Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu hedelmöityshoitoa koskevasta lakialoitteestani osuu sopivasti samalle päivälle, jona hallitus, tiettävästi näillä hetkillä, käy iltakoulussa aiheesta keskustelua. Toivon, että hallituksen jäsenet pitävät mielessään ne karikot, joihin edellinen hedelmöityshoitolakiesitys kaatui.

Lainsäädäntöähän on valmisteltu oikeusministeriössä yli 20 vuotta. Vuonna 84 annettiin ensimmäinen työryhmän ehdotus, jota muuten itsekin olin silloin aikoinaan erään lääkärijärjestön puitteissa tutkimassa ja osallistumassa siihen liittyvän lausunnon antamiseen.

Vanhasen hallitus on sekin lykännyt esityksen antamisen jo useita kertoja. Viime kaudella eduskunta tutki esitystä puolen vuoden ajan perusteellisesti kymmeniä asiantuntijoita useassa valiokunnassa kuullen, mutta esitys vedettiin kesken käsittelyn pois, kun eduskunnan lakivaliokunnassa voitti sellainen kanta, joka olisi rajoittanut hedelmöityshoidot miehen ja naisen muodostamille pareille ja sallinut lapselle oikeuden saada tiedon omista biologisista juuristaan.

Lain säätämisellä on kiire. Suomi on lähes viimeisiä Euroopan maita, joissa hedelmöityshoitoja ei ole säädelty. Hoitoa saavien henkilöiden, terveydenhoitohenkilökunnan ja ennen muuta hoidon seurauksena syntyvien lasten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että pelisäännöt ovat selkeät. Lainsäädännön puuttuminen on ajanut Suomen hedelmöityshoitojen villiksi länneksi. Euroopasta löytyy tuskin toista maata, jossa lapsen näkökulmasta säätelyn tilanne olisi tällä hetkellä yhtä heikko.

Euroopan kansalaisista valtaosa asuu sellaisissa maissa, joissa hedelmöityshoitoja annetaan vain naisen ja miehen muodostamille pareille, jolloin lapsi saa lähtökohtaisesti oikeuden myös isään, ja näin on esimerkiksi sellaisissa suurissa maissa kuin Ranska ja Saksa, myös Italia tai Sveitsi. Pohjoismaissa myös tämä linja on vallinnut pitkään hyvin kattavana, mutta Ruotsihan on aivan hiljattain siitä livennyt. Mutta esimerkiksi Norjassa koeputkihedelmöityshoitoa saavat vain avioparit ja parin omilla sukusoluilla.

Eduskunnan käsiin tulee tuskin toista esitystä, joka luotaisi yhtä syvästi ihmisyyden peruskysymyksiä, ja tähän liittyen olen itsekin hämmästellyt sitä valtavaa yhteydenottojen määrää, joka ainakin minulle kansalaisilta tulee tähän keskusteluun ja aihepiiriin liittyen. Siihen nähden tämä täysistuntokeskustelu näyttää kyllä kovin vaimeaksi muodostuvan, mutta varmasti täältäkin erilaisia mielipiteitä tulee löytymään. Laissa joudutaan määrittelemään suhde moniin, voisi sanoa, ikiaikaisiin käsitteisiin: äitiyteen, isyyteen, avioliittoon, ihmiselämän alkamiseen, ihmiselämän kunnioittamiseen, ja lainsäätäjä joutuu tekemään mielestäni kaikkein keskeisimmän arvovalinnan kahden tarpeen välillä. Siis nämä kaksi asiaa, lapsettomuus ja isättömyys, ovat ne keskeiset tarpeet, jotka varmasti nousevat keskustelussa esiin.

Jos vastakkain on asetettava miehettömän naisen, esimerkiksi lesbonaisen tai yksin elävän naisen, lapsettomuus tai sitten lapsen isättömyys, niin mielestäni yhteiskunnan tulee tukea ennen muuta lasta. Yleisestikin jos lainsäädännössä nousee esiin tilanteita, joissa on keskenään ristiriitaisia eettisiä intressejä, niin silloin tulee aina asettua heikoimman puolelle. Lapsen oikeuksista on huolehdittava erityisen tarkasti myös sen vuoksi, että lapsi on näissä hoitojärjestelyissä ainoa osapuoli, jolta ei luonnollisestikaan voida kysyä suostumusta ja joka joutuu koko elämällään, koko tulevaisuudellaan, sopeutumaan muiden solmimiin sopimuksiin.

Kun reilu kolme vuotta sitten eduskunta käsitteli Lipposen toisen hallituksen esitystä, niin silloin perustuslakivaliokunta totesi — luen suoran lainauksen perustuslakivaliokunnan lausunnosta: "Yhteiskunnassa vallitsevien arvojen valossa on myös ongelmallista, että esityksen mukaan tietty osa lapsista lähtökohtaisesti lainsäädännön seurauksena syntyy isättömiksi." Perustuslakivaliokunta totesi myös, että hedelmöityshoitojen rajaaminen naisen ja miehen muodostamille pareille ei riko perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan. Siellä todettiin näin: "Kun otetaan huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei lakiehdotusta voida tältä osin pitää perustuslainvastaisena."

Hedelmöityshoitomenetelmien säätely sellaisella tavalla, jonka seurauksena lapsi jäisi isättömäksi, merkitsisi poikkeusta lapsen asemaa koskevan lainsäädäntömme keskeisistä periaaatteista. Isyyslainsäädännöllä on kautta historian pyritty turvaamaan jokaiselle lapselle mahdollisuuksien mukaan oikeus isään riippumatta siitä, millaisissa perhesuhteissa äiti elää.

Eduskuntahan muutti tänä vuonna isyyslakia niin, että isyyden toteamiseksi voidaan nyt ottaa dna-näyte myös lapsen isäksi epäillyn miehen sukulaisista silloin, kun isä on kadonnut tai kuollut. Samalla lakivaliokunnan mietinnössä todettiin, että perustuslain ja ihmisoikeussopimuksien näkökulmasta erilaiset rajoitukset isyyskanteen nostamisessa ovat ongelmallisia. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti tuossa yhteydessä ponnen, jolla edellytetään lainsäädännön muutoksia, jotta myös ennen vuotta 76, jolloin siis isyyslaki astui nykymuodossa voimaan, syntyneet lapset, nyt jo aikuiset, saisivat oikeuden takautuvasti vielä nostaa tämän isyyskanteen, heitä kun koski aikoinaan vain viiden vuoden kanneaika.

