6) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi opintotukilain 7 ja
11 §:n muuttamisesta
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmässä,
opintotukiuudistuksessa on menty oikeaan suuntaan monessakin kohtaa.
Ensinnäkin opintotuet on sidottu indeksiin ja järjestelmän
pääperiaatteet, perusteet pysyivät kutakuinkin
ennallaan, eli ei lähdetty koko järjestelmää muuttamaan,
ja sitten hyvitysjärjestelmässä ja myöskin
tulorajoissa tehdyt muutokset ovat menneet oikeaan suuntaan.
Mutta sinällään, kun tässä sanotaan
tästä opintorahan korottamisesta ja sen keston
lyhentämisestä, tämä ei ole
pelkästään yksioikoinen asia. Sanotaan,
että se tehdään kustannusneutraalisti, mutta
tässä takana on, toiset puhuvat kannustamisesta,
mutta minä puhun, että kannustaminen on aika usein
pakko. On rakennettu semmoisen ihanneopiskelijan malli, sitten koulutusajat
ja myöskin nyt koulutussisällöt tarkennetaan
vastaamaan tätä ihanneaikaa ja ihanneopiskelijaa,
ja kuitenkin opiskelijoita on joka lähtöön.
On tavattoman paljon syitä, minkä takia opinnot
voivat viivästyä, ja ne syyt ovat hyvinkin ymmärrettäviä.
Silloin, jos lähdetään rakentamaan opintotukijärjestelmää niin,
että se menee kaavamaiseksi eikä oteta huomioon
näitä henkilöitten ainutlaatuisia elämäntilanteita,
voi käydä niin, että esimerkiksi kun
tuen kestoa lyhennetään, niin jatkossa osa niistä opiskelijoista
menee sitten toimeentulotuen piiriin, ja se on taas sitten yksi
lisärasite kunnille. Ainakin mitä minä luin
tuota esitystä, niin tätä taloudellista
vaikutusta ei hallituksen esityksessä ole arvioitu.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä opintotukilain muuttamisesta.
Lähtökohta on oikea ja kannatettava: tavoitteena
on parantaa korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa ja kannustaa
täysipäiväiseen opiskeluun. Opintorahan
kuukausittaisia määriä korotetaan korkeakouluopiskelijoiden osalta
11 prosentilla. Valtion taloudellisesta tilanteesta johtuen korotus
tehdään kustannusneutraalisti niin, että opintotukeen
oikeuttava aika lyhenee. 5 kuukauden tiivistäminen opinnoissa
on realistinen tavoite. Se palvelee myös hallituksen pyrkimyksiä pidentää työuria
alkupäästä. Valitettavasti valtion kannalta
kustannusneutraalisuuteen päästään
vasta vuodesta 2020 alkaen, koska samaan aikaan rinnakkain kulkee
sekä vanha että uusi tukiperuste. Lisäksi
kahden erilaisen säännöstön
ylläpito aiheuttaa viranomaisille lisätyötä vielä useita
vuosia, mutta aika tietysti parantaa tämänkin
ongelman.
Valiokunnassa on vielä tarkasteltava huolellisesti
esitykseen sisältyvää ongelmaa, joka
liittyy kandi- ja maisterivaiheen niveltymiseen. Alemman korkeakoulututkinnon
on oltava suoritettuna, ennen kuin ylempään tutkintoon
myönnettyjä tukikuukausia saa käyttöön.
Ongelmaksi voi muodostua yksikin puuttuva kurssi, joka järjestetään
esimerkiksi vain kerran vuodessa.
Lopuksi, arvoisa herra puhemies: Opintotukilaki on monien hyvää tarkoittavien
muutosten jälkeen tullut sekavaksi ja vaikeasti hahmotettavaksi.
Koko laki tarvitsisi tulevaisuudessa kokonaisuudistuksen, jonka
tavoitteena tulee olla kannustavuus ja tukiperusteiden yksinkertaistaminen.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksessa on paljon hyvää,
oikeansuuntaisia linjauksia, kuten opintotuen sitominen indeksiin.
Perusteltua on toki kysyä, miksi vasta nyt, ja edelleen:
opintotuki on jäänyt rajusti jälkeen,
jos verrataan tasoa 1990-luvun alkuun. Perusteltua on kysyä,
vaikeutetaanko tällä uudistuksella kuitenkin alemman
tutkinnon suorittamisen edellytyksiä, mihin jo edustaja
Kiuru viittasi, ja käykö päinvastoin
kuin on ollut yleisesti tavoitteena viime vuodet eli opiskeluaikojen
lyhentäminen.
Itse, arvoisa herra puhemies, suhtaudun kyllä näihin
pyrkimyksiin lyhentää opiskeluaikoja korkeakouluopiskelijoitten
osalta vähintäänkin kriittisesti, sillä nimenomaan
opiskeluvuodet ovat aikaa, jolloin voidaan kasvaa ihmisenä. Nuori
tarvitsee aikaa ja tilaa kokonaisvaltaiselle kasvulle. Korkeakouluopiskelun
tavoite on sivistyminen sekä analyyttiseen ja kriittiseen
ajatteluun kasvaminen, ja se ei tapahdu niinkään
nopeassa aikataulussa. Kun täällä, tässä salissa,
on edustettuna myös Ruotsalainen kansanpuolue, niin Ruotsalaisen
kansanpuolueen muinainen puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Jan-Magnus Jansson
sanoi, että hän oppi yliopisto-opiskeluvuosinaan
noin puolet virallisissa yhteyksissä ja toinen puoli tuli
opittua vapaamuotoisissa illanistujaisissa, ylioppilaspolitiikassa
ja osakunnassa. Jos pyritään nopeasti valmistumaan,
niin tällaiselle opiskelulle ei ole tilaa.
