Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tässä ei ole kuin
reilu vuosi siitä, kun hallitus edellisen kerran korotti
pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ihmisten asiakasmaksuja. Nyt
se haluaa jälleen korottaa näiden ihmisten asiakasmaksuja
85 prosenttiin asiakkaan nettotuloista. Voimme vain kysyä,
onko tämä hallituksen viimeinen korotus vai tuleeko
se edelleen jatkamaan valitsemaansa linjaa. Kyyti on kylmää. Hallituspuolueiden
ministerit ja edustajat ovat toistuvasti korostaneet, miten he ovat
tehneet kaikkein pienituloisimpien tilanteeseen parannuksia. Näyttää kuitenkin
vahvasti siltä, että jokainen etuuden parannus
tuo mukanaan myös jonkin toisen etuuden heikkenemisen,
niin tälläkin kertaa.
Arvoisa herra puhemies! Me sosialidemokraatit olemme jättäneet
yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa mietintöön
vastalauseen, jossa vastustamme maksujen korotuksia. Esittelin vastalauseemme
sisällön tarkemmin asian ensimmäisessä käsittelyssä,
minkä takia palaan nyt vain muutamaan yksityiskohtaan,
joissa oli epäselvyyksiä muun muassa asian äänestyksen
yhteydessä.
Me emme hyväksy asiakasmaksujen korotuksia laitoshoidossa
oleville. Me emme hyväksy, että parempituloisen
puolison asiakasmaksuja myöskään korotetaan.
Emme hyväksy, että laitoshoidossa saadut tulot
imuroidaan jälleen kerran kunnilta valtiolle eivätkä tulot
jää siten kuntien palveluiden parantamiseen ja
kehittämiseen. Tästä syystä esitän,
että käsittelyssä oleva toinen lakiehdotus
hylätään.
Me kannatamme veteraanilisän korotusta 50 eurolla.
Se on tärkeä veteraanien kotona asumisen tukemisessa.
Veteraanilisä kohdistuu nimenomaan niille pienituloisille
sotaveteraaneille, joille toimintakyvyn heikkeneminen aiheuttaa jatkuvaa
avuntarvetta tai erityisen suuria lisäkustannuksia.
Arvoisa herra puhemies! Palveluasumista kehitetään
voimakkaasti eri puolilla Suomea. Se korvaa myös monelta
osin laitoshoidon. Palveluasujaa kuitenkin kohdellaan muun muassa
asiakasmaksujen suhteen eri tavalla kuin pitkäaikaisessa
laitoshoidossa olevaa. Siltä osin kenttä on todella
kirjava ja villi. Syynä tähän on, ettei
palveluasumisen asiakasmaksuja ole säädelty yhtenäisesti.
Palveluasunnoissa asuville ei ole määrätty
käyttövaraa, joka jäisi asiakasmaksun
jälkeen henkilökohtaiseen käyttöön.
Palveluasumisen piirissä olevien vanhusten, mielenterveyskuntoutujien
ja muuten hoivaa tarvitsevien tulee mielestämme saada lakiin
perustuva oikeus asiakasmaksun jälkeenjäävään
henkilökohtaiseen käyttövaraan. Heillä on
usein ravintokuluja, isoja lääkekuluja, silmälasi-
ja hammashoitomenoja, siivous-, kampaaja- sekä muita henkilökohtaisia
menoja, jotka on maksettava itse. Palveluasunnoissa olevat ihmiset
ovat myös usein parempikuntoisia kuin laitoshoidossa olevat,
joten heidän kulutustarpeensa ovat usein myös
suurempia kuin laitoshoidossa olevilla. Siten on perusteltua, että palveluasunnoissa
asuville ihmisille säädetään
yhdenmukaisin kriteerein oma käyttövara, joka
on myös suurempi kuin laitoshoidossa olevilla. Tämän
ovat monet kunnat jo vapaaehtoisestikin toteuttaneet.
