Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunta on saanut nyt päätökseen aika mittavan uutta asunto-osakeyhtiölainsäädäntöä koskevan urakan. Valiokunta on tuossa pöydille jaetussa mietinnössä käsitellyt aihetta hyvin laajasti ja esittää myös muutoksia hallituksen esitykseen. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin pitäneet tätä lainsäädäntöä tarpeellisena ja esitämmekin esitystä yksimielisesti hyväksyttäväksi kuitenkin mietinnöstä ilmenevin muutoksin.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on nyt lainsäädäntö, joka koskee hyvin laajaa joukkoa ihmisiä ja jolla on laajaa merkitystä. Asunto-osakeyhtiöissähän asuu lähes puolet suomalaisista, joten asunto-osakeyhtiöiden omistamat kiinteistöt ovat myös hyvin suuri osa meidän kansallisvarallisuuttamme. Asunto-osakeyhtiölailla on näin ollen suuri rooli suomalaisessa asumisessa. Näiden muutosten keskeisenä tarkoituksena on selventää yhteisen päätöksenteon ja osakkaan itsemääräämisoikeuden rajoja, parantaa osakkaiden tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia, kehittää asunto-osakeyhtiöiden toimintamahdollisuuksia, mutta samalla kuitenkin keventää erilaisia muotovaatimuksia, helpottaa yhdenvertaisuusperiaatteen huomioon ottamista ja vähentää taloyhtiöissä toimimiseen liittyvää epävarmuutta.

Laissa otetaan huomioon myös taloyhtiöiden ja osakkaiden muuttuneet tarpeet. Tämä esitys, voisi sanoa, on valmisteltu hyvin huolellisesti ja sellaisessa vuorovaikutteisessa prosessissa, että näistä muutettavista asiakohdista on käyty, voisin sanoa, poikkeuksellisenkin laajaa keskustelua, ja valiokuntakin pitää hyvin tärkeänä sitä, että tämä laki olisi mahdollisimman ymmärrettävä myös yhtiöiden, osakkeenomistajien ja maallikkojohdon kannalta. Aikaisempaa paremmin tässä laissa otetaan huomioon myös pienet asunto-osakeyhtiöt, joita on paljon ja joissa isännöitsijätkään eivät usein ole kiinteistöalan ammattilaisia.

Arvoisa puhemies! Käyn tässä vain yleisellä tasolla läpi näitä pääkohtia, ja yksityiskohtaisista perusteluista löydätte tarvittaessa tietoa taustoista.

Laki siis selkiyttää päätöksentekoa. Selkiytystä saavat myös yhtiön ja osakkeenomistajan vastuihin liittyvät rajat. Nämä selvennykset ja kunnossapitoon liittyvät selvennykset koskevat esimerkiksi muutostöitä, mutta myös kunnossapitotöitä. Kuten jo mainittu, tuo yhdenvertaisuusperiaatekin on esillä. Ehkä tässä yhteydessä, kun kunnossapitotöistä puhutaan, on syytä mainita yksityiskohtaisissa perusteluissa esiin tuleva asia, jossa valiokunta muuttaa hallituksen esitystä. Se koskee julkisuudessakin ollutta keskustelua siitä, kenelle kuuluvat hanat korjaustöiden osalta. Valiokunta esittää tästä esityksestä poiketen, että hanat kuuluisivat myöskin tulevassa lainsäädännössä nykyisen lainsäädännön mukaisesti lähtökohtaisesti yhtiön vastuulle. Tämä ehkä, arvoisa puhemies, pienenä yksityiskohtana, jonka perusteluja tosiaan yksityiskohtaisista perusteluista on löydettävissä.

Kaiken kaikkiaan myös osakkaan ja yhtiön suhdetta selvennetään muun muassa vahingonkorvausvastuuta koskevien säännösten osalta. Tiedonsaantia parannetaan. Tämä osaltaan helpottaa korjausten ja uudistusten oikeaa ajoitusta ja mahdollisuuksia ennakoida asumiskustannusten kehittymistä.

Pitkään jatkunut hämmennys hissien kustannuksista selkenee, kun kustannukset hissien asentamisesta jälkikäteen jaetaan huoneistojen sijaintikerroksen mukaan. Lisäksi laissa säädetään tietoliikennepalveluiden yhteishankinnan ja huoneistokohtaisen vedenkulutuksen mukaiseen kustannustenjakoon siirtymisen edellytyksistä. Hissin jälkiasennusta koskeva yhtiön päätöksenteon helpottaminen on tarpeen. Tämä johtuu monistakin syistä, mutta myös väestön ikääntyminen on tässä tärkeänä pontimena, jotta ikäihmisillä olisi mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään.

Muotovaatimuksien keventämistä koskevat muutokset liittyvät puolestaan siihen, että valtuutuksen yhtiökokoukseen voi antaa toistaiseksi, kun tämä on nykyään mahdollista enintään kolmeksi vuodeksi. Valtuutus on uuden lain mukaan mahdollista antaa muillakin tavoilla kuin tuolla allekirjoitetulla valtakirjalla. Valtuutuksen voi tehdä esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinsoitolla kokoukseen. Tämä muutos varmasti helpottaa monien osakkaiden osallistumista päätöksentekoon.

Yhdenvertaisuuden sisältöä ei ehdoteta muutettavaksi. Arviointi yhdenvertaisuuden osalta perustuu siihen, miten yhtiön toimenpide vaikuttaa huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden arvoon. Osakkeenomistajien henkilökohtaisilla arvostuksilla ei siten ole edelleenkään merkitystä, kun arvioidaan yhdenvertaisuuden noudattamista.

Arvoisa puhemies! Voimassa oleva asunto-osakeyhtiölaki valmisteltiin 1960—1980-luvuilla, ja tuolloin on yli 60 prosenttia nykyisestä asuntokannasta rakennettu. Jokainen ymmärtää, että uudistukset ovat tarpeen; monet asiat ovat noista ajoista muuttuneet. Valiokunta on halunnut korostaa tässä käsittelyssä tarvetta kunnossapidon tason nostamiseen ja ennakoitavuuden kehittämiseen. Sen vuoksi keskeiset sisällölliset muutoksetkin tässä esityksessämme siis kohdistuvat nimenomaan kunnossapitoon ja korjaukseen.

Ilmastonmuutos on ollut esillä myös tämän asian yhteydessä. On tarpeen kiristää uudisrakentamista koskevia rakennusmääräyksiä energiatehokkuuden osalta, mutta myös rakennuskannan peruskorjaamisella on väliä. Pelkästään rakennusten lämmityksestähän aiheutuu yli 30 prosenttia Suomenkin hiilidioksidipäästöistä, eli energiatehokkuudelle on siis tarvetta.

Energiatehokkuuden parantamisen ohella myös väestön ikääntyminen on asia, joka on muuttunut noista 1960-luvun ajoista juuri esteettömyyden ja saavutettavuuden suhteen. Näihin asioihin on voitava paremmin vaikuttaa. Yhdenvertaisuusperiaatteen tulkinta on monissa tapauksissa valiokunnan käsityksen mukaan estänyt esimerkiksi hissin jälkiasennuksen, koska on tarvittu yksimielinen päätöksenteko.

Yhtiön kunnossapitotarpeen seurannan ja yhtiökokouksen päätöksenteon selventäminen tulee tarpeeseen, kun yhtiöiden rakennukset ikääntyvät ja suurten peruskorjausten tarve tulee ajankohtaiseksi samaan aikaan suuressa osassa asunto-osakeyhtiöitä. Valiokunta pitää hyvin olennaisena sitä, että asunto-osakeyhtiölaki osaltaan ohjaa hallitusta, isännöitsijää ja osakkeenomistajia toimimaan näiden uusienkin haasteiden, energiansäästön, energiatehokkuuden ja väestön ikääntymisen osalta. Esimerkiksi huoneistokohtaiseen vedenmittaukseen perustuvan laskutuksen on osoitettu olevan selkeästi kulutusta pienentävä toimi. Uudistus kannustaa taloyhtiöitä myös suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen kunnostustyöhön ja selventää päätöksentekoa.

Myös osakkaita kannustetaan pitämään huolta huoneistoistaan. Tässä mielessä hallituksen esityksessä suuri uudistus on velvoite esittää yhtiökokoukselle selvitys kunnossapitotarpeesta seuraaville viidelle vuodelle. Tässä tapahtuu siis selkeä parannus nykykäytäntöön. Esimerkiksi kustannusten osalta osakkaat eivät aina ole saaneet tarpeellista tietoa ja pystyneet ennakoimaan tulevia kustannuksia. Nyt toivottavasti siihen tulee tilaisuus. Me haluamme korostaa kuitenkin, että tähän lakiin nyt tuleva kunnossapitotarpeen selvittäminen on kaikkia koskeva vähimmäisvaatimus. Ainahan on mahdollista tehdä sitten vieläkin pidemmälle menevää suunnittelua näissä asioissa.

Oikeastaan, arvoisa puhemies, toteaisin vielä tästä vahingonkorvausvastuusta ja parista muusta asiasta. Aika saattaa hiukan ylittyä, mutta toivoisin tässä asiassa hieman joustavuutta, koska aika isosta ja mittavasta paketista tässä asiassa on kyse. Eli asunto-osakeyhtiöön ehdotetaan nyt kattavia säännöksiä myös yhtiön, sen johdon ja osakkeenomistajan vahingonkorvausvastuusta silloin, kun vahinko on aiheutettu asunto-osakeyhtiölakia rikkomalla. Tämä on tarpeellinen oikeustilan selventäminen. Uutta lakia sovelletaan myös sellaisen vahingon korvaamiseen, jonka osakkeenomistaja on aiheuttanut rikkomalla kunnossapitovastuuta tai muutostyötä koskevia säännöksiä. Vastuuta selventää myös se, että kunnossapitoon ja muutoksiin liittyvät rakennustyöt on suoritettava hyvän rakennustavan mukaisesti. Tämä todennäköisesti tulee selkiyttämään näitä vastuita.

Osakkeenomistajan vahingonkorvausvastuun perusteita ehdotetaan lisäksi muutettavaksi niin, että vastuu ei enää edellyttäisi törkeää laiminlyöntiä tai huolimattomuutta, mutta toisaalta lähtökohtana on pidettävä, ettei vastuu yhtiökokouksen päätöksistä koske yleensä yksittäistä osakkeenomistajaa. Keskeinen muutos on myös yhtiön vastuun selventäminen sen toimenpiteestä aiheutuvan vahingon korjaamisessa. Yhtiö on jatkossa velvollinen korjaamaan aiheuttamansa vaurion yhtiössä sovittuun tasoon eli siihen tasoon, jossa huoneisto on alun perin osakkeenomistajalle luovutettaessa ollut tai joka on muutoin omaksuttu. Myös kunnossapitotyöntekijän vastuuta työstään selvennetään.

