Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies, värderade talman! Käsillä on nyt ensimmäinen tasa-arvoselonteko maamme historiassa, ja oli todella yllättävää, ettei meillä ole koskaan aikaisemmin tehty selontekoa tästä aiheesta, vaikka tasa-arvokysymykset ovat olleet hallitusten asialistalla jo usean vuosikymmenen ajan. Ehkä voi sanoa, että parempi myöhään kuin ei koskaan, korkea aika kuitenkin.

I den nu utarbetade redogörelsen dras riktlinjerna upp för jämställdhetspolitiken ända fram till 2020. Redogörelsen kompletteras av ett mycket omfattande bakgrundsmaterial som publicerats tillsammans med, den mera politiska, själva redogörelsen i ett band. Bakgrundsmaterialet analyserar mer i detalj den utveckling som ägt rum i mäns och kvinnors ställning under de senaste årtiondena.

Suomi sijoittui tuoreessa kansainvälisessä tasa-arvovertailussa, Global Gender Gap Index, kolmannelle sijalle maailmassa. Kuulumme siis tässä vertailussa maailman mittakaavassa kärkikaartiin. Tästä voimme olla ylpeitä. Sijoitus ei ole kuitenkaan mikään sattuma, vaan se on seurausta tietoisista yhteiskuntapoliittisista ratkaisuista vuosien aikana.

Tavoitteena ovat olleet naisten ja miesten taloudellinen tasa-arvo sekä yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ansiotyöhön ja yhteiskunnalliseen elämään. Monilla sosiaalipoliittisilla ja veropoliittisilla ratkaisuilla on varmistettu, että myös lapsiperheissä molemmat vanhemmat voivat käydä työssä. Kaikkien työpanos on yhteiskunnassamme välttämätöntä.

Jos siirtyisimme nyt parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, tässä salissa istuisi huomattavasti vähemmän naisia. Poliittisessa päätöksenteossa sukupuolten tasapuolinen osallistuminen on parantunut selvästi. 2000-luvulla maamme hallituksessa naiset ja miehet ovat olleet tasapuolisesti edustettuina, ja tällä vuosikymmenellä myös pääministerin tehtävät ovat avautuneet naisille.

Hallituksen toiminta naisten osuuden kasvattamiseksi valtionyhtiöiden hallituksissa on tuottanut tulosta. Tavoitteena on ollut päästä lähelle 40 prosenttia molempien sukupuolten edustuksessa, ja tässä on onnistuttu yleisesti ottaen hyvin. Myös yksityisten yritysten hallituksissa naisten osuus on kasvanut, joskin huomattavasti hitaammin. Naisten osuus kaikkien pörssiyhtiöiden hallituspaikoista oli vuonna 2008 vain noin 12 prosenttia, mutta viime vuonna jo 17 prosenttia. Tämän trendin pitää nyt jatkua, sillä maallamme ei todellakaan ole varaa jättää käyttämättä naisten osaamista myös elinkeinoelämän huipulla.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on miesten ja naisten tasa-arvon kannalta erittäin tärkeä aihe. Eteenpäin on menty, mutta matkaa on vielä taitettavana. Selonteko mainitsee esimerkinomaisesti 6+6+6-mallin yhtenä perhevapaamallina. Perhevastuun jakaminen tukee parisuhdetta ja se ennaltaehkäisee myöskin eroja. Muun muassa englantilaisen tutkimuksen mukaan osallistuvat, läsnä olevat isät ovat onnellisempia ja Who:n mukaan jopa terveempiä. Tasa-arvon edistämisellä perheissä on siis monenlaisia myönteisiä seurauksia.

När man utvecklar familjeledighetsmodellen ska familjernas mångfald beaktas ännu bättre än i dag. Målet bör vara att familjeledighetssystemet ska garantera alla barn lika möjligheter oberoende av i vilken slags familj barnet fötts i. Med andra ord: ett jämlikt bemötande av ensamförsörjarfamiljer och föräldrar av samma kön ska säkerställas.

Arvoisa puhemies! Sukupuolten palkkaerot ovat yksi niistä sitkeistä ongelmista, joissa vielä riittää työsarkaa. Tavoitteena on, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa tehtiinpä työ millä sektorilla hyvänsä. Olennaista olisi kuroa naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaeroa pienemmäksi. Valtiovalta voi omilla toimillaan vaikuttaa parhaiten valtio- ja kuntasektorin palkkoihin.

Koulutusjärjestelmämme menestyy hyvin kansainvälisessä vertailussa. Tulokset ovat muihin maihin verrattuna hyviä niin pojilla kuin tytöilläkin. Eri oppiaineiden tuloksissa on jonkin verran sukupuolen mukaisia eroa. Huomiota tulee kiinnittää siihen, että niin pojat kuin tytötkin löytävät peruskoulun jälkeen itselleen parhaan mahdollisen mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaikkien nuorten pitää saada mahdollisuus löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa.

Männen och jämställdhetstemat har varit en del av jämställdhetsdiskussionen sedan länge. Ändå har diskussionen om män först under senare år fått mer plats i exempelvis media. Vi vet att medan kvinnans euro är 82 cent, är mannens år bara 11 månader.

Miehille tyypilliset sairaudet liittyvät usein pitkiin työpäiviin, ylipainoon ja liialliseen alkoholin käyttöön sekä osittain siihen, että miehet eivät hakeudu lääkäriin tarpeeksi ajoissa. Työikäisinä kuolleista edelleen seitsemän kymmenestä on miehiä. Tämä on tiedostettu muun muassa Helsingissä, joka lähettää kutsun terveystarkastukseen jokaiselle 40-vuotiaalle miehelle Kundit kondikseen -toiminnan osana.

Monet miehet kokevat jäävänsä jotenkin automaattisesti kakkosiksi esimerkiksi huoltajuusasioissa ja -kiistoissa. Tämä kokemus tulee ottaa vakavasti. Huoltajuusasioiden kanssa työskentelevien viranomaisten koulutuksessa on tarvetta korostaa sekä isän että äidin tasapuolista kohtelua, joka ei saa perustua stereotyyppisiin mies- tai naiskuviin. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin aloittanut Lahden ammattikorkeakoulussa Esr-rahoitteisen hankkeen, jossa annetaan näistä asioista täydennyskoulutusta viranomaisille.

Miesjärjestöt ovat tehneet jo vuosia erittäin hyvää työtä esimerkiksi eroisien parissa. Miehiä koskevaa osaamista ja asiantuntemusta tulee vahvistaa ja hyödyntää akateemisessa maailmassa, viranomaistyössä ja muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Arvoisa puhemies! Selonteko tarjoaa paljon aineksia tulevaisuuden tasa-arvopolitiikalle. Jo nyt on nähtävissä, että tulevaisuudessa erilaisten vähemmistöjen asema ja tarpeet pitää huomioida entistä paremmin. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikka lähenevät toisiaan. Talouspoliittisten ratkaisujen sukupuolivaikutuksiin tullaan myös kiinnittämään entistä enemmän huomiota, sillä ne vaikuttavat meidän jokaisen elämään. Myös köyhyyden vähentämisessä on tarpeen katsoa ongelmia sukupuolisilmälasien läpi.

Summa summarum, arvoisa puhemies, yhteiskunnan muuttuessa myöskin käsitys tasa-arvosta muuttuu.

Risto Autio /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa täysimittaisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Sadan vuoden aikana kehitys on ollut huima. Tällä hetkellä kansanedustajista lähes 40 prosenttia on naisia. Meillä on naispresidentti, naispääministeri sekä naisvaltainen hallitus.

Politiikassa tasa-arvokehitys on siis ollut näkyvää. Siitä huolimatta eduskunnassa käsitellään vasta nyt ensimmäistä kertaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoselontekoa. Hallitusohjelmaan kirjatun selonteon lähtökohtana ovat olleet kuuden viimeisimmän hallituksen tasa-arvoa koskevat tavoitteet. Voi todeta, että yhteiskunnassamme tasa-arvo monella osa-alueella on edelleenkin vielä pelkkä tavoite.

Emme ole tasa-arvoisia, jos naisen euro on 82 senttiä tai miehen vuosi 11 kuukautta. Palkkaepätasa-arvo ja miehen kuusi vuotta lyhyempi elinikä ovat selkeimmät esimerkit niistä epäkohdista, joihin perinteinen, sukupuoliroolittunut asenneilmastomme johtaa. Nainen alistuu, ja mies on äijä, loppuun saakka. Näin ei tarvitse eikä pidä olla. Valtioneuvoston tasa-arvoselonteossa tuodaan melko ansiokkaasti esiin tasa-arvopolitiikan ydin, naisten ja miesten asioiden ajaminen niin naisten kuin miesten toimesta.

Tasa-arvon edellytykset luodaan jo varhaiskasvatuksessa kotona, perheissä, päiväkodeissa, kouluissa, oikeassa ilmapiirissä, oikeilla asenteilla. Tasa-arvoajattelun taustalla tulee olla kaikkien ihmisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu. Valitettavasti asenteet tuntuvat muuttuvan kuitenkin hitaasti. Sukupuolittuneet roolikahleet estävät kehitystä. Edelleen on nais- ja miesvaltaisia ammatteja ja toimialoja. Edelleen perhevapaiden kustannukset koetaan isoksi ongelmaksi, oli kyse sitten äitiyslomasta tai isyysvapaasta. Katseet on nyt siis kohdistettava ennen muuta työmarkkinakenttään, jossa tasa-arvon suhteen on edelleen paljon tehtävää.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä vanhempainvapaata uudistettaessa keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettava se, että molemmilla vanhemmilla olisi tasa-arvoiset edellytykset osallistua niin perhe- kuin työelämään. Isien mahdollisuutta hoitaa lasta tai lapsia kotona äidin osallistuessa työelämään on tuettava vanhempainvapaita asteittaisesti pidentämällä. Vanhemmuudesta koituvien kustannusten tasaaminen parantaa naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisäksi työmarkkinoiden tasa-arvoa ja yrittäjyyttä.

Isyyslaki tulee uusia ensi vaalikaudella. Isille pitää taata oikeus isyyteen myös huoltajuuskiistoissa. Sosiaalityöntekijöille ja lasten parissa työskenteleville viranomaisille pitää järjestää täydennyskoulutusta. Lasten oikeus molempiin vanhempiin on taattava.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa linjataan tasa-arvotavoitteita seuraavalle kymmenelle vuodelle, käsitellään päätöksentekoa, tutkimusta ja koulutusta, työelämää, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, miesten tasa-arvoa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ihmiskauppaa, viranomaisten asemaa sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista. Kaikki hyviä teemoja, mutta mitä kansalaiset tästä pohdinnasta kostuvat, mitä se tasa-arvo tarkoittaa, miksi sitä pitää tavoitella?

Suomalaisille pitää kertoa, että tasa-arvo on kaikkien etu. Kotona lasta hoitava isä mahdollistaa äidin pääsyn työelämään. Naisen euro kasvaa, miehen psyykkinen paine perheen päänä vähenee ja terveydentila kohenee. Tutkimuksen mukaan vanhempainvapaan jakaminen lisää syntyvyyttä ja vähentää avioeroja. Miehille tyypilliset sairaudet liittyvät pitkiin työpäiviin, ylipainoon, liialliseen alkoholinkäyttöön ja sitten siihen äijämäisyyteen: lääkäriin mennään vasta pakon edessä. Neljä viidestä itsemurhasta on miesten tekemiä. Pitäisikö tehdä jotain muuta kuin tuhota itseänsä? Kyllä pitää.

Arvoisa puhemies! Voi olla, että puheet sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta saavat ihmiset vain hymähtelemään, mutta meidän on hyväksyttävä toisemme erilaisina miehinä, erilaisina naisina, mutta kuitenkin niin samanlaisina, tasa-arvoisina. Tasa-arvon edistäminen on yhteinen asia.

Jari Larikka /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusta on syytä kiittää ensimmäistä kertaa annettavasta tasa-arvoselonteosta. Selonteko antaa kattavan kuvan tasa-arvotyön kehittymisestä Suomessa ja linjaa tarpeita myös tulevaisuuteen. Selonteko tulee aikaan, jolloin arvojen merkitys päätöksenteossa on korostunut. Talouden taantuma koettelee suomalaisten käsityksiä tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta sekä suvaitsevaisuudesta.

Tasa-arvo kuuluu jokaiselle. Se tarkoittaa, että tasa-arvopolitiikka on molempien sukupuolten politiikkaa. Jokaisella tytöllä ja pojalla, jokaisella naisella ja miehellä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet, velvollisuudet ja oikeudet työelämässä, päätöksenteossa ja perheessä. Nostan erityisesti esille kolme näkökohtaa: lähisuhdeväkivallan, naisten tasavertaiset mahdollisuudet työelämässä ja päätöksenteossa sekä miehiä koskevat tasa-arvokysymykset.

Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivalta on kaikissa muodoissaan tuomittavaa, eikä siihen voi suhtautua vähätellen. Perheessä niin lasten, naisten kuin miestenkin on voitava elää ilman väkivallan uhkaa. Tyypillisimmillään lähisuhdeväkivalta tapahtuu kotona ja on usein luonteeltaan toistuvaa. On hyvä, että tähän piilorikollisuuden muotoon kiinnitetään tämän päivän tasa-arvoistuvassa Suomessa lisääntyvää huomiota.

Lähisuhdeväkivallan vakavuutta ei meillä aina tunnisteta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän tavoite onkin väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen. Nykyiset tuomiot eivät vastaa yleistä oikeudentajua. Hallituksen esitys ja lakivaliokunnan tuore linjaus siitä, että lievätkin väkivallanteot ovat yleisen syytteen alaisia, on aivan oikea. Myös lähisuhdeväkivallan uhreille ja tekijöille suunnattavien tukipalvelujen saatavuus on turvattava.

Arvoisa puhemies! Määrätietoisella tasa-arvotyöllä naisten osuutta päätöksenteossa on saatu lisättyä. Kuitenkin esimerkiksi suurten yhtiöiden sekä pörssiyhtiöiden hallituksissa naiset vielä loistavat aika hyvin poissaolollaan. Julkisella puolella naisten päätösvallan lisäämistä ovat osaltaan auttaneet sukupuolikiintiöt. Työtä on kuitenkin vielä tehtävä. Muun muassa kuntapuolella hallitusten, valtuustojen ja lautakuntien puheenjohtajien sukupuolijakauma on edelleen vinoutunut.

Päätöksentekoon osallistuminen pelkkänä kiintiöjäsenenä ei ole motivoivaa kenellekään. Kiintiöillä on kuitenkin vielä paikkansa. Ne edistävät ja laajentavat niin naisten kuin miestenkin mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon eri politiikan sektoreilla. Olisi tietysti upeaa, jos jonain päivänä voisimme luopua näistä kiintiöistä tarpeettomina.

On myös mietittävä huolellisesti, miten vanhempainvapaita kehitetään tulevaisuudessa erilaisten perheiden tarpeet huomioiden ja tasa-arvoa edistäen. Jokaisella perheellä — myös monikko- ja adoptio- ja yksinhuoltajaperheillä — tulee olla mahdollisuus perheen ja työn yhteensovittamiseen. Nykyinen vanhempainvapaajärjestelmä antaa mahdollisuuden perhekohtaisiin ratkaisuihin. Perheiden vapautta ja vastuuta tulee kunnioittaa. Vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia on jaettava siten, että yhteiskunta osallistuu nykyistä enemmän työntekijöiden vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen. Isien vanhempainvapaan käyttö on kasvanut koko ajan, mutta edelleen on etsittävä keinoja, joilla vapaiden tasaisempaa jakoa sukupuolten kesken voidaan tukea. Perheenlisäys on kuitenkin kaikille iloinen tapahtuma.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on aiheellisesti nostettu omaksi kohdakseen miehet ja tasa-arvo. Sukupuolten väliset merkittävät terveyserot, miesten kokema väkivalta sekä miesten naisia keskimäärin 7 vuotta lyhyempi odotettavissa oleva elinikä ovat todellisia ongelmia. Syrjäytyminen on leimallisesti poikia ja miehiä koskeva kysymys. Näihin konkreettisiin ongelmiin on tasa-arvotyössä löydettävä vaikuttavia ratkaisuja.

Miehen rooli perheessä on muuttunut. Isät ovat tiiviimmin mukana lastensa elämässä kuin aiemmin. Hyvä niin. Isät on huomioitava tasa-arvoisina vanhempina esimerkiksi neuvoloissa sekä erotilanteessa, kun päätetään lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta. Lapsilla on oikeus isään, ja tällä hetkellä se oikeus ei aina toteudu.

Hyvää tasa-arvopolitiikkaa ei ole se, että ikään kuin kilpailemme köydenvedossa, osapuolet jumittuneina poteroihinsa ja köysi mahdollisimman tiukalla. Meidän on löydettävä tapa kulkea yhdessä samaan suuntaan.

Tasa-arvoselonteon nyt tullessa eduskunnan käsittelyyn toivon, että siinä syvennyttäisiin edellä läpikäymiini asiakokonaisuuksiin avoimin silmin. Sanon näin, koska pelkkä asioiden esiin nostaminen ei riitä vaan pitää myös pystyä löytämään keinoja sukupuolesta aiheutuvan eriarvoisuuden ratkaisemiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tavoitteena on oltava tasa-arvoinen Suomi.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvopolitiikka ei ole pehmopolitiikkaa, vaan se sisältää monitahoisia kysymyksiä, jotka ulottuvat kansainvälisestä rikollisuudesta työelämän ytimiin ja arkeen, yksilön toimeentulosta yhteiskunnan valtarakenteisiin. Tasa-arvoasia ei ole myöskään syntymälahja, naisellekaan. Siihen voi perehtyä niin nainen kuin mies.

Tähän tasa-arvoselonteon yhteyteen on kerätty erinomaista tausta-aineistoa. Valitettavasti siitä johdettuja linjauksia on vesitetty. Tasa-arvon etenemisen vuoksi on ikävä taas todeta, että joudumme odottamaan. Linjausten toteuttaminen jää seuraavalle hallitukselle. Ihmettelen myös sitä, ettei näin laajasta selonteosta ole järjestetty kunnon lausuntokierrosta. Esimerkiksi ammattiyhdistysliike kutsutaan toivottavasti kuultavaksi tänne eduskuntaan.

Hyvä puhemies! Sukupuolten välinen roolitus ja sen seurauksena eriarvoistuminen tapahtuu varhain. Peruskoulu vaikuttaa lasten mahdollisuuksiin jatkossa. Siksi tasa-arvosuunnitelmat tulee ulottaa myös peruskouluun. Mutta ei pidä lähteä uudistuksiin, jotka murentavat jo lasten tasa-arvoa. Poikien koulumotivaatiota pitää parantaa. Mutta jos kokoomuksen ja ministeri Virkkusen ajama tuntijakouudistus ajettaisiin läpi, entistä useampi poika putoaisi ja syrjäytyisi. Tasa-arvon nimissä, älkää pilatko tasa-arvoista peruskoulua.

Työelämän osalta on tervetullut linjaus tasa-arvolainsäädännön uudistamisesta. Kuten eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta on yksimielisesti lausunut, keskeistä on täsmentää työpaikoilla tehtävää tasa-arvosuunnittelua ja palkkakartoituksia koskevia kohtia ja saattaa ne lakiin.

Kolmikantainen samapalkkaohjelma aloitettiin vuonna 2006 ministeri Haataisen toimesta. Kolmen viime vuoden tulos on vain prosentin kavennus naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Tätä tahtia palkkatasa-arvon saavuttaminen kestäisi noin puoli vuosisataa.

En ikävä kyllä löydä tästä tasa-arvoselonteosta uusia konkreettisia ehdotuksia palkkaeron supistamiseksi. Ensi vaalikaudella päättyvälle ohjelmalle ei tässä esitetä mitään jatkoa, ja linjaus vain kuvaa tilannetta. Tulevan hallituksen osapuolten tulee saada sitoutettua kolmikannan osapuolet palkkatasa-arvon edistämiseen. Ilman merkittäviä samapalkkaisuutta edistäviä toimenpiteitä sukupuolten välinen elinaikainen bruttotulojen ero voi olla jopa puoli miljoonaa euroa henkilöä kohden. Älköön kukaan sanoko minulle, että feminismi olisi vanhanaikaista.

On haettava keinoja myös naisille tyypillisten pätkätöiden vähentämiseen ja niiden haittojen minimoimiseen. Sosialidemokraatit ovat esittäneet hiljan muun muassa pätkätyöntekijöille lomapankkia.

Arvoisa puhemies! Ajatellen sekä perheiden hyvinvointia että työelämän tasa-arvoa isät käyttävät vanhempainvapaita liian vähän. On valitettavaa, ettei perhevapaajärjestelmän uudistaminen ja työnantajakustannusten tasapuolinen jakaminen tällä kaudella ole edennyt muuhun kuin työryhmän pohdintaan.

Pikkulapsiperheiden varhaiseen tukeen olisi panostettava enemmän, sillä perheen ruuhkavuodet kuormittavat myös parisuhdetta. Ennen mahdollista eroa ja erossakin vanhempia pitää pystyä tukemaan niin, että molempien vanhempien suhde lapseen olisi tasa-arvoisesti kunnossa.

Köyhyyskin on sukupuolittunutta. Nyt enemmistö yksinhuoltajista on naisia, ja heistä jopa joka neljäs joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Toinen selvä epäkohta on tasa-arvon kannalta esimerkiksi puolison työmarkkinatuen tarveharkinta. Sen poistaminen olisi konkreettinen tasa-arvoteko.

Arvoisa puhemies! Kuntien palvelut ovat tärkeitä naisten työssäkäynnin, taloudellisen itsenäisyyden ja tasa-arvon mahdollistajia. Jos ne romuttuvat, on vaara mennä tasa-arvotielläkin takapakkia.

Talouden rakennemuutos tuottaa taas työttömiä erityisesti miesten aloilta. On tärkeää tarjota työttömiksi jääneille miehille kouluttautumismahdollisuuksia työvoimapulasta kärsiville aloille, kuten esimerkiksi hoiva-aloille. Miehet kärsivät myös naisia enemmän pitkäaikaistyöttömyydestä. Hallitus ei ole vakavasti puuttunut tähän.

Miesten riski syrjäytyä on suurempi kuin naisilla. Meillä on kasvava ryhmä nuoria miehiä syrjäytymisuhan alla. Tämä tulee nostaa esiin myös työuranäkökulmasta. Miehet kuolevat selvästi naisia aikaisemmin. Tähän nähden selonteon linjaukset vaikuttavat kovin kevyiltä miestenkin osalta. Hyvä, että eduskunnassa on tarmoa nostaa näitä miesten asioita esille.

Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivalta on tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys. On hyvä, että lähisuhteessa tapahtuva lieväkin pahoinpitely saatetaan yleisen syytteen alaiseksi. Perheväkivalta ei ole yksityisasia. On hallituksen häpeä, että turvakotien resursseja ei hoideta, vaikka tässä linjauksessa puhutaan tulevaisuudesta päinvastoin. Tabut on nyt avattava.

Emme elä tällä maapallolla yksin. Suurista kysymyksistä ilmastonmuutos, väestönkasvu ja köyhyys ovat tehokkaasti ratkaistavissa tasa-arvon vahvistamisella. Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet antaisivat naisille mahdollisuuden perhesuunnitteluun. Äidin ja isän on huomattavasti helpompi huolehtia kahden tai kolmen lapsen ruoasta, koulutuksesta ja tulevaisuudesta kuin kymmenen lapsen osalta.

Hyvän kierre tulee olla suomalaisen tasa-arvotyön punainen lanka niin YK:ssa kuin kotimaassamme.

Kari  Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kiitoksiin selonteosta, mutta joudun saman tien toteamaan, että mittavasta tausta-aineistosta huolimatta selonteon anti jää valitettavan laihaksi. Monesta asiasta kyllä todetaan, että pitää ottaa huomioon tai selvittää, mutta konkreettisia ehdotuksia ei juuri löydy. Tasa-arvotyö ei edisty päällekkäisillä selvityksillä ja työryhmillä. On aika ryhtyä todellisiin tekoihin.

