Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin näistä huomaa, lakivaliokunnan työ on elämän makuista. Meillä puhutaan parisuhteista ja puhutaan silloin, kun menee hyvin parisuhteessa, ja silloin, kun menee huonosti parisuhteessa, ja todella päästään siihen, että pohditaan, mikä on muodollisesti oikein ja mikä tuntuu oikealta jnp. Tässä on taas sellainen todella tärkeä asia.

Tällä hetkellä lievä pahoinpitely on nykyisin lähtökohtaisesti asianomistajarikos. Virallinen syyttäjä saa siten nostaa lievästä pahoinpitelystä syytteen pääsääntöisesti vain asianomistajan vaatimuksesta. Poliisi ei myöskään aloita esitutkintaa, jollei asianomistaja esitä rangaistusvaatimusta.

Nyt on siis pohdittu sitä, onko sellaisia tapauksia, joissa tämä ei ole oikea tapa lähestyä lievää pahoinpitelyä, ja on tullut esiin, että juuri lähisuhteessa ja alaikäiseen kohdistuvassa ja työtä suorittavaan ihmiseen kohdistuvassa lievässä väkivallassa, pahoinpitelyssä, tämä on erilainen tilanne kuin mitä yleensä katsotaan ihmisten välisissä suhteissa olevan.

Esityksessä on kyse lievän pahoinpitelyn muuttamisesta virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun se kohdistuu alaikäiseen, läheiseen tai henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi. Näissä tapauksissa rikoksen esitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuinkäsittely eivät jatkossa ole riippuvaisia asianomistajan tahdosta.

Lakivaliokunta kannattaa esitystä ja on antanut siitä yksimielisen mietinnön.

Kun lievä pahoinpitely kohdistuu läheiseen, alaikäiseen tai henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi, tekoon liittyy erityispiirteitä, jotka tekevät rikoksen erityisen moitittavaksi.

Läheissuhdeväkivalta on väkivaltaa, joka kohdistuu parisuhdekumppaniin, lapseen, vanhempaan, sukulaiseen tai muuhun läheiseen. Ehkä heti tulee mieleen tilanne, että kun vanhan sukulaisen eläke tulee tilille, niin voi olla, että joku nuorempi sukulainen aina tulee hänen luokseen ja lievällä pahoinpitelyllä vaatii ne rahat itselleen. Tämmöiseenkin tämä nyt siis liittyy, mikä on valitettavan tavallista Suomen yhteiskunnassa.

Läheissuhdeväkivallassa uhri on usein haavoittuva ja tekijästä jollain tapaa riippuvaisessa asemassa. Syyteoikeutta koskeva muutos parantaakin uhrin asemaa ja on vahva signaali siitä, ettei lieväkään väkivalta lähisuhteessa ole hyväksyttävää. Lisäksi muutos parantaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua lähisuhdeväkivaltaan. Varmaan voin kuvitella, että poliisille tulee mieleen joskus, että tekisi niin mieli tätä asiaa viedä eteenpäin, mutta tämä osapuoli jostain syystä vaikenee eikä halua puhua asiasta, vaikka ehkä sen uhrin silmistäkin näkee, että hän haluaisi, mutta hän ei vaan jostain syystä pysty sitä tekemään. Nyt se poliisi voi asiaa heti siinä paikan päällä ruveta tutkimaan ja viemään eteenpäin. Voin kuvitella, että monen myös siinä tilanteessa olevan elämää helpottaa se, että hän kokee voivansa auttaa ihmistä.

Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva lievä pahoinpitely on jo nykyisin virallisen syytteen alainen. Nyt ikäraja nostetaan alle 18-vuotiaaseen. Tämä on perusteltua, koska myös 15—17-vuotiaat ovat erityisen suojelun tarpeessa.

Koska suurin osa nuoriin kohdistuvasta väkivallasta on toisten nuorten tekemää ja nuorten välisiä riitatilanteita esiintyy erityisesti kouluissa ja oppilaitoksissa, lakivaliokunta on avannut tätä puolta mietinnössään.

Lakivaliokunta korostaakin, ettei syyteoikeuden muutoksilla ole tarkoitus tuoda muutosta niihin käytäntöihin, joita oppilaiden välisissä riitatilanteissa kouluissa ja oppilaitoksissa nykyisin käytetään. Koulujen sovinnolliset ja kurinpidolliset keinot ovat siten rikosoikeudellisiin keinoihin nähden jatkossakin ensisijaisia. Sama koskee myös tilannetta, jossa oppilas pahoinpitelee lievästi opettajaansa. Alun perin varmaan ei ollut koulumaailma ajatuksissa, kun tätä tehtiin, vaan enemmänkin ylipäätään yhteiskunnassa lievä väkivalta, joka kohdistuu alaikäisiin, mutta vaan tässä käsittelyssä tuli esiin, että koulumaailmaa se koskettaa myös tällä tavalla, ja siksi siihen erityisesti paneuduttiin.

Työpaikkaväkivallan kokemukset ovat viime aikoina lisääntyneet. Työssä esiintyvä väkivalta ja sen uhka ovatkin työhön liittyvä terveys- ja turvallisuusriski. Työpaikkaväkivallan erityispiirre on se, ettei uhri pääse tilannetta pakoon. Kun väkivalta liittyy työhön, rangaistusvaatimuksen esittämistä ei ole kohtuullista jättää riippumaan työntekijästä. Syyteoikeutta koskeva muutos parantaakin uhrin asemaa kaikissa työ- ja virkatehtävissä yleisesti.

