Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! 17. marraskuuta talousarvioesityksen täydentämisestä käydyssä lähetekeskustelussa kiinnitin huomiota nyt käsiteltävään lakiesitykseen yliopiston verotuksen poistamisesta. Siinä tuntuu olevan kolme ongelmaa. Ensimmäinen oli se, mitä käytännössä tarkoitetaan yliopiston elinkeinotulon verotuksella. Toinen oli se, että hallitus vastoin yliopistolain 75 §:n säännöstä poistaisi pääosan Helsingin yliopiston niin sanotuista ...

Toinen oli se, että hallitus vastoin yliopistolain 75 §:ää poistaisi pääosan Helsingin yliopiston niin sanotuista erioikeuksista, muun muassa apteekistaan saadun elinkeinoveroa vastaavan tulon. Kolmas oli se, että hallitus tosin ilmoitti tarkoituksena olevan tämän menetyksen korvaaminen Helsingin yliopistolle ensi vuonna, mutta jättää kertomatta, miten on tarkoitus jatkaa sitä vuositasolla.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossa huomiota siihen, että elinkeinotulotoiminnan määrittely jää yliopistojen kohdalla ehdotuksessa perustuslain 81 §:n 1 momentin kannalta arvioituna epätäsmälliseksi. Säännöksen epätäsmälliset ja jopa ristiriitaiset perustelut tekevät säännöksestä erittäin epäselvän tulkita, ja verovelvollisuutta on siten monissa tapauksissa vaikea määritellä.

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotettua 21 a §:ää olisi täsmennettävä niin, että säännöksessä kuvataan, mitä yliopiston elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan. Yliopistojen verotettavaa elinkeinotoimintaa voi olla vain toiminta, joka ei liity yliopiston lakisääteisiin tehtäviin ja jolla on muun elinkeinotoiminnan kanssa kilpaileva, voittoon pyrkivä luonne. Tällöin myös lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä olisi sidottua, kuten valiokunnan lausuntokäytännössä on painotettu.

Lisäksi perustuslakivaliokunta totesi, että valiokunnan käsityksen mukaan olisi asianmukaista, että tulojen menetyksen korvaamisesta Helsingin yliopistolle säädetään lailla tai korvauksen jatkuvuus muutoin turvataan, ellei siis yliopistolakia muuteta niin, että nämä erioikeudet poistettaisiin. Perustuslain 16 §:n 3 momentista ja 123 §:n 1 momentista johtuen on tärkeää, että valtio esimerkiksi lainsäädännöllisin toimin ei heikennä yliopistojen edellytyksiä toteuttaa yliopistolaissa säädettyjä tehtäviä.

Nyt tässä esillä olevassa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on nämä ongelmat ratkaistu sillä tavalla, että valiokunta on perusteluissaan hyvin täsmällisesti esittänyt, mikä on yliopiston mahdollista elinkeinotuloa ja mikä ei, tavalla, joka oikeastaan poistaa mahdolliset epäselvyydet, jotka tietysti sitovat veroviranomaisten toimintaa. Se on minusta myönteinen asia.

Tämän toisen asian, joka koski näiden Helsingin erioikeuksien korvaamista, valiokunta on ratkaissut sillä tavalla, että valiokunnalla on lausumaehdotus, jossa eduskunta edellyttäisi, että hallitus antaa vuoden 2010 maaliskuun loppuun mennessä eduskunnalle esityksen yliopistolain muuttamisesta siten, että Helsingin yliopistolle korvataan määrä, joka vastaa yliopiston apteekkiliikkeen harjoittamisesta saadun elinkeinotulon perusteella maksettua yhteisöveroa, eli korvaus tulisi säännölliseksi.

Arvoisa puhemies! Voi tuntua siltä, että on ikävä asia, että jollakin yliopistolla on erioikeuksia, mutta todellisuus on ensin se, että Helsingin yliopisto tietysti palvelee koko Suomea. Sillä on tiedekuntia, joita muilla ei ole, ja Helsingin yliopistoon voi hakeutua mistä maankolkasta tahansa, niin kuin tehdään. Toiseksi tämä on Helsingin yliopistolle sellaista ylimääräistä tuloa, joka tukee muita yliopistoja sillä tavalla, että muuten tästä suuresta yliopistopotista sitten menisi enemmän rahaa Helsingin yliopistolle, mikä tietysti vähentäisi muiden mahdollisuuksia. Kolmanneksi Helsingin yliopisto on ylivoimaisesti Suomen menestynein yliopisto, jos katsoo näitä kansainvälisiä vertailuja. Se on koko ajan hyvää tasoa pohjoismaisittain.

Tämän vuoksi tämä esitys on tärkeä, ja pidän näitä valtiovarainvaliokunnan täsmennyksiä ja parannuksia todella merkittävinä.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Söderman toi esille tosiaan keskeisiä ongelmakohtia, joita tässä hallituksen esityksessä vastaan tuli. Tämähän on siis periaatteessa jatkumo yliopistolakiuudistukselle, jossa tavoitteena on parantaa yliopistojen mahdollisuutta rahoituksen saamiseen.

Sinällänsä valiokunta halusi korostaa sitä, että perustoimintojen verotuksellisessa laajuudessa ei tapahdu mitään muutosta, mutta sieltä oli selkeästi löydettävissä muutamia ongelmakohtia. Ehkä se vaikein oli tämä elinkeinotoiminnan määrittely. Täytyy sanoa, että sillä aikataululla, jolla jaosto sai tämän lain käsittelyyn, oli mahdottomuus tehdä täysin kattavaa määrittelyä. En tiedä olisiko muutenkaan ollut täysin mahdollista määritellä sitä, mikä on elinkeinotoimintaa. Tämä on varmasti sellainen osa, joka tulee määräytymään verotuskäytännön kautta ja täsmentymään sitä kautta.

Toinen merkittävä ongelma siellä oli piilevän arvonlisäveron kompensointi, joka lähinnä sitten kiinteistöpuolella aiheutuu. Siinä jaosto esitti pykälä- tai momenttimuutosta, jonka perusteella sitten vuokralleantaja voisi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi ja laskuttaa vuokraa verollisena, jotenka tämä saadaan kompensoitua sitä kautta.

Helsingin yliopiston kohdalta tosiaan tilanne on se, että on vaikea nähdä tilaisuutta, että yliopisto voi suoraan olla tietyn korvamerkityn veron saajana, jotenka tämä kompensointi tulee hoitaa yliopistolain kautta, ja siitä jaosto velvoittavasti sitten ilmoitti sen, että maaliskuun loppuun mennessä tulee saada sellainen esitys, kuinka tämä kompensointi yliopistolain kautta tullaan tekemään sitten Helsingin yliopistolle.

Kaikkinensa täytyy nyt sanoa kyllä, että kun on usein puhuttu tässä talossa lainvalmistelun tasosta, niin tämä oli erittäin haasteellinen käsitellä jaostossa tällä aikataululla, tällä valmistelulla, josta se oli tullut, ja toivoisi, että myös ministeriöitten välillä tällaisissa tapauksissa voitaisiin tehdä yhteistyötä ihan pakottamatta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on erittäin tärkeää lainsäädäntöä. Tässä jaoston puheenjohtajan puheenvuorosta voi kyllä jatkaa, että oli harmillista, että tämä tärkeä yliopistoja koskeva verolaki tuli niin myöhään eduskuntaan, ja puutteellista valmistelussa oli se, että opetusministeriön kanssa ei ollut tehty riittävästi yhteistyötä, mutta onneksi verojaostosta löytyi yliopistojen ystäviä ja saimme tämän lainsäädännön kuntoon.

Erityisen tärkeää oli se, mikä näissä kahdessa edellisessä puheenvuorossa oli, että tarkoitus ei ole vallitsevaa oikeustilaa muuttaa, eli yliopistojen verotuksen osalta, vaikka ne eivät ole enää valtion tilivirastoja, elinkeinotoiminnan arviointi pysyy nykyisellään. Erittäin perusteellisesti verojaosto kävi nämä perustelut läpi, ja omalta osaltani voin sanoa, että niihin eduskunta voi olla tyytyväinen, samoin myöskin yliopistomaailma. Erityisesti alleviivasimme yliopistojen erityisluonnetta. Valtiovarainministeriö oli kovin suppeasti määritellyt yliopistojen tehtävän, ja tähän meidän piti puuttua. Tämä oli tärkeä muutos.

Toinen oli tuon piilevän alvin kompensoiminen. Olisi ollut kovin huono asia, että se olisi jäänyt rasittamaan yliopistojen taloutta, ja oli erinomaista, että alv-lain 30 §:ään lisäsimme yliopistot ja näin saimme tämän haastavan ongelman korjattua.

Arvoisa puhemies! Helsingin yliopiston erityisasema verotuksellisesti on ollut haastava, ja kilpailuoikeudellisesti siihen on tarvinnut tehdä muutoksia. Pidin erittäin tärkeänä sitä, että me verojaostossa teimme ponnen ja vaadimme lainsäädäntöä eli edellytämme, että maaliskuun loppuun mennessä hallitus tuo yliopistolakimuutoksen, jossa selkeästi lakisääteisesti kirjataan se, että Helsingin yliopiston apteekin osalta Helsingin yliopistolle tulevat kompensaatiot. Ne ovat lakiin kirjattuja, ja tällä tavalla me todellakin turvaamme ne Helsingin yliopiston erioikeudet. Helsingin yliopisto on maamme paras yliopisto, huippuyliopisto, ja on hyvin tärkeätä, että yliopistouudistuksessa tätä Helsingin asemaa ei vaurioiteta.

Mutta koko yliopistouudistuksen tarkoitus on tehdä jokaisesta suomalaisesta yliopistosta paras mahdollinen, ja tämä verolaki kyllä antaa siihen mahdollisuudet. Kiitos erityisesti jaoston puheenjohtajalle hyvästä työskentelystä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Tässä valiokunnan mietinnössä keskityn tähän Helsingin yliopiston verotukselliseen asemaan, joka koskee apteekkia, josta äsken juuri käytiin keskustelua. Tämä Helsingin yliopiston verotuksellisen erityisaseman muuttuminen johtuu kilpailuoikeuden näkökulmasta ja siitä johtuvasta lainsäädännöstä. Näin on katsottu, että Helsingin yliopistolle tulee kompensoida ne kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että Helsingin yliopisto joutuu luopumaan tästä vapaudestaan. Ja tähän kuuluu sitten tämä lause: "Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että yliopiston apteekkitoiminnan osalta kompensaation säilyminen turvataan lain tasoisesti yliopistolaissa."

Tämä lausuma takaa sitten tämän ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä tulevan esityksen, joka eduskunnalle tulee antaa. Tämä lausuma tulee sisältämään sen, että Helsingin yliopistolle korvataan valtion taholta se määrä, joka "vastaa yliopiston apteekkiliikkeen harjoittamisesta saadun elinkeinotulon perusteella maksettua yhteisöveroa", eli kun Yliopiston Apteekki maksaa sitä yhteisöveroa, niin valtio korvaa sen sitten takaisin Helsingin Yliopiston Apteekille.

