Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesitys sähköntuotannon eräiden tehoreservien käytettävyyden varmistamisesta on mielestäni tärkeä. Me emme saa päästää tilannetta siihen, että meillä huippukulutusaikana tulee pula sähköstä siten, että joutuisimme esimerkiksi rajoittamaan teollista tuotantoamme tai kuluttajien sähkönkäyttöä. Tämän vuoden tammikuun tilanne oli selkeä osoitus siitä, että oma sähköntuotantokapasiteettimme ei kaikissa tilanteissa riitä. Kulutus oli pahimmillaan yli 1 000 megawattia suurempi kuin on meidän sähköntuotantokapasiteettimme. Tuolloin onneksi saimme tuotua sähköä sekä Venäjältä että Ruotsista, mutta mielestäni me emme voi tuontisähkön varaan kuitenkaan jättäytyä varsinkaan, kun näyttää siltä, että sähkönkulutus on jatkuvassa kasvussa. Tällä hetkellä tuontisähköstämme noin kaksi kolmasosaa tulee Venäjältä, mikä osaltaan on lisännyt energiariippuvuuttamme Venäjästä.

Mielestäni paras tae sähkön saatavuuden varmistamiseksi kaikissa tilanteissa on omavaraisuuden lisääminen. Suomen energiapoliittisiin tavoitteisiin on aina olennaisesti kuulunut omavaraisuuden kasvattaminen ja monipuolisen sähköntuotantokapasiteetin rakentaminen. Nämä tavoitteet ovat tänäänkin hyviä. Me tarvitsemme sähköntuotantoinvestointeja paitsi omavaraisuuden turvaamiseksi myös siksi, että sähkönkulutus kasvaa, mihin jo aiemmin viittasin, ja toiseksi käytöstä poistuvan vanhentuneen tuotantokapasiteetin vuoksi. On arvioitu, että uutta tuotantokapasiteettia Suomessa tarvitaan noin 5 000—6 000 megawattia vuoteen 2025 mennessä. Muun muassa selvitysmies Purasjoki omassa selvitystyössään nostikin investoinnit tärkeimmäksi markkinoita kehittäväksi toimenpiteeksi.

Miksi meillä sitten on viime vuosina ollut nihkeyttä sähköntuotantoinvestointeihin, poikkeuksena tosin rakenteilla oleva viides ydinvoimala? Mielestäni yksi syy sähköntuottajien haluttomuuteen investoida on sähköntuotannon keskittyminen vain muutamalle suurelle yritykselle. Markkinoilla jo toimivien yritysten ei kannata rakentaa lisää voimalaitoksia tilanteessa, jossa kapasiteetin niukkuus nostaa sähkön hintaa ja uusien toimijoiden tulo alalle on vaikeaa. Suomen kannalta on kuitenkin vain yksi selkeä peruslähtökohta. Maamme täytyy varmistaa kilpailukykyinen omavaraisuus sähköntuotannossa huolimatta siitä, että monet muut maat eivät halua tuottaa omaa sähköään. Hyvänä esimerkkinä on Ruotsi, jossa on päätetty ajaa ydinvoima alas, mutta siitä huolimatta ei ole varauduttu millään tavalla uusiin, korvaaviin investointeihin. Meillä Suomessa elinkeinorakenteesta ja ilmastosta johtuen sähköä käytetään erittäin paljon.

Kun sitten mietimme sitä, miten lisäkapasiteetti pitäisi tuottaa, niin itse haluan pitää mukana kaikki päästöttömät ja vähäpäästöiset tuotantotavat. Tuulivoiman autuuteen sinänsä en usko, mutta toki sitäkin voidaan jonkun verran lisätä. Bioenergia tarjoaa jo huomattavasti enemmän mahdollisuuksia. Päätöksissä on tosin huolehdittava siitä, etteivät kustannukset nouse bioenergiankaan osalta kohtuuttomiksi eikä maahan synny laajaa tukiaisjärjestelmää. Aurinkoenergian merkitys uskoakseni kasvaa tulevaisuudessa. Meillä on myöskin jonkun verran uuden vesivoiman rakentamispotentiaalia. Suhtautuminen ydinvoimaan on meillä kääntynyt aikaisempaa myönteisemmäksi, enkä usko, että ilman ydinvoiman lisärakentamista selviäisimme päästötavoitteistamme ja tarvittavan sähköntuotantokapasiteetin rakentamisesta. Näyttää siltä, että usko ydinvoimaan on lisääntynyt muuallakin, sen verran innokkaasti uraaninetsijät ovat liikkeellä Suomessakin.

Mutta, arvoisa puhemies, nyt on kuitenkin tärkeää, että lähivuosina varmistamme hallituksen esittämällä tavalla riittävän tehoreservin kulutushuippujen aikana.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä hallituksen esitys on hyvin tarpeellinen, välttämätön, kannatettava, ja aivan kuten edellä kuulimme, meidän on pidettävä huoli siitä, että meillä on jo tulevana talvikautena riittävästi sähköä. Neljä vuotta sitten talvipakkasten yllättäessä nähtiin, kuinka herkästi haavoittuva suomalainen sähköenergian tuotanto, sähköenergian kuljetus käyttäjilleen on, ja jos olisi muutama pakkaspäivä ollut enemmän, olisimme olleet todellisissa ongelmissa.

Meillä tarvitaan kotimaassa tuotettua sähköä kaikilla kotimaassa olevilla tuotantotavoilla. Kannatan myös kuudennen ydinvoimalan nopeaa suunnittelua ja kehittelyä rakenteilla olevan viidennen lisäksi mutta myös kaikkea bioenergian taloudellista käyttöä. Erityisesti turvevarallisuuden osalta Suomi on todella rikas maa. Suomalaiset käyttöön suunnitellut turvevarastot omaavat enemmän energiaa kuin Barentsin meren öljy.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti, niin kuin edellä on todettu, tämä lakiesitys on tarpeellinen.