Mielestäni on varsin merkillistä ja ristiriitaista nämä kannanotot huomioiden, joissa on pyritty kaikille lapsille, niillekin, jotka ovat vuosikymmeniä sitten syntyneet, hyvin kattavasti myöntämään mahdollisuus ja oikeus isyyskanteen nostamiseen, jos nyt oltaisiin tietoisesti luomassa sellainen lapsiryhmä, jolle tätä oikeutta ei ikinä tulisi.

On myös merkillistä, että nyt joudumme perustelemaan ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa eli lapsen tarvetta omaan äitiin ja isään. Monenlaiset tutkimukset kertovat isättömyyden aiheuttamista ongelmista, mutta siitä puhuu myös arkikokemus, ja aivan näinä päivinä olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kertoneet siitä, miten isättömyyden tuska on noussut esiin joillakin vasta yli 50-vuotiaana. Juuri ennen kuin lähdin tuolta huoneestani, minulle soitti 68-vuotias nainen, joka itki puhelimessa tätä isättömyyttään.

Haluan lukea yhden esimerkin vielä kirjeestä, jonka olen saanut, eli seuraava on lainaus: "Olen kahden naisen perheessä varttunut, nyt keski-ikäinen mies. Nuorukaisena uskoin, ettei isä ole pojan kasvulle välttämätön ehto. Nuorena miehen uskoin jo välttäneeni kaikki isättömyyden karikot. Kaikki sujui hyvin 27. ikävuoteen asti. Kahden naisen antamat elämän eväät eivät riittäneet aikuisen miehen saappaisiin astumiseen. Seurasi masennus ja vaikea oman miehisen identiteetin rakennus. Ensimmäisen lapsen syntymä herätti suurta hätää siitä, mistä ammentaa isyyden laatua. Vieläkin keski-ikäisenä kolmen lapsen isänä olen itse kipeästi isätön."

Äidin ja isän muodostama kasvatuskaksikko tuo lapselle kaksi vanhempaa mutta myös kahden eri sukupuolen näkökulman kasvatukseen. Isän ja äidin keskinäisen suhteen kautta tytöt ja pojat voivat parhaiten oppia myös kunnioittamaan vastakkaista sukupuolta ja arvostamaan omaa kehittyvää naiseuttaan ja miehisyyttään. Lapsi saa paremmin kosketuksen ihmisten erilaisuuteen tällaisessa perheessä kuin yksisukupuolisen vanhemmuuden kautta. Se, että lapsi olisi syntymästään sukuasemaltaan isätön, merkitsisi todellakin sitä, että hänet asetettaisiin asemaan, joka poikkeaisi muiden lasten asemasta.

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoidot eivät ole naisen eivätkä miehen oikeus. Lapsi ei ole lääke, jonka saamista voitaisiin vaatia tasavertaisesti kaikille haluaville. Keskustelussa sekoitetaan usein käsitteet hedelmättömyys ja lapsettomuus. Lapsettomuus on sosiaalinen ongelma, hedelmättömyys on lääketieteellinen ongelma.

Tässä aloitteessani tartutaan juuri nimenomaan hedelmättömyyden lääketieteelliseen hoitamiseen. Itse ajattelen, että hedelmättömyyshoidoissa on viisautta jäljitellä luonnon omia valintoja. Lapsen syntymiseen tarvitaan kumpaakin sukupuolta, eikä lapsia synny esimerkiksi vaihdevuodet ohittaneille naisille, ei synny yksinäisille naisille eikä synny naispareille tai miespareille. Hedelmöityshoitojen rajoittaminen heteropareille ei ole seksuaalivähemmistöjen syrjintää, kuten erilaiset ikärajoitteetkaan eivät ole ikärasismia.

Puhemies! Vielä totean, että tässä aloitteessa, jonka yksityiskohdat voitte sieltä aloitepaperista lukea, enkä sen takia niitä tässä käy kertaamaan, noudatetaan hyvin pitkälti samoja eettisiä linjauksia kuin Kirkkohallituksen hiljattain hyväksymässä perusteellisessa kannanotossa, jossa korostetaan ennen muuta lapsen oikeuksia ja myös avioliiton merkittävää asemaa yhteiskunnassa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla on ollut ilo ja kunnia keskustella tästä samasta asiasta useaan otteeseen arvostamani ed. Räsäsen kanssa, viimeksi eilen illalla televisiossa ja aiemmin radion puolella. Nyt ei ehkä tässä tarvitse mennä kauhean syvälle näihin kysymyksiin. Näihin varmaan ehditään myöhemminkin palata.

Tässä ed. Räsäsen allekirjoittamassa lakialoitteessa esitetään hedelmöityshoitoihin uudenlaista apartheid-järjestelmää. Siinä esitetään naisten asettamista eriarvoiseen asemaan parisuhdeaseman ja puolison sukupuolen perusteella. Eikä tämäkään vielä riitä, vaan siinä mennään vielä pitemmälle. Siinä esitetään, että myöskään naisen ja miehen välisessä suhteessa ei voitaisi käyttää ulkopuolisten luovuttajien sukusoluja. Tämä ei ole 2000-lukua, tämä ei kuulu tasa-arvoiseen, oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Tämä on ihan joittenkin muitten aikojen ja muitten yhteiskuntien aatetta. En pidä mitenkään hyväksyttävänä, että 2000-luvun Suomessa institutionalisoitaisiin lain tasolla ihmisten syrjintä ja eriarvoistaminen.

Siitä olen ed. Räsäsen ja monien muiden kanssa ihan tismalleen samaa mieltä, että avainkysymys on lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Lapsella tulee aina lähtökohtaisesti olla oikeus rakastavaan ja vastuulliseen vanhempaan tai vanhempiin. Tämä rakastava ja vastuullinen vanhemmuus ei vain riipu seksuaalisesta suuntautumisesta, se ei riipu sukupuolesta, se ei riipu parisuhdeasemasta, vaan se riippuu tämän yksilön ja hänen tukiverkostojensa ja ympäristön ominaisuuksista ja kyvyistä.

