Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä esitys liittyy erittäin tärkeään kokonaisuuteen koskien terveydenhoitohenkilöstön, erityisesti lääkärien, riittävää määrää. Lääkäripulaa podetaan tällä hetkellä monissa terveydenhoidon yksiköissä, ja sen on ennakoitu edelleen pahenevan tulevina vuosina väestön ikääntyessä, terveydenhoitopalvelujen kysynnän kasvaessa ja myös terveydenhoitohenkilöstön jakaantuessa alueellisesti epätasaisesti. Lääkärikoulutuspaikkojen lisääminen toimii pitkällä viiveellä pitkän koulutuksen vuoksi, minkä takia tarvitsemme entistä enemmän muualla lääkärikoulutuksen saanutta työvoimaa.

Nyt käsiteltävän lakiesityksen tarkoituksena on eräiltä osin raivata esteitä ulkomailla lääkärikoulutuksen saaneiden työllistymiseltä Suomessa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi erikoissairaanhoitolakia siten, että sairaanhoitopiiriä tai terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle tai kuntayhtymälle voitaisiin suorittaa korvauksia myös kustannuksista, jotka aiheutuvat ulkomailla lääkärin tai hammaslääkärin perustutkinnon suorittaneiden, Euroopan talousalueeseen kuulumattomien valtioiden kansalaisten sairaalassa tai terveyskeskuksessa suorittamasta palvelusta. Muutoksilla pyritään helpottamaan näiden ulkomailla koulutuksen saaneiden lääkäreiden harjoitteluun pääsemistä.

Käytännössä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää ulkomailla koulutuksen saaneelle lääkärille luvan toimia Suomessa. Lääkärin pätevyyden selvittäminen on järjestetty siten, että hyväksyttävän perustutkintotodistuksen esittämisen, kielitaitotodistuksen hankkimisen ja noin kuuden kuukauden julkisen terveydenhuollon laitoksessa tapahtuneen harjoittelun jälkeen hakija pääsee osallistumaan Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan järjestämään kuulusteluun. Kolmiosaisen kuulustelun läpäisemisen jälkeen Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää rajoitetun toimiluvan julkisyhteisön laitoksessa toisen johdon ja valvonnan alaisena tapahtuvaa työskentelyä varten. Kahden vuoden kuluttua voidaan myöntää laaja toimilupa.

Harjoittelupaikkoja ulkomaisten lääkärien on kuitenkin ollut suhteellisen vaikea saada, ja tämä on muodostunut monesti pullonkaulaksi. Nimittäin sairaalat eivät palkkaa kovin mielellään ulkomaalaisia harjoittelijoita eivätkä myöskään ota useita harjoittelijoita samanaikaisesti, sillä harjoittelijan ohjaus ja valvonta vaatii vakinaisen, entuudestaankin tiukoilla olevan henkilökunnan resursseja. Muutoksen, jota nyt käsittelemme, eli suoran valtion tuen ulkomaalaisten harjoittelijoiden ohjauskuluihin on tarkoitus helpottaa omalta osaltaan tilannetta. Harjoittelua vaaditaan käytännössä kuusi kuukautta, mutta poikkeustapauksissa harjoittelu voi kestää kahdeksankin kuukautta, erityisesti silloin kun kuulustelujen läpäiseminen on edellyttänyt useita yrityksiä.

Valiokunta kiinnitti tässä yhteydessä huomiota myös siihen ongelmaan, että kuulustelua pidetään yleisesti ottaen hyvin vaativana. On tietysti potilaiden etu, että vaaditaan paljon, mutta käytännössä tenttiä on ollut aika vaikea saada läpi. Tästä syystä on todettu, että monet kuulusteluihin osallistuvat lääkärit hyötyisivät valmentavasta koulutuksesta, valmennuskursseista, joita on järjestetty toistaiseksi kokeiluluontoisesti työvoimahallinnon rahoittamina.

Valiokunta kiinnitti kannanotossaan huomiota siihen, että on perusteltua edistää ulkomailla koulutuksen saaneiden lääkäreiden saamista ammatin harjoittamisoikeuden piiriin, minkä vuoksi valmennuskoulutuksen säännönmukainen järjestäminen tulisi turvata huolehtimalla sen rahoituksen jatkuvuudesta. Valiokunta teki myös muutoksen pykälän 3 momenttiin ja muotoili sitä siten, että niissä tapauksissa, joissa Terveydenhuollon oikeusturvakeskus edellyttää yli kuuden kuukauden harjoittelua, korvausta voitaisiin jatkaa tarvittaessa pidempäänkin kuin vain puolen vuoden ajalta.

