Täysistunnon pöytäkirja 118/2004 vp

PTK 118/2004 vp

118. KESKIVIIKKONA 10. MARRASKUUTA 2004 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

11) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n muuttamisesta

 

Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotan tässä lakialoitteessa, että vaikeavammaisen henkilön avustajapalvelu siirrettäisiin kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin niissä tilanteissa, joissa vammaisen henkilön avun tarve on runsas, säännöllinen, toistuva tai jatkuvaluonteinen. Avun tarpeen ollessa tilapäinen ja satunnainen henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen säilyisi tämän esitykseni mukaan nykyiseen tapaan harkinnanvaraisena.

Tämä kysymys vaikeavammaisten oikeudesta, niin sanotusta subjektiivisesta oikeudesta, henkilökohtaiseen avustajaan on ollut varsin paljon täällä eduskunnassa vuosien varrella esillä, ja esimerkiksi viime kaudella sosiaali- ja terveysvaliokunta, jonka jäsen silloin olin, otti lausunnossaan kantaa tähän kysymykseen ja aivan yksimielisesti esitti, että avustajapalvelu säädettäisiin lakisääteiseksi oikeudeksi. Tällä hetkellähän se on kuntien harkinnassa. Henkilökohtainen avustajapalvelu mahdollistaa vaikeavammaisen henkilön itsenäisen elämän. Monella vaikeavammaisella henkilöllä aivan normaalit arkipäivän elämän toiminnot syömisestä, peseytymisestä asioimiseen ovat täysin riippuvaisia siitä, että saa toisen ihmisen apua näihin toimintoihin.

Avustajajärjestelmä toki on käytössä tälläkin hetkellä, mutta sen toimivuudessa on useita ongelmia. Palvelun saatavuus vaihtelee kunnittain. On aika paljon eroja siinä, millä tavoin kunnat järjestävät tätä avustajapalvelua ja miten herkästi vaikeavammaiset henkilöt tätä oikeuttaan saavat nauttia. Avustajat ovat usein kouluttamattomia, ja vammaisella henkilöllä voi olla vaikeuksia toimia työnantajana ja selvittää työoikeudellisia ongelmia.

Kunta voi kieltäytyä avustajan palkkakustannusten maksamisesta, jos vammainen henkilö ei pysty osoittamaan, että hän tarvitsee avustajaa päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa laissa määrätyllä tavalla. Nykyisen käytännön mukaan henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset voidaan korvata vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua kotona jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa tai kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa.

Vammaisfoorumi on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että monien vaikeavammaisten kohdalla avustajan tarve ei ole runsas, mutta välttämätön säännöllisenä, toistuvana ja jatkuvana itsenäisen suoriutumisen mahdollistamiseksi. Esimerkiksi näkövammaisen kohdalla säännöllinen apu on usein välttämätöntä, jotta itsenäinen suoriutuminen on mahdollista. Sen vuoksi mielestäni ei ole perusteltua rajata henkilökohtaisen avustajan myöntämiskäytäntöjä vain sellaisiin tilanteisiin, joissa avuntarve on runsas, koska tällöin rajataan useita yhtäläisesti apua tarvitsevia ryhmiä järjestelmän ulkopuolelle. Vammaisten henkilöiden perusoikeuksien, erityisesti yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden, toteutuminen edellyttää, että kun vaikeavammaisen henkilön avuntarve on runsasta tai pysyvää ja säännöllistä, oikeus avustajaan olisi subjektiivinen oikeus. Mielestäni jos vammaisen henkilön avuntarve on tilapäistä ja satunnaista, järjestämisvelvollisuus voisi säilyä nykyiseen tapaan määrärahasidonnaisena.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa kunta vastaa kokonaan henkilökohtaisen avustajajärjestelmän rahoituksesta. Kun näitä avustajajärjestelmien kustannuksia on vertailtu, niin esimerkiksi Ruotsissa panostetaan avustajatoimintaan selvästi Suomea enemmän. Mielestäni henkilön asuinpaikka ei saisi olla vaikuttamassa siihen, saako hän tarvitsemansa vammaispalvelulain mukaiset palvelut, ja sen vuoksi toivon, että tämä lakiesitys saisi valiokunnassa asianmukaisen käsittelyn. Toivon tietysti sitä, että erityisesti hallituspuolueen edustajat kiinnittäisivät huomiota tähän lakiesitykseen. Ajattelisin, että kyllä se olisi myös jos ei hallitusohjelman kirjaimen niin ainakin hengen mukainen tavoite.

Anneli  Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan oikeastaan monessakin mielessä ed. Räsäsen tekemää lakialoitetta ja tästä syystä halusin muutaman asian ja ajatuksen tuoda tässä myös itse esille. On harmillista, että tällaisia asioita, kuten tämäkin, meitä on näin harva kuuntelemassa, mutta toivoisin, että valiokunnassa tämä sitten saa sen keskustelun aikaan, minkä se ansaitseekin.

