Täysistunnon pöytäkirja 119/2013 vp

PTK 119/2013 vp

119. TIISTAINA 26. MARRASKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta

 

Sosiaali- ja terveysministeri  Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kyseessähän on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta eli hallituksen esitys numero 198. Tämän esityksen tavoitteena on panna täytäntöön yhdistelmälupadirektiivi asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta, ja tämä direktiivihän koskee kolmansista valtioista tulevien kansalaisten maahantuloa ja heille annettavia oikeuksia. Tämän tavoitteena on myös täsmentää lainsäädäntöä rajat ylittäviä tilanteita varten. Muutoksia ehdotetaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettuun lakiin eli niin sanottuun soveltamislakiin sekä sairausvakuutuslakiin. Lainmuutokset pohjautuvat suurelta osin niin kutsutun Solmu IV -työryhmän eli asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön tarkistamista selvittäneen työryhmän ehdotuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Yhdistelmälupadirektiivi velvoittaa kohtelemaan kolmannesta maasta tulevia työntekijöitä yhdenvertaisesti oman maan kansalaisten kanssa sosiaaliturvan alalla. Implementointi toteutetaan siten, että direktiivin tarkoittamat kolmansista maista tulevat työntekijät kuuluvat asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ja sairausvakuutukseen samoin kuin EU- ja Eta-maista tulevat työntekijät. Tämä ehto on vähintään 4 kuukauden yhtäjaksoinen työskentely ja työttömyysturvalain mukaisten työaikaa ja palkkaa koskevien vaatimusten täyttäminen. Tässä esityksessä soveltamisalalakia muutettaisiin niin, että 4 kuukauden työskentelyehto säädetään myös kolmansista maista tuleville työntekijöille.

Sairausvakuutuslaissa nykyisin oleva 4 kuukauden työskentelyehto koskee jo nykyään kolmansista maista tulevia työntekijöitä, joskin implementoinnista aiheutuu sairausvakuutuslakiin teknisiä muutoksia. Sairausvakuutuksen perusteella työntekijällä on oikeus sairauspäivärahaan, vanhempainpäivärahoihin ja sairaanhoitokorvauksiin. Sairausvakuutuksen menot eivät lisäänny, koska ko. työntekijät ovat jo nykyään sairausvakuutettuja. Lapsilisien lisäkustannukset on otettu huomioon yhdistelmälupadirektiiviä koskevassa hallituksen esityksessä numero 139, joka on jo täällä eduskunnassa. Lasten kotihoidon tuesta lisäkustannus on arvioitu 0,4 miljoonaksi euroksi. Muutoin menojen lisäykset ovat vähäisiä. Esimerkiksi äitiysavustuksissa on kyse yksittäisistä henkilöistä. Lisäksi muutetaan kolmansien maiden kansalaisia koskevaa oleskelulupavaatimusta. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelulupavaatimuksen täyttää myös henkilö, jolla on ulkomaalaislain mukainen työnteko-oikeus Suomessa. Tämä on tarpeen, jotta myös alle vuodeksi tulevat yhdistelmälupadirektiivin tarkoittamat työntekijät kuuluisivat asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ja sairausvakuutuksen piiriin.

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan lakiin säännöstä työskentelyn ja yritystoiminnan perusteella sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön alkamisesta ja päättymisestä. Vakinaista asumista osoittavia seikkoja ehdotetaan muutettavaksi, eli Suomessa asumista osoittavia seikkoja olisivat muun muassa työsopimus Suomessa tehtävää työtä varten ja tosiasiallinen vähintään vuoden mittainen asuminen Suomessa maahanmuuton jälkeen. Kumpikin seikka otettaisiin huomioon kokonaisharkinnassa, mutta ne eivät olisi yksinomaisia kriteereitä. Vuoden tosiasiallinen asuminen on kotikuntalaissa yksi asumisen vakinaisuutta osoittavista seikoista, joten asumiskäsitettä yhdenmukaistettaisiin. Vanhempainpäivärahan saamisen edellytyksenä oleva 180 päivän asumisvaatimus muutetaan 180 päivän vakuutusvaatimukseksi. Tämä on perusteltua sen vuoksi, että työskentelyn perusteella sairausvakuutetut henkilöt maksavat sairausvakuutuksen päivärahamaksun.

Oleskeluluvan hakemisen ja myöntämisen välinen aika voidaan lukea Suomessa asutuksi tai vakuutetuksi ajaksi niissä tilanteissa, joissa ulkomaalaislain mukaan oleskelulupaa voi hakea Suomesta käsin. Tämä vaikuttaisi muun muassa niiden perheiden asemaan, joissa Suomessa asuvan henkilön ulkomaalainen puoliso on muuttanut maahan ja hakee vanhempainrahaa. Nykyisin 180 päivän odotusaikaa ei kerry ennen lapsen laskettua synnytysaikaa, jos ko. henkilö vielä odottaa päätöstä oleskelulupahakemukseensa.

Kuten, arvoisa puhemies, tuossa totesin, niin tällä hallituksen esityksellä on yhteyttä jo täällä eduskunnassa oleviin hallituksen esityksiin, ja niitä ovat muun muassa eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys 139 ja myöskin hallituksen esitys 161, joka sitten koskee työttömyysturvalain muuttamista.

Tässä esittely tästä, ja valiokunnassa on jo käynnistynyt tämän kuuleminen, jotenka tästä on jo lisää tietoa kansanedustajille tullut, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin. — Kiitos.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko tuossa totesikin, että tässä on kyse yhdistelmälupadirektiivin mukaisen menettelyn täsmentämisestä ja vahvistamisesta, ja siinä suhteessa liikkumatilaa ei varmaan kovin paljon ole.

Mutta kun puhutaan asiakkaitten liikkumisesta yli valtakunnan rajojen EU:n sisällä ja kolmansista maista, niin jo ennestään monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä menee vieläkin monimutkaisemmaksi. Meillä on etuuksia, oikeuksia, jotka syntyvät asumisperusteen mukaisesti ja työsuhteen perusteella, ja näissäkin on sitten jako sen mukaan, tullaanko yhtenäiseltä talousalueelta vai sen ulkopuolelta. Ja vaikka se esimerkki ei suoraan tähän hallituksen esitykseen liity, niin liittyy kuitenkin ylipäätään viranomaistoimintaan myös tämänkaltaisessa tilanteessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on ollut paljon sellaisia Virosta tänne muuttaneita, jotka ovat olleet oikeutettuja toimeentulotukeen, ja sitten on ollut sellaista virolaista työvoimaa, muualtakin tullutta työvoimaa, joka on työskennellyt täällä, jota on käytetty hyväksi ja jolla työteon ehdot eivät ole olleet asianmukaisia.

