Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä mielenterveyslakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voisi lähettää todennäköisesti tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa olevan potilaan sairaalaan sen selvittämiseksi, tulisiko tämä ottaa tarkkailuun ja mahdollisesti myöhemmin määrätä hoitoon.

Vuoden 1991 alussa voimaan tullutta mielenterveyslakia tulkittiin vakiintuneesti siten, että tarkkailulähetteen laatiminen oli lääkärin osana ammatinharjoittamislainsäädännön mukaisia tehtäviä tekemä potilaan hoidon tarvetta koskeva ratkaisu eikä lähetteen laatimista tarkasteltu erikseen julkisen vallan käytön kannalta. Lähetteen laatiminen on laissa sidottu tiukkoihin edellytyksiin, jotka ovat luonteeltaan lääketieteellisiä. Lääkärin on ennen lähetteen laatimista arvioitava, onko potilas mielisairas. Mielenterveyslaissa mielisairaudella tarkoitetaan psykoosia, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen. Alaikäisen potilaan osalta kyseeseen tulevat myös muut vakavat mielenterveyden häiriöt kuin varsinainen mielisairaus.

Lääkärin on ennen lähetteen laatimista otettava kantaa siihen, heikkenisikö potilaan tila, jos tätä ei toimitettaisi hoitoon, tai olisiko tämä sairautensa takia vaaraksi itselleen tai muille. Näiden ohella lääkärin on selvitettävä, olisiko potilaan tarpeen mukaisen hoidon turvaamiseksi muita keinoja kuin tahdosta riippumaton sairaalahoito. Kaikki muut hoitovaihtoehdot, niin avohoidon palvelut kuin vapaaehtoinen sairaalahoito, ovat ensisijaisia suhteessa tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Mielenterveyslain voimaantulon jälkeen on toteutettu vuoden 95 perusoikeusuudistus, jonka yhteydessä valmistellut perusoikeussäännökset siirrettiin lähes sellaisinaan vuoden 2000 perustuslakiin. Siihen sisältyy myös uusi säännös julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Perusoikeusajattelun vahvistuminen ja julkisen vallan käyttöä koskevien linjausten kehittyminen ovat vaikuttaneet myös mielenterveyslain tulkintaan. Eduskunnan oikeusasiamies ja myöhemmin korkein hallinto-oikeus ovat ratkaisuissaan kiinnittäneet huomiota siihen, että mielenterveyslain säännökset eivät ole ajan tasalla siltä osin kuin lääkärin tehtäviin tosiasiallisesti sisältyy julkisen vallan käyttöä.

Mielenterveyslain muutoksia on valmisteltu vuodesta 2010 lähtien laillisuusvalvojien ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä esitettyjen puutteiden poistamiseksi. Mielenterveyslaissa ei ole tällä hetkellä eroteltu virkasuhteisen lääkärin ja muun lääkärin tehtäviä tarkkailuun lähettämisen ja siihen liittyvän virka-avun osalta. Kuitenkin viimeistään korkeimman hallinto-oikeuden syksyllä 2012 tekemän ratkaisun jälkeen on selvää, että muu kuin virkasuhteinen lääkäri ei voi laatia tarkkailulähetettä eikä pyytää poliisilta virka-apua todennäköisesti tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa olevan potilaan toimittamiseksi sairaalaan. Tämä on potilaan hoitoonpääsyn kannalta ongelmallista, kun otetaan huomioon, että kaikilla alueilla virkalääkäriä ei tällä hetkellä ole saatavissa viipymättä laatimaan lähetteitä ympäri vuorokauden. Potilaan toimittaminen tarpeen mukaiseen hoitoon nähdään tärkeäksi paitsi mielisairaudesta kärsivän potilaan itsensä takia myös sivullisten henkilöiden suojaamiseksi esimerkiksi tilanteissa, joissa potilas on sairaudesta johtuvasta syystä väkivaltainen. Tämän vuoksi lain muutoksia on valmisteltu myös tällä hallituskaudella ottaen huomioon laillisuusvalvojien ja tuomioistuinten ratkaisuissa esitetyt näkökohdat ja perustuslain vaatimukset.

