Marjatta  Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Äsken jo sanottiin, että on sääli puhua epäkohdista asioissa, jotka ovat perustaltaan hyviä. Tämä huomautus koskee tietysti myös tätä hallituksen esitystä sairausvakuutuslain ja kuntoutusrahalain muuttamisesta. Vaikka tämäkin on erittäin tärkeä ja pitkän työn tuloksena tänne saatu korjausesitys, myönteisten puolien esiintuomisen lisäksi on, yhtä kaikki, välttämätöntä, että tuodaan vielä esille ne epäkohdat, joita jää. Sanon, että tätäkään hallituksen esitystä ja korjausta, joka nyt on käsittelyssä, ei olisi tässä salissa nyt lähetekeskustelussa, jollemme me olisi täällä jatkuvasti muiden asioiden yhteydessä tuoneet esille niitä ongelmakohtia, joita sairausvakuutuksen päivärahaan liittyy.

Tämähän korjaa nimenomaan niin sanottua nollapäivärahaongelmaa. Tällainen ongelmahan ilmaantui Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöön vuoden 96 alusta, silloin kun näitä surullisenkuuluisia eläkeleikkauksia tehtiin, joista tänään on jo puhuttu kansaneläkkeen lapsikorotuksen korjauksesta. Silloin myöskin tämä nollasairauspäiväraha tuli.

Mitä nollasairauspäiväraha tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että todetaan, että henkilö on työkyvytön ja hänellä on oikeus sairauspäivärahaan, kyllä. Mutta henkilön onnettomuudeksi sairauspäivärahan suuruus on 0 markkaa. Tämä johtui juuri siitä, että niin sanottu vähimmäispäiväraha poistettiin. En nyt palauta mieleen niitä keskusteluja laajemmin, joita tässä salissa tämänkin syksyn aikana on käyty, mutta toivoisin todella hartaasti, että ed. Zyskowicz olisi kuuntelemassa nyt sitä, mitä puhutaan tämän lain tarpeellisuudesta.

Ministeri Perholle siis kiitos siitä, että hän on esityksen tänne tuonut. Moneen ongelmakohtaan tässä jo saadaan ratkaisu, mutta ikävä kyllä on sanottava, että kaikin osin ei riittävästi. Aloitan pykäläjärjestyksessä:

18 a §:ään tehdään sellainen muutos, että jos vakuutettu on työkyvyttömyyden alkamista edeltävän neljän kuukauden aikana saanut työttömyyspäivärahaa, silloin sairauspäiväraha on työttömyyspäivärahan suuruinen. Aikaisemmin laissa luki, että edeltävän kuukauden aikana. Tämä jo auttaa hyvin monta työtöntä henkilöä, joka sairastuu työttömänä ollessaan. Usein kysymyksessä on nimenomaan esimerkiksi mielenterveysongelmista, masennuksesta, kärsivä henkilö, jonka voimat ovat niin vähäiset, että hän on saattanut joutua esimerkiksi karenssille ja tätä kautta jättänyt ilmoittautumisen työvoimatoimistoon kokonaan hoitamatta, ja hänelle tulee sellainen aika, että hän ei saa mistään mitään, korkeintaan toimeentulotukea. Nämä ovat sellaisia tilanteita, joissa on saatettu päätyä nollapäivärahaan, jos se aika on ylittänyt kuukauden, kun työttömyyspäiväraha on loppunut.

18 a §:ssä nimenomaan on myöskin opintorahan osalta vastaavanlainen pidennys, mikä on erittäin hyvä. Nyt kun meillä on uusi kuntouttavaa työtoimintaa koskeva lainsäädäntö tullut, pidän sitten kyllä ongelmana sitä, että näissä tilanteissa voikin olla niin, että henkilö ei kuitenkaan saa sairauspäivärahaa. Varsinkin kuntouttavan työtoiminnan olen kirjannut tähän siltä osin, kun puhutaan niin sanotusta tulevan ajan oikeudesta, kun lopulta päädytään eläkkeelle. Nämä ovat tilanteita, joissa tulevan ajan oikeus saattaa mennä. Sairauspäivärahan, eläkkeen, tulevan ajan oikeuden problematiikka on erittäin vaikea ja johtaa juuri erittäin syviin väliinputoamistapauksiin. Nämä ongelmat pitäisi ratkaista kokonaisuudessaan, että väliinputoajatilanteita ei pääsisi syntymään.