Nostan tämän sen takia esille, että tilanne, jossa ollaan kyllä hyväksikäytettynä polkemassa jonkun maan työnteon ehtoja ja ei makseta asianmukaisia veroja ja velvoitteita siitä ja sitten ollaan toiselta puolelta hyötymässä suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä, on kyllä altis sellaiselle arvostelulle, joka voi johtaa hyvinkin voimakkaisiin, jopa rasistisiin reaktioihin. Ja siksi tietyissä tilanteissa viranomaisten, ennen kaikkea Kansaneläkelaitoksen virkailijoitten, tiedonsaantioikeutta pitäisi laajentaa. Nythän voi syntyä esimerkiksi tilanteita, että kansaneläkelaitoksen virkailija ei ole edes perustellussa ongelmassa oikeutettu kysymään työnantajalta, onko henkilö tälle töissä.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Hallituksen esitys avaa maailman mittakaavassa sangen anteliaan sosiaaliturvamme kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat Suomessa töissä. Arviot henkilömäärästä, jota tämä muutos koskettaisi, vaihtelevat tämän esityksen perustelujen mukaan noin 1 500:sta joihinkin tuhansiin henkilöihin vuosittain.

Ministeri Risikko, kysyisin, mikä on teidän arvionne siitä, lisääkö tämä muutos Suomen houkuttelevuutta kolmansista maista tulevan työvoiman kohteena vai vähentääkö se sitä. Ja sitten toisena kysymyksenä haluaisin esittää: onko näköpiirissä Euroopan unionin suunnalta jonkinlaisia paineita erityisesti näitten visioitten sosiaaliturvan harmonisoinnista suhteen siihen suuntaan, että asumisperusteista sosiaaliturvaamme pitäisikin tarkistaa työperusteisempaan suuntaan?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettua lakia ja sairausvakuutuslakia. Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä merkittävä osa sosiaaliturvasta on siis asumisperusteista. Nyt esityksellä ollaan sosiaaliperusteista asumisturvaa avaamassa kolmansien maiden kansalaisille mielestäni liian löysin perustein.

Valiokunnassa olemme käsitelleet tähänkin asiaan liittyen työttömyysturvalain muutosta, jossa avataan hyvää suomalaista sosiaaliturvaa sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat olleet maassamme töissä puoli vuotta ja jotka muutoin täyttävät työssäoloehdon ja ovat ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi työvoimatoimistoon mutta jotka eivät kuitenkaan asu Suomessa. Olemme jättäneet tästä eriävän mielipiteen, koska pelkäämme, että tästä mallista ajan oloon tulee liian kallis veronmaksajille.

Samoin käsittelyssä on ollut ulkomaalaislain muuttaminen. Siihen kuuluvat muun muassa kansanterveys-, erikoissairaanhoito- ja lapsilisälaki sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettu laki, ja nämä tietysti kaikki aiheuttavat kustannuksia. Se riippuu tietysti siitä, paljonko tänne henkilöitä tulee.

Tällä esityksellä pantaisiin täytäntöön kolmansista maista tulevien työntekijöiden osalta yhdistelmälupadirektiivin yhdenvertaisen kohtelun säännös asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta. Tämä tarkoittaa, että todellisuudessa kolmannen maan kansalaiset ovat monessa kohtaa paremmassa asemassa kuin suomalaiset. Tätä emme voi hyväksyä. EU:n alueella suurimmassa osassa on sosiaaliturva järjestetty vakuutusperusteiseksi, jolloin se on helpompi järjestää tasavertaiseksi ja oman maan kansalaisten etuja turvaavaksi. (Erkki Virtanen: Pitäisikö Suomessakin siirtyä vakuutusperusteiseen järjestelmään?) Suomessa asumisperusteisuus on kansalaisten etu mutta maahanmuuttokysymyksissä rasite.

Anneli Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen myötä EU:n ulkopuolisista, kolmansista maista Suomeen työhön tulevilla ihmisillä olisi jatkossa oikeus asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin täällä työskentelyn perusteella. Sosiaaliturvan piiriin pääseminen edellyttäisi, että henkilö työskentelee Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään 4 kuukautta. Tämäkin esitys liittyy niin sanotun yh-distelmälupadirektiivin täytäntöönpanoon, joka meillä on ollut jo parin eri esityksen yhteydessä tässä salissa keskustelussa. Eli valiokuntakäsittelyssä on jo esitys ulkomaalaislain muuttamisesta, jolla pannaan täytäntöön yhdistelmälupadirektiiviä muun muassa lapsilisän ja julkisten terveyspalvelujen osalta. Lisäksi meillä on käsittelyssä yhdistelmälupadirektiiviin liittyvä esitys työttömyysturvalain muuttamisesta, jolla toteutetaan yhdenvertainen kohtelu vähintään 6 kuukautta Suomessa työskennelleiden työttömien työnhakijoiden osalta.

Tässä nyt annettavassa esityksessä myös ehdotetaan täsmennettäväksi sosiaaliturvalainsäädäntöä joissakin rajat ylittävissä tilanteissa. Tältä osin ehdotukset perustuvat asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön tarkistamista selvittäneen niin sanotun Solmu IV -työryhmän loppuraporttiin.

Arvoisa puhemies! Tämän nyt annettavan esityksen arvioidaan koskevan noin 1 500:aa henkilöä vuosittain. Tähän asti he ovat olleet kyllä Suomessa sairausvakuutettuja, mutta heillä on silti ollut oikeus suomalaiseen sosiaaliturvaan ainoastaan, jos asuminen Suomessa on ollut vakinaista. Kolmansista maista saapuvat työntekijät siis saisivat nyt oikeuden asumisperusteiseen sosiaaliturvaan vähintään 4 kuukauden työskentelyn perusteella. Tällä muutoksella tuemme työperäistä maahanmuuttoa ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista. Esitys myös parantaa ihmisten välistä yhdenvertaisuutta ja on siten monella tapaa kannatettava.

