6) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eräiden rakennustuotteiden
tuotehyväksynnästä sekä eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Elikkä hallituksen esitys 82,
tuotehyväksyntälaki, ja siitä valiokunnan mietinnön
esittely.
Rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista säädetään
maankäyttö- ja rakennuslain uusissa 117 a—117 g §:issä.
Uudet säännökset täyttävät
perustuslain vaatimukset asianmukaisesta säädöstasosta,
ja ne muodostavat aineellis-oikeudellisen pohjan tämän
hallituksen esityksen säännöksille vaatimusten
osoittamista koskevista menettelyistä.
Rakennustuotteiden kansalliselle hyväksymiselle esitetään
laissa kolme vaihtoehtoista menettelyä: tyyppihyväksyntä,
varmennustodistus tai valmistuksen laadunvalvonnan varmistaminen. Siltä varalta,
että rakennustuotteen ominaisuuksia ei ole muulla tavalla
esitetty, se voidaan varmentaa myös rakennuspaikkakohtaisesti.
Valiokunta esittää lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Ilman tätä sääntelyä muiden
kuin sellaisten rakennustuotteiden, joilla on pakollinen CE-merkintä turvallisuutta
ja kestävyyttä ei voida varmistaa. Tuotehyväksyntäsääntely
helpottaa siten sekä rakennustuotteiden valmistajien että rakennusvalvontaviranomaisten
työtä. Valiokunta toteaa, että muutokset
eivät vaikuta suoraan kotitalouksien tekemiin rakentamista
koskeviin päätöksiin. Suurin vaikutus
kotitalouksille syntyy silloin, jos rakennuspaikkakohtaisen varmentamisen
osuus lisääntyy merkittävästi,
sillä kotitaloudet vastaavat kaikista näistä lisäkustannuksista.
Vapaaehtoisten kansallisten tuotehyväksyntämenettelyjen
jatkuminen vähentää tämän
mahdollisuuden toteuttamista.
Hallituksen esitys koskee rakentamisessa käytettävien
rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun tuote
ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai tuotteelle
ei ole eurooppalaista teknistä arviointia eli tuotteessa
ei voida käyttää CE-merkintää.
EU:n rakennustuoteasetus tulee kokonaisuudessaan voimaan 1.7.2013,
mikä tarkoittaa, että suurin osa rakennustuotteista
on CE-merkittävä. Arvioiden mukaan kaikista rakennustuotteista kuuluu
80 prosenttia CE-merkintäpakon piiriin, ja hallituksen
esityksen tarkoittaman lain soveltamisen alaan jää noin
20 prosenttia rakennustuotteista. CE-merkintä on ollut
pakollinen jo parikymmentä vuotta kaikissa EU:n jäsenmaissa Suomea,
Ruotsia, Englantia ja Irlantia lukuun ottamatta, jotka pienyritysten
suuren määrän vuoksi ovat olleet merkintävelvollisuuden
ulkopuolella. Nyt tilanne on muuttunut, ja merkintä on
pakollinen kaikissa maissa 1.7.2013 alkaen.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty hallituksen esityksen käsittelyn
yhteydessä siihen, että pakollisesta CE-merkinnästä aiheutuu
koulutustarvetta, lisätyötä ja kustannuksia,
jotka ovat suhteellisesti suurempia pienille toimijoille. CE-merkintämenettely
lisää erityisesti esimerkiksi sahaajien osaamis-
ja kouluttamistarvetta. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta
on lausunnossaan katsonut, että rakennustuotteiden hyväksymisprosessi
aiheuttaa pienellä liikevaihdolla toimiville pienyrityksille
toiminnan kokoon nähden suhteettoman suuria lisäkustannuksia,
jotka tulee pyrkiä minimoimaan.
Valiokunta toteaa, että EU:n rakennustuoteasetusta
ei panna lainsäädännöllä täytäntöön
direktiivin tapaan, vaan koska kyseessä on EU:n asetus,
se tulee suoraan sovellettavaksi. Asetus on jo hyväksytty
ja täytäntöönpanovaiheessa, eikä sen
sisältöön ole tässä vaiheessa
enää mahdollista vaikuttaa.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että asetuksen täytäntöönpanoa
tuetaan neuvonnalla ja ohjeistuksella. Valiokunta toteaa, että Suomessa on
käynnissä valtakunnallinen RakPuuCe-hanke 2012—2014.
Hankkeessa on laadittu kirjallinen pohjamateriaali, jota piensahaajat
tarvitsevat CE-merkinnän käyttöönottoon,
muun muassa tuotannonvalvonnan malliasiakirjat. Hanke on asiakirjojen
laadinnassa tehnyt yhteistyötä ilmoitettujen laitosten,
rakennusteollisuuden ja ympäristöministeriön,
kanssa. Lisäksi RakPuuCe järjestää valtakunnallista
koulutusta CE-merkinnän käyttöönotosta
ja sahatavaran lujuuslajittelusta. Tä-mä on tärkeää asetuksen
täytäntöönpanon helpottamiseksi.
Esityksen käsittelyn yhteydessä nousi esille myös,
että kuntien rakennusvalvonta tarvitsee lain soveltamiseksi
käytännössä standardit, mutta
SFS:lle aiheutuu niiden laatimisesta kustannuksia, jotka katetaan
standardien myynnistä saatavilla tuloilla, eikä niitä siis
luovuteta ilmaiseksi.
