Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymys tässä lainsäädännössä on työttömyysturvalain 15 luvun 1 §:n muuttamisesta, mikä tarkoittaa, että työttömyysturvan sovitellun päivärahan enimmäismaksuaikaa ei toteuteta. Tämä on mielenkiintoinen lakiesitys. Tässähän tehdään kahden vuoden väliaikainen ratkaisu.

Tämä laki alun pitäen tuli voimaan vuonna 1994. Olin silloin itse työttömyyskassassa työssä ja ihmettelin, miten näin älytöntä lakia ylipäätään voidaan tehdä, koska se olisi tarkoittanut sitä, että ne ihmiset, jotka tekevät osa-aikaista työtä tai lyhytaikaisia pätkätöitä, olisivat tietyn ajan kuluttua menettäneet tämän sovitellun päivärahansa, joka siis on vain täydentämässä tätä osa-aikaisen työn palkkaa. Sen jälkeen he eivät olisi enää saaneet tätä soviteltua päivärahaa, mutta heillä olisi ollut oikeus lopettaa ne vähäisetkin työt, mitä he olivat tehneet. Minusta sellaisessa ajattelussa ei ollut mitään järkeä, että ihmisiltä ikään kuin viedään työntekomahdollisuus pois.

Voimassa olevassa laissa on tämä säännös enimmäismäärän täyttymisestä, mutta sitä ei ole vielä koskaan sovellettu. Laki oli jonkin aikaa voimassa, mutta se ei kerinnyt olla niin pitkään voimassa, että ihmisillä olisi tullut täyteen näitä päivärahan enimmäismääriä. Vuosien varrella useita kertoja on aina tällä tavalla pätkittäin jatkettu tätä jäädyttämistä, ja minusta nyt olisi ollut aika jo lopettaa tämä jäädyttäminen ja kumota koko laki enimmäismäärästä, koska tämä ei ole järkevä työllistymisen eikä kannustamisen kannalta.

Kun nyt tänä syksynä näytti siltä, ettei tätä jäädyttämisesitystä eikä myöskään kumoamisesitystä olisi ollut tulossa laisinkaan ministeriöstä, niin tein lakialoitteen, että kumotaan koko laki. Työttömyyskassat ottivat myöskin julkisesti kantaa siihen ja perustelivat aika monipuolisesti sitä, miksi tämä lainsäädäntö on vääränlainen. Tämän julkisen keskustelun jälkeen sitten ministeri Haatainen on tehnyt sen ratkaisun, että hän on tuonut tänne tämän kahden vuoden lakiesityksen, ja taas jälleen kerran kirjoitetaan, niin kuin joka kerta näissä lakiehdotuksissa on ollut, että pitää löytää pysyvä ratkaisu.

No, se pysyvä ratkaisu voi olla vain kaksi eri tapaa hoitaa asia: Joko koko tämä laki kumotaan ja soviteltu päiväraha voi olla kannustava niin kuin nytkin, tai pitäisi olla vieläkin kannustavampi kuin nykyinen, tai sitten tämä jäädyttäminen lopetetaan ja nämä enimmäismäärät alkavat useilla tuhansilla tulla täyteen heti, kun tämä tulee voimaan, ja ihmisiä kannustetaan siihen, että he eivät menisi töihin, mikä minusta on tämmöistä negatiivista kannustamista eikä sellaista pidä missään tapauksessa hyväksyä. Eli on vain yksi mahdollisuus, miten tämä asia voidaan hoitaa, eli pitää kumota tämä laki. Toivon, että ministeri Haatainen, joka varmasti hyvin tuntee tämän lain, näkee, että tämä on tärkeä, ja ainakin hänellä on käytettävissään asiantuntijoita, jotka tämän tietävät.

Sen sijaan soviteltuun päivärahaan pitäisi tehdä muutoksia niin, että se kannustaisi ottamaan vastaan nykyistä paremmin myöskin lyhytaikaisia töitä, koska niistä lyhytaikaisista töistä on mahdollisuus päästä pitempiaikaisiin töihin, paljon parempi mahdollisuus kuin työttömyydestä ja ennen kaikkea pitkittyneestä työttömyydestä.

Olen paljon miettinyt sitä, millainen se nykyistä kannustavampi soviteltu päiväraha sitten voisi olla. Ihan se ikivanha systeemihän oli sellainen, että maksettiin työttömyysajasta, siis niistä työttömistä päivistä. Mutta nykyään, kun tämä työelämä on muuttunut niin paljon, että ei ole selkeätä työaikaa enää välttämättä, vaan tehdään joku keikka, jossa ei voi määritellä, mitkä päivät ovat työttömiä, mitkä työpäiviä, tai saadaan joku korvaus, mistä ei välttämättä tiedä, kuinka paljon todellisuudessa siihen on käytetty työaikaa, on aika vaikeata palata siihen ihan vanhaan systeemiin, jossa maksettiin työttömyysajalta päivärahaa.

