Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämän vuosisadan ensimmäinen ja tärkein tehtävä on saada ilmastonmuutos hallintaan sekä luonto ja ihminen kestävään tasapainoon. Tämän haasteen kannalta ehkä tärkein kokous, mitä pitkään aikaan on järjestetty, järjestetään joulukuussa Kööpenhaminassa, ja sen kokouksen valmisteluun liittyen on tehty tämä poikkeuksellinen hallituksen tiedonanto aiheesta ja samalla neuvottelumandaatin hakemisesta vielä avoinna oleviin kysymyksiin.

Ilmastopolitiikassa nykypolven tulee asettua kahden tai kolmen sukupolven päähän tulevaisuuteen. Meidän on katsottava maailmaa lastenlapsien tai lastenlapsenlapsien silmin. Tulevien polvien kannalta on tärkeää, että hyvän elämän mahdollisuudet säilyvät ja ilmasto muuttuu mahdollisimman vähän. Tämän päivän poliittisilla päätöksillä vaikutamme ratkaisevasti tulevan kehityksen ja kasvun suuntaan. Energiantuotannon, asumisen ja liikenteen ratkaisujen on rakennuttava luonnon ja talouden kannalta kestävälle perustalle. Kestämättömän kertakäyttöyhteiskunnan aika on auttamattomasti ohi. Emme saa jättää perinnöksi tuleville polville ekologisia tai teknologisia umpikujia. (Hälinää)

Kiitos. — Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo eri puolilla maailmaa. Vaikutusten ennustetaan vain pahenevan ajan myötä. Ilman nopeaa, riittävän kunnianhimoista maailmanlaajuista yhteistoimintaa ilmastonmuutos vaikuttaa elämänlaatuun kaikissa maissa. Se vahingoittaa ekosysteemejä, uhkaa ruokaturvaa ja kestävää kehitystä ja lopulta myös turvallisuutta. Pahimmillaan ilmastonmuutos johtaa peruuttamattomiin häiriöihin ilmastojärjestelmässä.

Meillä kaikilla mailla on oikeus taloudelliseen kasvuun, mutta kasvun on rakennuttava kestävyydelle. Taloudellinen kasvu ja toimeliaisuus sekä ilmastonmuutosta hillitsevät toimet eivät ole ristiriitaisia tai toisiaan poissulkevia. Kunnianhimoiset päästöjen vähennystavoitteet tulee voida sovittaa yhteen taloudellisen kasvun ja köyhyyden poistamisen kanssa.

Arvoisa puhemies! Tietoisuus ilmastonmuutoksen vaikutuksista on lisääntynyt viime vuosina. Ipcc:n mukaan rajoittamalla maailman keskilämpötilan nousu enintään 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna vältytään haitallisimmilta vaikutuksilta ja peruuttamattomilta muutoksilta. Alun perin Euroopan unionin omaksuma 2 asteen tavoite on neuvottelujen kuluessa saanut kannatusta myös muilta mailta.

Asetettuihin tavoitteisiin pääseminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoumuksia pitkälle tuleviin vuosikymmeniin. Päästöille on tärkeä asettaa jo keskipitkän ajan tavoite vuodelle 2020, jotta voidaan myös lähivuosien osalta varmistaa se, että on ryhdytty käytännön toimiin. Vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuisten päästöjen on oltava noin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Sen saavuttaminen edellyttää kehittyneiltä mailta 80—95 prosentin päästövähennyksiä.

Arvoisa puhemies! Päästöjen kasvu on ollut viime vuosina erityisen suurta varsinkin nopeasti kasvavissa talouksissa, joille Kioton vuonna 2005 voimaan astunut pöytäkirja ei aseta mitään velvoitteita päästöjen rajoittamiseksi. Uuden sopimuksen aikaansaaminen vaatii johtajuutta teollisuusmailta. Maiden tulee vähentää huomattavasti kasvihuonekaasujen päästöjään sekä tukea kehitysmaiden toimia päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Sopimuksen onnistuminen riippuu suuresti siitä, mikä mittaluokka saavutetaan päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa suhteessa pitkän aikavälin vähennystavoitteeseen.

Jo nyt on selvää, ettei Kööpenhaminasta ole mahdollista saada oikeudellisesti sitovaa lopputulosta, valmista kansainvälistä sopimusta, mutta valtioiden päämiesten odotetaan hyväksyvän sitova poliittinen sopimus, joka voi muodollisesti olla YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksen päätös. Hyväksyttävän sopimuspaketin tulee olla sen muodosta riippumatta kattava ja sisältää kunnianhimoiset poliittiset sitoumukset kaikissa tärkeimmissä asiakohdissa.

Sopimuksen tulee kattaa seuraavat, tärkeimmät kysymykset, joita on neljä: Ensiksi, kehittyneiden maiden keskipitkän aikavälin päästötavoitteet eli tavoitteet vuodelle 2020. Toiseksi, kehitysmaiden keskipitkän aikavälin toimet. Kolmanneksi, lyhyen ja keskipitkän aikavälin rahoitus ilmastotyöhön kehitysmaissa. Ja neljänneksi, ilmastosopimuksen tuleva arkkitehtuuri ja siinä toimivat elimet.

Tavoittelemme siis kaikkien osapuolten yhteistä poliittista sopimusta tulevan oikeudellisesti sitovan sopimuksen keskeisestä sisällöstä ja neuvottelun aikataulusta ensi vuodelle. Monet ovat ehkä pitäneet pettymyksenä sitä, että valmista sopimusta ei saada. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä realiteetti. Nyt pyritään toimimaan hieman samalla tavalla kuin keväällä 2007 Euroopan unionissa, jossa poliittisella tasolla huippukokouksessa tehtiin poliittinen päätös tästä kuuluisasta 20—20—20 prosentista vuodelle 2020. Kun se poliittinen sitoumus oli annettu, sen jälkeen EU:n sisällä tehtiin direktiivit, Euroopan laajuinen lainsäädäntö, joka toi lainvoiman näille päätöksille. Samalla metodilla nyt on ratkaistava keskeiset poliittiset tavoitteet, sitouduttava niihin, ja sen jälkeen ekspertit neuvotteluissa tekevät sen satojen artikloiden kansainvälisen sopimuksen.

Tärkein tavoite on päästä tasapainoon päästöjen vähentämisen ja tarvittavan rahoituksen välillä sekä saada kaikki keskeiset osapuolet sitoutumaan riittäviin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin. Lisäksi Kööpenhaminassa päätetään mahdollisesti sopeutumisesta, teknologiasta, toimintavalmiuksien vahvistamisesta sekä metsäkadon torjunnasta. Vakaana tavoitteena on myös saavuttaa yhteinen näkemys pitkän aikavälin tavoitteista. Myös näiden päätösten tulee sisältää selkeä mandaatti ja aikataulu jatkoneuvotteluille oikeudellisesti sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi.

Suomelle tärkeä erityiskysymys neuvotteluissa on hiilinielujen käsittely ja niihin liittyvät laskentatavat. Suomi ajaa neuvotteluissa sitä, että nieluilla on Kööpenhaminan sopimuksessa kehittyneissä maissa rajoitettu rooli. Emme etsi nieluista taloudellista lisähyötyä, vaan haluamme rajoittaa niihin liittyvät merkittävät taloudelliset riskit. Suomelle tärkeä periaate on kuitenkin se, ettei biologisesta nielusta voida laskennallisesti tehdä millään keinolla meille koituvaa päästöä. (Ed. Kallis: Miten siitä pidetään kiinni?) Suomi tavoittelee sitä, että hiilen varastojen ylläpitäminen ja niiden vahvistaminen nieluilla toteuttaa ilmastosopimuksen perimmäisiä tavoitteita. Tilanne neuvotteluissa nielujen laskentasääntöjen osalta on auki, ja tarkasteltavana on useita eri vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Tähän mennessä ilmoitetut tarjoukset kehittyneiden maiden päästövähennystavoitteista ja kehitysmaiden toimista päästöjen vähentämiseksi eivät vastaa 2 asteen tavoitetta. (Ed. Tennilä: Ei lähelläkään!) Tällä hetkellä kehittyneiden maiden yhteenlasketut päästövähennystarjoukset vuoteen 2020 mennessä ovat parhaimmillaan hieman alle 20 prosenttia vuoden 1990 päästötasoon verrattuna, kun EU:n tavoite koko maaryhmälle olisi miinus 30 prosenttia.

Kehitysmaiden osalta EU on yhdessä muiden teollisuusmaiden kanssa pyrkinyt siihen, että kehittyneimmät kehitysmaat sitoutuisivat Kööpenhaminan sopimuksessa päästövähennystoimiin, jotka olisivat osana laajempaa kansallista päästövähennysstrategiaa. Toimien tulisi vähentää päästöjä suhteessa niiden nykyiseen kasvu-uraan, joka on noin 15—30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. EU odottaa kehitysmailta myös omaa rahoituspanosta päästövähennyksiin niiden maksukyvyn ja vastuun mukaan, jolloin vain vähiten kehittyneiden kehitysmaiden toimet rahoitettaisiin kokonaan kansainvälisistä monen- ja kahdenvälisistä lähteistä.

Kehittyneimmät kehitysmaat eivät ole toistaiseksi osoittaneet valmiutta sitoutua toimiin, vaan pitävät kiinni toimien vapaaehtoisuudesta. EU:n on saatava varmuus siitä, että kehitysmaiden toimet ovat riittävän tehokkaita rajoittamaan niiden päästöjen kasvua selvästi maltillisemmaksi. Toisaalta monet näistäkin maista ovat neuvottelujen ulkopuolella esittäneet merkittäviä suunnitelmia päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi Kiina on ilmoittanut vähentävänsä taloutensa hiili-intensiteettiä merkittävästi vuoteen 2020 mennessä.

Erityisen tärkeä sektori, jolla eräät kehitysmaat voivat tehdä päästövähennystoimia, on trooppisen metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjunta. Miltei viidennes maailmanlaajuisista päästöistä johtuu kehitysmaiden metsien häviämisestä. Hallitus on hyväksynyt tavoitteen pyrkiä pysäyttämään metsäkato vuoteen 2020 mennessä.

EU pyrkii Kööpenhaminassa saamaan aikaan myös poliittisen sopimuksen kansainvälisen lentoliikenteen ja merenkulun sektorikohtaisista päästötavoitteista vuodelle 2020. Toistaiseksi ne ovat olleet kokonaan päästörajoitteiden ulkopuolella. Pääpaino tulee lentoliikenteen ja merenkulun kohdalla olla nimenomaan globaalin ratkaisun löytämisessä.

Yksi keskeinen kysymys Kööpenhaminassa on EU:n mahdollinen siirtyminen 30 prosentin päästövähennystavoitteeseen jo vuonna 2020. EU voi sitoutua poliittisesti nostamaan oman päästövähennysprosenttinsa miinus 30 prosenttiin vuodelta 2007 peräisin olevien Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Ratkaisu vaatii kuitenkin poliittista harkintaa yhteiskunnan kokonaisedusta ja globaalisti tarvittavista päästövähennyksistä, ja huomioon on otettava Kööpenhaminan sopimuksen kokonaisuus, rahoitussitoumukset ja päästövähennysten vaikutukset teollisuuden toiminta-edellytyksiin ja kilpailukykyyn. Hiilivuodon salliminen heikentäisi, ei suinkaan parantaisi, toimien tehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka vaatii globaalin ratkaisun. Kattava sopimus mahdollistaa päästöjen vähentämisen siellä, missä se on kulloinkin kustannustehokkainta. Globaali sopimus vähentäisi myös niin sanotun hiilivuodon riskiä eli riskiä siitä, että teollisuutta ja taloudellista toimintaa siirtyy päästörajoitusten alaisista maista niiden ulkopuolelle. EU:n tulee senkin takia pyrkiä kaikin tavoin kattavaan globaaliin sopimukseen Kööpenhaminassa.

EU:n siirtyminen miinus 30 prosenttiin tukee merkittävästi teollisuusmaiden yhteisen vähennystavoitteen saavuttamista. Toisaalta siirtyminen lisää kotitalouksien ja yritysten kustannuksia EU:ssa korkeampina päästöoikeuksien ja energian hintoina. Siksi EU edellyttää, etteivät nämä kustannukset ole kohtuuttomia etenkään suhteessa muihin teollisuusmaihin. Edellytämme, että käytössämme ovat toimivat ja tehokkaat joustomekanismit, jotka mahdollistavat päästöjen vähentämisen, eivät ainoastaan kompensoimista globaalitasolla.

EU:n on varauduttava antamaan riittävän vakuuttava signaali omasta päästötavoitteestaan osana Kööpenhaminan sopimusta. Siksi Suomi tukee EU:n neuvottelijoille riittävän väljää mandaattia Kööpenhaminassa, joka tarvittaessa sallii poliittisen sitoumuksen miinus 20:tä prosenttia korkeampaan päästövähennystavoitteeseen aina miinus 30 prosenttiin asti. Samalla on pidettävä kiinni jo vuonna 2007 esitetyistä ehdoista EU:n poliittiselle sitoumukselle, tähän miinus 30 prosenttiin: muiden kehittyneiden maiden vastaavat päästövähennykset ja taloudellisesti edistyneempien kehitysmaiden riittävä sitoutuminen päästövähennystoimiin.

Arvoisa puhemies! Avainasemassa neuvotteluissa on kysymys kehitysmaiden päästövähennys- ja sopeutustoimien rahoituksesta. Kehitysmaat eivät ole valmiita sitoutumaan tarvittaviin toimiin, mikäli niillä ei ole varmuutta riittävästä, uudesta, ennakoitavasta rahoituksesta ilmastotoimien valmisteluun ja toimeenpanoon. Nykyinen rahoitus on riittämätöntä, sen hallinnointi sirpaloitunutta ja käytännöt usein liian hitaita ja monimutkaisia. Kööpenhaminan poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi tarvitaankin sitoumus etenkin lyhyen aikavälin rahoituksen turvaamiseen, yhteisymmärrys tarvittavan julkisen rahoituksen suuruusluokasta ja kokoamisen periaatteista sekä hallinnoinnin periaatteista.

Neuvottelujen kuluessa on julkistettu useita erilaisia arvioita tarvittavan rahoituksen kokonaismääristä. EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat ilmastotoimiin noin 100 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Summa koostuu kehitysmaiden omista, kansallisesti rahoitettavista toimista, hiilimarkkinoilta tulevasta ja muusta yksityisestä rahoituksesta sekä kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta, jonka osuus olisi noin 22—50 miljardia euroa vuodessa.

Lähivuosina, vuosina 2010—2013, tarvitaan julkista rahaa etenkin kehitysmaiden valmiuksien parantamiseen noin 5—7 miljardin euron arvosta. Tällä niin sanotulla fast track -rahoituksella käynnistetään päästövähennysstrategioiden laadintaa kehitysmaissa ja edistetään sopeutumisen integrointia kehitysmaiden yleisiin kehitystavoitteisiin. Olemme EU-maiden päämiesten kesken päättäneet, että EU on valmis kattamaan oman, oikeudenmukaisen osuutensa julkisesta rahoituksesta sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä. Lähivuosien rahoituksen osalta on lähtökohtana ollut, että EU:n osuus olisi noin kolmasosa maailmanlaajuisesta rahoitustarpeesta. Myös Suomen tulee varautua kattamaan osuutensa tästä lähivuosien rahoituksesta, joka olisi tämänhetkisen arvion mukaan 15—32 miljoonaa euroa vuodessa. Koko fast track -osuutemme olisi tämän haarukan puitteissa nykyarvioiden mukaan noin 100 miljoonaa euroa kolmen vuoden kuluessa yhteensä.

Suurimman osan vähentämistoimiin tarvittavasta rahoituksesta tulee olla kaupallista ja kanavoitua hiilimarkkinoilta ja muun yksityisen rahoituksen kautta. Julkisella rahoituksella on tärkeä rooli etenkin sopeutumistoimien rahoittamisessa kaikkein köyhimmissä ja haavoittuvimmissa maissa, mutta ennen kaikkea yksityistä rahoitusta täydentävänä elementtinä. Julkinen rahoitus tulee koota mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja ennustettavasti. EU on pitänyt kansainvälisellä tasolla esillä Suomenkin tukemaa mallia, jonka mukaan kaikille muille paitsi köyhimmille maille määritellään vuotuinen maksuosuus, joka perustuu sekä maan maksukykyyn että maan osuuteen kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomi pitää tärkeänä, että ilmastorahoituksen lisäämiseksi kehitetään aidosti maailmanlaajuisia innovatiivisia rahoitusmekanismeja. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi globaalilta lento- ja laivaliikenteeltä kerättävät polttoaineverot ja päästöoikeuksien huutokauppaan liittyvät maksut.

Rahoituksen antaminen kehitysmaille tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia myös Suomelle ja muille teollisuusmaille. Kehittämällä uutta ja puhdasta teknologiaa meillä on mahdollisuus kasvattaa vientiämme ja hyötyä myös näistä uusista kasvavista markkinoista.

Arvoisa puhemies! Kattava, globaali sopimus selkeyttää kaikille toimijoille toimintaympäristöä ja antaa suuntaa tulevaisuuteen. Mitä kauemmin toimien käynnistämistä lykätään, sitä kalliimmaksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu muodostuu myös meille kaikille. Tavoitteena on antaa käyttämällemme teknologialle sellainen investointisuunta, joka turvaa tulevien sukupolvien elämän. Toisin sanoen kyse on koko teollisen toimintamme kriteerien uudelleen määrittelystä. Tämä on globaali tosiasia, joka avaa globaalit markkinat, joilla Suomen kaltainen maa pystyy halutessaan sekä tuottamaan yleispäteviä ratkaisuja että menestymään taloudellisesti.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että Kööpenhaminassa saadaan poliittisesti sitova sopimus aikaan ja sen askelmerkit toteutetaan nopeasti, jotta laillisesti sitova kansainvälinen sopimus voi astua voimaan viimeistään vuonna 2013, kun Kioton sopimus umpeutuu. Jo poliittisen sopimuksen aikaansaaminen ja myönteinen päätös lyhyen aikavälin rahoituksesta kehitysmaille tarkoittavat sitä, että heti ensi vuonna ryhdytään myös konkreettisiin toimiin uuden sopimuksen edesauttamiseksi.

Vaikka Kööpenhaminalta ei odotetakaan lopullisen oikeudellisesti sitovan sopimustekstin syntyä, ovat odotukset poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi suuret. Suomi lähtee Kööpenhaminaan sillä mielin, että kunnianhimon tasoa ei pidä ainakaan laskea. EU ja Suomi pyrkivät määrätietoisesti edesauttamaan sopimuksen syntymistä.

Äänestäessään tästä tiedonannosta eduskunta antaa hallituksen neuvottelijoille sekä EU:n sisällä että YK:n puitteissa neuvottelumandaatin tiedonannossa esitettyjen periaatteiden mukaan. Erityisesti tätä harkintakykyä tarvitaan ratkaistaessa EU:lle tulevia maksuosuuksia, nielujen määrittelyä sekä sitä, miten EU päättää aiemmin lupaamaansa miinus 30 prosentin päästöjen rajoittamiseen sitoutumisesta. Koska Suomi neuvottelee ensi sijassa EU:n puitteissa, hallitus informoi neuvottelujen etenemisestä eduskunnan suurta valiokuntaa.

Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään pöytäkirjaan.

Pääministeri Vanhasen puheenvuoro on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Den primära och viktigaste uppgiften under detta århundrade är att kontrollera klimatförändringen och skapa balans mellan naturen och människan. Med tanke på denna utmaning ordnas det kanske viktigaste mötet på en lång tid i Köpenhamn i december. I samband med förberedelserna för det här mötet har detta exceptionella meddelande från statsrådet tagits fram och en ansökan om förhandlingsmandat i de frågor som ännu är öppna samtidigt gjorts.

När det gäller klimatpolitiken måste dagens generation tänka två eller tre generationer framåt i tiden. Vi måste se på världen med våra barnbarns eller barnbarnsbarns ögon. För kommande generationer är det viktigt att möjligheterna till ett gott liv består och att klimatet förändras så lite som möjligt. Dagens politiska beslut är avgörande för den framtida utvecklings- och tillväxtriktningen. Lösningarna i fråga om energiproduktion, boende och trafik måste byggas på en grund som är hållbar ur natur- och ekonomiperspektiv. Det ohållbara slit-och-släng-samhällets tid är ohjälpligen förbi. Vi får inte lämna ekologiska eller tekniska återvändsgränder i arv till kommande generationer.

Effekterna av klimatförändringen märks redan på olika håll i världen, och de förutspås bli bara värre med tiden. Om vi inte globalt skrider till snabba och tillräckligt ambitiösa gemensamma åtgärder, kommer klimatförändringen att påverka livskvaliteten i alla länder. Den skadar ekosystem och hotar livsmedelsförsörjningen och en hållbar utveckling — och till slut även säkerheten. I värsta fall leder klimatförändringen till oåterkalleliga störningar i klimatsystemet.

Alla länder har rätt till ekonomisk tillväxt, men den måste bygga på hållbarhet. Ekonomisk tillväxt och handlingskraft å ena sidan och åtgärder som tyglar klimatförändringen å andra sidan står inte i konflikt med varandra och utesluter inte heller varandra. Ambitiösa mål för att minska utsläppen måste kunna sammanjämkas med ekonomisk tillväxt och avskaffandet av fattigdomen.

Medvetenheten om klimatförändringens konsekvenser har ökat under de senaste åren. Enligt Ipcc kan man undvika de skadligaste effekterna och oåterkalleliga förändringar genom att begränsa ökningen av den globala medeltemperaturen till högst två grader jämfört med förindustriell tid. Det mål på två grader som Europeiska unionen ursprungligen gick in för har under förhandlingarnas gång fått understöd också av andra länder.

För att nå målen krävs det långsiktighet och åtaganden som sträcker sig långt in i kommande decennier. Det är viktigt att sätta mål på medellång sikt för utsläppen redan för 2020 för att kunna säkerställa att konkreta åtgärder vidtas redan under de närmaste åren. Före 2050 måste den globala utsläppsnivån ligga på ca 50 procent jämfört med nivån 1990. För att nå dit måste de utvecklade länderna minska sina utsläpp med 80—95 procent.

Under de senaste åren har utsläppsökningen varit särskilt stor i synnerhet i snabbt växande ekonomier som inte alls åläggs att begränsa sina utsläpp enligt Kyotoprotokollet från 2005. För att det ska bli ett nytt avtal fordras det ledarskap av industriländerna. De måste minska sina utsläpp av växthusgaser avsevärt och stödja utvecklingsländernas åtgärder för att minska utsläppen och anpassa sig till klimatförändringen. Om man når en överenskommelse eller inte beror i hög grad på vilken storleksklass man kommer fram till inom utsläppsminskningen och i anpassningen till klimatförändringen i förhållande till det långsiktiga målet för utsläppsminskningen.

Det är redan nu uppenbart att det inte är möjligt att nå ett juridiskt bindande resultat i Köpenhamn. Statscheferna förväntas dock anta en bindande politisk överenskommelse som formellt kan utgöra beslut vid partsmötet under FN:s klimatkonvention. Det paket som ska godkännas måste, oavsett form, vara heltäckande och innehålla ambitiösa politiska åtaganden på alla de viktigaste punkterna.

Överenskommelsen bör omfatta de viktigaste frågorna, dvs. följande: De utvecklade ländernas utsläppsmål på medellång sikt (2020), utvecklingsländernas åtgärder på medellång sikt, finansieringen på kort och medellång sikt för klimatarbetet i utvecklingsländerna samt klimatavtalets kommande arkitektur och verksamma organ.

Vårt mål är alltså en gemensam politisk överenskommelse mellan alla parter för nästa år om det centrala innehållet i det kommande, juridiskt bindande avtalet och om tidtabellen för förhandlingarna. Många har kanske upplevt det som en besvikelse att ett färdigt avtal inte kan uppnås. Det här är ändå realiteten för tillfället. Avsikten är nu att agera lite som i Europeiska unionen våren 2007 där man på politisk nivå vid toppmötet fattade ett politiskt beslut om den berömda 20—20—20 procenten för 2020. Efter att denna politiska utfästelse hade gjorts antog EU ett direktiv, en lagstiftning för hela Europa som gav laga kraft åt de här besluten. Med samma metod måste vi nu lägga fast de centrala politiska målen och förbinda oss vid dem. Efter det kan experter vid förhandlingar göra upp ett internationellt avtal med hundratals artiklar.

Det viktigaste målet är att nå balans mellan minskade utsläpp och den finansiering som behövs, och att få alla centrala parter att åta sig att vidta tillräckliga åtgärder för att bromsa klimatförändringen. Dessutom kommer man i Köpenhamn eventuellt att besluta om anpassningsåtgärder, teknik, ökad handlingsberedskap och förhindrande av avskogning. En seriös strävan är också att nå en gemensam syn på målen på lång sikt. Även dessa beslut måste innehålla ett tydligt mandat och en tidtabell för fortsatta förhandlingar för ett juridiskt bindande avtal.

En speciellt viktig förhandlingsfråga för Finland är hanteringen av kolsänkorna och hur de ska beräknas i de utvecklade länderna. Finland driver vid förhandlingarna ärendet enligt den linjen att de utvecklade ländernas kolsänkor ska ges en begränsad roll i Köpenhamnsöverenskommelsen. Vi strävar inte efter att dra större ekonomisk nytta av kolsänkorna, utan önskar begränsa de betydande ekonomiska risker som sammanhänger med dem. En viktig princip för Finland är emellertid att det inte ska gå att omräkna de biologiska sänkorna till utsläpp. Finland strävar efter att de primära målen för klimatkonventionen ska nås genom att kolförråden upprätthålls och utökas genom sänkor. Förhandlingsläget är öppet när det gäller reglerna för beräkning av sänkorna, och flera olika alternativ ska granskas.

De bud som hittills har getts i fråga om de utvecklade ländernas mål för utsläppsminskningen och utvecklingsländernas åtgärder för att minska utsläppen motsvarar inte målet på två grader. Just nu ligger de utvecklade ländernas sammanräknade bud för utsläppsminskningarna fram till 2020 i bästa fall knappt 20 procent under utsläppsnivån 1990, medan EU:s mål för hela denna grupp av länder är minus 30 procent.

När det gäller utvecklingsländerna har EU tillsammans med andra industriländer strävat efter att de mest utvecklade utvecklingsländerna i Köpenhamnsöverenskommelsen ska förbinda sig till sådana utsläppsminskande åtgärder som utgör ett led i en större nationell strategi för att minska utsläppen. Genom dessa åtgärder bör utsläppen minska med ca 15—30 procent fram till 2020, jämfört med deras nuvarande ökning. EU förväntar sig att också utvecklingsländerna bidrar finansiellt till att minska utsläppen efter sina förutsättningar och sin betalningsförmåga, varvid bara de minst utvecklade utvecklingsländernas åtgärder ska finansieras helt och hållet via internationella multi- eller bilaterala källor.

De mest utvecklade utvecklingsländerna har hittills inte visat någon beredskap att förbinda sig till vissa åtgärder, utan de vidhåller att åtgärderna ska vara frivilliga. EU måste dock få säkerhet om att utvecklingsländernas åtgärder är tillräckligt effektiva för att göra deras utsläppsökning klart moderatare. Samtidigt har också många av dessa länder utanför förhandlingarna presenterat betydande planer för en minskning av sina utsläpp. Kina har t.ex. meddelat att man har för avsikt att minska sin kolintensitet avsevärt före 2020.

En särskilt viktig sektor där vissa utvecklingsländer kan göra utsläppsminskningar är bekämpningen av tropisk avskogning och förhindrandet av att skogarnas tillstånd försvagas. Närmare 20 procent av de globala utsläppen beror på att skogarna försvinner i utvecklingsländerna. Regeringen har antagit målet att försöka stoppa avskogningen före 2020.

I Köpenhamn strävar EU också efter att få till stånd en politisk överenskommelse om sektorspecifika utsläppsmål för 2020 när det gäller den internationella flygtrafiken och sjöfarten. Hittills har utsläppsbegränsningarna över huvud taget inte gällt dessa trafikformer. Inom flygtrafiken och sjöfarten måste huvudvikten uttryckligen läggas vid att finna en global lösning.

En central fråga i Köpenhamn är om EU eventuellt ska sätta som mål att minska sina utsläpp med 30 procent redan 2020. EU kan förbinda sig politiskt att öka sin egen utsläppsminskning till 30 procent i enlighet med Europeiska rådets slutsatser från 2007. För denna lösning krävs det dock en politisk prövning av vad som är bäst för hela samhället och av de utsläppsminskningar som fordras globalt sett. Man måste beakta Köpenhamnsöverenskommelsen som helhet, de finansiella åtagandena och utsläppsminskningarnas effekter på industrins verksamhetsbetingelser och konkurrenskraft. Om vi tillåter koldioxidläckage gör det åtgärderna mindre — inte mer —effektiva.

Klimatförändringen är ett globalt problem som fordrar en global lösning. Ett heltäckande avtal gör det möjligt att minska utsläppen där det är kostnadseffektivast för tillfället. Ett globalt avtal minskar också risken för så kallat koldioxidläckage, det vill säga att industri och ekonomisk verksamhet flyttar från länder med utsläppsbegränsningar till länder som saknar sådana. Också EU måste göra allt för att få till stånd en heltäckande global överenskommelse i Köpenhamn.

Om EU går in för ett utsläppsmål på minus 30 procent utgör det ett betydande stöd för att industriländerna ska kunna nå ett gemensamt mål för utsläppsminskningen. Samtidigt medför det ökade kostnader för hushållen och företagen i EU i form av dyrare utsläppsrätter och energi. Därför förutsätter EU att dessa kostnader inte får vara oskäliga, särskilt inte i förhållande till andra industriländer. Vi förutsätter också att det finns fungerande och effektiva flexibla mekanismer som gör det möjligt att minska — inte enbart kompensera för — utsläppen på det globala planet.

EU måste vara redo att ge en tillräckligt övertygande signal om sina egna utsläppsmål som en del av Köpenhamnsöverenskommelsen. Därför förordar Finland ett mandat med tillräckligt spelrum för EU:s förhandlare i Köpenhamn. Mandatet bör vid behov medge att man politiskt förbinder sig till ett högre mål för utsläppsminskningen än 20 procent, ända upp till 30 procent. Samtidigt är det skäl att hålla fast vid de villkor som framfördes redan 2007 för att EU ska förbinda sig politiskt vid minus 30 procent: att andra utvecklade länder gör motsvarande utsläppsminskningar och att ekonomiskt mer utvecklade utvecklingsländer engagerar sig tillräckligt i åtgärder för att minska utsläppen.

Frågan om finansieringen av utvecklingsländernas utsläppsminskningar och anpassningsåtgärder intar en nyckelställning vid förhandlingarna. Utvecklingsländerna är inte beredda att förbinda sig att vidta de nödvändiga klimatåtgärderna om de inte får garantier för tillräcklig, ny och förutsägbar finansiering för att förbereda och verkställa åtgärderna. Den nuvarande finansieringen är otillräcklig, styrningen av den är splittrad och de praktiska förfarandena är ofta alltför långsamma och komplicerade.För att en politisk överenskommelse ska nås i Köpenhamn krävs ett åtagande om tryggad finansiering, i synnerhet på kort sikt, samförstånd kring omfattningen av den offentliga finansiering som krävs och hur den ska samlas in liksom om principerna för styrningen.

Under förhandlingarnas gång har flera olika uppskattningar framlagts om totalbeloppet av den finansiering som krävs. Enligt EU:s uppskattning behöver utvecklingsländerna ca 100 miljarder euro om året för klimatåtgärder fram till 2020. Summan består av utvecklingsländernas egna, nationellt finansierade åtgärder, den finansiering som flyter in från koldioxidmarknaden och annan privat finansiering samt av internationell offentlig finansiering, vars andel skulle uppgå till ca 22—50 miljarder euro om året.

Under de närmaste åren, 2010—2013, behövs offentlig finansiering på ca 5—7 miljarder euro om året för att förbättra beredskapen framför allt i utvecklingsländerna. Med hjälp av denna så kallade fast track-finansiering inleds utarbetandet av strategier för utsläppsminskningar i utvecklingsländerna och främjas integreringen av anpassningen med utvecklingsländernas allmänna utvecklingsmål. EU-ländernas stats- och regeringschefer har tillsammans beslutat att EU är redo att täcka sin egen, rättvist beräknade andel av den offentliga finansieringen på såväl kort som medellång sikt. När det gäller den finansiering som behövs under de närmaste åren har utgångspunkten varit att EU:s andel ska uppgå till cirka en tredjedel av det globala finansieringsbehovet. Också Finland bör vara redo att täcka sin andel av denna finansiering, som enligt nuvarande beräkningar uppgår till uppskattningsvis 15—32 miljoner euro per år. Detta innebär att vår totala fast track-andel enligt nuvarande beräkningar skulle uppgå till totalt ca 100 miljoner euro under tre år.

Största delen av den finansiering som krävs för att minska utsläppen bör vara kommersiell och kanaliseras via koldioxidmarknaden och annan privat finansiering. Den offentliga finansieringen har en viktig roll, i synnerhet för att finansiera anpassningsåtgärderna i de allra fattigaste och mest sårbara länderna, men framför allt som komplement till den privata finansieringen. Den offentliga finansieringen måste samlas in på ett så rättvist och förutsägbart sätt som möjligt. EU har på internationell nivå fört fram en modell, som också stöds av Finland, enligt vilken ett årligt finansiellt bidrag ska fastställas för alla andra länder utom de allra fattigaste. Bidraget ska grunda sig på landets betalningsförmåga och dess andel av utsläppen av växthusgaser.

Finland anser det viktigt att det utvecklas reellt globala, innovativa finansieringsmekanismer för att öka klimatfinansieringen. Sådana mekanismer kunde vara t.ex. skatt på bränslen för global flyg- och båttrafik och avgifter i anslutning till auktioneringen av utsläppsrätter.

Finansieringen till utvecklingsländerna medför möjligheter till affärsverksamhet också för Finland och andra industriländer. Genom att utveckla ny och ren teknik har vi möjlighet att öka vår export och dra nytta av nya marknader.

En heltäckande global överenskommelse gör verksamhetsbetingelserna klarare för alla aktörer och anger den framtida riktningen. Ju längre inledandet av åtgärderna skjuts upp, desto mer kommer kampen mot klimatförändringen att kosta oss alla. Målet är att ge den teknik vi använder en investeringsriktning som tryggar kommande generationers liv. Det handlar med andra ord om att omdefiniera kriterierna för hela vår industriella verksamhet. Detta är ett globalt faktum som öppnar de globala marknaderna, där ett land som Finland både kan tillhandahålla allmängiltiga lösningar och nå ekonomisk framgång.

Det är viktigt att en politiskt bindande överenskommelse kan nås i Köpenhamn och att riktlinjerna i den införs snabbt så att ett juridiskt bindande internationellt avtal kan träda i kraft senast 2013, när Kyotoavtalet går ut. Redan en politisk överenskommelse och ett positivt beslut om kortsiktig finansiering till utvecklingsländerna innebär att man genast nästa år kan inleda också konkreta åtgärder för att främja det nya avtalet.

Även om man inte kan förvänta sig en slutlig, juridiskt bindande avtalstext som resultat i Köpenhamn, är förväntningarna på uppnåendet av en politisk överenskommelse höga. Finland åker till Köpenhamn med inställningen att ambitionsnivån åtminstone inte ska sänkas. EU och Finland strävar målmedvetet efter att en överenskommelse ska nås.

När riksdagen röstar om detta meddelande ger den regeringens förhandlare såväl internt inom EU som inom ramen för FN ett förhandlingsmandat i enlighet med de principer som presenteras i meddelandet. Detta mandat behövs särskilt när de finansiella bidrag som gäller EU och definieringen av sänkorna ska avgöras samt när EU ska fatta beslut om åtaganden i fråga om den tidigare utlovade utsläppsminskningen med 30 procent. Eftersom Finland i första hand förhandlar inom ramen för EU, kommer regeringen att informera riksdagens stora utskott om hur förhandlingarna fortskrider.

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonanto Kööpenhaminan ilmastokokouksesta osoittaa, että hallitus on realistisen kunnianhimoinen tavoitteissaan. Pessimismiin ei ole syytä, vaikka Kööpenhaminassa ei nähtävästi saadakaan oikeudellisesti sitovaa lopputulosta. Valtioiden päämiesten ja -naisten sitoutuminen yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin on tärkeää ja tässä tilanteessa, voi sanoa, suorastaan välttämätöntä. Poliittisen sopimuksen pohjalta on sitova sopimus neuvoteltava vuoden sisällä, jotta se voidaan hyväksyä viimeistään joulukuussa 2010 pidettävässä Meksikon cop-kokouksessa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri kuvasi juuri puheessaan hyvin sitä haastetta, jonka edessä olemme. Kioton pöytäkirja oli vasta vaatimaton alkusoitto päästövähennysvelvoitteille. Kioton pöytäkirja kattaa vain noin 28 prosenttia maailman päästöistä. Siinähän jaoteltiin maat kahteen ryhmään, teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. Teollisuusmaille asetettiin vain 5,2 prosentin vähennystavoite vuoden 1990 tasosta velvoitekaudella 2008—2012. Nyt neuvoteltavan sopimuksen piiriin on saatava kaikki maat, jotta pääsisimme vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuisesti 50 prosentin päästövähennyksiin vuoden 1990 tasoon nähden.

Yhdysvaltain tarjous vähentää päästöjä vuoteen 2020 mennessä vain runsaalla 3 prosentilla vuoden 1990 tasosta on pettymys. On kuitenkin pidettävä myönteisenä sitä, jos USA sitoutuisi päästöjen vuosittaiseen raportointiin ja toimintaohjelmansa mukaisiin kansallisiin toimiin. Myös Kiinan ilmoitus, että se vähentää taloutensa hiili-intensiteettiä merkittävästi vuoteen 2020 mennessä, on osoitus siitä, että kuitenkin lyhyen ajan sisällä ilmastoprosessi on globaalisti liikkunut oikeaan suuntaan.

