Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hätäkeskustoiminnan kehittäminen ja arvioiminen on sinänsä kannatettavaa, jotta keskukset voisivat palvella paremmin avun tarvitsijoita, mutta hätäkeskukset ja niiden työntekijät ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvassa myllerryksessä. Työnantaja on vaihtunut kunnilta valtiolle, keskusten määrää on vähennetty monella kymmenellä, uusia tietojärjestelmiä on tullut joka toinen vuosi. Viimeisin syy muutokseen on taloudellinen tehokkuus, jonka mukaan hätäkeskuksia ja hätäkeskusammattilaisia pitäisi vähentää. Ensin siis rakennetaan kovalla tohinalla uusi hätäkeskusjärjestelmä, ja nyt sitten taas puretaan. Ei olekaan ihme, että joka viides hätäkeskuksen päivystäjä harkitsee uran vaihtoa. Ahdistus työpaikan säilymisestä paljastuu Hätäkeskuslaitoksen sisäisestä selvityksestä. Työntekijöiden lähtöhalukkuus on selvästi noussut.

Hyvin lyhyessä ajassa tehdään nyt lakiuudistus. On perustettu strategiatyöryhmä, tehty aluejakoselvitys ja päätetty faktisesti jo toimipisteistä. Maa on nyt jaettu kuuteen hätäkeskusalueeseen, mikä käytännössä merkitsee, että Suomeen tulee myös kuusi hätäkeskusta, ellei lisäkeskuksiin ole perusteltua tarvetta. Uudistus tapahtuu virallisesti kolmen neljän vuoden siirtymäaikana, mutta tosiasiassa uudistusta tehdään jo kovaa vauhtia ja siirtymäajalla ei ole paljon väliä. Hätäkeskusten tietojärjestelmän kolmas uudistus on jo meneillään. Uudistuksen hinta on vähintään 30 miljoonaa euroa. Tarkoituksena on, että uusi tietojärjestelmä toimisi viimeistään vuonna 2012, mutta jo nyt on annettu ymmärtää, että tietojärjestelmä ei valmistu määräajassa.

Arvoisa puhemies! Entä mikä on henkilöstön asema uudistuksessa? Kun perustetaan kuusi hätäkeskusta, työntekijöiden työmatkat pitenevät merkittävästi, jopa 200—250 kilometriin. 400 työntekijää joutuu siirtymisvelvoitteen kohteeksi. Hätäkeskusten työntekijöiden mielestä hätäkeskusten määrän vähentäminen vaarantaa kansalaisten turvallisuuden. Tätä mieltä on valtaosa Suomen Poliisijärjestöjen Liiton kyselyyn vastanneista hätäkeskusammattilaisista. Suurin osa vastaajista on myös sitä mieltä, että uudistus heikentää hätäkeskusten mahdollisuuksia saada ammattitaitoista työvoimaa, sillä muutto toiselle paikkakunnalle työn perässä ei innosta hätäkeskusten erikoiskoulutettuja työntekijöitä. Suurimpana vaarana hätäkeskusten työntekijät pitävät sitä, että hätäkeskusalueet kasvavat niin suuriksi, ettei päivystäjien paikallistuntemus enää riitä kattamaan koko aluetta, eli tässä käy niin kuin valtion paikallishallinnon maakunnallistamisessa.

Arvoisa puhemies! Koska poliisi, pelastuslaitokset ja kunnallinen sosiaali- ja terveystoimi ovat erilaisia sekä riskien että palvelutuotannon osalta, haasteena on, miten tämä erilaisuus voidaan ottaa huomioon hätäkeskusjärjestelmien kehittämisessä. Kunnan kannalta tarvitaan tietysti sellainen hätäkeskus, joka tuntee paikalliset olosuhteet, ja sellainen, että palvelulaitokset ja muut toimijat saavat hätäkeskuksilta tarvitsemansa palvelut. Hätäkeskusalueiden laajentaminen ja hätäkeskusten määrän vähentäminen johtaa siihen, että palveluiden turvaamiseksi kunnat joutuvat perustamaan omia valvomoitaan ja muita ympäri vuorokauden miehitettyjä johtokeskuksia. Yksin palvelustoimen osalta tämä tarkoittaa kunnille noin 5—7 miljoonan euron vuotuista lisäkustannusta, eikä hätäkeskusten määrän vähentäminen tuota yhteen laskien julkiselle taloudelle merkittävää säästöä. Myös poliisi on perustanut tilanne- ja johtokeskuksia hätäkeskusten keskittymisen takia. Omien valvomoiden perustamistarve osoittaa, että yleisesti arvioidaan, etteivät hätäkeskukset kykene kunnolla vastaamaan niiden asiakkaiden, kuten kuntien, poliisin tai pelastuslaitosten, tarpeisiin, joten tavoitteet viranomaisten palveluodotuksiin vastaamisesta ja alueiden laajentamisesta ovat keskenään ristiriitaisia.

