Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön korkein virkamies Raimo Sailas on todennut, että Suomessa oltiin euroon mentäessä suorastaan lapsellisen hyväuskoisia, kun uskottiin, että kaikki noudattaisivat kasvu- ja vakaussopimuksen mukaista budjettikuria.

Sama hyväuskoisuus näyttää vaivaavan nykyistäkin hallitusta, kun se 2. maaliskuuta on mennyt hyväksymään uuden talousunionisopimuksen ja esittää sitä nyt eduskunnan hyväksyttäväksi. On täysin selvää, että kun sääntöjä rikkoo jokin suurista euromaista, ei niille kuitenkaan mitään rangaistusta langeteta jatkossakaan. Jälleen kerran Suomi noudattaisi sääntöjä mallioppilaan tavoin ja saisi siitä palkaksi maksaa sääntöjä rikkoneiden maiden pelastuspaketit. Kysynkin pääministeri Kataiselta, miksi Suomi on solidaarisuudesta muita euromaita kohtaan luovuttamassa budjettivaltaamme maamme rajojen ulkopuolelle, vaikka sopimus voitaisiin sen 14 artiklan mukaan saattaa voimaan ilman, että Suomi lähtee siihen mukaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tämä sopimus on tärkeä osa euroalueen vakautta, niin kuin nyt ollaan nähty. Takavuosina meillä oli kohtuullisen hyvät säännöt, mutta ne eivät olleet riittävän tiukkoja siltä osin, että sääntöjen noudattamatta jättäminen oli turhan helppoa.

Nyt näissä säännöissä nimenomaan haetaan muutosta siihen, että jokainen maa noudattaisi sääntöjä ja sääntöjen rikkominen on entistä vaikeampaa. Suomi tietysti toivon mukaan myös tulevina vuosina harjoittaa järkevää, vastuullista talouspolitiikkaa riippumatta siitä, minkälaisia sääntöjä EU:ssa on, mutta me haluamme varmistua myös siitä, että muut Euroopan maat ja erityisesti euroalueen maat toimivat samalla tavalla, koska jos eivät toimi, niin kuin tänä päivänä nähdään, siitä vaikeudet leviävät myös meille. Eli meidän mielestämme sääntöjen pitää olla sellaiset, että niitä voidaan noudattaa, ne ovat järkeviä ja vastuullisia ja ne tiukentavat talouskuria.

Arvoisa puhemies! Talousunionisopimuksella rajoitetaan Suomen eduskunnan budjettivaltaa siten, että Suomen julkinen sektori sitoutuu tekemään jatkossa enintään 1 prosentin rakenteellisen alijäämän.

Lisäksi sopimuksen hyväksyminen edellyttää EU-tuomioistuimeen joutumisen uhalla, että alijäämäsäännös kirjataan Suomen lakiin. Lakia ei käytännössä voida eduskunnan enemmistön toimesta jatkossa muuttaa, vaikka kyse olisikin vain tavallisesta laista, koska kansainvälinen sopimus sitoisi Suomea ja lain muuttamisesta seuraisi päätyminen EU-tuomioistuimeen. Jos te haluatte tällaisen poikkeuksellisen kansainvälisen sopimuksen hyväksyä, eikö se rehellisyyden nimissä edellyttäisi alijäämäsäännöksen kirjaamista Suomen perustuslakiin, kuten sopimuksessa neuvotaankin? Eikö ole väärin sitoa tulevien eduskuntien kädet yksinkertaisen enemmistön toimesta tavallisella lailla vain siksi, että sopimus saataisiin tässä ja nyt vietyä helposti ja vaivattomasti eduskunnassa läpi, kuten hallitus esittää?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvin kuvasitte tämän sopimuksen yhden kohdan, eli nyt siis sitoudutaan siihen, että yksikään euroalueen valtio ei saisi tehdä niin huonoa talouspolitiikkaa, että se johtaisi suurempaan kuin 1 prosentin rakenteelliseen alijäämään, ja minusta tämä tavoite on hyvä.

