Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä ehdotetaan jatkettavaksi kahta työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamista koskevaa lakia. Toinen koskee Kainuuta vuosiksi 2005—2009 ja toinen runsasta 20:tä kuntaa Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä muutamaa saaristokuntaa.

Sosiaaliturvamaksun vapautuksen johdosta maksuja menetettäisiin edelleen 10,3 miljoonaa euroa vuodessa. Kansaneläkemaksun poistamisen vuoksi vapautus koskisi vuodesta 2010 vain työnantajan sairausvakuutusmaksua. Sosiaaliturvamaksujen vapautuksen enimmäismäärä olisi edelleen 30 000 euroa työnantajaa kohden kultakin palkanmaksuvuodelta.

Herra puhemies! Hallintovaliokunta puoltaa näiden molempien lakien voimassaoloajan jatkamista nykyisen vaikean taloustilanteen vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla vuoden 2011 loppuun saakka. Valiokunta oli mietintöä tehdessään yksimielinen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tyydytyksellä on todettava, että hallitus on tuonut tämän lakiesityksen tänne eduskuntaan, ja kun tämä lakiesitys hyväksytään, näin uskon, niin tämä kokeilu, joka koskee työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamista, tulee jatkumaan ainakin tämän kaksi vuotta.

Tämän vapautuksen piiriin on tavallaan kuntia päässyt useammassa vaiheessa, ja tätä lakia on jatkettu. Näitä kuntia ainakin yhdistää se, että työttömyysprosentit ovat olleet varsin korkeita. Toisaalta näissä kunnissa yritysten toimintaedellytykset ovat olleet ja ovat edelleen varsin haasteelliset. Eli yritykset ovat joutuneet starttaamaan tavallaan takamatkalta, ja myös yritysten toimintaan liittyy sellaisia kuluja, joita ei välttämättä ole niillä yrityksillä, jotka toimivat markkinoita lähempänä ja suuremmissa taajamissa.

Tämä sosiaaliturvamaksusta vapauttaminen, joka jatkossa sitten on käytännössä työnantajan sairausvakuutusmaksuista vapauttaminen, kun tämä kelamaksumuutos tulee täysin vuodenvaihteesta voimaan, koskee myös oman kotikuntani seutualuetta ja sen kyseisiä kuntia. Meillä myös Pohjois-Karjalan kansanedustajilla on tapana, että aina vuosittain vierailemme yrityksissä eri puolilla maakuntaa, ja kyllä palaute tästä sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta on yritysten puolelta ollut yksinomaan positiivinen.

Täällä lakiesityksen perusteluissa viitataan siihen, että on vaikea mitata tämän vapautuksen vaikutusta työllisyyslukuihin, mutta itse olen vakuuttunut, että ainakin työpaikkojen säilymisen kannalta tällä on ollut positiivinen vaikutus, ja omalta pieneltä osaltaan se on myös lisännyt erittäin monien yritysten kilpailukykyä. On myös todettava, että tällä on varmasti näille yrittäjille henkinen merkitys.

Arvoisa puhemies! Vertaisin tätä tietyllä tavalla myös kuljetustukeen. Kuljetustukihan myös auttaa yrityksiä. Itse toki toivoisin, sitäkin on jatkettu useampaan kertaan, että me voisimme edetä tämän kuljetustuen puolella tavallaan Ruotsin mallin mukaan, eli näitä euromääriä kasvattaa, ja tämä tuki koskisi myös sitä, kun yrityksille toimitetaan raaka-ainetta, eli tavallaan molempiin suuntiin olisi tätä tukea.

