Täysistunnon pöytäkirja 114/2010 vp

PTK 114/2010 vp

114. TIISTAINA 16. MARRASKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä annetun lain muuttamisesta

 

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistämismahdollisuuksiin kiinnitetään huomiota. Viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeellä olevia henkilöitä oli 217 000. Heistä 20 000, yhtä kuin 9 prosenttia, sai osatyökyvyttömyyseläkettä. Työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden suurimmat ryhmät ovat mielenterveyden häiriöt, 38 prosenttia, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, 29 prosenttia, ja verenkiertoelinten sairaudet, 8 prosenttia. Mielenterveyden häiriöiden osuus työkyvyttömyyseläkettä saavista on tasaisesti kasvanut. Vuonna 1966 niiden osuus oli 27 prosenttia. Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita on satoja, ellei tuhansia. Kysymys on pitkälti siitä, ettei masennukseen ajautuneita ihmisiä ole pystytty kuntouttamaan takaisin työelämään. Työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset olivat viime vuonna 2,4 miljardia euroa. Työkyvyttömyyseläkeläiset saavat tietysti muitakin etuuksia. Työkyvyttömyyseläke oli vuonna 2009 keskimäärin 1 000 euroa, kun keskimääräinen vanhuuseläke on noin 1 428 euroa. Työkyvyttömyyseläkkeen ostovoima on merkittävästi laskenut viime vuosina ja on 37—38 prosenttia keskiansiosta.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2007 selvitettiin työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymishaluja. Selvitysmies Mika Vuorelan raportin mukaan enintään 44-vuotiaita työhön pyrkiviä henkilöitä on 12 900 ja yli 45-vuotiaita työhön pyrkiviä henkilöitä on 17 120 henkilöä. Yhteensä työeläkkeeltä työhön haluavia ja itsensä työkykyiseksi tuntevia henkilöitä on tämän perusteella noin 30 000. Tämän henkilöstömäärän osallistuminen työmarkkinoille merkitsisi 1,1 prosentin suuruista työvoiman lisäystä.

Hallituksen esitys siitä, että työkyvytön voisi saada palkkaa kuukaudessa 687,74 euroa menettämättä eläkettään, on tietysti jonkinlainen peruste työllistää työkyvyttömiä osa- ja kokopäiväisiksi työntekijöiksi. Mielestäni siirtymäportaita työelämään pitäisi olla ansiotason mukaan enemmän. Samaan pakettiin pitää edelleen kuulua riittävästi kuntoutuspalveluja sekä koulutusmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Laki on monimutkainen, jotta sillä olisi todellista työllistävää, tehokasta hyötyä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitystä työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla ansaittavien työtulojen enimmäismäärän korottamiseksi voi sinänsä kannattaa ja pitää hyvänä, mutta kyllä minun mielestäni hallitus tässä esityksessä ja yleensä työkyvyttömyysasiassa lähtee kiipeämään takapuoli edellä puuhun.

Kyllä tässä lillukanvarsia ratkotaan nyt koko ongelman edessä, kun muistetaan, että työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään noin 20 prosenttia yksityisellä sektorilla vuosittain. Eri ministerit ovat luvanneet vuodesta toiseen Sinikka Mönkäreestä alkaen, että lääkäreitä koulutetaan niin, että työkyvyttömyyseläkkeelle hakevien hakemuksia ei hylätä sellaisia määriä kuin nykyisin hylätään. Mitään olennaista muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Hylkäysprosentit ovat pysyneet samoina edelleenkin, ja näyttää siltä, että tässä tavallaan pimitetään se todellinen ongelma.