Olisin tietenkin toivonut tähän hieman enemmän sen avausta, mitä tarkoittaa tämä koko kappale, sen toiminta käytännössä siellä Helsingin Yliopiston Apteekissa, miten se vaikuttaa Helsingin Yliopiston Apteekin toimintaan ja mitä ovat ne toiminnan muutokset ja vaikutukset. Jos mennään ihan ruohonjuuritasolle, niin nämähän kuitenkin loppupelissä koskevat apteekin asiakkaita, ketä tahansa meistä, jotka joutuvat hakemaan sieltä lääkkeitä tai muita tarvikkeita terveyden ylläpitämiseen ja sairauden hoitoon. Se koskee myös tässä laitoksessa toimivia ihmisiä ja yhteistyökumppaneita, kuten esimerkiksi lääkäreitä. Olisin toivonut, että tätä asiaa olisi pystytty hieman enemmän avaamaan selkeämmäksi, selkokielisemmäksi ja myös sitten paremmin ymmärrettäväksi tekstiksi.

Sisältö varmasti on kohdallaan ja vastaa valiokunnan tahtoa, mutta kiire näkyy pahanlaisesti tässä tekstissä. Ehkä sitten maaliskuussa tämä asia voidaan hieman paremmin avata selkokielelle, paremmin kansalaisten ymmärrettäväksi tekstiksi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistojen asema muuttuu vuodenvaihteessa. Meille tulee säätiöyliopistoja ja myöskin sellaisia yliopistoja, jotka eivät ole enää valtion laitoksia. Se merkitsee myöskin sitä, että yliopistot saavat selvästi lisää vapauksia ja voivat varmasti kehittää toimintaansa. Uskon, että myöskin ulkopuolinen hallitus antaa tiettyä pontta näille yliopistoille ja sitä kautta niiden toimintaa voidaan todellakin kehittää.

No, nyt meillä on mielenkiintoinen kysymys. Nimittäin Helsingin yliopistollahan on ollut tiettyjä erivapauksia, jotka keisari Aleksanteri aikanaan on antanut yliopistolle, ja yksi näistä on ollut verovapaus. Tältä osin säännöksiä nyt muutetaan sillä tavalla, että Helsingin yliopistokin tulee elinkeinotoimintansa osalta verolle. Kun tätä asiaa harkittiin perustuslakivaliokunnassa, kuulimme asiantuntijoita, ja täytyy sanoa, että sen jälkeen, kun oli luettu hallituksen esityksen perustelut ja kuultu asiantuntijoita, ei oikein voinut olla minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on yliopistojen elinkeinotoimintaa. Hallituksen esityksen perustelut ovat ristiriitaiset, ja myöskään kysymyksiin, joita esitettiin asiantuntijoille, ei oikein tahdottu saada vastauksia. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että on syytä täsmentää näitä säännöksiä.

Esityksenä oli se, että pykälää pitäisi täsmentää, mutta sen jälkeen sitten, kun valtiovarainvaliokunnan verojaostossa tätä asiaa pohdittiin, jos olisi laitettu erillinen käsite "yliopistojen elinkeinotoiminta" lakiin, se olisi pitänyt määritellä, ja sen jälkeen olisi saattanut syntyä erittäin paljon vaikeuksia siitä, mitä on tämä erityinen elinkeinotoiminta, joka ei ole yleisen elinkeinotoiminnan käsitteen puitteissa. Tämän jälkeen verojaostossa päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan se, mitä yliopistojen elinkeinotoiminta on, siten, että yliopistot jo vuodenvaihteessa tietävät, mikä sitä elinkeinotoimintaa on, mutta myöskin niin, että myöskin verohallituksen ohjeet yliopistoille, mikä on verotettavaa tuloa ja mikä ei ole, voidaan tämän mietinnön perustelujen mukaisesti hyvin tarkasti määritellä ja että lainsäätäjällä on tarkka käsitys siitä, millä tavalla yliopistoja tullaan verottamaan ja millä tavalla ei.

Tämän jälkeen oikeastaan oli suhteellisen helppo löytää neuvotteluissa valtiovarainministeriön ja opetusministeriön kanssa käsitys siitä, millä tavalla asia pitää ratkaista. Oikeastaan kaksi kysymystä vaan jäi esille.

Yksi oli sellainen toiminta, jossa yliopisto käyttää harjoittelijoita tilanteessa, jossa yliopistokoulutukseen liittyy harjoittelu. Meillähän on muun muassa sinfoniaorkestereita Sibelius-Akatemiassa, jotka esiintyvät, ja kyllä lähtökohta oli tässä perustelussa se, johon eduskunta otti myönteisen kannan, että silloin, kun se on tätä harjoittelutoimintaa, niissä tilanteissa se ei ole yliopiston elinkeinotoimintaa ja jää elinkeinoverotuksen ulkopuolelle.

Toinen kysymys oli sitten tilaustutkimus, miten tältä osin toimitaan. Tietysti silloin, kun on kysymys siitä, että tehdään tieteellistä tutkimusta, joka on avointa, on täysin selvää, että sen tyyppinen tilaustutkimus, joka on kaikkien hyödynnettävissä, ei voi olla elinkeinotoimintaa, vaan sen pitää olla elinkeinotulosta verovapaata toimintaa. Sen jälkeen sitten syntyi kysymys siitä, että jos on kyseessä toiminta, jonka jokin yritys tilaa, siinä tilanteessa arvioni on se, että jos siinä on myöskin julkista rahoitusta ja se julkinen rahoitus on merkittävää, niin riippuen hieman siitä, millä tavalla sitä tutkimustyötä käytetään, voidaan myöskin päätyä tilanteeseen, jossa tuo toiminta ei ole elinkeinoverotettavaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tässä oli varsin suuria haasteita nimenomaan elinkeinotoiminnan määrittelemisen osalta, mutta lopputulos on sittenkin varsin hyvä ja, uskoisin, sellainen, jonka yliopistot varsin hyvin hyväksyvät.

Haluan korostaa sitä, että se, mitä mietinnössä erityisesti painotetaan, on se, että kun nykyisen verotuskäytännön mukaan meillä yliopistot Helsingin yliopistoa lukuun ottamatta ovat jo olleet elinkeinoverotuksen piirissä elinkeinotoiminnastaan ja kun tarkoitus on nimenomaan, että nykyinen verotuskäytäntö jatkuu, niin mielestäni siitä saadaan myöskin hyvää viittaa siihen, millä tavalla verotus tapahtuu, ja nyt voimassa olevia korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä voidaan tältä osin myöskin jatkossa hyödyntää.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä on tärkeä huomio, että valiokunta otti perusteluissa kannan, että nykyistä verotuskäytäntöä ei muuteta elikkä nykyistä verotuskäytäntöä perustelujen mukaan tullaan jatkamaan. Vaikka valiokunta ei muuttanut kyseisiä pykäliä, niin olemme lähteneet siitä, että verotuskäytäntö säilyy. Verottaja kuitenkin halusi alun perin pistää kyntensä yliopistojen toimintaan kilpailulainsäädäntöön vedoten, ja siinä mielessä yliopistojen toiminta olisi varmasti hankaloitunut, jos ministeriön alkuperäistä esitystä olisi noudatettu eikä valiokunta olisi tehnyt perusteluihin näitä kannanottoja, mitkä teki.

Sinne jäi kuitenkin yksi erimielisyys opetusministeriön ja valtiovarainministeriön välille tähän elinkeinotoiminnan tulonmäärittelykysymykseen, kun näitä harjoittelijoita käytetään. Tämä kohta jonkin verran lieveni siitä, mitä alun perin valtiovarainministeriön vero-osasto esitti, mutta edelleenkin siihen jäi tämä ongelma. Tulen asian toisessa käsittelyssä esittämään, että tästä mietinnöstä poistettaisiin se kappale tai ne lauseet, jotka koskevat harjoittelutoimintaa, ja se vastaa siten opetusministeriön ajamaa linjaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä kompensointiasia Helsingin yliopiston apteekin osalta tehtiin, olisin kysynyt jaoston jäseniltä, millä tavalla muitten yliopistojen, esimerkiksi Kuopion yliopiston apteekin, osalta tehtiin, käytiinkö keskustelua, minkälaista tarvetta muitten apteekkien osalta tähän on tai onko sitä siellä noudatettu aikaisemmin.

Oikeastaan eniten halusin kiinnittää huomiota arvonlisäverokompensaation loppukohtaan. Sivulla 9 todetaan, että kun on päätetty, että yliopistojen rahoituksellinen asema ei saa heikentyä arvonlisäverokustannusten takia siitä syystä, että yliopistot siirtyvät valtion talousarviotalouden ulkopuolelle, sitä seuraa lause: "Vastaavaan menettelyyn ei valiokunnan mielestä ole perusteltua siirtyä muiden oppilaitosten tai muiden tahojen osalta." Kysyisin, minkä takia täällä tällainen lause erityisesti on. Nythän on tapahtunut, että valtion erityisammattioppilaitoksia siirtyy yksityisten toiminnanharjoittajien haltuun, esimerkiksi Bovallius-ammattiopistolle tuli Laukaan ja Turun yksikön toiminta myöskin mukaan, ja siellä on samanlaista ongelmatiikkaa näitten vuokrien osalta. Miksi täällä on nimenomaisesti sanottu, että nyt sitten vain yliopistot tähän pääsevät mukaan?

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin tärkeää, että tämä asia sai tällaisen ratkaisun verojaoston käsittelyn myötä, että nykyinen verotuskäytäntö pysyy ennallaan.

