Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousarvion täydennyksessä on kysymys siitä, että 7.11.2014 tehdyn poliittisen päätöksen mukaan ne jäsenvaltiot, joille vuosien 1995—2013 maksupohjien tarkistuksessa tuli poikkeuksia, voivat maksaa lisämaksun pidennetyssä aikataulussa, ja tästä arvioidaan olevan Suomen maksuihin semmoisia vaikutuksia, että Suomen maksuihin tehtävä hyvitys siirtyy 30 miljoonan osalta vuodelle 2015. Toinen osio on Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin aiheuttamien ympäristövahinkojen estäminen, johonka esitetään 50:tä miljoonaa euroa lisää, ja kolmas on ympäristövahinkojen nopeaan torjumiseen, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ensi vaiheen välittömiä toimenpiteitä varten, 10 miljoonaa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Juuri ennen istunnon alkua saimme uusia tietoja Talvivaarasta, mahdollisesta uudesta sijoittajasta, joka olisi tulossa mukaan jopa 150 miljoonan euron potilla uuteen, perustettavaan yhtiöön. Tässä kohtaa mietityttää kyllä, että kun on olemassa aikamoiset ympäristövastuut, joita ollaan pukkaamassa satojen miljoonien eurojen edestä valtiolle, niin kenen kontolle tässä tilanteessa, jos toimintaa jatkaa uusi yritys, nämä ympäristövastuut jäävät.

Toinen asia, minkä haluan nostaa esille, on, että kun on puhuttu siitä, että jos valtio lisää panostustaan Talvivaaraan, niin miten käy samaan aikaan vireillä olevan Soklin kaivoksen liikenneyhteyksien. En pyydä ministereitä sanomaan mitään summaa, minkä te olette valmiit esimerkiksi raideliikenneyhteyksiin sijoittamaan — se on se ensimmäinen vaihtoehto, ilman muuta parempi vaihtoehto kuin maantieliikennevaihtoehto — mutta kysyn: onko teillä valmius, jos kaivosyhtiö Yara ilmoittaa liikkeellelähdöstä, antaa positiivinen signaali, että valtio on täysillä mukana raideliikenteen kehittämisessä?

Sitten vielä esimerkkejä toisenlaisista kaivosuutisista: justiin Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, teki pohjoisen kaivoksista selvityksen, ja molemmat, Kevitsa ja Suurikuusikko, ovat tuottaneet 700 henkilötyövuotta vuodessa ja noin 100 miljoonaa euroa aluetalouteen — jos ne sanoo noin-lukuina. Että haluaisin kyllä, että muistetaan näiden ikävien ja järkyttävienkin uutisten aikana myös se, että kaivostoiminnasta on ollut myöskin onnistuneita esimerkkejä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! On toisaalta aika surullista se, että valtion varoista joudutaan, osin huolimattomuuden ja vähän välinpitämättömyyden takia, tällaisia summia vesienkäsittelyyn ja ympäristön laadun turvaamiseen laittamaan. Samalla tavalla kuin edustaja Mustajärvi minä toivon, että tämä äsken Hesarin kautta tullut viesti pitää paikkansa, että uusi mahdollinen toimija olisi tuomassa sinne jopa 150 miljoonaa rahaa. Ministeri Vapaavuoren äskeinen kommentti, että vielä on pitkä matka ennen kuin uusi toimija siellä on, pitää varmasti paikkansa, mutta en usko, että tästä salista löytyy ketään, joka vastustaa sitä, että uusi toimija Talvivaaralle löytyy ja sinne, kuten Mustajärvikin totesi, uutta teollista toimintaa sitten pystytään luomaan tulevaisuuteen — ja pitkälle tulevaisuuteen: ne ovat kymmeniä vuosia kestäviä prosesseja.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, jos saadaan uusi toimija Talvivaara-yhtiöön mukaan ja toiminta voisi sitten jatkua turvattuna ja saataisiin työpaikat säilytettyä.

Olisin muutaman kysymyksen esittänyt ympäristöministerille, mutta hän ei ole paikalla. Ehkä sitten myöhemmin saamme vastaukset kysymyksiin.

Olisi tärkeää, että valtio ennakoisi paremmin näitä riskejä lupaprosesseissa, ja meillähän on erilaisia rahastoja, kuten Öljysuojarahasto, jolla riskejä öljyvahinkojen osalta rahoitetaan ja ehkäisytoimia maksetaan. Mutta tähän kaivosteollisuuteen liittyviin riskeihin ei ole mielestäni kuitenkaan riittävällä tavalla varauduttu, vaikka tällaisen kaivosriskirahaston perustamiselle olisi suuri tarve jo nyt nähtyjen ongelmatilanteiden valossa.

Toivoisin, että tähän saataisiin ympäristöministeriltä vastaus: miten lupakäytäntöjemme valossa on mahdollista, että ensimmäistä kertaa Suomessa käytössä oleva bioliuotusmenetelmä osoittautui soveltumattomaksi ja vaaralliseksi vasta tositoimissa? Nikkelin bioliuotusta on kokeiltu aiemmin Australiassa, ja sielläkin vesihuollon ongelmat keskeyttivät projektin. Kysyisin myös, mikä on ympäristöministerin arvio bioliuotusmenetelmän soveltumisesta Suomeen. Millaisia muutoksia ympäristölupakäytäntöihin tarvitaan tämän katastrofin jälkeen?

On selvää, ettei luonnonsuojelu- ja ympäristökatastrofeihin varautuminen voi perustua vapaaehtoisuuteen. Talvivaara osoittaa, että ympäristön tuhoaminen tuhoaa myös työpaikat, ja sillä voi olla hyvinkin laajamittaiset vaikutukset myös muihin elinkeinoihin, kuten matkailuun. Vaikka oikeisto yrittää asettaa vastakkain työpaikat ja luontoarvot, vastakkain ovat tosiasiassa pääoman ja luonnon edut. Tässä vastakkainasettelussa meidän tulee päättäjinä asettua tavallisen ihmisen, työn ja ympäristön puolelle.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Talvivaarassa ovat todellakin toiveet uudesta yrittäjästä hyvin korkealla, ja varmaan on valtionkin puolella tärkeätä, että sinne tulisi uusi yrittäjä ja pystyisi tällä tavalla asioita viemään eteenpäin.

Mutta ennen kaikkea tuo ympäristöhuolto, eli ympäristöasioitten kohdalla on tärkeätä, että valtio nyt lähtee sitä hanketta viemään eteenpäin ja näin turvaa tietyllä tavalla ympäristön mutta tietyllä tavalla myös työntekijöitten työsuhteen, ainakin nyt puoleksi vuodeksi. Mutta tässähän on hyvin pitkästä prosessista kysymys. Se on useita vuosia, ennen kuin tämä on satamassa, jos tämä päätetään lakkauttaa.

Minulle on tullut sellaisia kysymyksiä lähinnä työntekijöitten puolelta, että kun heillä on nyt tämä puolen vuoden määräaikainen työsopimus, niin onko heidän mahdollista hakea uutta työtä, jos jostakin työpaikka löytyy, eli voivatko he lähteä ennen sen puolen vuoden täyttymistä, irtisanoutua tehtävästä.

