Jutta Urpilainen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa on keskusteltu syksyn mittaan useaan otteeseen opiskelijoiden asemasta. Tässä tekemässäni lakialoitteessa ehdotetaan, että opintotuen opintorahan määriä nostettaisiin 10 eurolla korkeakouluopiskelijoiden osalta ja 20 eurolla toisen asteen opiskelijoiden osalta.

Opintotuen tarkoituksenahan on suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollistaa täysipäiväinen ja tavoitteellinen opiskelu henkilön sosioekonomisesta taustasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Tämä on tärkeä periaate suomalaisessa yhteiskunnassa. Opintotuki koostuu kolmesta eri elementistä eli opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta. Opintorahan suuruus riippuu opiskelijan iästä, siitä, opiskeleeko hän korkeakoulussa vai muussa oppilaitoksessa, sekä siitä, asuuko hän mahdollisesti vanhempiensa luona. Tällä hetkellä itsenäisesti asuvan yli 18-vuotiaan korkeakouluopiskelijan opintoraha on 259 euroa kuukaudessa, kun muissa oppilaitoksissa opiskelevien opintoraha on 22—213 euroa kuussa.

Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaan ei ole tehty korotuksia vuoden 1992 jälkee. Muiden oppilaitosten opiskelijoiden opintoraha on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1994. Voidaan siis sanoa, että verrattuna moniin muihin perustoimeentuloa turvaaviin etuuksiin opintotuki on selvästi jälkeenjäänein. Opintotuen reaalimuutos vuodesta 1993 vuoteen 2005 on jopa 20 prosenttia.

Opetusministeriön opintotuen vaihtoehtoja vuonna 2001 selvittänyt Kannustava opintotuki -työryhmä totesikin, että ensisijaista olisi kuroa umpeen vuoden 1995 jälkeen toteutunut tason jälkeenjääneisyys ja jatkossa opintorahan määrää tulee säännöllisesti tarkistaa kustannuskehityksen perusteella.

Arvoisa puhemies! On totta, että tällä vaalikaudella on tehty monia opiskelijoiden toimeentuloon myönteisellä tavalla vaikuttaneita päätöksiä. Olemme näistä kolmesta opintotuen elementistä parantaneet kahta: olemme nostaneet asumislisän vuokrakattoa, sitä kautta siis opiskelijoiden asumislisää, olemme myös luoneet opintolainaan verovähennysoikeuden sekä parantaneet toisen asteen koulutuksessa opiskelevien, alle 20-vuotiaiden nuorten asemaa nostamalla heidän vanhempiensa tulorajoja 15 prosentilla. Tuo viimeksi mainittu muutos paransi yli 30 000 alle 20-vuotiaan toisen asteen opiskelijan toimeentuloa. Mutta silti täytyy tässä yhteydessä todeta, että opintoraha tarvitsee myös korottamista ja ennen kaikkea siitä syystä, että opintorahan korottamisen on todettu olevan kaikkia opiskelijoita tasapuolisimmin kohteleva opintotuen kehittämisen muoto. Juuri sen takia näen, että opintorahaa pitäisi korottaa.

Täällä on ollut paljon keskustelua siitä, pitäisikö opintorahaa korottaa 15 prosentilla. Opiskelijajärjestöt ovat tehneet ansiokasta työtä ja kampanjoineet aktiivisesti tuon tavoitteen eteen. Itse näen, että tavoite on hyvä, mutta siinä on se ongelma, että mikäli teemme tämmöisen prosentuaalisen korotuksen, toisen asteen pienten opintorahojen ja korkeakouluopiskelijoiden opintorahojen tasoero kasvaisi nykyistään. Tätä pidän tämän uudistuksen huonona puolena. Tästä syystä esitän lakialoitteessani euromääräistä korotusta. Toinen syy euromääräiseen korotukseen on se, että verrattuna esimerkiksi 15 prosentin korotukseen lakialoitteeni on huomattavasti edullisempi valtiontaloudelle. Esitän, että laki tulisi voimaan ensi vuoden marraskuun alussa. Se tosiaan nostaisi toisen asteen opiskelijoiden opintorahaa 20:llä ja korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa 10 eurolla kuukaudessa. Toivon lakialoitteelle myönteistä käsittelyä sivistysvaliokunnassa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Myös puhuja on muutama vuosi sitten tehnyt toimenpidealoitteen, jossa on haluttu korottaa juuri opintorahaa. Niin kuin tuossa tämän lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Urpilainen totesi, niin on todella kulunut vuosia siitä, kun viimeksi opintorahaa niin korkeakouluopiskelijoitten kuin toisen asteen opiskelijoiden kohdalla on tarkistettu. Tällä vaalikaudella opiskelijoitten asemaa todella on parannettu eli toimeentulon parantamiseksi on tehty toimenpiteitä: juuri tämä, että osa opintolainoista saadaan anteeksi verotuksen kautta, asumislisän vuokrakattoahan myös tarkistettiin, ja oli muutamia muita toimenpiteitä, joita ed. Urpilainen tuossa äskeisessä puheenvuorossaan totesi.