Mutta yleisesti pyysin tämän puheenvuoron viitatakseni laajemminkin yliopistotilanteeseen, joka toivottavasti ensi viikolla, kun käsittelemme talousarviota, tulee tässä salissa syvällisempään keskusteluun. Nimittäin jollain tavalla minusta tuntuu, että tällä hetkellä valmistelu esimerkiksi opetusministeriön ja valtiovarainministeriön välillä ei mene ihan niin 100-prosenttisen priimasti kuin sen pitäisi. Tässä on nimittäin monta isoa ongelmaa ilmassa, ja yksi, mistä kannan vahvasti huolta, on juuri se, että kun täällä viitattiin, että siirrymme uuteen yliopistomaailmaan ensi vuoden alusta, niin sillä hetkellä, kun tämä päätös tehtiin, ja sinä prosessin aikana eduskunnalle vannottiin ja luvattiin, että kaikki kustannukset, mitä esimerkiksi yliopistoille näistä uusista muodoista tulee, korvataan ja mitään uusia menoja ei tule. Nyt meillä on käsissämme tilanne, että tämä työttömyysvakuutusmaksu, joka yliopistoille uudessa muodossa tulee, on jäänyt kokonaan kattamatta, minkä seurauksena tunnetusti meillä on nyt se poikkeuslaki käsittelyssä, jonka seurauksena väliaikaisesti näitä työttömyysvakuutusmaksuja yliopistoilla laskettaisiin, mikä taas tavallaan on järjestelmänä täysin kestämätön, koska senhän sitten maksavat muut palkansaajat ja muut työnantajat. Näin ei sovi olla, vaan nimenomaan lupausten mukaisesti tämä 40 miljoonan aukko pitäisi tietenkin tästä perusrahoituksesta kattaa. Pyydän nyt tässä salissa kiinnittämään huomiota siihen, että meillä on edessämme tällainen pulma, jota emme voi olkaa kohauttamalla sivuuttaa. Meillä on yliopistorahoituksessa useiden kymmenien miljoonien aukko ja vaje, johon meidän on löydettävä jonkinlainen ratkaisu, toivottavasti mahdollisimman pian, ja toivon, että tämä keskustelu voi jatkua ensi viikolla opetusministeriön pääluokan yhteydessä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Olisi tietysti ollut paljon helpompaa, jos tämä yliopiston verolaki olisi käsitelty yliopistouudistuksen kanssa yhdessä. Nyt jälkeenpäinhän se on tietysti herättänyt paljon sellaisia epäilyjä, joista osa saattaa olla perusteettomia.

Se oli totta, että perustuslakivaliokunta toivoi muutosta itse lakipykälään, mutta minusta ed. Lintilän johtama jaosto on toiminut aivan oikein, että hoiti sen näillä tiukoilla ja selvillä perusteluilla. Siinä suhteessa kaikkien on syytä olla tyytyväisiä.

Tämä ponsi, joka on esitetty Helsingin yliopiston korvauksen turvaamiseksi, on tiukka ja hyvä. Mutta, ed. Sarkomaa, siihen nyt sisältyy yksi suuri vaara, josta me voimme täällä keskustella keskenämme ja toivoa, että valtiovarainministeri ei kuule meitä ollenkaan, koska sehän on hyvin mahdollista, että tämä korvaus otetaan sitten yliopistojen koko klimppisummasta, vähennetään siitä, ja silloinhan me emme ole voittaneet yhtään mitään. Minä toivon, että näin ei käy. Kun ed. Sarkomaalla on hyvät yhteydet opetusministeriöön, niin jollain tavalla se pykälä pitäisi kirjoittaa niin, että tämä on sitten sen kiintiösumman yläpuolella tai alapuolella.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En halua tässä yhteydessä ottaa kantaa Helsingin yliopiston hyvyyteen tai huonouteen. Julistaudun kuitenkin yliopistojen autonomian lämpimäksi kannattajaksi edelleenkin koko tästä yliopistouudistuksesta huolimatta.

Mutta haluan kiinnittää huomiota samaan kuin ed. Viitanen edellä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositioedustajat jättivät äsken juuri tästä kyseisestä yliopistojen työttömyysvakuutuslaista, joka on pöyristyttävin, jonka minä olen nähnyt oman urani aikana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, vastalauseen, jossa totesimme, että perustelemme lain hylkäysesitystä mietinnössä ilmenevistä syistä. Tekee mieli väittää, että se esitys on hallituspuolueitten edustajien pahinta työpaikkakiusaamista, mitä minä olen nähnyt täällä, kun heidät pakotetaan hyväksymään tällainen lakiesitys ainoana perusteluna, että yliopistorahoitus turvataan, kun samalla ollaan romuttamassa koko työttömyysvakuutuksen rahoitus ja mennään ja laitetaan nämä yliopistojen saamat alennukset kaikkien muitten työnantajien maksettaviksi. Tätä ei jostain syystä lähetetty ed. Sasin johtaman perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Tekisi mieli veikata, että te ette olisi voineet hyväksyä sitä. Mutta tämä tulee tosiaankin tänne saliin ensi viikolla, ja toivon, kuten ed. Viitanenkin, että budjetin käsittelyn yhteydessä se ongelma tältä eduskunnalta poistetaan, ettei enemmistön tarvitsisi hyväksyä sellaista lakia, joka on täysin kestämätön.

Kaiken kaikkiaan tältä pohjalta tekee mieli sanoa, että oltiin nyt tästä yliopistouudistuksesta mitä mieltä tahansa, niin ainakin paljon paremman valmistelun se olisi ansainnut.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin tässä ehdotettu menettelytapa on kyllä vaikea, sanoisin mahdoton, käsittää. Valtio käyttäisi omaa erityisasemaansa päätöksenteossa hyväksi ja siirtäisi omat velvoitteensa työnantajana, tosiasiassa siis valtion velvoitteet työnantajana, yksityisen sektorin maksettaviksi. Tätä ei ollenkaan vähennä se, että yliopistot siirretään muodollisesti valtiolta pois säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Menettelytapa on kyllä aivan käsittämätön, että valtio on säästävinään ja siirtää muiden työnantajien maksettaviksi nämä valtiolle kuuluvat maksuosuudet. Katsoisin, että perustuslakivaliokunnan ja sen puheenjohtajan olisi syytä pyytää tämä asia valiokunnan käsittelyyn, onhan tämä aivan keskeinen yhdenvertaisuusasia. Ja aivan erityisesti sen elimen, joka käyttää Suomessa korkeinta valtiovaltaa, tulisi olla omassa toiminnassaan huolellinen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistolain yhteydessähän, kun lakia uudistettiin, se oli perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä, ja niihin muutoksiin liittyvät asiat, jotka koskevat henkilöstöä, joissa virkasuhteisista tulee työsuhteisia, käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa siinä yhteydessä, ja niistä annettiin arvio.

Mitä tulee tähän verolakiin, joka nyt on käsiteltävänä, niin tosiaan tältäkin osin perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa. Kuten totesin aikaisemmin, hallituksen esityksen perustelut ovat ristiriitaiset ja valtiovarainministeriössä ei ollut valmistelua suoritettu asianmukaisesti ja kunnolla siten, että olisi keskusteltu opetusministeriön kanssa, nähty ne ongelmatilanteet, vaan oli yleisistä periaatteista tehty kirjauksia, jotka johtivat mahdottomiin tilanteisiin.

Nyt todellakin on päädytty tilanteeseen, jossa kuvataan hyvin tarkkaan, mitä yliopiston elinkeinotoiminta on. Sanoisin, että tämä kuvaus antaa kaikkein parhaimman turvan yliopistoille, koska nyt tiedetään, millä tavalla toimia: säilytetään nykyinen tilanne ja erilaisilla kirjauksilla pidetään huolta siitä, että tuo elinkeinotoiminnan käsite ei yliopistojen osalta voi laajentua.

Ed. Komi täällä kiinnitti huomiota siihen, mikä on Helsingin yliopiston ja Kuopion yliopiston apteekkien asema. Tältä osin täytyy sanoa, että Helsingin yliopiston apteekin osalta oikeastaan sen verovapaus perustuu aikoinaan keisarin antamiin privilegioihin ja siitä syystä Yliopiston Apteekin toiminta on ollut verovapaata kaikilta osin. Kuopion yliopiston apteekki sen sijaan ei ole tätä verovapautta koskaan saanut ja on toiminut normaalien elinkeinoverosäännösten mukaisesti. Tältä osin nyt ollaan tilanteessa, jossa Helsingin yliopiston apteekin osalta sitten tilanne muuttuu ja se joutuu maksamaan elinkeinotoiminnastaan veroa.

On kuitenkin syytä todeta, että täällä on tämä lausuma, jossa lähdetään siitä, että yliopistolakia täytyy muuttaa ensi vuoden aikana ja tiukasti niin, että jo maaliskuussa annettaisiin esitys. On totta, kuten ed. Söderman sanoi, että hyvä on, annetaan tietty kompensaatio, se on selvää lain perusteella, mutta sehän ei tietysti turvaa täysin sitä, etteikö sitten muilla rahoituskeinoilla voida vaikuttaa yliopistojen asemaan. Tässä suhteessa eduskunnan pitää olla jatkossa tarkkana.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi tästä lakien valmistelun järjestelystä. Itse pidin varsin perusteltuna sitä, että ensin säädetään laki yliopistoista ja sen jälkeen vasta verolainsäädäntö. Olisi ollut mahdotonta tehdä verolainsäädäntöä ennen kuin tiedetään, minkälaisia ne uudet yliopistot ovat. Nämä haasteet, jotka liittyvät tähän yliopistoja koskevaan verolainsäädäntöön, olivat varmasti osin kiireestä johtuvia ja siitä, että riittävän hyvää yhteistyötä ei opetusministeriön kanssa tehty. Mutta annoimme selvät viestit, että jatkossa näin on todellakin tehtävä eli sitä erityisosaamista on käytettävä ja yli sektorirajojen pitää ministeriöiden tehdä nykyistä paremmin yhteistyötä.

Ed. Komille totean sen, että todellakin Helsingin yliopiston erioikeuksien kompensaatio on perusteltua, mutta niiden yliopistojen osalta, joilla niitä ei ole, niitä ei tässä yhteydessä ole tarkoitus kompensoida. Eli tämä on hyvin selkeä asia.

Itse haluan vielä tässä, arvoisa puhemies, sanoa, että pidän erittäin hyvänä tätä verojaoston ja valtiovarainvaliokunnan mietintöä. Mielestäni tämä on sellainen, minkä historiallinen yliopistouudistus ansaitsee, eli yliopistot voivat tällä hyvin mennä eteenpäin. En ole tästä verotusasiasta huolissani.

Työttömyysvakuutusmaksusta sanon sen, että lähtökohta oli se silloin, kun yliopistouudistusta lähdettiin tekemään, ja hallitus on tehnyt sen periaatepäätöksen, että olomuodosta aiheutuvat kustannukset ovat sellaisia, jotka tulee kompensoida. Siksi nämäkin muutokset eduskunnassa tehtiin, ettei piilevästä alvista tullut lisäkustannuksia yliopistoille. Mielestäni siitä pitää pitää kiinni. En pitänyt onnistuneena sitä, että ne kustannukset tulivat. Toki ne ovat pienemmät kuin ne lähtökohtaisesti olivat, mutta tähän asiaan täytyy palata. (Ed. Korkeaoja: Kyllä siihen pysyvä ratkaisu pitää saada!) Mielestäni se ei ole ihan sen linjan mukainen, mutta tämän kanssa eletään. Oli hyvä, että eduskunta tuli tässä vastaan, mutta asiaan täytyy palata ja näitä työttömyysvakuutusmaksuja täytyy katsoa.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että näissä kompensaatioasioissa on onnistuttu ja tämä verolaki oli tältä osin hyvä, ettei lisäkustannuksia tullut esimerkiksi piilevästä alvista.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se nyt vaan on niin, että näissä kompensaatioasioissa nimenomaan ei ole lainkaan onnistuttu. Siksi siinä oli aivan järkeä, mitä ed. Söderman täällä sanoi, että samaan aikaan, kun uusi yliopistolaki tehdään, pitäisi olla täydellinen varmuus siitä, mitä siitä seuraa. Muistan erittäin tarkkaan, kun moneen kertaan hallituksen toimesta luvattiin, että kaikki nämä kompensaatiot tapahtuvat ja yliopistomaailmalle ei tule uusia kustannuksia.