Timo V. Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yhdyn lämpimästi edustaja Mustajärven sanoihin, kun hän tuossa totesi, että kaivosteollisuudessa on myös erittäin paljon hyviä esimerkkejä. Meidän on tosiaan muistettava ja ymmärrettävä se, että kaivostoiminta Suomessa on myös merkittävä tulevaisuuden ala yhä jatkossa, vaikka nytten Talvivaaran osalta onkin vähän huonoja kokemuksia ja huonoa esimerkkiä.

Mutta totta kai tätä lisätalousarviota kainuulaisena edustajana tervehtii hyvin suurella lämmöllä tämän Talvivaara-panostuksen osalta. On äärettömän tärkeää, että valtio on nyt kärsivällinen Talvivaaran toiminnan jatkaja tässä tilanteessa, ja äärettömän tärkeää on se, että valtiovalta myös hyvin kärsivällisesti pyrkii etsimään uutta omistajaa, uutta yritystoiminnan jatkajaa, Talvivaaralle. Vain sitä kautta me pystymme tuottamaan ja turvaamaan ne työpaikat ja turvaamaan myös sitten vastuullisesti ympäristöasiat Talvivaaran ympärillä. Eli toistan vain sen, että tämä lisätalousarvio on tavattoman hyvä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Talvivaara on alun perin perustettu sillä tavalla, että on liian rohkeasti lähdetty kokeilemaan sellaista tekniikkaa, joka ei käytännössä osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi. Ihmettelen suuresti sitä, kuinka ympäristöviranomaiset ja muut valvovat viranomaiset ovat koskaan antaneet tällaiselle jättiläismäiselle laitokselle lupia toiminnan aloittamiseen, koska ne ympäristövahingot, mitä tämä toiminta voi aiheuttaa, ovat niin suunnattomia.

Tänään Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen näkemys. Valtion omistajaohjausyksikön päällikkö Eero Heliövaara ihmettelee sitä, miksi Talvivaaraa ei ole haettu konkurssiin. Hän toteaa, että jos asiaa tarkastellaan eri näkökulmista ja etenkin yhteiskunnan edun perusteella, emoyhtiö Talvivaara pitäisi hakea konkurssiin. Nyt valtio Solidiumin kautta on sijoittanut yhtiöön 150 miljoonaa euroa, lisätalousarviossa menee jälleen kymmeniä miljoonia euroja, ja sitten jos tämä kaivos lakkautettaisiin vaiheittain, se maksaisi arviolta 200 miljoonaa euroa. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä: kuinka paljon valtio on valmis satsaamaan veronmaksajien rahoja tähän kokonaisuuteen, etenkin kun ajatellaan sitä, että kuka uskoo enää tähän tekniikkaan, (Vasemmistoliiton ryhmästä: Minä!) että sitä saadaan toimivaksi?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Noin puolitoista viikkoa sitten täällä annettiin pääministerin ilmoitus siitä, että Talvivaaran tytäryhtiö meni konkurssiin. Silloin totesimme, että kiireellisin, keskeisin ja tärkein tehtävä on ottaa tilanne hallintaan. Tässä on onnistuttu hyvin, ja haluan tässä myös julkisesti kiittää niin pesänhoitajaa kuin ennen kaikkea Kainuun ely-keskusta siitä erittäin hyvästä työstä, joka on vaikeassa ja herkässä tilanteessa tehty.

Aivan alkuvaiheessakin tähän tarvitaan rahaa, ja se on pystytty tekemään ympäristövahinkolain mukaisesti, jolloin Kainuun ely-keskuksella on oikeus teettää välttämättömiä toimenpiteitä. Hieman pitemmällä aikavälillä tarvitaan kuitenkin selkeästi lisää rahaa, ja juuri siinä tarkoituksessa tämä ensi vuoden budjetin täydentävä esitys on nyt tänne tuotu. Tämä 50 miljoonaa on arviomme siitä, mitä lähikuukausina välttämättä tässä yhteydessä tarvitaan.

Täällä on useassa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota juuri hetki sitten Helsingin Sanomien nettisivuilla ilmestyneeseen haastatteluun, joka on siis pesänselvittäjä, asianajaja Jaatisen haastattelu. Omalta osaltani voin todeta, että olemme hyvin tietoisia siitä, mihin pesänselvittäjä viittaa — toki valtio tietää, mistä tahosta tässä puhutaan. Valtio on ollut mukana kaikissa neuvotteluissa, sekä ennen konkurssihakemusta että sen jälkeen. Olen myös itse todennut julkisesti, että uskottavilta kansainvälisiltä tahoilta on kohdistettu alustavaa mielenkiintoa Talvivaaraa kohtaan. Haluan kuitenkin tässä sanoa, että se käsitys, mikä tämän päivän haastattelusta tulee, on olennaisesti ylioptimistinen ja vahvasti ennenaikainen. Matka siihen, että tähän löytyisi kestävä kokonaisratkaisu, on huomattavan paljon pitempi.

Arvoisa puhemies! Tämä haastattelu ja sen pohjalta muodostettava kokonaisnäkemys perustuu valtavaan määrään olettamuksia, olettamuksia siitä, miten joitain asioita tulisi hoitaa ja miten valtio niihin suhtautuisi. Tähän kokonaisuuteen liittyy muutenkin valtava määrä erilaisia ratkaistavia asioita, ja sen takia kannustan nyt kaikkia tässäkin salissa olevia kärsivällisyyteen tämän asian hoitamisessa.

Valtio hakee vahvasti kestävää kokonaisratkaisua, kokonaisratkaisua, joka mahdollistaisi kannattavan liiketoiminnan hoitamisen Talvivaarassa myös jatkossa. Mutta tämä edellyttää isoa määrää neuvotteluja ja isoa määrää ratkaistavia asioita niin investoijien osalta, tarvittavan osaamisen osalta, erilaisten vastuitten osalta — ennen kaikkea erilaisten ympäristökysymysten ja niihin liittyvien vastuitten osalta — kuin sitten myös valtion mahdollisen roolin osalta. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että tätä kaivostoimintaa kohtaan on osoitettu kiinnostusta, itse asiassa useammaltakin uskottavalta, merkittävältä taholta. Mutta kannustaisin nyt olemaan innostumatta ennenaikaisesti liikaa, ja muutenkin ehkä yleisesti voi todeta, että kaikki, mikä lukee lehdessä, ei aina pidä paikkaansa ja kaikki numerot eivät aina ole oikein.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pitää kiittää ministeriötä, ja ehkä koko hallitustakin tässä voi julkisesti kiittää siitä aktiivisuudesta tämän Talvivaaran osalta. Kyllähän tämä on ollut hyvää toimintaa, siinä ei ole mitään moittimisen sijaa. Mutta kyllähän tämä aiheutti ainakin itselle vähän kummallisen kuvan, kun aamulla omistajaohjauksen Heliövaara sanoi, että pörssiyhtiö Talvivaara pitäisi saattaa konkurssiin. Minunkin mielestäni se olisi ainut oikea menettelytapa, kun sitä omistusjärjestelyä katsotaan, että lähdettäisiin sitä kautta hakemaan ratkaisua ja sitten pantaisiin asiat kuntoon niin, että ne ovat kestävällä tavalla kunnossa, eikä niin, että lähdetään vain hakemaan taas kerran pikavoittoa sieltä. Minusta tämä, mitä ministeri äsken sanoi, viittelöi siihen suuntaan, ja hyvä näin.

