Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa lähdettiin siitä, että yhteistoimintalakia uudistetaan, ja tuo tausta on se, että laki on ollut aika vaikeaselkoinen ja vanha, sille on ihan ajan myötä tullutta uudistamistarvetta, ja toisaalta yt-lain maine oli aika leimallinen, elikkä sitä pidettiin hyvin pitkälle ja pidetään edelleen tällaisena irtisanomislakina, (Ed. Pulliainen: Eikä syyttä!) ja se usein onkin otettu käyttöön silloin, kun yrityksessä on jouduttu lomauttamaan tai irtisanomaan, ja sen menettelyt ovat tulleet sitä kautta. Tavoitteeksi asetettiin, että tuosta laista tulisi aito vuorovaikutuslaki, se voisi kehittää työelämää, ja se voisi kehittää ennen muuta myös henkilöstöpolitiikkaa ja sellaista kulttuuria yrityksissä, joka johtaa siihen, että yhteistoimintamenettelyt ovat normaalia arkipäivää. Niitä ei oteta käyttöön pelkästään silloin, kun yritys on kriisissä ja joudutaan vähentämään työvoimaa, vaan yhdessä etsitään niitä ratkaisuja, joilla koko työyhteisöä voitaisiin kehittää.

Se, miksi tällaisiin tavoitteisiin on päädytty, johtuu siitä, että esimerkiksi työelämän kehittämisohjelmissa, joissa on ollut mukana työnantaja- ja työntekijäyhteisöt tietyissä työpaikoissa, on havaittu, että silloin kun työyhteisöissä yhteistoiminta toimii, se on jatkuvaa, parempaa johtamista, parempaa henkilöstön osaamisen hallintaa, työaikajärjestelyjä ja monia muita toimia, niin silloin myös näissä yhteisöissä työn tuottavuus nousee ja työntekijöiden hyvinvointi nousee. Samanaikaisesti voidaan saada sekä taloudellista hyvää että inhimillistä hyvää, ja nuo projektit ovat osoittaneet, että ne eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Tätä lakiesitystä on komiteavaiheessa ollut valmistelemassa iso joukko maan eturivin työoikeuden asiantuntijoita niin yhteistyöjärjestöistä kuin yliopistomaailmastakin, ja se on tavallaan lähtenyt tästä perusajatuksesta, minkä äsken tässä esittelin. Mutta toisaalta siihen lakiuudistukseen liittyy myös olemassa olevia EU-direktiivejä ja olemassa olevaa lainsäädäntöä, elikkä voisi sanoa, että siinä on lähestulkoon jokaisessa pykälässä ripaus uutta, ripaus vanhaa, ripaus jotakin, joka tulee meille EU-säätelystä tai monesta muusta jo olemassa olevasta asiasta. Esimerkiksi EU:n joukkovähentämistä koskeva direktiivi lähtee siitä, että yt-menettelyä täytyy noudattaa jo 20 hengen yrityksissä silloin, kun kyseessä on joukkoirtisanomiset. Sen lisäksi meillä on tilaajavastuusta tulevia velvoitteita, meillä on muutosturvasta tulevia velvoitteita, jotka koskevat koko yrityskenttää. Tuossa laissa on yritetty nämä erilaiset velvoitteet kirjata yhteen sillä tavalla, että se olisi mahdollisimman käyttäjäystävällinen, että sieltä voidaan katsoa ikään kuin tilanne, joka on käsillä, ja sen jälkeen, mitä täytyy tuossa tilanteessa tehdä, ja sen vuoksi se on rakenteeltansa tällainen uutta ja vanhaa ja aikamoinen palapeli, mutta oikeastaan kaikki osapuolet ovat olleet sitä mieltä, että se on huomattavasti parempi ja selkeämpi kuin meidän voimassa oleva lainsäädäntömme, elikkä siinä jo arvio, ennen kuin laki on eduskuntakäsittelyssä ollut, on ollut varsin positiivinen.

Voimakkaasti on kritisoitu julkisuudessa sitä, että laki ulottuu myös 20—30 henkilöä työllistävään yrityskenttään, ja niin kuin sanoin, osa tästä johtuu direktiiveistä, osa johtuu siitä, että meillä on muuta lainsäädäntöä, ja osa on sitten tähän vuorovaikutuksen lisäämiseen liittyviä kysymyksiä. Näissä pienemmissä yrityksissä on tuotu kevennettyjä menettelyjä, ja voisi sanoa, että se perusfilosofia tässä laissa on se, että vastataan, kun kysytään. Tämä on nyt vähän tällaista arkipäiväistämistä, mutta se on se perusedellytys. Monet asiat, jotka liittyvät vuorovaikutukseen, on kirjattu siten, että jos henkilöstöedustaja kysyy esimerkiksi määräaikaisiin työsuhteisiin liittyviä asioita, niin niistä pitää informoida, tai jos on kyseessä joku muu vastaava tilanne. Uskon, että nämä vuorovaikutusmuodot, jotka tässä laissa ovat, lisäävät myös sitä, että me voisimme työyhteisöissä synnyttää enemmän yhteistä ymmärrystä sille, että työnantajalla on tiettyjä joustavuuden tarpeita, jotka liittyvät vaikkapa vuokratyövoiman käyttöön, määräaikaisen työvoiman käyttöön tietyissä kausihuipuissa, mutta jos näistä käydään yhdessä keskustelua, ennen kuin ne tilanteet realisoituvat, niin myös työntekijäpuoli ymmärtää, miksi valitaan tällaisia järjestelyjä, tai jos tällaista ymmärrystä ei ole, voidaan miettiä, voidaanko käyttää vaikka meidän nykyisiä olemassa olevia työaikajoustoja, työaikapankkia tai jotakin muuta, jolla näihin työnantajan tarpeisiin voitaisiin paremmin vastata.

En käy näitä lain aivan yksittäisiä pykäliä läpi, koska se on teillä jaossa ja siihen menisi liian pitkä aika. Ne varmaan tulevat tässä keskustelussa esiin. Mutta voisi sanoa vielä, että näissä pienissä yrityksissä on kirjattu niin sanottu salipykälä, joka liittyy siihen, että voidaan tehdä kevennetyillä menettelyillä asioita. Ehkä kaikkein eniten keskustelussa on ollut, laittaisin sen lainausmerkkeihin, työllistämisen kynnyksenä se, onko oikein, että yt-menettely tulee 20 ja 30 hengen yrityksen kentässä myös irtisanomismenettelyihin. Siinä tulee ilmoitusaika ja sen lisäksi neuvotteluaika. Mielestäni nykyisessä sivistyneessä yhteiskunnassa, joksi varmasti Suomea haluamme kutsua, on ainoastaan kohtuullista, että työntekijälle kerrotaan mahdollisimman hyvissä ajoin irtisanomisen, lomautuksen tai työajan vähentämisen tarpeesta, ja tuon neuvottelun pitäisi olla normaali perusteluprosessi. Siinä ei ole tiukkoja määrämuotoja, että se pitäisi tehdä tiukan kirjallisesti tai jonkun kaavan mukaan. Monet tällaiset mielikuvat ovat vanhasta laista, ja siksi ne ovat osaa yrityskentästä pelottaneet. Olenkin sanonut, että on syytä tutustua tuohon lakiin ja niihin kevennettyihin menettelyihin, ennen kuin säikähtää sitä, koska sen jälkeen huomaa, että ne velvoitteet, mitkä sieltä tulevat, ovat aika vähäisiä meidän nykyiseen järjestelmäämme verrattuna ja päinvastoin voivat kehittää yritysten henkilöstöpolitiikkaa parempaan suuntaan.

Tässä, arvoisa puhemies, lyhyesti.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran, ministeri Filatov, te olette selättäneet keskustan hallituksessa SAK:n tuella. Niin kävi matalan tuottavuuden tukimallissa. Se typistyi niin pieneksi, ettei tuloksiakaan ole odotettavissa, siis uusia työpaikkoja. Nyt kävi samoin.

Pääministeri Vanhanen muiden keskiryhmien kanssa lähti kyllä taisteluun sen osalta, että näitä uusia määräyksiä ei ulotettaisi sinne alle 30 hengen yrityksiin, siis 20—30 hengen yrityksiin. Pääministeri lähti taisteluun, mutta antautui sitten ehdoitta. Mitä keskusta sai? Keskusta sai 6 kuukauden siirtymäajan. Eli tuli kyllä selväksi se, että keskustan voimat eivät riitä yrittäjän asian puolustamiseen hallituksessa.

Te viittasitte tuohon komiteaan ja sen työhön. Komitean työn aikana ei ilmennyt, että näitä ongelmia, joita pyritään ratkomaan, olisi tämän kokoisissa yrityksissä. Niissä tieto jo kulkee nykyiselläänkin hyvin yrityksen kahvipöydän piirissä, eli siinäkin mielessä tämä on vahingollinen.

Lopputulemanhan me saamme tietää vasta sitten, (Puhemies koputtaa) kun tiedämme, miten yritykset tämän kokevat. Jos tämä estää kasvua ja työllistymistä, tämä on jälleen kerran väärään suuntaan työllisyyden ja uusien työpaikkojen näkökulmasta.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Häkämies totesi, että keskustan voimat eivät riitä yrittäjien puolustamiseen. Jos ajatellaan tätä vaalikautta vähän pitemmällä tähtäimellä, on todettava selkeästi se, että olemme saaneet aikaiseksi huomattavasti enempi kuin te aikaisempien, useamman hallituksen aikana. Tämä lienee tosiasia.

Kuten ministeri Filatov totesi, kannattaa tähän lain sisältöön perusteellisesti tutustua ja sitten vasta ruveta sanomaan, että tämä syö pohjan yrittäjyydeltä.

Minusta on syytä muistuttaa vahvasti myös siitä, mikä oli EK:n rooli näissä neuvotteluissa, kokoomuksen tuella todennäköisesti. Tämä on syytä meidän kaikkien pienyrittäjien kyllä muistaa tässä tilanteessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu lähti mielestäni ihan oikeasta pisteestä liikkeelle, nimittäin siitä, mihinkä minkäkin tahon voimat riittävät.

Minusta hallituksen olisi tässä työmarkkinapoliittisessa riitelykentässä, jossa EK ja Suomen Yrittäjät riitelevät keskenään joka ikisestä asiasta, taistelevat paikasta auringossa, pitänyt yksin tehdä tämä hallituksen esitys ja näyttää, että se pystyy siihen. Nyt se on avioliitossa niin monen kanssa, että siitä avioliitosta ei kerta kaikkiaan tule mitään, se on enemmän kuin islamilainen yhteiskunta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu kyllä osoittaa sen, että kokoomus on taas riisunut työväenpuolueen kaapunsa ja hyökkää kaikin voimin työntekijöitten (Ed. Sasi: Työn puolesta!) oikeuksia vastaan elikkä haluaa mahdollisimman vapaat kädet irtisanomisiin edelleenkin. Sitähän se merkitsee, sillä tämä laki, mikä nyt on hallituksen esityksenä tänne tuotu, ei vähennä tippaakaan irtisanomisia. Aivan samalla tavalla tulee tapahtumaan kuin tähänkin asti, jonkin verran lisää neuvotteluvelvoitteita, mutta itse päätöksenteko joka tapauksessa on aina työnantajan yksipuolinen päätös. Tämä ei puutu siihen millään tavalla. Näin ollen tässä ei ole mitään tämmöistä, vaan nimenomaan kokoomus paljastaa tässä nyt taas kerran karvansa. Se haluaa entistä vapaammat kädet irtisanomisiin. Tänä päivänä viimeksi ilmoitettiin 240 hengen yt-neuvottelujen aloittamisesta. Näitä kokoomus haluaa eikä mitään työntekijöitten suojelua.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! On totta, että osassa pienistä yrityksistä tuo vuorovaikutus toimii hyvin, mutta tutkimukset osoittavat, että se toimii hyvin nimenomaan alle 10 hengen yrityksissä, mutta sen sijaan, kun tullaan hiukan suurempiin yrityksiin, se ei olekaan enää niin automaattista toimintaa. (Ed. Zyskowicz: Sittenhän se raja olisi pitänyt panna 10 henkeen!) — Saattaapi olla, mutta tässä esityksessä lähdetään 20 hengestä.

Olen tiukasti eri mieltä siitä, että hallituksen pitäisi täysin yksipuolisesti tehdä työelämän lainsäädäntöä. Suomi on jo Ilon sopimuksessa sitoutunut siihen, että me käytämme kolmikantamenettelyä työelämäkysymyksissä. Varsinkin silloin, kun on kyse yhteistoiminnasta työelämässä, olisi se aika hassua, jos hallitus yksipuolisesti sanoisi yhteistyöosapuolille, että teidän pitää muuten tehdä yhteistyötä tällä ja tällä tavalla.

Mutta siitä olen samaa mieltä, mitä tässä alkukeskustelussa nousi esiin, että hallituksen pitää tehdä omat päätöksensä. Se ei voi olla tuon kolmikantaisen valmistelun vanki. Se ei tarkoita sitä, että se pitää siunata sinällänsä, mutta hallitus voi olla mukana tuossa työskentelyssä siinä vaiheessa, kun esityksiä valmistellaan, ja pitää siinä olla oma tahto mukana, miten se tapahtuu. Nimenomaan siinä itse olen varjellut sitä, että näihin pienempiin yrityksiin ei tule liian raskaita muotoja yhteistoiminnalle.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Filatov kuvasi aivan oikein tätä lakiesitystä, kun hän sanoi, että tässä on hiukan uutta ja vanhaa ja aikamoinen palapeli. Minä voisin sanoa siihen jatkoksi, että tämä on vanhentunut palapeli, jota ovat sitten rakentaneet sosialidemokraatit jo kolme vaalikautta, eli 12 vuotta on ollut työministerinä sosialidemokraatti, ja yhteenkään palaan eivät saa muut koskea ilman SAK:n ja SDP:n lupaa. Näin kävi pääministeri Vanhaselle. Tästä talosta ei löytynyt ainuttakaan keskustalaista kansanedustajaa, joka oli sitä mieltä, että tämä laki pitää tuoda eduskuntaan, ja se tuotiin, koska keskustapuolue ylikäveltiin, ed. Reijonen, ja myöskin pääministeri Vanhanen. Pääministeri Vanhanen unohti työreformin, jonka isä hän oli. Hän näytteli neuvottelevansa kovasti ja tiukasti, ja ainut, mitä me saimme, on kuuden kuukauden siirto. Ihan pelkkää näyttelypolitiikkaa oli tämä keskustapuolueen osalta.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Häkämies purki kyllä omaa pettymystään siihen, että kokoomus arvioi ennakolta hyvin harhaanjohtavalla tavalla, miten hallitus onnistuu näissä paremman työllisyyden tavoitteissa. Nyt on ennenkuulumattomia päätöksiä tehty, joilla on nimenomaan saavutettavissa tämä 100 000 uuden työpaikan tavoite. Uudet työpaikat ovat nimenomaan syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja nimenomaan palvelualoille. (Ed. Zyskowicz: Siitä ne nyt palkitaan!) Minä tunnistan, ed. Häkämies, nämä teidän pettymyksenne piirteet, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että pienissä perheyrityksissä esimerkiksi tunnetaan tämä ilmapiiri, mitä tällä lailla nyt haetaan. Tiedon todellakin täytyy kulkea yrityksen sisällä, ja yrittäjä ja työnantaja kyllä ymmärtää tämän asian. Siitä syystä toivon, että nämä ennakkokäsitykset ovat olleet harhaanjohtavia.

Mutta se, mikä tässä prosessissa on mielestäni opiksi, on se, että suomalaisessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä tulee entistä paremmin huomioida, että Suomessa on erikokoisia (Puhemies koputtaa) yrityksiä ja jokaisella on hieman erilaiset intressit näin ollen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin jatkaa siitä, mihin ed. Moilanen-Savolainen lopetti. Todella toivoisin niin, että voitaisiin huomioida se, että on erikokoisia yrityksiä, mutta tässähän mennään juuri päinvastoin eli sitä rajaa, jolla näitä byrokraattisia velvoitteita lisätään, vaan alennetaan koko ajan. Minä pelkään, että tämä ei ole edes viimeinen kerta. Ministeri jo vähän viittasi 10:een. Mennäänkö 10:een, mennäänkö 5:een, onko se lopulta 1, missä on se raja? Tästä yrittäjät ovat hyvin huolissaan. Täytyy muistaa, että tässä laissa on monia puolia. Mutta näille yrityksille, jotka ovat tässä 20—29:n koossa, joista monet ovat nimenomaan kasvuyrityksiä, jotka ovat meille tarpeellisia, tämä tuo pelkästään velvoitteita, ei mitään muuta.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin oli pakko tarrautua tähän ed. Häkämiehen kommenttiin, kun hän sanoi, että asiat hoidetaan pienissä yrityksissä kahvipöydässä. Olen metallialan yrittäjän vaimo ja olen monta kertaa ollut tässä kahvipöydässä myös itse keskustelemassa, kun yrityksessä käydään asioita läpi. Näin on. Mutta samanaikaisesti meidän pitää muistaa se, että kun yt-lakia kehitettiin, sen tarkoituksena nimenomaan oli selkeyttää yrityksessä tapahtuvia pelisääntöjä, jotta jokainen, niin työntekijä kuin työnantaja, tietää pelisäännöt, kuinka siellä toimitaan. Se varmasti rauhoittaa työympäristöä ja tuo sitten myös sitoutumista sekä työntekijöiltä että työnantajilta, tuo työyhteisöön suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä, ja voisi kuvitella, että tämä tukisi niin pienyrityksiä kuin myös keskisuuria yrityksiä, jotka ovat yli 20 hengen yrityksiä. En ymmärrä sitä keskustelua, että tällä tavoitteella estettäisiin yritysten toimivuutta.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minusta tuntuu, että kokoomus ei tunne nyt Suomen pikkuyrittäjien tämän päivän tilannetta. (Ed. Sasi: On saatu viestejä, kyllä tunnetaan!) Tämä laki ei millään tavalla rajoita siellä toimimista. Asiat kun hoidetaan kunnolla, niin sitä ei jokapäiväisessä elämässä huomaakaan, niin kuin ed. Anneli Kiljunen tässä totesi, ja niin kuin ministeri totesi, pitäisi lukea tämä lakiesitys. Sillä lailla kumminkin tiedän pitkän ay-luottamusurani kaudesta, että pienillä yrityksillä on suuria vaikeuksia. Suomessa on satoja pieniä yrityksiä, joissa ei ole luottamusmiestä ollenkaan. Ihmiset eivät uskalla lähteä luottamusmieheksi. On toki hyviä yrityksiä, en sitä kiistä, mutta on paljon sellaisia, että siellä kahvipöydässä isäntä sanoo, miten se on, ja sitten nyökytellään. (Puhemies koputtaa) Siellä on monia ongelmia.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Olisi toivottavaa, että te myös kertoisitte, mitkä ovat ne pykälät tai muodot tai kohdat, jotka ovat niin hankalia näissä 20 ja 30 hengen yrityksissä, koska siellä todellakin voidaan yhä edelleen monta asiaa hoitaa kahvipöydän ääressä tai se voidaan käydä henkilön kanssa joko sillä tavalla, että kaikki ihmiset ovat yhdessä, tai se voidaan käydä yksilöiden kanssa. Siellä on hyvin joustavat keinot. Itse asiassa sellaisessa yrityksessä, jossa vuorovaikutussuhteet toimivat, ei varmasti tätä lakia kovin paljon tarvitse lukea. Mutta sen sijaan silloin, kun vuorovaikutussuhteet eivät toimi, on olemassa joku tietty muoto ja menettely, jolla voidaan etsiä sitä yhteistä vuoropuhelua, joka nostaa yrityksen tuottavuutta, turvaa jatkossa. Juuri hetki sitten puhuimme työperäisestä maahanmuutosta ja työvoiman saatavuudesta, miksi meillä yhä edelleen tiettyihin työpaikkoihin, joissa tarjotaan kahtakymmentä palvelualan työpaikkaa, löytyy tuhat hakijaa ja johonkin työpaikkaan taas ei löydy yhtään hakijaa. Voi kysyä myös sitä, mitä siellä yrityksessä on vialla, jos ei se saa työvoimaa. Tämän lain kautta voidaan myös parantaa näitä ongelmia.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Juhlapuheissa kyllä aina yrittäjyyttä ja yrittäjiä muistetaan, mutta sitten käytännössä säädetään tällaisia lakeja, joilla pienyrittäjille tulee lisää byrokraattisia velvoitteita. Mitäköhän ovat ne ongelmat, joita niin hirveästi olisi ollut näissä alle 30:n, mutta yli 20 hengen yrityksissä, että oli tarvetta ja syytä tämän lainsäädännön soveltamisalaa tällä tavoin laajentaa?