Ehdotammekin lakialoitteen 106/2009 sisällön
mukaista lausumaa. Lakialoitteen mukaan silloin, kun peritään
asiakasmaksua henkilöltä, jonka asumispalvelu
ei sisällä ruokakuluja vaan hän maksaa
ruoasta erikseen, hänelle tulisi jättää yksinasuvan
toimeentulotuen perusosan suuruinen minimikäyttövara
eli noin 417 euroa kuukaudessa. Jos ravintokustannukset sisältyvät
palveluasumisen maksuun, käyttövara olisi 52 prosenttia
tuosta summasta. Esityksessä on myös, että uudistus
ulottuisi julkisen sektorin palveluasumiseen ja kunnan ostopalveluna
hankkimaan kolmannen sektorin tai yksityisen sektorin tuottamaan
palveluasumiseen. Jatkossa tulee selvittää mahdollisuus
turvata käyttövara myös yksityisissä palveluasunnoissa.
Arvoisa herra puhemies! Lain ensimmäisen ja toisen
käsittelyn ja vastalauseemme perusteella ehdotan, että toinen
lakiehdotus hylätään, ja lisäksi,
että eduskunta hyväksyy nimelläni jaetun monisteen
mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
sellaisen esityksen antamiseksi, jolla turvataan palveluasunnoissa
asuville ihmisille asiakasmaksun velvoittamisen jälkeen
käteen jäävä yhdenmukainen vähimmäiskäyttövara
lakialoitteen 106/2009 mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi."
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa puhemies! Nykyisen vammaisetuuslain tavoitteena on tukea pitkäaikaisesti
sairaan tai vammaisen selviytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä hänen
toimintakykynsä ylläpitämistä,
hänen kotona asumistaan, kuntoutustaan ja hoitoa. Kelan
ohjeiden mukaan eläkkeensaajan hoitotuella pyritään
helpottamaan avun ja palvelujen hankkimista ja siten estämään
tuen saajan laitoshoitoon joutumista.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että tukien
maksaminen myös julkisessa laitoshoidossa oleville edellyttää vammaisetuuksien
myöntämistä koskevien Kansaneläkelaitoksen
etuusohjeiden tarkistamista. Kun kriteereitä Kansaneläkelaitoksessa
ryhdytään muuttamaan, tulee huolehtia siitä,
että vammaistukia saavat jatkossakin edelleen ne henkilöt, joille
kyseessä olevat tuet on alun perin tarkoitettu. Tukia ei
saa muuttaa niin, että vain laitoshoidossa olevat saisivat
tukia. Tämä huoli on aiheellinen. Sitä viestiä on
tullut kentältä lähestulkoon päivittäin
ainakin sen aikaa, mitä on laki ollut eduskunnassa käsittelyssä,
ja myös viestejä siitä, että erityisen
vaikeasti liikuntavammaisten kohdalla jo ensi vuoden sopimuksista
on käyty neuvotteluja sen osalta, että on epäilty,
josko nyt kotona asuvilta tai palveluasumisessa asuvilta henkilöiltä viedään
vammaistuet pois.
Kannatan edustaja Anneli Kiljusen esittämää kakkoslain
hylkyä ja lausumaehdotusta.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Kannatan myös lämpimästi
ed. Anneli Kiljusen esittämää lausumaa.
Meilläkin on todellakin kasvamassa se ongelma, että kun
palveluasumisella korvataan yhä enemmän laitoshoitoa,
niin silti samaan aikaan palveluasujaa kohdellaan eri tavalla asiakasmaksujen
suhteen kuin pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaa. Laitoshoidossa
asuvalla on säädetty, lakisääteinen,
käyttövara, joka tosin ei suuri ole mutta turvaa
kuitenkin henkilölle asiakasmaksujen jälkeen tietyn
suuruisen omaan käyttöön jäävän
suojaosuuden. Sen sijaan palveluasunnoissa asuvat joutuvat maksamaan kaikista
palveluistaan kulut — lääkekulut, hammashoito-,
monenlaiset muut kulut — omista varoistaan, ja henkilölle
todellakin voi käydä hyvin niin, että ei
jää mitään vaan päinvastoin
jopa velkarahalla joutuu rahoittamaan näitä kulujaan
ja menojaan.
Sen vuoksi kannatan lämpimästi sitä,
että palveluasujaa kohdeltaisiin samalla tavalla kuin pitkäaikaisessa
laitoshoidossa asuvaa. Kaiken lisäksi monesti nuo palveluasunnot
ovat käytännössä hyvin samantasoisia
kuin nämä pitkäaikaisen laitoshoidon
yksiköt. Käytännössä saattaa
olla niin, että vain kyltti rakennuksen seinässä on
vaihdettu ja näin tehty palveluasunto laitoksesta.
Keskustelu päättyi.