Täysistunnon pöytäkirja 119/2013 vp

PTK 119/2013 vp

119. TIISTAINA 26. MARRASKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi; Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (HE 105/2013 vp) täydentämisestä

 

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä yhteydessä otan kantaa toimenpidealoitteeseeni numero 30 tämän vuoden valtiopäivillä. Olen luvannut tästä asiasta käyttää täällä salissa puheenvuoron ja sen nyt teen.

Arvoisa puhemies! Kuntien tapa periä kunnallisveroa kuntalaisilta menojensa katteeksi ei ole tänä päivänä paras mahdollinen. Perintätapa aiheuttaa eriarvoisuutta kuntalaisten kesken. Suomessa on tällä hetkellä 320 kuntaa, joista Manner-Suomessa on 304. Näistä joka kolmas kunta korotti tuloveroprosenttiaan tälle vuodelle. Korkein tuloveroprosentti, 22,00, on Mänttä-Vilppulassa ja alhaisin, 16,50, Kauniaisissa. Erotus on 5,50 prosenttiyksikköä.

Tämänvuotinen tuloveroprosentin korotus koskettaa noin 1,5:tä miljoonaa suomalaista. Maakunnallisesti tarkasteltuna keskimääräinen tuloveroprosentti nousee eniten eli 0,83 prosenttiyksikköä Kainuussa, jossa kaikki kunnat Suomussalmea lukuun ottamatta ovat nostaneet tu-loveroprosenttiaan. Kotikaupunkini Jyväskylän kaupunki nosti viime valtuustokaudella tuloveroprosenttiaan peräti kolme kertaa, ja se on nyt 20 prosenttia. Myös muun muassa Oulu, Mikkeli, Raahe ja Savonlinna ovat korotuksen tiellä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomi pidetään asuttuna etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Tätä voidaan edistää myös verotuksellisin keinoin. Ei ole oikein, että Uusimaa-maakunnan 26 kunnan keskimääräinen tuloveroprosentti on 18,66 ja kuuden muun maakunnan reilusti yli 20 prosenttia, joten kuntien asukkaat ovat veronmaksajina eri puolilla Suomea erilaisessa asemassa.

Ratkaisu kuntien ja kuntalaisten eriarvoisuuden poistamiseen olisi progressiivinen kunnallisverotus. Tällöin verotus muuttuisi tulojen mukaisesti kiristyväksi ja kohtelisi verotettavaa kuntalaista oikeudenmukaisesti: mitä suuremmat tulot, sitä korkeammat verot. Kunnallisvero on jo tällä hetkellä jossain määrin progressiivinen johtuen ansiotulo- ja perusvähennyksistä. Eläkeläisten kunnallisveroprosentti on pääsääntöisesti kunnanvaltuuston päättämä mutta ansiotuloa saavien keskimääräisesti 5 prosenttiyksikköä pienempi. Puhutaan niin sanotusta efektiivisestä veroprosentista. Tämä ei ole oikein 1,5 miljoonan eläkeläisen kannalta. Tästäkin syystä kunnallisverotusta olisi mielestäni syytä muuttaa.

Arvoisa puhemies! Tiedostan, että eri kunnissa muutoksen jälkeenkin on erisuuruinen verotustaso johtuen veronmaksajien tuloeroista. Tämä voidaan kompensoida köyhille kunnille edelleenkin valtionosuusjärjestelmän avulla.

Eduskunta jatkaa kuntajakolain käsittelyä, mistä johtuen Suomen kuntien lukumäärä tullee alenemaan ja kuntakoko kasvamaan. Näin ollen uuden verotuskunnan asukasmäärä on nykyistä suurempi, mikä myös puoltaa verotuskäytännön muutosta.

Valtion tuloveroasteikon verotettavan tulon alaraja on tällä hetkellä 16 100 euroa, josta maksetaan veroa 8 euroa ja ylimenevältä osalta 6,5 prosenttia 23 900 euroon saakka. Uuden progressiivisen kunnallisverotuksen alaraja voisi olla esimerkiksi 16 100 eurosta puolet eli 8 050 euroa. Tämänjälkeisen veroasteikon porrastuksen tulisi olla valtionverotusta kevyempi. Menettely tekisi oikeutta muun muassa omaishoitajille, työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille nykyiseen verotukseen verrattuna.

