Täysistunnon pöytäkirja 121/2009 vp

PTK 121/2009 vp

121. TIISTAINA 8. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

15) Hallituksen esitys laeiksi maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain ja maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta

 

Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä laki maatalouden luopumistukilain muutoksesta on mitä suurimmassa määräin rakennepoliittinen laki. Se myös kuuluu maatalouden rakennetukiin yhteisölainsäädännön puitteissa, ja erittäin monissa, lähestulkoon kaikissa, yhteisön maissa on jonkunlainen vastaava rakennetukijärjestelmä.

Tällähän on erityisesti kaksi tavoitetta. Toinen on se, että tällä helpotetaan jatkajien alkuun pääsyä maatalouden harjoittamisen suhteen, ja toisaalta sitten helpotetaan luopujien osalta luopumista ja samalla turvataan heille minimitoimeentulo tästä luopumisesta johtuen.

Puhemies! Suomen maataloudessa on ollut rakenteellisia ongelmia pitkään. Yksi niistä on ollut maatilojen pieni koko sekä viljelijöiden erittäin korkea ikä. Keski-ikä on itse asiassa tässä viimeisten vuosien aikana hieman myöskin noussut eli mennyt juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mitä olemme tavoitelleet.

Maatilarakenteen kehittämiseen ja pienten tilojen vahvistamiseen ja toimenpiteisiin, joilla pystytään pitkäjänteisesti siirtämään elinkelpoisia tiloja suunnitelmallisesti ja oikea-aikaisesti seuraaville ja nuoremmille sukupolville, on siis tarvetta. Maatilojen koon kasvaessa ja rakennemuutoksen mennessä eteenpäin tilan siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on entistä haastavampaa. Tiedämme tilanteen, että maatalous on yhä enemmän pääomaintensiivinen ala, ja se luo jo omanlaisensa paineen jatkajien suuntaan. Joka tapauksessa meillä on tavoitteena varhentaa ikääntyvien viljelijöiden luopumista maatalouselinkeinoista maatilatalouden ja porotalouden rakennetta parantavilla tavoilla, niin kuin tässä lakiehdotuksessa ehdotetaan.

Valiokunta pitää välttämättömänä luopumistukijärjestelmän jatkamista. Kotimaisen elintarviketuotannon jatkuminen edellyttää riittävää määrää sukupolvenvaihdoksia, samoin kuin jatkajia, jotka ovat halukkaita tekemään investointeja. Näistä syistä on selvää, että sukupolvenvaihdosten toteuttamiseksi jatkajien kannalta oikeaan aikaan luopumistukijärjestelmä on välttämätön myös luopujien toimeentulon turvaamiseksi. Tässä nuo kaksi asiaa esille tulivat, mitkä ne pääviestit tässä laissa ja tämän lain uudistamisessa ja myös valiokunnan mietinnössä ovat.

Tuen edellytykset ja ehdot, samoin kuin tuen määräytymisperusteet, säilyvät pääosin entisenlaisina. Luopujien vähimmäisikä säilyisi ennallaan siten, että lähisukulaisten välisissä luovutuksissa vähimmäisikä olisi 56 vuotta ja muiden välisissä luovutuksissa 60 vuotta. Porotalouden luopujan ikäraja olisi aina 56 vuotta. Samoin luopumisiän täyttäneen yrittäjän puolison ja maataloutta harjoittaneen sisarusten mahdollisuus luopua enintään 5 vuotta nuorempina säilyisi. Tällöin kuitenkin tuen maksu alkaisi edelleen vasta luopumisiän tultua täyteen.

Puhemies! Valiokunta on siis tyytyväinen tähän esitykseen kaikilta muilta osin paitsi niin, että me halusimme liittää tähän myöskin mahdollisuuden vuokrauksen kautta sukupolvenvaihdoksiin ja lisäalueluovutuksiin, ja niin muutaman sanan tästä muutoksesta, mitä ehdotamme, sanon seuraavaksi.

Valiokunta haluaa, että vuokraamalla toteutetut lisäalueluovutukset jatkuvat ja ne edistävät peltojen siirtymistä aikaisemmassa vaiheessa ikääntyviltä maatalousyrittäjiltä nuoremmille viljelijöille. Aloittavat maatalousyrittäjät, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia peltoja ostamalla, vuokraavat mielellään lisämaata maatilaansa luopumistukea hakevilta luopujilta. Vuokraamalla toteutetut lisäalueluovutukset vaikuttavat maatalouden rakenteeseen lähinnä kasvattamalla tilakokoa, niin kuin tavoite on. Lisäksi on otettava huomioon, että jos vuokrausta ei ole luopumisvaihtoehtona, maatalousyrittäjät saattavat jatkaa toimintaansa entistä pidempään eli vanhuusiälle asti. Näin tätä myyntiä ei ole mahdollista kenellekään pakon edessä siirtää. Se on aivan selvä, ja siksi myöskin tämä luopumismahdollisuus. Totta kai vuokrauksen yhteydessä myöskin viljelyvelvoitteet siirtyvät ja säilyvät entisellään, niin kuin ne ovat tähänkin asti olleet, eli pellot on kunnossa pidettävä.

Erityisesti tämä ongelma — vuokrauksen puute, kun se välillä on aina mahdollisuutena ollut laissa ja välillä se on ollut poissa — on tullut esiin Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa tilusrakenne on hajanainen ja tiloilla asutaan ja sen myötä tilan päärakennuksen, talouskeskuksen, lähettyvillä olevien peltojen myynti on erittäin hankalaa, ja siksi se vuokrausmahdollisuus on erittäin perusteltua.

Edelleen valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että peltojen vuokraaminen lisämaaksi tukee nuoria, tilaansa kehittäviä maatalousyrittäjiä lisäämällä heidän mahdollisuuksiaan saada lisämaata huomattavasti kohtuullisemmilla kustannuksilla ja vähentämällä samalla heidän velkaantumistaan. Valiokunta tukee ja tulee yksityiskohtaisissa perusteluissa jäljempänä mietintötekstin mukaisesti ehdottamaan lakiin tätä kyseistä muutosta.

