Täysistunnon pöytäkirja 12/2001 vp

PTK 12/2001 vp

12. KESKIVIIKKONA 21. HELMIKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Laki työttömyysturvalain 5 a §:n muuttamisesta

 

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lakialoitteessa on kyse siitä, että maatalousyrittäjän mahdollisuus hakeutua työttömyysturvan piiriin silloin, kun maatalouden harjoittaminen on olennaisesti muuttunut, kun tapahtuu tilalla muutoksia, jotka eivät enää päätoimisesti viljelijää työllistä, yksinkertaisesti työvoimatoimistoon meno on aika kimurantti juttu. Tämä on johtanut kohtuuttomuuksiin sellaisissa tilanteissa, joissa tilan huono kannattavuus on pakottanut lopettamaan karjan. Sen jälkeenkin on katsottu työvoimahallinnon puolella, että emäntä ja isäntä työllistyvät tilalla, jolloin edelleenkään työttömyysturvaa ei heidän osakseen tule. Se tila pitäisi lopettaa kokonaan, jotta maatalousyrittäjä tai hänen perheenjäsenensä hyväksyttäisiin työttömäksi työnhakijaksi ja näin syntyisi sitten oikeus työvoimapoliittiseen koulutukseen tai työttömyysturvaan.

Tilannehan on tietenkin kohtuuton, koska eihän voida olettaa, että aina tilan muutokset olisivat näin dramaattisia, että kokonaan pitää tilalla luopua elinkeinosta. Sen takia tämä lakialoite lähtee toisesta näkökulmasta. Nimittäin työttömyysturvalautakunta on tulkinnut työttömyysturvalain 5 a §:ää erittäin tiukasti eli on katsottu, että pienikin peltotilkku tai metsäpalsta on yritystoiminnan jatkoa.

Esimerkkinä minulla perusteluissa on työttömyysturvalautakunnan päätös, joka on itse asiassa viime vuodelta. Olen tehnyt tämän aloitteenkin viime vuonna. Maatalousyrittäjällä on tässä konkreettisessa esimerkissä ollut 60 eläimen lihakarja ja peltoa 51 hehtaaria. Hän luopui eläimistä ja pelloista lukuun ottamatta 3,2 hehtaarin vuokrapeltoa. Vuokrapellosta hän ei voinut luopua aiemmin solmitun ympäristösopimuksen vuoksi. Tällöin työttömyysturvalautakunta katsoi, ettei maatalousyrittäjällä ollut oikeutta työmarkkinatukeen, koska hän ei ollut keskeyttänyt tai kokonaan lopettanut yritystoimintaa.

Tiedämme hyvin, että Suomessa on käynnissä maataloudessa edelleenkin rakennemuutos. Pieniä tiloja karsitaan ja siirrytään suurempiin yksikköihin. Karjanpitohan tiloilla lopetetaan juuri sen vuoksi, että siitä ei saada riittävää toimeentuloa. Työttömyysturvan edellytyksenä tulisikin olla se, että henkilö on työmarkkinoiden käytettävissä eikä hänen omistamansa maatila työllistä häntä eikä muutoinkaan anna kohtuullista toimeentuloa. Nykyisen lain pykälä, että pitää kokonaan lopettaa tilanpito, on kohtuuton.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että aloite menee läpi valiokuntakäsittelyssä ja näin ollen voidaan tämä väestöryhmä saattaa tasavertaiseen asemaan muitten työttömyysturvaa hakevien kanssa.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Liisa Hyssälän tekemä aloite on hyvä ja kannatettava. Vaikka siihen ei ole pyydettykään muitten puolueitten edustajilta allekirjoituksia kuin keskustalaisilta, olisin sen voinut allekirjoittaa.