Näiden Eta-maiden ulkopuolelta tulevien lääkärien tai hammaslääkärien taustoista sen verran, että vuosittain näitä lääkäreitä tulee noin 50, valtaosa Venäjältä ja Virosta, yksittäisiä muistakin maista. Tällä hetkellä rajoitetulla lääkärin ammatinharjoittamisluvalla toimii maassamme 77 henkilöä. Suurin osa näistä lääkäreistä sijoittuu terveyskeskuksiin perusterveydenhuoltoon ja pienempi osa erikoissairaanhoidon palvelukseen. Valitettavasti näistäkin lääkäreistä merkittävin osa sijoittuu Pääkaupunkiseudulle ja muualle Uudenmaan alueelle. Jonkin verran heitä on sijoittunut Itä- ja Kaakkois-Suomeen, mutta länsirannikolle ja Pohjois-Suomeen, missä lääkäripula on polttavin, on heitäkin toistaiseksi sijoittunut aika vähän.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on noin 15 000 työikäistä lääkäriä eli lääkäri 350:tä asukasta kohden. Määrä vastaa läntisten teollisuusmaiden keskitasoa, mutta on väestöön suhteutettuna Pohjoismaiden alhaisin.

Lääkärit sijoittuvat alueittain epätasaisesti. Käytännössä yliopistosairaaloissa ja yliopistosairaalapaikkakunnilla ei ole lääkäripulaa, mutta muualla maassa on, niin kuin ed. Räsänenkin esitti, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa ja myöskin ilmeisesti Kymenlaaksossa. Eilen ilmestynyt sanomalehti Karjalainen käsitteli Pohjois-Karjalan lääkäripulaa ja totesi, että vain erikoissairaanhoitopiirin ylläpitämän sairaalan hyvä maine on toistaiseksi taannut sen, että siellä on vain puolenkymmentä erikoislääkärin virkaa täyttämättä.

Tuorein käytettävissäni oleva luotettava selvitys on terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan pari vuotta vanha selvitys tästä tilanteesta. Sen mukaan terveyskeskuslääkäreiden viroista 10 prosenttia oli — siis silloin kaksi vuotta sitten — täyttämättä niin, että virassa ei ollut edes sijaista. Tilanne voi olla nyt pahempikin. Vastaavasti erikoissairaanhoidosta puuttui 550 erikoislääkäriä ja paristakymmenestä erikoistumisvirasta viranhoitaja.

Lääkärien valmistuminen vähenee vielä ainakin 2—3 vuoden ajan samanaikaisesti, kun väestön ikääntyminen edellyttäisi toisenlaista kehitystä. Lääkäreiden ikärakenne on sellainen, että vuoden 2003 jälkeen poistuma kasvaa ainakin 10 vuoden ajaksi noin 300 lääkäristä, minkä suuruinen poistuma nyt on.

Maassamme on eri syistä täysin muissa tehtävissä tai työmarkkinoiden ulkopuolella työttöminä todennäköisesti satoja Etan ulkopuolella koulutettuja lääkäreitä. Terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi erityisestä syystä ja määrääminsä ehdoin, ehdoin, joita ed. Räsänen kuvasi, myöntää heille hakemuksesta luvan lääkärinammatin harjoittamiseen Suomessa. Käytännössä Etan ulkopuolella lääkärintutkinnon suorittaneiden on vaikea läpäistä ilman tukitoimia opintokokonaisuuksia, jotka ovat heille Suomessa myönnettävän ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksenä.

Vaikka lääkärinoikeuksia hakevalla olisi erinomaiset lääketieteelliset tiedot ja kielitaito harjoittaa ammattiaan, pelkän itseopiskelun kautta tapahtuva pätevöityminen ei ole käytännössä mahdollista. Paradoksaaliseksi nyt vallitsevan tilanteen on tehnyt se, että terveyskeskustyön tuntemus on suoritettavan opintokokonaisuuden osa-alue, mutta käytännössä ammatinharjoittamisoikeuksia hakevalla ei ole mahdollisuutta tutustua terveyskeskustyöskentelyyn ilman, että hän olisi suorittanut tämän opintokokonaisuuden. Siis edellytetään opintokokonaisuutta, johon hänellä ei nyt vallitsevassa tilanteessa ole mahdollisuutta.

Tein runsas vuosi sitten tätä asetelmaa koskevan kirjallisen kysymyksen yhdessä ed. Lauri Kähkösen kanssa ja sain siihen viime vuoden syyskuussa päivätyn vastauksen. Vastauksessa todetaan muun ohessa, että sairaalat ja terveyskeskukset eivät palkkaa mielellään ulkomaalaisia harjoittelijoita, sillä harjoittelijanohjaus ja -valvonta vaatii vakituisen henkilökunnan resursseja, aivan niin kuin ed. Räsänen edellisessä puheenvuorossa kuvasi. Juuri siihen tässä lakiesityksessä nyt etsitään ratkaisua.