Venäjälle, Ukrainalle ja joillekin uusille EU-maille vertailu tuohon vuoteen 1990 on erittäin edullinen. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen teollinen tuotanto väheni näissä maissa merkittävällä tavalla. Venäläisasiantuntijoiden mukaan Venäjän päästöt ovat tänä vuonna noin 40 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolella. Venäjän tarjoama 22—25 prosentin leikkaustavoite vuoden 1990 tasosta sallisi tosiasiassa päästöjen kasvattamisen. Venäjälle ja muille siirtymätaloudessa eläneille maille on syntynyt päästöreservi, jota kutsutaan "kuumaksi ilmaksi". Jos nämä maat saavat siirtää tämän "kuuman ilman" tulevalle sopimuskaudelle, päästökauppamarkkinoilla hiilitonnin hinta voisi romahtaa ja koko järjestelmän toimivuus olisi uhattuna.

Arvoisa puhemies! Ilmastotalkoissa suurin vastuu kuuluu niille, jotka ovat ilmastonmuutoksen pahimpia syyllisiä. Nyt punnitaan kansainvälinen solidaarisuus. Kysymys on köyhien ja rikkaiden maiden välisestä taakanjaosta sekä nykyisen ja tulevien sukupolvien elämän edellytyksistä. Ilmastonmuutoksen torjuntatoimet eivät merkitse elintason romahtamista, päinvastoin. Ympäristöteknologiasta ja biotaloudesta on synty-mässä uusi taloudellinen veturi maailmantalouteen. Suomen kannattaa ottaa oma siivunsa avautuvilla markkinoilla. Meillä on mahdollisuus rakentaa tästä uusi kivijalka kansantaloudellemme.

Keskustajohtoinen hallitus on ryhtynyt ripeästi moniin toimiin. Suomi on sitoutunut EU:n ilmasto- ja energiapaketissa meille annettuihin velvoitteisiin. Päästökaupan ulkopuolella, asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä, päästöjä vähennetään 16 prosentilla. Uusiutuvan energiaan osuus nostetaan 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Biopolttoaineiden osalta Suomi on sitoutunut 10 prosenttiin liikenteen polttoaineista vuoteen 2020 mennessä. Tältä osin tahtia edelleen kiristetään.

Ministeri Pekkarinen on linjannut hallituksen antavan ensi keväänä lakiesityksen, jolla Suomi sitoutuu nostamaan biopolttoaineen osuuden liikennepolttoaineissa jo 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vanhasen toinen hallitus tulee esittämään ensi vuoden aikana käyttöön otettavaksi markkinaehtoisen takuuhintajärjestelmän koskien tuulivoimalla ja biokaasulla tuotettua sähköä. Tekesin energia- ja ympäristöteknologian eri tuet olivat jo vuonna 2008 yli 200 miljoonaa euroa. Tässä vain muutamia esimerkkejä konkreettisista toimenpiteistä päästövähennysten tueksi.

Uusiutuvalla energiantuotannolla on alueellisesti ja paikallisesti merkittävä vaikutus työllisyyteen, väestön hyvinvointiin sekä asutusrakenteen pysyvyyteen. Alueelliset tuotantomallit vähentävät luonnonvarojen kuljetuksen tarvetta, kasvattavat huoltovarmuutta ja omavaraisuutta sekä turvaavat paikallista hyvinvointia. Panostamalla ympäristöosaamiseen ja painottamalla energiapolitiikkaa uusiutuviin energiamuotoihin voimme luoda Suomeen jopa 100 000 uutta työpaikkaa lähivuosien aikana.

Arvoisa puhemies! Tähän mahdollisuuteen kannattaa nyt tarttua. Energiatehokkuus ja energiansäästö ovat kustannustehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta. Yritysten ja yhteisöjen ja myös kotitalouksien kannalta energiatehokkuuden parantaminen on järkevää, koska se tuo taloudellista hyötyä samalla, kun päästöt ympäristöön vähenevät. Voi sanoa, että nämä kaikki ovat askelia tiellä kohti vihreää vallankumousta.

Arvoisa puhemies! Maailman autokanta kasvaa tuoreimpienkin arvioiden valossa erittäin rajulla tahdilla lähivuodet ja lähivuosikymmenet. Tämä aiheuttaa kasvavan haasteen myös ilmastopolitiikalle. Jo nyt liikenne aiheuttaa lähes viidenneksen maailman hiilidioksidipäästöistä. On välttämätöntä kehittää ratkaisuja, jotka ovat nykyistä autokantaa ympäristöystävällisempiä.

Erityinen mahdollisuus on sähköautoissa, mikä avaa myös Suomelle loistavia kehitysmahdollisuuksia. Valtion tutkimus- ja kehitysmäärärahat sähköautoteknologiaan ovat tällä hetkellä noin 4 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä tasoa on lähivuosina tuntuvasti nostettava. Vahva panostus sähköautoihin voisi tehdä Suomesta yhden johtavista sähköautoteknologian osaajista. Sektorin kehitys maailmalla on nopeaa. Jos emme toimi nyt, vaarana on, että jäämme sähköauto-osaamisessa jälkijunaan.

Sähköautokannan edistämiseksi tarvitaan verotuksellisia ratkaisuja ja muita vähäpäästöisiä autoja, kuten hybridejä, suosivia päätöksiä. Myös kunnat ja kaupungit voisivat tarjota porkkanoita ympäristöystävällisille autoille, esimerkiksi pysäköintietuuksia. Keskustan mielestä hallituksen on syytä asettaa selkeät tavoitteet sähköautokannan kasvattamiseksi Suomessa. Sähköautojen ohella on kehitystyötä edelleen tehtävä biopolttoaineiden ja tulevaisuudessa myös vedyn käytön tehostamiseksi erityisesti raskaan kaluston polttoainelähteenä.

Lentoliikenteessä tulee tavoitella globaalia sopimusta päästöjen vähentämiseksi. EU on jo sopinut EU:n alueella sovellettavasta päästömaksusta. Lentoliikenteen päästökauppadirektiivin lähtökohtana oleva vertailumenettely, niin sanottu rtk, on tosin epäedullinen Suomen kaltaiselle pitkien etäisyyksien maalle, jossa koneiden täyttöaste jää alhaiseksi. Suomesta Keski-Eurooppaan matkustettaessa raideliikenne ei ole samalla tavalla realistinen vaihtoehto kuin Keski-Euroopan sisällä.

Arvoisa puhemies! Köyhiä kehitysmaita on autettava toteuttamaan ilmastonmuutoksen vaatimat toimet. EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat noin 100 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Tiedonannon mukaan Suomen tulee varautua 15—32 miljoonan euron lisärahoitukseen lähivuosina. Se merkitsee jokaista suomalaista kohti 3:sta runsaaseen 6 euroon vuodessa. Tähän meillä on kyllä varaa vaikka sitten syvimmänkin laman aikana.

Kansallisen kehitysyhteistyöpolitiikan on oltava linjassa ilmastopolitiikan kanssa. Raha on yleisen budjettiavun sijaan kohdistettava konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka ovat yhteensopivia myös ilmastopolitiikan kanssa.

Kehitysmaiden naisten elämässä ilmastonmuutos näkyy selkeästi. He viljelevät maata ja hankkivat veden. Ilmastonmuutoksen seurauksena tulva voi viedä pellon tai juomaveden lähteenä oleva joki voi kuivua. Lisääntyvä työmäärä merkitsee usein sitä, että tytöt joutuvat jäämään pois koulusta. Ilmastonmuutosta on arvioitava sukupuolinäkökulmasta myös siksi, että väestökasvua voidaan tehokkaimmin rajoittaa huolehtimalla naisten hyvinvoinnista.

Tiedonannon mukaan lähes 20 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä johtuu kehitysmaiden metsien hävittämisestä. Suomen on kehityspolitiikassaan keskityttävä siihen, missä olemme erityisen hyviä, eli meidän on autettava kehitysmaita hoitamaan metsävarojaan kestävällä tavalla. Suomalaisella metsäteollisuudella on velvollisuus toimia eettisesti joka puolella maailmaa.

Suomen ja muiden metsävaltaisten maiden kannalta on tärkeää, ettei luonnollista hiilinielua muuteta laskennalliseksi päästöksi. Tiedonannossa on korostettu, ettei Suomi etsi nieluista taloudellista hyötyä. Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Metsistään huolehtiva maa ei voi olla epäedullisemmassa asemassa kuin maa, joka on hävittänyt metsänsä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä. Tiedonannossa todetaan osuvasti, että toimettomuus maksaa eniten. Ilmastosopimus syntyy askel kerrallaan. Euroopan unioni on näyttänyt esimerkkiä muulle maailmalle. EU on valmis nostamaan oman päätöstavoitteensa 30 prosenttiin, jos toimista päästään nyt laajaan sopimukseen.

Onnistuessaan Kööpenhaminan kokous antaa toivoa kansakuntien kyvystä toimia yhteisen päämäärän eteen. Jos maailman kansat ja poliittiset johtajat vihdoin ymmärtävät, että me olemme kohtalokkaalla tavalla sidoksissa toinen toistemme päätöksiin ja elämään, ilmastosopimuksella tulee olemaan myös rauhaa edistävä vaikutus.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä antaa hallitukselle täyden tukensa uuden sopimuksen solmimiseksi. Hiilenmustan energiapolitiikan aika on ohi. Nyt on vihreän vallankumouksen aika.

Timo Heinonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastokokous alkaa ensi viikolla, ja ratkaisun hetket kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ovat siis käsillä. Maailma tarvitsee kunnianhimoisen ilmastosopimuksen, jossa maat yhdessä sitoutuvat kasvihuonepäästöjen vähentämiseen kukin edellytystensä mukaan. Poliittisen sopimuksen aikaansaaminen Kööpenhaminassa on erittäin tärkeää, jotta kasvihuonepäästöt saadaan käännettyä ajoissa laskuun ja jotta oikeudellisesti sitova ilmastosopimus astuu voimaan tavoiteaikataulun mukaisesti vuonna 2013. Tällöin umpeutuu Kioton pöytäkirja, jossa teollisuusmaille asetettiin päästövähennysvelvoitteet vuosiksi 2008—2012.

Poliittinen yhteisymmärrys pitäisi löytää Balin ilmastokokouksessa vuonna 2007 sovitun toimintaohjelman keskeisistä elementeistä: tehostetuista toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, rahoituksesta ja investoinneista, teknologian kehittämisestä ja siirrosta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Uusi sopimus ei saisi olla vain Kioton pöytäkirjan jatko. Sopimuksen tulee kattaa kaikissa tilanteissa kaikki teollisuusmaat ja kehitysmaat. Mutta mikäli eteenpäin ei löydy muuta etenemistapaa ja tällaista ei olisi löydettävissä, niin kokoomuksen eduskuntaryhmä näkee, että tuolla edellä kuvatulla laajemmalla Kioton pöytäkirjan jatko-osan pohjalta tehtävällä sopimuksella olisi mahdollista edetä. Tällainen ratkaisu tarkoittaisi kuitenkin sitä, että samalla pitäisi jatkaa määrätietoista neuvottelua kehitysmaiden ja USA:n sitoumuksista ja yhtenevästä tulevaisuudesta.

EU on osoittanut johtajuutta ilmastoneuvotteluissa ja tuonut ajoissa pöytään tavoitteensa 20 prosentin päästövähennyksistä. Ilman EU:ta emme luultavasti olisi neuvotteluissa näinkään pitkällä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on hyvä, että EU toimii asiassa edelläkävijänä. On nimittäin selvää, että rikkaiden maiden tulee kantaa suuri vastuu ilmastonmuutoksen hidastamisesta.

Kuitenkaan EU:n yksipuoliset toimet eivät riitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jos kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan, EU:n toimet aiheuttavat itse asiassa vain lisäkustannuksia ja rapauttavat EU-maiden kilpailukykyä muihin maihin nähden ja kuitenkin tämän jälkeen ilmastonmuutos jatkuisi hallitsemattomana eteenpäin.

Ilmastopolitiikka onkin tehokasta ainoastaan silloin, kun kaikki maailman maat sitoutuvat ilmastonmuutoksen hillintään ja riittäviin päästövähennyksiin. Viime aikoina myös muut maat ovat tuoneet julkisuuteen päästövähennystavoitteitaan. Kunnianhimoa, niin kuin edellisetkin puhujat totesivat, tarvittaisiin silti lisää. Jotta voimme rajoittaa maapallon lämpenemisen 2 asteeseen ja näin välttää suuremmat vahingot, tulisi teollisuusmaiden päästövähennysten olla vuoteen 2020 mennessä 25—40 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja kehitysmaiden 15—30 prosenttia päästöjen nykyiseen kasvu-uraan verrattuna. Näiden lukujen valossa on tärkeää, että taloudellisen kasvun ja päästöjen kasvun yhteys voidaan kytkeä irti toisistaan.

Myös EU:n lupaus 20 prosentin päästövähennystavoitteen nostosta 30 prosenttiin saattaa tulla ajankohtaiseksi Kööpenhaminassa. Tavoiteprosentin nosto edellyttää kuitenkin sitä, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin tavoitteisiin ja myös kehittyneimmät kehitysmaat sitoutuvat riittäviin päästövähennyksiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee päästöstä nostaa tavoitetta, jos nämä mainitut ehdot täyttyvät ja se edistää kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä. Kuten tiedonannossa todetaan, päästövähennysprosentin nostoratkaisu vaatii poliittista harkintaa yhteiskunnan kokonaisedusta ja globaalisti tarvittavista päästövähennyksistä. Tiedonanto huomioi myös sen tärkeän seikan, etteivät tavoitteen kiristämisen kustannukset saa nousta kohtuuttomiksi suomalaisille kotitalouksille ja yrityksille, etenkään suhteessa muihin teollisuusmaihin.

Arvoisa puhemies! Kehitysmaiden päästövähennys- ja sopeutumistoimien rahoitus on yksi kokouksen haastavimmista kysymyksistä. Me kaikki tiedämme, että ilmastolasku tulee ajan kanssa olemaan suuri, mutta meidän on se maksettava ja kannettava vastuumme ilmastonmuutoksen hidastamisesta. EU arvioi rahaa tarvittavan kokonaisuudessaan noin 100 miljardia euroa per vuosi vuoteen 2020 mennessä. Lähivuosien 2010—2013 rahoituksesta Suomelle on arvioitu koituvan noin 15—32 miljoonan euron vuosittainen osuus.

Maailmanlaajuisesti päästöt kasvavat nopeasti etenkin kehittyvissä maissa. Toisaalta näissä maissa voidaan tehdä todella paljon päästöjen vähentämiseksi, esimerkiksi ottamalla käyttöön uutta teknologiaa ja suojelemalla metsiä. Meidän on oltava tukena, jotta kehitysmaat voivat vähentää päästöjään ja jotta ne pysyvät mukana teknologisessa kehityksessä. Toisaalta teknologian kehittäminen antaa meille myös mahdollisuuksia uusien työpaikkojen ja hyvinvoinnin luomiseen.

Kehitysmaiden on myös itse osoitettava sitoutumisensa päästövähennystoimiin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että maksetaan isoja summia ilmastorahoitusta ilman varmuutta päästövähennystoimien riittävyydestä tai niiden toteutumisesta. Periaate siitä, että ilmastorahoituksen ja kehitysmaiden päästövähennystoimien tulee olla mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa, on erityisen tärkeä ilmastosopimuksen käytännön toteuttamisen kannalta.

Rahoitusta ei tule myöskään sälyttää ainoastaan teollisuusmaiden vastuulle. EU:n esittämä malli rahoituksen koonnista on huomattavasti kestävämpi. Mallissa kaikille, lukuun ottamatta köyhimpiä maita, määritellään maksuosuus perustuen maksukykyyn ja maan päästöihin. On myös tärkeää pitää kiinni innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittämisestä ja niiden käyttöönotosta. Kansainvälisen rahoituksen toteuttamiseksi on kehitettävä kustannustehokkaita ja markkinaehtoisia ratkaisuja, joista tiedonanto mainitsee muun muassa päästöoikeuksien huutokauppaan liittyvät maksut.

Ilmastorahoitus ei myöskään saisi maksujen kohdistumisella vääristää kilpailua, eli me tarvitsemme yhteisiä globaaleja rahoitusmalleja. Kehitysmaissa on nimittäin myös teollisuutta ja elinkeinotoimintaa, joka toimii ja kilpailee kansainvälisilläkin markkinoilla ja myös pärjää siellä.

Arvoisa puhemies! Meidän osuutemme ilmastolaskusta maksavat joka tapauksessa suomalaiset kotitaloudet ja suomalaiset yritykset, oli sitten kyse kasvavista veroista tai energialaskuista. Kustannusten minimoimiseksi voimme huolehtia siitä, että omissa päästövähennystalkoissamme kiinnitämme huomiota keinojen kustannustehokkuuteen. Kokoomuksen ilmasto- ja energiapolitiikassa päästövähennykset ovatkin ensisijaisessa asemassa. Ne tulee maksimoida kaikkia tehokkaita keinoja käyttäen. Energiamuotoja ei kokoomuksen mielestä kannata jakaa hyviin ja huonoihin vain ideologisin perustein, vaan tehokkuus päästöjen vähentämisessä olkoon ratkaiseva tekijä. (Ed. Kallis: Tekoja, tekoja, tekoja!)

Kööpenhaminassa haetaan sopimusta myös kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästötavoitteista vuodelle 2020. Päästövähennystavoitteiden kansainvälisyys, joka toteutuisi ilmastosopimuksen myötä, on kokonaisuudessaan tärkeä Suomen elinkeinoelämän menestymiselle ja kilpailukyvyn säilymiselle.

Suomelle tärkeä neuvottelukysymys on myös hiilinielut. Pahimmassa tapauksessa epäsuotuisa neuvotteluratkaisu voisi nimittäin aiheuttaa meille satojen miljoonien eurojen lisälaskun vuodessa. Suomen onkin kokoomuksen mielestä aktiivisesti tehtävä töitä näissä neuvotteluissa sen eteen, että hiilinielujen laskentamalli kohtelee Suomen hiilinieluja oikeudenmukaisesti eikä todellisesta hiilinielusta voida laskennallisesti tehdä päästöä.

Arvoisa puhemies! Neuvotteluita ovat varjostaneet epäilyt ilmastotutkimuksen oikeellisuudesta ja päästövähennysten todellisesta tarpeesta. Julkisuudessa on keskusteltu, onko päättäjiä tietoisesti johdettu tässä asiassa harhaan. Tämän epävarmuuden keskellä joudumme elämään ja tekemään myös näitä suuria päätöksiä. Toisaalta, kun kyse on elinolosuhteiden säilymisestä maapallolla, on parempi toimia kuin katua. Globaali ympäristö vaatii meiltä vastuullisia valintoja. Kaiken kaikkiaan meidän tulee tehdä ratkaisuja, jotka ovat kestävän kehityksen mukaisia.

Arvoisa puhemies! Jos emme nyt tee mitään, saatamme maksaa kovan hinnan toimettomuudesta tulevaisuudessa. Hallitsematon ilmastonmuutos lisää inhimillistä kärsimystä, ja kustannukset voivat kasvaa moninkertaisiksi verrattuna päästövähennysten aiheuttamiin kuluihin. Suunta kohti kestävämpää luonnonvarojen käyttöä ja ympäristövaikutusten tarkempaa huomioimista on oikea.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 10 minuuttia!) Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa täyden tukensa hallituksen neuvottelijoille sekä EU:n sisällä että YK:n puitteissa. Poliittinen sopimus, joka kattaa kaikki teollisuus- ja kehitysmaat sekä antaa selvät puitteet oikeudellisen sopimuksen loppuun saattamiselle, on edellytys tulevaisuuden tehokkaalle ilmastopolitiikalle. Kioton pöytäkirjan jatkosopimus voi olla vain viimeinen kompromissi, jos muuhun ratkaisuun ei päästä. Siinä tapauksessa neuvotteluiden jatkon tulee olla selvä, jotta kansainvälinen ilmastopolitiikka ei pian jää tyhjän päälle.

Susanna Huovinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhan intiaanien sananlaskun mukaan maailma on vain lainassa lapsiltamme. Oman vastuumme ymmärtäminen onkin keskeistä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Emme voi sälyttää vastuuta pallon pelastamisesta vain tuleville sukupolville. Tiedämme jo nyt, että tarvitaan merkittäviä päätöksiä päästöjen vähentämiseksi. Vai mitä aiomme sanoa lapsillemme ja lastenlapsillemme heidän kysyessään, miksette te tehneet enemmän?

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen tiedonannon lähtökohtaa siitä, että ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista. Se on tällä hetkellä suurin yksittäinen ihmiskunnan yhteinen haaste, johon kietoutuvat samalla tavoitteet köyhyyden, aliravitsemuksen ja sotien vähentämisestä. Mikäli ilmastonmuutoksen hidastamisessa ei onnistuta, se voi jatkuessaan pahentaa kaikkia edellä mainittuja ongelmia.

Jo nyt ilmastonmuutoksesta kärsivät pahiten maailman köyhimmät. Jopa satojen miljoonien ihmisten elämän kehitysmaissa arvioidaan vaikeutuvan esimerkiksi niukentuvien vesivarojen vuoksi. Mutta vaikutukset näkyvät meilläkin; tällä viikolla nähty sateinen harmaus yleistyy. On arvioitu, että vuosisadan lopulla pakkaspäiviä on Pohjois-Suomessa noin kolmannes nykyistä vähemmän. Maan eteläosissa pakkaspäivät voivat vähetä jopa puoleen.

Puhemies! Kuten tiedonannossakin todetaan, mitä kauemmin ilmastonmuutoksen hillintätoimia lykätään, sitä kalliimmaksi urakka muodostuu meille kaikille. Siksi todellisia, sitovia päätöksiä ei voi lykätä enää yhtään pidemmälle.

Tilastot kertovat karua kieltään: Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut 70 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2004. Pohjoisen napa-alueen jääpeitteen laajuus on kutistunut noin 15 prosenttia vuodesta 1978. Viimeksi pari viikkoa sitten Maailman ilmatieteen järjestö Wmo kertoi, että vuonna 2008 mitatut kasvihuonekaasupitoisuudet olivat korkeampia kuin koskaan aikaisemmin.

Vaikka lukemat kuulostavat tylyiltä, ei liialliseen synkistelyyn kannata sortua. Ihmiskunnalla on kaikki mahdollisuudet torjua ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset. Jo viimeisten 10 vuoden aikana on saatu tiivistettyä kansakuntien välistä yhteistyötä merkittävästi. Esimerkiksi YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n tutkimustieto on muuttanut paljon käsityksiämme ilmaston nykytilasta.

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan kokoukselta odotetaan paljon. Valitettavasti avoimia kysymyksiä tuntuu olevan edelleen runsaasti. Silti tavoitteena pitää olla kattava ja kunnianhimoinen sopimus, jossa määritellään sitovasti päästövähennysten taso niin teollisuus- kuin kehitysmaillekin. On myös välttämätöntä sopia trooppisen metsäkadon pysäyttämisestä sekä päätettävä, miten kehitysmaita tuetaan tavoitteisiin pääsyssä. Sosialidemokraatit haluavat neuvotteluihin nyt kunnon loppukirin. Julistusten aika on jo ohi — nyt tarvitaan sitova ja oikeudenmukainen sopimus.

Teollisuusmaiden täytyy nyt konkretisoida vuonna 2007 Wienin ilmastokokouksessa todettu vähintään 25—40 prosentin päästöjen vähentäminen. Tähän mennessä kuullut maiden esitykset ovat siis edelleen aivan liian alhaisia. Tavoitetaso on pidettävä korkealla, jotta päästöt todella vähenevät ja jotta myös kehitysmaat saadaan mukaan sopimukseen. Kehitysmaiden ryhmässä erityinen katse kiinnittyy talouksiin, jotka ovat merkittävästi kasvaneet mutta eivät ole vielä mukana päästöjen hillinnässä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee tiedonannon linjausta, että Euroopan unionin on varauduttava antamaan Kööpenhaminassa riittävän vakuuttava signaali EU:n omasta päästövähennystavoitteesta. Vaikka edellytämme myös muilta mailta vahvaa sitoutumista, ei omakaan kunnianhimo voi jäädä puolitiehen. Myös EU:n vaatimus globaaleista päästövähennyksistä lento- ja laivaliikenteessä on kannatettava.

Arvoisa puhemies! Globaali oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus eivät toteudu tyhjillä lupauksilla. Teollisuusmaat ovat kertaalleen sitoutuneet nostamaan kehitysyhteistyörahoitustaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tähän tavoitteeseen yltää edelleen liian harva maa. Valitettavasti Suomikin jää porvarihallituksen johdolla yhä kauemmaksi tästä tavoitteesta.

On aivan ymmärrettävää, että kehitysmaiden luottamus teollisuusmaiden lupailemaan tukeen ilmastoasioissa ei ole kehitysrahoituksen esimerkin valossa kovinkaan vankka. Juuri siksi Kööpenhaminassa teollisuusmaiden on sitouduttava auttamaan kehitysmaita ilmastotavoitteisiin pääsyssä selkeällä ja konkreettisella päätöksellä. Rahoituksen tulee olla kehitysyhteistyörahoituksesta erillistä, uutta tukea. Tätä ei pidä teollisuusmaissa nähdä pelkkänä kulueränä, vaan uusien verkostojen ja uuden kasvun mahdollisuutena. Rahoituksen on luonnollisesti oltava läpinäkyvää ja tuloksellista. Tästä voidaan kyllä huolehtia hallinnollisesti oikeilla ratkaisuilla.

Kehitysmaiden tukemisessa tiedonanto tyytyy kuvailemaan eri maaryhmien kannanottoja ja hallituksen kanta jää varsin epäselväksi. Olisimme kaivanneet vahvempaa sitoutumista kehitysmaiden ilmastotavoitteiden tukemiseen.

Kysymys hiilinieluista ja niiden laskentatavasta on Suomelle tärkeä. Metsät ja niihin sitoutuva hiili on osa ilmastopolitiikkaa, ja se on tunnustettava myös kansainvälisessä sopimuksessa. Sosialidemokraatit yhtyvät hallituksen käsitykseen siitä, ettei biologisesta nielusta voi laskennallisesti tehdä päästöä.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee pyrkiä sopimukseen, joka varmistaa globaalin päästöjen vähenemisen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ilmastopolitiikka ei poissulje kasvua ja hyvinvointia, joka tapahtuu kestävällä tavalla. Me sosialidemokraatit tiedämme, että ilmasto- ja työllisyyshaasteeseen vastaaminen voidaan yhdistää oikeiksi valinnoiksi. Tässä asiassa hallituksella olisikin nyt tuhannen taalan paikka mahdollistaa uusien, ympäristöystävällisten työpaikkojen syntyminen. Toistaiseksi toimet tähän suuntaan ovat jääneet hämmästyttävän vähäisiksi.

Hallituksen tiedonanto ei puutu lainkaan siihen, miten ilmastotalkoiden kustannusten jako aiotaan tehdä kotimaassa oikeudenmukaisella tavalla. Tiedonanto arvioi kokonaiskustannusten olevan Suomessa vuonna 2020 joitakin satoja euroja henkilöä kohden vuodessa.

Sosialidemokraatit ovat jo useasti aiemminkin kiinnittäneet huomiota hallituksen haluttomuuteen ottaa kantaa tähän asiaan. Kansalaisten myönteinen suhtautuminen ilmastokriisin ratkaisuun ja sitoutuminen tärkeisiin ilmastotavoitteisiin ei saa kaatua siihen, että kustannusten jakautuminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Ilmastolasku ei saa kaatua suhteellisesti suurempana pienituloisten ihmisten syliin, ja tämä olisi mielestämme pitänyt todeta tiedonannossa selkeästi.

Arvoisa puhemies! Maailma on vain lainassa lapsiltamme. Jotta oma sukupolveni voisi antaa sen eteenpäin edes siinä kunnossa, jossa sen itse saimme, on päästöjä kyettävä vähentämään nopeasti, ja siksi Kööpenhaminasta tarvitaan kattava ja kunnianhimoinen sopimus.

Paavo Arhinmäki /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston esittämä tiedonanto Kööpenhaminan ilmastokokouksesta sisältää monia merkittäviä pitkän aikavälin päästövähennystavoitteita ja hyviä pyrkimyksiä kohti ilmaston lämpenemisen ehkäisemistä. Sen sijaan hallituksen esittämät lyhyemmän aikavälin päästötavoitteet eivät tue pitkän aikavälin tavoitteita.

Kun vuoteen 2050 mennessä esitetään 80—90 prosentin päästövähennyksiä, on tämän toteuttamiseksi lähdettävä liikkeelle nyt eikä vasta 15 tai 20 vuoden päästä. On myös sääli, että tiedonannossaan hallitus yhdellä lauseella vesittää paljolti sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteitaan. Tiedonannossa nimittäin todetaan: "Jo nyt on kuitenkin selvää, ettei Kööpenhaminasta ole mahdollista saada oikeudellisesti sitovaa lopputulosta, aika loppuu kesken." Miten paljon aikaa hallituksen, erityisesti vihreiden, mielestä on vielä jäljellä? Kuinka kauan oikeudellisesti sitovia päästövähennyksiä on aikaa odottaa? Tämä on iso kysymys.

Arvoisa puhemies! Kuten Suomen hallitus, myös monien muiden maiden johtajat ja neuvottelijat ovat laskeneet odotuksia tulevalta Kööpenhaminan kokoukselta. Puhe poliittisesta sopimuksesta ei käy laatuun. Laillisesti sitova sopimus tarvitaan jo Kööpenhaminasta. Poliittinen sopimus päästövähennyksistä saavutettiin jo Balilla 2007, eikä laillisesti sitovan sopimuksen solmimisen lykkääminen helpota päästövähennysurakkaa — täysin päinvastoin pikemminkin. Meillä on päästövähennyskeinoja, tarvittavia varoja ja osaamista, mutta ei lisäaikaa, niin kuin hallitus tuntuu ajattelevan. Kyse on ennen muuta poliittisesta tahdosta.

Useat ilmastonmuutoksen asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että laillisesti sitovan sopimuksen täytyisi velvoittaa teollisuusmaat 40 prosentin päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vähempi ei riitä ilmastokatastrofin torjumiseksi. Luonnontieteellisistä reunaehdoista on hankala nimittäin neuvotella. Pienten saarivaltioiden edustajat, joiden maita uhkaa jääminen kohoavan merenpinnan alle, ovat jo pitkään vaatineet 40 prosentin päästövähennyksiä teollisuusmailta. Hallituksen esittämä tavoite poliittisesta sitoutumisesta 20 prosentin päästövähennyksiin, joita voidaan korottaa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, on selkeästi ristiriidassa ilmastotieteen kanssa.

Arvoisa puhemies! Vaatimus noin 40 prosentin päästövähennyksestä on linjassa vasemmistoliiton viime vuonna tekemän ilmastolakialoitteen kanssa. Vastaavan ilmastolakialoitteen jätti myös ed. Karpela viime vuoden syyskuussa. Sen on allekirjoittanut 15 hallituspuolueiden kansanedustajaa, näistä 9 vihreistä. Yksi allekirjoittajista — allekirjoitus on heti minun allekirjoitukseni alla — on muun muassa hallituksen ilmastoasiantuntija ed. Tynkkynen.

Nyt on pakko kysyä, voitteko yhtä aikaa hyväksyä hallituksen tavoitteen Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ja samaan aikaan vaatia 40 prosentin päästöleikkauksia. Ainakin minun matematiikallani 20 prosenttia on eri asia kuin 40 prosenttia.

Asiantuntijoiden lisäksi myös kansalaiset ovat ilmaisseet huolensa ilmaston lämpenemisen seurauksista. Monien ympäristöjärjestöjen mukaan ilmastokeskustelu on ottanut suuria harppauksia eteenpäin viime kuukausina. Nyt Suomen hallituksella olisikin mahdollisuus osoittaa todellista johtajuutta, jos se lähtisi tavoittelemaan Kööpenhaminan kokoukseen oikeudellisesti sitovaa päätöstä, jossa vaaditaan 40 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen leikkauksia.

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin pahimpia uhreja ovat kehitysmaat, joiden ilmaston lämpeneminen tuo entistä enemmän nälkää ja kurjuutta esimerkiksi erilaisten luonnonkatastrofien seurauksena. Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on kysymys myös sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä ja liikakansoittumisen hillitsemisestä. Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen maksajiksi eivät saa kuitenkaan joutua kaikkein köyhimmät, eivät maailmassa eivätkä myöskään Suomessa.

Hallitus sivuuttaa tiedonannossaan käytännössä kokonaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kaikki siihen liittyvät kysymykset taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Kehitysmaille annettavaa ilmastokriisin torjuntaan tarkoitettua rahoitusta ei saa sisällyttää nykyisiin kehitysrahoitussitoumuksiin, eikä siihen liittyviä toimia saa toteuttaa köyhyyden vähentämiseen tarkoitettujen toimien kustannuksella.

Rahoituksen riittävyys ja ennakoitavuus on varmistettava muun muassa teollisuusmaiden sitovien rahoitusvelvoitteiden sekä kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästömaksujen avulla. Poliitikot ylipäätänsä, erityisesti minä henkilökohtaisesti, eivät ole varmasti parhaita mannekiineja lentoliikenteen suhteen. Ekokumppanien lentolaskurin mukaan esimerkiksi edestakaisen Tukholman-lennon ilmastokuormituksen hinnaksi tulee noin 4 euroa ja Lontoon-lentojen 17 euroa. Jatkossa näiden maksujen maksamisen tulisi perustua vapaaehtoisuuden sijaan lentoyhtiöiden automaattisesti perimiin päästömaksuihin, jotka ohjataan kansainvälisesti läpinäkyviin ja kestäviin ilmastoprojekteihin.

Arvoisa puhemies! Myös kotimaassa on huomioitava ilmastokriisin pysäyttämisestä aiheutuvien kustannusten oikeudenmukainen jakautuminen. Hallituksen tiedonannossa lasketaan kulujen olevan 100—200 euroa asukasta kohden vuodessa. Tämä ei saa muodostua kestämättömäksi kulueräksi pienituloisimmille kansalaisryhmille. Tiedonannossa ei millään tavalla tuoda ilmi, miten ilmastonmuutoksen kulut jaetaan oikeudenmukaisesti Suomessa.

Tiedonannossa käydään myös äärimmäisen kapeasti läpi niitä keinoja, joilla Suomi tavoittelee päästövähennyksiä. Hallituksen ilmastopolitiikka kotimaassa näyttää nojaavan suurelta osin ydinvoiman lisärakentamiseen tilanteessa, jossa työ- ja elinkeinoministeriön laskelmatkin osoittavat, ettei sähkönkulutuksen lisääntyminen edellytä ydinvoiman lisärakentamista. Vasemmistoliitto ei hyväksy ydinvoiman lisärakentamista vaan haluaa panostaa uusiutuviin kotimaisiin energiamuotoihin ja energiatuotantoon. Ydinvoiman lisärakentaminen vie käytännössä mahdollisuudet todellisilta kestävän, kotimaisen ilmasto- ja energiapolitiikan keinoilta.

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus lähettää edustajansa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen lähtien siitä olettamuksesta, että laillisesti sitovan sopimuksen syntyminen Kööpenhaminassa ei ole mahdollista. Hallitus ehdottaa tiedonannossaan poliittista sopimusta mahdollisen tulevan sopimuksen sisällöstä ja aikataulusta. Tuntuu siltä, että päättäjät ajattelevat tai Suomen hallitus ajattelee, että on aikaa loputtomasti miettiä sopimuksia tulevaisuudessa. Päätöksiä pitää kuitenkin tehdä nyt. On siis syytä muistaa Kööpenhaminan kokoukseen mentäessä, että siitä on uhkaamassa tällä asenteella tulla löyhien sopimusten ja puheiden areena, ei sellainen kokous, jossa tehdään konkreettisia päätöksiä, joilla todella taistellaan ilmastonmuutosta vastaan. Siksi Suomen pitää toimia ilmastojohtajana, ottaa selkeät ja paljon tiukemmat tavoitteet Kööpenhaminan kokoukseen, yrittää vielä todella lähteä torjumaan ilmastonmuutosta konkreettisella, oikeudellisella sopimuksella.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Saatuaan valtioneuvoston Kööpenhaminan ilmastokokousta koskevan tiedonannon eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa tavoitteekseen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntymisen, missä sovitaan kehittyneiden maiden 30—40 prosentin kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteista vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole pääasiassa tekninen ongelma. Valtaosa päästöjen vähentämiseen tarvittavasta teknologiasta on jo markkinoilla tai tulossa pian. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole myöskään ensi sijassa taloudellinen ongelma. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että päästöt voidaan vähentää kestävälle tasolle kohtuullisin kustannuksin. Ilmastonmuutoksen torjuminen on ennen kaikkea poliittinen ongelma. Haastavinta on sopia reilusta tavasta jakaa päästövelvoitteet maailman maiden kesken, maailman maiden, joilla on hyvin erilaiset vastuut ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta ja hyvin erilaiset edellytykset vähentää päästöjä.

Teollisuusmaat eivät halua sitoutua tiukkoihin päästövähennyksiin ilman lupauksia Kiinan kaltaisilta nousevilta talouksilta. Kehitysmaat taas eivät hyväksy rajoituksia, elleivät teollisuusmaat ensin leikkaa päästöjä merkittävästi ja sitoudu rahoittamaan ilmastotyötä köyhissä maissa. Neuvotteluissa ollaan kuin herrasmiehet ovella: "Teidän jälkeenne", "Ei kun menkää te toki ensin". Mutta jos kaikki odottavat toisten etenevän, ei kukaan liiku mihinkään. Tämä on Kööpenhaminan kokouksen suurin haaste. Umpikujasta voidaan päästä vain sillä, että kaikki liikkuvat yhtä aikaa. Kaikkien on pistettävä paremmaksi. Kaikkien on Kööpenhaminassa oltava valmiita tiukentamaan tarjouksiaan päästöjen rajoittamisesta ja ilmastotyön rahoittamisesta.

