Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomi on useissa eri tutkimuksissa todettu kansainvälisesti aivan kaikkein kilpailukykyisimmäksi tai lähes parhaaksi kilpailukyvyltään kansainvälisesti ottaen.

Yritykset ovat menestyneet hyvin. Sitä osoittaa se, kuinka paljon suomalaiset yritykset ovat viime vuosina investoineet ulkomaille, ja myöskin se, kuinka paljon suomalaiset yritykset ovat maksaneet osinkoja omistajilleen. Viime vuonna suomalaiset yritykset maksoivat osinkoja 13 miljardia euroa. Nämä tulokset osoittavat sen, että Suomessa yritykset kannattavat ja yritykset menestyvät. Ja mihin tämä yritysten menestys pitkälti perustuu? Se perustuu suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan.

Suomessa sovitaan kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen välillä sopimuksia, ja näissä sopimuksissa toisena osapuolena on järjestäytynyt ammattiyhdistysliike. Viime aikoina on kuitenkin ollut lukuisia esimerkkejä siitä, että työnantaja on pyrkinyt eri tavoin murentamaan tätä sopimusyhteiskuntaa siitä huolimatta, että se vaatii entistä enemmän paikallista sopimista. Nämä murentamisyritykset näkyvät siinä, että työnantajat purkavat laittomasti työntekijöitten edustajien työsuhteita. Muun muassa Finnairin tytäryhtiö Finnair Cargo lehtitietojen mukaan purki työsuojeluvaltuutetun työsuhteen. Oikeudessa se todettiin laittomaksi ja Finnair Cargo tuomittiin maksamaan 90 000 euron vahingonkorvaukset ja 10 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka työsopimuksen purkaminen oli laiton, työntekijä menetti työpaikkansa.

Suurille yrityksille tämäntapaiset korvaukset eivät ole itse asiassa minkään arvoisia rahoja. Ne pystyvät koska hyvänsä, jos ne haluavat, purkamaan työsuhteen, maksavat vain rahalla. Ne hakevat siis rahalla oikeutta. Mielestäni tällainen toiminta murentaa koko suomalaisen sopimusyhteiskunnan selkärankaa.

Kenen kanssa työnantajat neuvottelevat, kun ne vaativat yhä enemmän paikallista sopimista, jos vastapuolella ei ole järjestäytynyttä ammattiyhdistysliikkeen edustajaa? Ovatko työnantajat valmiita neuvottelemaan jokaisen henkilön kanssa henkilökohtaisesti palkoista, työehdoista jnp.? Jos ei ole vastapuolta, ei ole työehtosopimusten yleissitovuutta, mutta ei ole myöskään työrauhavelvoitetta. Tämä mielestäni ilmeisesti työnantajilta unohtuu, kun ne tällaista toimintaa harjoittavat. Työnantajat ostavat työehtosopimuksella työrauhan. Se on yleisesti tunnustettu asia. Ja näistä paikallisista asioista neuvotellaan järjestäytyneitten, ammattiosastojen valitsemien luottamushenkilöitten kautta.

Herra puhemies! Tässä lakialoitteessa lähden siitä, että työnantaja ei voisi irtisanoa ammattiosaston valitsemaa pääluottamusmiestä ilman tämän ammattiosaston suostumusta tai työtuomioistuimen päätöstä, elikkä tätä ei voitaisi panna toimeen, ennen kuin tuomioistuimelta on lainvoimainen päätös, että työsuhteen irtisanomiseen tai purkamiseen on oikeus. Siis tässä ei puututa laillisiin irtisanomisiin tai purkamisiin vaan nimenomaan laittomiin ja laittomiksi todettuihin työsuhteiden purkamisiin ja irtisanomisiin. Lisäksi, jos työnantaja jättää noudattamatta tätä oikeuden päätöstä, jossa on todettu esimerkiksi työsuhteen purkaminen tai irtisanominen laittomaksi, niin työnantaja joutuisi kaksinkertaisen vahingonkorvausvelvollisuuden alaiseksi elikkä tämä 30 kuukauden enimmäismäärä voitaisiin korottaa 60 kuukauteen asti.