Minä en tiedä, minkä takia Suomen pitäisi tieten tahtoen pyrkiä siihen, että sekä Suomi että muut maat voisivat harjoittaa huonompaa talouspolitiikkaa, missä rakenteellinen alijäämä olisi suurempi. Eikös meidän tavoite ole se, että talous on vahva, eikä niin, että talous on heikko? Kyllä kai meidän suomalaisten, jotka olemme talouskuria paljon puolustaneet, pitää uskoa siihen, että me osaamme hoitaa omaa talouttamme niin, että rakenteellinen alijäämä on pienempi kuin 1 prosentti, mieluummin ylijäämäinen. Ja toisaalta minä haluan varmistua siitä, että kaikki euroalueen maat harjoittavat samalla tavalla vastuullista politiikkaa, jotta ne eivät aiheuta omalla toiminnallaan ongelmia meille suomalaisille.

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansa valitsee kansanedustajat sitä varten, että kansanedustajat päättävät budjetista ja laista.

Mikä järki on nyt siinä, että ennen kuin me voimme niistä päättää, teidän täytyy lähettää se budjetti Brysseliin nyökyteltäväksi ja hyväksyttäväksi? Minkälaista kansanvaltaa se sellainen on? Herranen aika, hyvät ystävät! Euroopan unioni on kuin talouden Talvivaara, samassa kunnossa on. Kreikka putoaa, Espanja ja Portugali ovat yleislakossa. Eikö kerta kaikkiaan tule mieleen, että tämä tukipolitiikka on huonontanut tilannetta eikä parantanut tilannetta?

Arvoisat pääministeri ja valtiovarainministeri! Te käytte kriisikokouksesta toiseen, se muistuttaa maallistunutta rippileiriä: nuotion ympärille kokoonnutaan ja lauletaan Kumbayaa, ja mikään ei muutu.

Hyvät ystävät, hyvät kollegat, hyvät ministerit! Onko Iso-Britannia ainoa maa, jolla on järki päässä, kun se ei tähän lähde, vai mikä Ison-Britannian motiivi on siinä, että se ei suostu tällaiseen talousunionisopimukseen, johonka ilmeisesti Suomen keskustakin on suostuvainen?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tuossa oli useampia kysymyksiä, mutta ihan tuohon, onko Iso-Britannia ainoa maa, jolla on järki päässä: minun mielestäni ei.

Sitten toinen kysymys, minkä takia sitoudutaan siihen, että Brysselissä komissio tarkistaa budjetin pitävyyden. Ensinnäkin tämän sopimuksen jälkeenkin kansalliset parlamentit hyväksyvät budjetit ja myös sen sisällön, se on ihan selvä asia. Mutta jos katsotaan, että meillä olisi ollut tähän mennessä tämmöinen ennakkotsekkaus, eli onko budjetti rakennettu pitävälle pohjalle eli se ei ole tämmöinen toiveiden tynnyri, että ajatellaan, että kasvu on 4 prosenttia, vaikka sitä toteumaa onkin vaikka 1 prosentti, onko budjetti terveellä pohjalla, me todennäköisesti olisimme pystyneet välttämään ainakin osittain tämän kriisin. Minä ainakin haluan tietää, että muiden eurooppalaisten maiden budjetit on rakennettu kestävälle pohjalle, jottemme joudu suomalaisina semmoiseen tilanteeseen, että holtiton toiveiden tynnyrin budjetti suistaa koko euroalueen pois raiteiltaan ja haittaa suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointiyhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! On jo nyt selvää, että Suomi pystyy, mutta kaikki jäsenmaat eivät pysty, noudattamaan tätä talousunionisopimusta. Mitkä ovat todelliset sanktiot niille maille, jotka rikkovat sääntöjä mutta eivät pysty edes maksamaan lainojaan vaan päinvastoin ylivelkaantuvat lisää ja vielä Suomen veronmaksajien vastuilla ja takuilla?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nämä sanktiot ovat sen kaltaiset, että valtio joutuu ensinnäkin liiallisen alijäämän menettelyyn. Sitä tapaa, miten tämä päätös tehdään, on kiristetty, eli siitä ei pysty luistelemaan pois yhtä helposti kuin aikaisemmin. Sitten tietysti sanktiot kiristyvät sitä mukaa, mikäli ei toimita silloin alkuun. Koroton talletus EU:n tilille saattaa muodostua ihan maksetuksi sakoksi. Eli näin tässä on näitä sääntöjä tiukennettu.

