Tero Rönni /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähtökohta tähän lakiesitykseeni tuli tuolla Mäntän parlamentissa elikkä linja-autoaseman kahvilassa, jossa kokoontuu parlamentti joka päivä. Myöskin siellä käy näitä sotiemme veteraanejakin paikalla, ja eräs heistä, joka oli paperinkeräysreissulla siinä, kun paikalliset veteraanit keräävät keräyspaperia ja myöskin vielä kohtalaisessa iässä olevat henkilöt ovat siinä mukana, tuli puhumaan minulle asiasta, joka oli hänelle omakohtainen. (Ed. S. Lahtela: Pidetäänkö siellä pöytäkirjaa?) — Kyllä siellä pöytäkirjaakin pidetään aina tarpeen vaatiessa. Muun muassa tämän asian laitoin ylös, ja nyt se on tässä sitten paperina teilläkin esillä.

Kyse on tosiaan näistä Suomen sodat 1939—1945 käyneistä henkilöistä, joilla on syntynyt tämmöinen pysyvä vamma ja jotka luokitellaan sotainvalideiksi. Ja tiedetään, että heidän keski-ikänsä on tuolla yli 80 ja nuorimmatkin alkavat olla kahdeksankymppisiä, jotka ovat olleet sodissa. Aika hyväkuntoisia ihmisiä on vielä kahdeksankymppisissäkin. Myöskin elinolosuhteet ja maailma ovat muuttuneet paljon siitä, kun tätä lakia on säädetty.

Nykyisessä laissa lukee, että voi ottaa kuntoutukseen mukaan aviopuolison. Monelta on puoliso jo lähtenyt autuaammille maille, ja useat ovat ottaneet kumppanikseen jonkun, joka asustelee samassa taloudessa, mutta ei halua jostain syystä avioitua. Sitten myöskin on olemassa lapsia kenties hoitamassa tai joku muu henkilö, joka asuu pysyvästi samassa taloudessa. Kun kuntoutukseen lähdetään, niin kyllä se henkilö, jonka kanssa eletään normaalit päivät ja viikot, ehdottomasti tarvittaisiin mukaan sinne kuntoutukseen.

Esitänkin tämän lain 6 §:ssä, että vahingoittunut tai sairastunut voi sen mukaan, kuin asetuksella säädetään, jakaa kuntoutusjaksonsa aviopuolisonsa, avopuolisonsa tai samassa taloudessa asuvan, vahingoittunutta tai sairastunutta hoitavan henkilön kanssa, jolloinka laajennettaisiin tätä piiriä. Tässä on nyt kyse sotainvalideista, mutta kyllähän oikeastaan koko veteraanien joukko ansaitsisi meiltä jo jonkinlaisen hatunnoston, eikä näitä kriteerejä ja vamma-asteita ja muita enää pitäisi missään nimessä kokonaisuutena ottaen tulkita ja katsoa, vaan hoitaa. Tämä ei ole kovin monesta vuodesta kyse enää. Siinä saattaa mennä joittenkin kohdalla vielä 20 vuotta, mutta ei kuitenkaan määrättömän pitkään.

Kyse on mitättömistä rahasummista, mitä tähän jouduttaisiin satsaamaan. Kyllä minun mielestäni voitaisiin — tässä on yksi askel eteenpäin — laajemminkin tätä asiaa tulkita ja ottaa huomioon, että näitten ihmisten kohdalla voi olla kyse hyvinkin merkittävästä asiasta, jolla pystytään jatkamaan niitä elinolosuhteita ja pitämään heidät esimerkiksi omassa kodissaan asumassa, eivätkä he silloin tule laitoshoitoon, joka on tosiasiassa huomattavasti kalliimpaa. Kyllä odottaisin, että järki otettaisiin tässä käteen ja hoidettaisiin asia kunnolla loppusatamaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Olen itse allekirjoittaja tässä ja olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Rönni esittää tässä, nimittäin tämä on sillä tavalla hyvä asia ja ei maksa varmasti paljon. Mutta tähän liittyen tuolla itäisessä Suomessa satun asumaan ja meillä naapurin puolelta haetaan tämmöisiä somia sotakorvauksia sitten aina pirtteihin. On sattunut tapauksia, että ihan oikeasti siellä joku tämmöinen vanha veteraani on jopa hakenut tämmöisen nuoren, nätin ja soman tytön sieltä. Sen takia meillä sanotaan niitä uusia vaimoja somiksi sotakorvauksiksi, koska nyt haetaan sitten takaisin niitä ja haetaan nuoruutta takaisin. Kun sinne laitokseen sitten menee kuntoutukseen tämmöinen komea kimuli mukana, joka on 50 vuotta nuorempi ja enemmänkin, niin kyllä siitä silmäniloa varmasti on myös muille.