Lakiin otetaan myös säännös yhtiön oikeudesta teettää kunnossapitotyö osakkeenomistajan kustannuksella, jos osakkeenomistaja laiminlyö lakiin tai yhtiöjärjestykseen perustuvan kunnossapitovastuunsa. Myös osakkeenomistajalla on vastaava oikeus, jos puolestaan yhtiö laiminlyö kunnossapitoa. On tarpeen myös muistuttaa, että jatkossa pitää olla parempi tieto siitä, mitä noissa asunnoissa on tehty. Nykyisin on nimittäin tilanne se, että aina ei edes tiedetä, minkälaisia korjaus- tai kunnossapitotöitä jossakin asunnossa on tehty. Nyt uusi laki selkiyttää tietojenantovelvollisuutta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on ottanut sitten aika lailla kantaa tässä mietinnössä myös kosteus- ja homevaurioihin, jotka ovat erittäin merkittävässä roolissa myöskin asumisesta puhuttaessa. Haluamme kiirehtiä sitä työtä, joka hallituksessakin on meneillään rakennusten kosteus- ja homeongelmien vähentämiseksi. Tarkoitamme tällä toimenpideohjelmaa, joka on parhaillaan siis suunnitteilla, ja valiokunta on tätä asiaa ja tätä ohjelmaa halunnut kiirehtiä.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, isännöitsijän kelpoisuusehdoista: Valiokunta kiinnittää tässä mietinnössä huomiota isännöitsijänä toimimisen kelpoisuusehtoihin. Tässä lakiehdotuksessa ei ole ammatti-isännöintivaatimusta, mutta korostamme, että isännöitsijän ammattitaidolla on tulevaisuudessa ja nytkin suuri merkitys kiinteistöjen kunnossapitolaille. Asunto-osakeyhtiölain mukaan hallitus vastaa aina yhtiön hallinnon toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä, ja on huolehdittava myös siitä, että isännöitsijä on kykenevä nämä tehtävät suorittamaan. Tarvitaan myös koulutusta ja kehittämistä tässä asiassa. Ammattitutkintoa tarvittaisiin myös isännöitsijöiden osalta.

Uudessa tilintarkastuslaissa on luovuttu maallikoiden suorittamasta tilintarkastuksesta. Tässä asiakohdassa pyysimme lausunnon talousvaliokunnalta, ja valiokunta viittaa siihen, että kun on asetettu selvitysmies selvittämään tilintarkastusjärjestelmän uudistamistarvetta, on tarpeen myös siinä yhteydessä katsoa, mitä nämä mahdolliset muutokset tarkoittavat asunto-osakeyhtiöiden kannalta.

Tänne tulee säännökset toiminnantarkastajasta. Tämä on uusi asia. Tästä valiokunta kävi pitkään keskustelua. Tässä kuulimme myös sen huolen, jota esitettiin siitä, että ei välttämättä ole riittävästi osaamista, ei välttämättä ole riittävästi päteviä tarkastajia, ja toivomme, että tätä asiaa tarkasti hallitus myöskin seuraa.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta esittää sitä, että tämä laki tulee voimaan 1.7.2010 siitä syystä, että asunto-osakeyhtiöt voisivat sopeutua riittävällä tavalla näihin ehdotettuihin laajoihin muutoksiin, ja lisäksi esitämme, että hallitus ottaa nyt erityisesti huomioon tämän valtavan koulutustarpeen, joka tämän lain voimaan saattamiseen liittyy. Toivomme, että tämä on ministerinkin tarkassa seurannassa myös tulevina aikoina.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Kiitoksia valiokunnalle hyvin tehdystä työstä. Myös lausuntovaliokunnat perehtyivät asiaan hyvin, ja nämä tehdyt muutoksetkin on tehty yhteistyössä, ja pidän lopputulosta vielä parempana kuin alkuperäistä esitystäkin. Erityisen paljon kiitoksia näistä evästyksistä jatkotoimien osalta. Niihinkin on helppo yhtyä, erityisesti tähän homepuolen työhön, jota tehdään sitten aivan muissa ministeriöissä kuin oikeusministeriössä.

Oikeusministeriössä on myös päädytty aivan samoihin huomioihin kuin valiokunnassa tämän koulutuksen tarpeen osalta. Nyt kun nuoret miettivät omia suuntautumisiaan, niin on hyvä ja olisi tärkeätä, että nuoret tietävät, että tällä puolella on tulevaisuudessakin valtavasti työtä. Alalla on myös tapahtumassa iso sukupolvenvaihdos, ja tälle alalle kouluttautuminen ja myös niitten jo olemassa olevien koulutus- ja jatkokoulutusmahdollisuuksien käyttäminen kannattaa. Näyttää siltä, että osaajille on kyllä töitä tarjolla. Mutta on myös ihan selvää, että opetusministeriön kanssa on syytä tehdä yhteistyötä sitten varsinaisen perustutkinnon osalta.

On myös syytä yhtyä valiokunnan puheenjohtajan näkemykseen näistä kytköksistä ympäristöasioihin. Tämän hallituksen esityksen lähetekeskustelussa kävin juurta jaksain läpi ne kaikki kytkökset, joita tällä esityksellä on ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, ja ne erinomaisesti tulivat tuossa äskeisessäkin puheessa esille, joten en käy niitä toistamaan.

On myös syytä muistaa todella se, mitä tässä laissa nyt käänteentekevästi ja aivan uutena vaaditaan, etukäteissuunnittelua, huolellisuutta lisää, paitsi avoimuutta ja sitä kautta yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, niin lisää myös sen totuuden kohtaamista, miten energiainvestointeja kannattaa tehdä ja kuinka ne maksavat itsensä takaisin. Siitä todennäköisesti seuraa se valiokunnan puheenjohtajan esittämä näkemys, että tämä laki on vain minimi ja viisaat osakeyhtiöt, jotka huolehtivat omaisuudestaan ja lastenlastensa tulevaisuudesta, tekevät vielä pidemmälle meneviä uudistuksia. Hyvä esimerkki on tämä huoneistokohtainen vesimittari, josta yksinkertaisella enemmistöllä jatkossa päätetään.

Vielä aivan viimeiseksi, Suomi ikääntyy, ja tässä on kiitos koko eduskunnalle: Etukäteisvalmistelussa saimme jossain määrin ristiriitaisempaa näkemystä siitä, kuuluuko tällä esitetyllä tavalla suosia ja mahdollistaa sitä, että hissit voidaan rakentaa nykyistä helpommalla, läpinäkyvämmällä, ennustettavammalla ja oikeudenmukaisemmalla tavalla, ja todella paljon kiitoksia eduskunnan tuesta, siitä, että tämä näkemys on nyt saanut valiokunnan tuen, lausuntovaliokuntien tuen. Hissit ovat tasa-arvokysymys. Ei ole kysymys vain erityisryhmistä. On kysymys myös meidän kaikkien ikääntymisestä. Siihen asti, kun hissiä ei tarvitse, kannattaa jättää se hissi väliin, varsinkin jos on ikääntyvä ihminen. Mutta sen jälkeen kun hissiä tarvitsee, se on aivan kohtuuton tilanne, mikä nykylain mukaan on.

Kiitoksia valiokunnille ja anteeksi jo tässä vaiheessa. Tämä maanantain istunto ja tämän asian käsittely tänään on tullut oikeusministeriön tietoon tänä aamupäivänä, enkä pysty olemaan juurikaan tätä pitempään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Niin, ministeri Brax, hallituksen ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta pääsemme ylihuomenna puhumaan ja nähdään, miten aktiivista se mahtaa olla Kööpenhaminan kokoukseen suhtautumisen kohdalla esimerkiksi.

Mutta itse tähän asiaan: Ympäristövaliokunnan mietinnön 10 näiltä valtiopäiviltä valiokunnan puheenjohtaja ed. Huovinen esitteli laajasti. Totean, että, voi sanoa, aika poikkeuksellisesti tämän hallituksen esityksen laatu on hyvä sillä lailla, että siihen ei juurikaan ole jouduttu sellaista arvostelua suuntaamaan, että siinä olisi tapahtunut kiireinen ja puutteellinen valmistelu, niin kuin valitettavasti aluehallinnon kohdalla esimerkiksi on jouduttu toistamiseen toteamaan.

Mutta tämä ympäristövaliokunnan mietintö on pyrkinyt luotaamaan myös kosteus- ja homeongelmien suuntaan ja kuvaa niitä vaikeuksia, joita näissä kysymyksissä on nimenomaan vanhemman rakennuskannan kohdalla. Ongelmia syntyy rakennusvaiheessa ja myöskin peruskorjausvaiheessa, jos ei tätä ongelmaa tiedosteta.

Mitä tulee tilintarkastusjärjestelmän uudistamiseen, siihen täällä viitattiin, niin tähänhän liittyy sellaisia pelkoja, että hinta nousee, kun näitä tarkastajia on kohtuullisen vähän. Tässä on syytä odottaa myös nopeita toimenpiteitä tämän asian selkeyttämiseksi.

Hissien jälkiasennus on ollut aina tällainen ongelmakohta myöskin siinä mielessä, että se saattaa olla ristiriidassa rakennuksen kulttuurihistoriallisen tai muun arvon kanssa. Näitä asioita on valiokunta käsitellyt, ja hallitukselta tuli varsin monipuolinen, sanoisinko monimutkainen, selvitys siitä, miten tämä etu taikka haitta lasketaan sitten asukkaisiin nähden ja mikä on näiden osakkeiden omistajien osallistuminen näihin kustannuksiin.

Tässä mainittiin myös hanat. Se, että kylpyhuoneiden, wc:iden hanat olivat keskeinen asia, myöskin se, kuka niiden kustannuksista vastaa ja valvonnasta vastaa, kuvaa sitä, että aika pieniin yksityiskohtiin on sitten jouduttu menemään, kun on katsottu tätä asiaa tarkoinkin. Siis suurin piirtein, suuressa mittakaavassa, tämä hallituksen esitys on läpäissyt valiokuntakäsittelyn.

Lopuksi, puhemies: Myös keskusteltiin niiden ihmisten oikeuksista, jotka asuvat osaketaloissa vuokralla, ja heidän mahdollisuudestaan sanoa sanansa yhtiökokouksissa. Tässä asiassa ei kuitenkaan sitten edetty.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Huovinen täällä jo varsin kattavasti ja yksityiskohtaisesti esitteli valiokunnan mietinnön. Tässä yhteydessä ei ole syytä palata enää näihin yksityiskohtiin kovin syvällisesti. Näistä asioista keskusteltiin ja niitä käytiin läpi, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tällaisessa vuorovaikutteisessa prosessissa. Mielestäni tämä oli hyvä tapa tämän lopputuloksen kannalta, että puntaroitiin monia tällaisia, voisiko sanoa, käytännönläheisiä asioita, joissa sitten tietenkin on aina erilaisia puolia, kuitenkin eteenpäin katsovalla, uudistavalla otteella, niin kuin tämän koko uudistuksen tarkoituksena on, eli lähtökohtaisesti tarkoitus on selkeyttää sitä suomalaisen asumisen suurinta muotoa eli omistamisasumisen ja asunto-osakeyhtiöiden hallinnon muotoa.

Lopputulos on tässä, ja uskon, että tällä onnistuttiin ja onnistutaan niissä tavoitteissa, joita sille on asetettu. Todellakin tavoitteena on, voisiko sanoa, se selkeyttäminen hallinnon suhteen, että rakennuskanta siirtyisi eteenpäin vähintäänkin siinä kunnossa, missä se on nyt ollut, ja siihen tulisi enemmän tällaista ylisukupolvista ajattelua sen suhteen, kuinka rakennuksiin ja asunto-osakeyhtiöihin yleensä tulisi suhtautua. Kysymyksessä ei ole mikään pörssiomistamisen muoto, jossa kvartaalitalouden ajattelutavalla katsottaisiin aina neljännesvuosittain, mihin on päädytty, vaan pikemminkin asunto-omistamisen kvartaali on 25 vuotta.