Puhemies! On kaksi muuta muutosta, joihin valiokunta suhtautuu erityisen myönteisesti, joita hallitus on tässä esittänyt. Esityksessä on ehdotettu muutosta siinä, että luodaan mahdollisuus luovuttaa ennen luopumista maatalousmaata uusjakoon tai tilusjärjestelyihin ilman, että tätä pidettäisiin pirstomisena. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, koska meillä on myöskin tavoitteena tilusjärjestelyjen kautta saada maatalouden rakennetta kohennettua.

Samoin myöskin usean omistajan ja useasta maatilasta muodostuneesta maatilasta luopumisen helpottamiseksi ehdotetaan tällaisen maatilan jakamisen mahdollistamista ja, jos siitä on muodostettu esimerkiksi verotusyhtymä, yhtymän purkamisen mahdollistamista ennen luopumista tai sen yhteydessä.

Myöskin vielä kolmas kohta on voimaantulosäännös niin, että tätä voimassa olevaa lakia on mahdollista soveltaa vielä helmikuuhun 2011 asti, jolloinka väliinputoajia ei synny. Tästä muutoksesta valiokunnan saamien selvitysten mukaan ei aiheudu valtiolle lisäkustannuksia, koska arvio niistä luopumisista ja sukupolvenvaihdoksista on ollut huomattavasti korkeampi kuin toteutuneet. Tämä on tietysti valitettava asia. Siksikin tämä muutos on tehty. Näistä säästyvillä varoilla pystytään toteuttamaan nämä vuokrausehdot, joista yksi on siis se, että tilan pitää sijaita lähellä, ja se "lähellä" säädetään sitten erikseen asetuksella. Se läheisyysperiaate on noin 5 kilometriä tässä tapauksessa. Toinen ehto on, että viljelijän, joka vuokraa, on oltava alle 40-vuotias. Näillä edellytyksillä valtioon kohdistuva fiskaalinen vaikutus ei tästä ehdotuksesta kasva.

Puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy yksi yhden edustajan tekstivastalause, muutoin tämä oli yksimielinen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erittäin vaikea ongelma on tänä päivänä nuorten viljelijöiden lisämaan saanti, ja sen takia pitäisi nimenomaan paineita omistukseen kasvattaa, millä olisi vaikutus pysyvään tila- ja rakennekehitykseen. Nyt viljelysalan suunnittelu- ja perusparannustoimet ovat nimenomaan muodostuneet ongelmaksi, johon jatkuvasti kiinnitetään huomiota.

Tässä on valitettavasti nähtävissä nyt samanlaista käyttäytymistä kuin kotimaisessa, MTK:n johtamassa maatalouspolitiikassa, keskustajohtoisessa, valitettavasti on. Tuetaan luopujia ekstrabonusajattelulla, ja nuorten tilojaan kehittävien asemaan ei paneuduta riittävästi. Vuonna 1993 minä jouduin jättämään ainoana eriävän mielipiteen maitokiintiöiden vapaan kaupan lakiesitykseen, jonka Ahon silloinen porvarihallitus antoi. Sekin tuki luopujien ekstrabonuksia ja vaikeutti nuoria viljelijöitä taloudellisesti. Nyt pitäisi todella paneutua siihen, millä tavalla tuetaan nuorten tuottajien lisämaata, edullista lisämaata, eikä niin, että EU-tukien annetaan kapitalisoitua tähän vuokramaahan ja että tuetaan näennäisviljelyä jopa mieluummin kuin aktiiviviljelyä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan, kun jo sukupolvenvaihdos yleensä edellyttää hyvin merkittävää tuotantokapasiteetin lisäämistä ja tarkoittaa useimmiten merkittävää velkataakkaa sille nuorelle viljelijälle — hän joutuu usein modernisoimaan tilaansa jne. — niin moni nuori, aloittava viljelijä on kyllä halukas vuokraamaan peltoa juuri siitä syystä, että ei vielä suurempaa velkaa siinä vaiheessa halua ottaa mutta samalla pystyy kasvattamaan sitä tilakokoa ja täyttämään esimerkiksi tiettyjä ympäristötukiehtoja ja muita, joita vastaan saattaa tulla. Itse kyllä koen, että varsinkin Itä-Suomen kannalta tämä vuokrausvaihtoehto on merkittävä, se että se palaa nyt takaisin, kiitokset siitä valiokunnalle, ja vaikka siinä onkin nyt näitä lisäehtoja, niin silti parempi niinkin kuin niin, että ei sitä olisi lainkaan.

Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, niin Itä-Suomessa nämä pellot sijaitsevat yleensä sen tilakeskuksen ympärillä ja sen vuoksi niiden suora myyminen silloin, kun isäntäpariskunta aikoo jäädä siihen asumaan, on erittäin vaikeata. Samaten ne talousrakennukset ovat yleensä ihan siinä vieressä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilojen siirtyminen nuoremmille sukupolville, samoin poronhoidossa karjojen siirtyminen, on välttämättömyys. Tätä pitää kyllä tukea kaikin keinoin ja myös näillä uusilla keinoilla, mitä esitetään. Minusta tässä on kysymys siitä, että jo muutoinkin vaikeuksissa oleva maaseutu ja maatalous selviävät kovassa EU-puristuksessakin. Minä toivon myös, että toveri Rajamäki on tukemassa sitä, että maaseudullakin pystytään elinkeinoa kehittämään. Tässä ei pitäisi näitä vastakkainasetteluja rakentaa, koska kysymys on itse asiassa äärimmäisen vakavasta tilanteesta maaseudulla.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama asia, joita haluan nostaa esiin. Tosiaan täytyy muistaa, että tämä lutu-laki on tosiaankin rakennepoliittinen laki, ja kiitoksia valiokunnille vielä siitä, että ne käsittelivät nopeasti tämän lain, että selvyys siitä, mitä vuoden 2011 jälkeen tulee tapahtumaan, on jo tässä vaiheessa. Sukupolvenvaihdoshan on erittäin pitkällinen prosessi, ja siinä mielessä tietysti olisi hyvä, että laissa ei kauheasti tapahtuisikaan muutoksia, kuten tässä nyt on käymässä, eli suurin osa säilyy ennallaan esimerkiksi noista ikärajoista, mitä edellisellä kerralla muutettiin tämän lain yhteydessä.