Sitten oli se välimuoto, jossa oli markka-aikaan tämä 750 markan suojaosuus, mikä tarkoitti, että se ei vaikuttanut vielä työttömyyspäivärahaan, mutta sen ylimenevältä osalta palkkatulo leikkasi 80 prosenttia työttömyyspäivärahaa. Käytännössä se teki kannustinloukun siihen 750 markan kohdalle eli kenenkään ei kannattanut hankkia enempää kuin se 750 tai menetti osan sitten, jos näin ylipäätään ajatteli, saako työttömyyspäivärahaa vai ei. Tai sitten se johti siihen, että hankittiin 750 markkaa ja loppu pimeänä, jos semmoinen mahdollisuus oli, ja työnantajan kanssa osa varmasti näin sopikin. Siihen meidän ei pidä missään tapauksessa kannustaa, että ihmiset tekisivät tai ihmisillä teetettäisiin pimeätä työtä.

Eli nyt jos halutaan sellainen suojaosuus tehdä — eli se käytännössä tarkoittaisi, että siihen tulisi joku 100:n tai 150 euron suojaosuus — niin sitten sen ylimenevän tulon leikkurin pitäisi olla niin loiva, että se ei johtaisi siihen, että ei kannattaisi tienata enempää kuin mitä se suojaosuus on. Suurin ongelma, mikä tässä on ollut monta vuotta, on ollut se, että kun pienestäkin palkkatulosta joutuu aina toimittamaan palkkatodistuksen työttömyyskassalle tai Kelalle soviteltua päivärahaa varten, niin se ei poistu myöskään tämän suojaosuuden myötä, niin kuin täällä ovat uskoneet jotkut, jotka ovat lakialoitteita asiasta tehneet. Eli vaikka se palkkatulo käytännössä jäisikin alle suojaosuuden, niin joka tapauksessa täytyy toimittaa työnantajan palkkatodistus siitä, että se raha on ollut alle sen suojaosuuden, minkä työstä on hankkinut. Oma ilmoitus siitä ei riitä.

No tietenkin voidaan sitten miettiä sitä, onko oikein se, että opiskelijat tällä hetkellä voivat hankkia noin 500 euroa ilman, että se vaikuttaa heidän opintotukeensa ollenkaan, mutta heti kun työtön menee töihin, se vaikuttaa 50-prosenttisesti pienentävästi. Opiskelijathan eivät ole olleet edes tyytyväisiä tähän, että se raja on niin alhainen, mutta käytännössä he ovat huomattavasti paremmassa asemassa kuin työttömät tällä hetkellä työn vastaanottamisessa. En halua olla heikentämässä missään tapauksessa opiskelijoiden asemaa. Opiskelijoilla on paljon joustavampi tämä systeemi. Eli käytännössä vuoden lopussa tai seuraavan vuoden alussa katsotaan, kuinka paljon he ovat ansainneet, ja jos se sitten on mennyt yli niitten rajojen, tulee opintotuen takaisinperintöjä.

Työttömän pitää toimittaa todistus joka ikinen kuukausi, joskus odottaa myöskin sitä työnantajan palkkatodistusta, että pystyy sitten lähettämään sen työttömyyskassalle, ja se vie aikaa, mikä sitten johtaa siihen, että esimerkiksi kerran eräs perushoitaja soitti, että hänen ei kannata ottaa marraskuussa pätkätyötä vastaan, koska hän ei saa jouluun mennessä työttömyyspäivärahaansa. Eli sekään ei voi kyllä olla oikea systeemi. Kyllä kehottaisin työttömyyskassoja hoitamaan asian niin, että nämä päivärahat nopeasti kulkevat. Mutta aina kysymys ei ole työttömyyskassan ongelmasta, vaan siitä, että tilinauha voi tulla esimerkiksi seuraavan kuun 15. päivä, vaikka se työ olisi tehty edellisen kuukauden alussa.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Huotarin erittäin perusteellisen katsauksen jälkeen.

Minä en voi päätyä mihinkään muuhun tulokseen kuin siihen, että hallituksella on pallo kateissa tässä asiassa. Siis nyt tässä vaiheessa tulee tämä kahden vuoden jatkolaki, ilman että näitä ongelmia, joihin ed. Huotari äsken kiinnitti huomiota, yritetään korjata. Tämänhän pitäisi olla todella oikealla tavalla kannustava järjestelmä. Niitä puutteita on osoitettu, mutta niiden korjaamiseen ei ole ryhdytty. Ilmeisesti ei ole osattu. Ei tästä voi oikeastaan mitään muuta sanoa.