Mielenkiintoista on se poliittinen näytelmä, joka tähän hallituksessa loppuvaiheessa liitettiin. Kepu pörhisteli aikansa, sen jälkeen heittäytyi rähmälleen Heinäluoman jalkojen juureen. Taas kerran nähtiin, että punamullassa se puna tulee todellakin ennen sitä multaa. Vaalien jälkeen jo sanoin, että oli diili: kepu sai pääministerin, demarit saivat vallan.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että harvoin kansanedustaja saa niin paljon pettynyttä palautetta kuin tämän lain antamisen yhteydessä, ja palaute tulee sellaisilta yrittäjiltä, jotka eivät yleensä valita (Ed. Tiura: Juuri näin, ed. Särkiniemi on oikeassa!) vaan jotka ovat vastuun kantavia ihmisiä, tekevät parhaansa, jotta selviäisivät. Palaute tulee siitä, että kovin on kaukana poliitikkojen ja ammattiyhdistyksen maailma tämän päivän Suomen yrittämisestä. Kyllä tämä on rätti kasvoille kasvuyrittäjyyden suuntaan, ja siinä mielessä ei voi olla muuta kuin pettynyt.

Mutta kun tässä puhutaan siitä, että politiikka on näytelmää, niin kyllä minun on pakko osoittaa sanani myöskin kokoomukselle ja kysyä, mitä poliittista liikettä EK lähinnä edustaa. Minulla on semmoinen käsitys, että joku yhteys kokoomuksella ja heillä on. Jos EK:lla olisi ollut toisenlainen kanta tässä asiassa, niin me emme olisi tässä ongelmassa. Tämä ei ole sen syytä, että keskusta ei yrittänyt, vaan taitaa olla niin, että löytyy sylttytehdas ihan muualta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, jota on käyty, en voi olla ihmettelemättä sitä, että uhkaa on irtisanomisista tai uusien työntekijöiden ottamisten vaikeutumisesta tai näistä suurista maksuista, jotka aiheutuvat tästä laista, niin kuin on väitetty. Jos kerran meillä on mahdollisuus tämän lain puitteissa näissä 20—30 hengen yrityksissä myöskin tehdä tämmöisiä keveitä mahdollisuuksia tiedottamiseen vaikka nyt sen yhteisen kahvipöydän ympärillä, miten se voi maksaa niin paljon, että nämä uhkat ovat olemassa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää antaa reilu tunnustus ministerille äskeisestä vastauspuheenvuorosta. Hän tunnusti reilusti, että hallituksen voimat eivät riittäneet tämän hallituksen esityksen tekemiseen, ja silloin pitää muistaa vielä se, että kolmikanta hyväksyi sen. Mikä lisäarvo se on tässä, että se hyväksyi, kun seuraavia tuponeuvotteluja varten on edelleen EK:n ja Suomen Yrittäjien välinen voimakas taisteleva ristiriita olemassa? Siis jos te olisitte yksin tehneet tämän sillä suurella viisaudella, mikä teillä nyt on esittelyssä tässä, niin ei näitä ongelmia olisi olemassakaan.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Särkiniemi puhui yrittäjien kieltä, mitä mieltä yrittäjät tästä asiasta ovat. Yrittäjät pelkäävät kuin ruttoa tätä lakia. Suomen Yrittäjät teki pikakyselyn kentälle silloin, kun lakiuudistus tuli julki. Kaksi vuorokautta aikaa vastata, 800 yrittäjää vastasi, 98 prosenttia yrittäjistä sanoi, että tämä on katastrofi. Kyllä yrittäjä on unohdettu tässä asiassa täysin. Tämä on tehty EK:n ja SAK:n toimesta ja lieneekö tässä tuponeuvotteluihin tähtäävää politiikkaa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme kehuneet pohjoismaisella mallilla, josta käytetään nimeä flex security eli joustavuutta mutta sitten sosiaaliturvaa. Tämä on askel pois tästä pohjoismaisesta mallista kohti eteläeurooppalaista työelämän mallia. Täytyy sanoa, että on sääli, kun meillä on hyvin toimiva malli, että etenemme tässä suhteessa väärään suuntaan.

Nyt eduskunnan tehtävä on parlamentaarisessa demokratiassa arvioida, mikä tämän lain merkitys on työllisyyden kannalta ja tehdä tähän lakiin sellaiset muutokset, joilla pidetään huolta siitä, että työllisyyttä parannetaan eikä heikennetä. Ja eduskunta viime kädessä vastaa kansalle ja eduskunta voi tehdä ne muutokset enemmistöllä sillä tavalla kuin eduskunta haluaa, ja tästä oikeudesta eduskunnan on pidettävä kiinni.

Kun katsotaan tätä lakiesitystä, kannattaa lukea kolmas luku, jossa on selvitys, selvitys, suunnitelma, suunnitelma, ja pienessäkin yrityksessä, jos nämä kaikki täytyy tehdä, täytyy olla hallinto-osasto, joka kykenee asioita hoitamaan, jotta se yritys voi nämä velvoitteet toteuttaa. On syytä muistaa, esimerkiksi irtisanomistilanteissa, jos menetellään teknisesti väärin, korvaus 30 000 euroa työntekijää kohden enimmillään, (Puhemies koputtaa) joka on todella merkittävä. Täytyy sanoa, että tämä varmasti (Puhemies koputtaa) heikentää työllisyyttä, jos suuntaa ei muuteta.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En itsekään ole kovin ihastunut tästä soveltamisalan laajentamisesta (Ed. Zyskowicz: Puolustatte silti!) — mutta aikaisemmassa puheenvuorossani muistutin kokoomusta siitä, että on tässä jotain hyvääkin saatu yrittäjille aikaiseksi. Tätä haluan vieläkin korostaa.

Minusta on syytä kuitenkin kysyä kokoomukselta, mitä te olette tehneet sen hyväksi, että Suomen Yrittäjät olisi neuvottelupöytään päässyt, koska nythän tämä on täysin jakomielitautista tämä työmarkkinapolitiikka. EK päättää suurten yritysten tuella pienten Suomen Yrittäjien jäsenjärjestöjen asioista, tästähän on kysymys. Tämähän on täysin järjestöpoliittinen kiista, joka tällä hetkellä on. Mistään muusta ei ole kysymys, ja itsekin koen sen niin, että tässä asiassa EK jyräsi meidät kaikki.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kehottaisin ed. Sasiakin lukemaan tämän lain, koska esimerkiksi tuo 30 000 euron korvaus, johon viittaatte, puolittuu nykyisestä käytännöstä, tällä hetkellä se on ollut kaksinkertainen. (Ed. Sasi: Mutta se ei koskenut alle 20 hengen yrityksiä!) Sitä ei tule pienestä menettelytapavirheestä, se on suhteutettu yrityksen kokoon ja silloin, kun se on maksimissaan, sen rikkeen täytyy olla toistuva ja törkeä. Tällaisia ei ole nykylain mukaankaan, näitä korkeimpia korvauksia myönnetty, eikä niitä todellakaan tulisi tämän suuruisena pienille yrityksille. Jos lukee vähän tarkemmin sen lain, niin huomaa, että korvaus on suhteutettu ja koskee vain niitä tilanteita, jolloin irtisanotaan, lomautetaan tai vähennetään työvoimaa. (Ed. Sasi: Sanoin "enintään"!)

Sen sijaan kun viittasitte näihin suunnitelmiin, niin valtaosa niistä 3 luvun pykälistä tulee joko direktiiveistä tai sitten ne tulevat meidän olemassa olevasta muutosturvajärjestelmästämme. Osa tulee sellaisista työehtosopimuksista, jotka ovat kattavia ja kattavat jo tällä hetkellä lähestulkoon kaikki yritykset, ja osa niistä on sellaisia, että pitää vastata, kun kysytään. Esimerkiksi henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat, jotka tulevat tänne 20—30 hengen yrityksen kenttään, ei tarkoita sitä, että siellä pitää tehdä monisivuinen suunnitelma. Se voi olla muutama ranskalainen viiva niistä näkymistä, joita tulossa on. Se on yleensä normaalia, hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja yrityksen omaa kehittämistyötä, jossa hiukan ennakoidaan tulevaa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tosiasia on se, että tässä yt-lainsäädännön osalta keskusta oli täysin rähmällään SAK:n ja SDP:n edessä. Ja se, ed. Reijonen, siinä olen kanssanne kyllä samaa mieltä, ja ed. Moilanen-Savolaisen kanssa, että nimenomaan pk-yritykset ovat ne, jotka tulevaisuudessa tulevat työllistämään. Mutta ed. Reijoselle sen verran, että on aivan turha pullistella sillä, kuinka paljon tämä hallitus on yrittäjien eteen tehnyt. Nimittäin tällä päätöksellä mennään pelkästään siimapuolelle tulevaisuuden osalta.

Tämä hallituksen esitys nimenomaan pk-yritysten osalta ei tule edesauttamaan työllistämistä, päinvastoin, se lisää byrokratiaa, se lisää erilaisten pöytäkirjojen kirjoittamista. Se on tosiasia, että yrittäjät tulevat miettimään tästä eteenpäin, työllistävätkö yli 20 henkeä. Se on kaikissa kyselyissä myöskin tullut aivan selvästi ilmi.

Seppo Lahtela /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En olisi koskaan uskonut, että ministeri Filatov kertoo tämmöistä teoriaa, että lyhyt paperi niin ja niin. Se käy silloin, kun ei ole mitään erimielisyyttä, mutta sitten, kun erimielisyys tulee, tulee SAK:n juristi ja sen jälkeen alkaa kääntyä näitä maksuja. Eletään nyt vähän todellisuuden mukaan, miten tämä asia toimii.

Sitten kun tätä maailmaa arvellaan, niin en olisi myöskään koskaan uskonut, että ed. Reijonen ja ed. Moilanen-Savolainen pystyvät näin täydellisesti takin kääntämään. Kaksi viikkoa sitten vielä puhuttiin kovasti, että tästä pidetään kiinni, se on varma näin ja näin. Ja keskustapuolueen varapuheenjohtaja ainakin Kymen vaalipiirissä kävi puhumassa, missä sanoi, että se on ehdoton ja varma, siitä ei anneta periksi, näin toimii. Mutta kun sosialidemokraatit haluavat, niin näin toimii ja näin pelaa.

Olisin toivonut, että pääministeri olisi ollut täällä kertomassa, mitä oli siinä kaupassa, missä EK tämän hyväksyi, mitä EK sai. Mitä siinä menetettiin jostain muualta ja miksi tämä paketti tehtiin näin ja mitä sen sisältöön kuului. Tämän kun joku kertoo minulle, mitä voittoa yrityselämä sai toista kautta, sitten voin jotenkin (Puhemies koputtaa) ymmärtää ja käsittää, muuten en tippaakaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt haluaisin kysyä kokoomukselta, kun ed. Paajanen sanoi, että yrityskenttä ilmoitti, että yritysmaailmaan tulee katastrofi, niin kysyn, että mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Mikä on se katastrofi, joka yritysmaailmaa tämän jälkeen kohtaa?

Meillä on Suomessa noin 230 000 yritystä, joissa on 1,3 miljoonaa työntekijää. Tämä laki koskettaa nyt 2 800:aa yritystä ja 66 000:ta työntekijää (Ed. Vielma: Se on paljon!) — niin miten tämä tulee vaikuttamaan, kun tämä suhteutetaan tähän kokonaisuuteen? Jos jokin yritys haluaa kasvaa ja kehittyä, se vaatii työntekijöitten sitoutumista, kehittämistä ja vahvaa yhteistyötä, niin en usko, että yritys siinä tapauksessa ottaa rajaksi 20 henkilöä, eikä lähde kehittämään, jos tavoitetila ja tahtotila yrityksen kehittämiseen ja laajentamiseen on.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että ministeri Filatov on paikalla ja on ampunut (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) aika monta väärinkäsityksen palloa alas, mitä nyt lähinnä salin oikealta laidalta on ilmaan nostettu. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, että vasemmalla puolustetaan!)

Mutta ed. Paajanen totesi tämän ruttokysymyksen: että lähes kaikki, 98 prosenttia, kysytyistä yrittäjistä kavahtavat tätä lakiesitystä kuin ruttoa ja että se on heidän mielestään katastrofi. Olisiko kuitenkin väärästä diagnoosista kyse siinä mielessä, että tämän tyyppinen hehkuttelu tämän asian kamaluudella — ainakin sen mukaan, mitä ministeri vastailee täällä näihin epäilyihin — ehkä on yliampuvaa ja luo sitten sellaisen käsityksen ihmisten ja yrittäjien keskuudessa, joka on ehkä ylitse sen uhkan, mikä nyt tosiasiassa on, ja tehdään tästä asiasta suurempi ongelma?

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Seppo Lahtela syytti meitä takinkääntäjiksi, ja minä kyllä uskallan epäillä, että meillä voisi molemmilla kyllä olla peiliin katsomisen paikka. Erityisesti, ed. Lahtela, ihmettelen teidän istuinpaikkaanne tällä hetkellä.

Mutta käsittelyssä olevaan asiaan. Minä kyllä epäilen kokoomuksen ennustustaitoja, koska minä muistan hyvin tarkkaan ne keskustelut, kun tämä vaalikausi alkoi, kuinka te epäilitte tämän hallituksen toimintatapoja siinä, kuinka onnistutaan paremman työllisyyden tavoitteessa. Katsokaa lukuja. Katsokaa niitä konkreettisia päätöksiä, mitä tässä salissa on tehty. Nämä puhuvat sen puolesta, että juuri nämä päätökset ovat olleet työllisyyttä parantavia ja yrittäjyyteen kannustavia. (Ed. Sasi: Estävät työllistymistä!)

Mutta minä ihmettelen tätä Suomen Yrittäjien kyselyä, koska minä olen myöskin tehnyt omia kyselyjä suomalaisille yrityksille ja kyllä myöskin isälleni ja eivät he näe tätä mitenkään suurena katastrofina. Päinvastoin jokainen viisas yrittäjä ymmärtää sen, että kun henkilöstö voi hyvin, myös yritys menestyy.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ei ole mikään ihme, että yrittäjät säikähtävät tätä lakia, jos heille koko ajan annetaan sellaista mielikuvaa, että pienissä yrityksissä tulee 30 000 euron sanktiot pienestäkin menettelytapavirheestä. Tällaisella julkisuudella saadaan juuri sitä pelkoa aikaan, jota meidän kenenkään ei pitäisi edistää, vaan meidän pitäisi auttaa ihmisiä niissä tilanteissa, jos he eivät tunne lainsäädäntöä, ja sen vuoksi hallitus lähti tässä yhteisessä ratkaisussaan siitä, että tähän lakiin tulee siirtymäaika pienten yritysten kohdalla ja siinä vaiheessa te-keskukset tehostavat koulutusta ja tiedotusta, jotta tästä laista saataisiin oikeaa tietoa.

Ed. Sasi kävi tämän kolmosluvun kimppuun, ja voisi todeta, että täällä on kyse sellaisista asioista kuin palkkatietojen antamisesta, joka on nyt lähes sataprosenttisesti kaikissa työehtosopimuksissa jo olemassa. Kyse on siitä, että määräaikaisesta henkilöstöstä pitää antaa tietoa, jos henkilöstö sitä kysyy. Jos ei kysy, niin ei tarvitse. Tämä ei ole iso asia pienessä yrityksessä, koska siellä yleensä tiedetään se henkilöstö. Sen sijaan isommassa yrityksessä se voi vaatia isomman kartoituksen, jotta tiedetään, minkä verran eri toimipisteissä on ihmisiä, ja monet muut vastaavat tilanteet.

Esimerkiksi jos ajatellaan ulkopuolista työvoimaa pienissä yrityksissä, niin jos vakituisen henkilön viereen tulee työntekijä, joka tulee vuokrafirman kautta, on kai vain kohtuullista, että tuolle vakituiselle henkilölle kerrotaan, että taloon on tulossa tällainen työntekijä. Se on ihan normaalia henkilöstöpolitiikkaa. Se on ihan normaalia johtamista. Silloin kun ne asiat toimivat, tätä lakia ei tarvitse pelätä. Jos ne eivät toimi, niin tämä voi olla apuväline siihen, miten henkilöstöpolitiikkaa kehitetään.

Jos kysytään, mitä työnantajapuoli sai, niin sai nimenomaan edullisemmat maksut niistä tilanteista, jolloin menettelytapavirheitä mahdollisesti on tehty, sen lisäksi joustavammat menettelyt moneen asiaan, joissa tätä vuorovaikutusta haetaan, sekä paperin, joka edistää vuorovaikutusta ja parempaa henkilöstöpolitiikkaa, voi lisätä työyhteisön tuottavuutta, henkilöstön hyvinvointia ja sitä kautta myös työllisyyttä.

Lyly Rajala /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen hallituksen täysin järjenvastaista toimintaa, kun he haluavat 100 000 työpaikkaa, ja tämä on ihan vuorenvarmasti semmoinen laki, joka estää niitten työpaikkojen syntymistä. 78 prosenttia yrityksistä on ilmoittanut, että lain soveltamisalan laajennus vaikuttaa siihen kielteisesti, että yrittäjät laajentavat itseään yli 20:n.

Mitä semmoisia keveitä järjestelmiä tarvitaan, kun ne ovat olleet tähänkin asti olemassa? Miksi te semmoisia puhutte, että pienille yrityksille on olemassa joitakin keveitä järjestelmiä? Ne ovat olleet tähänkin asti. Ei niitä tarvitse laittaa mihinkään lakiin eikä yrittää estää yrittäjyyden kasvua — käsittämätöntä.

Ihmettelen myöskin yrittäjäperheen lapsen ed. Moilanen-Savolaisen mielipiteitä. Mutta kaikista eniten ihmettelen yrittäjä Eero Reijosen mielipiteitä. Tehän olette pahempi kuin teidän varapuheenjohtajanne ed. Rantakangas. Hän aamulla kirjoittaa Kalevassa toisin ja iltapäivällä puhuu täällä toisin, kun luulee, että Oulussa ei osata kuunnella eduskunnan puheita tai täällä ei osata lukea Kalevaa. Te puhutte kahdessa peräkkäisessä puheenvuorossa täysin päinvastaisia ja vielä kolmannen mielipiteen (Puhemies koputtaa) ilman mikrofonia täällä takana.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me täällä salissa tunnumme olevan aika lailla yksimielisiä siitä, että nykyisissä pienyrityksissä yhteistoiminta pelaa. Sama on ilmennyt tutkimusten kautta ja käytännön kokemuksilla kentältä. Kysynkin, ministeri Filatov, teiltä, kun te toisaalta vähättelette tämän merkitystä sanomalla, että mikään ei muutu siellä pienissä yrityksissä: Mitkä olivat ne painavat syyt, mitkä saivat teidät antamaan lain laajennuksen ohi hallitusohjelman?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Arvostan kovasti täällä olevia yrittäjiä, muun muassa ed. Seppo Lahtelaa, joka on tehnyt pitkän yrittäjäuran ja menestynyt hyvin, ja jonkun verran yrittäjävuosia myöskin itsellä on takana. (Ed. Zyskowicz: Ja menestystäkin on!)

