Arvoisa puhemies! Nyt on aika myöntää tosiasiat. Suomi on kilpailukykynsä suhteen nukkunut ruususenunta koko 2000-luvun. Hallitus hallituksen jälkeen on perustanut talouspolitiikkansa siihen, että nousukauden ylijäämää on jaettu sulle—mulle-periaatteella omille eturyhmille. Vaikeita rakenteellisia uudistuksia ei ole Ruotsin ja Saksan tavoin kyetty tekemään, vaikka esimerkiksi ikääntyvän väestön ja taloutemme rakenteen ongelmat ovat jo pitkään olleet kaikkien tiedossa. Tämän vastuuttoman politiikan seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävissä. Vientisektorimme kilpailukyky ja sen seurauksena vaihtotase ovat romahtaneet.

Kysyn pääministeri Kataiselta: mihin toimiin hallitus on ryhtynyt Suomen kilpailukyvyn korjaamiseksi, ja kykeneekö hallitus vielä tämän vuoden aikana tuomaan eduskuntaan esityksiä Suomen talouden pelastamiseksi, vai viekö eurokriisin tuulimyllyjä vastaan taistelu hallituksen kaiken energian?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hyvä kysymys, siis ehkä kaikkein olennaisin asia tässä hetkessä. Ihan vain lyhyesti sanottuna se, mitä on tähän mennessä tehty tämmöisiä lähitaistelutoimenpiteitä: yhteisöveroa on alennettu 1,5 prosenttiyksiköllä, samoiten energiaveroleikkuria on parannettu vientiteollisuuden eduksi, uusia kasvukannusteita pk-sektorin kasvun vauhdittamiseksi tulee ensi vuoden alusta. Mutta nämä ovat yksi osa. Meidän pitää katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, ja oikeastaan on kolme asiaa, kolme koria, joihin meidän pitää löytää vastaus.

Ensinnäkin, meidän on kyettävä uskottavasti puolustamaan julkista taloutta. Se on tarkoittanut tähän mennessä muun muassa verojen korotuksia ja menojen leikkauksia. Ilman tätä me emme pysty uskottavasti puolustamaan Suomea investointikohteena ja työpaikkojen luomisen kohteena. Eli pitää puolustaa.

Toiseksi, meidän pitää pystyä hyökkäämään tulevaisuuteen eli löytämään keinoja, joilla saamme pysyviä työpaikkoja pysyvästi, koska me tällä hetkellä menetämme pysyvästi pysyviä työpaikkoja, ja se vaatii hieman jatkopohdintaa. Tähän me tulemme ottamaan kantaa kehysriihessä.

Ihan viimeinen asiakokonaisuus tähän on työtuntien määrän lisääminen. Eli tämä on kilpailukyvyn kannalta ja tuottavuuden kannalta aivan olennainen kysymys.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden nykyiset haasteet ovat monella tapaa suuremmat kuin 90-luvun laman jälkeen. Meillä on edessämme kolme megaluokan haastetta: eläköitymisen aikaansaama kestävyysvaje, taloudessamme piilevä rakenteellinen ongelma, joka on syntynyt, kun pitkäaikaiset tukijalat, Nokia-klusteri ja paperi- ja konepajateollisuus, ovat kaikki isoissa ongelmissa, sekä kolmantena talouskasvuamme hidastava kansainvälisen talouden sitkeä taantuma.

