Sirpa Asko-Seljavaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan veneily- ja vesistöjensuojeluryhmän jäsenet esittävät muutosta vesiliikennelain 8 §:ään siten, että kaikissa vesikulkuneuvoissa tulee olla pelastus- tai veneilyliivit tai muita kelluntaan tarkoitettuja, hyväksyttyjä pelastusvälineitä jokaista veneessä olijaa kohden.

Nykyisinhän meillä on ainoastaan vesiliikenneasetus, ja se on vuodelta 1997, ja se määrää, että moottoriveneissä ja yli 5 metrin pituisissa purjeella varustetuissa vesikulkuneuvoissa on oltava seuraavat käyttökuntoiset varusteet: Merenkulkuhallituksen päätöksen mukaisesti hyväksytty pelastusliivi, kelluntapukine tai pelastuspuku kullekin vesikulkuneuvossa olijalle, tyhjennyspumppu, airot tai mela, ankkuri köysineen sekä hyväksytty käsisammutin. Tämä siis koskee yli 5 metrin veneitä.

Vesiliikenteessä meillä hukkuu 55 henkilöä vuodessa ja lisäksi uidessa 45 eli kaiken kaikkiaan hukkuneita on noin 150 vuodessa. Eniten hukutaan heinäkuussa ja Länsi-Suomen läänissä. Hukkuneista 80 prosenttia on humalassa. Pelastusliivit, siis tässä esityksessä myös soutuveneessä tai jollassa, voisivat estää ainakin muutaman hukkumiskuoleman vuodessa.

Veneilyryhmän jäsenet keskustelivat siitä, pitäisikö pelastusliivit määrätä päällä pidettäviksi vai ainoastaan mukana oleviksi. Päädyimmekin siihen, että aluksi, jotta emme olisi liian holhoavia, esitimme, että pelastusliivien myös soutuveneissä pitäisi olla mukana, koska silloin se vastaa sitä asetusta, joka meillä on nyt suurempia veneitä varten. Toivoisimme tietenkin, että ne olisivat päällä, mutta olisi hyvä, että ne olisivat ainakin mukana.

Suomen Veneilyliitto ja Purjehtijaliitto ry kannattavat myös tätä lakialoitetta. Ne ovatkin kirjoittaneet kirjeen ministeri Huoviselle tästä asiasta kannattaen pelastusvälineiden mukana pitämistä. Esitän siis, että eduskunta hyväksyy tämän lakialoitteen valiokuntakäsittelyn jälkeen.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite vesiliikennelain 8 §:n muuttamisesta on hyvä osoitus eduskunnan veneily- ja vesistönsuojeluryhmän toiminnasta. Hukkumiskuolemat ovat vältettävissä, ja keinot, joilla ne vältetään, ovat meille tuttuja: promillerajojen noudattaminen ja tarvittavien turvavarusteiden käyttäminen. On totta, että tyypillisin hukkumiskuolema tapahtuu varsin klassisissa olosuhteissa: ilman pelastusliivejä soutuveneellä ja aika tukevassa humalassa, uhrina usein keski-ikäinen mies.

Kun eduskunta edellisen kerran käsitteli vesiliikennelakia, siihen tehtiin sellaisia muutoksia, jotka eivät jälkikäteen tarkasteltuna olleet kovin hyviä. Muutokset tehtiin eduskuntakäsittelyn aikana. Nimittäin hallituksen alkuperäinen esitys sisälsi pelastus- tai veneilyliivien mukanapitovelvollisuuden kaikissa vesikulkuneuvoissa, myöskin moottorittomissa, alle 5 metriä pitkissä soutuveneissä. Silloinen liikenne- ja viestintävaliokunta otti mietinnössään tähän lakiin sen kannan, ettei pelastusliivejä — siis vastoin hallituksen esitystä — tarvitsisikaan pitää mukana juuri edellä mainituissa soutuveneissä. Perusteluna oli se, että niillä tehtävät matkat ovat lyhyitä, veneissä säilytystilat ovat rajallisia ja liivit ovat verkkoja kokiessa tiellä jnp.

Tämä valiokunnan poisrajaus oli minun mielestäni käsittämätön, se oli juuri siinä valossa käsittämätön, että valtaosa hukkumiskuolemista tapahtuu juuri tässä nimenomaisessa ryhmässä, joka on siis laista pois rajattu. Nyt on tullut oikea aika korjata virhe ja laajentaa liivien käyttövelvollisuus koskemaan myöskin alle 5-metrisiä soutuveneitä, joissa ei siis moottoria perässä ole.

Pitää kuitenkin muistaa eräs hyvin tärkeä asia: Ihmiset eivät tietenkään noudata rajoituksia, jos ne eivät selkeästi ja järkevällä tavalla nähtynä edistä turvallisuutta ja jos niitä ei valvota. Liivien käyttö edistää turvallisuutta vesillä, sen ymmärtää pieni lapsikin, mutta sitä olisi myös valvottava. Niillä vesialueilla, joilla vesiliikennevalvontaa on lisätty, vesiturvallisuus on selkeästi paremmalla tasolla kuin vähemmän valvotuilla alueilla. Poliisi tarvitsee resursseja myöskin vesillä. Se on kaikkien vesillä liikkujien etu.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekin kuulun eduskunnan veneilyryhmään, mutta on myönnettävä, että aika laiskasti olen näissä kokouksissa käynyt. Jäi huomaamatta tämä ed. Asko-Seljavaaran aloite, eli minun nimeäni ei sieltä löydy, mutta kannatan tätä lämpimästi.

