Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoitteeni sisältö tarkoittaa sitä, että kun tällä hetkellä kunta voi järjestää kerhotoimintaa, niin tässä on se voida-verbi poistettu ja sanotaan, että tulee järjestää kerhotoimintaa. Tämä oikeastaan sopisi paremmin ei lama-aikaan olevaksi lakialoitteeksi. 1990-luvulla lakkautettiin koulujen kerhotoimintoja niin, että ne lähestulkoon kuolivat pois, mutta nyt on Perusopetus paremmaksi -ohjelmassa hallitus antanut määrärahoja myös elvyttääkseen näitä kunnon vanhoja, entisiä, perinteisiä koulujen kerhoja. Onkin syntynyt sillä pienellä rahalla jo yli 12 000 uutta kerhoa, hyvin monipuolisia kerhoja, eniten liikunnan osalta.

Kerhotoiminta on sillä tavalla tärkeää toimintaa, koska se tukee oppilaan eettistä ja sosiaalista kasvua, se kehittää oppilasta itseään monipuolisesti. Sillä on tavoitteena, että jokaisella oppilaalla olisi vähintään yksi harrastus elämässään, sillä jos on vähintään yksi harrastus, niin katsotaan, että se estää syrjäytymisen alkamisen. Kerhotoiminnan kautta tavoitetaan varsinkin niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua kodin ulkopuoliseen vapaa-ajan toimintaan, seuroihin ym., jotka ovat maksullisia. Koulujen perinteiset kerhot ovat maksuttomia lapsille, niille on matala kynnys osallistua, ja niitä pitää enimmäkseen se tuttu, turvallinen, pätevä opettaja. Siinä mielessä tämä kerhotoiminta tukee opetusta omalta osaltaan. Opetusta se ei itsessään ole mutta tukee sitä.

Kerhotoiminta myöskin tukee kodin ja koulun kasvatustyötä, yhteistä kasvatustyötä, lisää nuorten osallisuutta, kehittää sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä, joita nyt peräänkuulutetaan paljon, ja kerhotoiminnan kautta myös oppilas kokee sitä luovuuden intoa ja onnistumisen elämyksiä, joista nyt myöskin puhutaan paljon. Kerhotoiminta on tarkoitettu koko peruskoulun ajaksi, 1.—9. vuosiluokkien oppilaille. Lähinnä se on painottunut yläkoulun puolelle. Sitä voidaan monella eri tavalla ja muodossa järjestää. Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, että tämä suotuisa kehitys kerhotoiminnan elpymiseksi jatkuisi, ja toivon, että tulevaisuudessakin valtiolta liikenisi rahaa tähän tärkeään toimintaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Tämä sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon tekemä lakialoite on ajatukseltaan erinomainen. Koulujen kerhotoiminnan kehittämisen tavoitteenahan on nimenomaan saada aikaan monipuolista lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa-ajan toimintaa, joka vakiintuisi osaksi lapsen ja nuoren ohjattua iltapäivää. Niin kuin me hyvin tiedämme, niin tämän päivän koulussa koulupäivät usein ovat varsin lyhyitä varsinkin juuri niillä pienimmillä lapsilla ja koulupäivä päättyy jo puolenpäivän aikaan, ja sitten vastaavasti tiedämme sen, että vanhemmat ovat entistä kiireisempiä ja työelämä vaatii paljon aikaa. Näin ollen monta kertaa pienellä lapsella siellä iltapäivässä on usean tunnin sellainen aika, jonka hän joutuu olemaan yksin taikka joutuu löytämään jonkun muun paikan sitten tämän illan ja iltapäivän viettämiseen, ja tämä kerhotoiminta on erittäin hyvä osa sen ajan täyttämiseen.

Kerhotoiminnan elvyttämisellähän pyritään nyt nimenomaan siihen, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus saada ainakin yksi harrastus, yksi kerhoharrastus, läpi koko perusopetuksen ja nimenomaan niin, että tämä harrastus olisi tuolle lapselle, nuorelle myös ilmainen eli siitä ei perittäisi erillistä maksua vaan siihen olisi mahdollisuus osallistua kaikilla.

Kerhot ovat palanneet nyt pienen tauon jälkeen. Muistamme, että 1990-luvulle asti kerhot olivat aika merkittävä osa suomalaista peruskoulua. Itse silloin peruskoululaisena sain osallistua lukuisiin erilaisiin kerhoihin. Oli näytelmäkerhoa, oli liikuntakerhoa, oli paljon erilaisia kerhoja, ja ne olivat ainakin minulle silloin pienenä koululaisena ja vähän isompanakin koululaisena aika merkittävä osa nuoruutta. 1990-luvun laman myötä nämä kerhot sitten karsittiin pois ja tätä ennen ei niitä ole nähty tarpeelliseksi myöskään palauttaa koulujen arkeen. Nyt kuitenkin näin halutaan tehdä.