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa äsken totesin, meillä on useita direktiiviin liittyviä esityksiä tällä hetkellä käsittelyssä eduskunnassa. Kysyisin ministeri Risikon näkemystä tästä isosta kokonaisuudesta, josta on käyty keskustelua myös valiokunnassa. Ovatko nämä direktiivit teidän mielestänne jollakin tavalla pikkuhiljaa murentamassa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää, ja mihinkä suuntaan me olemme menossa?

Maria  Tolppanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä yhdistelmälupadirektiivi pohjaa itse asiassa jo vuoteen 1994, jolloin luotiin lainsäädäntö siihen, miten EU:n alueella näitä sosiaaliturva-asioita maksetaan. Tämän lainsäädännön perusteella määräytyy muun muassa se, minkä maan sosiaaliturvaan henkilö kuuluu. Se, mikä tässä on kummallista jopa EU:n sisällä, saatikka sitten kolmansista maista kun on kysymys, on, että työntekijä kuuluu työskentelyvaltionsa sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen asuinmaasta riippumatta, siis asuinmaasta riippumatta, ja se varmasti seuraa myöskin yhdenvertaisuuden mukana kolmansille maille.

Meillä on olemassa jo nyt näin, että henkilöllä on oikeus perhe-etuuksiin häneen sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti myös toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsenten osalta, ikään kuin he asuisivat työskentelyvaltiossa. Eli jos meillä on täällä ihminen, jonka kotimaa on Espanja, ja hän työskentelee täällä ja hän saa sitten suomalaista sosiaaliturvaa esimerkiksi sillä perusteella, että hänellä on lapsia, niin se lapsi saa sitä sosiaaliturvaa sinne Espanjaan käymättä koskaan Suomessa. (Erkki Virtasen välihuuto) — Käymättä koskaan Suomessa. — Tämä vuorenvarmasti laajenee myöskin kolmansiin maihin, koska me nyt olemme aukaisseet oven.

Minä vain kysyn, kuinka pitkälle tämän 5,5-miljoonaisen kansan kukkaro kestää. Tällä hetkellä yksistään Euroopassa on 60 miljoonaa työtöntä. Se on 12 kertaa enemmän kuin mitä Suomessa on asukkaita. Jos me nyt laajennamme meidän sosiaaliturvamme koko maailmalle, niin miten tässä käy? Minä tiedän ihanat ajatukset, että ihmisiä täytyy tukea, kaikkia ihmisiä täytyy tukea, kaikkia ihmisiä täytyy auttaa, kaikilla lapsilla täytyy olla hyvät elämisen edellytykset, mutta ei kai siinä tarvitse olla naiivi.

Emme me pysty auttamaan koko maailman ihmisiä. Meillä on omassa maassamme tekemistä. Meillä on omassa maassamme köyhiä. Meillä on 8 000 ihmistä, joilla ei ole asuntoa. Meillä on nuoria pudokkaita, joista me emme tiedä, missä he ovat. He tarvitsevat näitä apuja. Meidän on ensin pystyttävä auttamaan oman maan kansalaisia ja sen jälkeen laajennettava niin kauas kuin meidän rahkeemme vain riittävät. Mutta tässä on hyvä ottaa se lentoemäntien käytäntö esiin, kuten olette kuulleet, että jos koneessa ilmanpaine laskee, happinaamari laskeutuu eteenne, niin laittakaa naamari ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria. Laittakaa ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria. Ketään ei auta se, että jos ensin autetaan sitä kaveria, niin kumpikaan ei selviä siitä. Ensin pitää luoda sellaiset eväät, että pystytään auttamaan.

Se, mikä tässä vielä hämmästyttää sinänsä, kun ajatellaan meidän kotimaamme oloja, on, että tässä vaaditaan vain 4 kuukautta työtä, kun meillä kotimaassa työssäoloehto täyttyy 6 kuukauden jälkeen (Erkki Virtanen: Niin se täyttyy tässäkin!) — 4 kuukautta ja 8 tuntia — ja sen lisäksi tässä on määriteltynä minimipalkka, joka on 1 134 euroa kuukaudessa. Missä on se poliittinen tahto tässä maassa, että myöskin tähän maahan saadaan se minimipalkka, joka on vähintään tuo 1 134 euroa kuukaudessa, joka muuten justiin niukin naukin on yli Euroopan unionin asettaman köyhyysrajan, jotta jokainen työntekijä, joka tekee 18 tuntia viikossa töitä, saisi vähintään 1 134 euroa? Missä ovat ne päätökset? Missä on se poliittinen tahto? Kysymys on vain poliittisesta tahtotilasta saada myöskin tämän maan asiat kuntoon.

