Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi sidotusta pitkäaikaissäästämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi lähtee siitä, että laissa tarkoitetulle pitkäaikaissäästämissopimukselle olisi ominaista, että säästövarat saataisiin nostaa vasta, kun säästövaroihin oikeutettu saavuttaa määrätyn iän tai muu ehdoissa mainittu säästövaroihin oikeutetun elämäntilanteeseen liittyvä erityinen nostoperuste täyttyy. Nostoperusteita ei määriteltäisi laissa tarkemmin, vaan ne jäisivät käytännössä riippumaan siitä, mitä pitkäaikaissäästämisen verokannusteista säädetään verolaissa. Säästämissopimuksen voisi tehdä vain luonnollinen henkilö. Säästämissopimusta koskevat säännökset olisivat pääosin pakottavia. Ehdotuksessa on lisäksi laista johtuvia vähäisiä teknisiä muutoksia, jotka ilmenevät myös valiokunnan mietinnössä pykäläehdotuksina.

Tämä valiokunnan enemmistön kantaan perustuva mietintö lähtee siitä, että pitkäaikaissäästämisellä luodaan kansalaisille vapaaehtoinen, eläkevakuutuksille vaihtoehtoinen mahdollisuus täydentää eläketurvaa. Pitkäaikaissäästämisen verotuella ja säästövarojen takaisinmaksuehdoilla korostetaan pitkäaikaissäästämisen luonnetta eläkejärjestelynä. Verotuen edellytykset ovat neutraalisuussyistä samat eläkevakuutuksille.

Talousvaliokunta edellyttää, että hallitus yhteistyössä valtiovarainvaliokunnan kanssa selvittää, ovatko yksilöllistä eläkevakuutusta ja pitkäaikaissäästämistä ja muun muassa takaisinnostorajoituksia ja luovutuskieltoa koskevat verolainsäännökset sellaiset, ettei niistä aiheudu tulkintatason ongelmia ja epäkohtia. Tämä talousvaliokunnan mietintöön sisältyvä kohta osoittaa sen, että tässä on käytännössä aika haastavaa lainsäädäntöä, joka sitten velvoittaa valtioneuvostoa ja valtiovarainvaliokuntaakin, jossa tämä asia on esillä.

Asiakkaalla on oikeus irtisanoa säästämissopimus ja vaihtaa palveluntarjoajaa. Säästämissopimuksen perusteella kertyneet varat voidaan siirtää toiselle palveluntarjoajalle taikka vakuutusyhtiölle. Tämä edistää kilpailua palveluntarjoajien kesken ja vaikuttaa siihen, että asiakkaalta perittävät kustannukset pysyisivät kohtuullisina.

Tässä talousvaliokunnan mietinnössä käsitellään myös säästäjälle annettavia tietoja sijoituskohteista, jotka viime päivinä ovat erään pankin joukkovelkakirjalainojen yhteydessä, sijoitustodistusten yhteydessä, tulleet esille. Tässä sanotaan: "Lisäksi säästäjälle tietoja annettaessa on kiinnitettävä huomiota sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ja otettava erityisesti huomioon säästäjän aikaisempi sijoituskokemus ja -tietämys sekä sijoituskohteisiin liittyvät riskit. Tiedot on annettava selkeästi ja ymmärrettävästi niin, että asiakas voi tutustua niihin rauhassa ja tehdä päätöksensä monipuolisesti harkiten."

Tämän lain mukaan säästämistili voi olla talletuspankissa tai ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevassa sivuliikkeessä. Säästäjä tekee tilille säästämissopimuksen mukaisesti rahasuorituksia. Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että säästämistilillä olevilla varoilla ei olisi talletussuojaa. Talousvaliokunta on poistanut laista tämän kohdan, joten säästämisvarat kuuluvat talletussuojan piiriin. Tämä on erittäin tärkeä asia. Talousvaliokunta pitää talletussuojaa tärkeänä asiakkaan suojan kannalta ja tasapuolisena kohteluna sen vuoksi, että erilliselle pankkitilille sijoitetut varat saisivat talletussuojan joka tapauksessa. Säästövarojen kohtelussa vältetään myös sattumanvaraisuutta, kun palveluntarjoaja sijoittaa säästämistilillä olevia varoja.

