Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Sinnemäki, joka on tämän aloitteen tehnyt, ei ole paikalla. Tiedän hyvin sen, että ed. Sinnemäki tuntee tämän asian erinomaisen hyvin. Hän on tästä kysymyksestä meitä muita puolustusvaliokunnan jäseniä kyllä valistanut matkan varrella.

Mutta siitä huolimatta minusta ei pitäisi menetellä näin kuin ed. Sinnemäki esittää. Meillä on olemassa siviilipalveluslaki, jossa säädetään se, että siviilipalvelusmiehellä on ilmainen majoitus. Kysymys on hyvin pitkälle siitä, että sitä ei vaan nyt sitten valvota, eli valvonnan tehottomuudesta on kysymys. Tiedetään se, että tällaiseen lainvastaiseen toimintaan syyllistyvät aika tavalla nimenomaan suuret kaupungit. Mutta ei pidä hyväksyä sitä, että näin annetaan lainvastaisen toiminnan jatkua, vaan työministeriön omalta osaltaan on tätä asiaa tehokkaammin valvottava. Minusta ei ole ihan oikea lähtökohta kyllä se, että nyt nämä kustannukset siirrettäisiin asumiskustannusten osalta sitten pelkästään valtion vastattavaksi.

Hyvää tässä aloitteessa tietenkin on se, että me pääsemme nyt tätä asiaa sitten perusteellisesti käsittelemään. Tämä asiahan menee ilman muuta työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan, mutta kyllähän tämä asia kiinnostaa, totta kai, myöskin puolustusvaliokuntaa. Olisi tietysti ihan hyvä asia, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta pyytäisi puolustusvaliokunnalta omalta osaltaan tästä lausuntoa. Ongelma siviilipalvelusmiesten osalta on valitettava, ja ongelmaan on saatava korjaus aikaan.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Anni Sinnemäen aloite liittyy jälleen kerran vihreiden varjobudjettiin, ja aloitteen sisältö on se, niin kuin ed. Laitinen sanoi, että asumiskustannukset, jotka nyt ovat palveluspaikan kontolla, siirrettäisiin valtion maksettavaksi. Tämän summan on laskettu olevan 3,7 miljoonaa euroa.

Siviilipalvelusmiehet ovat ainoa syy, miksi Suomi on Amnestyn ihmisoikeusloukkauslistalla, eivät kuitenkaan tämän asumispaikan tähden, vaan... (Ed. Kekkonen: Totaalikieltäytymisen takia!) — Kyllä, mutta pituuksien tähden myös, että katsotaan, että ero varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen välillä on kohtuuttoman pitkä. Tämä kertoo siitä, että meillä Suomessa, vaikka tämä on lailla turvattu oikeus, on hyvin usein traumaattinen tai vaikea suhtautuminen tähän lain suomaan mahdollisuuteen. Muistuttaisin kuitenkin, että nämä siviilipalvelukset ja muut ovat vain tämmöisiä rauhan ajan poikkeustiloja. Siinä mielessä mielestäni pitäisi ihan asiallisesti katsoa, että nämä ovat kaksi aitoa valintaa.

Koska asenteet usein ovat hyvin kielteisiä siviilipalvelusmiehiä kohtaan, myös näiden vastuiden käytännön hoitaminen on tullut ongelmaksi. Tässä on usein vielä ongelmana se, että ne tahot, jotka suhtautuvat myönteisesti siviilipalvelusmiehiin, kuten kirjastot tai päiväkodit, kulttuurilaitokset ja muut, ovat usein näitä toimintoja yhteiskunnassa, jotka toimivat hyvin vähin varoin. Kun puhutaan lasten kasvatuksessa mieshahmoista, niin uskoisin, että suomalaiset siviilipalvelusmiehet ovat olleet niitä varhaiskasvatuksen harvoja mieshahmoja monelle lapselle, joiden kotona isää ei ole.

Vaikka, niin kuin ed. Laitinen sanoi, meillä on lainsäädäntö, joka selvästi panee tämän velvollisuuden kunnille järjestää tämä asunto, se ei ole käytännössä toiminut, mikä on asettanut yksittäiset siviilipalvelusmiehet kohtuuttomaan tilanteeseen, jossa palvelupaikan saamisen ehtona on ollut asunto-oikeudesta kieltäytyminen. Siinä mielessä tuntuu siltä, että jokin uusi ratkaisu, esimerkiksi valtiolle vastuun siirtäminen, olisi välttämätöntä, jotta asumiskustannuksen korvauksesta ei tule tosiasiallinen este näiden palveluspaikkojen löytämiseksi, koska käytännössä tämä nykyinen malli ei ole toiminut.

Tämän ehdotuksen rahoitus on tarkoitus sitten meidän varjobudjettimme tulopuolen rahoituksella hoitaa niin kuin myös edellisen lakialoitteen rahoitus, joten siitä nyt ei enempää.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Lähestyn vähän samasta kulmasta tätä asiaa kuin ed. Laitinen hetki sitten. Katselin allekirjoittajia: täällähän on koko vihreä eduskuntaryhmä, toisin sanoen tällä on poliittista painoa enemmän kuin vain yhden kansanedustajan aloitteella. Mutta siitä huolimatta uskallan puuttua tämän esityksen jonkinlaiseen sisäiseen ristiriitaan. Perusteluissa nimittäin sanotaan: "Tälläkin hetkellä monet kuntien organisaatiot tarvitsisivat ja ottaisivat mielellään vastaan siviilipalvelustyövoimaa, mutta kyseisillä tahoilla ei ole varoja asuinkustannusten korvaamiseen."

