Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Repoveden kansallispuiston perustamisen marssi on ollut pitkä. 26 vuoden ja erilaisten vaiheiden jälkeen Repoveden kansallispuisto on toteutumassa. Matkalle ovat mahtuneet Repoveden hakkuut, niiden keskeyttämisyritykset, metsäyhtiön linjanmuutos ja Repoveden metsien hakkaamisen vapaaehtoinen lopettaminen.

Jo vuonna 1976 Kansallispuistokomitea ehdotti 2 890 hehtaarin suuruisen Repoveden kansallispuiston perustamista. Valtioneuvosto teki vuonna 90 periaatepäätöksen Repoveden säilyttämisestä valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Repovesi kuuluu myös niihin alueisiin, jotka valtioneuvosto on ehdottanut säilytettäviksi Natura-ohjelmaan. 26 vuoden kuluttua Pohjois-Kymenlaaksoon Valkealan ja Mäntyharjun alueelle perustetaan 1 540 hehtaarin kansallispuisto. Vielä enemmän: Pohjois-Kymenlaaksoon ja osin Etelä-Savoon on syntymässä 3 000 hehtaarin luonnonsuojelualue, kun UPM-Kymmene Oyj rauhoittaa luonnonsuojelulain mukaisella tavalla 1 380 hehtaarin suuruisen Repoveden kansallispuistoon liittyvän alueen.

Kansallispuistoon sisältyy noin 700 hehtaarin suuruinen, Puolustusvoimien käytössä oleva alue, joka samalla siirtyy Metsähallituksen hallintaan. Repoveden kansallispuistoa on tarkoitus myöhemmin laajentaa hankkimalla siihen liitettäviksi soveliaita alueita.

Perustettavaksi ehdotettu Repoveden kansallispuisto on eteläisen Suomen oloissa poikkeuksellisen laaja, lähes rakentamattomana säilynyt metsä- ja kallioaluekokonaisuus. Se on topografialtaan jylhä ja vaihteleva, korkeiden kallioiden, metsien ja järvien muodostama erämainen alue. Repoveden perustaminen edistää merkittävästi maan eteläisen osan metsäluonnon suojelua. Suojelu edellyttää myös aiemmin talouskäytössä olleiden metsien ennallistamista. Tähän on aikomuksena saada EU:n Life-luontorahoitustukea.

Repoveden kansallispuiston perustamiseksi jättivät Suomen Luonnonsuojeluliitto, Maailman Luonnon Säätiö, Natur och Miljö, LuontoLiitto, BirdLife Suomi sekä Maan ystävät toukokuussa 1999 ympäristöministeriölle esityksen kansallispuiston perustamiseksi Repovedelle.

Eduskunta käsitteli Repoveden kansallispuiston perustamista vuonna 1999—2000. Tuolloin 102 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite 176/1999 vp oli ympäristövaliokunnan perusteellisessa käsittelyssä. Ympäristövaliokunnan mietintöön pohjautuen eduskunnan täysistunto päätti 31.3.2000 edellyttää hallituksen ryhtyvän välittömästi valmistelemaan Repoveden kansallispuiston perustamista. Valmistelun edellytettiin tapahtuvan yhteistyössä paikallistason eri osapuolten ja puolustusministeriön kanssa. Tuolloin poikkeuksellisen perusteellisen käsittelyn saaneen aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana oli kansanedustaja Rakel Hiltunen.

Hallituksen esitys 104 näiltä valtiopäiviltä kansallispuiston perustamiseksi Repovedelle on tullut nopeasti eduskunnan käsittelyyn. Tämän on mahdollistanut UPM-Kymmene Oyj:n päätös lahjoittaa valtiolle 560 hehtaarin maa-alueet, jolloin luonnonsuojelulain kansallispuistolta edellyttämä pinta-alavaatimus täyttyy.

Mietinnössään ympäristövaliokunta korostaa myös sen asian merkitystä, että UPM-Kymmene Oyj on hakenut rauhoitettavaksi 1 380 hehtaarin maa-alueen luonnonsuojelutarkoitukseen. Näin alueelle syntyvää noin 3 000 hehtaarin luonnonsuojelualuekokonaisuutta valiokunta pitää erityisen tärkeänä.

Repoveden alueella arvioidaan käyvän vuosittain noin 40 000 henkeä. Kansallispuiston perustamisen jälkeen kävijämäärän odotetaan voimakkaasti kasvavan, jopa kaksinkertaistuvan muutamassa vuodessa. Valiokunta painottaa kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman valmistumista mahdollisimman joutuisasti. Tärkeää on, että kansallispuiston perusrakenteet ja reitistö saadaan kuntoon vuoden 2003 aikana. "Tämä edellyttää välittömästi perusinfrastruktuurin rahoituksesta huolehtimista", toteaa ympäristövaliokunta mietinnössään.