Mutta todellakin suomalaiseen asuntokantaan liittyy epäkohtia, joita tällä asunto-osakeyhtiölainsäädännölläkin pyritään korjaamaan. Ne liittyvät jo täällä mainittuihin korjausvelkaan, energiankäytön tehostamisen vaatimuksiin ja home- ja kosteusongelmiin. Ne liittyvät myöskin erikseen mainittuihin erillisongelmiin, kuten ikääntymisen mukanaan tuomaan liikkumiseen ja sitä kautta hissien asentamisen tarpeeseen.

Kaikkiin näihin tässä lakiesityksessä puututaan käytännönläheisellä tavalla. Tätä kautta selkeytetään omistajan vastuuta sekä omasta asunnostaan että yhtiöstä sen kokonaisuutena, selkeytetään asunto-osakeyhtiön hallituksen roolia ja vastuuta ja selkeytetään myöskin isännöitsijän roolia ja vastuuta tällaisena yhtiön kokonaisuuden toimeenpanijana ja peräänkatsojana. Mielestäni tähän löydettiin valiokunnan keskustelussakin hyvät ja eteenpäin vievät kannanotot. Voin yhtyä siihen johtopäätökseen, jonka valiokunnan puheenjohtaja esitti siitä, että tässä tulee suuri koulutus- ja neuvontatarve jatkossa monissa erilaisissa yksityiskohdissa. Ehkäpä keskeisimpiä ovat nämä home- ja kosteusongelmiin liittyvät koulutuksen ja neuvonnan tarpeet mutta myöskin energiatehokkuuden vaatimukset, jotka tulevat vastaamme monta muutakin kautta. Tässä yhteydessä varmasti tarvitaan panosta myöskin hallitukselta jatkossa, jotta tämä suuri prosessi saadaan vietyä hyvällä tahdilla eteenpäin.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva asunto-osakeyhtiölaki on iso paketti eikä turhaan olekaan. Asunto-osakeyhtiömuotoisissa asunnoissa asuu yli 40 prosenttia suomalaisista. Tämä lakiesitys koskee siis melkein joka toista kansalaista. Asunto-osakeyhtiölain valmistelussa on pyritty selkeyden lisäämiseen. Tämä onkin tärkeää, koska yhtiöiden hallituksissa istuu pääsääntöisesti maallikoita, tavallista kansaa. Laki on yritetty kirjoittaa tavallista helpommin ymmärrettävään muotoon ja esimerkiksi viittaukset toisiin lakeihin ja pykäliin on karsittu minimiin. Hyvä näin, vaikka eihän lakiteksti ikinä kovin helppoa luettavaa ole.

Uusi laki selkeyttää yhtiöiden ja niiden osakkaiden vastuujakoa sekä päätöksentekoa. Erityisen tärkeää tämä on kunnossapitovastuun, korjausten ja muutostöiden osalta. Kunnossapidon ja korjausten suunnitelmallisuutta pyritään vahvistamaan sillä, että taloyhtiön hallituksen on esitettävä tulevaisuutta koskeva kunnossapitosuunnitelma. Tämä on eräänlainen, toivottavasti moderni versio viisivuotissuunnitelmasta.

Hissien jälkiasennusta ja sitä koskevaa päätöksentekoa sekä kustannusten jakautumisen laskemista on helpotettu ja selkeytetty. Ympäristövaliokunta esittää lausumassaan, että jatkossa toteutetaan internet-pohjainen palvelu, jonka avulla asukkaat ja yhtiöt pystyvät selvittämään hissin asennuksen kustannukset ja kustannustenjaon. Tämä on erittäin tervetullutta ja tasoittaa osaltaan tietä hissien jälkiasennukselle.

Uusi lainsäädäntö helpottaa myös huoneistokohtaisten vesimittarien asennusta koskevaa päätöksentekoa. Mittarit voidaan jatkossa asentaa yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä. Tämä on tärkeätä, koska lämpimän käyttöveden osuus asuntojen energiankulutuksesta on yllättävän suuri, jopa joitakin kymmeniä prosentteja, ja tähän kokonaisuuteen päästään käsiksi vain asuntokohtaisella seurannalla ja siitä syntyvän taloudellisen kannusteen avulla. Tältä osin uudistus on hyvä.

Sen sijaan lämmitys- ja sähköenergian säästöön uusi laki ei mielestäni tuo riittäviä kannusteita. Kuten valiokunnan puheenjohtaja ja oikeusministeri täällä totesivat, tässä laissa säädetään eräällä lailla vain minimitasosta. Perusteena tähän on käytetty sitä, että asunto-osakeyhtiölaki ei ole oikea paikka sitovien säästötavoitteiden asettamiseksi. Totta tietysti onkin, että energiatehokkuusvelvoitteiden tulee jatkossa koskea kaikkea asumista ja kiinteistönpitoa, siis myös omakotitaloja, liikehuoneistoja ja vuokra-asumista.

Koska asumisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat jopa 30 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä, on asumisen energiatehokkuuteen kuitenkin syytä rakentaa nopeassa tahdissa vahvoja kannusteita. Näyttää nimittäin siltä, etteivät energian säästämisestä sinänsä tulevat rahansäästöt kannusta riittävästi energiatehokkuusinvestointien tekemiseen. Ympäristövaliokunta kiinnittää mietinnössään tähän kokonaisuuteen melko laajalti huomiota. Valistus, opastus ja neuvonta ovat jatkossa tietysti tärkeässä asemassa, mutta myös rakentamis- ja energiatehokkuus- sekä muitakin määräyksiä tulee tarkastella tätä tavoitetta silmälläpitäen. Esimerkiksi kiinteistöveron porrastus energiankulutuksen mukaan voisi olla tehokas keino edetä.

Naapurimaassamme Ruotsissa on löydetty tehokkaat keinot, joilla on onnistuttu nopeassa tahdissa siirtymään suurin joukoin sähkö- sekä öljylämmityksestä maalämpöpumppujen ja pellettikattiloiden käyttöön. Naapurista olisi syytä käydä katsomassa mallia.

Arvoisa puhemies! Haastankin ympäristöministeriön ja erityisesti asuntoministeri Vapaavuoren käymään vakavalla mielellä asumisen energiankulutuksen ja ilmastopäästöjen kimppuun.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme käsitelleet täällä salissa myös asunto-osakeyhtiöiden korjausavustuksia ja sitä, miten ne ensi vuonna tulevat muuttumaan tällaisiksi energiapainotteisiksi korjausavustuksiksi ja samalla tuo tuki muutetaan 15 prosenttiin. Se on erittäin merkittävä ja tarpeellinen uudistus, kun katsomme meidän asuntojemme ja asunto-osakeyhtiöidemme kiinteistöjen kuntoa.

Tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys, josta on meidän mietintömme valmistunut, tukee erittäin hyvin myös tätä tavoitetta tämän korjausavustuksenkin osalta. Valiokuntamme puheenjohtaja ed. Huovinen, ed. Kaunisto ja muutkin ovat käyneet jo niin ansiokkaasti läpi tämän esityksen pääkohdat, että niitä ei ole tarpeen toistella, mutta nostan nuo muutamat tärkeimmät pointit nyt esille.

Eli tuohon aiemmin viittaamaani korjausavustukseenkin: Tällä päätöksenteon virtaviivaistamisella ennen muuta pystytään nyt lähtemään käyttämään tätä uutta avustustakin aivan uudella tavalla niin, että myös muutkin kuin sellaiset akuutit, jo vahinkotapahtuman jälkeen tulevat korjaustyöt saadaan liikkeelle. Tässä salissa on monta kertaa puhuttu ennalta ehkäisevästä työstä, ja se sopii nyt sitten myös tähän lainsäädäntöön eli asunto-osakeyhtiöiden kunnossapitoon.

Energiaremonttien lisäksi tässä nousee erityisesti hissien rakentaminen esille, vesi- ja viemäriremontit, ja tätä päätöksentekoa halutaan nyt siis virtaviivaistaa niin, että taloyhtiöissä syntyisi päätöksiä ja tätä kiinteistöjen ennalta ehkäisevää työtä päästäisiin tekemään ajallaan, riittävän aikaisin, niin, että ei tarvitse vahinkoja paikkailla vaan voidaan tehdä työtä etupainotteisesti.

Tuo hissikysymys on hyvä esimerkki siitä, että halutaan tehdä reilummaksi tuota vastuun- ja kustannustenjakoa näissä asunto-osakeyhtiöissä niin, että ne, joiden asunnoille tuo hissi tuo eniten arvonnousua, myös eniten näistä hisseistä maksavat. Se on ihan looginen ja järkevä tapa, sillä meillä on Suomessa erittäin paljon vanhoja kerrostaloja, jotka kaipaavat hissejä, ja ennen muuta ne asukkaat kaipaavat hissejä. Tämä on yksi hyvä uudistus tässä.

Myös erittäin merkittävää on se, että osakkeenomistajien tiedonsaantioikeutta halutaan vahvistaa merkittävällä tavalla niin, että tuo tiedonsaanti tapahtuu muualtakin kuin isännöitsijän todistuksesta ostovaiheessa niin, että aina jokaisen yhtiökokouksen yhteydessä osakkaat saavat tiedon niistä remonteista, jotka on tehty, takautuvasti mutta myös sitten eteenpäin tällaisesta tietynlaisesta investointisuunnitelmasta siitä, mitä taloyhtiössä on tulossa.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Sitten aivan lopuksi nämä pienet asunto-osakeyhtiöt nousevat tässä omaan rooliinsa. Valiokunnassa, kun kävimme kuulemista, halusimme ennen muuta turvata myös sen, että meillä on hyvin erityyppisiä asunto-osakeyhtiöitä eli näitä pieniä maaseutujen asunto-osakeyhtiöitä, joissa tavallaan eletäänkin kuin yhtä isoa perhettä ja päätöksetkin tehdään ja jopa kiinteistön huolto, isännöinti, tehdään talkooperusteisesti. Sitä ei missään tapauksessa haluta vaikeuttaa, mutta tälläkin lainsäädännöllä halutaan ennen muuta kannustaa siihen, että ammatti-isännöitsijän käyttäminen on hyvin usein, voisi sanoa, lähes aina, kannatettavaa, mutta sitä ei toki haluta tehdä pakolliseksi. Tällaiset pienet talot eivät sitä välttämättä tarvitse.

Valiokuntamme puheenjohtaja ed. Huovinen nosti esille myös koulutuksen ja informaation, ja se on jälleen tässä isossa uudistuksessa kyllä hyvin ratkaisevassa roolissa. Eli nyt pitää huolehtia siitä, että asunto-osakeyhtiöille menee tieto tästä uudistuksesta ja ei pelkästään niin, että se menee isännöitsijälle ja taloyhtiön puheenjohtajalle, vaan niin, että se levitetään kaikille osakkeenomistajille. Näin saamme tämän lain parhaalla mahdollisella tavalla myös arjen käyttöön.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ympäristövaliokunnan mietintö oli lausunnolla tuolla talousvaliokunnassakin, ja siellä tätä käsiteltiin. Tässähän hallitus tuo muutosesityksen asuntoyhtiölaiksi, ja puuttuisin siinä esiintyvään pariin seikkaan, jotka tuolla talousvaliokunnassakin puhuttivat.