Myös uskon, että valtiovarainvaliokunta, kun valiokunnan mietintö muutaman viikon kuluttua saadaan eduskuntaan, tarkistaa ateriatuen opiskelijoiden osalta. Ja onhan todella ero näissä opintorahoissa riippuen opiskelijan tilanteesta. Se on melkoinen nykyisin, siitä runsaasta 20 eurosta 252 euroon. Ja kun tässä lakiesityksessä esitetään euromääräisiä korotuksia, niin joka tapauksessa tämän toisen asteen opiskelijan ja korkeakouluopiskelijan opintorahan ero ei kasva. Useinkin nämä menot paikkakunnasta riippuen varmasti ovat jopa samansuuruiset. Eli tämä on todella kannatettava aloite, ja toivottavasti viimeistään hallitusneuvotteluissa päästään sopimukseen, että seuraavalla kaudella näihin tehdään muutoksia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Koulutuksen kehittämisen ja osaamisen vahvistaminen on yksi hallituksen tärkeimmistä painopistealueista. Koulutuksen kokonaisuuteen kuuluvat laadukkaan opetuksen lisäksi hyvät opintososiaaliset etuudet, jotta opiskelijat voisivat valmistua tavoiteajassa ja siirtyä mahdollisimman joustavasti ja nopeasti työelämään.

Opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta on puhuttu eduskunnassa useita kertoja. Eduskunta nosti opiskelijoiden opintotuen asumislisän vuokrakattoa viime vuonna 252 euroon. Tämä oli myönteinen parannus, sillä se vastaa nyt paremmin nykyisiä asumiskustannuksia. Tämän lisäksi opintotukijärjestelmää parannettiin siten, että se kannustaisi opiskelijoita suorittamaan opintonsa niin sanotussa tavoiteajassa. Opiskelijalla on mahdollisuus vähentää verotuksessa osa opintolainan määrästä valmistumisen jälkeen. Tämä edellyttää kuitenkin opintojen suorittamista tavoitetussa ajassa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on useaan otteeseen puhuttu myös yhteiskuntamme köyhyydestä. Erilaisten vertailujen ja tutkimusten perusteella opintotuella olevien köyhyysriski on erittäin suuri. Riski suurenee vielä huomattavasti, jos opiskelija sairastuu, sillä sairauspäiväraha lasketaan ainoastaan opintorahaosuudesta eikä opintolainaa huomioida tässä lainkaan. Veli-Matti Ritakallion köyhyystutkimusten perusteella toimeentulotuen ja opintotuen kohdalla tilanne on heikentynyt jatkuvasti vuosina 1995—2005. Tason kehitys on näiden osalta ollut huonompi kuin muiden sosiaalietuuksien. Tosiasia on myös, ettei korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ole nostettu 14 vuoteen. Tämä on johtanut siihen, että opiskelijat ovat opiskelunsa ohella paljon töissä, jotta selviytyisivät päivittäisistä perusmenoistaan, kuten ruuasta, vuokrasta, opiskelutarvikemenoista, vaatteista, puhtaustarvikkeista jne. eli aivan tavallisista, jokaiselle meille kuuluvista perusmenoista.

