6) Hallituksen esitys laeiksi kihlakunnansyyttäjästä annetun
lain, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annetun
lain ja yleisistä syyttäjistä annetun
lain 11 §:n muuttamisesta
Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on syyttäjälaitoksen
paikallisorganisaation itse asiassa hyvin historiallinen ja iso
muutos. Tätä muutosta voidaan pitää silläkin
lailla erittäin merkittävänä, että on
nähtävissä, että tämä on
alkua niille muutoksille muissakin valtion organisaatioissa, ainakin
oikeuslaitoksen puolella, jotka tuleman pitää.
Sikäli toivoisi, että tähän
edustajat kiinnittävät huomiota.
Valiokunta on tässä mietinnössään
ollut yksimielinen, joitakin semmoisia ikään kuin
ohjauksia ja havaintoja kuitenkin hallitukselle antava.
Kyse on siis siitä, että nyt käsiteltävänä olevalla
hallituksen esityksellä esitetään syyttäjälaitoksen
paikallishallinnon huomattavaa uudistamista. Nyt tavoitellaan toiminnan
tehostamista ja laadun kehittämistä ja lisäksi
on tarkoitus pyrkiä parantamaan syyttäjälaitoksen
johtamista ja ohjaamista ja keskittämään
hallinnollisia tehtäviä.
Nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa niin, että paikallisten
syyttäjäyksiköiden määrää vähennetään
radikaalisti. Kun vuoden 2006 alusta syyttäjätoimella
oli paikallistasolla 13 kihlakunnan syyttäjävirastoa
ja 50 kihlakunnanviraston syyttäjäosastoa, siis
50 eli aika kattava määrä, niin jatkossa
paikallisia syyttäjäyksiköitä on
lähtökohtaisesti vain 15. Käsillämme
on siis hyvin radikaali valtionhallinnon johtamisorganisaation isompien
yksiköiden perustamisesitys 50:stä 15:een.
Lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntasyyttäjävirastoa näitä nimitetään syyttäjänvirastoiksi.
Syyttäjänvirastoilla on päätoimipaikan
lisäksi paikallisia toimipisteitä, joita kutsutaan
palvelutoimistoiksi. Monet näistä palvelutoimistoista
ovat yhä niitä samoja paikkoja, joissa on ollut
näitä aikaisempia syyttäjäyksiköitä. Mutta
itse yksiköissä, joilla on johtaja, siirrytään 50:stä 15:een.
Ehdotuksen taustalla ovat syyttäjälaitoksen nykyisen
paikallisorganisaation kehittämistarpeet, varsinkin johto-
ja ohjaustoimen suhteiden kehittäminen ja erityisesti — ja
tähän toivon teidän kiinnittävän
huomiota — syyttäjien erikoistumismahdollisuuksien
parantaminen, oikeudellisen laadun ja yhdenmukaisuuden edistäminen, hallinnon
kehittäminen sekä kuitenkin syyttäjäpalveluiden
alueellinen kattavuus ja sidosryhmäyhteistyö.
Ajatus on, että vähemmällä johtamisella
saadaan kuitenkin paikallisesti enemmän toimintaa sekä varsinaista
syyteharkinta- ja syyttämistoimintaa vähemmällä ja
vieläkin paremmalla johtamisella. Kyllä syyttäjälaitoksessa
ammattimaista ja hyvää väkeä nytkin
on ja toiminta on laadukasta.
Valiokunta pitää mietinnössään
hallituksen esityksen näkökohtia oikeina. On tärkeää,
että syyttäjälaitos pystyy toiminnallaan
osaltaan tehokkaasti myötävaikuttamaan rikosvastuun
riittävän joutuisaan ja asianmukaiseen toteuttamiseen.
Toiminnallisia tarpeita vastaavan määrärahatason
lisäksi tämä edellyttää myös
syyttäjälaitoksen hallintoon kohdistuvia kehittämistoimenpiteitä.
Näistä hallinnollisista kehittämistoimenpiteistä olemme
siis pääsääntöisesti
hallituksen kanssa samaa mieltä.