Mutta tärkeätä on tosiaan se, että luopumistuelle siirtyvä viljelijä luovuttaa tilansa joko aloittavalle nuorelle viljelijälle tai sitten jollekulle, tässä tapauksessa nyt sitten edelleen alle 40-vuotiaalle, viljelijälle, joka haluaa laajentaa tilaansa. Tilakoon kasvattaminen on meillä edelleen tärkeätä, ja tuo viljelijöiden ikääntyminen ei ole pelkästään Suomessa ongelma vaan koko Euroopassa. 2000-luvullakin on muutamalla vuodella kasvanut tuo viljelijöiden keski-ikä.

Tosiaan silloin edellisellä kerralla jo taidettiin nostaa esiin tuo, että olisi hyvä, että pystyisi luovuttamaan maata uusjakoon tai tilusjärjestelyyn ennen luopumista ilman, että se katsottaisiin tilan pirstomiseksi, ja on hyvä, että tässä hallituksen esityksessä tämä asia on nyt huomioitu.

Tämän lain tavoitteenahan on saada aikaan tälla lailla 500 sukupolvenvaihdosta, ja se voi olla aika kova tavoite nykypäivänä, mutta toivotaan, että siihen tullaan pääsemään.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsillä oleva lakiesitys on, kuten jo valiokunnan puheenjohtajakin totesi, erittäin tarpeellinen. Se edesauttaa monella tavalla maatilatalouden jatkuvuutta ja sitä kautta sitten myös turvaa suomalaisen turvallisen ruuan tuottamista. Toki meidän erityinen ongelma kaiken kaikkiaan on se, että vaikka meillä on olemassa luopumistukijärjestelmä jnp., jatkajia kuitenkin näyttää olevan aivan liian vähän johtuen muun muassa poliittisen päätöksenteon lyhytjänteisyydestä ja sitä kautta päätöksenteon epävarmuudesta.

Kaiken kaikkiaan valiokuntaa on syytä vahvasti, erittäin vahvasti, kiittää tästä mietinnöstä. Esitykseen on tehty todella hyviä ja tarpeellisia täsmennyksiä. On aivan oleellista, että valiokunta nosti yhdeksi luopumistavaksi myös vuokrausvaihtoehdon. Toki on todettava, että valiokunnan tähän vuokrausvaihtoehtoon sisällyttämiä paria kriteeriä eli luovutuksen saajan 40 vuoden enimmäisikää ja myöskään sitä, että vuokrauksessa luovutuksensaajan maatilan on sijaittava vuokrattavan peltomaan välittömässä läheisyydessä, henkilökohtaisesti en välttämättä kovin hyvinä täsmennyksinä pidä, mutta ymmärrän täysin nämä täsmennykset käytettävissä olevan rahamäärän näkökulmasta. Erityisesti itäisen ja pohjoisen Suomen kannalta tämä vuokrausvaihtoehdon lisääminen oli erittäin tärkeä lisäys, ja valiokunta on perustellut tätä lisäystä aivan oikein.

Kuten puheenjohtaja totesi, mietintöön on sisällytetty yksi vastalause. On harmi, että ed. Rajamäki nyt lähti pois. Tuossa vastalauseessahan kritisoidaan tätä vuokrausvaihtoehtoa kaiken kaikkiaan ja perustellaan sitä niin, että se johtaisi muun muassa näennäisviljelyyn. Minun on pakko todeta, ja oman, aika pitkänkin kokemukseni perusteella aiemmassa työelämässä voin sen todeta, että tuo arvio ei oikein pidä paikkaansa vaan itse asiassa tilanne on pääsääntöisesti juuri päinvastoin eli vuokrausvaihtoehdon kautta pellot saadaan pääosin nopeammin tehokkaaseen aktiiviviljelyyn. Voidaan siis sanoa, että käytännössä vuokraus pitää pellot aktiiviviljelyssä.

Tuossa vastalauseessa kiinnitetään huomiota myös nuorten viljelijöiden edulliseen maanhankintaan ja esitetään työryhmän perustamista tämän asian edesauttamiseksi ja selvittämiseksi. No, toki nyt voidaan todeta, että meillähän on olemassa jo aloitustukijärjestelmä, joka nimenomaan tukee jatkajien toimintaedellytyksiä ja toki sitä kautta myös luopujien toimintaedellytyksiä. Mutta jos tällaista työryhmää halutaan perustaa, niin eihän siinä mitään, kaikki toimenpiteet, joilla maatalouden kannattavuutta voidaan parantaa, ovat paikallaan.

Mutta todella täytyy valiokuntaa kiittää. Tämä erinomainen lakiesitys sai vielä merkittävästi paremman muodon ja sisällön kuin mitä itse lakiesitys on.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä vuokrausvaihtoehdon mukanaolosta luopumistukijärjestelmässä on keskusteltu hyvin pitkän aikaa, vuosikymmen tai vähän enemmänkin. Minusta tuntuu siltä, että tämä malli, jonka valiokunta on nyt tähän luonut, on aika onnistunut. Kyllä lähtökohta tietysti on ollut se, että pitää pyrkiä siihen, että tilat kasvavat omistamisratkaisujen kautta eikä saa käydä niin, että vuokrausvaihtoehto ikään kuin estää tämän ensisijaisen laajenemisvaihtoehdon. Mutta kun tiedämme, minkälaisia tilanteita käytännössä on syntynyt, niin tämänkin vaihtoehdon mukanaolo rajoitetuilla säädöksillä varmasti parantaa tämän toimivuutta. Uskon niin, että tällä tavalla on nyt löydetty hyvä kokonaisuus ja hyvä lisä tähän luopumistukijärjestelmään.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Myös henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä lakiesitys omalta osaltaan vähentää tätä niin sanottua näennäisviljelyä. Mutta todella, että nuoret viljelijät saisivat ostettua lisämaata, lisäpeltoja, mitkä ne keinot ovat, on helpommin sanottu kuin tehty. Tuossa joku aika sitten käsiteltiin hallituksen esitystä pellon myynnin verovapaudesta, määräaikaisesta verovapaudesta. Itse en sen lain tehoon ole uskonut koko aikana enkä usko vieläkään. Nimittäin varmasti joitakin ja jonkin verran näitä myyntejä tapahtuu, mutta varmasti siinäkin tämä verovapaus tietyllä tavalla pääomittuu sinne myyntihintaan. Näin se vaan on, kun on ihmisistä kyse, eli se unohdetaan.

