Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo, miten eri maissa määrätään arvonlisävero eri tuotteille, niin olen huomannut, että varsin monessa maassa reseptilääkkeistä ei peritä arvonlisäveroa. Tietenkin liittyessämme Euroopan unioniin olisimme voineet arvonlisäverolakia muuttaa niin, että olisimme reseptilääkkeet siirtäneet nollaveroluokkaan, ja silloin ne olisivat nollaveroluokassa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä lakialoitteessa siis esitetään, että reseptilääkkeet, joita nyt verotetaan 8-prosenttisesti, siirtyisivät nollaveroluokkaan. Todettakoon, että samaan 8 prosentin veroluokkaan kuuluvat televisiolupamaksut, monet kulttuuritapahtumat jne., mutta kun lähdetään tuosta periaatteesta, että verotetaan lievästi sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta tarvitsee, ja varsinkin sitä, mitä ihminen tarvitsee, niin kyllä sairas tarvitsee lääkkeitä ja on se nyt jollain lailla väärin, että sairasta ihmistä verotetaan vielä siten, että lääkkeelle määrätään 8 prosentin vero.

Tämän lakialoitteen tein sen jälkeen, kun olin lukenut, miten eri maissa verotetaan eri tuotteita, ja myöskin sen jälkeen, kun eräs nainen soitti myöhään illalla ja kertoi, että ambulanssilla oli viety hänet sairaalaan, todettiin, että hänellä on astma, määrättiin ostamaan reseptilääkkeet, joiden hinta oli 622 euroa 44 senttiä, ja nämä lääkkeet kestävät hänellä noin 2 kuukautta. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että puolen vuoden kuluttua tulee Kelalta jotakin, mutta sitä ennen hänen pitää ostaa vielä kaksi yli 600 euron pakkausta.

Kyllä tämä tietenkin yhteiskunnalle jonkin verran maksaisi ottaen huomioon, että lääkkeiden arvonlisävero tuottaa noin 100 miljoonaa ja ehkä puolet tulee reseptilääkkeistä, eli hinta on kyllä aika kova, 50 miljoonaa, mutta kyllä se myöskin tulee sellaisten henkilöitten tarpeeseen, jotka todella sitä tarvitsevat.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin aikomuksessa kysyä näistä fiskaalisista vaikutuksista ed. Kallikselta, ja hän tuossa viimeisessä lauseessaan jo vastasi, että ne olisivat vähintään noin 50 miljoonaa euroa. Muistan vaan, että siellä arvonlisäverolaissa on kohta nollaveroluokassa, että Suomen eduskunta on aikoinaan linjannut, että kirjat ovat niin tärkeitä yhteiskunnalle, että ne ovat nollaveroluokassa, siis kirjallisuus, mitä me ostamme kirjakaupasta jne. Jos siihen kirjallisuuteen verrataan välttämättömiä sairauskuluja ja lääkkeisiin sisällytettyä arvonlisäveroa, niin minulla kyllä oikeudentunto painuu enemmän sinne lääkkeiden puolelle, jos nämä olisivat vaihtoehtoina. Siinä mielessäkin tämä lakiesitys on perusteltu.