Kuten ministeri totesi, niin varmasti me yrittäjät emme kovin iloisia ole tästä esityksestä, mutta tässä on muistettava kuitenkin ... (Eduskunnasta: Vanhanen käskee!) Ja vielä sanon sen, että en muuten yhdy siihen, että takinkääntäjä olisin. En ole nähnyt ed. Seppo Lahtelaa kyllä ainakaan keskustan eduskuntaryhmässä kovin tiheästi kuuntelemassa, mitä siellä on sanottu, että ehkä nämä tiedot ovat sitten tulleet jostakin muualta.

Mutta minusta tässä nyt ei voida vetää semmoisia johtopäätöksiä, että lopulliset päätökset olisi tehty. Tämähän tulee vasta aikanaan valiokuntakäsittelyn myötä ratkaistavaksi. (Ed. Zyskowicz: Oho, varmasti tulee!) Nyt on lähetekeskustelu, ja sitten tehdään päätös. Tuleeko siellä muutoksia tai peruslinjauksiin uusia avauksia, niin sehän asia ratkaistaan sitten. Lähetekeskustelussahan ei lopullisen päätöksenteon paikka vielä ole.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun niin ministeri Filatov kuin edustajat Moilanen-Savolainen ja Reijonen ovat loistavan upeasti kauniilla suomen kielellä suorastaan runollisesti kuvanneet oikean henkilöstöpolitiikan periaatteet ja menestymisen salaisuudet, niin miksi ihmeessä te menitte möhlimään tämän järjestökentän erittäin vaativien ensi kevään tuponeuvottelujen alla? Kun te kaiken osaatte noin hyvin, miksi te ette sitä taitoa käyttäneet suvereenisesti yksin ja tehneet sitä lakia sen mukaan?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen on Suomessa eurooppalaisittain varsin korkealla, eli Suomessa yritysten määrä verrattuna muihin Euroopan maihin on vähäisempi. Edelleen Suomessa yksi iso haaste on se, että yritysten halu kasvaa on matalampi. Jjuuri näitä molempia tarvitsemme, uusia yrityksiä ja uusia kasvuyrityksiä, ja sitä kautta syntyviä työpaikkoja.

Mitä sitten tulee, ed. Reijonen, teidän äskeiseen puheenvuoroonne, ymmärsin niin, että keskusta on tässä vaiheessa ainakin tässä salissa irtautumassa tuosta kolmikannan pyhästi sopimasta asiasta, joka nyt hallituksen esityksenä täällä on luettavissa ja keskusteltavissa. Näinkö se on ymmärrettävissä, koska kyllä kavereita varmaan sitten löytyy, jos teillä on voimaa? Mutta epäilen, että käy taas niin, että sitten tulevat nämä ryhmyrijohtajat ja Heinäluoma ja Filatov ja panevat teidät toisenkin kerran ruotuun.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt kuitenkin 20:n ja 30 työntekijän määrällä on varsinaisesti vaatimuksena vain tehdä se koulutus- ja henkilöstösuunnitelma ja senkin muotoja sitten käsitellään, miten se toteutetaan, niin ymmärtäisin, että valistuneet ja vastuulliset yrittäjät kyllä haluaisivat tehdä myöskin suunnitelmat, jotka nyt ovat vain yli 30 työntekijän yrityksille: päihdesuunnitelman, tasa-arvosuunnitelman, ratkaisut sähköpostiasioista, tietoverkosta, kaikesta tästä, mikä jää nyt yhä edelleen vain yli 30 työntekijän yrityksiin. Toivon ja uskon, että yrittäjillä riittää ymmärrystä myöskin työntekijöiden puolelle tehdä yhteistyötä myös näissä asioissa. (Ed. Zyskowicz: Yrittäjä haluaisi tehdä varsinaista työtään!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Filatovin pääargumentti ... (Puhemies: Ministeri!) — Anteeksi, ministeri Filatovin pääargumentti lain laajentamisessa pienempiin yrityksiin tuntui olevan se, että tässä tulee vain sellaisia velvoitteita, jotka käytännössä direktiivin kautta, työehtosopimuksen kautta ja muuta kautta, jopa sivistyneen käyttäytymisen kautta, ovat näissä yrityksissä jo ennestään. Jos näin on, mitä väitätte, niin minkä takia oli tarpeen tämä laajennus tehdä? Minkä takia oli tarpeen sen jälkeen, kun tämä oli hallituksessa riitautettu, pitää niin vahvasti kiinni siitä, että tämä todellakin ulottuu, joskin siirtymäkauden kautta, myös näihin pienempiin yrityksiin?

Luettelitte mitä työnantajat saivat tästä kokonaisuudesta. Toki saivat, mutta nimenomaan ne työnantajat, jotka aikaisemminkin olivat tämän lain piirissä. Sen sijaan eiväthän ne työnantajat, pienet yrittäjät, jotka eivät olleet aikaisemmin lain piirissä, saaneet mitään lievennyksiä, jotka nykylakiin nähden tehtiin. He saivat vain nämä uudet velvoitteet, jotka laissa (Puhemies koputtaa) heille tulivat. Kepulle sanon, että turha syyttää EK:ta. Se ei päättänyt, että nyt pörhistellään, eikä se päättänyt, (Puhemies: Minuutti!) että nyt mennään rähmälleen. Sen päätti kepu itse.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On mielenkiintoista lukea EK:n pk-yrittäjävaltuuskunnan puheenjohtajan ja Perheyritysten liiton kannanottoja. He eivät katso, että tällä sopimuksella ja laajentamisella on mitään merkitystä yritysten laajentumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen tai peräti konkursseihin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää. (Ed. Zyskowicz: Miksi riitautitte hallituksessa?) — Se on kokonaan toinen kysymys. Haluttiin tehdä lievennyksiä siihen sisältöön. — Mutta olennaista on, että nämä pk-yrittäjiä edustavat tahot katsovat, että tämä on hyvä kokonaisuus, joka oli helppo hyväksyä. Yt-menettely sinänsähän ei ole mikään mörkö, vaan se on järjestäytyneessä yhteiskunnassa välttämätön järjestelmä sekä yrityksen että henkilöstön kannalta. (Ed. Pulliainen: Se on konsti heittää henkilökuntaa ulos!)

Mutta, ministeri Filatov, eikö valtiovallan edustajan, jota te edustitte kolmikannassa, olisi pitänyt nimenomaan valmisteluvaiheessa ottaa huomioon vielä paremmin, varsinkin kun puhuttiin laajentamisesta, Suomen Yrittäjien etujärjestön esittämät näkökohdat? (Ed. Zyskowicz: Nehän olivat teidän mielestänne aiheettomia!) Siinä valmisteluvaiheessa, (Puhemies koputtaa) ministeri Filatov, teidän olisi pitänyt katsoa niiden (Puhemies: Minuutti!) perään. Ja toinen kysymys: Tulikohan lyötyä kättä päälle kolmikannassa liian varhaisessa (Puhemies: Minuutti!) vaiheessa, ennen kuin koko hallitus pääsi sopimaan tämän ratkaisun sisällöstä?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kyllä niitä Suomen Yrittäjien näkemyksiä on otettu tässä laissa huomioon moneltakin osin, kun on etsitty niitä menettelytapoja, joilla voidaan pienissäkin yrityksissä edistää hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Minusta aika käsittämätön lähtökohta on se, että juhlapuheissa sanotaan, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, ja sitten jos sen henkilöstön kanssa myös vähän pienemmissä yrityksissä pitäisi hiukan neuvotella asioista yhdessä ja miettiä ja perustella ja kertoa, missä yrityksessä mennään, (Ed. Pulliainen: Eihän siihen kolmikantaa tarvita!) niin se on yhtäkkiä sitten työllistämisen este ja katastrofi koko yrityskentälle.

Kun tässä kysyttiin, miksi laki vastoin hallitusohjelmaa ulotettiin näihin pienempiin yrityksiin, niin hallitusohjelmassa ei kirjattu yt-lain uudistamiseen mitään muuta reunaehtoa kuin se, että sillä ei puututa työnantajan direktio-oikeuteen. Se oli se evästys, jonka hallitus hallitusohjelmassa antoi. Sen sijaan siinä käsittelyvaiheessa, kun tämä on ollut työryhmässä, jota veti professori Kari-Pekka Tiitinen, siinä oli myös muita yliopistomaailmassa kannuksensa hankkineita työelämän asiantuntijoita, jotka eivät ole millään tavalla sidoksissa järjestöihin. He ovat olleet mukana tekemässä tätä lainsäädäntöä, ja heidän asiantuntemuksensa on käytetty. (Ed. Pulliainen: Eikö se riittänyt?)

Jos mietimme, että meidän pitää saada työelämälainsäädäntö toimimaan siellä työelämän arjessa, niin totta kai silloin niiden toimijoiden, jotka siellä arkipäivässä toimivat, pitää olla mukana siinä valmistelussa. Kun tästä on nyt tullut järjestöjen välinen sota jälkikäteen, niin siitä mielestäni hallituksen pitää pysyä irti. Se on järjestöjen välistä valtataistelua ja politiikkaa. Mutta se on syytä todeta, että yrityskentästä, johon tämä laajennus nyt ulottuu, valtaosa on järjestäytynyt nimenomaan EK:hon.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pk-yrittäjät tässä kuitenkin jäivät pahasti jalkoihin. He ovat parhaat työllistäjät. Toiseksi, turhaa byrokratiaa tuli hirmu paljon. Nykyinen systeemi, kuten ed. Kurvinen sanoi, pelaa parhaillaan oivasti, niin että se oli senkin puolesta tarpeetonta. Ja lopuksi voisin sanoa, että eduskunta tämän kuitenkin lopuksi päättää.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tätä keskustelua hallituksen esityksestä yt-laiksi leimaa selvästi sähköinen ja kireä tunnelma. Valtaosin tämän lain kohdat ovat viileästi tarkastellen hyvin toimivassa yrityksessä normaalia toimintaa.

Yhteistoiminnan henki on yhteinen tavoite. Tiedottaminen kuuluu nykyaikaiseen yritykseen. Toimintasuunnitelmaa laadittaessa tehdään, näin ainakin itse olen oppinut tekemään, samassa yhteydessä terveessä yrityksessä henkilösuunnitelma, ja koulutuksen suunnitelmallisuus kuuluu yrityksiin tänä päivänä.

Kriittisin asia tässä esityksessä on lain soveltaminen 20 työntekijän yrityksiin saakka. Myös itse olen makustellut tätä soveltamisalaa. Odotetaan valiokuntakäsittelyä, ja luotan siihen, että sen lopullisen version kanssa opitaan pikkuhiljaa elämään.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on yksi selvä esimerkki luutuneesta sosialidemokraattisesta työllisyyspolitiikasta. Kertaan: luutuneesta sosialidemokraattisesta työllisyyspolitiikasta, johon palapeliin eivät saa koskea muut kuin SDP ja SAK, ja tämän periaatteen mukaisesti käveltiin yli pääministeri Vanhasen, joka oli työreformin isähahmo, ja se haudattiin sovun nimessä toistakymmentä vuotta sitten. Tämän jälkeen tästä ei puhuttu. Meille annettiin ymmärtää pääministerin ja hänen puolueensa taholta, että tällaista ei tule, joka pieniä yrittäjiä kohtelee tällä tavalla, niin kuin tämä laki tekee. Mutta se tulee, koska sosialidemokraatit SAK:n tuella kaatoivat keskustapuolueen, ed. Reijonen. Mutta on ilo kuulla se ja havaita se, että jo pelkästään 15 minuutin keskustelun perusteella yrittäjäedustaja Reijonen on valmis muuttamaan kantansa ja olemaan sitä mieltä, (Puhemies koputtaa) että loppujen lopuksi me emme tätä hyväksy.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on iltapuhteena käyty tällaista kokoomuksen ja keskustapuolueen välistä esivaalia, ja vähän tuntuu siltä kuitenkin, että pohjat ovat heikot. Mielestäni ministeri Filatov on hyvin asioita oikaissut. Mitä tulee yt-lakiin, niin siinähän ei ole mistään kovin vahvasta lainsäädännöstä kysymys ainakaan siitä näkökulmasta, miten se tavallista työntekijää suojelee tai hänen työpaikkaansa suojaa. Mehän tiedämme tämän yt-lain kautta kokemuksesta sen, mitä tapahtuu yleensä työntekijöille, (Ed. Seppo Lahtela: Vähän on puhujalla kokemuksia siitä!) ja tältäkään kannalta asia varmaan ei ole työnantajan näkökulmasta mikään uhka, että ne työntekijät jäisivät sinne, jos jostakin syystä työnantaja haluaa vähentää työvoimaa. Näin yt-lain puitteissa yleensä pääsääntöisesti aina käy.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä on kysymyksessä suurteollisuuden ja SAK:n liitto, jossa suurteollisuus sai helpotuksia, SAK etuja ja lasku maksatettiin pienyrittäjillä. Siitä syystä eduskunnassa pitää arvioida kokonaisuus ja nimenomaan työllisyyden näkökulmasta ja pitää huolta siitä, että pienet yritykset voivat kasvattaa työvoimaa, luoda työpaikkoja ja sille ei aseteta estettä, ja tästä pitää pitää huolta ja pitää olla myöskin mahdollisuus täällä eduskunnassa muutoksiin. Toivottavasti hallitus tukee sitä.

Tässä on ongelma se, että nyt byrokratisoidaan näissä pienissäkin yrityksissä työnantajan ja työntekijöitten väliset suhteet, ja yleensä byrokratia merkitsee vastakkainasettelua. Se on kallista ja myöskin helposti merkitsee tehottomuutta yrityksessä. Yrittäjä ei enää voi keskittyä pääasiallisesti yritystoimintaan vaan joutuu miettimään sitä, miten hallinto yrityksessä pyöritetään.

Puhuin tästä 30 000:n korvauksesta. Se on totta, että se on enimmäismäärä, mutta kyllä se pelottaa aika paljon yrittäjää. Vain katson sitä palautetta, minkä olen saanut kentältä; ollaan hyvin huolestuneita siitä, missä ollaan, ja tällä on välittömästi kielteisiä työllisyysvaikutuksia (Puhemies koputtaa: Minuutti!) kaiken kaikkiaan.

Lopuksi: EU-direktiivit ja työehtosopimukset eivät pakota tekemään mitään muutoksia. (Puhemies koputtaa) Meillä ei ole mitään velvollisuutta tehdä muutoksia.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Sasin huoleen näiden pienten yritysten asiasta. Pienet yrityksethän tekevät, jos puhutaan alle 20 hengen yrityksistä, mini-yt:n, joka on taas eri asia, mistä ehkä täällä on tänään keskusteltu. Ja kuten täällä on monta kertaa todettu, niin siellä se hoituu kahvipöydän ääressä ja asiat hoituvat.

Mutta haluaisin myös muistuttaa siitä, että hallitus on onnistunut erittäin hyvin lisäämään uusia yrityksiä. Suomeen on syntynyt uusia yrityksiä tämän hallituksen aikana jo yli 9 prosenttia, ja näyttää, että ensi keväänä ylitämme 10 prosentin tavoitteen, elikkä uusia yrityksiä on tullut todella reilusti. Naisyrittäjiä Suomessa on enemmän kuin keskimäärin Euroopan unionissa, elikkä sekin kertoo, että naiset ovat yrittäjiksi lähteneet huomattavasti aktiivisemmin kuin muualla.

Sitten toisaalta ihmettelen tätä, että ei suomalaisessa yhteiskunnassa työelämässä hyväksytä yhteistyötä. Se yhteistyöhän on meillä suomalaisilla työmarkkinoilla meidän voimamme. (Puhemies koputtaa) Nyt me voimme todeta, että SAK, EK ja hallitus ovat yhdessä tehneet tätä työtä, (Puhemies: Minuutti!) joka koskettaa nimenomaan työelämän kehittämistä ja suunnitelmallisuutta.

Seppo Lahtela /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen taholta uskottavasti vakuutetaan, että laki on selkeä ja ymmärrettävä. (Ed. Zyskowicz: Kommunistit tukevat!) Sikäli kuin ymmärrän tätä lakia, kun luin, niin harvoin näkee näin vaikeasti ymmärrettävää ja näin vaikeasisältöistä kuin tämä on olemassa.

Ed. Tiusanen, te kerroitte, että yt-neuvottelut ovat tuki ja turva työntekijöille. Sen voi todeta, että yksityinen yrittäjä neuvottelee, joustaa, kehittää, mutta ei kuitenkaan siitä väestä pääse eroon. Sen jälkeen kun käydään yt-neuvotteluja, niin kuin ennen on käynyt, tulevat juristit pöytään ja pöytä putsataan ja väki lähtee. Se on, ed. Tiusanen, tätä päivää, todellisuutta. Miettikää sentään vähän, miten se käytännön elämä toimii siellä yrityksessä silloin, kun sitä juristit tekevät.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kehua ministeri Filatovia todellakin. Hänen äskeinen puheenvuoronsa oli hyvin valaiseva. Siitä kävi ilmi, että tätä hallituksen esitystä ovat olleet laatimassa Suomen parhaat työelämän asiantuntijat, ja työelämän tunteminen on paitsi pykäliä, myöskin niitten pykälien seurausvaikutusten ymmärtämistä. Mitä ihmettä sitten, kun te sanotte, että näin on asianlaita, piti sotkea kovaa valtapolitiikkaa järjestökentällä tähän hommaan, minä en ymmärrä. Te olette nyt möhlinyt!

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy täällä ääneen todeta se, että itsekin ihmettelen näitä EK:n kantoja ja ainoa järkevä selitys sille on se, että EK on todellakin ajatellut näitä suuria yrityksiä eikä niinkään näitä pk-yrityksiä.

Mutta ed. Hänniselle haluan kommentoida sen verran, kun sanoitte puheenvuorossanne, että tämä on aivan tyypillistä käytäntöä. No, keskustalle tämä on tyypillistä käytäntöä. Ensin pörhistellään ja ollaan schwarzeneggereita ja osoitetaan, että tässä taistellaan pk-yrittäjien puolesta.

Nyt odotan mielenkiinnolla muuten ed. Reijosen kolmatta puheenvuoroa, koska tässä kolmannessa puheenvuorossa tai viidennessä puheenvuorossa, ed. Reijonen, te olette varmasti tismalleen samaa mieltä kuin me, koska koko ajan te olette mielipiteissänne tulleet lähemmäksi meitä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Se tuli heti, kiitos rouva puhemies! Tämä on muuten viides puheenvuoro, ei kolmas, että laskutaitoa hieman kokoomukseen.