Kun meiltä puuttuu vielä oma valuutta ja oma rahapolitiikka, ei samankaltainen vientivetoinen talouskasvu kuin 90-luvun loppupuolella ole edes mahdollista. Nyt on korkea aika ottaa taloutemme haasteet tosissaan. On saatava nopeasti lisää työtä ja toimeliaisuutta. Perussuomalaisten varjobudjetissa oli keinoja, ja voimme keksiä niitä hallitukselle lisääkin, jos hallitus ei itse keksi. Kysynkin pääministeriltä: olisiko nyt aika tehdä itsekkäämpää talouspolitiikkaa Suomen, isänmaamme, talouden turvaamiseksi?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla oikeastaan ideologiaan katsomatta on isänmaallinen velvollisuus tehdä ne toimet, jotka vahvistavat Suomen julkisen talouden uskottavuutta. Se siis tarkoittaa budjettisopeutusta, menojen leikkauksia ja verojen korotuksia. Mutta aivan yhtä lailla meidän tulee etsiä niitä keinoja, joilla saamme lisää työtunteja tähän maahan eri vaiheissa oleville ihmisille, eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Eli lisää työtunteja koko elämän kestävään työuraan tai senaikaiseen työuraan, joka itse kullakin on. Ja sitten kolmas on se, että pitää etsiä toimenpiteitä, jotka lisäävät suomalaisen yrityselämän kilpailukykyä eli kykyä pärjätä globaalilla markkinalla, kykyä voittaa tarjouskilpailuja ja kykyä työllistää ihmisiä pääsääntöisesti Suomessa. Tämä ei tarvitse niinkään itsekästä ajattelua, vaan heittäytymistä, vastuuntuntoisuutta, kykyä tehdä myös vaikeita ratkaisuja, jotka eivät aina ole suosittuja mutta jotka ovat hyväksi tälle maalle.

Arvoisa herra puhemies! EU:n tukipaketit ovat kuin nigerialaiskirje, johonka nyt hallitus on vastannut ja rahaa menee.

Mutta en puhu tällä kertaa siitä. Puhun siitä, minkä takia hallitus, kun nyt puhutaan kasvusta ja työllisyydestä, ei puolusta suomalaista telakkateollisuutta. Minkä ihmeen takia te siellä hallituksessa — ja nyt haluan vastauksen myös sosialidemokraateilta, vaikkapa työministeri Ihalaiselta — ette anna valtiontakausta STX-telakalle, kun Suomi tukee näiden tukipakettien kautta kreikkalaisia telakoita? Mikä tässä voi olla, vai onko se niin, että he sitten vastapalvelukseksi ovat maksamatta veroja, vai mistä tässä on nyt sitten kysymys? Ja vielä kaiken lisäksi Kreikassa, missä veroja voitaisiin maksaa, varustamotoiminta ei maksa. Eli milloin suomalainen duunari saa varmuuden siitä, että suomalaisia laivoja Suomessa voi suomalaisella työllä tehdä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, ettei vain tv:n katsojille jää väärää kuvaa tästä Kreikka-paketista: Mitään lisätukipakettia Kreikalle ei ole tehty. Kreikkalaiset veronmaksajat ovat maksaneet suomalaisille veronmaksajille tähän mennessä muistaakseni, onko se, 48 miljoonaa euroa korkoina. Tulevinakin vuosina maksavat korkoa, mutta vähän pienemmällä prosentilla.

Mutta mitä tulee tähän telakkaan: Valitettavasti tämä teema on semmoinen, että minä en voi tietysti kaikkea sitä tässä vaiheessa kertoa, koska minua sitovat Suomen lait, ja sen takia tämä avoin keskustelu valitettavasti on aika hankalaa. Mutta se tietysti pitää todeta, että jokainen meistä toivoo, että Suomessa olisi telakka, joka kykenisi rakentamaan Suomessa laivoja. Eli olisi telakka, jossa on omistaja ja joka kykenee toimimaan niin kuin markkinataloudessa yritys toimii. (Timo Soini: Niin kuin Kreikassa!)

Suomi on tähän mennessä maana eri hallitusten aikana tukenut merkittäviä laivanrakennusprojekteja, muun muassa innovaatiotuella ja rahoituskustannuksia helpottamalla. Hallitus on valmis tulevinakin vuosina tässäkin ajassa osoittamaan oman panoksensa tätä kautta, mutta nyt toivotaan vain, että Suomessa on todella sellaista yrittäjyyttä ja sellaista elinkeinotoimintaa, joka kykenee ottamaan sen suomalaisen laivanrakennusosaamisen hyvään haltuun.