Euroopan unioni on ollut ilmastonsuojelun veturi koko neuvottelujen historian. Puutteineenkin EU:n tarjoukset päästövähennyksistä ja ilmastorahoituksesta ovat kirkkaasti parhaasta päästä. EU on esimerkillään rohkaissut keskeisiä maita tuomaan neuvottelupöytään omia tarjouksiaan. Suomen hallitus tukee EU:n edelläkävijyyttä ja johtajuutta ilmastoneuvotteluissa.

EU on valmis tiukentamaan päästövähennystavoitetta 20:stä 30 prosenttiin, jos kaikki merkittävät maat sitoutuvat riittävän tiukkoihin tavoitteisiin. Tästä lupauksesta on pidettävä kiinni. Kuten hallitus tiedonannossa linjaa, EU:n on viestittävä valmiudestaan vahvasti Kööpenhaminaan. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että 30 prosentin päästövähennystä voi pitää ilmastokriisin välttämisen kannalta pikemminkin ala- kuin ylärajana.

Päästötavoite on myös osoittautumassa aiemmin luultua kivuttomammaksi. Muuten niin ikävän taloustaantuman takia päästöt ovat pudonneet selvästi. Tämä tekee 30:kin prosentin vähennyksestä huomattavasti helpompaa ja halvempaa. Jos koko maailma saadaan mukaan ilmastotalkoisiin, minimoituu myös riski kilpailukykyhaitoista Euroopan ja Suomen teollisuudelle.

Suomen on kansallisesti varauduttava päästötavoitteen tiukkenemiseen hyvissä ajoin. Tämä edellyttää tehokkaita toimia kaikilla sektoreilla. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä bioenergian syöttötariffeissa, korjausrakentamisen energianormeissa, autoilun verotuksen päästöporrastuksen tiukentamisessa ja tienkäyttömaksuissa on edettävä ripeästi. Hallituksen asettamien työryhmien esitykset kiinteistöveron porrastuksesta, yhdyskuntasuunnittelun vahvistamisesta, energiatehokkuuden parantamisesta ja sähköautojen edistämisestä on kaikki toteutettava vielä tällä hallituskaudella.

Hiiltä sitovien nielujen, erityisesti metsien, laskenta on neuvotteluissa Suomelle tärkeä kysymys. Nieluista on haettava ratkaisu, joka on reilu ja järkevä sekä meille täällä Suomessa että muualla maailmassa.

Arvoisa puhemies! EU-johtajien tulee viedä Kööpenhaminaan rakentavaa viestiä myös rahoituksesta. Riittävän taloudellisen tuen kanavoiminen ilmastotyöhön kehitysmaissa on sekä reilua että järkevää. Reilua se on siksi, että teollisuusmaat ovat aiheuttaneet valtaosan tähänastisesta lämpenemisestä mutta ilmastonmuutoksen haitoista kärsivät eniten ja ensimmäisenä köyhät kaikkialla maailmassa. Me suomalaiset olemme tottuneet kantamaan vastuun omista teoistamme ja siivoamaan omat jälkemme. Saman tulee päteä globaalisti myös ilmastonsuojelussa. Järkevää kehitysmaiden ilmastotyön tukeminen on siksi, että päästöjen vähentäminen nousevissa talouksissa on kustannustehokasta. Tukemalla päästöjen rajoittamista köyhissä maissa voidaan leikata ilmastonsuojelun kustannuksia ja säästää selvää rahaa. Energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian edistämiseen kehitysmaissa käytetty euro on siksi ihmiskunnalle kannattava sijoitus.

Komission arvio kehitysmaiden ilmastotyön rahoitustarpeesta — 100 miljardia euroa vuonna 2020 — lienee oikeaa suuruusluokkaa. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo kuitenkin, että EU:n on neuvotteluissa varauduttava korottamaan tarjoustaan. Euroopan parlamentti on esittänyt, että yksin EU:n rahoitusosuuden tulisi olla 30 miljardia euroa vuodessa. Summat kuulostavat hurjilta, mutta nämä hurjilta kuulostavat summat kannattaa suhteuttaa tarpeeseen ja maksukykyyn. 30:kin miljardia euroa merkitsee alle 20 senttiä EU-kansalaista kohti päivässä. Se ei ole kohtuuton hinta ilmastokriisin välttämisestä.

Luottamuspulaa rikkaiden ja köyhien maiden välille ovat luoneet petetyt lupaukset. Me lupasimme käyttää vaatimattoman osan vauraudestamme — 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta — jotta maailman heikoimmatkin pärjäisivät vähän paremmin. Tämä lupaus on täytettävä niin pian kuin mahdollista. (Ed. Huovinen: Miksette täytä?) Ilmastorahoitus ei saa myöskään olla pois inhimilliseen kehitykseen kehitysyhteistyössä käytetyistä varoista.

Yhdysvaltain presidentti Obama on vaatinut Kööpenhaminasta lopputulosta, joka on toimeenpantavissa välittömästi. Tämän tulee koskea myös rahoitusta. Rikkaiden maiden on aloitettava ilmastotyön tukeminen heti ensi vuonna. Suomenkin on varauduttava kantamaan oma ja oikeudenmukainen osuutensa yhteisestä rahoitusvastuusta, niin kuin hallitus tiedonannossa linjaa.

Näitä tarvittavia rahasummia ei ole realistista saada yksin maiden budjettivaroista. Siksi tulee ottaa käyttöön uusia ja innovatiivisia rahoituskeinoja. Näitä voivat olla tiedonannossa mainitut päästöoikeuksien huutokauppa ja kansainväliset verot lento- ja laivaliikenteelle. Vihreiden mielestä myös Tobinin verona tunnettu kansainvälinen varainsiirtovero voisi tuottaa kipeästi kaivattuja varoja globaaliin ilmastotyöhön. Samalla voitaisiin hillitä spekulointia markkinoilla ja mahdollisesti auttaa ehkäisemään tulevia finanssikriisejä.

Arvoisa puhemies! Ei Suomi eikä edes EU voi yksin ratkaista ilmastonmuutosta. Siihen tarvitaan globaalit ilmastotalkoot. Hyvä uutinen on se, että joukot alkavat olla kasassa. Esimerkiksi Japani on esittänyt suhteessa EU:takin tiukemman päästötavoitteen, Uusi-Seelanti päätti juuri ottaa käyttöön kansallisen päästökauppajärjestelmän, Norja pyrkii kokonaan päästöneutraaliksi vuoteen 2030 mennessä, Venäjä ilmoitti hiljan tiukentavansa omaa päästötavoitettaan jne. Kirimisen varaa toki vielä on. Kaikki teollisuusmaat ovat silti selvästi sitoutuneet ilmastotalkoisiin, ja se on hyvä merkki. EU ei taatusti jää yksin.

Vähemmälle huomiolle suomalaisessa keskustelussa on jäänyt se, että myös kaikki tärkeimmät kehitysmaat ovat tehneet lupaavia esityksiä päästöjen rajoittamisesta. Paljon parjatulla Kiinalla on melko kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma, ja maa on ilmoittanut olevansa valmis leikkaamaan talouden hiili-intensiteettiä vähintään 40 prosenttia ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Intiassa hallitus valmistelee energiatehokkuustoimia, jotka toteutuessaan leikkaisivat päästöjä koko Suomen vuotuisten päästöjen verran. Juuri tänään tuli tieto, jonka mukaan Intian hallitus kaavailee talouden hiili-intensiteetin leikkaamista neljänneksellä. Rohkaisevia uutisia on kuulunut muistakin maista. Etelä-Korea pyrkii vähentämään päästöjä 30 prosenttia, Brasilia 40 prosenttia muuten toteutuvasta tasosta. Indonesia on valmis leikkaamaan päästöjä enimmillään jopa 40 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna.

Arvoisa puhemies! Maailma siis liikkuu. Kaikki avainmaat ovat valmiita rajoittamaan päästöjä. Toki tavoitteiden taso, sitoumusten muoto, konkretian aste, ne kaikki vielä vaihtelevat, mutta nämä lupaukset eivät muutu sitoviksi sitoumuksiksi ilman kansainvälistä sopimusta. Siksi Kööpenhaminan kokous on niin tärkeä. Siksi Kööpenhaminasta tarvitaan poliittinen läpimurto.

Maailman maat ovat valmiita toimimaan mutta vain yhdessä. Vahva, juridisesti sitova sopimus takaa sen, etteivät jotkut jää katsomaan sivusta, kun toiset puurtavat talkoissa. Vahva sopimus on siksi Euroopan ja Suomenkin etu. Siksi Suomen ja EU:n on kiritettävä Kööpenhaminassa muuta maailmaa kohti kattavia, kunnianhimoisia ja reiluja ilmastotalkoita. Se on meidän vastuumme, se on meidän velvollisuutemme, mutta se on myös meidän etumme.

Vihreä eduskuntaryhmä ilmaisee tukensa tiedonannossa esitetylle hallituksen linjalle ja kannattaa puhemiehen esitystä päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Klimatfebern stiger ju närmare klimattoppmötet vi kommer. Nu återstår bara fem dagar till konferensens början. Mötet har föregåtts av en lång tid av förberedelser med början på Bali år 2007.

De senaste veckorna har klimatskeptikerna agerat kraftigt. Frågan är vilken drivkraft som ligger bakom deras agerande. En egenskap som förenar skeptikerna är en stor självsäkerhet eftersom de vågar veta bättre än världens forskarelit inom Ipcc. Försiktighetsprincipen är en princip som även klimatskeptikerna borde acceptera. Försiktighetsprincipen betyder i klimatpolitiken att världens beslutsfattare måste ta sitt ansvar för de gigantiska riskerna som den av människan förorsakade klimatuppvärmningen med största sannolikhet innebär.

Arvoisa puhemies! Jos vastoin odotuksia ilmenisi, että pahimmat skenaariot eivät toteudu, velvoitteet, joista nyt pyrimme sopimaan maailmanlaajuisesti, ovat joka tapauksessa välttämättömiä. Välineet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ovat suureksi osaksi ympäristön kannalta myönteisiä. Energiankäytön tehostaminen ja energian säästäminen ovat ympäristöystävällisiä toimia, samoin kuin jätteiden hyödyntäminen ja resursseja vähän kuluttavien prosessien valitseminen. Siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin käy ilmastonmuutoksesta riippumatta välttämättömäksi lähiaikoina, koska fossiiliset energianlähteet ovat rajalliset. Yleisesti ottaen päästöjen vähentäminen on hyvä ihmisten terveydelle ja kaikelle ympäristössämme olevalle elolliselle. Maailman köyhien maiden auttaminen irti köyhyydestä on oikein ja tarpeellista.

Värderade talman! Också väderleken under de senaste veckorna har påmint oss om vad klimatförändringen handlar om. Jätteisberg lossnar från Antarktis is och driver omkring på havet kring Sydpolen och närmar sig Nya Zeeland. Storbritannien råkar ut för skyfall som lett till stora översvämningar som drabbat både människor, bebyggelse och naturen.

Här i Finland är dikena överfulla av vatten efter flera dygns regn, kantareller växer i skogen och en stackars igelkott sågs i Munksnäs i förra veckan, och vi är inne i december! Naturen sänder oss signaler om att allt inte är som det brukade vara förr. Ofta får man höra att klimatförändringen har positiva effekter för oss i Finland. Det sägs att jordbruksproduktionen kommer att öka och skogstillväxten likaså.

Men ser man närmare på förändringarna märker man snart att forskarna därtill varnar för att växtsjukdomarna kommer att öka och nya ogräs och alla slags parasiter börjar trivas på våra varmare breddgrader. Förändringen kan ske snabbare än vi tror och kan leda till att man snabbt måste övergå till nya växtarter och att skogen inte hinner anpassa sig till den snabba förändringen. Riskerna är stora.

Det är sannolikt att stora delar av de bördigaste åkermarkerna i världen blir oanvändbara på grund av torka. Om det skulle ske, och om jordbruket på våra breddgrader skulle klara sig bättre, innebär det att pressen på stora skördar skulle öka på våra breddgrader, vilket skulle innebära ett intensivare jordbruk än det vi har i dag, och det skulle medföra en större belastning på miljön.

Klimatuppvärmningen är inte heller bra för Östersjöns miljö. Varma vintrar innebär att regn spolar med sig näringsämnen från både odlingsmarker och andra landområden. Vattenreningsverken får svårigheter att klara av de stora mängder gråvatten som i städer leds ner i avloppssystemet. Algblomningarna skulle bli kraftigare om havsvattnet är varmare under en längre tid av året och läckaget av näringsämnen skulle göda algerna.

Arvoisa puhemies! Meidän ei pidä siis erehtyä luulemaan, että ilmastonmuutos tekisi täällä Pohjolassa elämän paremmaksi. Tosin on totta, että eniten ilmastonmuutoksesta kärsivät ne, jotka ovat sitä vähiten aiheuttaneet. Köyhimmissä maissa — Afrikassa, maailman merien saarivaltioissa ja alkuperäisväestöjen asuttamilla alueilla — ilmastonmuutoksen seuraukset ovat voimakkaimpia, nopeimpia ja suurimpia. Afrikassa kuivuus on ollut vaikea viime vuosikymmenen ajan ja suuret ihmismäärät ovat paenneet kodeistaan. Heidän karjansa on kuollut tai teurastettu kuivuuden takia.

Metsä on merkittävä kokonaisuus ilmastopolitiikassa. Sademetsien, maailman keuhkojen, säilyttämisen merkitys on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Tässä on kyse sekä köyhyyden torjumisesta että sellaisten kansainvälisten yritysten vastuuttoman toiminnan ehdottomasta lopettamisesta, jotka eri tarkoituksissa, kuten esimerkiksi palmuöljyn saamiseksi, tuhoavat sademetsiä.

Suomelle metsä on hiilinieluna tärkeä. Kestävän metsätalouden lähtökohtana Suomessa on, että uutta metsää istutetaan aina sinne, missä metsää on hakattu. Pohjoisia metsiä ei voi verrata trooppisiin sademetsiin. Sademetsä ei uusiudu samalla tavoin kuin havumetsä, ja tilalle tuleva sekundaarimetsä sitoo hiiltä paljon huonommin kuin alkuperäinen sademetsä. Hiilinielujen käsittely on yksi vaikeista kysymyksistä, joille Suomi ymmärrettävistä syistä pyrkii saamaan ymmärrystä neuvottelujen aikana.

Talman! Toppmötet i Köpenhamn handlar mycket om u-ländernas situation. Det handlar dels om att komma överens om hur u-länderna ska få tillgång till ny teknologi och förnybar energi och dels om att komma överens om hur mycket stöd västvärlden är beredd att satsa på u-länderna. Fattigdomsbekämpning är fortfarande ett av de bästa sätten att motverka klimatförändringen i u-länderna. Det måste finnas en stor solidaritet bland i-länderna att hjälpa u-länderna i kampen mot klimatförändringen.

Det är viktigt att alla stora länder fås med i de avtal som nu bör undertecknas i Köpenhamn. Lyckas det inte, bör processen gå vidare trots det. Vi har hört att tiden inte räcker till för att bereda ett juridiskt bindande avtal men det finns fortfarande stora möjligheter att få ett politiskt bindande avtal som så snabbt som möjligt kan få en juridisk status.

Arvoisa puhemies! Myönteisenä asiana ilmastopolitiikan puitteissa on nähtävä mahdollisuus uuteen innovatiiviseen toimialaan, joka on suuntautunut uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkaaseen tekniikkaan. Tämä toimiala voi tuoda mukanaan monia uusia työtilaisuuksia. Näiden tuotteiden kysyntä tulee taatusti olemaan valtavaa. Tässä Suomella on mahdollisuus toimia merkittävänä tekijänä, jos vain maassamme on riittävästi tahtoa siihen. Maailman johtajat ovat nykyään hyvin tietoisia ilmastonmuutoksen riskeistä, ja tämän vuoksi jokaisella heistä on valtava vastuu. Kukaan ei voi enää sanoa, ettei tuntenut ongelmaa.

Svenska riksdagsgruppen förväntar sig att Finland gör sitt yttersta för att bidra till ett bindande avtal som alla länder är med om att underteckna. Toppmötet i Köpenhamn är ett viktigt möte med tanke på den fortsatta processen. Vi har ingen tid att förlora. Arbetet måste snabbt gå vidare för att undvika den miljökatastrof som lurar bakom hörnet. Vid de olika förmöten som hållits inför det stora toppmötet i Köpenhamn har unga personer gått omkring med t-skjortor med texten "Var är du år 2050?" Frågan är befogad. Dagens unga har rätt att ställa krav på beslutsfattarna. Ansvaret för de kommande generationerna är stort.

Tarja Tallqvist /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas - -." Näin luottavaisesti on laulettu maapallolla monta sukupolvea. Nyt Kööpenhaminan ilmastokokouksessa tunnustetaan toivottavasti maailmanlaajuisesti se äärettömän suuri vastuu, mikä meillä tämän päivän päättäjillä on siitä, millaisen maapallon jätämme lapsillemme, tuleville sukupolville.

Meidän sukupolvemme on elänyt ilmaston suhteen yli varojensa ja yli luonnon sietokyvyn. Sitä voitaisiin pitää jopa rikollisena. Meillä on vastuu siitä, että käännämme kehityksen suunnan. Tavoitteen tulee olla kirkas, ja siihen tulee kaikkien sitoutua. Suomen tulee kantaa vastuunsa niin kansallisesti, EU:n jäsenenä kuin osana ihmiskuntaa. Kööpenhaminaan kokoontuu noin 15 000 osallistujaa yli 200 maasta. Tällaisen kokouksen onnistuminen on suuri haaste, mutta myös valtava mahdollisuus. Siksi siihen on panostettava erittäin vakavalla ja määrätietoisella otteella.

Meidän on tunnustettava, että teollisuusmaat ovat suurimpia ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Myös Suomi kuuluu näihin maihin, vaikka meillä ei ole kolonialistista menneisyyttä ja oma energia- ja ilmastopolitiikkamme on jo nyt varsin edistyksellistä. Tästä huolimatta myös meidän on kannettava suuri vastuu. Mutta yksin teollisuusmaat eivät ilmastonmuutosta pysty torjumaan. Mukaan on saatava kaikki maat. Ennen kaikkea suuret kehitysmaat, kuten Kiina, Intia, Brasilia, Etelä-Korea ja Meksiko on saatava talkoisiin mukaan. Näiden lisäksi terävimmin katseemme kiinnittyvät USA:han ja Venäjään. Niiltä on vaadittava ehdotonta sitoutumista toimenpiteisiin, joilla päästöt vähennetään vähintään 2 asteen tavoitteen saavuttamiseksi.

Vakava moraalinen peruskysymys on se, onko meillä Suomessa ja teollisuusmaissa oikeus nykytasoiseen tai jopa nykyistä korkeampaan elintasoon ja onko kehitysmailla ja maailman miljardeilla köyhyysrajan alapuolella elävillä kansoilla oikeus taloudelliseen kasvuun ja hyvinvointiin. Meidän on asetettava käsi sydämelle tässä asiassa samalla, kun vakavasti pohdimme tulevien sukupolvien oikeutta elinkelpoiseen maapalloon.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy 2 asteen lämpenemisrajaustavoitteeseen. Kansallisista toimenpiteistä eduskunta päätti viime keväänä ilmasto- ja energiastrategiassa. Pidemmälle tähtäävistä kansallisista tavoitteista päätetään eduskunnan käsittelyssä olevassa tulevaisuusselonteossa. Näihin ei tässä yhteydessä ole tarvetta enempää puuttua.

Poliittisesti ja taloudellisesti keskeisintä on saada Kööpenhaminassa aikaan sopimus, johon kaikki sitoutuvat ja jonka pohjalta voidaan edetä oikeudenmukaisiin ja kaikkien hyväksyttävissä oleviin linjauksiin. Sopimuksessa tulee olla selkeät velvoitteet päästöjen vähentämisestä. Nyt myös kehitysmaiden tulee sitoutua vähennyksiin. On kuitenkin realistista, että kehitysmaat sitoutuvat vain, jos niille taataan taloudelliset resurssit leikkaamatta niiltä esimerkiksi muuta kehitysrahoitusta. Tämä taas edellyttää teollisuusmaiden vahvaa lisäpanostusta.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa sitä, että rahoituksen saamiseksi tulee kehittää uusia globaaleja rahoitusmuotoja. Vaikka Kööpenhaminassa ei voida sopia yksityisestä rahoituksesta, tulee tavoitteena olla tältäkin osin vastuun jakaminen oikeudenmukaisesti. Päästökauppa ja puhtaampien investointien kautta tapahtuva rahoitus tulee ohjata tehokkaasti ilmastopolitiikan hyväksi. Suomen tulee olla hyvin innovatiivinen, koska uudet rahoitusjärjestelmät tarvitsevat luotettavan keruu-, hallinnointi- ja käyttöjärjestelmän. Tarvittavan rahoituksen määrästä on esitetty vaihtelevia arvioita. EU-komission arvio on 175 miljardia euroa vuodessa. Panostusten tulisi olla etupainotteisia, jotta niiden teho olisi mahdollisimman suuri.

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminassa suurin vääntö syntyy siitä, kuinka paljon kehittyneiden maiden on vähennettävä päästöjään ja mikä on kehitysmaiden osuus. EU-maat ovat aiemmin luvanneet vähentää päästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Jos muut kehittyneet maat sitoutuvat riittäviin tavoitteisiin ja kehitysmaat vähentävät omia päästöjään riittävästi, EU on lupautunut nostamaan tavoitteensa 30 prosenttiin. Toivottavasti reunaehdot toteutuvat ja näin tapahtuu. On kuitenkin korostettava, että eri maiden vähennystavoitteet eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Tämä on otettava huomioon sitoumuksia harkittaessa. Tärkeää onkin edellyttää, että jokainen maa tekee oman kansallisen strategiansa päästöjensä vähentämiseksi ja vähähiilisen kehityksen turvaamiseksi. Nämä strategiat tulee jatkotyössä kansainvälisesti tarkistaa, ja niiden noudattamisen tulee olla kehitysmaiden saaman tuen ja kehittyneiden maiden velvoitteiden perusteena.

Yksi tärkeä osa neuvotteluissa Kööpenhaminassa on nielujen osuus. Metsät ovat erittäin tärkeitä globaalisesti, mutta myös Suomelle kansallisesti. Trooppiset metsät ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen kannalta. Niiden hävittäminen aiheuttaa noin 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, ja toisaalta niiden säilyttäminen ja lisääminen nieluina on tärkeää. Metsävarat elättävät joka kuudennen ihmisen maapallolla. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä metsillä on korvaamaton merkitys. Ne toimivat myös hiilen varastoina. Toisaalta metsät kärsivät helposti ilmastonmuutoksesta. Suomelle metsät ovat erittäin tärkeä uusiutuva luonnonvara ja toimeen-tulon lähde. Siksi neuvotteluissa on tarkoin valvottava, että Suomea ei aseteta epäoikeudenmukaiseen asemaan muihin maihin verrattuna. Metsäalan osaaminen on Suomessa vahvaa. Tämä antaa meille perustan profiloitumiseen näissä kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Vaikka ilmastonmuutoksen vakavuudesta on viime aikoina ilmennyt erilaisia näkemyksiä, on tosiasia, että muutos on todellinen. Emme enää pysty sitä estämään, vaikka tavoitteen tulee olla kunnianhimoinen. Muutokseen on siten myös sopeuduttava, mikä ei merkitse päästöjen vähentämisestä luopumista. Vakavinta on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat kehitysmaat, joilla on kaikkein heikoimmat edellytykset siihen varautua, tarvitsevat eniten muiden tukea. Luonnonkatastrofit lisääntyvät, ruuan ja puhtaan veden saanti vaikeutuu, terveysongelmat kasvavat, elinkeinotoiminnat hankaloituvat jne. Sopeutuminen vaatii erilaisia toimenpiteitä eri alueilla. Siksi varautumisetkin pitää laatia tästä lähtökohdasta. Suomenkin on otettava sopeutumistoimet huomioon tulevaa kehitysyhteistyötä suunniteltaessa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa, että maailman köyhistä 70 prosenttia on naisia. Ilmastonmuutos on vakava ongelma köyhyyden vastaiselle työlle. Naisten huomioon ottaminen tässä mielessä on tärkeää, koska arkielämä kehitysmaissa sujuu keskeisesti naisten työn ja vastuunkannon kautta.

Joustomekanismien hyväksikäyttö päästövähennysten edistämiseksi järkevällä tavalla on tärkeää ja erinomainen mahdollisuus. Kaikkien yhteinen etu on toteuttaa vähennykset kustannustehokkaasti ja joustavasti mahdollisimman monessa maassa. Kansainvälinen ja myös mahdollisesti alueellinen päästökauppa voi luoda markkinoita päästövähennyksille ja avata mahdollisuuksia yksityisen rahoituksen lisäämiselle ilmastopolitiikkaan. On etsittävä luovia ratkaisuja maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden synnyttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen keskeisiä tavoitteita Kööpenhaminan kokouksessa. Toteamme kuitenkin, että hallitus aikoo mennä kokoukseen varsin väljin tavoittein. Huolestuttavaa on se, sitoutuvatko muut keskeiset teollisuusmaat teholtaan ja vaikutuksiltaan yhtä yhdenvertaisiin ja oikeudenmukaisiin päätöksiin kuin Suomi ja EU. Hallituksen on erittäin tarkoin seurattava, että EU ja Suomi astuvat samaa tahtia muiden keskeisten maiden ja maaryhmien kanssa kaikissa tärkeissä ilmastonmuutoksen vastustamiseen ja sopeutumiseen sekä rahoitukseen liittyvissä toimenpiteissä. Pahimmillaan voisi käydä niin, että Suomi ja EU karkottaisivat maailman puhtaimman teollisuus- ja energiantuotantonsa niihin maihin, joissa ilmastopolitiikka on löysintä. Näin ei saa tapahtua.

Toivomme Kööpenhaminasta erittäin vastuullisia päätöksiä, joista lapsemme ja lastenlapsemme voivat kiittäen sanoa: "Te teitte sen, kiitos!"

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! YK:n kansainvälisen ilmastokokouksen lähestyessä ollaan maailmalla pääosin yhtä mieltä siitä, että toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi on ryhdyttävä. Tarkemmista yksityiskohdista eri valtioilla on kuitenkin hyvinkin erilaisia näkemyksiä, ja monet tärkeät kysymykset ovat yhä avoinna. Ennen kaikkea kysymys on rahasta: kuka maksaa, kenelle ja kuinka paljon? Odotettavissa on, että yhteisymmärryksen saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Useat maat haluaisivat muille tiukat velvoitteet, mutta itselleen erilaisia helpotuksia.

On kohtuullista, että teollisuusmaat jossain määrin tukevat taloudellisesti kehitysmaita näiden työssä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kehittyneemmiltä kehitysmailta edellytetään kuitenkin myös omaa rahoituspanosta, ja ylipäätään kaikkien kehitysmaiden on otettava vastuuta ja aidosti sitouduttava päästöjen hillitsemiseen ja kestävään kehitykseen.

EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat vuoteen 2020 mennessä 100 miljardia euroa vuodessa, josta teollisuusmaiden osuus on 22—50 miljardia vuodessa. Summa on kokonaisuudessaan valtava, ja myös Suomelle lankeava maksuosuus tulee olemaan merkittävä. Voidaan kysyä, onko meillä todella varaa tällaisiin ratkaisuihin, kun samanaikaisesti kotimaassa kunnat rimpuilevat taantuman kourissa, työttömyys kasvaa ja peruspalveluita ajetaan alas tuottavuusohjelmien nimissä.

Oman haasteensa ilmastoneuvotteluihin tuovat tietysti eräät rikkaat valtiot, jotka eivät haluaisi maksaa ilmastotavoitteiden edellyttämiä kuluja omasta pussistaan. Esimerkiksi Saudi-Arabian näkemyksen mukaan kehitysmaiden ohella myös öljyntuottajamailla tulisi olla oikeus saada ulkopuolista avustusta, mikäli uusi ilmastosopimus vaatii merkittäviä leikkauksia fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Käsi ojossa ovat olleet myös vauraat Etelä-Korea ja Singapore. Tällaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei pidä suostua.

Arvoisa puhemies! Vaikka täyttä varmuutta ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa ei ole, tulee lämpenemiseen liittyviin uhkakuviin suhtautua vakavasti. Eniten luonnonolojen muutoksesta kärsivät jo valmiiksi heikossa asemassa olevat Afrikan ja Aasian kehitysmaat, joissa kuivuuden paheneminen vaikuttaa haitallisesti ruuantuotantoon ja kasvattaa nälänhätää. Lämpenemisen rajoittaminen alle 2 celsiusasteeseen on kannatettava tavoite. Siihen pyrittäessä on kuitenkin syytä muistaa pitää järki matkassa.

Koska ilmastonmuutos on globaali ongelma, on tärkeää, että kaikki valtiot osallistuvat Kööpenhaminan kokoukseen ja sitoutuvat yhteisiin päästöjen vähentämistavoitteisiin. Vapaamatkustajille ei ole sijaa.

Yhdysvallat ei aikoinaan lähtenyt mukaan Kioton ilmastosopimukseen, mutta toivoa sopii, että nyt on toisin. Päästöjen suurtuottajamaan Kiinan saaminen mukaan ilmastotalkoisiin on myös ratkaisevan tärkeää. Kiina on tähän saakka katsonut päävastuun ilmastonmuutoksen hillinnästä kuuluvan teollisuusmaille ja suhtautunut epäluuloisesti länsimaiden ajamaan ilmastopolitiikkaan, jonka taustalla on uskottu olevan pyrkimys Kiinan kasvun ja vahvistumisen rajoittamiseen.

On selvää, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä tekee osuutensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta totuus on, että pienenä valtiona meidän tekemisemme eivät yksin paljoa paina. EU:n jäsenmaana Suomi seuraa unionin ilmastolinjauksia, jotka näillä näkymin aiotaan toteuttaa Kööpenhaminan sopimuksen syntymisestä riippumatta. Eurooppalaisten yritysten ja siis myös suomalaisen työllisyyden kannalta olisi kuitenkin vahingollista, jos muut merkittävät valtiot eivät sitoutuisi yhteisiin pelisääntöihin. Tällaista kilpailuetua ei pidä kenellekään antaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat realistista ympäristöpolitiikkaa. Suomalaista teollisuutta ei saa tieten tahtoen ajaa vaikeaan asemaan suostumalla kohtuuttomiin velvoitteisiin, joista viime kädessä hyötyvät kehitysmaissa toimivat ylikansalliset yritykset. Pidämme nykyistä päästökauppajärjestelmää epäonnistuneena ja epäoikeudenmukaisena. Sen ansiosta pahimmat saastuttajat pääsevät päästöleikkauksista kuin koira veräjästä — niiden ei tarvitse vähentää päästöjään, sillä ne voivat helposti kuitata ylityksensä ostamalla lisää päästöoikeuksia muilta. Tällainen järjestelmä ei palvele ympäristön etua, minkä on todennut osa alan asiantuntijoistakin. Esimerkiksi brittiläisen tutkijan Larry Lohmannin mukaan päästökauppa ei vähennä ilmaston lämpenemistä vaan päinvastoin pahentaa tilannetta.

Niin sanotuista prosenttimääräisistä päästötavoitteista on syytä luopua, sillä ne eivät huomioi lainkaan jo tehtyjä yritysten ilmastoinvestointeja. Niiden sijasta tulisi päästötavoitteiden laskentapohjaksi ottaa ominaispäästöjärjestelmä, jossa teollisuudessa ja energiantuotannossa sovitaan päästörajat esimerkiksi tuotetulle tonnille, kappaleelle tai megawatille. Ominaispäästörajat ylittäville tuotteille voidaan asettaa ilmastopoliittiset tullit, ja sakot maksetaan kansalliseen tai kansainväliseen ilmastotavoitteita tukevaan rahastoon. Näin pystytään tehokkaasti estämään halpatuotteiden tuonti maihin, joissa samoja tuotteita valmistavat yritykset toimivat ympäristöystävällisesti aivan toisella kustannusrakenteella. Teollisuus tulee pyrkiä säilyttämään kehittyneessä Länsi-Euroopassa, jossa siihen liittyvät ympäristönäkökohdat osataan ja halutaan huomioida.

Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, rahoituksen antaminen kehitysmaille avaa liiketoimintamahdollisuuksia, jotka Suomen tulee hyödyntää. Markkinoilla on tilausta uudelle, kestävää kehitystä tukevalle teknologialle. Siirryttäessä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä myös länsimaiden energiatarpeen on pienennyttävä huomattavasti, ja tarvitaan esimerkiksi liikenteeseen ja asumiseen liittyviä energiatehokkaita ratkaisuja. Maataloudessa on etsittävä vaihtoehtoja öljystä riippuvaisille koneille, lannoitteille ja torjunta-aineille. Pienviljelyn vahvistaminen on kestävää ympäristöpolitiikkaa parhaimmillaan.

Jätemateriaaleja hyödyntämällä on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä, ja tulevaisuudessa jätteiden kierrättämiseen ja hyödyntämiseen tuleekin panostaa entistä enemmän. Perussuomalaisten mielestä energiantuotannossa on myös tärkeää hyödyntää kaikki nyt metsiin jäävä hake ja kehittää sen korjuumenetelmiä. Meidän tulisi nykyistä voimakkaammin tukea myös metsä- ja karjatalouden sivutuotteita hyödyntäviä pienvoimalahankkeita kylissä ja maatiloilla.

Arvoisa puhemies! Metsillä on globaalisti merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan miltei 20 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä johtuu kehitysmaiden metsien hävittämisestä. Metsäkadon pysäyttämiseen on siis syytä pyrkiä.

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa Suomen kannalta tärkeitä ovat kehittyneiden maiden hiilinielujen määrittely ja niihin liittyvät laskentamallit. Vuosina, jolloin metsiä hakataan Suomessa runsaasti, voi joillakin malleilla syntyä laskennallista päästöä, vaikka tosiasiassa hakkuusäästöjä kertyy joka vuosi. Pahimmassa tapauksessa tästä aiheutuu meille valtavat kustannukset — valtioneuvoston tiedonannossa puhutaan jopa sadoista miljoonista euroista vuodessa.

Perussuomalaiset edellyttävät, että nämä metsiimme liittyvät taloudelliset riskit pyritään välttämään. Mikäli hiilinieluista kuitenkin aiheutuu Suomelle kustannuksia, on tärkeää, että ne eivät lankea yksin metsänomistajien maksettaviksi vaan jakautuvat oikeudenmukaisesti kaikkien päästöjä aiheuttavien sektoreiden kesken. Suomen metsien hiilinielu vastaa jopa puolta muiden sektoreiden hiilipäästöstä, minkä perusteella metsänomistajille olisi perusteltua maksaa korvausta ilmastopalveluista.

Arvoisa puhemies! Odotukset poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminassa ovat suuret. Perussuomalaiset pitävät yhteisten ilmastotavoitteiden asettamista tärkeänä, mutta muistutamme, että vaikka neuvottelemme osana EU:ta, tulee Suomen valtuuskunnan ensisijaisesti pitää huolta kansallisista eduistamme. Ratkaisut, joihin sitoudumme, eivät saa pitkällä tähtäimellä koitua yhteiskunnallemme vahingoksi. Suomalaista työtä, teollisuutta ja työntekijää on puolustettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä käyty keskustelu kertoo siitä, miten Suomessa poliittinen kenttä oppositiosta hallitukseen on hyvin yhdensuuntaisella tavalla käsittelemässä ilmastonmuutosta. Tavoitteet olivat hyvin samankaltaiset, ja oikeastaan ainoat varsinaiset poikkeamat, joita keskusteluissa esitettiin, olivat pikemminkin vasemmistoliiton esittäminä vielä kunnianhimoisempaan suuntaan meneviä kuin hallitus esittää arviossa. Eli tältä pohjalta on Kööpenhaminan neuvotteluihin hyvä lähteä.

Tässä vasemmistoliiton päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodossa edellytetään, että hallitus ottaisi tavoitteeksi jo Kööpenhaminassa saada oikeudellisesti sitovan sopimuksen. Me olemme aika pitkälti noudattaneet sekä Suomessa että EU:ssa laajemminkin Kööpenhaminan isäntämaan eli Tanskan aiemmin tänä syksynä esittämää arviota, niin että, voisi sanoa, aika Kööpenhaminan osalta oikeudellisesti sitovan sopimuksen neuvottelemiselta on mennyt ohitse. Syksyllä vielä oli tilanne, jolloin neuvotteluissa taisi olla eri artikloissa satoja hakasulkuja teksteissä, joista ei ollut sopimusta. Voisi sanoa näin, että neuvottelujen esteenä oli se, että keskeisistä poliittisista kohdista, joista pitää saada yhteisymmärrys, ei ollut yhteisymmärrystä. Sen takia strategia valittiin niin, että Kööpenhaminassa haetaan keskeisimpiin isoihin asioihin ratkaisut, koska ne laukaisevat sitten myös nämä, voisi sanoa, juridiset sopimusneuvottelut paremmin liikkeelle. Sen tähden en pidä todennäköisenä, että ensi tiistaina alkavassa kokouksessa voitaisiin saada valmis kansainvälinen, ratifioitavaksi kelpaava sopimusteksti, vaan haetaan tätä poliittista sitoumusta näitten keskeisten punktien päättämiseen.