Tasa-arvolain uudistamiseen selonteossa on hyviä linjauksia. Sukupuolivähemmistöjen syrjintä on selkeästi kiellettävä ja sanktioitava. Työelämän osalta palkkakartoituksen kehittäminen, tasa-arvosuunnitelmavelvoitteen laajentaminen ja syrjintäsuojan parantaminen ovat niin ikään tarpeen.

Vasemmisto pitää hyvänä, että hallitus sitoutuu työpaikkojen tasa-arvon edistämiseen yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tässä yhteydessä hallituksen on syytä miettiä, miten yhteistyötä voisi kehittää. Selontekoa valmisteltaessa ammattiyhdistysliikkeen puolelta tuli nimittäin viestiä, että selonteko valmisteltiin virkamiestyönä niin, että työmarkkinajärjestöt pääsivät kommentoimaan valmistelua vain muutaman minuutin puheenvuoroilla parissa kuulemisessa ja silloinkin kylmiltään ilman pohjapapereita. Näin ei saa jatkua, vaan yhteistyön täytyy olla aitoa.

On kiistatonta, että palkkaeron, pätkä- ja silpputöiden ja nykyisen vanhempainvapaajärjestelmän vuoksi naiset ovat työelämässä edelleen miehiä heikommassa asemassa. Palkkaerojen poistamisesta on turha puhua ennen kuin hallitus kertoo, mitä työryhmävalmistelussa oleva vanhempainvapaauudistus tulee sisältämään. Vasemmisto on tehnyt aloitteen 6+6+6-malliin siirtymisestä ja myös sen rahoituksesta siten, että vanhempainvapaan työnantajille aiheuttamat kustannukset tasataan. 6+6+6-mallissa vanhempainvapaa koostuu kolmesta reilun 6 kuukauden jaksosta, joista yksi kuuluu äidille ja yksi isälle ja yksi voidaan jakaa vanhempien sopimalla tavalla. Näin tuodaan perheille aitoa valinnanvaraa, vahvistetaan isän asemaa kasvattajana, äidin asemaa työntekijänä ja lapsen asemaa kaikkinensa. 6+6+6-mallista ei saa tinkiä, sillä sen avulla voidaan osaltaan saada naisten 80 senttiä lähemmäksi täyttä euroa ja miesten 11 kuukautta lähemmäksi täyttä vuotta.

Arvoisa puhemies! Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi hallitus lupaa laatia pitkän tähtäimen kehitystavoitteet. Sen sijaan, että alettaisiin toteuttaa tuoreen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman tavoitteita, asetetaan siis taas työryhmä. Onko tässä järkeä? Väkivallan vähentämisen este on rahoituksen puute, ei epäselvyys tavoitteista. Rahaa tarvitaan muun muassa turvakoteihin. Suomihan on saanut useita huomautuksia turvakotien riittämättömyydestä, ja väkivallan uhrin saama apu vaihtelee suuresti alueittain. Jokaisella väkivallan uhrilla tai sen uhan alla olevalla naisella tai miehellä pitää olla oikeus turvakotipaikkaan.

Vasemmisto on vaatinut rahaa turvakotien lisäksi lähisuhdeväkivaltayksikön perustamiseen. On huomioitava, että lähisuhdeväkivalta on moninaista. Vaikka useimmiten tekijä on mies, myös naisista väkivallan tekijöinä on uskallettava puhua ja heillekin on luotava väkivallattomuuteen tukevia palvelumalleja.

Naisten aseman kannalta on keskeistä, mitä hyvinvointiyhteiskunnalle yleensä tapahtuu. Julkisten palvelujen heikentäminen heikentää myös naisten asemaa, ja tämä on syytä muistaa, kun puhutaan tasa-arvopolitiikasta. Lisäksi monilla yhteiskunnan osa-alueilla naisten asema on edelleen heikko. Esimerkiksi urheilussa tasa-arvotyölle on paljon tilausta. Tein vuosi sitten Palloliiton liittokokoukselle aloitteen siitä, että vuoteen 2016 mennessä naisten osuus liiton kaikessa toiminnassa ja hallinnossa vastaisi heidän osuuttaan jäsenistöstä. Tämänlaisia linjauksia toivoisin muissakin urheilujärjestöissä tehtävän, sillä urheilu on kyllä aika ukkoista touhua vielä tänään. Liittojen ja seurojen lisäksi tasa-arvovastuuta on esimerkiksi kunnilla siitä, millä tavalla sali- ja kenttävuoroja jaetaan esimerkiksi tyttöjen ja poikien kesken.

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin totesi viime viikolla Miehet ja tasa-arvopolitiikka -seminaarissa, että tasa-arvopolitiikan tulee olla kaikkien sukupuolten politiikkaa ja että tarvitsemme tasa-arvoisempaa tasa-arvopolitiikkaa. Selonteossa miehet ovatkin saaneet erillisen osion. On positiivista, että hallitus lupaa kiinnittää huomiota muun muassa isien ja myös eroisien asemaan. Myös terveyspolitiikkaan kaipaillaan selonteossa miesten aseman parempaa huomioimista. Silti esimerkiksi vasemmiston miespoliittisen ryhmän ehdottamia ikäkausittaisia terveystarkastuksia ei esitetä.

Tasa-arvotyötä ei saa jakaa sukupuolen mukaan kahteen leiriin, vaan työtä on tehtävä siellä, missä ongelmia on. Parhaiten miehet saadaan mukaan tasa-arvotyöhön ottamalla vakavasti myös heidän tasa-arvo-ongelmansa. Hyvä tasa-arvotyö tukee molempien sukupuolten tavoitteita. Siksi miesnäkökulman parempi huomioiminen on myös naisten etu.

Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki voivat käyttää parasta osaamistaan, lapsilla on oikeus vanhempiinsa eikä kenenkään mahdollisuuksia rajoiteta sukupuolen perusteella. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kasvava tyttö voi valita äitiyden tietäen, ettei se tarkoita työelämästä syrjäytymistä, ja poika voi valita isyyden tietäen, että saa myös huolehtia lapsestaan. Tasa-arvoisessa maailmassa sukupuoli ei ole katto, johon törmää, vaan lattia, jolta ponnistaa.

Ärade talman! Det är därför utmärkt att statsrådets första redogörelse om de utmaningar som gäller jämställdheten i framtiden är så här omfattande och grundlig. I redogörelsen granskas jämställdhetsarbetet som något som inriktas på och som gäller alla kön. Det är också bra att man i redogörelsen beaktar den mångfald som råder i fråga om ålder, livssituationer, män och kvinnor samt familjer. I redogörelsen ingår många bra riktlinjer. I det följande regeringsprogrammet och kommande regeringsprogram ska också adekvata resurser reserveras för dessa åtgärder.

Tasa-arvon edistämisen näkökulmasta yksi suurimmista tehtävistä on lisätä pienen lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa ja tasata vanhemmuuden kustannuksia. Tämä hallitus on lisännyt isän mahdollisuutta vanhempainvapaaseen kahdella viikolla. Koska isän jääminen vanhempainlomalle tai hoitovapaalle on edelleen poikkeus, jota hyödyntää vain vajaat 7 prosenttia isistä, ansaitsevat molemmat vanhemmat oman korvamerkityn osuutensa vanhempainvapaasta. Monien järjestöjen, myös meidän vihreiden, kannattama 6+6+6 on malli, jota kannattaa tavoitella. Molempien vanhempien osallistuminen lasten hoitoon ja kotitöihin on kannattava sijoitus niin lasten, vanhempien, parisuhteen kuin tasa-arvonkin kannalta.

Tasa-arvopolitiikan onnistumiselle on olennaista myös tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen. Siksi on hälyttävää, että sukupuolentutkimuksen oppiaineet ympäri maata ovat pulassa. Esimerkiksi Oulussa oppiainetta ylläpidetään käytännössä projektirahoituksella, Jyväskylästä on lakkautettu professuuri ja maisteriohjelman sisäänotto ja Helsingissä tuntiopetusresurssit enemmän kuin puolittuvat entisestä. Tämä on suuri ongelma myös miestutkimuksen kannalta, sillä sen toiveet omasta professuurista kaikkoavat vähennysten takia entistä kauemmas.

Arvoisa puhemies! Tuoreen tilaston mukaan Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa Islannin ja Norjan jälkeen, jos mittareina pidetään taloutta, koulutusta, politiikkaa sekä terveyttä ja eliniänodotetta. Silti tehtävää riittää paljon meilläkin. Kun kuntien elimissä otettiin sukupuolikiintiöt käyttöön 15 vuotta sitten, pelättiin osaamisen ja innostuksen vähenevän. Toisin kuitenkin kävi. Siksi kiintiöitä kaivataan nyt myös kuntien puheenjohtajistoon sekä pörssiyhtiöiden hallituksiin.

Määrätietoinen toiminta on edistänyt tasa-arvoa valtio-omisteisten yritysten hallituksissa ja avannut naisille ovia, jotka ovat olleet heiltä aiemmin suljettuja. Tätä työtä pitää jatkaa. Norjassa pörssiyhtiöiden hallitusten kiintiöt on otettu käyttöön kaksi vuotta sitten, ja hallituksiin on riittänyt päteviä ihmisiä. Ranskassa kiintiölakiesitys on parhaillaan käsiteltävänä. Nyt olisi Suomen vuoro, jos tasa-arvolistauksissa mielitään edetä.

Työelämä on Suomessa voimakkaasti jakautunut nais- ja miesvaltaisiin aloihin, mikä ylläpitää tuloeroja ja vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Jotta tästä jaosta päästäisiin eroon, on sukupuolitietoisuus ulotettava varhaiskasvatukseen ja kouluun. Perusopetus on saatava tasa-arvosuunnittelun piiriin ja koulussa on tarjottava esimerkiksi teknistä ja tekstiilityötä yhtälailla sekä pojille että tytöille. Pojilla on oikeus oppia ompelemaan omat housunsa ja tytöillä rakentamaan omat kuistinsa. Miehiä tarvitaan koulun ja päiväkodin arjessa siinä missä naisia poliiseina ja insinööreinä.

Määrätietoisella samapalkkaisuusohjelmalla on onnistuttu nyt tasoittamaan tuloeroja 1 prosentilla. Työtä pitää jatkaa pontevasti, sillä naisen euro on vasta 82 senttiä. Siinä, missä naisten osalta haasteet ovat sukupuolittuneen köyhyyden kitkemisessä, on miesten osalta kyse taas syrjäytymisen katkaisemisesta.

Ärade talman! Män är överrepresenterade bland de vanlottade. Majoriteten av alla utslagna, bostadslösa, alkoholister, fångar, arbetsoförmögna och långtidsarbetslösa är män.

Miesliikkeen syntyminen on tervetullut merkki miesten tarpeesta käydä heidän omasta arjestaan ja tarpeestaan nousevaa tasa-arvokeskustelua. Tasa-arvon nimissä on sanottava, että jos naiset ovat aliedustettuina johtopaikoilla, ovat miehet puolestaan yhtä lailla aliedustettuina tasa-arvopolitiikan kentällä. Me vihreät peräänkuulutamme tasa-arvoa myös näihin elimiin!

Perusoikeuksia kunnioittavassa maassa myös avioliittoinstituution on oltava tasa-arvoinen. Siinä suhteessa pohjoismaiset naapurimme ovat meitä huomattavan paljon edellä. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä samaa sukupuolta olevien parien on saatava oikeus avioliittoon ja heidän lastensa oikeudet on turvattava.

Suomi oli ensimmäinen maa, joka otti käyttöön laajan yhtäläisen äänioikeuden. Myös jatkossa Suomen tulee johtaa ja näyttää esimerkkiä muulle maailmalle hyvissä ja tasa-arvoisissa käytänteissä ja demokratian toteuttamisessa.

Ärade talman, som jag redan sade i början: I en jämställd värld är könet inte ett tak som man slår huvudet i, utan ett golv som utgör en språngbräda.

Anna-Maja Henriksson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Allt sedan franska revolutionen har jämlikhet varit ett honnörsord i västerländska demokratier. Ja, i Norden har tanken strängt taget längre anor än så. Men alltför länge, in på det förra seklet, var jämlikhetstänkandet begränsat till män. Först för hundra år sedan började kvinnorna äntligen inkluderas.

Det är alltså inte att undra på att jämställdheten mellan kvinnor och män är långt ifrån genomförd. Visst var vi det första landet i världen som i praktiken införde allmän och lika rösträtt även för kvinnor. Visst toppar vi i många avseenden världsstatistiken över kvinnornas ställning i relation till männens. Och visst kan vi utåt just nu visa upp ett mycket jämställt ansikte med en kvinnlig president, en kvinnlig statsminister, kvinnlig majoritet i regeringen och en av de starkaste kvinnorepresentationerna i parlamentet.

Mutta se joka luulee, että kaikki siten on kunnossa, erehtyy pahoin, tai ei ainakaan itse ole nainen, joka on kokenut yhä edelleen ontuvan tasa-arvon perheessä, koulutuksessa, työelämässä, palkkauksessa, johtavissa tehtävissä virkamieskunnassa ja yritysjohdossa ja niin edelleen. Naisen euro on edelleen runsaat 80 senttiä, ja kuten tiedämme, miehen vuosi on vain yksitoista kuukautta.

Sen sijaan, että jäisimme kaikessa rauhassa tyytyväisinä tarkastelemaan saavuttamiamme tuloksia, meidän tulee pioneerityömme velvoittamina asettaa yhä kunnianhimoisempia tavoitteita. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää siksi tervetulleena tätä ensimmäistä selontekoa, joka käsittelee miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja joka on annettu Stefan Wallinin ollessa tasa-arvosta vastaavana ministerinä.

Arvoisa puhemies! Viiden minuutin pituisessa puheenvuorossa on mahdotonta tehdä oikeutta kaikkiaan yli 200-sivuiselle selonteolle. Se kattaa koko näkökulmien kirjon, ja ne ovat kaikki tärkeitä. Keskityn siksi muutamaan konkreettiseen kohtaan.

Asettakaamme seuraavalle hallituskaudelle tavoitteeksi vanhempainvapaiden uudistaminen niin kutsutun 6+6+6-mallin mukaisesti: kuusi kuukautta äidille, kuusi kuukautta isälle ja kuusi kuukautta valinnaisesti jommallekummalle. Tämä vahvistaisi isien roolia lapsen ensimmäisenä vuotena, siis tasa-arvon nimissä, ja edistäisi omalta osaltaan tasa-arvoa työelämässä. Samalla työnantajille vanhempainvapaista aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa uudelleen siten, että ne eivät kohtuuttomalla tavalla rasita työvoimavaltaisia aloja ja yrityksiä, joissa on paljon hedelmällisessä iässä olevia nuoria työntekijöitä.

En annan angelägen reform är att utöka flexibiliteten i dagvården. Det är inte bara skiftesarbetande som kan behöva kvälls- och nattvård för barnen, utan också ensamförsörjare och företagarfamiljer med ensamförsörjande företagarkvinnor i spetsen. Över huvud taget gäller det att bättre sammanjämka arbets- och familjeliv, så att ingendera föräldern behöver ge upp det ena av dem.

Ingendera föräldern, alltså. Lika viktigt som att lyfta upp kvinnornas position i arbets- och samhällslivet är det att stärka männens roll i familjen och i relation till barnen, men också att öka männens jämställdhet på områden där de ligger efter. Det gäller inte minst den fysiska och mentala hälsan. Högre utslagningsrisk, större spritproblem, fler självmord bland männen talar sitt alltför tydliga språk.

Arvoisa puhemies! Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota tasa-arvon edistämiseen niiden maahanmuuttajien keskuudessa, jotka tulevat kulttuureista, joissa nainen on miehen alistama. Me voimme ja meidän tulee kunnioittaa muita kulttuureja ja tapoja, mutta suvaitsevaisuutemme ei koskaan saa syrjäyttää naisten perusihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia. Näihin kuuluu oikeus liikkua vapaasti kodin ulkopuolella, opiskella ja tehdä työtä. Naisten ympärileikkaus, sukupuolielinten silpominen, ja niin sanotut kunniamurhat, jotka ovat kaikkea muuta kuin kunniallisia, ovat vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joita ei ylipäänsä saa esiintyä. Suomen tulee olla maa, joka suojaa naisia tällaisilta loukkauksilta. Niiden uhka on keskeinen turvapaikan peruste.

Suomea sitovan Cedaw-sopimuksen mukaisesti lähisuhdeväkivaltaa on ehkäistävä kaikin käytettävissä olevin oikeudellisin keinoin sekä sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen avulla. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen strategian, projektiluonteiset panostukset eivät riitä. Kuitenkin tulee aina olemaan uhreja, useimmiten naisia ja lapsia, joskus myös miehiä, joita on suojeltava väkivallantekijöiltä omassa perhepiirissä. Siksi turvakotien paikkamäärää on lisättävä. Kansainvälisten normien mukaan Suomessa pitäisi olla 500 paikkaa turvakodeissa, mutta meillä on vain 123.

Värderade talman! Ytterst faller många brister i jämställdheten mellan kvinnor och män tillbaka på attityder, på stereotypa mans- och kvinnoroller och på bristande förståelse för hur det andra könet gestaltar sin verklighet. I nyckelrollen då det gäller att skapa de rätta attityderna och råda bot på stereotyperna är, utöver familjen, hela fostringsprocessen från dagvård över grundskola till högre utbildning. Lärarna och den övriga dagvårds- och skolpersonalen är därför centrala. I deras utbildning måste attitydfostran prioriteras högt. Journalister och reklammakare är andra nyckelgrupper som påverkar attityder, för att inte tala om leksaksbranschens ansvar.

Ett annat sätt att påverka attityderna är de jämställdhetsplaner som förutsätts av företag, statliga och kommunala verk och på arbetsplatser överlag. Planerna får inte bli femte rangens rutinärenden, utan bör genomsyra all verksamhet på arbetsplatserna.

Tarja  Tallqvist /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteista. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että tasa-arvosta on viimeinkin tehty selonteko sekä vuoteen 2020 ulottuvia linjauksia.

Suomi on monessa suhteessa ollut edelläkävijä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Silti naisen euro on edelleenkin 80 senttiä. (Eduskunnasta: 82 senttiä!) — 82, loistavaa. — Suomessa työikäiset naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin työikäiset miehet, mutta he työskentelevät miehiä useammin määräaikaisissa ja epätyypillisissä työsuhteissa. Sukupuolten välinen palkkaero on sitä suurempi, mitä korkeampi koulutus on. Naisten palkat ovat kaikkein alhaisimmat naisvaltaisilla aloilla ja korkeimmat miesvaltaisilla. Jotta samapalkkaisuus saavutetaan, hallituksen on purettava talouden sukupuolittuneita rakenteita ja muutettava stereotyyppistä nais- ja mieskuvaa. Työelämässä yhteistyöhön tarvitaan sekä työmarkkinajärjestöt että yksittäiset työnantajat.

Tasa-arvoa ei saavuteta, jos perheiden sukupuoliroolien mukaista työnjakoa, jossa nainen hoivaa ja mies elättää, ei romuteta. Hoiva pitää arvottaa yhteiskunnassa uudella tavalla ja jakaa miesten ja naisten kesken.

Yksi hallituksen velvollisuuksista hoivan järjestämisessä on äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat. Tähän liittyy olennaisesti kysymys perhevapaiden kustannuksista. Suurimmat kustannukset eivät aiheudu työnantajalle niinkään työntekijän ansiosidonnaisen äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan maksamisesta vaan sijaisen etsimisestä, tämän kouluttamisesta ja vapaalta palaavan työntekijän uudelleenkouluttamisesta. Niin kauan kuin nämä kustannukset rasittavat yksinomaan naisvaltaisia aloja, sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa.

Emme kuitenkaan kannata erikseen isille kiintiöityjä perhevapaita vaan haluamme jättää lastenhoidon käytännön ratkaisut perheiden itse päätettäväksi. Vanhempainvapaata tulee olla lapsikohtaisesti yhtä paljon riippumatta siitä, miten se perheessä jaetaan vanhempien kesken. Perheen ratkaisut eivät ole vain tasa-arvoratkaisuja, vaan niihin vaikuttavat myös monet seikat, kuten monilapsisuus, työttömyys ja yrittäjyys, ja siksi perheelle tulee antaa valinnan oikeus siitä, kumpi vanhemmista on kotona hoitamassa lapsia.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa köyhyysteemaa sivuaa lähinnä vain tavoite miesten ja naisten tuloerojen kaventamisesta. Kuitenkin köyhyyden naisistuminen näkyy monissa tilastoissa. Erityisen huono-osaisten naisten ryhmä ovat asunnottomat naiset. Asuntoloissa tai muiden nurkissa asuminen on syrjäyttävää ja masentavaa. Kadulla asuminen on naisille erityisen vahingollista. Päihteiden käyttö lisääntyy, mielenterveysongelmat pahenevat, ja nainen on miestä alttiimpi seksuaaliselle hyväksikäytölle ja väkivallalle.

Iäkkään väestön pienituloisuus ja köyhyys tarkoittaa lähinnä iäkkäitä naisia, koska naisten elinikä on korkeampi kuin miesten. Nyt vanhimmat naiset elävät pelkän kansaneläkkeen tai kansaneläkkeen ja sen pienen ansioeläkkeen varassa, ja yksinhuoltaja on köyhä vanhanakin. On todella tärkeää turvata näille naisille ilmainen tai kohtuuhintainen terveydenhoito, jotta heillä pienituloisina on mahdollisuus ylläpitää tyydyttävää henkistä ja fyysistä kuntoa.

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut naisten tasa-arvoa edistäviin kansainvälisiin sopimuksiin ja velvoitteisiin. Niiden kautta päättäjämme ovat pakotettuja puuttumaan havaittuihin tasa-arvo-ongelmiin. YK:n alaiselta Naisten oikeuksien sopimuksen komitealta on tullut huomautuksia siitä, ettei Suomella ollut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmaa. Tänä vuonna se vihdoin saatiin ulkopuolisen painostuksen ansiosta.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat vakavia ongelmia Suomessa. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että uhri saa avun heti ja selkeämmin ja organisoidummin kuin nyt tapahtuu. Nykytilanteessa uhri on enemmän oman onnensa nojassa kuin väkivallan tekijä. On myös syytä pohtia sitä, voisiko tuomioistuin määrätä väkivaltaa käyttäneet katkaisuohjelmaan. Näin tekijä velvoitettaisiin käsittelemään väkivaltatilannetta ja omaa osuuttaan siinä. On myös kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että maahanmuuttajat saavat riittävät tiedot maahanmuuttajanaisten oikeudesta suojeluun väkivaltaa vastaan.

Kuitenkaan seksuaalirikoksia, lähisuhdeväkivaltaa tai aikuisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa ei tule sovitella. Väkivalta on aina rikos, josta on seurattava asianmukainen rangaistus. Kristillisdemokraatit kannattavat selvityksessä esitettyjä toimenpiteitä uhrien auttamiseksi ja väkivallan vähentämiseksi. Niiden toteuttamiseen tarvitaan riittävät resurssit eri toimijoille sekä asennemuutosta.

Haluamme erityisesti nostaa esiin yhteiskuntamme suuren huolenaiheen, johon on puututtava vieläkin rankemmalla panostuksella — nuorten miesten kasvava syrjäytymis- ja itsemurha-alttius. Nyt myös nuorten naisten masentuneisuus ja itsemurhat ovat pelottavasti lisääntyneet.

Arvoisa puhemies! Tutkittua tasa-arvotietoa tarvitaan lisää yhteiskunnan eri osa-alueilla toimiville. Vain näin saadaan tasa-arvo-osaaminen leviämään laajalti yhteiskunnassa. Kristillisdemokraatit kannattavat nais-, mies- ja sukupuolitutkimuksen vahvistamista ja pitävät tärkeänä tasa-arvokysymysten ja sukupuolinäkökulman integroimista muuhun tutkimukseen ja opetukseen. Kun on tietoa, on helpompi tunnistaa epäkohdat ja puuttua niihin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Suomen historian ensimmäinen valtioneuvoston tasa-arvoselonteko, joka linjaa tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020. Se tarjoaa runsaasti tietoa sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden tilasta ja siitä, miten tähän pisteeseen on tultu. Työtä naisten aseman parantamiseksi on tehty vuosikymmenten ajan ja asiasta on päätetty aikoinaan jopa YK-tasolla.