Nyt on suoritettu terveystutkimus pitkäaikaistyöttömien keskuudessa, ja siellä on todettu, että työttömien terveydellinen tilanne on niin heikko, että heistä suuri osa kuuluisi eläkkeelle. Mutta hallitus ei ole mitään valmis tekemään näitten pitkäaikaistyöttömien ja työkykynsä menettäneiden ihmisten hyväksi. Sen sijaan hallitus esittää, että jo työkyvyttömyyseläkkeellä olevien tilannetta parannettaisiin. En minä sitä vastusta, mutta minun mielestäni ollaan aivan väärällä tavalla näitä lakeja uusimassa. Niin kuin totesin, tämä on kyllä lillukanvarsien katselemista todellisen ongelman edessä. Se ongelma on nämä pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat menettäneet työkykynsä. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä työelämään, koska työkyky on mennyt, ja toiseksi he syrjäytyvät. He ovat menettäneet pahimmassa tapauksessa työttömän statuksen, ja ainut toimeentulo on heillä toimeentulotuki. Tähän ei ole minkään näköisiä parannuksia näkyvissä.

Jos katsotaan hallituksen esityksen sisältöä, niin voidaan kysyä, mikä merkitys tällä on. "Työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä oli elokuussa 2010 työnteon vuoksi keskeytettyinä 386. Vuonna 2009 työnteon vuoksi keskeytettyjen työeläkkeiden kokonaismäärä oli 659." Tämä on todella pieni määrä, mitä tämä laki todellisuudessa koskee.

Sitten on tietenkin se ongelma, että vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaisikin työhön, niin yleensä työnantajat ottavat tänä päivänä terveitä työntekijöitä työhön, koska heillä on omat riskinsä siinä — erityisesti, jos pitkään on työssä — eräitten vakuutus- ym. maksujen suhteen.

Näin ollen mielestäni hallituksen tulisi ehdottomasti paljon enemmän kuin tämmöiseen asiaan kiinnittää huomiota pitkäaikaistyöttömiin, jotka roikkuvat työttömyyskortistossa tai ovat pudonneet toimeentulotuelle, että heille todella myönnettäisiin työkyvyttömyyseläke, jos he ovat työkykynsä menettäneet. Ei voi olla niin, että lääkärit toteavat, että kyllähän työttömänä voi olla työkyvytönkin. Jos on työkyvytön, hänen pitää saada työkyvyttömyyseläke. Oikea paikka ei ole silloin työvoimatoimisto ja työttömyyskortisto. Näin ollen minä ainakin toivoisin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittäisi huomiota tähän korkeaan työkyvyttömyyseläkkeitten hylkäysprosenttiin, niin että todella saataisiin toimenpiteitä, että ne, jotka kuuluvat työkyvyttömyyseläkkeelle, pääsisivät sinne pois roikkumasta työttömyyskortistoissa. En tiedä, onko sitten niin, että työkyvyttömyyseläkkeitä pitää hylätä määrätty määrä joka vuosi, jotta voidaan eläkevakuutusyhtiöitten johtajille maksaa miljoonapalkkioita, niin kuin nyt on viime aikoina tullut ilmi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Onhan tämä paradoksaalinen esitys, viitaten ed. Kuopan edelliseen puheenvuoroon. Tässä helpotetaan työkyvyttömien työhönmenoa, kun samalla työkyvyttöminä mutta ei työkyvyttömyyseläkkeellä on iso joukko ihmisiä, jotka yrittävät ankarasti päästä sinne, mistä nyt tätä pientä osaa työkyvyttömistä yritetään saattaa pois. Ehkä nyt olisi voinut käyttää harkintaa, mikä tässä todellakin on ensisijaista.

