Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen lakivaliokunnan mietinnön.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettua lakia siten, että soveltamisala laajennettaisiin koskemaan myös yleisiä hallintotuomioistuimia ja erityistuomioistuimia. Lisäksi säännöksiä sovellettaisiin valitusasioita käsittelevissä muutoksenhakulautakunnissa. Nykyisinhän lakia sovelletaan vain yleisissä tuomioistuimissa.

Esityksen tavoitteena on parantaa asianosaisten oikeusturvaa sekä panna täytäntöön Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä aiheutuvat velvoitteet. Asianosaisella olisi oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys niissä tilanteissa, joissa oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Lisäksi hallintolainkäyttölakiin lisättäisiin säännös siitä, että hallintotuomioistuimen tulisi asianosaisen pyynnöstä ilmoittaa...

Kiitos, arvoisa puhemies. Asianosaisella olisi oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys niissä tilanteissa, joissa oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Lisäksi hallintolainkäyttölakiin lisättäisiin säännös siitä, että hallintotuomioistuimen tulisi asianosaisen pyynnöstä ilmoittaa hänelle arvio asian käsittelyajasta.

Lakivaliokunta katsoo, että uudistus vahvistaa yksityisten asianosaisten asemaa ja oikeuksia hallintoasioita koskevassa oikeudenkäynnissä. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa yksimielisessä mietinnössään lakiehdotusten hyväksymistä.

Kuulemisissa on toivottu, että kohtuullinen käsittelyaika määriteltäisiin tarkemmin. Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, että kohtuullista käsittelyaikaa ei voida eri tilanteisiin liittyvien erojen vuoksi määritellä laissa tarkasti. Lain 4 § sisältää kriteerit, joiden pohjalta käsittelyajan kohtuullisuutta on tarkoitus arvioida. Oikeudenkäynnin keston lisäksi otetaan huomioon asian laatu ja laajuus, asian merkitys asianosaiselle sekä asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä.

Valiokunta toteaa, että oikeudenkäyntien kokonaiskeston seurannan kannalta on ongelmallista, että kaikissa hallintotuomioistuimissa ei ole käytössä asianhallintajärjestelmää, josta saataisiin oikeudenkäyntien kokonaiskestoa koskevia tietoja. Hyvityspyyntöjen määrää ja niistä aiheutuvaa työmäärän kasvua on saadun selvityksen mukaan tässä vaiheessa vaikea ennakoida. Tuomioistuinten työmäärän osalta valiokunta viittaakin talousarviolausuntoonsa, jossa se on kiinnittänyt huomiota tuomioistuinten perusrahoituksen turvaamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että resurssit mitoitetaan siten, ettei viivästystilanteita syntyisi.

Lakiin on ehdotettu lisättäväksi säännös siitä, että valitusviranomaisen on asianosaisen pyynnöstä annettava hänelle asian käsittelyaikaa koskeva arvio. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä tarkoitettaisiin arviota nimenomaan kyseessä olevan tapauksen käsittelyajasta. Arvio voidaan antaa yksinkertaisessa menettelyssä, eikä se vaadi tapauksen lähempää selvittämistä. Se voi yleensä perustua kyseessä olevan asiaryhmän keskimääräisiin käsittelyaikoihin ja mahdollisesti muihin tietoihin, jotka ilmene-vät hallintotuomioistuinten asianhallintajärjestelmästä. Tältä kannalta riittävä tieto on yleensä jo viraston kirjaamossa. Tarkoituksena ei ole, että esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ryhtyy valituslupa-asiassa arvioimaan, tullaanko valituslupa myöntämään vai ei. Arvio voitaisiin antaa tarvittaessa kaksiosaisena siten, että siinä kerrotaan, milloin päätös mahdollisen valitusluvan myöntämisestä tehdään, ja toisaalta, mikäli valituslupa myönnetään, milloin lopullinen päätös arvioidaan annettavan.

Valiokunta toteaa, että uudella säännöksellä ei ole tarkoitus merkittävästi muuttaa monissa hallintotuomioistuimissa jo nykyisin vallitsevaa käytäntöä käsittelyaika-arvion antamisesta. Valiokunnan mielestä esimerkiksi automaattinen vireilletuloilmoitus ja siihen liittyvä ilmoitus asioiden keskimääräisestä käsittelyajasta samoin kuin selkeä informaatio eri asiaryhmien keskimääräisestä käsittelyajasta tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien internet-sivuilla vähentäisivät merkittävästi tarvetta käsittelyaika-arviota koskeviin pyyntöihin. Asianhallintajärjestelmiä olisi lisäksi hyvä kehittää siten, että niistä näkyisi käsiteltävän asian koko elinkaari.

Lakivaliokunta katsoo, että on perusteltua, että oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa asianomistajan korvausvaatimuksen osalta asian vireilletulosta tuomioistuimessa siitä riippumatta, saattaako asianomistaja korvausta koskevan riidan vireille tuomioistuimessa erillisellä kanteella vai käsitelläänkö korvausvaatimus rikosasian oikeudenkäynnin yhteydessä.

Hallintolainkäytössä oikeudenkäynnin kestona otettaisiin huomioon myös oikaisuvaatimuksen tai hallinnollisen sanktion käsittelyyn hallintoviranomaisessa kulunut aika. Hallintotuomioistuimissa uudistus edellyttää järjestelmällistä kokonaiskäsittelyaikojen seurantaa niin, että myös asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa kulunut aika otetaan huomioon. Tällaisen järjestelmän kehittäminen on saadun selvityksen mukaan vielä kesken yleisissä hallintotuomioistuimissa.

Korvauksen määrä rakentuu vuositasolla arvioitavalle tasolle. Tämän on pelätty jättävän huomiotta erittäin nopeaa käsittelyä vaativat tilanteet. Valiokunnan näkemyksen mukaan hyvityslain 3, 4 ja 6 §:n säännökset turvaavat kohtuullisen hyvin myös erityisen nopeaa käsittelyä vaativien asioiden käsittelyn viivästystilanteessa. Asianosaisella on oikeus hyvitykseen, jos oikeuden-käynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Arvioinnissa otetaan huomioon keston lisäksi esimerkiksi asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle. Lisäksi tulee ottaa huomioon myös Eit:n oikeuskäytäntö. Hyvityksen saaminen ei siis edellytä, että viivästys olisi kestänyt vähintään vuoden. Jos hyvitykseen oikeuttava viivästys on kestänyt vuotta lyhyemmän ajan, lähtökohtana hyvityksen määräämisessä voidaan pitää 1 500:aa euroa, jota voidaan alentaa tai korottaa 4 ja 6 §:ssä mainituilla perusteilla.

