Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin on ehkä syytä selvittää, mitä käsite perhehoito tarkoittaa. Perhehoito tarkoittaa henkilön ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Tällöin siis joku muu kuin henkilön vanhempi tai muu omainen huolehtii henkilön hoidosta ja kasvatuksesta, mutta kyse ei ole adoptiosta vaan selkeästä työstä.

Huostaanotetut lapset ovat laajin ryhmä, joka on sijoitettu perhehoitoon, mutta myös kehitysvammaisille aikuisillekin perhehoito on sopiva hoitomuoto. Hoidon tavoitteena on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus kodinomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Perhehoito on useimmiten pitkäaikaista hoitoa. Esimerkiksi lastensuojelullisista syistä sijoitettujen lasten kohdalla perhehoidon oletetaan jatkuvan lapsen aikuisikään saakka. Perhehoitajan työ vaatii siis sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä.

Tällä hetkellä perhehoitajien kulukorvauskäytäntö on epäselvä, jopa epäoikeudenmukainen huolimatta Verohallituksen antamista ohjeista ja siten haittaa perhehoidon harjoittamista. Tässä lakiehdotuksessa ehdotetaankin muutettavaksi tuloverolakia siten, että perhehoitajille maksettavat perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvien kustannusten korvaukset eli niin sanotut kulukorvaukset eivät olisi veronalaista tuloa.

Perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuu perhehoitajalle usein suuria kustannuksia. On muistettava, että perhehoitoon sijoitettu ei tuo elatusvelvollisuutta perheelle, vaan sijoittavan kunnan tai kuntainliiton on korvattava perhehoidossa olevasta henkilöstä aiheutuvat kustannukset. Ne koostuvat muun muassa hoidettavan ravinnosta, harrastuksista, henkilökohtaisista tarpeista, terveydenhuollon kuluista sekä hoidettavalle maksettavista käyttövaroista. Lisäksi korvataan esimerkiksi terapiasta aiheutuvat menot sekä lapsen tai nuoren opinnoista aiheutuvat erityiset kustannukset.

Perhehoitajalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta annetussa asetuksessa ja toimeksiantosopimuksessa on lähtökohtana, että näistä kustannuksista on maksettava perhehoitajalle todellisten kustannusten mukainen korvaus, mikä on myös talonpoikaisjärjen mukainen vaatimus. Tämä vaatimus ei kuitenkaan ole toteutunut kaikkialla Suomessa, ja kirjava korvauskäytäntö vaikeuttaa perhehoitajien toimintaedellytyksiä.

Nykyisen verotuskäytännön mukaan perhehoitajien saamat kulukorvaukset katsotaan verotuksessa työkorvauksiksi. Ennakkoperinnässä nämä korvaukset katsotaan veronalaiseksi ansiotuloksi ja niistä suoritetaan ennakonpidätys. Ennen lopullisen verotuksen valmistumista tai lopullisen veron määräämisen jälkeen perhehoitaja voi kuitenkin hakea kulukorvausten vähentämistä veronalaisista tuloistaan tuloverolain mukaisina tulonhankkimismenoina. Toinen vaihtoehto on, että perhehoitaja antaa verovirastolle selvityksen eli arvion verovuonna hänelle maksettavien kulukorvausten määrästä ja pyytää verovirastoa alentamaan ennakonpidätysprosenttiaan. Verohallitus on antanut asiasta ohjeet, kuten jo äsken mainitsin, mutta tieto ei ole mennyt perille, ei perhehoitajille eikä verottajallekaan.

Tämä on turhan monimutkainen käytäntö ja pahimmillaan aiheuttaa sen, että perhehoitaja saa liian pienen korvauksen hänelle aiheutuneista kuluista tai perhehoitajilta jopa peritään epäoikeudenmukaisesti lisäveroa. Vuoden 99 verotuksessa oli useita perhehoitajia, joilta perittiin lisäveroa kymmeniätuhansia markkoja, kun verottaja oli määrännyt kokonaisveron myös kulukorvauksista.

Perhehoitajan on itse siis oltava aktiivinen ja erikseen pyydettävä verovirastoa alentamaan ennakonpidätysprosenttiaan tai haettava muutosta lopulliseen verotukseensa, jotta hän saa kattavan korvauksen hoidettavasta aiheutuneista kuluista. Tämäkään ei välttämättä takaa oikeaa lopputulosta verotukseen, vaan on edelleen kuntia, joissa perhehoitajien verottaminen on epäselvää, kuten edellä jo kävi ilmi.

Verotuksen oikea lopputulos ei saa olla riippuvainen siitä, ymmärtääkö ja osaako perhehoitaja hakea muutosta verotukseensa ja onko hän vaatimuksissaan tarpeeksi sitkeä. Käytäntö on byrokraattista ja epäoikeudenmukaistakin eikä ainakaan houkuttele ryhtymään perhehoitajaksi. Työ on vaativaa, ja on väärin, jos perhehoitaja joutuu työnsä ohella vielä taistelemaan oikeuksista, jotka hänelle ilman muuta kuuluisivat.

