Täysistunnon pöytäkirja 113/2009 vp

PTK 113/2009 vp

113. TORSTAINA 26. MARRASKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

6) Laki vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun suuruudesta vuonna 2010 ja sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:n ja 18 luvun 4 §:n muuttamisesta

 

Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun suuruudesta vuonna 2010 ja sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:n ja 18 luvun 4 §:n muuttamisesta on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän yhteisaloite, ja aloite liittyy ed. Sirnön esittelemään ryhmäaloitteeseemme vanhempainvapaajärjestelmän uudistamisesta. Lakialoitteessa esitetään 6+6+6-mallille rahoitusratkaisuja. Kiitän puhemiestä siitä, että voimme käydä keskustelun näistä lakialoitteista yhdessä, koska ne liittyvät oleellisella tavalla toisiinsa.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan nykyisen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista niin sanotun 6+6+6-mallin mukaiseksi yhtenäiseksi vanhempainvapaaksi. Näin vanhempainvapaa koostuisi kolmesta reilun kuuden kuukauden jaksosta, joista yksi kuuden kuukauden jakso kuuluisi äidille, yksi isälle ja yksi kuuden kuukauden jakso olisi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Ed. Sirnö esittelee omassa puheenvuorossaan monipuolisesti mallin positiivisia vaikutuksia.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtajana haluan korostaa, että vain isälle suunnattu puolen vuoden osuus olisi merkittävä uudistus. Miehen perinteisen roolin murtuminen ja monipuolistuminen on tehnyt sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi miehen jäämisen kotiin hoivaamaan lasta. Nykyisät haluavat olla osa lastensa elämää sen alkutaipaleesta asti.

Viime vuosina tapahtuneesta kulttuurin hitaasta muuttumisesta huolimatta edelleenkin vain 12 prosenttia isistä käyttää vanhempainvapaata; valtaosa isistä pitää vapaata vain isäkuukautensa. Kokemukset Suomessa ja muissa Pohjoismaissa osoittavat, että isät käyttävät yleisimmin heille erityisesti nimettyjä vapaita. Islannissa samankaltaiseen malliin siirtyminen toi hyviä tuloksia: isät ryhtyivät aktiivisesti käyttämään vapaitaan. Vain isille suunnatulla vanhempainvapaakaudella on väliä.

Kulttuurimme muuttuu jatkuvasti tasa-arvoisempaan suuntaan. Työ- ja perhe-elämän alueella muutos on toisinaan valitettavan hidasta. Näin 6+6+6-malli on keino nopeuttaa kulttuurillista murrosta, jossa työ- ja perhe-elämä eivät enää ole sukupuoleen sidottuja asioita. Malli lisää sekä miesten että naisten valinnanvapautta ja helpottaa perheiden elämää. Malli tunnustaa perheiden moninaisuuden. Sen puitteissa oikeus vanhemmuuteen toteutuisi tasavertaisesti sateenkaariperheissä, yhden vanhemman perheissä, opiskelijoiden, varusmiesten ja yrittäjien perheissä. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että myös etävanhemmat saavat tasavertaisen aseman vanhempainvapaamallissa.

Miehen halu hoitaa perheen uutta tulokasta tyssää usein omiin tai työnantajan asenteisiin tai loppupeleissä rahaan. Tarvitsemme kannustimia, jotta isyysvapaan pitäminen tulisi mahdolliseksi ja houkuttelevammaksi yhä useammalle isälle.

Esittämässämme mallissa perheiden talous tulee turvatuksi nykyjärjestelmää paremmin. Vanhempainrahan taso nousee ja vanhempainrahakausi pitenee. Nyt lapsen hoitaminen kotona 10 kuukauden iästä eteenpäin tehdään kuntien rahoittaman kotihoidon tuen turvin. Osa kunnista myöntää kotihoidon tukeen kuntalisiä, joiden ehdot vaihtelevat kunnittain. En ole kuullut yhdestäkään kunnasta, jossa lisän edellytyksenä olisi isän kantaminen osansa lapsen hoitovastuusta.