Mutta, arvoisa puhemies, kannattavuuden parantaminen todella tiloilla ja tämä tilusrakenteen eheyttäminen ovat isoja haasteita. Jatkuvasti suoritetaan mittavia investointeja, on kyse sitten lihakarjasta tai maitotiloista, ja toki sen myötä rehun kulutus kasvaa. Toisaalta me tiedämme myös, että lannanlevitysdirektiivit, -säännöt, ovat kiristyneet, ja tämä välttämättä sitten aiheuttaa sen, että tarvitaan lisämaata. Nyt kuitenkin sanoisin, että tämä nykyinen tilatukiuudistus on monella tavalla haitallinen. Me tiedämme, että tuki on pääomittunut lähes täysin tänne peltoon ja se on nostanut ainakin joissakin tapauksissa pellon hintaa reilusti yli tämän tuottavuuden rajan. Tämä jos mikä suosii sitten luopujia. Se on tietynlainen peliväline, voidaan näin sanoa.

Nyt sitten tähän lakiesitykseen, jota käsitellään, tosiaan on lisätty luopumiseen tämä vuokrausmahdollisuus, ja mielestäni se on todella ihan hyvä asia. Mutta, niin kuin valiokunnassakin sanoin, sanon tässäkin, jotta tyylipisteitä ei kuitenkaan tämän läpivieminen ja käsittely valiokunnassa saanut ainakaan minulta, vaan siinä jäi tietty runnomisen maku. Todella on monia, monia pellonomistajia, vanhempia viljelijöitä, jotka eivät missään tapauksessa ole maata myymässä, peltoja myymässä. Toki tämä tilatukiuudistus, josta juuri puhuin, omalta osaltaan mahdollistaa tällaisen näennäisviljelyn. Nyt jos hyvinkin houkuttelee tämä vuokrausmahdollisuus luopumiseen, niin tätä kautta tällä luovutuksen saajalla tilusrakenne näitten etujen puitteissa ehdottomasti paranee. Todella sitten tällä tavalla nuorella — täällä ehtona on myös tämä 40 vuoden ikä luovutuksen saajalle — mahdollisuudet kehittää tilaansa ja saada se myös entistä kannattavammaksi paranevat. Meillä valiokunnassa kävi muutama viikko sitten myös nuoria tuottajia, ja todella he toivat esille monia asioita, jotka aiheuttavat tilan kehittäjille turhia kustannuksia. Siellä tulivat esiin muun muassa nämä tukikelvottomat pellot jne.

Arvoisa puhemies! Muuten tässä luopumistukilain jatkamisessa, siis vuodesta 2011 vuoteen 2014, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, nämä ehdot ovat varsin samanlaiset koskien sitten lähisukulaisten välistä luovutusta ja sitten muiden välistä luovutusta. Mutta aivan lopuksi haluan todeta sen, että toivottavasti tosiaan tämän lain myötä sitten mahdollisimman moni nuori viljelijä, jos hänellä ei ole mahdollisuutta taloudellisesti tai muuten ei ole saatavilla siinä lähialueella peltoa, jota ostaa, tätä kautta vuokraamalla pääsee tosiaan ilman lisävelkaantumista tähän kyseisen peltolohkon viljelyyn ja sitten näin varmasti on, että viljely on tehokasta. Omalta osaltaan, kun nämä tilat ovat entistä tehokkaampia, tavallaan myös voidaan huoltovarmuutta parantaa, ja jossakin vaiheessa sitten toivottavasti myös nämä vuokrapellotkin siirtyvät kauppojen myötä asianomaisen viljelijän omistukseen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta sekä maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on mielestäni erittäin perusteltu ja kaipaa omalta osaltani pari huomiota.

Nyt käsittelyssä oleva laki on tärkeä, jotta maatalouden harjoittajien ikärakennetta voidaan nuorentaa. Tällä hetkellä viljelijöiden keski-ikä on hieman yli 48 vuotta. Valitettavasti ikärakenne kaikista näistä toimista huolimatta menee koko ajan huonompaan suuntaan. Vielä huolestuttavampaa on se, että monikaan nuori ei koe maatalousyrittäjän työtä houkuttelevana vaihtoehtona omaa elämänuraa suunnitellessaan.

Luopumistuki on nimenomaan rakennetuki, jolla pyritään kotimaisen maataloustuotannon jatkumiseen, ja tavoitteena on turvata kotimaisen elintarviketalouden hyvinvointi maassamme. Monesti unohdetaan se, että kotimainen maatalous työllistää suuren määrän ihmisiä jo suoraan tai sitten jalostuksen ja kaupan kautta. On laskettu, että kotimainen ruoka alkutuottajasta loppukäyttäjään työllistää lähemmäs 400 000 ihmistä. Se ei ole vähäinen luku. Siksi maatalouden jatkuminen elinvoimaisena tässä maassa on hyvinkin monesta syystä aivan todella suuri ja vakava asia.

Kotimainen maataloustuotanto takaa myös puhtaan ruuan suomalaisille ihmisille, ja on perusteltua väittää, että tulevaisuudessa puhtaalla ruualla on valtavat markkinat edessään ottaen huomioon esimerkiksi tämän ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhkat. Siksi on välttämätöntä, että mahdollisimman moni tila jatkaa toimintaansa joko sukupolvenvaihdoksen kautta tai sitten tilan tuotantomahdollisuudet siirtyvät viljelijän kokonaan luopuessa toisen viljelijän käytettäviksi.