Tämä on laaja kokonaisuudistus ja varmaan tulee tarpeeseen, mutta itsekin pitkään taloyhtiön hallinnossa olleena näen ne asiat, joihin valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, nämä sinänsä arjessa olevat asiat — altaat, keittiön ja kodinhoitohuoneen, wc:n ja kylpyhuoneen, sauna, tämmöiset hanat ja wc-laitteet — että niiden huolto ja vastuu niistä olisi taloyhtiöllä. Eivät ne muutoin tule hoidetuiksi nykykäytännössä. Monenlaisia ihmisiä on ja monenlaisia arvioitsijoita, tietenkin se vastuu täytyy olla, asuu sitten omassa tai vuokra-asunnossa, että ilmoittaa isännöitsijälle ja hallituksen edustajille, että on vikoja, mutta taloyhtiön on järjestettävä se korjaus. Se on usein halvempaa, kun se hoidetaan keskitetysti, jos huoltoyhtiöt käyvät ne korjaamassa taikka putkiliikkeet, ketkä niitä töitä tekevätkin.

Kyllähän tämä on myös niin, että jos on vähänlaisesti rahaa vaikka jollakin, niin tuumataan, että annetaan tuon putken tai kraanan taikka vessan vuotaa, katsotaan sitten vähän myöhemmin. Se on tämmöistä yhteiskunnankin kannalta aika kyseenalaista asioitten hoitamista, ollaan vettä tuhlaavampaan suuntaan menossa. Mutta tähän on ympäristövaliokuntakin ottanut kantaa ja ihan myönteiseen suuntaan.

Toinen asia, mihin puuttuisin tässä, on tämä tilintarkastajien koulutustasovaatimus. Se on tullut nyt yhteiskunnassa esiin, että eivät tällaiset maallikkotarkastajat enää voisi tarkastaa. No, se on varmasti suurissa taloyhtiöissä aivan tarpeen, että on, sanoisiko, maisteritason tarkastusvaatimukset omaavia tilintarkastajia, mutta kyllä itse olin talousvaliokunnassa sillä kannalla, että tuommoisissa 50 asunnon ja sitä pienemmissä yhtiöissä ei tarvitse olla tutkinnon suorittanutta tilintarkastajaa. Ne ovat kumminkin niin pieniä, että siellä nyt melkein kaikki asukkaat muistavat, mitä siellä on tehty, ja onhan niitä muitakin ihmisiä, jotka tilien ja talouden kanssa ovat tekemisissä ja hallitsevat näitä kuin tilintarkastajat.

Tässä kuulemisessa, kun talousvaliokunnassa kuunneltiin, nämä ammattitilintarkastajat kiinnittivät huomiota siihen, että heitä on aika vähän Suomessa ja he ovat keskittyneet tänne Helsingin seudulle ja suurimpiin kaupunkeihin. Jos nyt sitten vaaditaan tämmöisiä ammattitilintarkastajia, niitä sitten pitäisi kouluttaa lisää, että niitä olisi joka puolella saatavilla. Sitten pienissä taloyhtiöissähän tällaisten ammattitilintarkastajien tarkastukset ovat usein jopa tuhansissa euroissa, niin että sillä on asumiskustannuksiinkin vaikutuksia.

Tämä on ihan hyvä mietintö ympäristövaliokunnalta, mutta näihin seikkoihin halusin kiinnittää huomiota.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä kun en ole ollut sen paremmin mietintöä kirjoittamassa kuin lausuntoa antamassa valiokunnissa tästä asiasta, niin sopii kai täällä nyt jonkun olla sitten vähän kyyninenkin.

Olen asunut 30 vuotta asunto-osakeyhtiössä ja jonkun ajan ollut siitä erilaisissa hallituksissa ja hallituksen puheenjohtajanakin ja 25 vuotta ylläpitänyt vuokra-asuntoja ja rakennuttanut niitä. Siltä kokemuspohjalta voin sanoa, että asunto-osakeyhtiön hallinnossa ja myöskin yhtiökokouksissa olen aina tuntenut syvää kaipuuta siihen päätöksentekoon, jota vuokrataloyhtiöissä asukkaitten lailla turvatut vaikuttamismahdollisuudet huomioon ottaenkin on voitu harjoittaa. Jos suomalaista asuntoyhtiötä olisi voitu päätöksenteon osalta hallita kuten vuokrataloyhtiöitä, niin paljon murhetta ja rahaa olisi tässä maassa säästynyt, tarkoitan siis niitä vuokrataloyhtiöitä, joissa on todella tunnettu vastuu siitä omasta työstä.

Hyviä esimerkkejä tästä ovat sekä rakennuttaminen että kunnossapito ja sitä kautta tässäkin mietinnössä huomattavan huomion saaneet homeongelmat. Niin kauan rakennusyhtiöt rakentavat sutta kuin rakennuttajat antavat sitä tehdä. Asunto-osakeyhtiöissä on tietysti se ongelma, että kun niistä aika moni on grynderikohteita, niin siinä suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa ei ole oikein ketään myöhempää maksajaa vielä välttämättä valvomassa, mitä oikeasti tapahtuu. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki suomalaiset rakennusyhtiöt olisivat vastuuttomia, mutta valitettavasti, jos alkuvaiheessa ote ei ole tiukka, niin kyllä siitä sitten tulevat asukkaat tuppaavat joutumaan maksamaan. Totta kai vuokratalomuotoisessa rakentamisessakin näitä samoja ongelmia esiintyy, koska rakennusyhtiöitten tarkoituksena on kasvattaa sen alimman viivan alle jäävää lukua ja siitä helposti syntyy myöskin pyrkimys luikahtaa siitä, mistä aita on matalin. Mutta onneksi nyt jonkin asteista paranemista tässä suhteessa on tapahtunut.

Se ongelma kuitenkin varsinaisesti on todellakin asunto-osakeyhtiöissä ja erityisesti asunto-osakeyhtiöitten korjausrakentamisessa, joka näinä vuosina tulee räjähtämään ihan uuteen mittaluokkaan. Millään koulutuksella, joka nyt aloitetaan, kuten nyt valiokunta tässä tuntuu osaltaan edellyttävän, ei pystytä saavuttamaan sellaista asunto-osakeyhtiöitten rakennuttamisen tasoa, että sillä tultaisiin kohtuudella selviämään.

Asunto-osakeyhtiöitten korjausrakentaminen tulee olemaan yksi tämän yhteiskunnan suurimpia rahareikiä tulevina vuosina. Kaikki, mikä sen estämiseksi voidaan nyt tehdä, viimeistään nyt pitäisi aloittaa. Olen tästäkin pöntöstä ainakin 6,5 vuotta kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, vaatinut sitä, että asunto-osakeyhtiöitten osalta voitaisiin jopa säädöstasolle mennen esittää vaatimuksia siitä, että osaamisen taso on riittävä, että rahaa pakotetaan uhraamaan suunnitteluun ja rakentamisen valvontaan, koska ilman sitä tämä kaikki puhe, jota tähänkin mietintöön ja tähänkin lakiesitykseen on kirjoitettu, on vain vaskien helinää, kaunista kilinää korvissamme, jota sitten ihmetellään, kun jälleen kerran taas myöhemmin maksajia etsitään.

Toinen keskeinen ongelma on tietenkin kiinteistönpito. Vaikka olisi kuinka hyvin rakennettu, jos kiinteistönpito ei ole kunnossa, niin eipä siitä hyvästä rakentamisestakaan kovin paljon iloa ole. Jos syksyisin ei vaivauduta kiipeämään kerrostalojen katolle ottamaan havunneulaset pois kattokaivoista, niin että se patoaa veden sinne, kun pakkaset tulevat, niin aivan varmasti se vesi menee sitten sieltä katolta jonnekin, ja se menee rakenteisiin, ja sen jälkeen saadaan ihan rauhassa keskustella homeongelmista, kuten kuusta ja hanhenmaksasta, ikuisesti ja ainiaasti ilman lopullista parannusta.

Energiansäästöstä sen verran, että se on tietysti ihan hyvä asia, että sitä kaikkialla edistetään, mutta jossain vaiheessa sopisi ryhtyä tietysti miettimäänkin niitä kustannus—hyöty-suhteita.

Vesimittarit ovat hauska asia. En tiedä, onko Suomessa kukaan muu tehnyt oikein selvitystä siitä, onko niistä mitään hyötyä, kuin itse aiemmin johtamani vuokrataloyhtiö. Ei ollut mitään hyötyä. Tai oli pieni hyöty, mutta kustannukset olivat merkittävästi suuremmat. Mittaritkin maksoivat, ja niitten lukeminen maksaa, ja suurempi hyöty kuin mitä yhdelläkään vesimittarilla voitaisiin saada on se, että saataisiin ihmiset pitämään ikkunat 10 minuuttia kauemmin päivässä kiinni talvipakkasilla. Tämä on nyt vähän ikävästi sanottu, mutta sanonpa nyt kuitenkin.

On tietysti sinänsä hyvä, että hissit nyt voidaan tehdä muuten kuin yksimielisellä päätöksenteolla. Ylipäätäänkin tämän lakiesityksen keskeisin anti on siinä, että päätöksenteko ei jää yhdestä änkyrästä kiinni yhtiökokouksissa, ja sitä tietä eteenpäin järkeä käyttäen ja asukkaitten eduista lähtien heidän parhaakseen tästä kyllä vielä jatkossa ihan hyvä tulee. Tämä lakiesitys on hyvä avaus siihen suuntaan, mutta ei tämä nyt vielä ihan kaikkia ongelmia ratkaise. Tämmöinen yksityisen voiton tavoitteluun pyrkivä pinnistys isännöitsijöitten, urakoitsijoitten, suunnittelijoitten ja kaiken muun pyhän nelinäisyyden kesken pitää saada kuriin, ja sitten asukkaillekin jää jotain positiivista.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä nämä hieman kriittisetkin äänenpainot, joita tässä ed. Erkki Virtanen toi esille. Haluan kuitenkin valiokunnan puolesta korostaa sitä, että kyseessä oli valtavan suuri lakipaketti erilaisia yksityiskohtia täynnä ja yritimme kyllä käydä sen ajan puitteissa, mikä oli mahdollista, tätä mahdollisimman perusteellisesti läpi. Uskon kyllä, että tässä on monia sellaisia seikkoja, jotka tulevat, eivät nyt ehkä aivan sormia napsauttamalla, mutta sanotaan muutamien vuosien viiveellä, näkymään oikeasti selkeämpänä päätöksentekona asunto-osakeyhtiöissä ja myös näissä yksittäisissä asioissa, joita nostitte esille.

Vielä haluan korostaa kyllä sitä, että toivomme tietenkin, että koko tämän lainsäädäntöpaketin vaikutuksia nyt seurataan tarkasti oikeusministeriössä. Tarvittaessahan nämä voidaan aina tuoda tänne uudestaan. Jos siltä näyttää, että ei onnistuttu, niin korjataan toki.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli esille tärkeitä asioita, jotka eivät kaikki ihan varsinaisesti kuulu tähän lainsäädännön muotoon, mutta ennen kaikkea velvoittavat hallituksen jäseniä ja myös esillä ollutta tilintarkastusta toimimaan entistä paremmin.