Ajan viettäminen perheen kanssa ja aktiiviseen isyyteen kasvaminen on hyväksi sekä miehille, naisille että heidän lapsilleen. Tasa-arvon kannalta on tärkeää huomata, että isien aseman tasa-arvoistuminen perheissä lisää naisten aseman tasa-arvoistumista työelämässä. Mallin myötä isä voisi pitää nykyistä pidemmän perhevapaan, sillä isä voisi hoitaa lasta 6—12 kuukautta perheen toiveista riippuen. Kuten nykyisinkin, isä voisi myös pitää pelkän isyysvapaan tai jättää vapaat kokonaan käyttämättä. Ketään ei voi pakottaa aktiiviseen isyyteen, mutta kannustimien lisääminen voi johtaa nopeaankin isyyden kulttuurin muuttumiseen koko yhteiskunnan laajuisesti.

6+6+6-malli selkeyttää, tasa-arvoistaa ja pidentää vanhempainvapaata. Lisäksi uudistus parantaa lapsiperheiden taloustilannetta, sillä vanhemmat voivat hoitaa lasta ansiosidonnaisella vanhempainrahalla kotihoidon tuen sijaan. Ehdotuksemme vanhempainvapaasta ja päivärahasta merkitsisi, että molemmat vanhemmat saisivat vanhempainrahaa 90 prosenttia veronalaisista ansioista ensimmäiseltä 75 arkipäivältä ja tämän jälkeisiltä päiviltä 80 prosenttia. Ehdotus nostaisi päivärahoja arviolta noin 10—15 prosenttia, koska nykyisen korvauksen tulorajoja on tässä hiukan nostettu.

Arvoisa puhemies! Pidentyvien vanhempainvapaajaksojen rahoittamiseen tarvitaan ennakkoluulottomia ratkaisuja. Uudistuksen nettokustannus vuonna 2010 olisi arviomme mukaan 250 miljoonaa euroa. Ehdotamme tässä aloitteessa, että valtio maksaa näistä kustannuksista puolet eli 125 miljoonaa euroa. Tämä osuus rahoitettaisiin valtion talousarvion kautta kiristämällä verotusta. Työnantajilta perittävän sairausvakuutusmaksun korotuksella katettaisiin 30 prosenttia kustannuksista eli 75 miljoonaa euroa. Tämä merkitsisi vuoden 2010 osalta 0,1 prosenttiyksikön korotusta työnantajan sairausvakuutusmaksuun. Palkansaajat ja yrittäjät maksaisivat kuluista viidenneksen eli 50 miljoonaa euroa. Vuodelle 2010 ehdotamme, että palkansaajan päivärahamaksu olisi hallituksen ehdottaman 0,97 prosentin sijasta 1,05 prosenttia eli korotusta olisi 0,08 prosenttiyksikköä. Yrittäjien päivärahamaksu olisi hallituksen ehdottaman 1,12 prosentin sijasta 1,20 prosenttia.

Arvioimme, että uudistuksen toisessa vaiheessa noin viiden vuoden kuluttua sen kokonaiskustannukset nousisivat bruttomääräisesti laskettuna 700 miljoonaan euroon vuodessa, mistä syntyisi julkisella sektorilla 200 miljoonan euron säästöt, koska perheet eivät tarvitsisi enää niin paljon kotihoidon tukea ja julkista ja yksityistä päivähoitoa kuin ennen uudistusta. Valtion verotuloilla rahoitettaisiin 250 miljoonaa euroa eli puolet uudistuksen täysimääräisistä kustannuksista. Korottamalla työnantajien sairausvakuutusmaksua 0,2 prosenttiyksikköä kerättäisiin 150 miljoona euroa. Vakuutetuilta ja palkansaajilta kerättäisiin 100 miljoonaa euroa korottamalla nykyisiä maksuja 0,15 prosenttiyksiköllä.

