17) Hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain 8 ja 12 luvun
sekä opintotukilain 6 §:n muuttamisesta
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kävimme jo esityksen ensimmäisessä käsittelyssä läpi
näkemyksemme, jonka perusteella esitämme, että opiskelijoiden
sairauspäivärahan perusteena tulee olla sekä opintoraha
että työtulot.
Lain perimmäinen tavoite siitä, että opiskelijoilla
olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet jäädä sairauspäivärahalle,
on kannatettava tavoite. Käytännössä ongelmaksi
tulevat kuitenkin opiskelijoiden sairauspäivärahan
myöntämisen perusteet ja määritteet.
Näkemyksemme mukaan esitys ei mahdollista todellisuudessa
opiskelijan siirtymistä sairauspäivärahalle,
vaikka se lain tavoitteena onkin. Opiskelijan toimeentulo perustuu
opintotukeen, joka jaetaan opintorahaan, lainaan ja asumislisään.
Tämän lisäksi opiskelijat täydentävät
toimeentuloaan työtuloilla. Sairauspäiväraha
ei huomioi opiskelijan todellista toimeentuloa, vaan sairauspäivärahan
laskennan perusteena ovat ainoastaan opintoraha tai työtulo.
Tämän lisäksi opiskelija menettää asumislisän
ja opintolainan. Sairauspäivärahalle siirtyminen
heikentää opiskelijan taloudellista tilannetta huomattavasti,
minkä takia hänen on haettava yleistä asumistukea
ja toimeentulotukea. Tämä saattaa olla monelle
sairastavalle kohtuuton vaatimus. Sairaana moni asia tuntuu vaikealta
ja raskaalta. Ei yksinkertaisesti ole voimia hakea edellä mainittuja
etuuksia, joihin olisi oikeus.
Valiokuntakuulemisessa todettiin muun muassa, että näistä syistä opiskelijat
eivät välttämättä uskalla
siirtyä sairauspäivärahan varaan vaan he
nostavat opintotukea ilman, että opintopisteet karttuvat,
ja sitä kautta opiskelija voi menettää myös
opintorahan. Tämä voi pahentaa opiskelijan kokonaistilannetta
sekä hänen sairauttaan ja siten vaikeuttaa myös
opintojen suorittamista loppuun. Opiskelijoiden opintotukijärjestelmä on
myös osa koulutuspolitiikkaa. Opintotukijärjestelmän
yhtenä tavoitteena on myös tukea opiskelua siten,
että opinnot saadaan suoritettua tavoiteajassa. Tätä kautta
järjestelmä on nivottu tiukasti kiinni osaksi
koulutuspoliittisia tavoitteita. Tämän lisäksi,
jos opiskelija saa opintorahaa, on hänen toimeentulonsa
tarkoin määritelty, mitä hän
saa ansaita työtuloina ja miten hänen täytyy edetä opintojensa
osalta. Tältä osin opiskelijoiden tilanne on erilainen
kuin monen muun kansalaisen. Koulutustavoitteet ja toimeentulo ovat
sidotut tiukasti toisiinsa. Tämä tulisi myös
huomata opiskelijoiden sairauspäivärahaa määritettäessä.
Opiskelijat ovat myös keskenään eriarvoisessa
asemassa sairauspäivärahaa laskettaessa riippuen
siitä, missä he opiskelevat. Korkeakouluopiskelijoiden
ja toisen asteen opiskelijoiden opintorahaperusteet poikkeavat toisistaan
ja siten vaikuttavat myös sairauspäivärahan
tasoon. Kuten täällä on jo useaan otteeseen
todettu, opiskelijoiden toimeentuloa turvaa opintotuki, joka jaetaan
opintorahaan, opintolainaan ja asumislisään. Yleisesti
voidaan todeta, että suurin epäkohta opintotuessa
tällä hetkellä on paitsi sen alhainen
taso myös se, että opintotuki on täysi-ikäisillä 18—19-vuotiailla
keskiasteen opiskelijoilla edelleen sidottu vanhempien tuloihin,
vaikka he asuisivat itsenäisesti.
On epäoikeudenmukaista, että täysi-ikäiset nuoret
sidotaan riippuvaisiksi vanhempiensa tuloista. Näin ei
saisi olla, minkä takia vanhempien tuloraja tulisi myös
poistaa. Vanhempien tulot vaikuttavat siis täysi-ikäisen
opiskelijan opintorahan suuruuteen. Tästä syystä toisen
asteen opiskelijoiden opintoraha vaihtelee 38 eurosta 246 euroon.