Kaiken kaikkiaan uskon, että valtiosihteeri Sailaksella oli hyvin merkittävä osuus, kun tämä sosiaaliturvamaksusta vapauttaminen lähti liikkeelle. Tavallaan hänellä oli toimeksianto etsiä niitä keinoja, joilla pahimmilla työttömyysalueilla voitaisiin tätä tilannetta parantaa. Eli toivon tosiaan ja uskon, että kun tämä laki ensi viikolla sitten lopullisesti hyväksytään, niin sen myötä ainakin voidaan näitä työpaikkoja suurelta osin säilyttää myös näissä kyseisissä kunnissa, jotka tässä on lueteltu, ja kyseisillä alueilla, joissa tosiaan nämä toimintaedellytykset yrityksillä ovat monella, monella tavalla haasteellisemmat kuin kasvukeskuksissa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhe- mies! Varsinaissuomalaisena ja kesäkainuulaisena olen tutustunut tähän kokeiluun, seurannut sitä ja saanut siitä palautetta, eikä voi olla kuin tyytyväinen siihen, että tätä kokeilua nyt esitetään jatkettavaksi. Tämä on tietysti pisara meressä, kun mietitään työllistämistä ja sitä laajaa kokonaisuutta, mutta tämä on täysin oikeasuuntainen. Se kannustaa yrittämään ja luo tervettä pohjaa näitten seutujen elinkeinoelämälle ja oikeiden työpaikkojen syntymiselle.

Mutta, jos tätä miettii ihan yritystasolla, kun tätä tukea on kuitenkin mahdollista saada 30 000 euroa vuodessa per yritys ja kaiken kaikkiaan kolmessa vuodessa 100 000 euroa, niin ei se millekään yritykselle — ja kun yleensä on kysymys vielä pk-yrityksistä — ole merkityksetön. Sillä on pakko olla vaikutusta, vaikka nyt ei tilastojen valossa, kuten tästä esittelytekstistä näkyy, ole tätä työllistymisvaikutusta pystytty näyttämäänkään. Mutta olen aivan vakuuttunut siitä, että työllistymisvaikutusta on ollut, ja ennen kaikkea tämä on auttanut näitä yrityksiä pitämään ne ihmiset töissä, jotka siellä ovat, ja mahdollisesti vaikuttanut positiivisesti siihen, että on uskallettu investoida ja kehittää yritystä eteenpäin. Kun Suomessa aluepolitiikkaa tehdään, juuri tämän tyyppisiä keinoja meidän pitäisi etsiä ja niiden pohjalle rakentaa näiden heikommista lähtökohdista nousevien seutujen tulevaisuutta.

Sen sijasta tässä on kuitenkin sitten kysymys suuremmasta kokonaisuudesta, josta tämä on osa. Suurempi kokonaisuus on ylipäänsä yrittämisen ja suomalaisen hyvinvoinnin kokonaisuus. Siinä on kaksi keskeistä asiaa, joihin tämä nivoutuu: ensinnäkin suomalaisen työn hinta ja toisaalta yrittämisen edellytykset.

Työnantajan kustannukset työntekijän palkkaamisesta on se perusta, jolla suomalaiset yritykset myyvät tuotteitaan maailmalle, mihin suomalainen työ ja työpaikat perustuvat. Meillä on vaara siitä, että suomalaisen työn hinta nousee niin korkeaksi, että meidän on tehtävä laajalla rintamalla ratkaisuja, joilla Suomi on kilpailukykyinen. Täytyykin toivoa, että parhaillaan taas käynnissä olevissa työmarkkinaneuvotteluissa löytyy maltillinen ja pitkä ratkaisu, joka omalta osaltaan tukee kehitystä.

Toisaalta nämä yrittämisen edellytykset. Meillä on Suomessa 300 000 yritystä. Niistä suurin osa on yhden ihmisen yrityksiä tai ainakin ihan parin hengen yrityksiä. Tällä kokeilulla edistetään nimenomaan näiden pienten yritysten ja vielä niiden yksinyrittäjien edellytyksiä palkata ensimmäinen työntekijä, joka yrittäjälle on monesti valtava riski. Mutta se on myöskin se kriittinen hetki, lähteekö yritys ylipäänsä kasvamaan, ja se on, kuten tunnettua, suuri kynnys.