Edellä esittämääni perustuen olen ehdottanut 4.9.2013 eduskunnalle, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin nykyisen kunnallisverotuksen muuttamiseksi progressiiviseksi esittämälläni tavalla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: esitykseni punainen lanka on, että asuinpa minä Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa tai Kittilässä, maksan 30 000 euron eläkkeestä tai ansiotuloista kunnalle veroa euroina saman verran eli yhtä paljon kunnasta riippumatta.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee yrityksiä, jotka kasvavat ja työllistävät. Maassamme on käytetty paljon voimavaroja, noin 4 prosenttia bruttokansantuotteestamme, tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Nyt tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnatut varat ovat vähenemässä, emmekä ole löytäneet käytännön keinoja yksityishenkilöiden rohkaisemiseksi sijoittamaan kasvuhakuisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Syntyneet tappiot voidaan suomalaisessa tappiontasausjärjestelmässä yleensä vähentää kymmenenä seuraavana vuotena syntyneistä voitoista verotuksessa. Tappiontasaus toimitetaan tulolajeittain ja tulolähteittäin. Näin ollen ansiotulolajin tappiot vähennetään vain ansiotuloista ja pääomatulolajin tappiot pääsäännön mukaan pääomatuloista. Henkilökohtaisen tulolähteen tappiot, elinkeinotulolähteen tappiot ja maatalouden tulolähteen tappiot voidaan vähentää kymmenenä vuotena saman tulolähteen tuloista.

Tästä linjakkaasta tappiontasauksesta poikkeuksena ovat luovutustappiot. Niitä ei voida vähentää muista pääomatuloista vaan ainoastaan luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Aivan äskettäin tämä oli vielä rajoitettu kolmeen verovuotta seuraavaan vuoteen. Luovutustappioista on siis muodostettu oma erillinen luokkansa pääomatulolajien sisään. Luovutustappioiden hyvin rajatulle vähentämisoikeudelle ei ole riittäviä perusteita. Luovutustappiot eivät usein tule lainkaan vähennettäviksi, koska tappiota kärsinyt verovelvollinen ei välttämättä saa luovutusvoittoja viiden seuraavan verovuoden aikana. Näin hän joutuu liikaverotuksen kohteeksi, koska pääomatulot ovat koko ajan verotuksen kohteena, mutta pääomatulolajiin kuuluvat tappiot eivät tule vähennetyiksi.

Verolainsäädännön lähtökohtana tulee olla tasapuolisuus ja selkeys. Pienten kasvuhakuisten yritysten pääomarahoitus sisältää aina suuren riskin. On ongelmallista, että sijoitustoiminnassa tulevat tappiot saa vähentää vain luovutusvoitoista. Voitot ja tappiot voivat ajoittua hyvin kauas toisistaan. Voittoja tulee harvemmin, vaikkakin ne saattavat toteutuessaan olla suuria. Jos verovelvollinen ei saa vähentää tappioitaan muista pääomatuloista kuin luovutusvoitoista, ehkäisee tämä riskinottoa.

Kaikilla verovelvollisilla tulisi olla oikeus luovutustappioiden vähentämiseen samalla tavalla kuin he vähentävät muutkin pääomatulolajin tappiot. Näin päästäisiin oikeampaan verotukselliseen lopputulokseen. Jos luovutustappiot saataisiin vähentää pääomatuloista, mistä tahansa pääomatuloista, kymmenen seuraavan verovuoden aikana, yksinkertaistuisi verotus ja verotuksen tuloksena olisi oikeamääräinen nettoverotus. Ruotsissa tällainen malli on otettu käyttöön ja kokemukset ovat hyviä.

Teen seuraavan keskustan vastalauseen numero 1 mukaisen lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy valmistelemaan verouudistusta, jossa pääomatulolajin tappioon luetaan myös omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio."

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä oikeastaan kaksi hallituksen esitystä: hallituksen esitykset 105 ja 181. Kumpikin koskee tuloverotusta.

Ensimmäisessä esityksessä aikaisempien päätösten perusteella lähdettiin siitä, että tuloveroasteikkoon ei ensi vuonna kosketa, vaan se säilyy ennallaan. Mutta laajan palkkaratkaisun johdosta hallitus on sopinut, että tuloveroasteikkoihin tehdäänkin 1,5 prosenttiyksikön tarkistus tulorajoihin lukuun ottamatta ylintä 100 000:n tuloluokkaa, ja tällä tavalla pidetään huolta siitä, että inflaatio ei syö tuon asteikon merkitystä siten, että tuloverotus kiristyisi, ja valtion tuloverotus pidetään ennallaan.