Myös tämä tavoite, missä sovittaisiin kehittyneiden maiden 30—40 prosentin kasvihuonepäästöjen päästövähennystavoitteista vuoteen 2020 mennessä, olisi äärimmäisen kunnianhimoinen ja myös teknisesti äärimmäisen vaikeasti tällä 10 vuoden jaksolla toteutettava. Ja sen tähden vetoan kyllä siihen, että EU:ssa aika perusteellisesti tehdyssä arviossakin, 20—30 prosenttia kehittyneiden maiden kohdalla, tulee olemaan täysi työ. Jos siinä onnistutaan, niin tämä kasvihuonepäästöjen kasvu saadaan pysäytettyä vuoteen 2020 mennessä, mikä on ollut näitten ilmastoasiantuntijoiden yksi ehdoton tavoite. Siihen pitää kaikki huomio tällä keskipitkällä aikavälillä kohdistaakin, että kasvu saadaan ensi vaiheessa pysähtymään, ja sen jälkeen päästään sitten nopeasti alenevalle uralle.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! On ollut mieluisaa havaita tässä keskustelussa, että hallituksen tiedonannolle ja siinä otetuille näkemyksille ja tavoitteille on täällä eduskunnassa sangen laaja tuki. Siinä mielessä hallituksen ja vasemmistoliitonkin kannat ovat yhteiset, että meidänkin näkemyksemme mukaan päätöksien aika nimenomaisesti on nyt. Se, että Kööpenhaminassa tavoitellaan poliittista yhteisymmärrystä laillisesti sitovan sopimuksen sijaan, ei tarkoita sitä, että kunnianhimo olisi laskenut, vaan pääministerin äsken kuvaamalla tavalla meidän pitää saavuttaa läpimurto ja sisällölliset ratkaisut kaikissa keskeisissä kohdissa.

Nyt viime aikoinakin lähes päivittäin tulleitten neuvottelutarjousten ja eri maiden sitoumusten vertaileminen on aavistuksen verran vaikeaa, koska vertailuvuodet vaihtelevat. Sitten aikajännekin vaihtelee. Jotkut maat haluaisivat vähän pidemmälle, vuoteen 2030 esimerkiksi, tämän tavoiteluvun. Ja sitten, niin kuin on keskusteluissa esillä ollut, jotkut maat vertaavat vähän eri asioihin kuin miten Euroopan unioni omat vertailunsa tekee. Se asettaa tämän neuvottelutilanteen hyvin haasteelliseksi loppuun saakka, koska esimerkiksi tätä Euroopan unionin 30 prosentin edellytysten täyttymistä pitää pystyä punnitsemaan suhteessa muiden sitoutumiseen.

Rahoituskysymyksiin kiinnitettiin puheenvuoroissa erittäin mittavasti huomiota. On syytä muistaa, että tässä vaiheessa haarukka siitä, kuinka paljon rahoitusta ylipäätään annetaan, kuinka iso osa siitä on yksityistä tai julkista rahoitusta, on vielä erittäin suuri. Siksi on mahdotonta arvioida, millä tavalla myöskään viime kädessä Suomen kaltaisessa maassa tämän rahoituksen kerääntyminen ja sen kerääminen eri osapuolille lankeaa. Mutta on hyvä muistaa semmoisena innoittavana tekijänä, että kaikki arviot todellakin osoittavat sen, että toimenpiteiden kustannukset ovat sittenkin paljon pienempiä kuin sen tilanteen kustannukset, että mihinkään toimiin ei ryhdytä.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti hallitus on lähtökohtaisesti toiminut juuri niin kuin tässä on esille tullut elikkä priorisoinut tätä juridisesti sitovaa sopimusta, mutta tämä ei todellakaan ole yksin Suomesta kiinni, minkälainen sopimus on aikaansaatavissa. Kyse on globaalista sopimuksesta ja kaikesta siitä monimutkaisuudesta, mikä tähän liittyy, mitä pääministeri juuri äsken tuossa kuvasi.

Mutta Suomi ei todellakaan ole ollut EU:n piirissä eikä laajemminkaan minkään näköinen jarrumies näissä ilmastoneuvotteluissa, vaan päinvastoin, Suomi on hallituksen johdolla ollut aktiivinen tekijä, ilmastopolitiikan edelläkävijä ja yksi tämän koko neuvotteluprosessin vetureista EU:n sisällä ja laajemminkin.

Voi ihan avoimesti todeta senkin, että asiaa on varmasti auttanut se, että myöskin oppositio on ymmärtänyt hyvin ilmastopolitiikan tärkeyden, ja tästä voi antaa oppositiolle aivan vilpittömän kiitoksen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että nämä annetut lupaukset eivät edes takaa tuota 1,5 asteen lämpötilarajoissa pysymistä, ja 1,5 asteenkin nousu saattaa jo tarkoittaa sitä, että 50 miljoonaa ihmistä lisää tulee nälkää näkevien piiriin ja vesipulalle altistuu 2 miljardia ihmistä.

Hieman tuo perussuomalaisten linja kyllä kummastutti: samaan aikaan kun teidän muuta politiikkaanne on kuunnellut, niin ette olisi valmiita kantamaan tästä ilmastosopimuksesta koituvaa kustannusta. Maahanmuuttoviraston tulosaluejohtajan Matti Heinosen mukaan nyt on liikkeellä 150 miljoonaa ilmastopakolaista, ja pahimmat skenaariot puhuvat, että 800 miljoonaa ilmastopakolaista saattaa olla liikkeellä. Nyt olisi mielenkiintoista kyllä tietää, mikä on perussuomalaisten linja: haluatteko te tänne lisää pakolaisia, vai haluatteko te kantaa vastuuta myös ilmastonmuutoksesta?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit edellyttävät, että ilmastolasku ei saa kaatua suurempana pienituloisten ihmisten syliin, ja tämän olisi meidän näkemyksemme mukaan pitänyt tulla selkeämmin esiin tässä tiedonannossa.

Erityisen paljon tämä puute häiritsi sen jälkeen, kun kuunteli, arvoisa pääministeri, teidän kannanottojanne viime viikonloppuna. Ettekös te vaatinut juuri oikeudenmukaista tulonjakoa? (Ed. Kallis: Se oli silloin!) Missä tämä periaate näkyy teidän työssänne ja esimerkiksi tässä tiedonannossa? Oletteko todella sitä mieltä, että sitä ei tarvitse kirjata tämän tasoiseen tiedonantoon eduskunnalle, että pienituloisten ihmisten asema ei saa olla suhteellisesti suurempi tästä laskusta kuin suurituloisten? Kyllä hallituksen linja tässä suhteessa näyttää vähän haparoivalta, ja olisiko tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatekin nyt vähän tällaista myöhäisherännäisyyttä näin vaalien lähestyessä?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikonloppuna pääministeri Vanhanen piti puheen, jota ainakin kepumediassa kutsuttiin vahvaksi ja kunnianhimoisen johtajan puheeksi. Odotin, että pääministeri Vanhanen olisi jatkanut tällä viikonlopun linjalla täälläkin.

Tiedetään, että on ongelmia erityisesti Yhdysvaltain osalta. Ei voi olla tyytyväinen siihen, mikä oli tulos, vaikka odotukset olivat suuret presidentinvaalien tuloksen jälkeen, että Yhdysvallat olisi lähtenyt uudella tavalla ilmastopolitiikkaan mukaan. Mutta ei kukaan lähde uudella tavalla ilmastopolitiikkaan mukaan, jos joku ei ole ilmastojohtaja, ja tätä ilmastojohtajuutta kaipasimme Suomelta vielä voimakkaammin.

Toinen asia, jonka Suomi voisi nostaa esille vielä vahvemmin, on sademetsien kaataminen. Tiedetään, että noin 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu siitä, että sademetsiä kaadetaan. Miten voitaisiin hillitä monikansallisia yrityksiä, jotka kaatavat sademetsiä, esimerkiksi valtionyhtiö Neste Oilia, joka tuottaa palmuöljystä biodieseliä?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää eduskuntaryhmiä vahvasti ilmastonsuojelua tukevista puheenvuoroista. On ilahduttavaa nähdä tämä laaja yhteisymmärrys, joka eduskunnassa vallitsee yli puolue- ja hallitus—oppositio-rajojen. Täältä hallitus saa vahvan mandaatin neuvotteluihin Kööpenhaminassa, ja varmasti voidaan vakuuttaa, että hallitus tekee kaiken voitavansa sen eteen, että Kööpenhaminassa saadaan mahdollisimman hyvä lopputulos.

Ed. Arhinmäki toivoi tiukempia tavoitteita. Nythän meillä on tekemistä, jotta päästään Kööpenhaminassa ylipäätään siihen haluttuun haarukkaan, mikä on välttämätön 2 asteen tavoitteen saavuttamiseksi. Kööpenhaminasta voidaan saada sellainen polku, joka vielä takaa sen, että 2 asteen rajoitus on mahdollinen, mutta ed. Arhinmäen hengessä ehkä ajattelisin niin, että mikä tahansa lopputulos sieltä saadaan, siihen pitää sisällyttää tarkastusklausuuli, jonka perusteella sitten ilmastotieteen kehittyessä voidaan arvioida niitä tavoitteita ja tarvittaessa kiristää tahtia.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Finland ska vara en föregångare i klimatpolitiken men en i rapport som nyligen presenterades konstaterades att energiåtgången kommer att växa ganska kraftigt mellan åren 2020 och 2030. Det här är ju ganska ororande, om inte energisparåtgärderna och energieffektiveringsåtgärderna ännu då faktiskt har haft någon ordentlig effekt.

Olemme mielestäni epäonnistuneet ilmasto- ja energiapolitiikassamme, jos energiankulutus vielä kasvaa noin 10—20 vuoden päästä, niin kuin tässä Temmin raportissa ennustetaan. Kysynkin sen vuoksi, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta nämä aika huolestuttavat ennusteet eivät toteutuisi.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu siitä, että saattaa tulla 800 miljoonaa ilmastopakolaista. On sanottu, että 2 asteen tavoite on minimitavoite, ja on annettu ymmärtää, mitä tapahtuu, jos me emme tähän pääse. Jos todella uskotaan tähän, että käy niin kuin käy, jos ei 2 asteen tavoitteeseen päästä, ihmettelen, minkä takia ei mennä Kööpenhaminaan kovemmilla aseilla: esimerkiksi kun joku maa on uhannut maailmanrauhaa, niin se maa on pantu monesti boikottiin.

Miksi Suomi ei voisi heittää peliin mukaan vaatimusta, että se, joka ei tähän sitoudu, saatetaan taloudelliseen saartoon? Kyllä jotain pitää tehdä, jos joku maa tai ryhmittymä uhkaa maapalloa tällä tavalla kuin te esitätte. Ja mistä se raha? (Puhemies: Minuutti!) Noudatetaan Nobel-palkitun Krugmanin ehdotusta: valuuttaliikkeitä ruvetaan verottamaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastokokous on megaluokan tapahtuma, johon odotetaan ainakin 30 000:ta kokousvierasta. Kun kokouksen teemana on ilmastonmuutoksen hillintä, tulee väkisinkin mieleen, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä syntyy tämän joukon lennättämisestä edestakaisin omien kotimaidensa ja Tanskan välillä. Nykyaikainen teknologia mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon eri maiden välillä, ja esimerkiksi videoneuvottelut olisivat huomattavasti ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin ympäri maailmaa lentely.

Suomesta ilmastokokoukseen on lähdössä noin 70 hengen valtuuskunta. Joukossa on tasavallan presidentin ja pääministerin ohella virkamiehiä, kansanedustajia sekä tutkimuksen, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän edustajia. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, onko kaikkien näiden henkilöiden fyysinen läsnäolo kokouspaikalla todella välttämätöntä, etenkin kun Suomi neuvottelee EU:n puitteissa.

Sitten vielä ed. Heinoselle tiedoksi, että perussuomalaiset (Puhemies: Minuutti!) kannattavat työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa eivätkä nykyistä avointen ovien linjaa, jota hallituspuolueet Rkp:n johdolla noudattavat.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmät antavat laajan tuen hallituksen linjauksille Kööpenhaminan neuvotteluissa. Aivan kuten täällä on todettu, vielä pari viikkoa ennen neuvottelujen huipentumista on vielä paljon auki, paljon neuvoteltavaa.

Suomi kuuluu EU:n sisällä aktiivisiin ilmastopoliittisiin maihin ja pyrkii käsittääkseni mahdollisimman kunnianhimoiseen tulokseen. Nyt kysynkin ministereiltä, minkälaisella asenteella EU:n jäsenmaitten kesken Suomi aikoo toimia silloin, kun tulevat ne vääntöpaikat, että täytyy vielä venyä niistä tarjouksista, mitä on etukäteen tiskiin laitettu.

Ja toinen: miten tuo Yhdysvaltain tällä hetkellä hiukan erimitallinen tarjous ja pikkasen pitemmälle aikavälille venytetyt tavoitteitten kiristymiset pystyttäisiin kytkemään vielä rakentavalla tavalla yhteen sopimukseen?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin maapallon ja meidän ihmisten, jotka olemme vastuussa kehityksestä, joka täällä tapahtuu, viime kädessä päättäjinä täytyy muuttaa omaa toimintaamme, jotta estämme sen tuhoisan kuvan, joka myös täällä eteen on maalattu. Yhtä selvää on, että täytyy tehdä ratkaisuja nyt nopeassa aikataulussa eikä jäädä odottamaan. Mutta tämänkin jälkeen, sitten kun ratkaisuja tehdään, on tärkeätä tunnustaa ihmisille suoraan, että tästä tulee muuten aika kallis lasku, että tämä ei tule olemaan ilmaista, vaan tästä tulee kustannuksia. Jos prosentti häviää kansantuotteesta, niin kuin muun muassa Sternin raportissa arvioitiin, niin se on kyllä aikamoinen lovi, ja sen lisäksi tulee sitten kaikki se, mikä täytyy maksaa tästä kalliimmasta energiasta ja muista suojatoimista. Kysymys kuuluu silloin, kuka tämän maksaa, ja tässä suosittelisin hallitukselle rehellisyyttä ja sen muistamista, että pitäisi nyt lähteä miettimään, miten joku energialasku jaetaan oikeudenmukaisella tavalla. Siitä hallitus ei tänään ole sanonut sanaakaan.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puheena oleva Kööpenhaminan ilmastoneuvottelujen tiedonanto on tasapainoinen kokonaisuus ja erittäin kannatettava.

Hiilinielujen käsittely sopimuksessa on Suomelle todella erittäin tärkeä, ja tässä tiedonannossa on kuvattu Suomen kantoja tätä koskien. Täällä kerrotaan, että Suomi ajaa neuvotteluissa sitä, että nieluilla on Kööpenhaminan sopimuksissa kehittyneissä maissa rajoitettu rooli, ja Suomi ei etsi nieluista taloudellista lisähyötyä. Kysyisinkin, miksi emme hae mitään taloudellista lisähyötyä. Onko tässä nyt joku matemaattinen ansa, että tätä keskustelua ei kannata avata, vai onko tässä nyt vähän sama kuin tuossa kaasuputkihankkeessa, että mennään vaan ja katsotaan, minkälaisia ehtoja meille siellä sitten tulee, ja pahimmat uhkakuvat torjutaan, mutta omaa hyötyä ei millään tavalla yritetä hakea?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei puheenvuorossaan käsitellyt USA:n vaatimattomia sitoumuksia ollenkaan, mutta ed. Kaikkonen ryhmäpuheenvuorossa ja sitten ed. Tiilikainen debatissa niitä käsittelivät. Ne ovat vaatimattomia niihin toiveisiin nähden, mitä Obaman valinta herätti. Muutama viikko sitten tuli tv-uutisissa suorastaan härskiä propagandaa, ilmastonmuutoksen vastaista propagandaa, USA:sta. Siellä markkinoitiin hiilivoimaa, kehuttiin sen järkevyyttä, hyödyllisyyttä, mainostettiin hiilidioksidin tärkeyttä ihmiskunnalle ja elämälle, ja tämä oli todella käsittämätöntä politiikkaa. Millä tavalla EU ja millä tavalla Suomi aikoo nyt USA:ta tässä patistella, nyt kun sieltä tulee nöyrä pyyntö lisäjoukkojen lähettämiseksi Afganistaniin? Pitäisiköhän meidän olla vähemmän nöyriä näiden joukkojen suhteen ja edellyttää USA:lta enemmän nöyryyttä tämän ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen, elikkä pitäisikö asioita vähän koplata?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta nyt ei ole kyllä boikottien eikä uhojen aika, vaan aivan kokonaan toisenlaisen politiikan aika. Kysymys on minusta vaikuttavuudesta, ja silloin tulee vaikuttavuudessa kolme avainaluetta: Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Bric-maat, siis Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina. Nämä Bric-maathan lyöttäytyivät yhteen viime kesäkuussa 14. päivä ja lähtivät finanssipoliittisesti liikkeelle, valuuttapoliittisesti liikkeelle, ja jos jokin niin se koalitiohan, jos se pystyisi yhteisesti sopimaan siellä Kööpenhaminassa jotakin, ratkaisisi tämän lähtötilanteen kokonaan. Kun pääministeri nyökyttelee, niin varmaan kommentoi kohta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen huomio oli täysin oikea. Kyllä se, mitä tässä on viimeisten kuukausien ja viikkojen aikana tapahtunut, ennakoi, että myös näiden maiden kohdalla, voi sanoa, aktiivisuus on koko ajan kasvanut.

Lyhyesti näiden tulonjakovaikutusten osalta. Ensinnäkin, ennen kuin oikeastaan siihen päästään, miten täällä kotimaassa nämä tulonjakovaikutukset menevät, kyllä meillä on ensin ratkaistava se, miten tämä kansainvälinen rahoitus ylipäätään järjestetään: Kuinka paljon rahoitusvastuun määritellään maksavan maan bkt:n mukaan? Kuinka paljon siinä rinnalla otetaan päästöjä huomioon? Se johtaa sitten EU-tasolla siihen valtavaan haarukkaan, joka tiedonannossakin on kerrottu. Meidän tavoitteenamme on tietysti sellainen rahoitusmalli, jossa myös Kiinan kaltaiset maat osallistuvat siihen rahoitukseen, voivat myös saada järkeviin hankkeisiinsa tukea, mutta myös päästöjen pitää vaikuttaa tähän rahoitustarpeeseen, ja sitä kautta vähitellen ylipäätään selviää, paljonko EU:lle tulee kustannuksia, rahoitettavaa, miten se EU:n sisällä jakautuu, ja sen jälkeen on vastattava kysymykseen, miten Suomen sisällä ja mitä reittejä se Suomessa tulee teollisuudelle tai kuluttajille. Sitten on hyvä hakea vastauksia myös SDP:n kysymyksiin.

Mutta myös toisin päin: Ellei sopimusta saada aikaan, minkälaiset kustannukset siitä aiheutuvat? Maailman energiajärjestön viime viikolla julkistettu raporttihan kertoi sen, että ellei sopimusta tule, niin Opec-maiden tulot öljystä, kaasusta vuoteen 30 mennessä, 20 vuodessa, tulevat olemaan 28 triljoonaa dollaria, kun viimeisten 20 vuoden aikana vastaavat tulot ovat olleet noin 5 triljoonan dollarin luokkaa. Kyllä meidän kuluttajat senkin laskun maksavat.

Eli loppujen lopuksi, mikä on se nettovaikutus kustannusten kannalta, saadaan sopimus vai ei, en tiedä kummin päin lopulta menee kulujen kannalta. Ellei sopimusta tule, sieltä tulee järkyttävän kalliita laskuja alkaen siitä pakolaisuudesta, johon täällä viitattiin.

Millä tavalla EU:n pitää venyä? Kyllä meillä on venymiskykyä varmastikin, mutta ennen muuta sitä venymistä tarvitaan siinä, että saadaan vedettyä muut keskeiset toimijat aidosti mukaan. Esimerkiksi USA:han liittyen kysymys: USA:n tarjous miinus 17 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2020. Se kuulostaa paljolta, mutta kun heillä päästöt kasvoivat vuodesta 1990 vuoteen 2005 noin 6 000 miljoonasta tonnista vähän yli 7 000 miljoonaan tonniin, niin tosiasiassa vertailu vuodesta 1990 vuoteen 2020 on vain miinus 3,4 prosenttia. Me olemme kyllä pystyneet yhdenmukaistamaan nämä eri valtioiden tarjoukset, joissa vertailuvuosina käytetään eri vuosia. Tämä vaan kertoo siitä, kuinka paljon USA täytyy saada vielä vedettyä siihen, että pääsevät edes lähelle tätä EU:n tasoa. Pelkkä EU:n venyminen ei auta, elleivät myös muut keskeiset toimijat lähde liikkeelle.

Elinkeinoministeri   Mauri   Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Nämä ennusteet, mitä nyt on tehty energiankulutuksesta, ovat kertoneet, että kyllä selvästi kokonaisenergian kulutuksen ennustetaan kääntyvän nyt jo ennen vuotta 2020 selvästi laskuun. Sähkönkulutuksen osalta meidän ennusteemme kertoo, että sen kulutus kyllä kasvaisi ja että se olisi vuonna 2020 noin 91 terawattituntia ja vuonna 2030 noin 100 terawattituntia. Kannattaa huomata, että merkittävät toimijat tässä maassa pitivät näitä ennusteita aivan liian matalina. Täällä edustaja on sitä mieltä, että ne ovat aivan liian korkeita. No, tämä on se, mikä asiantuntijakäsitys on, ja tämä on tarkoitus myös Suomessa tuottaa, tämä määrä sähköenergiaa vuonna 2020 ja sitten myös vuoden 2030 aikana, ja vähän enemmänkin, jotta ei tarvitse tuoda, jotta kulutuksen kasvu pystytään tyydyttämään ja jotta vielä pystytään ajamaan alas hiilidioksiditaakka, mikä meillä on aika suuri.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vasemmistoliiton näkemys tästä juridisesti sitovasta sopimuksesta ei oikeastaan kauheasti poikkea siitä, mitä hallitus ja Tanska puheenjohtajamaana kokouksessa tavoittelevat. Jos saadaan poliittisesti sitova sopimus, jossa kaikki ovat voimakkaalla panoksella mukana, ja sen juridinen toimeenpano seuraavan puolen vuoden aikana ja vielä se, että se on toimeenpantavissa heti, niin kuin Yhdysvaltain presidentti Obama on ajanut, niin saadaan käytännössä sama lopputulos siinä, että aikaa ei hukata päästövähennysten toteuttamisessa. Tämä on se, mikä nyt on pöydällä, paras mahdollinen tarjous ja mahdollisuus, ja siihen pitää tarttua.

Korostaisin sitä, että Suomen ja EU:n neuvottelupöydässä on syytä varmistaa se, että mahdollisimman monet maat tulevat päästövähennysten piiriin ja päästörajoitusten piiriin, koska se on myös meidän teollisuutemme, meidän kilpailukykymme etu ja se on koko maailman pelastamisen etu — se, että saadaan päästöt alas mahdollisimman nopeasti — ja kun sopimus on näin kattava, niin silloin nämä rahoituskysymykset ja se, minne tehdään rahasto, (Puhemies: Minuutti!) ovat ehkä neuvottelutaktisesti toissijaisia kysymyksiä.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysmaat ovat korostaneet, että ilmastorahoituksen tulee olla kehitysyhteistyömäärärahan ulkopuolelta tulevaa rahoitusta. Herää tietysti kysymys, mikä on ilmastorahoituksen ja kehitysyhteistyön konkreettinen ero. Monesti nämä kulkevat käsi kädessä ja liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja hyvä näin. Mutta miten pystytään varmistumaan, että käytännössä toimitaan, niin kuin olen ymmärtänyt, että tässä tiedonannossa on tavoitteena, että tämä ilmastorahoitus tulee ikään kuin uutena rahoituksena mukaan tähän kuvioon, koska on varmasti hyvin vaikeata tehdä tällaista eroa?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn täysin siihen käsitykseen, jonka pääministeri täällä totesi, että on aivan selvää, että mikäli tämä sopimus jää syntymättä, niin se se vasta onkin kallista puuhaa kaikille kansantalouksille. Se on aivan selvää.

Mutta, arvoisa pääministeri, haluan kyllä nyt vielä edelleenkin kysyä teiltä, kun on tuotu eduskuntaan tiedonanto tästä asiasta ja täällä puhutaan näistä kotimaisista kustannuksista, siitä, mitä tämä tulee maksamaan suomalaisille ihmisille, olisiko nyt ollut aivan mahdoton virke lisätä tänne, että pienituloisten ihmisten asema näiden kustannusten osalta ei saa olla suhteellisesti kovempi. Tätä me olemme kysyneet, ja tätä vastausta te ette ole antaneet, ette tulevaisuusselonteossa, ette tässä tiedonannossa. Tämä jää ikään kuin ilmaan roikkumaan, eikä se asia kyllä ole, arvoisa pääministeri, asia, joka ratkeaa kansainvälisellä tasolla. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Se ratkeaa tässä maassa ja tässä talossa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ilman muuta noin voidaan kirjata. Mutta kun puhutaan vuodesta 2020, noin kymmenen vuoden päähän, jos puhutaan ehkä noin parin sadan miljoonan euron valtionosuudesta kansainväliseen rahoitukseen — verrataan sitä nyt meidän 40 000 miljoonan euron suuruiseen valtion budjettiin — niin minä sanoisin, että tämä ei ehkä sittenkään ole sellainen asia, joka meillä päällimmäisenä on ollut mielessä tätä tiedonantoa laadittaessa. Mutta hyvin voin allekirjoittaa tuon, mitä ed. Huovinen vaati, jos se auttaa tämän asian edistämistä.

Mutta todella, niin kuin sanoin, kun tähdätään tuonne vuoteen 2020 ja siihen rahoitusvastuuseen, mikä valtion budjetista on, niin on erittäin helppo tuollainen lupaus kyllä antaa. Mutta tärkeydestään huolimatta se ei nyt ehkä Kööpenhaminaan valmistauduttaessa valitettavasti ole ollut hallituksella ihan päällimmäisenä mielessä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen sisäinen tulonjako ei ole kyllä nyt Kööpenhaminan asialistalla, ja siinä mielessä ihmettelen vähän, että sosialidemokraatit vetävät sitä näin voimakkaasti tähän yhteyteen. (Ed. Huovisen välihuuto) — Se on tärkeä asia, mutta ei tässä yhteydessä. — Maailmanlaajuisesti tulonjakokysymys on tässä todella tärkeä, eli miten maailman miljardit köyhät pärjäävät ja mitä heille voidaan taata tulevaisuuden näkökulmasta, se on Kööpenhaminan kokouksen ykkösasia. Hoidetaan sitten vuosien mittaan meillä oikeudenmukaisempaa sisäpolitiikkaa kuin mitä esimerkiksi sosialidemokraatit aikanaan hallituksessa hoitivat.

Puhemies! Tämä, mikä tässä tiedonannossa ja pääministerin puheessa jäi mielestäni pahasti auki ja on vajavainen, on tämä nielukysymys. Sekä tässä tiedonannossa että pääministerin puheessa on hyvin epäselvä, avoin, kysymyksiä herättävä teksti nieluista. Kuitenkin sademetsät ja metsät meille Suomessa ovat äärimmäisen tärkeitä tässä kokonaisuudessa. (Puhemies: Minuutti!) Miksi hallituksen linja tässä on näin ristiriitainen ja avoin?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Puhemies! Ensinnäkin on hyvin selvästi todettava se, että metsäkysymyksestä puhuttaessa kansainvälisissä neuvotteluissa on kaksi eri asiaa.

Ensimmäinen asia on trooppinen metsäkato ja tarve ja välttämättömyys päästä nopeasti eteenpäin trooppisen metsäkadon torjunnassa. Tämä on Suomelle erittäin tärkeä tavoite, koska viidenneksen globaaleista päästöistä arvioidaan tulevan tästä trooppisesta metsäkadosta. Mutta tässäkin on se haaste, että ensin pitää luoda valmiuksia näissä trooppisen metsän maissa siihen, että pystytään arvioimaan sitä metsämassaa, pystytään luomaan järjestelmät, joilla pystytään kontrolloimaan ja suunnitelmallisesti viemään tätä asiaa eteenpäin. Mutta tämä on yksi keskeisimpiä sisällöllisiä kysymyksiä, että metsäkadon pysäyttämisessä edetään.

Sitä ei pidä sotkea nieluasiaan, vaikka se luonnontieteelliseltä kannalta on tietysti nielu, mutta nieluista puhuttaessa tarkoitetaan teollisuusmaissa, jotka ovat sitoutuneet päästövähennyksiin, metsänielusta hyväksi luettavaa osuutta. Tästähän me keskustelemme, ja nämä kirjaukset tuolla selonteossakin ovat. Eli meille olisi äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta, hyväksyä, että luonnontieteellisestä nielusta voitaisiin laskennallisella kaavalla tehdä päästö. Mutta me emme ole tavoittelemassa taloudellista hyötyä sillä tavalla, että nämä nielut huomioitaisiin (Puhemies: Minuutti!) maksimaalisesti, sen takia, että on odotettavissa, että Euroopan unionin sisäisessä taakanjaossa tämmöinen iso hyödyntämisen mahdollisuus kyllä huomioitaisiin, ja myös sen takia, että nykyisessä, Kioton pöytäkirjan mukaisessa menettelyssä nieluilla on sangen rajallinen rooli. Mutta se ei muuta tätä matematiikkaan suhtautumista.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutokseen vastaaminen vaatii pitkäjänteistä ja päättäväistä työtä, ja mielestäni hallitus on kyllä aivan alusta saakka osoittanut tässä oikeaa asennetta ja oikeita toimenpiteitä. Se on korostanut kestävän kehityksen periaatteita, jotka edellyttävät, että muutos on sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapuolinen.

Suomessa eräät asiat saattavat hyötyä tästä ilmastonmuutoksesta, muun muassa metsäala ja metsänielut, joista täällä on keskusteltu, mutta meidän on silti oltava hyvin aktiivisia ja noustava tässä torjuntatyössä kokoamme suuremmiksi erityisesti niillä aloilla, joilla osaamisemme ja teknologiamme taso on suuri. Luonnollisesti metsät ja luonnonvarapolitiikka on sellainen osa, jota meidän pitäisi pitää läpileikkaavana asiana ilmasto-, kehitys- ja veropolitiikassamme. Joskus olimme ulkopolitiikassa lääkäreitä, nyt voisimme olla aivan hyvin metsänhoitajia.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä nyt tehdään koko Suomen eduskunnan ja hallituksen politiikkaa sen suhteen, miten menemme Kööpenhaminaan, ja me tiedämme, että sieltä joka tapauksessa tulee lasku maksettavaksi, on mitä olennaisin kysymys jo tässä vaiheessa pohtia sitä, miten oikeudenmukaisesti tämän laskun maksamme. Minä väitän, että sillä isolla laskulla, mikä tulee ja minkä pitää tulla, koska me välitämme ympäristöstä, todennäköisesti tulee paljon enemmän olemaan tulonjakovaikutuksia kuin esimerkiksi tietyillä veroratkaisuilla, mistä puhumme tänä päivänä.

Siihen nähden, arvoisa pääministeri, teidän viikonloppupuheidenne valossa minä olisin todellakin toivonut ja edellyttänyt, että Suomen hallitus pohtii vakavasti, miten köyhin ihminen ei tätä maksua joudu maksamaan. Kyllä ei olisi ollut iso vaiva todellakaan kirjoittaa tähän paperiin se linjanveto, että hallitus sitoutuu siihen, että se pienin ihminen ei tätä tärkeää laskua maksa. Tässä mielestäni nyt hukataan kaksi paikkaa. Toinen on se, kuka maksaa laskun, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja toinen on se, miten teemme tällä työpaikkoja.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä sinänsä tärkeät sisäpoliittisen kysymykset, kumpi on enemmän köyhän asialla, pääministeri vai sosialidemokraatit, ovat tärkeitä mutta eivät juuri tänään tässä asiassa. Tässä asiassa on tärkeätä se, että aika kuluu mutta Hakulista ei näy. Tässä on ongelma se, todellakin, että Suomi, niin kuin EU:kin, on menossa nyt Kööpenhaminaan sillä lailla, että ei ole nyt mahdollisuutta tehdä legaalisti, oikeudellisesti sitovaa sopimusta, koska aikaa on nyt niin vähän siihen. Muutama vuosi sitten näitä asioita ei tarvinnut kiirehtiä, koska aikaa oli vielä niin paljon edessä.

Kaiken kaikkiaan, arvoisat kansanedustajat ja ministerit, kyllä ongelma on se, että me olemme menettämässä tämän ilmastonmuutoksen hillinnän hallinnasta. Tämä on se keskeisin ja suurin kysymys nimenomaan Kööpenhaminassa. Tässä EU:lla ei ole hyviä papereita. Pitäisi olla aktiivisempi ja optimistisempi, dynaamisempi.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkonen puhui hyvin lämpimästi vihreästä vallankumouksesta, ja minä ilmoittaudun tässä joukkoihin pitämään banderollia toisesta päästä kiinni, kun se vallankumous alkaa. Minulle se merkitsee sitä, että Suomella on tässä ilmastonmuutoksessa myöskin mahdollisuuksia. Meillä on teknologioita, osaamista, jota maailmalla tullaan kysymään valtavan paljon, kun tämä Kööpenhaminan prosessi ja uusi ilmastosopimus saadaan aikaan, ener-giansäästötekniikkaa, ympäristötekniikkaa. Siinä meillä on osaamista, jossa voimme myöskin Suomena onnistua ja viedä maata eteenpäin.

Olin itse hieman yllättynyt, kun tiedän, että ympäristöministerit ovat johtaneet tätä prosessia, kun tänään avasin Helsingin Sanomat ja luin, että keskusta lakkauttaisi ympäristöministeriön. Tämä oli ed. Rantakankaan suulla. Toivon, että, ministeri Lehtomäki ja pääministeri, nyt sanoudutte irti tällaisesta hullutuksesta, kun Euroopan unionissa nimenomaan ympäristöministeriön vastuulla on ollut se, että EU on ollut etunojassa ilmastokysymyksissä. Haluan samalla myöskin kiittää pääministerin roolia, koska mielestäni ed. Arhinmäki on väärässä. Pääministeri on ollut nimenomaan (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tässä kysymyksessä erittäin aktiivinen.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin ikään olen erittäin tyytyväinen siihen, että tiedonannossa nostettiin esiin ilmastonmuutoksen luomat liiketoimintamahdollisuudet Suomelle. Uuden ja puhtaan teknologian kehittämiseksi on jo nyt ponnisteltu ja tulee jatkossa ponnistella, ja sen vientiä tulee edistää, sillä käsitykseni mukaan tässä on kysymys Suomen uudesta menestystekijästä näin taantuman jälkeisessä maailmassa.

Näin ollen kattavan ja globaalin sopimuksen syntyminen on tästäkin näkökulmasta erittäin tärkeää. Se antaa suuntaviivat alan yrittäjille ja selkiyttää toimintaympäristöä. Pidän tärkeänä myös tätä EU-maiden kantaa siitä, ettei ilmastorahoitus ole pois nykyisestä kehitysyhteistyörahoituksesta. Merkittävät kansainväliset raportit nimittäin puhuvat samaa kieltä siitä, että mikäli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja muutoksessa ylipäätään (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) epäonnistutaan, se tekee myös tyhjäksi kaikki perinteisemmän kehitysyhteistyön panostukset.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se nyt kuitenkin on niin, että vaikka se voi tuntua vähän vaikealta, kyllä tästä taakanjaosta täytyy puhua sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Tästä tulee iso lasku, ja kysymys tietenkin kuuluu: kuka sen maksaa?

Kansainvälisesti asiaa katsoen, aikaisemmin pääministeri sanoi täällä, kun me tiedustelimme asiaa, että hän on valmis miettimään sitä, että pääomaliikkeiden verottaminen voisi olla yksi keino tämän laskun maksamisessa. Luin mielenkiinnolla, mitä tässä tiedonannossa on: ei siinä ole sanaakaan tästä. Hallitus on täysin unohtanut sen, mitä pääministeri lupasi täällä noin kuukausi sitten. Ranskan presidentti on muuttanut kantaansa, Englannin presidentti on muuttanut kantaansa, he ovat valmiit siihen, että kootaan rahaa oikeudenmukaisella tavalla, myös pääomaliikkeitä verottamalla.

Ja kotimaan lasku: Tästä voi hyvinkin kertyä ei satasia vaan lähempänä 2 000 euroa oleva summa, kun katsotaan tämä yhteislasku, joka tulee laskuun. Olisi kohtuullista, että hallitus linjaisi, miten tämä lasku jaetaan, ja toivoisin sillä (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!), että nyt löytyisi tukea täältäkin oikeudenmukaiselle linjalle.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon kansallisia kysymyksiä, mutta niiden päättämisen aika ei ole nyt. Mutta niihin on varmasti syytä palata, ja olen varma, että pääministeri Vanhasen johdolla nämä kilpailukykykysymykset, maan sisäinen vastuunjako, pienituloiset yritykset jne., tullaan hoitamaan verotus- ja energiaratkaisuilla ja niiden aika on sen jälkeen, kun olemme saaneet tuon maailmanlaajuisen sopimuksen aikaiseksi.