Asuntokauppalain yhteydessä muutama vuosi sitten viime eduskunnassa silloinen ed. Saarikangas, joka on tehnyt paljon laivoja vesille ympäri maailmaa, ihmetteli sitä, miten taloa ei voida kovalle maalle rakentaa niin, että se voisi olla 30 vuotta pinnalla, kun valtamerille pystytään laivoja tekemään. Tämä oli aika hyvä vertaus. Lopputulos siinä oli se, että tarkastusvaiheet kunnallisessa asuntotarkastuksessa ja muutoinkin kovalle maalle rakennettavassa systeemissä ovat ihan kelvotonta luokkaa verrattuna siihen, mitä tapahtuu laivojen rakentamisessa. Tämä on se ydinkohta. Tässä tullaan nyt myös siihen, että tässä hallituksen, mutta myös tilintarkastuksen osalta pitäisi olla kyllä mahdollisimman korkea taso. Sen, minkä tilintarkastuksesta säästää, helposti kaikessa muussa menettää.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen otti mun mielestä tärkeän seikan esiin, nimittäin kyllä moneskin taloyhtiös ainaki takavuosina on ollut se vetellä lutraaminen, samoon ku on tosiaan lämpöä menny, energiaa, niin ku hornan tuutista, ku on ollu kovalla pakkasella ikkunat auki. Jos tulevaisuutta ajatellen ajatellahan, niin näis taloyhtiöishän olisi hirvittävän kovia säästöjä. Tuloo erittäin tasapuoliseksi se, että kukin maksaa siitä määrästä, mitä kuluttaa. Esimerkiksi sen mukahan, mitä huoneisto kuluttaa vettä, tuloo konkreettisesti laskut, samoon lämpökustannukset. Mä luulen, jotta tällaises maas ku Suomi, johona kaikki on menny etehenpäin ja ollahan maailman remokraattisin maa myös, nämä asiat menöö järjestykseen.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtasen kyynisyys yhdistettynä asiantuntemukseen ja elämänkokemukseen olivat tälläkin kertaa ihan paikallaan. Itsekin olen rakennuttajana toiminut, kylläkin tuolla teollisuuskiinteistöjen puolella. Vähän samanlaisia havaintoja olisin itsekin nostanut esille, mitä tulee rakennuttamiseen ja suunnitteluun, kuin ed. Virtanen toi esille.

On aivan selvää, että kun lähdetään rakentamaan tai peruskorjaamaan kiinteistöjä, niin tuossa vaiheessa tehdään ne olennaiset ratkaisut sen kiinteistön kannalta, sen tulevaisuuden kannalta. Siinä mielessä aivan oikeaan asiaan hän kiinnitti huomiota. Siitä, onko tämä se paikka ja se lainsäädäntö, jossa näihin kysymyksiin voidaan löytää ratkaisuja, voidaan olla kahta mieltä. Tässä lainsäädännössä kuitenkin kunnossapitoon ja muutostöihin liittyen annetaan parannuksia ja selkeytyksiä nykytilaan. Siinä mielessä ne vievät tätä oikeaan suuntaan, mutta varmasti laajempana kysymyksenä ed. Virtasen haaste pitäisi ottaa kyllä vastaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän rakennusvalvonnan pitäisi olla myös kunnossa paikkakunnilla, mutta omassa kotikaupungissani Jyväskylässäkin on monia vuosia rakennusalan resursseja vähennetty ja kerrotaan, että rakentaja vastaa, niin kuin EU:ssa on, että joka tuottaa, se vastaa koneista ja laitteista ja rakennuksista. Näitä homekouluja ei enää valvota, vaan katsotaan, miten se rakentaja on onnistunut, ja sitten ruvetaan vasta ihmettelemään, kun talot ja koulut ovat homeessa. Rakennusvalvontaan pitäisi ihmisten voida luottaa, koska tämmöinen on yhteiskunnalle annettu, kunnille, ja sen resurssit.

Taloyhtiöissähän ehkä kaikista tärkein on taloyhtiön hallitus, mutta isännöitsijähän on se, joka pyörittää sitä arkea siellä, ja tämän pitäisi olla niin ammattitaitoinen, että häneen voisi luottaa. Toki tilintarkastajatkin ovat ja katsovat siellä, mutta näittenkin koulutusta pitäisi lisätä, että ymmärtäisivät muunkin kuin niiden tilien päälle, (Puhemies: Minuutti!) olisivat tilien ja hallinnon tarkastajia ja katsoisivat, onko siinä talossa noudatettu näitä ohjeita.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan lohduttaa valiokunnan puheenjohtajaa, ed. Huovista. Kritiikkini ei vähimmässäkään määrin ollut suunnattu teitä ja valiokuntanne työtä kohtaan. Tämä on ihan ansiokas mietintö, ja itse asiassa lakiesityskin on ihan kohtuullinen. Ajattelin nyt, käyttääkseni tunnettua sanontaa, avautua tässä yhteydessä, kun tuli tämmöinen sopiva tilaisuus. Ehkä tämä lakikaan ei todellakaan ole oikea paikka puhua nimenomaan noista kysymyksistä.

Mutta kun ministeri Vapaavuori sattui tulemaan tänne saliin, niin ehkä nyt hänelle rohkaisuksi tuo äskeinen sanoma. Olette hoitanut omaa tehtäväänne siinä määrin erinomaisesti ihan täysin hallitus- ja oppositiorajoista välittämättä, että oletan, että teillä saattaa olla edellytyksiä viedä näitäkin asioita eteenpäin, koska siihen on ehdotonta tarvetta.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ministeri Vapaavuorikin on nyt paikalla, koska minulla olisi hänelle muutama kysymys tässä samalla. Olin tosi iloinen siitä, että ministeri Brax otti selvän kannan hisseihin nimenomaan tasa-arvokysymyksenä, ei pelkkänä esteettömyyskysymyksenä. Tällä hetkellähän pelkästään hissien kustannukset ovat saattaneet estää hissien rakentamisen vanhoihin taloihin ja niissä olevat mummot ja muut vanhukset ovat jääneet asuntojensa vangeiksi. Siinä ei todellakaan ole kysymys pelkästään esteettömyydestä vaan myöskin ihmisen omasta oikeudesta päästä omaan kotiinsa. Kysyisinkin ministeriltä, miten te näette näiden kuntien museoviranhaltijoiden tehtävän siinä tapauksessa, kun heidän pitää valita, onko kyseessä perusoikeudellinen liikkumisoikeus, oikeus asua vapaasti siellä missä haluaa, vai ovatko museaaliset syyt riittävä peruste estää ihmisiä pääsemästä kotiinsa.

Toinen asia on se, että en löytänyt tästä sinänsä monipuolisesta laista minkäänlaista kantaa hissiä korvaaviin teknisiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin käyttää hissiavustuksia muun muassa porrasnostimiin tai tällaisiin porrashisseihin silloin, kun tarvitaan kapeisiin porraskäytäviin hissirakennelmia.

Toinen koskee hissien ja hissikorien turvallisuutta. Siitä en myöskään löytänyt mitään mainintaa. Tiedän, että Suomessa aika harvoin tapahtuu onnettomuuksia, jotka aiheutuvat siitä, että hissikorin ja tämän rakenteen väliin jää jotakin tai hissi putoaa asentajien päälle, kun he ovat tekemässä korjaustöitä tai vastaavaa, mutta olisin kysynyt, minkä vuoksi tästä ei ole mitään mainintaa tässä lakiehdotuksessa.

Olisin kysynyt lisäksi myöskin, onko ollut keskustelua siitä, että myöskin lähinnä kerrostaloihin velvoitettaisiin rakentamaan yhteisiä ulkoiluterasseja. Tiedän, että ne nostavat kustannuksia, mutta toisaalta, jos meillä on varaa rakentaa vaikka kahdeksan erilaista tuuletusparveketta sen sijaan, että rakentaisimme yhden ison kattoterassin, joka kelpaisi sekä vuodevaatteiden että ihmisten tuulettamiseen, niin kun kaupunkiväestö ja väestö Suomessa kuitenkin ikääntyy, luulisin, että näille terasseille olisi käyttöä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Asunto-osakeyhtiölainsäädännön uudistamista on valmisteltu vuosikausia huolella, ja se näkyy mielestäni tässä lopputulemassa. Se näkyy myös tässä keskustelussa täällä eduskunnassa: varsin säyseää ja myötämielistä palautetta sekä ministeriön valmistelun osalta hallituksen esityksestä että sitten valiokuntavaiheessa sen käsittelystä. Etukäteen oli tiedossa, että muutamia seikkoja voi nousta esille lain valmistelun yhteydessä ristiriitaisina myös tuolla valiokunnassa, mutta mielestäni niihin asioihin on valiokunnassa onnistuttu löytämään hyvä ratkaisu muun muassa vesikalusteiden osalta.

Tämä asunto-osakeyhtiölainsäädäntö on hyvin merkittävä sen takia, niin kuin täällä on jo moneen kertaan todettu, että se koskettaa lähes puolta suomalaisista. Asumismuotona heillä on asuminen tämän tyyppisissä asunto-osakeyhtiöissä, kiinteistöissä, eli siltä osin on hyvä, että hyvin yksityiskohtaisesti on täsmennetty toisaalta osakkaiden näkökulmasta asiaa ja toisaalta sitten selkeytetty vastuu- ja toimivaltasuhteita ja on sitten kevennetty eräitä muotovaatimuksia tämän lainsäädännön osalta.

Taloyhtiöiden ja osakkaiden muuttuneet tarpeet tietysti ovat tämän lainsäädännön takana, mutta kyllä yhteiskunnassakin muutokset muun muassa ilmasto- ja energia-asioissa ovat hyvin vahvasti nousseet esille viime vuosina, ja tältä osin se koskettaa vahvasti myös asumista. Täällä tuotiin esille mielestäni hyvin aiheellisesti se, että tulevaisuudessa niin energian mittauksen kuin vedenkulutuksen mittauksen kohdalla olisi järkevää katsoa mahdollisuuksia huoneistokohtaisiin mittauksiin. Ne ovat järkeviä toisaalta ilmasto- ja energiatavoitteiden osalta, mutta katson myös, että siinä on tiettyä tasa-arvoperustetta tuollaisen asunto-osakeyhtiön osakkaiden näkökulmasta. Aiheuttamisperiaate tässäkin on varmasti kaikista oikeudenmukaisin.

Yksi asia, joka on iso yhteiskunnallinen kysymys, joka nousi valiokuntakeskustelussakin esille, ovat home- ja terveyshaittakysymykset. Siihen ei tietysti tällä lainsäädännöllä yksin pystytä vaikuttamaan, mutta on kyllä syytä nostaa tämä asia esille, sen verran paljon palautetta varmasti yksittäiset kansanedustajat itse kukin ovat näistä tosielämän tapahtumista ja tarinoista saaneet. On arvioitu, että kyse on korjauksen ja terveyshaittojen osalta satojen miljoonien vuotuisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Rohkenisin sanoa, että arvio, joka on esitetty siitä, kuinka paljon on todennettuja tapauksia ja kuinka paljon on tapauksia, jotka eivät koskaan tule julkisuuteen, on sekin alakanttiin, mutta nämä ongelmat tietysti ovat olemassa. Siksi on toivottavaa, että tätä keskustelua kosteus- ja homeongelmien osalta jatketaan ja myös sitten siihen liittyviä ratkaisuja ja vastuu- sekä lainsäädäntökysymyksiä tarkastellaan.