Meidän täällä lainsäätäjinä kannattaisi pikemminkin käyttää energiaa ei toisten ihmisten syrjimiseen ja arvostelemiseen ja tuomitsemiseen, sulkemiseen järjestelmien ulkopuolelle, vaan sen miettimiseen, miten voisimme kehittää sellaisia tukijärjestelmiä, jotka auttaisivat kaikenlaisia vanhempia, kaikenlaisia perheitä tässä ajoittain aika haastavassakin lastenkasvatustehtävässä. Näistä erilaisista vanhemmuuden ja perheiden tukimuodoista luulen, että meillä esimerkiksi ed. Räsäsen kanssa on paljon hyvin saman suuntaisia ajatuksia. Kannattaisi enemmän käyttää aikaa ja energiaa tähän keskusteluun.

Yksi äiti tai kaksi äitiä ja monet muutkin perhemuodot voivat olla erinomaisen hyviä ja turvallisia kasvuympäristöjä lapselle. Vähän pidän huolestuttavana ed. Räsäsen käyttämää tapaa patologisoida erilaisia perhetilanteita ja perhemuotoja, ikään kuin se, että on kasvanut kahden naisen kanssa tai yhden äidin kanssa, johtaisi jotenkin automaattisesti erilaisiin ongelmiin. Realiteetti on kai se, että ihminen voi ajautua identiteettikriisiin, erilaisiin psykologisiin, sosiaalisiin ongelmiin ihan riippumatta perhetaustasta. Tällaisia surullisia, itkettäviä tarinoita varmasti voidaan kertoa vielä monin verroin enemmän ihan tavallisissa isän ja äidin perheissä kasvaneista lapsista.

Se, että kasvaa kahden äidin kanssa tai yhden äidin kanssa, ei varmasti mitenkään automaattisesti johda ongelmiin lapselle, ja jos se ei johda automaattisesti ongelmiin, niin sitten pitää kysyä, minkä takia nämä perhemuodot automaattisesti suljettaisiin hedelmöityshoitojen ulkopuolelle. Siihen ei ole riittäviä eikä oikeudenmukaisia perusteita.

Itse uskon, että yhteiskunnassa ja kulttuurissa pitäisi siirtyä yhä enemmän siihen suuntaan, että tunnustetaan se erilaisten yksilöiden, erilaisten perheiden kirjo, joka meillä on jo nykypäivänä todellisuutta. Se ei häviä, mitä tahansa hedelmöityshoidoista aikanaan täällä eduskunnassa säädämmekin.

Vielä ehkä viimeisenä asiana siitä, kun ed. Räsänen arveli, että jos kasvaa yksisukupuolisten vanhempien, siis samaa sukupuolta olevien vanhempien, kanssa, niin siitä perhemallista ei saa riittävästi erilaisuuden eväitä, että siinä eivät tavallaan ole edustettuina ihmisen erilaisuudet tai erilaiset piirteet. Itse näkisin kyllä, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen, jokainen yksilö on erilainen aina riippumatta sukupuolesta tai monista muista taustatekijöistä. Sen erilaisuuden esiin tuomiseen ei välttämättä tarvita miestä ja naista, siihen riittää jo kaksi ihan erilaista ihmistä, ja näitä miehen ja naisen mallejahan meillä tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa tuntuu joskus olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä niitä varmasti myös lapsi saa hyvin monelta eri suunnalta.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Olisin tähän ed. Tynkkysen puheenvuoroon halunnut kommentoida, kun hän otti esille termin apartheid. Minkä ihmeen takia meillä sitten luonnossa on tämmöinen jatkuva apartheid käytössä, että meillä todellakaan kaksi naista ei voi keskenään saada lasta eikä kaksi miestä voi saada keskenään lasta tai nainen ei yksinään voi saada lasta? Mistä sitten johtuu, että meillä luonto on tämän asian tällä tavoin järjestänyt? Onko nyt sitten näin, että meidän pitäisi lähteä tätä luonnon biologista järjestelmää jollakin tavalla muuttamaan, jotta se vastaisi joittenkin ihmisten käsitystä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta?

Toisaalta haluaisin myös nostaa esille sen yhdenvertaisuuslain edessä erikoisen seikan, joka tämän hallituksen tulevan esityksen johdosta on tulossa. Elikkä siellähän ollaan nyt lainsäädännössä menossa aika erikoiseen suuntaan. Niin kuin ed. Räsänen täällä hyvin toi esille, meillä aina on pyritty turvaamaan au-lasten asema, mahdollisuudet perintökaaren suhteen, myöskin isyyden vahvistamiseen nähden.

Jos ajatellaan, että sitten on esimerkiksi kahden naisen yhteinen lapsi tulevaisuudessa ja hän täyttää säädetyt 18 vuotta, niin hän on samassa asemassa kuin au-äidin lapsi, ja kuitenkaan hänellä ei ole mahdollisuutta lähteä esimerkiksi ajamaan isyyskannetta, jos tämä laki tällaisenaan menee läpi. Eli meillä, voi sanoa, kaksi samanlaisessa elämäntilanteessa olevaa ihmistä onkin sitten loppujen lopuksi de facto erilaisessa asemassa juridisesti, koska heidän äideillään on erilainen seksuaalinen suuntautuminen, joten kyllä tätäkin tietysti voi pitää tässä hallituksen esityksessä vähän erikoisena.

Lähtökohtaisesti lainsäädännöllä ei pitäisi luoda tämmöisiä tilanteita, joissa ei ole mahdollisuutta isään. En usko, että tässä on tarkoitus sillä tavoin lähteä vertailemaan, että hyvä perhe, parempi perhe, kaikkein paras perhe. Varmasti kaikenlaisissa erilaisissa perheissä on kaikki mahdolliset ongelmat mahdollisia, aivan niin kuin ed. Tynkkynen tällä toi esille. Siinä mielessä tämä lakialoite pureutuu ennen kaikkea juridiseen ongelmatiikkaan.

Tosiaankin, tässä lähdetään hakemaan siis ratkaisua (Puhemies koputtaa) ongelmaan nimeltä hedelmättömyys, ei lapsettomuusongelmaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsäsen laatima, kirjoittama, aloite on aivan erinomainen. Itsekin olen sen allekirjoittanut sen takia, että sisällöltään se vastaa sitä, miten tätä asiaa pitäisi eteenpäin viedä ja mitä sen sisällöltä pitäisi toivoa.