Talousvaliokunnan mietinnössä on puututtu näihin pykäliin, jotka käyvät tässä tarkemmin ilmi, ja tähän valiokunnan mietintöön, joka on syntynyt äänestämällä, sisältyy hylkäämiseen päättyviä vastalauseita.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Näistä vastalauseista vastalauseessa 2 on kolme allekirjoittajaa, joista itse saan olla yhtenä. Suurimpana syynä tähän vastalauseeseen ja tähän hylkäysehdotukseen on se, että tämä lakiesitys lisää epäoikeudenmukaisuutta. Tässä niille, joilla jo on paljon, annetaan vielä vähän lisää. Kun monilla Suomessa asuvilla ihmisillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta laittaa niin paljon rahaa säästöön ja saada sitä kautta verohuojennuksia, joilla voisi sitten saada itselleen parempaa eläkettä, eriarvoisuuden lisääntyminen on suurin peruste tämän hylkäämiseen. Sitä vastoin meidän olisi vahvistettava työeläkettä ja koko työeläkejärjestelmää ja erityisesti siellä pienimpiä työeläkkeitä.

Tässä on kaunis ajatus mahdollisuudesta täydentää eläketurvaansa ja myöskin sitten ehkä joillakin keinoilla jopa muuttaa näin eläköitymisikää. Oletettavasti tällä ei juuri vaikutusta eläköitymisikään ole, ja pelkäänpä, että jos on, niin se on negatiiviseen suuntaan. Elikkä jos ihmisillä on säästössä rahaa, he voisivat ja jäävät mielellään aikaisemmin eläkkeelle, vaikka sitä hyötyä sitten tästä kerääntyykin vasta sen määrätyn iän jälkeen.

Toinen puoli, mikä tässä on tullut järjestäjien osalta, jotka näissä olisivat mukana, on sitten tämä järjestelmien hankaluus. Mitä tämä tarkoittaisi niille tahoille, jotka tässä olisivat mukana? Lisää hallintoa, lisää erilaisia tietoliikenne- ym. järjestelmiä.

Tässä puhutaan noin 14 miljoonan aukosta verotuloihin valtiolle. Meillä ymmärtääkseni olisi käyttöä kaikille verotuloille, jopa joidenkin mukaan lisääntyvästi, jotta meidän ihmiset ja yhteiskunta tästä selviäisivät. Nyt ei ole siis mielestämme aika tehdä lisää aukkoja ja rapauttaa näin koko valtion verotulopohjaa.

Tässä samanaikaisesti on meneillään kaksi työryhmää, niin sanottu Rantalan työryhmä, joka miettii, mitenkä koko eläkejärjestelmä tulee järjestää tulevaisuudessa, ja toisena Hetemäen johtama verotyöryhmä, joka miettii koko laajaa verotuskenttää ja sitä, miten nämä järjestetään. En millään pysty näkemään sitä perustetta, miksi tällä lailla on niin kova kiire, että näiden kahden laaja-alaisen työryhmän työtä ei keretä katsoa loppuun, vaan tämä on saatava välittömästi voimaan. En ymmärrä, mikä se kiire voi olla, kun tätä lakia ei aivan varmasti pystytä perustelemaan sillä, että tämä lisäisi ostovoimaa, kun ihmiset saavat hyötyä siitä, että he säästävät lisää, eikä tällä lailla aivan varmasti saada hyötyä yrityksille niiden toimintaedellytysten parantamiseksi, koska tämä koskee vain luonnollisia henkilöitä, jotenka nämä kaksi perustetta, joita hallitus on käyttänyt, eivät missään tapauksessa ainakaan tämän lain osalta ole perusteena.