Lakivaliokunta on mietinnössään rajannut muutoksen työpaikkaväkivallan tyyppitilanteeseen, jossa rikoksentekijä on työyhteisön ulkopuolinen henkilö kuten asiakas, vierailija tai muu näihin rinnastettava henkilö. Muutosta tulee seurata ja tarvittaessa voidaan arvioida sitä, onko syyteoikeutta koskeville muutoksille tarvetta myös työpaikan henkilöstön välisissä riitatilanteissa. Tästä keskusteltiin erittäin paljon myös ministerin kanssa, mutta valiokunta itse ei halunnut laajentaa tähän pykälää.

Voimavarat on turvattava, jotta muutos voidaan toteuttaa myös käytännössä. Syyteoikeutta koskeva muutos tuo rangaistusjärjestelmän piiriin merkittävän määrän sellaisia tapauksia, jotka eivät aiemmin ole sinne tulleet. Jotta tämä tärkeä muutos voidaan toteuttaa, on poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten resursseista huolehdittava. Etenkin poliisien rahoista tuli erittäin paljon keskustelua.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Rikoslain 21 luvun 16 § muuttamisessa esitetään, että lievä pahoinpitely tulisi virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi silloin, kun teko kohdistuu alaikäiseen tai läheiseen henkilöön. Myös henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi kohdistettu lievä pahoinpitely tulisi virallisen syytteen alaiseksi. Virallisen syytteen alaisuus merkitsee sitä, että kun rikos tulee poliisin tietoon, siitä kirjataan rikosilmoitus ja teko otetaan tutkittavaksi asianomistajan tahdonilmaisusta riippumatta siinä vaiheessa.

Lainmuutoksella annetaan vahva viesti siitä, että pahoinpitely lievimmässäkään muodossa ei ole millään lailla hyväksyttävää. Tämä on tärkeä viesti erityisesti lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi. Tosin lähisuhteen määrittelemisen osalta esimerkiksi yhteistaloudessa asuminen tai muu rinnastettava läheisyys on vaikeasti toteen näytettävä niin kuin tuossa edellisessäkin asiassa, jota käsiteltiin. Silloin, kun pahoinpitely tapahtuu tuolla nakkijonossa ravintolaillan jälkeen, lähisuhteen ja yhteistaloudessa asumisen todistelu menee taas sinne kylpyhuoneen hyllylle ja hammasharjojen katsomiseen, kenen tavarat siellä taloudessa ovat.

Lapset ovat erityistä suojelua vaativa ryhmä, ja on perusteltua, että kaikki heihin kohdistuva väkivalta on virallisen syytteen alaista. Tämä laajennus koskee nyt 15—17-vuotiaita lapsia. Lakivaliokunnassa pohdittiin tarkasti kouluissa esimerkiksi välitunneilla tapahtuvia oppilaiden välisiä tönimisiä ja nahisteluja, jotka täyttävät lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Käytiin läpi opettajien velvollisuuksia lastensuojelulain perusteella ilmoittaa rikoksesta, joka kohdistuu alaikäiseen, ja koulun kasvatuksellisten menetelmien ja sovittelun sekä kurinpitomenetelmien suhdetta virallisen syytteen alaiseen rikokseen. Se pohdinta oli tarpeen.

Mietintöön on nyt selvästi kirjattu, että esityksen tarkoituksena ei ole ohittaa koulun puuttumis- ja selvittelymenettelyjä. Koulun omat puuttumismenetelmät ja kasvatuskeskustelut ovat ensisijaisia. Lain hengen mukaan koulussa tapahtuneet lievät pahoinpitelyt ohjataan koulun toimesta viralliseen esitutkintaan silloin, kun koulun omat puuttumiskeinot eivät ole riittäviä.

Arvoisa puhemies! Lainsäädännön muutoksella on aina taloudellisia vaikutuksia, niin on tälläkin. Asiantuntijat ovat arvioineet, että nyt tehtävällä lainmuutoksella poliisin kirjaamien väkivaltarikosten rikosilmoitusten määrä lisääntyy noin 7 000—10 000 pahoinpitelyllä vuodessa. Jokaisen rikosilmoituksen kirjaaminen ja rikoksen tutkiminen vaatii lisää työtä ja lisää rahaa. Hallituksen esityksessä ensi vuoden talousarvioksi on tämän uudistuksen lisäresurssitarpeet otettu huomioon tuomioistuinten ja syyttäjien osalta, mutta poliisihallinnon lisäkustannuksia ei ole huomioitu.