Arvoisa herra puhemies! Viime aikoina Suomessa on otettu mallia tai ainakin pyritty ottamaan mallia Saksalta. Sen vienti vetää, tuotanto on kilpailukykyistä ja tuotteet maailmankuuluja. Saksassa yli puolet nuorista menee peruskoulun jälkeen maan järjestelmän mukaiseen oppisopimuskoulutukseen, joka kestää kolmisen vuotta. Tarjolla on palkallista työtä ja käytännönläheistä opetusta, ja mukaan päässeille on tiedossa lähes takuuvarmasti työpaikka, josta maksetaan palkkaa 400—600 euroa kuukaudessa.

Lopputulos on hyvin toimiva, kun ajatellaan saksalaisten nuorten työttömyystilannetta. Nuorisotyöttömyysaste on 7,9 prosenttia, Suomessa on liki 18 prosenttia. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä, tunteeko hän Saksan oppisopimusjärjestelmän ja voitaisiinko Suomeen ottaa mallia siitä.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Kyllä tunnen saksalaisen koulutusjärjestelmän ja oppisopimuskoulutusjärjestelmänkin. (Ben Zyskowicz: Niin, itäsaksalaisen!) Saksassahan on tämä koulutusjärjestelmä myöskin hyvin osavaltiokeskeinen, niin että se ei ole sillä tavalla ehkä yhtenäinen kuin meillä.

Hallituksella ja opetusministerillä on menossa työ sen puolesta, että myöskin nuorten oppisopimuskoulutusta ollaan halukkaita ja valmiita lisäämään. Me saimme myöskin merkittävän tuen tälle asialle, kun työmarkkinajärjestöt esittivät meille noin kuukausi sitten yhteisesti pohdittuja esityksiä esimerkiksi tällaisesta tuetusta oppisopimuskoulutuksesta, niin sanotusta 2+1-mallista, jossa tämä viimeinen vuosi ammatillisessa koulutuksessa tapahtuisi työpaikalla. Tästä on jo nyt menossa opetusministeriön käynnistämät kokeilut, ja tavoitteeni ja hallituksen tavoite on se, että nuorten oppisopimuskoulutusta merkittävästi lisätään. Osana myöskin meidän yhteiskuntatakuuta ollaan lisäämässä työnantajille korvausta, joka nousee noin 100—200 eurosta 800 euroon, ja tälläkin houkuttelemme myöskin työnantajia palkkaamaan nuoria oppisopimuskoulutukseen. Itse asiassa jonkunmoinen ongelma on se, että me haluaisimme saada (Puhemies koputtaa) työnantajia enemmän mukaan tähän koulutukseen.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata vähän tähän telakka-asiaan.

Minä toivoisin, että me poliitikot emme nyt hirveästi ainakaan ääneen vaikeuttaisi niitä keskusteluita, joita käydään niitten kesken, jotka nyt telakka-asioista neuvottelevat: tilaajat, rahoittajat ja telakka. Annettaisiin työrauha.

On selvää, että me toivomme, että tähän maahan tulee vielä uusia tilauksia, joita onneksi nyt on saatu Suomeen, laivatilauksia, niin kuin kaikki tiedämme. Se on selvä asia, ja hallitus toivoo sitä. Niin kuin tässä pääministeri hyvin sanoi, hallitus on aikaisemminkin tukenut eri tavoin telakkateollisuutta. Se on jopa alana ainoa rakennemuutosala Suomessa, ja on selvää, että hallitus voi olla mukana niillä toimilla, mitkä ovat sekä EU-lainsäädännön mukaan mahdollisia että muuten järkeviä, mutta rajansa niissäkin.

Kysymys ei ole nyt siitä, etteikö hallitus tee niitä toimia, mitä se pystyy, tukeakseen, että Suomessa syntyy telakkateollisuutta ja uusia tilauksia. Tämä on nyt hyvä tehdä selväksi, että kysymys on nyt tilaajien, telakoiden ja rahoittajien välisistä keskusteluista, ja annettaisiin heille työrauha.