Tässähän ollaan korjaamassa tilannetta, joka Ahon hallituksen aikana tuli, eli 1.1.95 työttömyysturvalakia kiristettiin niin, että nimenomaan yrittäjät ja maatalousyrittäjät joutuivat tiukempaan asemaan. Tuolloin olin itse työttömyyskassatyössä rakennusalalla. Siellä oli myös paljon sivutoimisia maanviljelijöitä tai sitten maatiloilla asuvia perheenjäseniä, jotka olivat rakennusalalla työssä. Kohtasimme tämän ongelman vähän toisella tapaa silloin, kun vanha laki oli voimassa. Silloin arvioitiin esimerkiksi kesäajan työllistymistä tilalla. Arviointi oli työvoimatoimikunnan käsissä paljon enemmän kuin tämän lakimuutoksen jälkeen.

En tiedä, mitä tuolla lakimuutoksella silloin on oikein ajettu takaa. Ilmeisesti siinä on katsottu lähinnä yrittäjien tilannetta ja mahdollisesti, kun joskus jotkut lakimuutokset saavat alkunsa jostakin yksittäisestä tilanteesta, jossa on ollut epäselvä tilanne, on saatettu myöskin sen vuoksi lakia kiristää. Minä en ymmärrä sitä, että nimenomaan näissä olosuhteissa, kun monet maatalousyrittäjät joutuvat luopumaan tahtomattaankin maataloudesta sen vuoksi, että maatila on liian pieni tai pitäisi tehdä suuret investoinnit, erityisesti siinä tilanteessa, kun henkilö jää asumaan tilalle, ongelmia tulee.

Olen tavannut erään henkilön, joka on tehnyt sukupolvenvaihdoksen, ja hän työskenteli tilalla vielä vuoden sen jälkeen, mutta kun uusi tuotantorakennus tuli valmiiksi ja pojan vaimo tuli työskentelemään tilalle, työvoimatoimisto katsoi, että isä työllistyy yhä edelleen tilalla, vaikka kaikki laskelmat osoittivat, että tila työllistää vain kaksi henkilöä täysipäiväisesti. Se pystyttiin täysin todistamaan, kun aikaisemminkin se oli työllistänyt vain kaksi eli isän ja pojan ja tästä lähtien se työllisti vain pojan ja hänen vaimonsa. Mutta työvoimatoimikunta oli asiassa tiukkana ja väitti vielä, että asiassa ei ole tulkinnanvaraa. Asia on tällä hetkellä vakuutusoikeudessa. Työttömyysturvalautakunta oli myös tässä tiukka. Joissakin tällaisissa syytinkitilanteissa, erityisesti jos erehtyy sukupolvenvaihdoksen jälkeen olemaan jostain syystä vielä jonkin aikaa työssä, voidaan katsoa, että henkilö työllistyy siinä jatkossakin.

Erityisen epäoikeudenmukaisena ihmiset kokevat tilanteen sen vuoksi, että työmarkkinatuen piiriin pääsee henkilö, joka ei ole koskaan ollut työmarkkinoilla. Hän pääsee määrätyn odotusajan jälkeen työmarkkinatuelle. Mutta näissä tilanteissa henkilöt ovat kokonaan työttömyysturvan ulkopuolella, ei edes sen samaisen odotusajan jälkeen heillä ole mahdollisuutta päästä työttömyysturvan piiriin.

Aivan kuten ed. Liisa Hyssälä on todennut aloitteessaan, työttömyysturvan edellytyksenä tulisi aina olla henkilön työmarkkinoiden käytettävissä oleminen. Tänä päivänä työvoimatoimistojen on se helppo todeta. He voivat tarjota työtä, koulutusta tai työharjoittelua työmarkkinatuella oleville henkilöille ja todeta, ovatko he työmarkkinoiden käytettävissä vai eivät.

Toivon, että asia etenee, sillä ihan selvästi tässä on epäkohta, kun tietää, että nämä henkilöt ovat yleensä sellaisia, jotka ovat jo pitkään työskennelleet alalla. Tuntuu hieman kohtuuttomalta, että yhteiskunnan perusturvajärjestelmä ei tule heitä vastaan.