Työn ja perheen yhteensovittaminen ei nyky-Suomessa ole helppoa. Perheenperustamisiässä olevat nuoret naiset kohtaavat hankaluuksia työllistyä, koska osa työnantajista pelkää perhevapaiden aiheuttamia lisäkustannuksia ja esimerkiksi sijaisten palkkaamisesta aiheutuvaa lisätyötä. Omat ongelmansa ovat myös miehillä, sillä tutkimusten mukaan työpaikoilla suhtaudutaan kielteisemmin isien kuin äitien jäämiseen perhevapaille.

Nykyinen perhevapaajärjestelmämme on yksi osoitus siitä, että lastenhoitovastuuseen liittyvät asenteet ovat edelleen hyvin perinteisiä. Tällä hetkellä äidit käyttävät perhevapaista 93 prosenttia ja isät 7 prosenttia. Perussuomalaiset kannattavat perhevapaajärjestelmän kehittämistä viime aikoina keskusteluissa olleen niin kutsutun 6+6+6-mallin pohjalta. Siinä vanhempainvapaa koostuisi kolmesta puolen vuoden jaksosta, joista yksi olisi korvamerkitty äidille, yksi isälle ja yhden vanhemmat voisivat jakaa sopimallaan tavalla. Malli tukisi vanhemmuuden kustannusten tasapuolista jakautumista ja kannustaisi nykyistä enemmän myös isiä jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan.

Arvoisa puhemies! Erityisesti naiset ja lapset joutuvat Suomessa kohtaamaan paljon lähisuhdeväkivaltaa. Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys, jonka tarkoituksena on muuttaa lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta siten, että alaikäiseen ja läheiseen kohdistetut lievät pahoinpitelyt olisivat virallisen syytteen alaisia. Esitys on perussuomalaisten mielestä kannatettava. Laki tuo toteutuessaan merkittävän parannuksen nykytilaan. On kuitenkin muistettava huomioida se lisätyö, jonka laki toteutuessaan poliisille tuo. On pidettävä huoli siitä, että poliisin käytettävissä olevia henkilöstöresursseja vastaavasti lisätään.

Arvoisa puhemies! Samapalkkaisuus ei ole vielä toteutunut kaikilla ammattialoilla. Vuonna 2006 alkaneen samapalkkaohjelman aikana sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut prosentin. Se ei ole paljon, mutta suunta on kuitenkin oikea. Asia on huomioitava kaikissa palkkaneuvotteluissa. Matalapalkka-alojen on päästävä eroon prosenttikorotuksista, sillä juuri ne ovat lisänneet ja lisäävät palkkaeroja Suomessa. On huolestuttavaa, että Suomi on Euroopan kärjessä juuri palkkaerojen kasvun nopeutumisessa.

Kyllä eurot ovat kaikille samat. Siksi samasta työstä on maksettava aina myös sama palkka. Tehtäväkohtaisten palkkaerojen lisäksi suuri ongelma ovat mies- ja naisvaltaisten alojen väliset suuret tuloerot. Kokonaan emme niistä pääse eroon, mutta nuoria naisia on kannustettava hakeutumaan perinteisille miesvaltaisille aloille ja päinvastoin. Perussuomalaisten mielestä ihmisten hoitamisen pitää olla yhtä arvokasta kuin koneen käyttämisen, mutta asia ei korjaannu koneen käyttäjää haukkumalla vaan maksamalla enemmän palkkaa hoivatyöntekijälle.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät halua katsoa asioita yksinomaan sukupuolikysymyksinä vaan kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi pätkätyöt ovat yksilölle yhtä suuri ongelma, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Myös pienipalkkainen työ, jolla ei elä, on ongelma yksilölle sukupuolesta riippumatta. Työllä pitää voida elättää itsensä ja perheensä. Oikeutettu kysymys on myös se, voiko johtajan työpanos yrityksen tulokseen olla todella satakertainen rivityöntekijöiden palkkaan verrattuna.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kollegoille erittäin rakentavista puheenvuoroista. Näyttää siltä, että näistä suurista päälinjoista olemme suhteellisen paljon samaa mieltä, ja tämä on tietysti hyvä asia. Ja kertoo varmaan siitä, miten tärkeässä asemassa yhteiskunnallisessa asemassa tasa-arvotyö on. Nimittäin tärkeä arvovalinta myöskin tasa-arvo työ on, kun tehdään erilaisia ratkaisuja yhteiskunnassa.

Kolme asiaa ottaisin tässä esille, jotka tulivat myöskin näissä puheenvuoroissa jollain tavalla esille. Ensinnäkin näistä kuulemisista ja lausunnoista on pakko sanoa, että en muista yhtäkään suurempaa lakiesitystä tai laajempaa asiakirjakokonaisuutta, jossa lausuntokierrokseen tai lausuntojen huomioimiseen olisivat kaikki olleet tyytyväisiä, vaan aina tietysti joku näistä valittaa ja varmaan usein syystäkin. Tässä tapauksessa järjestettiin kaksi kuulemistilaisuutta, hyvinkin laajaa kuulemistilaisuutta kansalaisjärjestöille, työmarkkinajärjestöille ja muille sidosryhmille, joiden yhteydessä myöskin annettiin näille tahoille mahdollisuus kommentoida kirjallisesti. Ja näitä on tietysti sitten pyritty ottamaan huomioon tässä tämän selonteon valmisteluvaiheessa. Ministeriöt antoivat myöskin kirjallisen lausunnon, että kaikki ministeriöitten viralliset kannat ovat myöskin olleen valmisteluportaan tiedossa.

Tämän samapalkkaisuustyöryhmän, joka siis on työnsä aloittanut vuoden 2006 keväällä, jatkon osalta tai jatkotyön suhteen seuraava hallitus tekee linjauksensa. Tämän nyt istuvan korkean tason seurantaryhmän mandaatti päättyy ensi keväänä, ja seuraava hallitus on sitten se taho, joka päättää uuden ryhmän asettamisesta.

Joka tapauksessa on aivan päivän selvää, että työ ei voi millään tavalla päättyä. Sen päämäärä elikkä palkkaerojen kaventaminen 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä kertoo jo siitä, että uutta työryhmää tarvitaan. Ja voin ilokseni myöskin todeta, että tämän nyt istuvan työryhmän jäsenten tahojen, työmarkkinajärjestöjen, sekä työnantajan että palkansaajapuolen hallituksen jäsenten sitoutuminen tähän päämäärään ja myöskin itse työskentelyyn on erittäin lujaa. Ja toivon hartaasti, että tämä työ ja myöskin tämä korkea kunnianhimon taso jatkuu seuraavalla vaalikaudella.

Lopuksi, puhemies, tähän naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Tässä tuli jossain puheenvuorossa esille epäilys, että hallitus tai selonteko tyytyisi pelkän työryhmän asettamiseen. Tosiasiahan on, kuten tuli ed. Tallqvistin esityksessä myöskin esille, että tämä naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimintaohjelma on valmistunut kesällä. Se on erittäin laaja, koostuu 66 kohdasta. Tätä on nyt lähdetty toteuttamaan. Se on myöskin saanut rahoitusta osakseen, 1,5 miljoonaa euroa muun muassa syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinlaitoksen käyttöön, ja Thl on se taho, joka tätä työtä koordinoi. Tähän tarvitaan lisäresursseja, erittäin paljon poikkihallinnollista työtä, jotta tälle ohjelmalle saataisiin myöskin sitä vaikuttavuutta, mikä sille kuuluu.

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla Helsingissä todellakin pidettiin tasa-arvoseminaari miesnäkökulmasta. Siellä kovasti puhuttiin tietysti asenteista eli tästä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta. Ministeri Wallinilta haluaisin kysyä, kun hoiva-alalta eläköityy seuraavan 10 vuoden aikana noin 200 000 henkeä ja on laskettu, että jokaisesta uudesta ikäluokasta meidän pitäisi saada noin 18 prosenttia nuorista opiskelemaan hoiva-alaa ja tiedämme myös, että Oecd-maissa vain noin 5 prosenttia hoivassa työskentelevistä ihmisistä on miehiä: millä ihmeellä me saamme pojat opiskelemaan hoiva-alaa, tytöthän eivät millään riitä tähän 18 prosentin vaatimukseen? Tämmöinen aika vaikea kysymys.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä perheiden vapaus valita itselleen sopiva vanhempainvapaajakso joustavasti on tärkeä asia. Emme halua asettaa perheitä eriarvoiseen asemaan keskenään sen mukaan, mikä on niiden taloudellinen tai työtilanne tai millä tavalla he haluavat omaa perhe-elämäänsä viedä eteenpäin. Me siis kunnioitamme perheiden oikeutta päättää omista asioistaan.

Siksi olen tässä ihmetellyt, kun täällä tuodaan esille uutta mallia, joka nyt on ilmeisesti vasta tämän kuun lopussa jollain tavalla esittelyssä, ja tuodaan vähän niin kuin 160 merkin esityksenä tähän, ja kaikilla on samat slogaanit. Ja haluaisin nyt kysyä kyllä ministeriltä, miten tämmöinen perheitä eriarvostava järjestelmä ja kalliimpi ja työuria lyhentävä järjestelmä voisi parantaa nuoren naisen asemaa työnhakutilanteessa, kun tämmöinen pitkän ajan tavoitehan meillä on ollut se, että meidän pitäisi luoda halvempaa järjestelmää työnantajille, jotta nuoret naiset voisivat hakeutua paremmin töihin.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on käsitelty useamman kauden ajan tasa-arvotyötä Suomessa, ja sen täytyy ottaa askeleita eteenpäin vielä mahdollisesti montakin tulevaa vaalikautta. Meillä on myös uusia tapoja, tai ei niin hirveän uusiakaan mutta tapoja kuitenkin, arvioida valtavirtaistaen tasa-arvopolitiikkaa, sen onnistumista, ja yksi keksintö on ollut suvaukset eli sukupuolivaikutusten arvioinnit. Viime vuonna hallituksessa teitte 282 lakiesitystä, ja olen saanut tilaston, että näistä 14 olisi suvattu, vaikka jokaisen esityksen osalta pitäisi arvioida lain vaikutukset sukupuoliseen tasa-arvoon. Kenen vastuulla tämä on, kuka on nukkunut? Onko se teidän vai jonkun muun välinpitämättömyyttä?

Toinen tasa-arvoasia, joka on paljon eduskunnassa keskusteluttanut juuri nyt, on pääministerin hallituspuolueen ryhmän jättämä vastalause, kun kysymys on tasa-arvosta avoliitossa. Se on kuulemma omantunnon asia. (Puhemies: Minuutti!) Näettekö te tämän omantunnon asiana?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän päinvastoin kuin edustajaystävä Larikka, minä olen erittäin iloinen, että monessa ryhmäpuheenvuorossa tuli vahva tuki tälle 6+6+6-mallille. Kansainväliset esimerkit osoittavat sen, että kun miehille, isille, annetaan nimenomaan heille kohdistettu vapaa oikeus, niin silloin sitä myöskin ruvetaan käyttämään. Nyt meillä käyttää sitä vain 7 prosenttia. Sillä on valtava yhteiskunnallinen merkitys pitemmällä aikavälillä, vaikutus työmarkkinoihin niitä tasapainottaen, vaikutus vanhemmuuteen, kotiin niitä tasapainottaen. Vaikka se 6+6+6-mallina tuntuu kustannuksiltaan aika raskaalta alkuvaiheessa, niin siitä huolimatta olen aivan vakuuttunut, että yhteiskuntakehityksen kannalta säästö tulee tulevina vuosikymmeninä takaisin, mikäli siihen päättäväisesti vaan mennään. Toistan sen, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä tästä hankkeesta ei pidä tinkiä, ja toivon myöskin ministeriltä lisärohkaisua tähän hankkeeseen.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästelen todella ed. Larikan puheenvuoroa, koska tähänastisissa puheenvuoroissa kokoomuksen edustajien myötätunto on ollut hyvin vahvasti tämän 6+6+6-mallin puolella, joka on kannattava sijoitus niin lasten, vanhempien, parisuhteen kuin tasa-arvonkin kannalta. Mutta erityisesti tässä asiassa pitäisi painaa lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan on arvioitu maksavan yhteiskunnalle yli 90 miljoonaa euroa vuodessa ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen ohjelman toimenpiteet maksaisivat yhteensä noin 15 miljoonaa euroa. Kuten ministeri totesi, syyttäjälaitokselle on luvattu 1,5 miljoonaa lisärahaa, mutta se on kovin pieni summa, etenkin kun vertaa Ruotsiin, jossa vastaavalle ohjelmalle on korvamerkitty 100 miljoonaa euroa. Haluankin kysyä ministeriltä, miten poikkihallinnollisesti ja millaisin keinoin tätä ohjelmaa aiotaan viedä näin vähillä rahoilla eteenpäin.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Det sägs att kvinnorna i världen står för 70 procent av jobben, får 10 procent av lönerna och äger 1 procent av egendomen. Tack och lov är situationen i Finland betydligt bättre och det visar också den här jämställdhetsredogörelsen. Att vara på tredje plats i världen är något vi får vara stolta över.

Men det finns ännu väldigt mycket att göra, och det gäller inte minst när det gäller att kombinera familj och arbete. Därför är jag glad att minister Wallin lyfter fram den här 6+6+6-modellen. Det som oroar, och som också framgår ur redogörelsen, är att arbetsgivarna tycks ha en negativare attityd till att männen tar pappaledigt och är lediga med sina barn än att kvinnorna är det. Hur ska vi kunna påverka de här attityderna?

Eli miten me pääsemme käsiksi asenteisiin? Tässä selonteossa tulee esille myös se, että työnantajat suhtautuvat kriittisemmin siihen, että isät jäävät kotiin lastensa kanssa, ja mielestäni tämä 6+6+6-malli tarvitaan myös juuri senkin takia. Mutta millä muilla konsteilla voitaisiin vaikuttaa jo tänä päivänä siihen, että työnantajat suhtautuisivat positiivisemmin siihen, että isät saavat olla enemmän läsnä lastensa kanssa?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa todetaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn, väkivallan uhrien suojelemiseen ja tekijöiden rankaisemiseen luodaan pitkän tähtäimen kehitystavoitteet. Arvoisa ministeri, haluankin kysyä, että jos ajatellaan nyt näitä todella kipeitä seksuaalirikoksia, lähisuhdeväkivaltaa ja aikuisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa ja siinä uhrin asemaa, niin uhrille jää usein tosi kipeitä kokemuksia näistä väkivallanteoista. Tiedämme, että Suomea on arvostellut YK:n Cedaw-komitea nimenomaan tästä sovittelun käyttämisestä lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Miten mahdollisesti tullaan näissä pitkän tähtäyksen tavoitteissa huomioimaan uhrin asema?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että keskustellaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta työelämässä, pitäisi kiinnittää huomiota muihinkin työelämän tasa-arvokysymyksiin. Etenkin julkisen sektorin virkoihin tulisi jo lainkin mukaan aina valita paras hakija riippumatta siitä, onko hän mies vai nainen tai mitä puoluetta hän edustaa. Kuitenkin käytännössä lukuisat valtion ja kuntakonsernien työpaikat jaetaan jäsenkirjan perusteella. Tästä saatiin tuore todiste tällä viikolla, kun Espoossa paljastui neljän puolueen tekemä kabinettisopimus siitä, miten kaupungin johtovirkoja jaetaan. Tässä on mielestäni räikeä tasa-arvo-ongelma, joka tulisi ratkaista pikimmiten. Kysynkin ministeri Wallinilta, onko hän tiedostanut poliittisiin virkanimityksiin liittyvät tasa-arvo-ongelmat ja mitä toimenpiteitä tulisi hänestä tehdä ongelman ratkaisemiseksi.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula-Natri otti tuossa esille suvauksen, ja haluaisinkin vielä jatkaa hänen kysymystään tiedustelemalla ministeriltä sitä, millä tavalla voitaisiin edistää sitä, että myös kuntapäätöksenteossa saataisiin ihan arkipäiväiseksi, jokapäiväiseksi työkaluksi suvaus.

Toinen asia koskee naisten syrjintää työmarkkinoilla, joka johtuu tietysti suurelta osin siitä, että vanhempainvapaakustannukset kaatuvat naisten työnantajien niskaan. Nythän Maria-Kaisa Aulan johtamalta työryhmältä on tulossa raportti lähiaikoina tästä asiasta, ja kysyisin ministeriltä, onko mahdollista, että jo tällä hallituskaudella otetaan sieltä eväitä toteutettavaksi tämän asian edistämiseksi.

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naisten kokema perheväkivalta on lisääntynyt viime vuosina. Turvakodit ovat keskeinen auttamispalveluita tarjoava taho lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomessa tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka 10 000 asukasta kohden. Tämä tarkoittaa noin 500 turvakotipaikkaa. Tällä hetkellä turvakotipaikkoja on vain 123 ja turvakoteja 21. Suomessa tarjolla olevien turvakotipaikkojen määrä ja niiden valtakunnallinen kattavuus eivät vastaa palveluiden kysyntää eivätkä myöskään täytä kansainvälisiä suosituksia. Ministeriltä olisin kysynyt, mitä olette aikonut tehdä, onko tulossa lisää resursseja, jotta pystyisimme tarjoamaan väkivallan uhreille avun riittävän nopeasti ja noudattamaan näitä kansainvälisiä suosituksia.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomihan on kansainvälisessä tasa-arvovertailussa nyt sijalla 3. Meidän pitää päästä ykköseksi. Mielestäni neljä asiaa nousee nyt ylitse muiden, kun tätä kurotaan.

Ensimmäinen on tietysti työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen. Meidän pitää saada Suomeen oikeudenmukainen ja kaikkia miehiä, naisia, lapsia paremmin palveleva perhevapaajärjestelmä. Toinen on tasa-arvolainsäädäntö ja palkkaerot. Meidän pitää saada parempia, täsmällisempiä palkkakartoituksia, joilla päästään kiinni palkkaeroihin. Ja kolmas mielestäni on naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta. Toivon, että me valiokuntatyöskentelyssä voisimme sitouttaa eduskuntaryhmät ja puolueet niihin tarvittaviin resursseihin ja voimavaroihin, jotta tähän tärkeään naisiin kohdistuvaan väkivaltaan päästäisiin kiinni. Ja neljäntenä (Puhemies: Minuutti!) tämä keski-ikäisten ja nuorten miesten henkinen pahoinvointi. Siihen pitää pureutua erittäin syvällisesti kiinni, mitä voimme tehdä, herra ministeri.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ryhmäpuheenvuoroja, ne olivat kuin hartaustilaisuudessa. Ne olivat niin samasta puusta veistettyjä, että ei voi olla, elikkä samanmielisyys on huipussaan.

Arvoisa puhemies! Jäin kaipaamaan pontta ja toimintavaatimuksia. (Vasemmalta: Niin minäkin!) Otan yhden konkreettisen esimerkin — hyvä, että ministeri Wallin kiinnitti sinnepäin huomiota, kysymys on tästä samapalkkatyöryhmästä. Miksi yksikään ryhmä ei vaadi Elinkeinoelämän keskusliitolta, jolla on työmarkkina-asioita hoitamassa naispuolinen kansalainen, todellisia konkreettisia näyttöjä aikaansaannoksista? Ei kukaan uskalla sanoa yhtään mitään.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! I juli 2010 sammanslogs FN:s fyra genderenheter till en gemensam enhet som heter UN Women. Meningen är att den ska bli den starka och dynamiska enheten som länge saknats i jämställdhetsarbete inom FN. Finland har under de gånga åren budgeterat cirka 1 miljon till Unifem, FN:s utvecklingsfond för kvinnor, medan till exempel Holland har haft drygt 3 miljoner och Norge 11,7.

Det påpekas nu i redogörelsen att Finland aktivt tagit del i diskussionen inom FN om ett förnyande av jämställdhetsarkitekturen och stött förändringen, samt att tillräckliga resurser måste finnas för verkställande av jämställdheten på alla nivåer. Det finns nu uppgifter om att det i nästa års budget skulle finnas endast 1 miljon reserverat för hela UN Women. Jag undrar om det kan stämma, och anser minister Wallin att det är tillräckligt?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos sinivihreälle hallitukselle, että eduskunta sai historian ensimmäisen tasa-arvoselonteon tavoitteenaan tasa-arvoinen Suomi. Risuja siitä, että edelleen tässä selonteossa vain selvitellään, miten vanhemmuuden kustannukset korvattaisiin. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, naisten syrjintä jatkuu työmarkkinoilla. Nämä kustannukset ovat myös suuri jarru naisvaltaisille yrittäjyysaloille, ja tähän meillä ei ole varaa. Kysynkin ministeri Wallinilta, miksi tässä asiassa ei ole edetty. Selonteossa todetaan, että kysymys on vain pienistä kustannuksista enää. Myöskin näitä kustannuksia vähätellään.

Kysyn myös ministeri Wallinilta, miten me saisimme suomalaiset miehet käyttämään vanhempainvapaitaan. Yli 20 vuotta vanhempainvapaat ovat olleet miesten käytössä. Edelleen koetaan, että ne vanhempainvapaat olisivat ikään kuin naisten vessa, johon ei mennä, vaan sitä omaa isäkuukautta ei rohkaistuta käyttämään. Itse kannatan vaikka sitten kiintiöitä. On hyvin tärkeää, että isät saadaan käyttämään vanhempainvapaita. Meillä jää puolet (Puhemies: Minuutti!) kansakunnan vanhemmuudesta käyttämättä. Mutta kysyn, Wallin, onko muutakin keinoa kuin nämä kiintiöt. Miten saataisiin isät rohkeammiksi ja työnantajat viisaammiksi, näkemään myöskin isät vanhempina?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Europarlamentti hyväksyi niin sanotun raskauden suojelua koskevan direktiivin, jonka mukaan äiti olisi oikeutettu täyteen palkkaan 17 äitiyslomaviikolta. Suomalaiset mepit jakautuivat äänestyksessä. Osa kannatti palkanmaksuvelvoitetta, osa vastusti. Suomen virallinen kanta oli direktiiviä vastaan. Palkanmaksun kannattajat pitivät tärkeänä, että vanhemmuudesta aiheutuvat kulut jaetaan tasapuolisesti. Näin ei kuitenkaan ole tilanne Suomessa. Äitiysloman palkkaa ei täysimääräisesti korvata työnantajalle, ja lisäksi äitiyslomalta kertyy vuosilomaa. Tämä kaikki heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla. Kysyisinkin tasa-arvoministeriltä, mitä Suomi aikoo nyt tehdä. Millä tavoin direktiivi aiotaan saattaa voimaan Suomessa? Lisätäänkö naisten työllistämisen kustannuksia vai tasataanko vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset vihdoinkin kaikkien työnantajien kesken?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä EU:n mammadirektiivi kyllä itse asiassa heikentää suomalaisen naisen asemaa työmarkkinoilla, koska edelleenkään se ei ratkaise näitä ongelmia, jotka meillä on siitä, millä tavalla kustannukset jaetaan. Toivoisin kovasti, että tässä asiassa päästäisiin eteenpäin eikä se olisi seuraavan hallituksen tehtävä. Toki seuraavakin hallitus varmasti sen pystyy sitten hoitamaan.

Tasa-arvosta kun keskustellaan, niin keskustellaan kovin moninaisista asioista. Voidaan keskustella esimerkiksi siitä, toteutuuko Suomen kansalaisten tasa-arvoinen oikeus terveydenhuoltopalveluihin tai sosiaalipalveluihin ympäri Suomen samalla tavalla. Näkisin, että tänä päivänä ei toteudu. Tasa-arvon saralla Suomi on kyllä todella edistyksellinen maa, mutta terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden saatavuudessa meillä on kyllä aika isot erot riippuen siitä, missä päin Suomea asuu.