No, nyt totuus on se — esimerkiksi ed. Eero Heinäluoma äsken sanoi, että pähkähullu tilanne — että jo lähtökohtaisesti muut työnantajat sitten maksavat yliopiston maksua. Ja myös yliopistokentällä on nyt sitten rahoitusvaje, eli siellä on 40 miljoonan kattamaton aukko, jota hallitus paikkaa nyt tällä omituisella järjestelyllä niin, että aukoksi jää 10 miljoonaa, eduskunta lisää 6 miljoonaa tulevalla viikolla, mutta käytännössä siellä on edelleen 4 miljoonan aukko. Tämäkin järjestely on siis poikkeuksellinen, meillä ei ole mitään pysyvää käsissämme. Tilanne on mielestäni katastrofaalinen, ja se osoittaa sen, ettei ole alkuunkaan pidetty niitä lupauksia, mitä uuden lain säätämisen yhteydessä annettiin.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämän keskustelun johtopäätös on, että yliopistouudistuksen yhteydessä yliopistokentälle annetut lupaukset on syöty. Ikävä kyllä tämä koskee erittäin isoa osaa yliopistokenttää. Aalto-yliopisto sentään saa lisärahoitusta toiminnalleen — ei niin paljon kuin alun perin on luvattu mutta saa kuitenkin — mutta tämä muu yliopistokenttä kärsii. Maakuntayliopistothan tässä ovat aivan erityisessä asemassa, koska nämä petetyt lupaukset koskevat erityisesti maakuntayliopistokenttää. On kyllä ollut masentavaa katsoa, että keskusta, joka aikaisemmin on ollut maakuntayliopistojen kehittämisen kannalla ja aikoinaan yhdessä demareiden kanssa myös niitä perustamassa, on täällä tänään täysin hiljaa. Ei ole mitään sanottavaa tähän asiaan, annetaan mennä ja siirretään markkinavoimien haltuun.

Mutta ihmettelen sitä, että ed. Sasi, joka on yleensä hyvin tarkkakorvainen, joka on täällä tänään läsnä, ei tätä työttömyysvakuutusasiaa käsitellyt millään tavalla. Toivoisin, että hän vielä käyttäisi puheenvuoron ja kertoisi arvostettuna lakiasiantuntijana, mikä hänen käsityksensä tästä asiasta on.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron siinä vaiheessa, kun ed. Sarkomaa totesi, että oli perusteltua valmistella yliopistolainsäädäntö ensin ja pohtia sen jälkeen muuta lainsäädäntöä verotuksen ja ylipäätänsä rahoituksen osalta. En ole aikaisemmin tässä salissa verolakeja käsiteltäessä puheenvuoroa käyttänyt, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.

Yhdyn siihen kritiikkiin, joka liittyy lainsäädännön valmisteluun. Täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kertoi tähän yliopistojen verotusta koskevaan lainsäädäntöön liittyvistä ongelmista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on asetettu viimeisen viikon aikana täysin kohtuuttomaan tilanteeseen, tilanteeseen, jossa me olemme joutuneet tulkitsemaan perustuslakia, joutuneet tulkitsemaan lainsäädäntöä tilanteessa, johon pätee lause, jonka olen itse oppinut perustuslakivaliokunnan eräästä mietinnöstä vuosien takaa: "ei ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa". Itse en ole juristi, mutta tämä lause "ei ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa" pätee tilanteeseen, jossa yliopistot työnantajina vapautetaan työttömyysvakuutusmaksusta määräajaksi. Ymmärrän sen, että on ollut tärkeää saada yliopistolakiuudistus aikaan. Ymmärrän sen, että rahoitus pitää turvata ja järjestää. Seison rivissä, niin kuin hallituspuolueen kansanedustajan kuuluu seistä, mutta on tämä laitimmainen kerta, kun tänne tuodaan sen kaltaisia esityksiä tällaisella aikataululla kuin nyt on tuotu, jotka eivät ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa.

Tämän sosiaali- ja terveysvaliokunnan esityksen tekee mielenkiintoiseksi muun muassa se, että — en tunne historiaa niin pitkälle, että voisin sanoa, että tämä on ainut kerta — todennäköisesti on lähes ainut kerta, kun opetusministeriön vastuullinen viranhaltija on ollut esittelemässä työttömyysvakuutusmaksuun liittyvää lainsäädäntöä. Sekin minusta kertoo siitä, että valmistelukoneistossa ei ihan kaikki ole ollut hanskassa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei ole sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan äskeiseen puheenvuoroon enää paljon lisättävää, siitä pois otettavaa taikka siinä muutettavaa. Totean vain ed. Sasille, että todellakin, otittehan te kantaa työntekijöitten asiaan, mutta tähän työttömyysvakuutukseen te ette ottaneet kantaa, ja jos te vaivatta saisitte sen vielä sopimaan Suomen perustuslain tulkintaan niin, että mitään erityistä siinä ei ole, niin silloin joudun kyllä ihmetyksen valtaan.

Veroesitys sinänsä on varmaan saatettu täällä eduskunnassa kohtuullisen asialliseen tilaan, mutta pikkuisen kummalliselta tietysti tuntuu se, kun tässä nyt kuitenkin eduskunnan toimesta otetaan ensin rahaa pois ja sen jälkeen kirjoitetaan, että se on annettava sitten maaliskuussa takaisin. Ehkä siitäkin voisi jotain johtopäätöksiä tästä lainvalmistelusta tehdä, (Ed. Sarkomaa: Ei siinä rahaa pois oteta!) mutta mielelläni jättäisin sen hallituspuolueitten edustajien tehtäväksi sitten budjettikäsittelyn yhteydessä, yhdessä meidän kanssamme tietysti.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että ed. Rehula ja muut kumppanit nyt huomaavat, että nämä todellakaan eivät ole mitään uutta, tällaiset puutteelliset esitykset ja väärä marssijärjestys niin sanotusti. Eli ilman muutahan tämän asian olisi pitänyt olla yhteydessä yliopistouudistukseen, silloin kun sitä käsiteltiin. Ja silloin nimenomaan painotettiin sitä, että uuden yliopistolain yhteydessä yhdenkään yliopiston taloudellinen asema ei tulisi kärsimään ja yhdenvertaisuus säilyy. Nyt me olemme taas tässä tilanteessa, pohdimme, miten Helsingin yliopiston käy apteekkitoiminnan osalta. Se on 5,5 miljoonaa, määränä tämä kokonaisuus, ja jos kysymyksessä on tällainen summa, niin ei voida puhua ihan mitättömästä, pienestä asiasta, joka voidaan kompensaatiolla hoitaa.

Kaiken lisäksi seuraavana asiana tuossa meillä on käsittelyssä kohta jako-osuuden muutos kunnille, joka tarkoittaa 0,04 prosenttia kunnilta pois sen takia, että nyt haetaan tämä kompensaatio jostakin sitten. Tässä tulee aika mielenkiintoinen asetelma siinä, Suomen kunnatko nyt maksavat sitten tämän kompensaation.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä puheenvuoro, minkä sosiaali- ja terveysvaliokunnan arvostettu puheenjohtaja äsken piti, oli merkittävä ja tärkeä ja kertoo kyllä siitä, että ihan näin asioiden ei pitäisi olla. Ja odotan myös minä mielenkiinnolla, mitä ed. Sasi seuraavassa puheenvuorossaan tästä perustuslainmukaisuudesta tulee toteamaan.

Mitä tulee tosiaankin näiden yliopistojen yhdenvertaiseen kohteluun, niin nythän ongelmana on täällä juuri se, että Aalto-yliopisto saa seuraavassa budjetissa ensi vuodelle 56 miljoonaa uutta rahaa, kun koko muu yliopistokenttä saa samaan aikaan 17 miljoonaa, mistä sitten käteen ei mitään jääkään, kun samaan aikaan tuottavuusohjelma vie 11 miljoonaa — tämä sama tuottavuusohjelma, mistä meille kiveen hakatusti kerrottiin, että uutta yliopistolaitosta se ei tule enää koskemaan, mutta käytännössä se nyt vaan jatkuu ensi vuoden ja seuraavankin vuoden ja ties kuinka paljon hamaan tulevaisuuteen. Eli tässä on nyt kaksi ikään kuin petettyä lupausta: toinen on tämä tuottavuusohjelma, ja toinen on tämä hyvin vakava, myös perustuslaillinen, kysymys tästä työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta. Se on todella nyt huomionarvoinen asia, mihin meidän pitää kyllä eduskunnassa voida syvällisemmin paneutua ja pysähtyä hetkeksi tätä miettimään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyjärjestys sinänsä on ollut oikea. Ensin pitää olla yliopistolaki, jotta tiedetään, minkälainen järjestelmä meillä on, ja sen jälkeen sitten pitää olla muu lainsäädäntö, joka pohjautuu tähän yliopistolainsäädäntöön.

Meillä on työnantajamaksuja koskeva ehdotus nyt täällä käsittelyssä, ja tällä kertaa on verolainsäädäntöä koskeva ehdotus. Mutta täytyy sanoa, että kumpikin esitys on tullut poikkeuksellisen myöhään eduskuntaan, ja täytyy sanoa, että olemme kauheassa kiireessä joutuneet käsittelemään asiaa. Voi sanoa, että käsittely on ollut asianmukaista mutta se on ollut hyvin hankalaa juuri tästä kiireestä johtuen. Mikä on vielä vaikeuttanut sitä, on se, että ministerit eivät ole keskustelleet keskenään riittävästi, ja kun asioita on valmisteltu, ei ole ollut riittävää asiantuntemusta. Täytyy sanoa, että tältä osin täytyy moittia hallitusta, että jatkossa esitysten pitää tulla aikaisemmin eduskuntaan ja valmistelussa kaikkien keskeisten ministereitten pitää olla kytkettynä, jotta kaikki ongelmat voidaan nähdä jo etukäteen.

Mitä tulee sitten kysymykseen siitä, miten perustuslaki suhtautuu tähän työttömyysvakuutusmaksuun ja siihen, että työnantaja ei joudu maksamaan sitä, ja kuitenkin etuudet on joka tapauksessa kaikille työntekijöille turvattu: Tietysti kun etuudet on turvattu, niin se on se kaikkein tärkein asia, koska etuus pitää saada tietyssä elämäntilanteessa, kuten työttömyystilanteessa, ja silloin tämä perustuslainmukainen vaatimus on täytetty. Tietysti täytyy sanoa, että huonosti soveltuu järjestelmään semmoinen, että saa etuuksia, mutta ei joudu maksamaan niistä yhtään mitään, ja tavallaan niitä rasitteita siirretään sitten muille kuin niille, jotka nämä etuudet saavat. Todella huonosti sopii siihen järjestelmään.