Nykyään puhutaan paljon myös siitä,
että ei saisi tulla välivuosia, ja opiskelualan
vaihtoa halutaan vaikeuttaa. Onko 18—19-vuotias tarpeeksi
kypsä tekemään koko elämään
vaikuttavia ratkaisuita?
Silvia Modig /vas:
Arvoisa puhemies! Opintotuki on ollut hyvissä käsissä ministeri
Arhinmäen ministeriössä. Hyviä uudistuksia
on saatu aikaan. Opiskelusta ei ole tehty oikeiston haluista huolimatta
lainapainotteista.
Nyt sitten opintorahaa halutaan nostaa lyhentämällä tukikuukausia
5 kuukaudella, yksinkertaistaen. Näin muutos on kustannusneutraali, mutta
se tuo lyhyemmälle opiskeluajalle enemmän tukea.
Mielestäni tämä on oikeansuuntainen pyrkimys
siinä meidän yhteisessä tahtotilassa — oho,
minä käytin sanaa "tahtotila" — siis
meidän yhteisessä pyrkimyksessä saada
nuoret valmistumaan nopeammin opinnoistaan ja siten tulemaan nopeammin
mukaan työelämään. Mieluummin pystyy
lyhyemmän ajan opiskelemaan täysipainoisemmin,
ja tästä näkökulmasta esitys
on hyvä.
Mutta käytännössä on muitakin
tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelun kestoon.
Jos opiskelija asuu pääkaupunkiseudulla, ovat
asumisen kustannukset niin korkeat, että tämä sinänsä hyvä korotus
ei vaikuta opiskelijan arkeen juuri mitenkään.
Alueella, jolla asuminen on kohtuuhintaista, on vaikutus toki isompi.
Monessa muussakin mutta myös tässä pääkaupunkiseudun
asumistilanne on saatava haltuun, muuten me emme pysty tämmöisillä hyvillä muutoksilla
ohjaamaan asioita parempaan suuntaan.
Se, mitä valiokunnan on otettava huomioon ja mihin
meidän on kiinnitettävä tarkka huomio,
se, mitä opiskelijajärjestöt kutsuvat
valuviaksi, on pelko siitä, että tämä 5
kuukauden määräaika voi vaikeuttaa esimerkiksi
ainetta vaihtavan opiskelijan tilannetta viemällä sen
aivan kohtuuttomaksi. Tämä on asia, mihin sivistysvaliokunnan
pitää kiinnittää huomiota asian
tullessa kuulta- vaksi.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Puhuin aiemmin budjetin täydennyksen yhteydessä rakenneuudistusten
välttämättömyydestä.
Tämä esitys on nimenomaan rakennepoliittisessa
ohjelmassa linjattu ja hyvin paljon kysymyksiä herättänyt
uudistus. Kyse on siis opintotukeen tehtävästä muutoksesta.
Opintorahaa korotetaan 11 prosentilla ensi vuoden elokuusta
alkaen. Korotus koskee tuon ajankohdan jälkeen aloittavia
korkeakouluopiskelijoita. Korotetun opintorahan vastapainoksi tukeen
oikeuttavaa aikaa lyhennetään 5 kuukaudella eli
yhteensä 50 kuukauteen. Opintotuen enimmäismäärä nousisi
ensi elokuun alusta vajaasta 800 eurosta noin 936 euroon, jos huomioidaan
indeksikorotus sekä lainatakauksen korottaminen, jotka
ovat tulossa. Muutos vaikuttaisi vuonna 2014 arviolta 3 800
aloittavan yliopisto-opiskelijan ja 16 100 ammattikorkeakouluopiskelijan
tukiaikaan.
Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla tavoitellaan
opintoaikojen lyhentämistä ja työurien
pidentämistä. Kun tuki on suurempi, myös
kokopäiväinen opiskelu mahdollistuu paremmin ja valmistuminen
opinnoista nopeutuu. Nämä tavoitteet ovat tärkeitä,
ja opintotuen tason parantaminen on hyvä keino täysipainoisen
opiskelun tukemiseen.
Esitys ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton. Esimerkiksi SYL on
todennut, että tukikuukausien leikkaus on hyvin ongelmallinen
etenkin kaksiportaista tutkintojärjestelmää ajatellen.
SYLin mukaan tällä hetkellä kandidaatin
tutkintoa varten käytettäväksi myönnetään
enintään 37 opintotukikuukautta, mikä mahdollistaa
noin vuoden mittaisen jouston siirryttäessä maisteriopintoihin.
Nyt esitetyllä muutoksella tämä jousto
lyhenee puoleen vuoteen, mikä kiristää liikkumavaran
lähes olemattomaksi. Ylioppilaskuntien liiton mukaan ei
ole kenenkään kannalta järkevää, että opinnoissaan
tavoitetahdissa etenevä opiskelija jää ilman
opintotukea järjestelmän liiallisen kireyden takia,
eli opinnoissa pitäisi olla mahdollista edetä ilman
turhaa byrokratiaa.
Tämä kysymys pitää varmasti
valiokunnassa huolellisesti käsitellä, jotta emme
joudu ojasta allikkoon ja laki kääntyisikin itseään
vastaan. Kannatan järkeviä uudistuksia, joilla
tuetaan päätoimisten opintojen edistämistä.