Tässä on vielä, vaikka tämä vahingonkorvausasia on tässä näinkin huomattava, syytä muistaa, että on lukuisia tapauksia, joissa pääluottamusmiehen työsuhde on purettu ja se on oikeudessa todettu laittomaksi ja tämän jälkeen tämän työntekijän, vaikka hän on ollut omassa työssään ammattityöntekijä, on ollut lähes mahdotonta saada Suomesta työtä. Suomessa väitetään, että Suomessa ei ole mustia listoja, mutta jotain kautta ne tiedot kulkevat ja pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun laitonkin työsuhteen purkaminen tai irtisanominen johtaa käytännössä työnsaantikieltoon Suomessa yksityisellä sektorilla, jos eivät jotkut muut häntä työllistä. Elikkä tässä on tämmöinen lisärangaistus vielä.

Minä edelleenkin haluan korostaa, että tämä suomalainen hyvinvointi on pitkälti rakennettu tämän sopimusyhteiskunnan avulla. Ja edelleenkin ihmettelen sitä, että työnantajat käyttävät tällaisia menetelmiä, jotka 30-luvulla olivat yleisiä, mutta minun mielestäni eivät 2000-luvulla enää voi tulla kysymykseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuoppa on tehnyt hyvän aloitteen, ja tässä voisi todeta sillä tavalla, jotta eikö tämän perusjuonen tässä, jos on laiton tapahtuma tapahtunut elikkä tässä tapauksessa laiton irtisanominen, pidä olla se, että palautetaan laillinen tila, että se laittomuus poistetaan? Sitähän ei poisteta rahalla, mikä tarkoittaa näissä kaikissa tapauksissa, ei pelkästään pääluottamusmiehen irtisanomisissa vaan yleisesti laittomissa irtisanomisissa, että ihmisen pitäisi saada työsuhde takaisin. Sitten kun me tiedämme kuitenkin sen muurin, mikä siinä edessä on, niin silloin ymmärtää tietysti tämän toisen osion tässä, että jos työnantaja ei millään suostu ottamaan takaisin, jos ovat henkilösuhteet niin pahoiksi menneet, niin sitten pitää joutua siitä maksamaan. Tällä hetkellä voi todeta sen, jotta se kynnys on liian matala.

Aikanaan siinäkin putiikissa, missä itse olin aika pitkään töissä ja satuin olemaan pääluottamusmiehenä, työnantaja totesi jossakin tilanteessa, jotta hän heittää ulos, jotta se ei haittaa mitään, jos se muutaman satatuhatta markkaa maksaa, mutta se sitten jäi kyllä tekemättä, se temppu. Mutta se kuvasti sitä asennetta, että se nyt ei muutama satatuhatta siinä merkitse, kun on kuitenkin isoista asioista kyse ja sillä saadaan porukan rivit sekaisin.

Sen takia minusta tämän tyyppinen aloite, jota ed. Kuoppa tässä esittää ja johon itsekin laitoin nimeni, ehdottomasti pitäisi saada sillä tavalla aikaan, että mahdollisimman pikaisesti tämä saataisiin tänne saliin käsittelyyn, kun luulen kuitenkin, että tätä ei näin vähillä nimillä vielä valiokunnassa saada pinnalle nostettua.

Tässä yhä enemmän, kun tuolla nyt on kierretty taas työpaikoilla, on semmoinen kylmä asenne ainakin tuolla itäisessä Suomessa. Kahdessa työpaikassa, joissa kävin viime vuoden puolella, todettiin toimitusjohtaja-omistajan taholta, että meidän firmassa ei tarvita ollenkaan luottamusmiehiä, vaan itse toimitusjohtaja toimii kuulemma luottamusmiehenä. Se kuvastaa hyvin sitä asennetta, mikä se neuvotteluasetelma on ihmisen osalta, joka on siellä työssä. Se ei ole enää neuvottelua vaan se on sanelua ja täysin (Puhemies koputtaa) komennuspolitiikkaa. Ei mistään tasavertaisuudesta voi olla puhe.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tosiasia on se, että sekä työntekijä että luottamushenkilöt ovat kyllä varsin heikossa asemassa tänäkin päivänä työpaikoilla. Tulee oikeastaan mieleen se vanha totuus, että jos työntekijä loukkaa työnantajaa, niin työnantajalla on oikeus purkaa työsuhde, ja jos työnantaja loukkaa työntekijää, niin työntekijällä on oikeus purkaa oma työsuhteensa. Tämä on kärjistettynä se asetelma edelleenkin.

