Sampsa Kataja /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä jäteveron korotus on osa niitä sopeutustoimia... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Aika rohkea esitys puhemieheltä, mutta jos kuitenkin jatkan, ennen kuin kaikki poistuvat. (Naurua)

Todellakin tämä jäteveron korotusesitys on osa niitä sopeutustoimia, joista on sovittu vuosia 2015—2018 koskevassa julkisen talouden suunnitelmassa ja jotka on vahvistettu pääministeri Alexander Stubbin ohjelmassa.

Tämä korotus nostaa kaatopaikalle toimitettavan veronalaisen jätteen veron nykyisestä 50 eurosta 55 euroon tonnilta. Tämän korotuksen verotuottovaikutuksiksi on arvioitu staattisesti laskettuna 5 miljoonaa euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta pitää tätä korotusehdotusta perusteltuna, samoin siihen liittyviä tilastointitäsmennyksiä. Tämä mietintö on yksimielinen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee veron luonteeseen, on syytä korostaa sitä, että kyseessä on kannustintyyppinen vero. Eli tarkoitus on se, että jätteet kierrätettäisiin eikä niitä vietäisi kaatopaikalle, ja siitä syystä tämä on hyvä vero, oikeansuuntainen, perusteltu vero.

Olennaista myöskin tässä verossa nimenomaan on juuri se, että se kohdistuu vain hyödynnettävissä oleviin jätteisiin, eli suurin osa jätteistä jää kaiken kaikkiaan jäteveron ulkopuolelle. Kuitenkin aina pitää pitää huolta sitten siitä, että veron taso on kohtuullinen, ja nyt se on Suomessa 55 euroa tonnilta tämän korotuksen jälkeen ensi vuoden alusta. Todettakoon, että Ruotsissa vero on 48 euroa ja Virossa 25 euroa eli meillä se on korkeahko.

Olennaista on koko ajan seurata sitä, että jätteet eivät päädy metsään vaan ne viedään kaatopaikalle, ettei verotus aiheuta sitä, että niitä aletaan laittomasti käsitellä. Tästä syystä täytyy jatkuvasti seurata sitä, että verotaso on sellainen, että ne jätteet päätyvät kaatopaikalle — ne, jotka sinne sitten tosiasiassa kuuluvat ja joita ei voida hyödyntää.

Tässä hallituksen esityksessä on sitten myöskin uusi innovaatio, joka on uusi tilastoilmoitus. Moni, joka vie jätteitä kaatopaikalle, on sitä mieltä, että tässä on taas uutta hallintoa, ja nyt kun näitä byrokratiakukkasia pitäisi karsia, niin täytyy sanoa, että tässä suhteessa ei voi olla kauhean tyytyväinen ja iloinen tästä uudesta ilmoitusmenettelystä. No, viime kädessä ympäristöviranomaiset saavat nyt sitten tiedot, jotka ovat suhteellisen ajantasaisia. Mutta toivoisin tältä osin, että jatkossa, jos annetaan yksityisille kansalaisille tai yrityksille tiedonantovelvoitteita, oikeastaan viranomaisten pitäisi miettiä sitä, että viranomaiset maksavat sille yritykselle ja sille yksityiselle kansalaiselle tietyn summan siitä, että he tekevät näitä ilmoituksia, ettei ole näin, että on vain kansalaisten velvollisuuksia, joilla hallinto kerää tietoja, ja sitten ihan täysin varma ei voi olla siitä, käytetäänkö niitä tietoja järkevästi ja onko niistä missä määrin hyötyä. Tässä suhteessa byrokratian purkutalkoita pitää tehokkaasti jatkaa ja tätäkin ilmoitusta pitää vielä jossakin vaiheessa uudestaan miettiä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä jäteverolaista puhuttiin lyhyesti jo valtiovarainvaliokunnassa, ja äsken valiokunnan puheenjohtaja jo kuvasi sen ilmapiirin, mikä valiokunnassa oli, kun tästä keskusteltiin. Nimenomaan se, että meillä puhutaan paljon hallinnon purkamisesta ja byrokratian vähentämisestä, mutta sitten me kuitenkin täällä eduskunnassa säädämme tämmöisiä lakeja, joissa selvästi todellakin sitä turhaa byrokratiaa ja turhaa hallinnointia lisätään. Tämmöistä toimintaa ei voi millään hyväksyä, ja uskon, että tämä osaltaan lisää sitä epäluottamusta poliittista päätöksentekokoneistoa kohtaan. Tämä lisää epäluottamusta myöskin meitä kansanedustajia kohtaan kansan keskuudessa siksi, että nyt tässäkään keskustelussa varmasti kukaan ei puolusta tätä lisääntyvää byrokratiaa, lisääntyvää hallintoa, kukaan ei täällä varmastikaan sitä puolusta, ja silti me säädämme tämmöisiä lakeja.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä jäteverolaista: Tässä ovat jo edelliset edustajat ottaneet vähän tätä byrokratian lisääntymistä huomioon. Tässä on kumminkin todettu, että ympäristöviranomainen kerää tiedot vuosittain jälkikäteen, muutaman kuukauden viiveellä. Nyt sitten kumminkin jätteitä toimittavat yrittäjät joutuisivat tekemään näitä tilastoilmoituksia. Tokihan sillä saadaan, jos neljästi vuodessa ilmoitetaan, aikaistettua sitä veronperintää, jos se aikaistetaan siihen ilmoitusten mukaan. Mutta sitten, koska tämä ympäristöviranomainen kerää nämä tiedot kumminkin, tietysti jälkeenpäin, jos tietokoneohjelmat ja muut olisivat ajan tasalla, voitaisiin suorittaa ristiintarkastus, niin kuin maataloussysteemit ovat hirveän pikkutarkkoja — siellä on byrokratiaa vaikka kuinka paljon — mutta tässä ei tämä hallituksen esitys ole ottanut huomioon sitä, että tällä ristiintarkastuksella saataisiin seurattua jälkeenpäin, ovatko nämä yritykset ilmoittaneet sitten riittävästi. Tietysti jos tätä vielä kehittää, niin voisi sitä metsään vientiä, mihin tässä nyt aluksi viitattiin, pienentää sillä ristiintarkastuksella, seurata, ovatko yritykset toimittaneet ne jätteet, mitä on tullut sinne. Siinä mielessä tämä on vähän keskeneräinen. Jos tämmöistä byrokratiaa luodaan, pitäisi pyrkiä käyttämään myöskin ne tiedot, mitä saadaan, hyödyksi, ja se tästä puuttuu. Tämä jälkikäteisvertailu ja -seuranta olisi sitten syytä toteuttaa, jos yleensä toteutetaan tämmöinen.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten verotuksessa yleensäkin varmasti tässäkin asiassa tärkeää on se, että veropohja olisi laaja ja sitten veron taso voisi olla matalampi. Valtiovarainvaliokunta tässä mietinnössään toteaa, että esitys koskee vain verotasoa ja tällä ei kosketa veropohjaan. Mutta mielestäni meidän tulisi pohtia sitä, miten todella jäteveron taso pidettäisiin matalana, niistä edellä mainituista syistä, mitä tässäkin on keskustelun kuluessa jo esiin noussut, että jätteet varmasti päätyisivät oikeaan paikkaan, oikeanlaiseen käsittelyyn. Toisaalta on tärkeää, että valiokunta on tänne mietintöönsä kirjannut veropohjan osalta, että esimerkiksi jätteenpolttoon kuitenkaan ei missään nimessä tätä veropohjan laajentamista olla ulottamassa.

