3) Hallituksen esitys laiksi valtion eläkelain 98 §:n
muuttamisesta
Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 mittavan eläkeuudistuksen
keskeisiä muutoksia aikaisempaan oli se, että koko
työura otetaan huomioon eläkettä laskettaessa
18 ikävuodesta lähtien. Vanhuuseläkeiän
päässä tuo ikä muutettiin joustavaksi
aikavälillä 63—68 ikävuotta.
Varhaiseläkkeiden ikärajoja nostettiin, ja yksilöllisen varhais-
ja työkyvyttömyyseläkkeen poisto kokonaan
sekä eliniän pitenemisen vaikutus elinaikakertoimen
kautta tulivat otetuiksi huomioon eläkkeen määrässä.
Kun meillä on joitakin ammattiryhmiä, joihin nämä yleiset
periaatteet eivät vaivatta olleet mahdollisia soveltaa,
niin meillä on käsittelyssämme esitys
valtion eläkelain 98 §:n muuttamisesta,
jossa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sotilaseläkkeissä elinaikakerrointa
niin, että sitä sovellettaisiin karttuneeseen
vanhuuseläkkeeseen eikä enimmäismäärällä rajattuun
eläkkeeseen. Lain voimaantulosäännöksessä ehdotetaan
säädettäväksi siitä,
että elinaikakerrointa ei sovellettaisi sellaiseen sotilaseläkkeeseen,
johon oikeus on syntynyt ennen vuotta 2010. Laki on tulossa voimaan
tulevan vuoden alusta, ja valiokunta esittää,
että tämä laki hyväksyttäisiin muuttamattomana.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksella eläkemenojen
tulevaa kasvua pyritään hillitsemään.
Etenkin vuodesta 2010 alkaen vaikuttava elinaikakerroin säätelee
eläkemenoa sen mukaan, miten odotettavissa oleva elinikä kehittyy.
Tuolloin aikanaan, kun lakia säädettiin, valiokunta
ja eduskunta päättivät lausuman kautta,
että elinaikakertoimen vaikutus tulee selvittää.
Ja tämän selvitystyön perusteella me
olemme muutama kuukausi sitten säätäneet
lain, jossa työkyvyttömyyseläkkeitä tuo
elinaikakerroin ei koske, ja nyt vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi
sotilaseläkkeiden osalta. Ehdotus on yhdenmukainen muihin
työeläkelakeihin tehtyjen muutosten kanssa noin
muutoin.
Sotilaseläkejärjestelmän erityispiirteenä on pakolliseen
eroamisikään ja palvelusaikaan perustuva vanhuuseläkeoikeus.
Sotilaalla ei ole pakollisen eroamisikäjärjestelmän
vuoksi mahdollisuutta jatkaa palvelustaan eroamisiän jälkeen eikä näin
kompensoida elinaikakertoimen vaikutusta eläkkeeseen eikä muutoinkaan
pidentää työuraansa. Tämä siis
voimassa olevan lainsäädännön
mukaan. Ja tässä on kohta, jonka vuoksi on keskeistä se,
että kun tämä laki hyväksytään, niin
kuin valiokunta mietinnössään toteaa,
puolustusministeriössä parhaillaan oleva työ,
jossa pakollisten eroamisikien joustavoittamiseen liittyviä selvitystyötä tehdään,
pitää tehdä pikaisesti, ja sosiaali-
ja terveysvaliokunta näkee, että tuota työtä on
kiirehdittävä.
Aloitin puheenvuoroni sillä, että me olemme säätäneet
vuonna 2003 vuonna 2005 voimaan tulleen eläkelainsäädännön,
jonka yleiset periaatteet eivät kaikkien ammattiryhmien
osalta ole vaivatta sovellettavissa. Ja sotilaseläkkeiden osalta,
kun kyse on paljosta muustakin kuin pelkästä eläkepolitiikasta,
toistan aiemmin sanomaani niiltä osin, että tuota
selvitystyötä, joka puolustusministeriössä on
menossa, tulee kiirehtiä.
Totean senkin tähän loppuun, että ensinnäkin valiokunnan
mietintö on yksimielinen ja toisaalta on aivan selvää,
että kun eläkelakeja valmistelee eduskunnassa
sosiaali- ja terveysvaliokunta, niin meidän näkökulmamme
on sitten kuitenkin ensisijaisesti eläkepoliittinen.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Anteeksi, jäin niin haltioituneena
kuuntelemaan valiokuntamme puheenjohtajan puhetta, että unohdin,
että omani oli seuraavana.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa todella mietinnössään,
että eroamisikärajojen avulla hallitaan sotilashenkilöstön
ikärakennetta maanpuolustuksen kokonaisuutta ajatellen
sekä — mikä tärkeää — tuetaan
sotilaskoulutetun reservin muodostumista. Tämä laki
liittyy nimenomaan yleisten eläkelakien, sotilaseläkejärjestelmän
ja maanpuolustuskyvyn yhteensovittamiseen.