Jos sitä sopimusta ei saada aikaiseksi — sellaista sopimusta, jossa ovat mukana EU, USA, Brasilia, Intia, Kiina, Venäjä, koko maailman maat — silloin ei tilanne ole enää se, että tänne tulee vain työperäistä maahanmuuttoa, vaan silloin tänne ja näihin maihin tulee todella suuria määriä ihmisiä ympäri maapalloa. Ja sen takia nyt meidän on syytä toimia niin, että maapallon elinmahdollisuudet säilyvät ympäri koko tuon pallon, eikä niin, että vain tietyt osat ovat niitä, joissa voidaan elää. Se on sellainen (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) väkimäärä, jonka kanssa emme tule missään tapauksessa toimeen, jos emme nyt toimi.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Olen hiukan pahoillani siitä, että SDP:n väkevät voimat ovat ottaneet kritiikkinsä kärjeksi tämän laskun, että nyt tulee iso lasku. Tietenkin on totta, että ilmastopolitiikasta tulee lasku, mutta olennainen asia on se, maksaako meidän sukupolvemme sen laskun vai panemmeko me hirmuisella korolla sen laskun meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme. Isompi lasku tulee, jollemme me näitä toimenpiteitä tee. Hallitus haluaa sopimuksen nopeasti, ja se syntyy nopeasti, jos ja kun Kööpenhaminassa saadaan numerot paperiin. Hallitus on valmis tekemään työtä päivin ja öin sen eteen, että poliittinen läpimurto Kööpenhaminassa saavutetaan.

Viimeiseksi tästä ympäristöministeriön tulevaisuudesta: hallituksen piirissä ei ole mitään sellaisia suunnitelmia, että ministeriöitä tältä osin yhdistettäisiin, ja henkilökohtaisesti en näe mitään järkeviä perusteita siihen, että tämmöistä yhdistämistä tehtäisiin.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto ja eräät muutkin teistä kiinnittivät erittäin tärkeään asiaan huomiota. Meillä on todella suuria mahdollisuuksia puhtaan ilman, puhtaan veden, energiatehokkuuden, uusiutuvan energian, ylipäätänsä tämän uuden cleantech-teknologian eteenpäin viemisessä, täällä meillä kehittämisessä, sen uusien tuotteiden viemisessä ympäri maailmaa. Oecd:n arvion mukaan se on ylivoimaisesti eniten ja nopeimmin kasvava liiketoiminta-alue maailmassa: tämä cleantech, puhdas ympäristö ja puhdas energia. Meillä tällä hetkellä tällä alalla laajasti ymmärrettynä on töissä noin 60 000 henkilöä, alan liikevaihdon volyymi on noin 35 miljardia euroa ja ulkomailla suomalaiset yritykset näillä aloilla tekevät bisnestä noin 10 miljardin euron edestä. Arvio on, että tämän kasvattaminen yli kaksinkertaiseksi on hyvin mahdollista 2020-luvulle tultaessa. Se on tässäkin katsannossa paras, houkuttelevin ja suurimmat mahdollisuudet tarjoava liiketoiminta-alue.

Mitä vielä tulee siihen, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja muut näkökohdat otetaan huomioon: samalla tavalla kuin sen seikan, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, myös aluekehityksen, kannalta, myös esimerkiksi yrittäjyyden kannalta ja tämän tyyppisten asioitten, monien muidenkin asioitten kannalta, (Puhemies: Minuutti!) kaikella sillä, mitä ilmastokysymyksessä ratkaistaan, on merkitystä, ja niistä ne ratkaisut tehdään eri yhteyksissä, niin kuin täällä sekä kristillisen liiton edustajat että vasemmistoliiton edustajat aivan oikein ovat todenneet. SDP on tässä asiassa jäänyt täysin yksin tämän keskustelun aikana.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastokokouksessa on erittäin kunnianhimooset tavootteet. Suomi on sitoutunut kyllä aika lujasti kovalla otteella päästöjä vähentämään, mutta arvoisat ministerit, ministeri Lehtomäki lähinnä kehootti, jottei sademetsiä ja Suomen niin sanottuja hiilinieluja seata keskenänsä. Mutta tämä tarkoottaa sitä, että Suomen pitää omista hyöryystä, omasta tavootteesta pitää kunnianhimoosesti kiinni. Näistä niin sanotuusta hiilinieluusta kannattaa ottaa kaikki irti.

Sitten kun ed. Haavisto otti esiin tämän, että bioenergia kehittys, näitä laitteita pystytään jatkossa viemähän maailmalle huru mykke. Ei muuta ku vauhtia kehityksehen ja vauhtia töppösihin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ympäristöministeri! Jos vielä kertaalleen tehdään tämä asia harvinaisen selväksi, sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, niin kuin juuri äsken debattipuheenvuorossani sanoin, että mikäli sopimusta kansainvälisellä tasolla ei synny, sitten tämä vasta tuleekin maksamaan. Me emme ole halunneet muuta kuin saada hallitukselta periaatteellisen kannanoton siitä, millä tavoin tämä kansallisesti tuleva lasku maksetaan. Sen kai te tunnustatte, kun te olette sen tänne tiedonantoonkin kirjanneet, että sadoista euroista puhutaan per henkilö. Ainoa kysymys, jonka olemme halunneet tässä yhteydessä tässä salissa nostaa esille, on se, olisiko ollut mahdotonta kirjata se tähän tiedonantoon. Olen äärettömän iloinen siitä, että pääministeri täällä selvensi tämän asian äskeisessä puheenvuorossaan. Tästä on kyse, jos se vielä jollekin jäi epäselväksi.

Sitten haluan siirtyä siihen aiheeseen, joka minuakin kiinnostaa, ministeri Pekkarinen: minkälaisia työpaikkoja me voimme tästä ilmastoasiasta luoda, ja olemmeko oikeasti nyt siinä etukenossa menossa tähän kehitykseen mukaan? (Puhemies: Minuutti on täysi!) Pelkään pahoin, että emme.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tämä asia, työllisyyden hoitaminen, tässä yhteydessä, johon ministeri Pekkarinen viittasi, on se Suomen suuri mahdollisuus. Luettelitte isoja lukuja. Ne varmasti pitävät paikkansa, mutta kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitkä ovat olemassa, ei ole käytetty. Mikä on esimerkiksi viennin romahtamisen tilalle tuleva Suomen lista?

Mitä tulee tähän itse kokoukseen, olin aamulla siinä ministeri Paula Lehtomäen johtamassa tilaisuudessa, jossa tuli esille juuri se, että Yhdysvallat on hyvin tärkeä tässä kokonaisuudessa. Jos Obama lähtee liikkeelle, silloin tämä kokonaisuus saattaa johtaa siihen, että kaikki maanosat tulevat riittävällä panoksella mukaan. Kysynkin nyt, millä tavoin aiotte sitten, ministeri Paula Lehtomäki, hoitaa mielipiteenvaihdon Obaman kanssa niin, että hänellä on teidän mielipiteenne, kun keskustelu on päättynyt, ja saataisiin tämä asia sillä tavoin ratkeamaan, mikä mahdollistaa myös sitten sen, että tämä Suomen juna, joka kännykkäteollisuudessa aikanaan lähti liikkeelle ja 20 vuodessa on mennyt eteenpäin, onnistuisi myös tässä ilmasto- ja energia-asiassa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tosiaan hiukan tämä SDP:n kommentointi liittyy siihen ja näyttää siltä, että ei mentäisi tekemään suunnilleen sopimusta ollenkaan, kun se maksaa niin paljon. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Sellainen tunnelma tässä tulee. Kyllä kannattaisi keskustella aivan erilaisista kysymyksistä eli näistä mahdollisuuksista.

Niistä kysynkin elinkeinoministeri Pekkariselta, koska kuitenkin on puhuttu myöskin teknologian siirrosta, jopa 100 miljardista eurosta vuosittain. Nyt olisi erittäin tärkeä seikka tietysti miettiä, miten tämä teknologian siirto aidosti tehdään ja minkälaisia mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaisilla yrityksillä on päästä mukaan niihin hankkeisiin, että siitä tulisi aitoa hyötyä näihin kehitysmaihin mutta myöskin näihin yrityksiin, jotka ovat Suomessa jo maailman huipulla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köyhän asia on tässä maassa ollut pitkään heitteillä. On tosiaan aika sekä Marxin perillisten että Alkion perillisten löytää toisensa köyhän asian hoitamiseksi niin yleisesti kuin myöskin tässä ilmastoasiassa. Pääministerille täytyy antaa tunnustus siitä, miten Suomen eduskunnan viestiä EU-keskustelussa on ilmastoasioissa viety. Se on ollut sen linjan mukaista, mitä täällä on esitetty.

Mutta Suomen omassa energiapolitiikassa pääministeriä ei voi nyt kiittää. Tehän olette sellaista ratkaisua tekemässä, että tämän kauden muistomerkiksi teille, pääministeri Vanhanen ja ministeri Pekkarinen, jää ydinvoima, vaikka me olemme EU-tasolla sitoutuneet erittäin rajuun uusiutuvan energian lisäämiseen. Ydinvoimaa te lähdette sitten käytännössä tekemään, vaikka ne sitoumukset ja visiot ja puheet ovat aivan toista. Hajautetun uusiutuvan energian tuotanto jää puheeksi, kun te sen ydinvoiman lisäyksen tänne pykäätte.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut hiukan laajentaa ed. Heinäluoman esittämää muuatta kysymystä, joka koski innovatiivisia rahoitusmekanismeja.

Kiinnitin huomiota samaan kuin ed. Heinäluoma, että tiedonannossa oli mainittu lentoliikenne, meriliikenne ja huutokauppatuloista saatavat tulot mutta ei lainkaan esimerkiksi Tobinin veroa, muita pääomaliikkeisiin liittyviä veroja. Ei myöskään otettu esille tällaista energiansäästöpuuhissa käytettyä Esco-rahoitusmallia, jossa säästö koituu rahoituksen antajan hyväksi säästöjen realisoituessa ja teknologia jää sitten rahoituksen vastaanottajalle.

Minun kysymykseni kuuluu: mikä on Suomen neuvottelijoiden aktiivisuuden aste näitten innovatiivisten rahoitusmekanismien aktiivisessa kehittämisessä ja ideoinnissa? Ne ovat vähän jääneet nyt varjoon tässä keskustelussa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisempi opposition kiittely taisi olla ennenaikaista. Näyttää, että väen vängällä täytyy nyt joku aihe tässä etsiä, mistä saadaan riita täällä aikaiseksi. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Mikä on veropolitiikan linja vuonna 2020, siitä ei päätetä nyt, mutta saadaanko aikaiseksi kansainvälinen ilmastosopimus, siitä päätetään nyt. (Välihuutoja) Mutta — kyllä, kyllä — itse asiaan: lasku täytyy aikanaan jakaa oikeudenmukaisella tavalla, ei siitä varmasti ole epäselvyyttä myöskään hallituksen piirissä.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee ympäristöministeriön tulevaisuuteen, niin sanon nyt jo itsekin sen, että se, mitä ed. Rantakangas milloinkin töräyttää, ei automaattisesti kuitenkaan aina ole koko keskustan kanta. Ympäristöministeriöllä varmasti on tekemistä ja tarvetta jatkossakin.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tiedonannossa on kovin vähän, muutama kappale, näistä kehitysmaista, ja kuitenkin kehitysmailla on tulevaisuudessa erittäin merkittävä osuus tässä ilmastonmuutoksessa, kuten myös tietysti Kiinalla, USA:lla, Venäjällä ja toki Euroopallakin, niin kuin täällä on jo tullut esille. EU tällä hetkellä, niin kuin Suomikin, tukee kehitysmaita aika paljon. Taitaa olla EU suurin tukija maailmassa. Nyt tässä tuen kohdentumisessa pitäisi aina ottaa huomioon kestävän kehityksen periaate, eli tuen edellytyksenä tulisi olla ilmastoystävälliset ratkaisut. Onkohan Suomen kehitysyhteistyössä pohdittu ollenkaan näitä näkökulmia? Olisi mielenkiintoista kuulla. (Ed. Kankaanniemi: Ja missä määrin?) — Ja missä määrin, juu.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia demareille, että jonkinlaista säpinää tähän keskusteluun tuli. Tämä ryhmäpuheenvuorojen aika ja pääministerin ja ministerien puheaika oli kuin hartauskokouksessa. Kaikki todistivat samaan suuntaan: me uskomme, me uskomme.

Herra puhemies! Miksi tässä keskustelussa ei ole ollenkaan tuotu esille esimerkiksi niitä vaihtoehtoisia ajatuksia, toisin ajattelevien tutkijoitten tietoja siitä, että maapallon lämpötila on ollut kymmenen vuotta ihan samalla tasolla? Miksi ei ole tuotu sitä, että East Anglian tutkimuskeskukseen on murtauduttu ja sieltä on saatu esille, että näitä Ipcc:n tuloksia on väärennetty tai niitä on mulkattu niin, että ne olisivat paremman näköisiä? Miksi ei ole tuotu esiin sitä, että esimerkiksi arktisilla alueilla on ollut 1930—1940-luvuilla lämpimämpää kuin tällä hetkellä? Kai on olemassa toisenlaistakin tietoa, mutta sitähän ei tietenkään saa tuoda esille, koska se on vastoin sitä uskontoa, (Puhemies: Minuutti!) mitä me tällä hetkellä elämme.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt oikein ymmärrä, kuinka paljon suomalaisten ilmasto paranisi siitä, jos me täällä äänestämme, onko East Anglian johonkin paikkaan murtauduttu vai ei. Mutta kun tässä tiedonannossa todetaan, että kysymys on pitkän tähtäimen ratkaisusta, niin pitkällä tähtäimellä me olemme kaikki kuolleita, ja minä en halua kuolla — ja toivon, että lapsenikaan ja lapsenlapsenikaan eivät kuole — ilmastonmuutoksen seurauksiin. Siksi tämä keskustelu tästä, ollako taakanjako nyt vai eikö olla taakanjako, kuulostaa vähän kummalliselta. Demarit tuntuvat olevan vähän sitä mieltä, että koko ilmastosopimuksesta ei tule mitään, jos tätä taakanjakoa ei tehdä nyt, ja hallitus tuntuu olevan vähän sitä mieltä, että jos se nyt tehdään, niin siitä ei tule mitään. Eikö nyt jotenkin voisi ikään kuin näitä molempia asioita viedä yhtä aikaa eteenpäin? Joka tapauksessa on olennaista, että tehdään nyt tästä eteenpäin jotakin, koska jos nyt odotellaan, niin sen jälkeen voi olla, että jonkin ajan kuluttua ei sitten enää pystytä tekemään mitään.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäisen välttämätöntä, kun neuvottelijamme menevät Kööpenhaminaan, että meidän suuresta rikkaudestamme, metsävaroista, ei saa millään laskentamallilla tulla meille rasitetta näitä päästökaupan velvoitteita laskettaessa. Se tulee pitää kirkkaana mielessä.

Toinen asia, minkä toivon pidettävän myös kirkkaana mielessä, on se, että Suomen asema tässä pelissä mielestäni on se, että meillä on erittäin korkealaatuista tekniikkaa uusiutuvassa energiassa, puhtaassa energiantuotannossa. Jos ajamme ylettömillä lupauksilla oman teollisuutemme vaikeuksiin tällaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin sehän johtaa siihen, että me emme pysty itse toimimaan. Kyllä tämä lääkärin roolin läpivieminen kansainvälisessä politiikassa tarkoittaa sitä, että se lääkäri itse on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jos se halvaantuu ylettömillä lupauksilla, niin se johtaa siihen, että meidät heitetään sieltä markkinoilta pois, ja mitäs me sitten teemme? Meillä on nyt tällä hetkellä työttömyydestä riesaa aivan riittävästi. Meillä on valtionvelkaa. Jos siihen tulee vielä lisää kakkua kakun päälle, niin eihän se voi loputtomiin jatkua. Se kamelin selkä katkeaa. Siksi on pidettävä pää kylmänä ja järki selvänä.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi keskeisimpiä asioita tässä yhteydessä ovat tämä kehitysmaiden tarpeiden huomiointi ja tilanne Kööpenhaminan kokouksessa, että päästäisiin riittävän sitovaan rahoitussopimukseen siltä osin, että kehitysmaissa päästään tekemään riittäviä päästövähennyksiä ja toisaalta varautumaan riittäviin sopeutumistoimenpiteisiin, mitä ilmastonmuutoksen seuraukset aiheuttavat. Meillähän täällä teollisuusmaissa on tässä myös vahva eettinen ja moraalinen velvollisuus, koska käytämme eniten energiaa henkeä kohden.

Kysyisin teiltä, ministerit, miten näette tämän tilanteen: ollaanko nyt varmasti saamassa riittävä rahoitus varmistettua kehitysmaille, koska sehän on edellytys myös sille, että kehitysmaat sitoutuvat niihin päästövähennystoimiin ja heillä on siihen mahdollisuus, ja sehän on koko maapallon etu tässä tilanteessa? Me sosialidemokraatit vaatisimme tästä kyllä vähän tiukempia kirjauksia tähän tiedonantoon.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tiedonannossa ja myös täällä salissa ovat nousseet esille teknologian mahdollisuudet liiketoiminnassa, mikä on hyvä asia. Täällä on paljon kiitelty, mutta itse asiassa on syytä olla huolissaan siitä, että Suomen teknologian tason, vaikka se onkin hyvä, kehittyminen on kuitenkin kärsinyt siitä, että meiltä puuttuvat omat laajat kotimarkkinat. Tarvitaan pikaisesti uusiutuvan energian syöttötariffit ja tukea hajautetulle uusiutuvalle energialle. (Ed. Tennilä: Ydinvoimaahan te tuotatte!)

Toinen seikka on, että kansainvälisesti tarkasteltuna meidän tieteemme taso on laskenut, teknisten tieteiden taso on laskenut. Mielestäni tämä on vakava asia. Me tarvitsemme tukea tutkimukselle, perustutkimukselle, tuotekehitykselle, riskirahaa pellepelottomille ja innovaatiotoimintaan, enemmän paukkuja kaikkeen tällaiseen.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kööpenhamina on suuri mahdollisuus sopia globaalisti, ja siellä pitää Suomenkin esiintyä näin. Melkoinen hiilivuoto on Suomesta ollut Kiinaan ja Aasian maihin, ja teollisuutta on lähtenyt sen takia täältä, että Suomessa on liian tiukat päästörajoitukset. Kiina, joka tekee kivihiilellä pääsääntöisesti energiaa ja muuta, saastuttaa. Aiotteko nyt ottaa tämän esille Kööpenhaminassa, että tällainen vuoto lakkaa eikä nyt mennä niihin maihin saastuttamaan, missä voidaan saastuttaa? Tässä on kysymys myös suomalaisista työpaikoista. Sen perään myös kuuluttaisin, vaikka täällä nyt on puhuttu, että sitä ei saisi tehdä.

Suomen tulee lähteä ilmastopäästöttömän energian rakentamisen tielle tosissaan. Näitä olisivat tuuli-, aurinko- sekä ydinenergia. Niitä on kehitettävä. Miten näissä aiotaan edetä?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron siinä vaiheessa, kun mielestäni aika ihmeellisellä tavalla ed. Jaskari täällä sanoi, että kun me kiinnitämme sosialidemokraatteina olennaiseen asiaan huomiota eli siihen, miten kustannukset kotimaassa jaetaan rikkaiden ja köyhien välillä, niin se hänen mukaansa antoi ymmärtää, että sosialidemokraatit eivät olisi sitoutuneita tähän Kööpenhaminan sopimukseen. Se on jo niin brutaalia, että en oikein sanoin sitä pysty kuvaamaan.

Mehän nimittäin olemme edellyttäneet sosialidemokraatteina hyvin kunnianhimoisia tavoitteita ja myös antaneet hallitukselle ikään kuin tukea sen suhteen, että Suomi olisi edelläkävijänä ja sitoutuisi kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Myös me tiedämme sen, että kyllä se lasku tulee olemaan kallis, mikäli tähän asiaan ei puututa nyt, ja kun siihen puututaan nyt, se on silti kallis, mutta se on halvempi, kuin jos olemme välinpitämättömiä niin inhimillisesti ja eettisesti kuin ympäristönkin kannalta. Siksi, arvoisa pääministeri, en hyväksy sitä, että keskusta heittää nyt sen Robin Hood -viittansa jo neljän (Puhemies: Minuutti!) päivän päästä lauantaipäivästä pois ja unohtaa, niin kuin ed. Kaikkonen täällä sanoi, että (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ei tämä ole tärkeää. Tämä on hyvin tärkeää, ed. Kaikkonen.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokaisen suomalaisen etu on, että ilmastosopimus syntyy. Se on myös sen köyhimmänkin perusturvan varassa elävän suomalaisen etu, joka SDP:ltä monesti unohtuu. Siitä, miten lasku jaetaan, pääministeri totesi: lasku jaetaan oikeudenmukaisesti, ja sen aika on myöhemmin. (Välihuutoja vasemmalta) Keskusta haluaa eroon hiilenmustasta energiapolitiikasta. Me haluamme luoda työtä ja vaurautta vihreällä vallankumouksella. Meidän tavoitteemme on, että lähtemällä rohkeasti käyttämään uusiutuvaa energiaa, uusiutuvia luonnonvaroja, uutta teknologiaa niin sähköautotuotannossa kuin muuallakin pystytään lähemmäs 100 000 uutta työpaikkaa tuomaan tähän maahan.

Kööpenhaminan sopimus luo markkinoita uudelle teknologialle. Sen takia se on tärkeä suomalaisten vaurauden ja työn kannalta. Lasku jaetaan sitten oikeudenmukaisesti.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väriä keskustelussa on todella ollut siinä vaiheessa, kun ed. Ukkola täällä pääsi jo kehumaan toisaalta SDP:tä ja vieläpä laitonta aktivismiakin.

Arvoisa puhemies! Se on tosiasia, että tässä tiedonannossa sivuutettiin käytännössä kokonaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä Suomen osalta että myös maailmanlaajuisesti. Minusta on tärkeää, että nostetaan esille se, että jos meillä ei ole todella rohkeita tavoitteita leikata kasvihuonekaasupäästöjä, sen hintana on erityisesti kehitysmaissa lisääntyvä nälkä, lisääntyvä kurjuus, tätä kautta hallitsematon kansainvaellus, kansojen liikkuminen. Tiedetään myös, että esimerkiksi terrorismin siemen on nimenomaan kurjuudessa ja nälässä, ja sen vuoksi myös tältä puolelta meidän pitää nähdä vahvan ja uskaliaan ilmastopolitiikan olevan koko ihmiskunnan kannalta keskeistä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on käynyt hyvin selvästi ilmi ja selville se, että eduskunta on yksimielisesti sitä mieltä, että Kööpenhaminassa pitäisi syntyä sellainen sopimus, joka johtaa siihen, että päästään siihen 2 asteeseen, että se on raja. Mutta kyllä kai pitäisi myöskin miettiä, mitä jos ei sittenkään päästä sopimukseen. Mitä me teemme silloin? Meidän mielestämme meidän pitää toimia ikään kuin olisimme päässeet sopimukseen. Meidän pitää Suomessa toimia niin. Mutta kyllä minä edelleen katson, että jos joku niskoittelee eikä halua liittyä tähän sopimukseen, sellaista valtiota tai valtioryhmää vastaan pitää kyllä ryhtyä toimenpiteisiin. Ei voi sallia, että joku maa uhkaa ihmiskuntaa olemalla liittymättä (Puhemies: Minuutti!) tähän sopimukseen.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on aivan pakko oppositiolle ja SDP:lle, varsinkin ed. Viitaselle ja ed. Huoviselle, sanoa, että teidän maailmankuvanne ovat kyllä yhtä sysimustat kuin se hiili on. Se on niin negatiivinen, että te ette näe pientä valonpilkahdustakaan tässä ilmastosopimuksessa. Täytyy sanoa, että tiedonannossa voisi aivan hyvin olla laskelma myös siitä, kuinka paljon Suomi hyötyy tästä ilmastorahoituksesta, sillä mitä suurempi ilmastorahoitus, sitä enemmän suomalaiset teknologiayritykset saavat siitä hyötyä. Eli Suomi tulee parhaassa tapauksessa olemaan kyllä nettohyötyjä ilmastorahoituksesta.

Sitten haluan sanoa tähän tieteen luotettavuuteen muutaman asian. Meidän on aivan turha epäillä sitä, että tämä suunta olisi jotenkin väärä. Suunta on täysin oikea. Mitä pienemmillä luonnonvaroilla, mitä pienemmillä päästöillä pystymme tässä maailmassa elämään (Puhemies: Minuutti!), sen parempi.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri, te voisitte nyt sanoa sosialidemokraateille, onko teidän pöydällänne valmiina 2 000 euron lasku kirjoitettuna ja erääntymässä tämän vuoden lopussa Suomen kaikkein köyhimmille. Minun ymmärtääkseni se lasku tulee vuosien mittaan maksettavaksi, ja on todella tärkeää, että se ei mene epäoikeudenmukaisesti vaan todella ne, jotka ovat maksukykyisiä, maksavat eniten.

Mutta Kööpenhaminassa ei kerta kaikkiaan päätetä siitä, miten Suomessa tämä lasku jaetaan. Siksi, sosialidemokraatit, antakaa nyt jo vähän periksi tästä ja kantakaa huolta maailman köyhistä, miten ne selviävät tästä ja pystyvät kantamaan sen vastuun ilmastonmuutoksen torjunnasta, mikä niille on välttämätöntä, jotta ilmastonmuutos saadaan pysähtymään.

Herra puhemies! Toinen asia on tämä, että tavoitteiden EU:n ja Suomen osalta pitää olla Kööpenhaminassa erittäin korkealla, kunnianhimoiset. Mutta korostan sitä, että me emme saa kuitenkaan astella muiden edellä sitten, jos muut keskeiset toimijat eivät tule niihin mukaan, koska silloin me siirrämme oman tuotantomme (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) niihin maihin, joissa on huonompi politiikka kuin meillä nyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todella todeta, että ilmasto on muuttumassa, kun ed. Ukkola kehuu demareita. Enpä ole moista kuullut sinä aikana, kun hän on täällä yhtä aikaa eduskunnassa ollut.

Tähän ed. Ukkolan äskeiseen vetoon. Siinä on ilmeisesti kysymys jostakin telkkariohjelmasta. Minä voisin kertoa ed. Ukkolalle semmoisen pikkuisen viestin tuolta omista luennoista yliopistolta, että tähän ilmastoon liittyy normaalisti vaihtelua, kylmenemistä ja lämpenemistä, ja niinpä tämmöinen "lämpökausi" oli vuoden 1000 tienoilla. Silloin Grönlannin eteläkärkikin oli lammastalousaluetta, ja siellä on siltä ajalta kirkot ja kivirakennukset ja kaikki edelleen olemassa. Sitten ilmasto viileni ja ihmiset joutuivat lähtemään lätkimään. Elikkä tämä kuuluu normaaleihin asioihin, mutta ed. Ukkolallahan on nyt tämä demaribuumi menossa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP näyttää olevan jonkinlaisissa omantunnontuskissa sen takia, että ei ole toimittu aiemmin. Jos vertaamme nyt niitä toimia, joita tämä hallitus on tehnyt esimerkiksi ilmastonmuutoksen eteen, niin ovathan ne aivan erilaista luokkaa. Eli tuossa hetki sitten oli tulevaisuusselonteko, jossa linjasimme erittäin selkeästi, miten Suomi tulee etenemään kohti päästötöntä energiantuotantoa ja tieliikennettä, kohti hyvinvoivaa ja vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Kyllä tässä tehdään aivan erilaisella tavalla nyt työtä.

Britannian hallituksen ilmastoraportti aivan tuohon loppuun. Siinä oli erittäin hyvin kuvattu: "Hallitsemattomassa ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia. Vaikka lähivuosina jonkun maan satomäärät voivat nousta ja lämmityskustannukset laskea, koituvat muutokset viimeistään maailmantalouden kautta kaikkien tappioksi. Ilmastonmuutos on yhteinen uhka." Näin todetaan Britannian hallituksen ilmastoraportissa, ja se on minun mielestäni hyvin kuvaava nyt siinä tilanteesta, missä olemme, ja tuo lasku tulee aivan varmasti näkymään jokaisen suomalaisen arjessa. Se näkyy lasten, se näkyy köyhien (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja se näkyy rikkaiden ja yrittäjienkin arjessa. Näin on varma.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä voi todeta muuta, kuin että tässä salissa on kyllä harvinaisen paljon tänään vallalla aivan tietoista väärinymmärryksen halua. Siis kepun ja kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroissa käsiteltiin laajasti suomalaista energiapolitiikkaa, vihreät tässä esittelivät energiatehokkuustoimikunnan asioita, ruuhkamaksuja ja sähköautoja, kaikki nähdäkseni aivan kotimaista hommaa. Sitten kun sosialidemokraatit ottavat esille sen, mitä tämä tulee maksamaan tavallisen suomalaisen ihmisen kannalta, ja kysyvät sen perään, miksei hallitus ole kirjannut tänään täällä salissa saamaamme pääministerin hyvää linjausta tähän tiedonantoon, niin se herättää tällaisen kummallisen keskustelun täällä. Minä en voi, hyvät kollegat, päätyä kuin siihen johtopäätökseen, että joku jossakin tässä salissa on tästä asiasta jollakin tavalla eri mieltä, kun sitä ei ole voitu tähän tiedonantoon kirjata. Se kysymys herää, kun siltä laidalta, sieltä oikealta laidalta, tätä asiaa esitellään. Onko teillä kokoomuksessa jokin ongelma tämän asian kanssa?

Mitä tulee ed. Perkiön mustamaalaaviin puheenvuoroihin, (Puhemies: Minuutti!) minun puheenvuorossani nimenomaan todettiin, että ihmiskunnalla on kaikki mahdollisuudet selvitä tästä, jos vain haluamme.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Innovatiivisen rahoituksen osalta tiedonannossa on selkeä kappale, ja hallitus on toiminut eduskunnassa puhutulla tavalla. Viime huippukokouksessa annoimme komissiolle tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan näitä globaaleja, innovatiivisia rahoituksen muotoja. Jos ei siellä aina ole teidän hellimäänne Tobinin veroa mainittu, niin sille ei voi mitään, mutta tämä on prosessissa.

Tämän taakanjaon osalta vielä, kun me emme vielä edes tiedä, minkälaisia reittejä pitkin nämä kustannukset tulevat ja missä määrin, niitä tulee yleensä tuotannon kustannusten noususta, niitä tulee valtion budjetin kautta suoraan kehitysmaille tai kansallisille rahastoille annettavissa verovaroissa. Erilaisten reittien kautta nämä kustannukset saavuttavat suomalaisen yhteiskunnan, mutta vastaavasti niitten vastapainona tulee myös etuja: taloudellisen kehityksen kautta, jos onnistumme tässä teknologian viennissä, ja myös, jos saamme kunnianhimoisen, sitovan sopimuksen maailmassa, eivät myöskään energiakustannukset nouse sillä tavalla, kuin jos ne energiankulutuksen kasvaessa toteutuisivat. Kaikki tämä tapahtuu, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, asteittain, pieninä siivuina vuodesta toiseen. Ei tule Suomessa mitään yksittäistä päätöstä, jossa päätetään, että nyt tämä ilmastonmuutoksen hillinnän lasku jaetaan kotimaisittain näin. Ei näin tule tapahtumaan, vaan esimerkiksi kehitysmaille annettava raha tulee portaittain kasvamaan pieninä siivuina meidän budjetista. Me keräämme rahat verotuksen kautta. 40 000 miljoonaa kerätään joka vuosi rahaa valtion budjettiin. Siitä pieni siivu tulee nyt kehitysmaiden avuksi tässä, eikä se ole korvamerkitty, keneltä juuri se nyt sattuu olemaan otettu.

Tämä hiilivuoto on olennainen kysymys tässä. Hiilivuotohan estetään sillä, että saadaan globaalisti sidottua kaikki kehittyneet maat ja, voi sanoa, myös odotettuun uraan verrattuna selvillä alennustavoitteilla nopeasti kehittyvät maat. Ellei kansainvälistä sopimusta saada, silloin tulee tapahtumaan hiilivuotoa, ja silloin me olemme aidosti vaikeassa tilanteessa, tulemme siihen kysymykseen, jonka joku kysyi, mitä sitten aidosti tehdään. Mutta ei lähdetä spekuloimaan sitä, koska nyt tavoitellaan Kööpenhaminasta aidosti sitovaa muotoa.

Sitten tähän, pitäisikö boikotilla sen jälkeen uhata. Palataan näihin kysymyksiin, ei anneta niihin selkeää vastausta — tuli jostain täältä keskirivistä kommentti — tässä vaaditaan enemmän houkuttelua yhteistyöhön kuin ehkä boikotteja, mutta jos tämä ajautuu umpikujaan, jotkut haluavat vapaamatkustajiksi, niin emme me voi sallia sitä.

Elinkeinoministeri  Mauri   Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas on kyllä aivan oikeassa siinä, että hiilivuoto on estettävä näissä Kööpenhaminan neuvotteluissa. Voisi vähän kuvailla näinkin Suomen tilannetta, että on paljon sellaisia hyödykkeitä, sellaisia investointihyödykkeitä, jotka itse asiassa koko maailman kannalta kannattaisi tuottaa juuri Suomessa, koska me teemme täällä ne pienimmällä energiankulutuksella ja pienimmillä päästöillä, nimenomaan täällä Suomessa. Esimerkiksi teräksen, sekä hiiliteräksen että jaloteräksen, molempien, kohdalla on tällä tavalla, ja me tiedämme, että tämä kaikki ei ole mahdollista, mutta tämän vaalimista, ettemme ryhdy sellaisiin toimiin, jotka vievät täältä meiltä ja Euroopastakin tuotantoa sellaisiin maihin, joissa aiheutetaan paljon enemmän päästöjä, kerta kaikkiaan koko maailman yhteisen edun nimissä pitää pystyä edistämään.

Ed. Tennilä, tämä hallitus tulee jäämään historiaan uusiutuvan energian lisäämisen hallituksena. Me olemme sitoutuneet siihen, että 30 terawattitunnin verran uusiutuvaa lisätään vuoteen 2020 mennessä. Ydinvoiman osalta teille vaan tiedoksi, että aina yhden suuren rakentaminen, jos sellaiseen joskus mentäisiin, merkitsee 12:ta terawattituntia ja me olemme sitoutuneet 30:een uusiutuvan osalta.

Tähän ilmasto- ja energiateknologian edistämiseen ja vientiin. Kyllä me satsaamme niihin todella paljon tällä hetkellä, sekä kehittämiseen että vientiin. Viime viikolla Intiassa oli mukanani 80 suomalaista yritystä, Suomen historian suurin, ylivoimaisesti suurin, vienninedistämismatka. Ja mikä siellä oli keskeinen fokus sillä matkalla, se oli nimenomaan ilmasto- ja energiateknologia ja siihen liittyvä vienti. Siellä on viisi suomalaista yritystä Intian markkinoilla, jotka ovat omalla alallaan tällä hetkellä markkinajohtajia, siis suomalaisia yrityksiä 1,1 miljardin asukkaan Intiassa markkinajohtajia jo tällä hetkellä.

Mitä vielä tulee SDP:hen, tämä on ollut minusta erinomaisen hyvä keskustelu kaikin tavoin. Kun se on itsestäänselvä ja luonnollinen asia, että yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaaliminen on koko tämän talon yhteinen asia, niin toivon, että sosialidemokraatit jatkossakin (Puhemies: 2 minuuttia!) ovat siinä vahvasti mukana. Nyt vaan tuntuu, että heillä ei ollut oikeastaan mitään erityistä sanottavaa tai annettavaa erityisesti tähän ilmastokeskusteluun ja tästä syystä piti vähän ikään kuin kaivaa jostakin tämä kysymys esille.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Mitä tulee noihin innovatiivisiin rahoituskeinoihin, niin kyllä Suomen neuvottelijat ovat tässä aktiivisia. Meillä on parhaillaan käynnissä neuvottelijoiden osalta se periaatteellinen vääntö erityisesti kehitysmaaryhmittymän kanssa, voidaanko tällaisia mekanismeja lanseerata vai ei, ja sitten vasta, jos periaatteellinen ratkaisu saavutetaan, katsotaan tietysti, mitä ne tarkalleen ottaen ovat. Suomalainen virkamies toimii rahoitustyöryhmän rinnakkaispuheenjohtajana, että siinä mielessä Suomi on tältäkin osin temppelin harjalla. Suomen kehitysyhteistyössähän tämmöinen luonnontaloudellinen kestävyys on koko ajan ollut hyvin vahvasti mukana, eli siinä mielessä, kun täällä edustajista joku kysyi, onko se huomioitu, se on huomioitu. Pitää tietysti muistaa se, että varsinkin ilmastonmuutokseen sopeutuminen on käytännössä hyvin lähellä perinteistä kehitysyhteistyötä monissa maissa. Siinä mielessä näitä välineitä varmasti tullaan käyttämään tässä rinnakkain ja yhtä jalkaa.

Meillä on aktiivista vuorovaikutusta ja vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa. Viimeksi olen tavannut suurlähettilään tänään. Tietysti Yhdysvalloilla on omia kotimaisia haasteitaan tässä, mutta toivomme todellakin, että siellä on mahdollisuuksia, samalla tavalla kuin kaikilla muillakin, lisäjoustoihin sopimuksen saavuttamiseksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vain se kommentti tähän ilmastotieteelliseen puoleen, että ilmastotieteessä on aina todettukin, ettei ilmastonmuutoskaan etene lineaarisesti. Ei se ikään kuin vuosittain etene pikkuhiljaa, vaan tapahtuu suurempia muutoksia, ja sitten voi tulla suvantovaihe, ja sitten tapahtuu taas jokin kynnysasia. Eli ei missään tapauksessa pidä vetää liian pitkälle johtopäätöksiä siitä, jos on jonkunlainen suvanto menossa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi minun on tietenkin syytä sanoa, että tämä on ihan minun oma puheenvuoroni eikä sillä ole mitään tekemistä kokoomuksen ja kokoomuksen ryhmäpuheenvuorojen kanssa eikä itse asiassa koko tämän eduskunnan puheenvuorojen kanssa. (Naurua)

En ole tiedemies enkä missään nimessä ilmastotieteilijä, joten minulla ei ole kompetenssia arvioida ja arvostella niitä vastaväitteitä, mitä tähän viralliseen ilmastototuuteen on esitetty. Ja niitä todellakin on esitetty. Sitä te ette voi kiistää, vaikka tässä salissa ei ole puhuttu yhtä ainutta sanaa niistä asioista, ei East Anglian tietomurroista eikä East Anglian tietomurtojen sisällöistä, mitä tuli julkisuuteen. Kyseessä on nimittäin aivan sensaatiomainen tapaus, koska se käsittääkseni kyseenalaistaa koko vallitsevan ilmastonmuutosteorian uskottavuuden ja monien sitä tukeneiden tutkijoiden maineen.