Mutta eräs osio ed. Kallion puheessa innoitti minut tulemaan tänne korokkeelle. Ensinnäkin olen samaa mieltä kuin ed. Kallio siitä, että meidän pitäisi omavaraisuutta lisätä sillä tavalla, että tekisimme vielä semmoista hajautettua energiantuotantoa ympäri maata siten, että uusiutuvia luonnonvaroja hyödynnettäisiin, siis puuta, turvetta, mahdollisesti jopa peltoenergiaakin tietyiltä osin ja biokaasua. On se nyt aika merkillinen homma, että meillä annetaan niiden olla tuolla jotenkin levossa käyttämättä. Ne ovat kuitenkin uusiutuvia. Ne vaativat investointeja, ja niihin meidän pitää satsata ja tehdä sillä tavalla vielä kannattavaksi, että verotuksen osalta on mahdollista tuottaa näillä energioilla sähköä. Siihen on tekniikka olemassa, ja se tarkoittaisi sitä, jotta ne suomalaiset eurot pyörisivät näillä tantereilla ja jäisivät maakuntiin ja hyödyttäisivät työllisyyttä, siis meidän hyvinvointiamme, koko suomalaista hyvinvointia.

Mutta se osio, miksi tänne korokkeelle tulin, koski ydinvoimaloita, jotka tarvitsevat uraania. Meillä on semmoinen merkillinen tilanne Suomessa, että meillähän ei kansallisesti hirveän paljon ole tarkoitus ilmeisesti ollut uraania kaivaa tai hyödyntää ja jalostaa siihen muotoon, että se kävisi ydinvoimaloihimme. Meidän varmuusvarastomme tuolla Vuosaaressa ovat kivihiiltä, ja odotellaan, että jos sattuisi jokin kriisi tulemaan, niin sitten siellä käydään penkkaa kaivamaan ja voimalaan kuskaamaan. Ja mitä ne kestävät, kymmenen kuukautta vai mitä ne varannot mahtavatkin olla, millä pystytään energiataloutta pitämään yllä kivihiilen voimin. No, se ei käy sitten ydinvoimalla.

Nythän on näitä valtaajia tullut tänne, taikka no, valtaajia, ulkomailta niitä tulee. Ranskalaiset ovat saaneet jo Pohjois-Karjalassa tämmöisen tutkintaluvan, ja sitten useammassa paikassa niitä ollaan hakemassa. On kepitetty maita, jotka ovat maarekisterissä jonkun nimellä, siis yksityisten ihmisten maita siellä. He ovat veronsa maksaneet, ja sinne vaan tulee ranskalainen ja kopsauttaa paalut pystyyn ja sanoo, että tässä onkin hänen valtausalueensa. Onhan tämä nyt ihan järjetön homma jo sitä kautta. Sitten he kuulemma maksavat muutaman euron, sitten kun KTM:n antaa luvan, siis vuosittain siitä, kun siellä saa porata ja kairata, kohta he käyvät hakemaan koelouhintalupaa ja todennäköisesti KTM myöntää sen. Sitten he anovat kaivospiirilupaa ja saavat senkin siihen.

Miksi he tekevät sitä? Uraani on samanlainen kuin kivihiili tai maakaasu, öljy. Se on vaan semmoinen vara, että sitä ei uutta valmisteta enää, ja se tarkoittaa sitä, että meitä suomalaisia vedetään höplästä. Me olemme niin hölmöjä, että me annamme näille ulkolaisille toimijoille meidän semmoiset varannot, joiden pitäisi olla meidän kansallisomaisuuttamme.

Eikös tässä pidä tehdä sillä tavalla nyt, jotta kertaheitolla sanotaan, että tämä on vaan sillä tavalla, että tänne eivät ulkolaiset tule kepittämään uraanialueita, muita mineraaleja kyllä, koska se on vähän toisen tyyppistä. Uraani on energiaa. Pidetään se uraani nyt sillä tavalla, että se on ihan vihonviimeisenä hätävarantona, jos käy niin, että millään muulla muotoa ei pystytä energiaa Suomessa tuottamaan kriisiaikanakaan. Siellä kalliossa se uraani on muuten semmoisessa jemmassa, että se on parempi varmuusvarasto kuin Vuosaaressa ne kivihiiliaumat. Eli antaa olla siellä kalliossa sen uraanin, hinta vaan nousee. Ja jos sinä aikana keksittäisiin semmoinen systeemi, että sitä ei tarvitse kaivaa ollenkaan, niin se olisi vielä parempi.

Odotan, että hallituksen edustaja tässä nyt ryhtyisi pikaisiin toimiin, että kaivoslaki muutettaisiin siten, jotta tämä uraani on Suomen kansallisomaisuutta, kansallisvarallisuutta ja sitähän ei muuten anneta kellekään ulkolaiselle, vaan pidetään se omissa handuissa. Semmoinen poikkeustapaus jos tulee, sitten tehdään poikkeuslaki, ja sitten vihonviimeisessä saumassa, jos sittenkin katsotaan, että ei vaaranneta ihmisiä ja ympäristöä, niin sitten kaivellaan sitä ja käydään jalostamaan, jos alkaa se viimeinenkin lamppu sammua Suomessa. Tämä tähän liittyen, koska tässä puhutaan sähköstä ja ydinvoimalat tuottavat myös sähköä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys sähkötoimitusvarmuuden turvaamiseksi on välttämätön jo ensi talven varalta, sillä niin Suomen kuin Pohjoismaidenkin vesivarat ovat erittäin alhaalla. Jo viime talvi osoitti, että sähkön saatavuus pakkaskausina saattaa olla hyvinkin vaikeata, ja siinä mielessä on tärkeätä, että nämä lauhdevoimalat, jotka on mahdollista ottaa tässä tilanteessa käyttöön, asetetaan sellaiseen valmiuteen, että ne voidaan tarvittaessa käynnistää.