Nyt sitten, ministeri Risikko, kun oleskelulupahakemuksia oli esimerkiksi viime vuonna 21 264 ja näistä noin 2 500:han tuli kolmansista maista ja nyt kun me lähdemme tälle tielle, niin kuinka voimakkaasti tämä purkaa suomalaisen asumisperusteisen sosiaaliturvan, kun tässä yhdistelmälupadirektiivin alussa jo sanotaan, että tämä on voimassa henkilön asuinmaasta riippumatta? Nyt tehdään työperusteista sosiaaliturvaa, joka on suurimmassa osassa Euroopan maita huomattavasti huonompi kuin meidän sosiaaliturvamme. Onko tämä sitten se, mitä meillä halutaan tehdä, että meidän koko sosiaaliturvamme romutetaan ja siirrytään puhtaasti työperäiseen sosiaaliturvaan?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppasen puheen johdosta: En minäkään kyllä kuulu näihin intomielisimpiin Euroopan unionin kannattajiin, ehkä toiseen suuntaan. Mutta pari täsmennystä tuohon puheeseen. Työssäoloehto ja tämän hallituksen esityksen mukainen työskentelyaika ovat kaksi aivan eri asiaa. Vaikka Suomessa tämä riittävä palkkataso on yritetty hoitaa yleissitovilla työehtosopimuksilla, osin siinä on onnistuttu, osin ei, niin kyllähän esimerkiksi siinä, kuinka tulkitaan työssäoloehdot täyttävä työ, se on sidottu peruspäivärahan suuruuteen ja sitä työskentelyjaksoa verrataan siihen, että palkkatason pitää olla suhteutettuna tähän peruspäivärahaan riittävä. Elikkä meillä on myöskin euromääräisesti määrätty minimipalkkataso.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä kohdassa nyt sanoisin, että pitäisi katsoa vähän tarkemmin niitä sopimuksia, mitä tässä maassa on, ja minkälaisia ehtoja tässä maassa on. Meillä on täysin laillista tehdä nollatyösopimuksia, jolloinka henkilö ei saa lainkaan palkkaa. Sen lisäksi meillä tuntuu olevan äärimmäisen vaikea saada lainsäädäntöön sellainen kohta, missä edellytetään, että työehtosopimuksia noudatetaan, mikä estäisi alipalkan maksamisen. Tällaisia määräyksiä ei tarvittaisi sen enempää rikoslakiin kuin työsopimuslakiinkaan, jos työehtosopimuksia noudatettaisiin. Mutta tässä maassa ei noudateta. Täällä on mahdollisuus maksaa alle torihintojen olevia palkkoja, jolloinka ihmiset joutuvat työskentelemään orjapalkoilla. Jollei tänne saada minkäänlaista minimipalkkalakia aikaiseksi, niin näin tulee näköjään jatkumaan iän kaiken. Tämän haluaisin muistuttaa myöskin sinne vasenreunalle.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten puhujalistaan.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppasen varsinaisen puheenvuoron loppupäätelmä oli ihan oikea mutta perustelut olivat täysin kestämättömiä. Tässähän on todellakin kysymys yhdistelmälupadirektiivin implementoinnista, ja se ei jätä meille liikkumavaraa. Me olemme EU:n jäsenvaltio, ja Suomen vastaanpyristelystä huolimatta tämä direktiivi on hyväksytty, jolloin meidän on se implementoitava.

Kokonaan toinen kysymys on se, että silloin kun äänestimme liittymisestä Euroopan unioniin, yhtenä keskeisenä perusteena liittymisen puolesta käytettiin sitä, että sosiaali- ja terveyspolitiikka eivät tule kuulumaan Euroopan unionin toimivaltaan, vaan ne säilyvät kansallisessa päätäntävallassa, ja niinhän ne ovat edelleenkin, mutta siitä huolimatta sisämarkkinakäytäntöjen ja liikkuvuuden edistämisen, joka itse asiassa on Euroopan unionin pyhin asia, takia nyt sitten käsittelemme tätäkin direktiiviä täällä. Se kyllä herättää vakavan kysymyksen siitä, minkälaisen aukon suomalaiseen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan tämä nyt täällä käsittelyssä oleva ja hyväksyttävä lainsäädäntö tulee muodostamaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta jo näitten käsittelyssä olleitten lakiesitysten kohdalla, pitkäaikaisen historiallisen näkemyksensä mukaisesti, esitti tästä aika vakavan huolestumisensa.

Mutta kun edustaja Tolppanen täällä puhuu koko sosiaaliturvan avaamisesta koko maailmalle, niin maailmassa on kyllä vähän enemmän ihmisiä kuin se 1 500—2 000, joita tämä tulee koskettamaan, vaikka laskettaisiin heidän perheenjäsenensäkin mukaan. Tästä sosiaaliturvastahan iso osa ei ole eksportoitavissa perheenjäsenille muihin maihin, eikä tämän nyt avautuvan sosiaaliturvan piiriin esimerkiksi tässä lakiesityksessä pääse muuten kuin tulemalla Suomeen työhön ja täyttämällä ne samat ehdot esimerkiksi työttömyysturvan osalta kuin mitkä koskevat suomalaisia työntekijöitä ja muitakin, jotka ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan. Siis kolmannen maan kansalaisen päästäkseen ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin pitää olla työssä se sama 6 kuukautta kuin mikä se työssäoloehto on suomalaisillekin. Itse asiassa, minä en nyt tiedä, miten tässä käy, mutta kun nyt ollaan työssäoloehtoa laskemassa 36 kuukaudesta, niin no, itse asiassa siinähän käy juuri niin, että se laskee myöskin suomalaisten osalta puoleen vuoteen, jolloin sekä suomalaiset että tänne tulevat kolmannen maan kansalaiset, joita tämä koskee, ovat samassa asemassa.

Tämähän on oikeasti siinä mielessä hyvää lainsäädäntöä, että tämä antaa turvaa niille ulkomaalaisille työntekijöille, jotka tänne tulevat töihin, ja me tulemme kyllä jatkossa tarvitsemaan ulkomaisia työntekijöitä. Me emme selviydy nykyisellä demografisella väestöpohjallamme niistä vaateista, joita ihmisten vanheneminen ja eläköityminen ja toisaalta syntyneitten vähyys tulee aiheuttamaan. Me tarvitsemme tänne väistämättä lisää ulkomaisia työntekijöitä, esimerkiksi hoivapalveluihin, selviytyäksemme tässä 10—20 vuoden päästä.

Mutta se, mikä tässä on hyvää, on se todella, että jotta tämän sosiaaliturvan voisivat saada kolmannen maan kansalaiset, niin heidän pitää työssä ollessaan pystyä nauttimaan niistä samoista työehdoista, jotka koskevat suomalaisia. Jos työntekijälle ei makseta asiallisesti palkkaa, niin hän ei ole sitten oikeutettu myöskään tämän turvan saamiseen. Tässä on tämäkin puoli.