Herra puhemies! Nykyinen luopumistukilaki on voimassa vuoden 2010 loppuun saakka, ja tämä nyt käsiteltävä hallituksen esitys on hyväksytyksi tultuaan voimassa vuoden 2014 loppuun saakka. Moni on ihmetellyt, miksi uusi luopumistukilaki piti saada näin varhain uusittavaksi. On syytä kuitenkin muistaa, että sukupolvenvaihdos maatilalla on erittäin pitkä prosessi, jonka suunnittelu voi kestää vuosia. Tämän takia lailla pitää olla jatkuvuutta, kuten myös ennustettavuutta, jotta se palvelisi tehokkaasti omaa tehtäväänsä: maatalouden harjoittajan ikärakenteen nuorentamista ja viljelyn jatkumista tässä maassa. Luopumistukea voidaan maksaa vähintään 56-vuotiaille, jos kyseessä on sukupolvenvaihdos tai peltojen luovutus lähisukulaiselle lisämaaksi. Jos luovutuksen saajana on joku muu kuin lähisukulainen, on ikäraja 60 vuotta. Porotalouden harjoittajan vähimmäisikä on 56 vuotta. Ikärajat säilyvät ennallaan, jotta lailla saavutetaan kaivattu jatkuvuus ja myös toivottu ikärakenteen nuorentuminen. Maatalousmaan säilyminen viljelysmaana tuotannon piirissä on myös tavoite, jota lainsäädännöllä pitää mielestäni mahdollisimman pitkälle tukea.

Herra puhemies! Valiokunnan mietintöön ottama vuokrausvaihtoehdon säilyminen on erittäin viisas päätös. Tämä nimenomaan tukee nuoria viljelijöitä, ja kuten parissa edellisessä puheenvuorossa todettiin, tämän vuokrausvaihtoehdon säilyminen on erikoisen pätevä lausuma nimenomaan itäisessä ja pohjoisemmassa Suomessa. Se, pääomittuuko tämä vuokrausvaihtoehdon säilyminen sitten pellon hintoihin, ei näillä mainitsemillani Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen alueilla ole kovin suuri asia, koska tärkeämpää kuin se, että hinta ehkä vähän nousisikin, on se, että pellot säilyvät viljelyksessä, koska muutaman vuoden viljelemättä ollut pelto alkaa mennä sellaiseen kuntoon, että se ei ole enää peltoa.

Nyt käsittelyssä olevan lain tavoitteena on, että vuosittain tapahtuisi noin 500 sukupolvenvaihdosta ja 200 lisäalueen luovutusta. Tavoitteena on myös viljeltävän tilan peltopinta-alan kasvattaminen ainakin 50 hehtaariin ja lisäalueen luovutuksissa 85 hehtaariin. Pidän lakiesitystä erittäin hyvänä ja perusteltuna. Maatalouden jatkuminen Suomessa on tärkeä osa huoltovarmuutta, jonka pitää toimia moitteettomasti kaikissa olosuhteissa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olen miettinyt sitä, mikä on tässä salissa se näky ja tulevaisuudenkuva, mitä halutaan tuolla maaseudulla tapahtuvan. Se on ilmeisesti semmoinen vanha kartano-ajattelu, jossa on kylässä iso kartano ja siellä laidalla muutama torppa, joilla ei ole välttämättä omaa tonttia ollenkaan, mutta tässähän tapauksessa jäisi sitten. Pitää miettiä sitä vanhaa juttua.

Nyt tässä on tämä vuokrausvaihtoehto, niin että tämä antaa vähän muutakin mahdollisuutta. Minä olen nimittäin eri mieltä siitä. Sitten voidaan unohtaa kokonaan perheviljely, kun täällä puhutaan semmoisista pienistä yksiköistä. Nyt sen pitää olla hirveän iso, 50 hehtaaria, niin kuin äsken kuultiin. Sitten, kun miettii noita kyliä, ei siellä peruskoulu sitten kyllä toimi eikä kyläkauppaa ole. Kyllä meidän näköalat ovat muuttuneet aika paljon.

Sen takia minä en tämän tyyppistä ajattelua kyllä kannata ollenkaan, mistä tässä on puhuttu. Minä näen asian niin, että jos maaseutukylät halutaan pitää elävinä, siellä pitää olla pienempiä ja isompia ja pitää olla monipuolista toimintaa. Tämän tyyppisessä ajattelussa, mitä tässä on visioitu, että metsätilojen pitää olla siis niin hirveän isoja, että yksi isäntä omistaa kaikki kylän metsät, yksi omistaa pellot sitten, ei jää oikein sijaa toisille.

Se sanonta "suo, kuokka ja Jussi" on tässä hyvä lähtökohta, kun tiedetään, mihin perustuu se semmoinen pellon omistamisen halu. Kun siellä on ollut isoisä mahdollisesti torpparina ja isä on raivannut vielä kovin vaatimattomissa olosuhteissa ja vaatimattomilla välineillä peltoa sieltä korvesta tai suosta, niin sen ajattelun ymmärtää siinä, jotta sitä ei helposti ole lähdetty myymään. Yleensä on vielä sillä tavalla, ainakin tuolla meilläpäin on tapana, jotta se mökki on siinä keskellä peltoa sen takia, jotta itikat eivät syö niin pahasti, tuulee vähän siinä, mikä on ihan järkevä juttu ollut. Ja kun logistisesti ajatellaan, niin sen pitää olla pellon keskellä, totta kai, koska joka paikasta on yhtä pitkä matka siihen talouskeskukseen.

