Täysistunnon pöytäkirja 120/2001 vp

PTK 120/2001 vp

120. KESKIVIIKKONA 24. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys vuoden 2001 kolmanneksi lisätalousarvioksi

 

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Sikäli poikkeuksellinen tilanne, että juuri eilen esiteltiin lisätalousarvio kakkonen, tänään on vuorossa lisätalousarvio kolmonen. Toistan eilisen pyyntöni siitä, että eduskunta käsittelisi tämän esityksen ripeästi ja vaihtaisi sitten, jotta valtiosääntöä kyetään noudattamaan, näitten esitysten numerojärjestyksen keskenään. Sikälikin tilanne on ehkä poikkeuksellinen, että tässä lisätalousarviossa on kysymys vain yhdestä määrärahasta ja se on sijoitusmenon luontoinen, siis poikkeaa tavanomaisesta lisätalousarviomenosta myös luonteeltaan.

Aion aivan lyhyesti perustella lisätalousarvioehdotuksen, Soneran osakemerkinnän, takana olevat keskeiset perusteet.

Ensinnäkin, minkälainen sijoitus Sonera on ollut? Syksyllä 98 listautumisen yhteydessä koko yhtiön arvoksi arvioitiin tuolloin noin 35—45 miljardia markkaa riippuen vähän arvioitsijasta. Tähän mennessä tuolloin, 98 syksyllä, ja kaksi kertaa sen jälkeen toteutetuilla osakeanneilla ja myynneillä valtio on saanut kaikkiaan 40 miljardia markkaa Sonerasta. Tämän päivän kurssilla laskettuna valtion jäljellä oleva omistus on noin 13 miljardia markkaa. Siis kaikesta hyörinästä huolimatta olemme taloudellisesti tässä selkeästi paremmassa asemassa kuin yhtiön listautumishistorian alussa.

Miksi nyt sitten pitää sijoittaa sijoitukseen lisää? Haluan ensiksi korjata muutaman ajatusvirheen, joita on näkynyt. Tämä sijoitus ei ole tarpeen, jotta katettaisiin Soneran alkuviikosta ilmoittamaa tappiota, joka puolestaan johtui alaskirjauksista. Tämä sijoitus ei ole tarpeen jonkin yksittäisen akuutisti erääntyneen velan maksamiseen, mutta tämä sijoitus on tarpeen koko yhtiön oman pääoman rakenteen vahvistamiseksi.

Miksi oman pääoman rakennetta pitää vahvistaa ja yhtiön rahoitusasemaa samalla? Kaikkien tiedossa on varmasti se, että telekommunikaatioala yleisestikin on vajonnut viime vuoden aikana runsaasti. Edelleen syyskuun 11. päivän tapahtumat loivat sellaisen yleisen tilanteen kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, että siellä alkoi vähän jokainen katsoa rahojensa perään huomattavasti tarkemmin kuin siihen asti, ja silloin tietysti herkät alueet, juuri telekommunikaatiosektori, olivat eräs suurennuslasin kohde.

Tällaisen suurennuslasin kohteeksi joutui muiden mukana myöskin Sonera. Yhtiö on sitten esittänyt hallitukselle tervehdyttämispaketin, jossa on runsaasti yhtiön omaehtoisia toimia mutta myöskin esitys yhtiön osakepääoman vahvistamisesta. Hallitus on yksimielisesti päättänyt esittää, että Suomen valtio merkitsee osuutensa mukaisen osuuden osakeannista, ja hyvin tietoisena siitä seikasta, että myös muut sijoittajatahot tulevat osuutensa merkitsemään. Elleivät merkitsisi, on sitten olemassa sitoumus, jossa yksityinen sijoittajaryhmä hoitaa tuon merkinnän. Näin ollen valtio on vain omalla osuudellaan mukana, ja näin ollen myöskin yksityiset sijoittajat ovat arvioineet tilanteen samalla tavoin kuin Suomen hallitus.

Tämän hallituksen esityksen vaikutuksia on nyt voitu katsoa parin päivän ajan. Näyttää siltä, että se kokonaispaketti, jonka Sonera on julkisuuteen tarjonnut, on otettu varsin myönteisesti vastaan. Viittaan tällä viime päivien kurssikehitykseen mutta erityisesti siihen, että tänään on luottoluokituslaitos Moody’s poistanut Soneran kohdalla ilmaisun "epävakaa", muuttanut sen "vakaaksi" ja parantanut lyhyitten luottojen luottokelpoisuutta. Siinä on myöskin sitten arviota tietysti sisällä siitä, että tämä osakepääoman korotus näyttää riittävältä yhtiön pääomatilan vahvistamiseksi.

Puhemies:

Nyt minuutin vastauspuheenvuoroja.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että tämä on oman pääoman rakenteen parantamiseksi tarpeellinen, ja varmasti näin on. Mutta kun lukee liikenneministeriön selvitystä, jossa todetaan nettovelka, joka on lähes 30 miljardia markkaa tällä hetkellä eli 28,2 miljardia, eli mistä on menty tähän, tiedustelisin, vaikka ministeri Heinonen on täällä useaan kertaan kyselytunnilla todennut, että omistaja ei puutu johdon tekemiin päätöksiin: Kuinka voi olla, kun omistaa yli 50 prosenttia, että tehdään sellaisia sitoumuksia, joista ei pystytä selviytymään vaan tullaan veronmaksajien rahoille? Eikö sellaisissa tilanteissa ainakin pitäisi informoida suurinta omistajaa?

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa jatkaisin ed. Vistbackan kysymyksestä myöskin viitaten meille jaettuun tausta-aineistoon, josta kiitän. Tämä on informatiivinen, ja ilmeisesti tässä on meneteltävä niin kuin hallitus esittää, mutta pidän aivan kestämättömänä sitä toimintatapaa, kun meille selvitetään niin, että ministeriö on noudattanut ainoaa oikeaa linjaa, kun on pidättäytynyt puuttumasta Soneran liiketoimintaan. Tästä on muun muassa sitten se seuraus, että ikään kuin valtiota lähellä olevaa edustajaa ei ole pörssiyhtiön hallituksessa. Minusta tämä arvio ja johtopäätös on väärä nimenomaan tämän tilanteen valossa, jossa me nyt olemme. Jos valtio on pääomistaja ja kantaa vastuun, se ei voi olla passiivinen (Puhemies koputtaa) seuraaja tämän tyyppisten suuruusluokkien liiketoimintojen kohdalla.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti on täyttynyt!

Puhuja:

Pyytäisin vakavaa vastausta tähän nimenomaan jatkon osalta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo tässä yhteydessä haluan sanoa, että keskustan eduskuntaryhmä ei torju suoralta kädeltä tätä hallituksen esitystä. Sonera, siinä oleva teknologia, tietotaito, korkea osaaminen, huippusellainen, on Suomelle tavattoman tärkeä asia, mutta rima hyväksyä tämä esitys on tavattoman korkealla, se on tavattoman korkealla. Tästä syystä nyt eduskunnassa alkavassa käsittelyssä pitää käydä seikkaperäisesti läpi se asia, onko valtion omistajapolitiikka uskottavaa, ovatko ne ratkaisut, joita siinä tähän asti on tehty, vedenpitäviä ja tiukan läpivalaisun kestäviä. Tulen kohta esittämään puheenvuorossani mielestäni aika perusteltujakin kysymyksiä juuri tämän asian osalta. Eduskunta käyköön omalta osaltaan seikkaperäisen keskustelun tästä, mutta sen lisäksi me haluamme tehdä nyt tehdyn esityksen, 3 miljardin markan (Puhemies koputtaa) lisäsijoituksen, perustelujen seikkaperäisen läpikäynnin ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti on, ed. Pekkarinen, täyttynyt!

Puhuja:

... eduskunnassa ja sen jälkeen myöhemmin teemme lopulliset omat päätökset.

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean, että täällä on pyydetty yhdeksän vastauspuheenvuoroa. Myönnän ne ja sen jälkeen ministerin vastauspuheenvuoron.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yksityisten sijoittajien käyttäytyminen on hyvin merkittävää. Ministeri totesi, että on sitoumus siitä, jotta jotkut muut sijoittajat tulevat mukaan. Onko tässä kyse siitä, jotta nyt vedetään mukaan eläkekassat, vai mitkä muut tahot tulevat olemaan kyseessä, vai ovatko ne yksityisiä yrityksiä, jotka uskovat tähän tulevaisuuteen?

Toinen juttu valtion omistajapolitiikkaan: Tässä lähdettiin tekemään tämmöistä vähän Suur-Suomen hengessä, valloittamaan maailmaa. Sieltähän köniin tuli, kun itään päin joskus aikanaan meni suomalaisia, ja tässä ilmeisesti on käynyt samalla tavalla. Nyt ovat vaan saksalaiset könittäneet meitä aika pahasti. On kyse tietysti siitä, miten hallitus arvioi tilanteen, kun mentiin umts-juttuihin. Muuallahan annettiin maksutta nämä mahdollisuudet mutta Keski-Euroopassa alettiin rahastaa näitä. Eikö tässä pitäisi Euroopan laajuisesti ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti!

Puhuja:

... katsoa, millä tavalla saadaan nämä tietoverkot samalla tavalla tasapuolisesti käyttöön?

Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Soneran velkataakka oli vuonna 99 huomattavasti pienempi kuin vuonna 2000 ja siitä eteenpäin. Silloin tapahtui hyvin suuri kasvu. Nyt en puutu tähän sen enempää, koska muutamat edustajat ottivat jo tämän kysymyksen esille, mutta tiedustelisin nyt ministeri Siimekseltä, joka on salissa: Mikä on toinen vaihtoehto? Jos eduskunta ei nyt näitä rahoja myönnä, mitä sitten seuraa? Onko se mahdollisesti konkurssi, työttömyyden kasvu vai mikä on se toinen vaihtoehto, joka tavallaan leijuu ilmassa hallituksenkin taholta, mutta jota en ainakaan opposition edustajana ole kuullut, mikä se on? Voisiko sen nyt joko ministeri Niinistö tai ministeri Siimes kertoa tässä vaiheessa?

Anneli Jäätteenmäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö totesi, että hallitus on tässä esityksessään yksimielinen. Eilen ministeri Siimes lähetti tiedotteen, jossa hän kertoi, että ei voi olla esityksen takana. Olisin tiedustellut: Mitä hallitus on yön aikana tehnyt, niin että eduskunta ja Suomen kansalaiset, veronmaksajat, voidaan vakuuttaa siitä, että piikki ei ole edelleen auki, vaan että tämä on ainoa menoerä, mikä nyt jouduttaisiin Soneran pelastamiseksi käyttämään veronmaksajien rahoja?

Ministeri Suvi-Anne Siimes

Arvoisa puhemies! Mitä ed. Jäätteenmäen esittämään kysymykseen tulee, hallitushan on antanut yksimielisen esityksen eduskunnalle. Minä olen ollut talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehdystä päätösehdotuksesta eri mieltä ja olen sanonut siihen liittyvät perusteet julkisuuteen jo aikaisemmin eikä minulla ole niihin mitään lisättävää. Täällä käsittelyn pohjana on hallituksen esitys.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella ministeri Siimeksen näkemys siitä, mitä mieltä hän on tällä hetkellä, tukeeko hän ratkaisua, jäi kyllä kuulematta. Kuten ed. Pekkarinen totesi, ei ole syytä torjua sinällään tätä ratkaisua sellaisenaan. Nyt on korkea aika tehdä strategisesti oikeita päätöksiä Sonerassa. Tämähän on varsin vaativaa omistajapolitiikkaa, mitä vaaditaan pörssiyhtiöissä. Meillä on eduskunnassa myös Kemira-ratkaisu, Avena Yhtiöt ovat täällä, Finnairin osalta keskusteluja käydään. Toivoisi todella, että hallitus nyt terävöityy omistajapolitiikassa ja saa sellaista osaamista, jota vaaditaan. Nimenomaan Soneran osalta jää kysymään kyllä, mihin jäivät omistajajärjestelyt aikanaan. Ne jäivät kesken. Miksei niitä viety loppuun saakka sillä tavalla, että olisi voitu Soneran tulevaisuus jo silloin laajemmin turvata?

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! On hyvä, että keskustellaan myös asioiden historiasta sikäli, että kun Sonera lähti Keski-Eurooppaan ja osti erittäin kalliita osuuksia yhdessä espanjalaisen telekommunikaatioyrityksen kanssa, siinä vaiheessa meillä oli vielä hallintoneuvosto. Hallintoneuvosto oli kuitenkin toimija, jolla oli omistajaulottuvuus. Siinä oli kansanedustuslaitoksen edustus, ed. Saapunki puheenjohtajana. Olisi hyvä, jos voisimme myös tästä keskustella, oliko virhe lopettaa hallintoneuvosto, koska ei ainakaan nyt ole paremmin mennyt kuin silloin, kun oli hallintoneuvosto.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun tein viime vuoden helmikuussa yhdessä parinkymmenen muun kansanedustajan kanssa toimenpidealoitteen, että valtio olisi luopunut Soneran omistusosuudesta, valtion omistamien osakkeiden arvo oli silloin noin 190 miljardia markkaa. Aloitteessa viitattiin muun muassa valtion suureen velkataakkaan sillä hetkellä ja niihin epävarmuustekijöihin, joita liittyi Soneran toimialaan. Nythän pahin mahdollinen riski on toteutunut, ja se johtuu tietysti pääosin siitä, että yhtiötä on johdettu huonosti. Yhtiö on ottanut sellaisia riskejä, joista se ei ole selvinnyt.

Edellinen johtohan keskittyi paljon siihen, että jaettiin rahaa suunnilleen keskenään, esimerkiksi valtioneuvoston optio-ohjeita ei noudatettu, niin kuin on noudatettu KTM:n alaisissa valtion omistamissa yhtiöissä.

Aikooko liikenne- ja viestintäministeriö toisella lailla tarttua Soneraan, (Puhemies koputtaa) vai seilaako se edelleen niin kuin isännätön laiva merellä? Onko tämä ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti on kulunut!

Puhuja:

... liian vaikea toimiala liikenne- ja viestintäministeriölle tällä hetkellä? Katson, että tässä vaiheessa täytyy mennä tukemaan ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Hellberg, minuutti on täyttynyt!

Puhuja:

... Soneraa. Se on tärkeä yritys kansallisestikin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Toivon, että vastauspuheenvuorot pysyvät maksimissaan, yhden minuutin rajoissa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä tämä hallituksen esitys ilman muuta luo hyvät edellytykset Soneran stabiilille liiketoiminnan jatkumiselle ja tervehtymiselle. Tietysti ministeri Siimeksen aika erikoinen esiintyminen ihmetyttää markkinoilla ja tietysti myös meitä täällä eduskunnassa. Tehän sanotte tukevanne hallitusta, mutta olette esityksestä eri mieltä. Erikoista poliittista logiikkaa, ministeri Siimes.

Tämä vannominen uuden strategian nimiin vaatii vähän kysymistä, mitä se oikein tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että palataan ja keskitytään yksinomaan kotimaan liiketoimintoihin ja tavallaan hylätään ne kansainvälisen liiketoiminnan kasvumahdollisuudet, jotka aikaisemman strategian mukaan perustuivat nimenomaan mobiiliteknologian hyväksikäyttöön? Samalla nyt haetaan nopeita voimakkaita säästöjä ydinhenkilöstön irtisanomisella. Onko nyt tavallaan vaarana, että palataan vanhaksi Teleksi, jonka liiketoimintaympäristö tulee olemaan liian pieni ja joka ei pitkässä juoksussa tule kiinnostamaan myöskään kansainvälisiä sijoittajia? (Puhemies koputtaa) Mikä on se uusi strategia?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viime kevään yhtiökokouksen jälkeen teidät, ministeri Heinonen, otettiin vastaan sankarina, kun te lakkautitte hallintoneuvoston ja vaihdoitte hallituksen. Kuitenkin siitä seurauksena kurssit edelleenkin painuivat alas ja Soneran alamäki jatkui. Nyt tänne tullaan esittämään 3,1 miljardin markan lisäpanostusta.

Ed. Tiusanen nosti esiin hallintoneuvoston säilyttämisen. Onko tosiaan niin, että hallintoneuvoston lakkauttaminen oli oikea toimenpide, vai oliko se väärä?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Puisto sanoi taannoin täällä eduskuntasalissa, että kyllä hädässä ystävä tunnetaan. Tämä liittyi lentoliikenteen turvaamiseen vakuutusasioissa. Tähän pätee kyllä aivan sama asia. Nyt tarvitaan valtiota jälleen hätiin. Olemme tietyin ehdoin valmiita siihen osallistumaan, mutta on kyllä todettava, että kruununjalokiviä on myös paljon menetetty, ainakin niitä mahdollisuuksia, mitä Soneraan olisi sisältynyt.

Kun ministeri Heinonen on todennut, että markat muuttuvat euroiksi, niin sehän toteutuu kyllä vuoden vaihteessa tässäkin asiassa. Tulevatko ne sentin palasina takaisin vai kuinka, aika sen näyttää. Erityisesti ihmetyttää se, että kun pääministeri Lipponen on ilmeisesti pitänyt hallituskysymyksenä sitä, että hallitus on asiasta yksimielinen, niin erilaisia mielipiteitä tulee. Ei niitä kylläkään kuule tässä salissa, vaan tiedotusvälineiden kautta. Minusta olisi paikallaan, että tämän keskustelun yhteydessä kaikki asiat tuodaan myös eduskunnan kuultaviksi tässä eikä muiden reittien kautta.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Esitys, joka koskee Soneraa, on valtioneuvostossa ollut yksimielinen. Minä uskon, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät tulevat asettumaan sen taakse. Toivon, että esitys saa myös laajemmin eduskunnassa tukea. Annan arvoa sille, että opposition taholta on esiinnytty tässä hyvin rakentavasti, koska kysymys on kansallisesta asiasta, yhdestä meidän merkittävimmistä yrityksistämme, jolla on tulevaisuutta. Se on meidän nyt taattava.

Kun hallitus tämän ratkaisun teki, taustalla oli jo valmistelua. Talouspoliittinen ministerivaliokunta oli kokoontunut syyskuun alussa. Tilanne oli sellainen, että me tiesimme Soneran vaikeudet. Ne oli tiedostettu hyvin Soneran hallituksessa, ja odotettiin uutta toimitusjohtajaa taloon. Soneran hallituksen puolelta kerrottiin silloin syyskuun alussa, että Soneran hallitus tulee valmistelemaan yhtiölle uuden strategian eli toimintalinjan. Kun nyt tämä päätös tehtiin ja sitä käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, silloin saimme tämän uuden strategian uuden toimitusjohtajan valmistelemana. Siis toimittiin, niin kuin oli suunniteltu, mutta myöskin tilanne oli tällä välin muuttunut.

Syyskuun 11. päivä merkitsi maailmantilanteen muutosta, myöskin maailmantalouden muutosta. Se merkitsi muutosta rahoittajien käyttäytymisessä. Se koskee eri toimialoja eri tavalla, mutta se nimenomaan informaatioteknologia-alaa joidenkin muiden toimialojen kanssa koskee erityisen paljon, joten tässä tilanteessa ratkaisuja jouduttiin tekemään. Koko ratkaisun ja esityksen ydin on siinä, että Soneran uusi johto on valmistanut sellaisen toimintalinjan ja esitellyt sen, että sen pohjalta on mahdollista ja järkevää valtion omistajana sijoittaa tähän yhtiöön, sen tulevaisuuteen, jotta se selviytyy tämän vaiheen yli.

Se on uskottava strategia, johon kuuluu se, että riskit saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan. Se koskee niin sanottuja kolmannen sukupolven lupariskejä, joita on siis nimenomaan Saksassa. Se koskee ulkomaisten sijoitusten riskejä, joita on Venäjällä, Turkissa ja Baltian maissa. Se koskee kotimaisten palvelutoimintojen riskejä eli Soneran tytäryhtiöitä, joissa hyvin merkittävästi kehitellään uusia palvelumuotoja nimenomaan langattomia palveluja käyttäville asiakkaille. Niissä on riskejä. Nämä on saatu niin pitkälle hallintaan kuin on ollut mahdollista. Sitä varten on käyty neuvotteluja eri tahojen kanssa, kumppaneiden kanssa, ja rahoittajia on pidetty koko ajan informoituina.

Sonerassa on jo aikaisemmin ryhdytty toimenpiteisiin. Valitettavasti on jouduttu tiettyihin saneeraustoimiin, joilla kustannuksia säästetään. Siihen kuuluu myös huomattava henkilöstön vähentäminen, mutta uudessa toimintalinjauksessa ei ole kysymys enää siitä, että uusia henkilöstövähennyksiä tulisi kotimaassa. Toimet, joihin aikaisemmin on ryhdytty, ovat jo alkaneet tuottaa tulosta. Kun Sonera maanantaina kertoi uudesta strategiastaan, se tapahtui samassa yhteydessä, kun kolmannen neljänneksen tulos annettiin, ja se oli odotettua parempi. Siinä jo nähtiin se, että toimet purevat. Tämä antoi vielä lisää luottamusta siihen, että kun johto toimi määrätietoisesti, on uusi strategia, niin sen pohjalta voidaan toimia.

Hallituksessa ollaan hyvin tietoisia siitä, että maailmantaloudessa on epävarmuutta. Ei kukaan voi antaa takeita siitä, ettei tapahdu jälleen jotain dramaattista, joka muuttaa tilanteen entistä vaikeammaksi. Me olemme tässä suhteessa kaikki samassa asemassa arvioimassa. Mutta niillä tiedoilla, mitä nyt on käytettävissä, Soneraan kannattaa tämä sijoitus tehdä. Meidän pitää antaa Soneralle mahdollisuus, uudelle johdolle, hyvälle henkilöstölle, niille osaajille ja päteville työntekijöille, joita siellä on. Kysymys on työpaikoista. Kun vaihtoehtoja on kartoitettu, ne kaikki merkitsevät enemmän tai vähemmän sitä, että myöskin kotimaiset toiminnot ovat vaarassa.

Mitä tulee omistajanäkökulmaan ja sijoitusten arvoon, myöskin muissa vaihtoehdoissa omistusten arvokehitys olisi ollut epävarmempi ja luultavasti heikompi. Kun muistaakseni ed. Laukkanen kysyi sijoituksista tai kumppanuuksista, joita on Venäjällä, Turkissa ja Baltiassa, niin ne todella ovat sellaisia, että niihin sisältyy mahdollisuuksia. Venäjän markkinat ovat laajat, Turkin tilanne on epävarma, mutta siellä on suuri kasvupotentiaali, ja Baltia on meidän lähimarkkinat. Niiden kohdalla kysymys on siitä, että ne riskit saadaan paremmin hallintaan. Tietysti, kun Soneran pääongelma edelleenkin on raskas velkataakka, pitää varautua siihen. Tässä strategiassa varaudutaan siihen, että näistäkin voidaan jotain myydä, jos on tarvis. Mutta mieluummin todella niin kuin ed. Laukkanen tarkoitti, että otetaan tilanne hallintaan, tehdään tämä sijoitus ja voidaan toivoa näin ollen, että myöskin näistä ulkomaisista kumppanuuksista voidaan saada tulosta ja kunnon hinta. Kaiken kaikkiaan tässä on todellakin kysymys sijoituksesta merkittävän yhtiön tulevaisuuteen ja omistajan näkökulmasta siitä, että voimme saada tämän sijoituksen takaisin, ja uskon myös, että korkojen kanssa.

Kiitän siitä, että täällä on suhtauduttu näin rakentavasti, ja toivon, että eduskunta ja me kaikki näihin talkoihin osallistumme.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty lukuisia kysymyksiä, joihin mielelläni jossain vaiheessa vastaan. Nyt keskittyisin oikeastaan kahteen kysymykseen. Ensinnäkin haluan kuitenkin sanoa sen, että mielestäni myös on erittäin hyvä, että täällä käydään laajaa keskustelua omistajapolitiikasta ja Soneraan liittyvistä ratkaisuista. Myöskin historiaan liittyen mielestäni niissä suhteissa on monia asioita, joita on julkisen keskustelun kautta jäänyt epäselväksi, ja on hyvä, että tässäkin keskustelussa osittain niitä vaiheita kristalloidaan.

Ensiksi haluaisin vastata kysymykseen siitä, oliko virhe luopua hallintoneuvostosta. Tämän päivän valossa mielestäni ratkaisu, joka tehtiin viime yhtiökokouksessa keväällä, oli hyvin selkeä. Se lähti siitä valtioneuvoston omistajapolitiikan periaatelinjauksesta, että jos valtiolla on jossakin yhtiössä selkeästi sijoittajaintressi, sen kaltaisessa yhtiössä hallintoneuvostosta tulee luopua. Kun eduskunta oli aikaisemmin antanut Soneran osalta valtuuden tarvittaessa mennä omistuksen osalta nollaan, silloin käytännössä todettiin myöskin se, että tässä yhtiössä valtiolla on eduskunnan tahdon mukaisesti nimenomaan sijoittajaintressi ja muita yhteiskuntapolitiikan tavoitteita ei tämän yhtiön kautta toteuteta. Näin ollen mielestäni ilman sen kummempaa tragiikkaa oli täysin luonteva ratkaisu tuo hallintoneuvoston lakkauttaminen. Mielestäni nuo samat perusteet pätevät edelleen tänä päivänä.

Sitten toinen kysymys, joka tuli useammassa puheenvuorossa, liittyen siihen, mikä on se päätöksentekomalli, jolla esimerkiksi Saksan umts-toimilupaan liittyvät ratkaisut on tehty: Ymmärrän hyvin tämän päivän tilanteesta, että edustajien ärtymys kohdistuu nimenomaan siihen kohtaan, koska se on tietysti se kysymys, joka on aika pitkälti syypää velkaantumiseen ja siihen hallituksen esityksen käsittelyyn, joka meillä on tänään edessämme. Kuitenkin on todettava, että jossain mielessä tietysti tämän päivän keskustelu näissä asioissa on myöskin jälkiviisastelua. Kävimme silloin samana kesänä, kun nämä päätökset tehtiin, eduskunnassa laajan keskustelun nollavaltuudesta hallituksen esityksen yhteydessä, johon sisältyi myöskin laajoja linjauksia Soneran strategiasta, siitä kansainvälistämisstrategiasta, johon perustuen nuo ratkaisut tehtiin. Kun olen käynyt sen keskustelun läpi, en kyllä löydä siitä kritiikkiä noita ratkaisuja kohtaan, joita silloin oli tehty. Käytännössä silloin tuo sama asia oli täällä esillä. Toisaalta myöskin yhtiön hallintoneuvosto käsitteli tätä asiaa, ja myöskään ymmärtääkseni sillä puolella kriittisiä näkökulmia näitä ratkaisuja kohtaan ei ole ollut esillä. Tässä suhteessa tämä keskustelu on herännyt runsaan vuoden sen jälkeen, kun noita päätöksiä on tehty.

Itse päätöksentekomuotoon: Tämän kaltaisessa ratkaisussa kyse on yhtiön toimielinten tekemistä ratkaisuista. Se on selkeä lähtökohta, kun on kyse yhtiön operationaalisesta päätöksenteosta, että sen kaltaiset ratkaisut kuuluvat yhtiön toimivan johdon ja yhtiön hallintoelinten ratkaistaviksi. Näin on osakeyhtiölain osalta, näin on arvopaperimarkkinalain osalta. Niitä tietysti valtio osakkeenomistajana, isonakin sellaisena, luonnollisesti noudattaa. Ei ole olemassa erikseen valtionyhtiöitä ja pörssiyhtiöitä, vaan on olemassa ainoastaan pörssiyhtiöitä, joita koskevat samat säännöt kaikkien omistajien osalta, myöskin valtio-omistajan osalta. Me olemme myöskin sitoutuneet esimerkiksi Soneraa koskevissa listalleottoesitteessä ja myyntiesitteessä juridisesti siihen, että toimimme tämän lainsäädännön mukaisesti. Siinä suhteessa yhdellä yksittäisellä, vaikkakin isolla, omistajalla ei ole mitään mahdollisuutta lähteä puuttumaan yhtiön sisäiseen päätöksentekoon. Silloin rikkoisimme sitä lainsäädäntöä, joka tässä salissa on säädetty.

Viime päivinä on myöskin tullut julkisuuteen se, miten muut teleoperaattorit ovat ilmaisseet närkästyksensä siitä, että valtio sijoittajaomistajana osallistuu tämän kaltaiseen antiratkaisuun. Tässä näkyy myöskin se haasteellinen kenttä, jossa valtio-omistaja toimii. Jos mietimme tilannetta, että valtio-omistajan ajateltaisiin olevan yhtiön operationaalisessa päätöksenteossa mukana, osallistuvan siihen, niin kilpailuoikeudellisestihan sen kaltainen tilanne olisi täysin mahdoton. Ei voida ajatella, että sen kaltaisessa tilanteessa voitaisiin toimia, että se taho, joka vastaa lainsäädännöstä, olisi myöskin yhden yhtiön operationaalisessa päätöksenteossa mukana. Siitähän nimenomaan on ollut kysymys umts-päätöksenteon osalta, joten tässäkin suhteessa tuo linja on täysin selkeä. Se on täysin selkeä valtioneuvoston omistaja-politiikkaa koskevissa linjauksissa, ja se linja on myöskin pidetty koko Soneran omistajapolitiikan osalta.

Ministeri Suvi-Anne Siimes

Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan todeta muutaman sanan liittyen oppositioedustajien Laukkasen ja Seivästön esiin nostamaan kysymykseen siitä, esitetäänkö perusteluja eduskunnassa vaiko julkisuudessa. Haluaisin todeta sen, että meidän päätöksentekojärjestelmämme yleisesti ja myös tässä asiassa on sellainen, että asiaa on valmistavasti käsitelty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jonka keskusteluja ja jossa esiin tuotuja perusteluja ei muutoinkaan koskaan tässä salissa esitetä. Sen jälkeen asia on normaalissa järjestyksessä edennyt raha-asiainvaliokunnan kautta valtioneuvostoon, ja täällä eduskunnassa käsittelyn pohjana on valtioneuvoston eduskunnalle tekemä, yksimielisesti syntynyt esitys.

Voin tässä nyt eduskunnankin edessä todeta sen minkä olen julkisuuteen sanonut, että en voinut omasta näkökulmastani pitää riittävän todennäköisenä sitä, että tämä satsaus riittää pitämään yhtiön pysyvästi veden pinnalla. (ed. Pekkarinen: Tämä on kova kannanotto!) Mutta sanon myös sen, että tämä on asia, aivan kuten pääministeri sanoi: kukaan ei tulevaisuudesta varmuudella tiedä. Tästä asiasta voi aivan perustellusti olla myös toisenlainen tulkinta, ja sellainen tulkinta sisältyy hallituksen esitykseen, ja sitä esitystä täällä tänään käsitellään.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä viisi vastauspuheenvuoroa, ja sen jälkeen siirrymme puhujalistaan syystä, että puheenvuoroja on etukäteenkin pyydetty erittäin runsaasti.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Heinosen käsitys omistajan roolista on mielestäni jossain määrin ahdas, mutta varsinaisesti haluaisin sanoa, että vaihtoehtojen kannalta tämä asia on aivan selvä. Ainoa järkevä etenemistie on juuri sellainen, jonka pääministeri tuossa selkeästi kuvasi.

Huomaan myöskin, että ministeri Siimeksen lukuisten julkisten purkausten jälkeen on jonkinmoinen keskustelu käyty hänen ja pääministerin välillä, ja jos tämän jälkeen joku väittää, että pääministeri on joustamaton ja lyhytpinnainen, niin hän on kyllä todella väärässä. (Ed. Pekkarinen: En väitä ainakaan minä!) Päinvastoin, nyt voidaan sanoa, että pääministeri on hyvin joustava, hyvin pitkäpinnainen ja, voisi sanoa, ylenmääräisenkin pitkämielinen hallituksensa sisäisessä toiminnassa, ainakin niin pitkälle, että se menee pikkuisen minun ymmärrykseni ylitse.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Avainsana pääministerin puheenvuorossa oli strategian uskottavuus. Siitä mekin haluamme nyt varmistua tämän asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Mutta, arvoisa pääministeri, teidän valtiovarainministerinne puheenvuoro oli mielestäni tätä taustaa vasten sitä, että te haette uskottavuutta sille strategialle. Ministeri Siimeksen puheenvuoro oli uskomaton puheenvuoro. Hän tässä sanoi koko eduskunnan edessä, että hänen arvionsa mukaan piikki tässä asiassa on auki. Kysyn, arvoisa pääministeri, jaatteko te miltään osalta tuota näkemystä, ja jos ette jaa, kuinka te sallitte, että teidän hallituksessanne istuu ministeri, joka sanoo kansalle, että piikki tässä asiassa on auki, että tarvitaan lisää miljardeja kenties tämän 3 miljardin jatkeeksi.