On olennaisen tärkeää, että myös
oppilaitoksissa opetustarjonta vastaa näihin tavoitteisiin
ja osaltaan mahdollistaa opintojen suorittamisen tavoiteajassa.
Arvoisa herra puhemies! Nostan vielä lopuksi kysymyksen
opintojen suorittamisesta sairausloman aikana. Tälläkin
on olennainen vaikutus opintoaikoihin ja työurien pidentämiseen.
Eli tällä hetkellä opiskelija ei saa
sairauspäivärahalla ollessaan opiskella lainkaan.
Hänen ei kannata myöskään käyttää arvokkaita
opintotukikuukausiaan, jos hänellä ei ole mahdollisuutta
täysipainoiseen opiskeluun.
Kuitenkaan monesti sairaus ei aiheuta on—off-tilannetta
opintoja ajatellen. Esimerkiksi mielenterveyssyistä sairauslomalla
olevan ihmisen mahdollisuus opiskella edes osa-aikaisesti sairauspäivärahakauden
aikana voisi olla aivan hyvin osa hänelle suunniteltua
kuntoutussuunnitelmaa. Vastaavasti esimerkiksi syöpähoitojen aikana
terveydentila saattaa vaihdella paljonkin, jolloin välillä myös
opintojen suorittaminen on mahdollista. Molemmissa tapauksissa opinnot myös
edistyisivät sairaudesta huolimatta, mikä lyhentäisi
opiskeluaikaa ja motivoisi paremmin jatkamaan opintoja sairausloman
päätyttyä.
Eli meidän pitää katsoa opintojen
etenemistä kokonaisuutena ja ymmärtää,
että opiskelijoilla on erilaisia elämäntilanteita.
Siksi pelkästään muutokset opintotukeen
eivät riitä, vaan koko opintososiaalisen tukiverkoston
pitää olla ajantasainen ja vastata opiskelijoiden
tarpeisiin. Esimerkiksi mahdollisuus suorittaa opintoja sairauspäivärahalla
olisi muutos, joka myös vauhdittaisi opintojen etenemistä,
ja opiskelijat pysyisivät motivoituneina vaikeissakin elämäntilanteissa.
Aino-Kaisa Pekonen /vas:
Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää ministeri
Arhinmäkeä siitä, että hän
on pitänyt kiinni vasemmiston tavoitteista säilyttää opintotuki
tukimuotona, joka ei ole lainaan sidonnainen. Vasemmisto olisi mielellään
pitänyt opintotuen vähintään
entisellään, mutta tehtyyn kompromissiin voi olla ihan
kohtuullisen tyytyväinen. Vaikka opintotukiaika kokonaisuudessaan
lyhenee, niin opintorahasumma nousee ja opintotuki sidotaan indeksiin
ensi syksynä.
Opintotukiaikaa tullaan jatkossa muuttamaan niin, että uusien
opiskelijoiden tukijakso on tutkinnon tavoiteaika plus 5 kuukautta.
Tästä säästyvä summa
käytetään kokonaan opintorahan korottamiseen.
Uusien opiskelijoiden opintotuki tulee olemaan kestoltaan hieman
nykyistä tukijaksoa lyhyempi mutta tasoltaan korkeampi.
Korotusta entiseen on arviolta noin 30 euroa kuukaudessa. Muutoksella
kannustetaan päätoimiseen opiskeluun, ja tavoitteena
on näin lyhentää opintoaikoja ja pidentää työuria.
Opintolainan valtiontakausta korotetaan 100 eurolla 400 euroon kuussa.
Nykyinen opintolainavähennysjärjestelmä korvataan
järjestelmällä, joka kannustaa tutkinnon
tehokkaampaan suorittamiseen.
Arvoisa puhemies! Hienoa on myös se, että maahanmuuttajille
tarkoitettu lukio- ja ammattikorkeakouluopetukseen valmistava koulutus
otetaan opintotuen piiriin. Ja mikä tärkeintä,
opintoraha sidotaan indeksiin ensi syksynä.
Maria Lohela /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen sisältö on
hieman kaksitahoinen. Opiskeluaikojen lyhentäminen ja työurien pidentäminen
ovat tietenkin yhteiskuntaa hyödyttäviä,
myönteisiä tavoitteita, mutta liian tiukkojen
rajojen asettaminen ei sitä välttämättä aina ole.
En pidä yksiselitteisesti hyvänä sitä,
että opiskelijat, nuoret ihmiset, aikuisuuden haasteiden
ja aikuisuuden ilojen kynnyksellä ajetaan suoritusputkeen:
opiskellaan, valmistutaan, mennään töihin
saman kaavan mukaan ulkopuolelta asetettujen rajojen puitteissa.
Elämään ja erityisen sopivasti nuoruuteen kuuluu
sellainen tietynlainen liikkumavara: itsensä etsiminen,
itsensä löytäminen ja kenties sitten
itsensä muuttaminenkin. Kaikki oppi ei tule kirjoista eikä luentosaleista,
vaan paljon saa vaikkapa osa-aikatyöstä sen sieltä saatavan ekstrarahankin
lisäksi. Toivoisin, ettei luoda sellaisia järjestelmiä,
jotka rajoittavat tarpeettomasti opiskelijoiden mahdollisuuksia
esimerkiksi käydä myös töissä opintojen
ohella.