Kerhot ovat palanneet tämän hallituskauden aikana vahvasti takaisin peruskouluihin. Tuolla ikäryhmien pienentymisestä säästyneellä rahalla, jonka kokonaispanos on 200 miljoonaa euroa tämän neljän vuoden aikana, on tuettu tukiopetusta, erityisopetusta, on pienennetty koulujen ryhmäkokoja mutta myös tärkeänä osana on käynnistetty uudestaan tämä tärkeä kerhotoiminta niin, että nyt kahden vuoden aikana on palannut yli 12 000 kerhoa Suomen koululaisten arkeen. Se on erittäin merkittävä määrä. Itse asiassa näissä kerhoissa harrastaa tällä hetkellä jo yli 200 000 suomalaista peruskoululaista iltapäivätoiminnassa, eli puhutaan erittäin kustannustehokkaasta, erittäin vaikuttavasta toiminnasta, joka nyt on koulujen arkeen saatu palautettua.

Kerhotoiminnan elvyttämiseksihän on käytetty tähän mennessä rahaa yhteensä yli 12 miljoonaa euroa ja tämän vuoden budjetissa on tuo 8 miljoonaa euroa varattu. Mukana on kaiken kaikkiaan jo yli 300 koulutuksen järjestäjää. Se on merkittävä panostus suomalaiseen peruskouluun.

Kerhoissa harrastetaan monenmoista, niin kuin aiemmin kuvasin omaa peruskouluaikaani, mutta ennen muuta liikuntakerhot ovat olleet näitä ykkössuosikkeja. Lähes jokainen kerhotoiminnan käynnistänyt on ottanut yhdeksi vaihtoehdoksi liikuntakerhon, ja se on tietysti erittäin toivottu ja odotettu uudistus. Näin olemme saaneet tuonne lasten arkeen myös yhden tai kaksi tuntia lisää kerhotoiminnan liikuntaa, ja se on tärkeä juttu. Tuohon liikunnan määräänhän tulemme palaamaan myös varmasti tuntijakouudistuksessa, jossa tulemme korjaamaan nuo edellisen tuntijakouudistuksen karkeat virheet, jossa taito- ja taideaineet ajettiin alas ja valinnaisuutta vähennettiin. Nyt on aika palauttaa ne jälleen suomalaisen peruskoulun arkeen ja sille paikalle, jonka liikunta ja taito- ja taideaineet ansaitsevat.

Arvoisa puhemies! Koulujen kerhotoiminta on siis oppilaille maksutonta ja vapaaehtoista, ja yhden tuollaisen käynnistetyn kerhon vuosikustannukset ovat ainoastaan noin 1 000 euroa. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka pienestä rahasta loppupelissä on kysymys ja kuinka vaikuttavaa se on näiden lasten arkeen. Toki tätä toimintaa, joka täyttää lasten iltapäivää ja tekemisen ja puuhaamisen tarvetta ja halua, ovat tyydyttämässä myös tärkeänä osana muut, esimerkiksi yhdistystoiminta: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, urheiluseurat, yhdistykset, 4H-kerhot. Myös seurakunnalla on monessa kunnassa aika merkittävä rooli. Sitä ei missään tapauksessa pidä väheksyä, mutta se ei myöskään ole tämän toiminnan kanssa kilpailevaa vaan täydentävää toimintaa.

Arvoisa puhemies! Erityinen tavoite on siis saada lisää nimenomaan liikunnallisia kerhoja lasten terveysliikunnan edistämiseksi. Kerhotoiminnan kehittämisessä on tavoitteena myös syventää kodin ja koulun yhteistyömuotoja. Koulut voivat hyödyntää kerhotoiminnan järjestämisessä noita kolmannen sektorin toimijoita, koulun muita sidosryhmiä ja eri hallintokuntien osaamista. Tämä sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon tekemä lakialoite on erittäin hyvin sopusoinnussa näiden meidän yhteisten tavoitteiden kanssa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Raija Vahasalon tekemä lakialoite kerhotoiminnasta on mielestäni varsin kannatettava. Alkujaanhan lasten yksinäisistä iltapäivistä puhuivat kovasti rouva Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen. He ottivat aikoinaan voimakkaasti kantaa suomalaisten lasten yksinäisiin iltapäiviin ja mikä ettei myös näihin yksinäisiin aamuihin.

Kansainvälisessä keskustelussa näihin kiinnitetään edelleenkin huomiota. Esimerkiksi Japanissa perinteisesti äidit ovat jääneet kotiin hoitamaan lapsia, olipa äidin koulutus mikä tahansa, ja yleensähän siellä on varsin korkeasti koulutettuja naisia. Sitten kun he tulevat raskaaksi, niin heiltä on odotettu, että he jäävät kotiin hoitamaan kotitaloutta, lapsia ja perhettä. Tähän on tosin tullut viime aikoina myös asennemuutos; nuoret naiset eivät enää halua jäädä kotiin hoitamaan kotitaloutta ja lapsia vaan jättävät lastenhankinnan ja jäävät usein myös yksineläjiksi.