Vielä ministeri Heinoselle: Kun te perustelette sitä, miksi hallitus ei puuttunut umts-ratkaisuihin, kannattaa muistaa, että ne riskit (Puhemies koputtaa), joihin silloin Sonera sitoutui ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Minuutti on täyttynyt!

Puhuja:

... olivat kaksi kertaa suurempia kuin yrityksen liikevaihto. Kyllä omistajan täytyy tietää, jos tällaisiin sitoumuksiin mennään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Siimes puheenvuorossaan sanoi, että hän ei pystynyt talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa puoltamaan tätä ratkaisua, koska ei ollut riittävän vakuuttunut siitä, että se satsaus, joka nyt sijoituksena tehtäisiin, olisi riittävä loppujen lopuksi. Haluaisin tietää, vaikka hallituksen yksimielinen esitys on käsittelyssä, mikä ministeri Siimeksen mielestä olisi ollut vaihtoehto. Olisiko se ollut se, että satsataan enemmän rahaa, vai olisiko se ollut se, että satsataan vähemmän rahaa eli ei satsata rahaa ollenkaan? Mikä silloin olisi ollut ratkaisun lopputulos Soneran kannalta, jos hallitus kuitenkin tällä ratkaisulla pyrkii varmistamaan oman, jo aikaisemmin Sonerassa olevan sijoituksensa menestyksellisyyden?

Rouva puhemies, toisena kommenttina vastauspuheenvuorossa, kun täällä hyvin kriittisesti keskustan edustajat ovat suhtautuneet tähän Saksan umts-asiaan, joka jälkikäteen arvioiden ansaitseekin tämän kritiikin, (Puhemies koputtaa) niin jos olisi ollut aikaa, niin olisin siitäkin jotain sanonut. (Naurua)

Matti Huutola /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että Soneran olemassaolo Suomessa on erittäin tärkeä nimenomaisesti työpaikkojen ja osaamisen näkökulmasta, mutta ratkaisulla kyllä tehdään aika isoja linjaratkaisuja. Kysyisinkin oikeastaan niin, että nyt kun ollaan tekemässä Soneran osalta tämän tyyppistä ratkaisua, niin tuleeko tämä mahdollisesti kysymykseen muissa valtion omistamissa yhtiöissä. Toivottavasti niissä ei ajauduta tämän kaltaiseen tilanteeseen, mutta voiko samanlaisia järjestelyjä olla edessä? Toiseksi sitten, että kun Sonera on nyt ilmoittanut kehittävänsä kotimaista teleliikenneyhteyttä ja toimivansa sillä saralla, niin mitä ne oikeastaan ne Soneran esitykset nyt sitten ovat? Ovatko ne esimerkiksi sitä, että voitaisiin laajentaa laajakaistaverkkoja, kuten Ruotsissa on tehty, joka kotiin tai muuta vastaavaa? Onko käsitystä siitä, millä tavalla Sonera aikoo nyt kehittää teleyhteyksiä Suomessa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin vakuuttunut siitä, että herra pääministerin äskeinen johdattelu oli täsmälleen oikea, sillä jos katsotaan historiasta, niin Telecom Finland Oy:n strategia oli suurin piirtein jetsulleen se, mikä on nyt valittu uudeksi Soneran strategiaksi. Se oli erittäin hyvä strategia, koska se tuotti erinomaisen hyvää tulosta suhteessa pääomaan, joka tämän selvityksen mukaan oli 10—12 miljardia markkaa, ja se tuotti 1—2 miljardin vuosituoton elikkä erittäin hyvän tuoton kerta kaikkiaan. Elikkä tässä suhteessa minusta tämä on vakuuttavaa. Sen sijaan ministeri Siimeksen käyttäytymistä tässä en ymmärrä ollenkaan. Kyllä tämä hallitus on maailman historian joustavin hallitus, kun se sietää tuommoista.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä pääministerin vakuuttelu oli melko vahva, ja varmasti eduskuntaryhmät tulevat antamaan tukea hallituksen linjalle, mutta kuitenkin jää kyllä miettimään sitä, onko ministeri Siimeksellä sittenkin parempi linja. Hänen tulisi kyllä perustella, minkä takia hän on sitä mieltä, ettei pitäisi 3:a miljardia antaa. Ministeri Siimes, ette te voi sanoa eduskunnalle, että te olette eri mieltä siitä, että pitäisi antaa. Silloin teillä on todennäköisesti parempi vaihtoehto olemassa, ja kyllä kai te olette niin paljon veronmaksajien ja kansan puolella, että te yritätte saada omaa parempaa linjaanne läpi. Minä haluaisin kyllä tietää, mikä se vaihtoehto on.

Ministeri Heinoselle toteaisin, että kyllä suurosakkeenomistajan, jolla on paljon pelissä niin kuin valtiolla on Sonerassa, pitää vaikuttaa siihen, että yrityksessä tehdään viisaita ja hyviä päätöksiä. (Puhemies koputtaa) Ei voi vetäytyä sen taakse, että me annamme operatiivisen johdon toimia ja katsomme miten käy.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Huutolalle, joka tiedusteli, voidaanko samaa menettelyä soveltaa muihin valtionyhtiöihin eli panostaa niihin pääomaa: Tämän kyllä jyrkästi kiistän. Piikki ei ole auki sillä tavalla, että tästä aukeaa jokin automaatti, vaan jokaista valtionyhtiötä käsitellään erikseen omien edellytystensä mukaan sillä tavoin, että omistajan etu turvataan, mikä viime kädessä tietenkin tarkoittaa sitä, että Suomen kansa on omistajana, kun valtio omistaa. Siitä on kysymys.

Tässä tapauksessa olemme tekemisissä sellaisen toimialan kanssa, jonka piirissä suuren yrityksen hoitaminen on viime vuosina ollut kuin tiikerillä ratsastamista. On erittäin vaikeata ennustaa tulevaisuutta. Suurin piirtein kaikki olivat mukana siinä huumassa silloin, kun kurssit nousivat, ja siitä syntyi semmoinen käsitys, että olisi ollut loputtomasti rahastettavissa tällä toimialalla vaikkapa Soneran kautta. Sieltä saatiin 40 miljardia, mikä on enemmän kuin mistään muusta yrityksestä myynneissä ja enemmän kuin yhteensä kaikista muista on saatu Suomen historiassa.

Ajatellaanpa mitä tämä tarkoittaa, jos jollakin vaatimattomalla 5 prosentin korkotasolla liikutaan: ainakin tuollaista parin miljardin lisäliikkumatilaa valtion budjetin menopuolella, mahdollisuutta tehdä hyviä päätöksiä erilaisista painotuksista sosiaali- ja terveydenhuoltoon, niin kuin on tehty kuntien valtionosuuksiin. Kun puhutaan historiasta, minusta on syytä panna asiat puitteisiinsa eikä lähteä tällaiseen kähnäämiseen, hakemaan syyllisiä. Nyt on liian vakava tilanne siihen. Se on liian vakava tämän yrityksen kanssa, se on Suomen taloudessa, maailmantaloudessa ja maailmantilanteessa. Nyt pitää keskittyä tärkeimpään.

Eduskunta tulee arvioimaan tätä asiaa, kuulemaan asiantuntijoita valiokunnassa. Asiantuntijat ovat esiintyneet julkisuudessa. Näin erään professorin lausunnon Hufvudstadsbladetissa, jossa hän kävi aivan seikkaperäisesti läpi ne riskit, joita Soneralla on, ja totesi, että ne ovat merkittäviä ja vakavia. Mutta hänen lopputuloksensa oli se, että tämä on oikea ratkaisu, Sonera täytyy pitää hengissä, sille pitää antaa tämä mahdollisuus. Eli jälleen kerran, kun on kysymys siitä keskustelusta, jota hallituksessa on käyty: jokainen meistä voi esittää epäilevän kantansa, mutta tämä on se vaihtoehto, joka on ainoa mahdollinen tässä tilanteessa, jos me aiomme antaa Soneralle mahdollisuuden, ja kun sillä on uskottava toimintatapa, se on järkevää.

Sehän perustuu siihen, kun tässä on aikaisemmin kysytty, tuleeko Sonerasta aivan perinteinen toimija, niin kyllä siinä mielessä, että kotimaan perustoiminta kiinteän ja langattoman verkon puitteissa, tuloksen tekeminen, on se pääasia. Siinä on mahdollisuuksia todella Soneran väellä antaa hyvä näyttö niin kuin tähänkin asti. Muita toimintoja pidetään hallinnassa ja kehitetään, niin kuin kotimaan palvelutoimintoja, kyllä niitä kehitetään ja ulkomaisia sijoituksia, esimerkiksi Sonic Duo Venäjällä. Sinne Euroopan jälleenrakennuspankki lainoittaa tätä. Ei Sonera toimi missään näköalattomassa tilanteessa näidenkään sijoitusten osalta, eli kyllä meillä on tässä hyvät mahdollisuudet. Korostan sitä, että me voimme täällä pitää paneelia tämä loppupäivä, mutta eduskunta valiokunnassa käsittelee ja saa kaiken informaation, se voi kuulla professoreita, kaikenlaisia analyytikkoja ja muita ja tehdä sitten ratkaisunsa. Kyllä siihen on aikaa. Kyllä on aikaa arvioida nämä riskit. Minun mielestäni ne ovat nyt kyllä tämän esityksen myötä hallinnassa. Annetaan Soneralle mahdollisuus.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ennen kuin avaatte keskustelun, haluaisin kiinnittää pariin seikkaan huomiota. Tällainen olosuhde, hyvin ymmärrettävästikin ehkä, johtaa siihen, että syntipukkia haetaan. Niin tämänkin keskustelun puitteissa jo nyt. Näyttää siltä, että ajan mittaan jälkiviisaus kasvaa. Tarkoitan tällä Soneran 3G-hankintaa. Täällä on paikalla kansanedustajia, jotka olivat hallintoneuvostossa, ilmeisesti parhaiten tämän talon väestä asiaan perehtyneitä, mutta myöskin meitä muita, joista kukaan ei reagoinut 3G-kauppoihin millään tavalla ennen kuin vasta sitten, kun jälkiviisaus antoi koko varmuuden tuomita ne. Tällaista maailma väliin on.

Sitten lahjakas populisti ed. Hellberg näytti jo poistuvankin paikalta, mutta minusta on kerrassaan kohtuutonta ministeri Heinostakin kohtaan se väite, jonka hän puheenvuorossaan esitti. Ed. Hellbergin kannattaisi pitää lähipiirissä se puheenvuoro. Hän tietää varsin hyvin, miksi Sonerassa ei ollut edes muodollisia mahdollisuuksia lähteä luovuttamaan koko valtion osakekantaa silloin, kun hän sitä ehdotti. Vastaus löytyy paljon paljon lähempää.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Veronmaksajaa tarvitaan taas. Suuri raha ja mammonan markkinamiehet ovat jo vuosia saarnanneet tuhoisasta valtion omistuksesta ja vaatineet lähes kaiken liikenevän yksityistämistä. Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti on innolla ollut uusien, muka voittoisien visioiden kannattaja. Pankkikriisi noin kymmenen vuotta sitten johtui päättömästä riskinotosta, joka maksoi suomalaisille veronmaksajille vähintään 50 miljardia markkaa. Kun vahinko on tarpeeksi iso, valtio sosialisoi riskin koko kansan maksettavaksi. Yksilöä, tavallista suomalaista, sen sijaan ei pelasteta. Häneltä kupataan viimeinenkin markka, viedään kunnia, elinkeino ja ihmisarvo.

Tämä Sonera-sekoilu tuntuu olevan loputon suo. Vielä hetki sitten pidettiin välttämättömänä yhtiön pikaista ja täydellistä yksityistämistä. Yrityksen johdon mukaan valtio-omistaja oli riippakivi, joka haittasi bisnestä. Valtion omistus ei sopinut pörssiyhtiöön kankeutensa vuoksi. Kun hulluja Saksan umts-riskejä tehtiin, ei poliitikkoja kaivattu eikä asioita ilmeisesti käsitelty, saati visioita esitelty, talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, kuten on tänään kuultu. Tuhlaajapoika on nyt vuosia mellastanut maailmalla. Nyt on nöyrän kotiinpaluun aika. Soneran panostaminen hyvin tuottavaan ja toimiviin kotimaan markkinoihin on varmaan sinänsä järkevää. Jokohan pelkkä suuruutta ylistävä kilpailuideologia nähdään petolliseksi harhaksi? Tuskinpa Suomessa näin nopeasti viisastutaan.

Arvoisa puhemies! Koko punavihreä, kokoomuksella ryyditetty sateenkaarihallitus on luonnollisesti vastuussa koko sopasta. Hallituksen omistajapolitiikka ei muutenkaan anna kovin vakuuttavaa kuvaa itsestään. Kemiran yksityistäminen ja myynti on melkoista horjumista puolelle ja toiselle. Valtion viljavarastoakin kaupitellaan yksityisille. Onkin syytä kysyä hallituksen omistajapolitiikan perään. Mikä on sen linja, peruslähtökohdat ja tavoitteet pitkällä aikavälillä?

Lisäksi hallituksen omat rivitkin näyttävät olevan pahasti sekaisin. Istuuko toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes kahdella tuolilla? Siimes on sinänsä esittänyt perusteltuja näkökohtia tästä asiasta, mutta hyväksyykö Siimes kuitenkin hallituksen politiikan, vai tekeekö vasemmistoliitto sitten lähtöä hallituksesta? Kysynkin: Lauleleeko ministeri Siimes Tapani Kansan laulun sanoin, että päättyneet on päivät leikkikehässäin, vai onko ministeri Siimeksellä jotakin sellaista tietoa Sonerasta, jota eduskunnalle ei ole kerrottu ja josta pääministeri Paavo Lipponenkaan ei näyttäisi olevan tietoinen?

Arvoisa puhemies! Sonerassa on paljon terveitä ja tuottavia osia. Sen ajautuminen konkurssiin olisi kansallinen katastrofi. Maksajan paikalle joutuisi myös suuri joukko piensijoittajia, tavallisia ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan pienimuotoiseen sijoitustoimintaan. Soneran konkurssi tekisi valtavaa tuhoa myös suomalaisille osakemarkkinoille ja pörssikaupalle sekä niiden uskottavuudelle. Pörssikauppa ja sitä kautta yritysten pääomahuoltoon vaikuttaminen ja sen vahvistaminen eivät ole huonoja, vaan hyviä asioita. Kaiken täytyy kuitenkin sujua rehellisesti ja avoimesti siten, että kaikilla markkinoilla toimivilla tahoilla on mahdollisuus saada todellista tietoa pörssissä toimivista yhtiöistä ja niiden todellisesta kunnosta.

Nyt kun tukea ilmeisesti joka tapauksessa myönnetään, on valtion suurimpana omistajana myös syytä vaikuttaa siihen, että myös veronmaksajat ja palveluiden käyttäjät saavat mahdollisimman tasapuolisesti palveluja. Tähän asti Sonerankin toiminnasta on paistanut läpi "kännykkä mummon käteen ja puhelintolpat nurin" -linja. Soneran on myös kannettava vastuu maaseudun ja haja-asutusalueiden palveluista. Monelle kylälle ei tällä hetkellä suostuta vetämään kohtuullisia laajakaistayhteyksiä, vaikka valokaapeli on vedetty kylän puhelinkeskukseen.

Tässä yhteydessä on myös syytä muistuttaa yleisesti saarnatusta vastikkeettoman rahan jakamisen turmeluksesta. Eduskunnan tuleekin mielestäni edellyttää, että Sonera käyttää osan tuestaan ja sen kautta palvelujen tarvitsijoiden hyväksi ja toteuttaa omalta osaltaan peruspalveluiden turvaamista rakentamalla maaseutualueille laajakaistayhteydet mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Soneran tapaus osoittaa, että hallitus pystyy tarpeen tullen nopeasti reagoimaan suuryritysten hätätilanteisiin. Kun työttömät, eläkeläiset, vähävaraiset lapsiperheet, sairaat ja sotiemme veteraanit sekä invalidit tarvitsisivat apua, sanotaan, että rahaa ei ole. Tyypillistä niin ikään on, että monenmoiset työryhmät ja komiteat kuurnivat hyttystä vuosikausia, kun on puhe sosiaaliturvan kehittämisestä, mutta Sonera-kameli nielaistaan talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa hetkessä. Hallitus kantaa tässä asiassa täyden poliittisen vastuun. Taloudellinen vastuu sysätään, kuten aina ennenkin, kansan syliin. Soneran ongelmat on tähän asti sysätty pelkästään toimivan johdon kontolle. Tämän Sonera-sekoilun tuloksena on ainakin se, että nyt hallitus on todella sitoutunut kantamaan vastuun koko yhtiöstä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Olli-Pekka Heinosen lupaus satsatun markan muuttumisesta ajan kanssa euroksi ei varmasti pääse unohtumaan.

Ed. Isohookana-Asunmaa merkitään läsnä olevaksi.

Pauli  Saapunki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Entisenä Soneran hallintoneuvoston puheenjohtajana haluaisin tuoda esiin, että kun silloista strategiaa Sonerassa toteutettiin ja olin hallituksen kokouksissa läsnä, tunsin olevani sisäpiiriläinen tietojeni suhteen. Sen seurauksena vaadin Sonerassa, että koko strategia yksityiskohtia myöten tuodaan myöskin hallintoneuvoston tietoon. Näin myöskin hallintoneuvosto tuli sisäpiiritietovelvoitteiseksi, että ei saa ulospäin tuoda asioita eteen. Siitä huolimatta lähti hallintoneuvostosta jatkuvasti tietoa kentälle ja lehdistöön, joten Soneran strategiaa ei voinut rauhassa enää toteuttaa. Tuon takia juuri Soneran hallintoneuvosto menetti olemassaolonsa mahdollisuuden, kun se sen sijaan, jos se olisi sisäpiiriläisenä toiminut oikein, olisi ollut voimavara Soneralle, kun tästä talosta siellä olisi ollut poliittista näkökulmaa. Mutta ei osakeyhtiötä voi vetää eikä johtaa, jos joka asia vuotaa julkisuuteen.

Ed. Valpas merkitään läsnä olevaksi.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:

Arvoisa puhemies! Telemarkkinoiden avaaminen kilpailulle on sisältynyt 1990-luvun alusta alkaen maamme kaikkien hallitusten ohjelmiin. Suomi on myös toiminut aktiivisesti Euroopan unionissa telealan reguloinnin kehittämiseksi tervettä kilpailua tukevaan suuntaan. On katsottu, että vapaa ja terve kilpailu, siis markkinaehtoinen palvelutarjonta, on paras tae huolehtia siitä, että kansalaisilla ja muilla tietoliikennepalvelujen käyttäjillä on tarjolla ajanmukaiset ja edulliset palvelut tasapuolisesti. Valittu strategia onkin luonut hyvät edellytykset suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämiselle. Olemme tässä suhteessa mitä suuremmassa määrin mallimaa jopa koko maailmassa.

Valtiolla on useita rooleja telealalla. Se on aktiivinen regulaattori ja kilpailuviranomainen. Valtio on myös enemmistöomistaja Sonera Oyj:ssä. Rooleista vähäisin ei ole asiakkaan rooli. Valtio ja sen virastot muodostavat merkittävän asiakasryhmän kaikkien telepalveluja tarjoavien yritysten kannalta.

Yleisesti on se käsitys, että valtio on kaikissa edellä mainituissa rooleissaan kyennyt toimimaan tähän asti varsin neutraalisti ja on siten edistänyt tasapuolisten kilpailuedellytysten periaatteen toteutumista tässä maassa. On hyvä muistaa, että muun muassa kilpailuviranomaiset ovat olleet näiden periaatteiden toteuttamista arvioidessaan tarkkoina ja langettaneet jopa kymmenien miljoonien markkojen seuraamusmaksuja eräille teleoperaattoreille, kun ovat katsoneet kilpailulainsäädännön tunnusmerkistön tulleen rikotuksi.

Eduskunnan käsittelyyn on nyt tullut kysymys hallitukselle annettavista valtuuksista merkitä Soneran osakkeita yli 3 miljardilla markalla, mikäli Soneran yhtiökokous päättää toteuttaa nykyisille omistajille suunnatun uusmerkinnän. Osallistumista uusmerkintään on perusteltu aitona sijoitustoimintana valtion kannalta. On myös vakuutettu, että suunniteltu sijoitus on turvattu ja että se aikaansaa valtiolle tuottoa jo muutaman vuoden sisällä.

Asiasta annettu julkinen informaatio kertoo kuitenkin varsin karua kieltä myös siitä, että kyse on myös riskirahoituksen varmistamisesta, jotta yhtiö selviytyisi rajusta velkakierteestään. Valtion osallistuminen omistamansa yhtiön kriisirahoitukseen poikkeuksellisen suurella panostuksella täyttää siis monelta osin valtiontukipäätöksen tunnusmerkistön, vaikka siis muodollisesti siitä ei olekaan kysymys.

Yhtiön etua katsoen ja varmasti myös sen omistajien etu huomioiden ratkaisu on viisas ja kannatettava. Tilanne Sonerassa on sen kaltainen, että nyt esitetty pääomaruiske on täysin välttämätön. Eri asia kuitenkin on se, kuinka tähän tilanteeseen asiat on päästetty, mutta syyllisten etsintä ei muuta olemassa olevaa tilannetta miksikään. Tilanteen kanssa on nyt elettävä ja ongelmien yli on päästävä. Hyvin monen julkisuudessa esiintyneen asiantuntijan mukaan nyt esitetty ratkaisumalli on hyvä ja sinällään kannatettava.

Ongelma tässä ratkaisussa onkin enemmän Soneran ulkopuolella. Ensinnäkin kyse on erittäin suuresta summasta rahaa, jonka sijoittaminen Soneraan merkitsee tietenkin sitä, että se on jostain muusta pois. Juuri nyt se ei ole mistään konkreettisesta pois, sillä tuo summa aiotaan kattaa vähentämällä suunniteltua valtion lainojen takaisinmaksua vastaavalla summalla, mutta jo ensi vuodelle se merkitsee korkomenojen lisääntymistä noin 150 miljoonalla markalla. Vastaava summa kertautuu siitä eteenpäin joka vuosi. Näin sinänsä kertaluonteisella menoerällä on myös tulevien vuosien budjetteihin ulottuva vaikutus.

Toinen ja ehkä periaatteellisempi ongelma on myönnettävän pääomavahvistuksen vaikutus muihin alalla toimiviin tahoihin. On totta, että omistajalla on oikeus vahvistaa yhtiönsä pääomaa haluamallaan tavalla. Ongelma onkin siinä, että valtio omistajana on siinä mielessä eri asemassa, että kuten jo aikaisemmin mainitsin, se on samalla sekä omistaja että kilpailuviranomainen. Valtion ei tulisi omilla toimillaan vääristää kilpailua eikä se saisi asettua vain yhden toimijan puolelle, ei edes silloin, kun se itse on määräävässä omistussuhteessa alan suureen toimijaan.

Omistajan ja kilpailuviranomaisen roolien yhdistäminen ei aina ole helppoa. Se ei ole helppoa valtion kannalta eikä se ole helppoa alan muiden toimijoiden kannalta. Operaattoreilta tulleiden viestien mukaan on välillä hyvin hankalaa keskustella alan ongelmista ja kehitysnäkymistä esimerkiksi virkamiesten kanssa, kun jollain tavoin kokee samalla keskustelevansa suuren kilpailijan edustajien kanssa. Tästä kahden roolin ongelmasta voi vapautua kokonaan vain vähentämällä ja aikaa myöten kokonaan luopumalla omistuksista tämän tyyppisissä yhtiöissä. Juuri nyt se ei ole Soneran osalta tietenkään mahdollista eikä viisasta, mutta mielestäni jatkossa, kun yhtiön taloudellinen tilanne paranee ja yleiset olosuhteet ovat suotuisat, valtion tulisi asteittain luopua Sonerasta, lainsäädännölliset edellytyksethän sille tunnetusti ovat olemassa.

Arvoisa puhemies! Sonera itse ilmoitti maanantaina uudesta strategiastaan keskittyä lähes kokonaisuudessaan kotimaan markkinoihin. Näin ollen on nähtävä, että valtio tulee ainakin välillisesti miljardien panostuksellaan vahvistamaan Soneran kilpailukykyä moniin kotimaisiin sekä Suomessa toimiviin ulkomaisiin teleoperaattoreihin nähden. Siis samalla kun valtio auttaa Soneraa selviytymään, se itse asiassa kaventaa muiden operaattoreiden suhteellista kilpailukykyä. Soneran tukimiljardit saattavat pahimmillaan heikentää maakunnan puhelinyhtiöiden ja muiden Soneran kilpailijoiden toimintaedellytyksiä. Kun näin on, pidän erittäin tärkeänä, että näiden ratkaisujen suhde suomalaiseen ja EU-tasoiseen kilpailulainsäädäntöön selvitetään tarkoin ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, ja samalla toivon, että vähintäänkin hygieniasyistä Soneran käyttäytymistä kotimarkkinoilla seurataan aivan erityisen tarkasti, jotta voidaan varmistua siitä, ettei epäterveeseen kilpailuun syyllistytä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Menemme nyt puhujalistaa, ja sitten hetken päästä on taas debatin vuoro.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Markkinat ovat ilmoittaneet, että Suomen hallitus teki aivan oikein Sonera-asiassa. Tämä on täysin perusteltu ratkaisu, ja on hyvä, että se tehtiin tällaisella vauhdilla. Jos siihen sisältyi hallituksen sisäisesti joitakin tyylivirheitä, asian merkittävyyden takia niillä ei ole sen suurempaa merkitystä muuta kuin se, että ministeri Siimeksen käyttäytyminen on ollut uskomatonta. (Ed. Kekkonen: Olisivatko markkinat reagoineet vielä paremmin, jos hallitus olisi ollut yksimielinen?) — Ed. Kekkonen, en minä usko, että tässä suhteessa on mitään, mutta hallituksen sisäisen hevospsykologian kannalta tämä varmasti heijastuu jäljellä olevaan 1,5 vuoden aikaan merkittävästi. Näin uskon. (Ed. Pekkarinen: Kyllä Siimekselläkin on hintansa!) — Me hinnoittelemme Siimeksen. Tarkoittaako ed. Pekkarinen sitä? Näin me teemme yhdessä opposition kanssa. (Välihuuto) — Ja markkinat tekevät hänestä kauppaa omalla tavallaan.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti jonotin tätä puheenvuoroa puoli tuntia aamupäivällä päästäkseni suhtkoht varhaisessa vaiheessa puhujakorokkeelle palauttamaan mieliin sen, mikä historia loppujen lopuksi tässä asiassa on ollut. Meille on liikenne- ja viestintäministeriö tuonut sinänsä ansiokkaan selvityksen, mutta sen ensimmäinen varsinainen sivu, sivu 4, on historian todellisuuden valossa aika uskomatonta tekstiä. Täällä nimittäin sanotaan näin, kohta 1.1. Liikelaitoksen muodostaminen alkaa seuraavalla virkkeellä: "Virastomuotoisen Posti- ja telelaitoksen muutos liikenneministeriön hallinnonalan pörssiyhtiöksi aloitettiin liikelaitostamisella." Tarkoittaa sitä historiaan kirjoitettuna, että tämä oli tietoinen ratkaisu tällaisella pyrkimyksellä. Sitten tässä kuvataan sitä, että kuitenkin kävi sillä tavalla, että tätä esitettiin eduskunnalle, eduskunta ei sitä hyväksynyt ja hanke raukesi. Sitten tuli vielä uusi yritys, ja sillä kertaa se meni läpi.

Tosiasia oli se, että siinä vaiheessa, kun ensimmäinen operaatio oli epäonnistunut, täällä käytiin erittäin kova eduskunnan sisäinen keskustelu siitä, mikä on perimmäinen pyrkimys. Me, jotka olimme skeptikkoja silloin, kysyimme, että ei kai vain pyrkimyksenä ole pörssiyhtiö. Tähän kansliapäällikkö Korpela sanoi moneen kertaan henkilökohtaisella tasolla, että ei missään nimessä, tämä ei tule kysymykseenkään. Nyt Haapasalo ja kumppanit kirjoittavat tänne tällä tavalla. Juuri tällaista tämä politiikka on, elikkä yhtäkkiä kaikki muuttuu, totuus muuttuu aivan kokonaan toisenlaiseksi.

Vielä kerrottakoon se, miksi ylipäätään liikelaitostamista pidettiin sellaisenaan tarpeellisena. Sillähän oli jokin peruste. Peruste, joka tuotiin sisäisissä keskusteluissa, oli se, että telepuoli tuottaa niin valtavasti voittoa, että se on tavallaan valtiontaloudellisesti kestämätöntä, kun on kysymys osasta valtionhallintoa, elikkä olisi valtavan kova paine siihen, että puhelutariffeja lasketaan merkittävästi. Tätä ei haluttu tehdä, vaan päinvastoin ottaa ne tulot sellaisella tavalla, että se on liikelaitostamisen kautta järkevä toimenpide elikkä voitto voidaan tavallaan hävittää. Tämä oli Telecom Finlandin avain, käyttövoima, siihen aikaan. (Ed. Kekkonen: Hinnat laskivat myös!) — No laskivat, mutta eivät kovin paljon, ed. Kekkonen, elikkä toisin sanoen tulotaso pysyi juuri sellaisena, jona sen odotetaan nytkin säilyvän, koska nyt hinnoittelu langattomissa on aika kovaa luokkaa edelleen.

Sitten täällä puhutaan ministeri Norrbackista, joka hoiti yhtiöittämisvaiheen. Sehän oli aivan uskomaton filosofia, joka täällä tämän kaupan eteen esitettiin. Sehän oli sellainen, että mitä enemmän rakennetaan verkkoja rinnakkain, tukiasemapylväitä rinnakkain, ja mitä enemmän miljardeja laitetaan investointeihin, sen halvemmaksi tulevat puhelut. Aika mielenkiintoinen juttu. Tämä kilpailu muka tulee, ja se alentaa näitä hommia. Nyt on nähty, miten tälle filosofialle kävi maailmanlaajuisesti. Se oli niin kuin kuplien kupla, ja sillä siisti. Tämä kuplien kupla on nyt tuottanut sen tilanteen — ed. Laukkanen oli siinä suhteessa aivan oikeassa äskeisessä keskustelussa — miten 1,5—2 miljardilla markalla kotimaan tuottoja hoidetaan nyt ulkomaan seikkailun velat pois ja koko asia kuiville. Elikkä sillä tavalla tarvitaan käytännössä myöskin ulkomaan strategia hallittuna strategiana elikkä on ajauduttu juuri sellaisen mutkan kautta tilanteeseen, jossa kotimainen strategia, joka on vanha Telecom Finland Oy -strategia, ei enää oikein päde. Tässä on se vaikeus koko tässä hommassa. Mutta totean uudelleen omana kantanani, että tämä on ainoa mahdollisuus tässä tilanteessa ja tämä on myöskin sellainen, joka on kannattanut tehdä, koska jo markkinat ovat osoittaneet, että se asia on ok.

Sitten vielä yksi asia omassa puheenvuorossani on se, kenellä meillä on tässä erityisesti puhevalta, vuoden 99 tammikuusta tähän päivään, moitteeseen. Ei kenelläkään. Ei yhdelläkään ainoalla sielulla tässä talossa ole minkäänlaista moitteen puhevaltaa tässä asiassa. Me olemme siunanneet kaikki, me olemme uskoneet kaikki, että kyllä tämä tästä ja miljardeja tuloja — lehtihuoneessa jaettiin jo parisataa miljardia hyviin tarkoituksiin yhtenä aamuna niinä huuman päivinä jnp. Elikkä tämä huomautus koskee ed. Pekkarista niin kuin kaikkia muitakin. (Ed. Tennilä: Ei pidä paikkaansa!)