Hallituksen linjaus hätäkeskusten määrästä johtaa siihen, että hätäkeskustoiminnat etääntyvät muusta viranomaistoiminnasta ja niiden mahdollisuudet viranomaisten tukipalveluiden antamiseen käyvät olemattomiksi. Hätäkeskukset keskittyvät vain hätäpuheluiden vastaanottamiseen ja laissa määriteltyjen viranomaisten hälyttämiseen. Kehityksen seurauksena hätäkeskuksen asiakkaina olevat viranomaiset joutuvat järjestämään itse tukipalvelut, jotka soveltuisivat luontevasti hätäkeskuksen yhteyteen ja tehtäviin.

Todettakoon, että jo viime vuonna hätäkeskukset saavuttivat pääosin niille asetetut tavoitteet. Aiemmin esitetyt vaatimukset henkilöstön lisäämisestä eivät ole perusteltuja. Uudistuksen ristiriitaisuudesta kertoo, että viime vuonna perustettiin Pohjois-Karjalaan vielä uusi hätäkeskus. Mielestäni hätäkeskustoiminnan uudistaminen tarvitsee nyt aikalisän, jonka aikana pitää ulkoisten asiantuntijoiden tehdä arvio uudistuksen tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Järkevintä olisi ollut perustaa noin kymmenen hätäkeskuksen verkosto, jolla olisi hyvin voitu vastata kuntien, poliisin, pelastuslaitosten ja kansalaisten tarpeisiin.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Esityksen laiksi hätäkeskustoiminnasta yhtenä päätavoitteena on edistää väestön turvallisuutta ja järjestää hätäkeskuspalvelujen tuottaminen. Hätäkeskustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan vastaamaan paremmin toiminnan kehittämisen vaatimuksia. Toisin sanoen tarkoituksena on, että ehdotetulla lailla edistettäisiin hätäkeskuspalvelujen laatua ja saatavuutta. Kiinnitän huomiota asiaan sisältyviin kolmeen erilliseen kokonaisuuteen: 1) tietojärjestelmien muutokseen, 2) aluejakoon ja 3) henkilöstön asemaan ja määrään.

Uutta toimintamallia tukevan tietojärjestelmän suunnittelu on vasta meneillään. Kehyspäätöksessä on vuosille 2008—2011 myönnetty erillisrahoitusta 6,3 miljoonaa euroa Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmän uudistamiseen. Verkottuneen toimintatapamallin mahdollistuessa tietojärjestelmäratkaisun toteuttamisen myötä mahdollistuu vaiheittain hätäkeskuksen tehtävien hoitaminen koko maan alueella.

Tavoite on hyvä ja kannattamisen arvoinen, mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että kyseistä tietojärjestelmää ei ole vielä olemassa vaan se on kehitteillä. Tiedämme kyllä, mitä haluamme, mutta sitä ei ole vain vielä olemassa. Sitä, paljonko kehittämistyö vie aikaa ja milloin se on valmis, ei tiedetä vielä varmasti. Herää kysymys, kuinka sitovat ovat asettamamme aikarajat kehitykselle.

Toinen huomioni on, että vaikka järjestelmät ovat linkittyneet toisiinsa, niin hätäkeskukset ovat kuitenkin suunnitelleet ja mitoittaneet henkilöstöresurssinsa omaa päivittäistä toimintaansa varten, joten saumaton toistensa tukeminen on päivän miehityksestä kiinni. Voimme vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Helsingin kaikki hätäpuhelut siirtyisivät muualle Suomeen. Järjestelmä ehkä toimisi, mutta miten siihen löytyisivät työntekijät?