Tiedämme kaikki, että hallitusohjelman mukaisesti parasta aikaa valmistellaan kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhteensovittamista. Ensimmäinen vaihe on saatu tehtyä, sillä selvitysmies Jukka Kumpuvuori on juuri vähän aikaa sitten saanut niin sanotun esiselvityksen valmiiksi. Esiselvityksessä on tuotu esiin myös avustajajärjestelmän kehittäminen siten, että runsaimman avun tarpeessa olevat vaikeavammaiset saisivat subjektiivisen oikeuden avustajaan ja palvelu siirrettäisiin kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Lisäksi käyttöön tulisi oma-avustajapalvelu, jolla vastattaisiin erityisesti kehitysvammalain piirissä olevien palvelutarpeeseen, sekä eräänlainen keikka-avustajapalvelu, jolla nimenomaan vastattaisiin tähän ed. Räsäsen lakialoitteessaankin esiin tuomaan tilapäiseen ja satunnaiseen avustajatarpeeseen.

Kumpuvuoren selvityksessä todetaan myös, että on tärkeää, että kaikkein tärkeimmät vammaisille suunnatut palvelut ja tukitoimet taataan selkeästi subjektiivisena oikeutena ja viranomaisen harkintavalta pidetään näiden osalta mahdollisimman pienenä. Tällä myös turvataan, ettei tule niitä epäkohtia, mitä ed. Räsänen toi esiin eri kunnista palvelun antajina, kun vammaiset eri puolilla Suomea ovat eriarvoisessa asemassa nykyisen lain aikana. Samaan tulokseen ovat tulleet, kuten ed. Räsänenkin totesi, muun muassa vammaistyöryhmä 96, edellisen kauden sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä lukuisat yksittäiset kansanedustajat, allekirjoittanut mukaan lukien.

Näkemykseni poikkeaa kuitenkin jossakin määrin selvitysmies Kumpuvuoren näkemyksestä siltä osin, että toivoisin valtion ottavan voimakkaamman vastuun palvelun rahoittamisesta vastaavalla tavalla kuin omaishoitajajärjestelmässä. Valtio vastaisi vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän rahoittamisesta esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen kautta. Muilta osin rahoitus ohjautuisi, kuten selvitysmies Kumpuvuori on esittänytkin.

Kannatan ed. Räsäsen lakialoitteen henkeä monessakin mielessä. Kuitenkin toivon vielä edelleen painotettavan sitä, että nyt voitaisiin lisätä lakiin tässä aloitteessakin esitetty työnantajavelvollisuuksien hoitaminen tarvittaessa kunnan toimesta. Kunnan tulee huolehtia henkilökohtaisen avustajapalvelun saatavuudesta. Ei kaikilla vammaisilla eikä edes heidän läheisillään ole valmiuksia hoitaa työnantajavelvollisuuksia. On siten kohtuutonta, että eräät vammaiset joutuvat käyttämään avustajatunteja työnantajavelvollisuuksien täyttämiseen. Jokainen, jolla on kokemusta yritys- tai järjestömaailman kautta työnantajavelvoitteiden hoitamisesta, tietää, että suurin työpanos täytyy tehdä ensimmäisen työntekijän kohdalla.

Kunnissa on käytössä osaaminen ja taloushallinnon tietokoneohjelmat, joilla helposti lasketaan maksut ja toimitetaan tiedot pankkiin ja verottajalle. Tämä järjestelmä toimii kunnan toimintana erittäin hyvin. Siksi on oltava mahdollisuus saada tämä asia hoitoon kunnan palveluna, mikäli se palvelun käyttäjälle vain on tarpeen. Tiedossani on, että joissakin kunnissa tämä onkin mahdollista ilman tämän kummempaa säätelyä eli se toimii luonnollisena toimintamuotona. Katsonkin, että ellei lakiin saada tällaista lisämomenttia, niin Sosiaalialan kehittämishankkeen puitteissa olisi syytä tällainen hyvä käytäntö saada istutettua yhä useampaan kuntaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Iloitsen tuosta ed. Anneli Kiljusen asiantuntevasta puheenvuorosta ja erityisesti tuosta myönteisestä asenteesta tätä ehdotusta ja ajatusta kohtaan. Tiedän kyllä, että myös hallituspuolueiden riveissä, samoin kuin oppositiossa, on varsin laajaa kannatusta ja myötätuntoa tätä kysymystä kohtaan. Siksi vetoankin teihin, ed. Anneli Kiljunen, että voimakkaasti veisitte tätä asiaa oman puolueenne ja hallitusrintaman sisäpuolella, jotta jo tämän vaalikauden aikana tätä vaikeavammaisten tärkeää oikeutta saataisiin vahvistettua. Tästä on puhuttu aivan liian monta vuotta jo täällä eduskunnassa, ja mitään parannusta ei ole tapahtunut.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käytän puheenvuoron ihan sen takia, että Keski-Suomesta Saarijärven invalidit, joilla on erinomaista järjestöaktiviteettia, ovat lukuisia kertoja ottaneet minuun juuri tässä asiassa yhteyttä. Toivon, että tässä asiassa voitaisiin päästä eteenpäin. Kun kuntien kesken vallitsee hyvin erilaista käytäntöä, niin tässä on yksi semmoinen epäkohta, jossa sitten vammaiset ja vammaista hoitavat ovat eriarvoisessa asemassa tässä maassa. Toivotaan, että tälle asialle löytyy ymmärtämystä hallituksen valmistelijoitten parista.

Keskustelu päättyy.