Sitten joku vuosi sitten tämä viisas hallitus — ei tämä ollut, taisi olla edellinen hallitus — muutti sen ajattelun, jotta nythän tässä luopumistukeen ei voikaan käyttää vuokrausvaihtoehtoa. Muistan hyvin valiokunnassa, kun epäilin, jotta saattaa mennä muuten karille tämä juttu, että ainakin se hiljentää tilannetta, ja meilläpäin se ainakin on nyt näkyvissä siellä. Jotkut istuttivat sitten sinne peltoaukean keskelle metsän, ja osa on pusikoitunut. Sanottiin, että myöhän ei muuten myydä sitä eikä vuokratakaan, kun tässä kuulemma kohta menevät nämä tukioikeudet, tulee siis semmoista peltoa, mistä ei saa tukea ollenkaan, jäivät sinne aktiiviviljelijälle ne. Siellä on muutama nyt näkyvissä niitä. Minusta se on harmi, että se toimenpide teki sen, kun meillä pitäisi kuitenkin peltoa olla käytössä jatkossa, koska — mitä tänäkin iltana on puhuttu ilmastonmuutoksesta — meidän seutumme tulevat olemaan todennäköisesti jossakin vaiheessa hyvin tarpeellisia vielä elintarviketuotantoon ja tulevat olemaan suotuisempia tähän hetkeen verrattuna, teimmepä me mitä hyvänsä. Sen takia minusta Suomesta voisi tulla vielä — ja tuleekin jatkossa, kun pidetään se yllä, että tämä perusjuttu on kunnossa — evään tuottaja myös muihin maihin.

Sen takia tämä vaihtoehto, mikä tässä on vuokrauksen osalta, minusta on oikein hyvä vaihtoehto, koska nyt tämä mahdollistaa sen, jotta luopuminen voidaan tehdä myös sillä tavalla, että se on kevyempi, ei sido pääomia. Sitten sekin, joka siellä on vuokranantaja, voi tehdä sen hyvillä mielin. Ei tarvitse muistella sitä naapurikateutta yhtään, vaan hän omistaa sen pellon yhä edelleen ja tietää, että jos hengissä on ja jos se vuokralainen käy hyvin hankalaksi, ei tarvitse jatkaakaan sitä sopimusta. Tässä on turvattu kaikki. Sitten on sen asia, joka myöhemmin tulee ne maat omistamaan, onko sillä enää samanlaisia tunnesiteitä siihen maahan ja siihen omistamiseen ja siihen peltoon.

Sen takia tätä ei olisi koskaan pitänyt tehdäkään, että näin tehdään, mutta tässä pitää nostaa hattua, jotta näköjään virheliikekin voidaan korjata. Tässä tehtiin korjaava toimenpide.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela filosofoi ihan viisaasti. Maaseutupolitiikan pitää ollakin tuolla tavalla mietittyä ja johtopäätöksiin johtavaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela myöskin totesi sen, että edellisen hallituksen aikana oli vähän vaikeuksia näissä asioissa. Niin oli aikaisempienkin hallitusten aikana. Erikoisesti ministeri Hemilän aikana ei oikein välillä tiennyt, mitenkä päin nämä asiat ovat, koska silloin oli kaikkia omistamiseen liittyviä pyrkimyksiä, jotka näyttivät vähän toivottomilta toteuttaa käytännön tasolla, kun tuottajat ja maanomistajat eivät olleet valmiita ihan kaikkiin niihin toimenpiteisiin ryhtymään, mitä ministeri Hemilä aikoinaan aivoituksissaan ajatteli ja mietti.

Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa nyt asiat ovat menossa oikeaan suuntaan, ja niin kuin täällä on todettu, erikoisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa tämä on iso juttu. Ja mikä on se arkipäivän tilanne? Se arkipäivän tilanne on nimenomaan sellainen, että siellä on valtavan paljon tämmöisiä luunurmilohkoja, niin kuin me kutsumme niitä, elikkä toisin sanoen niitä ei viljellä ollenkaan, ja nyt on se houkutteleva oikea vaihtoehto, että vuokraa nämä maat, ja se on erinomaisen hyvä asia.

Mikä koskee sitten sitä, missä painopisteen näissä asioissa pitäisi olla, niin se tietysti on sen maatilatalouden jatkamisen puolella. Tämä lutu on vaan apuväline siihen, ja se on järkevä, inhimillinen mekanismi käytettäväksi hyväksi, ja olennaista on se, että sukupolvenvaihdokset saadaan määrällisesti suuremmiksi, ja tällä hetkellä siihen 500:aan on aivan liian suuri aukko olemassa, ja nyt ollaan valiokunnassa päädytty sellaiseen tulokseen, että sitä olen mielihyvin kannattamassa nyt myöskin käytännön tasolla.

Kiitos niille, jotka ovat valiokunnan puolesta puurtaneet tässä asiassa. Ei tämä ihan niitä helpoimpia urakoita ollut.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Leppä esitteli tämän hallituksen esityksen ja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön hyvin, ja siltä osin ei ole täydennettävää. Tässä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja. Itse en aikonut pitkää puheenvuoroa käyttää, mutta varmuuden vuoksi tänne pönttöön kuitenkin tulin.

Rakennepolitiikan kannalta on erittäin tärkeätä, että tämä luopumistukilaki saadaan jatkettua, ja meillä on todella suuria haasteita, että maatalous Suomessa jatkuu ja saadaan uusia yrittäjiä lähtemään viljelijöiksi. Tavoitteena on 500 sukupolvenvaihdosta vuodessa, ja nyt ollaan tällä hetkellä paljon vaatimattomammassa vauhdissa tältä osin. Meillä on tavoiteltu rakennepolitiikassa isoja yksiköitä, ja niin hyvä kuin se onkin, se on kyllä rajoittanut yrittäjien määrää. Toisaalta kuitenkin maatalous on suuressa osassa maata monipuolistanut tuotantoa, ja tiloille on hankittu lisäansioita joko tilan ulkopuolelta taikka sitten monipuolistamalla tuotantoa, ja välttämättä se suuri tilayksikkö ei kaikissa oloissa ole ollut mahdollinen. Elikkä siinä mielessä on tärkeää, että myös monimuotoiselle maatalousyritykselle annetaan mahdollisuuksia ja säilytetään mahdollisuudet asua maatilalla ja hoitaa maaseutua sielläkin, missä ei niin suuriin tilayksiköihin olosuhteitten puolesta päästä.