Jo vuosia myös itse olen käyttänyt pelastusliivejä siellä kesämökin rannan läheisyydessä. Minulla on verkot järvessä kesällä, voi sanoa, lähes kuukauden, ja aamuin illoin sitten niitten kokeminen tapahtuu. Nykyisten pelastusliivien käyttäminen on todella helppoa. Ne ovat mukavia päällä. Ne myös suojaavat. Niin kuin kaikki tiedätte, ne ovat tavallaan päällystakki. Kyllä täytyy myöntää, että jo tässä iässä, vaikka alkoholilla ei ole osuutta, veneeseen siirtyminen ja sieltä poistuminen aiheuttaa useimmiten kolinaa. Esimerkiksi verkotus on sellainen tapahtuma, jossa on omat riskinsä, ja totta kai suosittelen, että näitä liivejä aina pidettäisiin päällä.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran totean, että olisin nimeni tähän laittanut ja kannatan lämpimästi tätä aloitetta. Tämä on tavallaan ensimmäinen askel, että niiden on oltava siellä veneessä, mutta uskon, että tämän myötä entistä enemmän ne liivit myös laitetaan päälle.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Asko-Seljavaaran aloite on hyvä. Mutta kun tätä perustetta vähän on tutkinut ja selvitellyt, kuinka tämä on olemassa, niin toisin kuin ed. Kähkönen väitti, omat kokemukseni liiveistä ovat sellaiset, että eihän niitä oikein maallikko, äkkinäinen, osaa käyttää. Muistan itse, kun näihin perusteisiin olen katsonut, että 140 keski-ikäistä miestä hukkuu, useimmiten humalassa, että vaikka en ole ollutkaan humalassa, eivät ne liivit ole oikein päälle virittyneet. Sen osalta toivoisin, että kun tätä ohjeistetaan, löytyisi myöskin sellaiset neuvot, millä käyttökoulutus ja päälle pukeminen onnistuu, niin ettei niitten kanssa hirttäydy, kun kaatuminen tapahtuu.

Ed. Kähkönen antoi ymmärtää, että nämä ovat hyviä takkeja, hyviä pukuja, ja suojaavat ja tekevät niin ja näin. Minusta tuntuu, että ed. Kähkönen on enemmän vissiin urheiluvälinekauppiaitten puolella tässä asiassa, koska tietääkseni ne veneilypuserot, mistä ed. Kähkönen puhui, ovat erittäin kalliita ja monimutkaisia ja ovat myöskin yksilöllisesti mitoitettuja jne. Mielestäni se tapa tässä asiassa ei ole myöskään tämän esityksen hengen mukainen. Tämän osalta luulen, että teillä, ed. Kähkönen, on kovin kaupunkilainen ote tähän maalaisveneilyyn.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Totean sen suhteestani eduskunnan veneilykerhoon, minkä ed. Kähkönen jo täällä esitti.

Ed. Lahtelalle toteaisin, että pelastusliivin päälle pukeminen tapahtuu niin, että työnnetään vasen käsi vasemmanpuoleiseen reikään ja oikea käsi oikeanpuoleiseen ja sitten napsautetaan se (Naurua) — anteeksi, herra puhemies — vyö kiinni. Se on suunnilleen näin vaikeaa.

Mutta minusta tämä esitys on oikein hyvä ja oikean suuntainen, mutta ei riittävä. Olen 30 vuotta matkustanut melkein joka kesäviikonloppu Busterilla ja muilla veneillä Neulaniemestä Salomonsaarelle, ja minun on vaikea kuvitella, jos vaivaudun tuomaan liivin veneeseen, miksi en laittaisi sitä päälleni. Jos se tuodaan sinne siksi, että laki velvoittaa tuomaan, niin sehän on puhdasta silmänpalvontaa. Eihän ole mitään järkeä säätää silmänpalvontaa edistävää lakia.