Lain siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa tuomioistuimessa tai 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lautakunnassa vireillä olevassa asiassa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa olleita säännöksiä. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on ollut varata hallintoviranomaisille ja tuomioistuimille riittävästi aikaa varautua uusien säännösten soveltamiseen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! On varmasti perusteltua, että tietyissä tilanteissa, joissa oikeudenkäynti viivästyy asianosaisista riippumattomista syistä, tästä voi seurata lain mukainen hyvitys, ja on varmasti olemassa perusteita sille, että tietyissä tilanteissa tämä nyt laajennetaan myös hallintoprosesseihin.

Edustaja Holmlund tässä viittasi tuomioistuinten resursseihin, ja kun meillä puhutaan näistä viivästyksistä, joita meillä oikeudenkäyntiprosesseissa on, niin yleensä siinä tilanteessa viitataan siihen, että tarvitsemme oikeuslaitokselle lisää voimavaroja. Tämä on joissakin tilanteissa varmasti perusteltua, mutta itse haluaisin kiinnittää huomiota tämän resurssinäkökohdan lisäksi siihen, miten meidän prosessejamme voitaisiin niin kehittää, että oikeudenkäyntimme olisivat lyhyempiä.

Esimerkiksi rikosprosessissa tällä hetkellä on se tilanne, että kun todistajia kuullaan alioikeudessa ja kun se juttu on sitten hovissa pari vuotta myöhemmin, nämä samat todistajat marssitetaan uudelleen siellä hovioikeudessa kuultaviksi, aivan kuin esimerkiksi silminnäkijöiden muisti- tai näköhavainnot olisivat jotenkin kirkastuneet sinä aikana, kun aikaa on kulunut. Eikö voitaisi prosesseja kehittää niin, että kun alioikeudessa todistajat on kuultu, heitä ei erikseen pitäisi siellä hovioikeudessa kuulla, niin että varsinaisia näyttökysymyksiä ei poikkeustilanteita lukuun ottamatta enää hovissa käsiteltäisi? Muitakin muutoksia näihin prosesseihin voitaisiin tehdä.

Herra puhemies! Jatkan sittenkin pöntöstä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Herra puhemies! Kun puhutaan oikeudenkäyntien viivästymisestä ja siitä maksettavista hyvityksistä, niin näiden resurssikysymysten lisäksi olisi hyvä kiinnittää todellakin huomiota myös siihen, mitä meidän oikeuslaitoksessamme tehdään, miten paljon me annamme sinne uusia tarpeettomia tehtäviä ja miten paljon siellä on erilaista turhaa joutokäyntiä, jotka sitten omalta osaltaan näitä prosesseja viivästyttävät. Useinhan syytetyt ja konnat itse tekevät kaikkensa prosesseja venyttääkseen.

Kuten sanoin, pitäisi myös miettiä sitä, mitä asioita me sinne saatamme käsiteltäviksi, siis oikeuslaitokseen, jonka voimavarat kaikissa olosuhteissa ovat kuitenkin rajalliset. Viikonvaihteessa luin Salon Seudun Sanomista juttua, jossa kerrottiin siitä, kun eduskunta tässä muistaakseni noin vuosi sitten päätti, että kotietsinnästä pitää erikseen saada oikeuslaitokseen kannella, että onko kotietsintä mennyt siten kuin pitää. Salon Seudun Sanomissa kerrottiin, että ensimmäinen tämmöinen juttu on nyt ollut Salon käräjäoikeudessa. Eräs kaveri, jolle tehtiin kotietsintä huumejutussa, valitti kaikesta mahdollisesta tuomio-istuimelle tai saattoi asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja hänen mielestään kotietsintään ei ollut aihetta ja kaikin tavoin siinä ei kerrottu hänen oikeuksistaan ja muuta. Aihetta ei varmasti ollut sen enempää kuin että sieltä löytyi pussillinen marihuanaa ja siellä haisi marihuanan kasvattamiselle ja kaikennäköisiä välineitäkin löytyi, mutta tällaista juttua joutuu nyt Salon käräjäoikeus sitten käsittelemään, koska me suuressa viisaudessamme päätimme jokin aika sitten, että kotietsinnöistä pitää erikseen saada viedä juttu tuomioistuimeen. Miksi me näin päätimme? Siksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, johon kaiken maailman ihmisoikeusjuristit näköjään nykyään kokoontuvat, oli päättänyt, että näin pitää kotietsinnöistä saada erikseen viedä juttu tuomioistuimen käsiteltäväksi. Totta kai aina on ihmisillä oikeus viedä, jos ovat sitä mieltä, että viranomainen on toiminut lainvastaisesti ja aiheuttanut vahinkoa, totta kai aina näitä juttuja voidaan viedä, mutta tässä on nyt tehty tämmöinen erityinen oikopolku, niin että saadaan nämä kotietsinnät oikeuden käsiteltäväksi.

Tässä Salon Seudun Sanomien jutussa kerrottiin, että tuomioistuinlaitoksissa on nyt jo kymmeniä tällaisia juttuja, joissa nämä epäillyt tai syytetyt väittävät, että kotietsintä on tehty väärin perustein. Tässä Salon Seudun Sanomien jutussa haastateltiin valtionsyyttäjä Rappea, joka totesi, että on se riski, että Suomessakin mennään amerikkalaiseen suuntaan oikeudenkäynneissä, joissa, amerikkalaisissa oikeudenkäynneissä, Rappen mukaan joskus iso osa ajasta käytetään siitä riitelemiseen, saako jotain todistusaineistoa käyttää siinä oikeusjutussa vai ei. Rappe myös totesi, että totta kai perusoikeuksista pitää säätää tarkasti, mutta jossakin vaiheessa tullaan siihen rajalle, onko enää terveen järjen kannalta tässä säätämisessä mitään mieltä.

Herra puhemies! Toivoisin, että perustuslakivaliokunta, lakivaliokunta ja miksei myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin näitä asioita miettisivät. Tietysti toivoisin, että ne, jotka itseään kutsuvat ihmisoikeusjuristeiksi, myös näitä asioita miettisivät, mutta se taitaa olla perusteeton toive, koska nämä niin sanotut ihmisoikeusjuristit, jotka monessa tilanteessa mielestäni paremmin sopisivat kutsuttavaksi konnanoikeusjuristeiksi, jatkuvasti vaativat lisää näitä konnien oikeuksia, joilla siis meidän prosesseja turhaan raskautetaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz puhui tyypilliseen ja vauhdikkaaseen tapaansa ja ilmeisesti halusi kärjistää keskustelua, eikä siinä mitään sinällään. On aivan totta se, minkä edustaja Zyskowicz sanoi, että monet rikolliset ovat yllättävän hyviä lain tuntijoita ja heillä on siihen jopa avustajia.