Kansallispuiston erikoisuutena on sen itäisten osien kuuluminen laajasti Puolustusvoimien Pahkajärven ampuma- ja harjoitusalueeseen. Kun alue tulee osaksi Repoveden kansallispuistoa, on lakiehdotuksessa kirjattu selventävä säännös, jonka mukaan osassa kansallispuistoa liikkuminen voidaan kieltää tai sitä rajoittaa luonnonsuojelulain 18 §:n mukaisten perusteiden lisäksi myös maanpuolustuksellisista ja turvallisuussyistä. Liikkumisrajoitukset sovitaan tarkemmin alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä. Ympäristövaliokunnan mielestä liikkumisrajoitukset on tuossa yhteydessä sovittava selkeiksi. Samalla on selvitettävä ohjatun liikkumisen mahdollisuus ampuma- ja harjoitusalueen varoalueella silloin, kun harjoitukset eivät ole käynnissä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta tähdentää mietinnössään myös sitä, että Puolustusvoimain toiminnan tulee olla kansallispuistoon kuuluvilla varoalueilla luonnon kannalta kestävää. Alueelle on suunniteltu kevyttä, jalan tapahtuvaa sissi- ja tiedustelukoulutusta, joka täyttänee tämän ehdon. Edelleen ympäristövaliokunta tähdentää myös jokamiehenoikeuksien merkitystä sikäli kuin niistä ei aiheudu haittaa alueen luonnolle.

Hallituksen esityksen mukaisesti kansallispuistoa on tarkoitus jatkossa laajentaa hankkimalla siihen soveliaita maa-alueita. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallispuiston laajentaminen hoidetaan yhteistyössä alueen maanomistajien ja paikallisten toimijoiden kanssa. Saadun selvityksen mukaan tähän on hyvät edellytykset. Tärkeää on myös tehdä viranomaisten taholta selväksi, mille alueille puistoa suunnitellaan laajennettavaksi.

Valiokunta on käsitellyt myös kansallispuistossa toimeenpantavaksi aiottua talousmetsien ennallistamista. Ympäristövaliokunta toteaa, että ennallistamisella tässä tarkoitetaan Etelä-Suomen metsiensuojelutoimikunnan mietinnön mukaista metsäalueiden luonnontilan palauttamista, jossa yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on kulotus.

"Valiokunta kiinnittää huomiota myös Repoveden kansallispuiston liikenneyhteyksiin. Hyvät liikenneyhteydet ovat tärkeitä kansallispuiston käytön ja kehittämisen kannalta", valiokunta alleviivaa. Valiokunta tukeekin rautateiden osalta Hillosensalmen pysäkin toiminnan säilyttämistä ja tien 4143 kunnostamista välillä Heinola—Jaala—Voikoski—Repovesi.

Arvoisa puhemies! Erityisen kiitoksen valiokunnan puolesta haluan osoittaa UPM-Kymmene Oyj:lle, Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piirille ja sen puheenjohtajalle Lasse Kujalalle, Valkealan ja Mäntyharjun kunnille, Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle, Kymenlaakson maakuntaliitolle ja ympäristöministeriölle ja sekä ministeri Hassille että ministeri Backmanille hyvästä yhteistyöstä ympäristövaliokunnan kanssa tämän marssin loppuun suorittamisessa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintö on yksimielinen.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuluneen viikon aikana Paavo Lipposen hallitus on saanut hyvin vähän myönteistä palautetta, mutta näin perjantaina iltapäivällä erittäin mieluisaa on kiittää hallitusta siitä esityksestä, joka tuo Etelä-Suomeen kansallispuiston. Erityisen iloinen tietenkin sosialidemokraattina olen siitä, että ministeri Backman, joka otti pestin vastaan kesäkuussa, oli heti valmis jatkamaan edeltäjiensä työtä ja hyvin ripeästi tuomaan tämän Repoveden kansallispuistohankkeen eduskunnan käsittelyyn.

Rouva puhemies! On aikamoinen elämys lähteä Helsingistä ja ajaa vajaat 140 kilometriä ja mennä erämaan keskelle, kuunnella alkulintu kaakkurin ääntä ja kuikan huutoa, katsella niitä jylhiä lampimaisemia erämaisissa tunnelmissa ja kokea lähes täydellistä hiljaisuutta.

Mielestäni Repoveden kansallispuiston hyvin merkittävä ansio on siinä, että se tulee tänne väkirikkaan Etelä-Suomen alueelle ja lähes 2 miljoonan asukkaan käyttöön harpilla mitaten vajaan 200 kilometrin säteellä.

Repoveden kansallispuistohankkeen historia on käyty läpi. Puheenjohtaja Tiusanen ympäristövaliokunnan lausuntoa esitellessään kiitti kaikkia niitä tahoja, jotka ovat vaikuttaneet yli 20 vuoden ajan tämän kansallispuiston syntymiseen. Minä haluan kunnioittavan kiitokseni osoittaa niille aktiivisille luonnonsuojeluihmisille ja -yhdistyksille, jotka ovat yhdessä varuskunnan ja UPM-Kymmenen ja Valkealan kunnan kanssa muun muassa voineet vaikuttaa siihen, että jo ennen kuin tämä luonnonsuojelualue perustettiin, alueella ei muutamia kriisejä lukuun ottamatta edetty niin, että luonnon alkuperäisyys olisi vaurioitunut. Siinä todella nämä toimijat ansaitsevat kiitoksen. UPM-Kymmenen maanluovutus ja sitoutuminen toimenpiteisiin kymmenelle vuodelle tietyllä alueella ovat hyvin merkittävä ja ratkaiseva tekijä, jotta tämä kansallispuisto voitiin perustaa.