Koska myös muu kuin virkasuhteinen lääkäri voisi jatkossa laatia tarkkailulähetteen, uudistuksen yhteydessä huolehdittaisiin siitä, että hän toimisi tässä tehtävässään yhtä ankaralla vastuulla kuin virkasuhteinen lääkäri. Muita mielenterveyslain mukaisen tahdosta riippumattoman hoidon tarpeen arvioitiin liittyvän menettelyn vaiheita ei ehdotettaisi annettavaksi muulle kuin viranomaiselle. Ketään ei siis voitaisi jatkossakaan ottaa tarkkailuun sairaalaan tai määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon muun kuin viranomaisen toimesta.

Vaikka potilaan voisi ensi vaiheessa tutkia ja lähetteen laatia myös muu kuin virkasuhteinen lääkäri, sairaalassa potilaan tarkkailuun ottamista koskevan ratkaisun tekevän lääkärin, samoin kuin tarkkailulausunnon antavan lääkärin ja mahdollisesta tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä päättävän lääkärin, tulisi kaikkien olla virkasuhteessa. Muulle kuin viranomaiselle annettavan julkisen hallintotehtävän alue on pyritty näin rajaamaan mahdollisimman suppeaksi ja tehtäviä ollaan antamassa muun kuin virkalääkärin hoidettavaksi ainoastaan siltä osin kuin se nähdään välttämättömäksi potilaiden hoitoonpääsyn ja sivullisten perusoikeuksien turvaamiseksi.

Poliisin virka-apua potilaan kuljettamiseksi terveyskeskukseen tai sairaalaan voisi jatkossakin pyytää vain virkasuhteinen lääkäri. Muu kuin virkasuhteinen lääkäri voisi kuitenkin ilmoittaa terveyskeskukselle tai sairaalalle todennäköisesti tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa olevasta henkilöstä tutkimuksiin noutamista tai virka-apupyynnön tekemistä varten. Virka-apua koskevilla säännöksillä pyritään siihen, että poliisi olisi velvollinen antamaan virka-apua ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa virka-avun pyytäminen on virkasuhteisen lääkärin käsityksen mukaan välttämätöntä. Vaikka muukin kuin virkasuhteinen laillistettu lääkäri voisi ammatillisen osaamisensa perusteella ottaa kantaa potilaan hoidon tarpeeseen ja laatia lähetteen, virka-apu on haluttu jatkossakin pitää nimenomaan julkishallinnon tehtävänä. Apua pyytäisi julkisessa terveydenhuollossa työskentelevä virkasuhteinen lääkäri, ja sitä antaisi yhtä lailla virkasuhteinen poliisi. Tarkkailulähetettä ja virka-apua koskevien mielenterveyslain muutosten voimassaolon tarpeellisuutta tulisi arvioida uudelleen siinä vaiheessa, kun kunta- ja palvelurakennetta koskevat laajemmat uudistukset toteutuvat.

Arvoisa puhemies! Mielenterveyslakia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle potilaalle olisi varattava mahdollisuus saada sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvio hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Sairaalan olisi huolehdittava siitä, että ulkopuolinen lääkäri kutsutaan paikalle potilaan tutkimista ja lausunnon antamista varten. Ulkopuolisen lääkärin tulisi olla virkasuhteessa oleva psykiatrian erikoislääkäri tai muu virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri, joka on perehtynyt psykiatriaan. Näillä vaatimuksilla pyritään varmistamaan se, että ulkopuolisella lääkärillä olisi riittävät valmiudet ottaa kantaa hoidon jatkamisen edellytyksiin.