Tässä talousvaliokunta esityksessään ja muutenkin kiinnittää huomiota kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Niin kuin puheenvuoroissa on todettu, meidän pitää kyllä kaikin keinoin varmistaa kotimaisen energiantuotannon lisääminen ja ottaa kaikki vaihtoehdot käyttöön, erityisesti bioenergia. Suot on nostettu esiin, ja kyllähän turve on sellainen voimavara, että meidän pitää turpeen käyttöä voida edistää ja mahdollistaa sen käyttö jatkossakin. Se on meille todellakin suuri rikkaus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sama läksy ja kaksi eri luentaa, ed. Kallio. Aika mielenkiintoinen puheenvuoronne äsken sikäli, kuinka samaa tilannetta kuvaamme ja analyysimme poikkeavat toisistaan niin paljon kuin nyt vaan voivat poiketa. Mutta tämän illan täysistunnossa muitakin vastaavanlaisia ilmiöitä on nähty eri asiakohtien kohdalla, tässä yksi lisää.

Ensinnäkin, mistä tammikuussa tänä vuonna oli oikeastaan kysymys? Silloin oli kysymys myöskin siitä, että hiililauhdevoimaloita ei käynnistetty. Miksi? Siksi, että haluttiin windfall-voittoja saalistaa niin paljon kuin mahdollista elikkä kynnys käynnistää oli erittäin korkea, koska tarjolla oli kymmenien miljoonien eurojen näppärät pikku voitot noin vaan. Elikkä siihen tarpeeseenhan tämä hallituksen esitys on juuri annettu. Siis ollaan pakotettuja pakko-operaatioon, mikäli vastaavanlainen ilmiö näyttäisi tulevan esiin. Elikkä siis tässä kohdassa olimme ihan selvästi eri mieltä analyysin sisällöstä.

Toinen syy on se, että kun 1990-luvun alkupuolella äänestettiin ydinvoimaponnesta, niin siitä hetkestä lähtien laiminlyötiin chp-laitosten perustaminen eri puolille Suomea, ei totaalisesti, mutta hyvin suuressa määrin. Jos olisi sitä potentiaalia, mikä oli koko tuon vuosikymmenen käytettävissä ja mihin oli ilmiselvä tarve, tarve käyttää chp:tä, niin meillä olisi ollut kapasiteettia myöskin sillä tavalla, että tämä windfall-voittohomma olisi tavallaan mitätöitynyt. Elikkä siis siinä jo kaksi näkökohtaa, joissa olemme syvästi eri mieltä.

Kolmas asia, jossa olemme ilmiselvästi eri mieltä — ja tämä on jo aika tavalla mielipidetason asia — on, mitä tarkoittaa omavaraisuus. Mietinnön lopussahan on ponsiesitys, valiokunnan lausumaehdotus, jossa puhutaan omavaraisuudesta. Minä tulkitsen tällaisessa asiassa omavaraisuuden sellaiseksi, että sen omavaraisen tuotannon lähteet ovat kotimaisia, siis kotimaisessa hallinnassa. Siis kun halutaan turvata jotakin huoltovarmuusperiaatteella, koko operaation täytyy olla hallinnassa. Minusta se on vain puolittaista omavaraisuutta taikka neljäsosaomavaraisuutta, jos vain tekninen laite on hallinnassa. Meillä pitää olla lähtökohtaisesti koko prosessi tuotteen aikaansaamiseen hallinnassa. Tämä on siis minun lähestymistapani tähän asiaan.

Sitten neljäs asia, missä olemme ihan aika tavalla eri linjoilla ed. Kallion kanssa, on sähkönkulutuksen kasvuennuste. Tällaisiahan voimayhtiöiltä kuulee pilvin pimein, mitä te juuri esititte, mutta niihinhän vastasi professori Kara, että ei se asianlaita nyt näin satu olemaan. Elikkä hyvin todennäköisesti saattaa jonkin verran rakenteellisesti pientä kasvua olla, mutta ei missään nimessä sellaista, mihin te viittasitte siteeraten ilmiselvästi voimayhtiöitten näkemyksiä.

Sitten te halveerasitte tuulivoimaa. Tässä katsannossa, mitä nyt tarkastellaan, olette ilmeisesti aika paljon oikeassa. Mutta on myöskin sellainen tilanne, että meillä on Euroopassa alueita, joilla 15—25 prosenttia sähköstä tuotetaan tuulivoiman avulla. Tanskassa oli jopa tilanne johtuen yleiskantaverkon laajuudesta, siis oli kantaverkkoyhteydet Skandinavian niemimaalle, Saksaan jnp., että 80 prosenttia sähköstä tuotettiin tuulivoimalla. Elikkä se on hyvin mielenkiintoinen asia yksityiskohtana, mutta siinä on se piikkituotantopeikko, joka rajoittaa sen normaaliolosuhteissa suljetussa verkossa 25 prosenttiin. Siinä olette oikeassa, jos sitä tarkoititte.