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on varmasti sellainen, että voimme aika yksimielisesti todeta, että muuta vaihtoehtoa Soneran jatkuvuuden kannalta ei ole olemassa.

Muutamat kollegat ovat ystävällisesti pyytäneet ministeri Siimestä esittämään oman vaihtoehtonsa, että voisimme arvioida hallituksen sisältä nousevia erilaisia näkökulmia, mutta ministeri Siimes ei ole omaa vaihtoehtoaan esittänyt, ja sen vuoksi voitaneen lähtökohtaisesti todeta, että tämä on se vaihtoehto, jonka pohjalta meidän pitää Soneran tulevaisuuden toimintaedellytykset varmistaa.

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin erityisesti tämän puheenvuoron sen vuoksi, että tämä keskustelu käydään ajankohtana, jota edelsi yrittäjyyden edellytyksiä käsittelevä yleinen keskustelu.

Haluan kiteyttää sen näkökulman, että kuluneen vuoden aikana Suomesta on loppunut 14 000 pienyritystä. Minkä huomion sai hallituksen taholta yrittäjyyden edellytyksiä käsitellyt keskustelu? Eduskuntana saatoimme todeta, miten näpertelevä oli edelleen se ote, jolla tätä teemaa lähestyttiin. Välittömästi tätä seurasi keskustelu Soneran tulevaisuudesta. Kukaan meistä kansanedustajista ei kiellä niitä olosuhteita, niitä toimintaympäristön muutoksia, mitä on tapahtunut, mutta haluan omalta osaltani nostaa keskusteluun sen, mihinkä suomalaisen yhteiskunnan kannattaa tulevaisuudessa panostaa.

Joudun omana näkemyksenäni tuomaan selvästi esille sen, että jos ajattelemme lähitulevaisuutta, niitä toimintaympäristön rajuja muutoksia, epävakautta, kaoottisuutta, joka on käsillä, Sonera ei ole ainoa valtion yhtiö, johonka Suomen valtio, Suomen eduskunta, joutuu panostamaan tulevan kahden vuoden aikana. Sen vuoksi tuntuu ihmeelliseltä, että me emme nosta käsittelyyn esimerkiksi yhtä miljardia, joka sijoitetaan suomalaisten pienyritysten ja perheyritysten tulevaisuuteen, ja tällä tavalla nosta esiin niitä oraita, jotka voivat kasvaa, kehittyä ja turvata suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.

Nimittäin, arvoisa rouva puhemies, siihen toimintaympäristöön, joka sekä kansallisesti että kansainvälisesti on edessä, johonka Sonera joutuu sopeuttamaan omaa liiketoimintaansa, me kansanedustajina voimme ainoastaan saatella niillä hyvillä toivotuksilla, että toivon mukaan Soneran johdossa löytyy ratkaisuja, joilla vastataan tähän kilpailuun. Mutta samaan aikaan meidän pitää itsellemme tiedostaa se kansainvälisen kilpailun olemus, joka ei kosketa vain Eurooppaa ja Suomea vaan koko tätä globaalitaloutta, ja sen osana liittyen Soneran menestyksen suojaaminen ei välttämättä tapahdu sillä, että me sijoitamme edelleen 3,1 miljardia markkaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tarttua siihen, mikä on ollut liikenne- ja viestintäministeriön peruspolitiikka. Näiden vuosien aikana, kun olen seurannut hallituksen toimintaa, olen yksiselitteisesti tullut siihen johtopäätökseen, että niin yksiselitteistä markkinoiden avoimuuteen ja markkinaehtoisuuteen vannovaa politiikkaa ei toteuteta missään muualla. Sen vuoksi minä joudun toteamaan, että tämä tilanne on todella yllättävä, että juuri tämän ministeriön taholta tullaan vaatimaan tämän tyyppistä panostusta eduskunnalta. Sen vuoksi minä ihmettelen esimerkiksi ministeri Heinosen johdonmukaisuutta niissä kannanotoissa, joissa hän on korostanut, että suomalainen tietoyhteiskunta ja tietoliikennepolitiikka voidaan rakentaa tasavertaisesti vain ja ainoastaan markkinaehtoisesti.

Omalta osaltani toivon, että tämä päätös tuo sellaista nöyryyttä myös liikenne- ja viestintäministeriöön, että me voimme avoimemmin keskustella myös muista vaihtoehdoista, millä tavalla me todella luomme kaikille kansalaisille tasavertaiset edellytykset kiinnittyä suomalaiseen tietoyhteiskuntaan ja sillä tavalla luoda oman elämänsä ja oman tulevaisuutensa lähtökohtia tasavertaisin perustein.

Mauri   Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Soneran historia on kuin vuoristorataa: huikeita nousuja, huipulla mahtavia näköaloja. Näkymät innostivat pyrkimään kuitenkin vielä korkeammalle ilman kunnon rataa sinne korkeammalle. Ne ajoivat yhtiön johdon tolkuttomaan yltiöpäisyyteen ja valtaviin riskinottoihin. Noista sfääreistä on sitten tultu alas ja lujaa. Toimintaympäristön muutos, totta kai se täytyy myöntää, on syventänyt tätä syöksyä. Niinpä nyt ja tässä tarvitaan pelastajaa, tarvitaan valtiota mukaan Soneran pelastamiseen.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on isänmaallista väkeä. Me emme tyrmää suoralta kädeltä mitään järkevää hanketta, jolla vaikeuksiin ajettu, kansallisesti tärkeä yritys pelastetaan. Sonerassa on valtava määrä huipputasoista teknologiaosaamista ja tietotaitoa. Sen vaaliminen on tärkeä asia. On toki valtiolla Soneran enemmistöomistajana itse yhtiössä muutoinkin suuri intressi, mutta rima hallituksen esittämän yli 3 miljardin markan sijoituspyynnön hyväksymiselle on tavattoman korkealla kaiken kuullun ja nähdyn jälkeen.

Hallituksen tähänastiset näytöt omistajan äänen käyttämisestä valtionyrityksessä eivät vakuuta. Tästä syystä me olemme edellyttäneet, ennen kuin kunnolla tämän asian hyväksymismieliseen keskusteluun voidaan päästä, eduskunnalle kahta selvitystä, erityisesti kahta selvitystä: Ensinnäkin olemme edellyttäneet seikkaperäistä selvitystä Soneran lähihistoriasta, sen huikeista menestyksistä — korostan, niitäkin on, 40 miljardia myyntituloja on iso raha, mikä tänään, kun Sonera on vaikeuksien keskellä, meidän täytyy muistaa ja tunnustaa — mutta selvitystä myös niistä käsittämättömistä virheistä, joita yrityksen tiimoilta on tehty. Niin ikään olemme edellyttäneet sitä, että eduskunta saa nyt seikkaperäisen selvityksen niistä perusteista, joille hallituksen esitys rakentuu, selvityksen siitä, nouseeko Sonera näillä toimilla ylös, ovatko ne menestyspotentiaalit, jotka yrityksen sisällä ovat, tämän jälkeen riittäviä tasapainottelussa sen velkataakan kanssa, joka painaa Soneran niskassa. Näiden selvitysten jälkeen keskustan eduskuntaryhmä siis tekee omat lopulliset ratkaisunsa.

Eilen illansuussa hallitus, liikenneministeriö tarkemmin sanottuna, toimitti meille asiakirjan Valtion omistajapolitiikka ja Sonera. Kiitän ministeri Heinosta siitä. Vaikka tuo asiakirja pääasiassa katsoo menneeseen, on sekin syytä syynätä tämän uusmerkintäratkaisun yhteydessä eduskunnassa. Kysymys siitä, onko hallituksella mitään järjellistä omistajapolitiikan linjaa, on tavattoman tärkeä ajatellen myös sen tulevan strategian uskottavuutta, jota äsken pääministerinkin suulla meille esiteltiin.

Juuri tästä näkökulmasta onkin jo tässä yhteydessä kajottava yhteen seikkaan tuon lähimenneen osalta, yhteen seikkaan erityisesti: Miten Soneran johto saattoi sitoutua vahvalla velkarahalla 21 miljardin markan suuruisiin riskisijoituksiin Soneran umts-lisenssikaupoissa? Kuuliko operatiivinen johto omistajan ääntä, ja jos kuuli, mikä oli omistajan kanta ja minkälaisen vastuun omistajan edustaja ratkaisuista kantaa? Jos omistajan ääntä ei kuunneltu lainkaan ratkaisuissa, onko omistaja antanut riittävän selvät strategiset ohjeet omistamalleen merkittävälle yritykselle ja varmistunut siitä, että yrityksen hallituksessa istuu riittävä määrä enemmistöosakkaan edustajia, jotka kykenevät hallituksen tehdessä ratkaisuja kertomaan, mikä on pääomistajan kanta? Jos hallituksen edustaja sanoo, että ei tiennyt eikä voi kantaa vastuuta, sen jälkeen hallituksen edustajilta on kysyttävä todella kysymys, onko se huolehtinut siitä, että se on antanut riittävän selvät strategiset ohjeet ja varmistanut sen, että hallituksessa istuu sen edustaja, joka tietää, mikä on pääomistajan kanta.

Ministeri Heinosen vastaus näihin kysymyksiin on kirjattu selontekoon, mikä meille on annettu. Hän sanoo siinä muun muassa, että osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinalain mukaan yksittäiset omistajat eivät voi puuttua yksittäisiin hallituksen toimivallassa oleviin ratkaisuihin. Heinosen mukaan umts-ratkaisut olivat puhtaasti Soneran operatiivisen johdon toimivaltaan kuuluvia asioita. Siksi hänen mukaansa umts-ratkaisuja ei ole käsitelty liikenneministeriössä eikä hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Linjaus tuntuu juhlavalta ja lain mukaiselta, mutta eihän tuo silti kuitenkaan voi merkitä sitä, että enemmistöomistajan nimissä hallitus voi tehdä minkä tahansa tapaisia ratkaisuja. Muistettakoon vielä kertaalleen, että umts-luvan hinta Soneralle oli jo sanotut noin 21 miljardia markkaa. Se ylittää kaksinkertaisesti Soneran liikevaihdon tuona vuonna ja se on myöskin yrityksen taseisiin verrattuna lähes 40 prosenttia yrityksen taseen loppusummasta. Kysyn: Kuka voi edes kuvitella, että joissakin muissa suurissa suomalaisissa yrityksissä ulkoinen hallitus voisi sitoa pääomistajan rahoja siinä määrin, että se määrä ylittää kaksinkertaisesti yrityksen liikevaihdon, ottamatta lainkaan yhteyttä pääomistajaan ja kysymättä häneltä, mikä on pääomistajan kanta, voimmeko me hallituksena sijoittaa, ottaa riskejä, joiden riskien mitta on yli kaksinkertainen yrityksen liikevaihtoon verrattuna?

Jos kuitenkin liikenneministeriö on antanut kaiken vallan operatiiviselle johdolle, ei se silloinkaan selviydy tehdyistä ratkaisuista puhtain paperin. Kysymys kuuluu silloin: Onko sen määrittämä omistajapolitiikan linjanveto ollut holtiton ja sen operatiivinen johto sen pohjalta voinut tehdä tunnetut ratkaisut? Edelleen vielä kertaalleen: Eikö pääomistaja ole asettanut yhtiön hallitukseen sellaista edustajaa, joka tietää pääomistajan tahdon?

Parhaillaan tässä talossa ovat käsittelyssä erästä toista valtionyhtiötä koskevat ratkaisut, Kemiraa koskevat ratkaisut. Kun sen ratkaisun taustaa vertaa siihen, mitä nyt sanotaan tapahtuneen Soneran tiimoilta, joutuu kysymään, missä on hallituksen valtionomistajapolitiikka. Kemirassahan väitetään asioiden kulun olleen suurin piirtein sellainen, että siellä omistaja on tehnyt keskeiset ratkaisut kuulematta juuri lainkaan yrityksen operatiivista johtoa. Eikö näin? Kuinka voi olla, että toisessa yrityksessä käy taas täsmälleen toisin päin, että operatiivinen johto toisessa valtionyhtiössä tekee ratkaisut kuulematta juuri lainkaan tai ei oikeastaan lainkaan pääomistajaa, valtio-omistajaa? Kumpi on hallituksen linja? (Ed. Kääriäinen: Kumpikin!) — No, kumpikin. Ed. Kääriäinen näyttää olevan oikeassa siinä, että kumpikin tähän asti, mutta eihän näin voi, ed. Gustafsson, (Ed. Gustafssonin välihuuto) aivan oikein, eihän näin voi olla. Toimiala ei ratkaise sitä, että toimintalinja omistajapolitiikassa muuttuu toimialan mukaan totaalisesti toisenlaiseksi. Ei näin voida mihinkään kirjoittaa. Ei tätä usko kukaan. Ei se näin toimi. Jokin yhteinen valtion omistajapolitiikka täytyy olla.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee päivänkohtaiseen runsaan 3 miljardin markan uusmerkintään, vielä kerran: Keskustan eduskuntaryhmä haluaa osaltaan saada seikkaperäisen selvityksen nyt tästä alkavassa eduskuntakäsittelyssä. Haluamme läpivalaista tuon ratkaisun, sen perusteen. Markkinoiden ensi reaktio on ollut hyvä. Se on ollut hyvä, eikä sille seikalle kannata olla antamatta arvoa. On merkittävää, miten markkinat ovat tähän saakka tuohon ratkaisuun suhtautuneet. Ei kuitenkaan pidä tuijottaa yksinomaan siihen, mitä pörssit sanovat tällä hetkellä, mutta sekin kannattaa noteerata, mitä markkinat ovat asiasta tuumineet.

Arvoisa puhemies! Keskustan lopullinen kanta siis määräytyy tällaisen prosessin perusteella. Ministeri Siimeksen eilinen ilmoitus, jonka hän tänään täällä mielestäni häkellyttävällä tavalla uudisti, kaikesta huolimatta ministeri Siimeksen kanta ei ratkaise keskustan lopullista kantaa. Me olemme riittävän itsetuntoisia käymään itse läpi ne perusteet, joille tämä ratkaisu rakentuu, ja arvioimaan sen jälkeen, kun kaiken olemme kuulleet, olemmeko tämän esityksen takana vai emme.

Vielä kerran, arvoisa puhemies, ministeri Siimeksen kannanotto, jos hän olisi sanonut, että hän vastustaa tätä esitystä, ei se niin painava ollut. Mutta ministeri Siimes otti paljon vakavamman kannanoton. Hän perusteli kielteisen kantansa ja perusteli sen tavalla, joka tekee tuosta kannanotosta vakavasti otettavan ja vakavan koko hankkeen kannalta. Hän sanoi, että piikki on jäämässä auki, todisti pääministerin läsnä ollessa, että piikki on jäämässä auki, mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että 3 miljardia ei mitä todennäköisimmin riitäkään vaan tähän tarvitaan lisämiljardeja. Ei tällaisessa asiassa hallituksella voi olla kahta kantaa. Jos hallituksessa ollaan äkkipäätä eri mieltä tällaisesta asiasta, sitä pitää jauhaa niin pitkään, että se löytää yhteisen kannan. Jos se ei löydä yhteistä kantaa, näin minä ymmärrän, silloin ne, jotka eivät yhdy enemmistön kantaan, lähtevät lätkimään. Mutta nyt ollaan päätymässä tilanteeseen, että ministeri tuntuu istuvan erityisen vakaasti ja vankasti hallituksessa edelleenkin, vaikka on näin suuresta asiasta eri mieltä kuin muu hallitus.

Jos on joku 100 miljoonan asia tai 50 miljoonan tai vaikka miljardin asia, siinä ehkä vielä jotenkuten voi ymmärtää, että joku yksittäinen ministeri on eri mieltä, mutta yli 3 miljardin markan hanke on iso asia myös tämän talon kannalta, eikä tällainen toimintapolitiikka todellakaan lujita sitä, mikä oli pääministerin asiallisen puheenvuoron pääsanoma. Valitun strategian uskottavuuden kannalta ministeri Siimeksen toimet ovat olleet uskomattomia, hämmästyttäviä. Minä yhdyn ed. Kalliomäen puheenvuoroon, kun hän sanoi, että pääministerin pinna tuntuu olevan nyttemmin aivan aivan käsittämättömän pitkä.

Muistan aikoja, jolloin tuosta etupenkistä on ollut vähän vaikea pääministerin kanssa keskustella, on tullut äkkiä sähinää ja äkkiä puolin ja toisin tietysti vähän tällaista nokittelua. Nyt pääministeri istuu rauhallisena ja kuuntelee, kun yksi hänen ministereistään sanoo, että teillä on 3 miljardin hanke mutta en minä usko tähän 3 miljardin hankkeeseen. Piikki on auki. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Ed. Zyskowicz, minä en moiti pääministeriä toisin kuin te. Se ei välttämättä ole hänen heikkoutensa. Hallitus itse päättää siitä ja pohtii sitä, kuka on heikko ja missäkin kohtaa.

Arvoisa puhemies! Tämä on meidän linjamme, ed. Gustafsson, toistan sen vielä lopuksi. Me emme tyrmää suoralta kädeltä tätä hanketta. Rima on tämän päivän aikana noussut entistä korkeammalle tämän hyväksyttävyyden suhteen. Me haluamme seikkaperäisen selvityksen siitä, mikä historiassa on jäänyt taakse. Arvioimme myöskin liikenneministerin toimet vielä tämän asian käsittelyn yhteydessä. Itse tämän 3 miljardin markan osalta, kun läpivalaisu on tarkkaan suoritettu, päätämme, tulemmeko mukaan vai emme. Tämä on meidän linjamme.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Toinen varapuhemies:

Mennään vastauspuheenvuoroihin, ja huomautan, että kone on auki.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä olen erittäin samaa mieltä ed. Pekkarisen kanssa siitä, että tämän mittaluokan asiassa ei hallituksessa voi olla kahta kantaa. Minusta se on itsestäänselvyys.

On totta, että toimiala on vaikea. Siitä seuraa se, josta en voi olla samaa mieltä ed. Pekkarisen kanssa, että valtion omistajapolitiikka toimialasta riippumatta olisi kiveen hakattu, aina samanlainen. Ei tietenkään! Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että myös valtion täytyy osata toimia joustavasti sen mukaan, millä toimialalla se operoi. It-ala, niin kuin itse monesti totesitte, on omanlaisensa. Se pitää sisällään myös sellaisia mahdollisuuksia, jotka kaikilta muilta alueilta oikeastaan puuttuvat.

Mutta, herra puhemies, kun panostuksesta tulevaisuuteen on täällä niin paljon puhuttu, mielelläni kuulisin, onko ministerillä näkemystä siitä, minkä mittaiseksi hän arvioi tuon tulevaisuuden. Siis kun piikki ei ole auki vaan satsataan nämä miljardit, millä aikavälillä (Puhemies koputtaa) niiden pitäisi tuottaa jotakin takaisin niin, että tuntuu?

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Siimeksen erillinen mielipide hallituksessa tässä asiassa tuntuu siinä mielessä aika erikoiselta tai toisaalta tavalliseltakin, että hallituksen jäntevää omistajapolitiikan hoitoa Sonerassahan on koko ajan tuntunut vaikeuttavan se, että hallituksen piirissä on ollut erilaisia mielipiteitä asioista, niin silloinkin, kun valtion omistuksen alentamisvaltuuksia annettiin. Tässä suhteessa jääkin sitten miettimään ja kysymään, mikä sitten Sonera-asiassa on vasemmistoliiton kanta.

Jos muistellaan valtuusasiaa, niin kun valtion omistajavaltuuksia oltiin laskemassa ja se nähtiin hyvin tärkeänä strategisena asiana yhtiön tulevaisuuden kannalta, silloin vasemmistoliitto oli se taho, josta enimmäkseen oltiin tätä vastaan. Nyt huomattiin, että lupa olisi pitänyt antaa jo aikaisemmin. Nyt sitten, kun seuraavaa asiaa hoidetaan (Puhemies koputtaa), ministeri Siimes on vastaan. Olisi mukavaa tietää, mitä asiaa hän sitten kannattaa (Puhemies koputtaa) tai mitä linjaa vasemmistoliitto kannattaa Soneran asioiden hoidossa.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkarinen totesi, että Soneran johto otti hulvattomia riskejä Saksan umts-lisenssikaupassa, ja jälkeenpäin on tietysti helppoa ja oikeinkin todeta, että Saksan sijoitukset olivat Soneralta virhe. Jotta kukaan ei kuitenkaan erehtyisi kuvittelemaan, ettei ed. Pekkarisen kohdalla tälläkin kertaa olisi kyse imelästä jälkiviisaudesta, haluan lukea eduskunnan pöytäkirjoista, mitä ed. Pekkarinen sanoi kesäkuussa 2000 sen jälkeen, kun Sonera oli jo lähtenyt mukaan Saksan umts-huutokauppaan. Hän sanoi näin:

"Kaikki se, mitä on tehty siitä lähtien, kun Posti-Telen ensin eriyttämisen, sitten yhtiöittämisen ja sitten Soneraksi muuttamisen tiellä on tehty, on kaikesta päättäen ollut todella onnistunutta. Ne ratkaisut ovat sattuneet oikeaan aikaan, ne ovat olleet oikean sisältöisiä. Ne ovat taanneet sen, että Sonerasta on kehittynyt maailman mitassakin oman alansa erittäin merkittävä ja hyvin menestyvä yhtiö."

Anne   Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Siimes oli talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa eri mieltä, ja tänään on jo selvinnyt se, mikä on talouspoliittisen ministerivaliokunnan rooli. Se on valmisteleva elin, jossa täytyy myös hakea erilaisia vaihtoehtoja. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan asiat eivät ole julkisia, vaan siellä on käsitys, että siellä voi rauhassa puhua asioista. Nyt näyttää siltä, että jollakin oli intressi vuotaa tämä asia julkisuuteen. Ministeri Siimes sanoo, että hän nimenomaan ei halunnut sitä julkisuuteen vaan jollakin muulla oli intressi ehkä häivyttää joku varsinainen keskustelu. (Välihuuto) — Tämän päivän Kansan Uutisista sen voitte lukea, jos haluatte. — Nyt näyttää siltä, että talouspoliittisessa (Puhemies koputtaa) ministerivaliokunnassa ei voi keskustella enää asioista, ei esittää kriittisiä näkemyksiä, (Puhemies koputtaa) koska täytyy pelätä koko ajan, että ne tulevat julkisuuteen.

Bjarne   Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Zyskowicz viittasi puheenvuoroon, jonka ed. Pekkarinen käytti kesäkuussa, niin varmasti ed. Pekkarinen vastaa, mutta minäkin haluan muutaman sanan sanoa. Silloin ei ollut maksettu umts-luvista penniäkään, ei markkaakaan. Minä luulen, että kaikki kansanedustajat olivat sitä mieltä, että oli oikein lähteä hankkimaan näitä umts-lupia, mutta ei hintaan mihin hyvänsä. Mielestäni Sonera menetteli oikein, kun vetäytyi Englannin markkinoista todeten, että hinta nousi liian korkealle.

Se, että Saksassa maksettiin yli 20 miljardia, on näin jälkikäteen katsottuna aivan liikaa, mutta minä olen melko vakuuttunut, että jos eduskunnassa olisi käsitelty sitä asiaa, aiommeko me maksaa yli 20 miljardia, en usko, että tästä salista olisi löytynyt kovin monta puolustamaan sellaista ratkaisua. Helppoa (Puhemies koputtaa) on tietenkin olla jälkiviisas, mutta aivan aiheettomasti syytitte nyt ed. Pekkarista.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vastauspuheenvuoro sopii oikein hyvin ed. Kalliksen puheenvuoron jatkeeksi. Kun palautetaan mieliin, ed. Pekkarinen, millä tavalla umts-huutokauppa oikein sujui, niin sehän sujui yhden ainoan iltapäivän aikana niin, että täältä oltiin siinä vedätyksessä mukana ja sitten päädyttiin tähän summaan. Ei tätä voi verrata Kemira-suhmurointeihin eikä Kemira Agroon eikä mihinkään Dynea-järjestelyyn eikä mihinkään muuhunkaan. Tämä oli tyypillinen huutokauppatilanne, jossa toimitusjohtaja katsoi, että vedätetään se sinne ja sillä sipuli. Siinä ei ministeriltä eikä edes teidän ed. Saapungilta, joka oli hallintoneuvoston puheenjohtaja, ollut tilaisuutta kysyä mitään, vaan se oli se peli ja sillä sipuli. Valtuudet oli tulkittu sillä tavalla kuin oli tulkittu. Nyt Relander ei ole enää toimitusjohtaja (Puhemies koputtaa) ja sillä sipuli.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän ainoan kerran toivon, että ette enää vedä ed. Saapunkia tämän keskustelun yhteydessä esille. Saapunki on kantanut vastuunsa, hänet on heitetty syrjään, hän ei ole enää hallintoneuvostossa eikä sen suojassa. Minä kysyn, ovatko kaikki muut, jotka ovat olleet keskeisesti tässä vastuussa, kantaneet vastuunsa. (Välihuutoja)

Mitä tulee omistajapolitiikan erilaisuuteen, totta kai voi olla eroja jonkin verran yhtiössä ja yhtiössä, mutta se päälinja, joka valtiolla on suhtautumisessa omistajuuteensa, ei voi olla eri yhtiöissä aivan vastakkainen.

Mitä tulee ed. Pulliaisen opetukseen siitä, miten nämä hommat toimivat, varmaan se operatiivisesti tapahtuu tällä tavalla kuin te äsken kuvasitte, mutta minkälaiset valtuudet, kuinka pitkälle meneviin ratkaisuihin, sehän on sitä omistajapolitiikkaa, joka pitää määrätä sen, kenellä omistajapolitiikan ääni on.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, (Puhemies koputtaa) ed. Zyskowicz, te harrastatte tällaista pikkunäppärää puuhailua, mutta katsokaa, ed. Zyskowicz, jatkossa päivämäärät ja asioiden kulku vähän tarkemmin. Te jäätte kiinni, niin kuin nyt jäitte.

Ulla  Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua jäi erityisesti tässä keskustelussa vaivaamaan se, että ministeri Heinonen totesi selvittäessään hallintoneuvoston lakkauttamista, että valtiolla ei ole Soneraan nähden minkäänlaisia yhteiskunnallisia tavoitteita, ainoastaan sijoittajaintressi. Onko tämä todellakin totta? Eikö suurimmalla omistajalla ole muuta näkemystä kuin sijoittajaintressi? Eikö siinä strategiassa, mikä nyt on laadittu, eli kotimaisen tietoliikenteen kehittäminen, työpaikkojen säilyttäminen, korkean osaamisen säilyttäminen, ole yhteiskunnallista intressiä? Ainakin minä puolustan tätä (Puhemies koputtaa) esitystä juuri sillä, että näen Soneran pystyssä pysymisessä myöskin yhteiskunnallista merkitystä enkä pelkästään sijoittajaintressiä.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut useampia asioita, mutta oikeastaan palaan niihin myöhemmin. Vastaan nyt suoraan tähän esitettyyn kysymykseen.

Eduskunnassa on käsitelty kysymystä siitä, mikä on se valtuus, jonka eduskunta katsoo voivansa antaa hallitukselle siinä suhteessa, mihin omistuksen osalta Sonerassa voidaan mennä. Se on päätynyt tulokseen, että voidaan mennä nollaomistukseen, että valtio ei omista tuota yhtiötä lainkaan, jolloin on käytännössä myöskin todettu se tosiasia, että valtiolla ei ole sen kaltaisia yhteiskunnallisia intressejä tai tavoitteita, joiden takia sen pitäisi pitää omistusta tuossa yhtiössä.

On tietysti selvää, että kun omistaja nykyisessä tilanteessa pitää huolta yhtiön positiivisesta kehityksestä ja yhtiön positiivisesta arvon kehityksestä, että samalla myöskin toimimme suuntaan, joka toimii positiivisesti yhtiön henkilöstön aseman osalta, tuohon yhtiöön liittyvän osaamisen Suomessa säilymisen osalta ja koko teleklusterin kehittymisen osalta Suomessa. Tietysti se on myönteinen asia, jota (Puhemies koputtaa) välillisesti myöskin tavoitellaan.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan ed. Kekkosen puheenvuoroon pääomistajan ja yhtiön hallituksen välisestä suhteesta. Eihän se voikaan tietenkään olla kiveen hakattu, ei sitä kukaan ole odottanutkaan. Siinä pitää olla joustavuutta ja liikkumatilaa, että voi vähän soveltaen käyttäytyä tilanteen ja toimialan mukaan. Se on selvä asia, mutta kyllähän pitää joku johdonmukaisuus kuitenkin olla. Ei voi toimia niin kuin Kemirassa tehtiin ja niin kuin Sonerassa on tehty, ei voi toimia näin kerta kaikkiaan vastakkaisilla tavoilla, vaan pitää olla johdonmukaisuutta. Kun tämä revohka on aikanaan käyty läpi, olkoon tästä yksi opetus se, että tämä asia, omistajapolitiikka, selkeytetään tulevia tarpeita silmällä pitäen.

Jyrki Katainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula syytti ministeri Heinosta siitä, että tämä on toiminut markkinavetoisesti ollessaan vastuussa Soneran omistuksesta. Tämä on aika erikoinen syytös tilanteessa, jossa Soneran omistajapolitiikassa on selkeästi tehty linjavalinta, että valtiolla ei ole muuta intressiä kuin sijoittajaintressi. Eikö juuri silloin ole oikein, että asiasta vastaava ministeri toimii niin, että markkinavetoisuus näkyy selkeästi, että Soneran kurssikehitys on sen mukainen, mikä pörssiyhtiössä tulee olla? On aika erikoista syyttää ministeriä siitä, että hän toimii niin kuin pitääkin toimia.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän ihmettelen kollegojen puheenvuoroja. Kun katsotaan taaksepäin, kritisoidaan hyvin voimakkaasti sitä, mitä Soneran ympärillä on tapahtunut ja valtion omistajapolitiikan osalta liittyen Soneraan. Nyt kun ollaan tekemässä erittäin merkittävää strategista uutta askelta Soneran pelastamiseksi, valtavasti ihmetellään sitä, että talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on käyty keskustelua ja esitetty jopa erilaisia arvioita siitä, mikä on mahdollista, mikä on järkevää ja mikä on riittävää.

Täytyy kuitenkin todeta, että käsittelyymme on tullut hallituksen yksimielinen ehdotus. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan keskustelut vuodatettiin julkisuuteen, jonka jälkeen ministeri Siimes joutui virallisestikin kertomaan, miten asiat olivat menneet. Nyt meillä on hallituksen yksimielinen ehdotus ja sitä me täällä käsittelemme.

Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Pekkarinen, että valtiovarainvaliokunnan jaostojen pitää hyvin huolellisesti arvioida tämän ehdotuksen perusteet, riittävyys ja tarkoituksenmukaisuus. (Puhemies koputtaa) Sitten tässä salissa tehdään lopulliset päätökset ihan normaalissa järjestyksessä.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa tietysti jälkiviisauden esittäminen on aivan turhaa, mutta periaatteellisena huolena nousee ilman muuta vastaisen varalle esille kysymys siitä, miten valtion omistajapolitiikkaa hoidetaan. Tässä suhteessa on todettava, että lievästi ihmettelen ministerin näkemystä siitä, että valtion yhtiöissä operatiiviselle johdolle annetaan strategisten investointipäätösten tekeminen.