Tarkkoja kustannusvaikutuksia on vaikea ennakoida, mutta Poliisihallituksen ja sisäasiainministeriön poliisiosaston laskelmien mukaan tämän lainmuutoksen lievien pahoinpitelyjen saattaminen virallisen syytteen alaiseksi aiheuttaa sisäasiainministeriölle noin 5,5 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain. Valtiovarainvaliokunnan on otettava kustannuslisäys huomioon parhaillaan käsittelyssä olevassa vuoden 2011 budjetissa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi rikoslain 21 luvun 16 §:n muuttamiseksi on tarpeellinen ja odotettu, mutta se täytyy sanoa, että valiokuntakäsittelyn aikana tämä oli joiltain osin aika vaikeasti hahmoteltava kokonaisuus. Esityksessä on erotettavissa neljä erillistä varsin paljon toisistaan eroavaa kokonaisuutta: kodeissa tapahtuva lähisuhdeväkivalta, työpaikkojen väkivalta, alaikäiseen kohdistunut väkivalta ja koulujen väkivalta ovat luonteeltaan aivan erilaisia, siksi niin vaikeasti yhdistettävissä saman otsikon alle.

Lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta esitetään muutettavaksi niin, että alaikäiseen ja läheiseen samoin kuin työntekijään hänen työtehtäviensä vuoksi kohdistetut lievät pahoinpitelyt olisivat virallisen syytteen alaisia. Kehityssuunta on mielestäni oikea, sillä käsittelemme varsin vakavaa asiaa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähisuhde- ja perheväkivalta varsin yleinen ja vakava ongelma. Lähisuhdeväkivallan yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka tarkoittaa avioliitossa, avoliitossa, seurustelusuhteessa tai muussa vastaavassa suhteessa tapahtuvaa väkivaltaa. Erityisen vakavaa tämä piiloväkivallan muoto on lapsille. Väkivallan näkeminen ja väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen voi aiheuttaa vakavia seuraamuksia lapsen mielenterveydelle. Lapset, joilla on usein vuosien kokemukset väkivallasta kotona, ovat varsin alttiita perimään toimintamallin, joka tukee lähisuhdeväkivaltaa. Varhaisen puuttumisen malli toimii siksi varsin hyvin näissä tapauksissa.

Työpaikoilla lievä pahoinpitely säädetään virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun henkilöön kohdistuu lievää pahoinpitelyä hänen työtehtäviensä vuoksi. Näin hänet rinnastetaan julkista valtaa käyttäviin henkilöihin. Tämä on erittäin merkittävä lisäys palvelualojen, terveydenhuollon, sosiaalihuollon, kuljetus- sekä kaupan alan työntekijöille. Näillä aloilla on usein sellaisia tilanteita, joista ei pääse tai ei ole mahdollista lähteä pakoon väkivallan uhkaa. Työpaikoilla työntekijöiden väliset riitatilanteet jäävät nyt lain soveltamisalan ulkopuolelle. Nämä tilanteet katsotaan pystyttävän hoitamaan tämänhetkisillä työpaikkojen tukijärjestelmillä, kuten työterveydenhuollon ja luottamusmiesjärjestelmän ja tämän kaltaisten järjestelmien avulla.

Alaikäiseen kohdistuvan lievän väkivallan muuttamisessa yleisen syytteen alaiseksi alaikärajaa nostetaan 15 ikävuodesta 18 ikävuoteen. Ikärajan nosto on tarpeellinen, sillä myös 15—17-vuotiaat ovat suojelun tarpeessa. Muutos tukee samalla YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen toteutumista Suomessa. Alaikärajan nostamisella ei kuitenkaan olla muuttamassa koulujen niitä käytäntöjä, joita näinä päivinä noudatetaan jo kouluissa. Vain niissä tapauksissa, joissa koulun omat toimet eivät enää riitä, on tarkoitus turvautua mahdollisesti rikosoikeudellisiin keinoihin asioiden hoitamiseksi.

Nämä kaikki syyteoikeuden laajennukset ovat yhteiskunnassamme tarpeellisia, toivottavasti myös turvallisuudentunnetta lisääviä toimenpiteitä. Jotta esityksen tarkoitus tulee toteutumaan, tulee meidän seurata, että asioiden hoitamisessa tarvittavat resurssit ovat riittävät. On arvioitu, että yksistään lähisuhdeväkivallan lievien pahoinpitelyiden muuttaminen yleisen syytteen alaiseksi tuo poliisille 5 000 uutta esitutkintaa vuodessa.

Haluan painottaa vielä lopuksi, että tehdyt lainmuutokset ovat hyvin aikaamme seuraavia ja varmasti myös monissa kodeissa odotettuja muutoksia. Tehtyjä muutoksia on nyt helppo kannattaa ja tukea.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki väkivalta parisuhteessa on tuomittavaa. Henkinen, fyysinen, lapsiin kohdistuva väkivalta tai väkivallanteon näkeminen ovat todellinen perhetason ilmiö, johon yhteiskunnan on puututtava ja vakavasti. Poliisin suorittamia hälytystehtäviä, jotka on luokiteltu perheväkivallaksi, oli viime vuonna yhteensä lähes 20 000 kappaletta. Rikosilmoituksiksi niistä päätyi 3 700 tapausta. Kuinkahan moni väkivallanteko perheissä jäi huomiotta?

