tavalla.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On ihan hieno asia, että edustaja Vehviläinen, joka viime kaudella toimi liikenneministerinä ja tuntee hyvin tämän asian, on paikalla täällä ja häntä kiinnostaa edelleen tämä asia. Se on hyvä niin.

Valitettavaa on, että tämä sali on aika tyhjä, kun ollaan näin merkittävän asian äärellä, sillä kyllähän tämä surullisenkuuluisa rikkidirektiivi maistuu jo kansanmiehenkin suussa pahalta, ja vielä ei tiedetä niitä seurauksia, mitä tämä tulee aiheuttamaan.

Matalan ja haavoittuvan Itämeren suojelu on erittäin tärkeätä, mutta se, että Suomessa joudutaan muiden SECA-alueen maiden kanssa sopeutumaan näihin rikkidirektiivin kustannusvaikutuksiin jopa kymmenen vuotta aikaisemmin kuin vaikkapa Etelä-Euroopan maissa, aiheuttaa meille kyllä melkoista kilpailukykyhaastetta. Jos tästä selvitään jotenkuten, niin tietysti ne hyödyt voivat tulla sitten silloin vuoden 2025 jälkeen Suomelle, kun muut sitten alkavat sopeutumaan tähän. Mutta kyllä tämä tulee olemaan meille erittäin haastava ja vaikea etsikkoaika. Ottaen huomioon meidän sijaintimme me olemme muutenkin jo takamatkalla, ajatellen meidän teollisuuttamme, vaikkapa terästeollisuutta: kun lähtee tuolta pohjoisesta merta pitkin liikkeelle, niin siinä on pitkä matka ennen kuin ollaan samalla viivalla kilpailijoiden kanssa Euroopankin tasolla.

Kyllähän tässä on kyseessä yksi kansallisen edunvalvonnan suurimmista epäonnistumisista. Silloin kun näistä asioista päätettiin, valitettavasti liian moni asioiden päällä oleva nukkui. Kyllähän tässä voisi sanoa, että kun tämä viime hallituskaudella tapahtui, niin kävi kyllä niin kuin vanhasenaikaisesti tämän asian kanssa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan kanssa muutaman sanan mainita.

Ensiksi kiitän, että edustaja Vehviläinen, joka oli edellisen vaalikauden hallituksessa liikenneministerinä ja selvitteli noita asioita, on todella täällä paikalla. Näin aloittavakin parlamentaarikko saa ihan hyvää tietoa näistä asioista.

Mutta täytyy todeta, että kun Suomi on oma saareke ja olemme todella viennistä riippuvaisia, niin kyllä näissä neuvotteluissa olisi pitänyt pyrkiä kaikin keinoin siihen, että meidän vientiteollisuudelle ei tämmöisiä lisärasitteita tule. On vaikea vielä tässä vaiheessa arvioida, mitkä tämän seuraukset ovat. Toivotaan, että ne eivät ole niin suuria. Nythän laskelmat ovat hieman tarkentuneet ja lukematkin tulleet alaspäin, mutta kuitenkin uhkakuvia on olemassa erittäin paljon, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Jokinen toi tuossa esille.

Vielä sitten myös näitä terveyshaittoja ajatellen: kyllähän se on selvää, että meidän Itämeren ympärillä tapahtuva liikenne on aivan minimaalista siihen verrattuna, mitä tuolla Välimeren alueella on, ja niin kuin meillekin valiokunnassa näytettiin näitä terveyshaittoja, niin kyllä siellä rannat olivat paljon punaisemmat kuin meillä täällä Itämeren alueella.

Toivotaan, että tässä pitkässä juoksussa on tietysti meille mahdollisuuksia, mutta niitä on vaikea arvioida tässä vaiheessa. Ei toivota mitään muuta kuin myönteistä tälle, että meidän vientiteollisuutemme ei loppujen lopuksi joutuisi niin suuriin kustannusvaikutuksiin kuin mitä arviot ovat.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Minulle kaikki ympäristöasiat ovat aina olleet tärkeitä, mutta kahta asiaa olen tässä salissa vuosien aikana sairastanut erityisen paljon.

Aina kun on päästökaupasta äänestetty täällä, minä olen ollut päästökauppaa vastaan ja yksinkertaisesti siitä syystä, että vaikka tarkoitus olisi hyvä, niin en usko pakolla tämmöiseen kapitalistiseen kauppamekanismiin pakotettuun malliin, jossa on valtavia vapaamatkustajia. Itse asiassa tämä mekanismi voi johtaa siihen, että tuotanto siirtyy entistä enemmän semmoisiin maihin, joissa ei ole alkeellisintakaan ympäristöteknologiaa eikä ympäristölainsäädäntöä.