Rakennustuoteasetus on poikkeuksellinen EU-asetus, sillä se
käytännössä määrää harmonisoitujen
tuotestandardien käyttämisen pakolliseksi. Myös
rakennustuotteita koskevien harmonisoitujen tuotestandardien kehittämisestä aiheutuu
kustannuksia, minkä vuoksi niitä ei ole mahdollista
luovuttaa korvauksetta toimijoiden käyttöön.
Standardien ostamisen suhteen kysymys on budjetoinnista. Ympäristöministeriölle
ei ole osoitettu varoja standardien hankkimiseen ja toimialalle
jakamiseen. Tässä tilanteessa ympäristöministeriö on
käynyt neuvotteluja työ- ja elinkeinoministeriön
sekä Suomen Standardisoimisliiton SFS:n kanssa siitä,
olisiko kunnilla mahdollisuus saada tarvittavat harmonisoidut tuotestandardit
käyttöönsä edullisempaan hintaan. Valiokunta
toivoo, että näihin löytyy kohtuullinen
ratkaisu, sillä tämä asia ei ole ollut
valiokunnan ratkaistavissa.
Arvoisa herra puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön
sisältyy vastalause, jonka vastalauseen tekijät
varmaan esittelevät.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä,
ja laki koskee niitä tilanteita, kun rakennustuote ei kuulu
harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai tuotteilla ei
ole eurooppalaista teknistä arviointia. Valiokunta puoltaa
lain hyväksymistä muuttamattomana. Toki siihen
vastalause sisältyy.
Rakennustuotteiden kansalliselle hyväksynnälle
esitetään kolme vaihtoehtoista menettelytapaa:
eli tyyppihyväksyntä, varmennustodistus sekä valmistuksen
laadunvalvonnan varmentaminen. Jos rakennustuotteen ominaisuuksia
ei ole muutoin esitetty, laki pitää sisällään
rakennuspaikkakohtaisen varmennuksen.
Tästä lain voimaantulosta aiheutuu koulutustarvetta,
lisätyötä sekä kustannuksia,
jotka kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienille toimijoille.
CE-merkintä lisää erityisesti sahaajien osaamis-
ja kouluttautumistarvetta. Samaan asiaan on maa- ja metsätalousvaliokunta
kiinnittänyt huomiota. Eli pienillä liikevaihdoilla
toimiville yrityksille kohdistuu toiminnan kokoon nähden
suuria lisäkustannuksia, jotka valiokunnan mielestä pitää pyrkiä eliminoimaan.
Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä,
että asetuksen toimeenpanoa tuetaan neuvonnalla ja ohjauksella.
Käynnissä onkin asiaa varten valtakunnallinen
RakPuuCe-hanke vuosille 2012—2014. Kirjallisesti on jo
laadittu pohjamateriaali, jota piensahaajat tarvitsevat CE-merkinnän
käyttöönottoon liittyen. Lisäksi
hanke järjestää valtakunnallista koulutusta
CE-merkinnän käyttöönotosta,
ja tämä koulutus on erinomaisen tärkeää tämän
asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi
ja myöskin, totta kai, piensahaajien elinkeinon turvaamiseksi.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Puutun tässä tähän
CE-merkinnän pakollisuuteen. CE-merkinnän pakollisuus
tulee voimaan 1.7.2013 alkaen EU:n antaman rakennustuoteasetuksen
jäsenmaita velvoittavan lainsäädännön
kautta, jota ei erikseen saateta kansallisesti voimaan, kuten valiokunnan
puheenjohtaja täällä puheessaan totesi.
Tästä huolimatta tai nimenomaan juuri sen takia
me jätimme mietintöön vastalauseen, johon
myös keskustapuolue yhtyi, ja vastalauseessa esitimme tämän
lakiehdotuksen hylkäämistä. Näin
tulemme tekemään myös tämän
esityksen käsittelyssä, kun se tulee toiseen käsittelyyn.
Eli esitämme silloin lakiesityksen hylkäämistä.
Muutama perustelu. Emme hyväksy nyt tehtyä esitystä,
sillä toisin kuin hallitus väittää,
se lisää huomattavasti rakennuspaikkakohtaista
varmentamista alalla. Tämä johtaa taas huomattaviin
kustannusten nousuihin niin yrityksissä kuin yksityisestikin.
Lisäksi lisäkustannuksen aiheuttaa tyyppihyväksynnän
hakeminen. Tämä rasite kohdistuu puolestaan pääasiassa
yrityksille. Ylipäänsä rakennustuotteiden
hyväksymisprosessi aiheuttaa pienellä liikevaihdolla
toimiville pienyrityksille toiminnan kokoon nähden suhteettoman
suuria lisäkustannuksia.
Kiinnitämme samaten huomiota siihen, että myös
valtionhallinnolle sekä muille viranomaisille koituu lisärasitetta
asiasta. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan
mainita kuntien rakennusvalvonnat, jotka joutuvat jatkossa panostamaan
henkilökunnan koulutustarpeisiin huomattavat lisäresurssit.
Tämä toiminta on sitten muualta pois. Kannatamme
hallinnon läpinäkyvyyttä, vähentämistä sekä joustoa,
emme nykyisen kaltaista kehitystä.
Martti Mölsä /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedämme, hallituksen
esitys koskee rakentamisessa käytettävien rakennustuotteiden
hyväksymistä silloin, kun tuote ei kuulu harmonisoidun
tuotestandardin soveltamisalaan tai tuotteelle ei ole eurooppalaista
teknistä arviointia eli tuotteessa ei voida käyttää CE-merkintää.