Tästä seuraa, että heidän sairauspäivärahansa
vaihtelee ja on todella pieni tämän lakiehdotuksen
perusteella. Käytännössä heidän kaikkien
olisi haettava toimeentulotukea, jos he sairastuisivat ja siirtyisivät
sairauspäivärahan piiriin. Korkeakouluopiskelijoiden
opintoraha on tällä hetkellä 298 euroa.
Heidän osaltaan vanhempien tulot eivät vaikuta,
mikä on aivan oikein. Opintorahan pienuus on myös
heidän ongelmansa.
Opintorahan ostovoima on pudonnut 15 vuodessa jopa 20 prosenttia.
Tukeen on tehty ajoittain pienehköjä korotuksia,
mutta kokopäivätoimiseen opiskeluun ilman lainaa
ja työntekoa se ei riitä mitenkään.
Opiskelijoiden riittämätön opintotuki
on vaikuttanut siihen, että opiskelijat ovat opiskelunsa
ohella myös työssä, jotta selviytyisivät
päivittäisistä perusmenoistaan, kuten
ruuasta, vuokrasta, opiskelutarvikemenoista, vaatteista, puhtaustarvikkeista
jne. eli aivan tavallisista, jokaiselle meille kuuluvista perusmenoista. Työssäkäynti
ei välttämättä ole huono asia.
Se voi myös tukea opiskelua. Siitä ei saa myöskään rangaista
varsinkaan silloin, jos opiskelija etenee opinnoissaan tavoiteajassa.
Opintotukea on siis edelleen kehitettävä.
Lähtökohtana tulee olla, että opintotuki
on sen tasoinen, että se ei edellytä työssäkäyntiä normaalin perustoimeentulon
turvaamiseksi. Työssäkäynnin tehtävänä olisi
pikemminkin se, että työ tukee opiskelua ja sen
suorittamista tavoiteajassa. Riittävä toimeentulo
vähentäisi myös psyykkisiä paineita
taloudellisesta selviytymisestä. Useilla tutkimuksilla
on osoitettu myös toimeentulo-ongelmien vaikuttavan yleiseen
elämänhallintaan, ihmissuhde- ja mielenterveysongelmiin.
Jatkuva ahdistus siitä, kuinka selviää taloudellisesti,
vaikuttaa myös opiskelijoiden menestymiseen opiskelussa.
Valitettavaa on, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat
ovat lisääntyneet, kuten tiedämme. Tällä hetkellä muun
muassa korkeakouluopiskelijoista noin 70 prosenttia käy
töissä lukukauden aikana, opiskelun loppuvaiheessa
jopa 90 prosenttia. Helsingin yliopiston toimeentulotutkimuksen
mukaan opiskelijoiden mediaanitulo naisilla oli 500 euroa kuukaudessa
ja miehillä 600 euroa. Tulot eivät siten ole korkeita.
Arvoisa herra puhemies! Nyt esillä olevassa lainsäädäntöesityksessä sairauspäivärahan
määräytymisen perusteena ovat ainoastaan
työtulo tai opintoraha. Vaikka opiskelijan säännölliset
tulot muodostuvat useista eri osista, lakiesitys ei huomioi opiskelijoiden
todellista toimeentuloa ennen sairastumista. Tämän
seurauksena sairauspäivärahalle siirryttäessä opiskelijan
tulot putoavat merkittävästi, eikä esitys
siten tue opiskelijoiden siirtymistä sairauspäivärahalle,
vaikka se olisi heidän etunsa mukaista. Yhteiskunnan on
turvattava riittävä toimeentulo myös
opiskelijan sairauden aikana. Toimeentulojärjestelmää on myös
kehitettävä siten, ettei se aiheuta ylimääräistä ja
kohtuutonta byrokratiaa perustoimeentulon turvaamiseksi. Näistä edellä mainituista
syistä näemme,
että jotta lain perimmäinen tavoite toteutuu ja
opiskelijoilla olisi todellinen mahdollisuus siirtyä sairauspäivärahalle,
sairauspäivärahan määräytymisen
perusteena on oltava opintoraha sekä työtulot.
Näkemyksemme mukaan lainsäädäntöä on
jatkossa kehitettävä tähän suuntaan.
Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy
nimelläni jaetun monisteen mukaisen lausumaehdotuksen,
joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää,
että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin opiskelijoiden
sairauspäivärahan määrittelemiseksi
niin, että sairauspäivärahan perusteena
on sekä opintoraha että opiskelijan työtulo."
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen vei kyllä niin
tehokkaasti jalat suustani, että tyydyn vain kannattamaan
hänen tekemäänsä esitystä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
todellakin on lähtökohtaisesti hyvä.