Nyt käsittelyssä oleva laki puuttuu lähisuhdeväkivaltaan. Muutokset rikoslakiin ovat kannatettavia. Alaikäiseen ja läheiseen tai työntekijään kohdistuvat lievät pahoinpitelyt olisivat tulevaisuudessa virallisen syytteen alaisia. Asian eteenpäinmeno ei siis riipu enää asianomistajasta. Varhainen puuttuminen, uhrin oikeuksien toteutuminen, väkivallan kierteen katkaiseminen ja lasten aseman huomioiminen ovat lain uudistamisen keskeiset tavoitteet. Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva pahoinpitely on jo nykyisin virallisen syytteen alainen. Nyt esitetään, että ikäraja nostetaan alle 18 vuoteen.

Valiokunnan käsittelyssä pureuduimme siis monipuolisesti tähän lähisuhdeväkivaltaan, kotona tapahtuvaan, työpaikalla tapahtuvaan ja myöskin oppilaitoksissa tapahtuvaan.

Muutama sana oppilaitoksista: Oppilaitoksissa tapahtuvaa väkivaltaa voi esiintyä siis oppilaan ja opettajan välillä tai oppilaiden kesken tai tietysti opettajienkin välillä. Ensisijaisina keinoina kuitenkin valiokunta näki koulujen ja oppilaitosten nykyiset käytännöt ja halusi painottaa sitä, että riitatilanteiden ratkaisemisessa ne ovat rikosoikeudellisiin keinoihin nähden ensisijaisia ja kannatettavia. Opetustoimen lainsäädännössä on useita turvalliseen opiskeluympäristöön ja kurinpitoon liittyviä säännöksiä jo nyt, ja niitä tulee edelleenkin noudattaa. Koulujen oma kasvatuksellinen näkökulma näihin riitatilanteisiin ja niiden selvittämiseen on tärkeä.

Pelkkä poliisivallan esitutkinnan käynnistyminen ja viralliset syytteet eivät katkaise lähisuhdeväkivaltaa, valitettavasti. Asiantuntijoiden väitteet arjen raadollisuudesta ovat erittäin musertavia. Vanhempien välinen väkivalta lisää todennäköisyyttä lapsiin kohdistuvaan kuritusväkivaltaan. Lapsiin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin aikuisiin. Lapsiin ja miehiin kohdistuva lievä väkivalta jää suurelta osin piilorikollisuudeksi. Nyt annetaan viranomaisille mahdollisuuksia puuttua lähisuhdeväkivaltaan entistä paremmin.

Olen erityisen huolissani lasten asemasta kodin sisällä tapahtuvien väkivallantekojen yhteydessä. Perheväkivallan kokeminen ja näkeminen ovat kaikenikäisiä lapsia vahingoittavia. Jo aivan pieni vauva aistii väkivallan ja pelon ilmapiirin. Siksi avainasemassa ovat vanhemmat itse. Vanhemmat tarvitsevat tukea omiin ongelmiinsa, olipa ongelmana sitten päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, uupumus tai muu fyysinen rasitus. Kannatan lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuuden lisäämistä, jolla tuettaisiin kotikasvatusta ja neuvoja vanhemmille ja ehkäistäisiin näiden ristiriitatilanteiden syntymistä kodin sisällä.

On arvioitu, että lainmuutos toisi noin 5 000 uutta lähisuhdeväkivaltatapausta rangaistusjärjestelmän piiriin. Poliisille ja muille viranomaisille on taattava riittävät resurssit ja koulutusta tärkeän tehtävän hoitamiseksi, kuten edellä ed. Jokinen kuvaili. Uhri ja tekijä tarvitsevat molemmat yhteiskunnan apua ja erilaisia tukitoimenpiteitä. Tämä laki on erittäin vahva signaali lievänkin väkivallan nollatoleranssista. Väkivalta lähisuhteissa ei ole hyväksyttävää, eikä se ole osapuolten yksityisasia tästä eteenpäin.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on yksi tämän eduskunnan parhaimmista uusista lakiesityksistä, sillä minusta me voimme onnitella itseämme siitä, että me olemme puuttuneet niin tärkeään asiaan kuin perhe- ja parisuhdeväkivaltaan.

Olen itse saanut olla Euroopan neuvoston komiteassa, jossa käsitellään näitä asioita, ja Suomi tunnetaan valitettavasti Euroopassa vielä aikamoisena mustana pilkkuna juuri perhe- ja lähisuhdeväkivallan suhteen. Olen siis ollut mielissäni, kun olen saanut viimeisessä kokouksessa kertoa muille eurooppalaisille, että me olemme edistyneet pitkin harppauksin täällä ja olemme nyt tehneet lainsäädäntöä, jossa sitten siirrämme tämän perhe-, parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan tarkemman sääntelyn piiriin.

Nyt siis lievän pahoinpitelyn syyteoikeus muuttuu niin, että alaikäiseen ja läheiseen kohdistuvat lievät pahoinpitelyt tulevat yleisen syytteen alaisiksi. Laki tulee koskemaan myös sellaisia tilanteita, joissa henkilöstö tai henkilökunta joutuu työtehtävänsä vuoksi lievän pahoinpitelyn kohteeksi. Ne on erittäin hyvä ottaa mukaan tähän lakiin, sillä eri työntekijöiden välisestä palvelussuhteesta tai työtehtävästä ei tulisi saada eriarvoista kohtelua lain syyteoikeuden suhteen. Olen myös erittäin tyytyväinen siitä, että suojelun piiriin tulevat 15—17-vuotiaat alaikäiset lapset.