Mutta ympäristövaliokunnan käsittelyn aikana myös tuli selvästi esille, miten Puolustusvoimat suhtautui ja on suhtautunut myönteisesti. Tavallisena kansalaisena, kun mietin aluksi Puolustusvoimien varoaluetta, pysähtyi pohtimaan, mitä se luonnon kannalta merkitsee. Voi sanoa, että parhaalla tavallahan luonto on turvassa siellä, missä ihminenkään ei liiku.

Mutta toki nyt Repoveden kansallispuiston tulevaisuuden haasteet liittyvät siihen, että se tavoittaa näitä Ruuhka-Suomen ihmisiä. Toivon, että hoito- ja käyttösuunnitelmissa erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että lapsiperheet ja vammaiset ihmiset voisivat päästä nauttimaan Repoveden kansallispuiston erämaan rauhasta ja että nämä rakennelmat, joilla ohjataan ihmisten liikkumista, olisivat näin ajateltuja.

Arvoisa puhemies! Aina meitä kiinnostaa se, mikä on se luonnon itseisarvo ja mistä löytyy sopusointu, jolla ihminen ja luonto voivat kohdata niin, että luonnon peruslähtökohdat säilyvät. Nimenomaan tähän vedoten vielä haluan korostaa sen hoito- ja käyttösuunnitelman merkitystä.

Repoveden kansallispuiston 26-vuotinen historia ja unelma ovat todella vaikuttaneet siihen, että sieltä alueelta on tullut paljon hyviä viestejä, upeata kuvamateriaalia, kuvateoksia, joilla on voitu välittää ihmisille myös upeita luontoarvoja ja sitoutumista kestävän kehityksen arvoihin.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajana yhdyn niihin kiitoksiin, mitä täällä on kerrottu kaikille niille tahoille, jotka ovat olleet edistämässä, että Repoveden kansallispuisto menee nyt toteutukseen.

Tässä ympäristövaliokunnan ansiokkaassa mietinnössä on korostettu tätä prosessia ja näitä tahoja ja kerrottu lakialoitteista ja eduskunnan kirjelmästä. Täytyy myöskin muistaa se, että käsitellessään valtion tulo- ja menoarvioita viime vuosina valtiovarainvaliokunta asunto- ja ympäristöjaoston kautta on hyvin voimakkaasti kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä Repovesi-asia pitäisi saada eteenpäin, ja otti tietysti myöskin jaostona ja valiokuntana hyvin tyytyväisenä vastaan sen tiedon, että UPM-Kymmene yksityisenä maanomistajana tällä lahjoituksella tällä tavalla Repoveden edistämisaskeleen otti.

Varmasti siihen, että jaosto on kiinnittänyt asiaan menneiden vuosien aikana paljon huomiota, on vaikuttanut se, että jaostossa ovat olleet edustettuina monet kansanedustajat siltä alueelta. Edustajat Laukkanen, Ranta ja Smeds ovat kyllä pitäneen huolen siitä, että Repovesi-asia ei ole yhdenkään vaiheen osalta jäänyt huomioimatta silloin, kun on ollut mahdollisuus siihen puuttua. Varmasti tämä on ollut omalta osaltaan edistämässä hankkeen etenemistä.

Yhdyn myös siihen ympäristövaliokunnan mietinnössä olevaan tahtotilaan siitä, että käyttösuunnitelma ja sen edellyttämät resurssit on saatava nopeasti toteutettua. Asunto- ja ympäristöjaosto, kun jaostot eivät suinkaan kesäaikana pelkästään lomaile, arvoisa rouva puhemies, vaan tekevät tällaista taustatyötä, vieraili menneenä kesänä nimenomaan Repoveden mahtavissa maisemissa. Kävelimme siellä noin 5 kilometrin lenkin ja tutustuimme todella niihin ainutlaatuisiin jylhiin erämaamaisemiin, jotka siellä vallitsevat. Niin kuin ed. Hiltunen totesi, pääkaupunkiseutulaisille ja Ruuhka-Suomen asukkaille hyvin lyhyen maantieteellisen etäisyyden päässä tarjoutuu toivottavasti tulevaisuudessa entistä suuremmat ja paremmat mahdollisuudet kohdata luonto, sen moninaisuus, ja harrastaa virkistystä ja luontoon tutustumista.

Armeijan varoaluekysymys kiinnitti vähän huomiota vierailunkin aikana. Jollain tavalla tuntuu, että näitä harjoitusten vaatimia varoalueita otetaan vähän niin kuin reserviin ehkä enemmänkin kuin on tarpeen. On varmasti syytä todella miettiä, miten näiden varoalueiden käyttö ja liikkuminen voitaisiin todella tarkoituksenmukaisella tavalla järjestää niin, että silloin, kun ei esimerkiksi harjoitustoimintaa ole, sitä joustavuutta liikkumiseen tulisi. On muuten aivan sääli, että tällainen neitseellinen iso luontoalue eräällä tavalla pysyvästi varoaluesyyn vuoksi turvallisuussyihin vedoten olisi käytön ulkopuolella silloin, kun mitään todellista riskiä ei ole olemassa.

