Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Maksuttoman esiopetuksen toteuttaminen merkitsi suurta edistysaskelta suomalaisen varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Esiopetusuudistuksen tavoitteena oli saattaa kaikki kuusivuotiaat tasavertaiseen asemaan, tasoittaa lasten välisiä eroja koulun aloittamisessa ja siten osaltaan ennalta ehkäistä syrjäytymistä. Näiden hienojen tavoitteiden saavuttamisessa on kuitenkin ollut ongelmia, sillä esiopetuslainsäädäntö on jäänyt puolitiehen. Kaikilla kuusivuotiailla ei käytännössä ole mahdollisuuksia osallistua esiopetukseen maksuttomien kuljetusten puuttumisen vuoksi.

Tässä vihreän eduskuntaryhmän lakialoitteessa 112/2002 on kyse perusopetuslain muuttamisesta siten, että valtio velvoitettaisiin maksamaan kunnille avustusta kuljetusten järjestämiseen esiopetukseen oikeutetuille lapsille. Olemme tehneet asiasta myös talousarvioaloitteen. (Ed. Takkula: Niin mekin monena vuonna!) Tästä asiastahan on eduskunnassa puhuttu moneen otteeseen, ja esiopetuslakia säätäessään eduskunta edellytti hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin oppilaiden saattamiseksi kuljetusedun piiriin. Hallitukselta ei kuitenkaan tänäkään vuonna löytynyt tahtoa varata budjettiesitykseensä rahaa esikoululaisten kuljetuksiin. Vihreän eduskuntaryhmän talousarvioaloitteessa ehdotetaankin varattavaksi kuljetusten valtionapuun 4,2 miljoonaa euroa. (Ed. Korkeaoja: Oikein!)

Koska valtio ei maksa tukea kuljetuksiin, on esiopetuskyydin järjestäminen kiinni kuntien taloudellisesta tilanteesta. Kunnissa on omaksuttu erilaisia käytäntöjä esiopetuskyytien suhteen. Jotkut kunnat järjestävät esikoululaisille maksuttoman kuljetuksen, toiset perivät siitä maksun, toisissa kunnissa kuljetuksia ei ole järjestetty lainkaan, muutamat kunnat maksavat vanhemmille avustusta kuljetuskuluja varten. Koska peruskoululaiset ovat oikeutettuja ilmaisiin kuljetuksiin, mutta esikoululaisilta tämä oikeus puuttuu, syntyy monissa kunnissa ristiriitaisia tilanteita. Ekaluokkalainen pääsee koulukyytiin, mutta esikoululainen ei autoon mahdu.

Nykyinen lainsäädäntö asettaa lapset eriarvoiseen asemaan joko asuinpaikan tai vanhempien varallisuuden perusteella. Nykylaki ei eriarvoista vain lapsia, vaan myös kuntia. Maaseutumaisissa kunnissa kuljetuksia tarvitaan enemmän kuin kaupungeissa. Tämä aiheuttaa näille kunnille suhteellisesti suuremman menoerän, ja nämä rahat taas ovat poissa muista opetukseen käytettävissä olevista resursseista.

Lääninhallitusten tekemien peruspalvelujen arviointiraporttien perusteella voidaan tehdä päätelmiä siitä, miten kuljetuksen puuttuminen vaikuttaa esiopetukseen osallistumiseen. Esimerkiksi täällä Etelä-Suomen läänissä esiopetukseen osallistui viime vuonna 91 prosenttia kuusivuotiaista. Kuljetusten järjestämisellä oli suuri merkitys esiopetukseen osallistumiseen maaseutumaisissa kunnissa. Niissä kunnissa, joissa kuljetusta ei järjestetty, osallistumisprosentti jäi 84:ään.

Lääninhallitusten arviointiraporteissa suositellaankin perusopetuslain muuttamista siten, kuin vihreä eduskuntaryhmä nyt esittää, eli esikoululaiset otetaan koulumatkaedun piiriin. Lääninhallitukset ovat siis samalla kannalla kuin eduskunnan enemmistö vajaat kolme vuotta sitten esiopetuslakia käsitellessään.