Mutta se, mistä varsinaisesti halusin puhua, on se, että julkisuudessakin on käsitelty huoltajuuskiistojen suuria kustannuksia.

Lyhyesti, puhemies: Tämä huoli on erittäin suuri nimenomaan lapsen näkökulmasta. Voisiko ministeri Wallin vähän valottaa, onko tämän eteen tulossa jonkin näköisiä toimenpiteitä?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Järvinen sanoi, että lapsen oikeus vanhempiin, minä sanon, että lapsen oikeus isään ja äitiin.

Olimme viime maanantaina tutustumassa Oulun yliopiston kasvatustieteiden laitokseen. Dekaani Riitta-Liisa Korkeamäki sanoi, että laaja-alaiseen opettajankoulutukseen, joka tarkoittaa siis luokanopettajankoulutusta, pääsee miehiä vain kolme prosenttia kaikista. Siinähän ei ole mitään järkeä lapsen kasvamisen kannalta, että sadasta opettajasta vain kolme on miehiä.

Arvoisa ministeri, oletteko sen kannalla, että tällaiseen opettajankoulutukseen tulisi saattaa samanlaiset kiintiöt kuin edustamanne puolueen jäsenet saavat myöskin sisäänpääsyssä yliopisto-opiskeluun, pääsevät huonommilla papereilla sisään, samanlaiset kiintiöt myös miehille?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo lähes 40 vuotta sitte hiihrossa oli tasa-arvo, vaikka naiset hiihti puolta lyhempiä matkoja. Takalon Helena vaati, että meillä pitää olla samat kulukorvaukset eli ruskiat kirjekuoret ja samat palakinnot. Eli minoon jo eläny sitä aikaa 40 vuotta ja hyväksyn, että tasa-arvon pitää olla täyrellistä, mutta se perheväkivalta. Ajatellaahanpa sitä, että yleensä miehet fyysistä väkivaltaa käyttää ja naiset henkistä, mutta jos ajatellahan jotta mennähän yhtehen, rakastetahan, intohimoissaan siitetään tänne lapsia, niin ku pitääki, mutta sitten, niin ku ed. Guzenina-Richardson otti esiin, ku erotaan, niin kuka maksaa, lapset jää heitteille. Haluaasin kysyä ministeriltä, eikö tähän pehmeäseen puolehen voisi ottaa kans hyöryllisesti asiasta kiinni.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoistuminen näkyy monella tavalla, mutta niin kuin tänäänkin on kuultu, paljon on vielä puutteita. Naiset pitävät todella suurimman osan vanhempainlomista, enkä usko, että tämä 6+6-malli olisi todella oikea ratkaisu tähän ongelmaan, koska lapsen hoidon täytyy kuitenkin pääsääntöisesti olla haluttua ja vapaaehtoista. Minä en näihin pakkoihin perhepolitiikassa kyllä todellakaan usko.

Melkein aina nainen on perheväkivallan kohteena tai sitten seksuaalisen hyväksikäytön kohteena. Ministeri Wallin, onko esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä joitakin eroja perheväkivallanvastaisessa työssä, kun olette varmaan siihen tutustunut?

Useimmiten nainen väistyy myös urakehityksestä ja myös politiikasta. Täällä on iloittu siitä, että eduskunnassa on entistä enemmän naisia vaali vaalien jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että äitikansanedustajana se ei aina ole herkkua. Lehtienkin mukaan useimmiten naiskansanedustajilta kysytään, kuka sinun lastasi hoitaa, kun sinä teet etätöitä. (Puhemies: Minuutti!) Mieskansanedustajilta ei juuri tätä kysytä. Ja tätä samaa kysytään varmaan monelta matkatöissä olevalta naiselta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt olemme saaneet tämän historiallisen selonteon, niin se ansaitsee myöskin eduskunnassa perusteellisen käsittelyn. Tämä on menossa mietinnölle työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, mutta lausuntovaliokuntia ei ole. Mutta jos on sellaisia valiokuntia, jotka haluavat asiasta lausua, niin se vinkki kannattaa työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan päin antaa. Meillä on myöskin tarkoitus pitää tästä varsin kattava kuuleminen sen jälkeen, kun me saamme akuutit lakiasiat pois, niin että me pystymme paneutumaan tähän kunnolla.

Pari asiakysymystä tämän periaatteen lisäksi. Tärkeimpiä muutostarpeita mielestäni tasa-arvopolitiikassa on ensinnäkin tämä lähisuhdeväkivallan torjuminen. Siinä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tänään hyväksyi ennalta ehkäisevää työtä tekevälle Monika-Naisille sen, että se pääsee pysyvän valtionavun piirin. Tämä lakiesitys on nyt menossa eteenpäin, ja toivon, että se saa myöskin rahoituksen, jotta se asia tulee valmiiksi. Toisena kohtana, mihin ed. Gustafssonkin viittasi, on keski-ikäisten miesten, erityisesti yksin asuvien keski-ikäisten miesten, erittäin alhainen työllisyysaste, joka on yli 10 prosenttiyksikköä alempi kuin Euroopassa keskimäärin. (Puhemies: Minuutti!) Siinä on iso haaste.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon kehitys on maassamme, aivan kuten tässä salissa on kuultu, ollut hyvin myönteistä. Puolitiessä kehittämistä olevia asioita ovat palkkatasa-arvo naisten ja miesten kesken sekä vanhemmuuden kustannusten kohdentaminen.

Erilaisissa koulutukseen ja opiskeluun liittyvissä selvityksissä nousee monesti esille pohjoisen poikien heikompi tilanne. Siellä on koulutusmotivaatio huono. Koulumenestys on huonompi kuin tytöillä, ja myöskin tutkintojen taso jää alhaiseksi. Se tietysti johtaa helposti työttömyyteen ja pitemmän päälle jatkuessaan syrjäytymisriskiin. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, onko teillä mitään uusia eväitä tai hyviä lääkkeitä, miten me voisimme tätä tilannetta kirkastaa pohjoisen poikien osalta.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on noussut esille, että Suomi on aika kärjessä, mitä tulee perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Mutta myöskin pitäisi muistaa se, että ennalta ehkäisevällä työllä pystytään perheitä auttamaan ja sillä on suuri merkitys ja siihen pitäisi tähdätä. Ministeri mainitsi tämän toimintaohjelman, jonka avulla pyritään pureutumaan lähisuhdeväkivallan ongelmiin. Huolestuttavaa viestiä tulee nuorten tyttöjen väkivaltaisuuden lisääntymisestä. Mitä kertoo yhteiskunnasta se, kun tulevat äidit käyttävät väkivaltaa? Onko tämä ongelma tiedostettu ja onko herätty tekemään sille jotain?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi sektori todellakin, niin kuin kollega ed. Uotila tässä sanoi, on liikuntasektori, jossa noin alle 20 prosenttia liikuntajohtajista on naisia. Tuskinpa tämä on sama prosentti, mikä on liikkuvia naisia tai siellä harrastustoiminnassa mukana olevia.

Työelämän puolelle työttömyysturvan tarveharkinnan poisto, vanhempainvapaan kustannustenjako, mahdollisuus perhevapaisiin. Vielä yksi uusi, mielestäni tätä 6+6+6-mallia parempi, versio on lisätä osa-aikaisen työskentelymahdollisuuden oikeata, realistista käyttöä molemmille sukupuolille, että ne korvaukset, että ne mahdollisuudet miehillä sekä naisilla olla sen lapsen kanssa muutenkin kuin silloin ensimmäisinä kuukausina koko sen lapsuusiän aikana olisivat mielestäni kunnollisia.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvä ja laaja keskustelu siitä, miksi tasa-arvo ei ole vielä toteutunut. On kyselty työnantajien perään, kuntapäättäjien perään. Valitettavaa on tietysti, että joudumme lailla säätämään, että tasa-arvo toteutuu. Mielestäni aito ja kestävä tasa-arvo lähtee sydämestä. Tätä mieltä on ainakin tämä äijä.

Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja siitä, miksi tasa-arvo ei ole toteutunut vielä. Fyysiset ja biologiset erot naisen ja miehen välillä lienevät ainoa syy, milloin voimme ajatella, että täydellinen tasa-arvo ei pysty toteutumaan. Meidän on toimittava mielestäni päämäärätietoisesti juuri näin, että tämän tyyppiset tasa-arvoselonteot ovat tulevaisuudessa tarpeettomia ja kiintiömiehistä pääsisimme eroon. Tähän päästään silloin, kun tasa-arvo lähtee meillä kaikilla sydämestä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Miesten ja naisten välinen palkkatasa-arvo ei ole edennyt monista työryhmätöistä huolimatta, ja naisen euro on edelleen 82 senttiä, kuten on täällä monen suulla tänä päivänä puhuttu. Ministeri sanoi puheenvuorossaan, että valtiovalta voi omilla toimilla vaikuttaa parhaiten valtio- ja kuntasektorin palkkoihin. Kysynkin ministeri Wallinilta: mitä konkretiaa tulette tekemään tämän palkkatasa-arvon edistämiseksi? Minusta tässä asiassa ei ole riittävää se, että piiloutuu pelkästään näitten työryhmän töitten taakse.

Lisäksi kiinnittäisin ministerin huomiota tähän työn ja perhe-elämän parempaan yhteensovittamiseen siinä mielessä, että se ei koske vain tätä äitiyslomaa ja vanhempainvapaata koskevaa aikaa vaan yleisemmin, kun lapset ovat pieniä ja iäkkäät vanhemmat tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa, tulisi olla työelämässä joustoja, esimerkiksi mahdollisuus tehdä lyhyempää työpäivää tai työviikkoa. Miten kohennatte tässä suhteessa perheitten asemaa?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, sanoitte, että on ihme, että tasa-arvoselonteko on nyt ensimmäistä kertaa tehty. Selonteko ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon tehty teko, vaan tarvitaan niitä tasa-arvon tekoja.

Nyt kuitenkin tasa-arvotekojen sijaan hallitus on suunnitellut ihan päinvastaisia tekoja. Muun muassa yksi näistä tasa-arvon vastaisista teoista on perusopetuksen tuntijaon uudistaminen, jossa näin suurella valinnaisuuden lisäämisellä saadaan kunnat ja koulut hyvin eriarvoiseen asemaan. Toivon, että te tasa-arvoministerinä olette tätä esitystä vastaan ja estätte sen läpimenon.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on otettukin jo esiin huoltajariitojen kustannukset, ja ministeri omassa esittelypuheenvuorossaan kantoi huolta miesten asemasta huoltajuusriidoissa. Meillä on vuosittain niin sanottuja uusia erolapsia 30 000. Tutkija Jussi Huttusen mukaan parin vuoden kuluttua erosta noin kolmasosa isistä tapasi lastaan säännöllisesti, toisen kolmasosan tapaamiset olivat harventuneet ja viimeinen kolmannes ei juurikaan tavannut lapsiaan. Eli noin 10 000 erolasta uusista erolapsista eivät voineet tänä vuonna jättää isälleen isänpäiväkorttia viime viikon sunnuntaina.

Kysyisinkin ministeriltä: mitä keinoja meillä on, jotta isien asema erotilanteessa olisi yhtäläinen naisten kanssa?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen tuossa peräsi meiltä kansanedustajilta huomion kiinnittämistä EK:hon, ja tässä selonteossahan on kannanotto siitä, että tasa-arvolaissa tulisi täsmentää tätä töiden vaativuuden arviointia. Olen sitä mieltä, että emme me myöskään parlamentissa voi hyväksyä sitä, että EK jäädyttäisi tämän tärkeän palkkatasa-arvon kehittämisen, että kyllä meillä pitää olla eduskunnalla sitten mahdollisuus ottaa enemmistövoimin kantaa siihen, että tätä töiden vaativuuden arviointia, siihen liittyviä työkaluja, kehitetään eikä niin, että yhdellä osapuolella voi näin tärkeässä yhteiskuntapoliittisessa kysymyksessä olla tämmöinen veto-oikeus tai pysyvä jarruttajan rooli.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Isäkuukausi on ollut hyvä siitä näkökulmasta, että yhä useampi isä käyttää isäkuukautta. Mutta mitä on käynyt sille ajalle, mitä isät käyttävät vanhempainpäivärahaa? Ennen kuin isäkuukausi tuli, isät käyttivät 64 vuorokautta, ja vuonna 2009 se vuorokausimäärä on pudonnut 22:een. Eli käytännössä tämä isäkuukausi on johtanut siihen, että isät käyttävät vain sen kiintiön, ja sen takia meidän täytyy olla tulevaisuudessa tarkkoja, kun vanhempainvapaajärjestelmää kehitetään, että oikeasti mennään siihen, että isät ovat kokonaisuudessaan enemmän lasten kanssa.

Toivon, että tähän romahdukseen ministeri Wallin kiinnittää huomiota, ja toivon, että olette lukenut perhebarometrin. Siellä suomalaiset perheet erityisesti toivovat joustoja siihen elämänaikaan, kun lapset ovat kouluikäisiä, ikään kuin sanovat, että on tuijotettu vain näitä pikkulapsiperheitä eikä ole tuotu työelämään tavoitteita, että se työelämä joustaisi niin, että työ ja perhe olisivat joka vanhemman oikeus.

Mutta kiitos siitä, että hallitus on tänään hyväksynyt lakiesityksen, että omaista (Puhemies: Minuutti!) voitaisiin jäädä hoitamaan, eli sen, mistä täällä on puhuttu, että myöskin ikääntyviä omaisia voitaisiin työelämästä jäädä hoitamaan ja työelämä joustaisi. Kiitos tästä lakiesityksestä. Se oli kirjattu selontekoon ja toteutui näin nopeasti.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamassa puheenvuorossa ihmetelty sitä, kun en ole kovin mieltynyt uuteen järjestelmään. Olen oikeasti sitä mieltä, että olisi tärkeämpää muuttaa asenteita kuin järjestelmää. Niin kuin tuossa äsken jo sanoin, ihmettelen sitä asiaa, että me yritämme kuvitella, että kalliimmalla järjestelmällä me parantaisimme nuorten ihmisten työnsaantimahdollisuuksia. Itse olen ollut pk-sektorin yrittäjä ja voin sanoa, että ei varmalla parane. Mieluummin kehitetään tätä nykyistä, olemassa olevaa järjestelmää. Se on joustava. Se antaa perheelle mahdollisuuden luoda semmoisen järjestelmän, joka sille sopii.

Meidän kaikki perheet ovat ihan erilaisessa asemassa toisiinsa nähden. Meillä nuoret perheet ovat pätkätöissä ja kaikkea. Kyllä minä oikeasti lähtisin siitä liikkeelle, että kun perheet tekevät päätöksensä itsensä kohdilta ja yritetään tukea näitä perheitä siinä ja saada asenteita paremmiksi miehille, niin tämä homma hoituu itsestään ja meidän ei tarvitse vähän ajan päästä enää huolehtia tämmöisestä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Puhemies! Arvoisat kollegat! Kiitos hyvistä kysymyksistä. Yritän vastata mahdollisimman moneen kysymykseen 5 minuutin puitteissa.

Ed. Autio kysyi, miten miehiä saataisiin enemmän hoiva-alalle, kun tiedossa on, että aika moni poistuu siltä alalta eläkkeelle lähivuosina. Tämä on erittäin keskeinen kysymys, kun miettii työelämän segregaatiota: miksi naisvaltaisilla aloilla on liian vähän miehiä ja päinvastoin. Uskoisin, että tähän auttaa ainakin kaksi asiaa, yhtä poppakonstia ei tietenkään löydy. Ensinnäkin ammatinvalinnan puolella täytyy aidosti ja rehellisesti ja avoimesti kertoa miehille myöskin niistä aloista, niistä uramahdollisuuksista, jotka liittyvät naisvaltaisiin uriin. Toiseksi kyllä varmaan nämä palkkaratkaisut ovat aika keskeisessä asemassa, kun myöskin miehet miettivät, mille alalle hakeutua. Jos saadaan sellaisia palkkaratkaisuja aikaiseksi, niin kuin saatiin syksyllä 2007 vaikkapa Tehyn alalla, jotka selvästi ovat omiaan nostamaan naisvaltaiset alat palkkakuopasta, niin nämä myöskin varmaan houkuttelevat osakseen enemmän miehiä.

Ed. Larikka otti esille tämän 6+6+6-mallin, josta on keskusteltu myöskin jonkin verran tässä hetki sitten. Millä tavalla tämä parantaisi naisten asemaa, kuului ilmeisesti kysymys. Kyllähän se parantaisi, koska se antaisi naisille joko mahdollisuuden olla esimerkiksi 12 kuukautta kotona tai sitten 6 kuukautta, jos nainen itse haluaa palata aikaisemmin työelämään. Tähän sisältyy juuri sitä joustoa, mitä me tarvitsemme. Tosiasia on kuitenkin se, että tämä malli olisi, totta kai, kustannusvaikutuksiltaan merkittävä, mutta se olisi myöskin työllistävä, ja se olisi perheen tasa-arvoa edistävä malli. Esitin itse asiassa tätä mallia ensimmäisen kerran vuoden 2007 syyskuussa pohjoismaisten tasa-arvoministereitten kokouksessa Vantaalla.

Ed. Kumpula-Natri kysyi sukupuolten vaikutuksien arvioinnista lakien valmistelussa. Tämä on varmaan totta, että parantamisen varaa löytyy. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on pyydetty ministeriöitä selkeästi arvioimaan kunnolla sukupuolten vaikutukset niissä lakiesityksissä, jotka se itse listaa tämän vaalikauden tärkeimmiksi, ja näin on käsittääkseni myöskin tapahtunut ainakin näiden aivan tärkeimpien osalta. Sitten on tosiasia, että aika moni lakiesitys, kun hän luetteli 287 esitystä, on sillä tavalla tekninen, että siihen ei välttämättä edes liity sukupuolivaikutuksia.

Ed. Järvinen kysyi naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmasta ja rahoituksesta. On aivan selvää, että se vaatii tulevien vuosien aikana enemmän rahaa, jotta se saisi sitä vaikuttavuutta, mitä sillä on haluttu saada aikaiseksi. Ohjelma ei tule toteutumaan nykyisellä rahoituksella, se on aivan selvää. Se on myöskin tunnustettava.

Riksdagsledamot Henriksson frågade om hur arbetsgivarna bättre ska kunna inse att familjeledigheterna också gynnar männen.

Kyllä minä uskoisin, että asennemuutoksen saralla on tässä aika paljon vielä tekemätöntä työtä, mutta uskon vakaasti, että työntekijä, joka on tyytyväinen panokseensa kotona, tuntee olevansa sinut isän roolinsa kanssa ja viettävänsä riittävästi aikaa lastensa kanssa, tuntee myöskin olevansa taatusti motivoituneempi työntekijä.

Det här är förstås någonting som arbetsgivaren vinner på.

Ed. Ruohonen-Lerner kysyi poliittisista virkanimityksistä. Tämä on varmaan ikuisuuskysymys, mutta tähän tietysti liittyy myöskin se tosiasia, että kaikkien henkilövalintojen, virkanimitysten on aina tapahduttava pätevyyden perusteella. Jos joku kokee joutuneensa syrjinnän kohteeksi sukupuolensa perusteella, hänen täytyy tietysti valittaa tästä asiasta, jolloin seuraa asianmukainen tutkimus ja ehkä jopa oikeudenkäynti.

Ledamot Nauclér frågade om UN Women-finansieringen. Om det är så att det är 1 miljon euro reserverat för detta ändamål och UN Women behöver 500 miljoner dollar så måste man förstås räkna ut vilken Finlands matematiska andel av denna pott är. Är det så att Finlands andel är 1 miljon euro så är det tillräckligt, men om det inte är tillräckligt så måste vi självfallet diskutera med utrikesministeriet.

Ed. Sarkomaa kysyi, miksi taas kerran vaan selvitetään perhevapaiden kustannusjakoa. Tosiasia on, että Maria-Kaisa Aulan johtamassa perhevapaatyöryhmässä pohditaan myöskin tätä kustannusjakokysymystä. Me emme halunneet sillä tavalla ennakoida tätä työtä, koska työ valmistunee parin kuukauden sisällä ja sitten saadaan paperi, jossa tätä on käyty läpi, ja se myöskin edesauttaa sitä yhteiskunnallista keskustelua.

Sitten oli muutamia kysymyksiä liittyen EU:n raskaussuojeludirektiiviin. Totta on tietysti, että jotkut maat olivat tämän direktiivin tarpeessa enemmän kuin muut maat, ja Suomessa tietysti lähdetään sitä toteuttamaan siinä määrin kuin se ikään kuin tuo meille uutta. Tosiasia on todellakin se, että joissakin tapauksissa tämä direktiivi oli enemmän tarpeellinen kuin muissa tapauksissa.

Ed. Rajala kysyi mieskiintiöistä. Joillakin aloilla mieskiintiölle löytyisi varmaan käyttöä. Hän viittasi myöskin siihen, miten Rkp:n jäsenet pääsevät helpommin opiskelemaan. En usko, että tämä haku kuitenkaan tapahtuu puoluekirjan perusteella vaan korkeintaan ehkä äidinkielen perusteella, ja siihen löytyvät sitten tietyt syyt, jotka liittyvät vaikkapa tuomareitten tai lääkäreitten osalta siihen tosiasiaan, että on liian vähän ruotsin kieltä osaavia henkilöitä näissä viroissa.

Ed. Väätäinen kysyi, jos vielä puhemies sallii, mitä eroa on Ruotsin ja Suomen välillä, kun puhutaan perheväkivallan vastaisesta työstä. Kyllä eroja löytyy. Ruotsissa on tehty kauan hyvinkin määrätietoisesti työtä tällä saralla. Työllä on myöskin ollut enemmän julkista rahoitusta, mikä on antanut sille vaikuttavuutta. Sitten ehkä on valitettavasti todettava Suomen kannalta, että Suomessa on ehkä tämmöinen väkivaltakulttuuri, joka on juurtunut toisella tavalla kuin Ruotsissa. Löytyy varmaan erinäisiä historiallisia syitä, mutta tästäkin huolimatta täytyy tähän ongelmaan puuttua hyvinkin tarmokkaasti ja tehdä määrätietoista työtä.

Pohjoisten poikien huono menestys. Syrjäytymistä vastaan täytyy taistella, ja tällä vaalikaudella on nuorisopoliittisella työllä ja myöskin rahoituksen reippaalla lisäämisellä pystytty käynnistämään vaikkapa tämä etsivä nuorisotyö, joka on ollut erittäin menestyksellistä. Kunnissa myöskin pohjoisessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten on päästy auttamaan niitä nuoria, usein todellakin miehiä, jotka ovat olleet syrjäytymisvaarassa, vaarassa tippua kaikkien tuolien väliin.

Ed. Karvo kysyi nuorista, väkivaltaisista äideistä. Väkivaltaa vastaan täytyy taistella riippumatta siitä, kuka tekijä on ja missä elämäntilanteessa hän on. Tämä ongelma on se varsinainen ongelma.

Ed. Paatero, eilen tosiaankin tasa-arvotyötä palkitsevassa piikkaritilaisuudessa, jossa tasa-arvotyötä tekeviä liikuntajärjestöjä tai -toimijoita palkitaan vuosittain, otin myöskin esille tämän tosiasian, että on aivan liian vähän naisia urheiluliikkeen puolella johtavissa tehtävissä. Tähän täytyy kiinnittää myöskin keskusteluissa huomiota. Ainakin joillekin tulee varmaan huono omatunto.

Ed. Ojala-Niemelä kysyi, miten valtio pystyy käytännössä palkkatasa-arvoa edesauttamaan. No, siitä on hyviä kokemuksia. Tämä äsken mainittu vuoden 2007 syksyn palkkaratkaisu Tehyn alalla onnistui osittain siitä syystä, että valtio historiallisella tavalla suostui osallistumaan siihen 150 miljoonalla eurolla vuosittain, koska tämä ratkaisu tuki sellaisen naisvaltaisen alan palkkaratkaisua, jossa palkka ei vastannut työn vaativuutta. Toiseksi, tasokorotuksia voidaan todistettavasti tehdä tietyillä aloilla. Esimerkiksi siivoojat saivat äskettäin osakseen muistaakseni 20 prosentin tasokorotuksen. Tämä oli erittäin merkittävä ja samalla suunnattu toimenpide.