Sana vielä opintotuesta yleensä: Se, miten meillä täällä heikkouksista
huolimatta opiskelijat ja heidän taloudellinen tilanteensa
huomioidaan ja kustannetaan yhteiskunnan puolesta, on minun mielestäni
aivan ainutlaatuista, ja sitä pitäisi arvostaa,
ja siitä pitäisi olla kenties enemmän
kiitollinenkin sen lisäksi, että aina muistetaan
vaatia vain lisää ja lisää rahaa.
Myös paljon parjattu opintolainajärjestelmä on
minun mielestäni ihan toimiva vaihtoehto, ja sitäkin
pitäisi kuitenkin edelleen kehittää.
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssämme on
korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistaminen rakennepoliittisten
päätösten mukaisesti. Tässä ehdotetaan muutettavaksi
opintotukilakia siten, että korkeakouluopiskelijoiden opintorahan
tasoa nostettaisiin kustannusneutraalisti lyhentäen samalla opintotukeen
oikeuttavaa aikaa. Esityshän koskisi niitä opiskelijoita,
jotka aloittavat ensimmäiset korkeakouluopintonsa syyslukukautena
2014 tai sitten sen jälkeen.
Opintorahan taso nousisi näin ollen 11 prosenttia kuukaudessa,
ja samalla yhden tutkinnon suorittamista varten tukeen oikeuttavaa
aikaa ehdotetaan lyhennettäväksi tuolla 5 tukikuukaudella.
Tukeen oikeuttava aika määräytyisi kyseiselle
tutkinnolle säädetyn laajuuden perusteella siten,
että tukeen oikeuttava aika on enintään
9 tukikuukautta tutkinnon laajuuden mukaista lukuvuotta kohti lisättynä 5
tukikuukaudella. Täydet lukuvuodet ylittävältä puolelta
lukuvuodelta tukeen oikeuttava aika olisi kuitenkin 5 tukikuukautta.
Muutosten tarkoituksena toisaalta on, että opintotuki
riittäisi paremmin mahdollistamaan täysipainoisen
opiskelun ja kannustamaan nimenomaan siihen päätoimiseen
opiskeluun, ja toisaalta opiskeluaikojen lyhentäminen ja
työurien pidentäminen. Näitä tavoitteita
kannatan.
Opintotuen uudistamisessa olisi kuitenkin hieman paremmin huomioitava
koko tutkinnon suorittaminen. Uudistusta olisikin aiheellista tarkistaa
siltä osin kuin se koskee siirtymistä kandidaatin
tutkinnosta maisterin tutkintoon. Ongelmia voi aiheuttaa opintotuen
rajaamisen kohdistuminen pääosin kandidaatin vaiheeseen.
Tällöin opintotuki saattaa loppua kesken, vaikka
opinnot jatkuisivat vielä maisterivaiheeseenkin ja tukikuukausia
olisi käyttämättä. Toisinaan
kandidaatinopinnot saattavat olla vielä kesken, vaikka maisteriopintojakin
on jo aloiteltu. Olisikin tarkkaan harkittava, voimmeko joustavoittaa
opintotuen rajaamista koskemaan koko tutkintoa eikä vain
pääsääntöisesti alempaa
korkeakoulututkintoa. Suurin osa yliopisto-opiskelijoista jatkaa kuitenkin
maisteriksi asti. Kokonaisvalmistumisaikaahan me haluamme vähentää emmekä aiheuttaa
sudenkuoppia matkalla maisteriksi. Nyt saattaa siis olla vaarana,
että opiskelu katkeaa toimeentulon vuoksi jo kandidaattivaiheessa. Toimeentulo-ongelmien
määrä saattaa kasvaa kandivaiheen tuen
loputtua, jos opintotukea ei tuolloin ole saatavilla.
On hyvä, että opiskelijoita kannustetaan valmistumaan
nopeammin, sillä nopea opiskelu on sekä opiskelijan
että yhteiskunnan etu. Viisi ja puoli vuotta korkeakoulututkinnon
suorittamiseen kyllä hyvinkin riittää,
ja myöskin aikaa siihen itsensä etsimiseen varmasti
tuosta ajasta löytyy.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Opintososiaalisten etujen nosto on tietenkin
hyvä asia, ja se, että ne vihdoinkin sidotaan
indeksiin, on hyvä asia, koska se parantaa eittämättä opiskelijoiden
asemaa.
Sen sijaan tämä 5 kuukauden leikkaus opintotuesta
on aika iso asia, aika iso leikkaus. Nimittäin tässähän
käy juuri niin, niin kuin tämän hallituksen
aikana on niin monesti muulloinkin käynyt, että kun
vähennetään jotakin, niin silti ei kuitenkaan
poisteta mitään. Eli velvoitteet ovat samat kuin
aikaisemminkin. Eli jos 5 kuukautta poistetaan tukiajasta, niin
silloin toki pitäisi ehkä tehdä jotakin
myöskin tutkintovaatimuksille eikä olettaa, että lyhyemmässä ajassa
kuin aikaisemmin pystytään suorittamaan sama tutkinto.