Se selkiyttää ja helpottaa opiskelijan mahdollisuutta
siirtyä opintotuen piiristä sairauspäivärahan
piiriin.
Mutta aivan kuten ed. Anneli Kiljunen tuossa puheenvuorossaan
toi esiin, niin kyllä tähän monia perustavanlaatuisia
epäkohtia jää. Itse nostan päällimmäiseksi
sen, että tässä uudistuksessa jää korjaamatta
mielestäni sosiaalipoliittisesti pahin epäkohta
eli pienituloisten, joihin siis opiskelijat kuuluvat, ja tulottomien
henkilöiden muista sairauspäivärahan
saajista poikkeava omavastuuaika. Eli opiskelija saa näiden
ensimmäisten 55 sairauspäivän ajan päivärahaa
vähätuloisten ja tulottomien joukossa laskennallisesti
1/25 tuosta opintorahasta, mikä tarkoittaa, että opiskelija
saa siis 55 päivän ajan 11 euroa 92 senttiä sairauspäivärahaa,
kun vähimmäissairauspäiväraha
on 22 euroa. Mikäli vakuutetun päiväraha
jää tulojen vähyyden vuoksi alle tuon
vähimmäismääräisen päivärahan,
niin oikeus päivärahaan alkaa vasta työkyvyttömyyden
kestettyä yhdenjaksoisesti 55 päivää,
kun muilla, siis parempituloisilla, päivärahan
saajilla, omavastuuaika on 9 arkipäivää.
Arvoisa puhemies! Ehdotankin, että eduskunta hyväksyisi
lausuman, joka sisältyy vastalauseeseen 1 ja kuuluu seuraavasti:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen
sairauspäivärahan saajien omavastuuaika lyhennetään
vastaavaksi kuin muilla työkyvyttömyyden vuoksi
sairauspäivärahaa saavilla."
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Minäkään en ryhdy
toistamaan niitä tämän sinänsä hyvän
lakiesityksen epäilyttäviä piirteitä,
joita ed. Anneli Kiljunen tuossa laajakantoisesti monitahokkaassa
puheenvuorossaan ansiokkaasti esitteli. Sen sijaan aivan samoin
kuin ed. Räsänen kiinnitän huomiota tähän
55 päivän täysin perusteettomaan ja suorastaan
epäinhimilliseen epäkohtaan, joka suomalaisessa
sosiaaliturvajärjestelmässä vallitsee
siitäkin huolimatta, että minun käsiini
on sattunut paperi, joka niissä ei oikeastaan pitäisi
olla, eli Sata-komitean tulevan raportin luonnos, jossa siis tätä 55
päivän rajaa ehdotetaan tai ainakin suositellaan
poistettavaksi. Eiköhän hoideta tämä asia
ainakin nyt kehotuksen muodossa jo tämän lakiesityksen
yhteydessä, ja siksi kannatan ed. Räsäsen
tekemää ehdotusta lausumaksi.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on
laki, joka opiskelijajärjestöjen mukaan on parannus
nykytilanteeseen. Vaikka tätä lakiesitystä miten
lukee, niin on helppo olla opiskelijajärjestöjen
kanssa tässä kohtaa samaa mieltä. Kysehän
on siis siitä, että opiskelija voi sairastumisen
ajaksi keskeyttää opintotuen, saada sairauspäivärahaa
ja jatkaa opintotuella, mistä siis seuraa se, että opintotukiaika
ei lyhene sairastamisen vuoksi. Siitähän tässä laissa
on lähtökohtaisesti kysymys.
Lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä jäin mietiskelemään,
millaista sosiaalipolitiikkaa, millaista sosiaaliturvaa sosialidemokraatit
tässä maassa haluavat ajaa, mitkä ovat
ne perustat ja lähtökohdat. Ed. Anneli Kiljusen
puheenvuoron kuultuani tässä toisessa käsittelyssä olen
entistä enemmän hämmästynyt.
Hän muun muassa käytti sanontaa, kun hän
perusteli sitä, että tämä esitys
on huono, että tässä on se perustavaa
laatua oleva puute, jonka seurauksena sosialidemokraatit esittävät
lausumaa, jossa sairauspäivärahan perusteena pitäisi
olla sekä opintoraha että opiskelijan työtulo.
Minusta tämä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta,
että olemme tilanteessa, jossa oppositiopuolue sosialidemokraattien
mukaan tässä on perustavaa laatua oleva asia,
jota nyt täyttä kautta korjataan, kun meillä tämä sosiaaliturvajärjestelmä on
kuitenkin lähtökohtaisesti syyperusteinen.