Ja niin kuin ed. Kuoppa totesi, niin luottamusmiesten osalta vaatimukset koko ajan lisääntyvät. Koko meidän yhteiskuntajärjestelmämme, nimenomaan tämä sopimusyhteiskunta, perustuu siihen, että on työpaikoilla luottamusmiesjärjestelmä ja luottamusmiehet valvovat myöskin yhteisiä asioita: työsopimusten, työlainsäädännön, työsuojelulainsäädännön jne. täyttymistä. Tämä konsensus- ja sopimusyhteiskunta on tämän suomalaisen mallin vahva puoli. Onhan se, että todella rahalla voidaan kärjistetysti päästä eroon niin sanotusta epämieluisasta luottamushenkilöstä, liian aktiivisesta luottamushenkilöstä tai liian kantaaottavasta luottamusmiehestä, suoranainen oikeusmurha.

Elikkä periaatteessa jos tehdään laittomuus ja työsuhde päätetään laittomasti, niin kyllä tietysti oikea lähtökohta on, niin kuin ed. Esa Lahtela totesi, silloin se, että pakotettaisiin työnantaja ottamaan takaisin ja perumaan tämä laittomuus. Mutta tietysti kun tämä nähtävästi on aika vaikeaa, niin silloin esimerkiksi näiden sanktioiden pitäisi olla niin tuntuvia, että ne ainakin lisäisivät pidättyväisyyttä tällaisten tekojen tekemisessä.

Kaiken kaikkiaan luottamusmiesjärjestelmä vaatii koko ajan parantamista. Luottamusmiesten asemaa on vahvistettava, ja se on yhteinen etu, ja se johtuu hyvin paljon siitä, että työelämä muuttuu koko ajan ja paineet luottamusmiesjärjestelmän kehittämiseen koko ajan kasvavat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on monta ammattiyhdistysaktiivia ja entistä pääluottamus- ja luottamusmiestä paikalla, jotka tuntevat asian erinomaisen hyvin. Ed. Kuopan aloite on hyvä, tärkeä ja kannatettava. Todella tuosta, mitä ed. Esa Lahtela totesi, että yrityksen omistaja tai toimitusjohtaja voisi toimia ikään kuin luottamusmiehenä, on taas tuolla terveydenhoidon puolella, mistä äsken pitkään puhuttiin, myöskin eräs sovellutus. Siellä on potilasasiamies, ja jotkut yksityisten terveysalan tuottajien, yritysten, omistajat tai omistajan sukulaiset toimivat potilasasiamiehenä. Nämä ovat vähän verrattavissa olevia kummallisuuksia.