Arvoisa puhemies! Tässä valiokuntakäsittelyssä pohdimme, emme vain kouluissa tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa, vaan myös pohdimme työpaikalla tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa tarkemmin. Nimittäin valiokunnan kuulemisessa jouduimme myös pohtimaan sitä, löytyykö perusteita sille, että työtoverin tai työnantajan syyllistyminen pahoinpitelyyn olisi vähemmän moitittavaa kuin työyhteisön ulkopuolisen tekijän toiminta, sillä emmehän me voi hyväksyä sitä, että työpaikoilla voitaisiin tehdä väkivallantekoja tai kaikkia työntekijöitä ei pidettäisikään samanlaisessa suojelun piirissä riippuen palvelussuhteen oikeudellisesta luonteesta. Mutta luottamukseni siihen on suuri, että tämä viesti, jota valiokunnassa pitkään käsiteltiin, tulee myös myöhemmin sitten ministeriön pohdittavaksi, miten tässä asiassa edetään. Toki tälläkin hetkellä, niin kuin tiedämme, väkivallanteot tulevat rangaistaviksi.

Arvoisa puhemies! Olen siis tyytyväinen siihen, että me olemme lähteneet nyt nollatoleranssin linjalle. Perhe- ja parisuhdeväkivaltaa ei ole valitettavasti aikaisemmin huomioitu tarpeeksi rikoslainsäädännössä, vaikka olemmekin jo pitkällä aikavälillä kehittäneet merkittävästi parisuhdeväkivallan uhrin asemaa.

Myös kansainväliset sopimukset velvoittavat ja ovat jo velvoittaneet Suomea pitkään kehittämään perheväkivallan ja tällaisen sukupuolittuneen väkivallan erikoislainsäädäntöä. Olemme siis mukana siinä pitkässä linjassa, jota tapahtuu Pohjoismaissa ja Euroopan maissa tämän ongelman kitkemiseksi tästä päivästä.

Arvoisa puhemies! On myös tärkeää, että poikkihallinnollisesti asioihin nyt palataan, ja olen myös mielissäni siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt poikkihallinnollisen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman. Se omalta osaltaan tukee sitä, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennetään puuttumalla väkivaltaan jo ennakoivasti ja erityisesti asenteiden ja käyttäytymismallien pohjalta.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on nostettu esiin myös resurssit. Koska olen pitänyt ongelmaa niin merkittävänä, että siihen pitää puuttua, jatkossakin on tärkeää muistaa, että me varaamme riittävät resurssit sille, että tästä laista tulee todellisuutta myös sitten tulevaisuudessa. Arviomme mukaan jopa 5 000 tapausta voisi tulla yleisen syytteen piiriin, ja se vaatii tietenkin myös sitten riittäviä resursseja ja koulutusta tämän lain todelliseksi toteutumiseksi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Viime maaliskuussa puhemiehelle luovutettiin yhteensä 122:n, itse asiassa seitsemää kahdeksasta eduskuntapuolueesta edustavan, kansanedustajan, europarlamentaarikon ja valtioneuvoston jäsenen allekirjoittama väkivallan vastainen julistus, jossa vaadittiin, että kaikki väkivaltarikokset ovat virallisen syytteen alaisia, että väkivallan uhreille suunnatut kunnalliset auttamispalvelut kirjataan lakiin, että väkivaltaa ei sovitella, että turvakotipalvelujen määrä nostetaan kansainvälisten vaatimusten tasolle ja että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toimintaohjelman toteuttamiseen varataan riittävästi määrärahoja.

Tämä lakiesitys on oikea askel oikeaan suuntaan. Toive on, että jatkossa vastaavaa kehitystä tapahtuu myös seksuaalirikollisuuden ja seksuaaliväkivallan osalta. Väkivalta on aina ihmisoikeusloukkaus, mutta kun kyse on pari- tai lähisuhteesta, kyse on myös alistamisesta, kyse on tilanteesta, jossa heikompi osapuoli ei uskalla pyytää apua eikä myöskään uskalla nostaa syytettä väkivallantekijää kohtaan. On kuitenkin tärkeätä, että väkivallan kierre katkaistaan mahdollisimman nopeasti, sillä tutkimusten mukaan pitkään jatkunut kohtuullisen lieväkin väkivalta johtaa helposti vakavampaan väkivaltaan ja useimmiten jopa kuolemaan asti. Vuosittain Suomessa parisuhdeväkivallan uhreina kuolee kolmisenkymmentä naista, mikä mielestäni suhteutettuna kansakuntamme määrään on suorastaan hälyttävä luku.

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että valiokunta yksimielisesti signaloi tämän lain tarpeellisuutta. Toivon kuitenkin, että vähintään yhtä vakaasti koko eduskunta signaloisi sen puolesta, että tämä hieno naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimenpideohjelma 66 loistavan toimenpide-ehdotuksen mukaisesti myös resursoitaisiin. Mielestäni on naurettavaa, että hallitus päätyi siihen ajatukseen, että nämä 66 toimenpidettä pystyttäisiin toteuttamaan nollabudjetilla eli käytännössä nykyisen budjetin sisällä. Ei ole käytännössä mahdollista perustaa yhtäkään niistä kahdeksasta raiskauskriisikeskuksesta ilman, että siihen myös osoitetaan rahaa. Toivon, että kun hallituspuolueet jakavat tänäkin vuonna joululahjarahojansa, niin tämä toimenpideohjelma olisi yksi niistä kohteista.