Ed. Sasi merkitään läsnä olevaksi.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tuntuu erinomaisen myönteiseltä, että ed. Hyssälä on tehnyt tämän erinomaisen aloitteen, jossa on monta allekirjoittajaa olemassa. Erittäin myönteistä on myös nähdä se, koska vaistoaa niin, että ed. Huotarin kautta säteilee myöskin hallituksen ymmärtäväisempi siipi ja henki asiassa ja mukana olossa. Tämä on erityisen hyvänä nähtävissä.

Mutta kuten perusteluissa ed. Hyssälä totesi, 3,2 hehtaarin vuokrapelto voi estää työmarkkinatuen saannin. Tässä on pikkuisen sellainen kartanomentaliteetti tavallaan takana olemassa, koska ennen muinoin kartanon herra katsoi, että torpparin kuuluu tehdä työtä vuorotta eikä kuulu päästä matkaan. En tiedä, mistä tämä kartanon herra löytyy, mutta periaatteessa syyllistäisin nykyisen hallituksen, jonka yrittäjää ymmärtämätön politiikka on pitkälti se, mikä estää, että normaalikansalaisen kohtuullinen toimeentuloturva ja työmarkkinatuki tässä asiassa voitaisiin nähdä ja ymmärtää.

Toisaalta on kuitenkin nähtävissä, että erityisesti nämä entiset maatalousyrittäjät ovat ehkä parhainta työvoimaa, joka siirtyy uudelle alalle ja on käytettävissä. Kaikin keinoin heitä pitäisi kannustaa työmarkkinatuelle ja päivärahalle, jos se suinkin on tarpeellista. Mutta uskon, että usean kohdalla se ei edes ole tarpeellista. He sijoittuvat työelämään heti, kun yritystoiminta on loppunut.

Eero  Lämsä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän lakialoite on kyllä paikallaan. Aloitteessa ehdotetaan, että aiemmin maatalousyrittäjänä toiminut henkilö tai hänen perheenjäsenensä katsotaan työttömäksi, jos maatalouden harjoittaminen on olennaisesti muuttunut eikä maatalousyritys enää työllistä häntä päätoimisesti. Voimassa olevan työttömyysturvalain mukaan maanviljelijän katsotaan työllistyvän yritystoiminnasta, kunnes hän on kokonaan lopettanut yritystoiminnan.

Kuten perusteluissa tuodaan esille, työttömyysturvalautakunta on tässä eräässä tapauksessa katsonut, ettei maatalousyrittäjällä ollut oikeutta työmarkkinatukeen, koska hän ei ollut keskeyttänyt tai kokonaan lopettanut yritystoimintaa. Niin kuin perusteluissa myös tulee esiin, olennaiselta osaltaan kuitenkin yritys oli lopettanut sellaisen toiminnan, josta syntyy tuloa. Tämä tietysti oli johtanut työmarkkinatuen hakemiseen.

Ed. Huotari toi esille sen, mikä tämän asian historia on. Eli vuonna 95 työttömyysturvalainsäädäntöä tältä osin on heikennetty. Voi olla näin, että syyt, jotka tähän ovat johtaneet, ovat sellaisia, että siellä on syntynyt tulkintaeroavaisuuksia kentällä lain suhteen ja ehkä sitä on myös yrittäjien ja myös maatalousyrittäjien toimesta jossakin muodossa käytetty väärin ja on jouduttu tilanteeseen, että lakia on jouduttu tarkistamaan. Toisaalta tämä on johtanut toiseen äärimmäisyyteen. Nyt sellaiset yrittäjät ja viljelijäyrittäjät, jotka todella kuuluisivat työttömyysturvan piiriin, eivät kuitenkaan sinne pääse, koska laki on niin tiukka. Eli on paikallaan, että lakia pystyttäisiin muuttamaan.

Tästä on tehty useita kirjallisia kysymyksiä vuosien aikana. En muista, onko lakialoitteita tehty, mutta ainakin kirjallisia kysymyksiä.