Tässä markkinoinnissa on Kuluttajavirasto myöskin kiinnittänyt huomiota siihen, mitenkä voimme turvata riittävät tiedot ja sen osaamisen asiakkaille, että he tietävät oikeasti, mihin he sitoutuvat, kun tässä on mahdollinen myöskin puhelinmyynti, että soittamalla sinulle myydään tämmöinen palvelu, johon sitoudut sitten jopa kymmeniksi vuosiksi. Tästä ei mietintöön kirjoitettu suurempaa lausahdusta, mutta ajattelin, että omasta mielestäni se on yksi tärkeä peruste myöskin tähän, mikä olisi pitänyt huomioida, jos tällaista lakia viedään eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan kyllä me tiedämme, ketkä loppujen lopuksi nämä uudenlaiset järjestelmät ja muut maksavat. Ne ovat ne pankkien ja muiden asiakkaat, ne muut asiakkaat myöskin, joilla ei ole mahdollisuutta tällaisten järjestelmien käyttöön, joilla ei ole siis sitä varallisuutta, jota tämä taas palvelee ja lisää. Tästä syystä sosialidemokraattinen ryhmä ja ed. Kankaanniemi tämän allekirjoittaneena esittävät hylkäystä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ehdotus uudeksi laiksi sidotusta pitkäaikaissäästämisestä ja tuloverolain muuttamisesta on oikeudenmukaisen veropolitiikan ja lakisääteisen eläketurvan kehittämisen kannalta ongelmallinen. Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuvan eläkesäästämisen verotuki laajennettaisiin tällä esityksellä koskemaan myös uudessa laissa tarkoitettuja säästösopimuksia. Esityksen ongelmat koskevat sitä, että verotuki eläkemaksuihin antaa hyvätuloisille runsaan veroedun. Tämä suosii verotuksessa hyvätuloisia pienituloisten kustannuksella. Ehdotus pitkäaikaissäästösopimuksen uudesta verotuesta säästäjille on epäsuorasti julkinen, toki myös säästökohteita tarjoaville rahoituslaitoksille.

Arvoisa puhemies! Suomessa on lakisääteinen kattava eläketurva ja lähes kaikki palkkatyö kerryttää eläkettä. Lisäksi lakisääteinen eläketurva on ulotettu myös yrittäjiin. Tällä hetkellä yksityisten ja yritysten työntekijöilleen maksamalla lisäaikaturvalla on Suomessa suhteellisen pieni merkitys. Nykyisessä lakisääteisessä eläkejärjestelmässä on varauduttu tulevaisuuden muutoksiin väestön ikärakenteessa. Jatkossakin pitäisi keskittyä työeläketurvan tason ja rahoituksen takaamiseen. Yksityisen eläkesäästämisen verotuen laajentaminen lisää kansalaisten eriarvoisuutta.

Lisäeläkkeen säästövaiheessa verotuesta hyötyvät eniten hyväosaiset. Tutkimukset osoittavat, että kahdessa ylimmässä tulokymmenyksessä väestön yksilöllinen eläkevakuutus on selvästi yleisempi kuin tätä alemmissa tulonsaajaryhmissä. Valiokunnan mietinnössä hyväksytty esityksen toteuttaminen tukee hyväosaisten verosuunnittelua. Vaikka eläkesäästäminen on lisääntynyt viime vuosina myös pieni- ja keskituloisten kotitalouksissa, niin niitten saama verotuki jää kuitenkin vähäiseksi. Selvityksen mukaan yli 50 prosentilla uusista eläkesäästäjistä kuukausimaksu on 50 euroa tai tätä pienempi. Suurituloisella eläkesäästäjällä eläkevakuutusmaksut ovat yleensä verotuen ylärajoilla.