Tätä salia nyt katsoessani nämä tyhjät tuolit eivät paljon mielipiteitään muuta, ja sitten muuten katsottuna ed. Tiusasesta en ole aivan varma mutta ed. Tynkkysestä olen aivan varma, että puhunpa minä niin tahi näin, hän ei mielipidettänsä korjaa, vaikka minun mielestäni hän onkin lähes kaikissa näkökohdissa tässä asiassa väärässä. Mutta täällä tietenkin saa olla sitä sun tätä mieltä; jos vaikka on väärässäkin, saa mielipiteensä pitää.

Mitä tulee tähän hallitukselta odotettuun esitykseen, niin kyllä aika ihmeellisenä pidän, että hallitus vuosikausia hautoo, tekee eikä uskalla tuoda sitä esille eikä nostaa näkyviin eikä tuoda eduskuntaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että turhaan on valtava määrä virkamiehiä poliittisen johdon lisäksi, kun edustaja voi tehdä tämmöisen hyvän aloitteen, niin kuin ed. Räsänen on tehnyt, joka käy suoraan toimiin yhteiskunnassa, eikä siihen tarvitse mitään suurta poliittista jyrää ja järjestelmää rakentaa ja operoida ja kansan mielialoja ikään kuin kiihottaa.

Kun Kymen sanomalehdet kyselivät edustajien mielipidettä, pitääkö sallia, pitääkö tietää isä ja pitääkö tuntea perusteet, niin kun lyhyesti mietiskelin, mitä siihen vastaisin, niin kyllä minun mielestäni perheeseen kuuluu äiti, isä ja lapset. Jos Luoja tätä maailmaa luodessaan olisi tullut siihen tulokseen, että tässä suvunjatkamisessa ei isää tarvita, niin kaitpa nainen olisi luotu kaksineuvoiseksi, niin kuin monet kasvit ovat olemassa, ja niin sitä miestä ei olisi tänne maailmaan keksittykään, jos tämä valintajärjestys olisi ollut näinpäin. Niin katsottuna kyllä luonnonkantainen lähtökohta on se, että tarvitaan äiti sekä isä.

Mitä tulee siihen taustaan, että viime eduskuntakaudella 2002 hallitus peruutti esityksensä, kun ei saanut mieleistänsä mietintöä lakivaliokunnasta, tunnen tämän asian erinomaisen hyvin, koska olin silloin lakivaliokunnan jäsen ja olin siinä linjassa mukana, joka valitsi sen rintaman, että hoitoa ohjataan ja järjestetään avioparien muodostamille pariskunnille. Se oli vielä niin kirjoitettu, että naisen ja miehen muodostamalle parille.

Tunnen tämän erinomaisen hyvin, koska sitä ennen hallitus oli tuonut onnettoman esityksen parisuhdelaista, ja vaikka lakivaliokunnan varajäsenenä olin sen valmistelussa kuulemisen ajan kaiken aikaa paikalla, niin totuuden nimessä kerrottakoon, että nämä keskustan nuorekkaat naiset operoivat siksi aikaa aakkosjärjestyksessä oikean varamiehen sinne äänestämään muutamaksi minuutiksi, että syntyi semmoinen tulos, että yhdellä äänellä tämä peli ratkaistiin, niin että syntyi semmoinen mietintö, missä parisuhdelaki eteni.

Mutta tämä hedelmöityshoitolakikysymys. Olin silloin lakivaliokunnan varsinainen jäsen ja voin väittää, että oma ääneni kun olin siellä toisinpäin muuten, eli oli aivan samat kasvot samoissa paikoissa, niin tämä todettiin, että näin rakennetaan ja tehdään.

Sitten oli minusta kaikkein ihmeellisin versio tämä tässä maailmassa, että alkoi valtava kuhina ja kuohunta siitä, että tämä hallituksen esitys ei ole edistynyt, ja erityisesti oppositio, joku iso oppositiopuolue, kantoi siitä huolta, että hallituksen esitys ei ole edistynyt, että kyllä hallituksen pitää nyt viedä se pois ja niin ja näin. Täytyy sanoa, että minusta koskaan ei täällä eduskunnassa näiden kuuden vuoden aikana poliittinen harkintakyky ole niin paljon pettänyt kuin silloin erään suuren eduskuntaryhmän puheenjohtajalta se petti. Hän oli kait joutunut naisten johdateltavaksi ja oli ymmärtänyt asiat niin, että naiset olisivat oikeassa, kun ne naiset, jotka häneen olivat ottaneet yhteyttä, olivat selkeästi väärässä.

On hyvä, että on syntynyt tällainen esitys ja aloite kuin tässä on olemassa. Tämä on sisällöltään erittäin pitkälti Kirkkohallituksen, kirkon, kanta ja niin rakennettu, että aviopari: äiti ja isä. Kun tätä asiaa pohdiskelee ja näkee ja miettii, niin saattaisin jossain asiassa olla pikkasen liberaalimmankin linjan kannalla. Mutta kun tässä syksyllä, elokuussa, olin eräässä kirjelmässä mukana, jossa vedottiin, että hallitus antaisi semmoisen esityksen, jossa se esittää tätä asiaa aviopareille, naiselle ja miehelle ja sen muodostamalle taustalle, niin siitä nousi, ei niinkään lehdistössä, vaan väitän, että jonkun eduskuntaryhmän ja puolueen naiset lentelivät päin seiniä, kolhivat varmaan kulmansakin ja pahoittivat mielensä ja paheksuivat kauheasti, että tämmöisiä liberaaleja lausuntoja on annettu, niin kuin itsekin olin niitä antanut; tietenkin toimittaja halusi vielä paremmat, mutta ei saanut. Näin arvellen oikeastaan se perusta lukitsi minun kantani huomattavan paljon järkevämmälle linjalle ja tälle todistukselle, että tämä kirkon kanta on tässä varmasti oikeampi kuin tämä muu yleinen, aikaisemmin itsenikin hyväksymä vähän liberaalimpi kanta oli olemassakaan.