Sen takia ehdottomasti olen sitä mieltä, että tämä on todella hyvä asia sillä tavalla, että se piristää varmasti siellä nimittäin ja kohentaa kuntoa, kun saa viedä tämmöisen avopuolison mukanaan tai mahdollisesti aviopuolison. Useimmiten näissä tapauksissa vielä on sillä tavalla, että on menty naimisiin ja sitten viisi kuusi vuotta on tapeltu siinä, ennen kuin on saatu pois ongelmat, koska epäillään, että on lumeavioliitto. Se lume lähtee siitä, kun on ikäero liian iso. On tapauksia sattunut. Mutta tätä kannatan ehdottomasti. Tämä oli sivujuonena vaan koko tämä tarina näistä somista sotakorvauksista.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Yleensäkin laitoskuntoutukseen menemiseen tämä kynnys on noussut niin sotainvalideilla kuin kaikilla sotiemme veteraaneilla. Minunkin nimeni on tässä lakialoitteessa. Kirjoitin sen alle, ja minusta kaikkien osapuolten kannalta olisi hyvä, että tämä lakialoite johtaisi sitten siihen tilanteeseen, että tämä kynnys omalta osaltaan laitoskuntoutukseen madaltuisi, koska kaikille on myös inhimilliseltä kannalta parempi, että voi mahdollisimman pitkään olla kotona.

Mutta, arvoisa puhemies, pari sanaa yleensä sotiemme veteraanien kuntoutuksesta. Rahaa jää joillakin alueilla käyttämättä. En tiedä, onko syy tiedotuksessa tai jossakin muussa. Valitettavasti joissakin kunnissa kuntaosuutta ei ole ollenkaan, ja olen tavannut sotiemme veteraaneja, joilla osaksi varmasti tämän myötä ei ole mahdollisuutta päästä kuntoutukseen. Eli nyt kun ensi vuoden budjettiesityksessä on kuntoutuksen määrärahaa pudotettu 4 miljoonalla eurolla, niin toivottavasti valtiovarainvaliokunta tämän korjaa. Todellinen meno ensi vuodelle voi kuitenkin olla huomattavasti pienempi, jos ja kun joillakin alueilla tarvetta määrärahaan ei ole. Eduskunnan tahtohan on ollut, se on jo aiemmin ilmoitettu, että sotiemme veteraaneilla olisi mahdollisuus laitos- tai avokuntoutukseen joka vuosi. Tämän kuntoutuksen tarve on vuosi vuodelta kasvanut.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönnin aloite on erinomainen, olen itsekin siinä mukana hengessä ja allekirjoittajana. Kun ajatellaan niitä perusteita, mitä ed. Rönni esittelypuheenvuorossaan kuvasi, niin ei voi olla niin, ettei tämä asia voisi toimia niin kuin tässä esityksessä esitetään. Tässä nyt on vaan tullut sellainen tulkinta, että asiaa ei ole ymmärretty, ei nähty eikä kirjoitettu. Toivon tälle mitä nopeinta ja suopeinta menestystä. Sitä, mitä edustajakollega Esa Lahtela näki tähän liittyvän pohjoiskarjalaisittain, ei pidä yleisesti Suomeen yleistää, koska tämmöistä ulkonäkökateutta ei kuitenkaan tämän asian puitteissa ole löydettävissä, ja jos onkin, niin olkoon se vaan pohjoiskarjalainen kysymys, siinä ei muuten ole ongelmaa.