Minusta, kun ja jos tämä aloite etenee, niin eiköhän liivin saman tien voisi säätää pakolliseksi. Kun olen äsken kuvaamallani tavalla saanut liivin päällekin, en ole siitä suurta vaivaa kokenut. Pikemminkin epäilen, että jos se liivi olisi siellä lattialla verkkoja kokiessa, se helpommin siellä verkkoihin takertuu ja tipauttaa minut ilman liiviä veneestä järveen, kuin jos liivi on päälläni. Jos nyt humalassa tai muusta syystä putoan veneestä, niin pysynpähän paremmin pinnalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun jollakin tavalla muistan sen, millä tavalla näitä pelastusliiviasioita on sitten loppujen lopuksi täällä valiokunnassa ja isossa salissa käsitelty, niin minulle tuli ajatus siitä mieleen, olisikohan mainiota tämän eduskuntakauden lopuksi testata, minkälaisen muutoksen tähän vesiliikennelakiin tämä eduskunta on hyväksymässä, koska on aloitteella esitetty ja kun se tosi paikka on tullut, niin sitten se on kuitenkin muuttunut, ja tämän eduskunnan tässä suhteessa todelliset valmiudet ovat vielä testaamatta.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä tuli esille näitten erilaisten kelluntapukimien hinta. On totta, että tällaiset älykkäät vaatteet, joiden pidon yhteydessä säilyy jopa kuivana veden varaan jouduttaessa, ovat hyvin kalliita. Mutta niiden välineiden, mihin ed. Kähkönen täällä viittasi, tuulitakkien, joissa on ikään kuin sisään rakennettuna tämä kelluntaominaisuus, hinnat alkavat, ed. Lahtela, 40 eurosta päätyen 60 euroon. Ne ovat hyvin edullisia, jos sitä vertaa siihen toiseen riskiin, mikä seuraa näitten käyttämättä jättämisestä.

Tässä koko asiassa on kysymys tavallaan tämän lain yhdenmukaistamisesta, siitä, että myöskin alle viisimetriset soutuveneet, vesikulkuneuvot, ovat mukana tämän liivien mukanapitovelvollisuuden piirissä. Tällä tavalla tämä piiri saadaan koskettamaan yhtäläisesti kaikkia vesikulkuneuvoja.

On totta, että olen vastuullisen vapauden kannattaja, ja silloin, jos nämä liivit nyt, vaikkakin sen sakon uhalla, sitten tulevat mukaan otetuiksi sinne veneeseen, niin totta kai on selvää, että silloin myöskin kynnys niitten päälle pukemiselle on huomattavasti matalampi, kuin jos ne eivät siellä veneessä lainkaan mukana ole. Tämä on jokaisen vastuullisen veneilijän tapa toimia myöskin tuolla vesillä. Tämä kuuluu hyviin veneilytaitoihin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoroni ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron johdosta, kun hän viittasi, että toimisin jonkinlaisena urheiluliikkeitten markkinamiehenä. Se siitä.

Ed. Salovaara jo tuossa totesi, että liivien hinnat, tavallisten pelastusliivien hinnat, ovat varsin kohtuulliset. Jos ajatellaan soutuvenettä, jonka keskihinta on ehkä 1 000 euroa, niin siihen nähden näiden pelastusliivien hankinta ei ole kovin suuri rahallinen uhraus. Totta kai ymmärrän, että on myös henkilöitä, joille tällainen 50 euroakin voi olla iso raha. Silloin ehkä hankitaan epämukavammat liivit, niitäkin löytyy.

Mutta, arvoisa puhemies, minusta tässä pelastusliivien käytössä myös me varttuneemmat, aikuiset ihmiset näytämme mallia nuorille. Eli todella näitten pelastusliivien päälle laittaminen on varsin vaivatonta. Se on halpa henkivakuutus, ja samalla, kun varmasti meillä joskus on siellä myös nuorempia henkilöitä kyydissä, he oppivat tämän tavan jo silloin. Niin kuin totesin ensimmäisessä puheenvuorossani, kyllä aiemmin vuosia vuosia sitten ne monesti jäivät rannalle, eli se oli ajattelemattomuutta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtaselle vastaisin, että Buster on, kuten sanoittekin, moottorivene ja siinä pitää olla pelastusliivit mukana mutta ei päällä tämän vanhan asetuksen mukaisesti. Mutta kyllä meillä ainakin merellä jokainen panee ne päälle, jos Busterilla ajaa, sillä se kulkee niin kovaa, että johan se toimii tuulisuojana, tämmöinen pelastusväline.

Sitten ed. Kähköstä kiittäisin positiivisesta suhtautumisesta ja huomauttaisin, että ed. Kähkösen lakialoitteen perusteella me saimme aikaan tämän rikesakon, jonka nyt poliisi, venepoliisi tai rajavartija, voi suoraan antaa, jos nämä pelastautumisvälineet puuttuvat. Se on sitten sanktio, että te saatte sen rikesakkolapun käteenne, ja se on erittäin kätevä tapa.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Tämä aloitehan suorastaan tihkuu hyviä tarkoituksia, ja sehän on tietysti yksi tämän toiminnan tarkoituskin. En kuitenkaan voi välttyä siltä, että ed. Virtanen puhuessaan silmänpalvonnasta on jossain määrin oikeassa. Tällainen lainsäädäntö, tämmöinen holhoamista lähellä oleva määräileminen, väistämättä johtaa, se on koettu, asiaan, jota voi kutsua silmänpalvonnaksi. Siitä sitten seuraava pykälä, herra puhemies, on se, että kun tällaista lainsäädäntöä ei mitenkään voi valvoa — sen me jokainen tiedämme, Suomessa on järviä enemmän kuin poliiseja — niin on aina syytä viime kädessä kysyä, mikä on sellaisen lainsäädännön tarkoitus, jonka valvonta on mahdotonta. Tällä en suinkaan halua kiistää tällaisen lainsäädännön symbolimerkitystä.