Mutta ensinnäkin tästä kotirauhasta ja kotietsintöjen tekemisestä. Sitähän käsiteltiin viimeksi laajasti aselain uudistamisen yhteydessä, ja minä olin kyllä sitä mieltä — ja onneksi se kohta poistettiin sieltä, että poliisit olisivat saaneet tulla kotiin tarkastamaan, mitenkä aseita säilytetään — että se oli aivan turha pykälä siinä hallituksen esityksessä.

Mutta kyllähän kannattaa muistaa, mitä tapahtui 30-luvulla. Silloin kotietsintöjä oli helppo tehdä. Oli mukana nimismies, oli poliiseja, oli suojeluskuntalaisia, ja kohdekin valikoitui automaattisesti. Mutta kyllä tuo viittaus ihmisoikeusjuristeihin oli minusta aika lailla mauton edustaja Zyskowiczilla.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi toi juuri oleellisen asian esille, eli tässä yhteydessä ei pidä unohtaa sitä kolikon toista puolta. Jos ei meillä ole oikeuksia, niin meillä ei ole silloin myöskään vaatimuksia. Meidän pitää uskaltaa puhua siitä, että yksilön oikeudet ovat todella tärkeitä, ja mikäli niitä ei korosteta, niiden merkitys ja ihmisoikeuden merkitys romuttuvat.

Edustaja Zyskowicz oivasti kyllä käyttää sanaa. Mutta tuo edustaja Mustajärven vertaus siihen, että haaveillemmeko takaisin 30-luvulle, on juuri oiva esimerkki siitä, mitä kärjistetysti voi sitten tapahtua.

Sinällään meillä oikeudenkäynnit viivästyvät sen takia, että meillä todisteluihin käytetään mahdottomasti aikaa. Mutta täytyy myös muistaa, että hovioikeus itsessään päättää, tarvitseeko se todistelua vai ei.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Zyskowiczia erinomaisesta puheenvuorosta ja näkemyksistä. Lähes kaikessa olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Teillä on erittäin järkeviä kriminalipoliittisia linjauksia, joita saamme tuon tuosta tässä suuressa salissa kuulla.

Ihmettelen kuitenkin sitä, miksi teidän oma puolueenne, kokoomus, joka on hallituksessa ollut hyvin pitkään, ei tee mitään silloin, kun näistä uudistuksista päätetään täällä eduskunnassa, ja miksi kokoomus ei sitten vastusta jyrkästi näitä hallituksen esityksiä vaan olette edistämässä niitä. Käsittelyvaiheessa kuitenkin lakivaliokunnassakin kuullaan useita asiantuntijoita, jotka aivan varmasti ovat näitä näkemyksiä ottaneet esille. Miksi teidän puolueenne ei kuuntele näitä asiantuntijoita ennen kuin näitä katastrofaalisia kriminalipoliittisia muutoksia ja löysennyksiä roistojen eduksi tehdään?

Mikael Jungner /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys tästä hyvin klassisesta ristiriidasta, jossa yhteiskunnan järjestelmä ja hallinto ja sen sujuvuus ja sitten toisaalta yksittäisen ihmisen yksityisyys ja ihmisoikeudet ovat keskenään ristiriidassa. Ymmärrän edustaja Zyskowiczin näkökulmaa, mutta hyvin pitkälle vietynä se edustaa ikävällä tavalla historiasta tuttua reaalisosialismin näkökulmaa, jossa yksittäisen ihmisen oikeudet saivat aina väistyä.

Sekä yksityisyydensuoja että sitten kotirauhan rikkomattomuus on kaikki luotu ja rakennettu 5,5 miljoonan suomalaisen oikeudeksi ja turvaksi. Jos sitten valitettavasti käy niin, että muutama konna näitä rikkoo, niin minun mielestäni se ei ole todellakaan mikään peruste lähteä näiden 5,5 miljoonan suomalaisen oikeuksia rikkomaan.

Näissä käsillä olevissa asioissa on tosiaan hirveän helppo hypätä joko tällaiseen hallintojuristinäkökulmaan tai sitten ihmisoikeusjuristinäkökulmaan. Minun mielestäni meillä on aika hyvä historia suomalaisessa lainsäädännössä ja myös viime vuosien kehityksessä, jossa on löydetty se kompromissi, se kultainen keskitie. Toivoisin, että tässä ehkä kohta kiihtyvässä keskustelussa pidettäisiin maltti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kaipaa sen enempää 1930-luvun Suomeen kuin reaalisosialismin aikaan. Kaipaan näissä asioissa, mistä nyt puhuin, vaikkapa nyt kolmen vuoden takaiseen aikaan, jolloin ei ollut tätä erityistä ohituskaistaa, jolla tämä kotietsintä erikseen saatetaan oikeusistuinten erikseen tarkasteltavaksi.

Miksi näin säädettiin, miksi kokoomus ei ole vastaan? Aika paljon taustalla ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemykset ja nämä niin sanottujen ihmisoikeusjuristien näkemykset.

Minun mielestäni on ihan selvää, että jos puhutaan 30-luvusta, puhumattakaan nyt kommunistisista diktatuureista, niin eihän siellä mitään ihmisoikeuksia kunnioitettu, siis näissä diktatuureissa. Mutta se ei tarkoita sitä, että nyt pitäisi ampua tänä päivänä aivan valtavasti sitten taas toiseen suuntaan yli.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Toisinaan näissä istunnoissa on vaarana, että paikalla on myöskin vääräleukoja, niin sanottakoon nyt varmuuden vuoksi, että puhun tässä nyt ihan yleisellä tasolla tästä aiheesta.

Erilaisiin oikeusprosesseihin, arvoisa puhemies, voi joutua käsitykseni mukaan syystä tai syyttä, isommasta tai pienemmästä syystä tai kokonaan ilman syytä, mutta yhtä kaikki, jos niissä on, prosessit usein voivat olla aika raskaita asianosaisille ja ehkä heidän lähipiirilleenkin. Siinäkin mielessä on kyllä tärkeätä eri kohdissa miettiä, miten näitä prosesseja voitaisiin jouduttaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useita kertoja huomauttanut Suomea nimenomaan oikeusprosessien kestosta. Tästä on tullut useita huomautuksia meille, enemmän kuin monelle muulle maalle.