Edelleen teiltä jäi kokonaan yksi hyvin merkittävä asia käsittelemättä, nimittäin biokaasu. Todettakoon tähän teille tiedoksi, että näitä pieniä biokaasulaitoksia on Saksassa tällä hetkellä 5 000 ja tavoitteena on muutaman vuoden aikana saada kokonaismääräksi 30 000. Niitä muuten valmistetaan Suomessa Lahden tienoilla elikkä viedään ulkomaille, vain yksi kappale on myyty Suomeen. Ihan mieletön tilanne kerta kaikkiaan. Tarkoituksena on se, että Olkiluodon uuden ydinvoimalan verran elikkä 1 600 megawattia olisi nettosähköntuotanto näillä biokaasulaitoksilla hajautetulla järjestelmällä Saksassa. Elikkä ei ole vähäpätöisestä asiasta siinäkään kysymys.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Päästiin jälleen mielenkiintoiseen aiheeseen, ja ed. Pulliaisen läsnä ollessa tietää, että erilaisia mielipiteitä saadaan tässä kuulla yks sun toinen. Tämä perusajattelutapa meillä varmaan on vähän toisenlainen.

Täytyy sanoa, että tämä on kyllä tietenkin lakina ihan oikea ja ihan hyvä, mutta tässä kohtaa asetun kyllä tukemaan ed. Pulliaista, että kyllä tässä sähköyhtiöt ovat olleet varmaan suurimpana tekijänä ja rajoittajana. Jos mietitään, miten meillä esimerkiksi sähköntuotanto on keskittynyt viime vuosina ja pikkuvoimaloita ja kaikkia on ostettu, sähköyhtiöitä, ja muutama toimija meillä oikeastaan vaan on, niin kyllähän tässä ei tarvitse kauhean kauaksi mennä, kun rupeaa katselemaan herrojen voittoluetteloita, mitä näitä optioita ja muita on sieltä riivitty, ihan älyttömiä rahoja, jotka perustuvat tähän, että osataan rahastaa oikeilla tilanteilla ja silloin, kun ihmiset joutuvat pulaan.

Mutta tänä iltanakin kyselytunnilla pitkään puhuttiin Venäjän tullista ja nyt ollaan taas saman maan asioitten edessä. Jos meillä tuonti on todella suurta, niin en minä tässäkään kohdassa kyllä ihan hirveästi veli venäläiseen luota, kyllä meidän pitäisi päästä siitä asiasta paljon parempaan tilaan ja saada tätä omavaraisuutta niin, että me pystymme täällä tuottamaan mahdollisimman paljon omasta sähköstä, ja jos niitä ongelmia tulee ja huippuhetkiä tulee, niin sillä hetkellä meillä on sitten jyräyttää omia voimaloita käymään, vaikka sitten niitä kivihiilivoimaloita.

Mutta sitten täytyy sanoa ed. Lahtelalle, että vaikka nyt useissa asioissa kanssanne olen samaa mieltä, niin kyllä tämä uraanivouhotus tuntuu olevan sellainen, että tässä on ihmisten korvien väli kanssa taas myrkytetty ympäri Suomea ihan totaalisesti. Samanlainen käytäntö on myöskin polttolaitoksissa, joissa jätteitä pitäisi polttaa. Niitä pitäisi polttaa, mutta ne kaikki pitäisi ajaa johonkin tuonne syvään metsään, jossa ei ole 100 kilometrin läheisyydessä yhtään asujaimistoa, ja mihinkä sitten käytetään sitä sähköä tai lämpöä, mitä niistä saadaan? Elikkä nykytekniikalla minun mielestäni meidän nämä kaikki pitää ottaa huomioon, siis erilaiset polttolaitokset, ja jätteitä pitää pystyä polttamaan. Minä en usko, että sieltä piipusta tulee semmoista tavaraa, ettei sitä voisi asujaimiston lähellä tehdä.

Saman tien täytyy todeta, että kun näitä biokaasulaitoksia kaatopaikoille esimerkiksi laitetaan, niin kyllä Tampereella on jätteenkäsittelylaitos sen verran lähellä kaupunkia, että siitä on vain vajaat 10 kilometriä ihan keskustaan. Sitä pystytään hyödyntämään sekä sähkön että lämmön tuottamiseen, joka nyt edellytys varmaan on. Mutta nyt olen saanut lukea vaikka kuinka monesta paikasta pieneltä paikkakunnalta, missä on yritetty tämmöisiä polttolaitoksia laittaa, että ne osoitetaan kyllä syvimpään korpeen eikä siinä ole tolkun hiventäkään. Ei niitä pystytä käyttämään. Siitä vaan tulee kustannuksia lisää.

Kuten tässä uraanin louhinnassa ja monessa muussakin, pitäisi ihmisiä rauhoitella siitä, että nykytekniikalla ne pystytään hoitamaan niin, että ei niistä ole kenellekään vaaraa. En minä tiedä sitten, miten uraania voidaan louhia. Jos ei sitä suomalaisilla ole varaa louhia, niin se on tätä loppaalisaatiota. Se on tätä loppaalisaatiota, kun ulkomaalaiset yritykset tulevat tänne ja laittavat louhinnan pystyyn, jos omilla ei ole rahaa, elikkä sekin meidän täytyy hyväksyä. Jos me aiomme edelleen käyttää noita meidän ydinvoimaloitamme, niin kyllä meidän pitäisi siinä uraanissakin olla omavaraisia ja onnistua saamaan sitä täältä Suomesta, koska jos kriisitilanne tulee, niin tokko sitä tuodaan tänne muualta. Ne tarvitsevat varmaan omansa muissa maissa.