Tosin tässä yhteydessä on tärkeätä muistaa se, että kunnallinen verotus kiristyy lukuisissa kunnissa. Noin puolet Suomen kunnista nostaa kunnallista veroprosenttia, ja kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tuloverotus ensi vuonna aavistuksen verran kiristyy, mutta ei millään dramaattisella tavalla.

Hallituksen ohjelman mukaisesti tärkeätä olisi, että pidettäisiin huolta siitä, että työnteon kannattavuus säilyy, ja se edellyttää sitä, että tuloverotus ei kiristyisi. Kuten sanottu, aivan tähän tavoitteeseen ei päästä ottaen huomioon myöskin kunnallisverotus, mutta varsin lähelle sitä, ja myönteistä on se, että työmarkkinajärjestöjen vaatimuksesta hallitus on suostunut siihen, että tuloveroasteikkoihin tehdään tuo täsmennys.

Veropohjaa laajennetaan jonkin verran, ja alun perinhän oli tarkoitus se, että asuntolainan korkovähennyksessä 25 prosenttia olisi se omavastuuosuus, jota ei saisi vähentää. Nyt 2015 on tarkoitus lisätä vielä 5 prosenttiyksiköllä tuota vähennyksen rajoitusta niin, että vähentää saisi enintään 70 prosenttia. Tietysti jossakin vaiheessa pitäisi tehdä kokonaisarvio, mutta se on varmaan seuraavassa hallitusohjelmassa, mitä tuon korkovähennyksen osalta halutaan, halutaanko se tosiaan poistaa vai halutaanko, että osa tuosta korkomenosta olisi kuitenkin vähennyskelpoista. Siihenhän kohdistuu myöskin sitten tiettyjä rajoituksia määrän suhteen.

Sen lisäksi kotitalousvähennystä kasvatetaan. Tietysti tavoitteenahan on ollut se, että syntyisi lisää työpaikkoja ja taloudellista aktiviteettia, ja kotitalousvähennys nousee nyt 2 000:sta 2 400 euroon. Tietysti tämä ei ollut välttämättä kauhean tyylikästä: ensin hallitusohjelmassa supistettiin tuota kotitalousvähennyksen enimmäismäärää, nyt sitä taas kasvatetaan, ja tietysti verotuksessa johdonmukaisuus olisi erittäin tärkeätä.

Toinen vähän samantyyppinen asia koskee sitten kilometrikorvausta, ja tietyllä viisaudella vuosi sitten, kun ratkaisua tehtiin, päädyttiin siihen, että kilometrikorvausmuutos tehdään kahdessa vaiheessa: ensin tehdään yleinen lievä kiristys ja sen jälkeen vuoden 2014 alusta sitten pitkää matkaa ajavien osalta, yli 15 000 kilometriä ajavien osalta, toinen kiristys. Nyt työmarkkinajärjestöjen vaatimuksesta hallitus luopuu tuosta jälkimmäisestä kiristyksestä, joka koskee paljon autolla ajavia.

Minun täytyy sanoa, että kun aikoinaan verojaostossa käsiteltiin tätä asiaa, niin Verohallitus yritti selvittää tutkimusten perusteella, että ne, jotka ajavat 100 000 kilometriä tai hyvin paljon työajoja vuodessa, ajavat selvästi halvemmilla autoilla kuin ne, jotka ajavat hyvin vähän työmatkoja. Täytyy sanoa, että tuo Verohallinnon selvitys ei saanut minua kyllä täysin vakuuttuneeksi tuon selvityksen oikeellisuudesta, koska itse kuitenkin uskon, että niillä, jotka ajavat paljon, on paremmat, kestävämmät, turvallisemmat autot, ja se on myöskin tarkoituksenmukaista.

Sinänsä pidän hyvänä, että puututaan tähän paljon ajavien kilometrikorvaukseen. Tietysti olisi voinut harkita sitä, olisiko siinä ollut jonkinlainen kiristys mahdollista, koska tosiasiassa kuitenkin näillä edellytyksillä, mitä nyt näitten paljon ajavien osalta korvauksia voidaan myöntää, tuo verovapaus on suhteellisen edullinen.