Kaikkien osapuolten edun mukaista olisi, että nämä prosessit olisivat nykyistä nopeampia. Sekä lainsäädännöllä että resursoinnilla on syytä kiinnittää tähän asiaan jatkossa entistä enemmän huomiota.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käsittelyssä nyt tämä oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittäminen, ja sitä ollaan laajentamassa koskemaan myös hallintolain käyttöä. Tietysti hyvä niin, että se on yhtenäinen myös tuolla hallintolain puolella. Mutta toisaalta tässä ollaan hoitamassa seuraamusta, ei syytä. Eli kun puhutaan oikeudenkäyntien viivästymisestä, tästä koko oikeusprosessin viivästymisestä — ja kuten kuulimme, me olemme saaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita huomautuksia tästä asiasta — koko prosessiketju sieltä asian vireilletulosta aina sen viimeisen valitusasteen päätökseen asti pitää saada sujuvaksi ja joustavaksi.

Tämä ylitsevuotava usko normien parantavaan voimaan ja siihen, että kun luodaan uusia säännöksiä tähän oikeusprosessinkin kylkeen, niin sillä ikään kuin ihmisoikeusasioita parannettaisiin. Kyllä tässä mennään toiseen suuntaan, jos prosessit entisestään pitenevät. Ihmisoikeuskysymys mitä suurimmassa määrin on se, että oikeutta ei saa kohtuullisessa ajassa. Eikä sitä korvaa se, että sitten saa jonkun hyvitysmaksun siitä, että se oikeuden saaminen nyt kestää tässä henkilökohtaisessa asiassa näin paljon. Kyllä meidän pitää ottaa nyt todella vahvasti nämä oikeusprosessien normitalkoot käsittelyyn ja lähteä purkamaan sieltä niitä normeja, jotka viivästyttävät tätä ihmisten oikeuden saamista omassa asiassaan.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän kannatettavana sitä, että oikeutta hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä laajennetaan tänne hallintolainkäytön puolelle. Tämä esitys on minusta hyvä.

Paljon keskustelua herätti tuo arvio käsittelyajasta ja se, kuinka se tulee näissä jatkossa määritellä. Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä, aika läheltä, kun yhdelle herralle oli ilmoitettu, että käsittelyaika tuomioistuimessa olisi 10 kuukautta, ja kun se sitten olikin 4 kuukautta, kun päätös tuli, niin luulisi, että hän olisi ollut tyytyväinen, mutta päinvastoin hän oli sitä mieltä, että sitä hänen asiaansa ei ole kyllä tutkittu ensinnäkään. Eli tässä se asia kävi päinvastaiseen suuntaan.

Minusta ihmisiä ja kansalaisia palveltaessa tässä asiassa on muistettava nimenomaisesti se, että on kysymys arviosta ja keskimääräisestä käsittelyajasta ja tämä voi poiketa suuntaan jos toiseen, eli päätös voi tulla nopeammin tai myöskin pitkittyä vastaavasti.

Paitsi lisää resursseja, toivoisin tähän asianhallintajärjestelmään, — tietotekniikalla saisimme paljon tuottavuutta parannettua tuolla oikeudenkäytön puolella — lähivuosina panostuksia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on hieman polveilevaa jälleen kerran, mutta se meille kaikille täällä suotakoon.

Ensinnäkin asia, jonka edustaja Ojala-Niemelä nosti esille, eli käsittelyaika-arviot. Todellakin valiokunta sai käsittelyn kuluessa aika paljon epäilyksiä siitä, että arviot ensinnäkin olisivat työläitä laatia ja toiseksi ne eivät välttämättä palvelisi tarkoitustaan. Hallituksen esityksen perusteluissahan todetaan, että ne eivät sido tuomioistuimia ja ne ovat lähinnä informatiivisia. On tietysti varsin selvää, että henkilön, joka on asianomistajana, asianosaisena, kohdalta on äärimmäisen tärkeää, että hän saa joitakin väliaikatietoja siitä, missä vaiheessa hänen oma asiansa tulee ratkaisuun. Käytännössä tulemme sitten näkemään, miten hyvin tämä käsittelyaika-arviojärjestelmä toimii.

On myös erittäin tärkeä, mitä tuossa edustaja Ojala-Niemelä myös totesi, että saamme toisaalta tietojärjestelmät sellaiselle tasolle, jotta ne palvelevat mahdollisimman hyvin tarkoitustaan. Valitettavasti, niin kuin esittelypuheenvuorossani totesin, kaikki tuomioistuimet, hallinnonkäyttöä tekevät tuomioistuimet, eivät ole ihan riittävän korkealla tasolla tältä osin.

Mitä tulee resursseihin, on tietysti selvää, että oikeuslaitos tarvitsee resurssit pystyäkseen toimimaan mahdollisimman hyvin. Tällä hetkellä on mielestäni hyvin tärkeää, että oikeusministeriössä on työn alla niin sanottu oikeusturvaohjelma. Sen yhteydessä on tarkoitus arvioida sitä, mikä on se oikeusturvan taso, jota Suomessa tulee noudattaa. Vireillä on myös monia hankkeita, joilla pyritään siihen, että resursseja voidaan käyttää mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi todisteluun liittyvät kysymykset ovat selvitystyön alla. Voin myös vakuuttaa edustaja Zyskowiczille, että lakivaliokunta on tähän työhön sitoutunut ja tulemme myös patistamaan oikeusministeriötä siitä, että näissä monissa hyvissä hankkeissa tullaan etenemään.

Tosiasia kuitenkin on se, että silloin kun lakiin jää porsaanreikiä, niitä yleensä käyttävät rikolliset, aika harvoin uhrit tai muut asianomistajat. Tältä osin tietysti olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin edustaja Zyskowicz. Suomi on tietysti oikeusvaltio, eli me turvaamme kaikille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, ja ehkä omalla tavallaan myös oikeudenkäynnin kesto on osa sitä oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta, ja siksi tähän tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kaiken kaikkiaan tietysti käsittelyä on pyritty järkeistämään ja helpottamaan myös erilaisilla valituslupajärjestelmillä, joita on viime vuosina säädetty, ja nämä ovat johtaneet hyvään suuntaan. Onkin tärkeää, että voimme myös jatkossa arvioida, miltä osin valituslupajärjestelmää voidaan laajentaa siten, että kuitenkaan oikeusturva ei vaarannu.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain tavoitteena on parantaa asianosaisten oikeusturvaa sekä panna täytäntöön Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä aiheutuvat velvoitteet. Haluaisin nostaa esille erään ongelman, jota tämä lakiesitys ei kuitenkaan korjaa.