18 b §:ssä on nollapäiväraha korjattu, eli 60 markan, 10,09 euron, suuruinen päiväraha myönnetään kaikille, kun työkyvyttömyys on jatkunut 55 päivää. Tässä on todettava, että ministeri Perhon hyvät yritykset saada päivärahaan vaatimaton 3 prosentin korotus ikävä kyllä valtiovarainministeri onnistui tyssäämään. Tämä oli aika kohtuutonta, koska päiväraha on niin pieni ja tämä on ollut jo niin kauan aikaa 60 markkaa. Tämä on sellainen, mikä pitäisi ehdottomasti saada sidotuksi indeksiin. Mutta sitten tämän tuloksena omavastuuaika, joka on ennen ollut 60 päivää, on lyhennetty 55 päivään, kun vähän oli rahaa käytettävissä valtiovarainministeriön laskelmien mukaisesti. Kyllä tähän kannattaisi käyttää huomattavasti enemmän rahaa nimenomaan siten, että omavastuuaika ei olisi sen pidempi kuin normaalissa sairauspäivärahassa on eli sairastumispäivä ja 9 päivää. Sekin on monta kertaa liian pitkä aika silloin, kun ei palkkaa makseta. Kaikki ne, joilla on palkkatyö, saavat palkan tältä ajalta.

Pidän kyllä edelleen perustuslain kannalta vielä kyseenalaisena, voiko melkein kahden kuukauden karenssiaika olla ennen kuin edes 60 markan minimipäivärahaa ruvetaan maksamaan.

Tässä yhteydessä olisi myöskin pitänyt — ja tiedän, että tämä asia oli esillä — oikeastaan muuttaa eläkelain säädöksiä niin, että myöskin kansaneläke voitaisiin myöntää niin kuin työeläke heti siitä alkaen, kun todetaan pysyvä työkyvyttömyys taikka pidempiaikainen työkyvyttömyys, joka johtaa eläkkeelle siirtymiseen.

Käyn vielä läpi näitä epäkohtia, koska aika rientää. Viittaan kuitenkin vielä ensin vammaisten työllistämistä koskevaan lainsäädäntöön. Siinähän korjattiin myöskin sairauspäivärahaa niin, että eläkkeellä oleva henkilö voi saada sairauspäivärahaa. Tämä oli hyvä; siitä ei tuossa keskustelussa puhuttu. Tämä on hyvä esitys, koska se on ollut nimenomaan esteenä, että työnantajat eivät ole halunneet palkata vajaakuntoisia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, koska jos he ovat sairastuneet, niin työnantaja ei ole saanut sairauspäivärahaa. Käytännössä, vaikka eläkkeensaajalle nyt myönnetään tämä oikeus, tämä itse asiassa hyödyttää työnantajia. Jos työnantaja maksaa palkkaa ja henkilö sairastuu, niin työnantaja voi saada sairauspäivärahan.

Sitten haluaisin vielä, kun ministeri Perhokin on nyt paikalla, tuoda esille muutamia ongelmakohtia, jotka pitäisi korjata.

Tässähän muutetaan myös kuntoutusrahasäännöksiä, mutta kuntoutusrahan myöntämisperusteita ei ole vieläkään saatu muutettua niin, että kuntoutusrahaa voitaisiin maksaa jo ennen kuin kuntoutuspäätös on tehty. Tämä olisi aivan välttämätöntä väliinputoamistilanteiden korjaamiseksi. Ennen kuin kuntoutuspäätös tehdään, se vaatii, että tehdään lääkärintutkimuksia ja usein aika perusteellisia tutkimuksia. Tilanne on ollut huono jo ennen lääkärilakkoa, ja nyt lääkärilakko on vain pidentänyt jonoja, joista esimerkiksi poliklinikalle päästään tutkimuksiin tai sitä seuraten sairaalaan sisään tutkimuksiin. Vasta kun ne on tehty, voidaan tehdä kuntoutuspäätös, mitä on tarpeen tehdä, ja kuntoutusmahdollisuuksia lähteä tarkemmin arvioimaan. Tämä pitäisi saada korjatuksi.