Arvoisa puhemies! Yksityisen eläkesäästämisen eri säästömuotojen neutraali verokohtelu tulisi toteuttaa luopumalla vapaaehtoisen eläkevakuutuksen verotuesta. Verotuen laajentaminen uusiin eläkemuotoihin ei poista verotuksen neutraaliongelmaa, koska tuen ulkopuolelle jää edelleen tiettyjä säästökohteita. Näin verotuksen neutraalisuusongelman rajaa vain siirrettäisiin toisaalle. Kilpailun tehostaminen yksilöllisessä eläkevakuuttamisessa voidaan toteuttaa verotuen laajentamisen sijasta muun muassa parantamalla tuotteitten vertailtavuutta ja toteuttamalla eläkevakuutuksen säästöpääoman siirtomahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Eräitten tutkimusten mukaan verotuettu eläkesäästäminen on usein ollut hyvin vähätuottoista ja kansantalouden kannalta vähän tuottavaa tai jopa vahingollista sijoitusten ohjautuessa pääosin ulkomaille jopa sijoitustuotteisiin, joista ostajalla tai myyjällä, toimihenkilöillä, ei ole käsitystä ja jotka toimivat varallisuuskuplien aiheuttajana. Eläkkeitten markkina-altistaminen työeläkejärjestelmän ulkopuolelle on huonoa politiikkaa, koska eläkesäästäjien sijoitustietämys tai ammattitaito eivät mahdollista sijoitusten kansantaloudellista kohdentamista tai edes niitten kestävyyttä tuotantotaloudelle.

Hallituksen esitys on käytännössä jälleen uusi veronalennus erittäin hyvätuloisille ja rikkaille. Tästä olen tehnyt valiokunnan mietintöön vastalauseen 1, joka lähtee siitä, että lakiesitys hylätään. Siksi esitänkin, että lakiesitys hylätään.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä pitkäaikaissäästämisen verokohteluahan on pitkään pohdittu, ja muun muassa pankinjohtaja Matti Louekoski teki ansiokasta työtä, jossa näitä asioita tarkasteltiin.

Haluan ensinnäkin oikaista edustajien Paatero ja Kangas väitteen siitä, että tässä hyvätuloiset saisivat paremman edun. Kaikki säästäjät saavat samalla prosentilla eli pääomaveroprosentilla tämän verohyödyn, 28 prosentilla. (Ed. Skinnarin välihuuto) Tässä ei ole progressiota olemassa. (Ed. Kallis: Se on alijäämähyvityksenä!) Tämä on tässä mielessä yksi lähtökohta. (Ed. Skinnari: Robin Hood!)

Puhemies! Tämä toisaalta tasapuolistaa eri säästämiskohteitten tilannetta tällä hetkellä, tämä eläkesäästäminen, jossa on tämä veroetu alkuvaiheessa saatu. Mutta nyt tämä lakiesitys tuo muitakin vaihtoehtoja. Säästämissopimuksia voisivat tarjota talletuspankit, sijoituspalveluyritykset, rahastoyhtiöt sekä niihin rinnastettavat Suomessa toimivat ulkomaiset palveluntarjoajat. Lisäksi vakuutussopimuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös vakuutuksen ottajan oikeuksista vaihtaa vakuutuksen antajaa sellaisten vakuutuksien osalta, joihin ei liity kuolemanvaraturvaa. Elikkä tavallaan kilpailua lisätään tässä, mikä on myöskin kuluttajien kannalta ehdottomasti myönteinen asia.