Kysymys koskee hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon pitkittymistä esitutkinnan aikana. Nykyisen pakkokeinolain 3 luvun 1 momentin mukaan kansalaisen omaisuutta voidaan asettaa hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon, jos on olemassa vaara, että henkilö, jota on syytä epäillä rikoksesta, tai henkilö, joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai menettämään valtiolle rahamäärä, pyrkii välttämään maksuvelvoitteensa toteuttamista. Lain mukaan tuomioistuin asettaa henkilön omaisuutta hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon tutkinnanjohtajan tai syyttäjän vaatimuksesta. Käytännössä selvitystä epäilyn tueksi ei läheskään aina vaadita, vaan näytöksi riittää useimmiten poliisiviranomaisen tai syyttäjän esittämä vaatimus.

Arvoisa puhemies! Lain mukaan tuomioistuimen on kumottava hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko, jollei syytettä nosteta 4 kuukauden kuluessa hukkaamiskieltoa tai vakuustakavarikkoa koskevan määräyksen antamisesta. Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on kuitenkin mahdollista hakea toimenpiteelle pidennystä enintään 4 kuukautta kerrallaan. Laki ei siis määritä takarajaa sille, kuinka monta kertaa pidennystä voidaan hakea tai myöntää. Laki ei myöskään vaadi perustelua sille, miksi lykkäystä haetaan.

Monilla hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon asetetuilla henkilöillä varotoimet koskevat huomattavaa osaa omaisuudesta, jopa kaikkea omaisuutta. Tämä haittaa jatkuvasti heidän käytännön elämäänsä sekä elinkeinon harjoittamista. Vakavan tilanteesta tekee se, että tämä on tapahtunut ilman mahdollisuutta puolustautua oikeudessa.

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, tämä hallituksen esitys on hyvä ja askel oikeaan suuntaan, mutta se ei kuitenkaan korjaa edellä esitettyä ongelmaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun edellisessä puheenvuorossani moitin Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta tästä kotietsintäratkaisusta, haluan nyt tässä sanoa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puolesta, että ne ratkaisut, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on tehty siitä, että Suomi on saanut moitteita, kun meidän oikeusprosessit ovat viivästyneet liikaa, ovat mielestäni olleet oikean suuntaisia ja perusteltuja, koska totuus on se, että jos oikeuden saaminen viivästyy kohtuuttomasti, niin sillä voi olla käytännössä sellainen seuraus, että asianosaiset eivät tosiasiassa saa oikeutta ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ollenkaan osakseen.

Edustaja Kaikkonen kiinnitti yleisellä tasolla huomiota tähän asiaan, ja olen aivan samaa mieltä, että kun katsoo julkisuudessakin olleita tunnettuja oikeustapauksia vaikkapa viime vuosilta, niin kyllähän ovat kohtuuttomia nämä ajat, mitkä menevät siitä, kun poliisi rupeaa jotain asiaa tutkimaan, siihen, kun saadaan edes alioikeuden tuomio, puhumattakaan sitten valitusasteiden ratkaisuista.

Kun tätä ongelmaa Suomessa keskustelussa käsitellään, niin todetaan yksimielisesti, niin kuin tässä lakivaliokunnan puheenjohtajakin viittasi lakivaliokunnan käsittelyyn siitä, että pitää olla riittävät voimavarat tuomioistuinlaitoksella näihin tilanteisiin, jolloinka asioiden käsittely olisi joutuisampaa. Tämä on tietysti totta, mutta itse haluan korostaa sitä, että pelkästään resurssien lisääminen ei voi olla oikea tie, koska resursseja on aina riittämättömästi. Enemmän pitää kiinnittää huomiota itse prosesseihin: ovatko kaikki ne vaiheet, joita prosesseissa on, perusteltuja ja tarpeellisia. Oli hyvä kuulla lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlundin puheenvuoro siitä, miten ministeriössä ja valiokunnassa tätä puolta mietitään.

Esimerkiksi juuri tämä todistajien uudelleenkuuleminen siellä hovioikeudessa: Jos todistaja on nähnyt jonkun rikoksen, vaikkapa tuossa aseman seudulla jonkun tappelun, joka on johtanut vaikka yhden uhrin vakavaan loukkaantumiseen, niin yleensä menee jo pitkä aika siitä, ennen kuin hän on siellä alioikeudessa kertomassa näkemästään, niin miten se todistajan — miten nyt sanoisi — luotettavuus voi olla parempi sitten, kun menee vielä vuosi tai kaksi siihen, että hän on hovioikeudessa kertomassa tästä näkemästään? Mahdollisesti aikaa on kulunut niin, että muistikin on jo vähän hämärtynyt, mahdollisesti on voinut olla jotain syytettyjen todistajaan kohdistamaa uhkailua tai vihjailua tässä matkan varrella jne. Eikö voitaisi ajatella, että joko teknisin tallennusvälinein otettaisiin se todistajanlausunto sieltä alioikeudesta riittäväksi tai sitten haettaisiin sellaista ratkaisua, että pääsääntöisesti näyttökysymyksistä ei enää hovissa erikseen riidellä vaan siellä riidellään sitten muista asioista? (Kauko Tuupainen: Erinomainen esitys!)

Mitä tulee tähän Salon Seudun Sanomiin — nyt kun sain sen tuolta työhuoneestani kaivettua esiin — niin haluan nyt vain kertoa ihan käytännössä, miten me oikeuslaitoksen prosesseja käytännössä, lainausmerkeissä, kevennämme eli raskautamme. Eli vuosi sitten me olemme lisänneet pakkokeinolakiin sellaisen mahdollisuuden, että kotietsinnän kohteeksi joutunut ihminen voi nyt vaatia käräjäoikeutta tutkimaan, onko kotietsintä ollut laillinen. Totta kai, kuten sanoin, aina yksilö voi viedä virkamiehen menettelyn oikeusprosessiin, jos katsoo, että on laittomasti menetelty ja on vahinkoa kärsitty. No, tässä tämä huumerikoksista syytetty henkilö väitti, että "poliisilla ei ollut syytä epäillä huumausainerikosta eikä huumausaineen kasvatusta", että "tutkinnanjohtaja ja rikoskomisario ovat ylittäneet toimivaltansa määrätessään kotietsinnän", että "poliisi ei ole suullisesti kertonut kotietsinnän tarkoitusta" ja että "poliisi ei ole kertonut oikeudesta kutsua paikalle omaa todistajaa".