Herra puhemies! Tervehdin tyytyväisyydellä tässä sitä, että kun ed. Rönni edustajantoimessaan ja aloitteissaan on profiloitunut enempi kovien, karskien asioiden perään, niin nyt tässä huomasin, kun kuuntelin hänen esittelypuheenvuoroaan, että ed. Rönnillä on laaja, lämmin sydän. Ja sen osalta tämän totean erinomaisella tyytyväisyydellä ja lämmöllä, että isossakin, kovassa miehessä voi olla hyvien asioiden puolesta, kun veteraanien puolesta puhutaan, hyvä ja oikeamielinen asenne ja nimenomaan, vielä toistan, lämmin ja laaja sydän.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönnin esitys on erinomaisen hyvä ja tarpeellinen. Aivan samalla tavoin on tarpeellinen se, mitä hän esitti ylipäätään kuntoutukseen suunnattavien varojen lisäämisestä myöskin kaikkien veteraanien ja heidän puolisojensa kuntoutukseen. Siinä on tarpeellisen rahan paikka, joka toivottavasti tässä tämän syksyn budjettikäsittelyssä hoituu.

Kun ed. Lahtela nyt tässä kuvaili laajasti ed. Rönnin lämmintä sydäntä, olen sekä yleisesti että tässä nyt kuullun perusteella täsmälleen samaa mieltä. Mutta koska on tietysti olemassa vaara, että tämä aloite valiokunnassa saa ns. lyhyemmän kaavan mukaisen käsittelyn eikä asiantuntijoita päästä kuulemaan, niin tekisi oikeastaan mieleni kysyä ed. Rönniltä hänen lämpimään ja avaraan sydämeensä viitaten, että kai nämä avopuolisot tässä nyt tarkoittavat myöskin samaa sukupuolta olevia avopuolisoita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota ed. Rönnin esittelypuheenvuorossa siihen osaan, jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että tämä veteraanien ja sotainvalidien asia pitäisi hoitaa nyt kertaheitolla kuntoon. Ja tässä suhteessahan aika on juuri nyt erinomaisen sopiva tähän tilanteeseen. Kun puolueet käyvät valmistautumaan ensi kevättalven hallitusneuvotteluihin, niin ehkä seuraavaksi neljäksi vuodeksi pitäisi saada kerta kaikkiaan kunnollinen ohjelma. Nimittäin sitten seuraavien neljän vuoden kuluttua se alkaa olla jo sellainen ohjelma, jota ei oikeastaan enää tarvitakaan. Elikkä tässä ollaan hyvin kriittisellä rajalla tällä hetkellä noin ajoituksellisesti.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Pulliainen tässä jäi. Me puhumme nyt joukosta, joka on vajaan 15 000 hengen suuruinen, ja tiedämme, että aika tekee tehtäväänsä. Enemmänkin kuin että tämä aloite aloitteena menisi läpi tulkitsen tätä sillä lailla, että tämä voisi olla sysäys sellaiseen ajatteluun, joka johtaisi vaikkapa hallitusohjelmaan, koska aivan kuten ed. Pulliainen tässä edellä sanoi, neljä vuotta tästä eteenpäin tämän ongelman suhteen aika alkaa olla tehnyt tehtävänsä ja sitten siitä neljä vuotta eteenpäin se on sen tehtävänsä tehnyt. Näin kai voi sanoa syyllistymättä suurempaan kyynisyyteen. Tässä mielessä lämpimästi on oltava samaa mieltä tämän esityksen kanssa. Minusta tämä on merkki vastuullisesta ajattelusta mennyttä tahi menevää sukupolvea kohtaan.