Potilaalle olisi annettava mahdollisuus omalla kustannuksellaan hankkia lausunto myös itse valitsemaltaan lääkäriltä. Vaikka ulkopuolisen lääkärin arvio ei sitoisi tarkkailulausunnon laativaa eikä tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevan päätöksen tekevää lääkäriä, siinä esitetyt näkemykset olisi otettava huomioon päätöstä tehtäessä. Jos tarkkailulausunnon laativa tai hoidon jatkamista koskevan päätöksen tekevä lääkäri olisi potilaan hoidon jatkamisen tarpeesta eri mieltä kuin ulkopuolinen lääkäri, hänen olisi perusteltava, miksi hänen ratkaisunsa poikkeaa ulkopuolisen lääkärin arviosta.

Potilaalle tulisi lisäksi antaa mahdollisuus saada hoitonsa jatkamisen edellytykset arvioitavaksi hoidon kestäessä. Tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista ja ulkopuolisen lääkärin asemaa koskevat muutokset esitetään tehtäväksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kesällä 2012 antamassa Suomea koskevassa ratkaisussa esille tuotujen näkemysten huomioimiseksi tässä Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Ulkopuolisen lääkärin arvio vahvistaisi osaltaan potilaan oikeuksia hänen tahdosta riippumattoman hoitonsa jatkamista koskevassa päätöksenteossa.

Aino-Kaisa  Pekonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Monissa kunnissa on pulaa virkalääkäreistä. On esimerkiksi terveyskeskuksia, joissa ei ole virkalääkäriä lainkaan. Pulaa paikataan lääketieteen opiskelijoilla, vuokralääkäreillä ja muilla sijaisilla. Näillä edellä mainituilla ei ole samoja oikeuksia kuin virkalääkäreillä. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on sikäli ihan aiheellinen.

Tässä käsittelyssä olevassa lakiesityksessä annettaisiin myös muille kuin virkalääkäreille oikeus kirjoittaa tarkkailulähete. Terveyskeskuksessa lääketieteen opiskelija tai muu lääkäri kuin virkalääkäri voisi siis kirjoittaa tarkkailulähetteen mutta ei edelleenkään voisi pyytää poliisin virka-apua potilaan toimittamiseksi terveyskeskukseen tai sairaalaan. Virka-apupyyntöön tarvittaisiin edelleen virkasuhteinen lääkäri, kuten ministeri esittelypuheenvuorossaan totesi. Jäinkin miettimään, ollaanko tässä antamassa vuokralääkäreille tai sijaisille oikeuksia, joita ei voida kuitenkaan toteuttaa, ja näin ollen on ehkä mahdotonta saada potilasta varmasti hoidon piiriin.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Koska tilanne on valitettavasti niin kuin edustaja Pekonen kuvaili — meillä on kuntia, joissa yksinkertaisesti ei ole virkalääkäreitä saatavilla — tämä muutos on perusteltu ja se mahdollistaa sen, että kaikki saavat sen avun, mitä he tarvitsevat.

Myös minulla olisi ollut ministerille kysymys. Minusta on hyvä, että tahdosta riippumattomassa hoidossa oleva saa oikeuden saada sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvion hoidon jatkamisesta. Tämä on ensiarvoisen tärkeätä, kun me laajennamme oikeutta kirjoittaa tarkkailulähetteitä. Mutta lakiesityksessä lukee myös: "Potilaalle olisi annettava mahdollisuus omalla kustannuksellaan hankkia lausunto myös itse valitsemaltaan lääkäriltä." Osaisiko ministeri avata tätä ja vastata minun huoleeni siitä, että ette kai te tarkoita sitä, että potilaan varallisuus tai perheen varallisuus mahdollistaa paremman tai monipuolisemman hoidon? Ei kai tässä ole pelkoa siitä, että asetettaisiin potilaat eriarvoiseen asemaan?

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin olen erittäin tyytyväinen, että tämä pitkään epävarmuutta herättänyt lainsäädäntöesitys on nyt täällä eduskunnan käsittelyssä, sillä tämä tilanne, mikä kentällä on ollut jo pitkään, on herättänyt kyllä monenlaisia epävarmuustilanteita ja, voisiko sanoa, joidenkin potilaitten osalta varmaan hoito ei tältä osin ole ollut parasta mahdollista.