Sikäli kuin minä tunnen osakeyhtiölakia, lähtökohta on se, että omistaja käyttää omistajan valtaa lain mukaan yhtiökokouksessa, ja jos on hallintoneuvosto, tietyn delegointivallan puitteissa yhtiökokousten välillä käyttää hallintoneuvosto. Mutta niin kuin tässä tapauksessa tiedetään, on niin suuren luokan asioista ollut kysymys ja vastaisuudessakin valtionyhtiöissä on niin suuren luokan asioista kysymys, että ministerillä (Puhemies koputtaa) ei voi olla sellaista kantaa, että annetaan operatiiviselle johdolle valtion omistajapolitiikan harjoittaminen.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen vähän samaa asiaa kuin edellinen puhuja, nimittäin liikenne- ja viestintäministeriön selvitystä valtion omistajapolitiikasta. Mielestäni osakeyhtiölaista ei löydy sellaista pykälää tai sellaista tulkintaa, joka estäisi yhden omistajan, eli tässä tapauksessa valtion, enemmistöomistajana nimeämästä omaa edustajaansa yhtiön hallitukseen. Mielestäni se on aika kummallista omistamista ja vastuun kantamista. Mielestäni ministeri Heinosen perustelut eivät oikein vakuuta.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Se, mihin tässä viitataan, on se osakeyhtiölain selkeä lähtökohta, että jokainen hallituksen jäsen edustaa kaikkia osakkeenomistajia. Kukaan ei voi edustaa ainoastaan yhtä omistajatahoa, vaan he ovat kaikki vastuussa kaikista ratkaisuista kaikille osakkeenomistajille. Käydyssä keskustelussa aika paljon unohdetaan se, että Soneralla on paljon muitakin omistajia — tarkkaa lukua en itse asiassa viime päivien vahvojen myyntien ja ostojen jälkeen tiedä, mutta sanotaan, että noin 130 000 muuta omistajaa on myöskin olemassa — ja meidän tulee lähteä siitä, että myöskin heidän oikeuksiaan osakeyhtiölain ja arvopaperimarkkinalainsäädännön mukaisesti kunnioitetaan.

Tietysti, ed. Korva, on niin, että en tarkoita, että tuon kaltaiset strategiset ratkaisut olisivat operatiivisen johdon, vaan kyllä ne ovat ennen kaikkea yhtiön hallituksen ratkaistavia asioita. Se on sitä, mitä olen tarkoittanut sanoa. Jos olen sanonut toisin, olen sanonut väärin.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelin ministeri Heinosen lausumaa, että valtiolla on vain sijoittajaintressi tässä yhtiössä, kun ottaa huomioon yhtiön pitkän ja maineikkaan historian ja sen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Syntipukiksihan aiemmin Soneran vaikeuksiin haettiin hallintoneuvostoa ja nopealla aikataululla se lakkautettiin. Silloin jopa mainittiin, että hallintoneuvosto tulee yhtiölle tulee liian kalliiksi. Se summa tämän 3 miljardin rinnalla tuntuu kyllä aika karamellirahalta.

Miten on mahdollista, että hallintoneuvostossa oli esimerkiksi tällainen jäsen kuin Hintikka, joka kuitenkin kelpasi hallituksen puheenjohtajaksi? Hallintoneuvostossa oli kyllä hyvinkin arvostettua näkemystä, koska hänet nostettiin näin korkealle, hallituksen puheenjohtajaksi. Ilmeisesti hallintoneuvostossa hän oli aivan nolla. Nyt kuitenkin peräänkuulutetaan yhteiskunnallista näkemystä. Esimerkiksi Suomen Pankissa johtajatasolla pitää olla yhteiskunnallista näkemystä, mutta Sonerassa sitä ei haluttu (Puhemies koputtaa) eikä haluta käyttää. Mitä vastaatte tähän, ministeri Heinonen?

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Soneran vaikeudet ovat suuret ja turbulenssi on ollut kovaa. Sen tähden on hyvä, että talouspoliittinen ministerivaliokunta on perehtynyt tähän. Minusta on erinomaista, että siellä on myöskin ollut erilaisia mielipiteitä tässä asiassa, mutta silti en mahda sille mitään, että paheksun hyvin voimakkaasti ministeri Siimeksen käytöstä tässä asiassa. Siinä, että hän on eri mieltä ministeriryhmässä, ei ole mitään outoa, mutta kun hän tulee eduskunnan eteen, naureskelee eikä vastaa kysymyksiin, kun häneltä kysytään kantaa, minkä takia hän ei suostu tähän 3 miljardiin, hän ei mitenkään kerro, ei suuntaan eikä toiseen, niin se on minusta vastuutonta toimintaa.

Minä kysyisin joltain istuvalta ministeriltä, miten ministerivastuulaki tässä asiassa kulkee. Ei ministeri voi olla näin ylimielinen. Mikä on ministerin virassa semmoista, joka pitää kiinni, jos on näin luja periaatteellinen kysymys? Minusta aivan hyvin voi itse ilmoittaa, että eroaa, ja ryhmästä tulee joku toinen ministeriksi. Ei kai se nyt niin hirveän kipeä asia ole? Ehkä ryhmätovereista joku voisi kertoa (Puhemies koputtaa) tähän liittyviä asioita.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Kun ed. Pekkarinen arvioi ministeri Siimeksen painoarvoa tässä asiassa, niin minä kyllä toteaisin, että niin kauan kuin ministeri Siimeksellä ei ole esittää minkäänlaista vastausta tai vaihtoehtoa asiaan, minä pidän hänen käyttäytymistään irtopisteiden harkitsemattomana ja erittäin vastuuttomana keräämisenä. Tätä eivät selitä minkäänlaiset käsittelyt talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Koko tämä prosessi, ulostulo, me kaikki varmasti näimme eilen televisiosta, minkälaista se oli. Tässä ei ole mitään selittelemistä. Tänään salissa hänen esiintymisensä pahensi minusta erittäin suurella tavalla tätä asiaa, mutta myös erittäin huonolla ja pahalla tavalla Soneran asiaa eli sitä asiaa, jota me yritämme täällä vastuullisesti käsitellä.

Minä odottaisin tässä Siimeksen asiassa tietysti pääministerin mutta myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmän (Puhemies koputtaa) selkeätä kannanottoa siitä, mikä on ministeri Siimeksen asema?

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn: Kuka vuosi talouspoliittisen ministerivaliokunnan tiedot? Minkä vuoksi erään torin reunalla tiedettiin asiasta ennen kuin missään muualla? Sitä voi kysyä. Minusta sosialidemokraatit ja kokoomus voivat katsoa peiliin, mistä se tieto tuli.

Minä kysyn nyt ministeri Heinoselta: Onko oikein kertoa esimerkiksi eduskunnassa tai missään muuallakaan julkisuudessa niitä asioita, mitkä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ovat tulleet esille, esimerkiksi pörssiyhtiön sellaisia tietoja, mitä ei pitäisi kertoa täällä? Mitä olisi tapahtunut, jos ministeri Siimes olisi täällä kertonut omat näkemyksensä asiasta ja paljastanut ehkä sellaisia tietoja, mitä ei lain mukaan saa paljastaa pörssiyhtiöistä? Silloinhan tilanne olisi ollut paljon vaikeampi ja vaarallisempikin.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean heti aluksi, että todella ministeri Siimes on mielestäni toiminut erittäin loukkaavasti muita hallituskumppaneita kohtaan, ja esitän paheksuntani siitä.

Mutta mitä itse tähän Sonera-asiaan tulee, totean, että tilintarkastajien tehtävä on valvoa osakkeenomistajien etua ja tilintarkastajat ovat täysin sataprosenttisesti laiminlyöneet tämän velvollisuutensa. Jos tilintarkastajat olisivat olleet ajan tasalla, niin omistaja olisi ajoissa tiennyt, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan.

Mitä ministeri Heinonen on täällä kertonut, hän on aivan oikeassa. Osakeyhtiölain mukaan, jos on pörssiyhtiöstä kysymys, omistajavaltaa ei voi käyttää kuin yhtiökokouksessa sen takia, että se loukkaa piensijoittajien asemaa ja vääristää sen. Tänään olivat Kemiran asiantuntijat paikalla. He sanoivat Kemirasta muun muassa, että mitään rahavirtojakaan ei saa kertoa Suomen valtiolle omistajana, koska se loukkaa pienomistajien asemaa. (Puhemies koputtaa) Mitä Heinonen täällä on kertonut, sataprosenttisesti kannatan hänen esityksiään.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä umts-kaupat ovat nyt joutuneet erityisesti tapetille ymmärrettävistä syistä, mutta niin kuin ed. Korva totesi, jälkiviisaus on tietenkin jälkiviisautta. Huutokauppa oli keskieurooppalainen tapa näiden lupien myöntämisessä, ja sitten Pohjoismaissa oli hieman toisenlainen käytäntö.

Miten te, ministeri Heinonen, näette tulevaisuudessa, kun tämmöisiä vastaavia kauppoja tehdään, otetaanko tästä nyt Euroopan unionin alueella opiksi ja kautta EU:n alueen siirrytään tällaiseen pohjoismaiseen käytäntöön, joka on kansalle ja kansantaloudelle paljon edullisempi kuin tämä tolkuton huutokauppailu?

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki tämä keskustelu kumminkin osoittaa ainakin sen, että silloin, kun valtio on enemmistöosakkaana pörssiyhtiössä, nämä tilanteet eivät ole ollenkaan yksinkertaisia hoitaa mahdollisimman jouhevasti ja hyvin.

Mutta sen panin merkille kuitenkin keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekkarisen puheesta, että kun hän arvioi ministerin toimintaa tässä asiassa, hän sanoi, että se on juhlallinen ja lainmukainen. Minä kysynkin nyt, että jos ministeri toimii asiassa lainmukaisesti, niin mikä on se enempi, mitä kohtuudella voidaan vaatia, jos toimii lainmukaisesti parhaan tietonsa ja taitonsa mukaisesti. En ole lähtenyt syyttelemään myöskään hallintoneuvoston puheenjohtajaa ed. Saapunkia, koska mielestäni hänkin on toiminut koko ajan parhaan tietonsa, taitonsa ja osaamisensa mukaisesti. Näkisin, että veronmaksajien asiaa ei kovinkaan paljon enää tässä asiassa auta, jos me haemme syyllisiä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Soneran hallintomalli on ollut sellainen, että hallintoneuvostolla ei sinänsä ollut oleellista valtaa varsinkaan umts-asioissa. Käytiin umts-asioista keskustelua, ja täällä on todettu, että kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut varmaan umts-hankintaa sinänsä, mutta kylläkin menettelytavan sen jälkeen, kun on havaittu, että nyt on menty pitkälle. Itse kyseenalaistin korkojen aktivoinnin umts-hankintojen osalta ja sain siitä ed. Kallikseltakin tukea hallintoneuvostossa, kun keskustelua käytiin. Silloin vielä rakennettiin hyvää ja kovaa tulevaisuutta.

Herra puhemies! Ministeri Siimes jatkaa sitä johdonmukaista vasemmistopolitiikkaa Soneran osalta, jota Erik Lindfors ja hänen taustansa tekivät jo hallintoneuvostosta käsin. Soneraan on palautettava työrauha. Se on ensimmäinen ja tärkein asia, jotta voidaan päästä päiväjärjestykseen.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen, mitä ed. Luhtanen totesi ministeri Siimeksen käytöksestä ja nimenomaan irtopisteiden keruusta. Toinen esimerkki mielestäni jo aiemmin oli ed. Hellbergin toiminta. Hän kyseli, miksei valtio-omistaja määrätietoisemmin ja aiemmin pyrkinyt realisoimaan Soneran omaisuutta. Koska ed. Hellberg ei tänään ole vastausta tähän kysymykseen saanut, suosittelen, että hän jatkaa kyselyjään omassa eduskuntaryhmässään.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Täällä on useita asioita. Ensinnäkin ed. Hyssälä puhui hallintoneuvoston asemasta ja siitä, että hallintoneuvostoa olisi jotenkin haettu syntipukiksi joihinkin ratkaisuihin. En tiedä, mihin ed. Hyssälä viittaa, mutta en ainakaan itse ole antanut yhtään sen kaltaista lausuntoa tai tehnyt mitään sen kaltaista, jossa olisin kertaakaan syyttänyt hallintoneuvostoa mistään ratkaisuista tai mistään kysymyksistä, joita Soneran osalta on tullut esille, vaan ainoastaan olen tehnyt valtio-omistajan edustajana yhtiökokouksessa ratkaisun, joka perustuu siihen valtion omistajapolitiikan linjaan, siihen periaatepäätökseen, joka valtiolla on olemassa ja jonka osalta tilanne hallintoneuvoston olemassaolosta on ollut täysin selvä. Siinä mielessä mielestäni todellakaan ei ole oikein käydä keskustelua syyllisten hakemisesta kenestäkään hallintoneuvoston jäsenestä.

Ed. Huotari kysyi talouspoliittisen ministerivaliokunnan tietojen vuotamisesta julkisuuteen. Siinä on ehkä kaksi eri asiaa. On toisaalta kysymys siitä, mikä on se menettelytapa, joka on yhdessä sovittu. Se on nykyisen hallituksen aikana ollut luottamuksellisuus, se että siellä käsiteltäviä asioita ja käytettyjä puheenvuoroja ei käsitellä julkisuudessa. Talouspoliittinen ministerivaliokunta on elin, joka ainoastaan puoltaa tai ei puolla asioita. Siellä asioista ei äänestellä, vaan tämä on se peruslinjaus.

Toinen erillinen kysymys on se, että usein talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa myöskin käsitellään asioita, jotka tekevät valiokunnan jäsenet niin sanotuiksi sisäpiiriläisiksi, elikkä heillä ei ole oikeutta kertoa niistä yksittäisistä tiedoista, joiden haltijoiksi he valiokunnan jäseninä tulevat.

Jo aikaisemmin ed. Esa Lahtela esitti kysymyksen ja nyt uudestaan täällä esitettiin kysymys umts-lupien jakotavasta eri Euroopan maissa. Tässä suhteessa on mielestäni selvää tänä päivänä myöskin käytännön kokemuksen kautta, että se linja, jonka Suomi valitsi, että me emme lähteneet rahastamaan umts-toimiluvilla, on ainoa kestävä tapa toteuttaa viestintäpolitiikkaa. Joidenkin maiden ratkaisu on ollut todella suuri kansantaloudellinen virhe, joka noissa maissa on tehty.

Joudun kyllä rehellisyyden nimissä sanomaan sen, että esimerkiksi viime kesän vaiheilla, silloin kun näitä ratkaisuja tehtiin, tältä samalta paikalta jouduin vahvasti puolustamaan sitä, miksi me olemme hallituksessa ja liikenne- ja viestintäministeriössä niin tyhmiä, että me emme ymmärrä ottaa sitä 20:tä miljardia markkaa toimiluvista valtion kassaan, joka olisi saatavissa, miksi emme järjestä huutokauppoja. Nyt tänä päivänä tilanne näyttää toisenlaiselta, mutta se oli se argumentaatio, jota vastaan silloin jouduimme tuon oman linjamme kanssa taistelemaan. (Ed. Kallis: Nyt olisi rahaa jakaa Sonerallekin!)

Nyt on tietysti selvää se, että Euroopassa on tarvetta vahvempaan koordinaatioon tämän kaltaisissa ratkaisuissa. Suomi on edustanut kantaa, jonka mukaan olemme valmiit antamaan enemmän toimivaltaa komissiolle tässä suhteessa, jotta tämä markkina Euroopassa ei olisi niin fragmentoitunut. Monet maat sitä vastustavat, ja totta kai mekin joudumme miettimään, että emme ole menossa vain johonkin harmonisoituun politiikkaan, jonka takia Suomikin joutuisi tekemään tyhmiä ratkaisuja jatkossa. Tämä on hyvin haasteellinen kysymys, miten tähän yhtenäiseen linjaan suhtaudumme.

Lopuksi vielä kysymys siitä, minkälaisen alan kanssa olemme tekemisissä. Puhumme nyt Sonerasta ja puhumme vahvasti Suomen tilanteesta, mutta täytyy tietysti muistaa, että suomalainen teleoperaattori ei ole ainoa operaattori maailmassa, joka on esimerkiksi hankkinut eri maista huutokauppamenettelyn kautta toimilupia, vaan monet muut kansalliset teleoperaattorit ponnistelevat näiden samojen ongelmien kanssa. Siinä suhteessa näitä ratkaisuja on tehty kentällä aika laajalla rintamalla. Silloin kun eduskunnassa käsiteltiin nollavaltuutta, muistan siinä keskustelussa käyttäneeni täällä puheenvuoron, jossa totesin sen, että valtio on ensimmäistä kertaa omistajana näin korkean riskin toimialan yhtiössä. Koskaan aikaisemmin ei ole oltu sen kaltaisessa tilanteessa, jossa valtio olisi tämän kaltaisella toimialalla omistajana. Se asettaa myöskin omat haasteensa sille omistajapolitiikalle, mitä valtio noudattaa. Tässä suhteessa tietysti toimialat eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, mutta toki on niin, että niitä yleisiä säännöksiä, jotka koskevat kaikkia pörssiyhtiöitä ja kaikkia valtion omistajapoliittisia linjauksia, tulee noudattaa kaikkien yhtiöiden osalta.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta on valtion omistajapolitiikan kannalta erittäin hyödyllistä, että me analysoimme rauhassa myöskin sitä, millä tavoin tähän tilanteeseen on tultu. Haluan, ministeri Heinonen, korostaa sitä, että ei täällä syyllisiä nyt etsitä, vaan on hyvä todellakin katsoa, mitä tuolloin tapahtui, ja esiin nousee erityisesti kaksi asiaa, joihin osittain saadaan vastauksia ministeriön tekemässä selvityspaperissa, jonka eduskunta todellakin eilen sai käyttöönsä. Edelleenkin on ajankohtainen kysymys, mikä oli hallituksen rooli kansainvälisen strategiavalinnan osalta, joka sitten johti tunnetun 3G-kaupan kautta syvään velkaantumiseen ja ylisuureen riskinottoon suhteessa nimenomaan yhtiön liikevaihtoon ja tulosodotuksiin.

Täällä on ministeri Heinonen aikaisemminkin vedonnut toisaalta osakeyhtiölakiin ja arvopaperimarkkinalakiin, mutta kysynpä vain: Jos pörssiyhtiö SanomaWSOY tekee suuren investoinnin, eikö Erkon omistajasuku puutu asiaan, jos se on mittakaavaltaan suhteessa liikevaihtoon samaa luokkaa kuin tämä on? Väitän, että varmasti puuttuu ja varmasti sillä on kanta siihen investointiin.

Kun osakeyhtiölakia tarkastellaan, on hyvä nähdä siellä myös lain henki. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että hallituksen, operatiivisen johdon, on pyrittävä hoitamaan yhtiötä mahdollisimman hyvin. Sen takia tällaisen avoimen valtakirjan antaminen ei voi olla vain tavallaan muotojuridiikan tulkinnan varassa vaan pitää silloin myöskin pohtia lain henkeä ja arvioida tätä ratkaisua ja valtioneuvoston ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan sekä osin myöskin eduskunnan roolia omistajapolitiikan kannalta.

Toinen iso kysymys historiasta kannattaa nostaa esiin tietysti tässäkin yhteydessä, ja se on kysymys siitä, oliko tarjolla jossakin vaiheessa, kun myyntivaltuuksia eduskunnalta haettiin, sen kaltainen yhtiöjärjestely, sen kaltainen fuusiojärjestely, joka olisi voitu viedä läpi vaiheessa, jolloin oli korkeammat arvot. Tähän varmasti eduskunnallekin on hyvä hieman lisävalaistusta antaa. Mitkä olivat ne tahot erityisesti hallituksessa, jotka tämän myyntivaltuutuksen aikaistamisen tuolloin torjuivat?

Sitten ne kaksi myönteistä asiaa, ministeri Heinonen. Myönnän täysin, että tässäkin salissa oli monia sellaisia, jotka olisivat halunneet huutokauppajärjestelyn Suomeen. Oli erinomainen asia, että te piditte kantanne eikä sitä järjestelmää Suomeen tullut. Se olisi ollut omalta osaltaan myöskin tuhoamassa tämän liiketoiminnan tulevaisuutta.

Toinen myönteinen asia oli se, että hallitus onnistui ajoittamaan Soneran realisoinnin, myynnin, kaikesta huolimatta oikeaan aikaan. 40 miljardin markan kotiuttaminen tästä on ollut erinomaisen kiitettävä suoritus.

Jos nyt mietitään sitten, mikä on ollut eduskunnan rooli tässä kaikessa ohjauksessa, niin eduskuntaahan on tarvittu silloin, kun haluttiin hakea myyntivaltuuksia, ja nyt tällä hetkellä uudelleen, kun halutaan lisäpääomitusta. Siinä välillä eduskunta on saanut ollakin kaikkien markkinaviisaiden sylkykuppina. Jos muistellaan niitä keskusteluja, joita eduskunta tuolloin myyntivaltuuksien aikana kävi, niin kaikenlaiset markkina-analyytikot ja talouselämän laurihelveet ja muut kolumnistit katsoivat, että poliitikot vaarantavat Soneran kehityksen ja kurssikehityksen. Nyt he joutuvat tukemaan tätä linjaa, että tarvitaan lisäpääomitusta ja haetaan rahaa ja valtuuksia taas eduskunnalta. Missä se viisaus on tänä päivänä? Historiallisesti ja objektiivisesti katsoen eduskunta on kuitenkin ollut enemmän oikeassa kuin markkina-analyytikot Soneran kurssikehitystä ja muuta kehitystä arvioitaessa.

Nyt kun mietitään tätä ratkaisua, tätä hallituksen esitystä, jota olen jo aikaisemminkin pitänyt erittäin merkittävänä ja tärkeänä, niin vaikka tämä onkin omalla tavallaan ehkä pakkosijoitus, tällä hankitaan ja on jo hankittu luottamusta markkinoilta. Tämänkin päivän kurssinousu on ollut lähes 10 prosenttia. On ihan selvää, että kun katsotaan osavuosikatsausta, yhtiöllä on nyt erinomaiset tilaisuudet löytää tavallaan stabiili myönteisen kehityksen tila. Jos katsotaan varsinaista liiketoimintaa ja irrotetaan siitä Deutsche Telekomin osakkeiden myynnin tappiokirjaus, liiketoiminta on ollut voitollista. Ongelmana on täysin kuralla oleva tase. Siihenhän tällä ratkaisulla, mitä nyt hallitus on eduskunnalta hakemassa, haetaan vastausta.

Kyse onkin siitä, toimiiko tämä strategia ja mikä on se uusi strategia. Eniten kyllä kannan nyt, herra puhemies, huolta siitä, joudummeko me tilanteeseen, jossa joudutaan myymään liikaa uusia liiketoimintoihin tehtyjä sijoituksia ja tavallaan jäädään liian paljon kansallisen liiketoiminnan varaan. Jos me jäämme sen varaan, sillä kansallisella liiketoiminnalla, vaikka se olisi miten tuottavaa tahansa, emme koskaan pysty hankkimaan sellaisia tuottoja, joilla Soneran velkaantumistahti pidetään markkinoiden kannalta stabiilina ja hallittavana.

Täällä puhutaan nyt auki olevasta piikistä. Ei ole mitään piikkejä tällaisissa asioissa. Ei voi olla mitään piikkejä. Tämä on nyt kertaratkaisu, ja tähän vastataan. Tähän kysytään eduskunnan kantaa. Sen takia tällaiset piikki auki -puheet ovat todellakin vastuuttomia. Jokainen meistä tietää, että tämäkin on riskisijoitus. Itse henkilökohtaisesti uskon, että tällä luodaan erinomainen kehitysmahdollisuus yhtiölle, mutta samalla täytyisi kuitenkin pystyä huolehtimaan siitä, että siitä vanhasta strategiasta ei kuitenkaan kaikin osin luovuta vaan edelleenkin pitää minusta uskoa siihen, että mobiiliteknologia tulee olemaan globaalissa kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä se toimiala ja se bisnes, jossa Soneralla on osaamista ja jossa Soneran pitää ehdottomasti olla mukana. Sen takia tavallaan siitä kokonaan vetäytyminen olisi erittäin vastuutonta politiikkaa.

Toinen kysymys on se, että kun Sonera hakee nyt tavallaan aika nopeita vaikutuksia kassavirtaansa myöskin säästöjen kautta, aikooko Sonera nyt tavallaan hankkiutua eroon keskeisestä, tulevaisuutta rakentaneesta, osaavasta henkilöstöstä, jonka takaisinsaanti on vuoden kahden kuluttua varmasti täysin mahdotonta. Kyllä jos ict-klusteri kokonaisuudessaan lähtee taas vetoon, sille osaavalle joukolle on varmasti kysyntää.

Pyytäisin myös ministeriä vielä kommentoimaan kysymystä siitä, että nyt kun tässä uudessa strategiassa asetettiin 500 miljoonan euron katto kolmannen sukupolven verkkoinvestoinneille ulkomailla, mitä tällä saadaan. Saadaanko oikeastaan tällä muuta kuin Saksasta muutaman kaupungin asiakasosuus, muutaman kaupungin muodostama markkina, ja onko se tavallaan Soneran tulevan kehityksen ja myöskin velan hoidon kannalta riittävä markkina? Tämä on myös hyvin olennainen kysymys, kuinka paljon tavallaan tulevaisuuden satsauksia voidaan tällä hetkellä ajaa alas.

Mitä tulee vielä lopuksi kysymykseen regulaattorin ja omistajapolitiikan välisestä erosta, jota ministeri Heinonen jo aikaisemmin käsitteli, eikö tämä ole hyvä esimerkki siitä, että erotettakoon nämä kaksi tehtävää toisistaan? Huolehtikoon liikenne- ja viestintäministeriö regulaatiosta ja omistajapolitiikka keskitettäköön muualle. Nyt kun olemme paljon muutoinkin puhuneet valtion omistajapolitiikasta, uudistan jo aiemmin tekemäni esityksen ja tukeni niille hankkeille, joita hallituksenkin piirissä on ollut, sellaisen elinkeinoministeriön luomiseksi, joka ottaa omistajapolitiikan haltuunsa ja saa siihen sellaista johdonmukaista, uskottavaa, pitkänäköistä linjaa, että ei harrasteta erilaista politiikkaa Soneran, Kemiran ja muiden valtionyhtiöiden suhteen.

Herra puhemies! Vielä lopuksi, niin kuin sanottu, peruslähtökohta ja ajoitus tälle pääomitukselle on erinomainen. Nyt juuri oli oikea aika se tehdä, kun tavallaan markkinakehitys on odottavalla kannalla. Olen ihan vakuuttunut, että sinä päivänä, kun taas koko viestintämarkkina lähtee paremmin vetämään, Sonera on siinä iskukykyisempi. Haluan vielä korostaa, että olennaista on, että uuden strategian täytyy pitää sisällään muutakin kuin kotimaan liiketoimintaa. Siinä täytyy olla myös vanhan kansainvälisen strategian keskeiset elementit, joista keskeisin on mobiiliverkkoliiketoimintaan rakennetut bisnekset ja toiminnot.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Muutamia huomioita tähän keskusteluun. Haluan aloittaa siitä, että ministeri Olli-Pekka Heinonen on ollut niitä avoimuuden puolella olevia ministereitä tässä salissa, ja hän on hyvällä tavalla aina suhtautunut eduskuntaan. Se on huomattu monta kertaa. Mutta kuitenkin, kun hän perusteli hallintoneuvostojen lakkauttamista, tilanne on nyt siinä mielessä hiukan ristiriitainen, että varsin monet meistä ovat valmiit tukemaan Soneraa juuri niistä syistä, joita ministeri täällä luetteli, eli työllisyys, osaamisen säilyttäminen Suomessa, Suomen runkoverkon tilan säilyttäminen jne. ovat nimenomaan sellaisia kysymyksiä, joilla on yleistä intressiä, kansallista merkitystä. Ne ovat ylitse vain sijoittajaintressin meneviä asioita. Ministeri pitää näitä ikään kuin toissijaisina, ne syntyvät ikään kuin toissijaisesti. Mutta tietysti varsin monet meistä katsovat nämä myöskin varsin ensisijaisiksi asioiksi. Tässä mielessä tuo keskustelu, joka ei lähde mistään syyllistämisestä, vaan siitä, että hallintoneuvosto on ollut linkki poliittisen päätäntävallan, eduskunnan, ja toisaalta yhtiön välillä, on ollut perusteltua.

Viime päivien tapahtumista tiedämme, että viime keskiviikkona — siis viikko sitten — tapahtui ilmeisesti aika paljon myyntiä ja ostoja Soneran osakkeilla. Olisin mielelläni kuulemassa, jos ministeri Olli-Pekka Heinonen tietää, pitääkö tämä tieto paikkansa ja mistä mahdollisesti johtui tuo viikko sitten tapahtunut runsas osakekauppa, jos näin on ollut. Edelleen voimme myös lukea Turun Sanomista 24.10. eli tänään sen, että tänä syksynä on lakkautetun hallintoneuvoston entisiä jäseniä informoitu uusmerkintäasiassa useita päiviä ennen kuin talouspoliittinen ministerivaliokunta sai näistä tiedon. Tämä tieto on ministeri Suvi-Anne Siimeksen kolumnissa. Siinäkin on eräs tällainen, voisiko sanoa, juonne, joka liittyy tähän yleiseen keskusteluun.

Puhemies! Kaiken kaikkiaan on hyvin tärkeätä, että me säilytämme Soneran niin, että se kääntyy jälleen nousuun. Se on yleinen etu. Kansalaisilla on tietysti oikeus kysellä tämän poliittisen vastuun perään, eikä tämä ole ainut valtion omistama laitos tai yhtiö, jonka perään on kyselty. Suomen Posti Oy:n kohdalla varsin paljon käytiin vastaavan tyyppistä omistajaohjaukseen liittyvää keskustelua muutama vuosi sitten. Nyt on kysymys kuitenkin 3 000 miljoonasta markasta verorahoja, ja näin ollen tämä keskustelu on varmasti näinkin paikallaan. Mitään syyllistämistä ja syyllisten etsimistä en myöskään minä näe tässä asiassa millään lailla perusteltuna.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Soneran hallitus on nyt uusinut liiketoimintastrategiaansa, kun se esittää yhtiökokoukselle, että yhtiön omistajat sijoittaisivat osakeannissa yhtiöön enintään 1 006 miljoonaa euroa. Omistajien lisäpanostus on mielestäni välttämätöntä yhtiön taseen vahvistamiseksi ja rahoitustilanteen parantamiseksi. Markkinat ovat kokeneet vuoden 2001 aikana, että teletoimialan muuttuneessa tilanteessa Soneran ottamat riskit ovat ylittämässä yhtiön riskinkantokyvyn. Luottoluokituslaitokset ovat pudottaneet Soneran luokitusta useaan kertaan, mikä on nostanut vastaavasti korkokuluja. Tämä tilanne on vaikeuttanut Soneran liiketoimintaa, joka kuitenkin on ollut ja on lähitulevaisuudessakin kannattavaa. Näin uskon.

Soneran rahoitustilanteen keventämisellä, niin kuin nyt esitetään, liiketoiminta voi kehittyä suotuisasti uusitun strategian mukaisesti. On kysytty, onko omistajien lisäpanostus riittävää. Soneran hallitus ja talouspoliittinen ministerivaliokunta ovat katsoneet, että on. Myös Soneran pörssikurssin viime päivien nousu osoittaa, että markkinat katsovat omistajien lisäpanostuksen riittävän yhtiön talouden vakauttamiseksi. Soneran pörssiarvo on tällä viikolla jo noussut lisäpanostuksen verran.

Keventyneen rahoitustilanteen ansiosta uusitun strategian mukainen liiketoiminta tulee mitä todennäköisimmin parantamaan Soneran tulosta ja arvoa. Voidaan arvioida, että Soneran pörssikurssin arvo tulee jatkamaan nousuaan. Tämä on paitsi pienomistajien, valtion, veronmaksajien ja myös koko kansantalouden etu.

Kun on ennakoitu tulevaa kurssikehitystä, kyseessä on mielestäni ollut arvio, ei mikään lupaus. Ennakoinnin osuvuus riippuu arvioitsijan omista tiedoista, markkinoista, liiketoiminnasta ja riskeistä eli toisin sanoen asiantuntemuksesta. Kansanedustajan tulee päättäjänä arvioida, ovatko asiantuntijoiden suositukset riittäviä kyseisessä päätöstilanteessa. Tässä tapauksessa me kansanedustajat olemme saaneet liikenne- ja viestintäministeriöltä laajan ja perusteellisen selvityksen Soneran strategioista ja niiden toteuttamisesta sekä markkinaolosuhteista.