Sähköpostit, joita internet on täynnä, ovat paljastaneet systemaattista tutkimustiedon salailua ja manipulointia ja siihen liittyvää pohdiskelua. Erityisesti tapetilla on ollut vuosikymmenen aikana tapahtunut lämpötilojen aleneminen ja halu piilottaa se tiedeyhteisöltä, medialta, kansanedustajilta ja kansalta. Että näin siellä jossain!

En oikein ymmärrä, minkä vuoksi ilmastosta, ilmastotieteestä, on tullut ikään kuin tämmöinen fundamentalistinen uskonto. Ilmastotieteilijät eivät suvaitse lainkaan vastaväitteitä, eivät toisinajattelijoita eivätkä toisella tavalla ajattelevia tiedemiehiä. (Ed. Korkeaoja: Ei se nyt ihan näin ole!) He eivät mene vastaamaan omista tutkimuksistaan eivätkä keskustelemaan asioista julkisesti, eivät yleisön eivätkä median edessä. Elikkä tämmöistä tämä on myös Suomessa.

Meillä on Ilmatieteen laitos, joka on yhtä fundamentalistinen kuin ympäristöjärjestöt siitä huolimatta, että Ilmatieteen laitos ei kykene ennustamaan oikein edes viiden vuorokauden säätä. Pitäisikö meidän todellakin uskoa tämmöistä yhteisöä, tämmöisiä tutkijoita ja tämmöistä tutkimuslaitosta? Sään ennustamisen sijasta tätä uutta sensuurivirastoa kiinnostavat vain toisinajattelijat, jotka uskaltavat kyseenalaistaa virallisen ilmastototuuden. Voikin kysyä, miten lämpenemistä viimeiseen asti vastustaneiden suomalaisten ilmatieteilijöitten ajatukset ovat lyhyessä ajassa muuttuneet toisenlaisiksi.

Vaikka hiilidioksidipitoisuuden kasvu ilmakehässä on tietenkin ihan totta, kaikki ilmatieteilijät eivät todellakaan ole yksimielisiä siitä, onko se syy lämpenemiseen vai onko globaalista lämpenemisestä ylipäätänsä riittävästi faktoja. Maapallo on kohdannut ilmastonmuutoksia ennenkin. 9 000 vuotta sitten meillä oli vielä jääkausi. Sen jälkeen tuli 5 000 vuotta sitten keskieurooppalainen ilmasto Suomeen. Sitten on ollut pikkujääkausia, kuten ed. Pulliainen sanoi. Elikkä ilmasto vaihtelee ja vaihtelee, ja olemme ehkä menossa lämpimään suuntaan, tai sitten me olemme menossa sinne toiseen suuntaan, kylmenemisen suuntaan.

Minä olen 1970-luvulla ja 1980-luvulla nähnyt aika monta hysteeristä ilmastototuutta. Milloin oli taivaankansi räjähtää, kun oli freoneista syntynyt otsonikato taivaalla. Tämä on tietenkin yksi hyvä esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi: nyt otsonikerros on ilmakehässä ihan ok, kun freonipäästöt ovat vähentyneet, tämän minä kyllä myönnän. Sitten tuli monta muuta ilmastokatastrofia, ja yksikään niistä ei ole jäänyt pysyväksi. Mutta ehkä me jossakin tulevaisuudessa saamme tietää, (Puhemies: 5 minuuttia!) mikä tämän ajan tilanne on.

Se, että minä epäilen kaikkia, johtuu tietenkin siitä kauheasta kokemuksesta, mitä minä 1970-luvulla jouduin näkemään: Silloin oli vaan yksi uskonto, yksi oikea ulkopolitiikka, ja kaikki, jotka sitä arvostelivat, joutuivat helvettiin. Ja ehkä tässä joutuu itse kukin sinne, kunhan riittävästi arvostelee.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminassa on tehtävä ilmastosopimus, jossa on aikaan sidotut tavoitteet teollisuusmaiden päästöjen vähentämiseksi. Kehittyvät maat, kuten Kiina ja Intia, on saatava mukaan. Kehitysmaiden kanssa on tehtävä päästöjä vähentävä sopimus. Rahoituksesta, joka kerätään osin teollisuusmailta, pitää myös sopia kokouksessa. Se on keskeistä, koska teollisuusmaissa päästöt on pääsääntöisesti tehty viimeisten sadan vuoden aikana. Ilmastonmuutos kohtaa ikävimmin monia kehitysmaita kuivuudella, eikä kehitysmaille kerättävä ilmastorahoitus saa olla pois muusta kehitysyhteistyöstä. Sen olemme velkaa nälkää näkeville.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät maksut on iso kysymys, joka puhuttaa jatkuvasti. Energiatehokkuus on kaikkein tehokkain mutta myös säästöä tuova keino hillitä ilmastonmuutosta, eikä ilmastonmuutoksen torjunta ole kallista verrattuna niihin katastrofaalisiin seurauksiin, joihin ajaudumme, jos emme tee mitään. Jos noin 2 prosenttia EU:n bkt:stä käytettäisiin kehitysmaiden ilmastoponnistelujen tukemiseksi, henkeä kohti kustannus olisi alle 3 euroa päivässä. Se on pieni hinta maailman pelastamisesta. Kansainvälisiin toimiin voi kerätä maksuja myös verottamalla globaalia saastuttamista. Kansainvälinen lentovero on yksi hyvä esimerkki. Kotimaisten ponnistelujen arvellaan maksavan 100—200 euroa suomalaista kohden vuonna 2020 riippuen päästövähennysten tiukkuudesta.

EU on ilmastopolitiikassaan oikealla tiellä. Energiankäytön tehostaminen ja uusiutuvat energianlähteet ovat keskeisiä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Professori Peter Lundin arvion mukaan tuulivoima kasvaa vahvasti nyt ja aurinkoenergia 2020-luvulla. Aurinko on ehtymätön uusiutuva energianlähde, ja keräinten tekniikka kehittyy koko ajan. Myös sellaiset älykkäät kaksisuuntaiset sähköverkot kehittyvät, joissa energiaa on mahdollista siirtää nopeasti ja tehokkaasti pitkiäkin matkoja jokseenkin samoin periaattein kuin internetin kaapeleissa. Teknologian vahva kehittäminen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostaminen ovat todella oleellisia.

Yksi keskeinen asia Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa on hiilinielut, joissa globaali kysymys on palmuöljy. Palmuöljyn käyttö polttoaineena lisää sademetsien raivaamista, tuhoaa hiilinieluja, tuhoaa merkittäviä määrää biodiversiteettiä, ja myös maailman orankikanta on uhattuna. Suomen ei tule sallia palmuöljyn käytön kestämätöntä lisäämistä, sillä sademetsien tuhoa-misprosessissa syntyy valtavan suuri määrä kasvihuonepäästöjä.

Arvoisa puhemies! Suomen neuvottelijoiden Kööpenhaminassa tulee vahvasti ajaa EU:lle tiukempaa päästötavoitetta, 30 prosentin leikkausta päästöihin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Toki muu maailma on saatava mukaan, koska EU:n ponnistelut eivät yksin riitä. Suomeen tarvitaan kunnianhimoiset päästötavoitteet sisältävä ilmastolaki. Lisäselvityksiä tarvitaan muun muassa Suomeen soveltuvasta lain muodosta, vuosittaisesta päästövähennysprosentista ja hiilibudjetin kauden kestosta sekä soveltamisalueista.

Hiljattain julkaistu Tukholman ympäristöinstituutin tutkimus osoittaa, miten Eurooppa pystyy vähentämään päästöjä jopa 40 prosenttia vuoteen 2020 ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Ilmastotieteen mukaan tämä on teollisuusmailta tarvittavien päästövähennysten minimitaso ja miniminopeus, jotta ilmastokatastrofi voidaan välttää. Keskeisiä toimia ovat energiatehokkuuden radikaali parantaminen, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen nopealla aikataululla, uusiutuvien energianlähteiden käytön merkittävä lisääminen ja elämäntavan muutokset. Se, että aina pitää vain saada kuluttaa lisää, ei saisi enää olla tavoiteltavaa. Itse asiassa jo 1970-luvulla ohitettiin se piste, jolloin bruttokansantuotteen kasvu toi lisää onnellisuutta. Hyvinvoinnin mittaamisen kannalta pitäisi luopua siitä, että mitataan hyvinvointia vain bruttokansantuotteen kautta, ja pitäisi lisätä onnellisuusindeksi hyvinvoinnin mittaamiseen. Onneahan tuo esimerkiksi se, että tiedämme, että tulevat sukupolvet voivat leikkiä lumessa. Voimme jättää sellaisen maailman lapsille ja lapsenlapsille, että neljä vuodenaikaa ovat mahdollisia.

Jared Diamond on käsitellyt tietokirjoissaan syitä, miksi sivilisaatiot romahtavat. Keskeisin syy on muuntautumiskyvyn puute: ei reagoida muuttuviin olosuhteisiin. Esimerkiksi norjalaiset viikingit kuolivat Grönlannissa nälkään, kun eivät syöneet kalaa eivätkä opetelleet valaanpyyntiä. Nykymaailmassa keskeinen tekijä on energia ja nopea muutos hajautettuun uusiutuvan energian tuotantoon. Tarvitaan iso paletti uusiutuvia energianlähteitä, nykyiset sovellukset ja uudet innovaatiot. Kööpenhaminassa on kysymys siitä, ettei maailman sivilisaatio romahda. Toivoa on näkyvissä, jos Kööpenhaminassa syntyy yhteinen tahto.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Sällan har de politiska förväntningarna varit så högt uppskruvade inför ett toppmöte som de är nu inför Köpenhamn. I och med att man inte räknar med att hinna få till stånd prioritet nummer ett, det vill säga ett juridiskt bindande avtal, är det av största vikt att det politiska avtal som bör ingås är tillräckligt heltäckande och ambitiöst. Det politiska avtalet kommer att styra den juridiska processen och den konkreta tidtabellen för fortsatta förhandlingar. EU och Finland bör åka till Köpenhamn med höga politiska ambitioner, det behövs pådrivande och visionära krafter som beaktar helheten i ett politiskt känsligt läge.

Regeringen konstaterar helt riktigt att det dyraste alternativet är att inte göra någonting alls. Klimatförändringen är ett globalt problem som kräver globala lösningar. Därför behöver vi ett klimatavtal. Ett heltäckande avtal har många fördelar, de ekonomiska aspekterna inkluderade. Ett avtal möjliggör en minskning av utsläppen där det är kostnadseffektivast för tillfälle. Ett avtal minskar också riskerna för att industriell och annan verksamhet flyttar från länder som till exempel Finland med utsläppsbegränsningar till länder som inte har några som helst begränsningar. Det ligger alltså i allra högsta grad i både Finlands och EU:s intresse att åstadkomma ett heltäckande globalt avtal.

Puhemies! Toinen hyvin tärkeä asia, joka puoltaa laajan sopimuksen syntyä, on uuden, puhtaan teknologian kehitys ja mahdollisuus kasvattaa Suomen osuutta tällä alalla. Tässä asiassa taloudelliset intressit ja ympäristönäkökohdat kohtaavat mainiolla tavalla. Suomella on kaikki mahdollisuudet lisätä vientiään ja kansallista osaamistaan tällä saralla. Uusi sopimus antaisi pitkäjänteiset ja varmat toimintaraamit toimijoille.

Hallituksen linjaus siitä, että Suomen tulee tukea riittävän väljää mandaattia EU:n neuvottelijoille, on aivan oikea. Jo vuonna 2007 esitetyt ehdot EU:n sitoutumiselle päästövähennystavoitteeseen, miinus 30 prosenttia, ovat edelleen ajankohtaisia. Muiden kehittyneiden maiden tulisi sitoutua vastaaviin päästövähennyksiin, ja taloudellisesti edistyneempien maiden tulisi sitoutua riittävästi päästövähennyksiin. Jälleen korostuu kattavan, globaalin sopimuksen merkitys.

Utvecklingsländernas krav på att klimatfinansieringen ska ske utöver det offentliga utvecklingsbiståndet är förståeligt. EU:s löfte om att klimatfinansieringen inte kommer att tas från utvecklingsbiståndet är nödvändigt med tanke på de åtaganden vi förbundit oss vid för att uppnå de så kallade millenniemålen. I praktiken kan det dock vara svårt att göra skillnad mellan klimatfinansiering och utvecklingsfinansiering. Vid detta bör fästas tillräckligt stor uppmärksamhet.

Förhandlingslistan är lång inför Köpenhamn. De första stegen mot ett bindande avtal bör tas där. Samtiden och framtiden kräver detta. Priset för ett misslyckande i Köpenhamn är alldeles för högt.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Salin keskilämpötila on varmaan laskenut pari astetta äskeisestä muun muassa ed. Ukkolan poistuttua. Tyydyn muutamiin reunahuomautuksiin. (Ed. Ukkolan välihuuto) — Ai, anteeksi, olette siellä, no niin. — Tyydyn muutamiin reunahuomautuksiin omassa puheenvuorossani ja evästyksiin ehkä sille delegaatiolle, joka Kööpenhaminaan lähtee.

Ensin ehkä tällainen kannustus pitkäjänteisyyteen. Minulla oli mahdollisuus olla Kiotossa 12 vuotta sitten, ja voin sanoa, että tällaisessa kansainvälisessä neuvottelussa toivo ja epätoivo vaihtelevat. Välillähän Kioton sopimusta pidettiin jo kuolleena, kunnes se yhtäkkiä nousi haudasta ja sen pohjalle rakentui sitten tämä nyt meneillään oleva prosessi. Joskus epätoivoiseltakin näyttävät prosessit voivat tuottaa tuloksia.

Mutta yhdyn kyllä siihen ed. Kalliksen huoleen, että jos kansainvälistä sopimusta ei saavuteta, mitä sitten. Kyllähän aina välillä väläytetään erilaisia rankaisutulleja tai ympäristötulleja, joita voidaan sitten ottaa ääritapauksissa käyttöön, mutta tämä ei toivottavasti ole se tapa, jolla päästään näihin ilmastomyönteisiin ratkaisuihin.

Toinen asia, arvoisa puhemies, joka vähemmän oli tässä keskustelussa esillä, oli ilmastonmuutoksen vaikutus konflikteihin. Voisin tässä mainita, että esimerkiksi Pohjois-Afrikan alueella Darfurissa on ihan selvää, että aavikoituminen ja aavikoituneiden alueiden lisääntyminen ovat aiheuttaneet tilanteita, joissa heimot ja ihmiset lähtevät liikkeelle ja tunkeutuvat alueille, joilla eivät ennen ole asuneet. Vesipula vaikuttaa siellä jnp., ja kyllä tämä luo suoraan konflikteja. Taikka tilanteet Afganistanissa, jossa metsien laittomat hakkuut ovat tuottaneet uutta aavikoitumista ja hiekka on vallannut kylät ja ihmiset joutuvat lähtemään uusille alueille. Kyllä nämä ovat niitä ilmastonmuutoksen varjopuolia, jotka sitten vaikuttavat ihan suoraan myöskin ympäristöpakolaisuuteen.

Sitten olisin muutamalla sanalla puuttunut ilmastorahoitukseen. Ymmärrän hyvin kehitysmaiden vaatimuksen siitä, että rahoitusmekanismit ja rahoitusinstituutiot olisivat sellaisia, joissa kehitysmailla olisi enemmän sananvaltaa kuin nykyisissä, esimerkiksi Maailmanpankissa tai alueellisissa kehitysrahoituslaitoksissa. Mutta olen kyllä aavistuksen verran huolissani seurannut sitä, että jos hyvin paljon varoja nyt suunnataan, ja toivottavasti suunnataan, nopeasti ilmastorahoitukseen, myöskin varojen hallinnan täytyy olla tehokasta ja ammattimaista. Esimerkiksi kun Maailmanpankki sanoo, että se pystyy panemaan rahan poikimaan niin, että esimerkiksi 10 prosentin rahoitusosuudella saadaan joku investointi liikkeelle, joku muu yksityinen sektori panee sen 90 prosenttia, niin toivottavasti näitä tehokkaita muotoja, joita kansainvälisessä rahoituksessa on teknologiasiirron rahoittamiseksi ja muuhun, käytetään myöskin ilmastopuolella eikä niin, että ajateltaisiin, että kaikki raha on lahjarahaa tai olisi tehottomassa käytössä. Pitäisi laskea suoraan, kuinka monta hiilidioksiditonnia saadaan vähennettyä milläkin rahoituserällä, ja ajatella tätä tehokkuutta tältä kannalta.

Sitten vain kommentti tähän keskusteluun, jota käytiin siitä, mitä mahdollisuuksia Suomella on pärjätä ikään kuin tässä ilmastoteknologisessa tai ympäristöteknologisessa kilpailussa. Olen seurannut saksalaista keskustelua jonkin verran Saksan kestävän kehityksen toimikunnan näkökulmasta, ja siellä ajatellaan suoraan näin, että kyllä tässä ilmastopuolellakin on voittajia ja häviäjiä. Ne, jotka kyllin nopeasti nappaavat tilaisuudet, näkevät, minne teknologia on menossa, pystyvät tarjoamaan sitä kehitysmaille ja kehittyneille maille, ovat niitä voittajia tässä. Mielestäni tätä ikään kuin optimistista ilmapiiriä myöskin Suomessa tarvittaisiin, että mietittäisiin, mitä me oikeasti osaamme tällä sektorilla, miten me voimme vähän ikään kuin aggressiivisestikin lähteä liikkeelle omalla osaamisellamme ja teknologiallamme, tarjoamaan sitä maailmalle. Enemmän tätä positiivista näkökulmaa varmaan kaivattaisiin.

Sitten, arvoisa puhemies, ehkä muutama uhkakuva. Olen seurannut jossain kansainvälistä keskustelua tällaisesta geoengineering-ajattelusta, että jos me emme kerran pysty pysäyttämään tätä ilmastonmuutosta, niin aletaan sitten keinotekoisesti luoda uudenlaista ilmastoa ja uudenlaista säätä. Olemme nähneet Pekingissä lumisadetta, joka sitten taisi mennä vähän överiksi, ja muita tällaisia hankkeita. Itse suhtautuisin erittäin varovasti tämän tyyppisiin ilmastonmuutoksen ratkaisuehdotuksiin. Niitäkin näyttää aina silloin tällöin tulevan; mietitään, mitä kaikkea insinöörit sitten osaavat, kun he alkavat muuttaa keinotekoisesti maapallon säätä.

Aivan viimeisenä, puhemies, puheenvuoroni lopuksi: Täällä on puhuttu vähän Venäjän kuumasta ilmasta ja siitä, mitä sille sitten tehdään. Toivon, että tässä Kööpenhaminan prosessissa ei hyväksyttäisi Venäjän—Ukrainan ikään kuin ylisuuriksi jääneitä kuuman ilman varastoja. Viime kädessä mielestäni muiden maiden pitäisi tehdä päätös, että niitä ei osteta, tätä kiintiötä ei hyväksikäytetä. Jääkööt sitten sinne oman kuuman ilmansa kanssa, mutta muut voivat kieltäytyä sen käyttämisestä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta näyttää, että Kööpenhaminan kokouksen keskeisen ongelman voi kai kiteyttää siihenkin ajatukseen, millä saada ymmärtävät, totuuden tietävät, mutta vastahakoiset kansat muuttamaan käyttäytymistään. Luulen, että tässäkään salissa ei ole ketään, ja tuskin Kööpenhaminan saleissakaan on ketään, joka ei tunnustaisi itselleen tosiasioita, mutta sitten, kun alamme viedä niitä tosiasioita käytäntöön sopimuksiksi, joissa jotkut kuvittelevat menettävänsä tai voittavansa jotain, ollaan niiden ongelmien edessä, joissa Kiotossa oltiin, ja joissa ollaan edelleenkin.

Muistaakseni Antti Eskola totesi joskus 1960-luvun lopulla, että Suomen herrat kiinnostuivat vesiensuojelusta, erityisesti Suomen paperiteollisuusherrat kiinnostuivat vesiensuojelusta, vasta sen jälkeen, kun viskigrogien vesi alkoi näyttää samealta. Olen elänyt nuoruuteni joen varrella, johon laski yläjuoksulla ollut selluloosatehdas, ja 40 vuoteen siinä ei silloin 1960-luvun puolivälissä ollut enää kaloja nähty. Jos joku silloin olisi väittänyt, että joskus siinä vielä kalastetaan, niin hulluna häntä olisi pidetty, mutta nyt siitä joesta saa kuhia. Se ei ole syntynyt sattuman oikusta tai herrojen hyvästä tahdosta, vaan siitä ymmärryksestä, mikä merkitys puhtaalla vedellä ihmisille on, erityisesti siinä tapauksessa Helsingin kaupungille, joka siitä joen toisessa päässä olevasta Päijänne-nimisestä lammikosta vetensä on ottanut. Sitä auttoi merkittävästi myöskin se, että Helsingin kaupunki antoi taloudellista kontribuutiota asian hoitamiseen. Luulen, että yhdistämällä taloudellinen kontribuutio ja tämmöinen syntynyt ikään kuin subjektiivinen tuntuma on päästävissä hyviin tuloksiin.

Arvoisa puhemies! En tunne suurta innostusta, vaikka se opposition edustajan velvollisuuksiin tietysti kuuluisikin, ryhtyä morkkaamaan hallitusta tässä asiassa. Minusta hallituksen ja pääministerin toimet ovat olleet kansainvälisesti mitaten kohtuullisen ansiokkaita eikä kotimaastakaan katsoen kovasti valittamista ole. Tietysti jonkinlaista, ehkä vähän topakampaa otetta olisi voinut toivoa tietenkin jo siitä lähtökohdasta, että — kuten nyt pääministeri puheessaankin totesi, että pitkällä tähtäimellä näitä asioita pitää tarkastella — todellakin olemme pitkällä tähtäimellä kaikki kuolleita, ja jos elämästä aikoo nauttia, se pitää tehdä ennen sitä. (Naurua) Tietenkin sen voi ikään kuin rediskontata lapsille ja lapsenlapsille, kuten tässä salissa niin usein tehdään, mutta kuka takaa, ovatko lastemme ja lastenlastemme preferenssit semmoisia, että he haluavat kaikkea sitä, mitä me haluamme heille ikään kuin hyväntahtoisesti siirtää?

Sen sijaan se on kuitenkin varmaa, että meidän ei tarvitse keskustella siitä, onko hyvän ilmaston siirto lapsillemme ja lapsenlapsillemme välttämätöntä, koska ilman happea me emme elä. Tai "vähäisellä ja huonolla hapella", lainausmerkeissä sanottuna, lastemme ja lastenlastemme ja heidän jälkeläistensä elämä on paljon huonompaa kuin meillä nyt. Siksi toimet ilmaston parantamiseksi on aloitettava nyt.

Vasemmistoliitto on omalta osaltaan tehnyt aloitteen ilmastolain säätämisestä, jossa tavoitteena on 40 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä. Siitä me pidämme kiinni ja toivomme, että sillä linjalla myöskin maan hallitus etenee. Lähden myöskin siitä, että meidän pitää pystyä asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Sain leipäni siitä paperi- ja sellutehtaasta, joka sen joen varrella oli, ja pidän edelleen tärkeänä, että Suomessa puunjalostusteollisuus ja kaikki muukin energiaa käyttävä teollisuus pystyy toimimaan, (Puhemies: 5 minuuttia!) kilpailukykyisestikin. Mutta edellytän samalla, että ensisijaisesti pidämme kuitenkin huolta siitä, että pystymme täällä kunnolla hengittämään.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Paavo Arhinmäen ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt näitä keskusteluja ja esityksiä kuunneltuani on sitten siis todettava, mistä ovat peräisin ne aineet, joista syntyviä päästöjä meidän pitäisi nyt sitten ryhtyä rajoittamaan. Näistä muutama näkökohta.

Totean johdannoksi vain sen, että 49 vuotta sitten valmistuin Helsingin yliopistosta tämän alan tutkinnon suorittaneeksi ja silloin niitä opinaineita kutsuttiin nimillä geologia ja paleontologia ja klimatologia. Kirjoitin myöskin pohjoismaisen englanninkielisen klimatologian oppikirjan sittemmin myöhemmin pyynnöstä, että näillä viisauksilla yritän nyt selviytyä tästä urakasta.

Arvoisa puhemies! 500 miljoonaa vuotta sitten maapallolla primäärituotanto, siis kasvituotanto ja eliöitten tuottama biomassatuotanto, saavutti sellaisen asteen, että sitä biomassaa saattoi ryhtyä varastoitumaan maapallon pintakerrokseen. Tämän 500 miljoonan vuoden aikana tämä maapallon pinta on myllertynyt moneen kertaan ja perusteellisesti. Tässä on kysymys eräällä tavalla, pikkuisen liioitellen sanottuna, siitä, että maapallon historia on ollut vain ilmastonmuutosten historiaa, ja se kuuluu asiaan. Tässä viimeisessä vaiheessa ovat vaihdelleet jääkaudet, erikoisesti täällä Luoteis-Euroopassa, ja niitten väliset interglasiaalikaudet, ja näihin interglasiaalikausiin on liittynyt tällaisia ilmaston lämpenemisiä ja viilentymisiä.

Täällä ed. Ukkola muisteli omasta menneisyydestään, milloinkohan se jääkausi viimeksi päättyi. Hän päätyi muisteluissaan siihen, että se on noin 10 000 vuotta sitten tapahtunut. Tiedemiehet ovat nyt päätyneet yksimielisesti siihen johtopäätökseen, että se tapahtui 11 500 vuotta sitten ja se muutos tapahtui erittäin nopeasti. Täällä Luoteis-Euroopassa lämpötila nousi hyvin lyhyessä ajassa 5 astetta. Siis ilmasto todella lämpeni nopeasti. (Ed. Ukkola: Minkä takia?) Sen jälkeen on sitten tapahtunut näitä ilmaston viilenemisiä ja lämpenemisiä, ja niistä jo yhden tässä vastauspuheenvuorossanikin kerroin.

Sitten tullaan vuoteen 1846. Silloin alkoi näitten maapallon pintakerroksiin varastoituneitten hiiliyhdisteitten voimakas käyttö. Silloin otettiin käyttöön Bakun öljylähteet jnp. Nyt elämme, siis vain näin lyhyenä aikana, tällaista käytön buumikautta, joka on merkinnyt sitä, että hiilidioksidia on synnytetty ilmakehään niin paljon, että väkisellä muodostuu kasvihuoneilmiöitä, siis toisin sanoen takaisinsäteily ei sieltä pääsekään enää ylöspäin tuonne avaruuteen.

Jo nyt olemme siinä tilanteessa, että nyt voi tapahtua jotakin sellaista viime jääkaudelta jäänyttä, joka sitten putsaa pelin, ja siitä syntyy ongelma, ja se on, että merenpohjan glatraatit elikkä metaanitaskut rupeavat vapauttamaan jään sulaessa sisältönsä ilmakehään ja samalla tavalla Siperian ikirouta rupeaa sulamaan ja se vapauttaa siellä olevat metaanivarastot ilmakehään. Nyt kysymys on siitä, että me varaudumme tähän emmekä halua lisätä hiilidioksidia näitten fossiilisten energialähteitten tupruttamisella ilmakehään.

Siis toisin sanoen, arvoisa puhemies, juju on siinä, että meidän pitää pysäyttää fossiilisten energialähteitten käyttö mahdollisimman nopeasti ja siirtyä uusiutuviin energialähteisiin. Niitä fossiilisia energialähteitähän on vain määrällinen määrä maapallon pintakerrokseen 500 miljoonan vuoden aikana varastoitunut. Elikkä jos me tuprutamme ne loppuun, niin kyllä siinä sitten todellakin kasvihuoneilmiötä tulee kaikkine seurausvaikutuksineen. Merenpinnan normaalit vaihtelut ovat olleet geologisina kausina 110 metriä, mutta nyt me olemme rakentaneet kylät ja kaupungit ja kaikki siihen vesirajaan, niin että se ongelman ydin on siinä teknisellä tasolla.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tuleva Kööpenhaminan ilmastokokous on suuri mahdollisuus sopia kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisestä. On mahdollista päästä sopimukseen myös taakanjaosta: siitä, mikä meille ja eri maanosille kuuluu. On soveliasta toivoa, että tähän saakka esiintynyt kasvihuonepäästöjen vapaamatkustaminen saadaan loppumaan.

Merkittävin kysymys on, lähteekö Yhdysvallat koko arvovallallaan ajamaan ilmastonsuojelua. Maailman rikkaimman maan esimerkki on ollut tähän saakka vastuuton. Positiivisia merkkejä on ollut kuitenkin luettavissa Barack Obaman puheista, mutta epäselvää on, tuleeko hän olemaan paikalla, kun päätöksistä pitää päättää. Myös Kiina on erittäin tärkeä tekijä neuvotteluissa, ja myös Kiinan tulee lähteä mukaan suurten hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseen. Yhdysvaltojen ja Kiinan lisäksi myös Intian ja Venäjän voi toivoa ottavan päästövähennykset vakavasti.

Myös maailmanlaajuisesti voidaan sopia keppi ja porkkana -menetelmän käytöstä, niin että ilmastosopimuksen ulkopuolelle jäävien maitten ilmastovahingollisia tuotteita verotetaan ankarammin ilmastosopimusta noudattavissa maissa ja maanosissa. Tämä estäisi tehokkaasti hiilivuodon nimellä kutsuttua ilmiötä, jossa teollisuutta siirretään ympäristöstä piittaamattomiin tuotantomaihin. Porkkanoita on muistettava jakaa niille, jotka ovat ilmastovelvoitteensa täyttäneet.

Arvoisa puhemies! Leijonan osa kasvihuonepäästöistä tuotetaan muualla kuin Suomessa ja Euroopassa. Suomessa osuus on 2—3 promillen luokkaa ja Euroopassa 14 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Ehkä tässäkin on mahdollista hakea ratkaisua, jolla päästöjä voidaan globaalisti vähentää. Tehokkaimmin päästöjä vähennetään rikkaitten maitten osallistumisella köyhimpien maitten teknologian parantamiseen. Esimerkiksi Itämeren saastumisen vähentämisessä päästiin merkittäviin tuloksiin rakentamalla suomalaisin voimin Pietariin jätevesipuhdistamo. Suoran rahoituksen sijaan myös teknologian ja osaamisen vieminen voisi olla merkittävä apu köyhien maitten ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Ennen kaikkea vastuu kuuluu rikkaimmille maille. Ilmastotaakan pitää olla ensisijaisesti rikkaitten G20-maitten vastuulla.

Arvoisa puhemies! Polttoenergiasta syntyvä noki on nykytutkimuksen valossa merkittävä jäätiköitten sulamisen selittämisessä. Niin kivihiili kuin puu ja pöly nostavat ylempään ilmakehään paljon pienhiukkasia, jotka kulkeutuvat jäätikön ylle tummentaen sitä. Kun jään heijastusvaikutus pienenee, se alkaa sulattaa ja paljastaa vettä ja maata, joka hyvin tehokkaasti sitoo auringon lämpöä. Tämä kierre on osallisena ilmaston lämpenemisessä erityisesti pohjoisilla alueilla.

Arvoisa puhemies! Ilmastokeskustelussa on kiinnitettävä huomiota kivihiilen käyttöön. Esimerkiksi Saksa tukee kivihiilen polttoa 2,5 miljardilla eurolla joka vuosi. Tämä syö muun muassa Suomessa markkinoita sekä puulta että turpeelta. Myös Helsingin kaupunki tuottaa energiansa kivihiilellä, varmaan ostaa, kun se on halpaa, ja Helsingin johdossa kaksi suurinta puoluetta ovat kokoomus ja vihreät, jotka tällaista politiikkaa täällä harrastavat. Kivihiiliriippuvuudesta pitää päästä eroon korvaavia energiamuotoja etsimällä.

Suomen tulee lähteä ilmastopäästöttömän energian rakentamisen tielle tosissaan. Vesi-, tuuli-, aurinko- sekä ydinenergia ovat kehitettävät vaihtoehdot. Niistä ei tule kasvihuonepäästöjä. On muistettava, että ydinvoima on siirtymäkauden ratkaisu, kunnes muut päästöttömät energiamuodot voivat sen korvata.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on niin vakava uhka, että sellaiset uutiset, joiden mukaan Ipcc:n tutkijat olisivat tuhonneet ilmastohavaintoarkistojaan, ovat erittäin epätoivottavia. Tällaisia uutisia nyt kuitenkin esitetään niin televisiossa kuin lehdistössäkin. On tärkeää, että tapahtumista saadaan oikeaa, tieteellistä tietoa ja ennuste rakennetaan tosiasioitten varaan. Erehtyminen tässä voi olla kohtalokasta, jos toiminta myöhästyy, niin isoja vahinkoja ei voi tapahtua.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on nyt aivan pakko edelliselle puhujalle, ed. Kankaalle, sanoa tästä hiilivuodosta, että en haluaisi kovasti synkistellä tämän hiilivuodon suhteen. Nimittäin on myöskin sellaisia tutkimustuloksia, että tämä hiilivuotoilmiö — ylipäätään sen olemassaolo on jonkin verran epävarmaa — on vain ihan ääritapauksissa olemassa. Ja saattaa olla, että nimenomaan tässä kohdassa taas on politiikka mennyt tieteellisten tulosten edelle, että on innostuttu sitten antamaan helpotuksia hiilidioksidia päästävälle teollisuudelle liiaksi. Sitä ilmiötä ei ehkä ole olemassa siinä laajuudessa kuin teollisuus toivoisi, että olisi.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Kangas että aiemmin ed. Ukkola viittasi brittiläisen East Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön tietomurtoon ja sen seurauksena julkisuuteen levinneisiin väitteisiin, joiden mukaan tutkijat olisivat peitelleet ilmastotutkimusta ja sen tuloksia. Tästä kannattaa ehkä nyt huomata, että tässä kyseisessä yksikössä on meneillään tutkinta, jossa selvitetään, onko jotain epäasiallista käytöstä tapahtunut, ja yksikönjohtaja Phil Jones on tämän tutkinnan ajaksi jättänyt tehtävänsä yksikön johdossa. On ihan oikein, että nämä väitteet selvitetään tarkkaan, koska on tärkeää, että päätöksenteko perustuu luotettavalle tiedolle. Mutta kannattaa muistaa, että se, mitä ilmastotieteessä ilmastonmuutoksesta tiedetään, ei perustu minkään yksittäisen tutkijaryhmän, ei minkään yksittäisen tutkimuksen, saatikka yksittäisten tutkijoiden, näkemyksiin, vaan taustalla on noin 50 viime vuoden aikana tuhansien ilmastotutkijoiden tuottama tieto.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hiilivuodosta. Sitähän tapahtuu. Suomesta siirretään teollisuutta maihin, joissa voi savutella ihan rauhassa, kun Suomessa on tiukemmat määräykset. Jopa EU-alueella on maita, jotka sallivat paljon enemmän savuttamista. Tämä on tosiasia, ja tämmöistä vapaamatkustamista ei pidä hyväksyä. Jopa Kiina houkuttelee maita. Kävimme siellä valiokuntavierailulla, kerran viikossa avataan kivihiilivoimala, millä he tekevät sitä energiaa ja sähköä, millä sitten täältä menevä teollisuus pyörii. Jos tätä maapalloa nyt aiotaan pelastaa, niin ei millään kolkalla pidä sitten houkutella täältä. Niin kuin ministeri Pekkarinen totesi, kun Suomessa on teollisuus, niin se aika puhtaalla tarpeella pyörii ja tehdään tuotteita ja se pitäisi täällä pitää.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin teollisuusmielinen edustaja, mutta ymmärrän sen, että teollisuus siirtyy kyllä noihin maihin sen takia, että markkinat vetävät siellä huomattavasti paremmin. Ja se suurin syy on se, että pääomia tällä hetkellä maailmassa allokoidaan sellaisille markkinoille, joissa todellakin tapahtuu paljon kasvua. Hiilivuoto on ihan pisara meressä, vain ihan promillen juttu siinä kustannusrakenteessa ja siinä kustannushyödyssä, mitä teollisuus saa, sekä pääoman tuotossa että kustannuksissa hyötyy näistä siirroista.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin teollisuudessa ennen eduskunta-aikaa työni tehneenä totean, että kyllä teollisuus täällä kertoo. Muun muassa Outokummun Rantanen kertoo, että täällä on liian kallis sähkö, ei tänne kannata investoida. Metsäteollisuus kertoo, että energian ja sähkön hinta on liian kallis. Toki on Kiinassa niin, että siellä tehdään euron tuntipalkalla töitä, mutta siellä on erittäin halpa sähkö ja erittäin halpa energia, ja minkäänlaisia velvoitteita ei ole niin kuin Suomessa ympäristön ja luonnon suhteen, määräyksiä, joiden perusteella joutuvat yritykset täällä maksamaan.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaiken näköistä meillä täällä on tässäkin talossa. Jotkut kannattavat tuulivoimaa mutta eivät kannata sen rakentamista.