Sen sijaan yhteisötasolla tähän kyllä todellakin liittyy se riski, että pikkuhiljaa tällaisten Troijan puuhevosten, tai miksi niitä nyt haluaa kutsuakaan, kautta sosiaaliturvan asumisperusteisuus murtuu. Mutta kun täällä edustaja Mäkipää sanoi — hän nyt ilmoitti tuossa mennessään, että se oli hänen oma eikä hänen puolueensa näkemys — että pitäisi siirtyä vakuutusperusteiseen sosiaaliturvaan, koska se on kuulemma oikeudenmukaisempi, niin toivon nyt, että perussuomalaiset eivät nyt kuitenkaan siirry tälle kannalle, koska sehän on se eurooppalainen vaihtoehto, mutta se vakuutusperusteinen sosiaaliturva vain tarkoittaa sitä, että se koskee sitten niitä, ketkä ovat vakuutettuja, eli erityisesti niitä, jotka ovat työssä ja sitä kautta maksavat sosiaaliturvamaksuja. Tämä suomalainen asumisperusteinen sosiaaliturva sentään kohdistuu kaikille suomalaisille. Samahan se on tässäkin nyt: ei tämä sosiaaliturva kosketa niitä kolmansien maitten kansalaisia, jotka ovat täällä muista syistä kuin työssä. Tämä on asumisperusteisuuden ja vakuutusperusteisuuden ero, ja toivoisin kyllä, että siitä edelleenkin pyrittäisiin pitämään tinkimättömästi kiinni.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on esitys, jonka tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan:

"Esityksen tavoitteena on sopeuttaa asumisperusteista sosiaaliturvaa ja sairausvakuutusta koskevia säännöksiä lisääntyvään liikkuvuuteen sekä täsmentää eräitä säännöksiä, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia henkilöiden muuttaessa maahan tai joista on ollut epäselvyyttä lainsäädännön toimeenpanossa.

Lisäksi esityksen tavoitteena on panna täytäntöön kolmansien maiden kansalaisia koskeva yhdistelmälupadirektiivi siltä osin kuin kyse on työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta ja kuulumisesta asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin."

Keskeisenä ehdotuksena on, että kolmansista maista tulevien työntekijöiden osalta pantaisiin täytäntöön yhdistelmälupadirektiivin yhdenvertaisen kohtelun säännös asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta. Heitä koskisivat samat työskentelylle asetetut vaatimukset kuin jäsenmaiden kansalaisia.

Ei ole ihan vähäpätöinen asia, puhutaanko tässä yhteydessä työssäoloehdosta vai työskentelyajasta. Tämän direktiivin implementoinnin, niin kuin kuuluu sanoa tässä kohdassa, yksi avainkohta on se, että täällä sisällä on esitys siitä, että 4 kuukautta pitää olla Suomessa töissä, että pääsee tämän lainsäädännön piiriin.

Kun lukee tämän hallituksen esityksen tarkasti, niin täältä löytyy sivulta 14 vasemmanpuoleinen palsta ja viimeinen kappale, jossa todellisuudessa kerrotaan, mikä on tämän esityksen taustalla. Miksi meillä on 4 kuukauden työskentelyedellytys, jotta päästään tämän lain piiriin? Siksi, että 1) kolmikantaisesti on oltu eri mieltä siitä, että sosiaaliturvan piiriin kolmansista maista tuleva ei pääse siihen vielä ensimmäisen työpäivän jälkeen; ja 2) valtiovarainministeriö on puuttunut lakia säädettäessä tilanteeseen, jossa tuo sosiaaliturvan laajentumisen tai sosiaaliturvan saamisen edellytys olisikin 4 kuukauden sijasta vain yksi päivä.

Tämä on siitä mielenkiintoinen tilanne, että meillä on parastaikaa eduskunnan käsittelyssä kaksi muuta lakia, jotka ovat tässä samassa maaperässä, samassa maastossa, kuin tämä esitys. Näitten kahden muun esityksen ja tämän vertaaminen — tämän työskentelyn, mitä edellytetään, 4 kuukautta tai yksi päivä — osoittaa, että tässä on havaittavissa kirjavuutta. Kysyn — en odotakaan vastausta, koska se lukee täällä hallituksen esityksen perusteluissa — olenko ihan yössä tämän väittämän kanssa, että työmarkkinajärjestöt olivat erimielisiä. Saattaisin päätellä, kuka on ollut puolesta ja kuka vastaan tai kuka siltä väliltä, mutta sillä on varmuudella ollut merkitystä, että "valtiovarainministeriö totesi, ettei valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2014—2017 ole varauduttu lisäkustannuksiin".

Tällä pohjallako meillä on tällä hetkellä meidän sosiaaliturvalainsäädännön eteenpäinvienti tilanteessa, jossa eurooppalainen, Euroopan unionin, paine on aika iso? Tämä on kysymys, johon mieluummin saisi vastauksen ennen kuin me huomaamme, että olemme pala palalta, hyppy hypyltä menneet kohti tilannetta, jossa me joudumme toteamaan, että meidän edellytyksemme toimeenpanna suomalaista — ja huom. suomalaista, ei edes pohjoismaista vaan suomalaista — asumisperusteista sosiaaliturvaa ovat menneet.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtanen puheenvuorossaan totesi saman asian, jonka totean tässä ja nyt. Kun Suomi aikanaan liittyi Euroopan unioniin, meille vannotettiin, että sosiaali- ja terveysasiat eivät kuulu Euroopan unionin hallintaan tai Euroopan unionin määräysvaltaan. Olemme tilanteessa, jossa yksi Euroopan unionin ydinviesteistä on vapaa liikkuvuus, asia, joka on myönteinen ja positiivinen, vapaa liikkuvuus niin tavaroille kuin ihmisillekin. Olemme tilanteessa, missä meillä on ainutlaatuinen sosiaaliturva, meillä on ainutlaatuinen palvelujärjestelmä, perusterveydenhuoltoa, sosiaalihuoltoa, ja tämä tilanteessa, jossa eurooppalainen malli on jotakin aivan muuta, tai tilanteessa, jonka itse olen olettanut meillä olevan, että meillä olisi Ruotsista kaveri, kun me eurooppalaisilla kentillä näistä asioista keskustelemme. Me olemme asioissa aika yksin. Me saamme kaverin joittenkin yksittäisten asioitten kohdalla Yhdistyneestä kuningaskunnasta, ja Hollantikin saattaa olla eläkepolitiikassa meidän kanssamme samaa mieltä. Mutta kun puhutaan koko meidän sosiaaliturvamme ytimiin menevästä asiasta, me olemme aika yksin. Tämä ei helpota sitä meidän neuvottelutilannettamme niissä tilanteissa, joissa vääntöjä tehdään.