Arvioimme, että uudistuksen toteuduttua valtion panos viiden vuoden päästä nousisi 250 miljoonaan euroon, mikä on 50 prosentin osuus 500 miljoonasta. Työnantajan 30 prosentin osuus uudistuksen kustannuksista merkitsisi sitä, että työnantajan sairausvakuutusmaksua tulisi korottaa vuoden 2010 tasoon, 2,37 prosenttia, nähden vielä 0,1 prosenttiyksiköllä lisää. Vuonna 2015 työnantajan sairausvakuutusmaksu olisi siis 2,47 prosenttia palkkasummasta. Vuonna 2015 vakuutetuilta eli palkansaajilta ja yrittäjiltä kerättäisiin 100 miljoonaa euroa 0,15 prosenttiyksikön korotuksella nykyisiin sairausvakuutusmaksun päivärahamaksuihin nähden.

Vanhempainvapaan aiheuttamat lisäkustannukset jaettaisiin siis jatkossakin valtion, työnantajien ja vakuutettujen kesken siten, että valtion osuus kustannuksista olisi puolet, työnantajan osuus olisi noin kolmannes ja vakuutettujen osuus noin viidennes. Kustannukset ovat kieltämättä suuria, mutta uudistuksen merkitykset yhteiskunnalle ovat niin arvokkaita, että hinta kannattaa maksaa. Kysymys on siitä, mitä ollaan valmiita maksamaan naisten tasavertaisesta mahdollisuudesta olla mukana työelämässä ja miesten tasavertaisesta asemasta ja mahdollisuudesta olla läsnä lastensa elämässä ja perheiden mahdollisuudesta elää elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Isien vanhempainvapaiden käytön lisääminen korottamalla päivärahaetuutta ja perimällä erillistä vanhempainvakuutusmaksua tasaisi työnantajan kustannuksia. Tällä hetkellä perhevapaiden käyttö ja perheestä aiheutuvat kustannukset jakautuvat liian epätasaisesti eri työnantajien kesken. Esittämämme vakuutusjärjestelmän avulla voidaan tehokkaasti tasata perhevapaista aiheutuvia kustannuksia eri alojen työnantajien kesken. Rahastomallilla voidaan ratkaista myös esimerkiksi pätkätyöläisten, opiskelijoiden ja työttömien vanhemmuuden kustannuksiin liittyviä ongelmia. Työttömyysvakuutusrahaston kautta hoidetaan jo nyt esimerkiksi vuorotteluvapaat, joten rahastointimallin toimimisesta on jo kokemuksia.

Vanhemmuuteen liittyvien oikeuksien ja etuisuuksien jakaminen tasan sukupuolten kesken on yhteiskuntaa tasa-arvoistavaa politiikkaa. Perhevapaiden uusjako rohkaisee miehiä rikkomaan perinteiset tavat ja toteuttamaan aktiivista isyyttä toivon mukaan siten, että uudistuksen toteuduttua tuleville sukupolville aktiivisesta vanhemmuudesta tulee luonnollista ja helppoa niin miehille kuin naisillekin.

Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Vanhempainvapaakauden pidentäminen on pitkään ollut pienten lasten vanhempien eniten kannattama perhevapaiden uudistus. Erityisesti isälle tai sille toiselle vanhemmalle on haluttu antaa nykyistä näkyvämpi rooli lapsen elämässä ja erityisesti silloin, kun lapsi on vielä pieni. Silti perhevapaajärjestelmämme on jämähtänyt 20 vuoden takaiseen aikaan, eikä se pienin isäkuukausikorjauksinkaan vastaa nykyiseen 2000-luvun perhe-, ihmis-, yhdenvertaisuus- tai tasa-arvokäsitykseen. Miksei yhteiskuntamme esimerkiksi tunnusta isän oikeutta lapsensa lapsuuteen? Ja toisaalta, miksi yhteiskunta sallii äitien syrjäyttämisen työmarkkinoilla?