Ed. Peltonen kysyi tuntijaosta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tämä esitys, jota ministeri Virkkunen valmistelee, päinvastoin vahvistaisi lasten ja nuorten tasa-arvoa. Tänä päivänähän vallitsee aika suuri epätasa-arvo niitten kuntien, jotka tarjoavat vähiten tunteja, ja niitten kuntien välillä, jotka tarjoavat eniten tunteja koko peruskoulutuksen aikana. Erotus on 500 tuntia tänä päivänä. Tässä on huomattavaa epätasa-arvoa, siis nykyisessä mallissa.

Lopuksi — kiitoksia kärsivällisyydestä, puhemies — ed. Virolainen kysyi, millä tavalla isien asemaa erotilanteessa voitaisiin tukea. Tämä kysymys liittyy tähän ikään kuin isäpolitiikkaan, liittyy siihen, millä viranomaisia voidaan kouluttaa ottamaan paremmin huomioon isän elämäntilanteet ja vaikeudet. Tätä työtä ollaan siis tekemässä Lahden ammattikorkeakoulun puitteissa Esr:n rahoittamalla ohjelmalla. Mutta paras tapa on tietysti välttää näitä huoltajuuskiistoja, siis näitä riitoja, jos mahdollista, sovittelemalla tai sitten sopimalla vanhempien, entisten puolisoitten kesken, millä tavalla nämä tapaamiset käytännössä onnistuisivat, koska lapsella on todellakin oikeus molempiin vanhempiinsa myöskin eron jälkeen.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Maailman talousfoorumin tuoreen raportin mukaan Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Tästä huolimatta meillä on paljon parantamisen varaa tasa-arvossa työmarkkinoilla. Epäkohtia ovat muun muassa se, että osa-aikatyöt, epäsäännölliset tulot ja sosiaaliturvan varassa eläminen koituvat miehiä useammin naisten kohtaloksi, ja se, että naisen euro on edelleen vain 80 senttiä, tai tänään se oli noussut 82 senttiin. Miehiä paremmasta yleisestä koulutustasosta huolimatta naiset ansaitsevat edelleen jopa 30 prosenttia miehiä vähemmän, jopa samasta työstäkin 5 prosenttia vähemmän.

Lasten saamisesta aiheutuvat kulut pitäisi jakaa nykyistä tehokkaammin sekä lapsen äidin että isän työnantajien kesken. Nyt vanhemmuuden kustannukset lankeavat lähes yksinomaan äidin työnantajalle. Erityisesti nuorten naisten on valmistuttuaan selvästi vaikeampi työllistyä vakituiseen työsuhteeseen. Kustannusten rahoittaminen kaikkien työntekijöiden palkan sivukuluista poistaisi työnantajalta vanhemmuudesta aiheutuvan yllättävän kustannusriskin, ja tällöin työntekijän sukupuoli tai ikä ei myöskään enää vaikuttaisi merkittävällä tavalla palkkaukseen. Erityisesti ongelma koskettaa pk-yrityksiä ja naisvaltaisia aloja kuten apteekkeja. Naisyrittäjien kannalta hankalaa on myös sijaisen hankkiminen perhevapaan tai sairaan lapsen hoitamisen ajaksi.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut pitkään osa tasa-arvopolitiikkaa. Puhutaan naisen oikeudesta opiskella, käydä töissä ja luoda uraa. Mutta mitä jos nainen tai mies haluaakin olla kotona hoitamassa lapsia? Onko se työtä, onko se arvokasta työtä? Tehdäänkö sen mahdollistamiseksi yhtä paljon? Mielestäni tasa-arvo syntyy siitä, että kaikki työ, etenkin omien lasten hoitaminen, on yhtä arvokasta, ja arvostus näkyisi myös siitä maksettavana käypänä korvauksena, jotta se olisi kaikille taloudellisesti mahdollista.

Jotain lasten kotihoidon arvostamisesta nyky-yhteiskunnassa kertoo se, että kuntien säästötalkoissa ensimmäiseksi punakynän alle jäävät kotihoidon tuen kuntalisät. Mielestäni olisi oikein ja kohtuullista, että lasten kotona hoitamisesta, äitiys- ja vanhempainpäivärahasta sekä kotihoidon tuesta maksettaisiin korotettua eläkekertymää korvaamaan menetettyjä ansioita ja osoittamaan arvostusta kotona tehtyä työtä kohtaan. Tällä hetkellä äitiys- ja vanhempainpäiväraha sekä kotihoidon tuki kerryttävät työeläkettä normaalin 1,5 prosentin verran. Samoin pitäisi miettiä sitä, miten lapsia kotona hoitaneelle vanhemmalle korvataan pitkäaikainen kotona tehty työ esimerkiksi avioeron kohdatessa.

Naisista noin 40 prosenttia työskentelee julkisella sektorilla, miehistä vain 14 prosenttia. Kunnan palveluksessa naisista on kolmannes mutta miehistä vain 8 prosenttia. Tasa-arvon kannalta tässä on ongelmallista se, että julkisella sektorilla määräaikaista työvoimaa käytetään suhteellisesti enemmän. 2000-luvulla lähes 20 prosenttia naisista on tehnyt määräaikaista työtä, ja heistä suurin osa tekee sitä vielä vastentahtoisesti. Myös palkat ovat naisvaltaisilla aloilla keskimääräistä matalammat ja koulutusmahdollisuudet usein olemattomat. Kuntien talouden ollessa heikoilla joutuvat siis pääosin naiset kärsimään siitä määräaikaisten työsopimusten, ylityökieltojen, lomautusten ja sijaiskieltojen muodossa. Samoin jatkuva kiire ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheuttavat stressiä työntekijöille.

Selonteossa korostetaan tasa-arvon ottamista huomioon kaikessa päätöksenteossa. Viimeksi kuitenkin marraskuussa 2009 eduskunta hyväksyi lain vähittäiskauppojen laajennetuista aukioloajoista, joista nimenomaan kärsivät kaupan alalla työskentelevät naiset, erityisesti yksinhuoltajat ja heidän lapsensa.

Arvoisa puhemies! Naisten ja miesten tasa-arvon lisäksi kannan huolta tyttöjen ja poikien välisestä tasa-arvosta. Pojat pitävät kärkipaikkaa monissa huolestuttavissa tilastoissa. Erityisopetuksen tarpeessa olevista 70 prosenttia on poikia, pojat ovat ylipainoisempia kuin tytöt, pojilla on myös tyttöjä enemmän mielenterveysongelmia ja he tekevät enemmän itsemurhia kuin tytöt. On laskettu, että länsimaissa 15—19-vuotiaan pojan kuolinriski on kolminkertainen tyttöihin verrattuna. Nämä tilastot tuovat esiin vakavia ongelmia ja laittavatkin miettimään, miksi juuri pojat ovat riskiryhmässä näissä asioissa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Självfallet finns det all anledning att vara nöjd och ge beröm i dag. Finland har för första gången fått en redogörelse över jämställdheten mellan kvinnor och män. Det ter sig därför svårt att kritisera samtidigt som man dock måste konstatera att det finns mycket kvar att göra.

Den nationella delen har redan berörts av många, men som medlem i utrikesutskottet är det för mig naturligt att se på det internationella inflytandet vi har och hur det förvaltas, liksom de skyldigheter vi har på det internationella planet.

I statsrådets redogörelse om Finlands politik för de mänskliga rättigheterna som presenterades i september 2009 nämndes inte Cedaw, FN:s kvinnokonvention, med ett enda ord och fanns inte ens med i förkortningsregistret. Det har åtgärdats här. Cedaw är den internationella grunden för vårt jämställdhetsarbete, ett internationellt bindande avtal med rapporteringsskyldighet som i Finland alltför ofta faller i skymundan för det europeiska samarbetet.

I Cedaw-kommitténs slutrapport påpekar man just konventionens svaga synlighet i Finland och kommittén noterar att det bara finns information om konventionen och dess fakultativa protokoll på utrikesministeriets nätsidor. Kommittén är oroad över den allmänt bristande kunskapen om konventionen, om procedurerna med vilka kränkningar av kvinnornas rättigheter kan uppmärksammas och uppgifter om enskilda besvär och undersökningar saknas.

Eftersom jag satt som parlamentarisk representant i Finlands delegation när frågan behandlades i FN i New York vet jag att man där fäste särskild vikt vid den bristfälliga informationen. Varför finns informationen bara på utrikesministeriets hemsida, fast ärendet hör under social- och hälsovårdsministeriet, och på många sätt är av juridisk art? Varför finns inte informationen på båda nationalspråken och varför inte på till exempel på samiska? Det fästes särskild vikt vid kvinnors ställning i minoritetsgrupperna.

Om man går in på utrikesministeriets hemsida leder den svenska länken till konventionstexten på finska trots att texten självfallet existerar på svenska. Vi är några riksdagsledamöter som undertecknat en budgetmotion med förslag om medel för just att göra konventionen känd för allmänheten. Jag hoppas att den motionen får den behandling den förtjänar och att medel anslås för ändamålet. Om så inte skulle vara fallet, hoppas jag att minister Wallin ändå tillser att saken åtgärdas.

Tack till minister Wallin för att han är beredd att höja bidraget till UN Women. Unifem var visserligen en skapelse av Helvi Sipilä, således en finsk baby, men fick ensamt över 1 miljon.

Herr talman, Finland var med och medverkade till att FN:s resolution 1325 om kvinnor, fred och säkerhet kom till och Finland har agerat för att öka kvinnornas roll i krishanteringsoperationer. Inte minst har CMC i Kuopio varit mycket aktiva. Trots det behöver antalet kvinnor i ledande internationella uppdrag ökas. Det är viktigt att skydda utsatta kvinnor, men lika viktigt är det att se till att kvinnorna blir beslutsfattare. I Finlands handlingsprogram för 1325 finns mycket om kvinnornas roll i förebyggande av konflikter och mycket om kvinnornas roll i återuppbyggnaden, men lite om deras roll i själva konfliktlösningen. Det är fortfarande männens arena.

Jag vill beröra en pukt som kan uppfattas som en detalj men som jag anser särskilt viktigt, och jag anser att regeringen borde ta den på högsta allvar. Det är tyvärr så att vi måste sysselsätta oss med våra fredsbevarares attityder till kvinnor i de länder de arbetar i. Den officiella inställningen är att det råder nolltolerans samtidigt som det finns uppgifter om beteenden som absolut inte skulle tolereras här i hemlandet. Det är viktigt att den militära ledningen klargör att ett beteende som inte är acceptabelt här hemma inte kan ursäktas med att det sker på fritid. Under ett internationellt uppdrag är även ledigheten betald tid, och vi kan ställa krav och det borde ingå som en självklar del av utbildningen.

Den grupp inom utrikesministeriet som arbetat med 1325 har gjort ett gott arbete men det krävs resurser och det är viktigt att tillse att tillräckliga resurser ställs till deras förfogande.

Herr talman! Ärendet borde får en bredare remissbehandling än föreslaget och jag uppmanar därför arbetslivs- och jämställhetsutskottet att begära utlåtanden från övriga utskott som berörs.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomea pidetään monessa mielessä naisten ja miesten välisen tasa-arvon mallimaana. Moniin muihin maihin verrattuna meillä ovatkin varmasti paremmin asiat. Mutta jo se, että asiasta joudutaan edelleen puhumaan ja paljon, osoittaa, että tilanne ei olekaan niin hyvä kuin luulisi. On selvää, että miehet ovat miehiä ja naiset naisia, siis erot miesten ja naisten välillä ovat olemassa, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa epätasa-arvoa elämisen laadussa ja elämän mahdollisuuksissa.

Osasyynä epätasa-arvoon naisten ja miesten välillä ovat asenteet, sekä miesten että naisten asenteet. Lainsäädännöllä voidaan muuttaa käytäntöjä ja sitä kautta ehkä myös asenteita. Siten saadaan myös suomalainen yhteiskunta toimivammaksi ja tuottavammaksi.

Moni nuori ajattelee, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Kun perheen perustaminen on ajankohtaista, paljastuu todellisuus. Perhevapaan kustannusten kohdentuminen nimenomaan naisvaltaisille aloille aiheuttaa epätasa-arvoa. Tuottavuutta parannettaessa ja työuria pidennettäessä perhekustannukset aiheuttavat kilpailuhaitan naisvaltaisille aloille. Kustannukset tulisi jakaa tasapuolisesti naisten ja miesten kesken.

Perhevapaajärjestelmää on syytä parantaa. Sen on otettava paremmin huomioon molempien vanhempien oikeudet osallistua lapsen kehitysvaiheisiin. Mahdollisuuksien perhevapaisiin tulee olla yhdenmukaiset riippumatta vanhempien sukupuolesta. Myös erotilanteissa isän oikeudet on toteutettava, ja se on helpompaakin, mikäli isä on osallistunut aktiivisesti lapsen kehitykseen ja elämään.

Perheellistyminen aiheuttaa nimenomaan naisille hidasteita työurakehityksessä. Ensinnäkin tietyn ikäisen naisen palkkaaminen voi olla työnantajalle riski, joka konkretisoituu raskauden kustannuksissa. Näin on helpompi ottaa kelpoisista hakijoista se sopiva, joka ei tule aiheuttamaan lisäkustannuksia. Näin naisten asema on heikompi työelämään sijoittumisessa.

Perhevapaan kohdistuessa ensisijaisesti naisiin aiheutuu siitä pitkiäkin poissaoloja työmarkkinoilta. Näin nainen jää jälkeen urakehityksessä ja mahdollisuudet esimerkiksi johtajatason tehtäviin vähenevät puhumattakaan palkkaeroista.

Lainsäädäntöä on myös kritisoitu, kun on kehitetty erilaisia kiintiömalleja, mutta jos se on ainoa tie toteuttaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, on se hyväksyttävää. Lisäksi valtio-omisteisissa yrityksissä on pystytty nostamaan hallituksen naisjäsenten lukua yli 40 prosentin tasa-arvo-ohjelman ansiosta. Pörssiyritysten hallituksen jäsenistä on naisia vain 17 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä haluaisin vielä nostaa esille naisiin kohdistuvan väkivallan huolestuttavan määrän Suomessa. Varsinkin perheväkivalta on otettava vakavasti. Ennaltaehkäisevällä työllä voidaan saavuttaa tuloksia tällä sektorilla. Perheiden hyvinvointiin panostamalla voidaan ennaltaehkäistä ongelmia, ja työelämän joustoilla lapsiperheissä on suuri merkitys ja niitä on kehitettävä. Euroopan neuvoston suositusten mukaan Suomessa tulisi olla 500 turvakotipaikkaa, mutta niitä on nyt 123. Toisaalta, jos pystytään ennaltaehkäisevällä työllä auttamaan perheitä, myös turvakotien tarve vähenee. Perheväkivallan väheneminen vähentää myös sairauspoissaoloja ja alentaa terveydenhuollon kustannuksia ja siten edesauttaa yhteiskunnan toimivuutta ja kehitystä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on historian ensimmäinen lajissaan, ja siitä kiitos ja kunnia hallitukselle.

Toivoa vain sopii, että selonteko on enemmän kuin tilanteenpäivitys- ja linjauspaperi. Tasa-arvokeskustelussa on muutamia ikuisuuskysymyksiä, joista on puhuttu vuosikymmeniä ilman käytännön parannuksia. Vaikka hallitus onkin edistänyt naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, paljon on vielä tekemistä. Etenkin kuntasektorin naisvaltaisten ammattiryhmien palkkojen korottamiseksi Vanhasen kakkoshallitus teki tarpeellisia tukitoimia palkkauksen jälkeenjääneisyyden parantamiseksi. Mutta näistäkin toimenpiteistä huolimatta edelleen naisten palkkaustaso on huomattavasti miehiä alhaisempaa.

Tilastokeskuksen mukaan sukupuolten välinen elinaikainen tuloero on puoli miljoonaa euroa. Yksityisen sektorin palkkatilaston mukaan mediaaninaisen palkka asettuu 78 prosenttiin mediaanimiehen palkasta. Mies ansaitsee kuussa 726 euroa enemmän. Vaikka naisten elinikä onkin miesten odotettua elinikää korkeampi, ei palkkaero kompensoidu edes tämän johdosta elämänkaaren aikana. Pikemminkin tilanne on päinvastoin. Palkkaerot ovat suurimpia pisimpään työelämässä olleilla. Naisen euro oli viime vuoden palkkakehityksen mukaan 82 senttiä, akateemisesti koulutettujen naisten jopa tästä alhaisempi, 70 senttiä. Kun tähän otetaan vielä mukaan akateemisesti koulutetut pätkätyöläisnaiset, joita on paljon, heidän euronsa oli viime vuonna 65 senttiä. Palkkaerot ovat siis tänä päivänä vielä aivan liian suuret.

Arvoisa puhemies! Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yksi noista yhteiskuntamme ikuisuuskysymyksistä. Etenkin nyt, kun puhumme työurien pidentämisestä sekä alku- että loppupäästä sekä huoltosuhteemme heikkenemisestä, on tiukasti tartuttava myös tähän kysymykseen. Suomalaisilla ja etenkin nuorilla naisilla pitää olla oikeus valita sekä ura että perhe, ja tähän on työelämän annettava mahdollisuudet. On kansantaloudellisestikin kestämätön tilanne, että nuoret perheet joutuvat työelämän vaatimusten ja taloudellisten asioiden vuoksi luopumaan perhehaaveistaan. Tämä on tärkeä tasa-arvokysymys niin naisten kuin myöskin miesten kohdalla.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tuetaan jo tänäkin päivänä muun muassa päivähoidon, aamu- ja iltapäiväkerhon toiminnan avulla. Nämä ovat keskeisiä tukipalveluita perheille. Tärkeää on ollut myös huomioida perheiden taloudellinen tuki. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa korotettiin tänä vuonna työmarkkinatuen tasolle. Nämä sekä lapsilisät sidotaan myös kuluttajahintojen muutosta seuraavaan indeksiin. Nämä ovat tarpeellisia ja odotettuja muutoksia.

Perhevapaat jakautuvat edelleen hyvin epätasaisesti. Isät käyttävät alle 4 prosenttia varsinaisista vanhempainvapaapäivistä. Vaikka isäkuukausi huomioitaisiin edelleen, vain 10 prosenttia isistä jää vanhempainrahan turvin kotiin edes lyhyeksi aikaa. Vanhempainvapaasta syntyvät kustannukset kaatuvat edelleen pääasiassa äidin työnantajan syliin. Työnantajakustannusten jakamiseen olisi vihdoin löydyttävä ratkaisuja, jotta myös nuoriin parhaassa perheenperustamisiässä oleviin naisiin kohdistuvasta työpaikkasyrjinnästä päästäisiin. Tämä kehitys parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Sekä työnantajat että työntekijät hyötyvät siitä, että työelämän tasa-arvo lisääntyy, ja myös siitä, että työn ja perheen yhteensovittamista tuetaan.

Vielä lopuksi. Tasa-arvokeskustelun tai tasa-arvotyön tarkoitus ja päämäärä ei ole missään nimessä samanlaistaa miehiä ja naisia keskenään. Todellista tasa-arvoa on se, että naiset naisina ja miehet miehinä olisivat yhdenvertaisia omine ainutlaatuisine ominaisuuksineen niin työelämässä kuin muuallakin elämän alueilla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän tasa-arvolla ja ennen kaikkea tänään käsittelyssä olevalla selonteolla sitä, että naisilla ja miehillä ja yleensä kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Näin pitää olla demokraattisessa yhteiskunnassa.

Kaikki oikeudet ja kaikki velvollisuudet eivät kuitenkaan mene ihan tasan, vaikka tasa-arvoa on rakennettu kauan tähän maahan. Voimme olla ylpeitä monesta asiasta: yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, vaalioikeudesta, koulutuksesta, lukuisista tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia takaavista laeista ja erilaisista järjestelmistä, kuten tasa-arvo-asiain neuvottelukunnasta valvovana elimenä tasa-arvoasioissa. Teoriassa kaikki näyttää hyvältä, mutta käytännössä ei mene ihan niin, miltä näyttää.

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että tasa-arvotyö on saanut paljon hyvää aikaan. Mitalilla on kuitenkin myös toinen puoli. Velvollisuuksista puheen ollen naisten ei ole pakko käydä armeijaa tai toimia siviilipalvelussa. En tarkoita tällä sitä, että niin pitäisi olla, onhan tuleva äiti elämän puolustaja, mutta yksi näkökulma tasa-arvoon on tämäkin.

Naisilla on kiistämättä vähemmän näkyvää vaikutusvaltaa poliittisessa ja taloudellisessa mielessä, vaikka täällä näkee ja kokee hyvin voimakkaasti vaikuttavia naishahmoja. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Meillä on kiintiöitä naisille, mutta voisiko harkita jo niistä luopumista? Monet älykkäät ja monessa mukana olevat naiset kokevat kuitenkin, ettei kiintiöpaikalla olo kannusta tarpeeksi. Pitää olla tunne, että olen tässä tehtävässä siksi, että olen siihen hyvä.

Toisaalta mieskiintiöitä voisi jo harkita, onhan monella alalla naisvalta, mikä ei aina ole pelkästään hyvä asia. Ajattelen esimerkiksi opettajaksi valmistuvia tai vaikkapa sosiaalialaa, jossa miesnäkemystäkin kaivattaisiin monessa asiassa, ei vähiten huoltajuuskiistoissa. Aineopettajiksi opiskelemaan hakevista ainakin Oulun yliopistossa 7 prosenttia on miehiä ja luokanopettajiksi vain 3 prosenttia. Jos sinne tulee 30 hyväksyttyä hakijaa, niistä on 29 naista ja 1 mies. Ei hyvä lasten kasvatuksen kannalta.

Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Suomessa esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna paljon. Tekojen kriminalisointi tuli lakiin vuonna 1994 avioliitossa tapahtuneen raiskauksen ja vuonna 1995 yksityiselämässä sattuneen pahoinpitelyn osalta. Julkisuudessa painottuu useimmiten se, että mies lyö, mutta jonkin tutkimuksen mukaan miehet joutuvat väkivallan kohteeksi avioliitossa tai suhteessa yhtä usein nalkutuksesta ja muusta henkisestä väkivallasta puhumattakaan. Jo viime kaudella toitotin lakivaliokunnan jäsenenä usein sitä, että lakiin pitäisi kirjata myöskin henkinen väkivalta. Sitä ei siellä ole.

Miesten elämässä on monia asioita, jotka vaativat parannusta. Miesten terveys on heikompi ja eliniänodote 7 vuotta lyhyempi kuin naisten. Väkivallan uhka on suurempi miesten elämässä, sosiaaliset verkot ovat heikommat, syrjäytymisvaara suurempi, elämänhallinta yleensä hakusessa ja onnellisuustilastoissakin näkyy negatiivinen ero naisiin verrattuna.

Arvoisa puhemies! Vaikka naisilla köyhyysriski esimerkiksi yksinhuoltajuuden takia on suurempi, silti miesten huono-osaisuus on yleisempää. Kaiken kukkuraksi näyttää olevan niin, että yleisesti ajatellaan näin: naisten ongelmat ovat yhteiskunnan vaikutusta, miesten ongelmat ovat itse aiheutettuja. Siksi tarvitaan uudenlaista ajattelua, ettei tasa-arvo mene aivan epätasapainoon. Muistakaamme siis, kuten olemme täällä kuulleet, että jos naisen euro on 82 senttiä, niin miehen vuosi on 11 kuukautta eli meiltä puuttuu joulukuu. Naisten rintasyöpä ja miesten eturauhassyöpä ovat aivan yhtä yleisiä, mutta miehillä eturauhassyöpään ei ole minkäänlaista seulontaa toisin kuin naisten rintasyöpään. Naiset ovat lähes läpi elämänsä terveydenhuollon erilaisten seulontojen piirissä, miehet eivät.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan mainita, että onneksi eduskuntaan on vastikään perustettu miesverkosto jo vuonna 1991 perustetun naisverkoston lisäksi, jotta tasa-arvoa ei enää käsiteltäisi pelkästään naisnäkökulmasta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toimiiko sukupuolten tasa-arvoon tähtäävä valtavirtaistaminen koulutuspoliittisessa päätöksenteossa ja suunnittelussa? Miten sukupuolten tasa-arvo integroituu opetussuunnitelmien perusteisiin, opetukseen ja koulun pedagogisiin käytäntöihin? Näiden kysymysten parissa painitaan myös Suomen kouluissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutusjärjestelmä sekä ylläpitää että tuottaa eroja sukupuolien välillä. Tämä on erityisen hälyttävää 2010-luvulla. Monilla yhteiskunnan toimilla on pyritty lisäämään tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, mutta tehtävää riittää.