Vielä kun otetaan huomioon se, että nämä nyt tehdyt
korotukset ovat keskimäärin vain muutama kymppi
per kuukausi, niin se ei vielä takaa sitä, että ihmiset
voisivat opiskella päätoimisesti, vaan he joutuvat
kyllä edelleenkin käymään työssä,
joutuvat rahoittamaan niitä opintojaan työssä käymisellään,
ja joka ikinen työpäivä, jonka opiskelija
tekee, siirtää sitä valmistumista yhden
päivän kauemmas. Näin se vain on, koska kahdessa
paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Minun mielestäni
tämä olisi kyllä semmoinen asia, joka olisi
syytä ottaa tässä huomioon. Minä en
usko, että opintoajat lyhenevät tällä keinoin
nimenomaisesti sen takia, että tämä ei
vielä mahdollista täysipäiväistä opiskelua,
minkä pitäisi olla kaikilla opiskelijoilla kyllä mahdollista.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Tuen ministeri Arhinmäen ja vasemmistoliiton
tiukkaa vaatimusta siitä, että opintoaikoja on
lyhennettävä ja tukikuukausia vähennettävä 50
kuukauteen, ja kyllä sanon, että se 50 kuukautta
riittää. Suunnitelman mukaan kun opiskelee, pikkuisen
sen jälkeen vielä voi opiskella, kun sen tekee
määrätietoisesti, niin voi valmistua
tuossa tavoiteajassa. Kun otetaan vielä huomioon opinto-tuki,
lainaosuus, jonka voi saada opintorahan lisäksi, niin se
mahdollistaa kyllä täysipäiväisen opiskelun
tänä päivänä.
Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan viisi
vuotta opiskella on varsin pitkä aika tänä päivänä, kun
yhteiskunta muuttuu valtavan nopeasti. Meidän kyllä ihan
aidosti pitäisi pyrkiä miettimään sitä,
pitäisikö meillä opintojen tavoiteaikoja
pyrkiä lyhentämään. Minusta
hyvinkin voitaisiin ajatella, että kolmessa tai neljässä vuodessa
pitäisi valmistua yliopistosta, ja sen jälkeen
kun on mennyt kymmenen vuotta, on taatusti tarvetta jo uudelleenkoulutukselle,
johon tarvitaan ainakin yksi lukukausi, joten tämä jatkuvan
opiskelun ajatus on erittäin tärkeä.
Eli minusta on tärkeätä, että mietitään
tosiaan, kuinka nopeammin voidaan tulla työelämään,
ja pyritään lyhentämään opintojen
tavoiteaikoja, ja se mahdollistaa myöskin sitten lisää opintorahan
leikkaamista tulevaisuudessa.
Ihan vielä täytyy sanoa, että kun
katsoo suomalaista korkeakouluopiskelua, niin kyllähän
se on aika tehotonta opiskelijoittenkin osalta. Jos verrataan sitä,
miten Ruotsissa opiskellaan, mutta puhumattakaan, miten Britanniassa
tai Yhdysvalloissa opiskellaan, niin siellä ihan tosissaan opiskellaan,
aamusta iltaan, paneudutaan siihen opiskeluun ja yritetään
saada hyviä tuloksia. Mutta meillä opiskelu — ei
nyt ihan voi sanoa, että se on elämäntapa — on
niin kuin sitä elämän opiskelua, niin
kuin täällä on toivottu, että sen
pitäisi olla sitä. (Erkki Virtanen: Se voi olla
paljon tähdellisempää!) Niitten, jotka
korkeakouluun ovat päässeet ja opiskelevat siellä,
pitäisi selvästi enemmän panostaa siihen
opiskeluun ja saada paljon enemmän sinä aikana
aikaiseksi. Mutta se riippuu myöskin opetuksesta. Meidän
opetus ei ole kauhean hyvää. Meillä ykkösasteella
ja kakkosasteella opetus on hyvää, mutta korkeakouluissa
ei ole kovinkaan hyvää, ja meidän pitäisi tähän
opetukseen nimenomaan panostaa ja sitä kautta pitää huolta
siitä, että Suomi myöskin menestyy tulevaisuudessa.
Tuomo Puumala /kesk:
Herra puhemies! Tuo edustaja Sasin tekemä yleistys
on ehkä aavistuksen haastava siinä mielessä,
että on kovin erilaisia aloja ja niitten alojen myötä kovin
erilaista opetusta ja kovin erilaisia tilanteita ja opiskelijoita.
Mutta, puhemies, varsinaiseen aiheeseen ja asiaan. Tämä iso
kuva lienee jotain sentyyppistä rataa, että tälläkin
vaalikaudella, samaan tapaan kuin aiemmillakin, on lähdetty
pohtimaan ja miettimään, löytyisivätkö ratkaisut
opintoaikojen lyhentämiseen täältä opintorahan,
opintotuen kehittämisestä, ja on tultu siihen
tulokseen, että kovin merkittävissä määrin
eivät löydy, vaan ne ratkaisut, isot ratkaisut,
lienevät kuitenkin siinä, että opiskelusta
voitaisiin tehdä, jos ei nyt heti alkuun ympärivuotista,
niin ainakin, että lukuvuodet siellä yliopistoissa
voisivat olla vähän pidempiä ja siellä voisi
olla vähän täysipäiväisemmin sitä toimintaa.
Luulen, että sieltä löytyvät
isot ratkaisut, opintojen ohjauksesta ja vastaavasta, joka puheissa
onkin paljon ollut esillä mutta teoissa ehkä vielä liian
vähän. Edelleen tämä hallitus
on päätynyt siihen suurin piirtein samaan lopputulemaan
kuin aiemmatkin, että parannetaan hieman ja vähän
kosmeettisesti jostakin kohtaa tehdään kompromisseja.
Mielestäni tämä iso kuva on hyvä.