Arvoisa puhemies! Emu-kriteereitä ei noudattanut mikään muu maa kuin vain Suomi ja Luxemburg. Me tiedämme tämän kaikki.

No, nyt ollaan uutta rakenteellisen alijäämän kriteeriä ottamassa käyttöön. Jos se tuleekin hyvin tiukaksi sinänsä, että sitä pitää noudattaa, mutta itse se kriteeri, mitä se pitää sisällään, on erittäin epäselvä ja epämääräinen, se antaa kyllä Brysselille valtuuden todellakin johonkin sellaiseen toimintaan, mitä me emme oikein tiedä. Kyllä tavallisen kansanedustajan, niin kuin Pekkarisen, pitää ymmärtää, mitä se kriteeri pitää sisällään, (Naurua) ja minä uskon, että nyt tällä hetkellä me emme ainakaan sitä oikein ymmärrä.

Toinen kysymys pääministerille: kun kuitenkin tällä hetkellä oikeastaan kaikki kriisimaat syövät edelleenkin enemmän kuin tienaavat, kuinka kauan meidän pitää ensiksi maksaa niitten ylensyöntiä, ennen kuin sitten vasta sen jälkeen tätä teidän rakenteellisen alijäämän menettelyänne voidaan ottaa käyttöön?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Me suomalaisethan syömme enempi kuin tienaamme, onko se nyt tahtia 9 miljardia per vuosi. (Mauri Pekkarinen: Nämä ovat alle 3 prosentin!) Eli samanlaisia me olemme kuin kaikki muutkin, mutta toivon mukaan vain pääsemme tästä eteenpäin niin, että meille tulee talouskasvua, pidetään oma budjetti kurissa. Helppoa se ei tule olemaan meille suomalaisillekaan, mutta semmoinen terve nöyryys meille kaikille on ihan hyväksi.

Meillä on edessämme hyvin vaikeat ajat, todella vaikeat ajat. Emme tiedä vielä, minkälaisessa tilanteessa olemme ensi keväänä. Semmoinen ylimielisyys toisia maita kohtaan ja itsensä ylentäminen on kyllä ehkä tässä kaikkein vakavin sairaus, mihin me suomalaiset voimme sairastua.

Me olemme takavuosina hoitaneet talouttamme ihan hyvin, mutta se ei kerro yhtään siitä, hoidammeko sitä tulevina vuosina. Se meidän pitää itse vain osoittaa, että näin tehdään. Me emme ole siitä kenellekään muulle tilivelvollisia kuin suomalaisille, jotka haluavat uskoa tulevaisuuteen, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kun sanoitte, että mekin elämme yli varojemme, näinhän se on. Mutta me otamme omaan lukuun velkaa ja sitoudumme maksamaan sen takaisin. Nyt Euroopan kriisimaat ovat monet niitä maita, että ne eivät edes itse ota itselleen sitä velkaa, vaan se velka otetaan niille meidän muiden euromaiden lukuun, ja näin näillä näkymillä tulee kestämään vielä pitkään. Kysymykseni liittyi siihen, milloin te uskotte, että nämä maat pääsevät sillä tavalla kuivalle maalle, että niihin voidaan edes ruveta soveltamaan jossakin vaiheessa tätä rakenteellisen alijäämän menettelyä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Semmoinen asiavirhe täytyy korjata, että kyllä jokainen kriisimaa ottaa omaan lukuunsa sen lainan (Mauri Pekkarinen: Joo joo, mutta me maksamme sen!) ja me takaamme lainanottajan. Eli tämä on todella iso asia: ettei vaan nyt kenellekään, joka tätä kyselytuntia seuraa, jää semmoista virheellistä kuvaa, että vaikkapa Irlanti tai Portugali ottaisi toisten maitten lukuun lainaa, kerron, että se ei pidä paikkaansa. (Mauri Pekkarinen: Nyt on semantiikkaa!) Eli jokainen ottaa lainaa omaan piikkiinsä. Me takaamme niitä lainoja sen takia, että he eivät muuten sitä lainaa saisi.