Tämä aloite lähtee siitä, että vain avioparin omista sukusoluista tämä voidaan toteuttaa ja tehdä. Olen tätä asiaa miettinyt niin, että lapsi syntyessään perheeseen on aina odotettu ja rakastettu, ja ellei se ole mahdollista, sen syntyminen siihen, toinen mahdollisuus on adoptiolapsi. Tämä adoptiolapsikin siinä perheessä kasvaessaan on aina yhtä odotettu ja rakastettu kuin se aito oma, jos se oma ei ole mahdollista. Kun tätä keskustelua silloin viime kaudella käytiin, onko tämä sairaus vai ei, niin oppineet totesivat, että lapsettomuus ei ole sairaus, mutta minusta se on kyllä sen luonteinen. Ja niin arvellen, jos tämä ei onnistu luonnollisin tavoin, niin miksei käytetä tätä koeputkimahdollisuutta ja käytetä nykyajan lääketiedettä ja sitä tekniikkaa, mitä tähän on saatavissa, ja näin saadaan perheeseen alkuun aito ja täysin oma lapsi.

Aloitteessa todetaan, että tämä isättömien lasten määrä — ymmärsin niin, että vain äidin lapsi, isää ei ole olemassa — on noussut, on harvinaisen suuri. Tosiasia on kyllä sellainen, että 30-luvulla näitten isättömien osuus oli vielä paljon suurempi. Tässä selkeästi taustana on se, että vaikka silloin avioerot olivat kovin harvinaisia, niin myöskin nämä ehkäisymenetelmät olivat paljon vähäisempiä. Kyllä minä epäilisin, vaikka aikaa en tunnekaan, että elämä oli vähän villimpää. Isännällä oli ikään kuin oikeus, jonkun pohjalaisen termin mukaan, aikaisemmin piikaan, mitä nykyisellä työnantajalla, isännällä, ei ole olemassa ollenkaan. Tämä nyt on vähän karkea heitto tähän asiaan, mutta vähän näin olen tätä peliä tulkinnut. — Kun tätä maailmaa katsotaan, kuinka eteenpäin pitää mennä, kyllä tämän syntyvän lapsen asema pitää siinä perheessä turvata, ja näin tämän aloitteen mukaan se parhaiten turvataan.

Herra puhemies! Jos ajatellaan tämän hedelmöityshoitolain perimmäistä tarvetta, mistä se on tullut ja syntynyt, niin jos ajattelisimme sitä 30—40-luvun maailmaa — jos sanotaan vielä: sitä sen erään suuren hirmun, Hitlerin, maailmaa — niin hänen tavoitteenaanhan oli vähän tämä rodunjalostus ilmeisesti olemassakin, ja yhtenä asiana tämä on se, minkä takia tämän tyyppinen laki tarvitaan, että semmoista villiä jalostusta ei voi syntyä niin, että jostakin syystä äideille tulisi tarve valita mieleinen kulmikas isä, tumma ja pitkä ja mitä muuta siinä tarvittaisiinkaan. Tämmöinen laki tarvitaan, mutta ei sillä perusteella kuin tämä julkinen keskustelu ja yleinen mielipide nyt on olemassa, että se liikkuu vaan yksinomaan siinä naispareissa, yksinäisten naisten ja tämän joukon takana, vaan vielä, herra puhemies, teroitan, että perheessä on aina äiti, isä ja lapset, ja kun tämä toteutuu, niin tämän aloitteen mukaan se toteutuu parhaiten, mitä koskaan voi tulla. Tiedän, että hallitus ei tämänkään veroista esitystä voi tuoda, se tuo paljon huonomman, jos se joskus sen valmiiksi saa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela puheenvuorossaan mitätöi huomattavan osan suomalaisista perheistä, kun hän esitti ainoaksi oikeaksi perhemalliksi sellaisen, jossa on isä, äiti ja lapsia. Se on pelottava visio tästä yhteiskunnasta. Itse näkisin, että valtion kontrollia ei tule ulottaa ihmisten makuuhuoneisiin eikä sitä tule ulottaa ihmisten hiekkalaatikoille vaan perheillä, yksilöillä tulee olla mahdollisuus valita omaan tilanteeseensa ja omaan elämäänsä sopiva perhemalli.

Tässä ed. Essayah ihmetteli, mistä se apartheid luontoon on tullut, ja ed. Seppo Lahtela vähän samoilla teemoilla jatkoi ja pohdiskeli, että jos olisi tarkoitettu niin, että kaksi naista voisi saada lapsia, niin varmaankin Luoja olisi suunnitellut naisen kaksineuvoiseksi. Ehkä on hyvä muistuttaa niille ihmisille, jotka vetoavat luonnollisuuteen tässä hedelmöityshoitokeskustelussa, että hedelmöityshoidot ovat aina luonnottomia. Siinä aina on kyse siitä, että ihminen tekniikalla puuttuu luonnon toimintaan. Sitten on kysymys siitä, että jos tällaisia, lainausmerkeissä, luonnottomia menetelmiä ylipäätään yhteiskunnassa hyväksytään, mille ihmisille, mille naisille ne sallitaan. Ja en voi ymmärtää, että tässä tilanteessa naisia asetettaisiin eriarvoiseen asemaan.

Ed. Seppo Lahtela liikkui omassa puheenvuorossaan paljon 30-luvulla. Muistuttaisin, että elämme nyt 2000-lukua. Suomessa monet asiat ovat tällä välin, näiden 70 vuoden aikana, muuttuneet. Toivottavasti myös täällä eduskunnassa ja osataan arvioida tätä tilannetta sen mukaan ja elää tätä aikaa.

Pidän hyvin pelottavana sitä signaalia, jota tässä lakialoitteessa aiotaan lähettää perheille, että — vaikka ed. Essayah toista puhui — kuitenkin voimakkaasti sanotaan, mikä on se haluttava ja hyväksytty perhemalli. Sehän tästä viestinä maailmalle lähtisi, jos tällaisenaan se hyväksyttäisiin. Yritetään puristaa monenlaisia perheitä samanlaiseen muottiin, ja se ei kuulu tähän meidän yhteiskuntaamme.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä tietysti käydään myös erittäin suurta arvokeskustelua samalla, kun puhutaan hedelmöityshoidoista.

Hedelmöityshoidoista haluaisin kuitenkin todeta, että vuonna 2003 näitä koeputkihedelmöityshoitoja eli ivf- ja mikrohedelmöityshoitoja eli icsi:tä sekä niihin liittyviä pakastetun alkion siirtoja tehtiin 18 suomalaisella klinikalla. Vuonna 2003 näitä hoitoja aloitettiin yhteensä 7 500; kaikkihan eivät kuitenkaan johtaneet sitten synnytyksiin. Edelleenkin on todettava, että väestöön suhteutettuna Suomessa aloitettiin yhteensä 6,3 hoitokertaa 1 000 hedelmällisyysikäistä naista kohden vuonna 2003, josta on uusimmat tilastot. Pohjoismaisten tilastojen mukaan Suomessa, Islannissa ja Tanskassa annetaan väestöön suhteutettuna eniten hedelmöityshoitoja. Tämä on asian yhtä puolta, tämä on tätä tekniikkaa.