Tästä viimeisestä argumentista tulee mieleen tämä Glo-hotellin kuuluisa huumejuttu, missä yksi ihminen sai surmansa ja toinen loukkaantui vakavasti, kun he luulivat käyttävänsä kokaiinia ja käyttivätkin erittäin väkevää heroiinia. Siinähän kävi näin, että tämän pääsyytetyn, joka muistaakseni sai 9 vuotta vankeutta, kohdalta juttu palautettiin, oliko se nyt peräti korkeimmasta oikeudesta vai hovioikeudesta, alioikeuteen, kun ei ollut todistettavasti poliisikuulustelussa poliisi kertonut tälle syytetylle riittävän selvästi — hän oli siis tietysti ulkomaalainen — että tällä syytetyllä on oikeus saada siihen poliisikuulusteluun asiantuntija avukseen. Eli tätä ei ollut poliisi riittävän selvästi tälle syytetylle todistettavasti kertonut. Sillä syyllä koko juttu palautettiin uudelleen käsiteltäväksi.

No niin, näistä asioista siis tällä kertaa tämä huumesyytetty valitti oikeuteen, ja tässä jutussa kerrotaan, että kävi ilmi, että miehen keittiön kaapista löytyi marihuanaa muovipussiin pakattuna. Sen lisäksi poliisi takavarikoi kannabiksen kasvatuksessa ja käytössä tarvittavia välineitä.

Myös sen, mitä sanoin valtionsyyttäjästä, haluan nyt tarkemmin tässä toistaa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mielestä Suomi on matkalla kohti angloamerikkalaista oikeuskäytäntöä, missä poliisin mahdollisia menettelytapavirheitä vahditaan tiukasti. "Rappea mietityttää se, miten yksityiskohtaisesti perusoikeuksien noudattamisesta pitää säätää ennen kuin ollaan tilanteessa, ’jossa ei ole mitään tekemistä järjen kanssa’." Viittaan siihen, mitä aikaisemmin sanoin siitä, että tänä päivänä tulkitaan, että opettaja ei saa puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen, koska se on oppilaan oikeuksien loukkaamista ja siitä ei ole erikseen tarkasti laissa säädetty.

Herra puhemies! Aivan lopuksi: Edustaja Jungner kiinnitti ihan oikein huomiota siihen, että yhtäällä ovat ihmisoikeudet ja toisaalla tietysti valtion turvallisuuden intressi tai veronmaksajien intressi. Totta kai me kaikki kannatamme ihmisoikeuksien toteuttamista. Kannatamme sitä, että Suomi on oikeusvaltio, kannatamme sitä, että Suomessa noudatetaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. En malta olla sanomatta, että puhuin ihmisoikeuksien puolesta maailmassa jo 70-luvulla, vaikka siihen aikaan sitä pidettiin neuvostovastaisuutena.

Mutta edustaja Jungnerille sanoisin: ei tarvitse ampua nyt tämän päivän maailmassa yli toiseen suuntaan. Nyt tuntuu siltä, että mikä tahansa rikollisen oikeus on tärkeämpää kuin veronmaksajien oikeus siihen, että heidän rahojaan käytetään järkevästi tuomioistuinlaitoksessa. Kaikista asioista pitää säätää äärimmäisen tarkasti, kaikki menettelyt äärimmäisen tarkasti, ja sitten vielä erikseen mahdollisuus näistä menettelyistä helposti viedä asia tuomioistuimeen valituksen tai tällaisen erityisen menettelyn kautta. Eli Suomessakin tällaisen afrikkalaisen massamurhaajan oikeudet ovat suurempia kuin suomalaisten veronmaksajien oikeudet siihen, että Ruanda itse tuomitsisi omat rikollisensa. Eli tämä ajattelu, jota nämä niin sanotut ihmisoikeusjuristit ovat nyt läpi ajamassa, mielestäni nyt ampuu tässä kauniin, tärkeän periaatteen eli ihmisoikeuksien kunnioittamisen varjolla yli toiseen suuntaan.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeudenkäynnin viivästymisessä tulee huomioida järjestelmän sijasta yksittäisen ihmisen asema ja oikeudet. Esimerkiksi haettaessa muutosta sosiaaliturvaan kohtuuttoman pitkä prosessi voi aiheuttaa vaikean ja epäinhimillisen tilanteen asianosaiselle. Hyvittäminen on vähintä, mitä silloin voidaan tehdä.

Mitä taas tulee käsittelyajan arvioon, pidän tärkeänä, että sähköistä asiakaspalvelua edelleen kehitetään. Kuten edustaja Ojala-Niemelä totesi, käsittelyaika-arviot puhututtivat valiokunnassa. Uskon kuitenkin, että mitä paremmin ja enemmän asiansa käsittelyä odottava henkilö on selvillä juttunsa käsittelyn kulusta ja etenemisestä, sen tehokkaammin voimme välttää niin sanottua jonossa turhautumista ja puhelinsoittoja, joilla käsittelyaika-arvioita selvitellään. Asiakaspalvelua kehittämällä resurssit kohdentuvatkin tehokkaammin.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz jälleen kerran puhui ainakin minun mielestäni ihan viisaita asioita. Minä näin maallikkona, kun en ole juristi hänen tapaansa, kiinnitin huomiota siihen alkuosioon hänen puheessaan, jossa hän kysyi, että kun joku asia on esillä alioikeudessa, käräjäoikeudessa, ja siellä kuullaan todistajia, joiden sanoma ymmärtääkseni merkitään pöytäkirjoihin tai ainakin tallennetaan, niin miksi tosiaan näitä todistajan ensilausuntoja alioikeudessa ei voitaisi sellaisenaan hyödyntää sitten hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa. Minusta tämä on niin erinomainen asia, että siinä olisi melkein kyseisen lain muutoksen paikka. En tiedä, kuinka iso prosessi se olisi, jos esimerkiksi edustaja Zyskowicz juristina tekisi lakialoitteen ja sitä me sitten porukalla, tässä salissa olevat ja poissa olevatkin edustajat, kannattaisimme ja saataisiin tällainen muutos. Tämähän säästää työtä, tämä säästää vaivaa, tämä säästää meidän suomalaisten veroeuroja. Tämä osa hänen puheestaan oli se, minkä halusin, arvoisa puheenjohtaja, nostaa tässä yhteydessä esille.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on noussut esiin muutamia kommentteja muun muassa pakkokeinolainsäädäntöön liittyen. Tämä varsin suuri ja merkittävä paketti jouduttiin viime kaudella säätämään aivan valtiopäivien lopulla, mikä tietysti teki tietynlaisen kiireen siihen. Tällä hetkellähän pakkokeinolakiin on tulossa myös jonkin verran muutoksia ja tarkennuksia. Aikaisemmin edustaja Östman nosti esille tietyn kysymyskokonaisuuden, ja uskon, että siinä yhteydessä varmaan kun pakkokeinolakia käsitellään, tätä asiaa voidaan arvioida.