Uskonkin, että esillä oleva omistajien pääoman lisäys on välttämätön Soneran liiketoimintojen kehitykselle. Kannatan siis esityksen hyväksymistä. Voi hyvällä syyllä kysyä, mikä se toinen vaihtoehto olisi ollut. Olisiko pitänyt antaa valtion yli 50-prosenttisesti omistaman yhtiön mennä nurin vai satsata vielä kenties enemmän? Sitä on vaikea sanoa. Kukaan ei ole esittänyt tällaista toista vaihtoehtoa.

Arvoisa puhemies! Kannatan siis esitystä ja kiitän hallitusta siitä, että se on tarkistanut omistajapolitiikkaansa Sonerassa. Enemmistöomistajana valtiolla on muita osakkaita merkittävämpi vastuu yhtiön vakavaraisuudesta ja pääomahuollosta. Ellei pääomistaja usko yritykseen sijoittamista kannattavaksi, miten siihen voivat muutkaan uskoa? Tämä tilanne vallitsi Sonerassa aiemmin viime viikkoon saakka. Markkinat reagoivat, ja pörssikurssi laski pohjamutiin. Ongelmallinen tilanne syntyi, kun Sonera yleisesti hyväksytyn mukaisesti kilpaili umts-luvista ja sai niitä suhteellisen suurilla rahapanoksilla. Jonkin aikaa tämän jälkeen telemarkkinoiden kasvu hidastui ja umts-teknologia viivästyi. Vain vähän aikaa aiemmin onnistuneeksi katsottu operaatio muuttuikin hidastuneiden kassavirtojen johdosta liian suureksi riskiksi.

Soneran osalta liiketoimintoja pidettiin edelleen terveinä. Vain rahoitustilanne oli kiristynyt. Tällöin omistajien olisi pitänyt heti ratkaista yhtiön akuutti rahoitusongelma, jolloin liiketoiminta olisi voinut jatkua häiriöttä. Tässä tilanteessa yhtiön pääomistajan edustajat ja myös Soneran hallituksen puheenjohtaja ilmoittivat useassa yhteydessä, että valtio ei sijoita lisää Soneraan. Myös yleisessä keskustelussa "sijoittaminen" muuttui sanaksi "tukeminen". Tilanne kärjistyi elokuussa, kun suurinta omistajaa edustanut liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen totesi, että rahallinen apu Soneralle ei ole ajankohtainen. Myös hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka totesi 27.8. yhtiön tiedotustilaisuudessa kommentoidessaan Erkki Vuorenmaan ehdotusta lisätä valtion sijoitusta Soneraan: "Se on kyllä aika kamalaa, potilas voidaan tappaa näin." Markkinat kokivat, että pääomistaja ei luota riittävästi yhtiöönsä. Hintikan ja Heinosen on nyt ollut pakko tarkistaa kantaansa, kun 11.9. tapahtumat nostivat Soneran lainakorkoja ja uhkasivat nostaa korkokuluja liiketoimintojen kannattavuuden vaarantaen.

Ei ole jälkiviisautta, kun sanon, että Soneran rahoitustilanteen keventäminen olisi pitänyt tehdä jo viime keväänä. Tilanne ei olisi päässyt näin kärjistymään, ja Sonera olisi päässyt keskittymään varsinaiseen liiketoimintaansa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Arvoisa puhemies! Sonera-tapauksesta on otettava opiksi. Valtion tulee oppia toimimaan omistajana muiden omistajien tapaan. Myös valtion tulee omistajana käyttää omistajan valtuuksiaan ja velvollisuuksiaan, toisin sanoen huolehtia omaisuudestaan.

Ministeriön selvityksessä luvussa 3.1 "Omistajastrategia ja hyvä hallintotapa" on lain tulkintoja ja käytäntöjä, joista olen eri mieltä. Osakeyhtiölain mukaan omistajat päättävät yhtiökokouksessa laissa mainituista asioista. Laki ei kuitenkaan kiellä tai rajoita omistajia käyttämään muita informaatiokanavia markkinatilanteen ja liiketoimintojen arviointiin valmistavasti yhtiökokousten välillä. Mielestäni ennenkuulumatonta on, että pääomistaja valtio ei muka voi nimittää hallitukseen pätevintä edustajaansa. Ellei liikenne- ja viestintäministeriö pidä sitä edustusta tarpeellisena, olisi mielestäni valtioneuvoston huolehdittava tämän puutteen korjaamisesta.

Nyt mielestäni todellinen omistajanäkökulma puuttuu hallitukselta. Mielestäni se on kummallista omistajapolitiikkaa. Sitä voi sanoa jopa eräänlaiseksi vastuun pakoiluksi.

Valtio omistajana ei ole paha asia. Siihen tulee suhtautua niin kuin muissakin yrityksissä eli neutraalisti. Sitä ei siis pidä syrjiä vetäytymällä pois yhtiön hallinnosta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni yksi vaihtoehto asiassa olisi valmistella valtion omistajapolitiikan keskittämistä ministerivaliokunnalle, jonka valvonnassa toimisi pari kolme valtion omistamaa holdingyhtiötä. Niihin sijoitettaisiin valtion omistamien yhtiöiden osakkeet, ja ne toteuttaisivat omistajapolitiikkaa yhtiöissä, joiden osakkeita valtio omistaa. Näissä yhtiöissä toimivien tulisi hyväksyä valtion vastuut ja velvollisuudet omistajana vailla ideologista painolastia.

Toivottavasti Sonera-tapaus on vapauttanut myös ministeri Olli-Pekka Heinosen suhtautumaan valtion omistukseen viileästi ja asiallisesti, niin kuin muidenkin omistajien katsotaan suhtautuvan. Tämä tarkoittaa, että valtion omistuksesta ei pidä pyrkiä vain eroon, vaan sitä voidaan myös lisätä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Valtion omistajapolitiikkaa tulee eduskunnassa vielä muissakin yhteyksissä pohdiskella perusteellisesti. Katsoisin, että valtionyhtiöiden hyvästä hoidosta hyötyy viime kädessä myös veronmaksaja.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Ed. Rahkosen puheenvuorossa käsiteltiin mielestäni hyvin analyyttisesti monia kysymyksiä. Siihen sisältyi monia mielestäni hyvin viisaita näkemyksiä.

Ehkä ensiksi sanon omasta asenteestani valtion omistajapolitiikan harjoittamiseen liittyen viisauteen ja asiallisuuteen, että tietysti sen kaltaisia adjektiiveja ei koskaan itseensä voi liittää, mutta sen haluan sanoa, että minulla ei ole sen kaltaista ideologista suhtautumista ollut missään vaiheessa, että kaikista valtion omistuksista pitäisi päästä eroon, vaan kyllä tilanne on katsottava siitä lähtökohdasta, mikä on valtion omistuksen intressi. Eri yhtiöissä ja eri toimialoilla intressi on hyvin erilainen. Sillä tavalla mielestäni ilman mitään ideologista vahvaa latausta näihin kysymyksiin olen pyrkinyt omistajapolitiikkaa myöskin hoitamaan.

Mitä tulee kysymykseen siitä, mitä omistaja tekee yhtiökokousten välillä, jos käyttää päätösvaltaa yhtiökokouksissa, niin totta kai on selvää, että toimivan omistajaohjauksen ja omistajapolitiikan toteuttamiseksi valtion ja liikenne- ja viestintäministeriön tässä tapauksessa on jatkuvasti analysoitava hyvin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti niitä yhtiöitä, jotka sen vastuulla ovat. Siihen on monia keinoja käytettävissä. Esimerkiksi tämän kysymyksen osalta olemme jo pidempään kansainvälisten (Puhemies koputtaa) ja kotimaisten neuvonantajapankkien kanssa analysoineet tilannetta, toimialakehitystä ja yhtiön kehitystä, jotta olemme valmiita tämän kaltaisiin tilanteisiin tarvittaessa nopeastikin reagoimaan.

Puhemies! Ihan lopuksi siitä kysymyksestä, eikö voi nimittää edustajaansa hallitukseen: Niin kuin sanoin, osakeyhtiölainsäädännön mukaan jokainen yhtiön hallituksen jäsen edustaa kaikkia osakkeenomistajia ja toimii kaikkien osakkeenomistajien parhaaksi. Valtio on tietysti ollut merkittävässä roolissa, kun viime yhtiökokouksessa uusi hallitus on nimitetty, joka on koottu sillä tavalla, että siellä on mahdollisimman laaja-alainen, mahdollisimman kokenut ja mahdollisimman (Puhemies koputtaa) asiantunteva kokoonpano valvomaan myös valtion parasta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä jo käyty keskustelu osoittaa sen, että kun keskustelemme Sonerasta, keskustelemme merkittävästä paitsi kansallisesta myös osin kansainvälisestäkin instituutiosta. On kysymys itse asiassa jo enemmästä kuin yrityksestä. On vaikea löytää ihan vertailukohtaa Soneralle. En haluaisi tässä yhteydessä puhua sen paremmin Nokiasta, Rautaruukista, Valmetista kuin Nesteestäkään, mutta on kysymys isosta asiasta. Senpä vuoksi se keskustelu, jota nyt on käyty ja käydään valtion omistajuuspolitiikasta, on tietysti aivan ydinkysymys.

Jos saan pikkasen tulkita, mielelläni lähtisin liikkeelle siitä, miten myöskin ryhmämme puheenjohtaja Antti Kalliomäki kommentoi tai sanoi, kun hän luonnehti ministeri Heinosen ikään kuin näkökulmaa omistajuuspolitiikkaan ahtaaksi. Tämä oli Antti Kalliomäen muotoilu. Mielelläni itsekin uskoisin ja olen pitänyt ministeri Olli-Pekka Heinosta vähintäänkin modernina, fiksuna porvarina, jos näin sanoisin, enkä myöskään halua uskoa, että herra ministerillä on lähtökohtaisesti kielteisiä näkemyksiä valtionyhtiöistä toisin kuin ehkä joillakin muilla kokoomuslaisilla voi olla, mutta myöskin käyty keskustelu osoittaa, että herra ministerin ikään kuin tulkinta ja näkemys valtion omistajuuspolitiikasta on, kuten sitä muun muassa ed. Laukkanen luonnehti, jossain määrin muotojuridinen. Ainakin käydyssä keskustelussa ymmärtääkseni ylivoimainen enemmistö kansanedustajista on ollut sitä mieltä, olkoonkin, että siinä on vähän jälkiviisastelunkin makua, että valtion Soneran pääomistajana olisi tullut toimia aktiivisemmin, kun esimerkiksi umts-prosessia käytiin läpi, eikä tyytyä pääomistajana ikään kuin seuraamaan katseella, niin että — lainaus tästä ministeriön taustamuistiosta — on riittänyt tämmöinen pragmaattinen omistajana oleminen. Johtopäätös on jatkon suhteen se, että kyllä tässä on tarvetta näidenkin kokemusten pohjalta tarkemmin muotoilla valtion omistajapolitiikkaa. Tältä osin myöskin poliittisen opposition keskustan toiveisiin tästä näkökulmasta on helppo yhtyä.

Mutta, arvoisa puhemies, eräs yksityiskohta minua tämän käsittelyn yhteydessä on vaivannut. Pikkasen varovaisesti otan sen esille, koska en yleensä halua puhua yritysjohtajien palkoista ja muista, mutta tässäkin yhteydessä on pakko kysyä sitä, mikä tosiasiallinen vastuu ja vastuunkanto oli sen kaltaisilla johtajilla, jotka nauttivat 250 000 markan kuukausipalkkaa, mutta sitten kun tuli se tilanne, että olisi pitänyt oikeasti kantaa vastuuta, niin sitten ei sitä kykyä, halua ja kansalaiskuntoa vastuunkantamiseen enää löytynytkään. Tästä on myöskin lyhyt matka kysyä sitä, edesauttoiko verrattain löyhä, avokätinen kannustinjärjestelmä ja myöhemmin optiojärjestelmä liian yltiöpäiseen riskinottoon lähtemistä. Tässä mielessä rinnastus 90-luvun alkupuolen pankkikriisiin ei ole välttämättä yksi yhteen, mutta tiedossamme esimerkiksi on, että silloin eräiden pankinjohtajien palkoissa oli lisäbonus sen mukaan, mitä enemmän uusia lainoja asiakkaille myönnettiin.

Herra puhemies! Asia, joka käydyssä keskustelussa on jäänyt kokonaan vaille huomiota ja jota ihmettelen, liittyy Soneran nyt alkusyksystä suorittamiin henkilöstön irtisanomisiin ja sopeutumistoimiin. Tämä on ehkä asia, jonka haluan sen takia ottaa vähän historian valossakin esille, koska aikanani, kun olin Metallityöväen Liiton koulutuskeskuksen rehtorina, sain kasvotusten toimia ja työskennellä silloisen Posti- ja telelaitoksen eturivin työntekijöiden kanssa, jotka jo silloin 70- ja 80-luvuilla osoittivat olevansa eturivin ammatti-ihmisiä. Olen monta kertaa tässä matkan varrella miettinyt sitä, miten liian vähälle huomiolle nyt viimeiseksi kuluneiden vuoden kahden aikana on jäänyt se, että itse asiassa se Posti- ja telelaitos, joka 70- ja 80-luvulla toimi, loi pohjan niille kruununjalokiville, jotka nyt tässä sitten käsillämme ovat onneksi olleet, mitenkään vähättelemättä viime aikojenkaan johtajien myötävaikutusta tässä asiassa.

Tätä taustaa vasten on tarkasteltava sitä tilannetta, että alkusyksystä Sonera ilmoitti, että 1 000 työntekijää pitää irtisanoa. Jokainen, joka tuntee vakavassa mielessä työelämää, voi jo todeta, että jos päädytään siihen, että 1 000 työntekijää irtisanotaan, niin se on vähän kuin torihinta, että on jossain todettu, että jostain määrästä on vain päästävä eroon, on sitten perusteita tai ei. Kun loppujen lopuksi nyt sitten yt-neuvottelut käytiin kuuden viikon aikana, päädyttiin 500 työntekijän irtisanomiseen. Meille on itsestäänselvää, että sen merkitys ikään kuin tässä tilanteessa, missä nyt olemme, on aivan marginaalinen. Nyt on valittu uusi strategia, joka on varmaan oikea ja jota tuen. Puhutaan asiakassuuntautuneesta toimintatavasta, matkaviestinnän suuntaamisesta ja kiinteän verkon liiketoiminnasta, ylipäätänsä kysymys on kansalaisten ja yritysten peruspalveluista. Muistutan mieleen, että Sonera ryhtyi irtisanomisiin ennen nyt tehtyä uutta strategiaa. Nyt uudessa tilanteessa pitää asettaa kyseenalaiseksi nämä tehdyt irtisanomiset, puntaroida ja arvioida ne uudelleen ikään kuin tätä uutta valittua strategiaa vasten. Toivon, että tässä nyt käytävässä asiantuntijakuulemisessa ja eduskunnan käsittelyssä nimenomaan henkilöstön asema otetaan tarkkaan arviointiin, koska katson, että tässä on nyt vaarassa tapahtua melkoinen kohtuuttomuus. Täälläkin käydyssä keskustelussa on viitattu siihen, että varmaan pääosa näistä henkilöistä on sellaisia, joilla varmasti nyt tässä uudessa strategiassa löytyy käyttöä ja tarvetta.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on ollut paljon jälkiviisaita miehiä ja naisia tänä päivänä, ja minä ilmeisesti olen myöskin yksi heistä.

Haluan muutamaan asiaan kiinnittää huomiota. On annettu ymmärtää, että hallintoneuvostoa ei ollut koskaan syytetty mistään, ja myöskin annettu ymmärtää, että hallintoneuvosto olisi ollut muka tavalla taikka toisella hyväksymässä kaikkia näitä päätöksiä, mitä Sonerassa tehtiin. Kyllä minä muistan varsin hyvin, miten hallintoneuvostoa talvella 2001 syytettiin siitä, että hallintoneuvostosta vuotaa tietoa, josta on vahinkoa Soneralle. Minä yhdyn siihen. Niistä vuotavista tiedoista oli vahinkoa Soneralle.

Olen jo ennen kuin kansanedustajaksi olen tullut ollut sitä mieltä, että pörssissä noteeratussa yhtiössä ei tarvita hallintoneuvostoa. Itse olin hallintoneuvoston jäsen, mutta olin kuitenkin tätä mieltä, että hallintoneuvostoa ei tarvittu. Minun mielestäni oli oikein, että hallintoneuvostot lakkautettiin, mutta oli väärin kyllä syyttää hallintoneuvostoa siitä, että hallintoneuvostosta oli vahinkoa Soneralle. Nythän me näemme, että vaikka hallintoneuvostot lakkautettiin, kurssikehitys ei ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Mikäli en aivan väärin muista, kurssi oli noin 15 euroa silloin, kun hallintoneuvostot lakkautettiin, ja muutama viikko sitten kurssi oli hyvässä 3 eurossa.

Muistan myöskin miten tässä salissa on umts-luvista keskusteltu, oliko viisasta olla perimättä niistä maksua vai ei. Suomi oli ilmeisesti ensimmäisten joukossa, ellei peräti ensimmäinen, joka teki päätöksen umts-luvista ja otti sellaisen linjan, että niistä ei peritä mitään maksua. En tiedä, mikä olisi ollut päätös, jos me olisimme olleet tekemässä tämän päätöksen Saksan, Englannin ja monen muun maan jälkeen. Ehkä me silloin olisimme perineet maksun. En osaa sanoa, mutta taas on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että oli hyvä, ettemme perineet.

Muistan myöskin, kun ministeri Niinistö totesi erääseen kritiikkiin suurin piirtein näin, että se, että maksua ei peritty, näkyy nyt Soneran kovassa kurssissa. Jos olisi maksua peritty, kurssi olisi alhaisempi.

Ministeri Heinonen muutama hetki sitten totesi, että kysyttiin sitä, miksi ei otettu 20:tä miljardia markkaa vastaan. Epäilen, olisiko näin suurta summaa saatu, ja varmasti ministeri Heinonenkin epäilee sitä, mutta tällaista joka tapauksessa väitettiin. Nyt kyllä olisi muutama miljardi hyvä olemassa annettavaksi takaisin Soneralle.

Haluan vielä todeta, ettei tämä mitenkään ainutlaatuinen tilanne ole, että osakeyhtiön osakepääomaa korotetaan osakeannilla. Tätähän tapahtuu, voi sanoa, joka vuosi jossakin pörssissä noteeratussa yhtiössä. Enso on nostanut monet monet kerrat osakepääomaansa suunnatulla osakeannilla, sen on tehnyt Metso, Rautaruukki, Finnair jne. Kun yhtiö tarvitsee rahaa ja katsoo, että on markkinoilla sauma saada osakepääomaan rahaa tarvittavaan kohteeseen, silloin valitaan tämä vaihtoehto.

Mielestäni hallituksen esitys on kaikista vaihtoehdoista ylivoimaisesti paras. Ei hallituksen esitystä mielestäni voi oikeastaan lainkaan moittia. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa tällä linjalla ja maksaa lyhytaikaisista lainoista ylisuurta korkoa. Se ei olisi osakkeenomistajien edun mukaista, se ei olisi yrityksen edun mukaista. Kolmas vaihtoehto olisi ilmeisesti ollut se, että olisi vain antanut mennä sillä seurauksella, että yhtiö olisi ehkä joutunut vielä vaikeampaan taloudelliseen tilaan, jonka seurauksena olisi saattanut olla peräti vararikko. Kun yhtiö on minun mielestäni kuitenkin erittäin hyvä yhtiö ja kun sillä on kaikki mahdollisuudet selviytyä tästä ja jopa nousta vahvaksi yhtiöksi, on viisasta toimittaa osakeanti tällä tavalla.

Minusta on myöskin väärin, että on annettu joko tietoisesti tai tahattomasti vääriä tietoja Soneran kansainvälisistä sijoituksista. Luulen, että jos tavalliselta kansalaiselta tai vaikkapa kansanedustajalta kysyttäisiin kansainvälisistä sijoituksista, annettaisiin kyllä sellainen vastaus, että kansainväliset sijoitukset ovat saattaneet Soneran tähän vaikeaan asemaan, missä se tällä hetkellä on. Vastaus on kuitenkin juuri päinvastainen. Kansainvälisten sijoitusten ansiosta Sonera ei ole joutunut niin syvälle kuin se muuten olisi joutunut.

Esimerkiksi investoinnit USA:ssa olivat noin 1 250 miljoonaa dollaria, mutta sieltä on saatu 2,1 miljardia euroa, eli investoinnit USA:han ovat tuottaneet puhdasta rahaa Soneralle noin 6,5 miljardia markkaa. Turkki myöskin mainitaan yhtenä virheinvestointikohteena. Sonera on investoinut Turkkiin noin 400 miljoonaa markkaa ja myynyt Turkcellista 10 prosenttia ja saanut siitä 735 miljoonaa euroa, siis investoinut 400 miljoonaa euroa, saanut 10 prosentista 735 miljoonaa euroa eli 2 miljardia voittoa, ja jäljellä on vielä 37 prosenttia. Kyllä nämä investoinnit USA:han ja Turkkiin ovat olleet erittäin hyviä investointeja.

Kaikissa Baltian maissa me olemme myöskin mukana. Investoinnit niihin maihin ovat suuremmat kuin näiden yritysten markkina-arvo on tällä hetkellä. Mutta mikäli minä en aivan väärin muista, ne yhtiöt, joissa Sonera on mukana noissa kolmessa Baltian maassa, ovat kaikki sellaisia, jotka tuottavat voittoa. Jos yhtiö pitkässä juoksussa tuottaa voittoa vuodesta toiseen, niin kyllä on oletettavissa, että näiden yhtiöiden kurssi tulee nousemaan hyvin paljon.

Se, mitä minä moitin Soneran tämän päivän strategiassa, on Deutsche Telekomin osakkeiden myynti. Selvityksessä, jonka me saimme eilen, sivulla 16 sanotaan, että olisi kohtuutonta vaatia Soneraa myymään omaisuuttaan halvalla. Jos tarkastelee Deutsche Telekomia, niin kovinkaan paljon ennustamisen lahjoja ei tarvita, kun uskaltaa väittää, että mikäli yksi telecom-yhtiö on kymmenen vuoden kuluttua pystyssä, se on kyllä Deutsche Telekom. Deutsche Telekom on kyllä aivan varmasti yksi niistä, jotka pysyvät pystyssä. Olen myöskin melko varma, että Deutsche Telekomin osakkeiden myyminen tällä hetkellä on enemmän tai vähemmän epäviisasta vedoten siihen, mitä selvityksessä sivulla 16 todetaan.

Arvoisa herra puhemies! Minä ainakin henkilökohtaisesti annan tämän jälkiviisastelun jälkeen kaiken tuen hallituksen esitykselle.

Edustajat Rajamäki ja Mäki-Hakola merkitään läsnä oleviksi.

Leena  Luhtanen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Soneran kiemurat ovat todella hyvin monin tavoin mielenkiintoinen tapaus valtionyhtiöiden omistajapolitiikassa. Täällä on verrattu Soneran tilannetta jopa vuoristorataan. Toteaisin myös, että erinomaisen huikean alun ja nousun jälkeen tuli melkein tuho, kun markkinat ja maailma pettivät yhtiön johdon silloin, kun se otti liian suuria riskejä epävarmoilla telemarkkinoilla.

Täällä ja myös julkisuudessahan moneen kertaan on viitattu siihen, että pääomistajan valvonta on ollut puutteellista. Kyllä minä näen tämän asian niin, että kaikki nämä toimenpiteet, joita voisi luonnehtia ehkä soutamiseksi ja huopaamiseksi, ovat kyllä tietysti pääomistajan kannalta katsottuna tapahtuneet asianomaisen ministerin vastuulla ja luvalla, jos näin voisi sanoa.

Mutta nyt me olemme siinä tilanteessa, jossa valtio enemmistöomistajana esittää Soneran rahoitusrakenteen parantamista merkittävällä osakeannilla, jossa siis valtion osuus olisi noin 500 miljoonaa euroa. Tämän sijoituksen uskotaan tuovan itsensä takaisin moninkertaisesti. Näin varmaankin käy, ainakin pitemmällä eli useamman vuoden tähtäyksellä.

Haluan omasta puolestani korostaa sitä, että minun mielestäni valtion tuleekin tarvittaessa kyetä olemaan pitkäaikainen ja vakaa sijoittaja ja omistaja. Lyhyellä tähtäyksellä saattaa tietysti tulla eteen tilanne, että osakekurssin kehityksessä tulee takapakkia — viittaan vielä tuohon selvitykseen — jos esimerkiksi USA:n ja maailmantalous eivät elvykään sillä tavalla kuin on odotettu. Mutta toisaalta sijoituksen tuotto voi tulla käytettäväksi jopa parissa kolmessa vuodessa, jos hyvin ja onnellisesti käy. Tässä on vaihtoehtoja, ja tähän parempaan vaihtoehtoon on tartuttava.

Soneran uusitun strategian ja piristetyn rahoitusrakenteen avulla yhtiön johtaminen takaisin arvon kasvattamisen uralle on minun käsitykseni mukaan mahdollista ja uskottavaa. Nythän eduskunta on siis myöntänyt hallitukselle valtuudet luopua koko Sonera-omistuksesta. Mutta haluan myös sen todeta, että minä en näe henkilökohtaisesti viisaaksi sitä, että valtio luopuisi kokonaan telealan omistuksestaan. Mutta suhteellisen alas omistuksen tason voisi laskea siinä tilanteessa, jolloin markkinahinnat ovat nykyistä selvästi paremmat; tämä riippuu sitten tilanteesta ja ajankohdasta.

Talousvaliokuntahan on viime aikoina joutunut hyvin tiiviisti käsittelemään valtion omistajapolitiikkaa ja ihan konkreettisesti sen käytännön sovellutuksia. Toteaisinkin sen, että omistajapolitiikan toimenpiteenä minun mielestäni tämä hallituksen esitys on todella piristävä poikkeus koko ajan vallalla olleelle osakkeiden myyntilinjalle, ja vielä, kun tätä harhaanjohtavasti on kutsuttu kehittämiseksi. Tästä syystä katson, että hallituksen esitys ansaitsee todella eduskunnan tuen.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä täytyy uudelleen palata ministeri Siimeksen tilanteeseen, koska hänen käytöksensä on minun mielestäni kokonaan ihan oma lukunsa. Tietysti kaiken tämän informaation jälkeen, mitä asiasta on itse saanut ja myös nyt tänä päivänä ministeriaitiosta, voi vain kysyä, kuinka hallituksen jäsenenä voi jatkaa ministeri, joka meille esitettyjen erittäin vakavien ja vakuuttavien perustelujen jälkeen — siis uskon, että hallitus on näissä esityksissä tosissaan — esittää julkisuuteen kannanottoja, jotka tahallisesti vahingoittavat yhtiötä.

Nythän sen tiedon mukaan, mikä esimerkiksi minulla on tai mikä on saatu lehdistä ja hänen televisioesiintymisestään ja tiedotteistaan, hän vastustaa esitystä, koska hänen mukaansa ei ole varmuutta siitä, että asetetut tavoitteet saavutetaan. Hän olisi ilmeisesti valmis joko ajamaan Soneran konkurssiin tai myymään sen nykyiseen alehintaan. Kun miettii, mikä nyt sitten on se varmuus, niin jos ministeri Siimes haluaa varmuuden sijoitustoiminnalleen, eiköhän hänen ainoa vaihtoehtonsa olisi sijoittaa valtion riskittömiin bondeihin? Varmuuden vaatiminen osakesijoituksen tuotolle ja strategioiden toteutumiselle on aika tavalla käsittämätöntä. Mielestäni tällainen irtopisteiden harkitsematon kerääminen ei käy hallituksen jäsenen toimin. Se voisi käydä huonon opposition toimesta, mutta nythän tässä ei sitäkään ole ollut.

Toistan vielä sen, mitä sanoin vastauspuheenvuorossani, että odotan edelleen pääministerin kannanottoa ja myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mahdollisimman selkeitä kannanottoja ministeri Siimeksen asemasta.

Herra puhemies! Täällä on mietitty valtion omistajapolitiikan linjausten selkiinnyttämistä. Varmasti tässäkin yhteydessä on ehkä oikea aika puhua siitä, pitäisikö valtionyhtiöiden omistajuutta kerätä yhteen ministeriöön tai minkälainen se hallinnointi olisi, koska kyllä tässä tietysti huomaa sen, että linjaukset ovat kovin erilaisia, jos kohta voi todeta, että yhtiökohtaisestihan ne on tehtävä ja niinhän meillä on tietysti tehtykin. Mutta ehkä näin on, kun nämä hajaantuvat eri ministeriöiden kesken, että esimerkiksi eduskunnalta puuttuu näemmä yhtenäinen selkeä linjaus näistä asioista, mutta tästähän nyt sitten jatkossa keskustellaan.

Toisin sanoen omasta puolestani vielä esitän, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen mahdollisimman nopeasti, ja toivon myös sitä, että valtiovarainvaliokunta käsittelee tämän omalta osaltaan hyvin nopeasti. Tietysti valtiovarainvaliokunta voisi tässä yhteydessä linjata omalta osaltaan niitä toimia, joita valtion tulisi yleensäkin toteuttaa omistajapolitiikassa mutta myös tietysti erityisesti Soneran tapauksessa nyt, kun sitä käsitellään.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kriisiin ajettua Soneraa on tuettava esitetyllä 3 miljardin panoksella. Kysehän on tietoverkon toiminnasta koko maassa, ja kyse on myös Soneran yli 10 000 osaavan ja pätevän työntekijän työpaikasta ja asemasta.

Valtion panostukset valtioenemmistöiseen yhtiöön eivät ole vasemmistolle millään lailla vaikeita, päinvastoin. Me olemme aina olleet sitä mieltä, että niitä tarvittaessa on tehtävä ja tulee jatkossakin tehdä. Valtiosatsauksia pitää päinvastoin tulla lisää myös teletoiminta-alalla. Esimerkiksi sellainen hanke kuin Internet-yhteys, nopea Internet-yhteys jokaiseen Suomen kylään ja savuun, on otettava tavoitteeksi myös meillä, niin kuin se on Ruotsissakin — meilläkin siihen tarvitaan valtion panostusta, olen siitä ihan varma — joko laajakaistaverkon muodossa tai muulla vastaavalla yhteydellä. Niin kuin sanottu, Ruotsi satsaa siihen parhaillaan. Lauantaina olin Pajalassa Ruotsin puolella, ja siellä sitä verkkoa tehdään juuri nyt. Siinä valtio on voimakkaana satsaajana. Tässäkin asiassa olemme olleet Heinosen kanssa eri mieltä. Hän luottaa tässäkin vain markkinatoimijoihin, ja pidän sitä virheenä.

Soneran kriisi on seurausta yhtiön johtoon nostettujen juppien seikkailuista. He pitivät Suomea aivan liian pienenä ja halusivat mennä maailmalle ja menivätkin. Edesvastuuttoman suuruudenhulluuden huipentuma tuli Saksasta, jossa umts-lupaan on käytetty yli 20 miljardia Suomen markkaa. Terve yhtiö velkaannutettiin korvia myöten. Tämän juppivetoisen seikkailuretken olisi voinut estää liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen. Hän ei sitä kuitenkaan halunnutkaan tehdä. Hän edustaa sitä uusliberalistista ajatussuuntaa, että valtion ei pidä markkinatoimijoiden toimintaan puuttua.