Valiokunta toteaa lausunnossaan, että EU:n rakennustuoteasetusta
ei panna lainsäädännössä täytäntöön
direktiivien tapaan, vaan koska kysymyksessä on EU:n asetus,
se tulee suoraan sovellettavaksi. Asetus on jo hyväksytty
ja täytäntöönpanovaiheessa,
eikä sen sisältöön ole enää mahdollista
vaikuttaa. Tässä sitä taas ollaan. Päätökset
on tehty muualla, ja meillä ei ole siihen mitään
sanomista.
Suuri asia tässä on CE-merkinnän
vaikutus pienyrittäjiin sahateollisuudessa, pienyrittäjiin, jotka
eivät suinkaan asu Kehä kolmosen sisällä. Eli
jälleen maaseutujen asutusta ympäri Suomen ollaan
tuhoamassa. Sehän tämän hallituksen linja
onkin ollut, ja sehän on hallitusohjelmaan kirjattu. Tuottajien
kustannukset siirtyvät näin ollen rakentamisen
asiakkaiden maksettavaksi. Toisin sanoen kustannukset maksavat yksityiset kotitaloudet
sekä asunto-osakeyhtiöiden osakkaat ja myöskin
vuokralaiset korkeampina vuokrina.
Ensimmäisessä vaiheessa tämä kaikki
kuitenkin vaikuttaa pienyrittäjän toimeentuloon
samalla, kun kuormaa lisätään myös
arvonlisäveron korotuksella. Yrittäjänä voin
rehellisesti sanoa teille, että menee vuosia, ennen kuin
tällaiset korotuspaineet saadaan kokonaisuudessaan siirrettyä tuotteisiin,
ja siinä sitä jo miestä kylmenee. Käsittämätöntä tämä on
myös siinä suhteessa, että CE-merkintä ei
tuo mitään sellaista uutta puutavaran ominaisuuksiin,
että sillä rakentamisessa voitaisiin saavuttaa
lisäarvoa laadun tai turvallisuuden suhteen. Puutavaraa
ovat jo nyt koskeneet standardit, normit ja lujuusluokittelu. CE-merkintä onkin
taas vihreiden meppien ajamaa linjaa, jolle ei mitään
täällä mahdeta, kuten jo alussa totesin.
Ministeri Kiuru on peräänkuuluttanut jo vuoden
päivät kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista
ja normitalkoita. Näilläkö lakiesityksillä tämäkin
asia ratkaistaan? Ei, ei varmaan. Tämän hallituksen
pääministeri ei varmaan tiedä, mitä vasemmisto
tekee jne. Tässä ne suuret ongelmat ovat tällaisella
laajapohjaisella hallituksella. Ongelmia syntyy kahta kauheammin.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, tämä lakiehdotushan
pohjautuu EU:n rakennustuoteasetukseen, joten tietyllä tavalla
juna on jo mennyt, vaikka tämä esitys on tietyin
paikoin todella huono.
Eritoten uusi CE-merkintä tuo aivan turhaa lisätyötä ja
byrokratiaa kustannusten kera näille pienille sahureille,
pienille sahoille. Pienille sahureille lakiesityksen tuoma usean
tuhannen euron lisäkustannus ja byrokratia, jota on arvioitu jopa
luokkaa 80—100 tuntia per vuosi, voi olla selvä syy,
signaali, lopettaa yritystoiminta. Eli tietyllä tavalla
tämä on jälleen tyyppiesimerkki lakiesityksestä,
joka tuo takapakkia maaseudun pienille yrityksille, lakiesitys,
jota tehtäessä ei ole ymmärretty kaikkia
sen seurausvaikutuksia.
Kun piensahojen kenttäsirkkeleitten toimintaa ja toiminnan
luonnetta kaiken kaikkiaan arvioidaan, olen täysin vakuuttunut
siitä, että yrityskohtaisen sertifioinnin, siis
yrityskohtaisen sertifioinnin, jota tässä nyt
esitetään, sijasta tämäntyyppisille
pienille sahoille CE-merkintä voitaisiin hoitaa esimerkiksi
ryhmäsertifiointina esimerkiksi tietyn sahausmäärän
kokoisille sahoille. Tai sitten tulee selvittää joku
yksinkertaisempi järjestelmä merkinnän
toteuttamiseksi. Ympäristöministeriö sanoo,
että tämäntyyppinen ryhmäsertifiointi
ei ole mahdollista, mutta minä kyllä luotan siihen,
että tähän on löydettävissä erilainen
mahdollisuus. Lujuusluokittelu näille sahoille on helppo
hoitaa laadun varmistamiseksi. Toisaalta miksi erillinen CE-merkintäprosessi
näille sahoille pitäisi yrityskohtaisesti tehdä,
koska nämä sahat eivät kuitenkaan vie tuotantoaan
mihinkään maan ulkopuolelle?
Tällä esityksellä nyt näyttää pärjäävän
ainoastaan englantilainen tarkastusvirasto. Tähän
on kyllä vielä ympäristöministeriön
syytä puuttua.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana: Totta on, niin kuin itsekin
totesin, että pienet sahurit tästä joutuvat
pahimmassa tapauksessa ihan kohtuuttomiin vaikeuksiin. Mutta haluan
nyt tässä yhteydessä huomauttaa myöskin
siitä, että jo tällä hetkellä kaikista
rakennustuotteista noin 80 prosenttia kuuluu tämän
CE-merkintäpakon piiriin ja tämän hallituksen
tarkoittaman lain soveltamisalaan jää se 20 prosenttia
rakennustuotteista. Totta kai siellä on niitä pieniä sahoja
jnp., mutta 80 prosenttia kuuluu jo nyt, joten eihän tämä varmasti
ihan niin kuin maailmanloppu tai rankkasade tai heinäsirkkaparvi
kaiken kaikkiaan ole. Vaikeuksia tulee, ja ne pitää pystyä koulutuksella
ja ohjeistuksella hoitamaan.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ei tämä todellakaan maailmanloppu
ole, mutta kyllä se todella kohtuuton määräys
on kenttäsirkkelimiehelle. Ensin hankit traktorin ja kenttäsirkkelin,
ja sitten hankit 3 000 euron CE-alkusertifioinnin. Eli
maksat tyhjästä 3 000 euroa.