Vielä, arvoisa rouva puhemies, valtiovarainvaliokunnassa ja sen jaostossa on Repoveteen liittyen puhuttu aika paljon myös siitä, että tämähän on erikoinen tapa: Yksityinen maanomistaja lahjoituksen avulla tulee hyvin voimakkaalla panoksella edistämään tätä hanketta, ja se on tervetullutta. Kun puhutaan meitä pääkaupunkiseutulaisia vielä lähempänä olevasta alueesta Nuuksiosta, Pohjois-Espoon erämaa-alueesta, niin siihen on myös kiinnitetty valiokunnassa huomiota, että erilaista yhteistyötä eri tahojen — kuntien, muiden toimijoiden — kanssa pitäisi saada aikaan, että yleensäkin luonnonpuistot, kansallispuistot saataisiin vieläkin läheisemmiksi, tutummiksi ja tehokkaammin kansalaisten käyttöön, puhutaan sitten koululaisista, päiväkoti-ikäisistä tai aikuisista kansalaisista. Meillä on sellaisia hienoja helmiä tässä varsin lähellä. Täytyy todella käyttää mielikuvitusta ja luoda yhteistä tahtoa, että nämä helmet tulisivat entistä paremmin kansalaisten käyttöön ja hyödynnettäviksi.

Valto  Koski  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä Repoveden kansallispuistohankkeesta on nyt riittävän paljon puhuttu, enkä siihen muuten halua puuttua, mutta kun olen ollut merkittävällä tavalla mukana varuskunnan intressien osalta ja tässä nyt ed. Uotila jossakin määrin totesi, että tämä varuskunnan ampuma-alueen suoja-alue on liian laaja hänen mielestään, niin haluan nyt kuitenkin todeta, että sillä on aika iso yhteiskunnallinen kustannusmerkityskin, että tämä suoja-alue sinne saatiin, koska jouduttiin Rovaniemelle asti kuljettamaan välineet ja miehistö, ennen kuin tämä asia ratkesi. Pidän erittäin merkittävänä, että Puolustuslaitos on ollut tässä kehityksessä mukana ja on saatu suoja-alueet ja ampuma-alueet sinne. On otettava vielä huomioon, että täällä koulutetaan näitä Kfor-joukkoja, joilla on erityinen merkitys varuskunnan kehityksen kannalta.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En kritisoinut varo- enkä turvallisuusalueiden kokoa vaan sitä, että kun siinä on reilusti hehtaarimäärää ja tilaa, niin sitten näissä käytännön liikkumisrajoituksissa päästäisiin kuitenkin sellaisiin ratkaisuihin, että silloin kun turvallisuusriskiä ei ole liikkumisen suhteen, silloin sitä liikkumista ehkä sallittaisiin. Uskon myöskin, että ympäristövaliokunta mietinnössään lähtee juuri tästä. Totta kai riittävät varo- ja turva-alueet pitää olla, mutta pitää myöskin miettiä sitä, millä tavalla voitaisiin yhdistää liikkumavapaus, silloin kun turvariskejä ei ole, suuremmaksi kuin itse alue on.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan alkuun todellakin korostaa sitä, että tämä UPM-Kymmenen poikkeuksellinen lahjoitushan teki viime kädessä mahdolliseksi etenemisen näin nopeassa tahdissa tämän kansallispuiston perustamiseksi. Se oli ainutlaatuinen teko, ja se on hyvä vielä tässäkin keskustelussa monella suulla todeta.

Nyt on vain tärkeää, kun on tavoitteena, että tämä laki astuu voimaan 1.1. ensi vuonna, että tavallaan sitten valtio ottaa kokonaisvastuun alusta alkaen tästä puistosta. Tällä tarkoitan juuri sitä, että jos kävijämäärät todellakin kasvavat jopa sinne 50 000 henkilöön, niin tästä lisääntyvästä käytöstä aiheutuva luonnon kuluminen voidaan estää vain sillä, että puiston hoito- ja käyttösuunnitelma tehdään mahdollisimman nopeasti.

Toinen asia, joka liittyy sitten valtiovarainvaliokunnan rooliin ja ylipäätään rahaan: Minusta on erittäin tärkeää, että kun tähän asti keskeisestä reitistöstä, siihen liittyvistä rakenteista, kuten pitkospuista, tulipaikoista, on vastannut lähinnä Valkealan kunta omalla kustannuksellaan, osin ympäristökeskuksen kustannuksella, osin Metsähallitus, että valtio ottaisi välittömästi puiston perustamisen jälkeen kokonaisvastuun tästä infrastruktuurista ja siirtäisi sen Metsähallituksen hoitoon. Tähän perustuu jättämäni talousarvioaloite, joka koskee momenttia 35.20.22 Luonnonsuojelualueiden hoito ja kunnossapito, jossa muuten ei mainita erikseen Repovettä, vaikka se on uusi puisto. Minusta tässä on, ed. Uotila, valtiovarainvaliokunnalle ja erityisesti asunto- ja ympäristöjaostolle suuri haaste, että me voisimme kenties budjetin mietinnössä nostaa Repoveden tarpeet myös budjettitarpeiden osalta esiin, jotta ei jäätäisi tavallaan tyhjän päälle, kun tästä pitää rahoittaa kaikki muutkin puistot, jotta Repovesi ei jäisi tavallaan sitten vaille rahoitusta, mikä olisi kaikista huonoin mahdollinen tilanne.