Tämä minulle kelpaa, tämä vastaus, mutta koska hallitus vastaa siihen, että tukirahoilla ylläpidetään kreikkalaista telakkateollisuutta?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Törmäsin viime viikonloppuna tähän edustaja Soinin väitteeseen, jonka hän oli muistaakseni Yleisradion haastattelussa todennut. Sen jälkeen selvitimme Kreikan nykyisen ohjelman, joka on yhdessä kumppaneiden kanssa sovittu, eli Kansainvälisen valuuttarahaston, Euroopan komission, Euroopan keskuspankin, euromaiden kesken yhdessä sovittu rakenneuudistusohjelma Kreikan talouteen. Sieltä ei löydy mitään mainintaa telakkateollisuuden tukemisesta, eli tältä osin tuo teidän tietonne, edustaja Soini, ei pidä paikkaansa, tai sitten minulle ministerinä on annettu väärää tietoa.

Arvoisa herra puhemies! Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vieraillessaan heinäkuussa Ateenassa sanoi, että Kreikka hakee kasvua turismista, maataloudesta ja telakkateollisuudesta. Kovin on outoa, jos turismi ja maatalous — alue- ja rakennetuet koheesion kautta — saavat tukea, mutta telakkateollisuus mukamas ei saa.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minä puhun sen tiedon perusteella, jota komissiosta on valtiovarainministeriön virkamiehille toimitettu, eli kun Kreikalle on tehty ohjelma oman taloutensa kuntoonsaattamiseksi ja yhteiskuntarakenteiden uudistamiseksi, jota euromaat ovat lainarahalla rahoittamassa, niin tämä ohjelma ei sisällä minkäänlaisia telakkatukia.

Arvoisa puhemies! Talouden viestit todellakin ovat huolestuttavia. Yksi hallitusohjelman keskeisimmistä tavoitteista oli kääntää valtiontalouden alijäämä alle prosenttiyksikköön bruttokansantuotteesta ja velkasuhde laskuun. Olemme kriisissä. Jopa valtiovarainministeriön ylin virkamies Raimo Sailas sanoi pari viikkoa sitten, että talouden pohja, jolle hallitusohjelma on rakennettu, ei pidä. Olemme menossa siis kriisiin, mutta toisaalta me suomalaiset olemme vahvimmillaan juuri kriisissä, jos me tunnistamme kriisin ja toimimme yksituumaisesti. Kysynkin pääministeriltä: onko hallitus luopunut näistä keskeisistä hallitusohjelmatavoitteistaan, ja mitä aiotte tehdä tämän yksituumaisuuden löytämiseksi?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei ole luopunut näistä tavoitteista. Viime keväänä ja hallitusohjelmaa tehdessämme leikkasimme budjettia ja nostimme veroja sen verran, että sen hintalappu tämän vaalikauden lopussa on 5 miljardia euroa, ja sen tavoitteena oli kääntää velkaantuminen laskuun. Jos nyt näyttää siltä, että tämä ei riitä, niin sitten me leikkaamme lisää ja nostamme lisää veroja ja ajoitamme sen niin, että se häiritsee mahdollisimman vähän tätä suhdannetilannetta.

Mutta toinen osa teidän kysymyksestänne oli tämä yksituumaisuuteen liittyvä. Arvostan sitä erittäin suuresti. Teillä itsellänne on ollut ihan hyviä esityksiä talouden vauhdittamiseksi. Me tarvitsemme itse asiassa kaikkia hyviä esityksiä pysyvän kasvun aikaansaamiseksi ja työtuntien määrän lisäämiseksi Suomessa. Me tarvitsemme niitä rakenteellisia uudistuksia, joiden nimiin kaikki vannovat mutta jotka eivät ole helppoja. Rakenneuudistus on helppo sanoa, mutta sitten pitää olla sitoutunut niitä myös tekemään. Jokainen voi omalta osaltaan miettiä, mitkä ovat rakenneuudistuksia, jotka lisäävät tehtyjen työtuntien määrää tässä maassa ja toisaalta (Puhemies koputtaa) jotka vahvistavat sitten talouskasvua myös pidemmällä aikavälillä. Siihen tarvitaan yksituumaisuutta.