Opiskelijoitten asema ja tilanne on pitkässä juoksussa
parantunut ja paranee myöskin näitten uudistusten
myötä jonkun verran.
Se, mitä toivoisin, että valiokunta miettisi tuossa
omassa työssään, olisi edelleenkin se,
miten tämä järjestelmä voisi
olla yksinkertaisempi ja selkeämpi. Meillä nimittäin
itse asiassa ei löydy maasta kovin montaa asiantuntijaa,
joka osaisi edes tämän opintotukijärjestelmän
kaikki päällekkäisyydet aukottomasti
todeta, puhumattakaan, että koko perusturvan tai sosiaaliturvan
järjestelmät osattaisiin yhdessä selventää.
Tähän kohtaan ehkä valiokunnan kannattaisi
kiinnittää, puhemies, erityistä huomiota.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Tulin varmuuden vuoksi tänne puhujakorokkeelle,
jol-lei pari minuuttia riitä.
Siis esityksessä ehdotetaan, kuten täällä on
jo sanottu, että opintorahan tasoa nostetaan, mikä on
hyvä asia, mutta huonoa on sitten taas, että samalla
ehdotetaan opintotukikuukausien enimmäismäärän
vähentämistä 5 kuukaudella eli 50 kuukauteen.
Tarkoituksena on opintojen lyhentäminen ja päätoimiseen
opiskeluun kannustaminen, mutta elävä esimerkki
on tässäkin asiassa, että opintojen yhteydessä saattavat
tulla kysymykseen perheen perustaminen, sairastumiset ja kaikki
tämmöiset asiat. Kuten sanoin, niin on hyvää ja
huonoa, ja lainaan hyvin pitkälti — teillekin
on varmaan tullut — opiskelijoiden näkemyksiä.
Nämä ovat Tampereelta, ja ovat pyytäneet
näitä esityksiä lukemaan.
"On hyvä, että tässä vaikeassa
taloustilanteessa opintorahan tasoa pyritään nostamaan,
mutta keino sen saavuttamiseen on valitettavasti hyvin ongelmallinen,
koska opintotuki koostuu ja se myönnetään
kaksiportaisesti. Kaksiportaisuus tarkoittaa yliopisto-opiskelijan
kohdalla sitä, että alempi korkeakoulututkinto
tulee olla suoritettuna ennen kuin ylempään korkeakoulututkintoon myönnettyjä tukikuukausia
saa käyttöönsä. Kandin tutkinnoissa
saattaa alasta riippuen olla pakollisia kursseja, jotka järjestetään
vain kerran vuodessa, tai toimimattomia rakenteita, jotka viivästyttävät
opintoja. Pahimmassa tapauksessa yksi tenttipäivälle
osunut flunssa voi viivästyttää kandidaatiksi
valmistumista useilla kuukausilla. Nykyinen opintotukijärjestelmä mahdollistaa joustavan
siirtymisen maisteriopintoihin, vaikka kandidaatin tutkinto olisikin
vasta viittä vaille valmis.
Tukikuukausien leikkaaminen kohdentuisi voimakkaasti alemman
korkeakoulututkinnon tukikuukausien määrään.
Päätös tarkoittaa, että käytettävissä olevien
maksimitukikuukausien määrä vähenee
sekä alemmassa että ylemmässä korkeakoulututkinnossa
5 kuukautta. Ehdotus on haitallinen niin opiskelijoiden kuin yliopistojen
kannalta. Ei ole varmaan kenenkään kannalta järkevää,
että opinnoissaan tavoitetahdissa etenevä opiskelija
jää ilman opintotukea yksittäisen kurssin
tai toimimattoman rakenteen takia. Erityisesti kandidaatin tutkinnon
kohdalla käytettävissä olevien tukikuukausien
määrän vähentäminen
voi ajaa opiskelijan toimeentulotuen piiriin, kun tukikuukaudet
yksinkertaisesti loppuvat kesken. Toivomme, että päätöstä harkitaan
vielä vakavasti, sillä se voi pahimmillaan hidastaa
opintoja merkittävästi, ei nopeuttaa niitä."
Arvoisa puhemies! Samaa odotan myös, että kun
tätä sivistysvaliokunnassa käsitellään,
niin otetaan nyt nämä edellä mainitut
asiat huomioon.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen tuossa kritisoi tätä pientä määrää,
jolla tuki nousee. Haluaisin kumminkin muistuttaa, että muutama
kymppi on iso raha opiskelijalle. Jos tuetun opiskelija-aterian hinta
on kolmisen euroa, niin aika monta tuommoista ateriaa silläkin
hinnalla sitten pystyy hankkimaan.
Haluaisin kyllä korostaa sitä, että normaalin ylemmän
korkeakoulututkinnon pystyy kyllä aivan hyvin viidessä vuodessa
hoitamaan. Jos nyt otan esimerkin vaikka omasta elämästäni,
itse suoritin ensimmäisestä tutkinnostani puolet
käyden samalla täysipäivätöissä ja
toisen tutkinnon suoritin kahden pienen lapsen äitinä silti
tavoiteajassa. Pidän siitä kyllä kiinni,
että normaali nuori ihminen pystyy tutkinnon tässä ajassa
suorittamaan, ja sen lisäksihän tässä saa
vielä 5 kuukautta sitä ekstra-aikaa, ja kesällähän
voi käydä sitten kesätöissä ja
kartuttaa sitä opiskelukassaa sillä tavalla, ja
lainaakin voi kyllä vähän ottaa.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille kiitos siitä, että hän
kertoi — en tiedä, kertoiko laajemmin kokoomuksen
puolesta mutta ainakin omasta puolestaan — mitä hän ajattelee
opintotukijärjestelmästä, ja aika lailla yksioikoisesti
hän puhui tehokkuuden nimiin. Sitä tehokkuutta
voidaan mitata niin monella tavalla ajassa, mutta vieläkin
tärkeämpää minusta on se, että sisältö ratkaisee
sitten sen, kuinka paljon siitä koulutuksesta on saatu
hyötyä.