Puhemies! Mutta kokonaisuutena me varmaan tarvitsemme kyllä jokainen myöskin tuulimyllyt. Vaikka minä en nyt tällä hetkellä kauheasti tuulimyllyihin usko, niin ehkäpä sieltäkin jotain uutta teknologiaa tulee. Tulevaisuudessa kaikki keinot on käytettävä, mitään ei saa jäädä käyttämättä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Sähkön kulutuksen kasvusta on totta kai monia ennustuksia ja oppi-isiä löytyy eri arvioille. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka me kuinka lisäämme bioenergian, biopolttoaineitten, käyttöä, se ei tule riittämään, ja lasken bioenergian puolelle turpeen. Minusta siinä meillä on voimavara, jota todella, siis soita, käytetään erittäin vähän, alle prosentin. Totta kai metsä- ja peltoenergiaa on lisättävä, mutta nämäkään eivät tule riittämään. Totta kai tavoitteiden tulee olla kunnianhimoisia, eli kannatan sitä, että kuudes ydinvoimala saadaan toivottavasti lähivuosien aikana liikkeelle. Bioenergian lisääminen lisää työtä, se on siinäkin mielessä erittäin tärkeä, ja tukee myös energiaomavaraisuutta. Tätä lakiesitystä pidän hyvänä.

Ed. Kallio tuossa puheenvuorossaan viittasi viime talveen, ja todella siellä hyvin lähellä oli tilanne, että sähkönkulutusta olisi jouduttu rajoittamaan jo joulukuussa. Kun Ruotsi yllättäen tuontiaan rajoitti, niin siinäkin tämä päivän energian hinta nousi hyvin korkealle. Jos yksinomaan bioenergiaan turvattaisiin, väitän, että tämä energia meille ei riitä. Toisaalta minusta on erittäin tärkeää, että energian hinta on kohtuullinen, kyllä silläkin on joku merkitys. Tällä hetkellä varmasti osa suomalaisista talouksista on vaikeuksissa ja myös teollisuus. Kyllä se katsoo, millä hinnalla se energiaa saa. Jos se nousee liian korkeaksi, niin tätä kautta myös työpaikkoja tästä maasta häviää runsaasti.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni puhui tuosta loppaalisaatiosta. Kysehän on siitä, jotta jos olisin semmoisen firman päällikkö ja omistaja, mikä kaivaa uraania, niin ehdottomasti panisin joukot joka puolelle maailmaa, tämmöisiin maihin kuin Suomi, paaluttamaan ja kepittämään ja valtaamaan ne alueet, koska sen uraanin hinta tulee nousemaan ja Suomi on sillä tavalla niin kuin hölmö tässä hommassa, jotta se ei ole kuin Norja. Nimittäin kun Norjalla on öljyvarat ja kaasuvarat, niin se älyää vielä verottaa siitä. Se on noin 80 prosenttia vero siitä, kun Shell siellä pumppaa esimerkiksi merestä sitä öljyä. Se vero on 78 prosenttia, ja se loppu jää sille öljy-yhtiölle sitten niihin kustannuksiin ja katteisiin ja voittoihin, ja kehuvat, miten hyvää bisnestä se siitä huolimatta on.

Mutta kun Suomeen tulee ranskalainen yhtiö uraanikentät valloittamaan, niin meille jää mahdollisesti työpalkoista jotain veroa, jos sattuu suomalaisia olemaan töissä siellä. Työmiehethän tuodaan todennäköisesti Puolasta ja Virosta ja mistä tuovatkin. Välttämättä sitä ei edes kaiveta lähiaikoina, vaan ne kentäthän pitää vallata, ja kaivetaan sitten, kun hinta nousee. Sen takia me olemme aika pöhköjä, jos me emme älyä pitää omasta kansallisuusvarallisuudesta kiinni ja huolta siitä, että uraani on omissa käsissämme.

Ed. Rönni tuossa jo puhuessaan totesi tästä, että meillä ei ole suomalaista toimijaa siinä. Kyllä minä luulen, että kun alkaa olla pannut lopuillaan taikka uraanit siellä lopuillaan, ei enää sähköä tule, niin sitä ennen nämä firmat käyvät kyllä etsimään sitä suomalaista tekniikkaa ja työtä, joka tarkoittaa, että jos niitä aukaistaan, niin kyllä saadaan ajoiksi ja pitääkin saada ajoiksi. Eivät ne ulkolaiset huvin vuoksi tule tekemään semmoista bisnestä, joka ei kannata. Kyllä minä uskon, että suomalaiset ovat vielä aika taitavia siinä hommassa, kun ryhdytään siihen puuhaan. Sen takia toivon ihan oikeasti, että hallitus tähän katsoisi, että se on meidän (Puhemies koputtaa) kansallisvarallisuuttamme, se on meidän varmuusvarantomme ja sillä sipuli, eikä anneta sitä ulkolaisiin käsiin.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Sähkön kulutus on viime vuosina kasvanut 2 prosenttia vuodessa lukuun ottamatta vuotta 2005. Tämä, ed. Pulliainen, ilmenee hallituksen esityksestäkin. Enkä näe mitään syytä, miksei sähkön kulutus jatkossakin kasvaisi. En sanonut, että se välttämättä kasvaisi tämän 2 prosenttia per vuosi, mutta se kasvaa kuitenkin joka tapauksessa. Eli tältäkin osin me tarvitsemme lisää sähköntuotantokapasiteettia. Tämän vuoden tammikuussa tilanne oli se, että me jouduimme talvipakkasilla tuomaan sähköä ulkomailta, sekä Ruotsista että Venäjältä. Onneksi silloin saimme sähköä. Mutta kuten puheenvuorossani jo aikaisemmin totesin, tuontisähkön varaan ei kannata laskea. Parempi turvautua omavaraisuuden lisäämiseen. .

Ed. Pulliaisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että chp-tuotanto on erittäin hyvä ja tehokas tapa tuottaa sähköä ja lämpöä, mutta se on tehokas vain yhteistuotannossa. Tässä on se ongelma, ed. Pulliainen, että lämmön tarve Suomessa on rajallinen. Sitä ei voida lisätä rajattomasti. Biokaasu, jätteiden hyödyntäminen, kaikki nämä, ovat ihan hyviä mahdollisuuksia, ja mielestäni meidän täytyy sähkön tuotannossa käyttää kaikki ne mahdollisuudet, jotka meillä on käytettävissä.