Minusta on hienoa, että kokoomus tunnustaa sen, että EK:lla on ollut näpit tässä hyvin vahvasti mukana, ja tämähän on selvästi käynyt ilmi. Kun tässä on syyllistetty keskustaa ja minuakin, että en ole hoitanut yrittäjäasioita ja keskusta ei ole hoitanut, niin kysyn vaan kokoomukselta, kun olen Suomen Yrittäjien jäsen — te olitte edellisessä hallituksessa, teillä oli merkittäviä paikkoja — mitä te teitte sen eteen, että Suomen Yrittäjät olisi päässyt työmarkkinapöytään, (Ed. Zyskowicz: Siitähän ei hallitus päätä!) miten te panostitte tähän, koska tämä on hyvin pitkälti tämmöinen järjestöpoliittinen asia, tämäkin yt-laki. Tässä ei kuultu Suomen Yrittäjien ääntä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle haluaisin vain todeta, että totesin saman suuntaisesti kuin te viitatessanne aikaisempaan puheenvuorooni, että yt-laki käytännössä tähän saakka on ollut sellainen ulosheittolaki hyvin paljon. Ehkä vain tämä meidän lisääntynyt etäisyytemme täällä salissa nyt tämän väärinkäsityksen aiheutti.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa tulee toistettua näköjään aivan samoja asioita, elikkä hirvittävän paljon vastattavaa ei tule, vaikka puheenvuoroja on paljon ollut.

Mutta toivoisin ihan oikeasti, että kokoomus konkretisoisi kritiikkinsä. Te väitätte koko ajan, että tämä tuo liikaa velvoitteita ja byrokratiaa, mutta te ette pysty sanomaan, mikä tuo byrokratia ja liiat velvoitteet ovat. Ne ovat olleet niitä pelkoja, joita on syntynyt täysin vääristä käsityksistä. Siinä mielessä mielestäni se yhteinen prosessi, joka käytiin keskustapuolueen kanssa tässä hallituskäsittelyvaiheessa, oli varsin tervehdyttävä, koska sen kautta muutettiin muutamia perusteluja, joissa itse asiassa kyse oli siitä, että kirjoitettiin selkeämmin ne asiat lakiin, jotka oli tarkoituskin saada toimeen. Elikkä oli epäselvyyttä siitä, mitä jollakin kohdalla on tarkoitettu, vaikkapa tällä sanktiolla, joka liittyy näihin törkeisiin tilanteisiin yt-menettelyssä. Ne kirjoitettiin selkeämmin, se kirjoitettiin auki sinne lakiin, ja uskon, että sen jälkeen osa niistä peloista, jotka ovat olleet turhia, poistuvat helpommin.

Jos kysytään, miksi piti direktiivi ulottaa yt-menettelyyn 20 hengen yrityksissä joukkoirtisanomisissa, se tulee direktiivistä aivan suoraan. Sen lisäksi siellä on kohtia, jotka liittyvät muutosturvaan. (Ed. Sasi: Se antaa mahdollisuuden, muttei velvoita!) — Velvoittaa. — Silloin, kun on kyse joukkoirtisanomisista, niin direktiivi velvoittaa yt-menettelyyn. Ed. Sasi, kehotan tutustumaan tuohon direktiiviin. Se ei tarkoita sitä, että jokaisessa irtisanomismenettelyssä on käytettävä yt:tä, mutta se tarkoittaa sitä, että 20 hengen yrityksissä, silloin kun on joukkoirtisanomisista kysymys, on noudatettava yt-menettelyä. Se on Euroopan unionin laajuista yhteistä lainsäädäntöä. Sen lisäksi on kyse konserniyhteistyöstä, sen lisäksi on kyse tilaajavastuuasioista, joita lakiin on tuotu, plus niistä normaalia arkista vuorovaikutusta lisäävistä asioista.

Ed. Seppo Lahtelalle haluaisin sanoa, että jos laki tuntuu teistä monimutkaiselta, niin voi olla, että teille on vieras käsite se, että työntekijöiden kanssa tehdään yhteistyötä ja että tuo vuorovaikutus olisi jatkuvaa. Koska, jos sen lukee huolella ja miettii, mistä on kysymys ja tuntee hiukankaan työelämälainsäädäntöä, se on yksi niistä helpompilukuisimmista laeista mitä on. Tekisi mieli kysyä käsi sydämellä, moniko teistä kokoomuksen edustajista tuon lain on lukenut läpi tai käynyt edes kursorisesti läpi ja näkee mitä siellä on, koska yhtään konkreettista esimerkkiä ei oikein meinaa tulla tähän keskusteluun.

Mutta totta kai eduskunta käsittelee lakia. Jos siellä tulee sellaisia asioita, joita on syytä selventää, niin on aivan normaalimenettely, että niitä valiokunnassa silloin katsotaan, ja meillä on ollut hyvä yhteistyö työasiainvaliokunnan kanssa. Mutta on syytä muistaa, että tämä laki on rakennettu myös poliittisesti tasapainoiseksi ja sen vuoksi sen muuttaminen monessa asiassa on hankalaa, koska silloin tuo poliittinen tasapaino rikkoutuu ja se saattaa tehdä siitä jäykemmän. Mutta mielestäni on normaalia demokratiaa, että eduskunta muuttaa lakien pykäliä, vaikka ne olisi sitten kolmikantaisesti tai millä tahansa menetelmällä valmisteltu, mutta siihen liittyy myös hallituspuolueiden välinen yhteinen ymmärrys siitä, että niitä muutetaan samaan suuntaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy aluksi ihmetellä kunnioittamani työministeri Filatovin puheenvuorossaan esittämää kysymystä, kuinka moni kokoomuslaisista on edes lukenut lain läpi. Minä en mielelläni kuuntelisi toista kertaa ministeriaitiosta vastaavaa kysymystä.

Maassamme on edelleenkin yli 300 000 työtöntä. Keskeisimmät työllistäjät ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Me kaikki tiedämme, että julkinen sektori ei pysty työntekijöittensä määrää lisäämään, ja vastuu suuren työttömyyden poistamisesta jää siten elinkeinoelämälle ja ennen kaikkea pienille ja keskisuurille yrityksille. Edellä kerrotun vuoksi tuntuu uskomattomalta, mikä on käynyt tässä debatissa jo ilmi, että hallitus tuo eduskunnalle lakiesityksen, joka tekee yritysten työllistämisen vain entistäkin vaikeammaksi, ja tämä on totta. Kun ministeri Filatov halusi esimerkkejä, niitä on kymmenittäin meillä varmaan jokaisella, mutta niitä ei tietysti täällä minuutin vastauspuheenvuorojen aikana pysty kukaan meistä kertomaan. Me olemme kuitenkin niitä saaneet, ja kaikkein eniten minä ihmettelen pääministeri Vanhasen toimintaa. Keskustapuolueen kansanedustajat täällä eduskunnassa olivat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että tällaista esitystä ei pidä eduskunnalle antaa. Ainoa merkitys ja vaikutus noilla mielipiteillä oli se, että pääministeri neuvotteli tai, haluan sanoa sen suoraan, näytteli neuvottelevansa asiasta tiukkaan sävyyn. Tuo näytteleminen näkyi läpi, ja kuuluisa työreformin luoja, perushahmo, antoi tässäkin asiassa periksi, ja keskustapuolue kokonaisuutena joutui antamaan periksi. Tulos on kaikkien meidän tiedossamme: sosialidemokraatit SAK:n tukemina sanelivat jälleen kerran linjan hallituksessa. Näin on tapahtunut koko punamultahallituksen toiminta-ajan. Sosialidemokraateilla on ollut maassamme työministerin salkku jo kohta 12 vuotta eli kolme eduskuntakautta, ja tulos on sen mukainen. Maassamme on 300 000 työtöntä, ja lisää työllistämisvaikeuksia tuodaan esillä olevalla lailla. Se on pienyrittäjien kanta tänä päivänä ja informaatio meille.

Sosialidemokraateilta näyttää kerta kaikkiaan unohtuneen se, että jokainen itsensä työllistävä ihminen tässä maassa on kullan arvoinen, sellainen pohjanmaalainen periaate. Sosialidemokraateille byrokraattiset säännöt ja määräykset ovat tärkeämpiä kuin ihmisten työllistäminen, yritysten terve toiminta ja niiden takaama hyvinvointi. Tätä olen täällä aikaisemmassa debattikeskustelussa kutsunut luutuneeksi sosialidemokraattiseksi työllistämisjärjestelmäksi, johon eivät saa kajota muut kuin SAK ja SDP, ja se on keskeinen syy ja tausta tälle vanhentuneelle palapelille, joksi ministeri Filatov sitä kutsui. Pidän todella valitettavana sitä, että yrittäjien toimintaa vaikeutetaan kovalla valtapoliittisella pelillä. Pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat maassamme osanneet hoitaa asiansa jo kautta aikojen parhaiten. Heistä voisivat ottaa oppia kaikki kuuluisan kolmikannan osapuolet, jotka voisivat kutsua yrittäjät pöytään kertomaan, miten asioita pitäisi hoitaa, että me saisimme pyörät pyörimään oikein päin tässä maassa. Nythän meillä on korkeat sosiaalimenot ja pienet verotulot juuri sen takia, että meillä on 300 000 työtöntä, ja juuri pienet yritykset ja yritysten työntekijät hyvällä yhteistyöllä pystyvät korjaamaan tuota tilannetta kaikkein parhaiten tässä maassa. Ei sitä tehdä esillä olevan lakiehdotuksen kaltaisilla byrokraattisilla säännöillä ja monimutkaisilla määräyksillä. Päinvastoin tuota byrokratiaa pitäisi ryhtyä purkamaan ja antamaan kentälle enemmän toimintavapautta, aivan niin kuin työreformin luoja Vanhanen on aikoinaan myöskin täällä eduskunnassa esittänyt.

Arvoisa puhemies! Mitään ei ole kuitenkaan vielä menetetty — se on huomattu jo tässä puolen tunnin debattikeskustelun aikana — jos keskustapuolue muuttaa linjaansa, niin kuin näyttää muuttavan, yrittäjäystävälliseksi. Toivon, että juuri keskustapuolueen kansanedustajat valiokunnissa korottavat äänensä, niin että tämä laki tulee muuttumaan ja asianomaiset pykälät tästä laista tullaan poistamaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On sinällään vähän harmillista, että kun kyse on merkittävästä lakiesityksestä, niin kaikki huomio oikeastaan kiinnittyy tähän soveltamisalan laajennuskysymykseen. Toki se on tässä periaatteellisesti merkittävä ja se on periaatteellisesti myös merkittävä siitä näkökulmasta, kenelle valta Suomessa todellisuudessa työlainsäädäntöä muotoiltaessa ja tehtäessä kuuluu. Sitä on tämän asian yhteydessä mitattu.

Ensin kolmikanta, jossa siis Suomen Yrittäjillä ei ollut edustusta, käsitteli asian ja toi esityksensä. Sen jälkeen sitten hallituksessa keskusta ja Rkp nostivat niin sanotusti kissan pöydälle ymmärtääkseni olennaisena tavoitteenaan saada 20—29 hengen osalta ainakin muutaman hengen vähennys, mutta todellisuudessa tässä ei saavutettu mitään kompromissia vaan kepu tuli ylikävellyksi tässä asiassa aivan totaalisesti. Nimittäin voittona ei juuri voi pitää sitä, että saa puolen vuoden siirtymäajan tai sitä, että tätä ei enää kohdisteta työsuhdeasuntoasioihin, kun minä luulen, ettei enää kovin monta yritystä ole, jolla on 20—30 työntekijää ja jolla on työsuhdeasuntoja, eli se on kokonaisuudessa merkityksetön.

Voi olla niin, että tähän liittyy enemmän tunteiden paloa ja pelkoja kuin mikä on todellisuus. Mutta se, mikä tällä hetkellä on hyvin keskeistä nimenomaan pienissä yrityksissä, on, että työnantajan ja työntekijöiden väliset suhteet, tiedon kulku ja kohtelun tasapuolisuus ovat toimineet hyvin vapaaehtoiselta pohjalta. Tämän vahvistaa työntekijöiden oma käsitys työministeriön työolobarometrin tietojen mukaan.

Yleisesti ottaen työntekijöiden käsitykset vaikutusmahdollisuuksistaan ovat selvästi myönteisempiä pienemmillä kuin suuremmilla työpaikoilla. On siis mahdollista, että kun byrokratiaa lisätään, se saattaa jopa johtaa vastakkainasetteluun, joka voi nykyistä hyvää käytäntöä jopa heikentää olennaisesti. Tähän saa viittausta myöskin siitä, että kun yrittäjiltä on kysytty suhtautumista tähän asiaan, kuten täällä ed. Paajanen jo aikaisemmin mainitsi, niin käytännöllisesti katsoen kaikki ne yritykset, joita asia koskee, olivat sitä vastaan. Huolestuttavaa on myös se, että alle 20 työntekijän yrityksistä 78 prosenttia ilmoitti, että lain soveltamisalan laajennus vaikuttaisi kielteisesti niiden halukkuuteen lisätä työntekijämääränsä vähintään 20 henkilöön.

On sitten mielenkiintoista nähdä, kun tätä asiaa valiokunnassa ruvetaan käsittelemään, miten siellä sitten keskustan edustajat tähän asiaan suhtautuvat. Mutta kun täällä ed. Moilanen-Savolaista kuunteli, niin pahasti pelkään, että siellä ei kovin paljon yrittäjien puolesta puhujia kokoomuksen lisäksi ole.

Kaiken kaikkineen tässä, kuten jo vastauspuheenvuorossani sanoin, kaikkein huolestuttavimpana pidän sitä, jos tämä ei ole loppu vaan alku sen suhteen, että tätä soveltamisalaa tullaan edelleen laajentamaan. Sitä pelkään todella. Sitä pelkäävät myöskin monet yrittäjät. On nimittäin niin, että mitä pienempi yritys on, sitä vaikeampi sen on tosiasiassa näitä tehtäviä itse hoitaa. Olen jo monelta tilitoimistoyrittäjältä tässä kuullut, että tosiasiassa tämä lisää heidän liiketoimintaansa. Eivät he kyllä ole siitä mitenkään varsinaisen iloissaan olleet, koska he ymmärtävät myös oman asiakkaansa etua, mutta näin siinä tulee käymään. Ja mitä pienemmille yrityksille näitä velvoitteita asetetaan, sitä negatiivisemmaksi sen yrittäjät kokevat. Kun tiedämme, että ne uudet työpaikat, kuten täällä on jo sanottu, syntyvät nimenomaan niihin pieniin yrityksiin, niin todella toivon, että ainakin ne yritykset pidetään rauhassa, jotka vielä kuuluvat tämän soveltamisalan ulkopuolelle.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt eduskunnan leimattavana oleva, työmarkkinajärjestöjen laatima laki yhteistoimintalain laajentamisesta koskemaan pienyrityksiä on kouluesimerkki siitä, mitkä tahot käyttävät Suomessa tosiasiallisesti valtaa, jopa lainsäädäntövaltaa. Näytelmä, joka tämän lakiesityksen antamisessa käytiin, ja nyt eduskunnan käsittely ovat irvikuvia kansanvallasta ja edustuksellisesta demokratiasta. Me kansanedustajat näyttelemme olevamme päättäjiä mutta tosiasiallisesti emme uskalla poiketa piiruakaan siitä, mitä ulkoparlamentaariset voimat ovat päättäneet.

Kolmikannan nimellä kulkeva korporaatioiden toisiaan tukeva vallankäyttö on niin vahvaa, ettei siihen pysty puuttumaan eduskunta eikä eduskunnan enemmistön varassa toimiva enemmistöhallituskaan. Pääministeri Vanhanen sai viime viikolla kokea, miten kevyttä tavaraa on Suomen suurimman puolueen ministeriryhmän voima, kun vastassa on kaksikantakorporaatio. Kolmikannassa hallitus on vain kolmantena pyöränä, ja sille on jäänyt vain maksumiehen rooli. Se nähtiin jälleen kerran tämän lain valmistelun yhteydessä. Tämän vuoksi on rehellisempää puhua kaksikannasta. Useat yksittäiset demariedustajatkin ovat eduskunnan vallan palauttamisen kannalla, mutta ryhmäkuri ja vaalirahoitus patistavat omilla aivoillaan ajattelevia ruotuun. Tämän vuoksi keskustan ministereitten ja edustajien käyttäytyminen hakee jälleen kerran vertaistaan. Uho oli maakunnissa ja julkisuudessa tässä asiassa valtava, mutta tosipaikan tullen SDP, tuo SAK:n poliittinen siipi, pyyhki keskustalla pöytää mennen tullen. Ei voi olla ihailematta sitä vallankäyttöä, jota SDP ja SAK käyttävät vajaan 25 prosentin kannatuksella.

Arvoisa puhemies! Viimeaikaiset hallitukset ovat ottaneet vain harvoin hallitusohjelman ulkopuolisia asioita toteutettavakseen. Nyt Vanhasen hallitus katsoi yhteistoimintalain laajennuksen pienyritykseen niin tärkeäksi ja kiireelliseksi, että nosti sen toteutettavaksi ilman, että siitä laajennuksesta oli sovittu hallitusohjelmassa. Miksihän yrittäjäpuolueena itseään pitävä keskusta ei käyttänyt tässä asiassa pelisääntöjen mukaista veto-oikeutta? Ilmeisesti keskusta todellisuudessa haluaakin yt-lain laajennuksen pieniin yrityksiin viime viikon teatteriesityksestä huolimatta. En missään nimessä halua moittia työmarkkinajärjestöjä vallan anastamisesta tai käytöstä, sillä on luonnollista, että valtatyhjiö täyttyy aina, kun on tilaa. Valtaa ei anneta, se otetaan. Tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. On luonnollista, että SAK haluaa lisää jäseniä ja jäsenmaksuja varsinkin, kun valtio maksaa verovähennysten muodossa suuren osan jäsenmaksuista. Kaikki tietävät, että yt-lain laajentaminen on kuin luukun aukaisu pieniin yrityksiin, jotta SAK pääsee yritysten sisälle, ja ainahan joku työntekijä näissäkin yrityksissä liittyy SAK:hon.

EK:n on puolestaan helppo sopia kompromisseja, kun pelimerkkinä on EK:hon kuulumattomien pienten yritysten olojen huonontaminen. Suuryritysten joukkoirtisanomisten sanktioitten pienentämisestä on pieni hinta pk-yritysten byrokratian lisääminen. Muistaako enää kukaan, mistä koko yt-lain uudistaminen lähti liikkeelle? Mielestäni se lähti pitkälle suuryritysten joukkoirtisanomisista ja Kiina-ilmiöstä. Miksiköhän pk-yrityksiä nyt rangaistaaan suurten synneistä?

Vaikka työmarkkinajärjestöiltäkin olisi oikeutettua odottaa edes jonkin asteista yhteiskuntavastuuta, niin vastuu Suomen tulevaisuudesta on viime kädessä istuvalla hallituksella. Hallituksessa on ihmetelty toistamiseen, miksi suomalaiset yritykset eivät halua kasvaa ja investoida Suomeen. Hallitukset ovat tehneet kaikenlaisia tukitoimia houkutellakseen yrityksiä kasvamaan mutta turhaan. Luulisi nyt jo niittenkin ministereitten silmien avautuvan ja hälytyskellojen soivan, joille yrittäminen ja sen riskit ovat tuntemattomia. Jos halutaan yritysten kasvavan ja luovan uusia työpaikkoja, on kasvun esteitä poistettava eikä lisättävä. Yritykset eivät kaipaa valtiolta niinkään kainalosauvoja kuin vapautta toimia ja yrittämisen mahdollisuuksia. Jos kymmenen vuotta sitten innovatiiviset ja pioneerihenkiset it-yritykset olisivat tienneet ja noudattaneet kaikkia byrokratian koukeroita, eivät ne olisi nousseet maailman kärkiryhmään ja vetäneet Suomea ylös lamasta. Menestyvä Suomi tarvitsee yrittäjän vapautta.