Mutta joka tapauksessa tämä sopimusyhteiskunta ja yhteiskunta Suomi, joka on oman hyvinvointinsa konsensukselle rakentanut, kuten ed. Kuoppakin totesi, vaatii toimivan luottamusmiesjärjestelmän työpaikoille, myös työsuojeluvaltuutetut, ja jos sen takia laitetaan pihalle luottamusmies, että hän on hoitanut liian hyvin työtehtäviään, niin se ei ole myöskään kokonaisedun kannalta hyvä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voin hyvinkin avoimin mielin yhtyä tähän suomalaisen työelämän nykyisen kehitystrendin kuvaukseen. Se on hyvin rehellinen. Juuri näin on asianlaita. Siis se sopimusyhteiskunta, jolla oikeastaan tämä kaikki vauraus on luotu suhteessa kilpailijamaihin ja alueisiin, ollaan nyt murentamassa juuri sen kaikkein perimmäisellä alueella, siis siellä, missä halutaan sen sopimusyhteiskunnan ydintä säilyttää. Tässä katsannossa kun on toisenlaisiakin trendejä tällä hetkellä päällä, tämän laatuinen lakialoite sattuu aivan oikeaan saumaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Minunkin nimeni löytyy allekirjoittajana tämän ed. Kuopan lakialoitteen esittäjissä. Olen sen tietysti tehnyt harkiten ja sillä kokemuksella, mitä itselleni pääluottamusmiehenä ollessani 11 vuotta tehtävää hoitaneena tuli. Tämä lakialoite on enemmän kuin ajankohtainen, jos muistellaan juuri päättynyttä metsäteollisuuden sulkua. Sen pohjalta monet metsäteollisuuden suuryritykset ovat nostamassa tietojeni mukaan, jotka ovat olleet myöskin julkisuudessa, nyt rikossyytteitä tai käynnistämässä prosessia rikossyytteiden nostamisesta pääluottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja kohtaan. On ennenkokematonta suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa, että meidän pääoma tällä tavalla toimii. Ei voi olla sillä tavalla, että kun luottamusmies hoitaa tehtäviään niin kuin hänen edunvalvontaryhmänsä edellyttää, niin kohdistetaan sitten luottamusmiehiin painostustoimenpiteitä, jopa niin, että kaavaillaan syytteiden nostamista.

Tästä tullaan ilman muuta siihen tilanteeseen, että aivan ehdottomasti luottamusmiesten, myöskin työsuojeluvaltuutettujen, irtisanomissuojaa on kehitettävä. Kyllä ehdottomasti näen asian sillä tavalla, että jos perusteettomasti luottamusmies irtisanotaan, niin täytyy olla velvoite hänet ottaa takaisin eikä rahalla voi yrittää kuitata sitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä on paljon laajempikin asia kuin yleensä on julkisuudessa ollut. Tällä hetkellä kymmenkunta tapausta on oikeuskäsittelyssä. Parista tapauksesta on juuri hiljakkoin tullut päätökset, joissa työnantaja on tuomittu noin 100 000 euron korvauksiin. Lisäksi on monia tapauksia, joissa työnantaja on purkanut työsuhteen ja ostanut rahalla pääluottamusmiehen hiljaiseksi. Tämä on tämmöisen sopimusyhteiskunnan kannalta kyllä hyvin tuhoisa tie, jos tällä tiellä mennään eteenpäin ja tähän ei puututa ja tätä ei pysäytetä, sillä kuten jo varsinaisessa puheenvuorossa totesin, kenen kanssa työnantaja sitten neuvottelee paikallisesti, jos ei siellä toisella puolella ole edunvalvojaa? Tuleeko Suomeen villit työmarkkinat? Täytyy työnantajan muistaa, että ne ovat myöskin työntekijäpuolella silloin villit eikä pelkästään toisinpäin.

Tässä haluan vielä todeta sen, että lakialoitehan lähtee siitä, että jos purkamistoimenpidettä suunnitellaan, niin sitä ei saisi toteuttaa. Elikkä oikeus voisi pysäyttää tämän purkamistoimenpiteen tai irtisanomistoimenpiteen siksi ajaksi, minkä tämä oikeuskäsittely kestää, ja sitten vasta, jos oikeus toteaa, että työsuhteen purkamisperuste on olemassa, niin silloin se voidaan toteuttaa. Siis ei ole tarkoitus, että tämä estetään, koska kyllä meitä ihmisiä on monenlaisia ja voi olla joskus syykin, että puretaan työsuhde, mutta sen on tapahduttava laillisesti eikä laittomasti, niin kuin nyt valitettavan usein on tapahtunut. Muun muassa Tampereella tällä hetkellä yksi Metallin pääluottamusmies on — tämä asia on parastaikaa työtuomioistuimessa — käsitykseni mukaan täysin laittomasti puretun työsuhteen uhri.