Sitten vielä ed. Esa Lahtelalle, joka oli huolissaan siitä, miten uraani riittää, jos kriisitilanne iskee päälle. Minulla on se käsitys, että Suomessa nykyisin toimivilla ydinvoimalaitoksilla uraanivarastot kestävät kauemmin kuin kestävät varmuusvarastot öljyn ja kivihiilen osalta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä talousvaliokunnan mietintö liittyen hallituksen esitykseen laiksi sähköntuotannon eräiden tehoresurssien käytettävyyden varmistamisesta päätyy lausumaehdotukseen, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus toimenpiteillään turvaa sen, että sähkön saatavuus varmistetaan Suomessa kaikissa olosuhteissa riittävällä omavaraisuudella joutumatta turvautumaan sähkönkäytön rajoituksiin.

Oikeastaan tämä lausumaehdotus sai minut käyttämään tämän puheenvuoron ja pysähtymään tähän energiatoimialan nykytilanteeseen vähän kattavammin. Tässä on aikaisemmissa puheenvuoroissa jossain määrin tätä näkökulmaa sivuttu. On jollakin tavalla hämmentävää se, mitenkä heikosti markkinat toimivat, jos katsotaan markkinoiden näkökulmasta. Äärimmäisen harvinaista on löytää toimiala, jossa yritykset tekevät erinomaista tulosta ja silti ei synny sellaista investointikapasiteettia, jolla varmistetaan myös tuotannon riittävä taso. Minusta tämän näkökulman arviointi nimenomaan Suomen energiantuotannon suhteen vaatii jatkossa nykyistä suurempaa huolellisuutta. Minä uskon, että tähän tulee tukea myös EU:n koko alueelta.

Nimittäin toinen yhtä paljon ihmetystä herättävä tosiasia on se, että Euroopan unionin puitteissakin on vasta oikeastaan viimeisen vuoden aikana ryhdytty laajemmin tarkastelemaan sitä, mitä energia voimavarana merkitsee Euroopalle ja nimenomaan unionin jäsenmaille ja mitenkä tästä energiasaatavuudesta voi tulla koko Euroopan unionin kilpailukyvyn kehittämisen aivan keskeinen pullonkaula.

Havainnollistan tätä tilannetta esimerkillä. Useat kansanedustajat ovat Fortumin olemuksesta, tilanteesta ja tuloksentekokyvystä esittäneet erilaisia mielipiteitä ja arvioineet sitä, onko Fortumin tilanne ja ohjaus valtioenemmistöisenä yhtiönä riittävästi hallinnassa. Ennemmin vertaan näitä energiakehityspanoksia siihen, millä tasolla Fortumin muutama avainhenkilö saa tällä hetkellä palkkaa tällaisesta yhtiöstä, jossa varsinaista riskiä sittenkään, viime käden riskiä, ei yritysjohdolla ole. Tämä on monessakin suhteessa huono peruste, myönnän sen, mutta löydän sieltä vain yhden vertailupohjan, sen, että me nyt lisätalousarviolla panostamme nimenomaan toisen sukupolven bioenergiaratkaisuihin kuitenkin tilanteessa, jossa puhutaan todennäköisesti aika pitkästäkin kehitystyöpolusta, ennen kuin saadaan lisäarvoa tähän varsinaiseen tuotantokapasiteettiin. Miksi me emme ota käyttöön niitä vaihtoehtoisia teknologioita, joita voidaan selvästi kotimaisena energiaomavaraisuuden lisääjänä hyödyntää nykyistä paljon paremmin?

Elikkä jos ajatellaan tätä vertausta, niin toisen sukupolven kehitykseen lisäbudjetin kautta pistetään 9 miljoonaa euroa, kun Fortumin muutama avainhenkilö ottaa vuositasolla 15—20 miljoonaa euroa palkkana. Jos ajatellaan, että edes vastaava summa käytettäisiin joko investointeihin taikka tämmöiseen määrätietoiseen kehitystyöhön, voidaan sanoa, että aika nopeasti ratkottaisiin niitä pullonkauloja, joilla estetään tavallaan tämän tyyppisten tilanteiden syntyminen, mihinkä tällä lainsäädäntöhankkeella varaudutaan. Joka tapauksessa haaste, johon meidän pitää pystyä vastaamaan, on se, että meidän on löydettävä käyttöön nykyistä ympäristöystävällisempiä mutta myös taloudellisesti edullisempia vaihtoehtoja. Minä uskon, että molempiin tavoitteisiin pystymme vastaamaan, jos löydämme riittävää kansallista tahtoa edetä tällä tiellä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula toi esille suuria linjauksia energiapolitiikkaan ja sen tulevaisuuteen liittyen.

Toisin esille hyvin tärkeän näkökohdan, joka on huoltovarmuus. Se on tullut eri sisältöisenä, eri sanoin täällä useassa puheenvuorossa esille. Energian osalta erityisesti tämä on hyvin tärkeä kysymys, kaiken energian saatavuuden osalta, mutta nykyaikana elämä on niin sähköriippuvaista, että tämä korostuu erityisesti sähkön osalta.