Arvoisa puhemies! Normaalisti ihmiskasvoisissa pienyrityksissä asiat keskustellaan joka päivä niin 9:n kuin 2:nkin kahvipöydässä ilman muodollisuuksia kasvokkain ja homma hoituu kaikin puolin hyvin. Asiat rullaavat ja kaikki ovat tyytyväisiä. Nyt tulee tätä kuviota sotkemaan laki, johon ei ole ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa. Pienissäkin yrityksissä pitää käynnistää virallisia yt-neuvotteluja lomautusten, irtisanomisten yhteydessä, tai jos halutaan hankkia uusia koneita, laitteita tai kiireapulaisia ulkopuolisin henkilöin, yrittäjän on tehtävä suunnitelmia — henkilöstösuunnitelma — ja kertoa yhtiön taloudesta, kannattavuudesta, kertoa palkkatietoa, ennustaa määräaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden tarpeesta jne. — kaikki tämä, vaikka usein pk-yritysten tilauskanta saattaa olla vain pari viikkoa. Jokainen täysijärkinen ihminen tietää, että tämä on aivan mahdoton tehtävä pienyrittäjälle, jolla ei ole juristeja eikä henkilöstöpäälliköitä byrokratian pyörittämiseen.

Pahinta koko lain toteuttamisessa on sen muototarkka noudattaminen, ei niinkään tehtävät toimenpiteet. Jos teet muodollisen menettelytapavirheen, niin niskassasi saattaa olla 30 000 euron sakko. Tämä osoittaa, miten kauas työmarkkinajärjestöt ovat loitonneet elävästä elämästä ja käytännön työelämästä. Tätä varten tarvittaisiin Suomeen hallitusta, jolla olisi selkärankaa pitää niiden pienten ihmisten ja yritysten puolta, joilla ei ole korporaatioiden voimaa tukenaan. Nyt hallitus riemuitsee voitosta, että se sai muutoksen työmarkkinajärjestöjen esitykseen, kun pienyritykselle saatiin puolen vuoden siirtymäkausi sopivasti yli maalisvaalien. Voitte olla varma keskustassa, että kokoomus tulee pitämään huolen siitä, että yrittäjät tietävät jo ennen vaaleja, mitä te olette heille tehneet.

Arvoisa puhemies! Minä tulin eduskuntaan 8 vuotta sitten pitkälle puolustamaan pienyrittäjien etuja, kun itse koin 20 vuotta yrittäjätaipaleeni aikana, miten lainsuojaton yrittäjä on Suomessa. Itse aloitin tyhjästä yhden miehen yrityksenä, ja parhaimmillaan minulla oli yli 20 ihmistä töissä, pääasiassa insinöörejä. Mutta jos tämä lainsäädäntö olisi ollut silloin voimassa, tuskin yritykseni olisi ollut niin sanottu kasvuyritys. Nyt kun palaan takaisin maaliskuun jälkeen yrittäjäksi, niin olen aivan varma, että yli 20:tä ihmistä samassa yrityksessä en tule työllistämään.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta ottaa sille kuuluvan roolin ja käyttää saamaansa kansanvaltaa ja torjuu työmarkkinajärjestöjen esityksen eikä laajenna yt-lakia pieniin yrityksiin. Mielestäni tämä on eduskunnan velvollisuus, sillä alle 30 työntekijän yrityksessä tuskin on montakaan työntekijää, yrittäjää, joka olisi esityksen kannalla, saatikka lain laatineiden korporaatioitten jäseniä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ed. Kurvinen väitti, että yhteistoimintalain uudistamista ei ole hallitusohjelmassa. Se ei pidä paikkaansa. Olen jo aikaisemmin sanonut, että yt-lain uudistus on hallitusohjelmassa ja siinä on määritelty ainoastaan se, että työnantajan direktio-oikeuteen ei puututa. Kun hän luetteli niitä tehtäviä, joita pienille yrityksille muka tulee tämän lain kautta, hän ei ottanut huomioon sitä, millaisella tavalla ne tulevat. Kyse on siitä, että jos henkilöstö kysyy, niin hänelle pitää vastata.

Ainoa määrämuotoinen tiukempi menettely koskee irtisanomistilannetta, ja mielestäni sivistyneessä yhteiskunnassa on ainoastaan kohtuullista, että ihmiselle kerrotaan etukäteen, jos hän menettää työpaikkansa, ja hänelle kerrotaan myös syyt. Eivät ne tule yrityksessä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä se työnantajakin joutuu sitä prosessiaan miettimään ja päättämään, mihin hän pyrkii tämän menettelyn kautta. Voi olla, että tuossa yhteisessä prosessissa löydetään muitakin ratkaisuja kuin irtisanomiset.

Esimerkiksi nykyinen yt-laki, joka koskee isompia yrityksiä, on osoittanut sen, että kun on mietitty yhdessä, niin on löydetty muitakin ratkaisuja. Se on myös työnantajan kannalta turva, että henkilöstö on tuossa neuvottelussa mukana. Nykyisistä yt-menettelyistä noin yksi kolmasosa realisoituu irtisanomisina nimenomaan sen vuoksi, että se prosessi on yhdessä käyty läpi.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vastaisin ministeri Filatoville, että vaikka hallitusohjelmassa sanotaan vain, että sitä uudistetaan, niin siellä ei sanota, että laajennetaan uusille aloille. Minusta tämä on ihan selvä laajennus myöskin hallitusohjelman tekstiin, mutta nämä ovat varmaan nyansseja, joista on turha kiistellä.

Mitä tulee irtisanomisiin, niin minä olen tässä laajassa debatissa ja kentältä tulleissa palautteissa havainnut ja kokemuksella tiedetään, että kyllä pk-yrityksissä käydään keskusteluja. Varmaan, jos tulee irtisanomistarve, niin totta kai siitä kerrotaan, oli lakia tai ei. Ei tätä lakia tarvita sen takia, että yrittäjä kertoisi sen, kyllä kertoo. Itse olen joutunut tilanteeseen ja usean yönkin valvonut sen takia, miten minä kerron ja mikä on huoli työntekijästä, miten hän tulee jatkossa toimeen. En usko, että lailla voidaan pakottaa, kyllä se on enempi kiinni ihmisten välisistä asioista. (Puhemies: Minuutti!) Kun yrittäjä ja työntekijä ovat samassa pöydässä, niin kyllä ne asiat tulevat hoidettua.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä kritiikissä on nyt tietyllä tavalla kehäpäätelmä. Sanotaan, että nämä asiat hoidetaan, ja sitten kun ne asiat on kirjoitettu lakiin, ne ovat yhtäkkiä hirvittävää byrokratiaa ja työllistämisen este. Ne ovat jompaakumpaa mutta eivät voi olla samanaikaisesti molempia.

Toivoisin, että myös kokoomus osaisi miettiä sitä, että meillä kaikki yritykset eivät toimi niin mallikkaasti kuin ehkä täällä kansanedustajina olevien yrittäjien taustat tai muutoin vaan meillä on myös niitä yrityksiä, jotka kohtelevat kelvottomasti työntekijöitänsä. Näiden työntekijöiden suojaksi työelämälainsäädäntöä on tehty. Niissä yrityksissä, joissa asiat sujuvat kunnolla, ei myöskään tarvitse tuijottaa lakipykäliin.

Täällä on aiemmin puututtu siihen, mitkä ovat sitten niitä irtisanomisen perusteita. Ne eivät liity yt-lakiin, ne tulevat työsopimuslaista, ja sieltä taas löytyvät ne asiat, joilla perusteilla sitten esimerkiksi irtisanomisia voidaan tehdä.

Tässä keskustelussa menevät sujuvasti sekaisin molemmat lait. Yt-laki on menettelylaki, ja niitä sanktioita, joita tässä laissa on, on puolitettu käytännössä, ja ne eivät tule kyseeseen kuin erittäin törkeissä tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun viranomainen pyytää joitakin tietoja vaikkapa työsuojelupiirin kautta ja yrittäjä kieltäytyy niitä antamasta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Jo aikoinaan, kun oli tuotantokomitealaki, olin työelämässä mukana, ja sehän oli pelkkä kahvikerholaki. Kaksi kertaa vuodessa kokoonnuttiin juomaan kahvit. Itse asiassa mitään muuta merkitystä sillä ei ollut. Yt-laki kun tuli, siltä odotettiin paljon, mutta todellisuudessa se muuttui irtisanomislaiksi ja menettelyksi, mitenkä irtisanomiset toteutetaan.

Kun nyt olen lukenut yhteen kertaan läpi tämän uuden lain, niin tässä ei kyllä kovin olennaisia kiristyksiä ainakaan työnantajapuolen taholla ole. Edellytetään kyllä hyvää menettelyä, ja mielestäni esimerkiksi 34 §:n sanonta, jonka lainaan tässä, "yhteistoiminnan hengessä yksimielisyyden saavuttamiseksi", on niin kuin tämän lain sanoma, mutta kaikissa tapauksissa kuitenkin työnantaja tekee yksipuolisesti lopulliset päätökset, oli henkilöstö sitten mitä mieltä asioista hyvänsä. Elikkä ei tämä kyllä kovin paljon muuta nykyistä käytäntöä. Se, että se alentaa, kuten ministeri on täällä kertonut, puolella tätä hyvityssakkoa, on ehkä tämän lain suurimpia muutoksia.

Suomessa on edelleenkin työmarkkinoilla hyvin villi tilanne. Se on sekä suurilla työnantajilla että myöskin pienillä. Ei tässä nyt kannata vakuutella, että pienissä yrityksissä ei olisi ongelmia. On hyviä yrityksiä ja on huonompia yrityksiä. On suuria yrityksiä, joissa hoidetaan asiat hyvin, ja taas toisissa hoidetaan huonosti. Samoin on pienissä yrityksissä. Kyllä siellä työntekijät joutuvat jopa palkkasaataviaan oikeusteitse perimään, vaikka yritys ei ole taloudellisissa vaikeuksissa. Esimerkiksi palvelualoilla on hyvin paljon tällaisia tapauksia. Ammattiliitot joutuvat niitä ajamaan oikeuden kautta.

Tämä irtisanomisruljanssi on kyllä mielenkiintoinen, ja otan tässä yhden esimerkin. Elisa, joka on suuri telecom-yhtiö, myi televerkkoja rakentavat ja huoltotyötä suorittavat toiminnot Relacom Finlandille syksyllä, ja siinä luvattiin, että työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä tämän uuden yhtiön palvelukseen 1.9.2006. Viimeksi tässä liikkeenluovutuksen yhteydessä näin luvattiin henkilöstölle. Nyt kuitenkin on käynyt ilmi, että 27.10. Relacom Finland irtisanoi 100 työntekijää ja lomautti 102 asentajaa. Samanaikaisesti tämä kyseinen yritys hakee sähköalan perustutkintotietoliikenneasentajia oppisopimuskoulutukseen Relacom Oy:n kanssa. Koulutuspaikka on Adulta Oy, Wärtsilänkatu 61 Järvenpää, aloituspäivä 11.9.2006 ja päättymispäivä 30.6.2009. On aika erikoista, että samanaikaisesti yritys sanoo irti ja lomauttaa omia työntekijöitänsä, juuri sen alan työntekijöitä, mitä se sitten oppisopimuskoulutuksella ryhtyy kouluttamaan. Minä toivon, että hallitus ja ministerit puuttuvat tällaiseen asiaan. Eihän tämä voi olla kenenkään oikeudentajun mukaista. Tässä vaan on ilmeisesti Relacom tehnyt niin edullisen tarjouksen Elisalle, että normaalipalkoilla ei pystytäkään tekemään näitä töitä, vaan otetaan oppisopimuskoulutuksella ihmiset sinne töihin, jolloin ei tarvitse maksaa täysiä palkkoja. Valtio jopa 77 prosenttia maksaa kustannuksista. Siis täysin käsittämätöntä ja häikäilemätöntä yhteiskunnan etujen hyväksikäyttöä. Tämä osoittaa vaan ne viidakon lait, mitkä työelämässä on. Sitä taustaa vasten olisin tietenkin toivonut, että tämä yt-lakiuudistus olisi tuonut todellisia muutoksia työntekijöille heidän turvakseen, sillä periaatteessahan työlainsäädäntö on lähtenyt heikomman osapuolen suojelusta elikkä työntekijöitten suojelusta.

Nyt viimeinen Aspocomp Group Oy:n pörssitiedote kertoo, että yhtiö käynnistää 240 henkilön irtisanomista koskevat yt-neuvottelut. Ei nykyinen laki estä eikä tämä uusi laki tuo minkäänlaisia esteitä tai lisävelvoitteita työnantajalle tässä tilanteessa, mikä vaikuttaisi niin, että työnantajat luopuisivat näistä irtisanomisista.

Mielestäni Suomessa irtisanominen on edelleenkin luvattoman halpaa, luvattoman helppoa ja luvattoman edullista verrattuna moniin muihin maihin. Vaikka meillä on näinkin joustava lainsäädäntö, niin se ei ole työpaikkoja lisännyt. Ei työnantaja sen tähden ota työntekijöitä työhön, että heidät on helppo irtisanoa. Työnantajat palkkaavat työntekijöitä työhön, jos ne tarvitsevat heitä tuottamaan lisäarvoa sille yritykselle. Tämä lähtökohta tuntuu hyvin usein unohtuvan. Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä myöskin nämä tähän lakiesitykseen sisältyvät työntekijöitten kannalta kielteiset kohdat tulevat käsittelyyn ja ne huomioidaan.

Tässä keskustelussa täällä salissa esillä on ollut pääsääntöisesti yrittäjien asia, ja kokoomuspuolue on tässä kyllä riisunut nyt sen työväenpuolueen kaapunsa, jonka se presidentinvaalien yhteydessä yritti yllensä sovittaa. Tässä on avoimesti mielestäni hyökätty niitä pieniä ja täysin riittämättömiä oikeuksia kohtaan, joita työntekijöillä on irtisanomistilanteessa taikka työntekijöitten lomautustilanteessa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! 30 vuotta pk-yrittäjänä on opettanut paljon. Täytyy hämmästellä näitä joitakin näkemyksiä ja puheita siitä, että tämä on kokoomuksen asia. Tämä on yrittäjien asia, eikä tämä ole keskustan asia, vaan tämä on edelleenkin yrittäjien asia. Tältä osin puurot ja vellit sekoittuvat.

Ministerille siitä, mitä tämä yrittäjille merkitsee: Siinä tulee lukemattomia kohtia, joissa yrittäjä joutuu tekemään esimerkiksi erityyppisiä tilastoja. Tietysti yritys tekee tilinpäätöksen, ja se pitää vahvistaa. Yrityksen täytyy kaksi kertaa vuodessa antaa selvitys yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Tuotannon, toiminnan, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen kehitysnäkymät on kerrottava. Jos näissä asioissa tapahtuu muutoksia, on viipymättä tiedotettava muutoksista. Kerran vuodessa tilastotiedot työntekijöille maksetuista palkoista, jos henkilöstön edustaja pyytää. Palkkatiedot on annettava vielä ammattiryhmittäin. Neljä kertaa vuodessa selvitys määräaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden määristä yrityksessä, jos henkilöstön edustaja pyytää. Tiedän työnantajana, että aina sattuu joku känkkäränkkä, valitettavasti. Meillä on yrittäjissä känkkäränkkiä, mutta myös työntekijöissä. Tämä vaan lisää sitä byrokratiaa, jota on nyt jo aivan liikaa.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys yhteistoimintalaista on todellakin herättänyt voimakasta keskustelua yrittäjäpiireissä. Erityisesti lain velvoitteiden ulottaminen koskemaan pienempiä, yli 20 työntekijää työllistäviä yrityksiä on saanut aikaan kentällä tunteitten kuumentumista. Tämä on tietysti johtanut myös yliampumisiin asiasta käydyissä keskusteluissa.

Hallitusohjelmassaan Vanhasen hallitus ilmoitti uudistavansa ja laajentavansa yt-lakia. Tätä varten työministeriön perustama työryhmä valmisteli lakipaketin, johon kuitenkin jäi tuo Yrittäjien eriävä mielipide. Tiedotusvälineissä Elinkeinoelämän keskusliitto ja ammattiliitot ovat vaatineet puolueita ja kansanedustuslaitosta pitämään näppinsä erossa tästä asiasta. Heidän aikaansaamaansa kompromissiin ei lausuntojen mukaan tule puuttua. Eduskunnan roolia lakia säätävänä elimenä ei pidä missään tilanteessa kyseenalaistaa tai rajata, vaan eduskunnan on voitava toimia vapaasti ja eduskunnan pitää tehdä riippumattomia päätöksiä ulkopuolisista paineista huolimatta.

Suomen Yrittäjien hallituksen jäsenenä ja Etelä-Karjalan Yrittäjien, joihin kuuluu 1 700 yritystä, puheenjohtajana kuusi vuotta olleena ihmettelen suuresti Elinkeinoelämän keskusliiton toimintaa tämän lain osalta. Todellakin Suomen Yrittäjien teettämässä pikakyselyssä, johon vastasi 800 yrittäjää, 98 prosenttia ilmoitti ehdottoman einsä. Tuntuu todella siltä, että EK myi pk-yrittäjien sielut tässä yhteydessä, mitä kaupan hintana sitten on ollutkaan. Yrittäjien keskuudessa tätä uudistusta pelättiin todellakin kuin ruttoa. Useat yrittäjät, kymmenet yrittäjät, ovat viime viikkojen aikana ottaneet minuun yhteyttä ja tuoneet esiin suuren huolensa tämän esityksen etenemisen aiheuttamista uhkista yrittäjyydelle Suomessa. On totta, että yrittäjyys on Suomessa aivan liian hankalaa ja yrittäjäriski kohtuuton. Totta on myös se, että tämä esitys tulee lisäämään byrokratiaa ja vaikeuttamaan monelta osin yritysten toimintaa nykyiseen verrattuna.

Meidän on kuitenkin syytä todeta se tosiasia, että tällä esityksellä luodaan jatkossa kylläkin parempia mahdollisuuksia yritysten sisäiseen keskusteluun. Siltä osin saavutettavat muutokset ovat parempaan suuntaan. Mutta yrittäjät ovat kuitenkin erityisen huolestuneita sellaisesta tilanteesta, jossa erimielisyydet johtavat yrittäjän aseman huomattavaan heikkenemiseen nykyisestä voimassa olevasta laista.

Kannan suurinta huolta tässä uudistuksessa siitä, että nyt ehkä varmistetaan, ettei yritysten kannata jatkossa palkata sitä 20:ttä työntekijää. Harppaus yli 20 työntekijän palkkaamiseen kannattaa vain silloin, kun yrityksellä on todella selkeä ja voimakas kasvumahdollisuus. Tätä huolta toin esiin alkukeskustelussa, ja tämä on vastauksena myös hyvälle ystävälleni ed. Anneli Kiljuselle. Kyse ei ole siis tuolloin yhden tai kahden uuden työntekijän palkkaamisesta, vaan puhutaan useamman työntekijän tarpeesta. Lähivuosina tulemme huomaamaan, että tästä lakiuudistuksesta syntyi rajapyykki suomalaisten yritysten kasvu- ja työllistämishalukkuudelle.