Jos rouva puhemies sallii, lopuksi lyhyt kommentti ed. Hiltuselle: Eikö olisi hienoa, jos tekin voisitte Helsingistä tulla sinne junalla? Siksi pyrkisimme vaikuttamaan siihen, että tämä mitättömällä rahalla, 10 000 eurolla, saatava ostopalvelu siltä osin, että Hillosensalmen pysäkillä juna voisi jatkossa pysähtyä edes kesällä, voisi toteutua.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan alkuun on pakko vielä kerran todeta se, että tämä prosessihan meni päätökseensä sen takia, että UPM-Kymmene tuli kuvaan mukaan ja teki sen nopeasti ja tehokkaasti, mitä me täältä poliittiselta puolelta voimme vain, tämä on pakko tunnustaa, ihailla. Asiat liikkuvat silloin, kun oikea taho ne panee liikkumaan.

Kun ed. Laukkanen tässä puhui tästä kokonaisvastuusta, niin hänen kanssaan on oltava aivan samaa mieltä. Tämä on valtion hommaa, aivan ehdottomasti valtion hommaa, ja pulma, mikä tässä on, on tietenkin tämä kävijämäärän mahdollinen kasvu. 50 000 ihmistä jos siellä käy, se kuluu, ja kun ed. Laukkanen puhuu käyttösuunnitelmasta, niin ymmärtääkseni se tarkoittaa käytännössä infran rakentamista, sellaisten rakenteiden tekemistä sinne, että se 50 000 ihmisen massa ei kuluta tätä ainutlaatuista puistoa.

Mitä vielä tulee tähän Hillosensalmen asemaan kokonaisvastuuta kantaen, olisi upeata kun me ympäristöstä puhumme, että junapysäkki, (Puhemies koputtaa) idyllinen pieni juna-asema, olisi käytössä nimenomaan tämän puiston tarpeisiin.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Laukkasen että ed. Kekkosen käyttämissä puheenvuoroissa esiin tuodut näkökulmat ovat ympäristövaliokunnan mietinnössä. Tuo rahakysymyskin, jonka ed. Laukkanen vielä otti esille, todetaan mietinnössä, siihen viitataan, ja ympäristövaliokunta on kuullessaan asiantuntijoita saanut tietää, että 100 000 euroa on ensi vuonna käytettävissä Repoveden kansallispuistoon. Tästä me tietysti vielä lähetämme lausunnon, joka liittyy vuoden 2003 talousarvioon, jossa me tämän Repovesi-asian vielä käsittelemme ja informoimme valtiovarainvaliokuntaa.

Rakel  Hiltunen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Laukkaselle totean, että totta kai, kuten ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan, Hillosensalmen pysäkin säilyttäminen, junayhteys sinne, on kestävän kehityksen arvojen mukaista ja se tulee nyt ottaa oikein vaalittavaksi. Sen lisäksi vielä haluan tuoda esille tässä yhteydessä maatieyhteyden Mäntyharju—Voikoski—Jaala ja yhteydet Viitostielle. Nämä perusparannustyöt ovat yhtä tärkeitä ilmeisesti tämän alueen kansanedustajillekin.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten ed. Laukkasen edellyttämään käyttösuunnitelmaan ja edustajien Uotila ja Koski esille ottamaan suoja-alueen mukana oloon, näkisin erinomaisen tärkeänä, että käyttösuunnitelmassa yhdessä Puolustusvoimien kanssa neuvoteltaisiin sisääntulon järjestämisestä silloin, kun se varuskunnan toiminnan kannalta on mahdollista, niin että Partsinmaantieltä eli myös Mäntyharjun suunnalta saataisiin sisääntulo. Minun nähdäkseni yksi Repoveden kansallispuiston suurimpia ongelmia on tällä hetkellä, millä tavalla ainakin kahdelta, toivon mukaan kolmelta, suunnalta saadaan yleisön tulo sinne yhteensä, niin ettei Lapinsalmea kuormiteta liikaa.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuunnellessani tätä palautekeskustelua tulee mieleen, ollako nyt kaikki niin, että kaikki on niin hyvin kuin puheenvuoroissa yleisesti ottaen on julki tuotu, vai onko niin, että oma näkemykseni, joka tätä asiaa katselee vähän kriittisemmin, olisi sen tyyppinen, ettei se näin valmista voi ollakaan, kuin miltä tämä keskustelu ja mietintö näyttävät.

Ed. Tiusanen ympäristövaliokunnan puheenjohtajana totesi täällä, että asia eteni nopeasti, kivuttomasti, ja mieliala jäi sellainen, että tässä ei koskaan mitään ongelmia ollutkaan. Kun tätä mietintöä lukee ja näitä ydinkohtia yrittää miettiä, mitä tässä kovin vähän on, jää sellainen asia mieleen, että tuskin tätä asiaa oikein loppuun saakka on edes valmisteltukaan.

Tuntuu siltä, että mietintöä rakennettaessa on ollut sitä voitonhuumaa ja -hurmaa, mikä tämän asian puitteissa on syntynyt ja tullut sen jälkeen, kun UPM-Kymmene lahjoituksineen mahdollisti tämän puiston syntymisen. Se ajatusmaailma ja syntypohja, mikä tähän on olemassa: tarvitaan ehdottomasti alkuperäisluonnon säilyttämistä, sen suojelua ja sen luonnon elämän turvaamista eteenkinpäin siellä, mutta nyt käydyssä keskustelussa on selkeästi tullut ilmi ajatus ja näköala siitä asiasta, että onkin tärkeätä päästä sinne Puolustusvoimien varo- ja suoja-alueelle liikkumaan kaikin tavoin niin, että se luonto on kaikkien käsissä.