Yksikään suomalainen talo — tässä edellisessä käsittelyssä oli
juuri näitä satoja vuosia vanhoja puutaloja, joita
ruvetaan taas lisäbyrokratialla sääntelemään — yksikään
niistä ei ole lumen painon alla sortunut ilman CE-merkintää.
Ja aivan hyvin kenttäsirkkelimiehet ovat hoitaneet nämä asiat
ilman CE-merkintääkin. Siksi on todella tärkeää,
että hoidamme sen ryhmäsertifioinnin ja tulkitsemme
tätä rakennustuoteasetusta niin, että se
ei suomalaista sahaustoimintaa, kenttäsirkkelitoimintaa
lopeta.
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnällä,
joka normaaliolosuhteissa puhuu aina järkeviä,
tässä kohtaan meni kirves nyt niin sanotusti kiveen. Tämä on
kuolinisku arvioiden mukaan 150—200 piensahalle. Tämä on
erityisen tärkeätä maatalouden elinkeinonharjoittajille.
Tämä merkintä koskee muitakin kuin sahayrittäjiä.
Tämä on niiden sivuelinkeinoille, jotka maataloudesta
leipänsä saavat, erityisen kohtalokasta.
Tässä ei ole kysymys aina välttämättä siitä,
että myytäisiin tuotetta. Tässä tämä ryhmäsertifiointi on
erityisen tärkeä, mutta olisi pitänyt
nähdä se, että tässä myydään
palveluja, kotitarvesahausta suoritetaan. Ne eivät ole
menossa myyntituotteiksi! Miksi niitä tarvitsee CE-merkitä,
kun ne menevät nimenomaan tuulenkaatojen ja muitten puitten
sahaamiseen, omaan rakennustoimintaan?
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 Suomessa oli toiminnassa 1 206
piensahaa, näistä siirrettäviä sahoja
eli tällaisia kenttäsirkkeleitä 457 ja
kiinteästi asennettuja 749. Toimintakuntoisina noin 390
sahaa, mutta jostain syystä niillä ei sahattu.
Kun puhutaan tästä, että tämä vaikuttaa
vain noin 20 prosenttiin, niihin, mitä ei ole jo nyt CE-hyväksytty
ja -merkitty, niin tämä koskee nimenomaan näitä maaseudun
sivutoimisia mikroyrityksiä. Ja kun maaseudulle rakennetaan
vielä perinteisesti pitkästä tavarasta
rakennuksia, niin tuntuu täysin käsittämättömältä,
että nyt nämä sahauspalveluiden tuottajat
joutuvat kouluttautumaan, ja koska se kouluttautuminen saattaa maksaa
useamman tuhannen euroa, niin nämä siirretään
tämän sahaustuotteen hintaan ja välilliset kustannukset
sitten siirtyvät edelleen tälle rakentajalle.
Kyllä tällä kohtuuttoman suuri merkitys on
ihan maaseudun kannalta.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan nyt vain selvyyden vuoksi, jotta ei mene
tämä kuuluisa lapsi pesuveden mukana, tämä ei
nyt koske niitä tapauksia, jolloin se ei mene myyntiin.
Pitää tehdä se ero, että silloin,
kun se on niin sanottua omaa tuotantoa, eihän siinä silloin
ole mitään epäselvää tilannetta,
mutta silloin, jos siitä tulee kauppaa, niin silloin tämä koskee
niitä tapauksia. Toisaalta nyt tietenkin pitää pitää se
iso asia mielessä, että mikä tämä CE-merkinnän
iso idea on: tämä on nimenomaan kuluttajan turvaa,
että kuluttaja tietää, minkälaista
tavaraa sinne laitetaan. Kun me puhumme rakentamisesta, niin se
on kumminkin yksittäisen kansalaisen kannalta kaikista
vaativin ja kaikista suurin omaisuusmassan, omaisuuserän
ottava tilanne, missä sitä käytetään.
Muutaman hankkeen rakentaneena uskallan kyllä sanoa, että se
tieto on nimenomaan sille rakentajalle kustannussäästö,
kun hän tietää, minkälaista oikeaa
tavaraa mihinkin paikkaan tulee käyttää.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt itse asiassa täytyy hiukan täsmentää tätä edustaja,
puheenjohtaja Martti Korhosen puheenvuoroa "koskee vain tavaraa,
joka menee myyntiin". Käytännössä minä olen
ymmärtänyt tämän sillä tavalla,
että tämä ei koske esimerkiksi sellaisen
kenttäsirkkelin toimintaa, joka sahaa rakennuspaikalla,
mutta jos kenttäsirkkeli sahaa vaikkapa maatilan omassa
pihapiirissä ja myy vaikka naapurille rakennuspaikalla,
niin silloin tämä sitä koskee. Näin
ollen tähän edustaja Kärnän
puheenvuoroon: ok, 80 prosenttia on jo CE-merkinnän piirissä,
mutta tämän ulkopuolella on tällä hetkellä useita
satoja piensahoja, ja jokainen näistä sahoista
on maaseudun elinkeinotoiminnalle äärettömän
tärkeä. Tätä taustaa vasten
tämä lakiesitys on useille sadoille pienyrityksille
todella hankala esitys.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt jo edesmenneen kenttäsahurin
poikana aika surullisena luen tätä esitystä ja
huomaan jälleen, että meidän ennakkovartiointimme
tuolla EU-tasolla on pettänyt. Näitä tilanteita
on meillä aivan liikaa. Eli nyt käsiteltävänä oleva asiahan
perustuu parlamentin ja neuvoston rakennustuoteasetukseen vuodelta
2011, ja se on jäsenmaissa sellaisenaan jo voimassa olevaa lainsäädäntöä,
eli tämä tulee tuoda meidän lainsäädäntöömme
muuttamattomana.