Suomessa taas puolisot käyvät useimmiten molemmat töissä. Se on Suomessa tasa-arvokysymys mutta myös usein käytännön pakko, koska perhe ei välttämättä pärjää yhden vanhemman palkalla. Koska kotona ei ole ketään hoitamassa, ohjaamassa ja valvomassa lasta, on varsin hyvä asia, että koulut voivat järjestää harrastustoimintaa kouluilla. Opettajille se tietää lisätyötä. Toisaalta opettajat saattavat olla toiminnasta varsin kiinnostuneita. Opettajathan ovat usein hyvin laajasti kiinnostuneita eri asioista, ja heidän yleissivistyksensä on ainakin mielestäni varsin kattava verrattuna hyvin moneen muuhun ammattikuntaan.

Lasten kasvatuksen tukeminen on arvokasta toimintaa. Kerhotoiminta osaltaan ehkäisee koulukiusaamista, näin uskon. Kun harrastetaan yhdessä, oppilaat oppivat tuntemaan toisia oppilaita, opettajan tai kerhonohjaajan ja näin mahdolliset oppilaiden väliset jännitteet pystytään myönteisin keinoin purkamaan. Kerhotoiminta varmasti omalta osaltaan ehkäisee syrjäytymistä ja lähentää myös perheitä ja koulua toisiinsa. Koulun ja kodin yhteistyö on tärkeää.

Kun kuuntelee kuntien kouluverkkosuunnitelmia, jotka käytännössä yleensä tarkoittavat joko koulujen lakkauttamista tai sitten koulujen lakkauttamista ja yhden suuren uuden koulun rakentamista, niin tämäkin keskustelu antaa kuitenkin mahdollisuuden tuottaa lisää harrastusmahdollisuuksia koululaisille, kun kouluja yhdistetään ja uusia yksikköjä muodostetaan. Varsinkin 1.—9.-luokkaikäiset lapset tarvitsevat turvallisia ihmissuhteita, ainakin yhden turvallisen aikuisen. Olen nähnyt, että joillekin lapsille kerhonvetäjä saattaa olla ainoa turvallinen aikuinen, ja siksi kannatankin lämpimästi tätä aloitetta ja toivon sille myönteistä käsittelyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lama vei ja uusi lama tuo. Näinhän tässä tämän konseptin mukaan olisi käymässä. Kannatan lämpimästi tämän kaltaista laman hoitoa. Tässä on sisältöä.

Arvoisa puhemies! Jotta sille tulisi jotakin ohjeellista merkitystä, niin ensimmäisen allekirjoittajan olisi kannattanut miettiä sitä, että tämä ensimmäinen virke, jota tässä nyt muutetaan, olisi hyvä ollut muotoilla näin: "Perusopetuksen yh-teydessä tulee oppilaille järjestää laadukasta kerhotoimintaa", sillä nimenomaan sehän se olisi ollut muutos siihen tilaan, jossa nyt elämme. Ed. Heinonenhan jo tässä kerkesi kuvata sen, että 12 000 kerhoa jo on, ja ed. Nurmenkin puheenvuorosta saattoi päätellä sen, että jos on urheilusta kysymys — kuten myöskin ed. Heinosen puheenvuorosta — niin sen valvonnan ja suunnitelmallisuuden pitää olla aika korkeaa luokkaa, että se turvallisuusnäkökohta tulee huomioon otetuksi. Elikkä tässä aloitteessa on rukkaamisen varaa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo on erittäin tärkeällä asialla ja oikealla asialla esittäessään, että edellytyksiä lasten harrastustoimintaan ja kerhotoimintaan lisätään. Itse toivoisin kuitenkin, että kerhojen osalta luotaisiin myös mahdollisuuksia kolmannen sektorin toimijoiden ja kuntasektorin yhteistyölle, kuten tällä hetkellä toteutuu jo iltapäivätoiminnassa. Tämän aloitteen yhteydessä olisi siis mielestäni hyvä selvittää myös sitä, miten kolmas sektori voisi toimia kuntasektorin tukena kerhotoiminnan toteuttamisessa.

Kun ed. Pulliainen puhui laadusta, niin laadusta ei tokikaan tule tinkiä, mutta nyt jo useat kolmannen sektorin toimijat täyttävät iltapäivätoiminnan toteuttajina kuntien asettamat laatustandardit, ja uskon, että tulevaisuudessa myös kerhotoiminnassa kolmas sektori pystyy laadukkaasti toimimaan kuntien tukena, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kannatankin siis kerhotoi-minnan lisäämistä ja tämän asian yhteydessä myös tämän toiminnan toteuttamismahdollisuuksien laaja-alaisempaa selvittämistä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalon lakialoite perusopetuslain muuttamisesta on kannatettava. Harrastukset ovat kiistatta tärkeitä lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja kehitykselle. Parhaimmillaan niiden kautta saa ystäviä, oppii sosiaalisia taitoja ja pääsee toteuttamaan itseään monipuolisesti. Teini-iässä hyvä ja mielekäs harrastus voi suojata nuorta ongelmilta, joita vapaa-ajalla tapahtuvasta päämäärättömästä ajelehtimisesta helposti seuraa. Jokaisella lapsella tulisikin olla ainakin yksi mieluisa jatkuva harrastus elämässään. Koska harrastukset ovat usein kalliita, ei kaikilla perheillä ole varaa niitä vuodesta toiseen kustantaa. Juuri tämän vuoksi kerhotoiminta on niin tärkeää.