Jatkajien alkuun pääsyn ja luopujien aseman kautta on todella tärkeätä, että tätä luopumistukikäytäntöä jatketaan. Tilakoko on edelleen pieni, keskimäärin 36 hehtaaria, ja tavoitellaan huomattavasti suurempia aloja. Siinä mielessä on erittäin hyvä asia, että valiokunnassa nyt sitten tämä peltomaan vuokrausvaihtoehto nostettiin esiin ja on edelleen mahdollista tilaa jatkettaessa käyttää tätä vuokrausvaihtoehtoa hyväksi ja hankkia myös sitä kautta lisää maata käyttöön. Ehdot ovat aiempaa käytäntöä tiukemmat. Paitsi että ikäraja on tiukka, nyt on vielä sitten tämän vuokrattavan maan läheisyys maatilan keskuksesta aika tiukasti määritelty, kun sanotaan, että vuokrattavan peltomaan pitää olla maatilan välittömässä läheisyydessä. Itse valiokunnassakin tätä "välittömässä läheisyydessä" -ilmaisua pidin kyllä tiukkana, mutta niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Leppä jo totesi, asetuksella voidaan säätää esimerkiksi 5 kilometriä välittömäksi läheisyydeksi. Jos näin on, niin sillä ehkä pärjätään, mutta siitä huolimatta olen hiukan huolissani, että joissakin olosuhteissa 5 kilometriäkin on aika tiukka raja. Toivon, että valtioneuvoston asetuksessa aikanaan tämä sanotaan niin, että sillä kohtaa ei sitten rajoiteta mahdollisuuksia semmoisilla alueilla valtakuntaa, missä 5 kilometrin säteeltä ei välttämättä peltoa saada taikka ehkä hiukan kauempaa voitaisiin saada ja voitaisiin mahdollistaa elinkelpoisella tilalla toiminnan jatkaminen.

Ed. Rajamäki on tehnyt asiassa vastalauseen. Niin kuin siinä vastalauseessa todetaan, siinä pelätään mahdollisuutta näennäisviljelyyn. Itse pidän tuota pelkoa kyllä melko aiheettomana. Semmoisella nuorella, joka lähtee tänä päivänä maataloutta harjoittamaan ja peltoja hankkimaan käyttöönsä, tuskin ensisijaisena tarkoituksenaan on näennäisviljely. Kyllä maatalous on tänä päivänä niin paljon kovien paineitten alla ja kannattavuus tiukassa, että kyllä siinä pitää tosissaan yrittää, jos siellä meinaa leipänsä ansaita. Siinä mielessä ed. Rajamäen vastalause-esitys on kyllä minusta aika tarpeeton, mutta ymmärrän, että hän kuitenkin on hyvää tarkoittanut, ja totta kai ensisijaisena tavoitteena pitää olla, että peltomaata saadaan hankittua ostamalla. (Ed. Erkki Virtanen: Ed. Rajamäkihän aina tarkoittaa hyvää!)

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En malta olla jatkamatta siitä, mihin edellinen puhuja päätti. Tämä lakiesitys ja erityisesti valiokunnan tekemien muutosten jälki on täällä saanut jakamattoman suosion lukuun ottamatta ed. Rajamäkeä, ja hän käytti perusteluna sitä, että tämä hänen esittämänsä ratkaisu, jossa ei olisi tätä vuokrausmahdollisuutta, olisi nuoren tuottajan kannalta parempi. Paitsi että en ymmärrä hänen logiikkaansa, en ole kyllä tavannut yhtään nuorta tuottajaakaan, joka sitä ymmärtäisi. Kyllä se niin kaukana tästä realiteetista minun mielestäni on.

Mutta itse tästä asiasta. Näen itse sen niin, että tämän rakennekehityksen kannalta on tietysti välttämätöntä, että näitä sukupolvenvaihdoksia tapahtuu. Näillä nykyisillä säännöksillä ei ole päästy siihen 500:n määrään, vaan on jääty jonkun verran siitä alle, ja nyt tällä muutoksella, näillä rajauksilla, että rajatusti kohdennetaan nuoriin, kohdennetaan rajatusti myöskin siltä osalta, paljonko sen etäisyyden pitää olla siitä tilalta, me saavutamme kuitenkin sen, että ehtoja parannetaan niin, että todennäköisesti tulee enemmän näitä sukupolvenvaihdoksia, ja sitä kautta tätä rakennemuutosta pidetään käynnissä ja tämä voidaan tehdä myöskin suhteessa kustannusneutraalisti verrattuna siihen, mitä on suunniteltu rahaa käytettäväksi tähän. Eli nämä ovat tavallaan ne keskeiset metodit siihen, minkä takia tämä pitää näin juuri tehdä kuin tässä on esitetty. Tietenkin se on myöskin terveen järjen mukainen, koska, niin kuin täällä on puhuttu, on aivan selvä, että on muun muassa tunnepitoisia syitä siihen, minkä takia ei haluta myydä, vaikka oltaisiinkin luopumassa toiminnasta, ja on ihan käytännöllisiä taloudellisia syitä, että välttämättä ei ole myöskään resursseja ostaa, jolloin nämä molemmat puolet yhdistyvät tässä hyvässä esityksessä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty pääsääntöisesti erittäin asiantuntevaa keskustelua. Oikeastaan haluaisin puheenvuorossani korostaa vaan kahta asiaa: meidän maatalouspolitiikkamme jatkuvuuden tärkeyttä ja sitten muutama sananen näistä ikärajoista.

Tämän nykyisen luopumistukijärjestelmän jatkuminen nyt lähes entisin ehdoin on varsinkin luopujan ikärajojen osalta hyvin tarkoituksenmukaista, koska maatilojen sukupolvenvaihdokset ovat hyvin monivuotisia tapahtumia, joiden suunnittelu ja loppuun saattaminen voivat kestää pitkään. On tärkeää, että viljelijät voivat luottaa järjestelmään niin, että sen ehdot eivät kovin usein ja olennaisesti muutu. Kysymys on tukijärjestelmästä, jossa tuki myönnetään, kun ehdot täyttyvät. Tukijärjestelmä toimii siis toisin kuin muut rakennetuet, jotka ovat harkinnanvaraisia ja joissa tuki myönnetään olemassa olevan määrärahan rajoissa.