Toiseksi luulen, että osa fiskaalisesta vaikutuksesta tulee takaisin siten, että sairausvakuutuskorvaukset, nämä Kelan korvaukset, ainakin arvonlisäveron verran ovat pienempiä. Vastaavasti, myöskin osaltaan, jos on korvattavia lääkkeitä, jotka vakuutusyhtiöt korvaavat, ne ovat 8 prosenttia pienemmät. Ne vaikuttavat vakuutusmaksuun. Sitten jos jollekin korvataan mahdollisesti lääkekuluja vielä toimeentulo- tai muitten etuisuuksien kautta, nekin ovat 8 prosenttia pienemmät. Samoin tietenkin lääkkeiden merkitys indekseihimme on myöskin merkittävä. Sitä kautta se säätelee myöskin sen, että hillitsee inflaatiota ja indeksiä ja parantaa taloudellista asemaamme. Nämä kaikki seikat huomioon ottaen minun mielestäni tämä asia olisi ehdottomasti tutkimisen arvoinen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite, jonka ed. Kallis on tehnyt, on aivan oikeaan osunut, koska meillä on Suomessa Euroopan halvimmat lääkkeiden tukkuhinnat, mutta itse lääkkeiden hinnat ovat kalliit potilaalle sekä myös Kelalle sen takia, että meillä on arvonlisäveroa ja apteekkimaksu eli yhteensä noin 15 prosenttia ylimääräisiä kustannuksia, joita esimerkiksi ei ole Ruotsissa ollenkaan. Mutta tässä täytyisi ottaa huomioon se, että koko sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmä vaatii muutosta, koska nyt, kuten ed. Kallis kertoi tästä potilaasta, hän sairastaa astmaa ja hän joutuu maksamaan siitä 600 euroa. Se on täysin kohtuutonta. Eli siis vaikeissa sairauksissa pitäisi saada kokonaiskorvaus eli 100 prosentin korvaus, ja me, jotka sairastamme vähemmän, voisimme maksaa lääkkeemme lähes kokonaan itse. Eli koko lääkekorvausjärjestelmä täytyy uusia, ja siitä onkin jo työryhmiä liikkeellä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Asko-Seljavaara lopetti, eli vastahan tätä lääkekorvausjärjestelmää uusittiin, mutta todella tätä palautetta on jo tullut tästä nykyisestä järjestelmästä ja varmasti sitä joudutaan tarkistamaan. Toinen asia, jonka edustaja totesi tässä aivan puheenvuoronsa lopussa, oli se, että meillä, jotka täällä salissakin keskustelemme, on varmasti varaa maksaa lääkkeistämme ja useimmilla niillä, jotka sairastavat vähän. Totta kai osalla henkilöistä tulot ovat niin vähäiset, että jo pienet lääkekustannukset vaikuttavat ja heijastuvat muuhun elämään ja toimeentuloon. Mutta minusta ed. Kalliksen lakialoitteessa on hyvää pohjaa, siis tätä pitää kehittää ja katsoa, kun tätä lääkekorvausjärjestelmää uusitaan ja tarkennetaan. Aivan selkeästi, niin kuin näissä puheenvuoroissa on todettu, tällä kyseisellä arvonlisäverolla on heijastuksia sitten tavallaan moneen muuhun asiaan ja tavallaan on turhaa kierrätystä. Siinä mielessä tervehdin tätä tyydytyksellä, suin päin niin sanotusti en niele lakialoitetta, mutta katson, että kehitettäköön.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olen ihmetellyt, miten muun muassa astman osalta siinä on se kuuden kuukauden katseluaika. Jos lääkäri jo toteaa, jotta tässä on tämmöisestä ilmiöstä kyse, jotta se todennäköisesti on pysyvämpi, niin sitten joutuu omalla kustannuksella hankkimaan lääkkeet siltä ajalta. Mutta siihen kysymykseen, kun ed. Kallis totesi, jotta ensin 660 euroa ja risat maksavat lääkkeet hankkii itse ja sitten kahdet lisää pitää hankkia, sehän menee katon yli. Jos olen ymmärtänyt, niin ne kaksi seuraavaa erää tulevat yhteiskunnan kontolle, jos ei satu niin onnettomasti, että sattuu vuodenvaihteeseen; siinä voi tulla tilanne, jotta ne tulevatkin peräkkäin vuodenvaihteessa: ennen joulua tulee 660 ja tammi—helmikuussa 660 uudelleen.

