Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vapaan sivistystyön kenttä on laaja, ja myös koulutustarjonta ulottuu avoimista yliopisto-opinnoista aina ammatilliseen peruskoulutukseen. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia on kaikkiaan yli 340, kansalaisopistoja 206, kansanopistoja 88, kesäyliopistoja 21, opintokeskuksia 11 ja liikunnan koulutuskeskuksia 14. Erityisesti kansanopistojen asema puhuttaa. Suomessa on useita kansanopistoja, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Opetusministeriöllä onkin valmisteltavana kansanopistojen rakenteellisen kehittämisen ohjelma, jossa tavoitteena on koota ja vahvistaa nykyisten opistojen toimintaa niin, että kansanopistojen ylläpitäjien määrä olisi jatkossa nykyistä pienempi sekä ylläpitäjien välinen yhteistyö ja pyrkimys toimintaa tukeviin yhteenliittymiin suunnitelmallista.

Arvoisa puhemies! Pidän kansanopistojen yhdistämistä erittäin tarkoituksenmukaisena. Myös kansalais- ja työväenopistojen kentällä tapahtuu yhdistymisiä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen edetessä. Vapaassa sivistystyössä tehdään paljon päällekkäistä työtä suhteessa ammatilliseen koulutukseen, taiteen peruskoulutukseen, lukio-opetukseen, ammatilliseen peruskoulutukseen sekä avoimeen yliopisto-opetukseen. Vaikka olisikin hienoa antaa kaikkien kukkien kukkia, pitäisin tärkeänä, että kansanopistojen sekä kansalais- ja työväenopistojen toiminta saisi nykyistä selkeämmän profiilin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on kysymys vapaan sivistystyön lain muutoksista, ja näen nämä muutokset hyvinä.

Sivistysvaliokunta keskusteli erityisesti 1 §:stä ja 3 §:stä. Tässä 1 §:ssä on kysymys vapaan sivistystyön tarkoituksesta ja se on tässä uudessa muutoksessa otsikoitu "Vapaan sivistystyön tarkoitus ja tavoitteet". Tässä yhteydessä valiokunta keskusteli nimenomaan siitä, että lainmuutos ei saa johtaa siihen, että vapaan sivistystyön oppilaitosten myötä — joita on todella paljon eri arvo- ja aatepohjalta työtä tekeviä, koulutusta antavia oppilaitoksia, hyvin siis omaleimaisia ja erilaisia, jotka kukin täyttävät oman paikkansa ja tehtävänsä tarpeeseen nähden varmasti hyvin — että tässä lain myötä ei saa hävitä se yhteinen sivistystehtävä, mikä on vapaalla sivistystyöllä ja niillä oppilaitoksilla, joita todella on paljon erilaisia.

Asiantuntijoitten kanssa kysyttiin muun muassa sitä kysymystä, jota paljon sitten todella pohdimme, kannattaako kansansivistyksen perinteinen tavoite itsen tai persoonallisuuden kehittämisestä kokonaan hylätä, ja kysyttiin vielä enemmän. Kysyttiin myös, onnistuvatko yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet ilman, että yksilölliset otetaan huomioon. Nämä kysymykset nousivat esille siitä, että tässä 1 §:ssä on uusi muotoilu, joka lähtee siitä, että vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Aikaisemmassa muodossa tämän pykälän kohdalla ykkösenä oli tämä yksilöiden persoonallisuuden monipuolinen kehittyminen ja sitten kyky toimia yhteisössä sekä edistää kansanvaltaisuuden ja tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Valiokunta mietinnössään nosti tämän asian esille ja korosti, että tätä sivistystehtävää ei tule todella lieventää tai mitenkään ainakaan ohentaa vaan päinvastoin ja nimenomaan, että tämä itsen kehittämisen merkitys on mukana vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnassa.

Mietinnössä todetaankin näin, että "hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tarkoituspykälä esitetyssä muodossa on saanut lausunnoissa laajan kannatuksen - -", ja sen vuoksi valiokunta ei sitten sen enempää ottanut siihen kantaa, koska todettiin, että siellä ovat valmisteluvaiheessa eri tahot saaneet olla vaikuttamassa tähän pykälämuotoiluun.