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksellä muutetaan mielenterveyslakia niin, että myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voi laatia tarkkailulähetteen. Myös lääkärin tehtävissä toimiva lääketieteen opiskelija voisi laatia tarkkailulähetteen osana terveyskeskuslääkärin toimintavelvollisuutta. Tarkkailulähete M1 tarkoittaisi lääkärin allekirjoittamaa lausuntoa potilaan tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta. Lähetteen tulisi sisältää perusteltu kannanotto tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytysten täyttymisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkäri määrää psykoottisessa tilanteessa olevan potilaan tutkimuksiin. Nyt tämän voi hoitaa myös niin sanottu keikkalääkäri eikä vain julkisen sektorin virassa toimiva lääkäri. Tämän jälkeen jatkohoidosta päättävät virkavastuulla olevat lääkärit. Kyse on siis tässä tilanteessa tutkimukseen ja tarkkailuun lähetettävän lähetteestä, ja sen jälkeen potilas saa tarpeen mukaisen hoidon itselleen.

Eräs kokenut lääkäri totesi minulle tätä tilannetta vertaillen, että kyse on potilaan elvytyksestä. Ei kukaan lääkäri jätä elvytystä tekemättä liittyen siihen, onko hän virkasuhteessa vai onko hän keikkalääkäri. Jokaisen lääkärin etiikkaan kuuluu, kun hänellä ammatillisesti on pätevyys nähdä, että henkilö tai potilas tarvitsee lähetteen tarkkailuun, niin hän myös sen haluaa tehdä. Siltä osin tämä selkeyttää nykyiseltään monella tapaa sitä tahtotilannetta, joka terveydenhuollossa tällä hetkellä on.

Poliisille virka-apupyynnön voisi jatkossakin tehdä vain virkasuhteessa oleva lääkäri. Muiden lääkäreiden tulisi hoitaa tämä pyyntö terveyskeskuksen tai sairaalan kautta. Lakiin esitetään myös muutosta, jossa tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle potilaalle on varattava mahdollisuus saada sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvio hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös ja sairaalan tulisi huolehtia siitä, että potilaan tahto toteutetaan. Potilaalla olisi mahdollisuus saada myös omalla kustannuksellaan lausunto itse valitsemaltaan lääkäriltä. Heräsi minullekin myös tämä kysymys siitä, mihin perustuu tämä, että tämä täytyy toteuttaa omalla kustannuksella. Potilaalle annettaisiin myös mahdollisuus saada hoitonsa jatkamisen edellytykset arvioitaviksi hoidon kestäessä.

Näillä edellä kuvatuilla muutoksilla selkeytettäisiin rikosoikeus- ja vahingonkorvausvastuuta niissä käytännön tilanteissa, joissa muu kuin virkasuhteessa oleva lääkäri käyttää lain nojalla julkista valtaa. Ulkopuolisen lääkärin arvio vahvistaisi potilaan oikeuksia tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevassa päätöksenteossa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden huhtikuun alussa.

Arvoisa puhemies! Voi sanoa, että tätä lakia on kentällä odotettu todella pitkään. Tämä ei ole mitenkään helppo harjoitus, mutta on hienoa, että laki on nyt meidän käsittelyssämme. Taustana tässä on, että aiemmin M1-lähetteen saattoi kirjoittaa kuka tahansa lääkäri, mutta oikeastaan vuonna 2010 oikeusasiamiehen toimesta nostettiin esiin lääkärien julkisen vallan käyttöön liittyvät näkökulmat. Eli käytännössä on jo neljä vuotta oltu vähän epätietoisuudessa sen suhteen, mikä on oikea käytäntö. Nyt kun meillä valitettavasti on kuntia, joissa virkasuhteista lääkäriä ei aina ole saatavilla, ovat tilanteet muodostuneet ongelmallisiksi eivätkä vähiten potilaiden näkökulmasta ajatellen. Hoito on jopa saattanut viivästyä tämän kysymyksen vuoksi.