Sitten tätä muuta puolta todella ed. Essayahin huomio tuosta luonnosta kyllä pani minutkin miettimään. Haluan todeta, että todella suolisolmuakaan ei luonnossa leikata, vaan siihen eläin kuolee. Eli eläimet eivät hoida toisiaan. Niin kuin ed. Tynkkynen totesi, tämä on teknologiaa, tämä puuttuminen, tekniikkaa.

On varmasti mietittävä yleensä hedelmöityshoidon aloittamista kaikilla naisilla, koska se kohdistuu tietysti ennen muuta naiseen. Miksi sitä pitää miettiä, taustalla on tietysti myös sen invasiivisuus ja siihen liittyvät erittäin suuret arvokysymykset. Lapsi on tietysti paljon muutakin kuin vain jotakin välttämätöntä, niin kuin vaikkapa olohuoneen sohva. Lapsi on arvo, ja lapsen oikeudet hyvään elämään on aina pidettävä mielessä myös raskauden aikana. Meillä on paljon ongelmia, jotka liittyvät näihin asioihin, esimerkkinä muun muassa aikaisemmin tänä päivänä käyty keskustelu alkoholin käytöstä ja raskaudesta.

Mutta sitten tähän, kenelle pitäisi antaa hedelmöityshoitoa. Maailmassa on yksi laji tietysti valloittanut kohtuuttoman osan kaikista luonnonvaroista, ja se on ihmislaji. Mielestäni väestöräjähdys on suurin yhteiskunnallinen ongelma maailmassa. Mutta tästäkin huolimatta Suomessa, Pohjoismaissa, Euroopassa ja muuallakin maailmassa on aihetta antaa hedelmöityshoitoja silloin, kun on ongelmana lapsettomuus ja se koetaan syvästi tai halutaan lapsi.

Täällä on tullut esiin, mikä on kirkon kanta. Kirkon virallinen kanta on ensinnäkin saman tyyppinen kuin ed. Räsäsen aloite. On kirkon sisällä muitakin kantoja. Monet niistä kannoista suuntautuvat myös siihen suuntaan kuin ed. Tynkkysen puheenvuoro.

Itse kyllä puolustaisin ed. Tynkkysen näkökulmaa. On täysin mahdotonta alkaa rajata seksuaalisen suuntautumisen mukaan sitä, onko oikeus lapseen vai ei. Se ei voi olla järkevää. Niin sanotusti yksin elävä nainen, hänen seksuaalinen suuntautumisensa voi olla mikä tahansa. Kuka sen kontrolloi? Mikä on parisuhteen laatu: avioliitto, avoliitto? Vai onko siinä vain mies nyt muuten sen hetken vuoksi, että voi sanoa, että tässä on liitto? Siis nämä tämän tyyppiset selvitykset eivät ole oikeita eivätkä kuulu, käyttääkseni ed. Tynkkysen lausumaa tapaa, tähän aikaan eikä tähän maailmaan.

Oikeuden hedelmöityshoitoon pitää olla tasavertainen kaikille niille ihmisille, jotka sitä tarvitsevat ja haluavat. Hedelmöityshoito tarkoittaa, niin kuin ed. Räsänen lääkärinä tietää, tätä koeputkihedelmöityshoitoa ja mikrohedelmöityshoitoa, ja niin kuin tiedämme, niin nimenomaan nainen on se sukupuoli, jonka hormonaalinen ja anatominen rakenne mahdollistaa raskaaksi tulemisen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Se, mikä minua erityisen paljon tässä keskustelussa häiritsee, on se, että jatkuvasti nähdään tämä kysymys jonkinlaisena hoidon saajien tasa-arvoisuuskysymyksenä. Kuitenkin hedelmöityshoidot ovat lääketieteellistä hedelmättömyyden hoitoa ja hedelmättömyys kohdistuu nimenomaan pariskuntaan. Tahaton lapsettomuus jo määritelmällisesti todetaan silloin, kun miehen ja naisen muodostama pari ei kykene saamaan lapsia. Niin kuin varmasti kollega Tiusanen hyvin tietää, niin jos puoli vuotta, vuosi on kulunut eikä avioparille, miehen ja naisen muodostamalle parille, ala yhteiselämästä huolimatta kuulua lasta, niin silloin aletaan puhua tahattomasta lapsettomuudesta, hedelmättömyydestä. Ei voida ajatella, että nämä hoidot ovat vain naisen hoitoja, vaan kyllä ne ovat hoitoja, jotka ihan määritelmällisesti lähtökohtaisesti nimenomaan lääketieteellisestä näkökulmasta käsin on tarkoitettu pariskunnille.

Kirkon näkökulmaan haluan sen verran puuttua, että kirkon kannan tässä on muodostanut nimenomaan Kirkkohallitus, joka oli kannassaan täysin yksimielinen. Totta kai tällaisessa suuressa kansankirkossa, johon kuuluu noin 80 prosenttia suomalaisista, toki on hyvin monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä sisällä, mutta Kirkkohallituksen selkeä kanta oli täysin yksimielinen.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Pohdin, otanko tähän asiaan ollenkaan kantaa, mutta minulla on kuitenkin pari näkökulmaa, joista kukaan muu tämän aloitteen yhteydessä ei ole puhunut.

Tässä aloitteessa on muutama sellainen kohta, joita pidän hieman erikoisina tai hieman epäselvinäkin, ja ehkäpä tämän keskustelun kuluessa ed. Räsänen tai joku muu allekirjoittajista valottaa minulle ja ehkä muillekin kiinnostuneille, mitä nämä käytännössä tarkoittavat.