Arvoisa puhemies! Jos hallitus ei omatoimisesti toteuta eduskunnan tahtoa, niin tehkäämme me edustajat se sitten itse. Toivon tälle lakialoitteelle tukea valiokuntakäsittelyssä. (Ed. Takkula: Tulette saamaan keskustalta!) Muistakaamme, että tässä on kyse ennen kaikkea tasa-arvosta: lasten välisestä tasa-arvosta ja alueellisesta tasa-arvosta.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä oli juuri koulutuspoliittisen selonteon palautekeskustelu. Siinä opetusministeri Rask painotti, että tasa-arvonäkökulma tuli yli puoluerajojen ja kaikilta näkökohdilta kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa. Juuri niin kuin ed. Forsius sanoi, esiopetuksen kuljetustuen puutos on räikeä epäkohta ja epäjohdonmukaisuus suomalaisessa koulutuspolitiikassa, joka on ollut kuitenkin menestystarina. Siitä syystä olisi välttämätöntä, että tämmöistä lasten eriarvoistumisen trendiä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan ei aloitettaisi. Tässä on tullut aikaisemmin ilmi ed. Braxin puheessa, että meillä alueelliset erot ovat Italian luokkaa, ja rikkana rokassa tällainen kuljetustuen puuttuminen esiopetuksesta voi olla edesauttamassa tätä huonoa trendiä.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Esiopetushan piti toteuttaa silloin vuonna 99 samaan aikaan, kun uudet koululait tulivat. Se sitten lykkääntyi, hallitus ei tuonut sitä esitystä. Nyt vuoden 2001 elokuun alusta tämä toteutettiin, mutta esitys oli täysin torso. Kuten edellisen puheenvuoron käyttäjä sanoi, se on täysin vastoin koulutuksen tasa-arvon periaatetta ja esimerkki siitä huonosta lainsäädännöstä, että luodaan kunnille lisää uusia velvoitteita, mutta ei laiteta sinne valtionosuuksia perään. Ei voi toimia näin. Minusta on hieno asia, että kun te vihreät olette siirtyneet oppositioon, olette koko ryhmänä tämän asian myös näin ymmärtäneet.

Haluan oikeastaan kommentoida vain yhtä kohtaa tässä aloitteessa. Tässä sanotaan, että voi olla, että kuljetusten puuttuminen estää esiopetukseen osallistumista. Harvoin se ehkä käytännössä niin on, koska kunnat yleensä maksavat omasta pussistaan eskarilaisten koulukuljetukset, mutta on tapauksia, että vanhemmilta peritään myös maksuja, ja se on kaikista huonoin vaihtoehto. Silloin saattaa olla, että tapahtuu jopa niin, koska on vanhempien harkinnassa aina, osallistuuko lapsi esiopetukseen vai ei, että se altistaa tälle päätökselle.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta käsittelee tällä hetkellä kahden muun asian yhteydessä kunta—valtio-suhdetta, sitä että valtio siirtää tehtäviä kunnille huolehtimatta siitä, että resurssit on hoidettu. Pohdimme myöskin sitä, onko tilanne perustuslain mukainen.

On helppo todeta, että olen aloitteentekijän kanssa samaa mieltä. Näin sen pitäisi olla: kuljetustuki pitäisi hoitaa. Mutta ennen kuin luodaan uusia subjektiivisia oikeuksia, pitää kuitenkin huolehtia siitä, että kunnilla on resurssit subjektiivisen oikeuden täyttämiseen. Aloite on erittäin hyvä, mutta pitää kaiketi lähteä siitä suunnasta, että ensin resurssit ja vasta sen jälkeen lakisääteinen, subjektiivinen oikeus.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Noin kahdeksan vuotta olen odottanut eduskunnassa, että vihreät, joilla, niin olen ymmärtänyt heidän ohjelmia lukiessani, pitäisi olla sosiaalista omaatuntoa tämän tyyppisiin asioihin, kahdeksan pitkää vuotta on odotettu, ja nyt ... (Ed. Krohn: Enemmän kuin Raakelia!) — Aivan totta, enemmän kuin Raakelia odotti Jaakob, hän odotti seitsemän vuotta. — Mutta kahdeksan pitkää vuotta on odotettu, ja nyt vihreät ovat tulleet keskustan linjoille. Minä onnittelen teitä tästä!

Ed. Forsius, te todella olette aikaisemminkin äänestänyt keskustaopposition mukana tämän aloitteen puolesta. Siinä mielessä minun äskeinen välihuutoni oli ehkä tässä suhteessa teihin kohdistettuna kohtuuton. Teillä on ollut sosiaalista omaatuntoa. Te olette ymmärtänyt tämän ongelman, mikä on ollut yksi kipeä esiopetuksessa. Voi sanoa, että minä ihailen sitä, että yksi edustaja on saanut näin paljon aikaan: olette saanut kymmenen ryhmätoverianne käännytettyä näiden vuosien aikana tämän aloitteen kannattajiksi, tämän esityksen kannattajiksi. Jos ajatellaan, että samanlaista tapahtuisi vaikkapa vasemmistoliitossa taikka demareissa taikka kokoomuksessa, että olisi yksi edustaja, joka samalla tavalla syttyisi tälle asialle ja kääntäisi oman ryhmänsä tämän taakse, ei menisi kauaakaan, kun me saisimme todellakin tämän asian hoitoon.

Nyt täytyy sanoa, että täällä on hallituspuolueista yksi edustaja, jolla on hiukan sosiaalista omaatuntoa tämän asian suhteen jäljellä, eli ed. Lehtimäki. Ed. Lehtimäki, muuten teidän puheenvuoronne oli hyvä, mutta tämä konditionaalimuoto "pitäisi". Siirtykää rohkeasti tekin ed. Merikukka Forsiuksen viitoittamalle tielle, jättäkää isi-pääte pois ja sanokaa "pitää toteuttaa". Olen ihan varma, että silloin myöskin Satakunnan lapset kiittävät teitä siitä, että te osoitatte sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja olette tätä kautta huolehtimassa siitä, että jokaisella lapsella, myöskin siellä Pohjois-Satakunnassa, missä on monilla kunnilla vaikeuksia, on mahdollisuus ehyeen ja turvattuun lapsuuteen ja nuoruuteen, ja ennen kaikkea mahdollisuus koulukuljetukseen, päästä sitä kautta opin, tiedon ja kasvatuksen äärelle.