Rikosten selvittämisessä poliisi joutuu turvautumaan, joudutaan ylipäätään turvautumaan, usein sellaisiin keinoihin, joilla puututaan yksilön suojaan ja yksilön itsemääräämisoikeuteen aika perustavaa laatua olevalla tavalla. Tietysti ihannetilanne on se, että poliisilla on mahdollisimman hyvät tiedot ja selkeät käytänteet etukäteen, mikä toivottavasti vähentäisi jälkikäteisvaateita asioihin liittyen. Tämän vuoksi on tietysti äärimmäisen tärkeää, että Poliisihallitus muun muassa ohjeistaa ja huolehtii koulutuksesta mahdollisimman tarkkaan, jotta ainakaan sitä kautta ei ongelmia tulisi.

Täällä nousi esille myös kysymys kotietsinnöistä. Haluan muistuttaa sellaisesta asiasta, että kun me puhumme kotietsinnöistä, myös se, että auton takakontti avataan, luokitellaan Suomessa kotietsinnäksi, niin että kaikki, mitkä kulkevat kotietsinnän nimikkeellä, eivät tarkoita sitä, että kotiin tullaan jotakin etsintätointa tekemään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä kysymyksestä, pitääkö erikseen todistajat kuulla vielä hovioikeudessa, keskusteltiin paljon viime vaalikauden lopulla, ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, eli keskustelua täällä viritti ennen kaikkea kansanedustaja Jacob Söderman. Taustalla oli tamperelaisen käytännön syyttäjän meille lähettämä kirje, jossa hän piti turhauttavana ja veronmaksajien resurssien tuhlaamisena sitä, että vielä hovissa erikseen nämä todistajat uudelleen kuullaan. Tämä on juuri tällaista prosessien pitkittämistä ja tuhlaamista, mihin kiinnitin huomiota. Nyt on erilaisia ajatuksia — ja ilmeisesti tässä oikeusministeriön oikeusturvaselvityksessä varmasti esillä — siitä, olisiko järkevää tallentaa nämä todistukset alioikeudessa ja katsoa ne sitten hovioikeudessa nauhalta, tai mistä digiboksista niitä nykyään katsotaankaan, vai olisiko niin, että hovioikeudessa pääsääntöisesti ei näyttökysymyksiä enää erikseen harkittaisi.

Mutta kaiken kaikkiaan, herra puhemies, kysymys on siitä, miten paljon me haluamme erilaisilla säädöksillä ja käytännön päätöksillä ylen määrin rasittaa meidän oikeuslaitosta, jolloin jutut viipyvät.

En malta olla palaamatta vielä tähän ruandalaisen joukkomurhaajan tapaukseen. Siis murhat tapahtuivat Ruandassa, tekijä oli ruandalainen, asialla ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Kuitenkin viime hallituksen oikeusministeri Tuija Brax teki ministerikautensa hölmöimmän ja kalleimman päätöksen eli päätti, että juttu käydään Suomessa. Se on tullut maksamaan suomalaisille veronmaksajille jo useamman miljoonaa euroa, puhumattakaan siitä, että oikeuslaitoksen resursseja on tähän tapaukseen sitoutunut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinhan Ruotsin kohdalla päätti, että estettä ei ollut sille, että syytetty olisi luovutettu Ruandaan prosessia varten.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittämisestä asianosaisille on siis kysymys. Tuossa aiemmin jo sanoin, että pitäisi tarkemmin puuttua siihen syyhyn, minkä takia nämä oikeusprosessit meillä viivästyvät. Tämä on vain nyt sen seuraamuksen hoitamista ja hyvittämistä.

Tuossa lakiesityksen 30 a §:ssä puhutaan arviosta asian käsittelyajasta ja sanotaan niin, että valitusviranomaisen on asianosaisen pyynnöstä annettava hänelle asian käsittelyä koskeva arvio ja arvion tulee koskea nimenomaan sitä kyseistä käsittelyssä olevaa asiaa ja sen käsittelyaikaa. Kun aletaan antaa näitä käsittelyaika-arvioita, niin ollaanko menossa siihen suuntaan, että tulee oikeudensaamistakuu ikään kuin hoitotakuun-omaisesti? Siinähän ei ole mitään pahaa, jos me pystymme luomaan jonkin ajan, missä ajassa voi saada kyseiseenkin tapaukseen oikeutta, mutta silloin pitää olla kyllä ne prosessit kunnossa, se normitus sillä tasolla, että se ei viivästytä näiden prosessien viemistä, ja myöskin resurssit koko tässä oikeusketjussa asianmukaisella tasolla.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti tuosta asiasta, minkä edustaja Holmlundkin nosti esille, eli kotietsinnöistä, niiden tekemisen oikeusperustasta ja siitä, miten kansalaisoikeudet ja viranomaisvaltuudet suhtautuvat toisiinsa.

Kohtuullisen tuore tapaus tuolta pohjoisesta tältä vuodelta: Erästä henkilöä epäiltiin pedon luvattomasta eliminoimisesta. Poliisin valtuuttamana useampihenkinen rajamiesjoukko teki kahden liki 80-vuotiaan vanhuksen kotiin kotietsinnän. Näillä vanhuksilla ei varmastikaan ollut asian kanssa mitään tekemistä. Itse epäilty oli muutaman sadan kilometrin päässä. Se sitten vietiin oikeuteen ratkaistavaksi, menettelivätkö nämä rajamiehet oikein. Juuri siinä kohtaa katsottiin, että kaikki ne rakennukset, mitkä pihapiiriin kuuluivat, voitiin käydä läpi, mutta kun etsintä ulottui sitten toisen vanhuksen ajoneuvoon, niin siitä poliisi sai huomautuksen, että ei ole ollut perusteita tämmöiselle toimenpiteelle.

Tämä oli mielenkiintoinen kysymys siinäkin mielessä, että tämä kotietsintä tapahtui itse epäillyn rikoksen tekohetkestä monen monen viikon päästä, jolloin ei ollut minun arvioni mukaan enää mitään tutkinnallista yhteyttä tämän rikoksen selvittämiseen. Minulla on ainakin käsitys siitä, että apulaisoikeuskansleri on arvioinut näitä päätöksiä, kotietsintäpäätöksiä, ja aika isossa osassa on todettu, että niille ei ole kaikilta osin ollut perusteita.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti aika hankalaa, jos me täällä nostamme kovin paljon yksittäisiä tapauksia esille. Varmasti niitä löytyy puoleen ja toiseen, mutta ehkä kuitenkin eduskunnan tehtävänä on se, että me näemme tämän kokonaisuuden. Toki se muodostuu myös yksittäisten keissien kautta, sitä en lainkaan kiistä.