Vähän vastaava tilanne oli se, josta tein muutama kuukausi sitten kirjallisen kysymyksen ja jossa eräältä viljelijältä oli evätty toimeentulotuki, kun hänellä oli vielä metsäomaisuutta. Hän oli työttömyyskorvauksen piirissä mutta olisi tarvinnut toimeentulotukea. Hänellä oli pieni metsäpalsta, ja työvoimatoimikunnan toimesta esitettiin, että se on ensin realisoitava ja sen jälkeen, kun rahat on tärvätty, sitten voisi tulla uudelleen hakemaan toimeentulotukea. Viljelijä perusteli kuitenkin, että tästä pienestä metsäpalstasta on hänelle kuitenkin hyötyä siinä mielessä, että hän saa sieltä polttopuuta ja lämmittää oman asuinrakennuksensa. Jos hän joutuu metsän realisoimaan, sen jälkeen hän joutuu lämmityksen muuttamaan polttoöljylle ja hakemaan siihen toimeentulotukea. Eli se tulee yhteiskunnan maksettavaksi. Tässä oli hyvin elävä esimerkki käytännöstä, miten lainsäädäntö ja sen tulkinta ja todellinen käytäntö ajautuvat ristiin.

Näissä asioissa ei ole kysymys mistään suurista rahoista, vaan hyvin pitkälle inhimillisistä asioista. Ihmiset kokevat tämmöiset tilanteet erittäin vaikeina. Sen kyllä ymmärtää, kun tämmöisen asian kohteeksi joutuu, että on vaikea hyväksyä, että jokin lainsäädäntö voi evätä toimeentulotuen. Siinä tosiaan vaaditaan kaiken omaisuuden myymistä ja tavallaan sen peruselämän asettamista vielä huonompaan asemaan kuin se on.

Arvoisa puhemies! Näinhän se aina näille lakialoitteille herkästi käy, että ne eivät sitten johda siihen hyvään lopputulokseen. Mutta tämä asia on kuitenkin niin tärkeä ja kauan ollut jo näitten kirjallisten kysymysten muodossa esillä, että toivottavasti tämä etenee. Tehdään nyt vaikka yhdessä työtä tämän eteen, kun kuitenkin lainsäädäntö on jatkuvasti jossakin muodossaan täällä eduskunnassa hallituksenkin toimesta muutoksen alaisena. Niissä yhteyksissä yritetään tämä asia sinne hoitaa.

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa perusturvajärjestelmässä on edelleen tiettyjä aukkoja muun muassa pienyrittäjien kohdalla ja maatalousyrittäjien kohdalla. Me kaipaisimme nyt juuri sen suuntaisia toimenpiteitä, että maatalousyrittäjä ja elintarviketeollisuus selviytyisivät tässä maassa. Maatalousyrittäjät kaipaavat todellakin rohkaisua tulevaisuudenuskon säilymiseksi varsinkin tilanteessa, jossa Eurooppaa, erityisesti Euroopan unionin aluetta, ovat suorastaan järkyttäneet mitä suurimmat elintarvikeskandaalit viime vuosien ja viime kuukausien aikana. Jotta usko maatalousyrittämiseen säilyisi, pitää myös huolehtia silloin se tilanne, että toimeentulo on turvattu, kun työ loppuu, että saa kohtuullisen eläkkeen tai työttömyysturva on taattu siinä tilanteessa, jos ei enää yritys, tässä tapauksessa maatalous, tuo sitä jokapäiväistä leipää. Eli nämä ovat niitä asioita, joilla on pitkä vaikutus tulevaisuuteen, pitkä heijastusvaikutus tulevaisuuteen. Tulevaisuudenuskon ja työssäjaksamisen kannalta näitä aukkoja, joita meidän perusturvajärjestelmässämme edelleen on, on syytä paikata.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeus työttömyysturvaan pitää sisällään kyllä monenlaisia tilanteita. Niin kuin eri puheenvuoroissa on tullut esille, työttömyysturvalaki sinällään on sellainen edellytysten viidakko, ennen kuin ihminen pääsee ongelmatilanteissa sitten turvan piiriin. Ed. Hyssälän tekemä lakialoite koskee maatalouden parissa työskenteleviä yrittäjiä ja 5 a §:n tiukkaa tulkintaa. Kyllä tämä omasta mielestänikin on kohtuutonta ihmistä kohtaan. Vastaavanlaisia tilanteitahan tulee pienyrittäjien kohdalla ja on tullutkin, ja perheyrittäjien kohdalla, kun katsotaan perheenjäsenen tietyllä tavalla työllistyvän, vaikka ei välttämättä työllistykään. Eräskin tapaus tuli tässä esiin, että oli perheyrityksessä toinen puolikas ja oli nauttinut työttömyysturvaa. Kahden vuoden jälkeen jälkikäteen perittiin 196 000 markkaa. Kyllä siinä vitsit ovat vähissä, kun tulkinta on tällaista, että katsotaan, että henkilö on työskennellyt yrityksessä, vaikka kuitenkaan ei ole työskennellyt. Lain tulkinta juuri pienyritysten, perheyritysten, maatalousyrittäjien kohdalla on varsin ongelmallista. Siinä mielessä aloite on kyllä kannatettava ja varsin hyvä, mutta mikähän tämän eteenpäinmenon mahdollisuus on? Ylipäätään työttömyysturvalain tulkintojen selkiyttäminen, edellytysten vähentäminen ja turhien rajojen asettaminen pitäisi saada poistettua.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän aloitteen olisin myös itse allekirjoittanut, jos se olisi eteeni tuotu.