Oma henkilökohtainen kantani on se ja puolueen kantakin
on se, että meidän tulisi entistä enemmän
hakea sellaisia väyliä, joilla pystyttäisiin
sosiaaliturvaa ja työtä yhteensovittamaan. Tämä on
pieni esitys ja tämä on pieni muutos, periaatteellisesti
iso, mutta kun tämän lausuman lukee, missä sosialidemokraatit
esittävät, että opintorahan ja opiskelijan
työtulon tulisi olla tämän sairauspäivärahan
peruste, niin tämä on nyt sitten vissiin sitä uutta
sosiaalidemokratiaa, jonka nieleskelemisessä itselläni
(Puhemies: 2 minuuttia!) saattaa jonkun aikaa mennä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Rehula
viritti keskustelua sosiaaliturvan perusteista, ja varmasti sosialidemokraatit
pystyvät kommentoimaan itse tätä kysymystä sosialidemokraattien
perusteluista ja ajatuksesta vähimmäisturvasta
ja sairauspäivärahan ja opintotuen suhteesta.
Mutta itse haluan edelleenkin palata tähän
vähimmäispäivärahan käsitteeseen
ja muistutan siitä, että myös sosiaali-
ja terveysvaliokunta samoin kuin perustuslakivaliokunta jo muutama vuosi
sitten, vuonna 2004, ilmaisi kannakseen, että omavastuuajan
lyhentämiseen tulee pyrkiä. Itse pidän
tätä 55 päivän karenssiaikaa
erittäin epäoikeudenmukaisena sosiaalipoliittisena
valintana. Tietysti ymmärrän, että vaikeina
aikoina on tällaisiin ratkaisuihin päädytty,
mutta kyllä se silloinkin oli sosiaalipoliittisesti epäoikeudenmukainen
ratkaisu. Mutta tässä vaiheessa pitäisin
tärkeänä, että pääsisimme
tästä eroon ja näille kaikkein vähätuloisimmille
henkilöille saataisiin yhdenvertainen turva sairastamisen
ajaksi.
Siinä olen kyllä ed. Rehulan kanssa samaa mieltä ja
korostan, että tämä esitys on hyvä.
Tällä hetkellähän opiskelija
joutuu katkaisemaan opintotuen voidakseen hakea sairauspäivärahaa ja
usein sitten joutuu odottamaan päätöstä ilman mitään
tukea, mutta nyt siis Kela katkaisee opintotuen sairauspäivärahan
myöntöpäätöksen yh_teydessä,
ja kyllä tämä on selvästi selkeämpi järjestelmä.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama sana vähimmäismääräisen
sairauspäivärahan omavastuuajasta.
Se on sosiaalipoliittisesti täysin väärin.
Täällä ykköskäsittelyn
ensimmäisessä osassa ed. Tennilä kysyi
allekirjoittaneelta, mistä tuo 55 päivää on
tullut, kun ansiosidonnaisessa turvassa sairauspäivärahan
karenssiaika on 9 päivää. Tuolloin vastasin,
että todennäköisesti se 55 päivää on
aikanaan päätettäessä tullut
juuri sieltä, mistä tällaiset luvut yleensä tulevat,
eli hatusta. Se on joku päivä jostakin. Jos täällä salissa
on tällä hetkellä paremmin asiaa tietäviä,
mielelläni tiedon vastaanotan. Mutta jos on jotain perusteita
sille, että ansiosidonnaisen ja vähimmäispäiväisen
sairauspäivärahan karenssiaika lähtökohtaisestikin on
erilainen, niin en tiedä niitä perusteluja.
Mutta tämän asian käsittelyn yhteydessä vähintään
yhtä mielenkiintoinen ja itselleni pohdintaa aiheuttanut
asia kuin se, että sosialidemokraatit omassa vastalauseessaan,
joka on ollut alun alkaen tekstimuotoinen ja nyt on sitten ilmestynyt lausuma,
vähintään yhtä mielenkiintoinen
kysymys kuin se, että ollaan valmiit opintorahan ja opiskelijan
työtulon yhteenlasketusta summasta sairauspäivärahaa
maksamaan, on se, että sosialidemokraatit ovat allekirjoittaneet
tämän ed. Päivi Räsäsen
lausumaehdotuksen, jossa ensinnäkin laajennetaan tämä asia
koskemaan kaikkia pienimpiä päivärahoja
tämän opiskelijoitten sairauspäivärahan
lisäksi, ja että olette allekirjoittaneet koko
oppositio lausuman, jossa todetaan, että "hallitus valmistelee
pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen
sairauspäivärahan saajien omavastuuaikaa lyhennetään
- -". Tämä on kai sitä uutta
sosialidemokratiaa, jonka itse toivotan toki tervetulleeksi tähän
sosiaalipoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on aina ihan riippumatta
hallituksessa olosta ollut sitä mieltä, että kaikkia
ihmisiä pitää kohdella sosiaaliturvan
osalta mahdollisimman tasavertaisesti ja erityisesti niitä,
ketkä eniten sen turvan parissa ovat, unohtamatta sinänsä suomalaisen
sosiaaliturvajärjestelmän universaalia luonnetta.