Mutta se, mitä halusin ehkä kysyä enempi, on se, onko meillä nyt riittävästi tätä osaamista siinä Talvivaara-yhteisössä, kun näyttää, että sieltä haluaa työntekijäkunta ja ehkä yrittäjäkuntakin irtautua ulos. Riittääkö se osaaminen ja riittääkö se kapasiteetti siihen, että se ympäristöongelma on hallinnassa? Siitähän siinä kokonaisuutena on isolta osin kyse.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En saanut ministeriltä vastausta aika lailla selvään kysymykseen. Ymmärrän kyllä sen, että jos neuvottelut ovat kesken, niin kaikkia kortteja ei voi paljastaa, mutta kysyin nimenomaan siitä valmiudesta: onko valtiolla valmiudet vastata yhtiölle silloin, kun kysytään Soklin kaivoksen avaamisesta ja raideliikenneyhteyksistä? Se asiahan on ollut koko syksyn esillä.

Mutta eikö nyt olisi kuitenkin aika Suomessakin käydä tämmöinen kaivospoliittinen, strateginen keskustelu siitä syystä, että esimerkiksi Ruotsissa ei sairasteta ollenkaan sitä, että siellä on sellainen kaivosyhtiö kuin LKAB, joka on valtion omistuksessa ja takoo valtion kassaan valtavat voitot, ja Suomessakin olisi voitu menetellä samalla tapaa, pitää valtion rooli vahvana niin että myöskin ne voitot tuottavista kaivoksista olisivat tulleet yhteiseen kassaan eivätkä kansainvälisille sijoittajille. Oikeistolle kyllä tänä päivänä kelpaa se, että valtio on mukana kaivostoiminnassa vahvasti mutta vain maksajan roolissa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin olen samaa mieltä: hienoa ja nopeaa toimintaa. Hyvä, kun etsitään ratkaisuja eikä nyt ainoastaan valiteta ongelmista. Viimeisten tietojen mukaan todellakin tämä ulkomainen yhtiö tulisi olemaan enemmistöomistaja, jos näiden lehtitietojen perusteella käydään asiat läpi. Mitenkä on ajateltu kotimaisen omistuksen osalta? Minä olen täysin samaa mieltä, että meidän täytyisi nyt oikein perusteellinen keskustelu käydä tästä kaivosstrategiasta Suomessa. Meillä oli muutama vuosi sitten aivan todella positiivinen suhtautuminen kaivosteollisuuteen, mineraaleihin, muihin. Sitten se kääntyi aivan toiseen laitaan yhtäkkiä, yllättäen, ja nyt se on negatiivinen. Nyt täytyisi olla ehkä se keskitie, niin että pidetään huoli myöskin siitä, että meillä on omaa omistusta yhdessä kansainvälisen vahvan toimijan kanssa, joka toisi lisää osaamista, jolloin nyt on ehkä todella tarkan harkinnan paikka.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se akuutti ongelma tosiaan on se, että se ympäristö pitää saada kuntoon ja se 7 miljoonaa mottia vettä pitää sieltä ensin saada putsattua.

Minusta on erinomainen asia, kuten ministeri Vapaavuorikin tuossa kuvasi, että kansainväliset vakavasti otettavat toimijat ovat kiinnostuneita Suomesta ja tässä tapauksessa nimenomaan Talvivaarasta. Kyllähän tästä kaivosteollisuudesta, kaivannaisteollisuudesta, kun ympäristöasiat ja muut edellytykset huolehditaan kuntoon, on mahdollista Suomeen luoda tosi iso klusteri, vaikkapa seuraavien kymmenen vuoden aikana niitä mahdollisuuksia on useita ja pystytään luomaan uusia aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja Suomeen, joista aivan kamala pula on. Laajemminkin ottaen: Tässähän on kysymys myöskin siitä, että Suomeen tarvitaan ulkolaisia investointeja, koska näitä niin sanottuja isoja rahoja ei taida Suomesta löytyä. Kyllä minusta Kittilän kultakaivos on loistava esimerkki siitä, että reilu 600 miljoonaa (Puhemies koputtaa) sinne on investoitu ja Kittilän kokoiseen kylään myöskin luotu yli 600 työpaikkaa.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta hallitus on nyt ihan oikeilla linjoilla. Asiat täytyy panna kiireellisyysjärjestykseen. Ensimmäiseksi on turvattava se, että päästöjä sieltä kaivosalueelta ei pääse alueen vesistöihin enää yhtään. Se on ensisijainen tehtävä.

Sitten toissijainen tehtävä on tämä: etsiä kaivokselle mahdollinen jatkaja. Sanoisin näin, että nyt teidän ministerien täytyy varmistua siitä, että vaikka uusi jatkaja siihen löytyisikin, siihen on kuitenkin mentävä valtion taas mukaan esimerkiksi Solidiumin kautta yhdeksi omistajaksi. (Välihuuto ministeriaitiosta) — Ettekö mene? No, silloin ette mene. — Mutta jos valtio menee mukaan esimerkiksi Solidiumin kautta siihen tulevaan kaivosyhtiöön, joka lähtee jatkamaan, niin kyllä nyt valtion velvollisuus, eli teidän velvollisuutenne, on myöskin teetättää todellinen (Puhemies koputtaa) asiantuntijaselvitys siitä, onko siitä kaivoksesta mahdollista tehdä kannattavaa kaivosta (Puhemies: Aika!) ja millä toimenpiteillä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä politiikan molemmilla laidoilla mielipiteet kohtaavat myöskin kotimaisen omistajuuden osalta. Edustaja Jaskari käytti erittäin hyvän puheenvuoron, ja olen itse samaa mieltä siitä — samoin kuin Mustajärven kanssa ja Kärnän kanssa — että meillä on mahdollisuus rakentaa erittäin merkittävä teollinen toimiala tästä kaivosteollisuudesta, ja näin pitääkin tehdä. Meillä on valtavat edellytykset siihen, ja mielestäni valtion ei pidä vetäytyä kokonaan siitä pois. Päinvastoin pitäisi tutkia tällainen kaivosrahastoajatus, jolla menisimme mukaan, ja sitten kun sopivat tilanteet tulevat, niin valtion tuototkin kasvaisivat. Meillähän on esimerkkejä: Kun 90-luvun alussa valtionyhtiöt Outokumpu ja Rautaruukki luopuivat kaivosteollisuudestaan, niin kyllä nämä olivat aikamoisia kultakimpaleita sitten näille ostajatahoille. Pääosa hyödyistä valui ulkomaille ja niin edelleen. Eli tässä mielessä soisi vähän uudelleenarviointia kansallisen kokonaisedun nimissä, koska elämän pitää jatkua seuraavan vaalikauden yli mutta myöskin satoja vuosia, (Puhemies koputtaa) tuhansia vuosia eteenpäin.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nopean toimen joukot ovat toimineet kyllä ripeästi Talvivaaran tapauksessa, ja se on hyvä. Työpaikkojen säilyminen on tärkeää.

Täällä edustajat Kettunen ja Ruohonen-Lerner jo vannoivat sen nimeen, että he eivät usko tekniikkaan, mutta ehkä kannattaa tämä historiakin katsoa, minkälainen on ollut se talteensaanti siinä prosessissa. Vesien, jätevesien, kanssa ollaan epäonnistuttu, mutta tekniikka sinällään on koeajoja myöten näyttänyt, että se on metallia hyvin talteen saava prosessi niinkin laihoista pitoisuuksista huolimatta kuin on.