Tietenkin arvokasta kasvatustyötä tehdään kotonakin, mutta myös koulussa. On nimittäin näin, että voi sanoa, että kaikki tiet pohjoisessa Satakunnassakin ovat vaarallisia teitä, jos matkaa on yli kolme kilometriä. Hyvin vähän sinne on riittänyt infraa rakentaa kävelykatuja taikka erillisiä pyöräteitä. Muutamien kuntien keskuksista niitä löytyy, mutta haja-asutusseudulla, niin kuin ed. Lehtimäki hyvin tiedätte, Satakunnassakin on tämä tilanne. Aina kun pannaan esimerkiksi talvikelillä pieni lapsi ja rekka-auto samalle tielle, ei koskaan voida puhua turvallisesta koulutiestä.

Arvoisa puhemies! Voi sanoa, että tässä minun puheessani oli ehkä tämmöistä innostuksen sävyä sen vuoksi niin paljon, koska minä vilpittömästi iloitsen siitä, että vihreät ovat tulleet Suomen keskustan kanssa samalle ladulle, jos käytän tämmöistä hiihtoilmaisua, kun kuljemme talvea kohden. Nyt näyttää siltä, että me kuljemme tässä rinta rinnan. Minä haluan uskoa näin, että tässä muutoksessa, mikä on tapahtunut, ei ole kysymys takin kääntämisestä, vaan siinä on kysymys siitä, että yksinkertaisesti vihreät ovat ymmärtäneet sen, että tämän tyyppisiä epäkohtia, jotka ovat siis eriarvoistavia, vielä tässä yhteiskunnassa on, ja te haluatte olla meidän mukanamme rakentamassa sellaista yhteiskuntaa, missä tasa-arvoisuus voisi toteutua.

Arvoisa puhemies! Joku nyt ei paikalla olevista hallituspuolueitten edustajista saattaa työhuoneessaan ajatella, että no, eivät kovin suuria ole nämä askeleet, kun puhutaan pienten lasten koulutiellä ottamista askeleista, esiopetuksesta, sen kuljetuksesta, mutta nämä askeleet ovat tärkeitä. Tällä tavalla pala palalta me voimme yhdessä kehittää ja rakentaa suomalaista yhteiskuntaa, luoda sitä tulevaisuuden ja toivon näköalaa, mikä on tärkeä ja merkityksellinen, osoittaa, että me todella välitämme, me todella haluamme elää ihmisten arjessa mukana ja sitä kautta vaalia yhtä keskeistä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatetta, tasa-arvoisuutta, tasavertaisuutta, ja tämän tasa-arvoisuuden ja tasavertaisuuden piiriin myöskin sulkea esiopetusta nauttivat oppilaat.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on niin hyvä, että ei tee yhtään vaikeutta olla tukemassa tätä, mutta täytyy sanoa, että pieni stilistinen painotus minulla itselläni olisi ollut tähän. Nimittäin kun puhutaan tästä koulumatkan pituudesta, niin viisi kilometriä on kohtuullisen pitkä matka kuusivuotiaalle kävellä aamuin illoin tai pyöräillä kouluun. Sen vuoksi näen hyvänä sen, että esimerkiksi alle kymmenvuotiaalla se on ollut kolme kilometriä. Jotkut kunnat ovat tällaista toteuttaneetkin, mutta siitä huolimatta voi sanoa, että joka tapauksessa tämä tekee oikeutta niille lapsille, jotka tällä hetkellä enemmän kuin viisi kilometriä kävelevät tai pyöräilevät tai tulevat jollakin tavalla esiopetuksen piiriin. Tämä on oikean suuntainen, tällä tavalla kun etenemme, uskon, että seuraavan hallituksen myötä matkaa voidaan vähän lyhentää, kun nähdään, minkälaisia innostuneita opiskelijoita saadaan lisää suomalaiseen koululaitokseen, meidän tulevaisuutemme ja voi sanoa tämänkin hetken arvokkainta ja kalleinta pääomaa.

Sen vuoksi, vihreät, tänä iltana kun olen kuullut teidän esityksiänne, voi sanoa, että kahdeksan vuotta me olemme täällä yksin taistelleet oppositiossa, mutta nyt on mukava nähdä, että te olette tulleet mukaan. Tervetuloa! Minä uskon näin, että kun tästä menemme eteenpäin yhdessä näin, ei voi olla mitään muuta edessä kuin tulevaisuuden ja toivon näköalat.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Se on aivan loistavaa, että te pääsette havaitsemaan sellaisen ilmiön, että tiedolla ja kehityksellä voi olla seitsemän vuotta pitkä itämisaika. Se on maailmanennätys, mutta siihenkin vihreät pystyvät.