Arvoisa puhemies! Oppilaitokset eivät voi väistää vastuutaan tasa-arvon edistämiseksi. Työmarkkinat ovat erittäin vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaisesti. Niin sanotut miesten ammatit ovat sosiaalisesti arvostetumpia ja taloudellisesti palkitsevampia. Tämä ei tietenkään johdu yksistään suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, mutta koulutus luo edellytykset ammatteihin sijoittumiselle. Tämän vuoksi olisi erittäin tärkeää puuttua eriytymiseen jo varhaisessa vaiheessa.

Opintoaloittain tarkasteltuna naisten osuus on 2000-luvun aikana kasvanut monilla miesvaltaisilla aloilla. 30 vuoden aikana segregaatio on lieventynyt merkittävästi. Eniten näin on tapahtunut yliopisto-opinnoissa. Koulutusalan luokituksella tarkasteltuna ei segregaatiossa kuitenkaan ole viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut oleellisia muutoksia.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvosuunnitteluun ryhdyttäessä sukupuolisensitiivinen ajattelumalli auttaa tunnistamaan epäkohtia. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sukupuolinäkökulman huomioon ottamista kaikessa toiminnassa. Sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja toiminnoissa on todellisen tasa-arvon toteutumisen edellytys. Sukupuolten erilainen kohtelu sekä arvostaminen on ensin siis tiedostettava, jotta sitä pystytään aktiivisesti muuttamaan. Sukupuolisensitiivisyys pyrkii siihen, että ihmiset huomioidaan yksilöinä eikä sukupuolensa kautta.

Sukupuolisensitiivisyyden vastakohta on sukupuolineutraalius tai jopa sukupuolisokeus. On huomattu, että monet sukupuolineutraalit toimintatavat asettavat eri sukupuolten edustajat erilaiseen asemaan. Siellä missä erot vaimennetaan, voivat stereotypiat kukoistaa. Esimerkiksi sukupuolineutraali termi "syrjäytyminen" on termi, jolla monesti tosiasiassa esimerkiksi kouluelämässä tarkoitetaan poikien sosiaalisia ongelmia. Myös tytöillä on ongelmia, mutta esimerkiksi syömishäiriöihin puuttumisen ei usein katsota kuuluvan koulun tehtäviin. Sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu poikien saavan enemmän tilaa ja huomiota opetustilanteessa. Pojille sallitaan helpommin kapinointi koulua vastaan. Joidenkin poikien häiritsevä käytös saattaa johtaa siihen, että tytöt eivät saa yhtäläisesti huomiota opettajilta.

Tytöt ja pojat pärjäävät kansainvälisissä arvioinneissa erinomaisesti Suomessa. Kansallisissa oppimistulosten vertailuissa tytöt pärjäävät poikia paremmin matematiikkaa lukuun ottamatta. Mielenkiintoista on se, miten tähän on tultu. Pojat saavat lisäksi matematiikassa hieman osaamistaan heikompia arvosanoja. Äidinkielessä taas tyttöjen osaamistaso on keskimäärin numeron korkeampi kuin heidän todellisuudessa saamansa todistusarvosana. Arkikäytäntöjen kehittämiseksi tarvitaan sukupuolisensitiiviseen tutkimukseen perustuvaa täydennyskoulutusta. Samalla tulee kehittää oppimateriaaleja ja varmistaa, etteivät ne pidä yllä stereotyyppisiä käsityksiä tytöistä ja pojista, miehistä ja naisista. Sukupuolten tasa-arvon edistämisen valtavirtaistamiseen tulee siis myös opetustoimessa suhtautua vakavasti.

Arvoisa herra puhemies! Sukupuolia koskevat stereotypiat estävät niin miehiä kuin naisia, tyttöjä ja poikia toimimasta haluamallaan tavalla, tekemästä toivomiaan valintoja esimerkiksi ammattien suhteen. Tämä vaikuttaa myös palkkaeroihin merkittävästi. Samalla sillä on vaikutusta niin miesten kuin naistenkin perhe-elämään, ja tämä on vielä maailmanlaajuinen ongelma. Tarvitaan siis tuota sukupuolisensitiivisyyttä, ei sukupuolisokeutta, jotta muutosta tapahtuisi.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että YK:n yleiskokous kesällä teki päätöksen perustaa uuden naisten aseman parantamiseen keskittyvän kattojärjestön UN Women. Odotukset ovat tosiaan korkealla sen suhteen. Jokaisella maalla maailmassa, niin myös Suomella, on edelleen tehtävää tasa-arvon edistämisessä ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa. Kun 15 vuotta on kulunut Pekingin julistuksesta ja toimintaohjelmasta, on saatu myös positiivisia asioita aikaiseksi eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi koulutuksen merkitys on ymmärretty myös tytöille tärkeäksi oikeudeksi.

On myös tarpeen toimia Suomessakin yhä vahvemmin muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä on ensi torstaina 25. marraskuuta. Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry ja Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio koordinoivat jälleen Valoa, ei väkivaltaa -kynttilätempausta ympäri Suomen. Itse kun en pääse esimerkiksi Joroisiin jakamaan noita kynttilöitä, niin onneksi siellä on tukiryhmäläisiä, jotka sitä tekevät ja vievät tätä väkivallan vastaisen työn viestiä eteenpäin. Tehtävää on niin valtiolla, kunnilla kuin siinäkin, että herätämme yksilöitä huomaamaan sen, onko väkivaltaisessa suhteessa eläminen esimerkiksi ainoa mahdollisuus.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa voisi todellakin ajatella tasa-arvon toteutumisen olevan hyvinkin mahdollista. Siihen pitäisi itse asiassa olla kaikki edellytykset. Mutta onko siihen tahtoa ja halua, se on toinen asia. Kovin paljon ei ole tehty sen hyväksi, että voisimme puhua tasa-arvon toteutuvan. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen tasa-arvoselonteko oikeastaan vain esittelee niitä epäkohtia, joihin parannusta tarvitaan.

Eräs Suomen osalta vähälle huomiolle jäänyt on täällä jo ed. Nauclérin mainitsemaa Cedaw-sopimus eli tasavertaisuutta edistävä sopimus, naisten oikeuksien sopimus. Suomi allekirjoitti jo 17.7.1980 YK:ssa vuonna 1979 hyväksytyn yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta. Viime heinäkuussa tuli siis kuluneeksi 30 vuotta Suomen sitoutumisesta sopimukseen. Kuitenkin sopimuksen tunnetuksi tekeminen on ollut Suomessa hyvin vähäistä. Nyt meneillään oleva merkkivuosi olisi oiva paikka tehdä sopimusta paremmin tunnetuksi myös täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Suomella on hyvä kansainvälinen maine hyvinvointiyhteiskuntana, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja myös sukupuolten tasa-arvo on kehittynyt melko pitkälle. Tämän tulisi olla peruste sille työlle lisätä nimenomaan Cedaw-sopimuksen tunnettuutta sekä tietoa ja keskustelua siitä, missä asioissa Suomi on toteuttanut hyvin sopimuksen velvoitteita ja missä kysymyksissä meillä olisi vielä kehitettävää.

Cedaw-komitea on moittinut, niin kuin täällä jo todettiin, Suomea liian vähäisestä sopimusta koskevasta tiedottamisesta, ja tähän on ottanut kantaa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta. Samoin teimme ed. Sirniön ja ed. Nauclérin kanssa aiheesta talousarvioaloitteen, niin kuin täällä jo todettiin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa sivutaan myös koulutuksellista tasa-arvoa, jonka myös eduskunnan naisverkosto on valinnut painopisteekseen tänä vuonna. Kuulimme muun muassa pari viikkoa sitten järjestämässämme seminaarissa mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja siitä, kuinka muun muassa nyt esillä olevat lainmuutokset tulevat vaikuttamaan kouluissa eriarvostavasti.

Ritva Jakku-Sihvosen esityksestä luen parin sitaattia, täällä diassa lukee: "Valinnaisuuden epäoikeudenmukainen toteutuminen ja varhaisen valinnaisuuden seuraamukset nakertavat peruskoululaisten oikeutta yhdenvertaiseen opetukseen. Vaarana on muiden alueiden peruskoululaisten epätasa-arvoistuminen ja valikoitumisen tuottaman huono-osaisuuden kierteeseen joutuvien määrän kasvu."

Tässä viitataan nimenomaan esimerkiksi tähän parhaillaan päätöksenteossa olevaan tuntijakouudistukseen, johon ministerikin äsken sanoi oman kantansa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos opetusministeri vie härkäpäisesti läpi tätä esitystä, vaikka sille on hyvin suuri vastustus, niin avaa hän suuren mahdollisuuden eriarvoistavalle perusopetukselle. Kuntien taloustilanne ei mahdollista esityksen mukaista valinnaisuuden lisäämistä, eikä opettamiseen ole olemassa riittävää opettajaresurssia.

Kummallinen eriarvoisuus liittyy myös ajatukseen eriyttää lahjakkaat omiin ryhmiinsä ja laittaa heikommin oppivat sekaryhmiin. Pyytäisin kyllä vielä nyt ministeri Wallinia hieman tutustumaan tarkemmin tähän esitykseen ja pohtimaan sitä kaikilta osin.

Toinen hallituksen liikkeelle laittama koulutusta eriarvostava tekijä on yliopistolain uudistus. Nyt meillä on olemassa yliopistokentässä kahtiajako. On yliopistoja, jotka nauttivat suurta rahoitusta valtion suunnalta, ja on niitä, jotka saavat vain vähän ja joutuvat hankkimana ulkopuolisella rahalla suuremman potin turvakseen. Talousarvio kertoo tämän erittäin hyvin. Aalto-yliopisto on nyt saamassa 150 miljoonaa euroa, kun kaikki muut yliopistot saavat yhteensä 2,5 miljoonaa euroa. Eikö tämä kerro melkoisesta eriarvoisuuden epäkohdasta koulutuskentällä?

Myös opiskelijoiden jättäminen ulos tästä opintotuen sitomisesta indeksiin on eräs eriarvostava teko. Eräs ihmisryhmä meillä nyt jää ulkopuolelle niistä etuuksista, mitä muut ovat saaneet.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvotyön tekijöitä ja edistäjiä tarvitaan yhä lisää. Siinä mielessä voin eduskunnan naisverkoston puheenjohtajana tervehtiä ilolla mieskansanedustajien päätöstä perustaa eduskuntaan myös miesverkosto. Uskon ja toivon, että pystymme hyvässä yhteistyössä nostamaan esille muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisen asioita. Esimerkiksi täällä jo paljon puhutun vanhempainvapaan tasa-arvoisempi jakautuminen vanhempien välillä tarvitsee lujaa yhteistyötä naisten ja miesten kesken. Tässä asiassa meidän tulee löytää eteenpäin vieviä ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon toteuttamatta jäämiseen ei saisi olla syynä myöskään rahapula. Siihen kuitenkin hyvin monien peruspalveluiden osalta kunnissa nykyään vedotaan. Tämä tulisi nyt myös hallituksen ymmärtää. Jos haluamme pitää suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia mahdollistavana, on valtion tuettava kuntia riittävästi. Nyt kehitys on ollut aivan toisen suuntainen. Kunnissa on lomautettu henkilöstöä. Vanhuksia siirretään säästöjen takia paikasta toiseen. Päihdeäitejä on jäämässä lastensa kanssa hoitamatta, kun ensi- ja turvakoteja lakkautetaan. Kouluissa ja päiväkodeissa suurennetaan ryhmiä. Hallituksen esittämät toimenpiteet ovat luomassa Suomesta eriarvostavaa ja kansan pahoinvointia lisäävää yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että tällainen kehitys ei voi jatkua. Lopuksi totean, että tämä tasa-arvoselonteko tulisi käsitellä myös ilman muuta muissa valiokunnissa, ennen kaikkea sivistysvaliokunnassa ja myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa on maailman naisvaltaisin hallitus, mutta johtajanaisten määrä on edelleen vähäinen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Sukupuolta ja valtaa politiikassa ja elinkeinoelämässä tarkastellut tutkimus osoittaa, että pohjoismaisten naisten osuus yritysten hallituspaikoilla vaihtelee 7:stä 36 prosenttiin. Vain kiintiösäännöksiin siirtyneessä Norjassa on tapahtunut ripeää muutosta, ja siellä naisten osuus hallituksissa on kasvanut vuoden 2007 luvusta 9 prosenttia yli 40 prosenttiin. Ruotsissa vastaava luku on 19, Suomessa 17 ja Islannissa vain 7.

Tasa-arvon rakentaminen vaatii määrätietoista työtä, ja onkin kiitettävää, että valtio on jo vuosien ajan hakenut osin tai kokonaan omistamiensa yritysten hallituspaikoille naisia. Myös hallituksen tasa-arvo-ohjelma tukee tätä työtä, mutta se ei suinkaan vielä riitä. Kiintiöpaikat ja tavoitteet naisten osuuksista esimiestehtävissä ovat muutosvoima, jolla edistetään tasa-arvoa. Kunnallisessa päätöksenteossa naispäättäjien osuus on jo hyvinkin kiitettävällä tasolla, mutta johtotehtävissä meillä on vielä paljon parannettavaa.

Voitteko kuvitella, että omassa kotikunnassani tehtiin vuonna 2004 kunnallisvaalien jälkeen historiaa, kun valittiin ensimmäiset naispuheenjohtajat? Sillä kertaa niitä tuli kaksi, sekä valtuustoon että hallitukseen, mutta vasta vuonna 2004 vaalien jälkeen.

Arvoisa puhemies! Myös hoitovastuun epätasainen jakautuminen perheissä vähentää naisten tosiasiallisia mahdollisuuksia hakeutua johtotehtäviin ja edetä urallaan. Nykyisin nainen kantaa pääasiallisen hoitovastuun lapsesta miehen käyttäessä perhevapaita keskimäärin vain 22 päivää. Tämä heijastuu vääjäämättä naisten uraan ja palkkakehitykseen sekä ammattiosaamisen ylläpitoon. Toivotaan, että työn alla oleva vanhempainvapaajärjestelmän uudistaminen vahvistaa naisten asemaa työelämässä.

Kannatan myös lämpimästi mallia, jossa kummallekin vanhemmalle kiintiöidään omat kuukaudet vanhempainvapaata ja osa kuukausista jaetaan yhdessä. Kokemus isien perhevapaiden pidosta Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa viittaa siihen, että isät käyttävät yleisimmin niitä vapaita, jotka on nimenomaan korvamerkitty isille. Lisäksi isät käyttävät vapaita silloin, jos perhe ne muuten menettäisi. Kiintiöillä isät saataisiin kiinteämmin osaksi kasvatustyötä, suhde lapseen vahvistuisi ja vanhemmuuden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin ja ennen kaikkea äitien paluu työelämään helpottuisi.

Isyysvapaiden käytöstä väitellyt tutkija Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta havaitsi väitöskirjassaan, että pienten lasten vanhempien suhtautuminen on ristiriitaista. Toisaalta perhevapaiden jakamista kannatetaan, toisaalta taas äidin pääasiallisesta hoitovastuusta ei haluta luopua. Useimmat isät pitävät isyysvapaata heti lasten syntymän jälkeen, mutta sen jälkeen kuvaan tulevatkin taloudelliset realiteetit, sitkeät asenteet ja rooliodotukset ja hoitovastuu siirtyy äidille. Meillä oleva myönteinen asenneilmasto olisikin saatettava käytäntöön mitä ripeimmin.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset naiset ovat varsin hyvin koulutettuja. Siitäkin huolimatta me kaikki haluamme tulla valituksi kykyjemme perusteella, ei suinkaan sukupuolen perusteella. Kuitenkin perusteena naiskiintiöille johtopaikoilla voidaan pitää tutkimustuloksia, esimerkiksi Evan vuonna 2007 ja McKinsey & Companyn juuri tänään julkistetut tulokset, joiden mukaan yritykset, joiden johtotiimissä on naisia, pärjäävät taloudellisesti paremmin. Myös naisten ja miesten tasa-arvoinen edustus parantaa työhyvinvointia. Toisaalta naisettomuus voi olla yritykselle jopa vahva imagohaitta. Kiintiöt johtotehtäviin voivat olla yksi keino murtaa lasikatto.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Naisten ja miesten tasa-arvo on edennyt erittäin hitaasti työelämässä. Vuonna 2006 alkaneen samapalkkaohjelman aikana sukupuolten välinen palkkaero on hivuttautunut oikeaan suuntaan vaivaisen 1 prosentin 18 prosenttiin. Sinänsä samapalkkaohjelman tavoite kaventaa palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä on hieman kummallinen. Kyllä meillä tulisi olla mielestäni lähtökohtaisesti ihan selkeä nollatoleranssi palkkaerojen suhteen tavoitteena.

Palkkaerojen suhteen eniten vaikuttava tekijä on eri alojen väliset palkkaerot. Keskeistä on myös kehittää työn vaativuuden arviointia ja parantaa luottamushenkilöiden mahdollisuuksia puuttua palkkatasa-arvoon. Näillä keinoilla voidaan edetä kohti palkkatasa-arvoa ihan oikeasti.

Keskeinen uudistus tarvitaan kuitenkin asennepuolella. Ikuinen maan tapa maksaa miehille enemmän ei ole enää tätä päivää. Määräaikaisten töiden lisääntyminen on koskettanut enemmän naisvaltaisia aloja, muun muassa palvelualoja ja kunnallissektoria.

Arvoisa puhemies! Itse lähden siitä, että aina, kun puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, puhutaan niin naisten kuin miestenkin oikeuksista ja velvollisuuksista. Siinä mielessä luin suurella mielenkiinnolla selonteon kohtaa Miehet ja tasa-arvo. Etenkin työelämäasioiden suhteen jouduin kyllä hivenen pettymään. Miesten työmarkkina-asemaan liittyy erityisiä ongelmia tasa-arvon kannalta. Tälläkin hetkellä suurin riski joutua työttömäksi on alle 25-vuotiaalla miehellä. Lähes kaikilla aloilla miesten työttömyysriski on huomattavasti naisia suurempi. Miesvaltaisilta aloilta, etenkin teollisuudessa, poistuu pysyvästi paljon työpaikkoja. Meillä on varsin suuri joukko keski-ikäisiä miehiä pitkäaikaistyöttöminä, jotka eivät enää palaa työelämään. Siksi olisinkin kaivannut tähän selontekoon hieman ilkkataipalemaista ajattelua.

Teollisuudesta työttömäksi jäävän miehen on hyvin usein vaikea löytää työtä, joka olisi millään tavalla lähellä hänen kaukomaille matkannutta ammattiaan. Tässä on työvoimapolitiikalla tärkeä merkitys, ja sanalla sanoen, kuten täällä on monesti puhuttu, viimeksi eilen välikysymyskeskustelussa, työvoimapolitiikka vaikeammin työllistettävien kohdalla on tällä hetkellä Suomessa suorastaan ajettu osittain alas.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuton suhteen on muistettava, että monet ongelmakohdat koskettelevat juuri sukupuolista tasa-arvoa siinä mielessä, että maahanmuuttajanainen on hyvin usein vaarassa syrjäytyä. Ongelmia seuraa etenkin, jos maahanmuuttajanainen on sitoutunut tai laitettu vastuuseen kodin ylläpitämisestä vailla kontakteja ulkomaailmaan tai mahdollisuuksia lähteä opiskelemaan kieltä, saati sitten opiskelemaan ammattia tai tekemään oikeita töitä. Maahanmuuttajanaisille pitää kyetä luomaan joustavia opiskelumahdollisuuksia esimerkiksi leikkipuistojen tai koulujen yhteyteen. Usein ainut mahdollisuus kouluttautua edellyttää myös, että äitien lapsille järjestetään samaan aikaan ohjattua oheistoimintaa.

Parisuhdeväkivalta ei ole pelkästään maahanmuuttajanaisten keskeinen ongelma, mutta senkin suhteen yhteiskunnalla tulee olla erityistä herkkyyttä maahanmuuttajanaisten tarpeiden ja tilanteen tunnistamiseksi, väkivaltaan puuttumiseksi ja sen ehkäisemiseksi. Erilaisten kulttuuritottumusten varjolla tehtävät ihmisoikeusloukkaukset, kuten rituaalisilpomiset tai kunniaväkivalta, ovat kerta kaikkiaan tuomittavia, ja ne on saatava ehdottomasti loppumaan.

Meillä eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen esitys niin sanotun lievän pahoinpitelyn säännöksen muuttamisesta. Uudistus toisi alaikäiseen ja läheiseen kohdistuvat lievät pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi. Tämä auttaa tähän herkkään ja vaaralliseen ongelmaan puuttumista. On tietysti luultavaa, että säännöksen muuttaminen lisäisi jonkin verran poliisien työtaakkaa. Haluankin muistuttaa siitä, kuinka tärkeää tässäkin yhteydessä on huolehtia riittävistä resursseista.

Arvoisa puhemies! Vanhempainvapaajärjestelmää on kehitetty viime aikoina parempaan suuntaan. Silti en voi olla yhtymättä SDP:n tämän vuoden puoluekokouksen linjaukseen siitä, että vanhempainvapaajärjestelmää tulisi edelleen kehittää siihen suuntaan, että vapaan pitämistä jaettaisiin entistä tasaisemmin miehen ja naisen välillä. On hyvin mielenkiintoista kuulla, mitä vanhempainvapaata parhaillaan pohtiva työryhmä tulee esittämään. Keskeistä tulee joka tapauksessa olemaan, että miehen osuutta vanhempainvapaan pitämisessä kasvatetaan.

Olennaista on myös kehittää työelämää niin, että työn ja perheen yhteensovittaminen olisi helpompaa. Yhteiskuntamme perustaa nakerretaan vaarallisella tavalla, jos työntekijät ajetaan tekemään ylitöitä perhe-elämän kustannuksella. Tasapainoinen ja sujuva arki on myös työnantajan etu pidemmällä aikavälillä. Jotenkin tämän vallalla olevan kvartaalitaloushössöttämisen sijaan pitäisi saada pitkäjänteisempää ja kokonaisvaltaisempaa ajattelua.

Aivan lopuksi, vanhemmuuden kustannuksien tasaisempi jakautuminen mies- ja naisvaltaisten alojen kesken on myös toteutettava. Tämä on oikeastaan ihan keskeinen epäkohta, (Puhemies: 5 minuuttia!) johon kulminoituu tasa-arvopolitiikkamme kolmas keskeinen ongelma palkkauksen epätasa-arvoisuuden ja väkivallan lisäksi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että Suomen historian ensimmäinen tasa-arvoselonteko on nyt laadittu ja meillä eduskunnassa käsittelyssä. Tausta-aineistoineen selonteko tarjoaa arvokasta tietoa sukupuolten välisen tasa-arvon tilasta. Selonteko ei kuitenkaan ole sitova asiakirja, vaan siinä hallitus linjaa näkemyksensä tulevaisuuden tasa-arvopolitiikasta vuoteen 2020 asti. Siis konkreettisia esityksiä siinä ei ole. Selonteolla on tavoite antaa tuleville hallituksille välineitä tasa-arvo-ohjelmien laatimiseksi.