Samalla kun olen tuonut esille ydinvoiman perusvoimana, niin näen välttämättömänä, että meillä on hajautettu ja hyvin monimuotoinen sähköenergian tuotanto tässä maassa. Jätteenpolton avulla voidaan tuottaa energiaa, niin lämpöä kuin sähköäkin. Hukkuuko Suomi jätevuoriin, voidaan kysyä, vai käytämmekö niitä eri tavoin järkevästi hyväksi, jossa eräs tapa tehokkaalla tekniikalla olisi saasteeton energiantuotanto. Siinä pitäisi pyrkiä nimenomaan saasteettomaan energiantuotantoon. Jätteitä voidaan hyödyntää hyvin monilla tavoilla, enkä siihen puutu nyt tässä sen enempää.

Ed. Esa Lahtela toi esille hyvin tärkeän kysymyksen näistä kaivosvaltauksista. Tämäkin liittyy juuri ydinenergian uraaniraaka-aineeseen. Mielestäni meidän on hyvin nopeasti korjattava kaivoslakia siten, että se kunnioittaa yksityistä omistusoikeutta. Minä väitän, että jos maaperässä on arvomineraaleja, olkoot ne mitä tahansa, on kyse niin arvokkaasta asiasta, että siitä on todella voitava olla aivan toisenlaiset, moninkertaiset korvaukset siihen nähden, mitä tällä hetkellä maksetaan.

Mutta näkisin vielä hyvin välttämättömäksi, että hyvin monilla tavoilla aktiivisesti kehitettäisiin hajautettua sähköntuotantoa, eri tavoilla. Pienvesivoimalat voisivat olla edelleen yksi tapa. Olen itse lukiolaisena tehnyt sähköä muutamalle taloudelle koskivoimalla. Tiedän, että se on toimiva tapa. Meidän tulisi kannustaa tällaisten muutaman talouden tai vaikka yhden talouden pienvoimaloita siellä, missä siihen saattaisi olla edellytykset. Tiedän, että tässä on tiettyä tuotekehittelyä sähkögeneraattorien osalta, mutta tässä pitäisi mennä eteenpäin aivan kuten biokaasujen kohdalla ja nämä tulisi voida ottaa tehokkaasti käyttöön.

Huoltovarmuuden kannalta, ja nyt tarkoitan erityisesti kriisiajan olosuhteita, olisi hyvin arvokas asia, että meillä olisi hajautettua varsin pienimuotoistakin sähkön tuotantoa. Sitä tarvittaisiin.

Normaaliaikana me tarvitsemme edullista energiaa. Se on yksityisen sähkönkäyttäjän etu, se on teollisuuden, yrityselämän etu. Suomi on vientimarkkinoita ajatellen ikään kuin saari. Kuljetuskustannukset ovat korkeammat kuin kilpailijamaillamme, jos viedään Keski- ja Länsi-Eurooppaan tai minne tahansa muualle,. Siksi yksi keino on edullinen energia, jolla voidaan yrittää kompensoida korkeita kuljetuskustannuksia.

Tarvitsemme edullista energiaa ja tarvitsemme sitä riittävästi. Meillä sähköstä karkeasti ottaen kymmenisen prosenttia on tuontisähköä. Olisi toivottavaa, että olisimme sekä omavaraiset että myös valmiit viemään sähköä markkinoille. Silloin tilanne olisi hyvä. Näkisin, että myös pienvoimaloiden sähkön tuotannolle tulisi luoda taloudelliset edellytykset olla yksi toimijaryhmä sähkömarkkinoilla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliolle ihan lyhyesti, että on erittäin vahinko, että te ette ollut lähetekeskustelussa mukana, ilmiselvästikään ette ollut, kun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen kuvasi täsmälleen sen, millä tavalla tähän lakiesitykseen päädyttiin, jota nyt yksimielisesti kannatamme. Se selitys poikkeaa kyllä huomattavasti siitä, mitä te tarjoilette nyt. Kannattaa katsoa pöytäkirjasta.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! On erinomainen asia, että hallitus toi myöskin sähköntuotantoalan myötävaikutuksella tämän lakiesityksen, täysin välttämättömän lakiesityksen, eduskuntaan, ja valiokunnasta se saatiin nopeasti pois ja myöskin nyt sitten isosta salista ja saadaan tämä joulukuun alusta voimaan. Tämä on täysin välttämätön laki, jotta meillä myöskin kaikkein kovimman kulutuksen aikana kaikki sähkön tuotantoreservi voidaan ottaa käyttöön ja saadaan käyttöön Suomessa. Me sen tarvitsemme.

Puhemies! Valiokunnan lausumaehdotus on aika kova. Siinä edellytetään, että kaikissa tilanteissa pystytään turvaamaan sähkön riittävä saanti ja myös kiinnitetään omavaraisuuteen huomiota. Tässä kohdassa pitää kehua lisäsähköntuotannon investointeja nimenomaan maakuntien sähköyhtiöiden osalta. Ne ovat toimineet erinomaisella tavalla. Tämän saman soisi tarttuvan myöskin koko tähän sähköyhtiökenttään. Me tar-vitsemme nyt lisäinvestointeja, ja niitä pitää tulla, ei pidä ainoastaan ostaa toinen toisiaan pois, se ei lisää yhtään energiantuotantoa, vaan uutta kapasiteettia tarvitaan.

Samoin on hyvä asia, että hallitus on aktiivisesti toiminut Venäjän suuntaan niin, että myös siellä lähdettäisiin toimimaan markkinatalouden ehdoilla, ja se kumppanuus, jota EU:n ja Venäjän välillä energia-asioissa nyt hahmotellaan ja joka on pöydällä, on erittäin hyvä asia, ja toivon sille menestystä, ja toivottavasti nyt sitten myöskin Puola ja muut jäsenmaat ymmärtävät, kuinka tärkeästä asiasta tässä on kysymys.