Mitä tulee sitten tähän yleisempään osuuteen, niin kaikkein paras tapa päästä terveen talouden pohjalle on se, että me löydämme ratkaisut tähän eurokriisiin. Täällä on osa kansanedustajista sitä mieltä, että siihen ei tarvitse ratkaisua löytää, (Timo Soini: Se on löytynyt jo!) olennaista on vain, että rikotaan vielä enemmän. Aivan yhtä lailla viime hallituksessa kuin tässäkin hallituksessa kuitenkin halutaan katsoa vastuullisesti, että yritetään rikkoa mahdollisimman vähän ja pikemminkin löytää ratkaisuja ongelmiin. Ei riitä se, että listaa kymmenen ongelmaa mutta ei yhtään ratkaisua.

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui alkuun hyvin siitä, että ei pitäisi olla hallituksia, jotka rakentavat ohjelmansa toiveiden tynnyriksi tai tyhjän päälle tai joiden suunnitelmat talouden kurista pettävät. Valitettavasti, pääministeri Katainen, teidän oman hallituksenne ohjelma on toiveiden tynnyri ja rakennettu tyhjän päälle ja sen fundamentit ovat pettäneet. Ette ole onnistuneet kääntämään velkaantumista laskuun, työllisyys ei ole kehittynyt, kuten lupasitte, verotuloja ei ole kertynyt teidän toiveittenne mukaan, vaan joudutte tekemään lisää tasapainotustoimenpiteitä koko ajan.

Oletteko te, pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen, sitoutuneet itse itsellenne asettamiin tavoitteisiin saattaa Suomen talous kestävälle pohjalle?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut kääntämään velkaantumisen laskuun, ja niin kuin hyvin tiedätte, me olemme tehneet tässä reilun vuoden aikana päätöksiä noin 5 miljardin euron sopeutuksesta. Silloin kun se päätös on tehty, niin senhetkisen tiedon mukaan se on ollut riittävä velkaantumisen taittamiseen. Seuraavan kerran me tarkastelemme ensi keväänä tätä, riittävätkö nämä 5 miljardin euron leikkaukset ja veronkorotukset velkaantumisen taittamiseksi. Jos ne eivät riitä, niin sitten me teemme lisää. Jos ne riittävät, niin hyvä.

Tähän tietysti vaikuttaa olennaisesti se, löydämmekö me ratkaisun tähän euroalueen talouskriisiin. Jos emme löydä, tilanne on vakava, jos löydämme, tilanne on positiivisempi. Sen takia meidän pitää ponnistella sekä Suomen talouden tasapainottamiseksi että myös Euroopan alueen talouskriisin ratkaisemiseksi. Jos me vain olemme sitä mieltä, että ei kannata Euroopassa tehdä mitään, kunhan vain rikotaan lisää, niin silloin me tiedämme, että Suomi velkaantuu vielä nykyistä nähtyä huomattavasti lujempaa tahtia. Eli sen takia hallitus haluaa ratkaista sekä Suomen velkaantumisen että siihen olennaisesti kuuluvan Euroopan taloustilanteen.

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tästä kriisistä opitaan. Se, että ei pidetty sopimuksista kiinni, oli keskeinen osa kriisiä, ja nyt tehdään sopimus, josta on pidettävä kiinni tai sitten joutuu tuomioistuimeen ja maksaa sakot ja lopulta pitää sopimuksesta kiinni.