Arvoisa herra puhemies! Tämä uudistus on, kuten totesin, pisara meressä, mutta se on aivan oikeasuuntainen ja kannatettava. On erittäin hyvä, että Varsinais-Suomen saaristokunnat ovat mukana tässä. Siksi kannatankin lämpimästi tämän lain hyväksymistä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa tämä on pieni osa laajasta kokeilusarjasta, jossa pyritään etsimään tehokkaita keinoja, millä saataisiin yksinyrittäjät ryhtymään työnantajiksi. Tarve on numeraalisesti varsin suuri. 15 vuoden aikana Suomessa on pysyvästi ollut noin 82 000 työnantajayritystä. Määrä on vuosittain vaihdellut muutamalla tuhannella. Niistä on ollut noin 15 000 sellaista työnantajaa, joiden palveluksessa on ollut enemmän kuin 10 henkilöä. Vastaavana aikana yksinyrittäjien tai elinkeinonharjoittajien lukumäärä on kasvanut noin 100 000:lla. Siis työnantajien määrä on pysynyt samana, kun yksinyrittäjiä, elinkeinonharjoittajia on tullut runsaan 10 vuoden aikana 100 000 lisää. Miksi?

Yksinyrittäjän suurin riski, johon hän ei voi ottaa minkään tyyppistä vakuutusta, on ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaus. Hän tulee silloin työnantajaksi, jonka yhteiskunnallinen asema valtioon ja muuhun nähden muuttuu paljon haasteellisemmaksi. Kun ensimmäistä työntekijää palkataan, todennäköisyys, että rekrytointi ei onnistu, on varsin suuri. Esimerkiksi siihen riskiin, jonka jokainen yrittäjä käytännössä vakuuttaa, eli tulipaloon verrattuna tällainen riski on varmaan tuhatkertainen, että tässä rekrytoinnissa ei osuta oikeaan. Syynä voi olla myös työntekijän käsitys työtehtävästä: oli virheellinen, ei vastannut toiveita tai joku muu syy. Vaikka sama työntekijä on vastaavassa työssä menestynyt aikaisemmin, siitä huolimatta eri yrityksissä erilaiset asiat ovat aina erilaisia.

Nyt tässä ajatellussa kokeilun jatkossa lähdetään siitä, että kaikille työnantajille annettaisiin kevennystä hyvin usein vaadituista työn palkan sivukuluista. Hyvä niin, mutta niin kuin lain perusteluosassa sanotaan, ei voida varmuudella sanoa, onko se vaikuttanut työllistymiseen, ehkä enemmänkin siihen, että ansiotaso näissä yrityksissä on lievästi noussut ja sitä kautta yritys on voinut palkata parempaa työvoimaa.

Pitäisi miettiä, miten niissä tilanteissa, joissa rekrytointi tai yrityksen toimintaedellytykset ovat muuttuneet, yritys voisi vähentää etukäteen sitä riskiä, joka tällaisessa tilanteessa kohdistuu yrittäjään. Eri maissa tätä asiaa on pohdittu. Joissain maissa on päädytty erityislainsäädäntöön, joka koskee niitä yrityksiä, joiden henkilöstön kokonaismäärä on alle 10. Kun annetaan etu kaikille, niin silloin edun ei voida olettaa olevan kovin suuri. Tässäkin lähdetään siitä, että raja on 30 000 euroa, koska isoissa yrityksissä on paljon työtehtäviä ja niitä voidaan organisoida uudella tavalla. Pienessä yrityksessä tilanne on päinvastainen: siellä on harvoja työtehtäviä ja niiden välillä uudelleenorganisointi on vaikeata.

Työntekijälle ja työnantajalle siinä epäonnistumisen tilanteessa tai työn vähentymisen johdosta seuranneessa tilanteessa pitäisi antaa jonkin näköinen tukipaketti. Tämä parantaisi yrittäjän kykyä ottaa se riski, joka olisi näin pienempi, mikä antaisi mahdollisuuden palkata kokeiluluonteisesti enemmän ihmisiä ja antaisi useammalle mahdollisuuden opetella työn yhteydessä uuden ammatin tai jotain muuta vastaavaa. Toivon kuitenkin, että tämä rajaseuduille suunnattu kokeilu viedään loppuun. Mutta epäilen, ettei tällä varsinaista ongelmaa ratkaista vaan että ongelma syntyy siitä, että pienissä yrityksissä yhdenkin työntekijän aiheuttama riski epäonnistumistilanteessa on kohtuuttoman kokoinen varsinkin, jos kyseessä on palvelualan yritys.