Aluejaosta puhuttaessa kiinnittyy huomio tietysti alueisiin mutta vielä enemmän tulevaisuudessa toimivien hätäkeskuksien määrään ja sijaintikuntiin. Esityksen johdosta Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskusyksikkö lakkaisi nykymuodossaan. Esityksellä ei ole suoranaisia vaikutuksia hätäkeskusten lukumäärään, mutta esitys mahdollistaa keskusten lukumäärän vähenemisen. On arvioitu, että keskuksia olisi kuusi Helsingin ollessa yksi niistä toimien Keravalta käsin.

Uudistuksen toimiessa esityksen toiveiden mukaisesti hätäkeskukset varmistaisivat siis toisiaan. Toiminnan hoitaminen mahdollistetaan ilman kiinteitä alueellisia rajoituksia. Esitys mahdollistaa kiinteästä aluejaosta ja hätäkeskusten lukumäärästä riippumattoman hallinto- ja toimintamallin. Hätäkeskuslaitoksen virka-alue toiminnassa olisi koko maa Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Tavoitteena on ollut saada johtamisen ja yhteistoiminnan kannalta asianmukaisia kokonaisuuksia.

Henkilöstön asema, arvoisa puhemies, aina näissä tapauksissa keskusteluttaa kovasti. Hätäkeskuslaitos vastaanotti vuonna 2008 noin 3,8 miljoonaa hätäilmoitusta, joista varsinaisia hätäpuheluita oli noin 2,9 miljoonaa. Hätäkeskuksiin kuulumattomia puheluita oli noin 800 000. Vuonna 2008 hätäkeskusselonteon ja siitä mietinnön tehneen hallintovaliokunnan yksi keskeisiä havaintoja oli nykyisen hätäkeskusjärjestelmän henkilöstöön kohdistuneet ongelmat. Silloin kiinnitettiin huomiota Helsingin hätäkeskuksen ongelmiin henkilöstön sairastavuuden ja suuren vaihtuvuuden osalta.

Kiinnitän huomiota nyt siihen yksityiskohtaan, joka koskee juuri henkilöstöä. Hätäkeskusten on ollut vaikea saada riittävästi koulutettuja hakijoita avoimina olleisiin päivystäjän virkoihin. Toimintaa on pystytty korjaamaan palkkaamalla avoimiin virkoihin työttömänä olleita poliisimiehiä. Toiminnan alkuvaiheessa arvioitiin poliisien rekrytoinnin jäävän siirtymäkauden vaiheeksi. Järjestely on kuitenkin jäänyt pysyväksi, ja poliisitaustaisten henkilöiden määrä on alun perin arvioitua suurempi.

Ongelmia oli huomattavan paljon henkilöstön viihtymisen kannalta maamme ainoassa suuressa hätäkeskuksessa Helsingissä. Nyt olemme tekemässä viittä yhtä suurta hätäkeskusta. Onko mahdollisiin ongelmiin, mitä suuren laitoksen lisääntyvä työmäärä ja stressi tuovat tullessaan, kiinnitetty riittävästi huomiota?

Valtion tuottavuusohjelma vaikuttaa Hätäkeskuslaitoksen henkilöstömäärään vähentävästi. Voimme olettaa, että järjestelmän kehittäminen on mahdollisuus myös henkilöstölle, koska se tarjoaa mahdollisuuden erilaisiin työjärjestelyihin ja niiden puitteissa parantaa mahdollisuuksia koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen. Keskeinen tuottavuushyöty olisi Hätäkeskuslaitoksen arvioidun merkittävän henkilöstövoimavarojen lisätarpeen poistuminen, ei siis olemassa olevasta vähentäminen. Valtion tuottavuusohjelman mukainen tavoite on 33 henkilötyövuoden vähentäminen vuoteen 2015 mennessä. Se on kuitenkin esitykseen merkitty. Kuinka merkittävä on 33 henkilötyövuotta, on mielestäni sivuasia. Se ei ole kovin paljon. Mielestäni tarvetta ei kuitenkaan olisi tarvinnut kirjata vielä ollenkaan ylös, koska emme vielä tiedä kaikkia uudistukseen liittyviä tekijöitä.

Hätäkeskusuudistus on merkittävä asia suomalaiselle turvallisuudelle. Tarpeettomien riskien ottaminen ei saa olla mahdollista. Eduskunnan tulee seurata uudistuksen edistymistä ja puuttua aikatauluihin, mikäli näyttää siltä, että niissä ei meinata pysyä.