Korkeakouluopiskelijan opintorahan suuruus on nyt 259 euroa kuukaudessa ja toisella asteella 21,86—213,60 euroa opiskelijan iästä ja asumismuodosta riippuen. Opintorahan ostovoima on pudonnut näiden 14 vuoden aikana arviolta 20 prosenttia. 10 vuotta sitten suomalainen opintotuki oli samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Nyt tilanne on toinen. Kokonaismäärältään suomalaisen opiskelijan opintotuki on pienempi kuin muiden Pohjoismaiden opiskelijoiden, ja se on edelleen pienin, vaikka sitä nostettaisiin opiskelijoiden toivomuksesta 15 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä opiskelijoiden tilanne on ristiriitainen. Tulevaisuus on toisaalta lupaava, mutta samalla epävarma. Opiskelijat eivät voi suunnitella elämäänsä siten, että heillä olisi vakituinen työpaikka, josta saisivat leipänsä ja elantonsa eläkepäiviin asti. Työelämä on muuttunut. Pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet, mikä tuo turvattomuutta myös tulevaisuuden suunnitteluun. Tämä ei koske tietenkään vain opiskelijoita, vaan yhteiskuntaa yleensä. Opiskelijat ottavat opintolainaa, mutta pyrkivät välttämään sitä tulevaisuuden epävarmuuden takia. Tämä osaltaan lisää myös opiskelijoiden työssäkäyntiä ja saattaa vaikuttaa myös opiskelijoiden valmistumiseen. Työssäkäynti saattaa myös tukea opiskelua, joten sitä ei pidä nähdä vain mörkönä. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla, että opintotuki olisi sen tasoinen, että se ei edellytä työssäkäyntiä perustoimeentulon turvaamiseksi, vaan työ tukee opiskelua ja sen suorittamista tavoiteajassa.

Opintoraha on osa opintotukea. Riittävän opintorahan nostaminen vaikuttaisi opiskelun suunnitteluun myönteisesti ja lyhentäisi myös opiskeluaikoja, sillä opiskelijat voisivat keskittyä nykyistä paremmin opiskeluun. Riittävä toimeentulo vähentäisi myös psyykkisiä paineita taloudellisesta selviytymisestä. Useilla tutkimuksilla on osoitettu myös toimeentulo-ongelmien vaikuttavan yleiseen elämänhallintaan, ihmissuhde- ja mielenterveysongelmiin. Jatkuva ahdistus siitä, kuinka selviää taloudellisesti, vaikuttaa myös opiskelijoiden menestymiseen opiskelussa. Valitettavaa on, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Arvoisa puhemies! Itsenäisesti asuva 20 vuotta täyttänyt toisen asteen opiskelija voi saada opintotukea maksimissaan 635,20 euroa kuukaudessa. 18- ja 19-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla vanhempien tulot vaikuttavat opintorahan määrään, vaikka he eivät enää asuisi kotona. Mielestäni tämä ei kohtele opiskelijoita tasavertaisesti eikä yhdenmukaisesti. Lähtökohtana tulisi olla, että kaikkia täysi-ikäisiä opiskelijoita kohdeltaisiin lain mukaan samalla lailla, ja tästä syystä olen vahvasti sitä mieltä, että vanhempien tuloraja tulisi poistaa heidän osaltaan.

Ed. Urpilaisen aloite opintorahan korottamisesta on mielestäni hyvä. Se tukee sekä korkeakouluopiskelijoiden että toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksien kehittämistä. Se on myös monessa mielessä oikeudenmukainen. Toivoisin, että tämä aloite saisi eduskunnassa myönteisen vastaanoton ja voisimme siten tukea opiskelijoita heidän opiskelussaan. Toivoisin samalla, että tuleva hallitus palaa tähän kysymykseen ja jatkaa opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksien parantamista ja tuo opintotuen lähemmäs pohjoismaista keskitasoa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite opintotukilain muuttamisesta tarjoaa mahdollisuuden puheenvuoroon, jossa tarkastelen vähän monipuolisemmin opintotuen kehittämistä. On hyvin perustellusti syksyn aikana saanut kohdata monenlaista aloitteellisuutta, joka pääsääntöisesti kohdistuu opintorahan korottamiseen. Voidaankin todeta, että opintoraha ja asumislisä muodostavat opintotuen ytimen ja tätä ydintä täydennetään joko opintolainalla, työssäkäynnillä taikka vanhemmilta ja lähisukulaisilta tulevilla suorituksilla.