Kuten käsiteltävänä olevassa lakialoitteessa todetaan, tavoitetaan kerhojen kautta etenkin niitä nuoria ja lapsia, joilla ei ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhotoiminnan ylläpitäminen onkin konkreettinen tapa edesauttaa hyvinvoinnin nykyistä tasaisempaa jakautumista yhteiskunnassamme ja ehkäistä luokkaerojen kasvua. Kaikilla lapsilla varallisuuteen ja perhetaustaan katsomatta on oltava mahdollisuus harrastaa.

Hienoa, että sivistysvaliokunnan puheenjohtaja on nostanut esille tämän tärkeän asian. Toivon, että hän nyt yhdessä kokoomuslaisen opetusministerin kanssa huolehtii siitä, että kerhotoiminnan järjestämiseen myös ohjataan riittävästi valtionosuuksia. (Ed. Rajamäen välihuuto) — Eli rahaa, aivan. Ilman rahaa kun ei kerhoja pyöritetä, vaikka hyvää tahtoa olisi kuinka.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa lakialoitteessa mainitaan kerhotoiminnan tavoitteista kodin ja koulun kasvatustyön tukeminen sekä mahdollisuuden antaminen yhteisöllisyyteen kasvamiseen. Tässä yhteydessä haluan huomauttaa, että yksi helppo ja halpa keino tukea kodin ja koulun yhteistyötä sekä parantaa yhteisöllisyyttä olisi luokkien säilyttäminen mahdollisimman yhtenäisinä koko peruskoulun ja mahdollisesti myös lukion ajan. Kun oppilaiden vanhemmat vuosien saatossa oppivat tuntemaan lastensa luokkatoverit ja näiden vanhemmat, on yhteisistä pelisäännöistä sopiminen helppoa ja mahdollisiin ongelmiin pystytään puuttumaan tehokkaasti. Jos taas luokat hajoavat, kuten nykyisin usein tapahtuu esimerkiksi ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä tai silloin, kun lukioryhmät kootaan oppilaan sukunimen perusteella aakkosjärjestyksessä, jäävät vanhemmat helposti lastensa asioiden ulkopuolelle. Opettajien sekä luokka- ja ryhmätovereiden alati vaihtuessa vaikeutuu luonteva yhteydenpito muihin vanhempiin ja kouluun.

Arvoisa puhemies! 1990-luvun lama horjutti kaikkia lasten ja nuorten kehitysympäristöjä mukaan lukien vapaa-ajan harrastusympäristöt. Kun perheet joutuivat taloudellisesti tiukoille, jouduttiin muun ohella säästämään myös lasten harrastuksissa. Valitettavasti samaan aikaan myös kunnat karsivat kerhotoimintaa ja muita ilmaisia harrastuksia. Seurauksena monet nuoret jäivät vapaa-ajallaan oman onnensa nojaan kuluttamaan iltapäiviänsä miten parhaaksi näkivät. Tällaista kehitystä pitäisi nyt uuden laman aikana välttää viimeiseen saakka. Lasten ja nuorten vapaamuotoinen kellunta vailla kiinnekohtia johtaa ikävimmillään päihteiden käyttöön ja huonoon seuraan, ja nämä vaikutukset heijastuvat usein aikuisuuteen saakka.

Huonoina aikoina on erityisen tärkeää huolehtia siitä, etteivät nuoret pääse putoamaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Harrastuspiirien tärkeys korostuu juuri silloin, kun kotona on syystä tai toisesta vaikeaa.

Arvoisa puhemies! Hiljattain järjestetyssä syrjäytymistä käsitelleessä seminaarissa puhuttiin lasten ja nuorten tarpeesta saada arkeensa myös kiireettömyyttä ja vapautta. Turhan usein lapset kokevat harrastukset liian kilpailuhenkisiksi ja vaativiksi, mikä kertoo karua kieltään aikuisten arvoista. Tämä ongelma tulisi huomioida erityisesti silloin, kun kerhotoimintaa järjestetään pienille ala-astelaisille. Lapsen näkökulmasta tärkeintä on hauska yhdessä tekeminen, leikki ja luova puuhailu. Liiallinen suorittaminen ja voittoon pyrkiminen sen sijaan tuovat turhia paineita liian aikaisin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käytän puheenvuoroni täältä puhujakorokkeelta, että puhemiehen ei tarvitse puuttua, jos 2 minuuttia ylittyy.