Mutta olisin samalla kysynyt, kun tässä tätä alaa on kovasti hehkutettu: kuinka saamme tukittua sen kanavan, että meillä esimerkiksi kanadalaisessa omistuksessa oleva kaivosyhtiö kierrättää ruotsalaisen tytäryhtiön kautta varoja edelleen Kanadaan, kun suoraan ei saa vietyä, kuinka pidettäisiin nämä rahat täällä? Ja sitten kaivoslain tulisi edellyttää suurempia varauksia kaivoksien sulkemiseen. Esimerkiksi Pyhäsalmella on varauduttu kolminkertaisesti siihen määrään nähden, (Puhemies koputtaa) mitä laki edellyttää.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talvivaarahan on kompuroinut ympäristö- ja talouskriisistä toiseen. Jos katsoo näyttöjä, niin ne näytöt ovat yksiselitteisen surkeita, ja tässä joudun olemaan eri mieltä muun muassa edustaja Myllykosken kanssa. Oikeastaan mitään niistä lupauksista, joiden varaan Talvivaara aikoinaan rakennettiin, ei ole ainakaan täysimääräisesti onnistuttu saavuttamaan. Tappioita on tullut pitkään ja paljon, ympäristölle on aiheutettu kohtuutonta haittaa ja riskejä, ja lupaehtoja on toistuvasti menty rikkomaan. Se on valitettavaa. Olin itse asiassa lauantaina Ylitorniossa vihreän ryhmän järjestämässä kaivosseminaarissa, jossa pohdimme, minkälainen tulevaisuus vastuullisella ja kestävällä kaivostoiminnalla tässä maassa voisi olla, ja Talvivaaran jälkeen täytyy sanoa, että se tulevaisuus näyttää paljon synkemmältä kuin ennen sitä.

Ministeri Vapaavuori, te toivoitte kärsivällisyyttä, mutta kuinka kauan valtion kärsivällisyys oikein riittää? Kun katsotaan tuloksia, niin kuinka kauan todella meidän kannattaa yhteisiä varoja kanavoida — ympäristöriskit ovat oma asiansa — Talvivaaran elvyttämiseen (Puhemies koputtaa) ja hengissä pitämiseen?

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Totean, että Talvivaarassa on vakava tilanne. Siellä on ympäristövaikutuksia, ja se on myös taloudellisesti merkittävä asia, mutta minun mielestäni Talvivaaraa ei pidä käyttää koko kaivannaisteollisuuden arvion pohjana. Meillä on mahdollisuus kaivaa Suomesta malmia paljon. Minun mielestäni olisi oleellista, että sen lisäksi saataisiin jalostusarvoa lisättyä Suomessa niin, että sitä lisäarvoa syntyisi myöskin jalostustoiminnan kautta. Se olisi tärkeää Suomen kansantaloudelle tulevaisuudessakin. Tältä pohjalta totean, että tuo Sokli on tällä hetkellä liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön yhteisessä valmistelussa. Tavoitteena on se, että siinä löydetään ratkaisu, jolla saataisiin myöskin tuo kaivos auki Suomessa. Se tarkoittaisi noin 1 500:aa pysyvää työpaikkaa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Valtion asenne mahdollisia tulevia omistusjärjestelyjä kohtaan on hyvin pragmaattinen. Itse asiassa se on tismalleen sama kuin mitä se oli Turun telakan osalta. Valtio on valmis harkitsemaan osallistumista kokonaisratkaisuun, mikäli se on kestävä, mikäli se on uskottava, mikäli siinä on uskottavia yksityisen sektorin, mielellään teollisia, kumppaneita mukana ja mikäli nämä ottavat siitä päävastuun. Itse asiassa ihan tismalleen sama tapaus.

Tässä on yli vuoden verran käyty keskusteluja. Yhtiö on ollut yrityssaneerauksessa vuoden verran, ja selvittäjän johdolla on yritetty löytää malli, jolla löydettäisiin kokonaisratkaisu, siinä onnistumatta. Sitä ennen käytiin samanlaisia neuvotteluja aikanaan yhtiön johdolla, ennen kuin mentiin yrityssaneeraukseen, myöskään siinä onnistumatta.

Nyt tilanne on kuitenkin osin uusi. Konkurssi avaa aina tämäntyyppisissä tapauksissa myös uusia mahdollisuuksia, ja siltä osin on positiivista, että jo nyt on esiintynyt selkeätä kiinnostusta aidosti uskottavilta tahoilta. Juuri tässä tilanteessa on kuitenkin tärkeintä ottaa tilanne hallintaan, ottaa konkurssipesä hallintaan, ottaa kaivos hallintaan, missä on onnistuttu kohtuullisen hyvin, ja tehdä välttämättömät ympäristö- ja muut investoinnit, ettei uusia vahinkoja pääse syntymään, ja sen jälkeen kärsivällisesti lähteä hakemaan kestävää pitkän aikavälin ratkaisua. Se, mikä valtion tarkka rooli siinä voi olla, on tietenkin riippuvainen siitä, minkälaisia kumppaneita mukaan on tulossa, minkälainen kokonaisratkaisu tulee, minkälaisia toivomuksia muilta osapuolilta löytyy. Eikä ole mitään mieltä siinä, että valtio etukäteen ilmoittaisi jonkun summan tai luvun, millä se voi olla mukana. Se on harkittavissa sitten aikanaan osana kokonaisuutta, jos sellainen löytyy. Mitä valtioon tulee, on vielä lopuksi hyvä huomata, että toki valtiokonsernissa on muitakin mahdollisia toimijoita kuin Solidium.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristön siivoaminen ja tulevien ongelmien eliminoiminen on ilman muuta tässä äärimmäisen tärkeä asia. Kun on puhuttu siitä, onko meillä osaamista ympäristön siivoamisen suhteen, niin meillä on sitä Suomessa mutta se on aika hajallaan. Tässä olisinkin peräänkuuluttanut juuri — nyt kun ministeri kävelee takana — semmoista osaamisryhmän perustamista, jossa oikeasti nämä osaajat istuisivat saman pöydän ääreen ja miettisivät niitä oikeita ratkaisuja. Nyt niitä huutoja tulee vähän sieltä sun täältä. Olisi parempi, että ne koottaisiin yhteen. Olisin kysynyt sitä, onko meillä tällainen osaamisryhmä mietinnässä.