Mutta en ihan osaa heti sanoa, mikä olisi se perustuslain säännös, joka olisi ristiriidassa tai vaatisi, että tällaista järjestelmää ei voi hyväksyä, mutta mielelläni kuuntelen kyllä hyviä argumentteja tässä suhteessa. Tosin täytyy muistaa se, että jo puhemiesneuvostossa on jouduttu aikanaan arvioimaan, kun asia on tullut eduskuntaan ja se on lähetetty valiokuntiin, onko tässä perustuslain turvaamistarvetta, ja siinä vaiheessa ei ole katsottu olevan sellaista. Tältä osin toivoisin lisää argumentteja vielä siitä, millä perusteella ja minkä perustuslain säännöksen kanssa ristiriidassa tuo hallituksen esitys olisi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi ed. Erkki Virtaselle totean, että ei tässä ole otettu mitään pois. Eli kyllä budjetissa on kirjattu se kompensaatio Helsingin yliopistolle apteekkitoiminnan osalta. Mutta mihin perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota, mihin verojaosto kiinnitti ja sitten lopulta valtiovarainvaliokunta, oli se, että lakisääteisesti pitäisi kirjata, että turvataan se, että Helsingin yliopisto tämän apteekkitoiminnan osalta saa sen kompensaation. Pidän välttämättömänä, että kun lakia valmistellaan, niin se kirjataan sillä tavalla, että se on oma osansa eikä sitä sotketa siihen perusrahoitukseen, jonka Helsingin yliopisto saa valtiovallalta. Tämä on erittäin tärkeätä. Tämä on valtiovarainvaliokunnan tahto.

Lain valmistelun osalta yksikään asiantuntija ei nähnyt ongelmana sitä, että ensin on yliopistolaki ja sen jälkeen katsotaan verolainsäädäntö. Tämä on niin iso kokonaisuus, että on selvää, että pala palalta nämä asiat ratkeavat, ja tämän yliopistoja koskevan verolainsäädännön osalta en näe ongelmaa. Mielestäni, kun eduskunta sen hyväksyy, voi hyvillä mielin hyväksyä. Mutta kyllä se näkemys, mitä itse pidän välttämättömänä, että opetusministeriön käsi on valtiovarainministeriön kädessä, kun näitä tehdään, on erittäin tärkeää. Ne ministeriöt piti tässä yhteensaattaa, koska tässä ei ollut sitä asiantuntemusta käytetty, mikä piti olla.

Ed. Heinäluomalle kyllä totean, että se toteamus täällä, että kaikki lupaukset on petetty, ei kyllä vastaa sitä todellisuutta, mitä on tehty. Se on tässä sanottava erittäin tiukkaan. (Ed. Viitanen: Kaksi isoa lupausta!)

Mutta se, mitä täällä ed. Viitanen ja ed. Rehula ovat nostaneet esille tämän työnantajan työttömyysvakuutusmaksun osalta: Tämä on erittäin iso asia, ja se ei ole mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä. Se on ikävä asia, ja siinä asiassa täytyy nyt katsoa, millä tavalla mennään eteenpäin. Mielestäni on tärkeää, että huolehditaan siitä, että se ei jää rasittamaan yliopistojen taloutta, mutta toisaalta sitten siitä, minkä ed. Rehula tässä nosti esille, että se vastaa sitä, mitä tämä koko järjestelmä on. Siinä mielessä se on asia, jota ei ole hoidettu niin hyvin kuin olisi pitänyt hoitaa. Se tässä täytyy rehellisesti sanoa.

Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, haluan todeta, että oli erittäin tärkeää se, että verojaosto nuo selkeät rajaukset teki elinkeinotoiminnan osalta, ja siinä mielessä mielestäni tämä mietintö on erittäin hyvä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan luin mietinnöstä, että Helsingin yliopisto on muista yliopistoista poiketen tosiaankin tuloverolaissa säädetty tuloverotuksesta verovapaaksi, ja sen takia sitä vähän kyselinkin, pohdittiinko siellä muitten yliopistojen apteekkien osalta tätä asiaa. Mutta niin kuin kuultiin, tämä on ikiaikainen oikeus, ja tässä yhteydessä haluan vaan kirjata pöytäkirjoihin, että näin sitä aluepolitiikkaa Helsingin osaltakin toteutetaan.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa, että tämä yliopistolakikokonaisuuden valmistelu ei ole mennyt sillä tavalla kuin olisi pitänyt mennä. Käsittelyjärjestys varmaan on oikea, siis yliopistolaki tarvittiin ensin, mutta siihen kiinteästi liittyvä muu lainsäädäntö olisi kyllä pitänyt valmistella paremmin, ja sen olisi pitänyt tulla samanaikaisesti. Tässä eduskunta joutui ikävään asemaan, koska viime kädessä tietysti lainsäädännön sisältöä arvioidaan eduskunnan työnä ja vastuu siitä, mikä lopputulos on, on viime kädessä kuitenkin tässä talossa. Sillä tavalla myös tietysti hallituspuolueiden näkökulmasta on erittäin kiusallista, että joudumme pakon edessä viemään tätä lakia nyt niin, että saamme sen ajoissa kuntoon.

Toisaalta tietysti, kun on kysymys tavallisesta lainsäädännöstä, tavallisista laeista, pitää kyllä lähteä siitä, että tämmöiseen 100 prosentin kohdalleen osumiseen ei aina ole tarkoituksenmukaista pyrkiä. Monet asiat kestäisivät kohtuuttoman kauan, jos aina pyrittäisiin siihen, ja sen takia pitää tietysti myös voida toimia niin, että kun nähdään ongelma, niin kuin nyt tässä, että me teemme väliaikaisratkaisua tältä osin tämän työttömyysvakuutusmaksun osalta toivottavasti, siihen välittömästi palataan ja pysyvä ja kestävä ratkaisu valmistellaan hallituksen toimesta niin pian kuin mahdollista niin, että päästään sellaiseen tulokseen, joka kestää kaikinpuolisen arvioinnin.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä työttömyysvakuutuspäätöstä on kyllä aivan mahdoton ymmärtää. Niin kauan kuin yliopistot ovat valtion omistamia, niin kauan sieltä maksetaan vakuutusmaksut. Mutta kun tehdään tämä hallintomuutos, niin yhtäkkiä ne rahat häviävätkin jonnekin ja niitä ei kompensoida sen mukaisesti kuin aikoinaan tälle eduskunnalle on luvattu ja niin kuin yliopistoille on luvattu. Ne jätetään riippumaan tulevista ratkaisuista. Yliopistokentän kannaltahan tämä aiheuttaa tietenkin levottomuutta, koska ei ole täyttä varmuutta siitä, mitä tulee tapahtumaan. Miten voisi luottaa siihen, että tämä hoidetaan vuoden kuluttua, kun sitä ei nyt hoidettu, vaikka aikaa olisi ollut täysin riittävästi? Eihän tämä nyt vaikeata matematiikkaa ole, kuinka paljon nämä työttömyysvakuutusmaksut ovat olleet ja kuinka paljon ne tulevat olemaan. Se on kai aika helposti laskettavissa ja olisi täysin ollut laitettavissa tänne kuvaan mukaan.

Ed. Sasille sanoisin, että en minä voi tässä ryhtyä perustuslain asiantuntijaksi, mutta ihmettelen, että te ette ole pyytänyt tätä asiaa sinne. Uskon, että puhemiesneuvosto olisi suhtautunut teidän pyyntöönne aika lailla ymmärtäväisesti.

Sitten totean muutoin, että myös Helsingin yliopisto kuuluu näiden yliopistojen joukkoon, jotka tästä tulevat kärsimään, koska Aalto-yliopisto saa lisää rahaa, maakuntayliopistot ja Helsingin yliopisto eivät tule saamaan, kun katsotaan, mikä on kehitys sen jälkeen, kun tuottavuusohjelma viedään lävitse ja tämän tuottavuusohjelman lisäksi vielä tehdään Senaatin vuokrien korotukset. Tämä on tosiasia, ja silloin voi sanoa, että lupaukset on syöty, arvoisa ed. Sarkomaa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiaan käsitellään verolainsäädäntöä, joka koskee uusimuotoisia yliopistoja. Totean kyllä, että tämä mietintö on mielestäni erittäin onnistunut.

Ihan lopuksi totean ed. Heinäluomalle sen, että sinivihreä hallitus on antanut yliopistoille paljon enemmän voimavaroja kuin koskaan mikään hallitus, missä sosialidemokraatit ovat olleet. Tämä on erittäin iso uudistus. Tässä on ollut haasteita, ja tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen siihen.

On erinomaista, että Aalto-yliopisto saa mittavat panostukset. Olen siitä erittäin ylpeä, kuin omasta lapsestani. Pidän erittäin tärkeänä, että sen rinnalla, että Aalto-yliopistoon panostetaan, panostetaan kaikkiin Suomen yliopistoihin, ja toivon, että sillä päätöksellä, joka omana ministerikautenani tehtiin, että yliopistoihin voidaan tehdä finanssisijoituksia, löydetään uusia tapoja vielä vahvistaa yliopistoja. Se tässä toteutuu. Taloudellisesti haasteelliset ajat ovat.

Mutta tästä työttömyysvakuutusmaksuasiasta. Siinä olen samaa mieltä tämän salin kanssa, että siihen täytyy löytää vielä nykyistä parempi ratkaisu. Sen eteen tehdään varmasti hallituksessa työtä, ja annan sille kaiken tukeni.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä väittäisin, vaikka ed. Sarkomaa aina rakastaakin näitä historiakatsauksia, että mikään hallitus ei ole koskaan ajanut yliopistokenttää tällaiseen epävarmuuteen kuin tämä hallitus nyt tällä päätöksellä, että työttömyysvakuutusmaksu jätetään roikkumaan ilmaan. Kyse siis on kymmenistä miljoonista euroista, joista yliopistokenttä ei tänä päivänä tiedä, aikooko hallitus lupaustensa mukaisesti kompensoida ne vai eikö aio. Tämä on täysin ilmassa, tulevaisuus on täysin ilmassa, epävarmuus on suuri.