Arvoisa puhemies! Nyt jos koskaan Suomessa tarvitaan miljardi-investointeja tulevaisuuteen ja sellaisten välttämättömyysinvestointien liikkeelle saamista, jotka joskus pitää tehdä. Mutta tällä menolla, jolloin Suomen vienti tökkii, jolloin kilpailukyky on huono, me emme voi ottaa velkaa, jolla rahoittaisimme nämä välttämättömyys- ja tulevaisuusinvestoinnit.

Kysymykseni kuuluu pääministerille: Onko teillä nyt kyky ja valmius — uskon, että teillä kykyä on — ja valmiutta koko hallituksella, onko sitä kaikilla nyt siihen, että te yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvottelette sellaiset sopimukset, joilla Suomessa yksikkötyökustannukset, jolla Suomessa tuottavuus ja ylipäänsä ne kilpailukyvyn edellytykset rakennetaan sille kunnolle, että Suomen teollisuus ja vienti lähtevät uudelleen reippaaseen nousuun ja sen ansiosta voidaan luottaa siihen, että Suomi selviää jatkossa siitä velasta, minkä kenties otamme nyt, jolla panemme nämä tulevaisuusinvestoinnit ja välttämättömyysinvestoinnit liikkeelle? Saatteko nämä partit yhteiseen pöytään, vastuulliseen pöytään, rakentamaan Suomelle tulevaisuuden tien?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen puuttui erittäin tärkeään osaan tätä talouskasvua ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta, nimenomaan kustannuskilpailukykyyn, ja siinä työnantaja- ja palkansaajajärjestöt ovat paljon vartijoina, koska he sopivat työn kustannuksista ja työnteon ehdoista, jotka vaikuttavat siihen, kuinka monta työpaikkaa Suomessa on ja kuinka monta työtöntä Suomessa on. Tähän vaaditaan tietysti tahtoa työnantaja- ja työntekijäjärjestöiltä, ja toivon todella, että sitä tahtoa on Suomen nimissä.

Kuten tiedetään, meillä hallituksella ei ole ideologista liimaa, mutta meillä on yhteinen suomalainen missio ja velvollisuudentunne Suomen tulevaisuutta kohtaan, ja se sama velvollisuudentunne Suomen tulevaisuutta kohtaan toivon mukaan koskettaa työmarkkinajärjestöjä, koska tällä hetkellä me voimme tehdä paljon Suomen tulevaisuuden puolesta, sen puolesta, että tässä maassa on riittävästi työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja ja sitä kautta hyvinvointipalveluja, tai sitten me voimme viedä Suomea entistä hankalampaan tilanteeseen. Minä uskon, että sitä tahtoa löytyy. Kriisitietoisuus on kasvamassa. Me emme tarvitse pelottelua, mutta me tarvitsemme sitoutuneisuutta.

Arvoisa puhemies! Jotta työtunneille on käyttöä, tarvitaan yrityksiä. Jotta meillä on yrityksiä, yritykset tarvitsevat kilpailukykyä. Jotta kilpailukykyä on, tarvitsemme ennen kaikkea kustannuskilpailukykyä. (Vasemmalta: Työntekijöitä ei tarvita!) Markkinat toimivat raadollisesti. Pudotuspeli on kova. Mitä halvempi hinta, sitä enemmän markkinaosuuksia.