Edustaja Jokinen nosti esille vielä käsittelyaika-arvion ja sen, tulisiko sitä kautta eräänlainen käsittelyaikatakuu tai käsittelytakuu. Käytännössä tämä käsittelyaika-arviohan ei sido tuomioistuinta ja se on informatiivinen. Se tietysti pitää sisällään sen, että asianosaisen kannalta on erittäin tärkeää, että hän tietää, missä hänen asiansa menee. On myös selvää, että viivästystilanteissa tällainen hyvitys, jota tämäkin hallituksen esitys koskee, ei tietenkään korvaa sitä, jos henkilö on joutunut varsin pitkään odottamaan ja, ehkä voisi käyttää termiä, roikkunut löyhässä hirressäkin. Se on kuitenkin jonkinnäköinen kompensaatio sille, että yhteiskunta ei ole pystynyt riittävän nopealla aikajänteellä käsittelyä järjestämään. Tämä on tietysti iso kysymys, johon täytyy löytää mahdollisimman hyviä ja toimivia vastauksia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa on pari ongelmaa, joihinka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on joutunut kiinnittämään huomiota. Juttujen pitkä kesto on niistä kaikkein suurin. Toinen on sitten sananvapauskysymykset, ja sitten on lasten huoltoon liittyvät kysymykset: meillä liian helposti otetaan lapset vanhemmiltaan pois.

Mutta me olemme joutuneet myöskin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa asioimaan kotietsintään liittyvissä kysymyksissä, ja meillähän esitutkinta- ja pakkokeinolaki olivat täällä eduskunnassa käsittelyssä viime eduskunnan aikana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi helmikuussa 2011 kaksi Suomelle kielteistä, Suomen tuomitsevaa päätöstä, joissa katsottiin, että kotietsintä ei ollut tapahtunut oikeassa järjestyksessä, ja sen johdosta hallituksen esitystä perustuslakivaliokunnan toimesta jouduttiin täällä tiukentamaan, ja muutenkin täytyy todeta, että me olemme nyt tämän nykyisenkin lainsäädännön puitteissa ihan siinä rajalla, että juuri ja juuri voidaan katsoa, että ne edellytykset, jotka kotietsinnälle asetetaan, täyttävät Euroopan ihmisoikeussopimuksen minimiedellytykset. Mutta kun käytäntö myöskin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on tiukkenemassa koko ajan, on todennäköistä, että me joudumme menemään siihen, että yhä useammassa tapauksessa se on ainakin joku muu viranomainen kuin poliisiviranomainen, joka antaa sen suostumuksen tähän kotietsintään, ja sinänsä mielestäni tämä on ihan kohtuullista kehitystä.

Sitten jos mennään amerikkalaiseen järjestelmään — jossa lähtökohta on se, että jos saadaan todisteita väärin perustein, niitä ei voida käyttää — niin tämä on sitten hankalampi kysymys jo, koska pienet virheet eivät saisi missään tapauksessa johtaa siihen, että ei voida käyttää todisteena jotakin täysin selvää aineistoa.

Mutta tietysti jollakin tavalla täytyy pitää huolta siitä, että viranomainen toimii kuitenkin oikein, ja jos toimii karkeasti virheellisesti, niin sillä pitäisi olla myöskin itse sen jutun selvittämisen kannalta, tutkinnan osalta, kielteisiä vaikutuksia.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Noin asenteiden tasolla taistelu talousrikollisuutta ja huumeitakin vastaan saattaa kiihottaa jopa kansanedustajia asenteellisiin kannanottoihin, jotka koskevat kotietsintää tai muuten epäiltyjen oikeutta oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja tutkintaan.

Meillä on tietenkin kansainvälisiä esimerkkejä terrorismin vastaisesta toiminnasta, jossa räikeästi rikotaan epäiltyjen oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Meillä Euroopassa on ollut vankileirejä ja CIA:n ohjelma, johon useat Euroopan unionin maat ja Nato-maat ovat osallistuneet. Ei tarvitse mennä todellakaan kovin kauas historiaan, niin löytyy näitä kansainvälisiä varoittavia esimerkkejä. (Ben Zyskowicz: Kyllä, Neuvostoliitosta ja Itä-Saksasta!)

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä on kuitenkin syytä muistaa, että poliisin velvollisuus on tutkia ja selvittää rikokset, ja silloin kun puhutaan rikosten selvittämisestä, usein isoin kirjaimin korostetaan sitä, että poliisilla tulee olla riittävät toimivaltuudet. Toinen kysymys on se, että tietysti poliisin resurssit kokonaisuudessaan ovat hyvin tärkeä asia ja toimivaltuuksien pitää olla myös tarkkaan säädeltyjä. Se on tietysti joka ikisen oikeusturvan etu.

Mielestäni on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, ja se selviää kyllä aika paljon myös ihmisten kanssa keskusteltaessa, että pidämme oikeasti huolta siitä, että poliisilla on käytännössä työkalut rikosten selvittämiseen ja rikollisten kiinni saamiseen. Suomen poliisi on ollut varsin hyvässä maineessa tältä osin, ja tästä tietysti täytyy pitää myös tulevaisuudessa kiinni.

Täällä on viitattu myös Eit:n ratkaisuihin, ja tietysti nekin ovat osittain ongelmallisia sikäli, että kun niitä pyritään ottamaan huomioon lainsäädäntötyötä tehdessä muun muassa lakivaliokunnassa, niin usein ne perustuvat yhteen keissiin, ja silloin syntyy aina ongelma, että miten pitkälti voidaan yhden tapauksen kautta löytää yleispätevä sääntö, ja myös Eit:n omat ratkaisut muuttuvat ja vaihtelevat, eli aina ei ole olemassa niin yksiselitteistä kantaa, mikä on Eit:n näkemys kulloinkin.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Liittyen tämän asian käsittelyyn tässähän on todella se riski, että tässä tulevat asenteet vastaan ja lähdetään puhumaan niiden kautta. Olennainen asia on tietenkin tämä, mihin moni puhuja on viitannut: kansalaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi riittävän nopeasti, ja sille ovat alisteisia kaikki muut seikat, ja niitä pitää sitten katsoa kriittisestikin, jos siihen kriittisyyteen on jotakin tarvetta.

Mutta ennen kaikkeahan tässä pitää muistaa myös, että kansalaisoikeuksien pitää meillä kaikilla olla riittävät, ja ne taas eivät voi olla alisteisia nopeudelle, joten tämä asia ei ole kovin yksinkertainen, ja luotan tässä valiokunnan hyvään harkintaan.