Soneran uuden johdon hallitukselle ja nyt eduskunnallekin esittämä uusi strategia, paluu juurille eli Suomeen tukeutuva toimintalinja, saa minun täyden hyväksyntäni. Se on nyt oikea linja ja varmasti tulee kestämään. Suomen toiminnothan ovat koko ajan olleet plussalla oikein reilusti. Tämä seikkailuretki on nyt se, joka tällaisen tilanteen on saanut aikaan. Mutta tämän uudenkin julistetun toimintalinjan toteuttamista pitää valtio-omistajan peräänkatsoa. Heinonen tässäkin keskustelussa aiemmin on lähtenyt kuitenkin yhäkin siitä, ettei valtio-omistaja voi puuttua kaikkien kokemusten jälkeenkään valtionyhtiön toimintaan. Minun on mahdoton uskoa siihen, että Heinonen olisi oikea henkilö katsomaan perään, mitä jatkossa tapahtuu. Ministerin "tässä istun enkä muuta voi" -asenteella voi näitä isoja virheitä tulla jatkossakin. Minusta Heinonen tekisi reilusti, kun jättäisi tehtävänsä ja Soneran kehittämistä ja muutakin teletoiminnan kehittämistä päästäisiin suorittamaan puhtaalta pöydältä. Olli-Pekka Heinosen asenne on aivan eri kuin on muiden ministeriöiden suhde valtionyhtiöihin. Ei tämmöistä "antaa mennä, katsotaan vaan" -asennetta muissa ministeriöissä ole. Siellä on valvontaa ja sitä pitää olla. Asiahan on myös aivan erilainen kuin yksityisillä yrittäjillä.

Täällä on jo käytetty esimerkkinä Erkkoa. Ei varmasti olisi tullut koskaan kuuloonkaan, että tämän laatuinen virhe, hirvittävän riskin ottaminen, olisi voinut tapahtua erkkolaisessa yhtiössä ilman, että siihen olisi puututtu. Perusvirheenä on juuri se, että jupit nostettiin johtamaan, irtaannuttiin Suomesta eikä tähän toimintalinjaan puututtu, vaikka riskit olivat käsittämättömän isoja. Nyt ollaan siinä, missä ollaan. Nyt asia on hoidettava, ja olen varma, että Soneralle löytyy näillä toimilla ja tarvittavilla lisätoimilla tukeva pohja. Me tarvitsemme tämmöistä toimijaa, suomalaista teleyhtiötä, ja se on eduskunnan ja Suomen poliittisen järjestelmän vastuulla, että sellainen on olemassa, vaihtoehtoa kun nimittäin ei ole.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys Sonerasta tuntuu olevan tällä hallituskaudella tietynlainen kestoaihe nousuineen ja laskuineen, niin kuin joissakin puheenvuoroissa on tullut esiin. Tämä helmi, vai mikä jalokivi sitten onkaan, on puheenaihe jatkuvasti.

Myyntivaltuuksia haettaessa yksi perustelu oli hyvinkin voimakkaasti silloisen toimivan johdon suunnalta viesti, että valtio-omisteisuus on yritykselle rasite, mikä on sijoittajien taholta annettu varsin selkeästi ymmärtää. Kysyn vain: Mikä on tilanne nyt, kun valtio aikoo tehdä tällaisen panostuksen, eli miten sijoittajat suhtautuvat näin voimakkaaseen valtion tulevaan mukanaoloon Sonera-yhtiössä? Mikä tulee olemaan linja tämän panostuksen jälkeen yrityksen yksityistämiseen ja myyntivaltuuksien käyttöön? Käytetäänkö myyntivaltuuksia eduskunnan päätösten mukaisesti?

Tässä tilanteessa kuitenkin ainoa oikea ratkaisu mielestäni on eteneminen hallituksen esityksen mukaisesti, niin kuin täällä laajaa kannatusta hallituksen esitys on saanut. Vasemmistoliitto ja sen edeltäjät ovat aina suhtautuneet myönteisesti valtion yritystoiminnan kehittämiseen ja nyt Soneran kohdalla sen toiminnan tervehdyttämiseen. Sonera edelleenkin, kuten aikaisemmissa yhteyksissä olen todennut, edustaa sellaista alaa, jolla valtion merkittävän omistuksen säilyttäminen on perusteltua. Kyse on infrastruktuurista, joka palvelee yhteiskunnan kaikkia toimintoja. Hyvin tärkeätä yhtiön kannalta on sen toiminnan kehittäminen uuden strategian pohjalta, kuten pääministeri totesi. Kysymys on osaavista ihmisistä ja heidän osaamisensa hyödyntämisestä yhtiötä kehitettäessä jatkossa. Myös nykyiset ja uudet asiakkaat tulee huomioida tulevissa linjauksissa, joiden myötä yrityksen vakavaraisuus ja arvo tulevat kohoamaan.

Jos veronmaksajien osalta Soneraa tuetaan valtion lisäsatsauksella, on oikeutettua kysyä, tulisiko kansalaisten saada vastinetta rahoilleen myös konkreettisesti. Lisäksi kysymys kilpailun vääristymisestä on oleellinen ja tulee selvittää kilpailijoihin nähden. Toisaalta se on oikeutettukin kysymys kilpailijoiden taholta.

Arvoisa puhemies! Miten sitten Soneraa kehitetään jatkossa? Mielestäni ed. Laukkasen kannanotto ja huomio siihen, millä tapaa Soneraa kehitetään Suomen rajojen ulkopuolella, on hyvä ja perusteltu kysymys, sillä Sonerahan ei jatkossakaan tule toimimaan pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella vaan yrityksen toiminnan kehittämisen pitää perustua myös laajempiin näköaloihin mutta varovaiseen kehittämiseen, ei sellaiseen umts-seikkailuun, joka Saksassa on toteutettu ja jonka seurauksia nyt saamme tässä nauttia osaltamme päätöksentekoprosessissa.

Yhden esimerkin kehittämisestä haluan tuoda esille, miten tulevaisuudessa Soneraa pitää kehittää tämän satsauksen myötävaikutuksella. Sehän ei voi olla näin pelkästään, että me päätämme siitä, että nyt sitten osallistutaan osakeantiin ja 3 miljardia markkaa Soneralle annetaan rahaa. Myös pitää valvoa sitä, miten se raha käytetään sillä tapaa, että yrityksen arvo kaikilta osin nousee ja asiakkaat huomioidaan, samoin omistaja huomioidaan.

Yksi tapa lähestyä tätä asiaa on Nokian ja Soneran uuden wlangverkon käyttöön ottaminen, josta viime viikolla uutisissa kerrottiin: noin 1 200 markan eli 200 euron hintaisen verkkokortin ja gsm-verkon avulla pääsee kannettavalla tietokoneella Internetiin. Soneran ja Nokian edustajien mukaan kyseessä on merkittävä askel kohti laajakaistaisten eli nopeiden langattomien Internet-palveluiden yleistymistä. Ongelmana tavallisten kansalaisten osalta on parin markan minuuttihinta. Jos sitä vertaa esimerkiksi kiinteähintaiseen kaapelimodeemiin, joka maksaa 275 markkaa kuukaudessa, maksaa langaton yhteys 120 markkaa tunnilta eli noin 3 000 markkaa vuorokaudelta ja yli 85 000 markkaa kuukaudessa. Se on siis noin 300 kertaa kalliimpi palvelu, jos yhteys olisi päällä jatkuvasti.

Langaton verkkoyhteys ja sen kehittäminen on kuitenkin erittäin tärkeä asia muun muassa etätyön kehittämisessä sekä muun muassa työelämän ja perhe-elämän parantamisessa konkreettisen tuotteen avulla. Tulisikin harkita, pitäisikö esimerkiksi tämä verkkopalvelu vaatia kiinteähintaiseksi yksityishenkilölle esimerkiksi iltaviidestä aamukahdeksaan. Jos palvelu olisi päiväaikaan vaikka tuo pari markkaa minuutilta, palvelua päästäisiin testaamaan myös ilta- ja viikonlopputöissä, mikä mahdollistaisi muun muassa projektitöihin osallistumisen ajasta ja paikasta sekä mahdollisesti omasta henkilökohtaisesta kotikoneesta riippumatta. Jos palveluun saataisiin esimerkiksi 300 000 käyttäjää Suomessa, joista kukin maksaisi 300 markkaa kiinteänä summana muusta käytöstä kuin päiväkäytöstä, toisi se noin 90 miljoonaa kuukaudessa ja 1,08 miljardia vuodessa. Kyse on siis siitä, tehdäänkö palveluita vain pienen eliittijoukon käyttöön, koska tällöin usea henkilö saisi käyttöönsä muun muassa modeemille yhteyden, kännykkäyhteyden kaapelimodeemille, tai monelle muulle vaihtoehtoisen tavan, joka toimisi työpaikalla, kotona ja muuallakin, missä kannettava kone auttaisi töiden tekemistä.

Sonera ja Nokia hyötyisivät lopulta teknologian kehittymisestä nopeiden langattomien yhteyksien suuntaan, mikä loisi pohjaa uuden teknologian tulemiselle, mikäli siis langattomiin ja nopeisiin tietoverkkoihin uskotaan. Käyttäjille tekniikasta tulisi tuttua, ja samaan aikaan päästäisiin kehittämään myös muita työ- ja perhe-elämän ratkaisuja. Mitä ratkaisu tarkoittaisi esimerkiksi kotihoidon kehittämiselle, tai terveydenhuollossa, jossa kannettavan kanssa liikkuva sairaanhoitaja pääsisikin potilaan luo tarvittavien tietojen kera tai lääkäri voisi kirjoittaa sähköisen reseptin kotona apteekkiin ja lähettää tilauksensa samalla, niin että lääke tulisi sairaalle ilman, että potilas olisi jonottanut sairaana päivän lääkärissä?

Näihin esimerkkeihin liittyen olen tehnyt useita kysymyksiä ja toimenpidealoitteita. Nämä aloitteet voisivat olla osana esimerkiksi Soneran toiminnan kehittämistä ja tuloksellisen toiminnan kehittämistä.

On siis syytä vaatia valtion osallistuessa Soneran tukemiseen näin merkittävästi, että myös kansalaisten tulee saada konkreettisia palveluita langattomien verkkojen osalta, joita palveluita voidaan kehittää ilman, että se vaikuttaisi yhtä vahvasti Soneran kilpailijoiden tilanteeseen, koska nopeita langattomia dataverkkoyhteyksiä eivät muut puhelinoperaattorit ole toistaiseksi tarjonneet.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa herra puhemies! Sonera on kotimaassa merkittävä yhtiö niin työllistäjänä kuin myös osaajana koko maailmassa ja erityisesti Suomessa. Näiden kahden seikan säilyttäminen on varsin tärkeää. 11 000 työpaikan turvaamiseksi ja osaamisen säilyttämiseksi pidän valtion osallistumista yhtiön osakeantiin tällä kertaa erittäin perusteltuna. Valtion Sonerasta saamiin myyntituloihin nähden 530 miljoonan euron lisäpanostusta ei ole pidettävä ihan kohtuuttomana, vaikka onkin selvää, että se samalla leikkaa tietysti ikävällä tavalla velan lyhentämistä.

Ongelmana on tietysti myös se, että taloudellisen tilanteen heikkeneminen koko maailmassa ja Suomessa saattaa olla työntämässä uusia tuen tarvitsijoita valtion pakeille. Me emme voi sulkea silmiämme emmekä ajatusta myös tältä mahdollisuudelta. Sitä ei tietysti kukaan toivo, mutta moni pelkää, näin myös itsekin. Joka tapauksessa Soneran hallituksen päättämä strategian muutos ja valtion lisäpanostus yhtiöön vaikuttavat myönteisesti yhtiön tulevaisuuteen, mikä näkyy nyt myös osakekurssin nousevana kehityksenä.

Niiden edustajien, jotka eivät ole olleet Soneran päättävissä elimissä, siis esimerkiksi hallintoneuvostossa, ja jotka eivät ole voineet tarkkaan seurata yhtiön kehitystä, on toki mahdollista todeta, että yhtiön strategiset valinnat näin jälkikäteen tarkasteltuna ovat pahasti vääriä. Meidän muiden tietämystä lisäisi, mikäli yhtiön toiminnassa mukana olleet valtion omistaja-politiikkaa edustavat tahot kertoisivat, oliko heillä mahdollisuus vaikuttaa tiettyihin strategisiin päätöksiin, ja jos oli, arvoisa puhemies, sitten on todettava, että valtion etua ei ole kyetty valvomaan tarpeeksi hyvin eikä oikein. Olisi hyvä, jos he selostaisivat niitä perusteita, joilla virheiksi osoittautuneet ratkaisut tehtiin. Olisi varmasti myös hyvä kuulla, millaisiksi riskit tuolloin nähtiin sekä riskin suuruuden että todennäköisyyden suhteen. Tällainen vastuullinen selostus auttaisi meitä muita myös ymmärtämään puutteita, joita mahdollisesti myös omistajapolitiikan hoitamiseen liittyy. Ei voi olla, ei kerta kaikkiaan voi olla niin, että omistajan rooli näkyy vain siinä tapauksessa, että valtiolta tarvitaan rahaa.

Ed. Laukkanen käytti hyvää esimerkkiä Sanomatalosta. On varmaa, olipa minkälainen osakeyhtiö tahansa, että jos yksittäisellä omistajalla on merkittävä osuus osakkeista, niin se käyttää silloin isännän valtaa ja se huolehtii siitä, että yritys ei mene liian suuriin riskirahoituksiin, ja näin olisi valtionkin pitänyt toimia. Tätä vastuuta ministeri Heinonen ei voi väistää, vaan kyllä ministeri hoitaa tässä suhteessa valtion etuutta, ja kerta kaikkiaan se ei voi toimia vain yhteen suuntaan.

Meillä on myös oikeus odottaa, että Sonera nyt uuden linjauksensa myötä lähtee kehittämään kotimaista teleliikennepalvelutasoa. On perusteltua odottaa, että laajakaistaverkkojen vieminen joka kotiin, joka taloon, käynnistyy ja suunnitelmat käynnistetään, jos todella ja aidosti halutaan olla tekemässä ja kehittämässä kotimaisia teleyhteyksiä.

Me joudumme nyt välttämättä ja väistämättä arvioimaan omistajapolitiikkaa hyvin hyvin monesta näkökulmasta. Me joudumme varmasti puimaan sitä kysymystä, tulisiko valtion osaksi tai kokonaan omistamat merkittävät pörssi- ja liikelaitokset, kenties ehkä Yleisradiota lukuun ottamatta, keskittää yhteen ministeriöön. Onko se sitten kauppa- ja teollisuusministeriö, siihen en ota kantaa. Mutta kuitenkin näkisin, että kauppa- ja teollisuusministeriö olisi ministeriö, joka tällä hetkellä parhaiten voisi asiaa koordinoida. On vaikea ymmärtää, että muutoin valtion omistajapolitiikka valtionyhtiössä näkyisi yhtenäisenä linjana siten kuin eduskunta on tahtonut.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan tässä ja nyt vielä kerran sanoa: Vasemmistoliitto on tukemassa osakeantia työllisyyden ja osaamisen säilyttämiseksi, ja piste.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oma kantani on ihan sama, minkä ed. Huutola totesi. Tässä tilanteessa ja niillä tiedoilla, jotka meille on annettu, näyttää vääjäämättömästi siltä, että tämä osakeanti, pääoman vahvistaminen siten kuin nyt suunnitellaan, ja uusi strategia on välttämätöntä Soneran tulevaisuuden turvaamiseksi. Se on ratkaisu, joka antaa tulevaisuuden turvaamiselle mahdollisuuden. Muita vaihtoehtoja on vaikea kuvitella. Soneran pilkkominen, myyminen alehintaan tai ajautuminen konkurssiin ei ole mielestäni näiden tietojen valossa relevantti vaihtoehto. Ehkä kuitenkin kysyisin ministeri Heinoselta, onko edes teoreettisesti — koska uskon, että niin yhtiön kuin myöskin hallituksen ja ministeriön sisällä kynnys mennä esittämään tällaista ratkaisua oli aika korkea — pohdiskeltu muita vaihtoehtoja, esimerkiksi sitä, että yhtiöstä pyrittäisiin irrottamaan keskeisiä osia ja turvaamaan niiden jatkuminen, esimerkiksi kiinteän verkon osalta, joka on tietysti hyvin tärkeä kansallinen kysymys.

Joka tapauksessa, kun uusi strategia poikkeaa aika oleellisesti siitä entisestä, se poikkeaa ihan oikeaan suuntaan. Täällä on minusta aivan aiheellisesti hieman ironisoitukin sillä, että ennen vanhaan kaikki nämä asiat olivat kielteisiä, valtionyhtiöille yleensäkin ja myöskin Soneralle: se, että poliitikkoja on päättämässä — kielteinen asia, markkinat eivät tykkää; se, että valtio omistaa — kielteinen asia, markkinat eivät tykkää; se, että keskitytään ja huolehditaan kansallisista asioista ja käperrytään kotimaahan — markkinat eivät tykkää, pitää kaikissa asioissa ottaa reippaampi ote ja mennä takki levällään ulkomaille ja yksityistämisen ja yhteiskunnallisen roolin hämärtymisen ja kontrollin vähentämisen suuntaan.

Nyt on tietysti tilanne toinen ja on eräällä tavalla, niin kuin joku edustaja totesi, tuhlaajapoika on palannut isän takin alle. Tämä on oikea ratkaisu. Mikäli strategia nyt tästä eteenpäin suuntautuu todella työllisyyden ylläpitämiseen, osaamisen säilyttämiseen, telepalvelujen tarjoamiseen kaikille kansalaisille koko maassa ja esimerkiksi näiden ed. Turtiaisen esille nostamien kehittämisideoiden toteuttamiseksi, niin hyvä on. Silloin ollaan todella oikealla tiellä.

Tietysti kansainvälisissäkin operaatioissa, niin kuin ed. Kallis totesi, on ollut myös menestystä. Kaikilta osin ne eivät ole olleet ollenkaan huonoja operaatioita. Saksan-seikkailu on tietysti se, joka itse asiassa taitaa valtaosaltaan selittää Soneran tämänhetkiset vaikeudet. Mitä tulee näiden oikeuksien myymiseen ja huutokauppaan Euroopassa, taisivat olla itse asiassa Soneran edustajat Atlantin takana, jotka arvioivat, kun tästä eräässä yhteydessä kävimme keskustelua, että Euroopan unionille tämä seikkailu, että maksuja lähdettiin perimään, maksaa noin 150 miljardia, joka on eräällä tavalla se hinta, jonka Euroopan unionin maat jäävät jälkeen tässä globaalissa kilpailussa. Silloin niin Lissabonin kuin myöskin komissaari Liikasen ponnistelut Euroopan unionin tekemiseksi tietoyhteiskunnan veturiksi vaikeutuvat tämän 150 miljardin laskun edestä, joka tällä hölmöilyllä aikaansaatiin. Yhdyn kyllä siihen käsitykseen, mitä ministeri Heinonen totesi siitä, kun silloin muun muassa julkinen sana aika näyttävästi kertoi, että olemme hölmöjä, kun emme rahasta, kun muissa maissa kymmeniä miljardeja eräällä tavalla tulee löysää rahaa. Sillä on maksajat, ja koko Eurooppa maksaa tätä laskua varmasti vuosikausia. Ainakin verojaostossa saadun informaation perusteella tulimme yksimielisesti aika nopeasti siihen käsitykseen, että tällaisten maksujen perimiselle ei ole perusteita.

Mutta kun tätä historiaa on täällä kritisoitu aika laajasti ja — debatissa jo vähän siihen viittasin — hirveästi kritisoidaan sitä, että on tehty hätäisesti ja ei ole mietitty vaihtoehtoja, on menty yhden ainoan totuuden politiikkaan, ei ole ollut kontrollia, ei ole ollut pysähtymisiä eikä tilanteen tsekkaamisia, niin samaan aikaan sitten valtavasti on kritisoitu ja haukuttu ministeri Siimestä siitä, että hän valmistelevassa talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa on pysähtynyt ja hiukan esittänyt näkemyksiä, että onko tämä nyt oikea ratkaisu, riittääkö tämä ja onko sille perusteluja. Totean nyt vielä kerran, että se jää sitten pöytäkirjoihin tämän virallisenkin puheenvuoron osalta, että mikäli normaalit pelisäännöt talouspoliittisen ministerivaliokunnan keskustelujen luottamuksellisuudesta olisivat tässä yhteydessä toimineet, koko debattia ja keskinäistä syyttelyä menettelytapojen suhteen ei olisi tullut esille.

Elikkä toistan sen vielä, että heti sunnuntain talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksen jälkeen lehdissä alkoi olla tietoja siitä, että ministeri Siimeksellä on ollut erilainen käsitys tästä asiasta. Näiden ristiriitaisten ja hajanaisten tietojen jälkeen hän päätti lähettää tiedotteen, jossa kertoi, että näin todella on. Mutta tietenkään tätä tiedotetta ja Mäntsälän huoltoaseman tiedotustilaisuutta ei olisi lainkaan tullut, ellei vuotoa olisi tapahtunut muiden toimesta. Kyllä pitää kysyä, kuinka johdonmukaista ja kuinka vastuullista on ollut tämä tiedon ulos pääseminen sunnuntain monta tuntia kestävästä ja varmasti hyvin vakavasta ja monipuolisesta keskustelusta talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Oikeastaan ihan lopuksi, kun aikakin tuntuu loppuvan, Turun Sanomien kolumnista, jonka ministeri Siimes on julkisuuteen saattanut Turun Sanomissa tänään. Siinä viitataan sellaiseen aika erikoiseen käsitykseen, että ainakin osalle entisiä hallintoneuvoston jäseniä olisi jaettu tietoa tästä merkinnästä ja osakeannista etukäteen, ennen kuin se tuli talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenten tietoon. Tämä on tietysti aika kova juttu. Oikeastaan kysyisin ministeriltä, jos hän haluaa vielä debattiin osallistua, mikä on entisten hallintoneuvoston jäsenten rooli pörssilainsäädännön ja osakeyhtiölainsäädännön sisäpiirirajoitusten ja näiden kysymysten suhteen? Jos tietoa on jaettu etukäteen, ennen kuin talouspoliittinen ministerivaliokunta on tehnyt päätöksiä, tämä on aika tärkeä kysymys.

Ed. Kähkönen merkitään läsnä olevaksi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy antaa kiitokset ministeri Olli-Pekka Heinoselle siitä, että hän on ollut täällä koko keskustelun ajan ja osallistunut keskusteluun. Se on harvinaista ministereiltä. Kaikki eivät näin tee silloin, kun omat asiat ovat täällä esillä. Siitä kiitokset ministeri Heinoselle.

Soneran historiassa on paljon myös positiivisia asioita. Toivon, että se muistetaan silloin, kun näistä ikävistä asioista puhutaan. Niitä ei pidä missään tapauksessa unohtaa. Katselin noin kuukausi sitten televisiosta Obs-ohjelmaa, jossa eräs professori arvioi Soneran tilannetta hyvinkin asiantuntevasti. Hän oli selvittänyt taustoja ja esitteli näkemyksiään tässä ohjelmassa, jossa hän arvioi silloin, että Sonera tulee tarvitsemaan noin 3 miljardia rahaa selvitäkseen lainoista, jotka erääntyvät näillä paikkeilla; senkin hän vielä tiesi. En tiedä tarkkaan, mistä hän nämä tiedot oli saanut, mutta ne näyttävät pitävän aika hyvin paikkansa ajankohdankin takia. Hän myös näki, että ei ole kovin paljon erilaisia vaihtoehtoja, millä tavalla tätä tilannetta pitää parantaa.

Mutta silloin, kun tämä ohjelma tuli ulos, ei ollut kulunut kovinkaan kauan aikaa siitä, kun ministeri Heinonen oli sanonut, että valtio ei tule väliin, näin muistelen, elokuun loppupuolella. Muistan vielä sen, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekkarinen myös tämän asian sanoi. Kirjoitin nimittäin itse juuri silloin elokuun viimeisellä viikolla kolumnia Sonerasta. Olin silloin Lontoossa ja luin Internetistä kaikki uutiset, jotka liittyivät sillä viikolla asiaan. Mainitsin vielä tämän ed. Pekkarisen kannanoton. Ehkä oli niin, että siinä vaiheessa ne olivat oikeita kannanottoja ja että jos sen jälkeen olisi otettu toisenlaisia kantoja, silloin olisivat lähteneet spekulaatiot liikenteeseen ja se olisi ollut aika ongelmallista.

Tässä samaisessa tv-ohjelmassa haastateltiin myös henkilöä, joka oli osallistunut umts-huutokauppatilaisuuteen Saksassa. Hän kertoi, että huutokaupan kestäessä oli ollut ikään kuin huumaava tilanne, jossa käsitys siitä, missä ollaan menossa, horjui. Se on varmaan ihan tuttu tilanne niille henkilöille, jotka ovat olleet muun muassa hallitusneuvotteluissa tai työehtosopimusneuvotteluissa, joissa saatetaan vuorokausikaupalla pyöriä samassa pikku porukassa. En tiedä, tapahtui se näin, mutta voisi kuvitella sen tapahtuneen näin. Siinä vaiheessa ei varmaankaan enää taustoilta kovin paljon tarkastettu, kuinka korkeaksi hinta saa nousta. Tavoitteeksi tuli vain, että pitää päästä positiiviseen lopputulokseen.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että hallitus on päättänyt pelastaa Soneran 3 miljardilla markalla. Toivon todella, että tuo raha riittää ja Sonera pystyy uudella strategiallaan etenemään, niin että se pystyy lyhentämään myös muita velkoja, jotka tulevat tietysti ajallaan maksuun. Kun on puhuttu siitä, että piikki on auki, sillä ei ole tarkoitettu pelkästään Soneraa, vaan sitä, miten voidaan sanoa "ei" joillekin muille valtionyhtiöille, jos ne jostakin syystä joutuvat samanlaiseen tilanteeseen. On kysytty, tuleeko tästä ennakkopäätöksen luonteinen. Tämän päivän keskusteluissa on monella suulla sanottu, että tämä ei ole ennakkopäätös, tämä on kertaluonteinen päätös, ja sellaisena tätä meidän tietenkin pitää myös käsitellä.

Mutta samalla kun tätä 3 miljardin markan satsausta valtiovarainvaliokunnassa ja sen jaostoissa tutkitaan, pitää muistaa kymmenen vuoden takaiset tilanteet. Meidän olisi pitänyt niistä oppia sen vuoksi, että ei siitä hirveän kauan ole. Silloinkin on otettu riskejä, ja silloinkin on otettu riskejä toisten rahoilla. Silloinkin valtio joutui tulemaan loppujen lopuksi maksumieheksi. Tuntuu aika kohtuuttomalta, jos tämä 3 miljardia on niin sanottua isännätöntä rahaa eli siinä ei ole minkäänlaista viestiä eteenpäin. Tarkoitan tällä sitä, että valtion omistajapolitiikan täytyy muuttua sellaiseksi, että myöskin ne henkilöt, jotka ovat Soneran hallituksessa, tietävät, että valtio on suurin omistaja, siis tunnistavat ja tietävät sen. Ovathan he tietenkin tähänkin mennessä sen tienneet, mutta he eivät ole siitä kovinkaan paljon välittäneet silloin, kun on tehty sellaisia strategioita, joissa on tällainen riski ollut suuri.

Tässä maksetaan itse asiassa markkinatalouden riskiä veronmaksajien rahoilla. Tämän päivän keskustelu näyttäytyy sellaiseksi, että kun markkinatalouden riskipelissä valtio on ollut osallisena, sijaissyylliseksi nostetaan ministeri Siimes, joka on kritisoinut tätä päätöstä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tai pyytänyt ajattelemaan sitä kriittisesti. Ministeri Heinonen totesikin aiemmassa keskustelussa talouspoliittisen ministerivaliokunnan menettelytavat. Taannoin julkisuudessa keskusteltiin Soneran optio-ohjelmasta ja sen käsittelystä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Silloin eduskunnassa ihmeteltiin, miksi päätökset tällaisesta ratkaisusta on tehty yksimielisesti. Kun ministeri Siimes sanoi, että hän oli kyllä eri mieltä asiasta, sanottiin, että kun ei ole kerran reilusti ollut eri mieltä, ei mikään sellainen, että on vain sanonut olevansa eri mieltä, riitä. En tiedä, mistä silloin tuo asia tuli julkisuuteen. Silloinkin se tuli jostakin kumman syystä. Ministeri Siimes sanoi, että hän ei sitä silloinkaan tuonut julkisuuteen.

Nyt kun tämä tilanne oli päällä, käsittääkseni asiat kulkivat niin, että ministeri Siimes käsitteli tätä asiaa kriittisesti juuri siinä paikassa, missä se kritiikki piti esittääkin, eli valmistelevassa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Niin kauan kuin tämän maan systeemit ovat sellaiset, että talouspoliittinen ministerivaliokunta on sellainen toimielin, jossa käsitellään asioita luottamuksellisesti, asia olisikin mennyt eteenpäin juuri niin, koska sen jälkeen kun tulee päätös asiasta, valtioneuvostossa asiasta päätetään yksimielisesti. Jos jälkikäteen olisi tullut puhetta siitä, miksi asiaan ei suhtauduttu kriittisesti, Siimes olisi voinut sanoa, että hän kyllä suhtautui talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kriittisesti, jos sellainen tilanne olisi vuosien kuluttua esimerkiksi tullut. Tätä julkista kisailua, mikä tässä tänään ja eilen on käyty, ei olisi tarvinnut käydä laisinkaan. Mutta ilmeisesti joku katsoi hyötyvänsä siitä, että keskustelu käydäänkin ihan muusta asiasta, kuin tästä itse asiasta ja sen vuoksi vuoti sen julkisuuteen. Kovin monta mahdollisuutta, ketkä sen olisivat voineet tehdä, ei ole.

Lopuksi tässä haluaisin vielä sanoa tulevaisuudesta sen, että kukaanhan meistä ei tiedä, mitä tapahtuu, riittääkö tämä sijoitus ja pystyykö Sonera uudella, kotimaahan painottuvalla strategialla hoitamaan velkataakkansa. Olen aika paljon samaa mieltä kuin ed. Laukkanen täällä aikaisemmin: Sonerassa on paljon hyvää osaamista, jolla kyllä varmasti on markkinoita myös kansainvälisesti. Toivon, että tämä tilanne ei kuitenkaan tätä strategiaa sotke, vaan esimerkiksi langattomassa tiedonvälityksessä edettäisiin sen osaamisen mukaan, mitä esimerkiksi Sonerassa on. Toivon, että myöskin eduskunta ymmärtää, että emme voi liian yksisilmäisesti kääntää takkia pelkästään kotimaan toimintoihin, sillä sekin voi olla sellainen ratkaisu, että velkoja, joita tästä Saksan-seikkailusta on tullut, ei pystyttäisi sitten hoitamaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Joskus aikanaan, kun kotipihasta maailmalle läksin, isäukko sanoi, jotta pittää ottoo semmosia askelia, jotta housun persaukset ei reppee. Minusta se on hyvä oppi, ja tässä Sonera-jutussa niin kuin monessa muussakin asiassa pitäisi ottaa semmoisia askelia, jotta kestää housut kunnossa, jotta ei saumat repee sen takia, jotta hypitään niin pitkien ojien yli. Tässä Sonerassa on sillä tavalla käynyt. Siinä on otettu liian pitkiä askelia.

Niin kuin täällä on todettu, tietysti vanhojen kaivelu ei paljon auta, mutta kyllä sen verran pitää aina vanhojakin kaivella, että niistä otettaisiin opiksi, vastaavia juttuja ei tehtäisi enää uudelleen. Tämä umts-seikkailu, mikä tässä tapahtui: kyllä minäkin yhä peräänkuulutan niin kuin jotkut muutkin edustajat vastuuta ja valtionyhtiön roolia siinä tilanteessa. Vaikka on millainen huutokauppatilanne, niin kyllä kai siinä nyt järki pitää päässä olla ja siten sinällään määrätyt valtuudet. En tiedä, mitkä valtuudet on annettu huutokauppaan siitä, pitääkö voittaa ja mennä semmoisille sektoreille, mitä tässä tapahtui.

Sitten kaiken kaikkiaan itse siitä, pitikö Suomen rahastaa näitä vai ei: minusta minkään maan Euroopassa ei olisi pitänyt rahastaa. Nyt vain jäljestäpäin puhuminen sillä tavalla, miten puretaan se systeemi, lienee aika vaikeaa. Nimittäin uskon, että Saksa, Ranska ja muut maat, mitkä siinä ovat mukana, eivät todennäköisesti ole valmiit palauttamaan niitä rahoja. Sen takia minusta — tuossa jo alussa kysyin, mutta en saanut oikeastaan vastausta ministereiltä — EU:ssa pitäisi pyrkiä ratkaisuun, jossa myös tämä asia saataisiin sillä tavalla aukaistua, jotta saataisiin tasa-arvoa tietoliikennemarkkinoiden osalta. Se tarkoittaisi tietyn tyyppistä palautusjärjestelmää, jolloin ne yhtiöt, jotka ovat hävinneet siinä hommassa, voisivat saada siitä jotain tasausta. No, se on isompien herrojen asia, joten en tiedä, millä tavalla se tulee tapahtumaan.