Varsinkin tämän näköalan puitteissa on jäänyt vähän sellainen vaikutelma, että kun ed. Hiltunen puheenvuorossaan totesi, kuinka lähellä elämykset erämaassa ovat helsinkiläisiä, ettei tässä vaan kävisi niin ja olisi sellainen tunnelma olemassa, että tämä rakennetaankin vain helsinkiläisherrojen ja -rouvien luontoon tutustumista varten ja rahvaskansa unohdettaisiin tässä asiassa kokonaan. Siinä mielessä, kun olen tähän asiaan aina kriittisesti suhtautunut, katson edelleenkin tällä samalla linjalla ja rintamalla tätä asiaa, että tätä on katsottava vähän kesken tehtynä ja huonosti hoidettuna.

Mielestäni ed. Koski puheenvuorossaan toi esille sen, mikä on erityinen huoli niin mietinnön sisällön kuin myöskin paikallisten olosuhteiden osalta siinä, mikä on nyt ja erityisesti tulevaisuudessa Puolustusvoimien Karjalan prikaatin, Suomen tärkeimmän valmiusyhtymän, ampumaharjoittelumahdollisuus ja sen mahdollisuuksien kivuttomuus tulevaisuudessakin. Sillä on erityistä merkitystä kokonaismaanpuolustuksen kannaltakin, mutta erityisesti siinä, että tämä harjoitus- ja ampuma-alue, mistä käytetään tässä nimitystä harjoitusalue, on erittäin kovassa käytössä, ja erittäin rajalliset mahdollisuudet on siellä löytää sen tyyppistä vierailua siellä suoja-alueella, niin kuin mietinnössä annetaan vähän ymmärtää.

Mielestäni ed. Uotila puheenvuorossaan toi julki sen näkemyksen, mikä lienee keskeisillä tekijöillä tässä asiassa, jotka ovat olleet vaikuttamassa ed. Tiusasen johdolla tämän syntymiseen, että voitaisiin tavalla taikka toisella ryhtyä tämän luonnonsuojelualueen nimissä rajoittamaan taikka sortamaan tätä harjoitus- ja ampumatoimintaa Pahkajärven ampuma-alueella.

Sen verran, rouva puhemies, selvennän vielä edustajille, mitä tämä suoja-alue siellä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että siellä on kilvet, missä on sanottu, että sen ja sen lainkohdan mukaan, mikä on mietinnössä mainittu, liikkuminen alueella on kielletty. Ei voida ajatella niin, että kun juhannus- taikka jouluaattona siellä ei ole ammuntoja meneillään, silloin tämä kielto ei olisikaan voimassa ja sinne voisi mennä retkeilemään niin ja näin. Ei voida myöskään ajatella niin, että nämä joukot, jotka ovat olleet tätä voimakkaasti ajamassa ja tekemässä, ryhtyisivät julkisesti vaatimaan ja painostamaan Puolustusvoimia siihen, että sinne pitää päästä tekemään tällaisia, miten sanoisinkaan, karvahatturetkiä rajattomasti viikoittain tai mieluummin, epäilen, useamminkin.

Tässä asiassa tämän puitteissa on nähtävissä se, että se Puolustusvoimien suoja-alue on siellä sellaisena kuin se on olemassa ja tähän mietintöön sisällytetty näkemys, että sinne täytyy päästä kulkemaan, voi tulla vain ani harvoin kysymykseen. Tämän pohjalta katson, että tämä näkemys, mitä tänne on sisälle kirjoitettu, on vaaraksi Puolustusvoimien harjoitus- ja ampuma-alueen varoalueen tulevalle käytölle. Tämän sanon sen takia, että kun tämä asia joskus tulee esille, niin ei tarvitse sanoa, että johan minä tätä asiaa silloin mietin, vaan sen ikään kuin sanoiksi olen tässä pukenutkin.

Se, mitä täällä selkeästi todetaan näkökohtana, että alueen laajentaminen tulee saattaa yleiseen tietoisuuteen, mihin sitä laajennetaan ja miten, on mielestäni hyvä. Se poistaa sitä paikkakunnalla vallitsevaa epävarmuutta, tavallaan pelkotilaakin, siitä, kuinka pitkälle tämä kansallispuisto lopulta ulottuukaan. Jos nyt katsotaan, ettei se tällaisenaan ole riittävä, siihen läheisesti liittyvä UPM-Kymmenen omistama luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu alue, niin kuin täällä todetaan, tekee varmaan sellaiseksi sen, ettei tästä alueen koosta nyt enää kuitenkaan missään muodossa ole kysymys. Onhan alue kokonaisuudessaan silloin kaikelta käsittelyltä ja luonnon vahingoittamiselta 3 000 hehtaarin suuruinen, sen suuruinen, millä nämä rajoitukset ovat tältä osin voimassa. Mutta toteaisin tässä samassa yhteydessä, että myöskin Repoveden osalta tämä kevyt suojelu on ollut voimassa tätä ennenkin, siitä on puuttunut ainoastaan vain tämä kansallispuiston status.