Myöskin pyritään siihen, että eläkkeelle siirtymistä myöhennetään, mikä on mielestäni ihan periaatteessa oikea tavoite myöskin ihmisten kannalta. Kyllä ihmiset haluavat, varsinkin mitä nuorempia he ovat, jatkaa sairauksistaan huolimatta työelämässä. Mutta sosiaaliturvalainsäädäntö on juuri niin monimutkainen, että he joutuvat usein tällaiseen väliinputoamistilanteeseen, jossa päädytään siihen, että mitään etuutta loppujen lopuksi ei myönnetäkään. Esimerkiksi se, että 300 sairauspäivärahan enimmäismäärän täytyttyä vaaditaan vuoden yhtäjaksoista työkykyisyyttä, ennen kuin saman sairauden perusteella voidaan sairauspäivärahaa ruveta uudestaan maksamaan, on kyllä sellainen säännös, joka pitäisi korjata, jos halutaan todella kannustaa ihmisiä yrittämään palata työelämään uudestaan.

Tässä minun listallani on vielä eläkkeen myöntämiseen liittyviä epäkohtia, jotka nimenomaan liittyvät juuri tähän asiaan, johon on haettu korjausta nollapäivärahan korjaamisella, mutta palattakoon näihin asioihin vielä myöhemmin. Joka tapauksessa on tärkeää, että nollapäivärahaan on nyt saatu korjausesitys. Toivottavasti sitäkin voidaan vielä valiokunnassa parantaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tämä laki ja itse asiassa muutkin sosiaali- ja terveysministeriön esittelyvastuulle kuuluvat lait ovat hyvin pitkälle seurausta siitä vuoropuhelusta, jota eduskunnan kanssa on käyty. Minusta on aivan myönteistä ja varmasti motivaatiota lisäävää se, että tässä salissa voidaan nähdä, että niillä kannanotoilla, joita täällä on esitetty, niiden epäkohtien esille tuomisella, jotka täällä on havaittu, on merkitystä ja valmistelua ohjaavaa vaikutusta.

Itse nämä ehdotukset mielestäni kyllä korjaavat sellaisen epäkohdan, joka ei ole välttämättä ollut perustuslain vastainen, koska näin on aikanaan voitu tehdä, mutta kuitenkin epäkohdan, joka sotii oikeudenmukaisuuskäsitystä vastaan. Näen, että tässä kaikkien näiden väliinputoajaryhmien kohdalla on löydetty ratkaisu, ja ennen kaikkea tarveharkintaisesta päivärahasta on kokonaan luovuttu.

Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Kuten ed. Stenius-Kaukonen totesi, tämäkin hallituksen esitys on periaatteessa ihan hyvä. Korjatuilla säännöksillä parannetaan muun muassa opiskelijoiden, pätkätyöntekijöiden ja myös työttömien sairausturvaa ja muitakin väliinputoamisia korjataan. Samoin hallitus palauttaa myöskin käyttöön sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan, joka tulee olemaan 60 markkaa eli 10,09 euroa.

Herra puhemies! Ainakin kaksi huonoa kohtaa tähän on kuitenkin vielä jäänyt. Nimittäin väliinputoajia jää: heitä ovat pienituloiset ja tulottomat, joilla ei ole vahvaa etujärjestöä ja joita voidaan kohdella melkein miten sattuu. Tällä kertaa hallitus on ollut hiukan armeliaalla tuulella ja maksaa myös heille 60 markan sv-päivärahaa, jos sairaus on kestänyt vähintään 55 päivää. Lyhyemmästä sairaudesta päiväraha voi edelleen olla 0:sta 60 markkaan. Asiasta on puhuttu niin paljon, että ei tässä siitä sen enempää, mutta valiokunnassa itse kyllä tulen vaatimaan tähän kohtaan muutosta. Väitän nimittäin, että sairauden alkuvaiheessa myöskin tulottomille ja pienituloisille tulee kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Toinen huono kohta on 18 b §:n 3 momentin loppuosa, joka on kirjoitettu kerta kaikkiaan niin koukeroiseen muotoon, että sitä meidän kyllä pitää sorvata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan, kun nollapäiväraha tuli, se oli kyllä täydellinen virhe. Silloinhan sitä perusteltiin sillä, jotta niille ihmisille, jotka ovat pienellä tulolla tai lähes tulottomia, ei tule kustannuksiakaan, jotta miksi heille heidän sairaustuessaan pitäisi jotakin maksaa. Ainahan keksitään joitakin perusteluja ministeriön virkamiesten toimesta. Jo silloin tyrmättiin tämä ajattelu, mutta enemmistö oli sitä mieltä eduskunnassa, että tämä oli näin, mutta nyt tässä on tultu järkiin. Siinä mielessä kiitos siitä, jotta ministeri Perho on tuonut esityksen. Tähän sisältyy epäkohtia, jotka on todettu edellisissä puheenvuoroissa, joten en lähde niitä toistamaan.