Samoin siellä koetaan hyvin vahvasti, että toinenkaan lupaus, se, että tuottavuusohjelma ei enää koskisi vuodesta 2010 eteenpäin yliopistomaailmaa, ei ole pitänyt paikkaansa. Tällä hetkellä likitulkoon jokainen yliopisto kertoo, että rahoitusratkaisut ensi vuodelle ovat käytännössä plus miinus nolla, samaan aikaan, kun hallitus itse kertoo, että kyllä sieltä rahaa tulee kovasti lisää. Ainoa, joka nettoaa, on Aalto-yliopisto, ainoa, 56 miljoonaa euroa yhteensä. Muuta yliopistokenttää sitten kuristavat nämä muut ratkaisut, jolloin rahoitus jää plus miinus nollille. Kyllä minusta tämän hallituksen pitäisi nyt katsoa vahvasti peiliin ja todistaa sanansa myös tekoina yliopistomaailmalle.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä rahoitusasiasta on pakko puhua, koska siis Aalto-yliopiston perustaminen oli sinällänsä oikea ja kannattamisen arvoinen ratkaisu. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että ed. Kalliomäki ollessaan ministerinä laittoi sen liikkeelle. Mutta alun perinkin tähän ratkaisuun kuului rahoituksen hoitaminen tasapuolisella tavalla. Se ei tarkoita sitä, että nämä lisärahat Aalto-yliopistolle otetaan maakuntayliopistoista ja Helsingin yliopistosta, niin kuin nyt ikävä kyllä tosiasiassa näyttää käyvän.

Erityisen kummallinen ja tasa-arvon kannalta huolestuttava ja yliopistokentän tulevan kehityksen kannalta huolestuttava asia on, että tänne laitettiin näiden säätiöyliopistojen pääomaan semmoinen yleisperiaate, että ne yliopistot, jotka saavat rahaa yksityiseltä puolelta, saavat sitten valtiolta tuplaten rahaa, 2,5 kertaa, tänne pääomapuolelle, mikä on tietysti epäoikeudenmukaista, koska eri paikkakunnilla sijaitsevilla yliopistoilla on aivan erilainen elinkeinoelämä ja aivan erilaiset mahdollisuudet saada yksityistä rahaa, puhumattakaan siitä, että meillä on yliopistoja, jotka ovat tiedekuntasuuntautumisen takia sellaisia, että niihin on vähemmän yksityistä mielenkiintoa. Nyt siirrettiin tätä yliopistojen kehitystä rajusti markkinavoimien ratkaistavaksi, ja sillä periaatteella näytetään menevän eteenpäin myös tässä työttömyysvakuutusmaksuasiassa.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän uuteen yliopistolakiin liittyy erinomaisen pitkä valmistelu, ja uudistus on erinomaisen hyvä. Erityisesti olen ed. Heinäluoman kanssa samaa mieltä, että Aalto-yliopisto oli saatava aikaan. Koko Suomen kansantalouden kannalta on erittäin tärkeää, että meidän yliopistolaitoksemme pystyy vastaamaan kansainväliseen kilpailuun. Ikävä kyllä Aalto-yliopiston määrärahat eivät vieläkään lähimainkaan vastaa sitä tasoa, mitä aikaisemmin ministeri Kalliomäki ja mitä sitten Raimo Sailas tämän työryhmän puheenjohtajana ajoivat ja halusivat. Minusta olisi ollut perusteltua toimia Sailaksen työryhmän esityksen mukaisesti.

Minusta tässä on selkeästi se hankaluus, vaikka valmistelu on ollut näin pitkää, että joudutaan operoimaan tällä työttömyysvakuutusmaksulla. Näen, että se voidaan hyväksyä tämmöisenä siirtymävaiheen säätämisenä. Jatkossa pitää päästä siihen, että se on pysyväluonteista ja tämä meno kompensoidaan yliopistoille täysimääräisesti.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vastoin oppositioedustajien puheenvuoroja, joissa pyritään mustamaalaamaan se, etteivätkö yliopistot voisi luottaa siihen, että asiat hoidetaan, rahoituskin, kyllä minä luotan hallitukseen ja minä luotan hallituksen toimintakykyyn siinä, että asiat järjestyvät.

Mutta se kritiikki, mitä tässä olen esittänyt, liittyy siihen, että kun keskustelun aiheena on yliopistojen verotusta koskeva lainsäädäntö ja täällä perustuslakivaliokunta oli oman lausuntonsa antanut asiasta, jonka perusteella valtiovarainvaliokunta on päätynyt lausumaan, jonka perusteella lainsäädännöstä, jossa on ongelmia, jonka he ovat kokeneet ongelmalliseksi, on annettava esitys tänne ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä, niin se tilanne, mihin sosiaali- ja terveysvaliokunta laitettiin viikon kuluessa, on minusta täysin kohtuuton. Meillä olisi tietysti ollut mahdollisuus lähettää asia, niin kuin oppositio valiokuntakäsittelyssä esitti, se näkyy pöytäkirjoista, se on julkinen tieto, perustuslakivaliokunnan tulkittavaksi, mutta kyllä me, jotka koimme, että kannetaan vastuuta siitä, että rahoitus on järjestyksessä ensi vuoden puolellakin, tulimme sitten siihen tulokseen, että menemme eteenpäin niin, että nyt tämä asia hoidetaan tätä kautta ja ne jälkiseuraukset, mitä tästä mahdollisesti seuraa, kannetaan yhdessä sitten, kun sen aika on.

Tässä puhutaan näitten työttömyysvakuutusmaksujen osalta vuositasolla 40 miljoonasta eurosta. Ensi vuodelle on asioita hoidettu niin, että tuo vaje työttömyysvakuutusrahastossa tulee olemaan 30 miljoonan euron suuruinen. Muun muassa eduskunta on lisäämässä rahaa tähän.

Toisekseen ed. Sasi kysyi täällä, mikä kohta se on, mitä lakia olisi pitänyt tulkita, niin se laki on se kohta, missä puhutaan yhdenvertaisuudesta, puhutaan yhdenvertaisuudesta eri yritysten, eri palkanmaksajien välillä tilanteessa, missä yksi, joka on vähän heikommilla, tai kokee olevansa heikommilla, saa helpotuksen. Onko niin, että tästä tulisi yleisempi käytäntö, että toimiala, joka on vaikeuksissa, tulisi valtiovallan puheille toivoen alennusta työttömyysvakuutusmaksusta? Tämä on se kohta, jota tulkita pitää.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan tästä veroedusta, minkä Helsingin yliopisto saa, palaan vielä kohtaan, missä puhutaan, kuten ed. Kimmo Sasi puhui, keisarinaikuisista privilegioista, jotka siis nyt edelleenkin jatkuvat. Voi olla, että muut apteekit ja heidän yhteistyötahonsa eivät tästä privilegiosta pidä. Olisi ollut mukava nähdä se teksti täällä avattuna ja se keskustelu avattuna, mutta se ehkä nähdään sitten maaliskuussa.

Hämmästyin vähän tämän keskustelun aikana. Nyt menevät varmasti terminologiat sekaisin, koska nyt puhuttiin Helsingin yliopistosta, ainakin olin kuulevinani, huippuyliopistona. Ymmärsin, että Aalto-yliopisto, joka on juuri perustettu, on se niin sanottu huippuyliopisto ja Helsingin yliopisto on sitten jokin toinen asia eli Helsingin yliopisto. Olen erittäin iloinen, että ed. Jukka Mäkelä ottaa näin pontevasti kantaa Aalto-yliopiston tärkeyteen. Olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus totta kai oli tarpeen, ja yliopistouudistus lainsäädännön tasolla toteutui varsin hyvin. Näin voidaan kai yhdessä arvioida. Hallituksen monin tavoin puutteellinen lakiesitys kävi pitkän työskentelyn läpi täällä eduskunnassa ja muuttui sen aikana merkittäviltä osin, ja tulos on sisällöllisesti varsin hyvä. Nyt oikeastaan on kysymys vain siitä, miten nämä rahoituksen järjestelyt, siihen liittyvät verolait, se puoli, saadaan kuntoon, toteutuvatko ne lupaukset, mitkä liittyvät tähän rahoitukseen, niin kuin on sanottu: kiveen hakatusti.

Näyttää siltä, että opetusministeriö teki kyllä hyvää työtä, mutta koko hallituksen sitoutuminen tähän yliopistouudistukseen on jotenkin puutteellista. On monta kertaa tämän keskustelun aikana tullut mieleen se ministeri Väyrysen tämän ministerinkautensa alkuosassa esittämä haastattelukommentti, että hän kaipaisi enemmän sellaista hallituksen yhteistä keskustelua, hallituksen sisäistä kokonaista työskentelyä, jota joskus ennen vanhaan oli ja nyt ei ole.

Kaipaisin tänne itse paikalle pääministeriä arvioimaan vähän sitä, mikä hallituksen yhteinen sitoutuminen tähän yliopistouudistukseen on, onko puutteita siinä hallituksen sitoutumisessa, kun me lakimuutosten jälkeen olemme huolissamme siitä, miten turvataan tämä rahoitus, joka on luvattu.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on todettu, varmaan yliopistolainsäädännön uudistus oli tarpeellinen, mutta myös tästä rahoituksesta olisi pitänyt huolehtia. Tämä nyt ei ole likikään tasavertainen, jos ottaa esimerkiksi vertailukohdaksi Oulun yliopiston. Siellä rehtori kiertää pohjoista Suomea tällä hetkellä etsien rahoitusta, jotta pystyisi säilyttämään toiminnat, ja näyttää nyt siltä, että se vaikeuttaa Kajaanin yliopistokeskuksen toimintoja ja siellä ollaan toimintoja heikentämässä. Me olemme muutenkin jo joutuneet kärsimään hyvin monesta eri asiasta johtuen erinäisistä metsäteollisuuden rakennemuutoksista, ja jos tämä koulutusosio jää vielä meiltä sieltä pois, niin kyllä tämä on kylymää kyytiä Kainuulle.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma täällä totesi, että tämä markkinatalouden tuominen yliopistoihin johtaa tällaiseenkin, ja niin se näyttää johtavan. Se näyttää johtavan siihenkin, kuten tämmöisessä saalistavassa markkinataloudessa yleensä, että suuret hyötyvät ja pienet kärsivät. Minä nyt jotenkin ymmärrän sen, tai sitä voi pitää jotenkin loogisesti ymmärrettävänä mutta ei tietenkään hyväksyttävänä, että muut, pienemmät yliopistot, joutuvat kärsimään, kun näitä rahoituksia siirretään.

Mutta työttömyysvakuutuksen rahoituksen osaltahan tilanne on se, että yliopistojen saama alennus, joka valtion olisi pitänyt hoitaa perusrahoituksella, pannaan nyt Hanna Partasen kalakukkoleipomon ja työntekijöitten maksettavaksi. Sitä nyt ei kyllä kukaan todennäköisesti voi pitää hyväksyttävänä. Siitähän tässä on perimmiltään kysymys.

Kuten valiokunnan puheenjohtaja ed. Rehula totesi — läheltä seuranneena suurella varmuudella tiedän, että hän yritti tehdä sen, mikä tässä oli tehtävissä mutta ei onnistunut tietenkään, kun kirjan mukaan mennään — sosiaali- ja terveysvaliokunnan oven takana saattaa olla jatkossa vähän pidempiäkin jonoja, jos tämä hyväksytään yleiseksi käytännöksi, että kaikki, jotka nyt kokevat olevansa huonossa asemassa, saavat tulla pyytämään eduskunnalta helpotusta tilanteeseensa. Se jono ei kyllä lopu Mannerheimintiellekään.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle voisi sanoa, että kirjan mukaan täällä eduskunnassa on näköjään menty, oli hallituksessa kuka tahansa ja mitkä puolueet tahansa. Tämmöistä se on elämä, ei sen takia kannata valittaa.