Arvoisa puhemies! Yt-lain uudistus tuo näihin pienempiin yrityksiin lukuisia uusia velvoitteita sanktioineen. Siellä on sakkoa, uhkasakkoehtoa, hyvitysmaksuja jne. Näillä yrityksillä ei nykyisellään ole tämän lain soveltamiseen tarvittavaa asiantuntijaosaamista käytössään. Uudistetun yt-lain rakenne on omiaan tuomaan yrityksen sisäiseen yhteistoimintaan kokonaan uusia tahoja, jotka entisestään vaikeuttavat yritysten asemaa. Yrittäjätyönantajalla on jo nykyisellään ehkä liikaakin työelämään liittyviä velvoitteita, joita ei enää kaivata yhtään lisää.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi toteaisin kokoomuslaisille edustajille, että olitte mukana Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksessa. Silloin kolmikantayhteistyö kelpasi teille, te ette arvostelleet sitä koskaan, ja nyt kun te olette oppositiossa, siinä on kyllä kova arvostelu päällä. Itse tulkitsen tätä, voisi sanoa, näytelmää näistä asioista sillä tavalla, että eduskuntavaalit ovat tuossa ovella ja nyt keskusta ja kokoomus käyvät Suomen yrittäjien sieluista kamppailuja, kuka ne äänet nyt saa. Tämä on siellä taustalla, että tällainen manööveri pistettiin pystyyn.

Hallituksen esitys yhteistoimintalain uudistamisesta on minusta hyvä. Se vahvistaa suomalaisen työelämän toimivuutta. Toisin kuin Suomen Yrittäjät väittävät tämän lain toteuttamisessa ei tule olemaan mitään ongelmia. Voin tämän sanoa kymmenien vuosien luottamusmieskokemukseni pohjalta. Niissä yrityksissä, joissa yt-asiat ovat kunnossa, ei edes huomata lainmuutosta. Mutta jos yt-suhteet ovat huonot, tämä laki astuu kuvaan. Eniten ongelmia yt-suhteissa on pienillä yrityksillä. On toki hyviä yrityksiä pienissäkin, mutta luvattoman paljon yrityksiä, joissa ei esimerkiksi löydy halukkaita luottamusmiehiksi.

Olen sitä mieltä, että hyvät yhteistoimintasuhteet ovat yrityksille palkitseva ja hyvä asia. Niissä yrityksissä, joissa työnantaja ottaa tällaisen isännän roolin, ei tule menemään pitkällä aikavälillä hyvin. Pidän tärkeänä, että yritykset alkavat nykyään vaatia myös johtamiseen erilaisia sertifikaattijärjestelmiä ja että ne on ulotettu johtamiseen. Siihen liittyvät myös työturvallisuus- ja työsuojeluasiat. Monet suuret yritykset maailmalla, jotka suomalaisilta yrityksiltä tilaavat töitä ja toimituksia, vaativat jo saada tietää, miten on yrityksessä hoidettu työturvallisuus- ja työsuojeluasiat ja miten yleensä henkilöstöä kohdellaan.

Tämä koskee myös pieniä yrityksiä, koska kolme neljäsosaa pienistä yrityksistä on isojen yritysten alihankkijoita eli ne ovat naimisissa suurten yritysten kanssa. Sillä tavalla täällä nyt tuntuu vähän oudolta, että puhutaan, että 20 000:ta työpaikkaa taikka enemmän nyt ei synny. Kun on suuryritysten alihankkijoita, niin mistä ne työpaikat nyt sitten löytyvät yhtäkkiä, kun monellakaan ei ole edes omia tuotteita. Toki pienyrittäjät työllistävät ja ovat tärkeitä, en sitä kiistä, mutta täällä nyt ylilyöntiä tapahtuu aika paljon. Kokoomus on taas markkinoinut itseään työväenpuolueena, mutta kääntää tässä kohtaa selkänsä työntekijöille.

Tämä esitys on hallitukselta oikean suuntainen toimenpide. Sitä olisi voitu vielä nykyisestäkin viedä pidemmälle. Tällä esityksellä myös heikennetään lain eräitä osia. Näitä heikennyksiä ei olisi saanut tehdä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Elinkeinoelämän keskusliiton nokkamies sanoo pitävänsä hyvänä sitä, että hallitus on kyennyt antamaan esityksen yhteistoimintalain uudistamisesta. "Hallituksen tekemät tarkennukset lakiin ovat luonteeltaan selvennyksiä, jotka edelleen helpottavat lain soveltamista. On luonnollista, että lainsäädännön toteuttamista seurataan tarkasti. Samoin on hyvä, että te-keskukset opastavat ja kouluttavat pienimpiä yrityksiä yhteistoimintalain soveltamisessa. EK on valmis osaltaan hyväksymään tehdyt täsmennykset." Näin hän sanoo.

Elinkeinoelämän keskusliitto puhuu suurten yritysten äänellä. Siksi sen on helppo hyväksyä yhteistoimintalain velvoitteet, jotka koskevat pääasiassa Suomen Yrittäjien jäseniä. Leif Fagernäsin ja Seppo Riskin kannanotot ovat osoittaneet, etteivät EK:n johtajat ole lähellä pienten yritysten arkipäivää. Keskustan antaessa sosialidemokraateille periksi hallitus päätti neuvottelujen jälkeen yhteistoimintalain lukuisten velvoitteiden ulottamisesta entistä pienempiin yrityksiin. Se on yrittäjyyden kannalta kehno ratkaisu.

Lakivelvoitteiden kasvattamisella ei paranneta yhteishenkeä yrityksissä, vaan vaarana on, että uudet muotovaatimukset ja pakotteet vain heikentävät pienissä yrityksissä vallitsevaa hyvän yhteistoiminnan ilmapiiriä. Yrittäjät eivät halua palkata lisää työntekijöitä, jos ollaan vähänkin epävarmoja tarpeesta ja uhkana on joutua yt-lain piiriin. Yrittäjät pelkäävät, että yhteistoimintavelvoitteet lisäävät kustannuksia ja byrokratiaa.

Uusia velvoitteita ovat pienyrityksille muun muassa lisääntyvät tietojenantovelvoitteet henkilöstölle yritysten taloudesta, kannattavuudesta, palkkatiedoista, määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden ja ulkopuolisen työvoiman käyttötilanteista seuraavan toimintavuoden aikana. Yhteistoimintaneuvottelujen pohjalta on laadittava henkilöstösuunnitelma ja henkilöstön koulutustavoitteet. Lisäksi yhteistoimintamenettelyssä neuvotellaan kone- ja laitehankintojen ja ulkopuolisen työvoiman käytön henkilöstövaikutuksista sekä yhdenkin henkilön irtisanomistilanteissa.

Arvoisa rouva puhemies! Pienissä yrityksissä yrittäjä keskustelee ja sopii näistä asioista suoraan työntekijöiden kanssa. Yhteistoimintamenettelyllä tuodaan byrokratia yrityksiin, joissa ennen asiat on sovittu kättä päälle -periaatteella. Itsekin yli 30 vuotta kauppiaana ja viitisentoista henkilöä työllistäneenä voin todeta, että pienissä yrityksissä yrittäjän ja työntekijöiden välinen yhteistyö yleensä on helppoa, jokapäiväistä ja saumatonta. Työntekijät voivat keskustella kaikista työn järjestelyihin ja työsuhteisiin liittyvistä asioista suoraan yrittäjän kanssa. Tätä epävirallista ja henkilökohtaista suhdetta hämärretään yt-lailla, joka tuo keinotekoista vastakkainasettelua yrittäjän ja työntekijöiden välille.

Kolmikanta työelämän asioista neuvoteltaessa on hyvä järjestelmä. Kolmikantajärjestelmä on kuitenkin vajaa niin kauan kuin siitä puuttuu pk-yritysten edustus. Palkansaajia edustetaan heidän keskusjärjestöjensä toimesta. Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa pääasiassa suuria yrityksiä, kuten aiemmin totesin.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti asiassa on syntynyt sanasota Suomen Yrittäjien ja Elinkeinoelämän keskusliiton välillä. Sen takana on kuitenkin se tosiasia, että yrittäjät olivat mukana yhteistoimintakomiteassa ja jättivät sen mietintöön eriävän mielipiteen. Eriävää mielipidettä ei kuitenkaan otettu huomioon työministeriön valmistelemassa lakiesityksessä, ja yrittäjillä on moraalinen oikeus arvostella syntynyttä ratkaisua.

Lopuksi, kun hallitus ja erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriön strategia tähtää kasvuyrittäjyyden kehittämiseen, on yt-laki ristiriidassa tämän pyrkimyksen kanssa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On aivan ilmeistä ja selvää, että pienyritys ei koostu ainoastaan yrittäjästä vaan työntekijöistä myös. Se on se kokonaisuus ja usein toistettu tosiasia, että ne työntekijät ovat toki sen yrityksen voimavara. Nyt tämä yt-laki ei ole mikään katastrofi. Siitä on tehty kauhukuvaa, ja tänään olemme kuulleet tällaisen pienimuotoisen esivaalin keskustapuolueen ja kokoomuspuolueen välillä. Kuitenkin tämän näytelmän kulisseja on ministeri Filatov kyllä kaadellut, jotenka lähinnä mielikuvat ovat jääneet jäljelle. Ei ole oikeata uhkaa, on uhkakuva, ja on tietysti myös työllisyyden kannalta väärin, että tällaista uhkakuvaa pidetään hengissä ja sitä vielä suurennellaan. Sitä kautta tulee myös ongelmia työllisyydelle, jos jotakin kautta yleensä tulee.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yhteistoimintalain muutosta valmisteltiin kolmikantaisesti. Tulos on kuitenkin yksikantainen. Yrittäjien mielipidettä ei kunnioitettu. Suomen Yrittäjät jättikin eriävän mielipiteen yt-lakikomitean mietintöön. Huolimatta Yrittäjien eriävästä mielipiteestä päätti demarivetoinen työministeriö viedä esityksen sellaisenaan hallitukselle. Mikäli SAK olisi jättänyt vastaavan eriävän mielipiteensä, ei asia olisi taatusti edennyt sellaisenaan työministeriössä. Ihmetyttää, mitä tällainen sopiminen on. Yksi vie ja muita ei oteta huomioon.

Tilanne on ristiriitainen. Työllisyydestä ollaan kyllä olevinaan kovasti huolissaan, mutta yritysten toimintaedellytyksiä kiristetään entisestään. Työllisyyden avain löytyy kasvuyrityksistä. Tämä yt-lain laajentaminen tekee muurin 19 työntekijän kohdalle yrityksen laajentumishaluihin. Yrittäjiltä onkin kysytty, mitä yt-lain uudistus vaikuttaa työllistämiseen. Alle 20 työntekijän yrityksistä 78 prosenttia ilmoitti, että lain soveltamisalan laajennus vaikuttaisi kielteisesti niiden halukkuuteen lisätä työntekijämääräänsä vähintään 20 henkilöön. Jo tämä osoittaa, että yt-lain laajennus on suuri virhe.

Yrittäjiä muistetaan aina juhlapuheissa. Nykyinen punamultahallituskin on usein julistanut yrittäjyyden merkitystä luotaessa uusia työpaikkoja, mutta kun yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan, hallitus viittaa kintaalla yrittäjien mielipiteille. Tämä laajennus vaikeuttaa työllisyyttä, lisää byrokratiaa ja mitätöi hallituksen tällä vaalikaudella tekemät toimet yrittäjyyden edistämiseksi.

Usein pienissä yrityksissä toimitusjohtaja on tiukasti kiinni itse työnteossa eikä yrityksellä ole henkilöstöjohtajaa tai ylipäätään ketään ylimääräistä ihmistä pyörittämässä erikseen henkilöstöasioita. Toimitusjohtaja on yleensä se jokapaikanhöylä, joka keskustelemalla ja pöydän ääreen istumalla hoitaa yrityksensä henkilöstöasiat. Asiat on pystytty tähänkin saakka sopimaan kasvotusten ilman kommervenkkejä. Hirvittää ajatella, ettei näin voi enää tehdä. Taas lisättiin paineita pienyrittäjän niskaan. Hyvä henkilöstöpolitiikka ja avoin tiedottaminen ovat pienen yrityksen elinehto. Asia on ollut yrityksissä jo hyvällä mallilla. Yhteistoimintalain laajennus ei perustu todellisiin tarpeisiin.

Yrittäjien toiveita nostatettiin pari viikkoa sitten, kun keskusta ja Rkp ilmoittivat, ettei heille komitean esitys käy sellaisenaan. Toiveet kuitenkin karisivat, kun keskusta joutui antamaan periksi SDP:lle ja SAK:lle. Lakiesitykseen tuli vain muutama olematon muutos. Vielä ei peliä kuitenkaan ole pelattu loppuun. Hallituksellahan on vielä mahdollisuus korjata eduskunnassa olevaa esitystään niin, että yt-lakia ei uloteta alle 30 hengen yrityksiin. Nyt on keskustan näytettävä, mitä se todella ajattelee yrittäjyydestä. Mikäli keskustassa on ryhtiä muuttaa kurssia, saa se taatusti myös kokoomuksen täyden tuen.

Työ se on, mikä pitää Suomen kansantalouden oikeassa kurssissa. Työllistämisen kynnystä ei saa korottaa, ja kaikki keinot on otettava käyttöön työllisyyden turvaamiseksi. Tämä pitäisi myös hallituksessa ymmärtää.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Koetan tarkastella tätä yhteistoimintalakia mahdollisimman neutraalisti. Olen saanut palautetta nimittäin sekä pienyrittäjiltä että palkansaajilta. Yt-laki ei ollut myönteinen uutinen pienille ja keskisuurille yrityksille, sehän on tosiasia. Byrokratia ja lisävelvoitteet ovat inhottavia yrittäjille. Toisaalta palkansaajalla täytyisi olla myös turvalliset työolot ja toimeentulo. On vaikea puolustaa vain jonkin ryhmän etuja, kun kuitenkin haluaisi, että lopputulos palvelisi koko yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin.

Maassa on kaksi vahvaa etujärjestöä, SAK ja EK. Ne ovat valtioita valtiossa. Pienet yritykset, jotka ovat nyt ja tulevaisuudessa merkittäviä työllistäjiä, meinaavat tässä rytäkässä unohtua ja myös monet ihmiset, jotka ovat vailla työtä kokonaan. Sen verran sanon, että en usko, että jonkin toisen värinen hallitus olisi saanut yt-laista sen parempaa, ja kolmikantajärjestelmässähän tämä jo sovittiin. Toisaalta kun muistelen pääministerin ja valtiovarainministerin lausuntoja yt-lain käsittelystä, ne ovat olleet varsin asiallisia.

Eräät yrittäjäkansanedustajaehdokkaat sen sijaan ovat tehneet tästä draaman, onhan kyseessä myös EK:n ja Suomen Yrittäjien välinen kilpailu yrittäjäjäsenistä. Itse olen pienyrittäjä ja kuulun Pirkanmaan Yrittäjiin, joka on siis tämän Suomen Yrittäjien jäsenjärjestö, ja olisin tietysti toivonut, että pienyrittäjiä olisi kuultu ja olisi vältytty turhalta byrokratialta. Yhtäältä voidaan sanoa, että yt-järjestelmä kuuluu järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Voisiko yt-järjestelmä kuitenkin olla sellaista yhteistoimintaa, josta ed. Paajanen täällä mainitsi, että ne känkkäränkät saadaan rauhoitettua neuvotteluilla.

Esitetty yt-laki tulee, totta kai, lisäämään pk-yrittäjien byrokratiaa ja velvoitteita. Se on sopimatonta tilanteessa, jossa Suomeen tarvittaisiin 100 000 uutta yritystä ja 70 000 yritystä tarvitsisi sukupolvenvaihdoksen. On epärealistista, että yt-menettelyn rikkomisesta seuraa 30 000 euron sakko. Kolmasosa yrittäjistä tienaa kuitenkin vuodessa alle 30 000 euroa. Eivät ne eurot yrittäjälle taivaasta tipu. On kyseenalaista, parantaako se yritysten yhteishenkeäettä, kun näitä lakivelvoitteita lisätään. Kyllä ne julmimmat taistelut kuitenkin käydään suurissa yrityksissä, siellä missä joukkoirtisanomisia tehdään, eikä pk-yrityksissä.

Yhteistoimintaa ei luoda myöskään pelkällä lainsäädännöllä. Hyvä yhteistyö on viime kädessä kiinni ihmisistä, johtamisesta, osapuolten halusta ymmärtää, mikä on yhteinen etu. Eräskin pienyrittäjä sanoi, että pitääkö kohta perheessäkin olla luottamusmies. Monissa pienyrityksissä ei yt-lakia tarvita, jos asiat ovat kunnossa. Sitä en tiedä, miten pitäisi tulkita Elinkeinoelämän keskusliiton kantaa. Heillä on ehkä niin suuret asiat pelissä, että tässä ei tämä paljonkaan meinannut, tämä pienyrittäjien asema. Toisaalta he saavat näin myös sitten omaa jäsenkuntaa ja sitovat näin mukaan tähän kolmikantamenettelyyn pienempiäkin yrityksiä, ja saavat niitä pois sitten tuolta Suomen Yrittäjistä, ehkä. Pienyrittäjien tilanteen vaikeuttaminen ei voi olla minun mielestäni myöskään suurten yritysten edun mukaista.

Metsä on nähtävä puilta. Vaikka täällä sanottiinkin, että hallituksen yrittäjäpolitiikka nyt tällä yt-lailla olisi tuhottu täysin, niin en väittäisi näin. Se on ollut tuloksellista. Yritys- ja pääomaverotus on uudistettu vastaamaan EU-määräyksiä. Samalla luovuttiin 5—10 prosentin verotuotosta, jolloin hyöty painottuu juuri pk-yrityksiin. Varallisuusvero poistui vuoden 2006 alusta. Uskon, että se on ollut juuri SDP:n ryhmälle yhtä hankala kuin varmasti meille joillekin keskustan ryhmässä hyväksyä tämä yt-lain laajentaminen pieniin yrityksiin. Sukupolvenvaihdosten verokohtelua on huojennettu. Matalapalkkatyön tukeen tuli 100 miljoonaa euroa vuoden 2006 alusta. Alv:n alaraja on muutettu liukuvaksi mikroyrityksiä suosivalla tavalla ja tiistaina eduskunta päätti partureiden, kampaamojen ja pienten korjauspalvelujen arvonlisäveron alentamisesta ensi vuoden alusta. Eli on siellä aika paljon punnuksissa myös hyviä asioita, mitä pienten yritysten hyväksi on tehty tällä Vanhasen hallituskaudella. 100 000 uuden työpaikan tavoitekaan ei ole kauhean kaukana.

Yt-laista on hyvä muistaa, että 20 hengen alaraja on myös neuvottelutulos. Jos ay-liike olisi saanut päättää, yt-laki olisi ulotettu vieläkin pienempiin yrityksiin. On hyvä, että lakiin saatiin sellainen siirtymäaika, että sitä sovelletaan vasta puolen vuoden kuluttua sen voimaantulosta 20—29 palkollisen yrityksiin, niin koulutukselle jää aikaa. Kuinkahan monta uutta virkamiestä tarvitaan, että he valvovat tätä menettelyä. Mahdollisesti yrityksiin joudutaan hankkimaan lain takia uusi "kirjanpitäjä", joka hoitaa näitä yhteistoiminta-asioita, ja onhan se tietysti pois sitten tavallaan tuottavasta työstä, mutta jospa se sitten auttaisi taas muuten, että tuotanto sujuu hyvin.

Yrityksissä, joissa asiat hoidetaan asiallisesti jo nyt, laista ei tule mörköä. Asiat sujuvat entiseen tahtiin. Esityksessä ei ole mitään sellaisia velvoitteita, joita hyvä yritys ja sen hyvä henkilöstöpolitiikka ei normaalistikin hoitaisi. Toivottavasti yritysten vain ei tarvitse nyt miettiä, uskaltaako ottaa 19:nnen työntekijän päälle sen yhden työntekijän ja johtaako tämä laki yritysten pilkkomiseen pieniksi yrityksiksi.