Minusta ehdottomasti pitää kehittää tätä korvausjärjestelmää kaikkien sairauskulujen osalta siten, jotta meillä on yksi maksukatto ja sillä sipuli. Meillä nimittäin on tämä katto tällä hetkellä huomattavasti korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, kun on nämä kolme kattoa. Silloin Suomessa pitää huomattavasti enemmän sijoittaa köyhemmänkin ihmisen näihin lääkärinpalkkioihin, matkoihin ja lääkekorvauksiin, kun muissa maissa ei näin ole, vaan on yksi katto ja sillä sipuli. Minusta pitäisi samassa yhteydessä katsoa koko tämä paketti.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän me kaikki saamme heti ensimmäisestä reseptilääkkeestä Kelalta korvauksen, mutta aivan niin kuin ed. Asko-Seljavaara kysyi, tarvitsevatko kaikki, kyllä siinä voisi olla omavastuu tiettyyn rajaan saakka niin, ettei tästä ensimmäisestäkään mitään tulisi, mutta sitten taas ne, jotka sairastavat paljon, saisivat enemmän.

Ed. Salo luetteli kaikkea, mihin tämä vaikuttaa. Se pitää paikkansa, ja voisi myöskin todeta, että en minä tiedä, mutta kyllä aika yleisesti väitetään, että monet potilaat ovat niin suuressa taloudellisessa ahdingossa, että kun tulee tämmöiset kalliit lääkkeet, he eivät niitä hanki ja silloin se tauti vain pahenee.

Mitä tulee tähän esimerkkiin, minkä annoin, niin kyllä hän oli hyvin tietoinen, että Kelalta tulee, mutta johtuuko se sitten pitkästä käsittelystä vai mistä se johtuu, joka tapauksessa vasta kuuden kuukauden kuluttua hänen ilmoituksensa mukaan tulee se korvaus ja lääkkeet on sitä ennen ostettava, tuossa tapauksessa peräti 1 800—1 900 euroa, ennen kuin tulee korvauksia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Kalliksen esimerkki ei pidä sinänsä paikkaansa. Mutta toteaisin sen, että kaiken kaikkiaan sairauksien hoito Suomessa on selvästi kalliimpaa potilaille kuin esimerkiksi Euroopan unionissa keskimäärin, ja nimenomaan tämä pyrkimys yleensäkin vähentää korvattavuutta lääkkeissä, sehän oli tässä lääkekorvausuudistustoimikunnan päämääränä. Onneksi ei menty sinne, mitä yritettiin, eli meinattiin poistaa täysin tämä kokonaan korvattava lääkeluokka, esimerkiksi insuliinit. Silloinhan tuotiin tällainen 10 prosentin omavastuuajattelu mukaan.

Se, että yleensäkin satunnainen lääkkeiden osto ei olisi korvattavuuden piirissä, on taas ristiriidassa sen kanssa, mitä täällä todettiin, että on köyhiä ihmisiä. Heille saattaa se yksikin antibioottikuuri olla kallis, jos se vaikka maksaa 60 euroa tai siihen tasoon olevan hinnan. Näin ollen tarvitaan tämä peruskorvaus kaikkiin lääkkeisiin, ja yksinkertaisesti tässä täytyy katsoa tätä rahoituspuolta paremmin eikä lähteä tasaamaan sitä kakkua niin, että otetaan joltakin pois. On selvää, että tässä salissa ei istu sellaisia, joita nyt jonkin 100 euron lääkekustannukset heiluttaisivat, mutta tuolta oven ulkopuolelta löytyy kyllä niitä heilutettavia, joille pienetkin ylimääräiset, siis nimenomaan ylimääräiset, päivä-, viikko- ja kuukausimenot merkitsevät selvästi ongelmaa. Näin ollen tämä on hyvin tärkeä kysymys.

Lopetan siihen, että nythän on tulossa ilmeisesti hoitomaksujen korotus, ja se tulee olemaan melkoinen kysymys ensi keväänä, vaalien jälkeen tietysti, ihmisille, jotka joutuvat käyttämään sairaalapalveluja.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävällä loitteella halutaan kiinnittää oikeaan asiaan huomiota, jotta kaikki voisivat saada tarvitsemiaan lääkkeitä edulliseen hintaan. Aivan kuten edellisissä puheenvuoroissa sanottiin, kysymys on pienituloisille, vähävaraisille erittäin tärkeästä asiasta. Tämän vuoksi yhdyn niihin näkemyksiin, että kaikkien on voitava saada tarvitsemansa lääkkeet mahdollisimman edullisesti.