Aivan viime aikoina olen todella joutunut monenkin vastaavanlaisen tapauksen eteen. Muun muassa kun maatilalla on matkailuyritys, juuri perheenjäsenten kohdalla tulkitaan, että tällainen yritys työllistää koko vuodeksi. Ehtona, että perheenjäsen, nuori, saisi työmarkkinatukea tai vastaavaa, on se, että yritys on lopetettava tai perheenjäsenen on lähdettävä asumaan muualle. Tässä yhteiskunnan korvattavaksi tulee myös esimerkiksi asuntotuen kautta lisäkustannuksia. Toisaalta sama ongelma koskee, niin kuin täällä on todettu, myös muita pienyrittäjiä. Esimerkiksi taksiyritys jossakin syrjäseudulla ei varmaankaan työllistä kahta henkilöä.

Kaiken kaikkiaan varmasti tässä on erittäin paljon tulkintaeroja eri paikkakunnilla. Työvoimatoimistot tulkitsevat asiaa eri tavalla. Olen aivan viime viikon aikana myös ministereiden kanssa tästä asiasta keskustellut, ja he tämän ongelman tiedostavat.

Toivottavasti tässä löydettäisiin selvemmät sävelet ja pystyttäisiin tähän selkeään epäkohtaan puuttumaan.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olen todella ilahtunut siitä, että vasemmalta laidalta erityisesti tulee myönteistä palautetta. Olen pahoillani, etten kiertänyt aloitteeni kanssa siellä pyytääkseni nimiä. Se johtui pelkästään siitä, että viime vuosien aikana olen aika paljonkin tehnyt aloitteita maaseudun ja maatalouden, viljelijäväestön, hyväksi, ja kun sellaista kylmää suihkua on vasemmalta reunalta tullut, tässä ei enää rohkene paljon siellä liikuskella. Mutta nyt näyttää olevan suunta kääntynyt ja lämmin tuuli sieltä päin puhaltaa. Uskon, että se puhaltaa maaseudulle ja viljelijätalouksiin myöskin ja olette kannattamassa omien ryhmienne kautta tämän esityksen läpimenoa valiokunnassa. Uskon näin, että tämä menee läpi. Yhteisvoimin ajakaamme tätä.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maatalousyrittäjien työttömyysturvassa on todella pahoja aukkoja. Kun ed. Hyssälän lakialoite työttömyysturvalain 5 a §:n muuttamisesta on käsittelyssä, todella esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, joita ed. Hyssälä on kirjoittanut lain perusteluihin ja ed. Huotari myöskin toi esille.