Minusta tämän keskustelun tavallaan kilpistyminen opintorahakysymykseen on jatkoa ajatellen asia, johon liittyen meidän pitäisi pystyä avaamaan laajempaa keskustelua opintotuen kehittämisestä nimenomaan sellaisten opintotukimuotojen löytämiseksi, että se tietyllä tavalla lisääntyvä eriarvoistuminen, joka on selvästi nähtävissä, saataisiin paremmin hallintaan. Mitä tarkoitan eriarvoistumisella? Meillä on opiskelijoista 20—30 prosenttia, jotka saavat vanhemmiltaan erittäin merkittävää, jatkuvaa rahallista tukea opintoihinsa. Pääosa opiskelijoista joutuu vastaamaan opintojen rahoituksesta itse. Tässä avautuu tavallaan se näkymä, että opintotuen ydintä siis täydennetään joko työssäkäynnillä taikka opintolainalla.

Me olemme selvästi todenneet, että jostakin syystä opiskelevan nuorison keskuudessa opintolainalla on valitettavan huono kaiku. Jopa hallituksen erittäin merkittävä periaatteellinen avaus, että pääomaa voidaan valmistumisen jälkeen vähentää verotuksessa, ei ole tavoittanut opiskelevaa nuorisoa. Minusta meidän pitäisi jopa tällä alueella edetä rohkeammin. Viimeistään seuraavan hallituskauden aikana hallitusohjelman rakentamiseen liittyen tulee ottaa esille se, voidaanko tätä verovähennysoikeutta laajentaa. Tämän verovähennysoikeuden laajentaminen varmastikin katalysoisi myös tämän lainainstrumentin aktiivista hyödyntämistä ja erityisesti palvelisi niitä opiskelijoita, jotka tätä opintotuen ydintä joutuvat täydentämään ilman vanhemmilta tai lähisukulaisilta saatua taloudellista tukea.

Toinen asia, joka on aivan liian vähälle huomiolle jäänyt, on se, mitä todella merkitsee, kun opintotukea täydennetään työssäkäynnillä. On erittäin harmillista, että viime vuosina kymmenettuhannet opiskelijat ovat saaneet sakkolapun Kelalta sen vuoksi, että ovat omalla ahkeruudellaan ja aktiivisuudellaan todella täydentäneet opiskelun rahoitusta. Kun menee vähän yli, seuraa takaisinmaksu. Tunnen useita lahjakkaita nuoria, jotka eivät todellakaan voi käyttää vanhempiensa tuloja opiskeluun. He ovat joutuneet sellaiseen kierteeseen, että Kelan sakkomaksun suorittaakseen heidän täytyy edelleen mennä töihin hankkiakseen rahaa tämän menoerän hoitamiseen. Tämän seurauksena tulot kasvavat sillä tavalla, että pahimmillaan ajaudutaan kokonaan opintotuen ytimenkin piiristä.

Tässä mielessä minä, arvoisat kollegat, kysyn, onko tämä tarkoituksenmukaista, että me rankaisemme niitä nuoria, jotka ovat aktiivisia, ja vastaavasti meidän kontrollijärjestelmämme on aika vaatimaton sen suhteen, millä tavalla vanhemmat, jos heillä on varallisuutta, tukevat omia lapsiaan. Hyvä näin, mutta erityisesti haen vastausta siihen, onko tänä päivänä tulokaton asettaminen opiskelijan itse ansaitsemalle tulolle enää perusteltua. Olen ymmärtänyt näin, että tämä ratkaisu tehtiin siinä vaiheessa, kun Suomi oli laman pohjalla. Oltiin tilanteessa, jossa tietyllä tavalla piti padota nuoria opiskelemaan, että he eivät tulisi kilpailemaan työpaikoista.

Nyt tänään me elämme jo hyvin toisenlaista maailmaa. Meillä on edessä työvoimakapeikot. Meidän akateemisen tutkinnon suorittaneet nuoremme ovat yhä useammin epävarmuudessa työpaikan löytämisen suhteen. Eikö olisi kaikkien kannalta tarkoituksenmukaista, että nuoret voivat jo opiskelun aikana tarkoituksenmukaisella tavalla kiinnittyä myös työhön, pääsääntöisesti työhön, joka myös tukee heidän opiskeluaan ja luo samalla niitä työelämävalmiuksia, jotka parhaimmillaan merkitsevät sitä, että opintojen loppuun saattamisen jälkeen tulee luonteva jatkumo myös kiinnittyä vakituisemmin työelämään?