Tämän lainsäädännön osalta toteaisin myös tämän hissikysymyksen, joka on nostettu täällä esille. On hyvä, että se on täällä kyetty ratkaisemaan, mutta täytyy todeta, että kun muutoin tässä lainsäädännössä varsin selkeästi ja ymmärrettävästi on uudistettu lainsäädäntöä, niin tämä hissikysymys on kyllä harvinaisen monimutkainen ja hankala matemaattinen laskukaava, jonkalaisia erilaisia laskukaavoja tuolla valiokunnassakin näimme. Siksi on syytä kyllä korostaa neuvontaa, opastusta ja ohjeistusta taloyhtiölle, sen jäsenille, ja onkin hyvä, että voimaantulosäännöksen osalta tämä laki ei astu voimaan vielä vuodenvaihteessa vaan sille on sitten annettu puoli vuotta lisäaikaa lainsäädäntöön tutustumisen vuoksi. Tämä laki astuu voimaan heinäkuun alussa 2010.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys oli hyvä, mietintö on vielä parempi. Asiat menevät oikeaan suuntaan oikeassa vaiheessa.

Trendit ovat kiusallisia. Täällä on jo todettu väestön ikääntyminen. Se jos jokin koskettaa asunto-osakeyhtiöitä mitä suurimmassa määrin ja niitten varustelutasoa. Meneillään on ilmiselvästi myöskin ympäristömuutos, ja se on aika mielenkiintoinen tässä suhteessa. Nimittäin se on selvä asia, että jos esimerkiksi täällä Helsingin kaupungissa keskilämpötila nousee oikein useita asteita, merkittävästi, varsinaiset pakkaskaudet supistuvat hyvin lyhyeen ajanjaksoon keskitalvella, niin lämmityskustannuksissa säästetään.

Mutta, arvoisa puhemies, mitä siinä muutakin tapahtuu? Sen oikeastaan havaitsee, kun astuu tästä rakennuksesta ulkopuolelle. Nyt ollaan marras—joulukuun vaihteen tienoilla, ulkona on sellainen keli kuin on. Viime päivinä ja viikkoina kun on katsottu suhteellisen kosteuden lukuja, niin ne ovat olleet todella katossa. Elikkä toisin sanoen rakennukset suhteessa suhteelliseen kosteuteen pitkällä aikavälillä ovat ihan uudenlaisissa olosuhteissa, ja jos sitten rakenteissa on sellaista herkkyyttä tulla kosteus- ja homevaurioitten kohteeksi, niin tällä tavalla tuetaan sitä kehitystä ja sen vaurion syntymistä aivan erikoisen tarkasti ja voimakkaasti. Siis toisin sanoen asioilla on monta eri puolta.

Kun aikoinaan täällä Helsingissä työn puolesta asuin parikymmentä vuotta ja olin asunto-osakeyhtiössä vastuullisena henkilönä, niin silloin jo kaikki ne tulevat ilmiöt, joittenka kanssa tänä päivänä ollaan tekemisissä, olivat esillä, kun jouduttiin luomaan katse siihen, mihinkä kaikkeen pitää varautua. Yksi asia tuli silloin aivan erikoisesti esille, ja sen suhteen trendi suomalaisessa lainsäädäntötyössä on ihan päin seiniä, ja se on suhtautuminen tilintarkastusjärjestelmään. Siis nythän on liberalisointi menossa, ettei kohta tarvita oikeastaan yhtään mitään, ja sehän on aivan päin seiniä, sellainen kehitys. Nyt nimenomaan tarvitaan erittäin hyvää ammattitaitoa tilintarkastuksessa ja erikoisesti hallinnon tarkastusta, siis kun sen asunto-osakeyhtiön hallitus päättää jotakin, ryhtyy kalliisiin remonttihommiin jnp., niin tarvitaan erittäin tarkkaa asian tarkastusta tilintarkastuksen yhteydessä, että asiat ovat menneet niin kuin demokraattisesti yhteisössä on päätetty. Tässä suhteessa nyt minusta se tulos, tämmöinen välitulos, mikä nyt tässä mietinnössä on, on ok, mutta tulevaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota.

Sitten näihin sisäisiin asioihin. Energiatehokkuus sinänsä on aivan paikallaan, ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Meillä sattui olemaan tuolla Tuulimyllyntie 1:ssä Myllypuron kaupunginosassa rakennusmestari, joka on rakennuttanut muun muassa tuon Hesperian, Crowne Plaza -talon, tässä läheisyydessä, hotellirakennuksen, valvonut sen rakennustyön, ja oli tietysti huippuasiantuntija näissä hommissa. Hän kävi kaikki valaistusjärjestelmät yhteisissä tiloissa läpi, energiatehokkuudet jnp. ja antoi taloyhtiön osakkaille henkilökohtaiset ohjeet, voisitteko menetellä tällä tavalla. Arvoisat edustajatoverit, energialasku laski 20 prosenttia ja vain sen rakennusmestarin viitseliäisyyden tuloksena, ja näin ne rahat jäivät sitten säästöön näille osakkaille.

Tässä suhteessa myöskin vedenkulutus on aivan selvä asia. Jos on huoneistokohtainen vesimittari, niin on nähty kaikkialla, että heti ruvetaan tuijottamaan sitä ja näkemään, että ai joo, kyllä nyt pitää tuosta voida tinkiä ja tuohan oli turhaa kulutusta ja lotrataan sen veden kanssa, erikoisesti lämpimän veden kanssa, ja siitä on seurauksena vaan asumiskustannusten nousu, ja siinä kaikki.

Elikkä toisin sanoen paljon vaalittavaa on. Minä toivoisin tulevaisuudessa, että talonmiesjärjestelmä palaisi sellaisiin komplekseihin, joissa se on sinänsä järkevä ratkaisu. Sillä on tehokkuutta lisäävä vaikutus.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, yksi asia, ja se on se, että esimerkiksi Oulussa näkyy hyvin selvästi se, että nyt halutaan lisää kerroksia keskikaupungin taloihin, kerrostaloihin, ja siinä suhteessa se, mitä äsken sanoin, on vielä tärkeämmästä merkityksestä.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi täytyy kiittää valiokunnan puheenjohtajaa Susanna Huovista. Hän piti niin hyvän yleispuheenvuoron tästä lainmuutoksesta.

Ympäristövaliokunnan yleisperusteluissa esitettyjen muutosten tarkoituksena on selventää yhteisen päätöksenteon ja osakkaan itsemääräämisoikeuden rajoja, parantaa osakkaiden tiedonsaantia ja sen myötä myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Kaikki yleisperustelut ovat erittäin hyviä ja tarpeellisia.

Keskeisistä muutoksista on tärkeä ja hyvä asia se, että kustannukset hissin asentamisesta jälkikäteen jaetaan huoneiston sijaintikerroksen mukaan. Jälkiasennusta koskevan yhtiön päätöksenteon helpottaminen on tarpeen, jotta voidaan edistää ikääntyvän väestön kotona asumista.

Lisäksi, arvoisa puhemies, on erittäin hyvä, että ympäristövaliokunta on huomioinut tämän ilmastopoliittisen kannan tässä lainvalmistelussa. Kun pelkästään rakennusten lämmityksestä aiheutuu yli 30 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä, niin myös asumisen osalta on pyrittävä päästöjä hillitsemään ja näin vastaamaan ilmastopoliittisiin haasteisiin.

Tässä oli nostettu esiin myös se, että rakentamissektoriin tulee kiinnittää painokkaammin huomiota energiansäästöpotentiaalin saamiseksi käyttöön, ja keskeiset keinot siinä ovat koulutus, neuvonnan ja ohjeistuksen lisääminen sekä kansalaisten kannustaminen vapaaehtoisin toimin kiinteistöjen energiatehokkuutta parantaviin toimiin. Erityisesti neuvontapalveluita tulisi kansalaisille lisätä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Koska kyse on oikeusministeriölle ja oikeusministeri Braxille kuuluvasta lainsäädännöstä, en ryhdy sitä yksityiskohtaisesti kommentoimaan, mutta koska keskustelu on tässä levinnyt laajemmalle osaksi yleistä asuntopolitiikkaa, niin muutama kommentti.

Ympäristöministeriön ja yleisen asuntopolitiikan tulokulmasta ehkä merkittävin kysymys, joka tähän asunto-osakeyhtiölain uudistamiseen liittyy, on kysymys siitä, että pystytään edistämään asianmukaisia korjaustoimenpiteitä asunto-osakeyhtiöissä. Tiedämme, että rakennuskantamme osalta on kyse merkittävästä korjausvelasta, ja tiedämme myös, että keskimäärin asunto-osakeyhtiöissä tämä päätöksenteko on vaikeampaa kuin kiinteistöosakeyhtiöissä, puhumattakaan pientaloista, joissa päätöksenteko on yleensä helppoa sen takia, että on vain yksi päätöksentekijä tai yksi perhe. Tässä mielessä tervehdimme suurella lämmöllä kaikkia niitä esityksessä olevia kohtia, jotka edistävät suunnitelmallista ylläpito- ja korjauskulttuuria. Ennen kaikkea ehkä velvoite siitä, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokoukseen pitää aina tuoda suunnitelma viiden seuraavan vuoden tarpeista, on erittäin hyvä ja varmasti johtaa siihen, että tämmöinen pitkäjänteinen korjauskulttuuri paranee.

Täällä on paljon puhuttu niin sanotusta vedellä lotraamisesta. Tutkimustulosten mukaan niissä asunnoissa, joissa ei ole huoneistokohtaista vedenmittausta, kulutetaan vettä jopa noin 30 prosenttia enemmän kuin niissä asunnoissa, joissa on huoneistokohtainen vedenmittaus. Pientaloissa on jo lähtökohtaisesti huoneistokohtainen vedenmittaus, nyt lisäksi osassa uutta kerrostalokantaa on. Tässä mielessä kyllä tämäntyyppisillä uudistuksilla, joilla jokainen perhe, kuluttaja, itse pystyy arvioimaan oman kulutuksensa merkitystä, mittaroimaan sitä, on lähtökohtaisesti jo merkitystä energiansäästön kannalta, ja totta kai se on sen lisäksi myös tasa-arvokysymys.

Meille ympäristöministeriössä kuuluvat asiaan liittyen rakentamismääräykset, ja olen jo julkisesti ilmoittanut, että valmistelemme parhaillaan määräysten muutosta siten, että huoneistokohtaiset vesimittarit tulevat jatkossa pakollisiksi uudisrakentamisessa. Meillä ei ole — näin ovat meille juristit nyt kertoneet — mahdollisuutta velvoittaa asunto-osakeyhtiöitä ottamaan niitä käyttöön, mutta kyllä me nyt luotamme siihen, että jos ne rakennetaan, niin kyllä niitä myöskin sitten käytetään ja hyödynnetään.