Mutta olisin sanonut tästä sosiaaliturvamaksun tuomisesta perustuslakivaliokuntaan, että oli hyvä, että sitä ei tuotu. Kun en ole tietenkään lakimies, niin käsitykseni tietenkin ovat ihan tämmöisen maalaisjärjen perusteella syntyneitä. Mielestäni perustuslakivaliokuntaan suolletaan aivan liikaa lakeja. Ja siinä on se yksi ainut pykälä, mikä on vuoden 2000 perustuslaissa: yhdenvertaisuuspykälä. Jos yhdenvertaisuuspykälää oikein tiukasti noudatetaan, niin Suomenhan pitäisi olla yksi ainut kunta. Kunnissahan on ihan erilaiset veroäyrit, eikö niin?

Elikkä joku järki täytyy tässä tulkinnassakin olla. Nykyisin sinne tulee todella verolakeja. Mielestäni on aika hullu homma, että perustuslakivaliokunta ottaa kantoja verolakeihin, kun kuitenkin valtion budjetin ja budjetin määräyksien ja verolakien suunnittelun pitäisi sentään olla jotenkin hallituksen kontrollissa eikä perustuslain säädösten määrittelemää.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tässä globaalissa maailmassa on monenlaisia vaikeuksia, ja yksi on jälleen meillä tässä käsiteltävänä: miten yritystukien kanssa toimitaan tällaisessa vapaan kilpailun maailmassa — näinkin tämän asian voi hahmottaa — miten puolustetaan, miten järjestellään takavuosilta periytyviä etuoikeuksia. Se ei ole lainsäädännöllisesti osoittautunut kovin helpoksi tehtäväksi. Itsestäänselvänä pidän kuitenkin sitä, että me eduskuntana ja yksittäisinä kansanedustajina haluamme turvata kaikkien meidän yliopistojemme toimintaedellytykset. Tässä on nyt luupin alla pitkälti Helsingin yliopisto, eli siitä pitää lähteä. Pienenä katajaisena kansana meidän pitää panostaa sekä pohkeisiin että aivoihin.

Sen sijaan tätä menettelytapaa voi kyllä perustellusti arvostella. Näin vaikean asian kuljettaminen tässä aikataulussa eduskunnan läpi on kyllä mestarisuoritus. Täytyy valtiovarainvaliokunnan verojaoston väkeä tässä kiitellä ja onnitella. Henki oli hyvä, ja siellä ei kukaan halunnut venkoilla. Haluttiin saada tämä mahdollisimman nopeasti pakettiin.

Tässä, herra puhemies, aikapulan lisäksi heijastuu myöskin luottamuspula jossakin määrin. Nimittäin eri yhteyksissä keskusteltiin siitä, eikö riitä, että budjettikirjan menomomentilla on määräraha, jolla subventoidaan niitä etuuksien menetyksiä yhtäällä, niin että toisaalla ne tulevat menomomentin kautta korvattua. Tähän päätyi myöskin perustuslakivaliokunta, että pitää säätää lain tasolla nämä kompensaatiot, ja se teki tästä muuten myöskin vaikean sikäli, minkälaista lainsäädäntöä voidaan säätää, minkälaista pitää säätää. Yksinkertaisempaa olisi ollut laittaa rahaa menomomentille ja hoitaa tämä asia suoraan, läpinäkyvästi ja nopeasti.

Mutta tähän tuli tietyllä tavalla myös tällainen luottamuspuladimensio, että ei luoteta siihen, että tulevina vuosina momentti säilyy ja rahat siellä säilyvät, ja mennään täältä vähän vaikeamman prosessin kautta. Aivan niin kuin tässä lausumaehdotuksessa todetaan, nyt toiveet ovat sitten yliopistolaissa, ja se onkin varmaan se laki, johon nämä on syytä ankkuroida, koska erityislakien pykälien mukana jonkun vanhan etuoikeuden kuljettaminen myöskin pikkasen, miten sanoisi, hämärtää sitä kuvaa ja pitää sen ehkä vähän vaikeampana ja epämääräisempänä kuin se, että näistä säädetään siellä, missä yliopistojen toimintaedellytyksistä muutoinkin säädetään. Jään odottamaan sitä, minkälaisen esityksen hallitus ensi keväänä antaa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Saariselle totean, että tämä kompensaatiohan on budjetissa. Kysymys ei ollut luottamuspulasta vaan siitä, että haluttiin varmistaa, että myöskin tulevat hallitukset laittavat budjettiinsa sen kompensaation, joka Helsingin yliopistolle apteekista tulee. Toki luotamme, että sinivihreä hallitus sen hoitaa. Ja kyllä luotan, että sinivihreä hallituskin jatkaa, ehkä, katsotaan, vaalit ratkaisevat. Mutta kysymys oli vain siitä, että halutaan betonoida se kompensaatio.

Ihan yhden asian haluan vielä todeta. Täällä ed. Heinäluoma sanoi, että yliopistot laitetaan markkinavoimien alaisiksi. Tämähän ei ole missään nimessä näin. Juuri yliopistolaissa sidotaan yliopistojen voimavarat yliopistoindeksiin. Tulosneuvotteluita tullaan käymään noin neljän vuoden välein. Halutaan antaa pitkäjänteisyyttä yliopistojen rahoitukseen. Koko yliopistouudistus perustuu siihen, että valtiovalta vastaa yliopistojen rahoituksesta.

Mutta sen lisäksi sinivihreä hallitus on halunnut luoda uusia tapoja vahvistaa yliopistojen rahoitusta: päätökset finanssisijoituksista, jotka tulevat tulevaisuudessa, samoin se, että halutaan, että jokainen yliopisto saisi ympäröivältä yhteiskunnalta lahjoituksia. Ne lahjoitukset, jotka tulevat ympäröivältä yhteiskunnalta, eivät ole uutta. Monet yliopistot ovat kautta vuosien saaneet lahjoituksia. Me haluamme kannustaa siihen, että jokaiseen yliopistoon tulee voimavaroja myöskin ympäröivältä yhteiskunnalta. Ihmettelen sitä, että sosialidemokraatit pitävät pahana sitä, että myöskin yritykset, muu maailma, investoivat yliopistoihin, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan sydän, etteivät kaikki rahat tule veronmaksajan pussista.

Tärkeää on, että perusrahoitus turvataan. Mutta pidän hyvänä, että verovähennyksellä kannustetaan ja myöskin sillä, että kun yliopistot keräävät rahaa, ne saavat vähän vielä päälle, niin että joka puolella Suomea elinkeinoelämä ja muut tahot tulevat mukaan vahvistamaan meidän yliopistojamme. Mutta perusrahoituksen pitää tulla valtiolta, näin on. Eli nämä kaikki ovat lisää eivätkä poissa. Täällä monessa puheenvuorossa virheellisesti viitattiin siihen, että nämä olisivat poissa. Ei, nämä ovat todellakin lisää.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaa, jolla oli suuret ansiot tämän mietinnön syntymisessä — hän on verojaoston johtavia hahmoja — todisti tavallaan itse toteamalla, että haluttiin betonoida, että tulevat hallitukset jne. Sehän juuri edellytti lainsäädäntötoimia. Tämä hänen todistuksensa kuvaa mielestäni juuri sitä pienehköä epäluottamusta, ettei uskota, että tulevaisuudessa rahat säilyvät alemman asteisella hallintotoiminnalla.

Mitä tulee yksityiseen rahoitukseen ja yliopistojen toimintaan, niin kyllä aika tarkkana pitää olla siinä, että ei sitten laula niiden lauluja, joiden kädestä syö. Jos yliopistot voisivat toimia ihan ilman yksityistä rahoitusta, olisivat ne vähän riippumattomampia. En väitä, että ne olisi täysin riippuvaisia nyt tukijoistaan, mutta siinä on semmoinen herkkä alue.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovalta vastaa yliopistojen perusrahoituksesta. Kovin niukasti vastaa tällä hetkellä, siellä on todellakin vajetta.

Mutta sitten tämä toinen systeemi, mistä ed. Sarkomaa tässä puhui. Valtio antaa omaa rahaansa, omaa tukeaan, yliopistoille 2,5 kertaa siinä suhteessa, miten yliopistot onnistuvat keräämään markkinoilta rahaa. Jo nyt kun tämä on alkanut, me tiedämme, että palautetta tulee paljon yliopiston henkilöstöltä siitä, että nyt koko aika menee entistäkin enemmän rahankeruuseen. Erittäin hankalaa ja haastavaa se on näinä aikoina, kun taloustilanne on se, mikä se on, eikä rahaa tuppaa tulemaan ainakaan tasapuolisesti.

Juurihan nyt oli julkisuudessa tilasto, että Aalto-yliopisto on saanut komeasti rahaa. Jonkin verran on saanut toinen säätiöyliopisto, Tampereen tekninen yliopisto, mutta eivät nämä kaikki muut, julkisoikeudelliset yliopistot, ole saaneet tätä rahoitusta. Jossain on tavoitteena miljoona, Tampereen yliopistolle ei ole tullut vielä mitään. Onko oikein, että valtio kaksi- ja puolikertaisesti tukee juuri niitä aloja, mitä bisnes haluaa tukea. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Totta kai tässä tekniikka voittaa esimerkiksi humanismi jnp. ja aluepolitiikka on huonoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä eräissä puheenvuoroissa on jo sanottu, on syytä jäädä odottamaan uutta esitystä, jonka hallitus antaa tästä lähitulevaisuudessa.

Todellakin eri maakuntien taloudelliset tukimahdollisuudet yliopistoille ovat hyvin vaihtelevia. Tämä on tietysti johtanut siihen, että Pääkaupunkiseudulla toimiva Aalto-yliopisto on etuoikeutetummassa asemassa saamaan tukirahoja ja sitä kautta myös valtion rahoja. Tässä on asia, johon on kiinnitettävä huomiota, että kaikkialla olevat yliopistot ja todella yliopistojen tiedekuntasuuntautumisesta ja tehtävästä riippumatta voivat saada rahoitusta. Tähän tulee jatkossa voida kiinnittää huomiota.

Se, että yliopistoille kerätään rahaa, on toisaalta hyvä asia, toisaalta monta muuta keräyskohdetta on. Esimerkiksi Keski-Suomen kansanedustajina osallistuimme Jyväskylän yliopiston keräykseen tietyllä summalla. Tämän jälkeen monet muut hyvää tarkoittavat tahot ovat todenneet, että kun kansanedustajilta varaa liikenee, niin he ovat myös rahantarpeessa. Elikkä tämän keräysrahan suhteen on se ongelma, että monet muut kohteet tarvitsisivat myös liikenevää kansalaisten rahaa, yritysten sponsorointia, jotenka tässä yliopistot ovat kilpailemassa monien muiden joukossa, ja muun muassa Jyväskylän yliopiston osalta tämä on keräysjohtajan toimesta todettu asia.