Sitten valiokunta painottaa kuitenkin 1 §:n osalta itsen kehittämisen merkitystä, ja tässä korostuvat sivistystyölle asetettavat tavoitteet. Valiokunta näki, että nimenomaan sivistystyölle asetettavat tavoitteet ovat yksilön monipuolinen kehittäminen ja kyky toimia yhteisössä sekä yhteisöllinen tavoite eli kansanvallan ja tasa-arvoisuuden ja yhteiskunnan eheys. Tämä lukee siis valiokunnan mietinnössä, ja siihen on ensimmäisenä laitettu tämä yksilön monipuolinen kehittäminen juuri korostamaan sitä, että se ei häviä tästä tavoitteesta.

Sinänsä pidettiin hyvänä ja pidän itsekin hyvänä, että tässä 1 §:ssä vapaan sivistystyön tarkoitus ja tavoitteet ovat selkeät, niin kuin tämän lainmuutoksen tarkoituskin on, että tarkoitusta ja tavoitteita selkiinnytetään tässä säädöksessä ja oppilaitosten omaa erityisroolia tässä koko suomalaisessa koulutusjärjestelmässä selkiinnytetään, kun tätä tehtävänjakoa selkiinnytetään tämän lain myötä.

Toisen kohdan, arvoisa puhemies, vielä haluan nostaa esille. Valiokunnassa mielestäni hyvin käytiin keskustelua 3 §:stä, jossa nousee esille se, että meillä vapaan sivistystyön kentällä on ominaista se, että työtä tehdään aate- ja arvopohjalta, ja on paljon oppilaitoksia, jotka nimenomaan sitten huomioivat ne tarpeet, mitä niihin arvolähtökohtiin tulee, opiskelun tai koulutuksen sisällöissä.

Tässä 2 §:ssä on nimenomaan todettu, sen 7 momentissa, että oppilaitokset voivat painottaa koulutustehtävässään arvo- ja aatetaustaansa, kasvatustavoitteitaan ja erityisiä koulutustehtäviään. Organisoituminen yhteisten arvolähtökohtien pohjalta on ominaista erityisesti opintokeskustoiminnalle ja suurelle osalle kansanopistoja, ja vapaan sivistystyön piirissä ovat näin edustettuina useimmat yhteiskunnalliset ja uskonnolliset kansanliikkeet. Siis tämän 2 §:n 7 momentti mahdollistaa tämän erilaisten oppilaitosten toiminnan tai mielestäni ihan vahvistaa sitä, että se mahdollistuu.

Arvoisa puhemies! Pidän myös erittäin tärkeänä, että valiokunta mietintöönsä on lisännyt lausuman, jossa nostetaan esille taiteen opetus mutta myös nostetaan esille rahoitus. Lausumassa sanotaan näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää vapaan sivistystyön osalta, onko avustuksina myönnettävä rahoitusmalli tarkoituksenmukainen vai tulisiko laatu- ja kehittämisrahoitus siirtää osaksi valtionosuusrahoitusta - -".

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys, joka on siis kannatettava ja yksimielisesti sivistysvaliokunnassa hyväksytty, liittyy vapaan sivistystyön vuosille 2009—2012 ajoittuvaan kehittämisohjelmaan, ja nyt on kysymyksessä sen ensimmäinen vaihe, jota käsittelemme.

Mutta tuosta jatkokehittämisestä on ainakin minulle tullut yhteydenottoja erityisesti kansanopistojen taholta, joissa on oltu hiukan epäileviä sen suhteen, millä tavalla tätä verkostoitumisvelvollisuutta ollaan toteuttamassa. On tärkeää, että vapaan sivistystyön oppilaitokset, erityisesti kansanopistot, saavat säilyttää vapautensa ja itsenäisyytensä. Vapaalle sivistystyöllehän on ominaista nimenomaan mahdollisuus kansalaisten omiin arvolähtökohtiin perustuvaan opiskeluun. Sen vuoksi, kun kansanopistot verkostoituvat, mikä sinänsä on hyvä asia, on tärkeää, että niillä on mahdollisuus verkostoitua aatteellisesti niitä lähellä olevien laitosten kanssa eikä maantiede ole se, joka ratkaisee.