Itse kun olen ollut aikoinaan alan vaihtaja ihan pakosta — aikoinaan
metsäalalla ei ollut kauhean suuri kilpailuvaltti työmarkkinoilla
se, että oli julkivasemmistolainen luonnonsuojelija — jouduin
lähtemään opiskelemaan sitten myöhemmin
yliopistoon. Ensimmäisenä vuonna minulla oli kaksi
työpaikkaa, toisena yksi, ja kolmantena sitten valmistuin.
Sinä aikana tuli kaksi lasta, joiden kasvatus kyllä jäi
täysin paremman puoliskon kontolle. Kyllä minä nyt
jälkikäteen ajatellen ajattelen sitä,
että valmistuin aivan liian nopeaan, tutkinto oli aivan
liian kapea. Olisi ollut myöhemmälle työuralle
eduksi se, että olisin opiskellut esimerkiksi kieliä ja
tietotekniikkaa, atk:ta, vaikka 1,5 vuotta, mutta kun ihan taloudellisista
syistä oli pakko valmistua mahdollisimman nopeaan, niin
kyllä minä väitän, että kokonaistehokkuuden
kannalta se, että olisin valmistunut yliopistosta monipuolisemman
tutkinnon myötä, olisi saattanut poikia nekin
koulutusrahat monin verroin takaisin. Kyllä tämmöinen tiukka
valikoivuus ja tehokkuusvaatimus johtaa ajan oloon siihen, että tutkinnot
useammallakin koulutusasteella tulevat keskittymään
jatkossa, jos mennään huonoon suuntaan, oman ja
vanhempien sosioekonomisen tilanteen mukaan, ja siinä suhteessa
on kyllä vaara, että otetaan jättiläisharppauksia
ajassa taaksekäsin.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Itse myös kommentoin edustaja
Sasin näkemyksiä, ensinnäkin sitä,
että viisi vuotta opiskella on pitkä aika. Mutta
se on myös pitkä aika elää köyhyydessä,
koska opiskelijat on tarkoin sidottu, kuinka he saavat hankkia elantonsa
ja mitä sillä määrätyllä elannolla
pitää sitten myös tuottaa. Kaikkein heikoimmassa
asemassa ovat opiskelijalapsiperheet, jotka on sidottu köyhyyteen
oikeastaan koko sen ajan, kun he opiskelevat tai jompikumpi lapsen
vanhemmista opiskelee. He ovat heikommassa asemassa kuin esimerkiksi
muut opiskelijat, mutta he ovat myös heikommassa asemassa
kuin muut lapsiperheet. Siltä osin näitten opiskelijalapsiperheitten
asema on sellainen asia, jota meidän pitää vahvistaa
ja parantaa, jotta heillä olisi myös mahdollisuus
valmistua tavoiteajassa.
Toinen asia, josta olen Sasin kanssa samaa mieltä,
on se, että minun mielestäni yliopistoilta voitaisiin
vaatia enemmän tehokkuutta ja enemmän laatua.
Tällä hetkellä yliopistoissa ja korkeakouluissa
on tyhjää aikaa, jolloinka opiskelijat toteavat,
että he viettävät aikaa monella eri tavalla,
mikä on sinänsä ihan hyvä asia,
mutta käytännössä ovat tuoneet
kritiikkiä siitä, että opiskelussa on
tyhjää aikaa ja voisivat ehkä käyttää sitä paremminkin.
Toisaalta yliopistot ja korkeakoulut voisivat kehittää niitä opintosuunnitelmia sensuuntaisiksi,
että ne kannustaisivat ja motivoisivat ja toisivat parempaa
suunnittelua myös opiskelijoille heidän oman opintopolkunsa eteenpäinviemiseksi.
Sitä kautta voitaisiin opiskelijoitten opinto- ja tavoiteaikaa
parantaa ja saataisiin opiskelijat nopeammin myös työmarkkinoille.