Tämä talousvaliokunnan lisäys oli hyvä, jossa nämä sijoitukset otettiin talletussuojan piiriin. Sen verran on vielä syytä muistuttaa, että se verohan tulee todellakin maksettavaksi sitten, kun näitä säästöjä nostetaan. Voi hyvinkin olla, että siinä vaiheessa pääomaveroprosentin taso on korkeampi, elikkä käytännössä voi olla niin, että nyt saa 28 prosentin veroedun, mutta muutaman ajan kuluessa tilanne on sellainen, että veroprosentti on korkeampi. Tämä on spekulaatiota siinä mielessä, onko verohyötyä vai ei. Se on enne tietysti tässä vaiheessa, mutta lopullinen tilanne ratkeaa vasta sitten, kun nämä säästöt on nostettu. (Ed. Kallis: Lakeja ehditään muuttamaan!)

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran meillä on käsittelyssä hallituksen esitys, jolla rapautetaan valtiomme veropohjaa, ja tällä kertaa rapautussumma on 14 miljoonassa eurossa. Haluankin esittää kysymyksen, eletäänköhän tässä salissa enää tilanteen tasalla ja onko nyt tällaisten veronalennusten aika.

Kannatan lämpimästi ed. Kankaan tekemää hylkäysesitystä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi sidotusta pitkäaikaissäästämisestä on perusteltu, perusteltu nimenomaan siinä mielessä, että nyt näitä pitkäaikaissäästämisen muotoja, vaihtoehtoja, lisätään. Aikaisemminhan meillä on ollut nimenomaan eläkevakuutuskäytäntö, ja nyt tämän käytännön rinnalle tulee näitä säästämismuotoja. Minusta tässä mielessä tämä on todellakin hyvä asia.

Mutta tässä omassa puheenvuorossani kiinnitän huomiota enemmän tämmöiseen periaatteelliseen näkökulmaan, joka liittyy tähän käytäntöön. Elikkä tässähän on perusajatuksena se, että nämä säästövarat tulevat nostettavaksi tietyn ikäperusteen pohjalta, ja nyt kohderyhmänä ovat henkilöt, jotka edustavat jossakin vaiheessa eläkkeelle siirtyvää kansalaista. Käytännössä tämä nostoikäraja ajoittuu siihen vaiheeseen, kun tavallaan jätetään työelämä, siirrytään eläkevaiheeseen.

Kun ajatellaan nyt tätä edessä olevaa aikaa, me joudumme arvioimaan tätä verotuksen neutraliteettiperiaatetta monestakin suunnasta. Tässä mielessähän Hetemäen työryhmä on se, joka arvioi nyt näitä lähitulevaisuuden verotuskäytäntöjä.

Haluan tämän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä nostaa esille nimenomaan sen vaihtoehtoisen ajatuksen, voitaisiinko tämmöistä ikärajoihin perustuvaa käytäntöä soveltaa myös nuoriin ihmisiin. Miksi erityisesti nuoriin? Jos ajatellaan sitä, että tämä talouden syvä murros, joka on osittain käsillä ja erityisesti edessä, haastaa nimenomaan nuoria ihmisiä ei vain etsimään työtä toisen palveluksesta vaan yhä useammin miettimään itsensä työllistämisen ja yrityksen perustamisen vaihtoehtoa. Ongelmana monta kertaa nuorella on nimenomaan se, että ei ole käytettävissä omaa pääomaa, jolla päästäisiin liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan tämmöinen omapääomarahoitteinen rahoitustarjonta on erittäin niukkaa meillä Suomessa. Jos me löytäisimme tätä rahoituskäytäntöä jollakin tavalla mukailevan menettelytavan, jossa nuori ihminen mennessään työelämään voisi verokannusteiden avulla tallettaa osan siitä verotettavasta työtulostaan perusajatuksella, että tämä olisi aikaan sidottu säästämismuoto, säästötili, ja kun hän perustaa yrityksen, niin tämä säästetty pääomaosuus tulisi omapääomaehtoisena rahana tämän nuoren käytettäväksi.