Kummallisinta voimassa olevassa perhevapaajärjestelmässä on, etteivät edes pahimmatkaan konservatiivit halua perhepolitiikkaa, jolla sidotaan äiti hellan ja nyrkin väliin, vaan kaikilla puolueilla on tavoitteenaan mahdollistaa parhaalla mahdollisella tavalla kaikille vanhemmille aidot edellytykset työn ja perheen yhteensovittamiseen tavalla, jossa luotetaan perheiden omaan kykyyn arvioida, mikä on parasta lapselle ja vanhemmille itselleen.

Vaikka olemme siis ottaneet aimo harppauksia kohti aitoa yhdenvertaisuutta perheen ja työn yhdistämiseen liittyvissä arvoissamme, tilastot viime vuosilta osoittavat, että isät eivät kuitenkaan kovin helposti jää hoitovapaalle, vaan vanhempainrahasta jopa 95 prosenttia maksetaan edelleen naisille. Isyyslomiakin käyttää vain noin kaksi kolmesta isästä, mikä on yllättävän vähäistä, kun tiedetään, että kyseessä on etuus, joka ei vähennä äidin mahdollisuutta äitiys- tai vanhempainvapaaseen millään tavalla.

Syitä tähän on varmasti monia. Muun muassa isien tietoisuutta omista oikeuksistaan ei ole nykyisin varmistettu riittävästi. Vanhempainvapaajärjestelmämme on äärettömän monimutkainen ja pohjautuu pitkälti vanhanaikaiseen ajatukseen äidistä ainoana tärkeänä huoltajana varhaislapsuudessa. Toisaalta työpaikoilta tuleva paine vaikuttaa sekin varmasti osaltaan isien päätöksiin olla jäämättä perhevapaille. Työnantajien suhtautuminen nuorten miesten isyysvapaisiin on usein jopa vihamielistä, eikä ole harvinaista, että isyysvapaata suunnittelevalle vihjataan, ettei työpaikkaa ole enää vanhempainlomajakson jälkeen odottamassa. Ei muuten liene sattumaa, että tämä kalskahtaa kovasti samalta argumentilta, mitä käytetään nuoriin naisiin työelämässä.

Arvoisa puhemies! Nykyinen järjestelmä on joustamaton äidillekin. Lähes 4 000 äitiä on saanut vähimmäispäivärahaa siksi, että he ovat olleet työssä muutamia päiviä äitiys- ja vanhempainrahakaudellaan, päivärahan maksukautta ja vapaata kun ei voi myöhentää siihen aikaan, kun työtä ei enää olisi tarjolla.

On totta, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna korkea naisten työllisyysaste, mutta toisaalta yhtä totta on, että suomalaisten pienten lasten äitien työllisyysaste on eurooppalaisittain hyvin alhainen. Lähes puolelta vanhempainrahaa saavista äideistä puuttuu työsuhde, samoin yli puolelta kotihoidon tukea saavista äideistä. Monelle perheelle äidin vanhempainrahajakso on yksinkertaisesti reitti pitkäaikaisköyhyyteen. Nykyjärjestelmämme ei siis yksinkertaisesti tue vanhempia vanhemmuudessaan eikä todellakaan ole parasta, mitä voimme yhteiskuntana tarjota pienelle lapselle.

Arvoisa puhemies! Suomalainen perhekäsitys on muuttunut myös lain tasolla ratkaisevasti viime vuosien aikana. Yksinhuoltajaperheet, etäisät ja etä-äidit sekä samaa sukupuolta olevat vanhemmat ovat aivan yhtä tavallista arkea lapsillemme kuin perinteinen ydinperhe, samoin lainsäädännöllemme. Valitettavasti vain perhevapaajärjestelmämme ei tätä arkea tunnista.