Aiemmin tämä CE-merkintä on Suomessa
ollut vapaaehtoista, ja nyt siitä tulee siis rakennustuotteille
pakollista. Tuossa kuultiin, että aiemmin tämä vapaaehtoisuus
on perustunut nimenomaan siihen, että Suomessa on paljon
pienyrityksiä, jotka toimivat tällä toimialalla.
Täällä on puhuttu sahausyrittäjistä,
mutta meillä on myös yrittäjiä,
pienyrityksiä, jotka rakentavat omasta tavarasta, ja nämä yritykset
nyt sitten joutuvat tässä tämän
CE-merkinnän ja tämän voimaantulon eteen.
Tuossa esityksessä sanotaan, että tämä tulee voimaan
1.7.2013 ja on kolme tapaa saada aikaan tämä CE-merkintä:
eli tyyppihyväksyntä, varmennustodistus tai valmistuksen
laadunvalvonta. Jos näiden kautta tuota CE-hyväksyntää ei haeta,
silloin kyseeseen tulee rakennuspaikkakohtainen varmentaminen. Joka
tapauksessa nämä kustannukset vyöryvät
kotitalouksille ja sen rakennuksen loppukäyttäjälle.
Meillä on viime aikoina paljon puhuttu siitä,
kuinka asumisen hinta on liian korkea ja asumisen hintaa pitää saada
alas. Tämän esityksen myötä jälleen
asumisen kustannustaso nousee.
Oikeastaan tuohon voisi loppuun todeta vain sen, että nyt
kun tämä esitys menee valitettavasti tässä eteenpäin,
standardisoinnin kustannukset tulisi nyt saada aivan minimiin ja
tuo ryhmäsertifiointi käyttöön,
jotta maaseudulla ei esimerkiksi menetetä tätä elinkeinomuotoa,
sahausyrittäjiä. Kuten täällä kuultiin,
on useita satoja sahausyrittäjiä. Ne ovat sivuelinkeinoja,
mutta ne ovat myös, kuten edustaja Myllykoski toi esille,
erittäin tärkeitä palveluntuottajia eivätkä vain
kaupallisen tuotteen myyjiä.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
__________
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Jokiselle nyt täytyy sanoa
kuitenkin se, että ei tämä toki vielä ole
mennyt eteenpäin, eduskunta äänestää tästä lähipäivinä.
Teilläkin, edustaja Jokinen, on mahdollisuus vaikuttaa
tähän asiaan. Jännitetään
nyt sitten miten tuossa äänestyksessä käy.
Tästä on ympäristövaliokunnassa
jätetty vastalause, ja tämä kyllä tuodaan
sitten äänestykseen myöskin. Toisin kuin
edellinen lakiesitys, niin tämä ei ollut sellainen,
että yhtynyt oppositio tässä asiassa
olisi voinut tukea, vaan tämä vaihtoehto täytyi
tässä kohtaa rakentaa ajatellen ennen kaikkea
näitä maaseudun pienyrityksiä, pieniä sahoja,
mutta on tällä vähän laajempiakin vaikutuksia.
Mutta juuri näin on, että tämä uusi sääntely
johtaa siihen, että pienyritykset toiminnan kokoon nähden
joutuvat kantamaan suhteettoman suuria kustannuksia. Ja se on se
ydinsyy, minkä takia tämä esitys pitää mielestäni
hylätä.
Jos tämän, arvoisa puhemies, jotenkin kiteyttää,
niin voi sanoa, että tämä esitys lisää byrokratiaa,
lisää kustannuksia, lisää vaikeuksia
pienyrittäjille ja lisää vaikeuksia kansalaisille,
tavallisille kansalaisille. Jos tämä esitys todella
menee läpi, niin kyllä voi sanoa kuvainnollisesti
ja ihan konkreettisestikin, että aika moni sirkkeli hirttää kiinni.
Tämä esitys pitää hylätä.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Kun minä olen melkein syntynyt sirkkelin lavalle,
ihan 16-vuotiaasta asti olen sahannut tämmöisellä kenttäsirkkelillä ja
tiedän sitten minkälaista hommaa se on, niin yritän
nyt tuoda esille, että mitä tämä CE-merkintä tarkoittaa
tämmöisille miehille.
Varmaan meitä on maaseudulla, niitä, jotka
tämän homman osaavat, Suomessa noin 2 000
henkeä, ja elinkeinonsa siitä saa, niin kuin Hongisto sanoi,
muutama sata. Minuun on ottanut yhteyttä esimerkiksi naapuri,
jolla on puusepänliike ja sirkkeli siinä yhteydessä,
niin hän sanoi, että heinäkuussa pistetään
pillit pussiin. Elikkä nyt kun maaseutua on ajettu jo tähän
asti alas, niin tämä on lopullinen kuolinisku
tälle porukalle, joka on hyvin ammattitaitoista. Esimerkiksi
minä, vaikka olen niin kuin sinne sirkkelin lavalle syntynyt,
jouduin koko ajan kouluttamaan itseäni, koska siinä ammatissa
tulee koko ajan niin paljon uutta. Elikkä nämä ihmiset,
jotka siellä ovat työssä, he kyllä osaavat
hoitaa sen hommansa.