Toinen liittyy sitten siihen, että tässä on kuitenkin strategisesta asiasta kyse eli meidän mineraalivarannostamme, nikkeli ja muut sieltä eivät häviä mihinkään. Miten on tämän omistajakysymyksen kannalta, (Puhemies koputtaa) käsitelläänkö tätä strategisena yrityksenä vai ei?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, niin kuin hyvin tiedetään, luotetaan siihen, että kaivoksista saadaan uusia työpaikkoja, uutta elinvoimaa näille alueille, joilla työttömyys on muutoin Suomen kaikkein korkeinta. Nyt on ehdottoman tärkeätä, että tämä Talvivaara-kysymys hoidetaan niin, että luottamus suomalaiseen kaivostoimintaan tulevaisuudessa säilyy ja voidaan lunastaa ne toiveet, mitä näiden kaivosten luomiin työpaikkoihin synnytetään. Tässä mielessä myös nämä lupa-asiat, myöskin valvonta-asiat, on saatava sellaiselle tolalle, että niihin voidaan kaikissa tilanteissa luottaa. Itse en esimerkiksi koskaan voinut kuvitella, että Suomessa voi tulla sellainen tilanne, että annetaan lupia sellaiselle toiminnalle, (Puhemies koputtaa) jota ei ole täysin aukottomasti selvitetty.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllerin puheenvuorosta on helppo jatkaa. Täällä eduskunnassa käsiteltiin Alku-selonteko elikkä valtion aluehallintolain uudistus, ja siellä todetaan — tämä on ihan painettua tekstiä — että sinä vuonna, kun Talvivaara luvitettiin, ely-keskuksissa tuottavuusohjelma kohdistui juuri y-alueelle. Siitä olisin halunnut kysyä ministeriltä: onko nyt turvattu sitten ely-keskusten toiminta? Heillä on edelleen vahva rooli näissä asioissa, ja esimerkiksi sitä osaamista ei sitten häviä tuottavuusohjelman ja vaikkapa eläköitymisen kautta.

Ministeri Rinne ehti lähteä. Olisin toivonut, että hän olisi myös avannut sitten tätä EU-arviomäärärahaa ja -maksua, koska täällä puhutaan poikkeamista ja maksupoikkeamista, jotka liittyvät alv-maksupohjiin. Minusta tämä on vakava ongelma, jos tässä on kysymys niistä EU-jäsenmaksuista, jotka ovat alv-sidonnaisia näissä valtioissa, ja siellä on tullut tämmöisiä merkittäviä poikkeamia. (Puhemies koputtaa) Mistä tämä johtuu?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talvivaara on edelleen prosessissa. Sen omistus, kannattavuus, talous ovat asioita, jotka edelleen sakkaavat pahasti, puhumattakaan ympäristökysymyksistä ja -asioista. Siksi hallitus juuri onkin esittänyt Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle nuo 15 miljoonan euron lisärahat. Siitä voimme olla kiitollisia, että ympäristövahinkojen estämiseksi pystytään tekemään kaikkemme.

Mutta toivon, että hallitus on tietoinen myöskin siitä, että toisaalla, Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa, on huomattavan pitkät ympäristöluparuuhkat. Jonossa on 400 hakemusta, ja käsittelyajat menevät yli vuoden, puhutaan 16 kuukaudesta. Tässä ei ole kyse ainoastaan Talvivaarasta vaan monesta muusta, teollisuuden, muunkin kaivannaistoiminnan ja maatalouden ympä-ristölupien ruuhkasta. Elinkeinoelämä kärsii nyt tällä hetkellä näistä luparuuhkista, ja toivon, että elyjen rahoittamisen lisäksi myöskin aluehallintovirastot saavat tarvittavat lisäresurssit.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori on viitannut Turun telakan esimerkkiin. Nyt kun ministeriaitiossa on ministeri Ihalainen ja hänellä on kokemusperäistä tietoa paljon paremmin tähän tapaukseen liittyvästä konkurssista, niin kysyn: Kun Wärtsilä Meriteollisuus meni konkurssiin tasan 25 vuotta sitten, niin silloin aloitettiin puhtaalta pöydältä, valtiovalta meni mukaan uuteen yhtiöön joksikin aikaa, myöhemmin luopui omistuksestaan, mutta siinä konkurssin aikana tarvittiin erittäin paljon erityistoimenpiteitä, kun piti saada työväki pysymään työpaikalla, piti saada alihankkijat pysymään mukana toiminnassa, tavarantoimittajat ja niin edelleen ja tarvitsi tehdä erikseen palkkatuloratkaisu, jolla turvattiin työntekijöille palkka jo työskentelyajalta, joka oli takana, ja niin edelleen. Nyt kun omistajaohjausyksikön päällikkö Eero Heliövaara on tämän aamun Helsingin Sanomissa miettinyt asiaa, että miksei myöskin emoyhtiö ole konkurssissa ja sitä kautta puhtaalta pöydältä liikkeellelähtö mahdollinen, niin mikä on ministerin kanta tähän nyt? Tällaiset mielipiteet tässä yhteydessä herättävät vähän hämmennystä ja ihmettelyä.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Mitä palkkaturvaan tulee, niin tämän viikon perjantaina kaikki työntekijät tulevat saamaan palkkaturvansa. Siinä alkuunsa oli järjestelyhaasteita, mutta asiat ovat hyvässä hoidossa. Mehän kävimme perjantaina siellä aika isolla joukolla paikan päällä ja tapasimme henkilöstöryhmien luottamushenkilöt, ja he olivat helpottuneita siitä, että palkkaturva-asiat on saatu kuntoon. He olivat konkurssipesän toimintaan varsin tyytyväisiä noin muutoinkin ja erityisen helpottuneita siitä, että samana päivänä tuli tieto siitä, että heidän työsuhteensa jatkuu toukokuun loppuun saakka nykyisillä työehdoilla, joskin uusina työntekijöinä, kun on kysymys konkurssipesästä. Mutta he olivat helpottuneita siitä, että työ jatkuu eikä mene ihan pätkiin se tuleva työsuhde.

Kysymys siitä, että kun on määräaikaisesta työsuhteesta kysymys, niin miten sitten menetellään: Yleensä määräaikaiset työsuhteet sitovat molempia osapuolia, ja jos määräaikaisessa on irtisanomisehto, niin totta kai se voidaan purkaa irtisanomisaikana. Mutta konkurssitilanteessa on mahdollista irtisanoutua 14 päivän aikana, siis silloin kun konkurssista on kysymys. Tämä tähän yhteen kysymykseen.

Sitten se, onko Talvivaara strateginen yhtiö: Sillä luokittelulla, mitä valtion omistuspolitiikassa on, meillä on kolme strategista yhtiötä, Fortum, Neste, Finnair, ja muut eivät ole siis tässä luokittelussa strategisia yhtiöitä.

Sitten mitä tulee ely-keskuksen resursointiin, niin kuten hyvin tiedätte, taloudellisia resursseja on lisätty. Henkilöstöresurssit tuntuvat olevan heidän mielestään nyt kohdallaan, velvoitteet kyetään hoitamaan. Samoin te-toimiston resurssit ovat nyt hyvin kohdallaan, ja siellä muutosturvayksikkö on tehnyt tosi paljon hyvää yhteistyötä myös henkilöstön kanssa.

Sitten tällä viikolla tulee maakuntaliiton toimesta mutta yhteisesti valmisteltuna esitys tämän alueen saattamiseksi äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, ja näyttäisi siltä, että nämä kriteerit täyttyvät hyvin, ja kun se esitys tänne valtioneuvostoon tulee, niin meidän päässähän on ajateltu, että se paikka ansaitsee tämän erityisen rakennemuutoksen alueen statuksen, ja tehdään sitten sitä koskevia päätöksiä mahdollisimman nopeasti.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä viime tuntien uutiset Talvivaarasta viittaavat paremminkin siihen, että globaalit kaivosyhtiöt haluavat nähdä, mikä meni pieleen ja mitä siitä olisi opittavissa. Heidän kannaltaan tällainen keissi on herkullinen, jotta omia virheitä voidaan välttää.