Selonteossa on kirjauksia ja hyviäkin kirjauksia tasa-arvolain uudistamisesta. Esimerkiksi otetaan esille palkkatasa-arvo, joka ei todella ole edennyt niin kuin olisi toivottavaa ollut. Voi sanoa, että naisten ja miesten tasa-arvo on ollut Suomen yksi yhteiskuntamme perusperiaatteista, ja kuitenkin voi sanoa, että edelleen naisten euro on se 82 senttiä. Suomi on siis ollut monessa suhteessa edelläkävijä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, mutta palkkatasa-arvossa emme ole tavoitteisiin päässeet.

Suomessa työikäiset naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin työlliset miehet, mutta he työskentelevät useammin määräaikaisissa epätyypillisissä työsuhteissa, ja sukupuolten välinen palkkaero on sitä suurempi, mitä korkeampi koulutus on. Meidän todella tulisi päästä työelämässä yhteistyöhön, jossa työmarkkinajärjestöt ja yksittäiset työnantajat lähtisivät toteuttamaan yhdessä toimenpiteitä tämän palkkaeron supistamiseksi, jotta saataisiin selkeitä samapalkkaisuutta edistäviä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on nostettu esille työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, joka on ollut meillä pitkään myös tasa-arvopoliittisena keskusteluna. Tasa-arvoselonteossa linjataan, että isien perhevapaiden käyttöä pitää linjata. Selonteossa todetaan myös, että selvitetään mahdollisuudet siirtyä pidemmällä aikavälillä perhevapaakustannusten rahoituksessa malliin, jossa kaikki perhevapaakorvaukset maksettaisiin erityisesti vakuutuksesta ja varat siihen koottaisiin työnantajilta, työntekijöiltä ja valtiolta.

Pidän tärkeänä, että isien perhevapaiden pidentämisestä ja koko vanhempainvapaajärjestelmästä aiheutuvista kustannuksista pystyttäisiin saamaan oikeudenmukainen ja kaikkia osapuolia, niin naisia, miehiä kuin lapsia, hyödyttävä perhevapaajärjestelmä. On tärkeää, että saadaan perhevapaajärjestelmä, jossa todella erilaisten perheiden tilanteet otetaan huomioon.

Tiedämme, että se, että perheissä isä ja äiti olisivat samaan aikaan myös kotona, on tärkeää lapsia ajatellen. Niin kauan kuin perhevapaakustannukset rasittavat yksinomaan naisvaltaisia aloja, sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa. Mielestäni isille kiintiöityjä perhevapaita tärkeämpää on, että jätetään perheiden itse päätettäväksi lastenhoidon käytännön ratkaisut. Vanhempainvapaita tulee olla lapsikohtaisesti yhtä paljon riippumatta siitä, miten se perheessä jaetaan vanhempien kesken. Perheen ratkaisut eivät ole vain tasa-arvoratkaisuja, vaan niihin vaikuttavat monet asiat kuten monilapsisuus, työttömyys, yrittäjyys jne.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on myös erittäin hyvin nostettu naisiin kohdistuva väkivalta, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa. Naisiin kohdistuvan väkivallan osalta todetaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn ja väkivallan uhrien suojelemiseen ja tekijöiden rankaisemiseen luodaan pitkän tähtäimen kehitystavoitteet. Pidänkin erittäin tärkeänä, että näissä kehitystavoitteissa (Puhemies: 5 minuuttia!) otetaan huomioon se, mikä on nimenomaan uhrin asema.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän huomiota kärjistyvään koulutukselliseen eriarvoisuuteen, joka on syvenemässä. Tyttöjen koulumenestys on nykyäänkin poikia parempaa, ja enemmistö eli yli 65 prosenttia korkeakouluopiskelijoista on naisia. Tämä kertoo varsin suuresta koulutuksellisesta eriarvoisuudesta naisten ja miesten välillä. Pojat menestyvät huonommin, jolloin heistä aina harvempi pääsee jatkokoulutukseen, ja naisten osuuden kasvu heikentää poikien koulumenestystä edelleen.

Eriarvoisuuden syy piilee kuitenkin syvemmällä. Aivotutkimus kertoo vakuuttavalla tavalla, kuinka tytöt kehittyvät ennen poikia ja kuinka tytöt saavuttavat tietyt aivojen toimintavalmiudet ennen poikia. Kehitysero vaihtelee yhdestä kolmeen vuoteen. Aivotutkimus antaa meille uutta tietoa ymmärtää tyttöjen ja poikien erilaista oppivalmiutta, erilaista toiminnallisuutta sekä kypsyysastetta ja oman itsensä säätelyä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka vaikuttaa poikien huonompaan menestykseen perusopetuksessa ja vielä lukiossa, on juuri poikien toiminnallisuus. Perusopetus ei palkitse eikä motivoi toimintasuuntautuneita poikia. Opetusmenetelmät ovat sellaisia, etteivät ne kannusta luovuuteen, kokeiluun, toimintaan tai riskinottoon. Kysymys on siis sekä poikien oppimiskyvystä että poikien erilaisesta tavasta oppia. Pojat oppivat toiminnan kautta. Poikien huonompi koulumenestys johtaa kuitenkin herkästi jopa työttömyyteen, syrjäytymiseen ja vastaaviin sosiaalisiin ongelmiin, joten mistään pikkujutusta ei ole kyse. Muita ongelmia ovat:

Ensiksi, opettajien sukupuolijakautuma. 70 prosenttia luokanopettajista on naisia. Pojat tarvitsevat miehiä roolimalleiksi eivätkä samaistu naisopettajiin. Sukupuolijakautumaa voi parantaa sukupuolikiintiöillä. Naisopettajat saattavat myös tietoisesti syrjiä poikia arvostelussaan.

Toinen, epätasa-arvoinen arvostelu. Korkeammat arvosanat saadaan usein kiltteydellä, hyvällä käyttäytymisellä, auktoriteetin kunnioittamisella ja mukautumalla massaan. Kyseiset tytöille yleiset toimintapiirteet eivät perusopetuksen yläasteella enää liity oppimiseen, mutta niillä saa silti korkeammat arvosanat. Arvostelua pitää kehittää neutraalimpaan suuntaan, jossa tarkastellaan oikeaa asioiden oppimista.

Kolmanneksi, tytöt kehittyvät myös fyysisesti nopeammin kuin pojat, mutta varhainen koulumenestys määrää vahvasti tulevaisuuden opiskelumahdollisuudet. Jos biologinen ero tukee tyttöjä, yhteiskunta hyväksyy eron tyttöjen hyväksi.

Neljänneksi, oppilaitoksissa ja tulevaisuudessa myös korkeakouluissa valinta opiskelupaikoista tehdään osaksi koulumenestyksen perusteella, vaikka pitäisi testata osaamista ja taitoja.

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan hankkeita, joilla poikien huonompaan koulumenestykseen kehitetään vaihtoehtoisia toimintamalleja. Toiminnallisuutta, kokeilua, luovuutta ja riskinottoa palkitsevia opetusmenetelmiä on kehitettävä. Poikien opintomenestyksen arvioinnissa on otettava huomioon myös henkinen ja fyysinen kehitysviive tyttöihin nähden.

Olemme ajautumassa suureen koulutukselliseen epätasa-arvoon, jos sallimme nykyisen kehityksen jatkuvan. Sen seurauksena olemme myös ajautumassa sosiaaliseen epätasa-arvoon, joka voi luonnehtia miesten syrjäytymisen työmarkkinoilla. Nyt on korkea aika toteuttaa toimenpiteitä koulutuksellisen tasa-arvon puolesta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos ministeri Wallinille naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tehdystä selonteosta. Se aiheuttaa paljon ajatuksia ja paljon kiitoksia, mutta puutun nyt vain yhteen asiaan, vanhemmuuden kustannusten jakoon.

Haluan, että niin nais- kuin miesalojen yritykset, palkansaajat ja valtio osallistuisivat yhdessä äitiyden kustannusten jakoon. Miksi tämä asia sitten jukkii, vaikka siitä on puhuttu jo 10 vuotta? Keskeisiä jarrumiehiä ovat miesvaltaisten alojen ay-johto ja Elinkeinoelämän keskusliitto.

Maria Kaisa Aulan työryhmä jättää lähiaikoina raporttinsa vanhemmuuden kustannuksien jakamisesta. Vaadin, että työryhmän esitykset viedään eteenpäin jo tällä hallituskaudella. Työryhmä ottaa työssään huomioon uusimman tutkimustiedon lasten hyvinvoinnista, isäkiintiöiden vaikutukset vanhempainvapaiden pitämiseen ja äitien pitämien perhevapaiden vaikutukset naisten työmarkkina-asemaan. Mehän kaikki tiedämme, että synnytysikäisten naisten syrjintää työmarkkinoilla esiintyy. Usein nuoret naiset saavat vain pätkätöitä.

Myös naisyrittäjyyden kannalta asia on erityisen tärkeä. Äidin työnantaja maksaa yhdestä lapsesta lähes 15 000 euroa, siis äidin työnantaja. On väärin, että naisvaltaisten alojen työnantajat joutuvat kärsimään siitä, että heidän työntekijänsä on pois lapsen synnytyksen ja hoidon vuoksi. Yrityksen laajentaminen kilpistyy usein pelkoon, miten käy, jos työntekijä alkaa odottaa, kaatuuko yritykseni. Vieraanani kävi eräs yrittäjä, joka joutuu maksamaan 50 000 euroa kustannuksia työntekijästä, joka on jo muuttanut toiseen maakuntaan eikä koskaan palaa takaisin tähän yritykseen.

Euroopan parlamentti hyväksyi vastikään 20 viikon äitiysloman täydellä palkalla. Raskausaikadirektiivi ei kuitenkaan puutu kustannusten jakoon. Vanhemmuuden rahoitustavat, maksajat sekä koko vanhempainvapaajärjestelmä tulee pitää kansallisissa käsissä.

Palveluyrittäjyyden suunnan pitäisi olla ylöspäin, että selviämme ikärakenteen muutoksesta. Tavoitteena onkin nostaa naisyrittäjien määrä 30 prosentista 40 prosenttiin. Nyt on menty toiseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvomaaksi ylistetylle Suomelle on häpeällistä, että lasten kustannuksista vastuuta joutuu kantamaan niin suurilta osin äidin työnantaja.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta tasa-arvo on edelleen tavoitteena monella osa-alueella työelämässä ja kotona. Olemme tiellä oikeaan suuntaan, ja ponnisteluja tasa-arvon toteuttamiseksi on jatkettava. Urheilussakin viimeiset kilometrit tai minuutit ratkaisevat ja ne ovat myös vaikeimmat. Tavoitteenamme maana ei ole päästä lähes maaliin ja todeta, että olemme muihin kilpailijoihin nähden niin hyvissä asetelmissa, että jäämme tähän. Maaliviiva on ylitettävä, minkä jälkeen voimme vasta sanoa olevamme tasa-arvoinen maa.

Suurin epätasa-arvo kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin. On edelleen ammatteja ja toimialoja, joissa perhevapaiden kustannukset koetaan isoksi ongelmaksi. Todellisesta tasa-arvosta voimme puhua vasta, kun työnantajan palkatessaan uutta työntekijää ei tarvitse edes pohtia nuoren naisen palkkaamisesta mahdollisesti koituvia kuluja. Vanhemmuudesta työnantajille koituvia kustannuksia on määrätietoisesti pyritty tasaamaan, mutta työtä riittää vastakin. Toivottavaa olisi, että perhevapaajärjestelmä kohtelisi myös kaikkia lapsia yhdenvertaisesti riippumatta siitä, minkälaiseen perheeseen he syntyvät. Naisten ja miesten vanhemmuudesta koituvien kustannusten tasaaminen parantaa naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisäksi työmarkkinoiden tasa-arvoa ja yrittäjyyttä.

On ollut ilo huomata, että isät osallistuvat aiempaa aktiivisemmin perhevastuun kantamiseen. Isiä ei tarvitse enää pakottaa lakisääteiselle vanhempainvapaalle, joka piteni vuoden alussa neljästä viikosta kuuteen. Olemme kuitenkin edelleen jäljessä naapurimaastamme Ruotsista, jossa isät käyttävät lähes 25 prosenttia perhevapaista. Suomessa vastaava luku on alle seitsemän. Mielestäni vanhempainvapaata uudistettaessa keskeisemmäksi tavoitteeksi on asetettava se, että molemmilla vanhemmilla olisi tasa-arvoiset edellytykset osallistua niin perhe- kuin työelämään. Isien mahdollisuutta hoitaa lasta tai lapsia kotona äidin osallistuessa työelämään on tuettava. Tavoitteenamme on vanhempainvapaiden asteittainen pidentäminen, jolloin isille on osoitettava suurempi osa vanhempainrahakaudesta.

Arvoisa puhemies! Naisten palkkaus on edelleen alle miesten saaman palkan. Olemme sitoutuneet edistämään samapalkkaisuusperiaatetta. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa. Naisen euro on nyt noin 82 senttiä miesten euroon verrattuna säännöllisen työajan ansioilla mitattuna. Töiden vaativuuden arviointi, naisvaltaisten alojen kilpailukyvyn parantaminen ja nuorten naisten työllistyminen kokoaikaisiin työsuhteisiin edistävät samapalkkaisuutta. Lainsäädäntö asiassa on jo kunnossa. Tarvitsemme tässä työssä kaikkien tukea — naisten ja miesten, työnantajien ja työntekijöiden tukea. Tasa-arvon edistäminen on meidän yhteinen asiamme, eikä tasa-arvoa edistetä vain puhein. Teot ratkaisevat enemmän.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalmari löysi syyllisen siihen, miksi palkkatasa-arvoasiat eivät ole edenneet. Sama koskee vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukaista jakoa. Tuo osoite löytyi Eteläranta 10:stä, Elinkeinoelämän keskusliitosta. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Tämmöisenä tämän lohkon jonkunlaisena konkarina 42 vuoden ajalta muutama näkökohta, jotka ehkä kuvannevat sen, mitkä ovat välineet, ovatko nämä välineet viime aikoina olleet parantumaan päin vai mahdollisesti huonompaan suuntaan menneet.

Vuonna 1968 tulin ay-johtajaksi ihan sattuman kautta valituksi. Se oli mielenkiintoista aikaa, koska silloin elettiin menettelytapalain aikaa. Ei ollut virkamiehillä neuvotteluoikeutta, ei sopimusoikeutta, ei lakko-oikeutta. Tarkoitin tässä neuvotteluoikeudella sitä, että olisi ollut sitovaan neuvottelutulokseen johtavaa oikeutta, potentiaalista oikeutta. Elikkä toisin sanoen työnantaja vallallaan päätti kaikki mahdolliset asiat, ja nyt esiin tuotu palkkatasa-arvo oli hyvin kaukana arkipäivästä.

Vuonna 1970 tähän maahan saatiin Ruotsin mallin mukainen valtion virkamiesten virkaehtosopimusjärjestelmä, joka merkitsi vallankumouksellista muutosta. Tuli lakko-oikeus, ja tuli neuvottelu- ja sopimusoikeus sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin itse yksi tuon ensimmäisen valtion virkaehtosopimuksen neuvottelijoista vuonna 1970. Muistan harvinaisen hyvin sen ilmapiirin, missä piti ottaa niiltä valtion virkamiehiltä valtaa pois, joille se oli koko heidän virkauransa ajan muodostunut luovuttamattomaksi oikeudeksi, jos tällä tavalla pystyn kuvaamaan tilannetta.

Sitten heti 1970-luvulla siirryttiin järjestelmään, joka oli pohjustettu jo 1960-luvulla Liinamaa-sopimuksilla ja niin pois päin. Ideana oli se, että myöskin tällaiseen toimintaan, palkkatasa-arvotoimintaan, luotiin asiallinen, tekninen mahdollisuus. Se tarkoitti sitä, että nimenomaan koottiin isompi sopimusala, jossa oli suuri palkkasumma käytettävissä. Se on tässä se Kern des Pudels, villakoiran ydin. Se tarkoittaa sitä, että jos sovittiin palkkoihin yleiset korotukset, niin sitten sovittiin, että on olemassa tasa-arvoerä, joka laskettiin prosentuaalisesti siitä alan palkkasummasta. Samalla tavalla sitten, jotta se ei tuntunut niin "vaikealta", sovittiin niin sanotusta järjestelyvarasta.

Arvoisa ministeri! Mikä sitten oli se juju? Se juju oli se, että jotta me saimme maksimoitua tämmöisen potin käyttöön siinä tarkoituksessa, jota te olette nyt edistämässä tässä hallituksessa, niin myöhennettiin sen toteutusajankohta joulukuun lopulle, jolloinka jaettuna muutamalle päivälle siitä tulikin jo iso summa niihin pohjapalkkoihin lisää. Tällä tavalla pystyttiin — nyt kun puhutaan 82/100:sta, niin silloin oltiin aivan kokonaan muussa avaruudessa, ja muistan oikein elävästi, kun muun muassa kerran vähän kyllä jippojakin käytin siinä — valtion puhelinkeskuksen, "valtio-Riksin", aikana kaikille puhelunvälittäjille, jotka olivat naishenkilöitä lähes kaikki, saamaan monen, monen palkkaluokan peruskorotus. Se ei olisi ollut millään mahdollista, jollei olisi ollut välineistöä.

Sitten tullaan 1980-luvulle. Vielä oli mahdollista tämä sama homma mutta sitten, kun tultiin 1990-luvulle, tämä mahdollisuus rupesi hupenemaan. Nyt, kun ollaan tässä ajassa, niin tämä kaikki on historiaa. Tässä käytännön homma on se, että nyt kun näitten asioitten hoito yksityisellä puolella Elinkeinoelämän keskusliitossa on naisten hoidossa, niin nyt ei tapahdu yhtään mitään.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen puhu täyttä asiaa. Itteki oon sen ikäänen, jotta vähän muistan tuota aikaa selvän hyvin.

Tasa-arvo miesten ja naisten kesken on hirmu tärkiä asia. Paljon on puhuttu täällä justiin oikeilla numeroolla, jotta 82 senttiä on naisen palakka, jos miehel on euro. Mutta pitää muistaa yhren karun totuuren, jotta periaattees, totta kai, non naisvaltaasia aloja pääasiallisesti, mutta jos sillä alalla on myös mies töissä, kyllä hänen palakka on justiin sama ku naisella. Mutta tämei tarkoota sitä, jotta minä oisin tasa-arvoa vastahan, päinvastoin.

Mutta mä kattelen tätä tasa-arvoa hivenen toiselta näkökulmalta, kun oon kans vähä vanhemman aikakauren lapsi. Niin ku tuossa debatissa otin puheeksi sen, että urheilus on tasa-arvo pyöriny jo 1970-luvun alusta, ja siitä mä kiitän naisia, koska naiset otti sen syrämenasiaksi, jotta son justiin samat erut ekonoomisesti ja sitten palkinnon suhteen niin meillä miehillä ku naisilla, vaikka naisilla oliki hiihdettävä matka vain puolta lyhempi. Me hyväksyimme, me miehet, sen. (Ed. Tiusanen: Entäs jääkiekossa?) — No mä en puhu siitä, mä puhun hiihdosta.

Eli moomma tottunu ja oppinu siihen, ja sitten se kotikasvatus. Mä oon maatilan poika. Siel on aina tasa-arvoosesti talon etehen tehty työt. Siel ei oo ruvettu jakamahan niitä töitä lukujärjestykseen, koska on mun vuoro tiskata jnp. On tehty hivenen sillä lailla, että luontevasti käy miehelle tietyt työt ja naiselle tietyt työt, ja me nuoret kakarana — meilläki oli kaks muuta mun lisäks eli kolme vintiötä siinä — totta kai autettihin vanhempia ja kyllä yleensä äitiä mieluummin kuin isää eli äirin töissä oltihin siinä mukana. Kyllä sieltä mun mielestä on saanu sellasen jouhevan kotikasvatuksen ja mun mielestä aivan kaiholla ajatteloo niitä aikoja. Mä toivoosin, jotta tasa-arvosta, mitä puhutahan, se on hieno asia, mutta osattaas ottaa se niinku oikialla lailla, jottei se mee siihen, että ruvetahan pitämähän lukujärjestystä siihen, koska on kenenkäkin vuoro tehrä sitä sun tätä. Kyllähän totuus on näin, jotta silloon ku eletähän joko yksin tai perheen kans — perheyhteisö, siihen kuuluu lapsia — totta kai yksinäiset ihmisetki haluaa olla jotku tietoisesti yksin, ne haluaa siel lepuuttaa hermoja eikä rassata sitä, koska tuloo kenenkäkin vuoro ja mitä teherä. Eli kyllä lapset saa kotua evähät elämää varten.

Tuossa äsken jo otin debatissa esille yhden asian, jota kaiholla oon monta kertaa miettiny. Kyllä jonkinmoisen kasvatuksen pitääs saara tämän päivän nuoret sen suhteen, mitä varten me eletähän, eli elämän evähät eli opetuksen, sitten kun ruvetahan seurustelemaan, mitä se tarkoottaa sen jälkihin, ku nuori pari menöö saman katon alle, ja siellä intohimoissaan voi aivan kuvitella niitä aikoja en kadehtien vaan muistellen, kun siinä alkas syntymähän sitten sähinää ja vipinää. Kellä ennemmin, kellä myöhemmin perhe lisääntyy. Se oli onnellista aikaa. Mutta tänä päivänä kyllä haluaasin nuorille parille kasvatusta sen suhteen, jotta siinä ku alkaa vekaroja syntymähän, niin se tarkoottaa, että sillon pitää vanhempien ottaa vastuu ja antaa rakkautta ja lämpöä ja ennen kaikkea turvallisuuren tunnetta näille lapsille. Sen, mitä erellä teköö, saa sitten jäljistäpäin hedelminä kerätä. Moon itte yksinhuoltaja. 8 vuotta ja 10 päivää, ku äiti lähti paremmille maille. Jäin pojan kans kahestaan, ja siit on 14 vuotta aikaa, ja mielestäni voin sanoa, jotta niitä aikoja ja hetkiä ja kuinka on sen ajan eläny. 10 minuuttia sen jäläkihin, ku paremmille maille äiti lähti, joku sano jostaki, mitä se vaatii multa isänä. Nämä asiat, mitä sillon tuli ensimmäisen 10 minuutin aikana mieleen: ei oo tarvinnu ku niitä toteuttaa, ja mielestäni elämä on jatkunu oikeilla raiteilla.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mieto kuvasi hyvällä tavalla sitä, miten urheilu on ollut ja on edelleenkin sellainen instituutio, jossa sukupuolten tasa-arvo on hyvin vahvasti läsnä. Näin varmasti on. Samaa ei voi sanoa siitä historiasta, mikä on esimerkiksi luterilaisella kirkolla, jonka parissa olen tehnyt aika pitkän uran. Mutta kehitystä on tapahtunut siellä hyvään suuntaan. Oma kokemukseni miehenä siitä, kun sukupuolten tasa-arvo edistyy, on, että se on myös miehelle hyvin vapauttavaa. Muistan, että kun naisten pappeus toteutui, se merkitsi miesten pappeuden kannalta oikeastaan myös sitä, että samalla kun mahdollistettiin naisten pappeus, niin mahdollistettiin miesten pappeus. Mies lakkasi olemasta ikään kuin sukupuolineutraali olio, jonka tehtävät olivat ne papin tehtävät. Naisten tuleminen rinnalle vahvisti myös miehen identiteettiä niissä tehtävissä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsikirjoitukseen.

Porvarihallituksen kiitosta ansaitseviin hankkeisiin kuuluu mielestäni nyt käsillä olevan selonteon aikaansaaminen — kiitos vain ministerillekin siitä! Suomihan on pitkään kuulunut yhtenä jäsenenä Pohjoismaiden joukkoon, joiden maiden keskeisiä kansainvälisissä vertailuissa esiin nousevia piirteitä ovat parlamentaarinen demokratia ja naisten ja miesten tasa-arvoisuuden periaatteellinen tunnustaminen tavoitteena.