Toivon myös, arvoisa puhemies, että tämä lainsäädäntö on signaali kansalaisvelvollisuuksiamme kohtaan. Joitakin vuosia sitten kuljin yli kuukauden verran silmä mustana aivan reilusti törmättyäni auton oveen. Tuon kuukauden aikana kiersin ympäri Suomea puhumassa muun muassa väkivallan vastaisissa tilaisuuksissa. Niistä tuhansista, ehkä kymmenistätuhansista, tuon kuukauden aikana tapaamistani ihmisistä vain yksi kävi kysymässä minulta, mitä minulle oli tapahtunut. Toivon, että nyt kun tätä lainsäädäntöä on sorvattu siihen malliin, että pelkästään uhri ei ole velvollinen pitämään omista oikeuksistaan kiinni, niin jatkossa yhä useampi suomalainen uskaltaa kysyä siltä naapurin muijalta, naapurin lapselta tai naapurin mieheltä, miksi sinun silmäsi on toistuvasti mustana.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa jo paljon kiitoksia yksimieliselle valiokunnalle. Te teitte hyvää työtä, ja niin kuin muutamista puheenvuoroista näkyikin, siinä matkan varrella oli vähän vielä semmoista selvittämistäkin siinä, että me todellakin käymme nyt monenlaisten väkivallan tyyppien kimppuun, joista varmasti lähisuhdeväkivalta on merkittävin luvultaan. Mutta pakko sanoa, että kyllä koen, että yksi pitkäaikainen tavoitteeni on nyt menossa läpi, kun voin tästä eteenpäin katsoa sairaanhoidonopettajaäitiäni silmiin ja sanoa, että työpaikan lievä pahoinpitely on yleisen syytteen alainen. Hän on koko ikänsä sairaanhoitajien ja perushoitajien opettajana ja alalla työskennelleenä sitä valittanut, että on kohtuutonta esimerkiksi hoivatyössä olevalle, yöpäivystyksessä olevalle hoitajalle, että hänen pitäisi työsuhteessa, suhteessa potilaaseen, tehdä se päätös, viedäänkö asiaa eteenpäin, kun häntä, raskasta työtä tekevää, pahoinpidellään työpaikalla. Tämän takia todella paljon kiitoksia!

Ed. Sirnö muun muassa mainitsi koko laajan ohjelman lähisuhdeväkivallasta, ja monet teistä puhuivat viisaita resursseista. Ainakin oikeusministeriön osalta resurssit on nyt turvattu tässä ja nyt, mutta on totta, että se ei saa jäädä tähän, eikä se vielä yksin tietenkään auta, että nyt oikeusministeriön osalta rahoitus on kunnossa.

On myös toinen asia, jossa rahoitus on kunnossa: nimittäin nyt samaan aikaan, kun tämä laki astuu voimaan, aloitetaan myös neljällä paikkakunnalla sellainen pilottiprojekti, että kun siitä lähisuhdeväkivaltatilanteesta menee hälytys, niin sinne tulee myös riskiarviointi siitä, kuinka väkivalta saattaa eskaloitua eteenpäin. Täällä on ainakin ed. Sirnö viime vaalikaudelta. Lakivaliokunnasta me kävimme Kanadassa tutustumassa tähän metodiin. Se on Walesissa toiminut erittäin hyvin, ja uusimmat, aivan uskomattomat, tulokset ovat tulleet Espanjasta, jossa tällä väkivallan eskaloitumisriskin arvioinnilla, joka tehdään siinä hälytyksen yhteydessä, on tunnistettu ne kaikista suurimmassa vaarassa olevat, ne tilanteet, missä seuraava lyönti onkin jo huomattavasti hurjempi lyönti — juuri se ilmiö, mistä ed. Sirnö kertoi. On annettu moniammatillista apua siihen perheeseen ja tarvittaessa autettu sitten eroon siitä väkivaltatilanteesta. Tulokset ovat olleet niinkin kovia, että sekä Walesissa että Espanjan niissä maakunnissa, joissa tätä ohjelmaa on käytetty, kotihälytykset ja myös poliisin tietoon tulleet lähisuhdeväkivaltaluvut ovat romahtaneet jopa 30:llä, lähes 40 prosentilla. Kanada on käyttänyt tätä koko maassa jo pitkään, ja nyt me voimme siis yhdessä tämän lain kanssa aloittaa neljällä paikkakunnalla pilotoinnin. Kun uskon, että se onnistuu, niin sitten se kysymys on juuri se resurssikysymys, että se voidaan laajentaa onnistuneen pilotoinnin jälkeen koko maahan.