Valtion kannalta kyllä kannattaisi selvittää, voidaanko tämä alkuperäinen prosessi todella siinä mittakaavassa, jota Talvivaara yritti, saada toimimaan. Siinä tapauksessa, jos näin olisi, kauppahinta olisi aivan toinen kuin se, että myydään epäkurantti kaivosyhtiö, josta kukaan ei tiedä, tuleeko se ikinä toimimaan. Siinä mielessä tässä vaiheessa muutaman miljoonan, ehkä kymmenenkin miljoonan, panostaminen tämän prosessin varmistamiseen, että myyntipuheessa myydään toimiva järjestelmä ja siitä voidaan antaa jonkinnäköinen takuu, (Kari Rajamäki: Ei todella voida antaa!) parantaisi huomattavasti kauppahintaa.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hallitukselle ja ministereille: tämä vierailu oli hyvin nopeasti suunniteltu ja tällä tavalla loi turvaa sitten myös kainuulaisille uskossa siihen, että ympäristöasiat tulevat hoidettua, ja myös työntekijöille.

Mutta tuo työntekijöitten kohta on tietysti arveluttava siinäkin mielessä, että näitä kaivoksia kumminkin tällä hetkellä ollaan perustamassa. Sokli on yksi, ja sitten on hopeakaivos Taivaljärvi aivan siinä Talvivaaran vieressä. Jos tämmöinen avautuu, niin siinä on tietysti mahdollisuus silloin kaivosalan ammattilaisella siirtyä sille puolelle, ja sen takia on tärkeää, että voisi tämän määräaikaisen sopimuksen aikanakin irtaantua tästä.

Tuo edustaja Eero Lehden esille nostama asia on erittäin tärkeä. 7 miljoonaa kuutiota pitäisi saada siitä louhoksesta vettä pois, että päästäisiin louhimaan, jos meinataan jatkaa ja osoittaa se, että tämä liuotustoiminta on toimivaa ja yritys pystyy tekemään tulosta.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lisäbudjetissa on Talvivaaran ympäristövahinkojen torjuntaan esitetty 50:tä miljoonaa euroa ja ympäristövahinkojen torjuntaan 15:tä miljoonaa euroa. Mikä nyt on ministerin näkemys, riittääkö tämä summa nyt puoli vuotta tai riittääkö se mahdollisesti siihen, että saadaan uusia toimijoita sinne tai uusi suunnitelma? Ja onko nyt tullut esille joitain uusia menetelmiä näitten jätevesien puhdistamiseen, millä voitaisiin helpottaa tätä tilannetta, että päästään uudestaan tuota liuotusmenetelmää kokeilemaan sitten, kun saadaan näitä vesiä vähennettyä? Ja mitä uutta on? Onko tulevaisuudessa odotettavissa, että se ongelma jollain tavoin saataisiin ratkaisuun, vai onko se niin, jos uusi yhtiö jatkaa, että sitten ollaan taas valtion varoista paikkaamassa sen toimintaa ja estämässä näitä ympäristövahinkoja edelleen?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talvivaara tapauksena on kyllä osoittanut sen, että kaivosala on erittäin vaativa ala. Ensinnäkin, se vaatii valtavan isoja pääomia, tässäkin tapauksessa on kysymys miljardi-investoinneista. Toiseksi, se vaatii teknologian hallitsemista. Siinä on selvästi nyt ollut ongelmia, ja edustaja Lehden ja edustaja Piiraisen kannattama ajatus selvitystyöstä tältä osin on kyllä erittäin tärkeä mielestäni. Kolmanneksi, se on ympäristöprojekti, jossa on oltava todella myöskin viranomaisten valppeilla. Neljänneksi, logistiikka on aina kaivosten keskeinen kysymys. Tässä on nyt Soklista puhuttu, ja siinäkinhän on logistiikka se, mikä ratkaisee, käynnistyykö se kaivos. Ja edelleen, maailmanmarkkinahintojen muutokset aiheuttavat kaivoksille ratkaiseviakin notkahduksia.

20 kilometrin päässä kodistani on miljardin investointi tehty Northlandin rautamalmikaivokseen Ruotsin puolella. Se on tällä hetkellä suurin piirtein konkurssitilassa ja etsii apua Ruotsin valtiolta. Elikkä kaivosmaailma on haastava asia mutta erittäin hyvä silloin, kun sitä (Puhemies koputtaa) toteutetaan osaavasti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu luottamuksesta kaivostoimintaa kohtaan. Täytyy todella sanoa, että luottamus on paljolti mennyt tämän Talvivaaran tapauksen johdosta.

On täysin käsittämätöntä se, että viranomaisilla on ollut kova resurssipula siinä vaiheessa, kun tämä toiminta on käynnistetty, ja että ne ovat siellä voineet saada lupia, vaikka niillä ei ole ollut siellä kunnollisia altaita. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan nämä jätevesialtaat ovat olleet hätäisesti kyhättyjä tilapäisiä vesialtaita ja koko kaivosalue on niitä täynnä. Ei voi ymmärtää, kuinka viranomaiset ovat päästäneet läpi tämäntyyppiset tekniset toteutukset. Silloin viranomaisilla olisi pitänyt olla riittävästi resursseja, kun tämä toiminta käynnistettiin, jotta olisivat voineet valvoa riittävästi. Nyt jälkeenpäin tämä on paljon kalliimpi ja hankalampi tilanne, niin että siinä mielessä on valitettavaa, että näin on tapahtunut.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kävimme nyt syksyllä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanssa Talvivaarassa tutustumassa tilanteeseen. Oli todella hyvä nähdä, kuinka valtavan isosta hankkeesta siellä on kyse, kuinka paljon siellä on ihmisiä töissä, mikä sen merkitys on Kainuulle, mutta myöskin se, mitä ovat nämä ympäristöasiat, joita tulee ottaa huomioon. Minä olen todella kiitollinen siitä, että valtio on nytten ottamassa roolin tämän asian kuntoonlaittamiseksi, että päästään ainakin eteenpäin. Sitä ei todellakaan voi vain jättää.

Mutta nyt otan kysymykseksi nämä muut Suomen kaivokset, voimassa olevat ja tulevat. Mikä niiden ympäristötilanne on, onko meillä uusia ongelmia tiedossa? Kotikunnassani Savukoskella on tämä Sokli-hanke, josta nyt tänäänkin on puhuttu useamman kerran, ja siinä on tämän logistiikka-asian lisäksi työn alla ympäristölupa, joka on kuulemma aika pitkä ja iso prosessi. Olisin kiinnostunut siitä, missä vaiheessa tämä ympäristölupa on, ja kun työministeri on nyt paikalla, niin kysyisin: onko mitään aavistusta, koska mahdollisesti tällä Soklilla (Puhemies koputtaa) voi olla työllistävää vaikutusta?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Todellakin tänne nyt rahoitusta on se 50 miljoonaa plus 15 miljoonaa euroa laitettu sen takia, että toiminnan pitää pyöriä ja ympäristöhaasteisiin pitää vastata. Ajatus on se, että näillä pärjättäisiin sinne kevääseen asti. Totta kai me toivomme kaikki, että löytyy uusi, uskottava teollinen toimija jatkamaan kaivostoimintaa, ja jos tätä ei tapahdu kevääseen mennessä, niin täytyy sitten katsoa tietysti myös tätä rahoitusta niin työllistymismielessä kuin muutenkin sen pohjalta erikseen. Mutta lähdetään nyt kuitenkin tästä. Kyllä siellä varmaan kaikilla on ollut oppimista, virkamiehillä ja kaivoksen toimijoilla, ja otettakoon siitä oppia. Siinä on kuitenkin yli miljardin investoinnit sillä alueella, ja senkin takia olisi tietysti tärkeätä, että tätä toimintaa voidaan jatkaa.