Mutta sen verran voisi tässä ministerille antaa kiitoksen, vaikka hän lähti salista pois, siitä, kun hän totesi, että eduskunnan puheilla ja kannanotoilla on merkitystä täällä salissakin ja evästyksillä. Puheenvuoro on otettava ihan talteen. Usein lehdistä on saanut lukea, jotta salissa saa puhua ihan mitä vain, nämä ovat ihan höpöpuheita ja turha täällä on istua. Tänä iltana on monessa asiassa tullut se esiin, jotta eivät meidän puheemme ihan tyhjänpäiväisiä ole. Se näkyy esityksinä ja isompana tahtona, kun nähdään, että iso määrä kansanedustajia on jotain mieltä.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen käytti erittäin perustellun ja asiantuntevan puheenvuoron, mutta haluaisin nyt sinänsä tärkeän lakiesityksen lähetekeskustelussa todeta sen, että nimenomaan Lipposen hallitus antoi heti vuonna 1995 lakiesityksen, jolla pienituloisilta ja tulottomilta vähimmäispäiväraha poistettiin 1.1.1996 alkaen. On tietenkin oikein, että sitä ollaan nyt korjaamassa. On syytä tietenkin muistaa myöskin se, että maatalousyrittäjien kohdalla ja muiden yrittäjien kohdalla merkittävä parannus tehtiin nyt heinäkuun alusta voimaan tulleen sairausvakuutuslain muutoksessa, jossa käytetään ansiotulon sijasta yrittäjäeläkevakuutuksessa vahvistettua työtuloa sairauspäivärahan perusteena. Se on myönteinen asia.

Arvoisa puhemies! Tässä on syytä todella antaa ministeri Perholle kiitokset siitä, että ehkä hän kuuntelee enemmän kuin hallituksen ministerit keskimäärin myöskin eduskuntaa, mitä täällä esitetään ja ennen kaikkea niitä kannanottoja, myöskin ennen kaikkea niitä, joita eduskunta yksituumaisesti antaa hallitukselle, ja tällä tavalla tuo esityksiä eduskuntaan. Näinhän demokratian pitää juuri pelata, vaikka tietenkin Lipposen hallitusten aikana demokratiaan on tullut ihan uusi elementti, se, että suurin oppositio on monta kertaa hallituksen sisällä eikä täällä opposition penkissä, missä sen pitäisi olla. Tämä on mielestäni ihmeellistä demokratiaa ja kansanvaltaa. Jos ei hallituksen sisällä tyydytä yhteisesti tehtyihin päätöksiin, minusta hallituksesta pitäisi lähteä silloin ulos. Näitä esimerkkejä löytyy monta tältä vaalikaudelta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ei suinkaan, vaan täällä eduskunnassa pitää pyrkiä vielä parantamaan hallituksen esityksiä. Ministeri Perholla on tietysti paremmat edellytykset ymmärtää sitä keskustelua, mitä täällä käydään, kuin monella muulla, koska hän on itse istunut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja tuntee näitä asioita.

Ed. Keränen viittasi 18 b §:n 3 momentin viimeiseen lauseeseen, ja täytyy sanoa, että meinasivat aivot mennä solmuun, kun tätä luki. Kolmannessa momentissa on hyvää se, että sellaiselle henkilölle, jonka tiedetään jäävän työkyvyttömyyseläkkeelle, myönnetään sairauspäivärahaa ilman 55 päivän karenssia. Tämän ensimmäisen virkkeen vielä ymmärtää, mutta mitä kaikkea toisella virkkeellä, jota nyt en kerkiä pöytäkirjaan lukea paikaltani, tarkoitetaan? Täytyy myöntää, että tähän tukiopetusta valiokunnassa varmaan vielä vähän tarvitsemme.