Arvoisa puhemies! Arvostamani ed. Erkki Pulliaisen puheenvuoron jälkeen voi vain toivoa, että kaikille olisi selvää, että ilmastonmuutoksen vastaisista toimenpiteistä on saatava aikaan yhteinen pitävä sopimus. Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, ja jokainen maapallon ihminen joutuu tavalla tai toisella tässä prosessissa maksumieheksi. Vapaamatkustajia asiassa ei voi olla. Suomen tai yleensä yksittäisten maiden halu toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei auta mitään, jos suurimpia saastuttajia ei saada sopimuksiin, mutta ennen kaikkea tekoihin, mukaan. Täällä koti-Suomessa voimme toki vaikuttaa asiaan omilla jämäköillä, kestävää kehitystä tukevilla valinnoillamme ja järkivihreällä politiikalla. Ilman yhtenäistä EU:ta emme kuitenkaan globaalisti saa käytännössä paljoakaan aikaiseksi, mikä on tärkeää muistaa kansallisia toimenpiteitä tehtäessä.

Maapallon lämpeneminen pitää saada aisoihin. Maailman keskilämpötila on noussut viimeisen sadan vuoden aikana. Siitä emme pääse mihinkään. Samalla myös merenpinta on noussut, jäätiköt sulavat, myrskyt ovat lisääntyneet. Yhä harvemmat väittävät, ettei ilmastonmuutos olisi todellinen uhka niin Suomen kuin koko maailman asukkaille. Vaikutukset ovat jo nähtävissä jokapäiväisessä elämässämme. Ilmastonmuutoksen syyt löytynevät valtavasta väestönkasvusta ja sen myötä kasvaneista erilaisista toimeentulon ja hyvinvoinnin tarpeista, siis meistä itsestämme.

Sähkö- ja lämmityslaitteet, teollisuuslaitokset, autot ovat suuria ilmaston lämpenemisen syntipukkeja. Me tarvitsemme kipeästi uutta, kestävää energiateknologiaa, jonka kehittämisessä kehittyneiden maiden yrityksillä on keskeinen rooli. Kehitysmaissa voidaan puolestaan panostaa entistä enemmän metsäkadon torjumiseen, päästöjen kasvun pysäyttämiseen. Vaikka toimenpiteisiin ryhdyttäisiin jo tänään, saattavat ne olla jo osin myöhässä. Aikataulun kiireellisyyttä ei voi siis korostaa liikaa.

Asiantuntijat ovat kertoneet ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo pitkään, mutta kansainvälistä konsensusta toimenpiteiden laajuudesta ja kustannusten kattamisesta on erittäin haasteellista löytää. Tässä, kuten lähes kaikissa asioissa, on kyse rahasta ja sitoutumisesta yhteisiin päämääriin.

Kaikilla valtioilla on oikeus taloudelliseen kasvuun, ja päästöjen vähentäminen on pystyttävä sovittamaan yhteen taloudellisen kasvun ja köyhyyden poistamisen kanssa. Monien rikkaiden maiden velvollisuus on auttaa kehitysmaita ilmastotalkoissa, jotta nekin saavuttavat päästöjen vähentämiselle asetetut tavoitteet. Todellinen sitoutuminen päästövähennyksiin on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, kun ilmastorahoitusta kehitysmaille suunnataan.

Arvoisa puhemies! Sopimuksen aikaansaaminen vaatii kompromissia kaikilta valtioilta. EU on sitoutunut nostamaan päästövähennyssitoumuksensa 20:sta 30:een prosenttiin, mikäli Kööpenhaminassa muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja kehitysmaat sitoutuvat valmiuksiensa mukaisiin ilmastotoimiin.

Suomelle erityisen tärkeä kysymys neuvotteluissa on hiilinielujen rooli ja laskentatapa tulevassa sopimuksessa, jossa Suomi tavoittelee nieluille rajoitettua roolia. Laskentatavan tulee olla sellainen, ettei luonnontieteellisestä nielusta voi syntyä laskennallista päästöä.

Teollisuusmaiden odotetaan ottavan esimerkillisen roolin kasvihuonepäästöjen vähentämisessä ja tukevan samalla myös kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ympäristötoimia. Päästövähennykset aiheuttavat kustannuksia, jotka EU:ssa näkyvät ainakin energian hinnassa. Lisäksi kehitysmaat tarvitsevat ilmastoasioihin julkista rahoitusta miljardeja euroja vuosittain. Suomen täytyy omalta osaltaan olla mukana kehitysmaiden ilmastoasioiden rahoituksessa.

Globaali sopimus on välttämätöntä, sillä muuten teollisuus siirtyy vain päästörajoitusten alaisista maista niiden ulkopuolelle ja lopputulos on ympäristön kannalta jotakuinkin sama. Ilmastonmuutoksen torjunnassa parhaimmat onnistumismahdollisuudet tarjoaa laajapohjainen yhteistyö, joka käsittää kaikki mahdolliset ympäristötoimijat. Mukaan tarvitaan valtiot, tiedeyhteisöt, poliittiset päätöksentekijät, yritykset, kansalaisjärjestöt, tavallisista kansalaisista puhumattakaan. Avaimena ilmastonmuutoksen torjunnassa on kaikkien löydettävissä olevien päästövähennyskeinojen muodostama kokonaisuus, johon kaikki osapuolet sitoutuvat.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtioneuvosto antoi eduskunnalle tiedonannon Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Tämäniltaisen keskustelun perusteella viesti eduskunnalta on hyvinkin selkeä. Hallituksen neuvottelijoilla on nyt vahva selkänoja lähtiessään ilmastoneuvotteluihin, joissa ratkaistaan olennaisella tavalla maailman ja Suomen tulevaisuuden suunta.

On kaikkien, koko maapallon, etu, että Kööpenhaminassa saadaan aikaan kunnianhimoinen sopimus, johon kaikki maat sitoutuvat. Vahva sopimus palvelee myös elinkeinoelämän tarpeita, koska se luo raamit tulevaisuuden kehittämistyölle ja investointien suunnittelulle. Kansainvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan maapallon lämpeneminen on syytä rajoittaa alle 2 asteeseen. Arvioiden mukaan tämä merkitsee teollisuusmaiden osalta 25—40 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä.

EU:n ja Suomenkin esittämä 20 prosentin tarjous ei ylety edes tämän haarukan alalaitaan, minkä takia sen uskottavuus ja houkuttelevuuskin ovat kyseenalaisia. EU:n olisi hyvä nostaa julki tuotu tavoitteensa tai lupauksensa avoimesti vähintään 30 prosenttiin, ja Suomen tulisi mielestäni aktiivisesti kannustaa EU:ta juuri tähän. Tällainen voisi kenties avata niitä lukkoja, jotka estävät neuvottelujen etenemistä tällä hetkellä. Teollisuusmaiden tähänastiset tarjoukset eivät ole vakuuttaneet kehitysmaaryhmää, eikä EU:n tarjous ole myöskään kirittänyt muita teollisuusmaita riittävän kunnianhimoisiin esityksiin.

Arvoisa puhemies! Yksi merkittävä kokonaisuus tässä yhteydessä on kehitysmaiden ilmastotoimien rahoituspaketti. EU:n komission laskelma noin 100 miljardin euron vuotuisesta tarpeesta vuonna 2020 lienee aika lailla oikealla hehtaarilla. Tämän ison paketin kokoamisessa ja toisaalta rahoituksen hallinnoinnissa on vielä ratkaisemattomia kysymyksiä. Erikseen on syytä korostaa, että kehitysmaiden ilmastorahoituksen tulee olla lisäistä, toisin sanoen ilmastorahoitus ei saa pienentää perinteistä kehitysapua tai hidastaa sen kasvuvauhtia. Ilmastotoimet eivät saa lyödä korvalle YK:n vuosituhattavoitteita ja köyhyyden torjuntaa.

Teollisuusmaiden ja EU:n siinä mukana lienee myös viisainta todeta, että julkisen rahan maksuosuuden pitää globaalisti määräytyä maiden maksukyvyn eli käytännössä bruttokansantuotteen mukaan. Olemassa olevat päästöt huomioiva jakomalli olisi kovin monimutkainen, ja sitä paitsi kehittyviltä mailta lienee mahdotonta edes saada hyväksyntää sellaiselle, ja onhan se jotenkin oikeudenmukaistakin, että se maksaa eniten, jolla on eniten rahaa. Tämän lisäksi teollisuusmaathan ovat vastuussa ylivoimaisesta valtaosasta tähänastisista hiilidioksidipäästöistä.

Rahoituksen osalta esillä ovat olleet myös niin sanotut innovatiiviset mekanismit, muun muassa kansainväliseltä lento- ja meriliikenteeltä kerättävät verot, huutokaupasta saatavat tulot. Keskusteluissa ovat myös Tobinin vero sekä jonkinlaiset pörssikaupan verot. Tällaisiin Suomen on syytä suhtautua aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Kun näitä, esimerkiksi Tobinin veroa ja pörssiveroja, toteutetaan globaalilla tasolla, ne eivät myöskään aiheuta kilpailun vääristymiä. Sitä paitsi ne helpottavat osaltaan budjettirahoituksen tarvetta.

Osan tarvittavasta kehitysmaarahoituksesta on ajateltu kanavoituvan yksityiseltä sektorilta, keskustelujen mukaan ilmeisesti lähinnä energiatehokkuutta lisäävien investointien kautta. Valitettavasti tämänkaltaiset järkevät energiansäästöinvestoinnit ovat toteutuneet yllättävän verkkaisesti jopa teollisuusmaissa. Näyttääkin, että arviot kehitysmaarahoituksen tästä osasta ovat osin epärealistisen optimistisia. Tähän olisikin syytä aktiivisesti kehittää uusia, innovatiivisia rahoitusmekanismeja esimerkiksi Escon, energiansäästökonseptin, mallin mukaan. Tätä kautta voitaisiin ehkä kehitysmaille keksiä houkutteleva rahoitusmalli, jolla ne lähtisivät mukaan.

Sitten aivan lopuksi, arvoisa puhemies, täällä ed. Arhinmäki otti esiin aloitteen, joka on koskenut ilmastolain säätämistä. Minulla ei valitettavasti ole ollut tilaisuutta sitä allekirjoittaa, ei ed. Arhinmäen nimen ylä- eikä alapuolelle, mutta siitä huolimatta olen lämpimästi tämän ajatuksen kannalla. Ilmastolaki olisi hyvä työkalu ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteiden viemiseksi käytännön toimenpiteiksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen aikamoista asiaa, josta ed. Tynkkynen äsken mainitsi, toivottavasti se selviää aikanaan. Eli East Anglian yliopiston ilmastotutkimuksen yksikköön tehtiin tietomurto, josta maailmalle on levinnyt joukko sähköpostiaineistoa, joka viittaa selvästi siihen, että ilmaston lämpenemistä koskevaa dataa on tietoisesti haluttu muokata. Maailma ei ole pelkästään tietomurron varassa, onhan maailmalla lukuisia tiedemiehiä, jotka kyseenalaistavat teorian ilmaston lämpenemisestä. Tilanne on kuitenkin hämmentävä.

Kööpenhamina-prosessissa puhutaan ilmastopolitiikasta, vaikka näyttää hyvin todennäköiseltä, että hallitusten välisen ilmastopaneelin asiantuntijat ovat jättäneet pois keskimääräisiä lämpötiloja kuvaavat arvot 1960-luvulta 2000-luvulle asti. Nämä pois jätetyt arvot kertovat, ettei lämpötila ole viimeisten 40 vuoden aikana kohonnut vaan on noin 1970-luvun lämpötilojen tasolla. EU:n ilmastopolitiikka perustuu kuitenkin siihen näkemykseen, että ilmasto on voimakkaasti muuttumassa ja lämpiämässä. Ilmastopaneelin ulkopuolisista tutkijoista enemmistö on eri mieltä. Pidän tärkeänä, että luottamus kansainvälisen ilmastopaneelin toimintaan palautetaan. Tämä edellyttää tietysti jopa osan asiantuntijoista vaihtamista. Lisäksi ilmastotutkimuksen aineistosta ja tutkimusmenetelmistä on saatava avoimesti tietoa, jotta tutkimuksen vertaisarviointi on ylipäänsä mahdollista.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole lainkaan ottanut kantaa ilmastopaneelin asiantuntijoiden epäeettiseen toimintaan ja heidän tekemiensä raporttien epäluotettavuuteen. Olemme pitäneet ilmastonmuutosta selviönä, vaikka ilmastotutkimuksen tulokset ovat erittäin epävarmoja. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että valtiot voivat luottaa siihen, että tiedemiehet pyrkivät objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen tutkimuksissaan. Vaikka ilmasto ei välttämättä ole muuttumassa eikä maapallon lämpötila nousemassa, on tärkeätä, että huolehdimme päästöjen — emmekä pelkästään hiilidioksidipäästöjen — tehokkaasta vähentämisestä ilmakehästä, maaperästä, vesistöistä ja merestä. Kun huomio kiinnitetään ensi sijassa päästöjen vähentämiseen, ollaan oikealla tiellä.

Hallituksen ja eduskunnan on ryhdyttävä suunnittelemaan irtautumista öljystä ja hiilestä osana ympäristö- ja energiapolitiikkaa. Oecd-maiden energiajärjestö Iea tutki tänä vuonna 800 isoa öljykenttää, jotka tuottavat kolme neljäsosaa maailman öljystä. Iea:n raportin mukaan isojen öljykenttien tuotanto supistuu noin 7 prosenttia vuodessa. Öljyn tuotantohuippu on jo saavutettu. Suurten öljykenttien tuotanto laskee, eivätkä uudet öljykentät riitä tyydyttämään kysynnän kasvua. Tästä seuraa ennemmin tai myöhemmin öljyn hinnan voimakas kasvu. Kaikkien maailman valtioiden pitää olla hyvin pian valmiina hyödyntämään vain ja ainoastaan vaihtoehtoisia, uusiutuvia energianlähteitä.

Uusiutuvana energia-aineena puuta pidetään öljyn vaihtoehtona. Puun poltto sähköksi ja lämmöksi kasvaa, koska se on muka hiilineutraalia. Kasvavan metsän katsotaan sitovan saman määrän hiiltä kuin puuta poltettaessa vapautuu päästöjä. Tällainen ajattelutapa on itsensä pettämistä. Puubiomassan päästöt ovat merkittäviä, eikä niitä voida ohittaa kasvavien puiden hiilinielulla. Yli puolet maailman puusta menee polttopuiksi, koska muita energianlähteitä ei ole käytettävissä. Koska maailman väestö kasvaa, lisääntyy myös puun poltto. Pääsiäissaaret ja Islanti ovat huonoja esimerkkejä puun loppuun käyttämisestä, mutta Eurooppa polttaa nyt Etelä-Amerikan ja sademetsien puita. Tässä ei ole järkeä. Ympäristönsuojelun näkökulmasta on erittäin tärkeää pitää puun energiakäyttö järkevissä mittasuhteissa.

Arvoisa puhemies! Olen esittänyt jo aiemmin seuraavan kysymyksen: mitkä ovat kepit ja porkkanat, joiden avulla päästöjä voidaan vähentää? Päästökauppa ei ole tehokas ohjauskeino, koska sen kustannukset peritään suoraan kansalaisilta. Kun päästöoikeuksia on saanut valtaosin maksutta, ei teollisuus ole nähnyt tarpeelliseksi päästöjä vähentävän tuotantoteknologian kehittämistä. Päästökaupasta ei ole kansalaisille hyötyä, koska markkinat tasaavat sähkön hinnan riippumatta siitä, onko sähkö tuotettu päästöttömästi vai ei. Olisiko tehokkaampaa verottaa päästöjä? Verottaisimme päästöjä sen mukaan, kuinka paljon niitä pääsee ilmaan, maahan ja veteen. Verovähennysten avulla ohjattaisiin päästöttömän teknologian hankintaa sekä päästötöntä tuotantoa. Systeemin pitää olla yksinkertainen ja kannustava. Veroa voisi soveltaa niin liikenteen, asumisen, teollisuuden, yritysten kuin maatalouden päästöihin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti Suomi on ollut ihan aktiivinen ilmastonmuutosrintamalla osana EU:ta. EU on ollut myöskin johtava tekijä siinä, että yleensä ympäristölle erittäin tärkeä ilmastonmuutossopimus, YK-sopimus Unfccc, on mennyt eteenpäin ja että Kioton sopimus vuonna 1997 toteutui. Tämä on selvää, ja tämä lähtökohta.

Mutta viime hallituksen aikana meillä oli jo ongelmia, ja nykyhallitus on ehdottomasti mielestäni toiminut osin sillä tavalla, että se ei ole aina tehnyt parastaan. Olemme sitä mieltä yleensä, että suomalaiset ovat ylivertaisia. Lisäksi olemme hoitaneet ilmastoasiamme muita selvästi paremmin ja suomalaisten hiilidioksidipäästöt ovat erityisen hyväksyttäviä. Kuitenkin me olemme päästöissä per capita siellä pronssisijalla maapallolla.

Millä tavalla sitten on toimittu huonosti, huonommin kuin mitä olisi pitänyt? Esimerkiksi Eurooppa-neuvoston kokouksessa 2008 vuosi sitten Suomi oli toteuttamassa varsin avokätistä päästöoikeuksien ilmaisjakoa. Se ei ollut hyvää politiikkaa. Flegt-lainsäädännön toteuttamisessa Suomi on ollut enemmänkin laahausankkuri kuin aktiivinen edistäjä, ja tämä liittyy taas näihin metsäkysymyksiin, trooppisen metsän suojeluun jne.

Hiilivuotoa käytetään Suomessa mantrana. Oli mielenkiintoista kuulla keskustelua tästä. Pääministeri oli siitä aika tavalla samaa mieltä heidän kanssaan, että hiilivuoto on ongelma Suomelle. Tosiasiassa asia on enemmän niin kuin ed. Perkiö on sen sanonut. Hiilivuoto sinänsä ei ole ollut syy teollisuuden siirtymiseen Suomesta muualle eikä se, että sähkön hinta olisi ollut erityisen paljon kalliimpaa tai päästöpolitiikka Suomessa olisi tiukempaa — päästöt ilmaan, maaperään ja veteen — vaan yksinkertaisesti muutto Kiinaan on ollut pääomakysymyksistä kiinni tai markkinoiden läheisyydestä.

Mitä tulee puunjalostusteollisuuteen, se on taas hyvästellyt Suomen sen takia, että se saa suuremmat voitot kasvattamalla eukalyptusta Brasiliassa, Uruguayssa, tuottamalla siellä sellua, viemällä sen Kiinaan. UPM:llä on hyvin likaiset jäljet Sumatralta Riau Pulp and Paper -yhtiön osakkaana. Se on sieltä lähtenyt pois, mutta siinä oli suomalainen teollisuus vahvasti mukana koko projektin toteuttamisessa, ei vähiten Pöyry Consulting. Eli paljon tällaista.

Miten taas myös EU on toiminut epämääräisesti ja toimii edelleenkin aika tavalla: Puolalle annettiin erityisoikeuksia, katsottiin sormien läpi, ja EU:ssa on tämä 12 contra 15 tilanne. 15 vanhalla EU-maalla on erityyppinen ilmastopolitiikka kuin 12 uudella. Tämä on sellainen sisäänrakennettu ongelma EU:ssa, ja siitä hyvin vähän puhutaan.

Tobinin vero jää nyt asiallisesti nimenä pois tästä ilmastokokoustiedonannosta. Sternin laskelmista on puhuttu. Välillä ne aina unohdetaan, sitten niihin taas palataan, siteerataan vähän epämääräisesti. Mutta keskeistä on myös se, mitä me teemme eduskunnassa. Kun ympäristövaliokunta keskustelee siitä, millä tavalla voidaan kerätä näitä uusia, innovatiivisia tuloja, ja kun me käsittelemme esimerkiksi lentoliikennettä, on aika hankalaa tuoda niitä ajatuksia esiin, että voitaisiin esimerkiksi tuoda lentomaksu ja käyttää sitä nimenomaan tähän kolmannen maailman, kehittyvien maiden, teknologian siirtoon ja niiden adaptaatiotukeen.

Myös oda on tärkeä asia. Tänä aamuna todella Kööpenhaminaan lähtijät olivat ympäristöministeriössä. Jukka Uosukainen siellä kertoi, niin kuin hän sanoi, tämän päivän Guardian-lehdestä, jossa todetaan, että EU pettää. Siis pettää miten? Sillä tavalla, että oda kuitenkin on nyt otettu osaksi tähän kehittyvien maiden tukirahoitukseen. Tämä on jälleen kova isku sille, miten Kööpenhaminassa menestytään.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kööpenhaminan ilmastokokouksessa päätetään tai ainakin keskustellaan asioista, joilla on merkittävä vaikutus ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ilmasto muuttuu, mutta muutoksen suuruudesta ja vaikutuksista on erilaisia näkemyksiä riippuen tutkimuksesta ja tutkijasta. Joka tapauksessa ilmasto on muuttunut koko ajan viime jääkaudesta lähtien. Ihmisen vaikutuksen arvioiminen ja oikeista toimenpiteistä päättäminen ovat ne suuret asiat, joista Kööpenhaminassa pitäisi sopia. Kööpenhaminan neuvotteluihin pitää Suomen edustajien mennä pää kylmänä ja ajatus kirkkaana. Mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole todellakaan mitään syytä.

Kööpenhaminan kokouksen tärkeimmän tavoitteen tulee olla, että sopimuksen piiriin saadaan kaikki osapuolet: sekä kehittyneet teollisuusmaat että kehitysmaat. Sopimuksen tulee olla kunnianhimoinen mutta ei Suomen kannalta epäedullinen esimerkiksi kohtuuttoman taloudellisen rasitteen takia. Kööpenhaminassa tulee keskustella ja sopia keskipitkän aikavälin tavoitteista, jotka ulottuvat vuoteen 2020 asti Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketin mukaisesti. Toisaalta on uskallettava katsoa myös pidemmälle ja asetettava tavoitteita vuoteen 2050 saakka. Ilman koko maailmaa koskevia tavoitteita on vaarana, että osa valtioista pääsee ylivoimaiseen asemaan markkinoilla maksattaessaan päästörajoitusten kustannukset muilla ja jatkaessaan omaa teollisuus- ja energiatuotantoaan entiseen malliin.

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan kokouksen kaksi suurinta haastetta ovat päästövähennyksien suuruus ja niiden rahoittaminen. Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketissa on sovittu pari vuotta sitten kasvihuonekaasujen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Mikäli kehitysmaat saadaan mukaan yhteisiin tavoitteisiin, Euroopan unioni lupaa nostaa tavoitteen 30 prosenttiin. Tavoite on hyvin vakuuttava ja samalla vaativa.

Suomen tavoitteet päästöjen vähentämiseksi ovat hyvin kunnianhimoiset, kuten aikaisemmin syksyllä keskustelussa ollut tulevaisuusselonteko osoitti. Hiilinielujen kohtelu tulevassa taakanjaossa on Suomelle kohtalonkysymys. Missään tapauksessa Suomen neuvottelijat eivät saa hyväksyä sellaista ratkaisua, jossa laskentatavasta johtuen erinomaisina hiilinieluina toimivat metsämme joutuisivat päästöjen aiheuttajiksi. Se olisi järjenvastainen ratkaisu ja johtaisi kasvaviin kustannuksiin, jotka suomalaiset maksaisivat. Tällaisia meille vahingollisia laskentamalleja on julkisuudessa liikkunut jo useita.

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan kokouksen keskeinen haaste on kehitysmaiden päästövähennysten rahoittaminen. On myös ratkaistava, miten tästä aiheutuvat suuret kustannukset jaetaan kehittyneiden maiden kesken. Valtioneuvoston selonteon mukaan kehitysmaat tarvitsevat ilmastotoimiin noin 100 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Suomen vuosittainen osuus tulisi olemaan selonteon arvion mukaan 15—32 miljoonaa euroa vuodessa.

Selonteon mukaan Suomi tukee mallia, jossa kaikille paitsi köyhimmille maille määritellään vuotuinen maksuosuus perustuen maan maksukykyyn ja maan osuuteen kasvihuonepäästöistä. Tämä kehittyneiden maiden, paljon fossiilisia polttoaineita käyttävien maiden, osuus tulee huomioida ihan huolellisesti, koska sellaiset valtiot, jotka todella ovat suurimpia kasvihuonepäästöjen tuottajia, eivät voi näistä talkoista välttyä, eivät sitten millään. Tässä kokouksessa on nimenomaan siitä kysymys.

Suomen kasvihuonekaasujen määrään vaikuttavat olennaisesti ilmastomme kylmät talvet, minkä takia pelkästään rakennusten lämmitys aiheuttaa tietyn päästömäärän. Samoin pitkien välimatkojen maana liikenteestä aiheutuu vääjäämättä päästöjä. On tärkeää, että kannamme vastuumme taakanjaossa kehitysmaita auttaessamme, mutta oikeastaan ilmastollisesti on tärkeämpää, että lisäämme uusiutuvien energialähteiden käyttöä entistä nopeammin ja käynnistämme määrätietoisesti biopohjaisten liikennepolttoaineiden tuotannon. On omalla laillaan ironista, että elämme keskellä maailman runsaimpia metsävaroja ja siitä huolimatta esimerkiksi tätä kaupunkia lämmitetään lähes pelkästään kivihiilellä ja maakaasulla. Jos opetamme muita ilmastotalkoissa, olisi syytä puhdistaa oma pesä ensin.

Herra puhemies! Vaikka oikeudenmukaisesta taakanjaosta aiheutuu meille kustannuksia, tuo ilmastonmuutoksen torjunta meille suuria mahdollisuuksia uuteen teollisuustuotantoon. Meidän pitää keskittyä jatkossa entistä voimakkaammin uuden ja puhtaan teknologian kehittämiseen. Ympäristöteknologia on sektori, (Puhemies: 5 minuuttia!) josta voi nousta uusi viennin veturi tulevaisuudessa. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on meillä rajattomasti mahdollisuuksia, kunhan hoidamme leiviskämme viisaasti.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme tänään valtioneuvoston tiedonannosta eduskunnalle Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Ilmastosopimuksen voitonjako on Suomen edunvalvonnan haaste. Se on pääministeri Vanhasen haaste neuvotteluissa. Suomen hallituksen edunvalvonnan on syytä olla hereillä Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa. Metsänielut ja ilmastorahoitus ovat Suomelle tärkeimmät neuvottelujen aiheet.

Kööpenhaminassa neuvotellaan pääasiassa rahasta ja ilmastosopimuksen voitonjaosta. Neuvottelutulos saattaa vaikuttaa ennakoitua enemmän Suomen talouteen. Pääministeri Vanhasen osallistuminen ylimpänä päättäjänä Kööpenhaminan kokoukseen onkin välttämätöntä. Mitä suurempi ilmastorahoitus, sitä enemmän suomalaiset teknologiayritykset siitä hyötyvät. Suomen on tuettava EU:n jäsenenä vahvojen ilmastorahoitusmekanismien syntymistä. Kohdemaiden lisäksi ilmastorahoituksesta hyötyvät nimenomaan erityisen vahvat teknologiamaat, kuten Suomi. Näin ollen on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että tarvitaan lisäystä ilmastoteknologian tutkimukseen, kehitykseen ja koehankkeisiin Suomessa.

Metsäisenä, metsäteollisuudesta ja metsäteknologiasta elävänä maana Suomen on huolehdittava edunvalvonnastaan muita EU-maita kärkkäämmin varsinkin metsien käytön osalta. Kansainvälisten sopimusten ote Suomen metsistä tiukkenee YK:n ilmastosopimuksen myötä. Trooppisten metsien lisäksi myös pohjoiset metsät ovat yhä enenevässä määrin ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Varsinkin metsänielun laskenta päästöksi voi aiheuttaa Suomelle satojen miljoonien eurojen vuosittaisen laskun.

Sitten muutama sana tiedeyhteisössä velloneesta keskustelusta ilmastotieteen luotettavuudesta. Lähtökohtaisesti on niin, että tiedeyhteisön kuuluukin olla erimielinen, vähän niin kuin politiikassakaan kaikki eivät voi olla koko ajan vaan samaa mieltä, silloin ei varmaankaan toteutuisi yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu, vaan tarvitaan erilaisia näkemyksiä. Varsinkin jos tutkimuksen tuloksissa on epävarmuutta, tiedeyhteisön kuuluukin olla erimielinen. On tosin totta, että suurten taloudellisten hyötyjen ollessa kyseessä on vaara suuri, että tieteen kaapuun puetaan poliittisia tavoitteita, ja tämä on se, mikä nimenomaan poliitikkojen on syytä pitää mielessä. Tästä meillä on tarjolla lukuisia esimerkkejä. Esimerkiksi tämä hiilivuoto on sellainen, että ei sille ole laajaa tieteellistä näyttöä, että tätä ilmiötä olisi olemassa, niin kuin täällä salissa on jo tänään aikaisemmin puhuttu. Se on eräs tällainen kiistan aihe.

Täytyy sitten jonkin verran kiitellä myös tätä ilmastolakiprojektia, polttavaa kysymystä. On hyvä, että kansalaisjärjestöt ovat olleet erittäin aktiivisia nyt pari vuotta saadakseen vauhtia sekä näihin neuvotteluihin että sitten lainsäädäntöön tässäkin talossa.

Haluaisin vielä vähän kiinnittää huomiota näihin hiilinieluihin Kööpenhaminan sopimuksessa. "Suomelle tärkeä erityiskysymys neuvotteluissa on hiilinielujen käsittely ja niihin liittyvät laskentatavat kehittyneissä maissa", sanotaan tiedonannossa. "Suomi ajaa neuvotteluissa sitä, että nieluilla on Kööpenhaminan sopimuksessa kehittyneissä maissa rajoitettu rooli. Suomi ei etsi nieluista taloudellista lisähyötyä, vaan Suomi haluaa rajoittaa niihin liittyvät merkittävät taloudelliset riskit." Tätä kirjausta, joka tässä tiedonannossa on, minun on kyllä ihan hallituspuolueen jäsenenä jonkin verran vaikea vielä ymmärtää taikka seistä tämän takana täysin, koska kyllä noissa neuvotteluissa Suomelle sitä taakanjakoa joka tapauksessa tulee eli maksuja meille tulee varmuudella. Näin ollen, jos siellä vaan toisessa kupissa olisi jotakin, jota voisimme antaa ilmastopolitiikkaan sinne plussan puolelle, en ymmärrä, miksi meidän pitäisi siitä sitten kieltäytyä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tähän toivoisin vielä vähän selvennystä vastaavilta ministereiltä.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmasto on muuttunut ja muuttuu edelleen valtavaa vauhtia. Uutiset epätavallisista sääilmiöistä, esimerkiksi ennennäkemättömistä tulvista, lisääntyvät kaiken aikaa. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa alkavat olla viimeiset hetket käsillä, mikäli tämä kehityssuunta halutaan muuttaa. Ilmastonmuutosta voi hillitä monella tapaa, muun muassa muuttamalla energiantuotantotapoja, mutta tämän rinnalla luonnollisesti tarvitaan jatkuvia, meidän arkeemme liittyviä käytäntöjen muuttamisia, muuttamista jokaisen meidän kohdalla.

Euroopan tasolla Kioton sopimusta on toteutettu kiitettävästi, mutta tämä ei kuitenkaan riitä. Todelliset ratkaisijat tulevaisuudessa ovat Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja kehitysmaat. Yhdysvaltojen tavoitteet päästöjen vähentämiseksi ovat todella riittämättömiä. Viittaan Obaman lausuntoon. Myös Kiinan ja Venäjän nopea tuotannon kasvu on luonut uusia uhkakuvia, joissa ilmastokysymyksen vaatimuksia ei tunnu otettavan huomioon riittävästi.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää tavoitella Kööpenhaminassa kunnianhimoista ja kattavaa sopimusta, sillä ilmastonmuutos on ehdottomasti yksi tämän ajan suurimmista haasteista. Puhumme ilmiöstä, jonka vaikutukset pahimmassa tapauksessa ovat kauaskantoisia, maailmanlaajuisia ja peruuttamattomia.

Haluaisin vielä nostaa esille erään seikan, joka on hyvä pitää mielessä ilmastonmuutoksen kaltaisista globaaleista haasteista puhuttaessa, köyhyyden poistamisen merkityksen, mitä ei voi koskaan korostaa liikaa. Jos ihmisellä tai hänen lapsillaan on jatkuva nälkä ja tyhjä vatsa, jäävät globaalit kysymykset ymmärrettävästi toissijaisiksi, olivatpa ne sitten miten tärkeitä tahansa. Suomihan on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyörahoitustaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja olisi todella toivottavaa, että tämä tavoite pidettäisiin kirkkaana mielessä ja sitä kohti ponnisteltaisiin kaikin keinoin.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on ehditty ladata suuria odotuksia. Hallituksen tiedonannossa leikataan innokkaimpien odottajien toiveita jo etukäteen. Suomen hallitus ei tavoittele oikeudellisesti sitovaa sopimusta ilmaston lämpenemisen jarruttamisesta tuossa kokouksessa. Se on tyytyväinen, jos Kööpenhaminassa saavutetaan poliittisesti eli moraalisesti velvoittava sopimus eri maiden välillä.

Moraalinen sopimus on tietysti parempi kuin ei mitään. Moraalinen sopimus ei kuitenkaan kykene synnyttämään sitä luottamusta, jota tarvitaan, kun eri valtiot, kukin omalta osaltaan, ottavat kantaakseen ilmastonmuutoksen torjumisesta aiheutuvat kustannukset. Itse asian edistämiseen tarvitaan konkreettisia tekoja. Teot syntyvät vasta, kun niiden oikeudenmukaisesta rahoituksesta on kyetty kansainvälisellä tasolla sopimaan. Rahoitussopimuksella syntyvät edellytykset samassa yhteydessä, kun syntyy oikeudellisesti sitova sopimus päästövähennysten toteuttamisesta.

Matka moraalista vastuuta korostavista puheista käytännön tekoihin on usein tavattoman pitkä. Siksi on sekä ikävää että huolestuttavaa, jos Kööpenhaminassa ei nyt päästä puheita pidemmälle. Kuten monet ovat täällä todenneet, aikaa ei ole loputtomasti. Pikemminkin olemme jo nyt aikataulusta myöhässä, ja jokainen lisäviivytys tekee käsillä olevasta haasteesta entistä vaikeammin hallittavan. Jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan kaikkien osapuolten yhteinen poliittinen sopimus tulevan oikeudellisesti sitovan sopimuksen keskeisestä sisällöstä ja neuvottelun aikataulusta, on sekin kuitenkin jokin toivon merkki.

Ilmastonmuutosta koskeva keskustelu elää koko ajan. Se näkyy täällä salissakin tänään tässä keskustelussa. Suurin osa tutkijoista ja tiedemiehistä pitää erittäin todennäköisenä sitä, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen toimien aiheuttamaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä puheet ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta siihen ovat pahasti liioiteltuja. Tällaisessa tilanteessa, jossa vastakkain on eri näkemyksiä, toisella puolella on asiantuntijoiden enemmistö, vastuullinen poliittinen päättäjä ei voi suhtautua välinpitämättömästi siihen uhkakuvaan, jonka tutkijoiden enemmistö on eteemme piirtänyt. Pahimpien uhkakuvien mukaan, jos mitään ei tehdä kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi, edessä on paitsi kasvun ja kehityksen pysähtyminen myös lopulta koko sivilisaation tuhoutuminen luonnonkatastrofien, nälänhädän, sairauksien ja sotien seurauksena. Kyse ei siis ole vain siitä, pääsevätkö meidän lastemme lapset hiihtelemään eteläisessä Suomessa. Pahimmissa uhkakuvissa maapallon elinkelpoinen tila käy vähiin ja elollisen luonnon oleminen muuttuu suoraviivaiseksi olemassaolotaisteluksi, mukaan lukien ihminen.

Valitettavasti nämä uhkakuvat tai maailman loppumisen ennusteet, maailmanloppupuheet, eivät ole uskonnollisiin näkemyksiin perustuvia hahmotelmia, jotka voisi luonnontieteen vastaisina sivuuttaa olankohautuksella. Pikemminkin on niin, että kontrolloimattomaan ilmaston lämpenemiseen liittyvät uhkakuvat nousevat luonnontieteellisten havaintojen piiristä.

Arvoisa puhemies! Olemme tänä vuonna viettäneet Suomen Ruotsista irtautumisen 200-vuotisjuhlallisuuksia ja -muistotilaisuuksia. Olemme katsoneet taaksepäin 200 vuoden päähän, eikä tuo aika niin kovin kaukaiselta tunnu. On hyvä pohtia, mitä meille kuuluu 200 vuoden päästä, kun katsomme tulevaisuuteen. Olemmeko olleet niin onnekkaita ja niin viisaita, että olemme kyenneet pysäyttämään ilmaston lämpenemisen, vai olemmeko päätyneet historian loppumiseen? Tämä kysymys ylittää ymmärryksen, mutta on silti oikea kysymys.

Maailma ei ole löytänyt yhteistä ymmärrystä ravinnon, rauhan, oikeudenmukaisuuden tai talouden alueella. Maat kilpailevat näistä asioista keskenään. Onko niin, että vasta ilmaston lämpenemisen uhka synnyttää sellaisen yhteisen vakavuuden, jonka pohjalta syntyy riittävä määrä yhteisiä tekoja yhteiseksi hyväksi? Jos tämä uhka pakottaa meidät ponnistelemaan yhdessä maapallomme pelastamiseksi, uuden ajattelun sivutuloksena voi parhaimmillaan olla muutakin laajaa kansainvälistä solidaarisuutta. Haluaisin uskoa, että ihmiskunta on luovimmillaan ja kykenee parhaimpiin saavutuksiinsa silloin, kun yhteinen uhka on vakavin. Mutta luovuus romahtaa heti, kun uhkaa ryhdytään vähättelemään. Uhkakuvien vähättelylle jää riittävästi mahdollisuuksia sitten, jos havaitsemme, että ilmasto on alkanut viilentyä ja jäätiköt napa-alueilla kasvaa. Sitä ennen tarvitsemme sopimuksiin kirjattuja kunnianhimoisia tavoitteita ja niitä toteuttavia tekoja.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä aivan lyhyesti kerrata muutamia päähuomioita tästä käydystä keskustelusta ja sosialidemokraattien esittämistä näkemyksistä.