Aivan samankaltainen asia liittyy työpaikkaväkivaltaan. Tämä lakiuudistus on tärkeä, mutta on myös erittäin tärkeää muun muassa se, mitä Palvelualojen ammattiliitto ja myös työnantajat ovat tuoneet esille. Meillä on erittäin vastuullisia työnantajia, jotka ovat viime aikoina heränneet siihen, että vaikka meillä Suomessa yleisesti kuitenkin väkivaltaluvut näyttävät nyt helpottuvan — meillä monissa tilanteissa väkivaltarikollisuus on laskussa — yksi rikollisuuden laji, missä se ei ole laskussa, on työpaikkaväkivalta. Nyt on tärkeää paitsi se, että tämä lakiuudistus menee läpi — niin kuin nyt rohkenen uskoa, kun olette olleet yksimielisiä — myös se, että toteutetaan nämä ammattijärjestöjen, sekä työnantajien että työntekijöiden, yhteiset ohjelmat siitä, miten vähennetään yksin työskentelyä, ja jos joskus yksin työskennellään ja varsinkin yöllä, silloin näiden turvajärjestelmien pitää olla aivan eri tasolla kuin nykyään. Tämä ihmiskunta pystyy lähettämään raketin kuuhun — ei voi olla oikeasti niin, etteikö silloin, jos päädytään siihen, että joku tekee illalla tai yöllä yksin jossain töitä, hänen työturvallisuutensa ole turvattu muun muassa erilaisilla teknisillä järjestelmillä, hälytysjärjestelmillä, jos on siis pakko päätyä siihen, että ei ole työparia rinnalla.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Esitys on hyvä, ja hieman tuossa hymyilytti, kun kuunteli ed. Kiurun puheenvuoroa, kuinka hän puhui koko ajan me-muodossa, kuinka me nyt teemme tätä. Näyttää siltä, että kun ministeri Brax tekee erinomaisen esityksen, se kääntyy myös opposition suussa me-muotoon, mutta kun joltain muulta ministeriltä tulee teidän mielestänne ei niin hyvä esitys, niin sitä kyllä sitten moititaan monin sanoin ja sanotaan, että miksi te teette näin. Ehkä tästäkin nyt kiitos kuitenkin kuuluu ennen muuta, ed. Kiuru, ministeri Braxille ja tälle hallitukselle, joka tämänkin asian on nyt eteenpäin viemässä.

Mutta toki on hienoa, että myös oppositio on tässä asiassa vahvasti yhtenä rintamana viemässä asiaa eteenpäin, sillä lähisuhdeväkivalta on erittäin vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja tähän kun lasketaan mukaan perheessä ja parisuhteessa ja lähisukulaisten kesken ja nyt myös työpaikalla tapahtuneet väkivaltatapaukset, puhutaan hyvinkin isosta joukosta. Sitä on lähes mahdoton laskea. Yritin tuossa selvitellä hivenen sitä, minkälaisista määristä puhutaan, ja arvioita kaikki ovat. Varmasti tämänkin jälkeen vielä hyvin paljon näistä vakavista ja surullisista tapauksista jää pimentoon.

Ehkä tässä keskustelussa aika paljon on edelleen puhuttu väkivallasta, jossa uhrina on nainen. Näin toki hyvin usein on, ja on oikein, että naista puolustetaan, mutta lähisuhdeväkivallassa erittäin isossa roolissa on myös lapsiin kohdistuva väkivalta mutta myös kasvavassa määrin miehiin kohdistuva väkivalta.

Jollain tavalla tätä lakiesitystä lukiessani nousi väistämättä mieleen Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen päivystäjän vastaus miehelle, joka soitti ja kertoi lähisuhdeväkivallasta. Tuo hätäkeskuspäivystäjä vastasi: "Otat sä naiselta pataan, niinkö?" Jotain se kertoo siitä suhtautumisesta, joka kuitenkin tänä päivänä vielä tämän tyyppiseen väkivaltaan on, ja se kertoo minun mielestäni hyvin paljon myös siitä, millä tavalla me miehet suhtaudumme siihen. Vaikenemme siitä usein, ja valitettavasti aika moni muukin lähisuhdeväkivallasta tänä päivänä vaikenee.

Minun mielestäni oli erittäin hyvä tämä kuvaus, jonka ed. Sirnö toi esille, että pitäisi rohkeammin itse kunkin uskaltaa kysyä ja puuttua näihin asioihin. Sekään ei aina kovin helppoa ole.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tässä vielä ymmärtääkseni joku puheenvuoro on varattuna. Jos ministeri paikalla on, ja onkin, haluaisin oikeastaan vielä nostaa esille sen, millä tavalla, arvoisa ministeri, voisimme puuttua myös henkiseen väkivaltaan eli henkiseen lähisuhdeväkivaltaan, joka on myös erittäin vakava osa suomalaista yhteiskuntaa: alistaminen, määräily, manipulointi. Tätä itse asiassa tapahtuu myös parisuhteissa suunnasta toiseen, ja tämä on sellainen kysymys, mitä on varmasti hyvin vaikea ratkaista ja lähestyäkin ja löytää siihen sellaisia keinoja, joilla voisimme siihen puuttua.

Vielä väistämättä yksi sellainen asia, joka nousi myös tuossa keskustelussa esille, on se, kun 1980-luvun jälkeen lapsien kurittaminen tuli kielletyksi. Tänä päivänä, kun nuorilta kysyy, onneksi aika moni voi jo vastata siihen, että ei ole joutunut kurituksen kohteeksi, remmin taikka vitsan kohteeksi, mikä oli kuitenkin vielä 1970- ja 1980-luvullakin aika monen lapsen arkipäivää. Siihen täytyy olla tyytyväinen. Siinä voidaan puhua jopa tietynlaisesta menestyskertomuksesta.