Yksi kuntien vetovoimatekijöistä on muun muassa laadukas ja monipuolinen koulutustarjonta, ja uskon, että tämä on tajuttu myös maamme kunnissa, ainakin useimmissa. Täältä salista ja eduskunnasta hyvin hanakasti me edustajat olemme eri lakiesityksissä tuomassa ehdotuksia, jotka tavallaan sitten sitovat kuntia, niin kuin tässäkin — sivistysvaliokunnan puheenjohtaja on ensimmäinen allekirjoittaja — on teksti: "Pe- rusopetuksen yhteydessä tulee oppilaille järjestää - -." Siellä nykyisin on sana "voidaan". Tässä yhteydessä tulee mieleeni myös muun muassa monet lukuisat esitykset perusopetuksen oppilasryhmien koosta. Hyvin monet edustajakollegat haluavat, että nämä koot sidotaan lakiin. Silloin kunnissa ei ole minkäänlaista liikkumavaraa.

Täällä monessa puheenvuorossa on puhuttu hyvinkin voimakkaasti kerhotoiminnan puolesta, ja siinä mielessä niihin puheenvuoroihin voi yhtyä. Mutta todella uskon, että kunnissa, joissa tiedostetaan nämä asiat, myös mahdollisuuksien mukaan tarjotaan hyvin monipuolista kerhotoimintaa.

Mutta sitten realiteetit. Vuosi sitten valtionosuusjärjestelmää muutettiin perusopetuksen puolella siten, että kaikki kuntalaiset osallistuvat tavallaan tähän perusopetuksen rahoitukseen, ja tämä valtionosuusuudistus siis merkitsi sitä, että sellaisissa kunnissa, joissa ikärakenne on sellainen, että koko ajan tavallaan oppilasmäärät pienenevät, valtionosuudet laskivat. Tämä uudistus on sitten omalta osaltaan tietysti vauhdittanut kuntia tarkastelemaan omaa kouluverkkoaan ja toisaalta johtanut myös monet kunnat vaikeuksiin. Eli tässä yksi tekijä.

Toisaalta viikko kaksi sitten Kuntaliitto jo julkisti niin sanotun pelastusohjelman kunnille. En käy tässä listaamaan niitä tekijöitä, joilla kunnat on saatettu entistä vaikeampaan asemaan palvelujen järjestämisen kannalta, mutta kuitenkin tässä syytä on todeta se, että jos kuntien osalta joka tapauksessa muun muassa verotulojen tasausta ajatellaan, niin nyt, kun suuretkin kunnat ovat vaikeuksissa, se heijastuu näihin muihin kuntiin viiveellä, ja tätäkin kautta sitten valtionosuudet tulevat lähivuosina näillä näkymin valitettavasti suurimmassa osassa kunnista pienenemään, toki työttömyys ja muutkin tekijät.

Mutta tällä hetkellä kouluverkkokeskustelu ja siihen liittyvät päätökset ovat akuutteja. Muun muassa omassa kunnassani eilen valtuustossa tätä keskustelua käytiin, ja taisipa olla Joensuussakin tämä keskustelu, ed. Ravi. Nyt on ymmärrettävää, että kunnissa myös kylissä halutaan säilyttää näitä pieniä yksiköitä. Ne ovat monella tavalla tärkeitä, mutta tätä kautta siinä mitalilla on tavallaan kaksi puolta: hallintoon menee enemmän rahaa, ja kun joka tapauksessa — minä käytän kuvaannollisesti sanaa — tuntisäkki, resurssisäkki, joudutaan hajottamaan entistä useampaan kohteeseen, niin se johtaa siihen, että opetusryhmät kasvavat ennen kaikkea kuntakeskuksissa ja myös kurssitarjonta tätä kautta supistuu ja tulevat suuremmat opetusryhmät. Eli todella tässä joudutaan monella tavalla kunnissa taiteilemaan.

Mutta sinänsä ajatus tässä lakiesityksessä on hyvä. Eli kyllä kerhotoiminta ja laadukas kerhotoiminta, johon täällä myös viitattiin, on todella tärkeää. Ei niitä pakollisia tunteja ja työpäiviä muutenkaan ole mahdollista pitkittää, mutta tätä kautta varmasti jokainen opiskelija, nuori koululainen, voi tuntea tietyllä tavalla ainakin näitä onnistumisen kokemuksia, toki varmasti muulloinkin, mutta ainakin tätä kautta.

Arvoisa puhemies! Eli vielä lopuksi siis totean, että en kannata tätä lakiesitystä juuri sen takia, kun täällä on tällainen pakko eli kunnat pakotetaan tähän toimintaan.