Arvoisa puhemies! Sotilaseläkkeissä on, kuten
puheenjohtajamme Rehula juuri sanoi, eroa-vaisuuksia tavallisiin
eläkelakeihin verrattuna. Nämä eroavaisuudet
tuntuvat eläkemäärässä itse asiassa
nimenomaan kadettiupseerien kohdalla, jotka saavat eläkekertymän
aloittavan virkanimityksen vasta vanhempina, 23—27-vuotiaina, verrattuna
aiemmin työuran aloittaneeseen aliupseeritasoon.
Arvoisa puhemies! Vaikka jo 2005 silloinen puolustusvaliokunta
lausui, että uranaikaisen eläkekertymän
vajaaksi jäädessä olisi suotavaa, että pääesikunta
suhtautuisi myönteisesti työntekijöiden
haluun jatkaa työtehtävissään
pakollisen eroamisiän jälkeenkin laissa rajatun
ajan, on hakemuksiin suhtauduttu nihkeästi, mikä on
ristiriidassa yleisen työuria pidentävän
tahtotilan kanssa.
Eläköitymisessä on myös
toinen puoli. Kuvitelkaamme, että Puolustusvoimien aktiivivirassa työskentelevä henkilöstö
jatkaa
työtehtävissään pysyen entisissä viroissaan
pakollisen eroamisiän jälkeen, vaikkapa työurien
pidentämisen yhteydessä esiin tulleeseen 68 ikävuoteen
asti. Sotilasuran palkkataso on riippuvainen virkanimityksistä.
Ylempien sotilasvirkojen määrä on suhteellisen
vähäinen, mistä syystä suurella
osalla sotilasvirassa olevista ura ja samalla palkkakehitys jää tasolle,
joka ei varsinkaan noususuhdanteessa houkuttele hakeutumaan sotilasuralle,
varsinkin kun korkeakoulutasoinen sotilaskoulutus ja myös
teknologiset ja johtamistaidolliset opinnot antavat hyvän
pohjan hakeutua paremman palkkauran ja samalla myös paremman
eläkkeen mahdollistavalle siviilityöuralle.
Kehittyvän ja kansainvälistyvän tieto-
ja sotilasteknologian sekä kielitaitovaatimusten lisääntymisen
takia on kuitenkin voitava turvata puolustus- ja rajavalvontauralle
jatkossakin motivoituneita ja fiksuja nuoria. Muuten puolustuspoliittinen
uskottavuutemme, toimintakykymme ja kansainvälinen yhteistyö on
aidosti vaarassa. Puolustuskykyyn ei riitä yksiköiden
työhyvinvoinnin lisääntyminen eivätkä pelkät
määräykset fyysisen kunnon ylläpitämisestä eivätkä sotilaskotien
kuitupitoiset munkit; tarvitsemme Puolustusvoimiin, rajavartiointiin
ja poliisiin myöskin työehdot, jotka osaltaan
tekevät niille aloille houkuttelevia työpaikkoja,
joilla maamme kansalaisturvallisuus taataan jatkossakin.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys
siitä, että säädetään
poikkeus tuohon elinaikakertoimeen niin, että sitä ei
sovellettaisi sellaiseen sotilaan vanhuuseläkkeeseen, johon
oikeus on syntynyt ennen vuotta 2010. Nyt oli vaarana se, että kun
noin 480 viranhaltijaa saavuttaa eläkeiän, olisi
ollut massalähtö edessä. Siksi tässä pyrittiin
kiirehtimään, koska suuri upseeri- tai aliupseeripoistuma
yhdellä kertaa olisi tuonut melkoiset haasteet. Olen erittäin
tyytyväinen, että tällainen sopu tässä saatiin
syntymään. Siitähän pitkään
väännettiin tuolla puolustusministeriössä kättä,
mutta tämä on hyvä tällä hetkellä ja
takaa sen, että halukkaat voivat vielä jatkaa palvelua
ja niin, että tuo elinaikakerroin ei vanhuuseläkettä sillä tavalla
leikkaa.