Se ongelma, mihin ed. Kuoppa viittasi, eli työkyvyttömyyseläkehakemusten suuri hylkäysprosentti on todella iso ongelma. Kaikki edustajat, jotka nyt ovat joissain tekemisissä sosiaali- ja terveyslainsäädännön kanssa olleet, ovat päässeet henkilökohtaisesti tutustumaan niihin päätöksiin, joilla työkyvyttömiä pidetään poissa eläkkeeltä. Siis nekin, joista Suomen parhaat erikoislääkärit ovat todenneet, että he eivät erikoissairaanhoitoa vaativan vaivansa vuoksi ole enää työkykyisiä, ovat voineet ihmetellä oman kompetenssinsa arviointia vakuutusyhtiöissä. Tässä suhteessa minusta on välttämätöntä, että seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan kirjaus, jolla hoitavan lääkärin arviota työkyvyttömyyseläkkeen hakijan työkyvyttömyydestä preferoidaan merkittävästi nykyistä enemmän ja vähennetään vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäreitten, jotka tekevät päätöksiään pelkästään papereitten perusteella, valtaa. Tällä tavalla lisätään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Väitän nimittäin, että työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäys on yksi niistä asioista, jotka nakertavat pahiten suomalaisten ihmisten uskoa tämän maan oikeudenmukaisuuteen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olen useita kertoja aikaisemminkin täällä puhunut tästä samasta asiasta. Meillä on työelämän kehittämisessä vielä pitkä matka eteenpäin, jotta voisimme kohdata ihmisten todellisen työkyvyn ja sovittaa sen sitten työelämän tarpeisiin. Voisi ajatella, että työelämän kehittäminen on meillä jopa ihan lapsenkengissä vielä.

Meillä on ongelma siinä, että työkyvyn määrittely ja sitten sen mukainen työn vastaanottaminen eivät vieläkään kunnolla toimi. Meillä kysyntä ja tarjonta eivät tässä kohtaa kohtaa toisiaan, ja olisi myös sosiaalisesti oikeudenmukaista se, että ihmisiä kannustettaisiin kaikissa olosuhteissa antamaan ja tekemään parhaansa. Tällä hetkellä kuitenkin meillä on liian jäykät rakenteet. Puhutaan joko täydestä työkyvyttömyydestä tai täydestä työkykyisyydestä, mutta työkyky vaihtelee yksilöllisesti erittäin paljon kunkin ihmisen kohdalla.

Jos me aiomme tulevaisuuden haasteista valtiontalouden velkautumisen osalta selvitä, me emme voi lähteä pelkästään leikkauslinjoille emmekä me toisaalta voi lähteä kaksinkertaistamaan verotusta, vaan ainoa kestävä lähtökohta on se, että kannustamme ihmisiä osallistumaan töihin. Ja kun puhumme paljon kannustamisesta ja siitä, miten ihmisiä pitäisi saada enemmän rikastumaan ja pitäisi tällaiseen toimintaan, yrittämiseen, työntekoon, sitten ihmisiä tuupata, niin, kuinka ollakaan, me laitamme näissä erilaisissa tukijärjestelmissä nimenomaan kaikkein pienituloisimmat ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kolmannen luokan kansalaisiksi. Näihin pitäisi saada oikein kunnon raivausote siten, että todella ihmisiä, jotka erittäin pienituloisina pyrkivät saamaan lisäansioita, ei siitä rangaistaisi vaan heitä päinvastoin asiaan kannustettaisiin.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne käytti hyvän puheenvuoron mielestäni tässä. Hän toi esille näitä työelämään kuuluvia asennemuutoksia, että nythän meillä todella on sillä lailla, että joko ollaan työssä tai ei olla työssä ja tällaisten välimuotojen kehittäminen on aika lailla lapsenkengissä vielä. Meillähän on hyvin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat olla muutaman tunnin viikossa töissä tai päivän tai kaksi, mutta niiden asioiden kehittämiseen täytyy minun mielestäni entistä enemmän kiinnittää huomiota, ja täytyy tuoda sellaisia esityksiä, että jokaisella ihmisellä, jolla olisi halua antaa panosta tähän yhteiskuntaan, olisi siihen mahdollisuus.