Mitä sitten syntyy siihen asiaan, kun katson, keitä täällä on asiantuntijoina kuultu valiokunnassa: Lähetekeskustelussa vahvasti totesin, että tämä vaikuttaa merkittävästi alueen metsästysolojen muodostumiseen, koirien käyttöön metsästyksessä, ja siihen nähden rajoittaa tätä käyttöä selvästi ainakin enemmän kuin kaksinkertaisella alueella, todennäköisesti se alue on tuhansia hehtaareita, todennäköisesti 5 000 hehtaariakin. Pidän aika ihmeenä, että valiokunnan kuulemisessa tätä näkökohtaa ei ole mietitty eikä pohdittu missään muodossa. Siltä osin toteaisinkin, että tässä alkuperäistä luontoa, luonnon kestävää käyttöä ja siihen nähden metsästystä ei ole huomioitu ollenkaan. Uskonkin, että seuraavassa puheenvuorossa, minkä olin näkevinäni, ed. Pulliainen näitä asioita tuntevana selvittänee sen, mitä se voi käytännössä olla ja tulla. Ainut toive tässä asiassa on olemassa, että käyttösuunnitelmassa tämä asia otetaan sillä lailla esille, että siihen löytyy joku järjestys. Mutta näyttää niin, että lain ja esityksen perusteella, minkä eduskunta nyt tulee hyväksymään, ei ole semmoista mahdollisuutta, että tämä asia tulisi järjestykseen.

Vielä voisin todeta tässä asiassa siitä, mitä ed. Laukkanen totesi käyttökustannusten osalta, mistä tähän saakka Valkealan kunta on kantanut huolta ja toteuttanut sen asian, että erittäin suuri vaara on olemassa siihen, näistä hyvin avomielisistä ja leveistä puheista huolimatta, että syntyy kuitenkin sellainen näköala, että eduskunnasta sitä 100 000:ta euroa sinne ei tänäkään vuonna ensi vuoden talousarvioon löydy, vaan edelleenkin tässä vastuullinen tekijä lienee Valkealan kunta, mikä ei kuitenkaan saa näin yksittäisen kunnan kohdalle muodostua eikä tulla.

Tässä voisi todeta, että selkeästi ilmapiiri on sen luonteinen, että näissä muuttuneissa olosuhteissa olen ajatuksineni suurin piirtein yksin. Siinä mielessä epäilen, että ei ainakaan salissa istuvasta joukosta — katseeni kyllä kohdistuu ed. Kuosmaseen — tiettävästi liene kannattajaa sille asialle, jos esitän tämän lakiesityksen hylkäämistä toisessa käsittelyssä. Mutta jos joku tämän asian tulee esittämään ja tekemään, niin mielelläni sitä asiaa kannatan. Tältä osin olen kaikin tavoin kaikessa näköalassa valmis tukemaan yksityistä omistusoikeutta ja sen kautta säilytettävää luonnonrauhaa, mikä muutenkin on mahdollista kuin tämän kansallispuiston laajentamisen muodossa.

Rouva puhemies! Näin lyhyesti tätä asiaa katsottuna katson, että tähän pitää suhtautua kriittisesti, vaikka näyttää, että tämä suurella voimalla läpi meneekin.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että Repoveden kansallispuistohanke on todella hyvä ja oikea asukkaiden kannalta, jotka asuvat noin 100—200 kilometrin säteellä tästä Repoveden kansallispuistosta. Sillä alueella asuu yli miljoona ihmistä, ja kuinka helppo sinne on tulla ja helppo mennä ja helppo liikkua siellä.

Sitten totean ed. Lahtelalle, kun hän sanoi, että erittäin hätäisesti tämä kansallispuistohanke toteutettiin täällä eduskunnassa: 26 vuotta sitä työtä tehtiin, ennen kuin tämä kansallispuistohanke oli valmis.

Sitten yksi asia vielä, että Karjalan Prikaatin edustajat eivät millään tavalla vastusta sitä luonnonpuistohanketta ampuma- ja harjoitusnäkökohdista, koska he pystyvät hyvin sopeutumaan ja toimimaan siellä Repoveden kansallispuistoalueella siitä huolimatta.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen jo käsitteli hyvin vastauksessaan tuota asiaa. Totean vielä noihin hehtaareihin, että kun Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen käynnistämä pakkolunastusmenettely on viety loppuun — muutaman kuukauden sisällä ilmeisesti — silloin olisi myös tämä 1 000 hehtaaria voitu saavuttaa. Mutta valiokunnan kannanottojen pohjalta on paljon parempi, että se varsinainen kansallispuisto voidaan toteuttaa yksimielisin, vapaaehtoisin toimin, niin kuin nyt tapahtuu.