Vaikka sukupuolten tasa-arvo on tavoitteena verrattain kauan yleisesti tunnustettu, on matkaa tasa-arvon edistämisessä tehty joissakin kohdin varsin verkkaisesti. Sukupuolten välisen tasa-arvon uusimpia näkyviä ja siksi myös suuntaa-antavia ja kannustavia merkkejä on tältä vuosituhannelta useita. Uudella vuosituhannella Suomi sai ensimmäisen naispuolisen tasavallan presidentin, pääministerin ja vihdoin viimein luterilainen kirkkomme sai ensimmäisen naispuolisen piispan. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että viime eduskuntavaalien jälkeen maahan muodostui ensimmäistä kertaa hallitus, jossa naispuoliset ministerit olivat enemmistönä. Sukupuolten tasa-arvon kannalta odotamme tietysti sitä päivää, johon tuossa selonteossakin viitataan, jolloin nainen ottaa paikkansa ensimmäisenä valtiovarainministerinä.

Sukupuolten tasa-arvon edistämistä on tietysti katsottava monesta näkökulmasta. Edellä olen katsonut asiaa naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistumisen kannalta. Tähän näkökulmaan liittyy kysymys naisten ja miesten palkkaeroista. Kyse on paljon syvällisemmin rakenteellisesta asiasta kuin vain siitä, että samasta työstä pitää saada samanlainen palkka.

Palkkoihin jaettavissa oleva raha syntyy erilaisilla tavoilla. Osa rahasta syntyy yritystoiminnan ja siellä tapahtuvan tuotannon ja myynnin kautta. Kun tuottavuus paranee, se näkyy parempana myyntinä ja palkanmaksuvaraa syntyy. Suuri osa työstä tapahtuu kuitenkin julkisella sektorilla yhteiskunnassamme, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustoimessa. Tämän työn tuottavuuden nousu ei johda myynnin kasvuun ja voittojen kasvuun siten kuin tavaratuotannossa tai palvelutuotannossa markkinoilla. Raha palkkoihin ei tule myynnistä vaan julkisen työnantajan lakisääteisen tehtävän perusteella. Paineet julkisen talouden tiukkaan budjetointiin pakottavat pitämään palkat niin matalina kuin suinkin, siltähän se tietysti näyttää näistä, jotka niitä palkkoja saavat.

Suomalainen yhteiskunta on sillä tavalla sukupuolittunut, että naisten osuus työvoimasta korostuu niillä aloilla, joilla palkkakehitys edellä todetuista syistä on hidasta. Tätä rakenteellista epätasapainoa on pyritty korjaamaan monin tavoin. Tyttöjä on houkuteltu perinteisille miesvaltaisille aloille ja poikia puolestaan hoiva-alalle. Tässä on vielä paljon tehtävää.

Toisena keinona sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ovat työmarkkinaosapuolet aika ajoin kyenneet pääsemään neuvottelutulokseen palkkauksen kehittämiseen liittyvistä tasa-arvoeristä. Omasta puolestani toivon, että tämä mahdollisuus pidettäisiin jatkossakin mielessä ja ponnisteltaisiin, että sitä voitaisiin toteuttaa tarmokkaammin. Kysehän on yhdenlaisesta solidaarisuudesta, jolla korjataan yhteiskunnan rakenteellisia vääristymiä.

Sukupuolten tasa-arvoa tulee tarkastella myös miesten aseman parantamisen näkökulmasta. Suomalaisessa yhteiskunnassa miesten päihdeongelmat, väkivallan kohteeksi joutumisen uhka, rikollisuus ja vankilatuomiot sekä kuolleisuus, varhaisempi kuolleisuus, on selvästi korkeampaa kuin naisten. Mistä kaikesta nämä suuret erot johtuvat, on monitahoinen kysymys vastattavaksi. Taustalla lienee tekijöitä, joihin on vaikeaa ellei ylivoimaista vaikuttaa. On kuitenkin selvää, että miesten suhteellisesti heikon aseman syinä on myös sellaisia tekijöitä, joihin voidaan lainsäädännöllä, resurssien uudella suuntaamisella ja tutkimukseen perustuvilla toimenpideohjelmilla vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus nostaa selonteossaan laajasti esiin tasa-arvopolitiikan haasteita. Työssä käyvän suomalaisen kannalta jatkuvasti elävä kysymys on perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen. Näyttää siltä, että erityisesti nuoret naiset kantavat kohtuutonta taakkaa silloin, kun työelämä ei jousta perhe-elämän usein yllättävien haasteiden vaatimalla tavalla. Hallituksen olisikin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa etsittävä hyvin päättäväisesti sellaisia pelisääntöjä, joiden puitteissa työssäkäynti voisi toteutua nykyistä joustavammin siten, että tämän joustamisen lähtökohtana olisivat työntekijän ja hänen perheensä tilanteet ja tarpeet. Tässä odottaisin hallitukselta voimakasta aloitteellisuutta. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajankin etu.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisten hyvinvoinnin ja Suomen menestyksen kannalta on aivan olennaista se, että kansakunnan voimavarat ovat täydessä käytössä, se, että miehet ja naiset ovat työelämässä tasa-arvoisesti, ja myöskin se, että kansakunnan vanhemmuuden voimavarat, isät ja äidit, ovat täydessä käytössä. Siihen tämä selonteko antaa hyviä eväitä, hyviä toimenpiteitä, jotta tämä tasa-arvo Suomessa toteutuisi.

Mielestäni on erittäin hienoa, että sinivihreä hallitus on edelläkävijä ja eduskunta on saanut tasa-arvoselonteon. Toivon, että tästä tulee perinne, että jokaisella vaalikaudella arvioimme, miten tasa-arvo on edennyt. Vähemmän kunniakasta ja suoraan sanottuna aikamoinen suuri lommo on se, että tällä hallituskaudella emme ole voineet toteuttaa sitä, mitä edellisen hallituksen, Vanhasen kakkoshallituksen, ohjelmaan kirjattiin. Kun tämä uusi hallitus neuvoteltiin, uudelleenkirjattiin ja kiritettiin sitä, että vanhemmuuden kustannukset korvattaisiin, ja pidän aivan välttämättömänä, ennen kuin luvataan lisää tässä asiassa, että tämä asia hoidetaan.

Vakava tosiasia on se, että niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Se näkyy kovalla tavalla naisten palkassa, työsuhteissa pätkätöinä ja esteinä edetä uralla. Tiedämme varsin hyvin, että monet naiset ovat perheen perustamisiässä, silloin kun lapset syntyvät, pätkätöissä. Naisten heikompi työmarkkina-asema johtaa monissa perheissä siihen, että vaikka haluttaisiinkin jakaa vanhempainvapaita, niin taloudellisesti sitten ei voida valita. Sen takia kaikkeen tähän, mistä täällä tänään on keskusteltu, vaikuttaa hyvin vahvasti tämä vanhemmuuden kustannusten korvaaminen.

Kyse on myös yrittäjyyden jarrusta. Kyse ei ole vain tasa-arvon häpeätahrasta vaan naisyrittäjyyden suurimman jarrun poistamisesta. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva äitiriski näkyy kyllä naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa, ja tähänkään meillä ei ole varaa. Me tarvitsemme lisää yrittäjiä ja lisää työpaikkoja. Eli varsinainen täsmätoimi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisessa ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä on tämän asian eteenpäinvieminen. Kyllä toivon, että tämä hallitus tässä asiassa etenee.

Erinomaista, että selonteko tuli, mutta haluan nostaa toisen asian, toisen moitteen, ja kiitoksen tietenkin ministerille, että hän on paikalla. Tuore Väestöliiton perhebarometri nosti yhden asian ylitse muiden, ja se oli suomalaisten perheiden toive siitä, että työelämässä olisi joustoja, varsinkin kouluikäisten lasten vanhempien toive. Perhebarometrissa sanottiin aika tylysti, että tässä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei tällä vaalikaudella ole edetty. Toki he unohtivat siinä sen, että isäkuukautta on parannettu, osa-aikalisä on ulotettu yrittäjiin ja sitä korvausta on nostettu 90 euroon.

Mutta tosiasia on, mikä selonteossakin mainitaan, että on katsottu vanhempainvapaata, on tuijotettu aivan pienten lasten vanhempia, ja siinä tämä työryhmä on istunut ja sen ympärillä on pyöritty, mutta sitten työelämän tasolla tavoitteita tai toimia ei ole. Haluan kyllä nyt vauhdittaa niitä toimia, mitä myöskin hallitus tekee, että lähdettäisiin yhdessä työnantajan ja työelämän kanssa talkoisiin, että jokaisella vanhemmalla olisi mahdollisuus joustoihin. Se lisää työhyvinvointia ja varmasti myöskin pidentää niitä työuria, joiden perään sitten on niin erityisesti katsottu.

Aivan erityisesti toivon, että työelämässä ryhdyttäisiin talkoisiin niin, että siellä olisi tasa-arvoinen johtamiskulttuuri, naisia ja miehiä kannustettaisiin yhtä lailla, molempia sukupuolia kannustettaisiin käyttämään vanhempainvapaata. Tätä kannustusta voisi myöskin olla neuvoloissa. Aivan erityisesti toivon, että työelämässä nähtäisiin isät vanhempina. Aika tuoreen tutkimuksen, jossa on kysytty isiltä Työterveyslaitoksen toimesta, miten isät voivat, miehet voivat, mukaan suomalaiset isät ovat erityisen stressaantuneita sen takia, että he kokevat, että heidän isyyttään ei työelämässä hyväksytä, heitä ei kannusteta käyttämään perhevapaita. Tosiasia onkin, että meillä on ollut yli 20 vuotta mahdollisuus vanhempien jakaa vanhempainvapaa. Tässä keskustelussakin täällä on oikeastaan unohdettu, että isäthän voivat käyttää vanhempainvapaita, vain äitiysrahakausi on äidille. Vanhemmat ovat voineet jo useita kymmeniä vuosia jakaa vanhempainvapaan, mutta edelleen vain muutama prosentti isistä käyttää yli 2 kuukautta vanhempainvapaata. Siksi on todella tärkeää, että joka paikassa todetaan se, että myöskin isät ovat vanhempia. Tässä työnantajat voisivat olla aktiivisia.

Kun vanhempainvapaatyöryhmä tekee työtään, niin on hyvin tärkeää, että me katsomme, mitä on tapahtunut. Esitin huoleni tuossa debattikeskustelussa, että kun ennen isäkuukautta isät käyttivät keskimäärin 64 vuorokautta vanhempainrahakautta, niin sitten kun askel eteenpäin isäkuukaudessa meni, niin vanhempainrahakauden käyttäminen putosi 37 arkipäivään. Vuonna 2009 se oli enää 22 päivää. Eli käytännössä isäkuukausi on osin johtanut siihen, että isät käyttävät vain sen oman kiintiönsä, ja tämä on ollut hieman tylsä ilmiö. On hyvin tärkeää, (Puhemies: 5 minuuttia!) että tämä myöskin arvioidaan, kun vanhempainvapaatyöryhmä tekee oman esityksensä.

Elikkä todellakin on kiire, arvoisa puhemies, sellaisella uudistuksella, joka aidosti ja oikeasti lisäisi isien aikaa, jonka he käyttävät vanhempainrahakaudella. Tuossa debatissa sanoin — ja puhun hetken pidempään, kun lyhyttahtinen keskustelu on päättynyt — että me tarvitsemme semmoisia uudistuksia, joissa perheet voisivat keskenään katsoa, keskenään sopia ja valita sellaisen mallin, joka olisi paras mahdollinen perheille. Tämä nykyinen keskustelu ja tilanne on ikään kuin vähän sellainen, että kaikki muut perhevapaat, myöskin sairaan lapsen hoito, ikään kuin ne olisivat jonkinlainen, en sano, ihan kuin joku paikka, mihin miehet eivät voisi mennä, kuten naisten wc, ja miehet tarvitsevat sen oman koppinsa, isäkiintiön.

Toivon, että me saamme asennetasolla ja muulla rohkeutta isiin ja viisautta työnantajilta, että kannustetaan isiä käyttämään kaikkea niitä vanhemmuuteen liittyviä asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Mutta tutkimukset ja kansainväliset kokemukset näyttävät siltä, että kiintiö on ollut ainut, jolla miehet on saatu käyttämään vanhempainvapaata suuressa mittakaavassa. Siksi on tärkeää, että se arvioidaan, ja en sano sille ei, mutta toivon, että muitakin keinoja tulee, että isät saadaan käyttämään vanhempainvapaata.

Ihan lopuksi, kun ministeri on paikalla, niin toivon, että kun sen perhevapaatyöryhmän tulee päätöksiä tehdä, niin saadaan aidosti joustoja. Isäkuukausi on ollut hyvin jäykkä, ja on tärkeätä, että se voidaan ulottaa pidemmälle, vaikka siihen 3 vuoteen, ja korjataan myöskin ne puutteet, mitä meillä on, jos katsotaan yhden huoltajan perheitä, opiskelijoita, adoptio-, monikkoperheitä ja samaa sukupuolta olevien perheitä. Kun katsotaan vanhempainvapaapidennystä, niin on tärkeää, että saadaan korjattua nämä puutteet, joita on erilaisilla perheillä, ja pidän niitä hyvin kiireellisinä uudistuksina.

Lopuksi vielä kiitän siitä, että hallitus on antanut esityksen, että on mahdollista pitää perhevapaata, kun omaista hoidetaan. Tätä on kovin pitkään odotettu, ja tästä on ollut lakiesitys, eli hallitus on ollut tässä edelläkävijä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Miesten odotettavissa oleva elinikä on selvästi lyhyempi kuin naisilla. Syynä tähän varhaiseen kuolemaan on usein väkivalta, tupakoinnista johtuvat sairaudet, yleensä sydän- ja verisuonitaudit, mutta keskeisenä alkoholin väärinkäyttö. Työnarkomania johtaa usein myös lyhyeen eliniän odotteeseen. Miesten selviytyminen myös avioeron ja muun parisuhteen loppumisen jälkeen on naisen ongelmia selvästi vaikeampaa. Usein mies on kuin ajopuu eikä hallitse elämäänsä, ei perusasioita, kuten vaikkapa siivousta ja ruuanlaittoa. Tämä koskee erityisesti keski-iän ylittäneitä miehiä. Nuoremmilla on jo parempaa odotettavissa.

Naisten osaaminen ja elämänhallinta on selvästi vahvempaa. Hehän hallitsevat tai joutuvat hallitsemaan jo aika varhaisessa vaiheessa myös miehen elämää. Mies kasvaa sohvaperunana, nainen huolehtii miehen ravinnonsaannista. Kaikesta huolimatta myös lasten hoitaminen edelleenkin kuuluu pääosin naiselle. Mies kuitenkin pääsääntöisesti menee työhön naisen jäädessä perhevapaille. Elämänkaaren loppupuolella tilanne on usein sellainen, että nainen joutuu hoitamaan yhä enemmän lasta muistuttavaa miestään omaishoitajana.

Täällä on puhuttu usein myös eturauhassairauksista ja siitä, pitääkö prostatan sairauksia, siis prostatakarsinoomaa, etukäteen seuloa. Pitäisikö psa:ta, joka on tämä prostataspesifinen antigeeni ja tällainen merkkiaine, jonka noususta voidaan päätellä eturauhassyövän etenemistä, sitten seuloa ja tuollaisena laajana tutkimuksena toteuttaa? Asiaa on verrattu siis esimerkiksi rintasyövän seulontatutkimuksiin.

Mielestäni tilanne on edelleen sama kuin aikaisemminkin. Asia ei ole nyt ensimmäistä kertaa tässä salissa keskustelussa. Tämä psa-seulonta ei ole spesifinen. Se antaa liikaa vääriä positiivisia, ja tätä kautta se ei ole kovin hyvin käyttökelpoinen. On liikaa positiivisia näytteitä, ja sitten toisaalta ikä aiheuttaa tällaisen variaation, että psa joka tapauksessa kohoaa. Oleellista tässä psa:ssa on se, että sitä pitäisi ihan jatkuvasti kohtuullisen tiheästi riskiryhmillä seurata, ja pienikin nousu herättää sitten tarpeen lähempiin tutkimuksiin, joissa urologin käsi on usein sitten se, joka sen varsinaisen diagnoosin teon laittaa liikkeelle.

No, naisen asema on sitten täällä hoivatyössä. Hän hoitaa ensiksi lapset ja sitten myös miehensä. Tietysti tässä lasten hoitamisessa on onneksi tapahtumassa muutos. Sukupuoli ei enää ole se, joka määrää, kumpi hoitaa lapsen, vaikka pääsääntö siis edelleenkin on, että se on naisten tehtävänä.

Mutta naisen hoivatyöt kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa ovat tärkeitä ja naiset muodostavat pääsääntöisesti sekä sairaaloissa, vanhainkodeissa että erilaisissa hoivalaitoksissa työskentelevän joukon. Heidän palkkansa näistä töistä on tunnetusti matala. Näissä töissä maksetaan aivan liian vähän, ja siellä ei tämän työn laatu sinänsä tule esiin palkan suuruudessa. Eli naisen euro on tuo täällä toistettu 82 senttiä, ja voikin todeta, että sekä miesten että naisten molempien tasa-arvossa on tekemisen paikka. Uskon, että tämä tasa-arvo on saavutettavissa niin, että miehet ja naiset yhdessä sen aikaansaavat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskuntatyössä olen toiminut 4 vuotta työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa, ja osaltaan jo silloin tulivat nyt käsiteltävänä olevat asiat tutuiksi valiokuntatyön puitteissa. On annettava täysi tunnustus siitä, että hallitus on antanut selonteon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Samoin tunnustus ministeri Wallinille, että on jaksanut pitkäaikaisesti olla mukana kuuntelemassa tätä selontekokeskustelua.

Tänään täällä on tuotu hyvin monia näkökulmia esille. Palaisin vielä viime sotien veteraanien aikaan. Kotirintamalotat ovat yksi ryhmä viime sotien ajalta, joka ei vuosien työstä isänmaan hyväksi kotirintamalla saa minkäänlaista eläketurvaa, ei edes symbolista. Toivon, että tähän asiaan tasa-arvon nimissä voitaisiin kiinnittää huomiota samalla, kun myös miespuolisten viime sotien veteraanien ja rintamalottien eläketurvaa voitaisiin parantaa.

Samoin eräs esimerkki vanhakantaisesta ajattelusta on se, että jos nainen on maatalousyrittäjänä, talonemäntä jää vaikka leskeksi, niin hänet pitäisi mieltää talonisännäksi, jotta hän voisi saada kunnon eläketurvan. Tässäkin on eräs epäkohta.

Epäkohtia sukupuolten välisessä tasa-arvossa on varsin monia. Osaltaan näitä epäkohtia on haluttu korjata samapalkkaisuusohjelmalla, joka saatettiin julkisuuteen viime keväänä. Tämä kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma käynnistyi jo vuonna 2006.

Tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen, laadukkaan ja tuottavan työelämän edellytys. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sitoutuivat edistämään tasa-arvoa palkkasektorilla. Samapalkkaisuuden päätavoitteena on kaventaa sukupuolten palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tuossa ei vielä ole tavoitteena se, mikä tulisi olla, että palkkaerot poistuisivat, mutta tavoite on oikean suuntainen. Se pyrkii sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä -periaatteen toteuttamiseen.

Täällä ed. Tiusanen viittasi juuri hoito- ja hoivatyöhön. Tuo työ on hyvin naisvaltaista mutta valitettavasti koulutukseen, työaikaan ja työn vaativuuteen nähden verrattuna miespuolisiin tehtäviin, vaikka teknisellä sektorilla, perin heikosti palkattua. Olisi hyvin toivottavaa, että tähän asiaan voitaisiin saada korjausta. Korjaukset samalla olisivat oikeaa palkkapolitiikan tasa-arvoa.

Edelleen täällä on viitattu perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen. Tässä on haasteita jatkuvasti. Aivan kuten ed. Sarkomaa toi esille, on hyvä, että hallitus on edennyt omaisen hoitomahdollisuuden parantamisessa esittämällä perhevapaita myönnettäväksi silloin, kun henkilö jää omaisen hoitoon työelämästä. Tämä on hyvin merkittävä asia, kun yhä enemmän on ikääntyviä henkilöitä hoidettavana, ja omaishoitoon kiinnittäminen on silloin yksi mahdollisuus.

On hyvä, että vanhemmat voisivat olla mahdollisimman paljon silloin kotona lasten kanssa, kun lapset ovat pieniä. Tässä äidit ja isät, toivon mukaan mahdollisimman tasavertaisesti, voisivat olla silloin lasten kanssa. On totta, että vain nainen voi tulla raskaaksi, vain nainen voi synnyttää ja vain nainen voi imettää. Näin sukupuolet ovat ja jäävät erilaisiksi. Tämä ero pitää tunnustaa, ja sen mukaan myös naissukupuoli tarvitsee sen erityisen tunnustamisen ja huomion, mitä tästä biologisesta erosta johtuu.

Äiti on äiti ja isä on isä. Heille molemmille tulisi suoda mahdollisuudet niin paljon kuin suinkin lasten kasvatukseen lasten varhaisina vuosina. Se on sijoitus tulevaisuuteen, jonka arvoa ei voi pelkästään rahalla mitata. Kysymys on elämään ja sen laatuun sijoittamisesta.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen tuossa puheessaan kirvoitti munkin ottaan viel pienen puheenvuoron. Ku yleensä mies tosiaan elää vain keskimäärin 71-vuotiaaksi, ehkä pari vuotta enemmänkin, mutta nainen kuitenki elää rapiat 10 vuotta, ehkä 10 vuotta, jopa rapiatkin kauemmin. Ja torennäkööstä on, jotta osasyy on tässä miehen huonommalla, kuinka se elämänsä on elänyt.

Mutta nyt kun ajatellaan sitä, niin ku ed. Tiusanen toi esille, jotta puoliso joutuu jo puolihorteista ukkuansa siinä viimeset vuoret aivan niin ku lasta kasvattamahan, eli viemähän rinnalla. Nyt ku sanotahan, että nykypäivänä syntyneet lapset elävät keskimäärin satavuotiaaksi, niin haluaasin kyllä kysyä, jotta jos tämä on totta ja jos tämä ero vain suhteessa kasvaa, että naiset elävät vielä suhteessa kauemman ku miehet, niin tähänkin tasa-arvoon voiraan tulevaisuudes pikkusen hahmotella.

Haluaasinkin, vaikkei tämä ole kyselytunti, kysyä, että olisiko ed. Tiusasella vastausta siihen, jotta onko se faktaa vai fiktiota, jotta keskimäärin satavuotiaaksi tämän päivän lapset elävät.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen puhui tässä psa-tutkimuksista, ja sehän on yksi totuus, minkä hän kertoi, mutta omien tietojen ja kokemuksien mukaan myös toista tietoa on paljon saatu.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Ensiksi haluaisin tuohon, mitä ed. Laxell sanoi, todeta, että on toki niin, että se on keskeistä, miten se psa-arvo muuttuu. Pienikin muutos saattaa olla merkittävä, jos kyseessä on niin kutsutusti tyypiltään pahanlaatuinen kasvain. Niitähän on, niin kuin me tiedämme ja ed. Laxell tietää, enemmän paremman laatuisia kuin pahemman laatuisia, pahanlaatuisia neoplasmoja eturauhasissa, niin kuin kaikissa näissä syöpätyypeissä. Eli pienikin muutos voi olla merkittävä, jolloinka sitä pitäisi näissä riskiryhmissä jatkuvasti seurata. Sitten psa:ssahan on niitä fraktioita, erilaisia täsmätutkimuksia. Ne pitäisi tehdä edelleen. Siinä mielessä tällaista massaseulaa en henkilökohtaisesti suosittele.

Tämä ed. Miedon sympaattinen puheenvuoro. Haluaisin omalta puoleltani vain todeta sen, että kyllä se sata vuotta on enemmän ehkä kuitenkin fiktiota, koska odotettavissa on jälleen muita iän pituutta kaventavia tekijöitä. Nyt meillä on yhä enemmän kemikalisoitunut ympäristö, ja siihen liittyy terveysongelmia. Nämä ftalaatit, joista nyt viime päivinä on puhuttu, jotka ovat miehisyyteen eli miehen siemennesteeseen vaikuttava tekijä ja sen laatua heikentävä tekijä, ovat vain eräs symboli siitä, mitä kemikalisoituminen merkitsee ihmisen terveydelle.