Sitten tässä direktiivissä tulee
vielä semmoinen, että otetaanpa esimerkiksi se,
että ulkorakennus rakennetaan. Nyt me joudumme keinokuivaamaan
tämän direktiivin myötä nämä lankut.
Niitä ei saa siellä ulkona kuivata, minnekä ne
sitten naulataan pystyyn nämä lankut. Eihän tässä ole
mitään järkeä tässä hommassa.
Tämä tuo vain meille byrokratiaa ja sitten näitä kyttiä sinne
sirkkelien ympärille. Kun maaseudulle on niitä ennenkin
laitettu, maataloihin ja muualle, niin nyt sinne tulee niitä kyttäämään,
että ovatko nämä merkinnät oikein.
Eivät ne kyttää sitä, että osaavatko
nämä miehet tehdä siellä mitään. — Pitääkö lopettaa
jo?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Voitte jatkaa täältä puhujakorokkeelta,
olkaa hyvä.
Annetaan olla, kiitos.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan nyt ollaan ottamassa käyttöön
EU:n rakennustuotedirektiiviä, joka edellyttää CE-merkintää kaikelta
markkinoille tulevalta saha- ja höylätavaralta,
jolle on olemassa harmonisoitu tuotestandardi. Yleisen oikeustajun
mukaan vaatimus CE-merkinnästä on perusteltu ja
järkevää sellaisten rakennustuotteitten kohdalla,
jotka valmistetaan myös materiaalinsa osalta alusta loppuun,
jolloin se valmistaja voi vaikuttaa materiaalin laatuun, koostumukseen
ja sitä kautta myös lujuuteen. Näin ei
kuitenkaan ole luonnossa kasvaneiden puiden kohdalla, joille ei
löydy valmistajaa. Ihminen ei voi suoraan vaikuttaa puun
koostumukseen ja sitä kautta materiaalin mekaaniseen lujuuteen.
Ihmisen vaikutus ulottuu ainoastaan siihen, minkä mittaista lautaa
ja lankkua puusta sahataan.
EU-rakennustuotedirektiivin käyttöönoton
jälkeen omista puista rakentava saa sahauttaa ja höyläyttää edelleen
puunsa omalla tontilla, mutta jos vie puunsa vaikka naapurin pihassa
olevalle siirtosahalle taikka höylälle, vaaditaan
sahalta ja höylän omistajalta CE-kelpoisuus. Tämä nyt
tiedoksi, että omalla paikalla omista puista, mutta jos
vie kolme metriä rajan yli naapurin puolelle, vaaditaan
tämä CE-hyväksyntä. CE-kelpoisuuden
saadakseen sahaajan ja höylääjän
tulee käydä asianmukainen koulutus ja hänen
tulee pitää FPC-kirjanpitoa. Suomen Sahayrittäjät
ry:n laskelmien mukaan tällainen koulutus voi maksaa jopa
4 000—5 000 euroa.
Arvoisa herra puhemies! Minä pelkään
pahoin, että toteutuessaan lakiesitys CE-merkintäpakosta
lopettaa Suomesta noin 150—200 piensahaa. Koska näistä piensahoista
suurin osa toimii maaseudulla, vähenevät maaseudun
työpaikat entisestään. Samalla myös
hankaloitetaan maaseudulla ja harvaan asutulla alueella tapahtuvaa
rakentamista. Sahauskustannusten nousu lisää osaltaan
rakentamiskustannuksia.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että lainvalmistelussa
ei ole paremmin kiinnitetty huomiota siihen mahdollisuuteen, että tämä ryhmäsertifiointi
saataisiin voimaan. Se olisi väline monille, jotka vähäisesti myyntiin
sahaavat puuta. Tämä ratkaisu olisi hyvinkin EU-lainsäädännön
kaltainen, jossa pienyrityksille pyritään luomaan
helpompia vaihtoehtoja. Eli kyllä pitää olla
mahdollisuuksia lainsäädännön
osalta huomioida, mitkä ovat ne mahdollisuudet.
Valiokunnan mietintöä ei voi sinällään
moittia, koska tämä juna meni jo. Edellisen hallituksen
aikana luotiin pohja tälle järjettömyydelle. En
tarkistanut, mutta muistan, että ainakin talousvaliokunta
on tästä lausunut. CE-merkinnällä on
ajateltu edistettävän viennin mahdollisuuksia,
ja se on sinällään oikeansuuntainen,
mutta tässä kohtaa ei ole osattu huomioida, että sahatavaraa
tuotetaan myös paljon ilman, että sitä myydään.
Omalla tontilla omaan tarpeeseen sahatavaraa voidaan sahauttaa
ilman CE-merkintöjä. Mutta olemme tässä salissa
kuulleet jo aiemmin, että se järjettömyys
tulee siitä, että jos minä ne 30 tuulenkaatoa
kävisin sahauttamassa naapurin tontilla, niin sahurilla
pitää olla CE-merkintä lunastettuna.