Lakialoite 176/1999 vp oli se vaihe, jolloin erittäin voimakkaasti ja paljon laajemmin vielä paneuduttiin tähän asiaan. Lakialoite oli ed. Rakel Hiltusen ensimmäisenä allekirjoittama. Silloin nimenomaan mentiin hyvin pitkälle moniin yksityiskohtiin. Niitä ei nyt tällä kertaa kaikkia ole toistettu.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan eduskunnan pöytäkirjaan hyvin selkeästi todeta ja kiistää ne näkemykset, joita ed. Lahtela puheenvuorossaan esitti. En puheenvuorollani enkä viittauksellani varoalueeseen, sen käyttöön ja yhteistyöhön sen käytöstä halunnut millään tavalla painostaa Puolustusvoimia niiltä alueilta pois tai vaikuttaa siten, että Puolustusvoimien toiminta sillä alueella vaarantuisi. Tämän haluan tehdä aivan selväksi.

Mitä sitten tulee siihen, onko mahdollista esimerkiksi hoito- ja käyttösuunnitelmaan saada riittävästi resursseja, se on todella ensi vuoden osalta budjettikäsittelyn asia. Minä uskon, että tässä salissa ja valtiovarainvaliokunnassa on hyvin laaja yksimielisyys sille, että kun tällainen arvokas hanke on saatu tähän malliin ja saatu laki siitä, niin kyllä myöskin riittävällä tavalla resurssit turvataan, että homma saadaan myös resurssien suhteen hyvin käyntiin.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ymmärrän ed. Lahtelan huolen, mutta ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana ja jollakin tavalla ulkopuolisena, koska tämä on Kaakkois-Suomen asia, haluan todeta sen, että tätä asiaa on käsitelty kyllä erittäin huolellisesti ja tämä on ollut monimutkainen kokonaisuus tämän valiokunnan aikana. Itse asiassa tässä pitäisi olla tavallaan se ympäristövaliokunnan ensimmäinen käsittely, tämän lakialoitteen käsittely, jolloinka ed. Lahtelallekin olisi avautunut muun muassa se, miten huolella Puolustusvoimien näkökulmaan perehdyimme.

Sitten lopuksi haluaisin todeta sen, että tämä on varmasti, ed. Lahtela, ilon aihe sen takia, että eteläisessä Suomessa vain yksi prosentti metsistä on suojelualueita ja Kaakkois-Suomessa lienee puoli prosenttia eli täällä nyt vihdoin sitten tulee toivottavasti tavallisillekin ihmisille mahdollisuus nauttia kansallispuistoista ja luonnosta sillä tavalla kuin näissä aiemmissa puheenvuoroissa on toivottu. (Puhemies koputtaa) Pohjoisessa Suomessahan prosenttiluvut ovat vallan toiset.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuunneltuani ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroa harmittelen, että hän ei voinut vastata kutsuun olemalla paikalla symposiumissa maanantaina, joka liittyi tähän Valkealan Repoveteen. Nimenomaan yrittäjät, Valkealan kunta, naapurusto ja kesäasukkaat toivoivat, että sinne tulisi jopa Helsinkiä myöten vaeltajia, ja jopa ajatus oli se, että talvitoimintaakin saataisiin sinne, jotta saataisiin toimiva Repoveden kansallispuisto.

Kun ed. Lahtela maalaili hyvin kauniisti ja koskettavasti alussa erämaan rauhaa, niin voitaneen todeta, että kansallispuistopäätös pelastaa nämä polkuverkostot. Eli se puisto kärsii kulkijoista, ja tällä mahdollistetaan, että Repovesi pysyy niin pitkälle kuin mahdollista luonnonmukaisessa tilassa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi tiistaina varsinaisessa puheenvuorossa varsinaisesti käsittelen niitä asioita, jotka erikoisesti ovat mielessä. Nyt vain ed. Seppo Lahtelalle sellainen kommentti, että tässähän on kaksi selvää asiaa: toisaalta on luonto ja luonnon säilyminen, biodiversiteetin säilyminen, ja toisaalla me ihmiset, jotka siellä käymme nauttimassa siitä luonnosta. Ed. Seppo Lahtela, teidän näkemyksenne valossa tässä juuri se biodiversiteetti säilyy, kun se on armeijan käytössä pääasiassa se ampumaharjoitusalue, koska he eivät sitä tuhoa niillä vempaimilla, vaikka siinä nyt vähän jyristäänkin. Olkaa aivan rauhallinen, voitte viikonvaihteen nukkua aivan rauhassa.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaalle toteaisin, että tässä pitää paikkansa se, mitä ensimmäisen kerran, kun tämä valiokunta tätä käsitteli sen aloitteen pohjalta, oli kirjoitettu ja nähty, mutta onhan täällä eduskunnassakin paljon puhuttu kaiken näköisten asioitten kohdalla, jotkut ovat jopa muuttaneet mielipidettään. Voisi todeta, että tähän mietintöön, tähän lakiesityksen pohjaan ei liity tippaakaan siitä, mitä silloin on ollut olemassa. Näköala on muuttunut aivan toisen tyyppiseksi, tavoite on vaan suurin piirtein sama. Ed. Pulliaiselle toteaisin, että meillä on yhteinen näköala tämän säilymisen suhteen, laajentaisin vain tätä asiaa, että se on säilynyt tähänkin saakka. Mutta käytettyihin puheenvuoroihin ja käytyyn keskusteluun nähden kyllähän täällä sellainenkin henki on olemassa, että sitä Puolustusvoimien alueen suojelua ja rauhaa pyritään järkyttämään ja häiritsemään. Uhkana on olemassa, että toimintaa pyritään myöskin vaikeuttamaan siellä ajastansa.