Mutta toinen samanlainen läksy pitää oppia: (Timo Soini: EU:ko meidät tuomitsee?) Ei ollut kysymys vain siitä, että ei pidetty taloussopimuksesta kiinni. Oli myös kysymys siitä, että valehdeltiin vääriä talouslukuja. Oli kysymys siitä, että rahoituslaitokset valehtelivat lukujaan, stressitestit eivät onnistuneet, tietoja pimitettiin, vääriä tietoja annettiin, ja sen takia osa EU-maista ja komissio katsoo, että tämän kurisopimuksen lisäksi tarvitaan toinen kurisopimus korruptiota vastaan, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion puolesta ja että samalla tavalla myös rule of law’ta rikkovat jäsenmaat joutuisivat vastaisuudessa vastaamaan asioista viime kädessä EU-tuomioistuimessa, jotta jatkossa me voimme luottaa siihen, että valtiot puhuvat totta sekä toisilleen että Brysseliin, sekä europarlamentille että kansallisille parlamenteille. Mikä on Suomen hallituksen rooli tässä rule of law -prosessissa, jotta tämän hyvän sopimuksen lisäksi saamme vielä toisen hyvän sopimuksen, jolla kitketään valehtelu, korruptio ja huono hallinto EU:n jäsenmaista?

Pääministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Mehän tuemme kaikkea tämmöistä, olemme aina tukeneet ja tuemme myös jatkossa, koska, niin kuin edustaja Brax totesi, erityisesti yhden eurojäsenmaan kohdalla on ollut tietoista asioitten vääristelyä ja lukujen muuntelua, eli niitten talouslukujen muuntelua, joiden varassa olemme seuranneet, kuinka tämän maan talous kehittyy. Olemme seuranneet siis vääriä lukuja sen takia, että tämän maan viranomaiset ovat niitä tahallaan vääristelleet ja tuottaneet vääriä lukuja, ja tätä ei voi yksinkertaisesti enää tapahtua. Tämän kyseisen maan eli Kreikan lukuja vääristelleet tahot ovat nyt oikeudessa Kreikassa ja saavat sieltä sitten kansallisen tuomion toimistaan, mutta se ei nyt enää helpota. EU-tasolla läpinäkyvyys, hyvä hallinto, oikeusjärjestelmän luotettavuus ja pitävyys ovat aivan keskeisiä arvoja. Eihän demokratiaa ja markkinataloutta, tämmöistä arvoyhteisöä, voi edes kuvitella ylläpidettävän, elleivät nämä perusfundamentit ole kunnossa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri otti esiin Kreikan tässä juuri äsken, ja nythän on kutsuttu ensi viikolla koolle ylimääräinen euroryhmä käsittelemään tätä Kreikan tilannetta, ja on käynyt ilmi, että ei Kreikka ole kyllä juurikaan edennyt taloutensa tasapainottamisessa, vaan ne toiveet ja tavoitteet, jotka Kreikalle on asetettu, ovat jääneet toteutumatta. Siellä kysytään nyt joko lisää aikaa Kreikalle tai lisää rahaa. Aikooko hallitus myöntyä uusiin helpotuksiin Kreikalle vai olisiko aika etsiä uusia vaihtoehtoja? Kannattaako tätä tukipakettilinjaa Kreikan suhteen enää ylipäätänsä jatkaa?

Olisiko, arvoisa puhemies, jo korkea aika selvittää, voisiko Kreikan hallitulla tavalla irrottaa euroalueesta? Se ei varmaan ole helppo tie, mutta se kenties voisi pidemmällä tähtäimellä luoda Kreikalle uuden alun ja uuden mahdollisuuden, ja toisaalta me muut pääsisimme siitä irti, että joudumme rakentamaan uusia tukipaketteja vuosi toisen jälkeen. Olisiko tämmöinen vaihtoehto mitenkään harkittavissa hallituksen mielestä?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! On totta, että tällä viikolla euroryhmässä emme pystyneet vielä tekemään päätöksiä seuraavan lainaerän — joka on siis osa viime keväänä sovittua Kreikan toista lainaohjelmaa — maksamisesta Kreikalle.