Minäkin pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että me emme langettaisi semmoista mustaa varjoa koko kaivostoiminnan ympärille niitten murheitten takia, mitä Talvivaarassa eittämättä on ollut. Kuitenkin se arvoketju työllistää yli 30 000 ihmistä Suomessa, ei pelkästään kaivoksissa vaan koneitten rakentamisessa, monenlaisessa toiminnassa, ja sen vaikutus talouteen on tosi merkittävä.

Soklin osalta: Sen asian valmistelu, mistä täällä valtiovarainministeri kertoi, on nyt sillä tavalla hyvässä mallissa, että talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan toivon mukaan vielä tämän vuoden puolella saadaan käsittelyyn tämä kyseinen hanke koskien näitä infrahankkeita. Sillä tavalla valtio on tähänkin suhtautunut kaikella vakavuudella. En pysty arvioimaan nyt tältä seisomalta, mikä on ympäristölukujen valmistelutilanne, mutta otetaan siitä selvää.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Toistan vielä sen, että juuri sen toiminnan jatkumisen kannalta lisäbudjetissa varatut rahat on hyvä asia. Kysymys on yhtäältä sen kaivoksen olemassaolosta jatkossa, mutta samalla tässä vaiheessa sen kaivoksen toiminta ja toimintakykyisyys on ainoa mahdollisuus huolehtia siitä, että tämä jätevesitilanne pystytään ottamaan haltuun ja hallitsemaan.

Ehdottomasti pitää välttää nyt yleistämästä Talvivaaraa muihin Suomessa toimiviin kaivoksiin tai toivottavasti tuleviin kaivoshankkeisiin. Kaivoslakia sinällään tulisi muuttaa siten, että meillä varauduttaisiin kaivoksissa enemmän kaivoksen loppuunsaattamiseen, niin että ympäristön palauttamiseen olisi riittävät varannot sitten käytettävissä, kun kaivostoiminta loppuu. Ehkä Talvivaaran kohdalta sinällään oppia on otettavaksi: on varauduttava siihen, että toiminnan aikaisiakin ongelmia voi tulla ja että silloin pääomavarat olisivat riittävät.

No, Talvivaaran kohdalla sen toiminnan jo näin alkuvaiheessa tapahtuneen altaitten vuodon ja edelleen toistuvien jätevesiongelmien osalta varallisuutta ei pystytty vielä kuntoon hoitamaan, mutta tärkeää on, että lakia uudistetaan siten, että rahoitus pystytään turvaamaan niin, että varaudutaan kaivoksen ennallistamiseen ja alueen ennallistamiseen niin, että ympäristövahinkoja ei pääse syntymään. Ja toisena on se, että lainsäädännöllä pystytään turvaamaan, että täällä kaivoksissa tuotettu pääoma ei virtaa tästä maasta pois vaan se täällä säilyy, eikä käytetä Ruotsin lainsäädäntöä, mikä mahdollistaa kaivosyhtiöitten varojensiirron ulkomaille.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Päiväjärjestyksen tässä kohdassa käsitellään hallituksen esitystä tämän vuoden kolmanneksi lisätalousarvioksi. Lisätalousarvion loppusumma on 77,4 miljoonaa euroa. Joitakin poimintoja, havaintojani tästä lisäbudjetista:

Täällä todetaan otsikolla Kehitysyhteistyö, että kehitysyhteistyön määrärahaa ehdotetaan korotettavaksi päästöoikeuksien huutokaupassa ajalta maaliskuu—elokuu tänä vuonna kertyneiden tulojen määrällä, noin 21 miljoonalla eurolla. Mielessäni heräsi kysymys, arvoisa puhemies, olisiko näille rahoille ollut käyttöä myöskin kotoisessa Suomessa.

Tasavallan presidentin kanslialle pitää antaa erityiskiitos siitä, että he esittävät vähennettäväksi kanslian toimintamenoja tänä vuonna 1 miljoonalla eurolla.

Sen sijaan hätäkeskusten vuokramenoihin ehdotetaan tässä lisätalousarviossa kertamenona lisäystä 4,1 miljoonaa euroa ennenaikaisesti vapautuneiden tilojen vuokrasopimusten päättämisen korvauksiin. Minulla heräsi ajatus, että eikö näitä tiloja olisi voitu tilapäisesti vuokrata jollekin ja saatu pikkasen takaisin sitä, mitä tässä nyt tyhjästä maksetaan.

Ja vielä, arvoisa puhemies, yksi havainto. Täällä todetaan sivulla 9: "Innovaatiorahoituskeskus Tekesin hallinnoimaa lainamomenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lainat myönnetään pääosin vakuuksia vaatimatta. Tekesin lainan myöntäminen ilman vakuuksia on keskeinen osa rahoituksen riskiä jakavaa luonnetta." Totta kai tässä riski jakaantuu, mutta minun mielestäni negatiivisessa mielessä. Jos ei ole vakuuksia, on suuri vaara siitä, että ei tulla saamaan koskaan takaisin niitä rahoja, joita Tekesin kautta myönnetään. Onko tämä nyt hallituksen tahto vaiko ei?

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Talvivaarasta on jo puhuttu paljon, mutta on todella erittäin suuri karhunpalvelus Suomen suurille kaivannaisteollisuuden mahdollisuuksille Itä- ja Pohjois-Suomessa, jos tätä asiaa ei kunnolla läpikäydä ja myös arvioida ja katsota jatkoa. Itse asiassa ympäristöystävälliset vesiteknologiavaihtoehdot olivat Talvivaaran käynnistyessä valittavissa, mutta ne hukkuivat ahneuden alle. Näistä tosiasioista — omaltakin osaltani — vuosia monen asiantuntijan kanssa välitimme tietoa ministeriöille. Olisi pitänyt reagoida paljon aikaisemmin. Oli olemassa täsmälliset tiedot siitä, että valittu vaihtoehto on ympäristökatastrofi — vain sen takia, että johtaja Perälle se tuotti paremman, nopeamman katteen. Oikeudelliset ja ympäristövastuut selvitettäkööt perusteellisesti. Se on oma asiansa.

Toinen on sitten valtion omistaja- ja teollisuuspolitiikan näkökulma, tämän Solidiumin rooli, jota myös hallituksen taholta on avoimesti pohdittu. Sen pitänee olla muuta kuin vain yksityisten vahinkojen torjuntaa. Pitää olla myös aktiivista otetta kehittämisessä valtion puolella. Saman lainsäädännön aikana, millä nyt on telakkapuolella ja Talvivaarassa valtio liikkunut, ministeri Pekkarisen ja Häkämiehen aikana, Kemijärvi lakkautettiin. Ihan sama lainsäädäntö oli voimassa. Olisi voitu puuttua koko tähän kansalli-seen vahinkoon, mitä Kemijärven tehtaan tuho merkitsi.