Kysymys, johon odotan vastausta, liittyy aiemmin puhumaani: kestääkö tämä laki kuinka kauan, kestääkö tämän direktiivin, tämän yhdistelmälupadirektiivin, implementointi tämänkaltaisesta laista ja sen lain soveltamisesta suomalaiseen malliin, suomalaiseen järjestelmään, tuomioistuinkäsittelyn, semminkin kun ollaan tilanteessa, jossa tästä hallituksen esityksestä löytyy perustelut, että valtiovarainministeriö on torpannut sen, ettei sosiaaliturvaan päästä ihan ensimmäisenä päivänä?

Arvoisa herra puhemies! Iso kysymys on, miten meidän käy. Tämä on nähtävä kahtaalta. Ensinnäkin tässä on kysymys sosiaaliturvan maksamisesta tilanteessa, jossa henkilö tulee EU-alueelle kolmansista maista, tulee työhön Suomeen, tulee työhön Euroopan unioniin. Vähintään yhtä tärkeä ja näitä perusteita horjuttava tilanne on se, miten Suomen ja EU:n sosiaaliturvan yhteensovitus jatkossa hoidetaan. Ollaan aivan ytimessä tilanteessa, jossa ainakin näyttää siltä, että me luisumme tilanteeseen ja asentoon, jota välttämättä Suomessa kukaan ei toivo.

Annan kiitoksen sanat ministeri Risikolle siitä, että te olette asettamassa selvityshenkilöä. Tiedote 22. marraskuuta eli muutaman päivän takaa kertoo, että sosiaali- ja terveysministeriö nimittää lähiaikoina selvityshenkilön tehtävään. Selvityksen on tarkoitus valmistua keväällä 2014, ja tämä tehtävä on — ministerin tiedotteesta suora lainaus: "’Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvajärjestelmästä on tehtävä kokonaisselvitys. Suomen lainsäädännön yhteensopivuus EU-lainsäädännön kanssa käytävä läpi perusteellisesti ja määriteltävä, millä edellytyksillä Suomeen ja Suomesta muuttavilla on oikeus sosiaaliturvaetuuksiin’, sanoo sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko."

Vahva tuki tälle työlle, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Mutta tämä tiedote päättyy: "’Kun selvitys valmistuu, keskustelen tuloksista eduskunnan suuren valiokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa’, ministeri Risikko kertoo." — Tervetuloa, arvoisa ministeri, valiokuntaan keskustelemaan.

Meille on valmistunut Carin Lindqvist-Virtasen, ministeriön virkahenkilön, selvitys, ja hänen kanssaan oli muutama muu henkilö, jotka tekivät pohjatyötä siitä, mitkä ovat ne ongelmakohdat suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ja EU-sosiaaliturvalakien yhteensovittamiseen liittyen. On hyvä, että jatkoselvitystä tehdään edelleen, ja kiitollisena otan vastaan tarjouksen, jonka ministeri on julkisuudessa tehnyt, että asiasta keskustellaan. Mutta me olemme tilanteessa, jossa toivon mukaan pikaisesti ja keskustelujen jälkeen ryhdytään valmistelemaan suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuuden sitä ydintä, millä tiellä tässä jatketaan.

Minusta vähintä on se, vaikka savotta on suuri ja iso, että me käymme meidän nykyisen lainsäädännön ongelmakohdat, joissa mahdollisesti ratkaisun jatkossa tekee ei Suomen eduskunta tai täytäntöönpanijat Kelassa vaan Euroopan tuomioistuin. Ensimmäisenä, jos muistini oikea on, oli kotihoidon tuki, jossa Euroopan tuomioistuin määräsi kotihoidon tuen maksettavaksi jokunen vuosi sitten Suomen rajojen ulkopuolelle.

Ei tässä varmaan ihan välitöntä hoppua ole, mutta olisi minusta vähintä se, että kun seuraava eduskunta 2015 kokoontuu, se eduskunta ei ainakaan joutuisi tilanteeseen, jossa me olemme nyt, että meillä on kolme esitystä, jotka meidän nyt sitten vain pitää hyväksyä ja arvailla, mitä tämäkin mahdollisesti pieneltä näyttävä lakiesitys, joka käsissämme nyt on ja valiokuntakäsittelyyn lähtee, tulevaisuudessa tarkoittaa.

Arvoisa herra puhemies! Ollaan perustavaa laatua olevien asioitten kanssa tekemisissä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Minä varmasti olen yhtä huolestunut kuin joku muukin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjasta ja tulevaisuudesta. Meillä on muun muassa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa sellainen jaosto kuin Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta, ja koko tämän kauden ajan olemme pohtineet näitä peruskysymyksiä. Yritin painottaa sitä, että nämä järjestelmät ovat normaalitilanteessakin niin monimutkaisia, ettei kannata tahallaan sotkea kaikkia asioita tähän hallituksen esitykseen.

Nollasopimukset ovat ongelmia, mutta ne ovat kaikille, joita se koskee. Aivan sama, onko kyse suomalaisesta tai ulkomaalaisesta työvoimasta. Ja sitten työsyrjintä, jos ajatellaan vaikka, että jos meillä olisi lainsäädäntö, joka määrittelee minimipalkan — nyt meillä on yleissitovat työehtosopimukset — niin kyllähän nytkin työsyrjinnästä saa tuomion. Mutta ongelma aivan samalla lailla on minimipalkan kuin sitten yleissitovuuden suhteen ja työnteon muiden ehtojen suhteen se, että miten pystyt näyttämään toteen sen, mitä on tapahtunut. Siinä mielessä tuo työryhmän työ on äärimmäisen tärkeää.