Pääministeri Katainen, kysyn: Minkälaisia mahdollisuuksia hallitus näkee sen suhteen, miten pystymme vaikuttamaan kustannuksiin niin pitkällä kuin lyhyellä tähtäimellä? Millaisia kannustimia hallitus voi tehdä, jotta työmarkkinajärjestöt saadaan näihin yhteisiin talkoisiin mukaan?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Minä en halua ottaa nyt tässä vaiheessa kantaa konkreettisiin toimenpiteisiin sen takia, että me käymme läpi niitä hallituksen sisällä, etsimme yhdessä yhteiset ratkaisut. Nyt me tarvitsemme enemmän avaraa mieltä kuin niitä, että tätä, tätä ja tätä ja tätä ei saa tehdä. Me tarvitsemme avaraa mieltä, jotta jää jäljelle koko joukko vaikuttavia toimenpiteitä. Suomesta ei koskaan tule halpatuotantomaata. Me emme varmasti ole koskaan halvimman tuotannon maa, mutta me voimme olla älykkäimmän tuotannon maa, tehokkaimman tuotannon maa ja innovatiivisin maa, jolloin sille tuotteelle on mahdollista maksaa myös hyvää hintaa. Tämä on tietysti se meidän kaikkein keskeisin tavoite. Meidän pitää myös tässä hintakilpailussa pysyä mukana muiden Suomen kaltaisten maitten kanssa. Aivan yhtä lailla Saksa, Ruotsi kuin Suomikin perustaa sen oman tulevaisuutensa tälle samalle filosofialle, ei halpatuotannolle vaan älykkäimmälle, tehokkaimmalle, innovatiivisimmalle tuotannolle. Näitten maitten kanssa meidän pitää pystyä olemaan kustannuskilpailukyvyssä samalla tasolla, muutoin saksalainen (Puhemies koputtaa) tai ruotsalainen voittaa ne työpaikat, joita suomalainen voisi muussa tapauksessa voittaa.

Arvoisa puhemies! Kun esitin alkuperäisen kysymyksen pääministerille ja kysyin siinä itsekkäämmästä talouspolitiikasta, kysymys oli siitä, kuinka pitkälle Suomi on hyväksynyt sellaisia talouspoliittisia ratkaisuja, joilla ammutaan omaan jalkaan. On tehty energiapoliittisia ratkaisuja — hyväksytty rikkidirektiivi jnp. — on otettu ulkomailta velkaa ja pistetty se EVM:n pääomaksi, on otettu riskejä Euroopassa. Tätä tarkoitin sillä, kun kysyin, että voidaanko nyt tässä vaiheessa ajatella Suomen taloutta, ottaa pikkuisen itsekkäämpi asenne niin, että kannetaan huolta enemmän Suomen taloudesta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Noista esimerkeistä: esimerkiksi rikkidirektiivi on oikea huolenaihe. Hallitus yritti löytää siihen ratkaisun, mutta kun päätös tehtiin enemmistöpäätöksellä, meillä ei ollut yhtään muuta kaveria, ei edes ympäristömaista, joka olisi tukenut meidän näkemyksiämme, (Timo Soini: Kyllä porukkaan on eksytty!) jolloin olisi pystytty rajoittamaan rikkidirektiivin aiheuttamia ongelmia Suomelle tai ainakin jaksottamaan niitä pidemmälle aikajänteelle. Tällä hetkellä hallitus etsii sellaisia keinoja kompensoida niitä ongelmia, jotka lyhyellä tähtäimellä meille soveltuvat.

Mutta mitä tulee sitten tähän itsekkyyteen, esimerkiksi siihen, että Suomi vetäytyisi tai ei osallistuisi euron vakauttamiseen tähtääviin operaatioihin, niin minun on hirveän vaikea nähdä, mitä hyötyä siitä olisi Suomen teollisuudelle, suomalaisille työpaikoille tai yhteiskunnalle. Nämä päätökset ovat olleet ja tulevat olemaan erittäin epäsuosittuja, sen kyllä alleviivaan: minulla on vähän kokemusta niistä. Mutta jos me lähdemme sille tielle, että itsekkyys tarkoittaa euroalueen vakauden särkemistä entisestään, vakauden puutteen syventämistä, niin kyllä me silloin kärsimme kaikki.

Eli tämä on vaikeaa, tämä ei ole helppoa, tämä vaatii vastuunkannon kykyä, tämä vaatii kykyä sitoutua tulevaisuuteen ja tehdä myös vaikeita ratkaisuja.