Vielä keväällä tasa-arvoministeri Stefan Wallinkin liputti vahvasti muun muassa STTK-lehdessä ja muissa julkisissa esiintymisissään perhevapaaremontin puolesta. Arvon ministerin mukaan yhdenvertaisen perhevapaajärjestelmän toteuttamista puoltaa muun muassa se asia, että isä, joka on tyytyväinen omaan panokseensa kotona, on myös motivoituneempi työntekijänä. Samalla Wallin viestitti Vanhasen hallituksen vahvaa sitoutumista uudistuksen toteuttamiseen. Toisin ilmeisesti on kuitenkin käymässä: huhun mukaan nimittäin jo työryhmätasolla aloitettu perhevapaajärjestelmän täysremonttihanke uhkaa valtioneuvoston tahdosta hautautua tai vesittyä täysin.

Hyvät toverit! Harvalukuiset toverit oikealla! Vasemmistoliiton mielestä juuri nyt on aika lunastaa perheille annetut lupaukset. Edes taantumaa ei saa käyttää tekosyynä harjoittaa perhepolitiikkaa, joka on viime vuosituhannelta. 2000-luvun henkeä vasemmistoliitossa kuvaa myös se, että täällä tänään esiteltävät kaksi lakialoitetta on tehty vasemmistoliiton miespoliittisen työryhmän ja vasemmistonaisten vahvassa yhteistyössä. Samaa henkeä kuvastaa myös se, että molempien ryhmien puheenjohtajat ovat vasemmistoliiton lakialoitteiden ensimmäisiä allekirjoittajia. Meidän mielestämme perhevapaissa on pitkälti kyse isän oikeudesta vanhemmuuteen ja äitien oikeudesta työelämään. Kun isät ovat kotona, suhde lapseen kehittyy tiiviimmäksi ja samalla perheenä edesautetaan äitien urakehitystä.

Vasemmistoliiton nimeäni kantavan lakialoitteen pohjana on Islannin niin sanottu 3+3+3-malli. Islannissa mallista on saatu erinomaisia kokemuksia. Heti muutoksen jälkeen 80 prosenttia isistä jäi vanhempainvapaalle ja nyt, muutaman vuoden jälkeen, jo 90 prosenttia. Ennen uudistusta ainoastaan 0,3 prosenttia islantilaisisistä käytti mahdollisuuttaan vanhempainvapaaseen, vaikka sellainen jo silloin oli olemassa. Isiä tukeva järjestelmä on Islannissa tuottanut muutenkin hyviä tuloksia: syntyvyys on noussut selvästi, ja isät muutenkin viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa.

Islannin kokemusten rohkaisemana vasemmistoliitto esittää, että Suomessa otetaan käyttöön niin sanottu 6+6+6-malli, koska se parhaiten takaa vähintään nykyiset oikeudet perhevapaisiin. Vasemmistoliiton mallissa yksi 6 kuukauden jakso on korvamerkitty äidille, toinen isälle ja kolmannen käytöstä vanhemmat päättäisivät itse. Toteutuessaan vasemmistoliiton esitys takaisi äidille vähintään nykyisin voimassa olevan äitiys- ja vanhempainvapaan pituisen vapaajakson eli 9 kuukautta, mikäli vanhemmat päättävät puolittaa jaettavissa olevan vapaakauden. Vanhempien niin halutessa äidin vapaa voisi olla myös selvästi nykyistä pidempi, jopa 12 kuukautta, jos äiti käyttäisi jaettavissa olevan kauden kokonaan. Vasemmistoliiton mallin mukaan 18 kuukauden jakson voi käyttää joustavasti ja perheen elämäntilanteeseen soveltuvasti vähintään 2 kuukauden jaksoissa siihen asti, kun lapsi täyttää 3 vuotta. Osan hoitovapaasta vanhemmat voisivat jopa pitää yhtä aikaa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton esittämän uudistuksen myötä naisten ja miesten asema vanhempina työmarkkinoilla tasoittuisi. Koska vanhemmat voisivat hoitaa lasta ansiosidonnaisen vanhempainrahan turvin kotihoidon tuen sijaan, kohenisi myös lapsiperheiden taloudellinen tilanne samanaikaisesti. Hoitovapaan ja kotihoidon tuen käyttö todennäköisesti vähenisi, koska lasta voitaisiin hoitaa kotona 18 kuukauden ajan.