Toisaalta on turhaa pelottelua, että yt-laki aiheuttaisi kymmenien tuhansien lisätyöttömyyttä. Tärkeimmät esteet työllisyyden paranemiselle ovat sittenkin työvoiman saatavuus, siitähän on tänään puhuttu täällä myös tämän ulkomaalaiskysymyksen osalta, osaaminen, kohdistuuko se oikealla paikkakunnalla juuri niihin yrityksiin, mitä siellä tarvitaan, ja kysynnän epävakaus. Se on yksi asia. Hyvin menestyvä yritys, joka menestyy reiluilla menettelytavoilla, on siunaus koko yhteiskunnalle.

Hallitus on onneksi ilmoittanut seuraavansa, millaisia vaikutuksia yt-laki tuo pienten yritysten toimintaan. Yt-menettely tulee olemaan joka tapauksessa kevyempi 20—30 työntekijän yrityksissä kuin suuremmissa. Jos tämä nyt on kosmetiikkaa, niin olkoon sitten niin opposition mielestä, mutta se on joka tapauksessa tämän neuvottelun tulos. Pienten yritysten yt-neuvottelut kestävät kaksi viikkoa, kun suurissa yrityksissä niille on varattu kuusi viikkoa. Pk-yrittäjät ovat kovasti peräänkuuluttaneet paikallista sopimista. Yt-laki on hyvä työkalu siihen.

Henkilöstölle uusi laki on tietenkin myönteinen, ja tätä palautetta on tullut tietysti. Onhan meillä keskustallakin palkansaajaäänestäjiä ja sanottakoon vaikkapa, että meidän yksi ay-aktiivi Raija Moilanen tuolla Tampereella on kovasti liputtanut tämän lain puolesta. Hyvä laki sinänsä. Näin on sitten, kun henkilöstön edustajille annetaan tulevaisuudessa paremmin tietoa yrityksen muutostarpeista ja suunnittelua irtisanomistapauksissa tehostetaan koulutustarpeiden ennakoinnissa.

Työnantajan on jatkossa annettava vuosittain henkilöstöryhmän edustajalle tämmöinen selvitys yrityksen ulkopuolisen työvoiman käytöstä yrityksen omissa tiloissa. Tälle olisi ollut tarvetta jo pitkään, mutta istuuko se sitten myös äsken käydyn maahanmuuttopolitiikan linjauksiin? Vaikka pienyrittäjänä vastustan kaikenlaisia kapuloita yrittäjien rattaisiin, olen varma, että tämän uuden yt-lain kanssa voidaan elää.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä kiistanalaiseksi muodostunut yhteistoimintalaki on saatu eduskuntaan asti käsiteltäväksi. Pääasiallinen tarkoitus kuitenkin lain valmistelussa on ollut työelämän kehittäminen vaikuttamalla yhteisiin pelisääntöihin niin, että ne toimisivat myöskin talouden ja elinkeinotoiminnan edistämiseksi. Näiden syiden vuoksi asia on ollut myös kirjattuna hallitusohjelmaan.

Asian käsittely mutkistui ja sai erityisesti yrittäjäjärjestön puolelta kommentointia, mikä ei todellakaan toiminut rakentavasti tai työntekijöitä kunnioittaen. Samalla yrittäjien puolelta nähtiin myös lähivuosina tehdyt toimenpiteet ainoastaan yrittäjyyttä hankaloittaneina mukaan lukien nyt käsittelyssä oleva laki.

Kuitenkin tämän hallituksen aikana on toimittu varsin johdonmukaisesti yrittäjyyden politiikkaohjelman mukaisesti. Tämän saavutuksina on, että esimerkiksi Etelä-Kymenlaakson puolella on vuosittain aloittanut useampi sata uutta yritystä. Aikaisempina vuosikymmeninä tätä tilannetta ei todellakaan ole ollut. Viime vuosina on lisätty yrittäjien sosiaaliturvaa sairausvakuutuksen karenssin lyhentämisellä, työterveyshuollon laajennuksella ja parantamalla yrittäjien puolisoiden työttömyysturvaa. Samalla on lisätty starttirahan saajien määrää ja aloittavien yritysten riskirahoitusta. On toteutettu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvat veronkevennykset yritys- ja pääomaverotuksessa, arvonlisäverotuksen alarajan poistaminen, kotitalousvähennyksen laajennukset sekä ikääntyvien matalapalkkaisten sosiaalikulujen tuki. Samalla on lievennetty sukupolvenvaihdosten verokohtelua, käsiteltyä on tullut tässä myös osakeyhtiölaki ihan vast’silleen ja parhaillaan on käsittelyssä yritystukien periaatteet. Yrittäjien mielestä mitään ei ole tehty. Kuulostaa kummalliselta.

Yhteistoimintalaissa, jonka valmistelussa saatiin hyvässä yhteistyössä tehty esitys, on kyse lain ajanmukaistamisesta ja selkiyttämisestä, ainakin suurimmalle osalle meistä. Kynnyskysymykseksi nousi yhteistoimintamenettelyjen soveltaminen jo 20 työntekijän yrityksiin. Jo tälläkin hetkellä voimassa olevaa yhteistoimintamenettelyä sovelletaan 20 työntekijän yrityksiin, jos työnantaja harkitsee vähintään 10 henkilön irtisanomista. Esityksessä on myös 2—30 työntekijän yrityksille käytännössä huomattavasti kevyempi järjestelmä, joka voidaan toteuttaa muun muassa tiedotuksen osalta yhteisillä tilaisuuksilla ynnä muilla menetelmillä, kun käsitellään henkilöstösuunnitelmia, vuokratyövoimakysymystä tai koulutustavoitteita. Monissa, muun muassa työhönottoon, sisäiseen tiedottamiseen, tasa-arvo-, päihdesuunnitelmaan, kameravalvontaan, sähköpostiin, tietoverkon käyttöperiaatteisiin, henkilöstörahastoon liittyvissä asioissa on työntekijämäärä yhä edelleen yt-lain soveltamisessa 30 henkilöä. Toivoin äsken debatissa, että monet yritykset, myöskin pienemmät, tästä huolimatta ottaisivat nämä hyvät suunnitelmat käyttöön ja varmaan näin myös tekevät vastuullisina yrittäjinä. Näihin kaikkiin liittyen tuntuu hyvin epärealistiselta yrittäjien markkinoima uhka irtisanomisista tai esitetyistä huimista kustannuksista juuri tästä lajista johtuen. Yhteiskunnan kannalta on tärkeimpänä velvoitteena todellisen yhteistoiminnan merkityksen korostaminen niin yrittäjien kuin niissä työskentelevien työntekijöiden paremman työn tuloksen ja työssä jaksamisen edistämiseksi. Toivon ja uskon, että tämä parantaa sekä yrittäjien että työntekijöiden yhteistoimintaa meidän kaikkien hyväksi.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Lissabonin strategian mukaan Euroopan unionista oli tarkoitus saada kilpailukykyisin tietoon ja osaamiseen perustuva talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tästä tavoitteesta on valitettavasti jouduttu monissa yhteyksissä tinkimään, ja yksi näistä tinkimisen perusteista on koko ajan se, että Euroopan yhteisön alueella yrittäjyydessä on muutamia sellaisia ongelmia, joiden ratkaiseminen suhteessa vaikkapa Aasian maiden talouksiin näyttää mahdottomalta, ja ne kysymykset liittyvät yleensä joustavuuteen ja vielä kerran joustavuuteen. Komission työllisyysstrategiassa sanotaan näin, yksi pallukka sieltä keskusteluasiakirjasta: "EU:n tarkoituksena on parantaa työntekijöiden ja yritysten mukautumiskykyä sekä lisätä työmarkkinoiden joustavuutta, jotta Eurooppa pystyisi paremmin mukautumaan markkinoiden rakennemuutoksiin ja kehitykseen."

Minulla on sellainen käsitys, että sen lisäksi, että nykyinen hallitus on harjoittanut hyvää politiikkaa tässä asiassa, siis työllisyyden ja yrittäjyyden osalta, tähän saakka, Suomi on menestynyt kohtuullisen hyvin sen vuoksi, että meidän järjestelmämme monilta osin on joustava. Meillä on korruptoitumaton yhteiskunta, meillä on sopimusjärjestelmät, ja me pystymme tekemään kipeitäkin päätöksiä poliittisesti.

Nyt kuitenkin tämä keskustelu on tässä nyt ennen kaikkea kilpistynyt näihin 20 hengen yrityksiin, kun otetaan huomioon se, että uusista työpaikoista, joita vuoden 2005 jälkeen on syntynyt, 75 prosenttia on syntynyt pk-yrityksiin, ja kun ajatellaan, mitä on sanottu esimerkiksi yrittäjyyden politiikkaohjelmaan liittyvissä monissa kommenteissa. Minä tästä pari kolme luen.

Yksi kirjoitus sanoo näin: "Pk-yrityksillä on Suomen taloudessa merkittävä rooli. Tämän yritysjoukon kilpailukyvyn kivijalka on osaamisessa, innovaatioissa, kansainvälisyydessä, kasvuhakuisuudessa sekä joustavissa toimintatavoissa." Toinen kohta: "Talouden kasvun ja työllisyyden kannalta ratkaisevassa asemassa ovat kasvavat ja menestyvät yritykset. Suomen keskeinen ongelma on kuitenkin pienten yritysten kasvuhaluttomuus ja keskisuurten yritysten puute." Ja vielä kerran: "Yrityspoliittisessa keskustelussa kiinnostus kasvuyrittäjyyttä kohtaan liittyy erityisesti kasvuyritysten työllistävään vaikutukseen. On kuitenkin perusteltua panostaa sellaisiin yrityspoliittisiin keinoihin, jotka lisäävät kasvun haluttavuutta yrittäjän ja yrityksen tasolla, ei niinkään yhteiskunnan näkökulmasta."

Kaiken tämän edessä minun on pakko kysyä, millä tavalla ne toimenpiteet, jotka nyt pienyrityksiin ulotetaan, lisäävät joustavuutta tai kasvun halua. Minusta ne eivät tee kumpaakaan. Sen vuoksi olen kyllä surullinen siitä, että tällainen lakiesitys tulee. Se siinä kärjistyneessä keskustelussa, jota nyt etujärjestöt kilpaillessaan keskenään pitävät yllä, on vaarana, että se tässä julkisuuspelissä tekee tyhjäksi hallituksen positiiviset saavutukset. Sen vuoksi minusta olisi paikallaan, että eduskunta harkitsisi selväjärkisesti tätä lakiesitystä ja tekisi siihen korjaukset, jotka kannustavat tässä maassa pieniä yrittäjiä yrittäjyyteen ja antavat yhteiskunnan taholta sellaisen signaalin, että täällä ymmärretään, mitä yrittäminen on, ja että täällä ymmärretään markkinataloutta. Se olisi jo valtava kannustus yrittäjille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoitteena on vahvistaa työllisyyttä sekä maamme kansantaloutta. Voimme varmasti kaikki todeta, että hallitus on onnistunut tässä paremmin kuin ehkä moni uskoikaan hallituskauden alussa. Tähän kokonaisuuteen on kuulunut myös poikkihallinnon yrittäjyyspolitiikkaohjelma, ja monia hyviä uudistuksia on tehty, joista ed. Paatero tuossa äsken mainitsikin. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös työelämän sisällön kehittäminen, johon liittyy tämäniltainen yt-lainsäädännön kehittäminen. Jo hallitusohjelmassahan on kirjattu: "Toteutetaan yhteistoimintalain kokonaisuudistus. - - tavoitteena on sisällyttää nykyistä laajemmin yhteistoiminnan piiriin työpaikan kehittämiseen ja toimintaan sekä työn organisointiin liittyviä kysymyksiä." Tästä emme varmasti kukaan ole eri mieltä, että tämä on kaikkien osapuolien yhteinen tavoite.

Täällä on myös syytetty tänään hallitusta siitä, että hallitus ei osaa katsoa asioita laajasti, vaan on kritisoitu SAK:n, EK:n, SDP:n ja keskustan ja hallituksen yhteistyötä. On katsottu, että yrittäjiä ei ole ymmärretty, ja on katsottu, että yrittäjiä on heitetty niin sanotusti kintaalla. Tässä yhteydessä täytyy korostaa, että hallituksen tehtävänä on katsoa työelämää nimenomaan kokonaisuutena, johon kuuluvat sekä yrittäjät että palkansaajat ja työntekijät. Kun olin Suomen Yrittäjien päivillä tässä syksyllä, niin siellä kaikki palkitut yritykset, jotka siellä olivat paikalla, totesivat, että yrittäjät näkevät, että hyvä ja laadukas ja sitoutunut henkilöstö on paras voimavara ja mahdollistaa yrityksen kehittämisen ja laajentamisen. Tämä on varmasti myös se tavoite, jota tällä yt-lainsäädännöllä haetaan.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Väistö: Puhukaa hallituksen hyvistä töistä!) — En voinut olla kuulematta ed. Väistön hyvää kannustavaa kommenttia, että käsittelisin hallituksen hyvät teot. Tämä antaakin hyvän pohjan sille sisällölle, miten aion tätä hallituksen esitystä vähän ruotia ja pohtia tässä maailmassa.

Kun tätä arvovaltaisen kuulijajoukon edessä nyt tässä pohdiskelen ja pohjustan, niin ehkä hiukan tätä puheenvuoroani kaunistelen ja siistin siitä, mitä pitäisin, jos istuisin kolme penkkiriviä taaempana siitä, missä ed. Väistö nyt istuu, vanhalla istuinpaikallani. Kun siinä yhteydessä antaisin hallitukselle tuomion tästä menettelystä ja hollista, voisin uhota ja uhmata lähes kuolemanrangaistuksen suuruisella teolla ja mainesanoilla tätä maailmaa, mitä pitää tehdä ja hoitaa, mutta tällä kertaa se on tarpeetonta. Pitää vain katsoa ja toivoa hallitukselle ja hallituspuolueitten edustajille jonkin näköistä kansan suopeutta tässä aiheessa, mutta mahdollisimman nuukaa sitäkin.

Muistetaan niitä lähtökohtia, mihin aikaisemminkin viittasin, että pari viikkoa aikaisemmin olen kuullut ja vielä viimeisen viikon aikanakin, että keskustan riveissä erityisesti uhottiin ja väitettiin, että tämä on semmoinen peruskysymys, kynnyskysymys, ja tästä ei anneta periksi. Tänään kuulin puheenvuoroja, ed. Reijosen ja ed. Moilanen-Savolaisen, joiden sävy oli oikeastaan sen tyyppinen, että he ovat olleet koko ajan sitä mieltä, että tämä esitys on hyvä ja kaikki on hyväksyttävissä ja kaikki on oikein.

Olen periaatteessa iloinen tästä sisällöstä, iloinen siinä mielessä, kun sanoin, että hallituksen toiminta on sen tyyppistä, että sosialidemokraatit sanovat, mitä tehdään, ja päähallituspuolue keskusta taputtaa suuria käsiään ja kertoo, että hyvä on, tätä mieltä me olemme olleet, että tässä nyt juuri on semmoinen kuvio tapahtunut. Näin katsottuna, yrityselämän ja suomalaisen yrittäjyyden kannalta katsottuna, on menty melkoiseen vipuun, mutta poliittisella silmällä katsottuna en olisi voinut parempaa esitystä omalle uralleni missään tilata ja rakentaa kuin tähän nyt on syntynyt ja tullut.

SDP:n ylivoima ja ylivalta kaikissa tämän tyyppisissä asioissa on niin lyömätöntä, että se toimii ja pelaa ja menee näköjään hyvin perille. Periaatteessa, jos tätä maailmaa katsotaan, mitä se sisällöltään on olemassa, niin ihme, että keskustelun aikana ei ole missään semmoista asiaa sivuttu, että käsittääkseni tämä esityshän tukee erinomaisen hyvin SAK:n jäsenhankintaa ja kampanjahankintaa siinä, kun sekin järjestö tiettävästi potee tulevaisuudessa näiden jäsenmaksun maksajia. Näin arvellen yrityskoko muuttuu aina pienemmäksi ja aina tärkeämmäksi ja perustellummaksi nähdään ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksun maksaminen. Sinänsä tietenkin on hyvä asia työntekijäjärjestöjen ja työntekijöitten kannalta, että ammattiyhdistysliikkeellä on oma osansa, mutta tarvitseeko sen olla niin vahva ja ylivertainen, kuin se tällä kertaa on olemassa?

Kun katsotaan tähän päähän potkittuun, sorrettuun, kapuloituun ja syrjään työnnettyyn järjestöön: Suomen Yrittäjiin, niin ihmettelen kyllä erityisesti sitä, että tässä kolmikantaneuvottelussa, millä tämäkin ratkaisu on syntynyt ja tullut, Suomen Yrittäjien mielipiteillä, sen jäsenten ajatuksilla, ei ollut minkään näköistä sijaa eikä minkään näköistä arvostusta. Kun esitin aikaisemmin kysymyksen, mitä on se palkkio ollut olemassa, mitä EK tästä sopimuksesta sai, niin mielestäni ministeri Filatov vastasi erinomaisen hyvin, että sai ohuemmat ja matalammat hyvi-tyssakot ja muut vastaavat sisällöt, niin tässä on varmaan sitä kautta syntynyt ratkaisu.

Mutta luulen, että tähän sisältyy myöskin muuta sopimusta, sellaista, mitä ei näissä pöydissä ole kerrottu eikä julki tuotu, minkä takia tämä alun perin on syntynyt ja tullut, että hallitus on uskaltanut tämmöisen ratkaisun tehdä ja toteuttaa. Onko sillä merkitystä, onko 10 henkilöä työllistävä yritys, 20 henkilöä työllistävä yritys vai 30 henkilöä työllistävä yritys, kun suunta on kuitenkin sinne alaspäin menevä? Tässähän nähdään niin, että jos ei tämä äsken kuvaamani ammattiyhdistysliikkeen ote ole riittävän pitävä, niin ollaan sitten tietenkin valmiita tulevaisuudessa aina sortamaan sitä pykälän verran pidemmälle ja pidemmälle.

Kun kuuntelin äsken ed. Alatalon puheenvuoroa, joka minusta tuntui olevan vähän sen tyyppinen, että ed. Alatalo taisi olla alun perinkin tätä mieltä, ainakin siitä puheesta kuunnellen jäi vaikutelma, vaikka muitakin mielipiteitä joskus ennen olen kuullut, niin väkisin jäi sellainen käsitys, että ei niin suurta väliä, kunhan nyt vaan joku sopimus on syntynyt ja hallituksen esitys rakennettu. Tätä pidän kovin valitettavana ja vaikeana tässä pelissä. Ed. Alatalon puheenvuorossa käsiteltiin kuitenkin työntekijöitten asemaa ja hyvän henkilökunnan viihtyvyyttä ja merkitystä. Näin varmasti onkin. Yrityksen menestymisen yksi perusedellytys on, että henkilökunta motivoituu, toimii tehokkaasti ja toimii sen yrityksen yhteisen edun nimissä.