Täällä on paljon puhuttu rakennusvalvonnan merkityksestä, eikä sitä missään tapauksessa tietenkään pidä väheksyä. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että meillä rakennetaan — ei nyt laman aikana mutta muutoin — lähemmäs 30 000 asuntoa jo vuosittain Suomessa ja sen lisäksi joukko muita rakennuksia. Toivoisin nyt, että ei ihan kohtuutonta vastuuta kuitenkaan sälytetä kunnalliselle rakennusvalvonnalle. On käytännöllisesti katsoen mahdotonta, että rakennusvalvonta käy jokaisen rakennuksen kaikki keskeiset rakennusvaiheet paikan päällä katsomassa ja toteamassa, että ongelmia ei ole. Mutta haluaisin kannustaa jälleen kerran muita Suomen kaupunkeja ja kuntia ottamaan esimerkkiä Oulun rakennusvalvonnasta, joka on kehittänyt rakennusvalvontaansa siten, ettei se ole pelkästään tällainen päällepäsmäysorganisaatio, joka käy katsomassa loppujen lopuksi, oliko kaikki hyvin tehty, vaan se on luonut itsestään palveluorganisaation, joka auttaa rakentajia jo rakennuksen eri vaiheissa tekemään hyviä taloja.

Täällä on puhuttu myös paljon hisseistä. Sen lisäksi, mitä on jo mainittu, haluaisin todeta, että valtiovaltahan tukee hissien jälkiasennuksia yli kolmekerroksisiin kerrostaloihin, missä niitä ei ole, 50 prosentilla. En usko, että kovin montaa tämäntasoista avustusjärjestelmää on koko maailmassa. Siitä huolimatta se on usein kallista ja se 50 prosenttiakin, joka jää taloyhtiön vastuulle, on usein liian paljon. Toki kannustaisimme siihen, että näitä jatkossakin tehtäisiin.

Tämän lisäksi näihin liittyy toisinaan museaalisia kysymyksiä — täällä ed. Karhuvaara viittasi niihin. Toteaisin kuitenkin, että muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta, missä talot on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, se kyllä sitten kuitenkin on viime kädessä kunnallisista päättäjistä kiinni, miten museaaliset arvot ja tämäntyyppiset arvot arvotetaan keskenään. Helppoja nämä eivät ole, eikä niihin ole helppoja ratkaisuja olemassa.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin tähän liittyy myös paloturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, eli paloviranomaiset ovat monissa tapauksissa myöskin olleet hidastamassa näitä hissien jälkiasennuksia sen takia, että sen jälkeen rappukäytävistä tulee liian kapeita, mikä estää vaikkapa savusukelluksen tai jopa paareilla tapahtuvan ihmisen kuljetuksen pois sieltä.

Näiden seikkojen takia nämä hissien jälkiasennukset eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin kuvitellaan. Mutta totta kai toivottavaa olisi, että niitä saataisiin aikaiseksi enemmän kuin noin parisataa vuodessa, mikä tällä hetkellä on tilanne.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, ottaisin kopin tuosta ed. Pulliaisen puheenvuorosta energiatehokkuuden parantamiseksi, joka on toinen merkittävä haasteemme asunto-osakeyhtiökannassa yleisen korjausvelan ohella. Viittaisin energiatodistusjärjestelmäämme. Meillähän energiatodistuksia voidaan tällä hetkellä tehdä kahdella tavalla: Joko isännöitsijä tai hallituksen puheenjohtaja antaa tämmöisen ikään kuin laskennallisen energiatodistuksen, joka toki täyttää lain kirjaimen mutta josta välttämättä hirveästi ei ole vielä hyötyä taloyhtiöille. Jos se on kuitenkin ammattilaisen tekemä, niin tämmöiseen parempaan energiatodistukseen kuuluu myös suosituksia siitä, millä tavalla tässä kyseessä olevassa taloyhtiössä voitaisiin energiatehokkuutta parantaa. Tämäntyyppinen energiatodistus ei vieläkään ole kovin kallis, ja uskon, että siitä olisi taloyhtiöille enemmän hyötyä kuin pelkästä laskennallisesta, muodollisesta, lain täyttävästä perusenergiatodistuksesta.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu ja keskustelusta on havaittu, muun muassa ed. Seurujärvi totesi, että varsin säyseä keskustelu on ollut lain kohdalla, ja se tietysti tarkoittaa sitä, että laissa on ollut erinomaisen hyvää hallintoa ja kulttuuria siltä osin. On kuultu laajasti ja valmisteltu huolellisesti ja tehty hyvä lakiehdotus, ja valiokunta on sitä osaltaan hieman vielä parantanutkin.

Kuitenkin pariin asiaan haluaisin kiinnittää huomiota, muun muassa tähän energiatehokkuuskeskusteluun, mistä ministeri Vapaavuori hetki sitten puheenvuoron käytti, kuten myös ed. Pulliainen ja useat muut. Olemassa oleva rakennuskanta ja sen merkitys ei ole mitenkään vähäpätöinen suhteessa niihin tavoitteisiin, mihin Suomikin on sitoutumassa ja sitoutunut.

Totean kuitenkin tässä yhteydessä sen, että tämä lakiehdotushan ohjaa, se muuttaa käytäntöjä, se sujuvoittaa ja selventää. Muun muassa tämä hissiratkaisu on tässä kuitenkin selventävä asia, ja se helpottaa tilanteita.

Tämän energiatehokkuuden osalta tietysti on hyvä tämä keskeinen uudistus, että hallituksella on velvoite tuoda yhtiökokoukselle selvitys kunnossapitotarpeesta seuraavien viiden vuoden aikana. Se on tietysti erinomaisen hyvä asia. Mutta yhteen näkökulmaan kiinnittäisin huomiota, nimittäin isännöitsijään. Isännöitsijän kohdalla ei varsinaisesti ole mitään velvoitetta siitä, että isännöitsijän tulisi ja pitää toimia niin suhteessa hallitukseen, kiinteistön omistajiin, että hän on velvoitettu tuomaan erilaisia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä esille.

Toki äsken mainittu velvoite kunnossapitotarpeesta on yksi asia, mutta kun isännöitsijä toimii kiinteistön puolesta joka päivä toimitusjohtajan roolissa niin sanotusti, tuo siihen taloyhtiöön sen asiantuntemuksen, jota asukkailta ei välttämättä voi edes edellyttää. Toki he voivat ostaa sitä asiantuntemusta, mutta he ostavatkin isännöintipalvelua, ja tällöin voisi ajatella, että kun energiatehokkuusvaatimukset ovat niin huomattavat ja ne kohdistuvat kiinteistöihin, niin energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia, jotka velvoittavat isännöitsijää, olisi voinut tässä laissa kenties jopa harkita säädettäviksi. Mutta tämä nyt kuitenkin ajatuksena, ja keskustelussakin se on ollut esillä, niin ehkä jatkossa sitten nousee esille.

Nimittäin, arvoisa puhemies, kiinnittäisin huomiota vähän toisaalta samaan aiheeseen elikkä isännöitsijään. Tässä lakiehdotuksessahan ei ole mitään vaatimusta isännöitsijän ammattiin liittyen. Valiokunta omassa mietinnössään korostaa kyllä sitä, että isännöitsijältä vaaditaan pätevyyttä, osaamista, ja kaikella tällä on yhä suurempi merkitys. Niin kuin viittasin, isännöitsijä toimii vähän niin kuin toimitusjohtaja yhtiössä: hän vastaa lähtökohtaisesti siitä, että asiat valmistellaan hyvin ja ne ovat hyvissä käsissä.

On toisaalta ne tavoitteet, jotka liittyvät tähän energiatehokkuuden tehostamiseen, ja toisaalta on niin, että merkittävä kansallinen varallisuus on kiinteistöissä, useiden miljardien omaisuus. Valitettavaa on se, että monessakin kiinteistössä — en lähde nyt sanomaan kuinka isossa osassa, mutta hyvin monessa kiinteistössä — korjausvelka on mittava. Kiinteistöt, asunto-osakeyhtiöt, eivät ole varautuneet siihen korjausten määrään, johon niitä velvoitetaan, eikä pelkästään energiatehokkuuden parantamiseksi, vaan ihan peruskunnossapitotehtävien tekemiseksi: putkiremontit ja muut kiinteistön varallisuutta ylläpitävät toimenpiteet.

Miksi näin on käynyt? Tietysti voidaan hakea syytä kiinteistön omistajista. Heissähän tietysti viime kädessä on syy siihen, että he ovat päästäneet tilanteen sille tasolle, mutta voisin tässäkin yhteydessä taas velvoitetta vähän antaa en kepillä mutta porkkanalla sen isännöitsijän pätevyyden suuntaan siltä osin, että lähtökohtaisesti — nyt karrikoin — isännöitsijäksi kelpaa kuka vaan suomalainen, joka ottaa tehtävän vastaan ja lupaa sen hoitaa kunniakkaasti.

Mutta kyllä voisin ajatella, että isännöitsijältä voitaisiin vaatia ihan virallisestikin jotenkin säädettyä osaamista. Tässä tapauksessa viittaan kiinteistönvälittäjän pätevyysvaatimuksiin, ainakin siinä yhteisössä, jota hän edustaa, jonka palveluksessa hän on. Voisi toisaalta myös ajatella, että isännöitsijätoimistoilla pitäisi olla jonkun tyyppinen sertifiointijärjestelmä, akkreditointijärjestelmä, joka sitten oikeuttaa kantamaan sitä vastuuta tästä merkittävästä varallisuudesta.

Tietysti täälläkin on tänään todettu, ed. Heinonen muun muassa viittasi puheenvuorossaan siihen, että ei voida ajatella, että kaikissa kiinteistöissä isännöitsijöiltä pitäisi vaatia kovin korkeata osaamista — tai nyt sanon toisin päin — ei pitäisi olla akkreditoitua vaatimusta isännöitsijän pätevyydestä jne. Me hyvin tiedämme ne muutamien perheiden taloyhtiöt tai pienet rivariyhtiöt, jotka on luonnollistakin jättää tämän tyyppisten vaatimusten ulkopuolelle. Niissä taloyhtiön osakkaat hoitavat sitä kuin aidosti omaa yhtiötään ja ehkä kantavat itse henkilökohtaisesti muun muassa isännöitsijävastuuta, ja silloin se asia on varmasti hoidettu. Mutta kun isännöitsijävastuu on annettu ulkopuoliselle ja usein puhutaan vähän isompien elikkä suurempien ja useampien osakkaiden kiinteistöistä, niin silloin olisi hyvä harkita.

Valiokunta mietinnössään onkin tätä asiaa pohtinut ja niin sanotusti arvioinut, miten asian pitäisi olla. Tässä yhteydessä tältä osin ei vaatimuksia eikä mitään muutoksia ole hallituksen esitykseen tehty.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä totean kuitenkin, että näitä kahta seikkaa, jotka liittyvät siis isännöitsijän velvoitteeseen energiatehokkuuden parantamiseksi ja toisaalta sitten isännöitsijän pätevyyden harkitsemiseen ja sen osoittamisen harkitsemiseen jatkossa, tulee minun mielestäni vakavasti harkita.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän laajan asunto-osakeyhtiölainsäädännön uudistuksen taustalla on rakennuksiin kohdistuva mittava korjaus- ja perusparannustarve rakennuskantamme vanhetessa. Ympäristövaliokunta toteaa mietinnössään, että lakiuudistus kannustaa taloyhtiöitä suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen kunnossapitotyöhön ja selventää yhtiöiden päätöksentekoa. Uudistuksella pyritään kannustamaan myös asunto-osakeyhtiön osakkaita pitämään parempaa huolta huoneistoistaan.