Muistan keskustelun tästä nyt täällä jo palautevaiheessa olevasta hallituksen esityksestä. Kun lähetekeskustelua käytiin, niin täällä tätä vähän arvosteltiin ikään kuin tämä luopumistuki olisi joku suomalainen kuriositeetti, mutta kyse on nimenomaan rakennetuesta, ja tällaiset vastaavat tukijärjestelmät kuuluvat myös EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa maatalouden rakennetukijärjestelmiin.

Näistä ikärajoista. Vuosina 2007—2008 toteutetuissa luopumisissa luopujien keski-ikä oli 58,6 vuotta. Toisaalta luovutuksen saajien keski-ikä sukupolvenvaihdoksissa oli 29,2 vuotta ja lisäalueluovutuksissa 39,6 vuotta. Jokainen, joka ammattiin opiskelee ja työelämää, uraa, haaveilee ja ajattelee, ymmärtää, että nämä ovat korkeita ikärajoja, ja sen vuoksi tämäkin (Puhemies: 2 minuuttia!) hallituksen esitys on erittäin kannatettava, jotta mahdollisimman nuorena pystyttäisiin viljelijän ura aloittamaan.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka tänään keskustelu lutun osalta on ollut erittäin myönteistä, tätä asiaa on niin paljon politisoitu ja haluttu vetää osaksi yleistä eläkekeskustelua, että haluan kertoa vähän perusteluja tästä lutusta ylipäätään.

Homman nimihän on nimenomaan se, että meidän täytyy saada uusia yrittäjiä maatiloille, jos haluamme kotimaisia elintarvikkeita jatkossakin. Meidän tulee olla huolissamme siitä, että sitä 500 henkilön tavoitetta, mikä tilojen vaihtumisessa meillä on, ei ole tavoitettu tai se ei ole toteutunut. Siksi on erittäin tärkeää, että sekä tällä luopumistuen puolella että toivottavasti myös korjaamalla Makeraa aloittamistuen osalta kannustamme siihen, että jatkossakin saisimme suomalaisia elintarvikkeita ja jatkajia sinne maatilalle.

Todellakin, kun tätä on vedetty tähän eläkepoliittiseen keskusteluun mukaan, haluan muutamia faktoja tässä nostaa. Tilastojen mukaan maatalousyrittäjät jäävät eläkkeelle kaikista väestöryhmistä iäkkäimpinä, 61-vuotiaina, kun keskimäärin eläkkeelle jäädään 59,5-vuotiaina. Viljelijöiden normaali eläkeikähän on 65 vuotta, koska yrittäjän itsensä maksama eläke on niin pieni ja kansaneläke alkaa vasta 65-vuotiaana, eli vain tämän lutun kautta eläkkeelle voi jäädä ennemmin.

Sukupolvenvaihdoksessa tai lisämaan luovutuksessa, jossa kaikki pellot luovutetaan lapselle tai muulle lähisukulaiselle, luopumistuen voi siis saada 56-vuotiaana. Jos sukupolvenvaihdos tehdään vieraalle, luopujan pitää olla täyttänyt 60 vuotta. Nämä ehdot säilyvät ennallaan. Täytyy muistaa, että tällöinkin on erittäin tarkat elinkelpoisuusvaatimukset jatkajalla ja hänen täytyy sitoutua viljelyyn. Kotimaakunnassani vuonna 2008 jäi näin vain 29 henkilöä luopumistuelle, ja tästä asiasta todellakin tulee olla huolissaan. Vielä haluan kertoa, että vuoden 2009 tammikuun tilaston mukaan luopumistuki oli keskimäärin vain 291 euroa kuussa ja vain 7 prosenttia niistä, joilla olisi ollut mahdollisuus käyttää tätä, käyttivät tätä mahdollisuutta.

Vielä yksi asia tähän eläkekeskusteluun. Tiesittehän, että työtunteja edelliselle sukupolvelle on kyllä kertynyt, sillä keskikokoisella karjatilalla isäntä tekee 3 100 työtuntia vuodessa? Palkansaajan keskimääräinen työtuntimäärähän on 1 800. Siksi tiedän, että koko meidän valiokuntamme oli erittäin ylpeä ja iloinen siitä, että tällainen uudistus saatiin aikaan.

Olen vähän pahoillani ed. Rajamäen vastalauseesta. Hänhän on aina kannattanut työvaltaisen karjatalouden näkökulmaa ja sitä, että nuoret voisivat hyvin päästä jatkamisen alkuun. Nyt hän ei kyllä nähnyt tässä sitä mahdollisuutta, mikä nuorille annettiin. Nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomessa moni nuori olisi jäänyt jatkamisen mahdollisuutta vaille, jos tätä vuokravaihtoehtoa ei olisi mukaan otettu.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä jatkoksi ed. Kalmarin hyvään ja analyyttiseen puheenvuoroon tästä eläkejärjestelystä luopujien osalta. Valiokunta selvitti myöskin sen vaihtoehdon ja mahdollisuuden, että olisi voitu nostaa sitä luopujille tulevaa ansiorajaa, joka ei olisi vaikuttanut luopumistukeen. Mutta se raja on jo sillä kohdin ja sillä lailla maksimissaan, että sitä mahdollisuutta ei ole tai muuten se vaikuttaa meidän normaaliin muuhun eläkejärjestelmään. Näin ollen se keskustelu loppui meillä hyvin lyhyeen, mutta sekin käytiin lävitse.

Puhemies! Lopuksi haluan myöskin esittää ministeriöille, sekä maa- ja metsätalousministeriölle että valtiovarainministeriölle, kiitokset siitä yhteistyöstä näiden muutosten osalta, mitä valiokunta teki. Ne tehtiin hyvässä yhteistyössä sekä ministereiden että ministeriön virkamiesten osalta, ja lopputulos oli sitten kuullunlainen.

Yleiskeskustelu päättyi.