Ensinnäkin täytyy korostaa sitä, että me hyvin monessa asiakohdassa kannatamme tämän tiedonannon ja hallituksen linjauksia valmistautumisessa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Mekin haluamme kunnianhimoisen ja kattavan sopimuksen, aivan niin kuin hallituskin, ja yhdymme myös siihen tärkeään huomioon, että mitä kauemmin tätä kansainvälistä sopimusta, toimenpiteitä odotellaan, sitä kalliimpi tästä urakasta tulee meille kaikille. Lisäksi olimme samaa mieltä tiedonannon kanssa siitä, että on määriteltävä päästövähennysten taso niin teollisille kuin kehitysmaillekin, ehkäistävä trooppista metsäkatoa ja päätettävä kehitysmaille suunnattavasta tuesta.

Itse asiassa, arvoisa puhemies, pääosin siis tuimme tämän tiedonannon linjoja. Oikeastaan puheenvuoromme ja tämä käyty keskustelu tässä salissa tänään nostivat esille kolme kriittistä huomiota, jotka tulivat esiin myös muiden kuin sosialidemokraattisten kansanedustajien toimesta.

Ensimmäisenä kriittisenä huomiona nostimme esiin sen, että kehitysmaiden tukemisessa tiedonanto olisi voinut olla vieläkin vahvemmin sitoutunut siihen, että kehitysmaiden ilmastotavoitteita tuetaan ja että tuo päätös näissä asioissa on riittävän selkeä ja yksiselitteinen. Sen lisäksi nostimme esiin sen huomion, että ilmasto- ja työllisyyshaasteeseen vastaaminen pystytään yhdistämään oikeiksi valinnoiksi ja että hallituksella tässä asiassa on todella suuri mahdollisuus olla luomassa ympäristöystävällisten työpaikkojen syntymistä tai vauhdittamassa tätä kehitystä. Tässä asiassa peräsimme rivakampiakin toimenpiteitä hallitukselta.

Mutta, arvoisa puhemies, tuo keskeinen huomio, joka sitten aiheutti tässä salissakin hyvin runsaan keskustelun, liittyi tähän sosialidemokraattien vahvasti esille nostamaan kysymykseen siitä, millä tavalla ilmastonmuutoksesta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä aiheutuvat kustannukset tullaan jakamaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, myös globaalilla tasolla mutta myös täällä kotimaassa. Tämä ei ole meidän mielestämme edelleenkään tämän keskustelun kuunneltuani millään tavalla vähäpätöinen asia. Kuten tuossa debatissakin totesin, monissa puheenvuoroissa, myös ryhmäpuheenvuoroissa, tuotiin esille sellaisia toimenpiteitä ja asioita, jotka liittyvät kotimaisiin toimenpiteisiin, joten olisihan se nyt vallan kummallista, että sitten olisi tämmöinen yksi asia, josta ei kuitenkaan saa missään nimessä keskustella, eli se, mitä tämä kaikki maksaa tavalliselle suomalaiselle ihmiselle.

Tämän vuoksi nyt haluan korostaa sitä, että me olemme sitoutuneita siihen, että tarvitaan kansainvälinen sopimus. Se on paras ja ehkä ainoa keino saada pallo oikeasti pelastetuksi ja elinkelpoiseksi tulevillekin sukupolville. Mutta se ei voi tarkoittaa sitä, etteikö myöskin kotimaisista toimista ja siitä kustannusten jaosta voitaisi keskustella. Olimme toki pettyneitä siihen, että tätä linjausta ei tästä tiedonannosta löytynyt, että pienituloiset ihmiset eivät joudu Suomessakaan maksamaan suhteellisesti suurempaa osuutta näistä kustannuksista. Se olisi voitu aivan hyvin yhdellä virkkeellä tänne kirjata, jos se kerran on koko hallituksen kanta, että näin periaatteellisesta asiasta ollaan samaa mieltä. Olin erittäin tyytyväinen siihen, että pääministeri täällä sitten debatissa vastauspuheenvuorossaan totesi omana kantanaan, että tämä on se peruslinja, että pienituloisia ihmisiä ei pistetä tässäkään maksumiehiksi. Mutta koska se puuttuu, arvoisa puhemies, tästä tiedonantotekstistä, niin nyt tämän syntyneen keskustelun, joka tänään täällä on käyty, johdosta teen ehdotuksen perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi, joka kuuluu:

"Eduskunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii Kööpenhaminan ilmastokokouksessa uusien, innovatiivisten rahoitusratkaisujen löytämiseksi. Esimerkiksi kansainvälisen varainsiirtoveron käyttöönotto voisi olla hyvä väline ilmastorahoituksen kokoamiseksi. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa, että ilmastonmuutoksen hillinnän kotimaiset kustannukset jaetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyy paljon ja vahvoja odotuksia. Ilmastopolitiikan kannalta äärettömän tärkeää on, että päästään sopuun maailmanlaajuisesta kattavasta ilmastosopimuksesta. Maapallollamme ei ole kerta kaikkiaan aikaa enää odottaa, toimia tarvitaan nopeasti. Tarvitaan yhteinen sopimus ja tiekartta, jolla voidaan estää lämpötilan nousu yli kriittisenä pidetyn 2 asteen rajan.

Yleisesti on hyväksyttyä, ettei lämpötilan voida antaa nousta yli 2:ta astetta teollistumista edeltäneeseen aikaan nähden. Tämä edellyttää, että päästöjen on käännyttävä laskuun pian. Ipcc:n laskelmien mukaanhan tämä edellyttää teollisuusmailta 24—40 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä. Alkaa olla siis kiire toimissa. Tiedonannonkin mukaan vuoteen 2050 mennessä päästöjen tulee olla noin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta, ja se edellyttää kehittyneiltä mailta noin 80—90 prosentin päästövähennyksiä.

Erityisen keskeistä tuota tulevaa kokousta ajatellen on se, että kehitysmaiden tarpeet, niin rahoitus kuin muu tilanne, niin päästövähennysten kuin sopeutumistoimienkin osalta, tulevat riittävästi huomioiduiksi ja että päästään ennen kaikkea sopuun teollisuusmaiden riittävistä päästövähennyksistä. On valitettavaa, että toistaiseksi ilmoitetut tarjoukset kehittyneiden maiden päästövähennystavoitteista ja kehitysmaiden toimista päästöjen vähentämiseksi eivät vastaa Ipcc:n asettamaa tasoa niin sanotun 2 asteen polulle pääsemiseksi. Kehitysmaiden rahoituksen tason turvaaminen on edellytys myös kehitysmaiden sitoutumiselle toimiin. Hyvää on kyllä se, että jotkut kehitysmaat ovat sitoutuneet neuvottelujen ulkopuolella jo nyt kohtuullisen mittaviinkin päästövähennystavoitteisiin.

Valitettavasti jo nyt on nähtävissä se, ettei Kööpenhaminassa saada oikeudellisesti sitovaa lopputulosta aikaan, mutta mahdollisimman kattava sopimuspaketti sekä riittävän kunnianhimoiset poliittiset tavoitteet tulee kuitenkin saada aikaan. EU:n viestin tulee olla vahva merkittävästä päästövähennyshalukkuudesta ja valmiuksista edetä tarvittavalla ja merkittävällä tavalla päästövähennyksissä. Teollisuusmaissahan käytämme eniten energiaa henkeä kohti, joten meillä tulee myös olla erityinen velvollisuus päästövähennyksiin sekä kädenojennukseen kehitysmaiden tukemisessa ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

On aivan selvä, että toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi maksavat, mutta enemmän maksaa toimettomuus. Nopeilla ja riittävillä toimilla vältytään äkillisemmiltä ja kivuliaammilta ja kalliimmilta päästövähennyksiltä tulevaisuudessa. Pidemmän aikavälin sopimus ja sitoumus auttavat myös eri toimijoita suunnittelussa ja ennakoinnissa. Talouden kannalta on myös merkitystä sillä, että näin saadaan hiilivuotoa osin estettyä.

Taloudelliset kustannukset ovat esillä tiedonannossa, muun muassa arviot siitä, kuinka paljon EU:n tavoitteen nostamisen 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä kustannukset yksittäiselle suomalaiselle olisivat kansainvälisen sopimuksen aikaansaannin jälkeen. Tästä on kuitenkin unohtunut kokonaan sosiaalinen ulottuvuus eli lupaus siitä, että kustannukset jaettaisiin sosiaalisesti oikeudenmukaisesti niin, ettei pienituloisia niillä kohtuuttomasti rasitettaisi. Kannatankin siis lämpimästi ed. Huovisen tekemää ehdotusta asian osalta. Myös pääministeri lupasi tälle asialle tuen. Varmuus siitä, ettei näiden välttämättömien ja tarpeellisten ilmastotoimien laskua kaadeta pienituloisimpien kontolle, on mielestäni tärkeä yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden kannalta mutta myös siksi, että näin voidaan estää pelkoa, joka asiaan liittyy, sekä näin saadaan myös lisättyä ilmastopolitiikan kannatusta yhteiskuntamme kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä.

Ilmastopolitiikka luo myös muun muassa ympäristö- ja energiateknologian aloille paljon uusia taloudellisia mahdollisuuksia, jotka kannattaa täysimääräisesti hyödyntää. On luotava tulevaisuuden alojen työpaikkoja. Tarvitaan myös laajemmin luonnonvarojen kestävämpään ja säästeliäämpään käyttöön pohjautuvia toimia, kuten raaka-aineiden kiertoon panostamista, luonnonvarojen säästeliäämpää ja tehokkaampaa käyttöä. Elämäntapojamme ja luonnonvarojen käyttöä on välttämättä saatava kestävämpään suuntaan.

Luonnon monimuotoisuuden painottaminen jää valitettavan vähälle ilmastokeskustelussa, kuten myös tässä tiedonannossa, lukuun ottamatta muutamaa sanaa kehitysmaiden metsäkadosta tai teollisuusmaiden nielulaskennasta. Ilmastonmuutoshan uhkaa vakavalla tavalla luonnon monimuotoisuutta, mutta myös toisinpäin luonnon monimuotoisuuden väheneminen, esimerkiksi metsäpeitteen hupeneminen, vauhdittaa ilmastonmuutosta. Biologinen monimuotoisuuden köyhtyminen pahentaa myös ilmastonmuutoksen haittoja. YK:n raporttikin on nimennyt aikamme kuudenneksi sukupuuttokaudeksi.

Luonnon monimuotoisuuden (Puhemies: 5 minuuttia!) vähenemisen seurauksena myös luonnon ihmisille tuottamat niin sanotut ekosysteemipalvelut, kuten puhdas vesi, vesitalouden kierto, hiilen sidonta, ravintokasvien pölytys ja ravinteiden kierto, voivat pahasti häiriintyä ja vaikutukset voivat olla niin ympäristölle kuin ihmisten hyvinvoinnille ja elinmahdollisuuksille merkittävät. Biodiversiteetin köyhtyminen vaikuttaakin äärimmäisen haitallisesti kansantalouteen, turvallisuuteen ja terveyteen. EU:han on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2010 mennessä, mutta vuosi on nyt aivan käsillä ja tehty on aivan liian vähän. Tulevana monimuotoisuuden teemavuotena asia on nostettava vihdoinkin vahvemmin esiin ja liitettävä ilmastopolitiikkaan yhä vahvemmin. Tarvitaan monimuotoisuuden parempaa varjelemista, ja toivottavasti tämä näkökulma olisi myös Kööpenhaminassa vahvasti esillä.

Arvoisa puhemies! Ihmisen elo ei voi jatkua niin, että me käytämme liikaa luonnonvaroja, mistä seuraa sitten ilmastonmuutos sekä luonnon monimuotoisuuden kapeneminen. Kööpenhaminassa on päästävä eteenpäin, maapallon ja lastemme tulevaisuus sitä edellyttävät. Ja sen jälkeen ja samalla on palattava myös kansallisiin toimiin. Muun muassa ilmastolakia tarvitaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Erityisesti sosialidemokraatit kiinnittivät keskustelussa huomiota maan sisäiseen taakanjakoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ilmastopolitiikassa. Ed. Huovinen oli nimenomaisesti pahoillaan siitä, että hallituksen tulevaisuusselonteossa tästä teemasta ei ollut riittävän vahvoja linjauksia. Sen takia kiinnittäisin huomiota tulevaisuusselonteon kohtaan, jossa todetaan: "Valitaan" — ilmastopolitiikassa — "ensisijaisesti keinoja, jotka ovat ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä. - - Sosiaalista näkökulmaa vahvistetaan ilmastopolitiikan valmistelussa. Päästövähennystoimien aiheuttama mahdollinen kustannusten nousu pyritään kompensoimaan kaikkein pienituloisimmille ja haavoittuvimmille ihmisryhmille." Eli itse asiassa katson, että hallitus päinvastoin on aika selväsanai-sesti ottanut nimenomaan tähän ilmastopolitiikan reiluuteen kantaa tulevaisuuselonteossa, ja pääministeri vielä tämän saman perusviestin tässä keskustelussa vahvisti, joten näkisin, että itse asiassa tästä tärkeästä kysymyksestä vallitsee hyvinkin laaja yhteisymmärrys hallituspuolueiden ja sosialidemokraattien välillä.

Ed. Arhinmäki ja ed. Kallis muitten mukana toivoivat tiukempia tavoitteita, toivoivat, että pääsisimme suurempiinkin päästövähennyksiin kuin mitä nyt käsitellään. Ehkä kannattaa lähestyä asiaa siitä näkökulmasta, että miettii, miten päästöjä voidaan vähentää. Päästöjä voidaan vähentää sillä, että asetetaan tiukkoja, sitovia päästövähennystavoitteita, ja siihen Kööpenhaminassa pyritään. Päästöjä voi sen lisäksi vähentää sillä, että vähäpäästöisistä ja päästöttömistä ratkaisuista tehdään niin houkuttelevia ja edullisia, että ne yleistyvät riippumatta siitä, minkälaiset päästövelvoitteet maita koskevat.

Meidän kannattaa edetä näillä molemmilla rintamilla. Ensin tietysti Kööpenhaminassa pitää yrittää saada niin tiukat, vahvat päästötavoitteet kuin on mahdollista, niin tiukat kuin mahdollista, mutta sen rinnalla ja ohella riippumatta siitä, mikä tulos Kööpenhaminassa saadaan aikaan, kansallisesti ja kansainvälisesti pitää tehdä kaikki voitava, jotta vähäpäästöiset ratkaisut saadaan niin kustannustehokkaiksi ja houkutteleviksi, että ne yleistyvät kovaa vauhtia, esimerkiksi jos tuulivoima- ja aurinkoenergiateknologiat onnistutaan kaupallistamaan nopeasti. Nyt uuden arvion mukaan Isossa-Britanniassa aurinkosähkö voisi olla kilpailukykyistä kotitalouskäytössä vuoteen 2013 mennessä eli jo lähivuosina perinteisen energiantuotannon kanssa. Jos tässä tehtävässä onnistutaan ja kestävistä energiantuotantomuodoista tehdään halvempia kuin saastuttavista ja vaarallisista energiamuodoista, silloin voidaan saada aikaan energiavallankumous, voidaan leikata energiatalouden päästöjä radikaalisti ja sillä tukea tätä välttämätöntä prosessia, jossa asetetaan vahvoja, sitovia päästötavoitteita.

Tämä on yksi syy, minkä takia itse olen toiveikas sen suhteen, että ilmastonmuutoksen torjumisessa voidaan onnistua, vaikka Kööpenhaminasta ei saataisi täydellistä lopputulosta. Sillä on ratkaiseva merkitys, kuinka hyvä lopputulos Kööpenhaminasta saadaan, mutta paljon on tehtävissä joka tapauksessa.

Ed. Arhinmäki ja ed. Kantola muiden joukossa toivoivat, että vielä pitäisi tavoitella Kööpenhaminasta juridisesti sitovaa sopimusta. Hallituksen linjana on ollut se, että nyt Kööpenhaminasta pitäisi saada vahva poliittinen sitoumus tulevan sopimuksen keskeisistä sisältökysymyksistä ja yksityiskohdista niin, että pystytään panemaan ne keskeiset elementit toimeen välittömästi kokouksen jo päätyttyä. Juridinen sopimus, juridisesti sitova sopimus, laadittaisiin tämän poliittisen yhteisymmärryksen perusteella mahdollisimman pian Kööpenhaminan kokouksen jälkeen, kuitenkin viimeistään vuoden sisällä.

Tämä kanta ei johdu siitä, etteikö hallitus toivoisi, että Kööpenhaminasta voitaisiin saada juridisesti sitova sopimus. Jos se olisi realistisesti mahdollista, niin ilman muuta se olisi paras lopputulos, ja sitähän Suomi ja EU ovat tähän asti koko ajan ajaneet. Suomen ja EU:n kanta pitkään oli se, että Kööpenhaminasta pitää saada juridisesti sitova sopimus. Koska nyt kuitenkin tässä neuvottelutilanteessa näyttää valitettavasti siltä, että Kööpenhaminassa tähän lopputulokseen ei välttämättä voida päästä, kannattaa tavoitella realistisesti parasta mahdollista lopputulosta eli vahvaa poliittista sitoutumista sen tulevan, juridisesti sitovan sopimuksen keskeisistä sisällöistä.

Ilmastotieteestä on jälleen kerran keskusteltu vilkkaasti. Aiemmin jo kommentoinkin vastauspuheenvuorossa lyhyesti sitä, että tieteen käsitys ilmastonmuutoksesta perustuu ennen kaikkea 50 viime vuoden aikana kertyneeseen valtavaan, tuhansien tutkijoiden tuottamaan tieteelliseen todistusaineistoon. Minkään yksittäisen tutkijan, minkään yksittäisen tutkimuslaitoksen tai minkään yksittäisen tutkimuksen tulos suuntaan tai toiseen ei ratkaise, ei kumoa eikä vahvista, tätä tieteellistä todistusaineistoa, vaan siellä on paljon laajempi massa takana.

Itse asiassa monet viimeaikaisista, parin viime vuoden aikana tulleista, ilmastotieteen tuloksista viittaavat siihen, että aiemmat arviot ilmastonmuutoksen vakavuudesta saattavat olla jopa alimitoitettuja. Eli ilmastonmuutos saattaa olla vieläkin vakavampi uhka kuin mitä näissä paljon (Puhemies: 5 minuuttia!) siteeratuissa hallitusten välisen ilmastopaneelin arviointiraporteissa tähän asti on esitetty.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Hyvin lyhyesti, koska monisanaisesti asiasta on jo puhuttu.

Lähinnä se, mikä kiinnostaa, kun tuolla työhuoneessa kuuntelin, on, että tässäkään asiassa, kun on kyse sukupuutosta melkein sitten, jos ei tässä onnistuta, ainakaan yhdessä asiassa ei minkäänlaista parantumista ole tapahtunut. Nimittäin esimerkiksi hämmästelin sitä, kun, olikohan se nyt, edustajien Viitasen ja Huovisen lauseita tulkittiin hallituspuolueissa — taisi olla ed. Perkiö — niin, että ei voi sysimustempaa maailmankuvaa olla kuin näillä kahdella.

Arvoisa puhemies! Sen verran, että jos käytetään sanaa "valehdella", niin valehteleeko tässä nyt sitten joku edustaja itselleen, jos kuulee tosiaan sillä lailla sen huolen, että keneltä tämä on sitten pois? Tietysti tämä on koko ihmiskunnalta pois ja eläinkunnalta ja kasvikunnalta, jos tässä huonosti käy. Mutta kun katselee tätä touhua, miten hallituspuolueet ovat käyttäneet tiettyjä kauniita sanoja lähinnä verotuksen ja tasaverotuksen, tasapäistämisverotuksen, lisäämiseen, niin tässäkin on syytä ottaa vakavasti se, että jos ei Kiina — tietysti luotetaan presidentti Obamaan, että USA lähtee täysipainoisemmin mukaan tähän sopimukseen — eikä Venäjä lähde, niin Suomi hirttäytyy jo tähän tietynlaiseen laivojen päästörajoitukseen ja hirttäytyy aika vahvastikin siihen jo ihan tuosta noin vaan pelkältä idealismin pohjalta, ja on syytä välttää kyllä sitä, että Suomi lähtisi vetämään jonkunlaista syyllisyyden taakkaa niskaansa täällä isossa, avarassa ja tyhjässä maassa siltä pohjalta varsinkaan, että sitten se tasaveromalli tältä pohjalta syyllisyyden ja muun vastaavan propagandan kautta levitetään koko kansakunnan päälle.

Se mielenkiintoinen asia tähän liittyy, että kun ministeri Mauri Pekkarinen taas ansiokkaasti hallitsee tämänkin asian täydellisesti ja varsinkin työpaikkojen luomisten suhteen taisi puhua jostain, mitäköhän techiä se nyt oli — cleantechiä tällä kertaa; no niin, puhdasta tulee ja saneerausta tarvitaan — niin kun meillä tuolla tulevaisuusvaliokunnassa kyllä nämä kaikki visiot tiedetään — ja meikäläiselläkin tosiaan on varmaan yksi Suomen komeimmista scifi-, tieteiskirjallisuuskirjastoista ollut, ja -sarjakuvia ja muita vastaavia, elokuvia, ollut — niin aina on törmännyt siihen, että sitten, kun meillä on käynyt vierailulla tuolla tulevaisuusvaliokunnassa keksijöitä ja innovaattoreita — ja kun meillä nyt on siis 60 000 paikkaa kuulemma jo ministeri Pekkarisen laskelmalla luotu, niin nyt sitten me saamme lisää ihan hurjasti tästä hyötyä — niin keksijöitten yleinen mielikuva on tämmöinen äärimmäinen pessimismi siihen just, että keksimisen ja luovuuden ja innovaation suhteen hallitus ... Tämä on tavallaan tämmöinen konsulttifirmojen esimerkki siitä, kuinka varastetaan esimerkiksi psykologian ja muun kielenkäytön, myös lääketieteen ja biologian kielenkäytön, hienot sanat, että ollaan sitten tämmöinen helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, petetään tavallaan koko kenttä, joka olisi tarvinnut kaikennäköisiä apuja tietyillä alueilla, ja sitten ei koskaan tule mitään kunniaa niille ihmisille, jotka keksivät nämä asiat, toivat nämä ideat julki. Päinvastoin heidät työnnetään alas, pimitetään, ettei vaan totuus tästä bisnesmaailmassa selviäisi, mistä nämä ideat on perversoitu, varastettu ja rahastettu.

Eli Suomessa on suurin ongelma tässä, että jos missä niin Suomen keksijäin liitossa ja luovien ihmisten piireissä on petytty suomalaiseen politikointiin tällä alueella ja siihen, mitä poliitikot tukevat: lähinnä keskisuurille, ei edes millekään mikro- ja pienyrityksille, vaan keskisuurille ja isoille yrityksille varastamista. Ideavarkautta ja kiittämättömyyttä ja kunniattomuutta on ihan tarpeeksi näitten viimeisten kovenevien vaateitten takia nähty tässä maassa. Eli tällä alueella suomalainen elinvoimaisuus ja maapallon pelastuvuus on aika heikoissa, eli tähän tarvittaisiin jonkunlainen uusluotto, että saataisiin todella kestävä kehitys aikaan, koska kestävä kehitys jos mikä lähtee sydämestä ja on pitkäjännitteistä ja kohta ollaan sukupuutos, jollei onnistu ilmastonmuutos.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun pidin jo luennon aiheesta, niin jos nyt käsittelisi politiikkaa tässä kakkossaarnassa.

Nimittäin kun täällä aivan oikein on lähestulkoon joka ikisessä puheenvuorossa kiinnitetty huomiota siihen, että nyt pitäisi saada jotakin konkreettista aikaan, niin että siirryttäisiin uusiutuvien energioitten aikakauteen, fossiilisten energialähteitten käytöstä pidättäydyttäisiin ja päästäisiin näistä ongelmallisista päästöistä eroon, niin se on semmoista prosenttileikkiä ollut hyvin paljon. Sen prosenttileikin hyvä puoli on siinä, että se konkretisoi asiaa, se tekee siitä eräällä tavalla käsin kosketeltavan, se tekee siitä tavoiteltavan, koska se on muuten vain julistusta. Elikkä tässä suhteessa en millään tavalla tätä prosenttipeliä väheksy, se on ilmeisesti ainut todella konkreettinen tapa, jolla tätä poliittisesti voidaan käsitellä.

Sitten kun otetaan tämmöinen poliittisanalyyttinen osa tähän arviointiin mukaan, niin silloin tullaankin semmoisiin näkökohtiin, että pitää katsoa, mitä muuta maapallolla tapahtuu. Tuossa yhdessä vastauspuheenvuorossani kiinnitin huomiota siihen, että maapallolla näitten vaikutusvaltaisten valtioitten organisoituminen on yhtäkkiä ruvennut muuttumaan aivan kokonaan toisenlaiseksi. Siinä on käymässä sillä tavalla, että se tapahtuu kai pelkästä sattumuksesta ja on ihan niin kuin pienen pieni lottovoitto, että on neljä oikein lotossa, sanotaan nyt näin.

Se tapahtuu sillä tavalla, että juuri ne avainvaltiot, joihinka meidän aivan erikoisesti pitäisi näiden päästöjen kannalta vaikuttaa ja hyvin monipuolisesti, sattuvat tulleen organisoiduiksi yhteiseksi liittymäksi 14. päivä kesäkuuta tänä vuonna. Se sai huomiota silloin, muodostettiin niin sanotut Bric-maat elikkä Brasilia, Intia, Venäjä ja Kiina. Se idea lähti näillä valtioilla siitä, että tämä finanssikriisi koetteli niitä — miksi ei olisi koetellut, kun ovat maailmankaupassa intensiivisesti mukana ja vielä vientivaltioita, sitä suuremmalla syyllä — ja myöskin siitä, että nämä valuuttavääristymät, siis arvottamisen vääristymät, ovat tulleet voimakkaiksi, jolloinka onkin tullut ajatus uudesta maailmanvaluutasta. No, mitäs tällä on muuta merkitystä kuin se, että tämän porukan kanssahan pitää liittoutua, siis tunnistaa ja tunnustaa tämä liittouma ja lähteä sen kanssa neuvottelemaan? Varmasti sillä, että se tunnistetaan ja tunnustetaan merkittäväksi vaikuttajaksi, voisi olla tämän ilmastopolitiikan kannalta todella suuri merkitys.

Arvoisa puhemies! Miksi tämä on poliittisesti niin mielenkiintoinen asia? Käytän nyt vaikka sanaa "mielenkiintoinen" vaan tässä. Meillä on aivan samanaikaisesti öljynviejämaitten kohdalla kaksi erittäin mielenkiintoista esimerkkiä, jotka kytkeytyvät tähän samaan kokonaisuuteen, tähän Bric-maajuttuun, mutta ovat sen ulkopuolella. Toinen on Azerbaidzhan ja toinen on Dubai.

Azerbaidzhan on ryhtynyt aivan huikeasti lisäämään öljyntuotantokapasiteettiaan, aivan hillittömästi: jo 95 prosenttia maan taloudellisesta toimeliaisuudesta syntyy maakaasun ja raakaöljyn viennistä. Miksi tämä on mielenkiintoinen asia? Se on siinä suhteessa mielenkiintoinen, että Azerbaidzhanin alueella käynnistettiin tämä koko öljynporaus vuonna 1846. Elikkä toisin sanoen siellä ruvetaan sitten vetämään ihan vauhdilla loppuun saakka koko hommaa, siellä Kaspianmeren tuntumassa.

Mikä on sitten taas Dubain merkitys tässä? Dubai on saanut öljytuloja, käyttänyt niitä äärimmäisen tehokkaasti, tehnyt tämmöisen keinotekoisiin saariin jnp. perustuvan ihmeellisen, ihan uskomattoman monsterin kerta kaikkiaan ja luonut sellaisen odotuksen, että sillä silmänräpäyksellä, kun öljy rupeaa loppumaan, kaikki tulevat turisteiksi Dubaihin. No, eihän siitä ole tullut mitään — eilispäivänä luin, että 38 miljardin euron (Puhemies: 5 minuuttia!) maksamattomat laskut pöydällä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän aihe on siis Kööpenhaminan ilmastokokous, cop 15, siitä valtioneuvoston antama tiedonanto ja erityisesti pääministeri Vanhasen esittelypuheenvuoro. Tuohon cop 15:een kuuluu oikeastaan nimenomaan se, mihinkä ed. Pulliainen tuossa lopetti, eli nämä öljyntuottajavaltiot, etenkin Saudi-Arabia nokkavaltiona, vaativat erityiskompensaatiota siihen, että niiltä tulevaisuudessa tulevat loppumaan markkinat. Se on usein monissa cop:eissa, monissa kokouksissa, ollut juuri se viimeinen ongelma siellä, että saadaan Saudi-Arabia mukaan, kun se vaatii erityiskompensaatiota. Tällaista tämä on.

Mutta suomalaiset eivät ole kovin paljon erilaisia. Kyllä meilläkin on oma turveasiamme, jota meidän pitää puolustaa erityisenä suomalaisena energialähteenä, tai sitten metsänielujen nostaminen ei nyt jokaisessa mutta aika monessa puheenvuorossa keskeisimmäksi asiaksi Kööpenhaminassa. Eli jos horisontti on niin, että katse on omassa navassa, niin horisontti on todella liian lähellä ja liian ahdas, eli tämä henkilökohtaisen itsekkyyden kaltainen kansallinen itsekkyys ei kyllä vie globaaleja päätöksiä eteenpäin.

Puhemies! Puhuttiin täällä ilmastosopimuksen voitonjaostakin. Siitä ei kuitenkaan minun mielestäni ole kysymys. Kööpenhaminasta pitää etsiä planeetalle globaalista uutta tietä, jolla ekologisesti, sosiaalisesti mutta lopulta myös taloudellisesti kestävämmällä tavalla voimme edetä tulevaisuuteen maapallon luonnon moninaisuus säilyttäen. Nykymenon ahneus — talouden tulokset ovat tiedossa vastikään, ja niiden keskellä nyt rimpuillaan. Onpa kyseessä vihreä kapitalismi tai sitten se perinteiseen ahneuteen ja itsekkääseen rikastumiseen perustuva talousjärjestelmä, niin lopputulos on planeetan ja ihmiskunnan ja muiden lajien kannalta epätoivottava. Kapitalismia ei oikein voi värjätä.

Polttavia kysymyksiä Kööpenhaminassa on Kiinan ja USA:n keskinäinen tarkkailu. Ed. Tynkkynen käytti siitä hyvän vertauksen, että olkaa hyvä, ensin te, ei kun menkää te ensin. Kumpi liikahtaa, vai liikkuuko kumpikaan? No, Kiinalla on joka tapauksessa nyt ikään kuin positiivisempaa näyttöä, kun sillä on tämä hiili-intensiteettialoite. Se on kuitenkin päästöjen laskemisen kannalta ongelmallinen, koska se on sidottu bruttokansantuotteen kasvuun. Bruttokansantuote on nousussa, ja aina kuitenkin sitten hiilidioksidipäästöt nousevat siinä mukana. Laskennallisesti se on siis ongelmallinen. Mutta joka tapauksessa se on parempi kuin tämä Yhdysvaltain 3—4 prosenttiyksikön CO₂-vähenemä vuoteen 2020, varsinkin kun vertailuvuoden pitäisi olla 1990.

Polttava kysymys on kehittyvien maiden toistuvat pettymykset. Kuitenkin tilanne on se, että ilman kehittyviä maita ei Kööpenhaminassakaan päästä eteenpäin. Pettymykset todella sijoittuvat jo sinne Rion vuoden 1992 sopimukseen niiden sopimusten jäätyä tyhjiksi. Eli tämä tulkinta, jonka nyt EU on antanut oda-rahoista ja niiden suhteesta uusiin kehittyvien maiden avustusrahoihin adaptaatioon ja teknologian siirtoon, on kielteinen, ja se on huono signaali jälleen Kööpenhaminaan.

Polttava kysymys on myös kehittyvien maiden ihmisten kohtalo. Täällä puhuttiin hyvin ilmastopakolaisten määrästä sadoissa miljoonissa, uhka miljardi ilmastopakolaista. Ongelma on se, että YK-kielessä ei ilmastopakolainen-käsitettä vielä ole. Sekin pitäisi saada hoidettua, että saadaan tämä YK:n aidoksi huolen kohteeksi. Samalla väestöräjähdys on tunnustettava. Se ylläpitää köyhyyttä ja lisää sitä. Maapallon väkiluku on jo nyt ylittänyt planeetan järkevän kantokyvyn, ja meidän on täällä pohjoisessa tästä toki kannettava erityinen vastuu, tuettava naisten aseman parantamista erityisesti kehitysmaissa, tyttöjen kouluttamista ja esimerkiksi hiv-ongelman hallitsemista. Tässä perhesuunnittelu on tärkeä asia.

Puhemies! Aivan lyhyesti vielä. Tässä naisen aseman parantamisen ohella on myös metsät tärkeä asia, ja se on hyvä, että Suomi on vahvasti puhunut tästä trooppisen ja subtrooppisen metsäkadon ongelmasta, 20 prosenttia päästöistä, mutta Suomi ei aina ole tehnyt niin. Meidän suhteemme Flegt-lainsäädäntöön EU:ssa on ollut ongelmallinen.

Täällä pohdittiin myös Kööpenhaminan kokouksen osallistujien aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. On hyvä myös miettiä sitä, minkälaisia hiilidioksidipäästöjä syntyy, kun suomalaiset lentävät — tai lensivät — esimerkiksi Thaimaahan tai Dominikaaniseen tasavaltaan tai Jukatanille (Puhemies: 5 minuuttia!) — kiitos, puhemies — rusketuslomille, taikka näitä suomalaisten F1-matkailuja Hungaroringiin Unkariin, Malesiaan, Kuala Lumpuriin seuraamaan, kuinka suomalainen ajaa autoa sellaista kahdeksikkoa. Sinne lensi tuhansia suomalaisia. Eli nyt Kööpenhaminaan on lähdössä noin 70 delegaation jäsentä, ja tässä mielessä täällä perussuomalaisten esittämä ongelma on hiukan pohjaa vailla.

Lopuksi: Ed. Arhinmäki teki omassa puheenvuorossaan ehdotuksen päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta, ja se kuuluu: "Saatuaan valtioneuvoston Kööpenhaminan ilmastokokousta koskevan tiedonannon eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa tavoitteekseen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntymisen, missä sovitaan kehittyneiden maiden 30—40 prosentin kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteesta vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä."

Totean, että ed. Juurikkala omassa puheenvuorossaan painotti tämän prosenttiluvun tärkeyttä. Se on mielestäni positiivista niin kuin se ilmastolakiasiankin esille ottaminen, ja tässä mielessä tuen itse toki, kannatan samoin, ed. Arhinmäen esitystä ja totean, että tässä on tämän keskustelun pihvi. Tietysti sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasapaino, pitää ottaa huomioon, niin kuin ed. Huovinen täällä on useampaan kertaan sanonut, se on selvä, ja hallitus on siitä puhunut aikaisemminkin, mutta nyt Kööpenhaminassa tuo lopputulos, prosentit oikeudellisesti sitova sopimus, on keskeinen.

Ja aivan viimeinen lause, puhemies: Tässä valtioneuvoston tiedonannossa 2 näiltä valtiopäiviltä Kööpenhaminan ilmastokokouksesta todetaan sen kolmannessa kappaleessa: "Tarkastelun" — siis ilmastonmuutoksen tarkastelun — "painopiste on alkanut siirtyä itse ilmiöstä sen vaikutusten torjuntaan" eli mitigaatiosta adaptaatioon, ja tämä on sellainen asia, että se ei saa olla painopiste, ei missään tapauksessa, adaptaatio. Painopiste on ilmastonmuutoksen hillinnässä eli mitigaatiossa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä, kun olin siellä pöntössä ja oli niin tarkka tai tiukka tuo aikaraja, että halusin vielä korostaa siinä lopussa sitä, että kun hallitus on selkeästi käyttänyt ihmiskunnan montaa oikein tämmöistä tärkeätä, valtavaa, globaalia, universaalia asiaa siihen, että sitten pienellä kikkailulla onkin korotettu vaan veroja ja tasaveroja, niin vielä kerran sanon sen, että koska haetaan kestävää kehitystä, haetaan asennemuutosta.

Suomi on pieni maa, jossa on tilaa, puhtautta, kaikkea muuta vastaavaa. Jos me täällä epäonnistumme, petämme ihmiset, tavalliset kansalaiset, sillä, että hallitus pistää väkisin tämän ikeen koko kansan päälle niin, ettei tapahdu todellista vastuunkantoa ja todellista heräämistä siihen tilaan esimerkiksi täällä Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla, joka on muuten edistyksellistä, mutta esimerkiksi kun jossain A-studiossa haastateltiin nuoria, niin kaikki kolme tyttöä, joilta kysyttiin, mikä oli talvisota, mitä se merkitsi, niin kai se jotain merkitsi eivätkä tienneet enää mistään mitään ... Eli voin sanoa, että kasvatuksellisesti Suomi on tavallaan hävennyt omia perinteitään. Nuoret eivät ymmärrä ollenkaan näitten asioitten merkitystä muuten kuin fraasitasolla, ja tällä fraasitasolla sitten kikkaillaan, paitsi jos vanhemmat ihmiset, kasvattajat, opettajat, poliitikot sisäistävät tämän todella syvältä.

Eli se, mikä minun piti sanoa siihen loppuun, oli tietysti, että jollei onnistu mielipideilmastonmuutos, kun taisin sanoa, että ilmastonmuutos — mielipideilmastonmuutos — niin kohta on tämä vanhakantainen politiikkakin sukupuutossa.