Tässä sinällään on tärkeästä asiasta kysymys, koska kyllähän Sonera on koettu kuitenkin sillä tavalla, jotta se on hyvin tukeva ja sen pitää olla tukeva tukijalka tällä puolen Suomessa. Ennen kaikkea kun tässä on Suomen valtion omistusosuudesta kysymys ja siitä, millä tavalla se jatkossa turvataan, niin ei ole ihan sama, mitä me teemme tässä salissa. Se vaan tässä herättää kysymyksen, samalla tavalla kuin lehtien palstoilla kysellään, mikä on piensijoittajan asema. Sitä en tiedä, mitkä ne tahot ovat, jotka tulevat apuun, niin kuin täällä valtiovarainministeri totesi, että on olemassa joitakin muita tahoja, jotka tarvittaessa rientävät sen lopun kerättävän osuuden kattamiseksi tulemaan mukaan, jos piensijoittajat eivät tule. Kyllä minä piensijoittajien asenteen ymmärrän. Moni on jo soittanut tänä päivänä ja eilisillan aikana siitä, jotta kun heillä on tapahtunut semmoinen romahdus, mitä on tapahtunut jo aikaisemman sijoituksen osalta, niin jollakin tavalla usko on mennyt Soneraan. Nyt sen uskon palauttaminen on tärkeä asia, vaikka se olisikin houkutteleva tarjous. Sitä en tiedä, millä tasolla se tulee tapahtumaan. Todennäköisesti tämän vuoden aikana osakkaat tulevat saamaan kirjeen, jossa jotain tarjotaan heille. Moni varmaan laskelmoi sitä, lähteekö vielä mukaan riskeeraamaan edelleen, onko mahdollista saada vanhalle sijoitukselle vielä jotain katetta, koska nyt on muutamaan prosenttiin siitä aikaisemmasta mennyt, jos sattui sijoittamaan silloin korkeimman kurssin aikana, kun kurssi oli yli 90 euroa.

Nyt on tärkeää tietysti, kun on vakuuteltu sitä, jotta uusi johto on uudet linjat luonut ja uudet tuulet puhaltavat, millä tavalla myös hinnoittelupolitiikka kotimaassa onnistuu. Markkinaosuuden muutosta en tiedä, koska täällähän on näitä tietoliikennetoimijoita paljon muitakin ja siitä käydään kovaa kilpaa. Mikä rasite on Soneralle korkea velkataakka siinä, jotta voidaan kilpailla hinnassa? Siinä tulee määrätty pääomakustannus, jolloin se on hinnoittelussa, jos aiotaan saada vielä tuottoa, aika arka paikka. Markkinataloudessa kylmät luvut ovat olemassa ja ne määrätyt maksut on kerättävä ihmisiltä, asiakkailta. Siitä toivoisi kyllä jonkin tyyppistä selvitystä ministerin taholta, onko siitä puhuttu miten paljon, vai onko tämä liikesalaisuus, jota ei voi paljastaa?

Samaten toivoisi selvitystä siitä, millä tavalla levittäytyminen tapahtuu. Mitä tapahtuu markoille, jotka on Saksaan sijoitettu? Aiotaanko siitä uuden sukupolven teknologiasta luopua, vai mitä sille tapahtuu? Joka tapauksessa sinne on sijoitettu paljon rahaa, mikä tarkoittaa, jotta siellä on nopeasti saatava aikaan jotain toimintaa, jolla rahastetaan myös. Tällä hetkellä ne ovat tuottamattomia. Sinne on sijoitettu paljon rahaa, ja Sonera maksaa korkoja, mutta mitään ei sieltä tule. Mahdollisimman äkkiä sinne pitäisi saada jotakin toimintaa. Mikä tämä linja tulee olemaan lähinnä Keski-Euroopan osalta? Sen ymmärsin alkupuheenvuorosta, jossa todettiin, jotta nyt on tarkoitus lähialueille joka tapauksessa levittäytyä, mikä tarkoittaa ilmeisesti Baltian maita ja Venäjää, jotka ovat lähialueita. Siellä tietysti on semmoinen pistämätön maaperä vielä hyvin pitkälti, jossa on tekemistä, ja voi olla, jotta sieltä tuottoja tulee löytymäänkin.

Tarkkaan en tiedä tätä järjestelmää ja systeemiä, mutta laukeaako tässä vielä joku optiosysteemi johtajille, nyt kun valtio lähtee pelastustyöhön ja kurssit nousevat? Sitä en tiedä, rakennettiinko, silloin kun uudet johtajat valittiin, tähän vielä joku optiojärjestelmä, joka tulee näissä aina esille.

Muun muassa Kemiran jutussa tuntuu aika ihmeelliseltä, jotta kun myydään koko putiikki ja tehdään tällainen juttu, niin herrat saavat vielä isot optiot. Se ei kyllä istu tavallisen maalaisen järkeen millään opilla. Siinä tilanteessa, kun lopetetaan firma ja muodostetaan uusi, pääjohtaja ja 15 muutako siinä saa vielä jotain optioita. Tämä liittyy kaiken kaikkiaan myös valtionyhtiöpolitiikkaan sinällään, vaikka nyt ei puhuta Kemirasta. Käyköhän Kemiran jutussa kanssa niin, jotta jossakin vaiheessa me olemme sitä Agroa lunastamassa, jos halutaan säilyttää työpaikat? Tässä Sonera-asiassakin on kyse osaamisesta, on työpaikoista ja siitä kyse, miten tämä voidaan säilyttää suomalaisten käsissä ja valtiolla jou sananvalta. Kemiran puolella on saman tyyppinen tilanne menossa, jossa on vaarana, jotta ainakin se lannoitepuoli myydään heti pois jossakin vaiheessa, nopeassa aikataulussa. Silloin tulee sama eteen, tulee työpaikkojen menetykset ja siitä kyse, lopetetaanko tuotanto Suomessa. Vaikka tämä ei kuulukaan kyseisen ministerin heiniin, tämä on yleistä valtionyhtiöpolitiikkaa, joka pitäisi järkevästi meidän suomalaisina ymmärtää, jotta ei tehdä uusia virheitä.

Kaiken kaikkiaan minä kyllä jään odottamaan sitä vaihetta, kun valiokunta asiantuntijoita kuulee ja mitä siellä tapahtuukin. Tänä iltana ei ole kuultu vaihtoehtoja, mutta jos siellä tulee parempi vaihtoehto kuin tämä, niin totta kai me sen paremman vaihtoehdon valitsemme. Mutta tällä hetkellä ilmeisesti eletään nyt yhden vaihtoehdon varassa.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle kolmanneksi lisätalousarvioksi, joka muutettaneen toiseksi lisätalousarvioksi käsittelyn aikana, koostuu miltei yksinomaan Soneran osakehankinnasta ja vastaavasti valtionvelan lyhennyksien pienentämisestä.

Liikenne- ja viestintäministeriön laatiman valtion omistajapolitiikkaa ja Soneraa koskevan jaetun aineiston historiaa koskevassa osassa on selostettu Posti- ja telelaitoksen muuttamista asteittain pörssiyhtiöksi. Yhtiöittämiskehityksen aikana henkilöstöä vähennettiin aikanaan tuhansilla, kuten selvityksestä ilmenee. Vaikka henkilöstön vähentämisen yhteydessä käytettiinkin pehmentäviä keinoja, siitä huolimatta on syytä todeta, että edelleen näitä pehmennettyjen keinojen kohteita on tällä hetkellä runsaasti pätkätöissä ja osa työmarkkinatuella. Se on oikeastaan yksi hinta sille, että käynnistettiin pyrkimys yhtiöittämiseen ja osakekurssien nostattaminen, jota pidettiin aikanaan tavoitteena.

Ministeri Niinistö puheenvuorossaan totesi, että nyt haettu sijoitus ei ole tarpeen tappiollisen toiminnan tappioiden kattamiseen eikä välittömän, akuutin, rahoitustarpeen tyydyttämiseen, ja näin ehkä onkin. On kuitenkin selvää, että kun Sonera ulkomaille suunnattujen mittavien investointien seurauksena on kantokykyynsä verrattuna raskaasti velkaantunut, selvästi ylivelkaantunut, ja samanaikaisesti koko toimialaa koskevien yritysten osakkeiden arvot ovat yleisesti laskeneet, vaikuttaa se luottokelpoisuuteen ja samalla myös saatavan rahan hintaan siinä määrin, että se edelleen heikentää yhtiön selviytymismahdollisuuksia. Sen vuoksi tietenkin yhtiön kääntyminen omistajan puoleen on ymmärrettävää tuon lisäpanostuksen saamiseksi. Jälkikäteen on tietenkin helppo todeta, että Soneran valitsema strategia on ollut väärä. Siinä on otettu kantokykyyn suhteutettuna ylimitoitettuja riskejä.

Ministeri Heinonen ei ole paikalla, mutta hän totesi aikaisemmin täällä käyttämässään puheenvuorossa, että kun päätös mahdollisuudesta luopua valtion omistuksesta kokonaan tehtiin, jäi valtion kannalta jäljelle pelkästään sijoittajaintressi eikä näin lainkaan yhteiskunnallista intressiä. Minusta tuo näkemys on ahdistavan suppea. Kyllä kai yhtiössä, jonka enemmistöomistus on valtiolla ja jonka tehtävänä on muun muassa tietoliikenneverkoston ylläpitäminen ja kehittäminen, täytyy olla mukana myös yhteiskunnallinen intressi.

Ministeri Heinonen totesi edelleen puheenvuorossaan, että osakeyhtiön hallituksen jäsenet edustavat kaikkia osakkeenomistajia ja koko yhtiön etua eivätkä näin voi toimia jonkin omistajan intressien tai ohjauksen mukaisesti. Tämä on tietenkin osakeyhtiölain mukaista teoriaa. Minusta tuo lähtökohta on kuitenkin liian puhdasoppinen. Kyllä kai omistaja kaikissa yhtiöissä, varsinkin pääomistaja, käyttää omistajan valtaa. Vaikka se ei koko ajan ole antamassa ohjeita, se ohjaa kuitenkin toimintaa jo hallituksen jäseniä valitessaan. Minusta se on ainut realistinen lähtökohta. Vaikka Soneran tapauksessa kysymyksessä olisikin valtiolla pelkkä sijoittajaintressi, niin kyllä kai sen suurimpana omistajana olisi tullut kuitenkin käyttää ohjausvaltaa.

Soneran mahdollinen osakemerkintä on aivan ymmärrettävästi aiheuttanut vilkasta keskustelua. Kysymys on tietenkin mittavasta sijoituksesta. On selvää, että yhtäkkiä eteen tullut 3 miljardin sijoitustarve aiheuttaa hämmennystä, kun samanaikaisesti budjetin käsittelyn yhteydessä väännetään pitkään kättä muutamien miljoonien määrärahoista. Minusta kuitenkin jotakin tämän suuntaista on voinut odottaa, kun on seurannut Soneran massiivisia ulkomaille suuntautuneita investointeja ja toisaalta tietoja kolmannen sukupolven matkaviestintä- ja teknologiapalvelujen kehittämisen viivästymisestä.

Jaetun selvityksen Soneran uutta strategiaa koskevassa osassa todetaan asetetun rahoituskatto 3G-investoinneille, palveluliiketoiminnan tappioiden leikkaaminen sekä osakkuuksien myynti ja se, että vahvistetaan Soneran asemaa kotimaan vahvoilla matkaviestintä- ja kiinteän verkon liiketoiminnoilla. Tuo strateginen tarkistus on välttämätön ja myös aivan perusteltu. Se merkitsee osittain paluuta juurille.

Hallituksen esitys yhtiöön panostamisesta tässä vaiheessa on minusta oikea ja myös välttämätön toimenpide tietoliikenneverkoston ylläpidon ja myös sen kehittämisen turvaamiseksi ja samalla myös Soneran henkilöstön työpaikkojen säilyttämisen kannalta. Nyt käytettävissä olevan tiedon valossa tuen hallituksen esitystä, kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmäkin, enkä tässä vaiheessa näe mitään muuta realistista vaihtoehtoa.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela ja monet muut aiemmin tänään tällä ovat todenneet, että Soneran aiempi strategia ja toimintatapa oli liian nopea, minkä seurauksena riski oli osittain nähtävissä, kun vieraalla pääomalla suoritettiin maailmanvalloitusta. Tämä on jälkiviisautta, ja tätä on aika helppo julistaa näin jälkeenpäin.

Omistaja kuitenkin on aina kiinnostunut omistuksestaan. Täällä on keskusteltu siitä, tapahtuuko tämä hallituksessa, hallintoneuvostossa vai yhtiökokouksessa. On selvää, että hallitus on se luontevin paikka ja omistaja haluaa sijoittua hallitukseen tai haluaa sijoittaa sinne oman edustajansa. Mutta mitä enemmän on omistusta ja mitä merkittävämpää se on, sekään ei riitä, vaan omistaja haluaa kontrolloida omistustaan päivällä ja yöllä ja kaikkina hetkinä.

Minusta se on ollut kummallista, että kun on puhuttu valtion omistajapolitiikasta, niin täällä ministeri Heinosen suulla on todettu, että päätöksentekojärjestelmä Soneran osalta on ollut hyvin selkeä ja yksiviivainen, hallitus on ollut se, joka on käyttänyt valtaa, ja omistaja on ollut ainoastaan yhtiökokouksessa, kun taas toisessa eduskunnassa käsittelyn alla olevassa asiassa, Kemira-järjestelyssä, tapahtui aivan päinvastoin, kun yhtiön ulkopuolella omistaja suoritti järjestelyn kuulematta yhtiön hallitusta ja operatiivista johtoa. Siksi minusta tässä keskustelussa, kun omistajapolitiikasta keskustellaan, on syytä peräänkuuluttaa sitä, että omistajuus ja sen edustus tapahtuisi yhdenmukaisesti kaikissa niissä yrityksissä, joissa valtio on mukana, jotta se on uskottavaa ja ne signaalit, joita valtio ilmaisee, tapahtuvat samalla tavalla.

Valtiolla on merkittävä omistus Sonerassa, ja sen omistuksen turvaaminen edellyttää lisäpanostusta. Tämä asia on täysin selvä. Joku toinen vaihtoehto tarkoittaa sitä, että yrityksen toimintaedellytykset loppuvat ja yritys ajautuu terveiltäkin osiltaan kilpailijoiden käsiin ja valtio on menettämässä kansallisvarallisuutta, mitä sillä on. On kysytty, onko olemassa joku toinen vaihtoehto. Toista vaihtoehtoa ei ole.

On käyty keskustelua siitä, onko ollut oikein, että talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ministeri Siimes on ajatellut ääneen jonkun muun vaihtoehdon puolesta. Minusta käsittelyjärjestys on täysin selvä. Kun yhtiön hallitus on oman toimintatapansa ja uuden strategiansa luonut ja sitoutunut siihen, omistaja ei tätä strategiaa voi muuttaa, kun se tulee omistajan päätöksentekotilanteeseen. Omistaja sen joko hyväksyy tai vaihtaa hallitusta. Tässä minusta tulkinta on selvä, että ellei tätä strategiaa ja satsausta hyväksy, valtioneuvostossa kyseisen ministerin on hyvin vaikea jatkaa.

On kysytty, mikä on pienomistajien rooli tässä tilanteessa. Totta kai pienomistajat hyötyvät samalla tavalla. Uskon, että myös pienomistajien kannalta tämäntapainen toimintatapa, jota tässä ollaan tekemässä, on ainut vaihtoehto.

Minusta lohdullista on se, että Sonerassa on tietoa ja taitoa. Edelleen on olemassa markkinat, joilla Sonera voi toimia, voi saada aikaan entistä paremman kassavirran. Jotta tämä voi toteutua, se edellyttää nyt tätä satsausta. On hyvä, että asia selvitetään perusteellisesti ja selvittelyssä nostetaan esiin myös kysymyksiä, jotka liittyvät aiempaan päätöksentekoon ja siihen, millä tavalla ne ovat syntyneet. On myös hyvä, että täällä puhutaan omistajapolitiikasta ja valtion omistajapolitiikasta. Se lisää sitä tietoa, jota edustajat päätöksenteossaan tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Osaltani toivon, että tämä päätös vakauttaa Soneran asemaa ja ne, jotka Soneraan ovat sijoittaneet, kokevat sijoituksen pitkällä aikavälillä turvalliseksi ja ovat osaltaan valmiit hyväksymään aikanaan täällä syntyvän päätöksen.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Tietenkin on näitten selvittelyjen ja hankalien asioitten keskellä hyvä muistaa, mitä Sonera on jo pelkästään valtiolle ihan viime vuosinakin tuottanut selvänä rahana. On hyvä muistaa se, että Sonera on Suomelle monessa mielessä erittäin tärkeä yritys eikä se ole mitään mennyttä kalua vaan sillä voi olla melkoinenkin tulevaisuus, riippuen tietenkin siitä, miten nämä operaatiot onnistuvat.

Puheenjohtaja Pekkarinen on kertonut täällä useaan otteeseen, että tähän nimenomaiseen tapaukseen keskusta määrittelee kantansa rauhallisesti perusteellisen läpivalaisun ja selvittelyjen kuulemisen jälkeen. Parempi kun ei sitä ennen vanno suuntaan taikka toiseen kovin tiukkoja kantoja.

Strategian uskottavuudesta on siis kysymys, sitähän pääministeri Lipponen toi usean kerran esille, siis Soneran uuden strategian uskottavuudesta, strategian, joka on erilainen kuin se on tähän saakka ollut ja joka on paljon kotipesään päin vetäytyvä ja Suomen markkinoihin voimakkaasti suuntautuva. Tässä yhteydessä on käyty keskustelua lähinnä vasemmistoliiton informoimana meille kerrottuna vuodosta talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksesta. Minusta se vuoto sinällään ei ole kovin olennainen asia. Ministeri provosoitui vuodon perusteella mielestäni tarpeettomalla tavalla ja omalla käyttäytymisellään antoi höyryä jopa vahingolliseen keskusteluun Sonera-yhtiön osalta. Ei pidä provosoitua silloin, kun selvästi huomaa ja näkee, että tästähän voi päästä pahat voimat irti.

Sen sijaan olennaista tämän asian kannalta, jatkon kannalta, on se, mitä ministeri Siimes sanoi; käyttikö hän sanoja, että tässä on vaara, että piikki ikään kuin aukaistaan, piikki jää auki, ja että 3 miljardia markkaa, mikä nyt satsataan, ei tulekaan riittämään, vaan piikki on auki jatkotilanteita silmälläpitäen. Se, että hän esitti tällaisen epäilyn julkisuuteen toistuvasti ja viimeksi vielä tänä päivänä ministeriaitiosta, minusta se arvio sinällään, epäilyksen esittäminen sinällään, on mielestäni vakava asia, joka pitää tällaisena arviona noteerata ja miettiä sen arvion viestiä, sen painavuutta, painoarvoa jatkossa. Kun ministeri jotakin asiaa useampaan otteeseen sanoo julkisesti, se ei ole mitään kevyttä puhetta, vaan se täytyy myös silloin noteerata valtioneuvoston jäsenen puheena, jäsenen, joka tunnetaan joka tapauksessa omaan alaansa hyvin perehtyneenä, asiansa osaavana ministerinä. Tämä minusta on se olennainen asia, ja tästä on aiheutunut ainakin minun silmissäni selvä aukko, liiankin iso aukko, tähän strategian uskottavuuteen, jota pääministeri Lipponen täällä hyvin voimakkaasti toi esille. Uskottavuudessa on nyt jonkinlainen aukko.

Kysymys kuuluukin sitten: Auttaako nyt tämä 3 miljardin markan satsaus Soneraa pelastumaan — täällä käytettiin verbiä pelastaa tai pelastua; se on kova verbi — ja selviytymään niin, että tämä sijoitus osoittautuu sijoitukseksi jatkossa ja kannattavaksi sellaiseksi, ei pelkästään vain pelasta Soneraa vaan myös on hyvä sijoitus valtion, pääomistajan, näkökulmasta katsottuna? Siihen ei pysty antamaan kerta kaikkiaan tässä ja nyt vastausta. Sen takia tämä tapaus vaatii kyllä valtiovarainvaliokunnassa, sen jaostoissa, erittäin ankaran, poikkeuksellisen ankaran läpivalaisun, asiantuntijakuulemisen ja ministereitten kuulemisenkin kautta.

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli eräitten muitten tapaan on täällä tämän tapauksen tiimoilta hiukan myös pähkinöinyt valtionyhtiöpolitiikkaa vähän laajemmin. Minäkin teen sen hyvin tiiviissä muodossa sen takia, että nyt sattuu olemaan eduskunnassa ikään kuin ryppäässä kolme valtionyhtiötä, tapausta, yhtä aikaa, kaikki vähän erilaisia, mutta kaikki ongelmallisia. Soneran ongelmallisuus on jo todettu. Asiaa käsitellään lievissä kriisitunnelmissa.

Kemira on jo valiokuntamyllyssä. En tiedä, mitä sieltä tulee, mutta epäilyt Kemiran osalta ovat erittäin korkealla, epäilyt siitä, onko suunnitelma, jolla asiaa viedään eteenpäin, kestävällä ja järkevällä pohjalla, onko siinä ensimmäisenä etuna kansallinen etu, hoidetaanko siinä hyvin valtionyhtiöpolitiikkaa ja suomalaisten intressejä. Ne ovat laajoja epäilyjä yli puoluerajain.

Sitten on Avena-tapaus, joka tuli viimeksi tänne eilispäivänä ja vielä sillä tavalla kummallisessa muodossa, että valtioneuvosto ei kerro selkeitä perusteluja ja syitä Avenasta luopumiseen, aivan siis kokonaisuudesta, viimeiseen jyvään ja viimeiseen penniin saakka, ei kerro syitä. On kyllä käsittämätön asia sinänsä, että eduskuntaan suhtaudutaan näinkin suuren asian osalta tällä tavalla. En halua syyttää hallitusta — ylipäätään syyttely ei auta ketään eikä mitään — mutta ihmettelen kyllä voimakkaasti, että Avena-asia tuodaan tällä tavalla eduskunnan käsittelyyn. Ehkä siihen avautuu, ja avautuukin varmasti, myös sitten perusteellinen käsittelymahdollisuus.

Siis kolme valtionyhtiötapausta yhtä aikaa. Tästä on tehtävissä mielestäni muutamia alustavia johtopäätöksiä, kysymyksiä, kolme tai neljä kappaletta, ainakin kolme. Niistä ensimmäinen on se, että kyllä nyt tämän jälkeen täytyy edellyttää Lipposen hallitukselta valtion omistajapolitiikan selkeyttämistä, johdonmukaistamista ja kirkastamista. Kemira-tapausta ja Sonera-tapausta on hoidettu selvästi erilaisilla malleilla, mitä tulee pääomistajan käyttäytymiseen, ja täysin vastakkaisilla tavoilla. Se on mielestäni ihan selvä tosiasia. Ei näin voida minun mielestäni mennä, vaan kyllä täytyy olla edes jonkinlainen alkeellinen johdonmukaisuus valtion omistajapolitiikassa. Siinä, miten pääomistaja suhtautuu osittain omistamaansa yritykseen, pitää olla jokin johdonmukaisuus.

Toisekseen nämä tapaukset vieläkin voimakkaammin puhuvat siitä, että valtionyhtiöitten hoitamisen vastuu pitää pystyä keskittämään yhteen paikkaan, yhdelle ministeriölle. Minun mielestäni paras paikka on elinkeinoministeriö, siis nykyinen kauppa- ja teollisuusministeriö. Sinne ne kaikkein luontevimmin kuuluisivat. Se ei poista sitä, etteikö pidä olla erittäin hyvässä yhteistyössä muitten sektoriministeriöitten kanssa, mutta kokonaisvastuun olisi syytä olla yhden ministeriön hoteissa. Tämä on tuttu kiista, mutta se saisi kyllä vähitellen tulla myös ratkaistuksi.

Kolmas johtopäätös on se, niin kuin Sonera-tapaus osoittaa, että valtionyhtiöpolitiikan ei tarvitse olla yhdensuuntaista, siis valtion omaisuuden myymistä pala palalta tai sen mahdollisuuden antamista kokonaisuudessaan, vaan se voi olla myös ostamista ja sijoittamista, jopa uudenkin yhtiön perustamista, jos tilanne semmoista vaatii. Valtionyhtiöpolitiikka ei ole siis ikään kuin raiteille pantua, että myydään kaikki pois, kysymys on vain aikataulusta, milloin kaikki on myyty ja loppuu valtionyhtiöpolitiikka. Ei niin ole. Pitää olla luovuutta myös tässä, ja tätäkin pitää pystyä ajattelemaan kansallisen edun näkökulmasta käsin. Valtio ei ole huono omistaja, varsinkin jos se omistaa hyvin ja osoittaa taitoja siinä omistamisen lajissa. Valtio on hyvä omistaja. Euroopastakin on esimerkkejä siitä, että muutkin tämän tajuavat. Se pitäisi myös Suomessa tajuta.

Viimeinen johtopäätös on vähän poliittissorttinen johtopäätös, valitettavasti. Se on se, että minusta vain tuntuu siltä, että tällaiseen selkeään omistajapolitiikkaan ei ole päästy tämän hallituksen aikana pitkälti juuri sen takia, että tämä hallitus on sangen laajapohjainen, ennen muuta poliittisesti hyvin kirjava hallitus, mikä aiheuttaa tällaiseen vakaaseen valtionyhtiöpolitiikkaan omat heijastuksensa ja vakavampia eroja kuin vivahde-eroja. Kysymys on myös näkemyseroista, mikä näkyy myös tässä eduskunnankin käyttäytymisessä.

Arvoisa puhemies! Tämä asia vaatii ankaran läpivalaisun, mutta tapahtukoon se sangen maltillisessa ja rakentavassa hengessä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosukainen.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva kolmas lisätalousarvio pitää sisällään Soneran talouden ja sen oman pääoman vahvistamisen osakemerkinnällä.

Soneran historia sinällään on osoitus siitä tietotaidosta, jota Suomessa tämän liiketoiminnan alalla on ollut. Sonera on tärkeä meille jatkossakin, niin uskon. Kysymys, kun katsotaan taaksepäin, kuuluu: Mitä virheitä ja kenen johtamana, päättämänä, meillä on tehty, että on jouduttu nyt käsillä olevaan tilanteeseen? Valtion, pääomistajan, rooli ei ole ollut riskinkannon, arvioinnin, osalta riittävän selkeä. Tässä keskustelussa on todettu, että selvästikin on tehty arviointivirheitä, kenties myös ylitetty tietyin osin niitä toimivaltuuksia, joita tämän tyyppisissä toiminnoissa tulisi varovaisuussyistä olla.

Nyt on tärkeää, arvoisa puhemies, että eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä asia perin pohjin käsitellään, katsotaan, mitä on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa, mitä uutta Soneran päättämä, hallituksen esittämä liiketoimintastrategia tuo, tuoko se uskottavan toiminnan edellytykset. Tietysti on arvioitava myös se, onko nyt annettava osakeanti riittävä, se rahoituspanostus, jota nyt rahoitustilanteen vuoksi, riskinkantokyvyn vahvistamisen vuoksi, Soneraan suunnataan.

Käydyssä keskustelussa on käynyt ilmi, että hallituksen valmistelussa tässä asiassa on ollut kahdenlaista kantaa. Ministeri Siimes osaltaan on tänään näkemyksiään kertonut julki edelleen. Avoimeksi on kuitenkin jäänyt se, mikä olisi se toimintalinja, mitä hän kannattaa. Mielestäni valiokunnassa tulisi kuulla myös ministeri Siimestä ja niitä vaihtoehtoja, joita hänen näkemyksissään toimintapolitiikan ja yhtiön tulevan kehityksen osalta on.

Totesin jo, arvoisa puhemies, että mielestäni Sonera on tärkeä meille jatkossakin. Sillä on merkittävä yhteiskunnallinenkin vastuu parhaimmillaan. Se voi olla myös onnistuessaan jatkossakin hyvä sijoituskohde valtiollekin, joka siis omistaa siitä lähes 53 prosenttia edelleen. Nyt olennaista on, että edettäisiin harkiten, että riskien kasautuminen jatkon osalta kyettäisiin välttämään ja että Sonera ja sen hallinto ja tietenkin valtio keskeisenä omistajana, pääomistajana, kykenisivät toimimaan niin, että voisi toteutua myös hyvän sijoittamisen, tuloksellisen sijoittamisen malli, niin kuin ministeri Heinonen eräässä esittelypuheenvuorossaan tästä asiasta totesi, että markka voisi muuttua euroksi. Se olisi tietenkin toivottavaa, kun tällainen sijoitus nyt on käsiteltävänä, tällainen osakeanti, joka on varsin merkittävä riskinotto tämäkin.

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani yhdyn siihen linjaukseen, mitä keskustan ryhmän taholta on todettu, että päätöksenteon aika on sitten, kun eduskunnassa on asia valmistelevasti valiokunnissa käsitelty.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Soneran lyhyessä historiassa on ehtinyt tapahtua uskomattomia heilahduksia. Sitähän on täällä eduskunnassa verrattu jo vuoristorataan. Viimeisin vivahdus koskettaa nyt valtiontaloutta aika voimakkaasti.

On kuitenkin muistettava, että markkinatalouden aaltoliikkeessä on Sonerasta viime vuosien aikana saatu 40 miljardia myyntituloina valtion kassaan. Nyt, kun tavallaan on vuoro satsata Soneraan, satsataan 3 miljardia markkaa takaisin, siis ollaan vielä runsaasti voiton puolella.

Soneran näkyvä virhe oli siinä, että 21 miljardia markkaa sijoitettiin Saksaan umts-lupiin, jotka sittemmin osoittautuivat riskisijoituksiksi. Markkinat menivätkin huonoon suuntaan, ja talouden taantuma ylti Eurooppaan ja Saksaan. Sonerankin omistamat Saksan Telekom-osakkeet menettivät paljon arvoaan. Sonera kärsi valtavat kurssitappiot, ja suuret korkovastuut syntyivät.

Voi kuitenkin ajatella tavallisen kansalaisen tunnelmia. Tavallisesta kansalaisesta tuntuu aika kohtuuttomalta, että muutama johtaja yhtiössä ja yhtiön hallitus voi toimillaan pelaamalla muitten rahoilla aiheuttaa valtiolle näin suuren tragedian ja taloudellisen tappion ja selvitä asiasta vain eroamalla.

Asia on kuitenkin ratkaistava. Asian ratkaisemiseksi paras vaihtoehto on eittämättä tämänhetkisillä tiedoilla hallituksen esittämä eli se, että valtio satsaa 3 miljardia markkaa Soneraan. Toinen vaihtoehto on maksaa ylisuurta korkoa, ottaa uutta lainaa, jos sitä ylipäätänsä saa, ja huonontaa edelleen yhtiön kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä. Kolmas vaihtoehto on tietysti viime kädessä konkurssi. Mutta on muistettava, etteivät kaikki Soneran kansainväliset sijoitukset olleet epäonnistuneita. Täällä on jo aikaisemminkin mainittu, että on onnistuttu muun muassa USA:ssa, Turkissa ja Baltian maissa. Yhdyn siihenkin käsitykseen, että voi olla virhe nyt myydä Deutsche Telekomin osakkeita, kun kurssiarvot ovat alamaissa.