Suomessa on huolehdittu erinomaisella tavalla siirtoverkoista. Se on yksi perusedellytys tälle. Tämä asia ei ole näin hyvällä tolalla myöskään Ruotsissa. Kun tähän liitetään vielä se, että niitä Norjan valtavia vesivoimavaroja tarvitaan myöskin joskus täällä, se kenttä on niin päin, että Ruotsin kautta se tänne tulee.

Lopuksi, mitä ydinvoimaan tulee, herra puhemies, on näin, että vesivoiman lisäkapasiteetin saaminen on välttämätöntä, oli ydinvoiman kannalla tai ei. Kuudes ydinvoimala tarvitsee joka tapauksessa säätövoimaa lisää, ja sitä ei muualta saada kuin vesivoimasta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Suomella olisi mahdollisuus olla jopa energian viejä, jos niin haluttaisiin, siis sähköenergian viejä, mutta tällä hetkellä sitä tahtotilaa ei ilmeisesti ole olemassa. Toinen ongelma on tietysti tämä säätövoimakysymys, joka meidän pitäisi saada kuntoon, ja sehän tarkoittaa pienvoimaloita, se tarkoittaa hajautettua energiantuotantoa ja sen tyyppistä, joka olisi järkevää myös aluetalouden kannalta.

Mutta yksi kysymys, joka tässä aikaisemmassa puheenvuorossa unohtui, on se, jotta meillä on vielä semmoisia energianlähteitä hyödyntämättä, mitkä pitäisi hyödyntää sen lisäksi, mitä lueteltiin, biokaasut ja nämä turpeet ja puut ja pellot ja kaikki mahdolliset. Eilispäivänä soitti yksi ihminen Joensuusta ja totesi, jotta heillä tähän mennessä on kotitalouksissa lajittelu toiminut siten, että myös muovit on laitettu erilleen, eri osiot jätteistä eri pusseihin, ja nämä on kerätty erilleen. Nyt ensi vuoden alusta vaan Joensuussa käydään keräämään muovit samaan säkkiin eli pannaan sekajätteeksi. Minusta se on hyvin valitettava asia.

Kyse on nimittäin siitä, jotta kaatopaikan penkat kyllä siellä kasvavat, mutta nämä muovit pitäisi saada jotenkin hyödynnettyä Suomessa energiaksi. Se on hävytöntä, jotta semmoinen ainesosa, mikä voidaan hyödyntää energiaksi, nyt haudataan sinne. Sehän tarkoittaa sitä, jotta se ei sieltä penkasta koskaan häviä, mutta se on siellä kaikkien muiden jätteiden ja roinan seassa eikä sitä kannata ainakaan erikseen sieltä lähteä kaivelemaan. Sen takia toivoisi, jotta hallitus tämän osalta ryhtyisi toimenpiteisiin, että muovijäte erityisesti saataisiin talteen siten, kun se ainakin Joensuussa on opittu, kaikissa paikoissa sitä ei erikseen vielä otettu. Kun Joensuussakin on opittu tämä lajittelu tekemään, niin nyt opetetaankin toisinpäin, jotta ei sitä tarvitsekaan lajitella, vaan sinne vaan samaan säkkiin, ja kasvatetaan jätevuoria siellä. En tiedä, toteutuuko tämä tämän hallituksen aikaan, mutta jospa sitten tuo uusi hallitusohjelma pitäisi sisällään tämmöisen osion, jossa muovijätteetkin otetaan hyötykäyttöön.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu näyttää hiipuvan, eikä tämä omakaan puheenvuoroni sitä enää jatka. Mutta otanpahan nyt kuitenkin esille näköalan, mikä liittyy tulevaan lausumaan, minkä talousvaliokunta on valmistellut, kun laki on kuitenkin voimassa helmikuun loppuun 2011, määräaikainen laki. Tässä todetaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus toimenpiteillään turvaa sen, että sähkön saatavuus varmistetaan Suomessa kaikissa olosuhteissa riittävällä omavaraisuudella joutumatta turvautumaan sähkönkäytön rajoituksiin."

Semmoinen varoituksen maailma tässä on olemassa, että ei nyt vaan nähtäisi tämän kautta, että tulee asia ratkaistua ja tällä edistettäisiin tätä sähkökaapelin rakentamista Venäjän puolelta sinne Kotkaan, ed. Kekkosen kotiseudulle, ettei tämä sitä asiaa tukisi tai nähtäisi sitä mahdolliseksi. Toivon, ettei tämmöistä ajattelutapaa kenellekään muulle synny kuin itselleni.

Kun ed. Leppä puhui tästä vesivoiman saatavuudesta, tarvittavuudesta ja riittävyydestä, siinä olen tismalleen samaa mieltä, että jok’ikinen puro, koski ja allas pitää rakentaa sen tyyppiseksi, että sitä puhdasta vesivoimaa voidaan hyötykäyttää ja saada järjestelmään sitä kautta säätövoimaa sekä varsinaista valovoimaa.

Kun ed. Esa Lahtela puhui sähkön viennistä, niin sitä kyllä varmaan voisi yöaikaan viedä, mutta ei taida olla ostajia täällä lähialueilla. Sen osalta meillä on kyllä ylimääräistä tuotantoa yöllä, mutta päivällä sitä on liian vähän.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Kun ed. Lahtela ystävällisesti mainitsi nimeni ja kotipaikkakuntani tässä yhteydessä, niin haluan hänelle kyllä muistuttaa siitä, että nyt käsiteltävänä olevalla asialla ja sillä potentiaalisella merikaapelilla sinne Kotkaan ei ole yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa. Ne kulkevat aivan eri reittejä myöskin hallinnollisesti, päätöksenteon osalta ja kaikin muin osin myös, niin että ed. Lahtelan huoli tässä asiassa ymmärtääkseni on aivan turha. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö hänen huolensa monesta asiasta noin yleisellä tasolla olisi aivan oikea.