Kokemukset Suomesta ja muista Pohjoismaista viittaavat siis siihen, että isät käyttävät yleisemmin niitä vapaita, jotka on heille nimitetty. Niiden käyttöä helpottaa se, että myös työnantaja tunnistaa silloin isälle kuuluvat oikeudet. Lisäksi isät käyttävät vapaita, jos perhe ne muuten menettäisi. Esittämämme uudistus siis kannustaisi isiä käyttämään nykytilannetta selvästi pidempää 6 kuukauden vapaajaksoaan. Isän puolen vuoden itsenäinen hoitojakso toimii vankkana perustana isän ja lapsen suhteen rakentumiselle myös myöhempien vuosien osalta.

6+6+6-mallin myötä on kuitenkin myös huolehdittava siitä, että isille ja äideille tiedotetaan yhtä lailla heidän oikeuksistaan vapaisiin. Samoin mallin toteutuessa on huolehdittava siitä, että vanhempien on yhtä helppo konkreettisesti hakea vanhempainvapaata, että työelämäesteet poistuvat ja toisaalta byrokraattiset hakemiseen liittyvät esteet ovat menneisyyttä.

Arvoisa puhemies! Haluan myös korostaa sitä, että vasemmistoliiton vanhempainvapaauudistus pitää sisällänsä uudenlaisen perheen käsitteet. Se pitää sisällänsä sen, että yksinhuoltajaisien ja yksinhuoltajaäitien perheissä on vastaava oikeus 18 kuukauden vanhempainvapaaseen, vaikka toista vanhempaa ei olisikaan jakamassa tätä vanhempainvapaata. Lisäksi vanhemmuuteen mielestämme liittyvät oikeudet ja etuudet on ulotettava yhdenvertaisesti koskemaan myös niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Haluamme myös ulottaa perhevapaat nykyistä selvästi paremmin koskemaan myös etävanhempia.

Arvoisa puhemies! Mielestämme olemme arvokkaalla asialla, sillä meidän mielestämme jokainen isi, jokainen äiti ja jokainen lapsi on yhteisen ajan arvoinen.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton kansanedustajana ja eduskunnan naisverkoston tämänhetkisenä puheenjohtajana kannatan lämpimästi meidän yhteistä aloitettamme eteenpäin ihan jo silläkin tiimoin, että eduskunnan naisverkosto teki vuonna 2008 yhteisen aloitteen tästä 6+6+6-mallista. Järjestimme tilaisuuden, jossa luovutimme vetoomuksen ja esityksen tasa-arvoministeri Stefan Wallinille. Olen ollut varsin surullinen siitä tiedosta ja informaatiosta, mitä olemme saaneet tämän asian eteenpäin menon venymisestä ja hautaamisesta. Tietyllä tavalla sitä pidetään esillä, mutta suurelta osin on tullut semmoinen mielikuva, että perheiden yhteisen ajan ja perhekäsityksen, perheystävällisyyden lisäämiseksi ei kuitenkaan löydy riittävää poliittista tahtoa tällä hetkellä tästä maasta.

Haluankin kiittää omaa eduskuntaryhmääni siitä, että on löydetty yhteinen sävel ja yhteinen tahto ja kyetty huomioimaan monenlaiset perheet, niin yksinhuoltajaperheet kuin sitten niin sanotut normaaliperheiksi Suomessa kuvattavat perheet ja katsottu äidin ja isän asemaa tasavertaisina vanhempina.