Maria Lohela /ps:
Herra puhemies! Haluaisin tuohon edustaja Kiljusen puheenvuoroon vain
tuoda esille tästä köyhyydestä puhumisen, koska
minun mielestäni ei pitäisi kuitenkaan lähteä kovin
rankasti yleistämään sitä, että on
tällaista opiskelijaköyhyyttä. Edustaja
Kiljusen puheenvuorosta sai aika voimakkaan kuvan, että sitä köyhyyttä olisi
opiskelijoiden parissa oikein jotenkin erityisen paljon. Köyhiä ja
vähävaraisiakin opiskelijoita, erityisesti sellaisia
opiskelijoita, joilla on lapsia, varmasti on, mutta kuitenkin on
muistettava se, mitä tässäkään
keskustelussa ei ole oikein tainnut tulla esiin, että sen
lisäksi, että opiskelijat ja myös perheelliset
opiskelijat saavat erilaisia opintososiaalisia etuja yhteiskunnalta,
hyvin monia erityisesti korkeakouluopiskelijoita rahoittavat myös
perheet. Tätä rahaahan ei varmaan oikein missään
tilastoida, eikä sitä millään
tavoin voi laskeakaan, mutta vanhemmat rahoittavat, aivan kuten
asiaan toki kuuluu, lastensa opiskelua ja elämistä tai
ostetaan asuntoja ja niinpäin pois. Kyllä opiskelijoissakin
on hyvin paljon erilaisia tuloja nauttivia henkilöitä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! On täysin selvää,
että meillä on erilaisissa elämäntilanteissa
olevia ihmisiä ja perheitä niin opiskelijaelämässä kuin
työelämässä ja työttömyydessä. Mutta
esimerkiksi niillä opiskelijoilla, joilla on perhettä,
asumistukijärjestelmä on erilainen kuin muilla
opiskelijoilla. Elikkä esimerkiksi jos on kaksi opiskelijaa,
joilla ei ole lasta, he molemmat saavat täydet opintotuet,
mutta jos perheeseen syntyy lapsi, niin toinen heistä saa
ansaita määrätyn määrän
ennen kuin asumistuki pienenee. Sitä kautta tilanteessa,
jossa esimerkiksi toinen opiskelijoista valmistuu ja toinen vielä opiskelee,
käytännössä tämä toinen,
valmistunut opiskelija ei voi tienata siinä määrin
hyvin, että he menettäisivät esimerkiksi
opintososiaalisia etuuksia tai asumistukea. Sen takia nämä perheelliset
opiskelijat ovat monella tavalla vähän erilaisessa
asemassa. Järjestelmä pitää heitä köyhyydessä.
Tämä oli se minun viestini.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Jos katsoo ajassa vähän
taaksekäsin, niin kyllä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä kaiken kaikkiaan
ja myöskin opintotukijärjestelmässä näkyy
vahvana vasemmistolainen ja keskustalainen painotus siitä,
että huolimatta perheen varallisuudesta, vanhempien lompsan
paksuudesta, jokaisella, käytännössä jokaisella,
joka on halunnut opintielle lähteä ja mennä eteenpäin,
on ollut mahdollisuus julkisen sektorin tukemana suorittaa tutkinto.
Siinä mielessä tämmöinen
tiukka tarveharkinta johtaa kyllä ajan oloon siihen, että koulutukset valikoituvat
ja taloudellisin perustein, ja siinä mielessä ehkä tässä jonkunasteisessa
väännössä opintotukijärjestelmästä vasemmiston
voitto tässä hallituksessa varmaan on se, että ei
ole lähdetty murentamaan koko opintotukijärjestelmää ja että opintorahaa
parannetaan, tosin maksuaikaa lyhennetään.
On ollut mielenkiintoista huomata, kun olen siitä esimerkiksi
keskustalaisten edustajien kanssa keskustellut, esimerkiksi nuoremman
polven edustaja Antti Kaikkosen kanssa, että ei tämä vanha
maalaisliittolainen perintö kokonaan ole kadonnut keskustasta,
ja toivon mukaan myöskin kokoomus tulee siinä mielessä järkiinsä,
että ei lähde tämmöisen valikoivan
ja tarkkaan muottiin pakotetun opintotuen suuntaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Nyt on sitten edustaja Erkki Virtanen. Koska edustaja Kaikkonen
istuu tuolla lehterillä, hän ei voi käyttää puheenvuoroa.
Erkki Virtanen /vas:
Terveisiä edustaja Kaikkoselle sinne lehterille.
Edustaja Mustajärvi oli aivan oikeassa. Yksi suomalaisen
yhteiskunnan eriarvoisimpia asioita menneisyydessä oli
tämä, sanoisiko, koulutuksen periytyvyys. Akateeminen
koulutus vielä sodan jälkeenkin oli tavallisten
työtätekevien ihmisten perheissä erittäin
harvinaista. Sen sijaan ylemmissä sosiaaliluokissa se oli
erittäin tavanomaista.
Se työ, joka tässä salissa on vuosikymmenten kuluessa
tehty suomalaisen koulutuksen tasa-arvoisuuden lisäämiseksi,
on johtanut siihen, että Suomi nyt voittaa näitä Pisa-tutkimuksia
tai on paras näissä erilaisissa Pisa-vertailuissa
ja muussa. Se on myöskin ratkaisevasti lisännyt
suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoa kokonaisuutena. Tästä syystä on
aivan välttämätöntä,
että vaikka akateemisen koulutuksen ja yleensä korkeamman
koulutuksen tehostamiseen on tarvetta, niin se ei voi tapahtua tätä tasa-arvotavoitetta
vaarantaen, ja sen vuoksi opintorahapainotteisuus on välttämätöntä edelleenkin.
Kyllä itsekin olisin luultavasti — kun taisi mennä viisi
ja puoli vuotta lapsenhoidon ohella, josta nyt toki lapsen äiti
huolehti myöskin opiskellessaan valtaosan, mutta kuitenkin
viisi ja puoli vuotta aikaa — pystynyt tekemään
sen nopeamminkin, mutta olisin menettänyt kyllä,
sanoisinko, sivistystä kohtuullisesti, koska ne opinnot
eivät ole vain sitä, mitä suoritetaan.
Sivistys on laajempaa ymmärrystä tästä maailmasta,
ja sitä kyllä lisää se, että voi
opiskella taloudellisesti turvatusti eikä pelkästään
ruoska selän takana viuhuen.
Keskustelu päättyi.