Jos väen väkisin lähdetään integroimaan, olipa kyse sitten sosiaaliturvasta, verotuksesta, talouspolitiikasta tai vaikka eläkepolitiikasta, niin en elä sellaisessa harhakuvitelmassa, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta muuttuisi tämmöisenään sitten eurooppalaiseksi käytännöksi, vaan kyllä ne paineet ovat niinpäin, että Euroopan unionin yhä syventyvän integraation ja liittovaltiokehityksen kautta Suomi yritetään yhdenmukaistaa muuhun Euroopan unioniin. Siinä suhteessa meillä on monenlaisia uhkia niin työmarkkinoihin kuin sosiaaliturvaan liittyen.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Niinhän se on, että tämäkin on implementoitava, näinhän tässä salissa tehdään. Tässä salissa kun säädetään erilaisia säädöksiä, niistä 85 prosenttia on implementoitavia, ja ne tulevat Euroopasta. 15 prosenttia saamme sentään päättää ihan itse. Näinhän tämä on. Ja tämäkö on se hyvä asia sitten? Silloin me vain levittelemme käsiämme ja sanomme, että näin tämä asia on, meidän pitää tehdä näin, emme voi asialle mitään muuta. Totta kai asioille voi aina muuta. Kaikkia asioita voi muuttaa maailmassa. Monet suuret liitotkin ovat kaatuneet, vaikka niiden ei koskaan olisi pitänyt kuulemma kaatua, mutta niin maailma vain muuttuu.

Sen lisäksi voin vakuuttaa edustaja Virtaselle, että perussuomalaiset eivät ole keskustelleet vakuutusperusteisesta sosiaaliturvasta. Se on todellakin yksittäisen edustajan oma ajatus, mutta siitä ei ole meidän ryhmässä puhuttu yhtään ainutta sanaa. Toistaiseksi olemme kyllä ihan tässä vanhassa sosiaaliturvassa ja ihan tiukasti kiinni.

Vielä yksi asia. Me emme tarvitse todellakaan ulkomaista työvoimaa. Meillä on tällä hetkellä 500 000 ihmistä, jotka ovat vailla työtä, jotka ovat työhaluisia ja työkykyisiä ja työikäisiä, osa osapäiväisesti, osa ihan kokopäiväisesti. Nämä pitää ensin työllistää. 20 vuotta on nyt kuunneltu jargonia siitä, että me tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, mutta ei ole vielä se päivä noussut, että tarvittaisiin. Mutta se, mitä me tarvitsemme: Me tarvitsemme tiukat säännöt siitä, että jokaiselle ihmiselle, joka tekee työtä, on siitä työstä maksettava sellaista palkkaa, millä hän elää ja elättää perheensä. Se on sitä sosiaaliturvaa, joka tässä maassa auttaa. Se on sitä, joka pitää tämän maan pyörät pyörimässä. Se on sitä, joka tekee työstä niin arvokkaan, että se kelpaa kaikille.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä kommenteistanne. Täällä oli ihan sellaista tervettä kriittisyyttä myöskin tähän itse kokonaisuuteen ja siihen, mihin ollaan menossa. Ihan muutama vastaus, ja sitten ihan totean tuosta teidän erityisestä huolestanne ja kommentoin tuota omaa tiedotettani ja päätöstäni.

Ensiksi täällä kysyttiin, lisääkö tämä houkuttelevuutta. No, me emme osaa sitä nyt vielä sanoa. Nyt on arvioitu näitä määriä, kuinka paljon tulisi, mutta minä uskon, että yksistänsä Suomen sosiaaliturva ei ole se, joka ihmisen tänne eräällä lailla houkuttelee, koska meillä on sitten taas meidän kielikysymykset ja kaikki muut asiat sitten, jotka eivät välttämättä houkuttele. Mutta mehän emme koskaan sitä sitten tiedä, ja varsinkin jos pahimmat epäilyt, mitä täällä on tullut, toteutuisivat, niin totta kai sellainen houkuttelevuus sitten tulisi, mutta palaan siihen vähän myöhemmin.

Täällä kysytään, onko visiota tällaisesta, että tässä on harmonisointitarve. Minä sanoisin näin, että on yhteensovittamisen tarve. Semanttistahan tämä on, mutta harmonisointi ja yhteensovittaminen, kumpi nyt on vahvempi? Minä kuitenkin pitäisin, että sellainen yhteensovittamisen tarve sinänsä on. Koska meillä on EU:ssa työperusteinen ja meillä on asumisperusteinen sosiaaliturva, niin kyllä se yhteensovitettava tietysti on, koska EU:ssa ollaan.

Sitten edustaja Tolppanen sanoi tästä, että "asuinmaasta riippumatta", hän käytti monta kertaa sitä käsitettä. Se vaan niin on, että työperäinen sosiaaliturva on asuinmaasta riippumaton, se liittyy siihen ideaan.

Mutta sitten teille, jotka nostitte hyvin kriittisen asian täällä esille, myöskin edustaja, joka puhui tästä, että onko harmonisoinnin kautta yhteensovittamisen tarvetta, ja Mustajärvi ja Rehula nostivat erityisen voimakkaasti sen, mitä tässä nyt on oikein tapahtumassa: aivan totta, meidän täytyy pitää meidän omasta asumisperusteisesta sosiaaliturvasta kiinni ja meidän täytyy saada pitää päätöksentekoa itsellämme.

On aivan selvää, että joissain asioissa nimenomaan EU:n päätökset vaikuttavat, mutta se ei tarkoita sitä, että tässä nostettaisiin kädet pystyyn ja muutettaisiin vain siitä syystä meidän sellaista hyväksi havaittua järjestelmää ja pohjoismaista hyvinvointivaltion ja yhteiskunnan ideaa. Siitä syystä nyt olen sitten päättänyt tämän selvityksen käynnistää. Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvajärjestelmästä on mielestäni tehtävä kokonaisselvitys. Suomen lainsäädännön yhteensopivuus EU-lainsäädännön kanssa on käytävä läpi perusteellisesti ja määriteltävä, millä edellytyksillä Suomeen ja Suomesta muuttavilla on oikeus sosiaaliturvaetuuksiin.

Suomen sosiaaliturva perustuu pääasiassa Suomessa asumiseen, mutta EU-lainsäädännön mukaan sosiaaliturvaetuuksista vastaa yleensä se valtio, jossa henkilö on töissä, ja tämä ero asumisperusteisen ja työperusteisen järjestelmän välillä on käytännössä hyvin merkittävä ja aiheuttaa jatkuvasti hankaluuksia lainsäädännön yhteensovittamisessa. Mielestäni Suomen lainsäädäntöä on tarkistettava niin, että se määrittelee täsmällisemmin tilanteet, joissa ihminen kuuluu Suomen tai vaihtoehtoisesti jonkin toisen EU-maan sosiaaliturvan piiriin. Samalla on määriteltävä selkeästi Suomen järjestelmään kuulumisesta seuraavat oikeudet ja velvollisuudet sekä varmistettava, ettei synny väliinputoajaryhmiä.