Tämä sahurihan vain tuottaa minulle palvelua,
koska minä vien ne kotiin ja rakennan niistä sitten
suulin seinää taikka latoa. Eli tässä on
niin suuresta, turhasta menettelystä kysymys, että tämä on
niille pienille, erityisesti kenttäsirkkeleille, monellekin,
kuolinisku, joittenka liikevaihto ei välttämättä yhden
talven aikana ole kuin ehkä kolme neljä kertaa
tuon CE-merkinnän hintainen — ja kun se ei jää siihen
yhteen lunastukseen, noin 3 000 euroon, vaan vuosittaiseen
1 500 euron tarkastusmaksuun, niin tämä ei ole
sinällään hyvä ratkaisu erityisesti
maaseutu-elinkeinoja harjoittaville sivutoimisille sahureille.
Toivon, että vielä pystyttäisiin
varmentumaan siitä, että tämä ryhmäsertifiointi
olisi mahdollista, ja että sitä myös
käytettäisiin.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Iso asia ymmärtääkseni
kumminkin on nyt se, että tässä ei ole
niinkään kritisoitu CE-merkintää,
vaan niin kuin alussa esittelyssä sanoin, niin se on kumminkin
kansalaisen kannalta se kaikista merkittävin, jos katsotaan
kansantalouden tai jopa kansalaisenkin talouden näkökulmasta,
se iso juttu, että CE-merkintä on käytössä laajamittaisesti,
koska meille tulee tavaraa, joka ei esimerkiksi Suomen olosuhteisiin
ole kuranttia.
Siitä syystähän tässä nyt
korostuu ennen kaikkea suunnittelijan ja myös valvojan
rooli tässä prosessissa niin, että kun
se omakotitalon rakentaja tai kerrostaloasuja tai rivitaloasuja
panee sinne sen oven tai ikkunan tai eristeet, niin ne ovat tietyn
luokituksen mukaisia ja ne kestävät tämän suomalaisen
ilmaston jne., koska tämä ei ole hirveän
yksinkertainen asia, koska CE-merkintä sinänsä ei
vielä todista sitä, että esimerkiksi
se ikkuna tai ovi on Suomen olosuhteisiin soveltuva. Voi olla, että se
CE-merkintä soveltuu Espanjaan tai Portugaliin tai johonkin
muualle, mutta ei välttämättä tänne.
Tämä on nyt se iso linja kumminkin. Olen erittäin
tyytyväinen, että tämä on yleisesti
hyväksytty, että tämä vie asiaa
eteenpäin ja tuo turvaa nimenomaan sille, joka joutuu omasta
pussistaan maksamaan kaikki nämä, niin kuin tässä nyt
on korostettu, että joku maksaa. Se on aina se kuluttuja,
joka maksaa, ja veronmaksaja, joka sen maksaa, ei niitä muita
maksajia yleensä ole.
Sitten tämä CE-merkintä sahatavaralle.
Siinäkin osin nyt puhutaan hiukan ohi siitä, mikä tämänhetkinen
tilanne on. Edustaja Hakkarainen varmaan on tämän
alan huippuasiantuntija ja tietää tarkalleen,
että me jo tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa,
että lujuuslajitellulla sahatavaralla on oltava vaatimusten
mukainen osoittamisluokka 2+. Elikkä se on jo
tätä päivää, ei tämä mistään
uutena asiana tule. Se tarkoittaa silloin sitä, että ilmoitetun
laitoksen täytyy tehdä tuotannon alkutarkastus
sekä tietyin väliajoin tuotannon sisäisen
laadunvalvonnan valvontaa. Elikkä tämä menettely
nyt on jo vähänkään isommalla sahalla,
ei varmaan sirkkelisahalla, mutta sitten kun puhutaan sellaisesta,
joka tekee vähänkään tuotannollista
toimintaa.
Siitä, miksi tämä on ongelma:
Tässä jotkut edustajat sanoivat, että pitää selvittää,
käykö tämä mikroyrityksiä koskeva
poikkeusartikla tähän. Se on selvitetty: ei käy.
Kyllä tämä huoli oli meillä olemassa
jo, ja pyydettiin, että selvitetään,
käykö tämä mikroyrityspoikkeusartikla
mahdollisesti monen valmistajan sertifikaattiin, mutta ei käy.
Tämä oli se tyly vastaus, joka sieltä annettiin.
Sillä eliminoitui pois tämä mahdollisuus,
jota yritettiin myös valiokunnan toimesta nostattaa, koska
kyllä — luulen, että voin puhua valiokunnan
muittenkin jäsenten puolesta — tämä tuska
ymmärretään. Ymmärretään,
että se tuska on olemassa. Mutta nyt ei onnistunut tämä poikkeus,
että se yhteinen sertifikaatti olisi ollut mahdollista.
Näin meille se kerrottiin.
Tämä RakennusPuuCe-hanke on kuitenkin nimenomaan
nyt sahayrittäjille tarkoitettu hanke, jossa näistä tarvittavista
asiakirjoista, niiden yrityskohtaisesta laatimisesta ja käytöstä,
annetaan tämän hankkeen puitteissa koulutusta.
Tämä lujuuslajittelu on ollut jo hyvin yleinen. Siinä on
nyt tämä ero, että EU-asetuksen voimaan
tullessa tarvitaan myös laitoksen sertifikaatti, ja siihen
tämä itse asiassa kilpistyy, ja sitä yhteistä sertifikaattia
ei meille kerrotun mukaisesti ollut mahdollisuus saada.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Minä käytännön
miehenä käytännön järkeä käyttäisin
tässä hommassa. Sen minä tiedän, että tästä CE-merkinnästä tulee
noin 5 000 euroa lisäkustannuksia jokaiselle sahurille.
Se on kuolinisku tuommoiselle sivutoimiselle ja muillekin siellä.