Ja, herra puhemies, myöskin Soklin osalta on sanottava, että on erittäin tärkeätä, mitä valtiovarainministeri totesi, että me siltä osin osoitamme logistiset edellytykset, muun muassa raideliikenteen ratkaisuilla, sen hyödyntämiselle. Mutta ministeri Pekkarinen ja Häkämies menivät pilkkahintaan myymään meidän lannoiteteollisuutemme Yaralle. Viime vuonna pelkästään voitto oli 100 miljoonaa euroa. Siitä huolimatta tietysti Soklin mahdollisuuksia on hyödynnettävä, mutta olisipa ollut hieno asia, kun niitä olisi voitu kansallisestikin hyödyntää. (Markus Mustajärvi: Juuri näin!)

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Kukaan ei varmaan kiistä tätä Talvivaaran ympäristökatastrofia ja sitä negatiivista vaikutusta, mikä tästä seuraa koko Suomen kaivannaisteollisuudelle, mutta olen edustaja Rajamäen kanssa samaa mieltä siitä, että nyt pitää asiat selvittää määrätietoisesti ja perusteellisesti ja luoda ikään kuin uutta luottamusta ja uutta perustaa niitten monien mahdollisuuksien hyödyntämiseen, mitä eri puolilla Suomea kaivannaisteollisuuden osalta on.

On erittäin hieno asia, että Oulun yliopistossa on nyt koulutusta pystytty aikaansaamaan, koska meillä tarvitaan suomalaisia osaajia myös tänne kaivannaisteollisuuteen, huippuosaajia kehittämään tätä teknologiaa mutta myöskin toimimaan sitten vastuullisissa tehtävissä.

Eli nyt kun olemme tilanteessa, jossa kaikkia hyödyntämiskelpoisia voimavaroja tarvitaan Suomen talouden nousun aikaansaamiseksi, niin kyllä ainakin itse näen, että tämä kaivannaisteollisuus tulevaisuudessa on yksi ala, johonka Suomi voi nojata. Se on osa luonnonvarojen laajempaakin hyödyntämistä, joittenka merkitys tulee varmasti kasvamaan talouden tervehdyttämisessä ja talouskasvun aikaansaamisessa. Eli toivon, että tällainen syyllistämismenettely, mikä tähän on voimakkaasti liittynyt, saataisiin pikkuhiljaa taka-alalle ja sitten uuden, vahvan toimijan kautta — mutta niin, että valtio on siinä vahvasti myös mukana — tämä Talvivaara-kokonaisuuskin saataisiin sitten tuottavaan ja myöskin vastuulliseen, ympäristöasioita hoitavaan asentoon.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän Talvivaaraan. On todella syytä muistaa se, että Talvivaara ei missään tapauksessa ole koko suomalaisen kaivostoiminnan kuva. Kyllä Suomen tulevaisuus edellyttää sitä, että kaivostoimintaan kaiken kaikkiaan on syytä panostaa. Ei luottamusta tähän alaan todellakaan ole syytä menettää näitten Talvivaaran esiin tulleitten ongelmien takia. Niistä on otettava opiksi, ja seuraavissa hankkeissa näitä oppeja on sitten hyödynnettävä.

Valtio-omistajan näkökulmasta Talvivaara tulee olemaan vielä erittäin monella tavalla hyvin vaativa harjoitus, ja toistan edelleen sen, että tämä tulee olemaan harjoitus, joka vaatii valtiolta suurta kärsivällisyyttä. Minä toivon, että sitä kärsivällisyyttä tulee olemaan ja että sitä riittää.

Edustaja Lehti käytti tässä erinomaisen puheenvuoron Talvivaaraan liittyen. Hän pohti sitä, että valtio-omistajan on varmasti syytä arvioida niitä keinoja ja tarpeita, joiden kautta tämä Talvivaaran toimintakyky ja näitten prosessien toimivuus pystyttäisiin varmistamaan, jotta sitä kautta saataisiin Talvivaarasta mahdollisille uusille omistajille entistä mielenkiintoisempi kohde. Minä lämpimästi kannatan sitä ajatusta, että valtiovallan on syytä tätäkin näkökulmaa arvioida, ja jos se vaatii lisäinvestointeja tämän prosessin selvittämiseen ja tutkimiseen, niin se varmasti kannattaa käyttää hyödyksi.

Joka tapauksessa Kainuun kannalta tilanne tällä hetkellä on se, että alueella on vakavia ongelmia. Ja kun ministeri Ihalainen tuossa omassa puheenvuorossaan totesi, että nyt täytyy sitten tämä äkillisen rakennemuutosalueen status tämän alueen osalta varmistaa, (Puhemies koputtaa) niin sitä Kainuu nytten odottaa, ja hakemus on tulossa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että Talvivaaran asiassa toimitaan. Ministerit, kävitte siellä paikalla, ja niin kuin, olikohan se, pääministeri Alexander Stubb sanoi lehdessä, Talvivaarasta tajuaa vasta, kun käy paikalla, kuinka laaja ja valtava kokonaisuus se on. Kaivoksen toiminnan jatkuminen on tärkeää paitsi työpaikkojen säilyvyyden kannalta myös uusien ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyssä. Kaivoksen alasajo olisi sekä ympäristön että työpaikkojen kannalta hyvin vaikeaa, ympäristön kannalta erityisesti, sillä bioliuotuskasojen vakauttamiseen liittyy paljon ongelmia. Myös alueen maisemointi ja jälkiseuranta kestäisivät vuosia.

Talvivaaran ympäristöjalanjälki on ollut sen alueen asukkaille ja mökkiläisille hyvin tuskainen. Kaivos on pilannut vesistöjä, ja alueen asukkaat ovat hakeneet korvauksia kokemistaan ympäristövahingoista. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolla on tänä syksynä ollut käsiteltävänä yli 200 yksityishenkilöiden esittämää vaatimusta korvaukseksi, ja korvauksia on haettu ympäristövahinkojen perusteella noin 16 miljoonaa euroa. Julkisuudessa on myös esitetty arvailuja siitä, kuinka näiden korvauksien maksamisen käy tämän Talvivaaran huonon tilanteen vuoksi. On hyvin tärkeää, että asukkaat ja yksityismaanomistajat saavat kuitenkin niitä korvauksia, joihin he ovat oikeutettuja, sillä kyllä Talvivaara on tuhonnut paljon luontoa ja alueita, mikä on kestämätöntä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käyty erittäin hyvää keskustelua Talvivaarasta, mutta yksi asia, minkä haluaisin tulevaisuuden päätöksentekoa varten nostaa, on se, että tässä oli selkeä opetus siitä, että meidän täytyy ympäristöluvitusjärjestelmässä keskittyä riskiperusteisuuteen. Lupapäätöksiä pyörii vuosikausia erilaisissa ympäristöhallinnon rattaissa, vaikka hankkeet olisivat todella pieniä ja siinä tapauksessa, että hanke epäonnistuisi, riskinä on vattupöheikön kasvaminen. Mutta sitten kun on kyse vaikkapa ydinvoimalasta tai isoista kaivoshankkeista tai sellaisesta elinkeinosta, joka epäonnistuessaan aiheuttaa huomattavia vahinkoja, meidän pitää pystyä niitä prosesseja syvällistämään ja käyttämään niihin aikaa. Eli hallinnon ohjauksen tulisi toimia ehkä hieman paremmin.