Pekka Ravi /kok:

Herra puhemies! Täällä on käyty aika monipolvista, monipuolista keskustelua, joka osittain on mennyt hieman jo ylikin ed. Vahasalon lakialoitteen. Minäkin haluaisin todeta itse asiassa aika paljon yhtyen edellisen kokeneen koulumiehen puheenvuoroon sen, että nämä perusteet, mitä tässä lakialoitteessa esitetään koulun kerhotoiminnan puolesta ja sen kehittämiseksi, ovat erinomaisia. Mutta kyllä minäkin kiinnitän huomiota tämän asian, mitalin, toiseen puoleen, että kun kovin voimakkaasti keskustellaan tänä päivänä siitä, että täältä eduskunnasta ei pitäisi säätää kuntakentälle uusia velvoitteita, niin kyllä minäkin vierastan tätä, että tämä aika ehdottomassa muodossa tulee: "tulee oppilaalle järjestää kerhotoimintaa". Tämähän on vähän ympäripyöreästi kirjoitettu, että ei tiedä, tarkoittaako tämä koulutasolla vai koko kunnan tasolla yhtä kerhoa, mutta siitä huolimatta tämä ikään kuin pakollisuus tässä on minun mielestäni vähän häiritsevä tekijä.

Mutta muutama näkökulma ehkä vähän kokemukseenkin liittyen tämän kerhotoiminnan merkityksestä. Aloitteessa aivan oikein nostetaan esille kerhotoiminnan positiivisia tavoitteita. Puhutaan kodin ja koulun kasvatustyön tukemisesta, lasten ja nuorten osallisuuden lisäämisestä, sosiaalisten taitojen kehittämisestä, yhteisöllisyyteen kasvamisesta sekä onnistumisen ja osaamisen kokemuksesta ja luovan toiminnan ja ajattelun kehittämisestä — kaikki erittäin kannatettavia asioita. Haluaisin todeta ehkä sen, kun kovin usein puhutaan näistä osaamisen myönteisistä kokemuksista, että ne ovat tosi tärkeitä, mutta aika lailla tärkeää tämmöisen kasvavan nuoren persoonallisuuden kehityksen suhteen on, että opitaan myöskin sietämään epäonnistumisia ja kohtaamaan pettymyksiä. Niitä jos ei lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa opi, on erittäin vaikea oppia niitä sitten myöskään myöhemmällä iällä, ja siinä mielessä juuri toimiminen tämmöisessä sosiaalisessa ympäristössä, kerhotoiminnassa, on myöskin erittäin tärkeä asia.

Täällä paljon puhuttiin siitä, että tätä kerhotoimintaa voidaan toteuttaa eri toimijoitten järjestämänä. Minä näen erittäin tärkeäksi myöskin sen asian tarkastelemisen siitä näkökulmasta, kun koulutilat ovat kuitenkin suhteellisen vajaalla käytöllä — koulupäivän aikana ne ovat aktiivisesti käytössä, muina aikoina vajaakäytöllä — niin on myöskin erittäin tärkeää huomata se, että näitä kerhoja voivat toteuttaa niissä koulun, yhteiskunnan, tiloissa myöskin muut luotettavat toimijat, kun voidaan vaan vakuuttua siitä, että se kerhotoiminta on laadukasta, mihinkä ed. Pulliainen minusta aivan oivallisella tavalla viittasi.

Kun täällä puhuttiin sitten myöskin siitä, millä tavalla yhteiskunta on perusopetukseen viime aikoina panostanut, niin kannattaa nyt huomata, että tämän vaalikauden aikana todella 200 miljoonaa euroa on valtiovallan toimesta ohjattu kuntakentälle perusopetuksen tason kohottamiseksi ja vieläpä sillä tavalla, että siihen ei ole edellytetty kuntien vastavuoroisuutta. Siis se on todella ikäluokkien pienenemisestä johtuva selvä panostus takaisin opetustoimeen. Siitä on valtaosa käytetty nimenomaan pienempien opetusryhmien aikaansaamiseksi, tukiopetukseen ja nyt sitten kohtalaisen merkittävä osuus kahtena peräkkäisenä vuonna myöskin tähän kerhotoimintaan.

Ed. Ruohonen-Lerner omassa puheenvuorossaan otti sitten esille minusta aika mielenkiintoisen asian, kun hän pohti sitä, pitäisikö meidän koulujärjestelmässämme ryhtyä pohtimaan sitä, voitaisiinko näitä jo alakoulun puolella syntyneitä opetusryhmiä jonkin verran ainakin yhtenäisimpinä saattaa läpi tämän koulujärjestelmän. Tästähän on minun mielestäni Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tehty myöskin tutkimusta, johon en ole nyt syvällisesti ennättänyt paneutua, mutta jos ne ennakkotiedot pitävät paikkansa, että tällä yhtenäisellä ryhmällä voidaan aika merkittävästi vähentää esimerkiksi erityisopetuksen ja muitten tukitoimenpiteitten tarvetta, niin minusta se on pohtimisen arvoinen ajatus. Kun eri kouluasteitten nivelvaiheita mietitään, niin tämä ehkä kannattaisi jollakin tavalla ottaa huomioon. Tiedän, ettei se ole niin yksi yhteen, koska erilaiset valinnat ohjaavat oppilaita eri ryhmiin, mutta jotakin tässä ehkä olisi pohtimisen arvoista.