Ei se siivu kovin iso ole siellä maaseudulla, kun tehdään
yritystoimintaa. Siellä on kulukustannuksia ja kaikkia
tullut nyt polttoaineista ja muusta.
Tämmöinen käytännön
asia, että jos ajatellaan, että se kenttäsirkkelimies
rupeaa siellä kylällä sahaamaan, niin
hän ottaa sinne lavalle vain hyvää puuta.
Ei siihen laiteta rankoja, 12-senttistä puuta, niin kuin
isoilla sahoilla, ja siitä se tulee läpi, ja se
semmoinen kasvatushakkuuvaiheessa oleva puu kestää vielä sen
lujuuslajittelun. Jos siihen laitetaan semmoinen päätehakkuussa
oleva puu — sinne ei laiteta oikeastaan alle 30-senttistä puuta — niin
se varmasti kestää kaiken rakentamisen.
Tämä on ihan turhaa touhua. Tässä vain
tapetaan yritykset ja tämmöinen perinteinen ammattitaito,
mitä maaseudulla on, viedään loppuun. Esimerkiksi
minä olen nuorimmasta päästä sahureita.
No, sen tietää, kun nämä CE-merkinnät
tulevat, mitä se vanhempi porukka tekee. He lyövät
pillit pussiin ja sanovat, että tämä on
tässä.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Me kävimme maa- ja metsätalousvaliokunnassa pitkän
keskustelun maaseudun pienyritystoiminnasta, ja kaikki jäsenet
kantoivat huolta siitä, että kahta kautta tämmöinen
CE-merkintä vaikeuttaa tätä työtä.
Se on lisäkustannus, se lisää byrokratiaa,
se syö työaikaa, ja kaikki nämä,
kun volyymit ovat pieniä ja katteet ovat pieniä,
sammuttavat kipinän tehdä tätä paikallista
työtä, joten valiokunta kyllä kokonaisuudessaan
oli hyvin huolissaan. Valiokunta ilmoittaakin ja korostaa, että uudesta
CE-merkinnästä aiheutuu lisätyötä ja
byrokratiaa sekä ylimääräisiä kustannuksia
erityisesti pienille toimijoille, jotka eivät ole aikaisemmin
käyttäneet vapaaehtoista CE-merkintää.
Uhkana on, että osa pienistä sahoista lopettaa
tässä yhteydessä toimintansa, ja jos
me joka toisessa asiassa menettelemme sillä tavoin, että aiheutamme
sellaisia säädöksiä, jotka isoille
yrittäjille eivät tuotettua yksikköä kohti
merkitse juuri mitään mutta tappavat pienyrittäjyyden,
niin me emme kyllä tässä Suomessa pysty
rakentamaan sitä tulevaisuutta, mitä me koko ajan
yritämme pienyrittäjyyden kautta.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa puhemies! Maaseudulla on vuosikymmeniä rakennettu
puusta asuintaloja ja talousrakennuksia. Puu on ollut tuttu ja turvallinen
sekä kustannustehokas rakennusmateriaali, joka usein on
vielä saatu hankittua omasta metsästä.
Rakennustarvikkeet on perinteiseen tapaan sahattu joko omalla tontilla
tai sinne siirretyllä siirtosahalla eli kenttäsirkkelillä taikka
sahattava puutavara on kuljetettu jollekin sellaiselle paikalle,
johon kylään saapunut siirtosaha on asetettu.
Näin kylään saapuneella siirtosahalla
on saatettu samassa paikassa sahata koko kylän tarvitsemat
rakennusaineet.
Sahattavan puutavaran laadun ja määrän
on tietenkin valikoinut henkilö, jolle sahatavara on tuotettu.
Näin siirtosahan omistajalle, joka usein vielä itse
toimii sahaajana, on jäänyt pelkkä sahaamisen
suorittaminen ja vastuu siitä, että sahattu aines
on mittatarkkaa ja sen laatuista, jota puutavaran toimittanut henkilö on
tilannut. Rakennuspuutavaran tilaaja, siis itse rakentaja, on sahauttanut
puutavaraa siinä määrin kuin sitä on rakennuspiirustusten
puitteissa tarvittu. Rakennuksen piirtäjä ja suunnittelija
vastaavat omalta osaltaan siitä, että rakennusten
piirustukset ovat rakennuspaikan vaatimien lujuuslaskelmien mukaiset.
Se, mikä koskee puutavaran sahaajaa, koskee samalla tavalla
myös puutavaran höylääjää,
kun höylätään mökeille
ja asuinrakennuksiin vaikkapa lattialankkuja ja erilaisia paneelilautoja.
Nyt, arvoisa puhemies, kysyn salissa olevilta edustajilta, että kun
höylätään mökille lattialankkuja
tai paneeleita, jalkalistoja, kattolistoja, niin kuinka moni meistä pohtii
sitä, minkälaisia lujuusluokituksia tällä kyseisellä listamateriaalilla pitää olla.
Sillä on pelkkä kosmeettinen ulkonäkö,
se ei vaadi minkäännäköisiä lujuusluokituksia.
Ymmärrän kyllä toki sen, että silloin
kun rakennetaan kattoristikoita tai muita liimapalkeista, niin niillä pitää olla
tietty lujuuslaskelma, mutta se, mikä tulee tällaiseen,
millä on kosmeettinen ulkonäkö ja visuaalinen
ulkonäkö, niin on perin hämmentävää,
että myöskin tältä materiaalilta
vaaditaan tätä CE-hyväksyntää.
Kuten on moneen kertaan todettu, se kyllä lopettaa tällaisen
mikroyritystoiminnan maaseudulta kokonaan.
Yleiskeskustelu päättyi.