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä asia lopuksi on se, että tämä ulotetaan nyt myös työpaikalla tapahtuviin väkivaltatekoihin. Ministeri Brax tätä asiaa esitellessään silloin nosti esille sen, kun kaupat ovat nyt auki. Se on totta, että se luo tähän ehkä lisätarvetta, mutta ehkä tuollaisessa kauppatilanteessa sen asian prosessointi on helpompaa. Mutta tämä äsken ministerin esille tuoma hänen äitinsäkin esillä pitämä ongelma on sellainen, johon on huomattavasti vaikeampi puuttua ja joka tapahtuu sairaaloissa, ensiavussa, vastaanotoilla, lääkärin tai hoitajan luottamuksellisessa työsuhteessa, tai sitten — missä on myös hyvin yleistä, että on väkivaltaa — seurakunnissa, joissa papilla ja seurakuntalaisella on sellainen suhde, että papin on ehkä hyvinkin vaikea lähteä sitä asiaa eteenpäin viemään. Ja samanlaisena mainitsen itse, entisenä opettajana, koulut: millä tavalla opettajat voivat ja pystyvät siihen itse lähtemään, kun heillä on kuitenkin tietynlainen suhde näihin ihmisiin.

Mutta tästä laista kyllä ministeri Braxille on annettava 10+.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Äsken jäi sanomatta se tärkein, eli silloin, kun tämän lain käsittelyyn lähdettiin, alkuun itsekin ajattelin, että pitäisi pysyä aika tarkassa kohderyhmässä ja tuo soveltamisala ei saisi olla niin laaja. Mutta todellisuudessa, kun me perehdyimme enemmän ja enemmän tähän problematiikkaan, osoittautui, että vain näin laajalla soveltamisalalla me käytännössä voimme toteuttaa tämän lain niin kuin alun perin on ajateltu. Näissä puheenvuoroissa, joita nyt on käytetty tässä aikaisemmin, ehkä hiukan on niukempi näkökulma ja tämän soveltamisalan laajuus ei ole selkeästi hahmotettu. Myöskin tuo väkivallan termin käsittely on hiukan hakusessa, mutta minä olen itse tyytyväinen erityisesti siihen valiokunnan työskentelyyn, jossa on lähdetty samoille linjoille kuin esityksessä.

Mutta, arvoisa puhemies, pyysin tämän puheenvuoron vielä siksi, että nyt, kun ministeri on paikalla, tärkeää on kiinnittää huomiota ei vain resurssien riittävyyteen ja poliisien kouluttamiseen vaan siihen tärkeimpään, että jos käy niin, että tämä perheväkivalta, lähisuhdeväkivalta, äityy niin pahaksi, että henkilön, uhrin, on haettava lähestymiskieltoa, niin kyllä minusta aika on nyt kypsä myös sille pohdinnalle, pitäisikö meidän tuoda nämä lähestymiskiellon vakavimmat tapaukset pantarangaistuksen piiriin. Haluaisin kyllä vedota teihin, rouva ministeri, että te ottaisitte tämän asiaksenne. Se olisi oikea jatko tälle hyvälle työlle.

Aivan lopuksi totean ed. Heinoselle, että tässä juuri on se kerta kaikkiaan, että kun me täällä lakivaliokunnassa erityisesti oppositiosta olemme ajaneet sitä, että hallituspuolueet eivät kaataisi tätä näin hyvää lakia, niin kyllä minä pidän sitä erittäin merkittävänä, että voi sanoa "me"...

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Henkisestä väkivallasta ensin: Jos henkinen väkivalta on niin vakavaa, että uhri sairastuu siitä tai saa siitä vammoja, niin jo nykyinen väkivaltakriteeristö rikoslaissa kattaa henkisen väkivallan. Tämä on yllättävän huonosti tunnettu ja tiedetty. Mutta lakivaliokunta mielestäni aivan viisaasti velvoitti siinä kohtaa, kun hyväksyitte tämän pikamuutoksen siitä, että jatkossakin kotirauhaa voidaan rikkoa myös kännykällä, ponnella edellytitte, että muukin kaikki tämmöinen kiusaaminen ja häirintä erilaisilla teknisillä välineillä täytyy selvittää. Me olemme oikeusministeriössä päätyneet siihen, että se laajennetaan vielä siihen, että selvitetään myös muunlainen kiusaaminen ja henkinen väkivalta, koska tämä on nyt selvästikin aika paljon yhteiskuntaa puhuttava seikka. Tämä työ alkaa ensi keväänä.

Ed. Kiurun näkemyksiin on helppo yhtyä ja vielä sanoa siitä jalkapannasta, että näinhän on tehty koko ajan, olen myös sen täällä salissa sanonut: Kun nyt saamme ensin sen sinne vankiloihin ja kokemuksia sen tekniikan toimimisesta ja sen valvonnan käytännön asioista, niin sekä vaaralliset lapsikaappaustilanteet että nämä kaikista suurimman riskin lähisuhdeväkivaltatilanteet ja sitten vielä ne jatkuvasti näpistyksiä tekevät ovat ne kolme seikkaa, joihin palaamme heti, kun saamme kokemuksia riittävästi näistä valvotuista olosuhteista.