Nyt siis ollaan antamassa esitystä, jolla saadaan tämä tila viimein lailliseksi ja annetaan kentälle mahdollisuudet tehdä mielenterveystyötä tässäkin suhteessa vaikuttavasti ja oikea-aikaisesti. Esityksessä on useita yksittäisiä kohtia, jotka selkeyttävät hoidon prosesseja ja antavat potilaalle enemmän vaikuttavuutta oman itsensä hoitamiseen. Siltä osin tämä lainsäädäntöesitys on hyvä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi yhtenä pienenä kysymyksenä nostaisin hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnista esiin yhden kohdan. "Ehdotuksella ei ole vaikutuksia terveydenhuollon palvelujärjestelmän perusteisiin. Näitä tarkastellaan omissa erillisissä hankkeissaan osana hallitusohjelman mukaista kuntauudistusta ja siihen liittyvää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta." Pidän tärkeänä, että jatkossakin julkinen palvelutuotanto on pääsääntö kaikkialla, myös pienissä kunnissa, ja yksityinen ja kolmas sektori täydentävät niitä.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ryhdyin tässä miettimään, että oliko se vuoden 11 vai 07 vaalien edellä, kun tämä asiahan oli täällä eduskunnassa jo kertaalleen. Se osoittautui siinä määrin hankalaksi perustuslakivaliokunnassa, että aika loppui kesken. Silloin piti oikein miettiä, miten tähän pitäisi suhtautua, ja mietin kyllä edelleenkin.

Siis nämä kaikki käytännön seikat puhuvat tietysti sen puolesta, että tätä lakia tarvitaan, mutta sitten kysymys ihmisen itsemääräämisoikeudesta on siinä määrin keskeinen ja arvokas perustuslailliseltakin kannalta, että ei tämä asia ihan yksinkertainen ole. Toisaalta sitten kyllä varon korostamasta liikaa sitä, että tällaiset, sanoisiko, lääketieteen kannalta toissijaiset asiat, kuten tietosuoja ja ehkä jopa tämmöinen yksityisyydensuojakin, pääsisivät liikaa haittaamaan tarvittavan ja välttämättömän hoidon antamista.

Se, mitä me itse asiassa tarvitsisimme tämän ongelman ratkaisemiseksi, olisi onnistunutta sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta, jota tässä nyt ollaan kovasti tehty. Sen myötähän käytännössä nämäkin ongelmat ratkeaisivat, koska pystyisimme turvaamaan niillekin paikkakunnille, joille nyt on ollut saatavissa vain ei-virkalääkäreitä eli keikkalääkäreitä, päivystykseen tai ylipäätään vastaanotoille virkalääkärin, jolloin tätä ongelmaa ei olisi olemassa, vaikka tätä lakia ei muutettaisikaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan yksi asia, joka vähän liippaa tätä lakia, mutta ei sinällään ole ihan konkreettisesti tässä. Kysyisin ministeriltä, kun hän on nyt paikalla: Me tiedämme, että mielenterveysongelmat ovat valtakunnassa kasvaneet ja entistä nuoremmat lapset ja nuoret kärsivät niistä ja me emme ole pystyneet tarjoamaan kaikille tarvitsijoille tarvittavaa hoitoa ja apua. Nyt on tullut esille myös se, että ne nuoret ja ne potilaat, jotka tarvitsisivat palveluita, eivät saa. Se on toisaalta vähän vastapuoli tälle esitykselle, elikkä tässä on hoitoon määräykseen liittyvä lainsäädäntö, mutta meillä on myös olemassa potilaita, jotka haluaisivat päästä hoitoon ja tavallaan erilaisten käyttäytymisten ja uhkauksien kautta pyrkivät sitten vaikuttamaan siihen, että saisivat tarvittavaa hoitoa. Ollaanko tätä asiaa nyt millään tavalla sitten viemässä eteenpäin ministeriössä, jotta mielenterveyspotilaitten oikeus päästä hoitoon paranisi nykyisestään?

Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Kiitos, arvoisa puhemies ja hyvät kollegat, näistä hyvistä huomioista ja myös kysymyksistä. Ehkä aloitan tästä viimeisimmästä kysymyksestä.

Niin kuin tiedämme, niin mielenterveysongelmat ovat kasvaneet rajusti, ja osittain varmasti on kyse siitä, tai voisiko olla kyse siitä, että näihin ongelmiin kiinnitetään huomiota, niitä osataan ehkä eri tavalla myöskin havaita kuin aiempina vuosikymmeninä. Mutta kyllä kyse on myös siitä, että tässä ajassa on paljon sellaista, mikä aiheuttaa näitä ongelmia.

Sen takia tietenkin se ensimmäinen asia on tämä ennaltaehkäisy, riittävä tuki, varhainen puuttuminen, esimerkiksi lasten ja nuorten osalta jo sieltä varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta lähtien. Eduskunnan käsittelyssähän on parhaillaan myöskin laki oppilashuoltoasioista, jossa pyritään nimenomaan tätä ennaltaehkäisyn roolia vahvistamaan.

Sen lisäksi on pakko mainita se, että jotta me selviämme näistä haasteista, meidän pitää myös tätä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteellista uudistusta viedä määrätietoisesti eteenpäin, jotta me saamme riittävän osaavan henkilökunnan, riittävän laadukkaan johdon tekemään näitä töitä.

Mutta ehkä sitten näihin tarkempiin kysymyksiin vielä muutama huomio.

Se on totta, aivan niin kuin edustaja Kiljunen täällä totesi, että tämä tilanne on ollut hyvin pitkään jo varsin epäselvä näissä kysymyksissä. Sen takia nyt halusimme tuoda tämän lainsäädännön, vaikka tässä on muitakin lainsäädäntöhankkeita, kuten itsemääräämislaki, iso kokonaisuus, jota myöskin valmistellaan ministeriössä. Mutta tämä on aiheuttanut niin paljon epätietoisuutta ja myöskin vaikeita tilanteita potilaitten kannalta, että katsoimme välttämättömäksi tämän nyt tuoda. On totta, niin kuin edustaja Virtanen totesi, että tämä raukesi edellisellä vaalikaudella, tämä on käsitykseni tästä asiasta, eli aika loppui kesken, ja nyt sitten on vielä tullut näitä uusia oikeusasteitten päätöksiä.

Mitä sitten tulee tähän kysymykseen — edustaja Modig taisi kysyä — onko tässä, kun nyt omalla kustannuksella hankitaan näitä mahdollisia muita lausuntoja, vaarana se, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa: Meillä on tämä sama tilanne toki muuallakin sosiaali- ja terveydenhuollon puolella, että ihmisillä on mahdollisuus omalla kustannuksella hankkia palveluita, mutta tässä oleellinen kohta on mielestäni se, että sen päätöksen siitä hoidon jatkamisesta tekee aina se virkasuhteinen lääkäri, eli ei ole mahdollista ikään kuin saada sellaisia lausuntoja kuin itse tässä nyt parhaaksi näkee, vaan virkasuhteinen lääkäri on sitten aina se päätöksentekijä tässä asiassa. Tämä on mielestäni tärkeää.

Mutta on totta sekin, mitä sanoitte, että potilaan oikeudet on myös otettava huomioon, ja kun laajennamme nyt tahallaan mahdollisuutta myös muille kuin virkasuhteisille tehdä tämä tarkkailulähete, niin on tärkeää huolehtia myös potilaiden oikeusturvasta, ja siksi tässä on jouduttu tasapainottelemaan näiden asioiden osalta.

Ja vielä edustaja Pekoselle vastaus kysymykseenne siitä poliisin virka-apupyynnöstä: käsitykseni on nyt se, että tämän virka-apupyynnön voi tehdä myöskin ikään kuin etänä, ei tarvitse välttämättä nähdä potilasta, eli saadaan sitä poliisin virka-apua sellaisiin tilanteisiin, joissa sitä on välttämätöntä saada.