Kuitenkin tuo selvitystyö siitä, että Puolustusvoimilla
olisi halutessaan mahdollisuus jatkaa myöskin sotilasvirassa
palvelevien palvelusaikaa niin että syntyisi riittävä eläke,
on erittäin toivottava. Vaikka tavoitteena on saada myöskin
reserviin riittävä sotilashenkilöstö,
niin elinajan piteneminen ja kunnon kehittyminen mahdollistavat
sen, että meillä on myöskin reservissä sittenkin
kohtuullisen hyvin varsinaiset sodanajan tehtävät
hoitavia sotilaita.
Toteaisin, että parhaillaan puolustusvaliokunnassa
valmistellaan jo erästä lakia, jossa annetaan
mahdollisuus sotilasprofessorille palvella Puolustusvoimissa 63
vuoteen asti perustelluista syistä, joten eduskunta on
ottamassa jo askeleen tähän suuntaan, mihinkä tässä sekä puolustusvaliokunta
että sosiaali- ja terveysvaliokunta sitten mietinnössään
viittaavat.
Pidän erittäin hyvänä, että tämä ratkaisu
tässä vaiheessa voitiin tehdä ja työrauha
Puolustusvoimissa myöskin säilyy erityisesti lentävän
henkilöstön keskuudessa, jossa poistuma olisi
voinut olla varsin mittava.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Tulin oikeastaan kuulemaan, mitä edustaja,
kenraali Nepponen sanoo tästä meidän
mietinnöstämme. Nimittäin ilomielinhän
me hyväksymme tietenkin sen, että nämä 480
Puolustusvoimien palveluksessa olevaa henkilöä saavat kunnon
eläkkeen, mutta mikä on siis Puolustusvoimissa
palvelevien henkilöiden tulevaisuus? Onko hyvä,
että näitä työuria pystyttäisiin
pidentämään, ja onko myös se
mahdollista, että tätä työnantajan
direktio-oikeutta jollakin tavalla lievennettäisiin niin,
että ne, jotka haluavat palvella pitempään,
voisivat viipyä kauemmin Puolustusvoimien palveluksessa?
Mikä on teidän mielestänne tulevaisuus
näillä upseereilla?
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja siitä tehty
mietintö ovat hyvin perusteltuja. Näin Puolustusvoimat
saa pitää sen henkilöstön, jota
se tarvitsee, ja samalla tämä on hyvä kyseiselle
henkilöstölle.
Aivan kuten täällä todettiin aiemmissa
puheenvuoroissa, Puolustusvoimien on oltava työnantaja,
joka houkuttelee alalle kiinnostuneita nuoria, jotka voisivat olla
pitkään tässä tehtävässä,
ja aivan kuten edellä ed. Asko-Seljavaara toi esille, kannattaa
ehkä jossakin vaiheessa harkita sitä, että jos
joku haluaa olla varsinkin jossakin erityistehtävässä tai
tehtävässä, jossa pystyy olemaan, hän voisi
näin tehdä vielä näissä 60
ikävuottakin korkeammissa ikävuosissa aivan niin
kuin Maanpuolustuskorkeakoulun professorit, joiden osalta nyt asia
on puolustusvaliokunnassa käsiteltävänä. Kuitenkin
näkisin, että tämä on osaltaan
poikkeuksellisen luonteista, mutta yksilöllisen ratkaisun mahdollisuuksia
pitäisi voida kehittää.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Vielä tuohon ed. Asko-Seljavaaran
kysymykseen. Totta kai pääsääntönä pitäisi
olla tai olisi se, että meillä siirtyisi hyvää ja
toimintakykyistä upseeristoa ja aliupseeristoa reserviin.
Mutta on selvää, että varsinkin pidemmän
koulutuksen omaavien eläkkeenkarttumisongelma tulee olemaan haasteellinen,
jos noudatetaan tiukasti näitä rajoja, joissa
everstiluutnantti ja sitä alemmat siirtyvät eläkkeelle
55-vuotiaina ja muut 60-vuotiaina. Tämä selvitystyö,
joka on käynnissä, on erittäin tärkeä,
ja siinä myöskin silloin henkilöstöjärjestöt
pääsevät ottamaan kantaa, koska on tärkeää,
että tämä valmistelutyö tehdään
nyt sitten niin, että henkilöstö on kiinteästi
mukana, koska se ei voi olla yksinomaan saneluratkaisu. Mutta niin
kuin sanoin, ensi viikolla eräs ratkaisu on jo tulossa,
jossa yhden henkilöstöryhmän osalta tehdään
tästä poikkeava esitys.
Yleiskeskustelu päättyi.