Mutta jään odottamaan, mitä hallituksen tuleva esitys asiasta tulee esittämään.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minun on kyllä pakko yhtyä niihin huoliin, joita yliopiston rahankeräyksestä on esiintynyt. Se on todella ollut hankalaa kaikille muille yliopistoille paitsi Aalto-yliopistolle ja todennäköisesti Tampereen tekniselle yliopistolle. Mutta periaatteessa tämä järjestelmä sinänsä on erinomainen.

Oulun yliopisto on hyvä esimerkki. Silloin, kun ajat olivat hyvät, se pystyi ihan oma-aloitteisesti ilman mitään lakeja saamaan ympäröivältä yhteiskunnalta varoja omiin tutkimuksiinsa. Silloin oltiin onnellisia ja tyytyväisiä siitä, että tämmöistä järjestelmää oli mahdollista käyttää. Mutta nyt kun se tuli lakiin ja kun tuli lama, tilanne on hieman toinen.

Mutta yliopistot voisivat kyllä mennä itseensäkin. Esimerkiksi Oulun yliopistosta täytyy kyllä valitettavasti sanoa, että tietynlainen innovaatiointo teknisissä asioissa ja ehkä muissakin on hiipunut siitä, mitä se oli silloin aikanaan. Se tietenkin sitten näkyy siinä, minkälaisia yrityksiä tulee ympäristöön ja pysyvätkö ne siellä vai eivätkö pysy. Oulun ympäristöstä valitettavasti on juuri niitä tärkeitä yrityksiä lähtenyt pois elikkä it-yrityksiä.

Mehän tiedämme Eva-raportin perusteella, mikä on Suomen tilanne tällä hetkellä. Kyllä me olemme aika järkyttävässä tilanteessa. Meidän tietoyhteiskuntamme on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista ja ehkä muista Euroopan maista.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran vielä palaan tähän eri alojen erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin, että näinhän tässä todella nyt on käymässä sitten, että tämmöiset tekniset ja kaupalliset alat tulevat saamaan sitä rahoitusta ja sitten humanistiset, yhteiskuntatieteelliset alat tulevat tästä kärsimään.

Toinen asia: Paitsi alojen välillä myös aluepolitiikka on selkeästi nyt kärsimässä tässä. Oli hyvä, että edes yksi keskustalainen, ed. Lauri Oinonen, käytti puheenvuoron huolissaan vähän tästä aluepolitiikasta, koska muistan joskus keskustapuolueen varapuheenjohtajan Rantakankaan vaatineen vuosi takaperin jopa hallitukselta selontekoa aluepolitiikasta, kun on niin huonoa hänen mielestään se aluepolitiikka, mitä hallitus tekee. Yliopisto on mielestäni yksi esimerkki siitä, että voisi vähän ajatella pidemmälle, miten tulee käymään tässä rakenteessa eri alueiden yliopistojen.

Haluaisin tähän loppuun vielä sanoa, että sitten, kun ensi viikolla jatketaan tätä keskustelua budjetin merkeissä, toivoisin, että opetusministeriö ja valtiovarainministeriö yhteneväisesti voisivat eduskunnalle viestiä jotakin tuottavuusohjelman jatkosta. Se nimittäin ei todellakaan ole selvä. Tuntuu, että jälleen kerran siellä on vähän erilaisia käsityksiä. Nythän se lupaus jo petettiin, ja tuottavuusohjelma todellakin jatkuu tulevina vuosina, mutta kuinka kauan ja mitä tästä on sanottavaa, kiinnostaa. Henkilöstö on hyvin väsynyttä. Siellä on jaksamisongelmia. Tämä todellakin rassaa kovin paljon.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Sarkomaa äskettäin tulkitsi, sosialidemokraatit eivät vastusta sitä, että yksityisellä pääomalla, yksityisellä rahoituksella on oma osuutensa yliopistojen rahoituksen turvaamisessa. Se, mihin suhtaudumme kielteisesti, on se, että julkisesta rahoituksesta, yhteiskunnalta tulevasta rahoituksesta yliopistoille, osa sidotaan siihen, kuinka arvokkaaksi yksityinen puoli arvioi yliopiston toiminnan. Tämähän tarkoittaa sitä, että osa yliopistojen tuloksellisuuden arvioinnista siirretään sinne yksityisille markkinoille ja julkinen valta sitten harkitsee sillä perusteella, kuinka hyväksi yksityinen yritysmaailma on arvioinut yliopiston toiminnan, kannattaako valtiovallankin lähteä tätä yliopiston rahoitusta vahvistamaan. Yksityinen raha on tervetullutta, ja sitä yliopistot ovat saaneet nauttia ennen tätä yliopistolakiakin, mutta julkisen rahoituksen ei tulisi olla sidottu siihen, kuinka paljon yksityinen pääoma yliopistoja tukee.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On totta, että mennään varmasti kirjan mukaan aika pitkälti, pohjautuuhan tämä meidän eduskuntamme hallitukseen, joka nauttii eduskunnan luottamusta hyvin laajalti, ja sen mukaan mennään. Kaikissa äänestyksissä on nähty, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. (Ed. Viitasen välihuuto) — Lujuutta sanat isot, sanotaan Pohjanmaalla.

Aivan kuten täällä ed. Ukkola sanoi, niin jos mennään ihan ideaaliselle tasolle, niin olen aika pitkälle hänen kanssaan samaa mieltä, että tavallaan on sääli, että euro sanelee politiikkaa, mutta se on nykymaailman menoa. Ymmärrän ed. Viitasen mielipiteitä erittäin hyvin.

Kun olin kaupungilla sinä päivänä, kun oli yliopistojen avajaispäivä, niin huomasin, että Aalto-yliopiston avajaistilaisuudessa olivat aktiivisesti mukana entiset TKK:laiset, teekkarit, ja sitten kauppakorkealaiset mutta taidepuolen ihmiset loistivat poissaolollaan. Tietenkin mieltä saa ilmaista, mutta tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, koska muotoilu on hyvin tärkeää, että nämä kolme yhdistynyttä tahoa tekevät saumattomasti yhteistyötä ja suvaitsevat toinen toisiaan. Ei heidän tarvitse toisistaan tykätä, mutta yhteistyön pitää onnistua, sitähän varten tämä Aalto-yliopisto on tehty. Muuten me emme pärjää, me jäämme auttamattomasti kansainvälisessä kilpailussa alakynteen, jos ei sieltä löydy yhteistyöhalua kaikkien kolmen toimijan toimesta. Toivottavasti tämä laki nyt sitten edesauttaa sitä yhteistyötä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy tietysti todeta se, että tämän yliopistouudistuksen tai -muutoksen aikana tapahtui yhteiskunnan taloudellisissa suhdanteissa niin radikaali muutos, että se koko toimintaympäristö kertaheitolla muuttui aivan toiselle tasolle. Se näkyy äärimmäisen hyvin niissä rahavirroissa, mitä esimerkiksi Oulun yliopistossa on ollut. Olin tiedekunnan dekaanina ennen tänne tuloani ja sitten kolmen laitoksen johtajana. Meillä oli valtion rahoitus 50 prosenttia siihen aikaan ja ulkopuolinen rahoitus 50 prosenttia tilaustutkimusten kautta saatuna rahana, ja sillä tavalla pystyttiin pitämään se opetushenkilökuntakin leivässä kiinni. Mutta nyt kaikki on toisin, elikkä siis toisin sanoen nyt ei sitten sieltä yksityiseltä puoleltakaan tule kuin ihan roposia vaan, kun yliopisto rupeaa rahaa keräämään, niin kuin ed. Ukkolakin on täällä varmasti kerinnyt jo kertomaan. Tässä nyt olisi pitänyt tehdä se, kun huomattiin, että taloudellinen romahdus suorastaan tulee, että olisi siirretty tätä uudistusta parempaan aikaan, mutta sehän oli poliittinen mahdottomuus ainakin kansalliselle kokoomukselle.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että on radikaali muutos tapahtunut rahoitusympäristössä, mutta yhtä radikaali muutos on tapahtunut koko kansainvälisessä yliopistotutkimus- ja -kehitysympäristössä. Haasteet ovat kasvaneet siinä valtavasti. Suomalaisten yliopistojen, mukaan lukien Aalto-yliopisto, resurssit ovat jääneet auttamattomasti jälkeen tästä kehityksestä. Se asema, mikä Suomella tässä kilpailukyvyn kannalta on, pitää ansaita joka vuosi uudestaan, ja erityisesti tässä pitää kamppailla. En ymmärrä tätä eduskunnan keskustelua ja olen taas kerran ihmeissäni siitä, että kun meidän tehtävänämmehän on luoda täällä edellytykset suomalaisille toimijoille tutkimukseen, osaamiseen ja kehitystehtäviin, että ne pärjäävät tässä kansainvälisessä kentässä, niin täällä ei tunnu siitä oltavan erityisen huolissaan laisinkaan.

Nyt käydään maailmalla raivokasta kamppailua siitä, mihin työpaikat sijoittuvat, mihin erityisesti osaamisintensiiviset yksityisen sektorin työpaikat sijoittuvat. Juuri nyt yliopiston toimintaedellytysten pitää olla kunnossa.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on käyty hyvää keskustelua ja kannettu huolta yliopistojen rahoituksesta. Yliopistojen rahoituksen kerääminen ei ole ollut helppoa Aalto-yliopistoa lukuun ottamatta. Henkilökohtaisesti kannan lisäksi huolta yliopistokeskusten rahoituksesta ja lähinnä siitä, että maakunnassa sijaitsevilla yliopistokeskuksilla pitäisi olla sama mahdollisuus valtiolta saatavaan vastinrahaan kuin tavallisillakin yliopistoilla, eli jos maakunnissa halutaan ja saadaan rahaa kokoon, niin olen ymmärtänyt, että yliopistokeskuksilla ei ole mahdollisuutta saada samassa suhteessa valtiolta rahaa kuin yliopistoilla.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Jukka Mäkelä on aivan oikeassa näissä sanoissaan, mitä hän äsken sanoi, ja varmasti täällä kannetaan huolta niistä tulevaisuuden työpaikoista ja osaamisesta. Kyllä täällä jokainen, joka vähänkään on koulua käynyt tai seuraa koulutusmaailmaa, tietää, että jäämme auttamattomasti jälkijunaan, jos ei nyt satsata osaajiin ja tueta heitä. Puolustusvoimien vanha sääntö on, että niille, jotka tarvitsevat resursseja, annetaan niitä, ja toivon, että näin on nyt tulevaisuudessakin yliopistomaailman suhteen, että sinne annetaan tukea, koska me tarvitsemme yliopistolla osaajia, ja varsinkin niille, joilla on kykyä ja osaajia, annetaan mahdollisuuksia.