Tämän vuoksi esitän tässäkin yhteydessä, että meidän pitäisi myös harkita sitä mahdollisuutta, että poistaisimme tulorajat, säilyttäisimme ytimenä tämän opintorahan ja asumislisän ja todellakin tämä tarvittava täydennys opintojen rahoittamiseen voitaisiin silloin hakea tätä lainainstrumenttia kehittämällä ja paremmin mahdollistamalla myös oman aktiivisuuden kautta hankittu työtulo. Tämä merkitsisi sitä, että sen sijaan, että me seuraamme sitä, minkä verran nuoret hankkivat tuloja, me ainoastaan ja vain keskittyisimme opintosuoritusten seuraamiseen. Tältä pohjalta tavallaan rakentuisi se perusta niille, jotka saavat tämän opintotuen ytimen, ja vastaavasti niille, jotka sitten ovat tavallaan siirtyneet työelämään eivätkä enää tuloksellisesti opiskele, luonnollisestikaan tämä opintotuki ei enää kuuluisi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edellä ed. Karjula minäkin haluan kiittää ed. Urpilaista siitä, että näin saamme keskustella eduskunnan täysistunnossa tärkeästä asiasta, opintotuesta ja sen laajasta ongelmakentästä, jossa tietysti perusasia on se, että opintotuki on opiskelijan talouden kannalta riittämätön, siis se kokonaisuus, joka koostuu opintorahasta, asumislisästä ennen muuta, ja nythän on sitten tullut vaihtoehtona voimakkaasti suositeltu opintolaina. Mutta nimenomaan koen, että opintoraha, asumislisä ovat opiskelijan todellisiin menoihin nähden täysin riittämättömät ja opiskelijat sitten joutuvat rahoittamaan opintojaan eri tavoin.

Työssäkäynti on yksi tapa. No, sitä on toki tehty ennenkin. Keskustelun kuluessa tänäkin iltana ajattelin, että itsekin olin koko opiskeluajan enemmän taikka vähemmän erilaisessa työssä ja näin varmasti monet muutkin, näin myös tänä aikana. Koen, aivan kuten ed. Karjula edellä, ongelmaksi sen, että työssäkäynnistä tulee tietty sanktio tietyssä rajassa melko piankin. Minusta työssäkäynnin olisi oltava kaikille kansalaisille palkitsevaa, ja näin ollen ainakin se, mitä toivoisin seuraavan hallituksen tekevän, on se, että opiskelijan ansiotulon rajaa korotettaisiin, jotta opintotuki ei olisi heti leikkautumassa pois.

Minä ymmärrän hyvin, että opiskelijat vierastavat opintolainaa. Pidän sitä terveenä merkkinä meidän nuorisossamme, sillä vanha viisaus on se, että velka on aina veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa, ja tämä on todellisuutta, jonka nuoret yllättävän hyvin tajuavat. Elämäntilanne on opiskelijoilla ja nuorilla ja nuorilla perheillä ja erityisesti opiskelijalapsiperheillä monessa suhteessa tiukka. Menot ovat suurimmillaan ja tulot pienimmillään. Kun tuohon tilanteeseen vielä liittyy epävarmuus työpaikan saannista, ei paljon lohduta sekään, että tuloista sitten voi, niin kuin aivan oikein on, vähentää jopa opintolainan pääomaa, jos ei ole niitä tuloja. Samoin opiskelijoilla voi olla myös epävarmuuden tunnetta valmistumisesta, milloinka se tapahtuu.

En tunne nykyistä opiskelijamaailmaa riittävästi enkä tiedä, onko vielä mahdollista simputusta oppilaitoksissa. Useinhan ajatellaan, että simputus kuuluu vain armeijaan. Siellä se on rangaistava teko. Jos se tulee esimiesten tietoon, niin sitä ei hyvällä katsota. Mutta ainakin ennen, tiedän omalta opiskeluajalta, simputus muun muassa yliopistomaailmassa oli erittäin yleistä, ja näin saatettiin jonkun onnettoman opiskelijapoloisen opintoja pitkittää usealla vuodella, jopa estää valmistuminen. Toivottavasti tällaista ei enää tapahtuisi, mutta elämässä kaikki ikävä saattaa olla aina mahdollista, ja tuon sen siksi myös tässä yhteydessäkin esille. Se on varmasti niin, kuten ed. Anneli Kiljunen edellä toi esille, että moni henkinen paine, joka opiskelijoilla on, tietysti saattaa johtua taloudellisesta ahdistuksesta, mutta myös ahdistuksista, mitkä liittyvät opiskeluun ja ihmissuhteisiin, tavoitteiden saavuttamiseen jne. Siksi näkisin hyväksi, että niin paljon kuin on tehtykin opintojen ohjauksen hyväksi, opintojen edistämisen hyväksi, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada myös tarvittava henkinen tuki, jota tarvitaan opiskeluaikana.