Ed. Huotari totesi, että näitä heikennyksiä tehtiin Ahon hallituksen aikana 95. Varmaan näin on. En jaksa muistaa, oliko se silloin yksittäisen tapauksen johdosta. Tulee mieleen tietenkin, että valitettavasti sen hallituksen aikana tehtiin monia ikäviä, nimenomaan työttömyysturvaan ja sosiaaliturvaankin liittyviä päätöksiä. Kun taloudellinen tilanne oli niin heikko ja vaarallinen, silloin jouduttiin ikäviä päätöksiä tekemään. Nyt kun taloudellinen tilanne on jo huomattavasti muuttunut, elämme parempaa aikaa, niin toivon todella, että ed. Hyssälän käsittelyssä oleva lakialoite nyt saisi jakamattoman kannatuksen valiokunnassa ja etenisi. Kaikkihan me tiedämme, miten valiokunnassa on: hallituksen esitykset siellä etenevät. Toivon, että tämä olisi sellainen, että tämä voitaisiin viedä yksituumaisesti eteenpäin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tiedän, että tämä ei varmaankaan ole ollut talouspoliittinen ratkaisu — kun ed. Vihriälä vähän arveli, että se voisi sellainenkin olla — sen vuoksi, ettei tällä ole meidän työttömyysturvajärjestelmämme menojen kannalta juurikaan merkitystä, olisipa tässä entinen laki voimassa tai uusi. Ne tilanteet ovat loppujen lopuksi niin vähäisiä, kun verrataan henkilöön, joka tulee ensimmäistä kertaa työmarkkinoille. Hän tietyn odotusajan jälkeen pääsee tämän piiriin.

Ed. Hyssälälle toteaisin, että en ole kylmiä suihkuja täältä suihkutellut muillekaan aloitteille, että tervetuloa vain tällekin reunalle aina. Kyllä täältä tilanteen mukaan, totta kai, allekirjoituksia tulee. Riippuu tietenkin aiheesta.

Olennaista tässä tilanteessa on se, että henkilön pitäisi muuttaa pois omasta kodista, mahdollisesti perintötilalta, joka on vuosikymmeniä ollut saman suvun hallussa, ja erityisesti niissä tilanteissa, joissa on tällainen syytinkitilanne, se tuntuu kohtuuttomalta. On syytä tietysti muistaa, että tämähän ei koske kaikkia maatalousyrittäjiä. Silloin kun henkilö lopettaa kokonaan yritystoiminnan, hän pääsee työttömyysturvan piiriin. Vain muutamissa väliinputoajatilanteissa se on todellinen. Mutta heitä on kovin vähän, eikä sillä ole taloudellista merkitystä.

Pekka  Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälän tekemä lakialoite on erittäin hyvä ja tervetullut. Tähän asiaan tarvitaan todella parannusta. Ei ole minkäänlaisesta tasa-arvosta eikä demokratiasta kysymys tässä asiassa, että viljelijä ei pääse joustavasti työttömyysturvan piiriin. Sieltä löytyy erittäinkin pahoja esimerkkejä. On muun muassa tapaus, jossa jonkinlaisella eläkkeellä oleva vanhapoika piti terapiatarkoituksessa lampaita. Niitä ei kyllä Suomessa muussa tarkoituksessa voi pitääkään — tämä sivuhuomautuksena. Hänelle tuli tyttökaveri asuinkaveriksi. Tältä naiseltakin evättiin työttömyysturva sillä perusteella, että hän voi työllistyä tällä maatilalla. Taas toisinpäin ajateltuna kaupungissa voi olla jossain hommissa joku henkilö ja ostaa maatilan, vaikka perikunnan maatilan jostain, ja antaa pellot muiden käyttöön, metsiä hoitelee itse, vuokraa pois. Jos hän sitten ajautuu työttömäksi, hän pääsee ilman muuta suoraan työttömyysturvan piiriin, vaikka hänelläkin on se maatila, eikä häntä velvoiteta muuttamaan mistään mihinkään. Tässä todella tarvitaan parannusta.

Keskustelu päättyy.