Tässä rikkidirektiivissä on sitten se, että vaikka valiokunnan puheenjohtaja sanoi kyllä, että pelisääntöjen pitäisi olla yhtenäisiä EU:n sisällä ja globaalisti, niin ei todellakaan ole. Ihmettelen kyllä sitä, että kun Euroopan komissio tulee — tai ainakin sen sanotaan tulevan — niin monessa asiassa väliin silloin, kun se vahtii nimenomaan kilpailuvaikutuksia ja sitä, saako joku suhteetonta kilpailuetua, niin tässä se ei kuitenkaan toimi niin. Ja sitten kun puhutaan näistä kompensaatioista, niin en minä nyt tiedä... Jos tehdään, niin kuin alun alkaenkin, virhepäätös sen suhteen, että suomalainen teollisuus laitetaan heikompaan asemaan, ja sitten sanotaan, että kompensoidaan se, niin kyllä kai ne kompensaatiotkin maksaa aina joku. Suomessa on kyllä sitä vikaa, että ollaan vähän liian helposti sitten eturintamassa, kun on puhe jostain EU-päätöksenteosta, ja tiedetään, että muut eivät ole läheskään niin innokkaita ja tulevat enemmänkin vapaamatkustajina kuin vastuunkantajina.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen tätä rikkidirektiiviä eteenpäin vieneenä liikenneministerinä perusteli tätä asiaa terveyshyödyillä. Kuten aikaisemminkin sanoin, näin se on tupannut menemään. Kuitenkin Suomen Ilmatieteen laitos ja nämä tutkijat, ketkä ilmastoa yleensäkin tutkivat, ovat sanoneet asiantuntijalausunnoissaan, että nämä rikkipitoisuudet, mitä tässä koetetaan vähentää, ovat tuskin mitattavissa Suomessa. Se on täysin faktaa, että nämä terveyshyödyt eivät ole tulossa tänne meille Suomeen, kaikki haitat ja maksut sen sijaan ovat. On hyvä, että luontoa suojellaan ja terveyttä suojellaan, ympäristöstä pidetään huolta, mutta on täysin eri asia, tehdäänkö se, niin kuin edustaja Vehviläinen sanoi, hakemalla kustannushyötyjä vapaaehtoisesti, itse toimien paremmin ja puhtaammin, vai niin, että direktiivillä määrätään tekemään jotain.

On huomioitava se, että tämän rikkidirektiivin jälkeen tulevat energiatehokkuusmääräykset ja typpimääräykset. Nämä yhteisvaikutuksena tekevät sen, että täällä kulkeva aluskalusto kulkee lähes vain ja ainoastaan LNG-polttoaineella, jota meillä ei tällä hetkellä ole kaupallisessa liikenteessä Gracea lukuun ottamatta. Toinen asia, mitä ne tekevät: meidän aluskantamme kasvaa niin suureksi, että meidän satamaverkostomme joutuu todella ison remontin alle. Tästä rikkidirektiivistä tulee Suomelle tosi iso lasku.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän sen, että täällä on aika paljon ollut puhetta useidenkin edustajien puolelta ja puolueittenkin puolelta viime vuosina tällä vaalikaudella siitä, mitenkä tässä edunvalvonnassa on nukuttu ja voi hyvänen aika, kun ei ole ymmärretty. Minä ymmärrän, että se on varmasti oikein herkullista ja mielenkiintoista, kun päästään näin sanomaan, mutta minä voin teille sen todeta ja ehkä erityisesti eduskunnan pöytäkirjoihin, että silloin kun minä tulin 2007 liikenneministeriksi, niin hallitusneuvotteluissa koko rikkidirektiivi tai koko IMOn rikkisopimus ei ollut millään tavalla esillä. Kukaan ei minua siitä informoinut, ei myöskään elinkeinoelämä, täysin oltiin hiljaa. Sitten kun 2008 tämä on sylissä, niin sitten alkaa aikamoinen älämölö asiasta. Mutta sen voin sanoa, että se ei ollut helppo asia, koska hallituksessakaan en saanut kyllä tukea, edustaja Jokinen, en oikein miltään puolelta saanut tukea, joten aika tavalla yksin jouduin tekemään sitä työtä, että ylipäänsä päästiin niitä kustannuksia selvittämään ja sitä, että saataisiin se viiden vuoden lykkäys, johonka sitten ei tullut loppupeleissä EU-mailta, sellaisilta, joilta olisin odottanut, tukea.