Tämä keskustelu on aivan oikea, ja näkisin vielä tätä täydennettäväksi sillä tärkeällä seikalla, mikä liittyy joukkoliikenteeseen. On arvokas asia, että meillä niin junissa kuin linja-autoissa on opiskelijoille alennuksia. Jos missä joudutaan heikentämään joukkoliikennettä yleensä, vähentämään vuoroja tai lakkauttamaan, silloin valitettavasti myös tämä etu, joka oikeutetusti opiskelijoillekin, kuten eläkeläisille ja invalideillekin, kuuluu, menetetään tai se ei toimi täysimittaisesti. Opiskelijoitten kannalta toimiva joukkoliikenne on ensiarvoisen tärkeä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että seuraavan hallituksen ohjelmassa, jota muutaman kuukauden kuluttua tuleva hallitus aikanaan toteuttaa, opiskelijoitten oikeutetut kysymykset tulisivat riittävästi esille.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää kollegoja hyvästä keskustelusta, jonka tämä tekemäni lakialoite viritti.

Ed. Karjulalle, joka jo poistui salista, olisin halunnut todeta sen, että pidän tärkeänä keskustelua opintotukijärjestelmän kehittämisestä. Mutta kun hän kantoi huolta tulorajoista, niin haluaisin todeta siitä, että yhteinen tavoite riippumatta puoluekannasta on ollut se, että nuoret valmistuisivat nykyistä nopeammin ammattiin. Tilastojenkin mukaan on osoitettavissa, että työssäkäynti valitettavasti pääsääntöisesti hidastaa opintojen suorittamista. Sen takia opiskelijajärjestöt mutta myös puolueet ovat lähteneet siitä, että opintotuen pitäisi mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu eli nuorten ei tarvitsisi opiskeluaikana käydä töissä vaan opintotuki olisi riittävän suuri. Pidän tulorajoja perusteltuina. Toki olen sitä mieltä, että nykyiset tulorajat ovat jo vanhat ja niitä on ehkä syytä tarkistaa, mutten missään tapauksessa kannata tulorajojen poistamista kokonaan, koska tilanne aiheuttaisi sen, että esimerkiksi opiskeleva kansanedustaja olisi oikeutettu saamaan opintotukea, mikäli meillä ei olisi tulorajoja ollenkaan. Pidän tällaisen tilanteen syntymistä kyllä yhteiskunnan varojen väärinkäyttönä, eli minusta on hyvä, että on olemassa tulorajat, joihin opintotuki on sidottu.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilaisen sanomaan on hyvä oikeastaan jatkaa. Olisin myös vastannut ed. Karjulan kysymykseen tulorajoista.

Henkilökohtaisesti, kuten puheenvuorossani sanoin, tuen sitä, että työ tukee opiskelua eikä päinvastoin. Siinä mielessä, kun me katsomme eri sosiaalisia etuuksia, meidän pitää myös arvioida, että eri yhteiskuntaryhmät ja ihmiset ovat tasa-arvoisia myös näitten sosiaalietuuksien osalta, kun niitä arvioidaan. Näin täytyy arvioida myös työttömien, eläkeläisten kohdalla. Täytyy huomioida, miten asumistukea eri ihmiset ja ihmisryhmät saavat, miten mahdollisesti toimeentulotukea. On väärin, että näille ihmisille, jotka elävät myös köyhyydessä ja tarvitsevat erilaisia tukimuotoja selviytyäkseen arjesta, opiskelijoille, nämä asiat eivät kohtaantuisi.

Henkilökohtaisesti näen, että meillä pitää olla tulorajat mutta niitä voitaisiin tarkistaa monessa mielessä ylöspäin, jotta työ voisi omalta osaltaan myös tukea opiskelua. Mutta pääsääntö on se, että opiskelijat valmistuisivat tavoiteajassa ja perustoimeentulo tulee meidän opintotukijärjestelmästämme.