Oikeastaan yksi kysymys on paikallaan. 3 miljardia on aika suuri raha. Kysymys kuuluu: Voitaisiinko tämä raha paremminkin käyttää hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa, yritystoimintaa, elinkeinoelämää ja työllisyyttä? Saataisiinko tällä rahalla toisin käytettynä jotain arvokkaampaa kuin nyt saadaan? Ongelma on siinä, että on kohtalaisen kiire järjestää asia. Syksyn tapahtumien, muun muassa 11.9., jälkeen ovat rahalaitokset muuttaneet aikaisempaa politiikkaansa. Näillä saattaa olla tarve kotiuttaakin lainojaan, joka tapauksessa kiristää lainapolitiikkaansa. Soneran asiat on hoidettava, ettei tarvitse kuvitella tilannetta, että Sonera joutuu velkojiensa hallintaan ja siten velkojien harkitsemien toimenpiteiden kohteeksi. Tosiasia on, että valtion ei kannata nyt myydä Soneraa, koska siitä saa vain alehinnan. Tulevaisuutta ajatellen Sonera toimii alalla, jolla on paljon osaamista, tietoa ja taitoa, ja alalla, jolla on varmasti tulevaisuutta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kolmas lisätalousarvio on puhtaasti Soneran pelastusoperaatio. 3 miljardia markkaa rahaa näyttää löytyvän helposti. Näin ei ollut muun muassa silloin, kun esimerkiksi köyhyyspakettia käsiteltiin. (Ed. Kuoppa: Pyydettiin paljon vähemmän!) — Ja se oli paljon vaikeampaa silloin.

Sonerasta on tullut kestoaihe tälle eduskunnalle. Siltä ainakin näyttää. Luulenpa, ettei tämä taida olla niitä viimeisiä kertoja, kun täällä Sonerasta puhutaan. Kun viimeksi hallitukselle annettiin lisävaltuuksia Soneran myyntiin, valtion omistusta pidettiin hyvin pahana. Totesin muun muassa puheenvuorossani 16.5.2000 seuraavaa: "Valtionyhtiöiden omistuspolitiikalla ei näytä olevan selkeää päämäärää, ja se onkin johtanut monenlaisiin ylilyönteihin muun muassa yhtiöiden henkilöstöpolitiikassa." Näinhän on käynyt. "Siellä palkitaan johtajia aivan perusteettomasti, samanaikaisesti kun muuta henkilökuntaa ajetaan yhtiöistä ulos." Näin on muun muassa käynyt Sonerassa. Johtaja Relander sai hyvät optiot, kun hän lähti yhtiöstä. Muuta väkeä on irtisanottu, ja heille ei varmasti paljon ole rahaa matkaan pantu. Eli valtionyhtiöpolitiikka on maassamme todellakin hakoteillä.

Näyttää siltä, että seuraava uhri tälle hölmölle politiikalle on Kemira. En ymmärrä, miksi meidän suomalaisten pitää tällä tavalla toimia. Miksi meidän pitää pönkittää saksalaisten televerkkoja kymmenillä miljardeilla tai ruotsalaista kemianteollisuutta? Onhan meillä toki tässä omassa maassakin vielä paljon rakentamista ja tarvetta kehittää.

Soneran ongelmat syntyivät pääasiassa uskomattomista yli 20 miljardin markan sijoituksista Saksan umts-lisensseihin. Tämä on asian ydin. Lisenssit eivät ole tähän päivään mennessä tuottaneet penniäkään, eikä kyseisiä verkkoja ole vielä edes rakennettu. Voidaan sanoa, että on ostettu pelkkää ilmaa. Silti tällaiselle hölmöilylle ei näytä vastuunkantajia löytyvän.

Valtiolla on tietenkin sananvaltaa tapahtuneissa ratkaisuissa. Sen omistusosuus on vielä yli 50 prosenttia. Valtio eli liikenneministeriö, jota Olli-Pekka Heinonen johtaa, ei reagoinut tapahtuneisiin ratkaisuihin. On täysin uskomatonta, että yhtiön johto voi ilman omistajan siunausta mennä huutokauppaan ja ostaa siellä yli 20 miljardilla markalla, voisi sanoa, pelkkää ilmaa, ja vielä kun tämä ostaja on liikkunut siellä ilman rahaa, niin eikö kenenkään kuulu ministeriössä valvoa tällaisia huutokauppamiehiä?

On tietenkin selvää, että valtio ei omistajapolitiikassa voi puuttua kaikkiin yksittäisiin operaatioihin, vaan sen tärkeimpänä tehtävänä on asettaa rajat operatiiviselle johdolle. Saksan investoinnit osoittivat mielestäni selvästi sen, ettei mitään rajoja ollut pantu, ei minkäänlaisia rajoja. Miksi, ministeri Heinonen, operatiivinen johto sai elää kuin pellossa? Miksi minkäänlaisia rajoja ei ollut asetettu? Tämä on sellainen asia, johon ei ole selkeää vastausta tänä iltana täällä tullut.

Valtionyhtiöiden henkilöstöpolitiikassa mielestäni ministeriö on myös ollut lepsu. Halusin muistuttaa, miten Heinonen jälkikäteen kritisoi johtajien optio-ohjelmaa, kun selvisi, että osa johtajista sai pitää puolet optioistaan, vaikka olivat jo sanoutuneet irti yhtiön palveluksesta. Suurimman omistajan edustajana Heinonen olisi voinut torjua moiset optio-ohjelmat, sen sijaan että tyytyy vain jälkikäteen arvostelemaan niitä. Vetoaisin, että ministeri Heinonen arvioisi omaa rooliaan näissä asioissa ja kantaisi myöskin hänelle kuuluvan vastuunsa näistä. Mielestäni ministeri Aura aikoinaan kantoi sen vastuun, mikä hänelle lankesi senaikaisista tapahtumista.

Arvoisa puhemies! Nyt olemme tilanteessa, jossa tuki on Soneralle pakko myöntää. Laskennallisestihan valtio on saanut jo kurssinousun myötä takaisin sen 3 miljardia markkaa, jonka se aikoo sijoittaa yhtiöön. Nyt valtionomistus onkin muuttunut siunaukseksi yhtiölle, sanoisi varmaan ed. Toimi Kankaanniemi, jos olisi paikalla. Reilu vuosi sitten valtionomistusta sen sijaan pidettiin rasitteena esimerkiksi Soneralle, eli takki on tainnut monilla markkinamiehillä kääntyä, kun kuuntelee tämänkin päivän puheita. Toiset vaihtoehdot Soneran kohdalla ovat huonompia vaihtoehtoja kuin valtion lisäpanostus, jota nyt esitetään. Yhtiötä ei voi päästää konkurssiin eikä sitä saa antaa pilkottavaksi, sillä siinähän kävisi sillä tavalla, että tällöin elettäisiin velkojien ehdoilla eikä olisi takeita, kenen haltuun suomalaiset televerkot joutuisivat. Ne ovat kuitenkin olemassa. Lisäksi valtiolla on intressi yli 11 000 työpaikasta, ja siellä on hyvin paljon osaajia, jotka ovat tärkeitä Suomelle.

Arvoisa puhemies! Ehdoitta ei mielestäni Soneralle saa antaa lisäpanostusta. Eduskunnan on saatava takeet siitä, että koko maahan saadaan toimivat televerkot. Tällä hetkellä maan eri osat eivät ole saman arvoisessa asemassa koko maassa. Tästä asiastahan keskusteltiin silloin, kun Soneran valtionosuuksia oltiin alentamassa. Silloin luvattiin, että nämä asiat hoituvat, mutta erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen verkot, aivan samoin kuin tieverkotkaan, eivät ole tällä hetkellä kunnossa. Joka muuta väittää, tulkoon katsomaan pohjoiseenkin. Siellä on hyvin huonokuntoisia tie- ja televerkkoja.

Toinen tärkeä ehto, josta eduskunnan tulee huolehtia, on se, että Sonerassa olevat työpaikat säilytetään. Soneran osaavalle henkilöstölle on annettava ensinnäkin työrauha ja mahdollisuus jatkaa työtään. Suomalaisen osaamisen kannalta on tärkeää, että Soneran toiminta voi jatkua.

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies: Monissa puheenvuoroissa perätään selkeää valtionyhtiöpolitiikkaa. Sanoisin, että eduskunta on tässä avainasemassa. Jos hallitus ei kerran osaa linjata valtionyhtiöpolitiikkaansa, eduskunnan on tehtävä se. Niin tässä asiassa kuin myöhemmin tulevassa Kemirankin asiassa eduskunnan tulee ottaa vihdoinkin isännän rooli itselleen, muuten nämä sekoilut ja hölmöilyt jatkuvat.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä kolmanneksi lisätalousarvioksi ja osakepääoman merkitsemiseksi Sonerasta 3,1 miljardin markan verran on lopuillaan, ja päiväjärjestyksessä on vielä monia tärkeitä asioita, mutta muutama sana käsittelyn alla olevasta asiasta.

Sonera on kansallisesti hyvin tärkeä yhtiö. Täällä on todettu, että sen arvo on vielä tällä hetkellä noin 13 miljardia markkaa, ja toisaalta, että siitä on kotiutettu myyntituloja kaiken kaikkiaan noin 40 miljardia markkaa. Sonera on aikojen saatossa kerännyt varallisuutensa ja lähtöpääomansa hyvin paljon maaseudun tele- ja puhelinliikenteen hoitajana, ja siksi sillä tänäkin päivänä on vielä hyvin tärkeä merkitys ennen kaikkea maaseudun teleliikenteen hoidon kannalta. Sonera on linjannut strategiansa juuri tänne vanhan toiminnan suuntaan ja tavallaan siinä yhteydessä tunnustanut myös sen virheen ja epäonnistumisen, mikä oli lähteä uusiin verkkoihin ja Saksaan.

Sonera on myöskin tärkeä siinä mielessä, että meillä on laaja piensijoittajien joukko, jotka ovat Soneran osakkaina, ja myöskin se on hyvin tärkeä sen osaamisen, tietotaidon ja yritystoiminnan kannalta, mikä tänä päivänä meillä on. Siksi sen, mikä Sonerasta on pelastettavissa, me joudumme varmasti tekemään.

Täällä on käyty keskustelu siitä, onko tämä eduskunnan päätös jo nyt selvä vai onko syytä tehdä vielä joitakin selvityksiä. Keskustan eduskuntaryhmä on lähtenyt siitä, että hallituksen esitystä ei tyrmätä, vaan on usko ja luottamus siihen, että valtiovarainvaliokunta ja sen liikennejaosto tulee tekemään hyvin tarkat ja seikkaperäiset selvitykset ja käy tämän asian hyvin tarkasti vielä läpi.

Ennen kaikkea täällä on arvosteltu hyvin paljon valtion omistajapolitiikkaa. Se, että omistajapolitiikka on ollut valtionyhtiöitä yksityistävä ja että se on tarkoittanut pelkästään markkinaehtoista kaupallista omistajapolitiikkaa, on nyt ikään kuin tullut tiensä päähän. Siksi meillä on arvioitava valtion omistajapolitiikka uudelleen, ja näkisin, että ne toimialat, jotka meidän kansallisen etumme kannalta ovat tärkeitä, on pidettävä myöskin valtion hallinnassa, niiden suhteen on käytettävä aktiivista omistajapolitiikkaa ja tarkkailtava asioita siltä kannalta.

Minusta on hyvin tärkeää se, että myöskin arvoja — minkälaista politiikkaa me muutoin harjoitamme tässä maassa — arvioidaan näissäkin yhteyksissä. Täällä on noussut esiin se, voitaisiinko tämä 3,1 miljardia markkaa käyttää paremmin ja tehokkaammin yritystoiminnan, työpaikkojen ja työllisyyden edistämiseksi, mutta minusta sinällään nämä asiat eivät ole vertailtavissa. Sonera edistää yritystoiminnan kehittämistä, sille välttämätöntä teleliikennettä ja viestintää, ja toisaalta se on myöskin merkittävä työllistäjä valtakunnassa. Toisaalta itselleni on tänä päivänä esitetty jo lukuisia kertoja kysymys siitä, mikä on meidän päätöksentekomme arvojärjestelmä. Tähän 3,1 miljardia markkaa löytyy hyvin kevyesti, mutta me olemme koko seitsemän kahdeksan kasvuvuoden ajan pitäneet peruspalvelubudjetin hyvin tiukalla. Meillä ovat potilasjonot lääkäreihin kasvaneet, vanhustenhuolto ja sosiaaliturva on suhteessa alentunut hyvin voimakkaasti, koulutus, kuten yliopistokoulutus, on perännyt määrärahoja lisää, ja niille me olemme olleet hyvin kitsaita. Tänä päivänä me näytämme vihreää valoa Soneralle. Siinä mielessä kysymme, ovatko tässä nyt arvot kohdallaan.

Minä uskon ja toivon, että niiden selvitysten perusteella, mitä valtiovarainvaliokunta tässä tulee tekemään, me tulemme tekemään aikanaan päätöksen. Mutta tässä yhteydessä, kuten totesin, ei ole syytä tyrmätä tätä; odotetaan nuo selvitykset ja tarkastellaan asiaa sitten uudelleen.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Sonera ja sitä edeltänyt Telecom Finland ja myöskin Suomen Posti-Tele Oy ovat mielestäni olleet hyviä yhtiöitä, ja edelleenkin katson, että Sonera on hyvä yhtiö. Mutta se on eri asia sitten, mitä Sonerassa on tapahtunut, se on taas toinen tarina.

Ensiksi haluan todeta, että kun ed. Pulliainen käyttämässään puheenvuorossa muisteli vuoden 1999 tapahtumia, kun Sonerasta keskusteltiin, hän sanoi, että ei sitten poikkipuolista sanaa asiasta sanottu. Silloin muun muassa Soneran yksityistämisestä, määräysvallasta luopumisesta, äänestettiin täällä. Eduskunnan enemmistö päätti, että määräysvallasta luovutaan Sonerassa. Samassa keskustelussa kyllä varoitettiin myöskin siitä, ettei Sonera unohtaisi Suomea ja Suomessa olevia verkkoja, niiden kehittämistä ja liiketoimintaa Suomessa. Myöskin sen jälkeen käydyssä keskustelussa on painotettu sitä, että Soneran tulee vastata näistä kotimaan toiminnoista, ja edelleenkin, että Sonera on kotimainen yhtiö.

Täällä on puhuttu myöskin valtion omistajapolitiikasta Soneran osalta. Mielestäni valtion omistajapolitiikkaa ei Sonerassa ole ollut, ja siinähän se ongelma on ollutkin, kun sitä omistajapolitiikkaa ei ole siellä ollut vaan on annettu "juppijohtajien" hoitaa tätä Soneraa. Välillä on onnistuttu hyvin, mutta yleensä se on vähän kuin pajatson peluu, että kun tarpeeksi kauan pelaa, niin jossain vaiheessa rupeaa häviämään. Tässä on se tilanne, että nyt ollaan häviämässä ja Sonera on siinä kunnossa, että kun aikaisemmin sanottiin, että Soneran suurin vaara on, että se käpertyy kotimaahan, nyt on pakko käpertyä kotimaahan ja tulla omistajansa helmoihin. On hyvä, että on valtio omistajana, joka voi turvata jatkossa Soneran toiminnan jatkuvuuden.

Kun ministeri Heinonen on täällä monissa yhteyksissä todennut, että pääomistaja ei voi puuttua yhtiön toimintaan, minua ihmetyttää se, koska jos yksityisten omistamissa osakeyhtiöissä joku omistajista omistaa yhtiön äänivallasta yli puolet, se omistaja käyttää omistajavaltaa aivan varmasti ja sanoo, keitä on hallituksessa, kuka tulee toimitusjohtajaksi — eli hallituksen jäsenet tietenkin valitsevat hänet, mutta omistaja antaa varmasti ohjeet siitä, kuka valitaan toimitusjohtajaksi — ja sanoo myöskin suunnan hallituksen jäsenille, mihin suuntaan yhtiötä on johdettava.

Täällä on sanottu, että jos me vaadimme, että valtion omistamassa yhtiössä valtio omistajana sanoo, mitä siellä pitää tehdä, ministeri joutuu rikkomaan lakia siinä suhteessa. Ihmettelen, rikkovatko kaikki suomalaiset suuret osakeyhtiöt lakia ja menettelevät virheellisesti, kun omistajat käyttävät omistajavaltaansa näissä yhtiöissä. On aivan turha väittää, että suomalaisissa osakeyhtiöissä suurin osakkeenomistaja ei käyttäisi omistajavaltaa. Se käyttää sitä kiistatta, ja ihmettelen, miksi sitten valtio, joka tässä tapauksessa on suurin omistaja, ei käyttäisi omistajavaltaansa Sonera Oy:n hyväksi.

Juuri hiljakkoin, oliko se eilen, lehdissä ilmoitettiin, että metsäkoneyhtiö Ponsse vaihtoi kolme johtajaa. Ei kerrottu sen enempää, mistä se johtui, mutta jotain oli tapahtunut ja johtajat vaihtuivat, elikkä siellä käytettiin omistajavaltaa. Mielestäni myöskin Sonerassa, kun lähdettiin ostamaan uusia umts-lupia, niin kyllä silloin pitäisi periaatteessa hälytyskellojen soida, jos hinta on suurempi kuin yhtiön liikevaihto ja rahaa ei ole näiden ostosten tekemiseen. Sonerahan velkaantui tässä rajusti, ja siitä myöskin pitkälti nämä ongelmat ovat syntyneet. Jos vielä katsoo historiaa, kyllähän ministeri Aura erosi aivan nappikauppaa olevasta syystä liikenneministerin paikalta verrattuna näihin kupliin, mitä nyt on tapahtunut Soneran osalta. Täällä on todella suurista asioista kysymys.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että valtio on hyvä omistaja, valtion tulee käyttää omistajavaltaansa ja eduskunnan tulee myöntää Soneralle sen tarvitsema lisärahoitus, jotta voidaan turvata tietoliikennepalvelujen kehittäminen ja tarjoaminen koko maahan, voidaan turvata henkilöstön työllisyys ja kehittää myöskin telealaa Suomessa. Varmasti Sonera kaipaa myös ulkomaista toimintaa, mutta se pitää ehdottoman tiukasti suhteuttaa niihin voimavaroihin, mitkä Sonerassa ovat olemassa, eikä tosiaan lähteä pullistelemaan yli voimavarojen, kuten nyt ikävä kyllä on käynyt. Mielestäni nimenomaan se ministeri, joka vastaa Sonerasta, kantaa suurimman vastuun siitä, että tässä ei ole valvonta pelannut sillä tavalla, että Sonera ei olisi näin suureen taloudelliseen ahdinkoon joutunut.

Arvoisa puhemies! Edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikesta huolimatta Sonera yhtiönä on hyvä yhtiö ja siinä mielessä Soneraan kannattaa valtion sijoittaa ja Soneran toimintaa sitä kautta tukea.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lähetekeskustelussa on hallituksen esitys valtion kolmanneksi lisätalousarvioksi kuluvalle vuodelle, joka pääasiallisesti koskee hallitukselle annettavia valtuuksia osallistua Sonera Oyj:n uusmerkinnällä tapahtuvaan osakeantiin 3 159 miljoonalla markalla.

Osakeanti on luonnollinen tapa hankkia yhtiölle omapääomaehtoista rahaa markkinoilta. Näin hankittu raha on yhtiön kannalta edullista ja pysyvää. Yleensä toisena vaihtoehtona on hankkia lainarahaa, joka on korkotasosta ja yhtiön luottokelpoisuudesta riippuen yleensä huomattavasti kalliimpaa kuin osakeannissa hankittu pääoma. Tämä vaihtoehto olisi Sonerankin osalta ollut toinen vaihtoehto. Mutta mikä merkitys sillä olisi yhtiön toimintaan ja sitä kautta nykyisiin sijoituksiin ja niiden tuottavuuteen? Tämän vuoksi lukuisat yhtiöt, joissa Suomen valtiokin on osakkeenomistajana, ovat vuosien varrella tehneet joko suunnattuja tai yleisiä osakeanteja. Osakeantiin osallistuvan sijoittajan tehtävä on arvioida merkinnän kohteena olevan yhtiön tulevaisuutta sijoituksen kannattavuuden kannalta.

Kun eduskunta antoi hallitukselle valtuudet myydä Sonera Oyj:n osakkeita, se samalla tosiasiallisesti tunnusti, ettei valtiolla ole Sonera Oyj:hin nähden muuta kuin sijoittajan intressi. Täällä on viimeiset viisi tuntia käyty keskustelua sijoituskohteen, Sonera Oyj:n, mahdollisuuksista menestyä omalla toimialallaan. Tosin keskustelua on vahvasti värittänyt menneisyyden kertaaminen. On sanottu, että menneisyydestä on hyvä puhua, että voimme ottaa siitä oppia. Varmasti tämä pitää paikkansa, mutta rivien välissä on etsitty kuitenkin syyllisiä. Mutta mihin syyllisiä tarvitaan? Siihenkö, että noin 10—11 miljardin markan arvoiseksi aikanaan arvioitu yhtiö on tuottanut valtio-omistajalleen 40 miljardia markkaa osakemyyntinä ja siitä huolimatta valtio on edelleen suurin omistaja omistaen yhtiöstä yli puolet? Tanskalaiset möivät kokonaan oman Soneraa puolta suuremman teleyhtiönsä 25 miljardilla markalla, joten Soneran osakkeista saatu hinta näilläkin mittareilla ja monilla muilla mittareilla mitattuna lienee varsin kohtuullinen.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin suurille jäsenvaltioille tuli ahneus, kun ne rahastivat etukäteen umts-huuhtokaupalla operaattoreilta miljardeja itselleen. Tämä oli Euroopan kannalta suuri virhe. Onneksi Suomi ei lähtenyt tähän mukaan. Noilla rahastuksilla Eurooppa tulee jäämään tämän teknologia-alan kehityksestä auttamattomasti USA:n ja Japanin jälkeen, sillä laskulla täytyy aina olla maksajansa. Sonera Oyj meni senhetkisen tietämyksen mukaan kilpailuun mukaan ja joutuu nyt kovalla kädellä sopeuttamaan toimintojaan näistä veloista johtuen, mutta niin tekevät muutkin samalla toimialalla toimivat eurooppalaiset yhtiöt.

Soneran uudistettu strategia on minun mielestäni kuitenkin tämän päivän tietämyksellä ajatellen realistinen ja luotettava. Mielestäni siinä on hyvää ennen kaikkea se, että yhtiö ei ole nytkään käpertymässä pelkästään kotimarkkinoille, vaan luottaa kannattaviin sijoituksiin myös ulkomailla, Turkissa, Baltian maissa jne. Jos minä olisin yhtiön hallituksessa tai operatiivisessa johdossa, luottaisin myös Saksan markkinoihin enkä myisi Deutsche Telekomin osakkeita, vaan säilyttäisin toiminnot siellä, sillä mielestäni Saksan verkkojen hinta tuskin vielä on loppuun käsitelty.

Arvoisa puhemies! Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että Sonera on oikealla tiellä. Siitä tulee hyvä yhtiö, siihen kannattaa sijoittaa, siihen kannattaa valtionkin sijoittaa. Näin näyttävän uskovan myös muut sijoittajat, sillä osakeantikaavailujen tultua julkisuuteen maanantaina yhtiön osake on noussut 40 prosenttia Helsingin pörssissä siitä huolimatta, mitä ministeri Siimes on näinä hetkinä puhunut.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen lisätalousarvioesityksessä haetaan valtuuksia osallistua Sonera Oyj:n osakeantiin. Antiin osallistuminen lienee perusteltua, koska jo pelkkä valtioneuvoston ilmoitus osallistumisesta on nostanut yhtiön markkina-arvoa ylitse sen, minkä valtio on sijoittamassa siihen.

Arvoisa puhemies! Kannatan lisätalousarvioesitystä.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja. En lähde käymään niitä kaikkia lävitse. Puutun ainoastaan yhteen periaatteellisempaan kysymykseen ja sen jälkeen vastaan muutamaan suoraan kysymykseen, joita minulle on esitetty.

Ensinnäkin kysymys siitä, miten valtio omistajapolitiikkaansa toteuttaa: Todettakoon nyt, että valtio omistajana pörssiyhtiössä käytännössä toteuttaa omistajapolitiikkaansa hyvin konkreettisesti yhtiökokouksissa. Muun muassa viime keväänä yhtiön hallitus vaihdettiin käytännössä kokonaisuudessaan ja samassa yhteydessä, kun eduskunta oli tehnyt tuon nollavaltuuspäätöksen, myöskin yhtiön hallintoneuvosto lakkautettiin.

Täällä on useissa puheenvuoroissa vaadittu sitä, että valtion tulisi omistajapolitiikassaan puuttua esimerkiksi Soneran kohdalla moniin muihin kysymyksiin. On puututtu siihen, että valtion pitäisi sanoa, mitä yhtiö tekee kiinteän verkkonsa osalta, mitä yhtiö tekee laajakaistaratkaisujensa rakentamisessa eri puolilla maata tai mitä yhtiö tekee uusien wlan-sovellutusten osalta, mitä yhtiön pitäisi tehdä henkilöstöasioitten osalta tai miten valtion pitäisi vaikuttaa siihen, miten yhtiö hinnoittelee palvelujaan. Ne ovat asioita, joihin varmasti on voitu vaikuttaa silloin, kun on puhuttu virastosta tai kun on vielä puhuttu sen kaltaisesta tilanteesta, jossa valtio on ollut tuon kaltaisen osakeyhtiön sataprosenttinen omistaja.

Muutos on tapahtunut siinä vaiheessa, kun on päätetty, että tuo yhtiö viedään pörssiin, jolloin olemme sitoutuneet siihen, että toimimme niitten periaatteiden mukaisesti, joiden mukaan pörssiyhtiö toimii. Siis valtio omistajana on sitoutunut siihen, että se noudattaa osakeyhtiölakia ja arvopaperimarkkinalainsäädäntöä ja että se tästä näkökulmasta lähtien toteuttaa näihin lainsäädäntöihin sisältyvää yksittäisen omistajan puuttumattomuusperiaatetta. Tuo sama ajatus on kirjattuna myöskin Soneran listalleotto- ja myyntiesitteisiin.

Tämän ollessa tosiasia valtio sen kaltaisissa ratkaisuissa, joissa valtio lähtisi omistajapolitiikkansa nimissä menemään yhtiön sisälle ja puuttumaan yksittäisiin päätöksiin, rikkoisi noita lainsäädäntöjä. Toiseksi valtio myöskin synnyttäisi itselleen korvausvastuun muiden omistajien taholta, koska pörssilainsäädännön ajatus on nimenomaan suojata kaikkia omistajia ja erityisesti suojata myöskin pienomistajia sen kaltaista tilannetta vastaan, että yksi iso omistaja sanelee, mitä yhtiössä tapahtuu.

Myöskin uskottavuus siihen, että valtio toimii tämän puuttumattomuusperiaatteen mukaan, on erittäin tärkeä, jos mietitään sitä, että myöskin kansainväliset sijoittajat investoivat tuohon yhtiöön, niin kuin he ovat tehneet. Soneran valtionosuuden ulkopuolella olevasta omistuksesta merkittävä osa on tänä päivänä ulkomailla. On tärkeää, että luottamus näiden omistajien taholla säilyy, koska he ovat käytännössä se omistaja- ja sijoittajapotentiaali, joka kasvattaa tuon yhtiön arvon kehitystä. Näiltä osin aion tästä eteenkinpäin toimia sen peruslinjauksen mukaisesti, joka perustuu olemassa olevaan lainsäädäntöön ja niihin päätöksiin, joita valtio on tehnyt eduskunnan suostumuksella. Sen linjan mukaisesti aion myöskin vastuuta Soneraan liittyvistä kysymyksistä jatkaa. Tilanne on tietysti täysin toinen, jos enemmistö tässä salissa päättää, että valitaan toisenlainen linja, toimitaan toisella tavalla. Silloin täytyy vain tietää, mitkä ovat sen linjan käytännön seuraukset.

Ed. Tiusanen kysyi siitä, kun viime viikon keskiviikkona hänen mukaansa tehtiin erityisen paljon osakekauppaa yhtiön osakkeilla. Hän kysyi minulta, mistä se johtuu. En tietenkään osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta markkina-analyytikot arvioivat, että se olisi johtunut siitä, että sinä päivänä Ranska ilmoitti alentavansa toimiluvan hintaa siitä, mikä oli ollut aikaisempi ilmoitus, ja se nosti kiinnostusta kaikkia teleoperaattoreita kohtaan Euroopassa ja saattaa olla siis se syy, miksi kauppaa niin runsaasti silloin käytiin.

Ed. Tiusanen kysyi myöskin sitä, mistä johtuu se, että joitakin hallintoneuvoston aikaisempia jäseniä olisi informoitu aikaisemmin uusmerkintäasiasta. Siitä kysymyksestä en tiedä mitään enkä osaa vastata. Se on selvää, että liikenne- ja viestintäministeriön taholta tuon kaltaista informointia ei ole varmasti tehty, vaan ne tahot, joita asiassa on informoitu, ovat tietysti olleet pääministeri ja talouspoliittinen ministerivaliokunta ensimmäisten joukossa.

Mielestäni ed. Kallis käytti hyvän puheenvuoron myöntäessään myöskin sen, että mitä tulee esimerkiksi Saksan toimiluparatkaisuihin, olemme kaikki aika paljon jälkiviisastelijan asemassa tässä kysymyksessä, kun emme ole tähän kysymykseen missään reagoineet. Ed. Kallis toi myöskin esille sen kysymyksen, miten Suomessa olisi mahdettu umts-toimiluvat jakaa, jos emme olisi olleet ensimmäinen, joka luvat jakoi. Väitän, että olisimme silti tehneet samanlaisen ratkaisun kuin teimme elikkä emme olisi tällaista veronluonteista hintaa näistä luvista pyytäneet.

Itse asiassa se syy, miksi halusimme tehdä päätöksemme ensimmäisenä maailmassa, oli se, että pelkäsimme, että huutokauppamenettely saattaa tulla kysymykseen joissakin maissa, ja halusimme omalla esimerkillämme myöskin ohjata sitä prosessia, minkälaista menettelyä eri maissa lähdetään käyttämään. Valitettavasti oli vain niin, että Suomen edelläkävijän malli ei sitten saanut kaikkia maita taipumaan Suomen mallin taakse.

Kuitenkin täytyy sanoa, että telekommunikaation ehkä johtavat maat maailmassa, Suomi, Ruotsi ja Japani, ovat kaikki käyttäneet saman kaltaista menettelyä umts-lupien jakamisessa.

Kun täällä on aika paljon kritisoitu myöskin monissa puheenvuoroissa kansainvälistymistä, niin täytyy muistaa, että jos mietitään tuota 40 miljardin markan sisäänottoa yhtiöstä valtion kassaan, se on hyvin pitkälti ansaittu niillä kansainvälisillä sijoituksilla. Sieltä ovat se arvonnousu ja ne odotukset syntyneet, mitä kautta yhtiön kurssikehitys on ollut sen kaltainen kuin se on ollut. Siinä mielessä ehkä täytyy vähän katsoa kokonaisuutta, kun kritiikkiä esitetään.

Ed. Uotila kysyi vielä, onko pohdittu muita vaihtoehtoja tässä tilanteessa perusratkaisun osalta hallituksen esityksen osalta. Me olemme käyneet läpi kesästä lähtien käytännössä sekä kansainvälisen että kotimaisen neuvonantajapankin kanssa hyvin erilaisia ratkaisuja erilaisia tilanteita varten. Olemme analysoineet sen kentän hyvin tarkkaan ja myöskin kartoittaneet monenlaisia erilaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat tulla kysymykseen. Tietysti syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen tuon kaltainen kartoitustyö tiivistyi, kun näkyi se, miten rahoitusmarkkinat ja luottoluokittajat tuon tapauksen jälkeen erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologian alaan rupesivat suhtautumaan.

Ed. Esa Lahtela vielä kysyi sitä, mikä on se taho, johon ministeri Niinistö viittasi omassa puheenvuorossaan, kuka on se, joka merkitsee loput uusmerkinnät, jos kaikki nykyiset osakkeenomistajat eivät halua merkintäoikeuttaan käyttää. Se taho on pankkisyndikaatti, joka muodostuu sekä kansainvälisistä että kotimaisista pankeista, jotka ovat sitoutuneet siihen, että merkitsevät loput osakeannin osakkeet, ja tässä suhteessa anti tulee kokonaan merkityksi.

Keskustelu päättyy.