Tässä meidän edunvalvonnassa on yksi semmoinen rakenteellinen ongelma ollut, ja se on nyt minun käsittääkseni korjattu. Se on se, että nämä kansainväliset järjestöt, kuten IMO ja lentoliikennepuolella ICAO, ovat sellaisia, että niitä ei käsitellä esimerkiksi EU-ministerivaliokunnassa, jossa jokainen direktiivi taas sitten käsitellään ja kaikki EU-asiat, joten voin sanoa sen, että minulla oli suurin piirtein työ aina saada edes sinne EU-minvaan ylimääräisenä asiana näitä asioita, jotka olivat IMOn asioita. Se on korjattu nytten. Se kertoo siitä, että meillä on ollut tässä meidän edunvalvontarakenteessa ongelmallisia asioita.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nimenomaan tiedän sen, että edustaja Vehviläinen silloin liikenneministerinä ollessaan oli ainoa, joka havahtui tähän asiaan ja yritti vielä tehdäkin sille asialle jotain mutta ei saanut sille huomiolleen tukea, niin kuin olisi kuulunut saada. Silloin oli keskustalainen ympäristöministeri ja keskustalainen elinkeinoministeri (Anu Vehviläinen: Ainoastaan ympäristöministeri tuki!) ja pääministeri, mutta liikenneministeri ei saanut tukea näille. Ja samalla lailla siellä nukkui elinkeinoelämä, niin että ei tätä voi pelkästään hallituksen syyksi laittaa. Eli sillä edunvalvonnalla tarkoitin koko sitä kenttää, myös elinkeinoelämää, joka valvoo näitä asioita. Syyttävä sormi ei suinkaan osoittanut edustaja Vehviläiseen.

Mutta on syytä katsoa eteenpäin. Tässä ollaan, emmekä muuta voi. Nyt tämä viedään kansalliseen lainsäädäntöön, ja toimimme sen mukaan. Pitää katsoa, mitä hyötyjä tästä voidaan saada. Suomalainen cleantech-teollisuus ja rikkipesureiden kehittäminen on mennyt eteenpäin jopa niin kustannustehokkaasti, että eräs rikkipesurivalmistaja ei ole saanut edes ympäristötukea, koska on kehittänyt niin kustannustehokkaan ja hyvin toimivan rikkipesurin. Nämä ovat niitä epäkohtia, joita meidän pitää korjata tässä jatkossa.

Sitten jatkossa on tulossa esimerkiksi typpirajoituksia, niihin liittyvää sääntelyä. Valiokunta tapasi IMOn pääjohtaja Koji Sekimizun ja teki hyvin selväksi valiokunnan kannan hänelle ja IMOon selväksi sen, että Suomi on mukana suojelemassa ympäristöä jatkossa, mutta niillä ehdoilla, että ne rajoitukset tulevat yhtäaikaisesti voimaan mahdollisimman laajalla merialueella ja kattavasti samaan aikaan. Silloin me olemme mukana. Jatkossa emme voi olla enää etunenässä ja ottaa sitä kilpailukykyrasitetta Suomelle näissä asioissa. Totta kai olemme mukana suojelemassa ympäristöä ja viemässä säännöksiä eteenpäin, mutta yhdessä linjassa muiden maiden kanssa ja samanaikaisesti.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen, te olette aivan oikeassa, ei teidän syyksenne tätä voi laittaa. Koko hallitus ja erityisesti keskusta on tämän virheen tehnyt, eikä yhden ihmisen pidä sitä taakkaa yksin kantaa. Näitä virheaskeleita on tehty jo kauan ennen kuin tämä tähän saliin on tullut. Eli tämä vain alleviivaa sitä, että on oltava hereillä, ja jos tämänkaltaisia täysin epäonnistuneita määräyksiä, tiettyihin pieniin alueisiin tulevia määräyksiä, on tulossa, niin on oltava hereillä ja pyrittävä muuttamaan ne globaaleiksi tai sitten torppaamaan ne heti alkutekijöihinsä.

Nyt olen täysin tietoinen siitä, että tämä on aivan loppusuoralla, mutta siitä huolimatta me esitämme, että tämä hallituksen esitys tulee hylätä ja yrittää tätä kautta saada pikkasen jatkoaikaa siihen. Tässä ei ole mitään järkeä. Suomi Oy Ab ja Suomen kansalaiset ovat ne, ketkä tässä kärsivät.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä kyllä totean sen, että kun tässä nyt vähän näitä nimiä haetaan ja vähän syyllisiäkin, niin voin kyllä todeta sen edustaja Jaloselle, että edellisen hallituksen, Matti Vanhasen kakkoshallituksen, ympäristöministeri oli kyllä se, joka tuki minua erityisen paljon. Ja voin ehkä joskus tulevaisuudessa, kun satun pitämään hallussani niitä EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjoja, kertoa myös sen, mitä kaikkea tapahtui, mutta se ei ole tämä paikka, missä sen teen.