Olen kyllä eri mieltä edustaja Kaikkosen kanssa siitä, etteikö Kreikka olisi tehnyt uudistuksia omassa taloudessaan. Kyllä Kreikka ja kreikkalaiset ovat tehneet paljon. Ainakin itse arvostan suuresti myös niitä päätöksiä, joita Kreikan parlamentissa ajettiin läpi viime viikolla, ja oikeastaan viime päivinäkin, hyvin vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Jos katsomme tavallisia kreikkalaisia, niin kyllä he ovat tällä hetkellä erittäin kovilla.

Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Kreikan pitäisi tehdä enemmän, ja aina sopimuksessa on kaksi osapuolta, ja on tärkeää, että Kreikka tekee ja toimeenpanee myös ne päätökset, joita tuohon toiseen lainaohjelmaan sisältyy, ja tästä jatkamme tiistaina keskustelua kuten myöskin siitä, tarvitseeko Kreikka kaksi vuotta lisäaikaa tuon uudistusohjelmansa toimeenpanemiseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tarvitsee. Mutta Suomen kanta on ollut se, että tuon ohjelman toimeenpanemiseen ei pidä antaa lisää rahaa. Eli lisäaikaa kyllä, mutta ei lisää rahaa.

Arvoisa puhemies! Palaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen eli kysymykseen talousunionisopimuksesta. Sehän on täällä eduskunnassa tällä hetkellä käsiteltävänä. Kolme valiokuntaa käsittelee sitä, ja uskon, että eduskunta pääsee siihen hyvin yksityiskohtaisesti kiinni, ja sen jälkeen sitten palaamme näihin kysymyksiin.

Minusta tässä on kysymys jälleen kerran siitä, että vähemmän huulenheittoa ja enemmän tekoja. Eli kysymys on siitä, että kun me itse hoidamme ja pyrimme hoitamaan taloutemme hyvin, niin vaadimme tätä myös muilta. Tämä on yksi keino tässä työkalupakissa. Kysyn nyt kuitenkin pääministeriltä vielä sitä, kun tämä tähtää tulevaisuuteen, se ei ratkaise tämän hetken ongelmia ja meillä on Euroopassa erittäin isoja ongelmia kasvun aikaansaamisesta, työllisyyden parantamisesta, ylipäätänsä ihmisten elämäntilanteen parantamisesta erityisesti näissä kriisiytyneissä maissa: mitä keinoja tämän tilanteen helpottamiseksi hyvin pikaisesti on yhteisesti Euroopan unionilla?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Myller hyvin kuvasi tämän talousunionisopimuksen. Se olisi ymmärrettävämpi, jos sitä kutsuisi sen sisällön mukaisella nimellä talouskurisopimus. Se on sopimus, jossa listataan terveen taloudenpidon säännöt ja myös keinot, miten sitten toimitaan, jos joku maa ei niitä sääntöjä noudata. Suomi on itse asiassa jo pidemmän aikaa ollut ajamassa tätä sopimusta, joten olisi se nyt omituista, että me nyt tässä vaiheessa sitten sanoisimme, että ei vaineskaan, ei me sitä omalle kohdalle haluta. Me olemme halunneet Eurooppaan vahvempia sääntöjä, vahvempaa talouskuria ja myös sanktiointijärjestelmiä niitä maita kohtaan, jotka edes kuvittelevat, etteivät enää eläisi sääntöjen mukaisesti.

Miten tässä hetkessä voitaisiin tätä talousahdinkoa lieventää? Ihan yksinkertaisesti — niin tutulta kuin tämä kuulostaa — kaikkein suurin yksittäinen teko, jolla työpaikkojen lisäys ja verotulojen kasvu lähtisivät liikkeelle on se, että me saisimme poistettua pöydältä huolen euroalueen hajoamisesta. Se huoli on nyt huomattavasti pienempi kuin se oli vielä muutama kuukausi sitten, mutta edelleen muutamien maiden heikon taloustilanteen johdosta meitä epäillään. Jos me pystymme tekemään semmoisen eurooppalaisen ratkaisun, joka takaa, että erityisesti suuret taloudet pysyvät markkinoilla eivätkä kaadu, niin se todennäköisesti kääntäisi talouskasvun hanikat kaakkoon (Puhemies koputtaa) ja toisi lisää työpaikkoja eri puolille Eurooppaa.