Perustelut siis erinomaiset, mutta tätä uuden velvollisuuden säätämistä kuntakentälle vierastan, herra puhemies.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Vahasalon tekemää laki-aloitetta kerhotoimintojen elvyttämisestä, ja nimenomaan näitten perusteluitten vuoksi. Eli ed. Vahasalo on nostanut tässä lakialoitteessaan perusteluina erittäin tärkeitä asioita esille, ja nimenomaan, että saataisiin jokaiselle lapselle ainakin yksi mahdollisuus ilmaiseen harrastukseen, joka olisi koulujen yhteydessä. Tietenkin sen tulisi olla suunnitelmallista ja laadukasta, jolloin todella toteutuisi se, mitä näissä perusteluissa on, että lapsen kokonaispersoonan kehittymisen kannalta kerhon sisällöt vastaisivat lapsen ja koululaisen tarpeita ja olisivat mahdollisimman monipuolisia. En kannata sitä, että vain liikunnan kerhoja lisättäisiin, vaan mahdollisimman monialaisesti lisättäisiin näitä kerhoja.

Tietysti huolta tulee kantaa siitä, että jos tämä lakialoite etenee ja perusopetuksen yhteydessä todella ikään kuin mahdollistuu tämä kerhotoiminta kaikille, että se myös saisi sen rahoituksen. Ilman rahoituksen lisäämistähän tämä ei toteudu. En todellakaan kannata sitä, että kunnille tulee lisävelvoitteita ilman rahoitusta. Mutta erityisesti ed. Vahasalo tietää, kun olemme sivistysvaliokunnassa käsitelleet lasten ja nuorten syrjäytymistä, että nyt on etsittävä kaikki mahdolliset keinot, joilla voidaan ratkaisuja etsiä siihen, että nuoret ja lapset eivät syrjäydy. Tämä on mielestäni yksi keino, että saadaan hyvää toimintaa, elvytetään siis tällä kerhotoiminnalla lapsille ohjattua ja suunniteltua toimintaa yhteistyössä hyvien ohjaajien ja kotien kanssa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana luotu Perusopetus paremmaksi -ohjelma on tuonut hyvää uudistusta perusopetuksen eri osa-alueille. Ryhmäkokojen pienentämiseen on kohdennettu määrärahoja, ja se tuntuu siellä konkreettisesti oppilaiden ja opettajien arjessa. Myös kerhotoimintaan on ohjattu varoja tänäkin vuonna noin 8 miljoonaa euroa, se on hyvä asia.

Tämä lakialoite, joka nyt on käsiteltävänä, on menossa vielä pidemmälle tässä kerhotoiminnan kehittämisessä. Kerhotoiminta on perinteisesti ollut vapaaehtoista ja vapaamuotoista toimintaa. On ollut siis oppilaalle vapaaehtoista hakeutua niihin kerhoihin, jotka hän kokee itselleen siitä tarjonnasta mielekkäiksi. On ollut myös opettajalle vapaaehtoista hakeutua ohjaamaan sellaista kerhoa, jossa haluaa oman panoksensa vielä opettajan raskaan päivätyön jälkeen tarjota.

Täällä on puhuttu tästä 1990-luvun lamasta, itse toimin silloin opettajana ja myös kerho-ohjaajana useissa eri kerhoissa. Se vapaamuotoisuus, joka näissä kerhoissa on, tuo erittäin tärkeän elementin sosiaalisten taitojen oppimiseen ja siihen ryhmäytymiseen, johon ei ole mahdollisuutta koulun arkisessa tuntiopetustilanteessa. Eli tämmöinen kerhotoiminta on erittäin tärkeä arvo.

Mutta tämä lakiesitys ikään kuin pakottaisi nyt järjestämään kerhoja. Herää kysymys, kuka siinä kunnassa, jossa ei olekaan sitten niitä nuoria, innokkaita opettajia valmiina koulupäivän jälkeen järjestämään kerhoja, niitä sitten järjestää. Kuka järjestää sitä opetusta, velvoitetaanko opettajat ohjaamaan kerhoja, ja lisäksi, velvoitetaanko hetken päästä jokainen oppilas osallistumaan johonkin kerhoon? Eli tämä pakkomuotoisuus hiukan vierastuttaa tässä minua.

Kerhotoiminta on parhaillaan sellaista, ainakin itse koin niin, että siinä on samanlaista ideaa kuin nyt on esitetty tässä etsivän nuorisotyön ideassa, eli etsitään niitä henkilöitä, joiden uskotaan tarvitsevan tällaista toimintaa. Niin silloin itsekin toimin eli ikään kuin rekrytoin sinne liikuntakerhoon tai teknisen työn kerhoon sellaisia kavereita, joiden näin tarvitsevan sellaista toimintaa. Se vapaaehtoisuus tässä johtaa helposti siihen, että sinne kerhoon hakeutuvat vain ne, jotka ovat muutenkin kiinnostuneita ja muutenkin hyviä siinä asiassa, jota kerhossa käsitellään. Silloin se ei anna kauheasti lisäarvoa.