Ensinnäkin aloitteen perusteluissa lukee, että "Aloitteessa ehdotetaan, että hedelmöityshoidoissa saa luoda alkioita vain sen määrän, joka on tarkoitus viedä naiseen kuukautiskierrolla raskauden aikaansaamiseksi". Ivf- ja icsi-hoidoissahan munasoluja voidaan saada 1—2 tai jopa 20—30. Tarkoittaako tämä toteama nyt sitä, että raskaiden ja kalliiden hoitojen jälkeen näistä kertyneistä munasoluista vain kaksi, kenties kolme, voidaan hedelmöittää ja muut tuhotaan? Toivon, että joku antaa minulle tähän vastauksen, koska siis yksi tällainen hoitorupeama on erittäin raskas ja erittäin kallis. Siihen käytetään valtava määrä hormoneita. Mielestäni on erittäin edesvastuutonta, jos nämä loput joudutaan tuhoamaan tai niitä ei voida hedelmöittää.

Toinen kysymys, mitä pohdin tässä, ja mielestäni tässä on myös virheellinen kohta, tai jos olen väärässä, toivon, että joku minua oikaisee. Suora siteeraus: "Koeputkihedelmöityksessä syntyy nykyisin ylimääräisiä alkioita, joita ei siirretä kohtuun ja jotka joko pakastetaan käytettäväksi myöhemmin hyötykäyttötutkimusmateriaalina tai ne tuhotaan." Mielestäni tämä väittämä ei pidä paikkaansa, tai toivon ainakin, että täällä kerrotaan, mihin tämä perustuu. Siis tilannehan on se, että kaikki parit eivät onnistu tuoresiirroilla ja loput soluista pääsääntöisesti, lähes sataprosenttisesti, pakastetaan ja käytetään myöhemmin pakastetun alkion eli pas-siirtoon. Tilannehan on silloin se, että kun normaali tuoresiirto ei onnistu, se ei johda toivottuun raskauteen, niin sen jälkeen voidaan pas-siirroilla naista hieman vähemmän hormoneilla rasittaen tavallaan niin kuin pakastetun alkion siirron kautta onnistua. Esimerkiksi itse tunnen paljon tällaisia pareja, jotka eivät ole onnistuneet tuoresiirrossa ja vasta käytännössä pas-siirrossa ovat onnistuneet. Haluankin vastauksen siihen, tarkoittaako tämä aloite sitä, että pas-siirrot kriminalisoidaan eli niitä ei enää tämän jälkeen voi tehdä. Tämä on mielestäni erittäin suuri puute, ja tästä tulevat kärsimään erittäin monet pariskunnat.

Kolmas kohta, jota hämmästelen, on alkioiden valikointi. Tässä sanotaan, että sukusoluja saisi valikoida mutta alkioita ei saisi, eli käytännössä siinä vaiheessa, kun saadaan niitä sukusoluja ehkä 20—30, ja tarkoitan tässä kohtaa tietysti naisen munasoluja, pitäisi tietää, mitkä niistä mahdollisesti hedelmöittyvät. Kun tilanne kuitenkin on se, että etukäteen ei kukaan voi tietää, hedelmöittyykö yksi, ei yhtään vaiko kaikki kaksikymmentä, on aika vaikea etukäteen valita ne sukusolut, jotka ehkä hedelmöittyvät, jos muut tavallaan jäävät täysin ulkopuolelle ja ylimääräisiksi soluiksi.

Toinen kysymys, mikä minulle tässä heräsi: Jos esimerkiksi valitaan kolme, niin kuin tämän Saksan-mallin mukaan olisi mahdollista, ja mikäli nämä kaikki sitten kehittyvät epänormaaleiksi — kaksitumaisiksi, osittain kuolleiksi, eivät jakaudu normaalisti — niin pitääkö nämä kaikki siirtää silloin, ja jos esimerkiksi nainen kieltäytyy siirrosta, kriminalisoidaanko hänen kieltäytymisensä vai kuka tässä tavallaan joutuu syytteeseen tämän asian kanssa? Nämä ovat sellaisia teknisiä kysymyksiä, mihin itse toivon saavani vastauksen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen lähti jo salista, mutta hän teki sellaisen aika erikoisen rinnastuksen, kun hän puhui oliko se nyt sitten suolisolmusta luonnossa ja siitä, minkä takia eläimet sitten eivät auta toisiansa ja leikkaa tätä suolisolmua, ja oli sitä mieltä, että tässä niin kuin jotenkin voitaisiin rinnastaa tämä lapsettomuus ja suolisolmun hoitaminen, tai joku tällainen ajatuskulku hänellä oli.

Haluaisin edelleenkin alleviivata sitä, että lapsettomuushan ei sinällänsä ole sairaus. Sehän voi olla ihan vapaaehtoinen valinta, että ei haluta perheeseen lapsia, mutta hedelmättömyys on sitten se elämäntilanne, jota lähdetään hoitamaan. Tässä laissa on nimenomaan kysymys tästä hedelmättömyyden hoitamisesta. Edelleenkin ihmettelen tätä ed. Tynkkysen sanavalintaa, kun hän puhui apartheidista, jos todellakaan kaikille naisille ei anneta oikeutta lapseen. Minusta se on kyllä jotenkin hyvin erikoinen sanavalinta.

Todellakin itse toin vaan esille biologiasta sen, että meillä vaan kerta kaikkiaan biologia toimii sillä tavalla, että kaksi naista ei yhdessä saa lasta eikä kaksi miestä eikä nainen yksinänsä, että me joka tapauksessa tarvitsemme sekä miehen että naisen sukusoluja ja siinä ainoastaan on mahdollisuus sitten sen uuden elämän alkuun. Sen tähden, niin kuin tässä lakialoitteessa hyvin, halutaan nimenomaan säädellä juuri tätä uuden elämän alkua ja ennen kaikkea tässä laissa heikoimmaksi osapuoleksi jäävää eli tätä syntyvää lasta, hänen oikeudellista asemaansa.

Tosiaankin vielä olisin halunnut kuulla, miten ed. Tynkkynen näkee tämän erikoisen tilanteen, joka tämän hallituksen esityksen mukaan on tulossa, jos tosiaankaan tällä syntyvällä lapsella sitten ei ole mahdollisuutta esimerkiksi ajaa isyyskannetta. Meillä yleensä lainsäädännössä on aina pyritty au-lasten kohdalla varmistamaan se, että heillä on perintökaareen ja isyyden vahvistamiseen nähden mahdollisimman hyvät oikeudet ajaa omaa asiaansa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen puheenvuorossaan käsitteli paljon sitä, kuinka tämä lapsettomuus syntyy ja tulee, kun se on tahdoton ja tahdonvastainen. Jos ed. Tiusanen olisi paikalla, niin lämmittelisin tätä peliä aika paljonkin, mutta kun ei ole paikalla, niin säästän sen tulevaisuuteen. Voisin tästä muutenkin ed. Holmlundin puheenvuoron perusteella helpostikin innostua ja ottaa vähän tuolta eläinmaailman puolelta esimerkkejä tähän asiaan ja lämmittää vähän enemmänkin, mutta jätän senkin nyt tekemättä, koska tämä ei ole nyt sen luonteinen asia, missä se tarvitsisi tehdä.