Kuriositeettina mainittakoon, että saamani vastaus päättyi hämmästyttävästi niin, että siinä halutaan huomauttaa kysyjille, ed. Kähköselle ja minulle, että on eettisesti kyseenalaista alkaa houkutella lähialueilta lääkäreitä Suomeen, koska heitä tarvitaan siellä, missä he nyt ovat.

Tätä taustaa vasten on pantava tyydytyksellä merkille, että kuluneen vuoden aikana ajatukset ovat muuttuneet. Kysymys ei, niin kuin alussa totesin, todellakaan ole lääkäreiden houkuttelemisesta tänne, vaan täällä jo olevien lääkäreiden työllistämisestä ja heidän ammattitaitonsa ottamisesta käyttöön.

Tämä esitys on syytä hyväksyä valiokunnan esittämässä muodossa, siis niin kuin ed. Räsänen valiokunnan työn tulosta kuvasi, että jos harjoitteluaika on pidempi kuin kuusi kuukautta, se pitää myöskin korvata, jos vaaditaan pidempää harjoitteluaikaa. Kun ihmisten liikkuvuus on lisääntynyt, tämän lakimuutoksen ei pidä olla tämän kehityssuunnan lopullinen ratkaisu.

Anu  Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun edellä ed. E. Kanerva toi esille, että hän oli tehnyt kirjallisen kysymyksen asiasta noin vuosi sitten, samoin myös minä kysyin tätä asiaa ehkä puolitoista vuotta sitten. Silloin vastaus oli kyllä erittäin tyly ja annettiin ymmärtää, että maahanmuuttajalääkäreitä on yksinkertaisesti niin vähän, että ei heistä ole ratkaisemaan Suomen lääkäripulaa. Käsitykseni mukaan heitä on edelleenkin noin 200, jotka ovat saaneet omassa maassaan lääkärikoulutuksen ja totta kai tarvitsevat täällä meidän maassamme täydennyskoulutusta ja kielikoulutusta pystyäkseen toimimaan meillä terveydenhuoltotyössä. Mielestäni on oikein, että valtiovalta on vihdoin tehnyt konkreettisen esityksen, jolla helpotetaan maahanmuuttajalääkäreiden pääsyä mukaan työelämään.

Tämän vuoden alussa Lääkäriliiton, Uudenmaan te-keskuksen ja Helsingin yliopiston aloitteesta aloitettiin täydennyskoulutus lähinnä Eta-alueen ulkopuolelta tulleille maahanmuuttajalääkäreille. Käsitykseni mukaan ongelma siinä on ollut se, että kun esimerkiksi minun kotiseudullani on noin 10—15 Venäjältä tullutta lääkäriä, he kokevat opintososiaaliset kysymykset hyvin ongelmallisiksi; miten perheellinen ihminen lähtee tänne kouluttautumaan useaksi kuukaudeksi. Katsoisin, että maahanmuuttajalääkäreiden koulutusta tulisi pystyä järjestämään myös muualla kuin Pääkaupunkiseudulla, tentittäköön sitten ne loppukuulustelut vaikka Tampereen yliopistoon.

Vielä haluaisin ottaa toisen näkökulman tähän. Kun maahanmuuttajalääkärit työskentelevät terveyskeskuksissa, hehän ovat mitä parhaimpia suvaitsevaisuuskasvattajia suomalaisessa yhteiskunnassa: opimme paremmin tuntemaan ja hyväksymään vieraasta kulttuurista tulleita ihmisiä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä asiassa on edetty oikeaan suuntaan ja minusta tämä on hyvä asia. Ed. E. Kanerva kuvasi ihan oikein, miten tämä asia on.

Itsekin selvitin erään venäläisen lääkärin mahdollisuutta tulla Suomeen vahvistamaan kielitaitoaan. Siinä törmättiin niihin vaikeuksiin, mitä asenteellisella puolella meillä Suomessa oli vielä vähän toista vuotta sitten. Tälle lääkärille ei myönnetty suomalaisten viranomaisten toimesta — venäläiset eivät niinkään jarrutelleet sitä asiaa — lupia siihen, jotta tämä ihminen olisi voinut tulla tavalliseen työhön, koska hänellä ei lääkärinpaikkaa ollut ja sinällään se työ vaatisi vähän pätevöitymistä Suomessa meidän normiemme mukaan.

Tämä ihminen on tulossa huoltoasemalle myyjäksi ja sieltä kautta pääsisi suomalaiseen yhteiskuntaan vähän paremmin tutustumaan. Meidän viranomaisemme totesivat, että tämä ei oikein sovi sen takia, jotta Venäjällä tarvitaan omia lääkäreitä, ja tämän tyyppisiä lupia ei pitäisi myöntää.

Asia tosin hoitui ja tällä hetkellä tämä ihminen on Suomessa kieltä oppimassa ja työssä. Tuntuvat tulevaisuudensuunnitelmat olevan sellaiset, että ilmeisesti tulee Suomeen jäämäänkin, sikäli kuin saa riittävät luvat.