Itse haluaisin tuoda keskusteluun esimerkiksi saastuneiden maiden osalta tämän veron laajentamisen niin, että meillä todella olisi Suomessa kannusteet myös puhdistaa saastuneita maita, ei vain läjittää niitä, siirrellä niitä paikasta toiseen. Totta kai, jos veropohjaa tältä osin päätetään laajentaa, täytyy tehdä tarkat vaikuttavuusarvioinnit siitä, että se ei esimerkiksi asumisen hintaa nosta tai sitten tuo muita ei-toivottuja vaikutuksia. Mutta uskon, että jos saastuneille maille olisi jätevero, niin se edesauttaisi todella sitä, että ne puhdistetaan, jolloin ongelmat eivät vain siirry paikasta toiseen ja siirry tulevien sukupolvien harteille, ja se myös toisi sitten suomalaiselle cleantech-teollisuudelle, joka meillä on jo maailman huippua, enemmän kotimaisia referenssejä, toisi työtä Suomeen ja vientimahdollisuuksia, mitä kansantaloutemme nyt kaipaa. Elikkä siksi on mielestäni tärkeää tätä asiaa tarkastella siitä näkökulmasta, että jäteveron taso olisi alhainen mutta että veropohjaa voitaisiin vaikkapa tältä osin laajentamisen osalta tutkia.

Pertti  Salolainen /kok:

Herra puhemies! Meillä on viime vuosilta karmaisevia esimerkkejä siitä, millä tavalla jätehuoltoyritykset ovat harjoittaneet rikollisuutta ja esimerkiksi erilaisia jätteitä pistäneet yleisiin viemäreihin ja sillä tavalla vaarantaneet erittäin pahasti sekä ympäristöä että ihmisten turvallisuutta.

Silloin kun puhutaan jätteestä, niin silloin täytyy kyllä unohtaa ne normaalit puheet säädösten ja määräysten ja lakien poistamisesta, koska monet säädökset ja lait on nimenomaan laadittu sen takia, että ne turvaavat paitsi ihmisiä myöskin luontoa. Minua on viime aikoina ihmetyttänyt tämä jatkuva jankuttaminen näistä säädösten ja muiden purkamisesta. Tosiasia on se, että turhat ja kaksinkertaiset säädökset pitää toki poistaa, se on aivan selvä, mutta ei missään tapauksessa pidä lähteä sellaisiin purkutalkoisiin, joissa poistetaan niitä säädöksiä, jotka turvaavat ihmistä tai ympäristöä taikka luontoa.