Ylipäätänsäkin on tärkeää kokonaiskeskustelu siitä, minkälaiset mahdollisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa nuorilla naisilla on työmarkkinoilla, ja kysymys siitä, täytyykö aina työnantajan kysyä lainausmerkeissä tai rivien välistä, olettekohan te mahdollisesti jäämässä pian äitiyslomalle, että jospa me palkkaammekin tuosta tuon nuoren miehen, joka todennäköisesti ei ole nopeasti jäämässä lomille. Muutoksen kautta voisimme mahdollistaa sen, että tällainen ajattelu poistuisi ja isillä ja äideillä olisi yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus ja naiset ja miehet olisivat tässä suhteessa tasavertaisia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Molemmat lakialoitteet ovat hyvin mielenkiintoisia, ansiokkaita puheenvuoroja perhepolitiikkaan, ja toivon, että ne saavat valiokunnassa asianomaisen, hyvän käsittelyn.

Se, että halutaan vahvistaa perheitä silloin, kun on pieniä lapsia, on hyvin tärkeä asia. Tänä aikana tajutaan entistä enemmän myös se, että isän läsnäolo on lapsen varhaislapsuuden aikana erittäin tärkeää ja se vaikuttaa hyvin monella tavalla lapsen kehitykseen. Se, että vanhemmilla olisi myöskin yhteistä aikaa silloin, kun lapset ovat pieniä, ja aikaa lapsille, on hyvin arvokas asia, jolla autetaan lapsien kehitystä, mutta tällä tuetaan myöskin perheitten koossa pysymistä. Näin rohkenen lujasti otaksua, että tällä on hyvin myönteisiä vaikutuksia, jos erilaisia vaihtoehtoja ja erilaisia ratkaisuja perheitten hyvinvointiin ja lasten kotona tapahtuvaan hoitoon voidaan kehittää silloin, kun lapset ovat pieniä. Minusta nämä molemmat aloitteet ovat mielenkiintoiset ja hyvät puheenvuorot asiassa, ja toivon, että ne saavat sen huomion, mitä aloitteentekijät ovat halunneet näillä esittää.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti totean vielä sen, että tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa, joka on yksi tasa-arvoviranomainen tässä maassa ja toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä, ovat edustettuna kaikki merkittävät poliittiset parlamenttipuolueet. Myös tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa ollaan kyllä huolissaan siitä, että tämä vanhempain-vapaajärjestelmä ei ole etenemässä niin kuin se vielä jonkin aikaa sitten näytti olevan. Ja huoli on yhteinen kaikkien tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa olevien poliittisten ryhmien taholla.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan myös muistuttaa siitä, että itse asiassa aikoinaan, kun Islanti lähti kehittämään omaa 3+3+3-mallia, Islantikaan ei keksinyt sitä tyhjästä, vaan taustalla oli EU:ssa hyväksytty 6 kuukauden vanhempainvapaadirektiivi, jonka ideana oli se, että 3 kuukautta äidille, 3 kuukautta isälle. Valitettavasti vain Suomi tuolloin jostain syystä oli niiden maiden joukkueessa, jotka vesittivät tämän direktiivin eteenpäinmenoa. Toivon kuitenkin, että nyt tälle 6+6+6-mallille ei ole käymässä samoin.

Samoin haluan myös muistuttaa siitä, että pelkästään Suomessa isän oikeudesta perheeseen ja lapsien lapsuuteen ei keskustella, vaan aika tuore artikkeli englantilaisessa Guardian-lehdessä kertoo ihan samanlaisesta tilanteesta myös monissa monissa muissakin maissa. Se on aivan tutkittu asia, että liian vähän itse asiassa, kun puhutaan perheestä, puhutaan niistä isän oikeuksista ja katsotaan sitä harjoitettua perhepolitiikkaa myös sieltä isän näkökulmasta.

Keskustelu päättyi.