Mutta sanomana tällä minun puheenvuorollani on se, että tietenkin Suomessa on erityinen ongelma se, että syntyvyys on pienempi kuin kuolleisuus, väestö ei pysy järjestyksessä eikä riittävästi tule uutta väkeä syntymän kautta tilalle. Näin arvellen tätä pitäisi yhteiskunnan ja erityisesti hallituksen, jos se kykenee jotakin miettimään ja tekemään, pohtia ja löytää ratkaisut siihen, että tämä naisten urakierto, koulutus, kehitys ja virkahakuisuus ei olisi sellaisena esteenä tähän lasten hankkimiseen kuin se nyt on. Elikkä ed. Tynkkysen usein tekemään vertaukseen nähden, että voitaisiin katsoa kaikkea sopivasti ja suopeasti, tämä minun puheenvuoroni on taas vähän toisen tyyppinen olemassa. Naisten pitäisi vanhan kaavan mukaan silloin, kun he tulevat hedelmälliseen ikään ja se tuntuu sopivalta ja mies on löytynyt, ryhtyä hankkimaan lapsia ja jättää vähemmälle tämä urakierto. Tiedän, että kaikki naiset eivät tästä pidä, mutta minusta kun eivät pidä, niin hyvä on, mutta näin pitäisi kuitenkin tehdä.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen esitti tässä edellä, että hedelmöityshoidot ovat parin hedelmättömyyden hoitoa. Tämä on tällaista semanttista väittelyä ja keskustelua, joka ei muuta sitä tosiasiaa, että ei taustalla ole mikään luonnon tai yhteiskunnan määräämä asia tai yhteiskunnan määräämä asia tietysti siinä määrin, miten lailla säädetään, mutta kyseessä on ed. Räsäsen oma mielipide, jonka mukaan hedelmöityshoidot pitää rajata vain tälle tietylle ihmisryhmälle. Se on tietysti yksi oma ihan arvokas mielipide. Jos tämä sana tuottaa nyt niin paljon vaikeuksia, niin kyllä voidaan alkaa puhua myös esimerkiksi avusteisesta lisääntymisestä, jolloin irrotetaan tämä yhteys hedelmättömyyshoitoihin.

Ed. Essayah ihmetteli, miksi käytän sanaa "apartheid". Siis apartheidhan oli Etelä-Afrikassa vallinnut järjestelmä, jossa ihmisiä asetettiin eriarvoiseen asemaan ja syrjittiin niin sanotun rodun perusteella. Rotuhan on epätieteellinen käsite ja täysin arveluttava siinä mielessä. Tämä hedelmöityshoito ja apartheid, jota tämä lakialoite edustaa parhaimmillaan, asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan ja syrjisi heitä parisuhdeaseman ja puolison sukupuolen perusteella. Siinä on hyvinkin verrannollisesta asiasta kyse.

Ed. Essayah myös kyseli tästä isyyskanneasiasta. Jos lapsi syntyy hedelmöityshoidoilla kahdelle äidille, niin vähän ihmettelee, mihin sitä isyyskannetta silloin tarvittaisiin. Siis silloinhan lapsella on kaksi vanhempaa, kaksi huolehtivaa vanhempaa, ja en oikein ymmärrä tätä isyyskanteen roolia siinä tilanteessa.

Ed. Seppo Lahtela tässä vielä opasti Suomen naisia, minkälaista elämää heidän pitäisi elää. Itse koen, että lainsäätäjänä meidän tehtävämme ei ole määrätä tai käskeä Suomen kansalaisia elämään elämäänsä jollain tietyllä tavalla. Kyllä tässä vapaassa maassa, Suomessa, jossa eletään 2000-lukua, jokaisella yksilöllä pitää olla oikeus tehdä ne omat valintansa omien arvojensa pohjalta eikä meidän tule määrätä ja pakottaa heitä tietynlaisiin arvovalintoihin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tynkkynen otti tuon apartheid-käsitteen esille, niin minun mielestäni ed. Tynkkysen edustama linja pikemminkin syrjii tiettyä lapsiryhmää, joka jäisi tyystin isättömäksi, eli näille lapsille ei tulisi mahdollisuutta edes juridiseen isyyteen.

Valtion kontrollia ei tällä lakialoitteella olla suinkaan ulottamassa makuuhuoneisiin, vaan sillä halutaan ennen muuta turvata kaikille lapsille yhtäläiset oikeudet isään. Hedelmöityshoidot toki ovat siinä mielessä luonnottomia, että niissä käytetään nykylääketieteen keinoja hoitaa sairautta. Mutta ajattelen, että kun ollaan näin herkällä elämänalueella kuin lasten ja tulevan sukupolven syntymisessä ja kasvattamisessa, niin juuri tällaisissa hoidoissa tulisi luontoa mahdollisimman pitkälle jäljitellä, ja sitähän jäljitellään muun muassa niin, että hoitoja ei anneta vaihdevuodet ohittaneille naisille, vaikka periaatteessa sekin on mahdollista. Romaniassa 66-vuotias nainen sai hedelmöityshoitojen avulla lapsen. Mutta mielestäni tämäkään ei ole lapsen etu, että hänen vanhempansa ovat isovanhempien sukupolvea. Aivan samalla tavalla myös tässä äitiyden ja isyyden suhteen tulee jäljitellä luontoa.

Ed. Holmlund esitti erittäin arvokkaita kysymyksiä. Totean vain, että tässä on haluttu ulottaa ihmiselämän kunnioitus aivan sinne elämän alkuhetkille saakka eli lähteä siitä, että ihmisalkioita kohdellaan kunnioittavalla tavalla. Malli on haettu suoraan Saksan lainsäädännöstä, jossa saadaan viedä vain kolme alkiota kohtuun kerrallaan ja synnyttää tämä määrä ihmisalkioita.