Minä haluan tämän vaihtoehdon, jonka olen tässä vuosien saatossa muutamassa yhteydessä nostanut esille, ottaa nimenomaan tämän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä esille juuri sen vuoksi, että vaikka sanoin aluksi, että tähän on tietyt perusteet ja olen tukemassa tätä hallituksen esitystä, niin kyllä kuitenkin suurempi yhteiskunnallinen ongelma on se, millä tavalla me aktivoimme nuoria ihmisiä merkittäviin haasteisiin, kuin se, miten me saamme ikääntyvät suomalaiset siirrettyä eläkkeelle.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Ainoa syy, minkä takia tämä laki voidaan hyväksyä, on se, mitä edustaja Karjula alussa totesi kilpailuneutraliteetista. Tänä päivänä on mahdollista ottaa näitä eläkevakuutuksia, ja nyt tulee sen rinnalle muita pitkäaikaissäästämisiä.

Mutta kun olen seurannut tätä kehitystä, niin kyllä monta kertaa olen ihmetellyt, miten on mahdollista, että on säädetty sellainen laki, mikä meillä oli vielä kymmenen vuotta sitten: esimerkiksi hyvätuloinen otti eläkevakuutuksen tulottoman puolison hyväksi ja sai vähentää kaikki vakuutusmaksut ansiotulosta, 60 prosenttia vakuutusmaksusta vähennettiin, ja sitten aikanaan, kun eläke maksetaan, se maksetaan tulottomalle puolisolle, jonka veroprosentti on alhainen. No, onneksi tämä muutettiin joitakin vuosia sitten niin, että nyt se on vähennyskelpoinen pääomatulosta. Ja kun ed. Skinnari kysyi, mitä jos ei ole pääomatuloja, no, silloin se tehdään alijäämähyvityksenä ansiotuloista.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä tarkoittaa sitä, että tässä on yksi voittaja ja se on vakuutusyhtiöt ja pankit (Ed. Erkki Virtanen: Juuri näin!) ja muut häviävät. Muut häviävät. Minkä takia? Jos sijoittaa 50 euroa tai 100 euroa kuukaudessa, niin uskooko joku, että jos siitä voittoa tulee, se tulisi kokonaan sille säästäjälle? Eipä tietenkään. Jos tulee tappiota, kenelle se tappio kuuluu? Joo, se kuuluu kokonaisuudessaan sille säästäjälle.

Minä en lainkaan pidä tästä laista. Mutta niin kuin tuossa alussa sanoin, kilpailuneutraliteetin takia minusta on oikein kuitenkin, että tämä hyväksytään.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Meillähän on toimiva pitkäaikaissäästämislainsäädäntö, ja se on lakisääteinen työeläkevakuutus. 22 prosenttia palkasta menee siihen joka ainoa kuukausi, ja työntekijä maksaa itse noin 5 prosenttia, työnantaja 17 prosenttia. Jos tämä toimisi todella sillä tavoin, että ei olisi niin pieniä työeläkkeitä, ei olisi pätkätöitä, ei sairastumista, työttömyyttä tai jotain muuta vastaavaa tai sitten indeksi olisi sellainen, että se vastaisi sitä, mitä siihen on säästetty, niin ei olisi tällaista tarvetta siihen, mitä nyt ollaan tekemässä; pitäisi olla toinen järjestelmä, joka jonkun pitää myös maksaa, jotta tämä toinen järjestelmä olisi sitten jollain tavoin edes toimiva.