Siksi verotuskäytännön yksinkertaistamiseksi ja oikeudenmukaisen verotuksen varmistamiseksi olisikin tuloverolakiin nopeasti lisättävä säännös, jonka mukaan perhehoidosta syntyneitä kulukorvauksia ei katsottaisi veronalaisiksi tuloiksi. Kulukorvausten säätäminen verovapaiksi vähentäisi myös veroviranomaisten työmäärää. Myöskään valtion verotuloihin sillä ei pitäisi olla suurta vaikutusta, koska kulukorvauksien vähentäminen ansiotuloista on jo nyt mahdollista viimeistään lopullisessa verotuksessa, vaikka tämä ei kaikkien perhehoitajien kohdalla nyt toteudu. Lainmuutoksella saattaisi olla jopa julkisen sektorin kustannuksia vähentävä vaikutus, jos laitoshoitoa voidaan suuremmassa määrin korvata perhehoidolla.

Arvoisa rouva puhemies! Perhehoitajia tarvitaan lisää, sillä sijaishuoltopaikat ovat nykyisin lähes poikkeuksetta täynnä. Siksi yhteiskunnan on nopeasti turvattava perhehoitajille taloudellisesti tasa-arvoinen asema verotuskunnasta riippumatta ja kannustettava perhehoitajaksi ryhtymiseen. Monimutkainen kulukorvausten verotuskäytäntö on poistettava ja annettava perhehoitajille työrauha. Perhehoitajien voimavarat tarvitaan ympärivuorokautiseen, yhteiskunnallisesti tärkeään työhön, ilman että heidän tarvitsee kantaa tarpeetonta huolta hoidettavasta syntyneiden kustannusten korvauksista.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Forsiuksen lakialoite tuloverolain muuttamisesta nimenomaan koskien perhehoitajien kulukorvausta on mielestäni niin tärkeä, että ajattelin tulla tänne puhujakorokkeelle muutaman sanan tästä lausumaan. Mikä on siinä pontimena, on se, että perhehoitajat jokin aika sitten informoivat myös meidän alueemme kansanedustajia, ja siinä tilaisuudessa vasta itsellenikin avautui se näkymä, mikä tällä hetkellä nimenomaan näissä sijaishuoltoperheissä on, ja ennen kaikkea, miten arvokasta ja tärkeää työtä he tekevät ennen kaikkea lasten kohdalla, nuorten kohdalla ja eräissä tapauksissa myöskin ikäihmisten, vanhusten, kohdalla.

On siksi täysin perusteltua olla tukemassa lakialoitetta, jolla nämä kulukorvaukset poistetaan veronalaisista tuloista. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä kysymys. Toivoisi, että kun tämä nyt valtiovarainvaliokuntaan ja ennen kaikkea verojaostoon tulee, siellä olisi aikaa tähän paneutua. Tämä tuntuu ehkä pieneltä asialta, mutta tämä on erittäin suuri asia ja ennen kaikkea niiden henkilöiden kohdalla, jotka sijaishuoltajina toimivat.

Kuten lakialoitteen perusteluissa todetaan, tämänhetkisten tilastojen mukaan meillä on sijoitettuna 12 132 lasta ja nuorta. Pitää ajatella myöskin näiden nuorten ja lasten kohtaa ja ennen kaikkea sitä työtä, mitä nämä sijaisvanhemmat, sijaishoitajat, tekevät. Kun olin eräässä tilaisuudessa perhehoitajia kuulemassa, sen tilaisuuden jälkeen eräs jo eläkkeellä oleva sijaiskodin pitäjä, yksinäinen ihminen, joka oli ottanut tällaisen nuoren aikanaan hoitoonsa, halusi vain ilmoittaa, miten iloinen hän pojan elämästä on. Tämä hänen hoidossaan oleva nuori oli todella avuton silloin, kun viiden vanhana hänelle tuli ja hänestä tuli tälle pojalle äiti. Hän minullekin kertoi niin riemuissaan, että tämä poika sai pysyvän työpaikan. Hän oli ollut työttömänä jo jonkin aikaa, oli käynyt armeijan ja löytänyt elämälleen suunnan.

Tässä esimerkissä ainakin itse havahduin huomaamaan, miten tärkeän työn tämä yksittäinen henkilö oli tehnyt. Juuri silloin puhuttiin myöskin kulukorvauksista. Ei hän sitä pitänyt tärkeänä. Hän uhrasi myöskin omaa rahaansa, puhumattakaan omasta ajastaan tämän yhden nuoren pelastamiseksi hyväksi kunnon kansalaiseksi. Hän oli todella kiitollinen siitä, että hän oli tässä omassa tehtävässään onnistunut. Mutta kyllä mielestäni nämä sijaishuoltopaikat ja sitä kautta tätä hoitotyötä tekevät tarvitsisivat tässä asiassa selkeän parannuksen. Toivoisin todella, että valtiovarainvaliokunnan verojaosto ottaisi tämän vakavasti ja veisi tätä asiaa nyt eteenpäin.

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Forsiuksen aloite on kannatettava, ja onkin varsin merkillistä, että kulukorvausta ylipäänsä verotetaan. Jos on tarkoitus korvata todellisia kuluja, on epäoikeudenmukaista, että tällaiset maksut tulkitaan työkorvaukseksi.

Perhehoidon kehittäminen on kaiken kaikkiaan välttämätöntä, koska tarve jatkuvasti kasvaa sekä huostaanotettujen lasten määrän lisääntyessä että myös sen vuoksi, että vanhusten määrän suhteellisen osuuden kasvaessa perhehoito tulee todennäköisesti olemaan yhä yleisempi hoitomuoto myös ikäihmisten kohdalla.