Minä en ryhdy spekuloimaan sosialidemokraattien sisäisellä hengenelämällä tässä yhteydessä,
mutta totean kyllä, että itsellenikin vaatimus
ikään kuin laskea yhteen opiskelijan sairauspäivärahan
perustaksi sekä opiskelijan työtulo että opintoraha
johtaa siihen aika kummalliseen ajatteluun, että opiskelu
pitäisi rahoittaa työtä tehden, ja minä en
siitä ajatuksesta noin teoreettisesti pidä.
Siksi ikään kuin teoreettisesti en ole kovin
innostunut tästä sosialidemokraattien lausumasta, jota
itse asiassa ed. Kyllönen kannatti, ja voipi olla, että itsekin äänestän
tämän puolesta sinänsä, mutta
siksi, että se tällä hetkellä tietenkin
käytännössä kuvaa tätä vallitsevaa
tilannetta. Opiskelijat valitettavasti joutuvat rahoittamaan opiskeluaan
opintotuen mataluudesta johtuen työnteolla. Tietenkin sitä voisi
rahoittaa myöskin lainaa ottamalla, kuten me ennen muinoin
teimme. Mutta kun tilanne on tämä, niin tietysti
tällaistakin lähestymiskulmaa tähän
voi soveltaa, mutta kyllä teoriassa opinnot pitäisi
rahoittaa opintotuella, ja opintotuen pitäisi olla riittävä,
ettei tarvitse nyt sen vuoksi töihin mennä, vaikka
siitä nyt hyvää kokemusta kenties tulevaan
työelämään karttuisikin.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on aivan totta,
että opiskelijoitten sairauspäivärahan
laskentaperusteen yksi suurimpia probleemeja, ongelmia, on se, että opiskelijoitten
perustoimeentulo ennen sairauspäivärahalle siirtymistä on
liian matala. Syynä tähän on opintotuen
ja siihen sisältyvän opintorahan matala taso,
jonka takia opiskelijat joutuvat myös käymään
töissä.
Opiskelijoiden opintotuki on, kun he käyvät töissä,
kuitenkin tarkoin määritelty, mitä opiskelijat
voivat ansaita, ja se on tarkoin sidottu myös opintojen
etenemiseen. Tavoitteena täytyy olla se, että opiskelijan
sairauspäiväraha on sen tasoinen, ettei se edellytä toimeentulotuen
hakemista.
Sosialidemokraattien kanta on se, että meidän pitää kehittää meidän
perustoimeentuloamme sekä ensisijaisia etuuksia siihen
suuntaan, että yhä harvemmin ihmiset joutuvat
tukeutumaan toimeentulotukeen. Opiskelijat ovat myös yksi osa
tätä ryhmää, ja sen takia näemme,
että opiskelijoitten sairauspäivärahaa
pitää kehittää siihen suuntaan,
että heidän ei tarvitse hakeutua toimeentulotuen
piiriin.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Kun nyt samaan aikaan käydään
keskustelua siitä, millä tavalla tämän
laman jälkeen selvitään ja tarvitaanko
leikkauksia tulevalla vaalikaudella, niin kyllä mielestäni
on hyvin ajankohtaista nyt muistaa se, että Lipposen ensimmäinen
hallitus teki näitä lamanjälkeisiä leikkauksia
nimenomaan vähimmäisturvaan, sekä opintotukeen että tähän
vähimmäissairauspäivärahaan
kohdistuen, ja silloinhan tehtiin tämä 55 päivän
karenssiaika eli leikattiin niiltä kaikkein pienituloisimmilta
ja kohdennettiin säästöt sinne.
Siinä mielessä ajattelen, että tästä aiheesta keskusteleminen
on nyt tavattoman ajankohtaista, ettei tehdä samoja virheitä tämän
taantuman jälkeen kuin tehtiin silloin. Tämänkin
vuoksi pidän tärkeänä, että tämä vastalauseen
lausumaehdotus tulisi hyväksytyksi, ja kun sille näyttää tulevan
tukea keskustan taholta, niin toivoisin, että se näkyisi
myös tuossa äänestyskäyttäytymisessä.
Keskustelu päättyi.