Mutta kyllä minä näkisin kuitenkin, että on tässä myös tietty tällainen kannustavuus olemassa niille ihmisille, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja pystyvät tekemään työtä ja haluavat olla työssä sillä lailla — se on monta kertaa sosiaalinenkin mahdollisuus, kun pääsee töihin — että tässä kumminkin tätä ansaintarajan mahdollisuutta nyt nostetaan tämän takuueläkkeen tasolle, mikä minun mielestäni on käsi kädessä ja oikeudenmukaista ajatellen nyt sitten sitä, kun takuueläke astuu voimaan ensi vuoden maaliskuussa. Sillä lailla minun mielestäni tämä hallituksen esitys on hyvä.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluan muistuttaa, että meillä on vähintäänkin 150 000 ihmistä, jotka todella haluaisivat tehdä töitä — työttömiä on noin 250 000 — ja jotka ovat ilmoittautuneet työvoimatoimistoon työnhakijoiksi, mutta valitettavasti heille ei pystytä tarjoamaan työtä. Tässä minun mielestäni on se suuri ongelma, että niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet työkykynsä — elikkä näistä työttömistä tässä tutkimuksessa on todettu, että hyvin suuri joukko on työkyvyttömiä — ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä on nyt aika ristiriitainen homma, että toisaalta halutaan työkyvyttömyyseläkkeeltä töihin mutta terveelle ei järjestetä työtä ja sitten ne, jotka ovat työkykynsä menettäneet, eivät pääse eläkkeelle. Siis tämä on täysin ristiriitaista, ja kyllä minä sanon, että tässä lillukanvarsia nyt katkotaan.

En minä vastusta tätä lakia. Kyllä tämä saa olla ja mennä, mutta ei tällä mitään todellista merkitystä meidän työelämään ole. Kyllä tämä on saivartelua. Tietenkin voidaan piilotella, että tämmöinenkin laki on tehty, mutta ne todelliset ongelmat ovat siinä, että 20 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä hylätään. Siitä huolimatta, niin kuin ed. Erkki Virtanen täällä totesi, että Suomen parhaat erikoislääkäriasiantuntijat ovat todenneet nämä ihmiset työkyvyttömiksi, nämä ihmeparantajat näissä eläkevakuutusyhtiöissä sitten näkemättä ja tuntematta potilasta toteavat, että kun lähetetään paperi kotiin, että olet työkykyinen, niin se on sillä selvä, sinä olet työkykyinen silloin.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Kuoppa on ihan oikeassa, että myös tuolla hänen mainitsemallaan sektorilla on paljon kehitettävää. On meillä paljon sellaisia työkyvyttömiä ihmisiä, jotka todella eivät voi tehdä enää jatkossa töitä, ja virhearviointeja tulee. Niiden ihmisten kannaltahan se on aika kestämätön tilanne, ja totta kai toivon ainakin henkilökohtaisesti, että nekin asiat saadaan järjestymään.

Mutta tässä hallituksen esityksessä on kuitenkin vähän kyse nyt toisesta asiasta. Eihän tässä ketään haeta työkyvyttömyyseläkkeeltä töihin, (Ed. Kuoppa: Kyllä minä sen ymmärrän!) vaan tässä annetaan mahdollisuus ihmiselle palata tekemään töitä ja ansaita vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa on samalla asialla, mistä itsekin puhuin, eli tämän yksilöllisyyden paremmasta huomioimisesta on kysymys. Pitäisi päästä silloin pois työelämän vaatimusten piiristä, jos ihmisen työkyky todella on sellainen, mutta myös toiseen suuntaan. Itse olen toiminut esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien Tukiranka ry:n hallituksessa, ja monet, jotka ovat olleet mielenterveysalan ongelmien piirissä, haluavat jossakin vaiheessa ehkä palata työelämään, ja se on hyvin vaikeaa esimerkiksi työelämän asenteiden ja työnantajien asenteiden ja tiedonpuutteen vuoksi. Juuri tämä on totta, mitä ed. Kuoppakin sanoi, että työnantajat eivät halua ottaa helposti riskejä. Lisäksi meillä työelämä voi olla liian kireä, työilmapiirissä voi olla sellaisia asioita, jotka uudelleen sitten aiheuttavat ihmiselle semmoista kuormitusta, mikä voi aiheuttaa uudelleen mielenterveysongelmia.

Keskustelu päättyi.