Puhemies! Vielä lopuksi kaksi asiaa. Toinen niistä koskee tappion vähentämistä, ja täytyy sanoa, että edustaja Kiviranta on siinä kyllä jossain määrin oikeassa, että kun luovutustappiot saa vähentää vain luovutusvoitoista, pääomatappiot vain pääomatulosta, se usein saattaa johtaa siihen, että nämä tappiot eivät ole vähennyskelpoisia ollenkaan. Voitto sen sijaan on aina verotettavaa tuloa, ja sen joutuu maksamaan verotuksessa, ja tätä joudutaan jossakin vaiheessa miettimään.

Hallituksella on nyt ollut selvitys meneillä, ja tavoitteeksi hallitusohjelmassa asetettiin, että tulolähdejaosta pitäisi luopua kokonaisuudessaan, ja tietysti siinä yhteydessä tätäkin asiaa pitäisi selvittää, pitäisikö tuota vähennysoikeutta laajentaa. Tosin täytyy sanoa, että mitä tulee esimerkiksi pääomatappioihin, niitten vähentämiseen palkkatulosta, niin olisi varsin edullista, että ehkä jonkinlaisia rajoituksia tuossa suhteessa pitäisi kuitenkin asettaa, mutta nykyinenkään järjestelmä missään suhteessa ei ole oikeudenmukainen. Tietysti saattaa syntyä tappioita, joita on vaikea vähentääkin, mikä johtuu siitä, että jos on pitkään omistettua omaisuutta, niin tältä osin sitten on aika vaikea selvittää, mikä tuon tappion kokonaismäärä on.

Puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota asuntoedun verotukseen. Viime aikoinahan on keskusteltu hyvin paljon asuntoedusta ja siitä, että johtavassa asemassa olevilla henkilöillä on suuria asuntoja. Tietysti yksinkertaisesti syy siihen, että halutaan tähän työsuhteeseen liittää asuntoetu, on se, että se on varsinkin Helsingissä arvoalueilla varsin lievästi verotettua. On hyvä, että nyt Verohallinnon piirissä katsotaan hieman tarkemmin, pitäisikö näitä asuntoedun verotusarvoja pyrkiä täsmentämään, ajanmukaistamaan ja jollakin tavalla pyrkiä siihen, että ne olisivat oikeassa suhteessa tuon asunnon ja edun arvoon, koska näin se varsinkaan, kuten totesin, arvokkailla pääkaupunkiseudun alueilla ei tällä hetkellä ole. Toivotan menestystä tälle työlle ja toivon, että tulokset siitä valmistuvat jo niin, että niitä voitaisiin soveltaa jo vuoden 2015 verotuksessa.

Markku  Rossi  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Kivirannan edellä tekemää esitystä.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi tuossa viittasi ehkä tarkoittamattaan siihen, että tuloverolain mukaisten luovutustappioiden vähentäminen edellyttäisi joitain muutoksia tulolähdejakoon. Näinhän ei tietenkään ole, vaan tuloverolain mukaiset luovutustappiot voidaan tietysti säätää vaikka tänään tai kolmen päivän päästä vähennettäväksi pääomatuloista esimerkiksi 10 seuraavan vuoden aikana.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Oliko edustaja Sasilla vastauspuheenvuoro?

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Kyllä, arvoisa puhemies. Haluan vain lyhyesti todeta sen, että on täysin selvää, että asia voidaan ratkaista sellaisenaan, yksittäisenä kysymyksenä, ja sitä ei tarvitse liittää tähän tulolähdejakokysymykseen.

Toisaalta täytyy sanoa, että tulolähdejakokysymys on erittäin suuri, ja sinänsä olisi hyvä, että, kuten sanoin, siinä yhteydessä myöskin tähän edustaja Kivirannan esille ottamaan ongelmaan puututtaisiin, niin että jos sitä ennen sitä ei ole tehty, niin siinä yhteydessä tähän ongelmaan pitäisi joka tapauksessa puuttua.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan halusin vain pyytää puheenvuoron sen takia, että minusta tällainen verojen jojottelu ja ylipäätäänkin päätösten jojottelu on sangen harmillista. Olisi hyvä, että esimerkiksi opposition ääntä kuunneltaisiin silloin, kun tätä lainsäädäntöä alun alkaen valmistellaan.

Keskustelu päättyi.