Kyllä tämä tilanne on se, niin kuin erityisesti Mustajärvi täällä toi esille, että tämä on niin kompleksinen järjestelmä jo yksittäisen ihmisen kannalta, saati päättäjän, virkamiehen näkökulmasta ja on erilaisia sovelluksia ja tulee poikkeuksen poikkeuksia, ja minun mielestäni tämä pitää selkeyttää, myöskin sillä tavalla yhteensovittaa ja yhdenmukaistaa, mutta myöskin sitten sillä tavalla yhdenmukaistaa, että kaikki tietävät, mitkä ne säännöt ovat. Nyt ne ovat liian monimutkaiset.

Mutta minun oma näkökulmani on se, että meidän täytyy pitää kiinni meidän asumisperusteisesta sosiaaliturvasta ja sitä täydennetään sitten sillä työperäisellä, yhteensovitetaan. Mutta miten se tapahtuu? Selkeämmäksi tämä pitää saada.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ettei jää vaan mitään epäselvää: Asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä on meille parasta, ja ministeri on tarttunut aivan oikeaan asiaan, niin kuin pitää. On teidän vastuullanne se, että ei ainakaan tapahdu mitään yllättävää, saatikka sitten että se kehitys, joka nyt näyttäisi olevan menossa, vie meidät tilanteeseen, jossa me joudumme sitten vähän niin kuin pakon edessä tekemään muutoksia tilanteessa, jossa tässä maassa käsittääkseni on erittäin laaja yksituumaisuus siitä, että asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä on se meidän mallimme.

Minun huoleni lähtee vaan siitä, että nämä yksittäiset asiat ohjaavat meitä, vievät meitä vähän ei nyt virran lailla, mutta vievät tiettyyn suuntaan, ja toisekseen tuolla eurooppalaisilla kentillä meillä ei oikein ole kaveria. Aina kun olisi kaveri, niin siitä olisi apua ja hyötyä. Me olemme aika yksin. Paine, joka tulee ihmisten vapaan liikkuvuuden myötä, joka on niitä Euroopan unionin ydinasioita, kohdistuu esimerkiksi tämänkaltaiseen tässä esityksessä olevaan 4 kuukauden työskentelyn edellytykseen kolmansista maista olevalle henkilölle, jotta sosiaaliturvan piiriin pääsee. Me teemme nyt itse päätöksiä, joissa me laitamme rimaa sellaiselle kohdalle, joka heiluu. Huoli on aito, ja se iso asia on, että toivon mukaan meillä kansallinen yksituumaisuus säilyy, että ne meidän peruspilarit suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan osalta säilyvät, niistä ankkureista pidetään kiinni. On paljon helpompi tehdä muutoksia, kun perustat ovat kunnossa.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Vielä ihan tähän päätökseksi, että juuri näin, meillä pitää niiden peruspilareiden pysyä. Tässähän on aina sellainen vaara, että kun yhtä direktiiviä kerralla muutetaan, niin siinä saattaa käydä niin, että tapahtuu, että se kokonaishallinta katoaa. Siitä syystä olen nyt sitten tämän selvityksen käynnistämässä, ja minä toivon todella sitä, että me saamme sen keskusteluun ihan tänne eduskuntaan.

Edustaja Rehula sanoi tästä sitä, että pelkkä keskustelu ei riitä. No, ei tietenkään. Keskustelulla tarkoitan sitä, että pohditaan yhdessä sitten, että me voisimme määrätyt pilarit pitää ja kaikki tietäisivät, mitkä ne pilarit ovat. Minä väitän, että kovin monellekin tulee varmasti näitä uusia direktiivejä ja sitten se, miten nämä liittyvät toinen toisiinsa, ei ole helppo asia. Tämä on hyvin kompleksinen. Jos suomalainen syyperusteinen sosiaaliturva ja asumisperusteinen sosiaaliturva on kompleksinen ja kun tähän vielä lisätään tämä, niin se on erittäin kompleksinen. Mutta tässä nyt on yritys vähän selkeyttää sitä, ja sitten, jos me saisimme täällä niin kuin yhteisen tahdon tästä asiasta, silloin me pystymme puolustautumaan. Kun Rehula sanoi, ettei meillä ole kavereita, niin minä juttelin Ruotsin kollegan kanssa ja hän kyllä sanoi, että he eivät tule muuttamaan heidän asumisperusteista sosiaaliturvaansa, mutta he tietenkin ottavat huomioon nämä EU:n tarpeet.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Komplekseja piisaa. Toivottavasti tähän nyt tarvitaan kuitenkin mieluummin muita kuin psykiatreja tätä ratkaisemaan.

Mutta se perusongelmahan on siinä, että meidän hyväksi yhteisesti — ja minun ymmärrykseni on, että meidän kaikkien tässä salissa yhteisesti hyväksi — toteamamme asumisperusteinen järjestelmä joutuu perussopimuksista huolimatta uhanalaiseksi juuri sisämarkkinakäytäntöjen ja siitä kumpuavien direktiivien, joita me nyt täällä juuri käsittelemme, myötä ja samalla vaarantuu tämä meidän peruslähtökohtamme, mitä me emme oikein pidä hyväksyttävänä. Sen vuoksi meidän todellakin pitäisi nyt miettiä aika laajasti yhdessä tarkasti, miten voimme edetä niin, että pystymme vastustamaan tätä jatkuvasti kasvavaa painetta unionin taholta, joka murentaa tätä meidän järjestelmäämme.

On sinänsä mielenkiintoista, että ministeri on saanut ruotsalaiselta kollegaltaan tällaisen vastauksen. Meille kerrottiin tuolla valiokunnassa, että Ruotsi jätti kylmästi nyt ottamatta huomioon, mitä tässä implementoinnissa säädettiin. En tiedä, pitäisikö täälläkin herättää tällaista vähän vahvempaa kapinahenkeä, koska tässä ollaan todellakin, kuten täällä edustaja Rehulakin totesi, äärimmäisten perusasioitten äärellä koko suomalaisen sosiaaliturvan tulevaisuuden kannalta.

Keskustelu päättyi.