Logiikan puutteella tarkoitan tässä lähinnä sitä, että toisin kuin varusmiespalvelusta suorittavat, siviilipalvelusmiehet antavat työpanoksensa tälle kunnalle, johon heitä halutaan. Tämän jälkeen minusta on vähän epäloogista vaatia valtiota korvaamaan tähän toimeen liittyvät seikat. Jos annetaan työpanos, tarvitaan siitä myöskin jonkinlainen korvaus. Näin se korvaus minusta loogisesti jää kunnalle, koska siviilipalvelusmies palvelee tätä kuntaa työtä siellä tehdessään. Myönnän, että tällaisella periaatteellisella pohdiskelulla tämä asia ei ratkea ja tämä on pulma, mutta kuten sanoin, minua hiukan vaivaa tämän esityksen looginen ontuvuus.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä vaiheessa kun päiväkodit haluavat lisää näitä sylejä juuri siviilipalvelusmiesten kanssa, voidaan ajatella, että työpanos ei ole sen kaltainen, että välttämättä kunnan maanpuolustushenkinen kamreeri haluaisi ajatella, että ne vähät markat siihen käytetään. Työn laatu on ehkä kuitenkin sen kaltaista, voi sanoa, ylimääräistä hyvää, jota muuten yhteiskunnassa ei tulisi tehtyä, mutta kun toisaalta meillä on kuitenkin mahdollisuus juuri tämän siviilipalvelusjärjestelmän kautta saada tällaista lisätyövoimaa, on sääli, että se jää käyttämättä tämän nykytilanteen vallitessa.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! En käytä tätä puheenvuoroa tukeakseni vihreitten varjobudjettia, mutta käytän tämän puheenvuoron tukeakseni tämän ongelman ratkaisua. Ongelma on kiistaton. Tarkastelen tätä asiaa oman kokemukseni kautta. Noin puolenkymmenen vuoden asennekamppailun kautta sain työyhteisöni suostumaan siihen, että otamme pari siviilipalvelusmiestä, ja tietenkin sitten primus motorina pääsin yhdyshenkilöksi. Tulijoita erilaisiin teknisiin huoltotehtäviin, atk-tehtäviin, varastotehtäviin, vastaaviin oli vaikka kuinka paljon, mutta joka ainut kerta se kompastui siihen, että ei voitu tarjota sitä vaadittua asuntoa. Nämä siviilipalvelusmiehet, jotka olivat odottaneet sitä palveluspaikkaa aivan kohtuuttoman pitkiä aikoja, olisivat olleet valmiit hyväksymään jopa saunan lauteet tai käytävän nurkan asunnoksi, jos virkamiehen etiikka ja moraali olisi sen sietänyt. Siinä mielessä tämä ongelma pitää ratkaista tavalla taikka toisella. Kun valtio maksaa varusmiehenkin asumisen — tosin ymmärrän ed. Kekkosenkin näkökulman työpanoksen korvaamisesta — ei kovin kaukaa haettu ole sekään, että valtio maksaa kulut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Itse ajattelin juuri, kun ed. E. Kanerva edellä puhui, että kysymys on aika vaikea. Ongelma pitäisi jollakin tavalla ratkaista. Ed. Kekkonen sanoi, jotta työpanos olisi se hinta siitä. Siinäkin on tietysti se puoli, että kun ennen rengit tekivät leipäpalkalla töitä, ne saivat edes leivän ja asunnon siitä. Tässäkin tietysti se puoli pitää ottaa huomioon, jotta kyllä se ihminen sen verran tekee töitä, semmoista hyvää työtä vielä, jota tarvitaan, ja siinä mielessä joku arvo silläkin pitää olla. Toisaalta jos se laitetaan esteeksi, jotta ei halutakaan järjestää asuntoa, koska on asenteellinen puoli, että tämä on paha asia, niin se kai siinä estää koko asian.

Sen takia minusta tämä tilanne pitäisi jotenkin laukaista, kun kuitenkin on kyse siitä, jotta meillä on valinnanvapaus olemassa siinä, jotta ihminen voi vakaumuksen takia olla menemättä aseelliseen palvelukseen. Silloin pitäisi kyllä turvata se mahdollisuus, että se toteutuu loppuun asti, jolloin näkisin, jotta tämä pitäisi ratkaista sillä tavalla kuitenkin, jotta kyse on varusmiespalveluksen rinnakkaistoiminnasta, varusmiespalveluksen sijaan tehtävästä työstä. Kuitenkin kyse on siitä, jotta ihminen tekee sen, palvelee määrätyn ajan, jopa vähän kauemmin kuin varusmiehenä, ja siinä mielessä näen, että se kuuluisi kyllä valtion hoitaa, onpa se sitten rahoitettu miten hyvänsä, mutta esteeksi ei saa syntyä, että sitä kämppää ei ole olemassa, missä yönsä viettää.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä asia on varmaan monitahoinen ja herättää monenlaisia kysymyksiä. Henkilökohtaisesti ajattelen, että jos on kysymys kunnasta tai isommasta työnantajasta, en näkisi siinä mitään ongelmaa, mutta meillä on maassa tällä hetkellä myös esimerkiksi pieniä järjestöjä, jotka ylläpitävät erilaisia hoitokoteja ja muita. Ne seulovat sinne tulevat siviilipalvelusmiehet hyvin tarkkaan, ja usein löytyy hyvä työntekijä, koska on ihan tosiasia, että näinkin on. Ei aina voi sanoa, että siviilipalvelusmiehet eivät ole hyviä työntekijöitä. Henkilökohtaisesti voin sanoa työnantajan roolista, että on erittäin hyviä kokemuksia. Mutta se voi kaatua siihen, että pienellä järjestöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta asuntoon. Monta kertaa on niin, että nämä pojat järjestävät asumisensa joko kotona tai muuten ja tämä asia jää hoitamatta. Mutta kaikille se ei ole mahdollista.