Tässä tuotiin esille — edustaja Karjula, joka poistui, toi — että eläkeläiset ovat hyvillään, kun tulee uusia sijoitusmuotoja. En minä ainakaan ole hirveästi tavannut eläkeläisiä, joilla on niin paljon rahaa, että he vaan miettivät sitä, mihinkähän sitä nyt voisi vielä sijoitella. Jäin kyllä täällä salissa kaipaamaan — täällä nyt ei keskustalaisia enää olekaan — tätä robinhoodia, joka viime viikonvaihteessa esiintyi ja sanoi, että nyt pitää rikkailta ottaa ja antaa köyhille. Missä on tämä alkiolainen ... (Ed. Kallis: Tässä otetaan kyllä rikkailta, rikkaita huijataan!) — Sekin voi olla kyllä niin, että tämä onkin tällainen erikoinen robinhood, jota ei ole vielä nähtykään. — Joka tapauksessa lähtökohdanhan pitäisi olla se, että myös näiden pienten työeläkeläisten asema tulisi hoidetuksi. Tällä lainsäädännöllä se ei tule.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä keskustan viime viikonvaihteessa esiintynyt robinhood tässä ed. Rantakankaan puheenvuorossa oli muuttunut Nottinghamin paksuksi seriffiksi, joka köyhiä ennen muinoin piiskasi ja kuritti. Jos nyt kirkkain otsin väitetään, että 1 000 euron eläkesäästöistä ja 100 000 euron eläkesäästöistä hyöty on sama, kun prosentti on sama, niin joku ymmärrys pettää pahemman kerran. Toivottavasti tämä nyt ei ole sitä keskustan uutta politiikkaa, jolla kokoomusta pannaan kuriin.

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty oikein hyviä puheenvuoroja, esimerkiksi ed. Kallis tässä aiemmin — yhdyn niihin lämpimästi — tästä lainsäädännöstä. Se, mikä minua tässä erityisesti huolestuttaa, on suomalaisen työeläkejärjestelmän asema. Se ei ole tietenkään välittömästi uhattuna, koska sitä ei olla nyt purkamassa. Tähän tuodaan vaan nyt tämmöinen parempi mahdollisuus niille, joilla on varaa hankkia parempia eläkkeitä. Sitä ei tuoda kaikille, koska kaikilla ei tietenkään ole tähän varaa. Mutta ongelma on siinä, että vaikka me yhteisesti ilmoitamme puolustavamme ja kannattavamme suomalaista työeläkejärjestelmää, joka on hyvä järjestelmä niine heikkouksineenkin, jotka siellä on ja jotka pitäisi korjata taitetusta indeksistä lähtien, niin kun me tuomme koko ajan ikään kuin tämmöisiä kilpailevia elementtejä tähän rinnalle, niin pikkuhiljaa ne nakertavat myöskin sitä luottamuksen pohjaa, joka suomalaisella työeläkejärjestelmällä on, joka on sille ominaista ja joka on turvannut muun muassa sen, että se ei ole joutunut EU:n vakuutusdirektiivin piiriin vaan se on saatu pidettyä siitä erillään. Mutta kehitys kehittyy, ja pelkään pahoin, että tällä tiellä ei hyvää seuraa suomalaiselle työeläkejärjestelmälle eikä muullekaan lakisääteiselle julkiselle järjestelmälle, siitä ei hyvää seuraa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! En minä pelkää, että valtion talous tästä kärsisi. Se, mitä nyt saadaan vähentää, kyllä tulee aikanaan takaisin korkoineen silloin, kun tämä vakuutuksen ottaja tai pitkäaikaissäästäjä alkaa nostaa niitä rahoja. Kyllä se suurin hyötyjä joka tapauksessa on juuri nämä pankit ja vakuutusyhtiöt. Ja kun olen jonkin verran katsonut, ketkä tänä päivänä sijoittavat vapaaehtoisvakuutuksiin, niin kyseessä on aika usein nainen, keskituloinen tai pientuloinen nainen. Minä tiedän tästä talosta yhden henkilön, joka joka kuukausi panee 50 euroa vakuutukseen, ja keskusteluissa hänen kanssaan olen kyllä huomannut, että hän on jonkin verran pettynyt, että tämmöiseen on mennyt. Mutta niitä tehokkaita myyjiä on niin paljon ja annetaan ehkä vähän liian suuria lupauksia. Luulen että kun tämä laki tulee voimaan, niin alkaa kyllä valtava markkinointi, ja siihen ikävä kyllä monet lankeavat.