Kuten aikaisemmin tuossa keskustelun yhteydessä totesin, yleensä, kun työnantaja ja työntekijä keskustelevat pöydässä, sopivat asioista, niin löytyy semmoinen matalampi ohimenevä osa, millä irtisanomisilta voidaan välttyä, voidaan joustaa, voidaan toteuttaa matalampia menettelyjä, voidaan sijoittaa, tehdä ja rakentaa parempi tulevaisuus. Uskon, että tämä maailma on niin kuin yksinkertainen ja selkeä. Mutta silloin, kun sinne tulevat juristit pöytään, ryhtyvät tätä sinänsä aika monimutkaista lakia tulkitsemaan, jos sitä nyt tarvitsee tulkita, ei tarvitse kuin ymmärtää, niin sen jälkeen voi sanoa, että aina tulee tapahtumaan niin, että se irtisanominen tapahtuu yksinkertaisesti ja helposti.

Kun itse pienen yrityksen, miten sanoisinkaan, omistajana tai veloista vastaavana olen näitä asioita pohtinut ja tehnyt, niin pienellä yrittäjällä ei ole mitään mahdollisuuksia eikä tapaa löytää sitä henkilökunnan vähentämismahdollisuutta, mikä pitäisi henkilöitten sopeutumisen, soveltuvuuden taikka jonkun muun takia tehdä. Mutta silloin kun löytyy iso yritys ja juristit sen taakse, niin silloin se meno on aina yksinkertaista ja selkeätä. Siinä mielessä tätä maailmaa arvelen ja katselen, että yrittäjä voi olla jossain tapauksessa jopa vahvemmillakin, mutta se pitää muistaa, että se maksaa. Se maksaa kuitenkin merkittävän paljon.

Kun perusteluja täältä hallituksen esityksestä lukee, niin yksinkertaisesti muun muassa tällainen tekijä kuin työntekijämäärän laskeminen siitä yt-menettelyn alkamisesta kaksi vuotta taaksepäin — pilkotaan osapäivätyöntekijät ja osa-aikaiset työntekijät, päivitetään, mistä se keskimääräinen 20 työntekijää sinne tulee taikka syntyy, ja saadaan laskettua tämmöinen matemaattinen kaava — niin oikeinhan se täällä on, kyllä se näin tapahtuu ja käypi. Mutta aika erikoista on, että se näin selkeästi pitää laissa ja sen perusteluissa kirjoittaa ja kirjata. Se antaa kuvan siitä, kuinka niitä asioita, mitkä ovat jääneet kirjoittamatta tänne, tulkitaan ja tehdään.

Herra puhemies! Kun tätä maailmaa katsotaan ja ihmetellään, jos tämä hyvitysseuraamussakko, -maksu, oli ennen suurempi ja se on nyt saatu pudotettua puoleen, 30 000 euroon, niin on minusta aika erikoista, että samalla on syntynyt myöskin sellainen kolmikantainen sopimus, että se on verotonta tuloa. Sen sijaan laittoman irtisanomisen perusteet ja muut ovat kuitenkin säilyneet ja olleet ja ovat edelleenkin verotettavaa tuloa. Voiko todeta niin, tai ainakin epäilen, että tämä on yksi merkki eteenpäin, että silloin, kun vahva ammattiyhdistysliike SAK on toisella puolella, tämä verottomuus laajenee, mutta kun tämä yrittäjä on toisella puolella, niin verollisuus ja verovähennysmahdollisuus kapenee ja supistuu.

Näin lyhyesti tätä maailmaa pohtien ja nähden, ei tämä hyvältä näytä. Kyllä suomalaisen työelämän suunta, jos se on tämän tyyppinen suunta kuin tässä esityksessä on, on todella pelottava ja vaikea.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella työsopimuslaki oli asia, jota työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa olin käsittelemässä. Se oli erittäin mittava työ. Nyt tässä käsiteltävä laki on itse asiassa hallituksessa ratkaistu. Olisin toivonut kuitenkin, että Suomen Yrittäjät ja yrittäjien näkemykset olisivat lain valmisteluvaiheessa voineet olla mukana, sillä yrittäjät, jotka työllistävät ihmisiä, vastaavat siitä, että on edellytyksiä työpaikoille, ovat tärkeä taho tässä toiminnassa. Toivoisin, että jatkossa Suomen Yrittäjien näkemyksiä voitaisiin vastaavan kaltaisissa asioissa kuin tämä kuulla entistä enemmän. Toivon, että tämä laki ei johtaisi byrokratiaan vaan että asiat voitaisiin hoitaa hyvässä yhteisymmärryksessä, kuten menestyvissä yrityksissä on tähänkin mennessä tehty.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi laki yhteistoiminnasta yrityksissä ja laki yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisön laajuisissa yritysryhmissä. Esityksessä on otettu huomioon Suomea kansainvälisesti koskevat säännökset. Lakien säännöksissä pyritään korostamaan aikaisempaa enemmän yhteistoiminnan henkeä ja yksimielisyyteen pyrkimistä. Lain pyrkimyksenä on saada yhteistoiminnalle laaja-alaisempi sisältö.

Viime vuosina yt-menettelyllä on usein ollut paha kaiku. Suurimääräisiä irtisanomisia on kuulunut paljon eri puolilta Suomea. Uudessa laissa menettelyä pyritään muuttamaan siihen suuntaan, että yhteistoimintalaki ei olisi pelkkä irtisanomislaki. Irtisanomis-, lomauttamis- ja osa-aikaistamisneuvotteluissa pienissä 20—30 henkilön yrityksissä neuvotteluajanjakso on suuria yrityksiä lyhempi eli 14 päivää. Lain säännöksiä aletaan soveltaa pienissä 20—30 henkilön yrityksissä kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. Yhteistoimintamenettelyn soveltamisala kasvaa lakiesityksen mukaan yrityksiin, joissa työntekijöiden määrä säännöllisesti on vähintään 20. Tässä kohdin edetään suuntaan, jonka hyödyllisyydestä en ole täysin varma. Yt-lain henki on lisätä työnantajien ja työntekijöiden vuoropuhelua, joka jo nykyisellään on pienissä yrityksissä hyvä. Pahoin pelkään, että lain laajentaminen aiheuttaa ongelmia pienehköissä yrityksissä, jotka joutuvat lisäbyrokratian kanssa työskentelemään. Toivottavasti laista ei muodostu estettä pienyrityksille lisätyövoiman palkkaamiseen tai laki ei muutoin hankaloita yritysten toimintaa kohtuuttomasti.

Pienissä, alle 30 työntekijän yrityksissä on pystytty keskustelemaan yrityksen sisällä asioista jo nyt suurempia yrityksiä paremmin. Kyse ei siis ole työntekijäpuolenkaan kannalta ongelmasta, vaan ongelmat yt-lain soveltamisessa ovat olleet nimenomaan suurissa yrityksissä. Tämän vuoksi lain soveltamisalan laajentaminen oudoksuttaa.

Neuvottelut uudesta yt-laista ovat olleet ilmeisen hankalia. Lopputulokseen ei varmastikaan Suomen Yrittäjissä olla täysin tyytyväisiä. Tämä on tietysti luonnollista, koska lakia laajennetaan nimenomaan heidän tontilleen. Ilman vaikutusta ei varmasti ole myöskään se, että Suomen Yrittäjiä johtaa Eero Lehti, kokoomuksen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla. Vaalit lähestyvät, ja siksi asiassa on hyvä profiloitua. Uhkailu asian tiimoilta on kuitenkin kohtuutonta. Toisaalta neuvotteluissa on ollut mukana Elinkeinoelämän keskusliitto, jonka voi tulkita olevan kokoomusta lähellä. Käytävässä asiassa riitaa tuntuu siis olevan erityisesti kokoomuksen sisällä. Elinkeinoelämän keskusliitto katsoo edustavansa asiassa kaikkia yli 20 työntekijää työllistäviä yrityksiä. Mielestäni Suomen Yrittäjät 92 000 jäsenyrityksensä voimin olisi kuulunut neuvotteluprosessiin mukaan. Yritykset ovat hyviä työllistäjiä, ja pienissä yrityksissä on lähituntuma työ- ja paikallisoloihin. Suomen Yrittäjät pitäisi hyväksyä osaksi kolmikantaa.

Jotta myös toisen puolen eli työntekijöiden näkökulma asiassa tulisi esille, on heidän kannaltaan lähtökohtaisesti myönteistä, että lakia laajennetaan koskemaan pienyrityksiä. Kannattaa myös muistaa, että työntekijäpuolella on kyse siitä perusjoukosta, joka pitää osaltaan maata pystyssä yrittäjien kanssa.

Kolmikantamalli on toiminut Suomessa kohtalaisen hyvin. Talouskasvua ja työpaikkoja on luotu, ja työolot ovat sangen rauhalliset. Suurempia vastakkainasetteluja ei ole ollut laman jälkeen. Mallilla on siis etunsa. Kuitenkin uusi yt-laki tavallaan pönkittää nykyistä kolmikantaa.

Arvoisa puhemies! Laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Jotain viilaamista lakiin jäi, mutta päälinjat ovat hyväksyttävissä. Tosin mielestäni lakia ei tulisi soveltaa koskemaan 20—30 hengen yrityksiä, mutta yksimielisen neuvottelutuloksen pohjalta näin on todettu ja päätetty. Neuvotteluprosessiin olisin kaivannut yrittäjien ääntä paremmin kuuluviin.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Käydyssä keskustelussa päähuomio on kohdistunut tähän sinänsä ongelmaksi koettuun yt-menettelyn laajentamiseen 20 hengen yrityksiin. Ratkaisu on kuitenkin tehty kolmikannassa sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Tässä mielessä minusta nyt pitäisi pohtia, vieläkö ja mitä mahdollisuutta sitten jatkon osalta löytyy mahdollisiin helpotustoimiin. Hallitushan on päättänyt jo joka tapauksessa, että lain toimeenpanoa näiden osalta lykätään, neuvontaa lisätään ja myös seurantaa tehdään sitten tämän lain osalta.

Tässä keskustelussa on vaarana, että kokonaisuus hämärtyy, kun keskitytään yhteen sinänsä tärkeään yksityiskohtaan. Tosiasia on, että yhteistoimintalain uudistaminen on ollut tarpeen. Se on ollut suorastaan välttämätöntä. Se on hallitusohjelman mukaista. Nykyinen laki vuodelta 79 on jo monin osin vanhentunut, ja myös se on hämärtynyt tässä keskustelussa, että pääosaltaan ehdotus kuitenkin tuo parannuksia nykyiseen tilanteeseen. Minusta tämä on arvokas asia, ja toivoisi, että ei nyt hyvin suurta negatiivista vyörytystä tämän asian osalta synnytettäisi. Me tiedämme, että meillä Suomessa kolmikantamenettely on toiminut hyvin, kuten ed. Kettunen edellä totesi. Se on merkinnyt meille rauhallisia työoloja, maltillisia ratkaisuja, pitkäjänteistä talouden kehittämistä. Se on ollut kaikkien, koko yhteiskunnan etu. Mielestäni kyllä järjestäytyminen yhteiskunnassa on ollut tällä puolen turvaamassa sitä, että on kyetty pitkäjänteisesti asioita hoitamaan, ja toivon, että jatkossakin kyetään ja niin, että kaikki yrittäjätahot voivat olla osaltaan myös tässä työssä mukana.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pari pientä kannanottoa jo aiemmin puhutuista. Ensinnäkin ed. Paaterolle sanoisin, kun hän sanoi, että yrittäjät ovat sitä mieltä, että heidän hyväkseen ei ole mitään tehty: Minä taas olen kyllä vahvasti eri mieltä enkä ole kuullutkaan paljon moisesta, totta kai jonkun verran mutta hyvinkin vähän, ettei varmaan ole ihan huonolla tolalla asia.

Toiseksi taas ed. Särkiniemen kanssa minä olen sitten kyllä siitä tärkeästä asiasta aivan samaa mieltä, että yrittäjyyden kannustavuutta on hyvä lisätä.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Jag tycker att diskussionen kring samarbetslagen på sätt och vis har varit olycklig när man mest har talat om gränsen vid tillämpningen. Jag tror att det sist och slutligen var en god lösning som regeringen stannade för, där man beaktar småföretagen i gottgörelsebiten, att det är där som man kan ta hänsyn till dem. Och jag är glad att vi har fått det här förslaget hit.

Jag är också glad att det nämns i motiveringarna att man skall ta hänsyn till arbetstagarnas språk. Jag vill här säga att det här kan vara en fördel för såväl finsk- som svenskspråkiga någon gång i framtiden. Vi vet inte hur läget utvecklas.

På det sättet tycker jag att det är ett avgjort gott förslag och jag hoppas att vi genom den här behandlingen kommer bort ifrån det så att säga lite skämtsamma drag som har funnits genom samarbetslagen. Alla mina vänner som har varit föremål för förhandlingar brukar säga att det här bara uppskjuter det verkliga beskedet med x-antal veckor. Att vi får en verklig samarbetslag där honnörsorden för festtalen blir verklighet i kontoren och på verkstadsgolvet.

Arvoisa puhemies! Keskustelu näistä rajoista oli minun mielestäni vähän onnetonta, mutta luulen kuitenkin, että saavutettu järjestelmä, jossa huomioidaan pienyritykset hyvitysten määrässä, on huomattavasti parempi kuin se, että olisi muutettu joitakin muita soveltamisrajoja. Toivon, että voidaan saavuttaa todellinen yhteistyölainsäädäntö ja päästään siitä vähän naurunalaisesta tunteesta, mikä on joissakin tilanteissa saattanut olla. Voin viitata useaan ystävään, jotka väittävät vain, että nyt yhteistyöneuvottelut ovat käynnissä ja ne vain siirtävät sen lopullisen totuuden meidän kohtalostamme, siitä milloin me saamme sen tietää.

Olen myöskin iloinen siitä, että nyt voitiin toistaa ainakin perusteluissa sellainen kompromissi, jonka aikoinaan Pirkko Työläjärvi ja Carl-Olaf Homén loivat eli se, että myöskin työntekijällä on kielellisiä oikeuksia. Haluan vain sanoa, niin kuin olemme EU:ssa huomanneet, että tämä voi koitua myöskin suomenkielisten työntekijöiden eduksi joskus tulevaisuudessa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Puutun muutamaan kysymykseen, jotka täällä ovat nousseet esiin, esimerkiksi siihen, miksi tuo hyvitys on verotonta tämän esityksen mukaan, mikä on sen historia. Silloin aikanaan, kun se kirjautui verolliseksi, tämä tulkinta siitä, onko hyvitys verotonta vai verollista, tuli oikeuden päätöksellä, joka oli äänestyspäätös ja yhden äänen varassa. Sitä ei ollut aikaisemmassa lainsäädännössä selkeästi kirjattu, mutta silloin jo taustalla oli ollut ajatus, että se olisi hyvitys, se ei olisi palkkatuloa, vaikka se onkin sidottu kuukausipalkkaan, ja nyt, kun se on selkeästi euromääräinen eikä sidoksissa siihen, monenko kuukauden palkka maksetaan hyvityksenä, niin sitä kautta haluttiin selkiyttää myös tätä verottoman tulon merkitystä.

Sitten täällä on ikään kuin uutena rasitteena esitetty se, että pienissäkin yrityksissä pitää kertoa palkkatiedot. Näin on jo nykyisten työehtosopimusten mukaan kaikissa pienemmissäkin yrityksissä kuin pelkästään 20—30 työntekijän yrityksissä. Tämä on aivan normaali käytäntö eikä ole mikään uusi velvoite meidän todellisessa työelämässämme. Voisi sanoa, että yksi tausta, miksi tällaiseen on pyritty, liittyy työelämän, tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseen, koska silloin jos työyhteisössä voidaan katsoa, maksetaanko miehille ja naisille samasta työstä samaa palkkaa, se myös edistää näiden tavoitteiden eteenpäinviemistä.

Määräaikaisuudesta keskusteleminen ja informoiminen on valtaosassa työehtosopimuksia jo nyt olemassa, erityisesti palvelualoilla, ja siellä on tärkeää, että mietitään, miten määräaikaista henkilöstöä käytetään. Olen lukuisat kerrat kuullut tässä salissa niin oikealta laidalta kuin vasemmalta laidalta vaatimuksia sen eteen, että miksi määräaikaisista työsuhteista ei päästä eroon. Tämä on yksi väline, jolla voidaan tämän tyyppistä toimintaa edistää, että työvoimaa käytettäisiin järkevästi ja yhdessä voidaan myös pohtia — tämä ei velvoita siihen, mutta voidaan pohtia sitä — onko tarpeen käyttää määräaikaisuutta, voitaisiinko löytää muita työajan joustoja, jotka tulisivat vaikkapa työaikapankin kautta. Esimerkiksi Lapista löytyy hyviä esimerkkejä, että on opittu käyttämään uudenlaisia työaikamuotoja ja sitä kautta on pystytty purkamaan epätyypillisiä työsuhteita. Mutta koko lain idea on se, että normaali yhteistoiminta ja vuorovaikutus työyhteisöissä lisääntyisi, koska on selkeätä tutkittua näyttöä siitä, että se edistää sekä työn tuottavuutta että työn hyvinvointia työyhteisössä. Tästä ovat kyllä kaiken kokoiset yrittäjät hyvin samaa mieltä.

Toisaalta on ollut mielenkiintoista se, että on vaadittu, että tätä lakia ei saisi ulottaa tänne 20—30-yrityskenttään. Jos tästä laista putsattaisiin nämä pykälät pois, se tarkoittaisi sitä, että me purkaisimme tosi rankasti nykyistä lainsäädäntöämme. Me luopuisimme tilaajavastuusta näissä yrityksissä, me luopuisimme muutosturvasta näissä yrityksissä ja monesta muusta sellaisesta asiasta, joka tänä päivänä on normaalia yritystoiminnan yhteistyötä, ja se on mielestäni käsittämätöntä.

Toisaalta, kun nyt on nostettu esiin, että tämä ulottaminen 20 hengen yrityksiin nostaa työllistämisen kynnystä ja se tuo tällaisen rajan työelämään, niin silloin, kun meidän vanha lakimme on tehty ja kun sitä on käytetty ja tuo raja on ollut 30:ssä, kukaan ei ole puhunut, että tuo 30 hengen raja olisi työllisyyttä heikentävä ja että se olisi kynnys laajentua, vaikka kyseessä oli paljon byrokraattisempi ja hankalampi ja määrämuotoisempi lainsäädäntö.

Mutta sen sijaan tällä keskustelulla, mitä me käymme ja niillä peloilla, joita me lietsomme, me saatamme kyllä synnyttää näitä kynnyksiä. Sen takia olen itse varsin tyytyväinen siihen, että tässä ikään kuin hallituksen sisäisessä käsittelyssä päätettiin ottaa lisäaika näiden pienten yritysten kohdalla, koska itse huomasin, että valtaosassa siitä palautteesta ja niistä kansalaiskirjeistä, jotka minulle tulivat tämän lain kohdalla, oli virheellinen käsitys lain sisällöstä. Olen yrittänyt oikaista sitä niille yrittäjille, jotka minulle ovat kirjoittaneet, mutta ikävä kyllä tietenkään kaikki eivät ole kirjoittaneet.

Sen sijaan olemme puhuneet siitä, että kun tämä kenttä, johon tämä laajentuu, on yritysmääräisesti pieni, niin voidaan jopa poimia ne kyseiset yritykset, joita tämä laki tulee koskemaan ja suunnata tuota koulutusta ja tietoa nimenomaan näille yrityksille ja sen lisäksi hieman pienemmille yrityksille, joilla ehkä sitten on katteettomia pelkoja siitä, että laki tulisi heille hankalampana kuin se tosiasiassa onkaan. Mutta mielestäni on aivan normaalia, että työelämässä pitää edistää yhteistyötä ja onneksi suomalaiset yritykset ovat hieman myönteisempiä henkilöstön kanssa tehtyyn yhteistyöhön kuin tämän keskustelun perusteella voisi meistä poliitikoista uskoa.