Keskeisimpiä muutoksia uudessa asunto-osakeyhtiölaissa on, että yhtiökokouksessa tulee käsitellä kiinteistöjen ja tietenkin erityisesti rakennusten viiden vuoden korjaustarvetta. Tämän viiden vuoden kunnossapitotarpeen kartoittamisvelvoitteen lisääminen asunto-osakeyhtiölakiin on hyvä uudistus, sillä se velvoittaa taloyhtiöitä kiinteistöjen kunnon seuraamiseen pitkällä tähtäyksellä ja lisää kiinteistöjen hoidon suunnitelmallisuutta. Yhtiön kunnossapitotarpeen jatkuva seuraaminen auttaa myös osakkeenomistajia arvioimaan asumiskulujensa tulevaa kehitystä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan yhtiövastikkeen maksuvelvollisuuden selventämistä silloin, kun yhtiövastikeperusteen noudattaminen kulujen jaossa olisi ongelmallista yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Näitä tilanteita ovat hissin jälkiasennuksen kustannusten jakaminen ja osakkeenomistajan rakennustyöstä yhtiölle koituvan säästön huomioon ottaminen. Laissa ehdotetaan, että yhtiövastikeperusteesta voidaan poiketa enemmistöpäätöksellä hissin jälkiasennuksessa, jos vastikeperusteen noudattaminen olisi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Yhtiökokous voi tällöin päättää, että osakkeenomistajilta, jotka hissin asennuksesta eivät olennaisesti hyödy, peritään vähemmän tai ei lainkaan vastiketta hissin asentamisen kuluihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hissin asennuksen kuluista suuremman osan maksaisivat ne, jotka eniten hyötyvät hissin asennuksesta, eli ylimpien kerrosten asukkaat. Alempien kerrosten asukkaat maksavat hissikuluista vastaavasti vähemmän, sillä heille hissin asentaminen ei liiemmin tuo lisäarvoa. Hissien jälkiasennusta koskevan päätöksenteon selkeyttäminen on erityisen tarpeellista, koska väestön ikääntyminen lisää hissinrakentamistarvetta hissittömiin taloihin.

Arvoisa puhemies! Yhtiön yleisen kunnossapitovastuun hallitus esittää säilytettäväksi pääpiirteissään ennallaan, mutta hallituksen esityksessä kuitenkin ehdotetaan, että hanojen kunnossapitovastuu siirtyisi yhtiöltä osakkeenomistajille. Ympäristövaliokunta ehdottaa mietinnössään hanojen kunnossapitovastuun säilyttämistä voimassa olevan lainsäädännön mukaisena. Sääntelyn säilyttämistä ennallaan puoltaa se, että asunto-osakeyhtiö vastaa huoneistojen rakenteista ja eristeistä, jotka voivat vioittua, jos osakas laiminlyö hanojen kunnossapidon. Myös putkiremontin teettäminen helpottuu, kun hanojen huolto on yhtiön vastuulla. Ympäristövaliokunnan muutosehdotus on näiden perustelujen valossa kannatettava.

Lakiesityksen mukaan osakkeenomistajan omalla kustannuksellaan suorittama kunnossapito- tai muutostyö, josta koituu taloyhtiölle myöhemmässä rakennustyössä säästöä, voidaan ottaa huomioon osakkeenomistajan maksuvelvollisuuden vähennyksenä. Osakkeenomistaja voi saada yhtiöltä hyvitystä enintään sen määrän, jonka yhtiö säästää sen vuoksi, ettei sen tarvitse teettää osakkeenomistajan huoneistoon kyseistä kunnossapitoa tai uudistusta. Tämä uudistus on varmasti osakkeenomistajille mieluinen, ja lisäksi se edistää lakiesityksen tavoitetta kannustaa osakkaita huoneistonsa kunnossapitoon.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin ansiokkaasti nostettu esille hyvän rakentamisen kannalta sekä uudisrakentamisessa että peruskorjaus- ja saneerausrakentamisessa asiantuntevan suunnittelun ja asiantuntevan rakennuttamisen roolia. Mutta minusta ed. Mäkinen nosti hyvin tärkeän seikan esille omassa puheenvuorossaan: asiantuntevan isännöinnin ja sitten myös tähän lakiesitykseen kuuluvan tilintarkastuksen ja toiminnantarkastuksen.

On ihan aiheellista kysyä asiantuntevan isännöinnin perään ei edes niin kovin isoissa yhtiöissä. Mainitut pienkerrostalo- tai rivitaloyhtiöt ovat toki luku sinänsä, mutta minun mielestäni hyvinkin pienikokoinen yhtiö tarvitsee jo asiantuntevan isännöinnin.

Vastaavalla lailla sopii kysyä, eikö ole osakkeenomistajan etu, että myös tilintarkastustoiminnan tarkastus on hoidettu asianmukaisesti. Nimittäin toki vaakakupissa suhteessa tällaiseen ammattimaiseen toimintaan tulevat kustannukset, mutta toisessa vaakakupissa on sitten sen toiminnan asianmukainen tarkastelu juuri sen päivän tiedoilla ja sen päivän osaamisella. Nimittäin ei sen yksittäisen osakkaan, yksittäisen kiinteistönomistajan kannalta ole väliä sillä, onko yhtiö iso tai pieni. Se on yhteiskunnan kannalta miljardiomaisuus, josta on kyse, mutta sen yksittäisen omistajan kannalta, oli se yhtiömuoto tai -koko mikä tahansa, se oma omaisuus, miten sitä hoidetaan, on sille yksittäiselle omistajalle tärkeä.

Sen takia on varmasti aiheellista harkita tätä ed. Mäkisen esittämää ajatusta ammattimaisesta isännöinnistä tulevaisuudessa, kun tässä rinnalla myös tätä tilintarkastuksen kohtaloa ja tulevaisuutta pohditaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä tässä lopuksi ottaisin esille, kun itsekin olen taloyhtiön hallinnossa pitkään ollut, että kyllä se huolestuttaa näissä isännöitsijöissäkin, että kyllä siellä päteviä isännöitsijöitä on, mutta jos sanoisi lainausmerkeissä, ahneus iskee, otetaan valtava määrä taloyhtiöitä eikä keretä oikein siellä käymään aina taloyhtiöissä seuraamassa, mitä niissä taloissa tapahtuu. Samoiten näitä nykyisiä isoja huoltoyhtiöitä ei näy oikeastaan paljon yhtään. Jos joku asukas hälyttää, sitten tullaan, mutta ei ennakkoon. Täällä puhuttiin, että pitäisi talonmiehet palauttaa takaisin. Se olisi mainio teko, että talonmies olisi siellä läsnä ja vahtisi järjestystä ja sitä, että talot pidetään kunnossa.

Väitän näistä koulujenkin homeongelmista, mitä on, että kouluilta vietiin ympäri Suomen vahtimestarit pois ja sitten siellä on kiertäviä vahtimestareita. Ei siellä enää katsota, vuotavatko katot taikka muuta. Sitten ihmetellään, että nyt siellä on joku läikkä tuolla katossa, ja sitten on homeessa. Tässä pitäisi vähän katsoa peruutuspeiliinkin, mitä on aikaisemmin ollut, kun eivät olleet homeessa ne samat koulut kymmeniin vuosiin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vähän ed. Kangasta säestäen olen kyllä samaa mieltä, että isännöitsijän koulutus pitää olla, mutta se ei välttämättä riitä. Ammatti-isännöitsijän tutkinto antaa tietenkin valmiudet ymmärtää, mistä on kysymys ja miten pitäisi noin pääpiirteissään toimia, mutta vähänkin isommissa asuntoyhtiöissä keskeistä kuitenkin on se, että isännöitsijä pystyy hankkimaan sellaiset asiantuntijat, jotka sitoutuvat siihen työhönsä ja joilla ei ole sitä työtä niin paljon, että se joudutaan sitten tekemään huitaisten. Suomen suurimmat isännöitsijätoimistotkin näyttävät olevan tuottavuudesta ja tuloksestaan niin huolissaan, että kohteita yhdelle isännöitsijälle tarjotaan niin paljon, että on inhimillisesti katsoen mahdotonta, että he pystyisivät selviytymään.

Tilintarkastuksesta olen kyllä sitä mieltä, mikä täällä nyt onneksi on näyttänyt vallitsevan, että edes asunto-osakeyhtiöissä yksinkertaisten tilintarkastajien ei pitäisi tarkastaa kaksinkertaista kirjanpitoa. Siitä on ihan riittävästi näyttöä, mitä siitäkin tulee.

Kaikkinensa kysymys kuitenkin lopulta on siitä, että päätöksenteko asunto-osakeyhtiöissä saadaan sellaiseksi, että järkevää ja pitkäjänteistä toiminnan suunnittelua voidaan harrastaa. Se tulee tietenkin olemaan ongelmallista niin kauan kuin asukkaat joutuvat erilaisista isommista remonteista maksamaan, valitettavasti siltä ei oikein voi välttyä. Sen vuoksi tämmöinen pitemmälle katsova ja kestävä kiinteistönpito poistaisi merkittävästi myöskin sitten niitä remonttikustannuksia, ja sillä tavalla homma saataisiin hoitumaan järkevästi eteenpäin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ammattitaitoinen tilintarkastus ja isännöinti kontrolloituna, valvottuna, on hyvä vakuutus kyllä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ovat ihan ymmärrettäviä nämä käytännön kysymykset, joita täällä nostettiin esille, ja ne ovat varmasti ihan totta. Kysymys on kuitenkin siitä, voidaanko lainsäädännöllä asetetuilla vaatimuksilla edistää sitä, että on riittävästi ammattimaisia isännöitsijöitä, on ammattimainen tilintarkastus olemassa, ja sitä kautta voidaan kaikkien osakkeenomistajien etua palvella sillä, että lainsäädäntö on ajan tasalla ja vie asiaa oikeaan suuntaan.

Uskon, että tässä mielessä kannattaisi tämän ammattimaisen tilintarkastuksen ohella harkita tätä isännöitsijäkysymystä niin, että siinäkin sitten voitaisiin lainsäädännöllä ohjata tätä asiaa oikeaan suuntaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vain yksi lause enää tähän, no ehkä kaksi. Kun täällä on nyt näköjään ilmeisesti taas vaadittu talonmiehiä takaisin, niin talonmiesten ja kiinteistönhoitajien entisenä työnantajana tekee vaan mieli sanoa, että vaatimus siitä, että ihmisten pitäisi asua ja olla ympärivuorokautisesti tavoitettavissa omalla työpaikallaan, on kohtuuton.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä olen ilmeisesti aikoinaan vaan tottunut liian hyviin olosuhteisiin, ed. Virtanen, ei mitään muuta. Se vaan oli loistava menettely siihen aikaan, kun parinkymmenen vuoden ajan siitä palvelusta nautin.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä tulee mieleen väkisellä, että otetaanpa huomioon nyt, minkälaista tulevaisuutta kohti olemme menossa. Olemme menossa niukkuuden aikaan. Se koskee energiaa, luonnonvaroja yleensä ja kaikkea. Se tarkoittaa, että me joudumme omaisuudestamme pitämään entistä paremman vaarin, ja silloin se huolenpito ja valvonta kohdistuu myöskin aktiivisiin toimijoihin. Tulee lisäohjeita ja säädöstöä ja pikkuisen sanktioita, niin epäilen.