Kerhotoiminta on perinteisesti painottunut taito- ja taideaineisiin. Nyt kun tuntijakouudistuksessa keskustellaan taito- ja taideaineiden lisäämisestä mahdollisesti oppituntimääriä lisäämällä, näen tässä myös sellaisen huolen, että kun kerhotoimintaa lisätään, se saattaa vähentää taito- ja taideaineiden kiinnostavuutta valinnaisaineina. Jos tarjottimella on vapaamuotoista toimintaa koulupäivän jälkeen, niin saattaa olla, että sitten valinnaisaineina näitä aineita ei valita.

Näen erittäin tärkeänä taito- ja taideaineiden oppimäärien lisäämisen. Esimerkiksi liikunta on kansanterveydellisesti erittäin tärkeä asia. On tärkeää, että nuoret osallistuvat ja oppivat liikunnan tarpeen ja sen, että ihmisten viikko-ohjelmaan ikään kuin kuuluu liikkuminen, ja tämä opitaan koululiikunnan myötä. Samoin keskustelu taito- ja taideaineiden tärkeydestä kumpuaa helposti tuolta Aalto-yliopistoa ja muotoilun tärkeyttä koskevasta keskustelusta. Mistä niitä uusia muotoilun ja innovaatioiden kehittäjiä tulee, jos taito- ja taideaineiden kokemus jää liian ohueksi? Siinä mielessä kerhotoiminnan kehittäminen on kannatettavaa.

Ed. Mäkelä toi täällä esille näkemyksen ammattitaitoisten kerho-ohjaajien ja ed. Pulliainen kerhojen sisällön merkityksestä. Tämä ed. Mäkelän esitys siitä, että tulisi tutkia kolmannen sektorin ohjaajien mahdollisuudet koulujen järjestämän kerhotoiminnan vetäjiksi, on erittäinkin kannatettava. Mutta tätä pakkomuotoisuutta ja uuden velvoitteen luomista kunnille en kannata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalon aloite on siinä mielessä hyvä, että tämä tasa-arvoistaisi eri kunnissa koulussa olevat lapset, jos se näin toteutettaisiin. Nythän käy sillä tavalla monessa paikassa, jotta kun tämä raha ratkaisee usein noissa kunnissa sen tilanteen — on hyvin erilaisia kuntia, joillakin on talous tiukalla — niin kyllä olen ymmärtänyt, jotta monissa kunnissa sitten tämä kerhotoiminta on yksi kutistamisen aihe, ja silloin kohdentuu se kirves siihen suuntaan, ja silloin lapset siinä kärsivät.

Sen takia jonkin tyyppinen, jos ei ihan pakko, mutta joku tämmöinen suositus pitäisi olla olemassa, jotta pyrittäisiin järjestämään kaikissa kunnissa kerhotoimintaa, jos siihen kerta halukkuutta on olemassa. Ja voi olla, niin kuin edellinen puhuja totesi, että opettajat kyllä parhaiten näkevät, mikä voisi jopa edesauttaa tulevassa aikuiselämässäkin selviytymistä, koska sieltä saa niitä hyviä virikkeitä ja itseluottamusta ja tämmöistä taitoa jopa mahdolliseen ammattiinkin, koska nämä ovat hyvin käytännönläheisiä kuitenkin, mitä ymmärsin. Meilläkin omassa kunnassa nämä kerhot kuitenkin ovat aika käytännönläheisiä ja niveltyvät tavallaan siihen elämään, ovatpa ne sitten kädentaitoja tai musiikkia tai sen tyyppistä.

Sitten kerhotoiminnan osalta yksi ongelma ainakin tuolla haja-asutusalueella nyt, kun kouluja on pantu kiinni, on se, että kun alueet kasvavat, niin monille syrjempänä oleville ei ole järjestetty kyytiä sen kerhon jälkeen, ja jos eivät vanhemmat jouda eivätkä pysty hakemaan, jopa ei ole omaa autoakaan, niin se eriarvoistaa jotkut lapset. Jotenkin kunnissa kyllä pitäisi katsoa tämäkin kysymys sitten, miten hoidetaan sitten ne kyydit, jotta ei eriarvoisteta jo siinä vaiheessa lapsia, kun vanhemmat joutuvat sanomaan, että en pysty hakemaan, ei ole varaa hakea tai tämän tyyppistä.

Muuten tämä on aloitteena sillä tavalla hyvä, ja pitäisi saada rahat kanssa tähän. Kun ed. Vahasalo on hallituspuolueen edustaja, niin pitäisi nyt siellä tiukasti pintansa, että tulee tähän kerhotoimintaan korvamerkattua rahaa.