Olemme mietinnössämme miettineet tätä organisaation
sisäisistä lähtökohdista, mutta
syyttäjälaitos on tietysti myös niin
keskeinen osa kansan palvelijaa ja oikeusvaltion palveluiden antajaa,
että olemme miettineet asiaa myös syyttäjälaitoksen
ulkoisesta näkökulmasta eli ennen kaikkea yksilön oikeusturvan
toteuttamisen kannalta.
Muutama sana ensin tästä yksiköiden
määrästä ja koosta ja varsinkin,
kun täällä edellisessäkin asiassa
jo tuli puhetta, miltä näyttävät
todellisuudessa syyttäjälaitoksen resurssit tänä päivänä,
ja varsinkin, miltä ne näyttävät
mahdollisen niin sanotun tuottavuusohjelman jälkeen. Sen jälkeen
muutama sana sitten vielä näitten palveluiden
saatavuudesta.
Valiokunta yhtyy mietinnössään hallituksen näkemykseen
siitä, että syyttäjätoiminnan
painopisteen tulee olla paikallistasolla. Vaikka siis on niin, että johtajayksikköä
tai
johtajaa ei tarvitse kauppareissulla poiketessa päästä jututtamaan,
ja sen takia on oikein, että 50 yksikköä muuttuu
15 yksiköksi, niin kyllä sen arjen rikosten kanssa, syyttämisarvioiden
ja syyttämisen kannalta, on kuitenkin oleellista, että syyttäjällä on
paikallistuntemusta ja hän pystyy hyvin toimimaan yhteistyössä poliisin
ja sitten käräjäoikeuksien kanssa. Ja
tietysti kaikista tärkeintä on, että hän pystyy
toimimaan rikoksen uhrien kanssa riittävän hyvillä keinoilla.
Erikoistuminen kuitenkin mahdollistuu tässä uudessa
organisaatiossa huomattavasti paremmin, koska pystytään
organisoimaan työtä uudella tavalla ja isommissa
yksiköissä. Meillä on monta esimerkkiä siitä,
että ei vain käräjäoikeuksissa
vaan myös syyttäjäpuolella pitää voida
jatkossa muun muassa talousrikollisuuteen, hyvin suunnitelmalliseen
rikollisuuteen, pystyä myös syyttäjäpuolen
erikoistumaan. Ympäristörikokset on yksi esimerkki
rikoslajista, jossa usein on kysymys siitä, että niitä yksittäiseen
syyttäjäyksikköön tulee niin
harvoin, että sitä substanssiosaamista ei ole
ollut riittävästi. Sen takia on tärkeätä,
että nämä yksiköt ovat jatkossa
isompia.
Lakivaliokunta pitää myös ilmeisenä,
että suurempiin paikallisyksiköihin siirtyminen
tehostaa Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisyksiköiden
välisiä johto- ja ohjaussuhteita. Tämän
pitäisi — ja tästä lähdemme — lisätä paikallissyyttäjien
toiminnan yhdenmukaisuutta. Tämä ei ole aivan
vähäpätöinen asia syyttäjälaitoksen
toiminnassa eikä myöskään kansalaisten
oikeusturvan kannalta, että syyttäjillä on
jatkossa nykyistäkin selvemmät linjat ja johdonmukaisuudet
siitä, että syyteharkinta on saman kaltaista joka puolella
Suomea. Ei ole syytä retostella ja väittää,
että tämä olisi ollut erittäin
suuri ongelma, mutta sen verran kuitenkin merkittävä asia,
että näin on parempi, kuin nyt esitetään.
On parempi, että Valtakunnansyyttäjänvirasto
pystyy paremmin johtamaan linjaa, ja senkin takia tämä esitys on
hyvä.
Edellä todetun uudistuksen myönteiset piirteet
ovat kiistattomia, mutta me emme vielä tiedä aivan
varmasti, mikä olisi eri tavoitteiden kannalta sopivin
uusien paikallisyksikköjen lukumäärä.
Valiokuntakäsittelyn aikana tästä esitettiinkin
hyvin eriäviä näkökulmia. Lakiehdotuksen
mukaan tällainen hallinnollisen jaotuksen tarkoituksenmukaisuuteen
liittyvä kysymys syyttäjänvirastojen
toimialueista ja päätoimipaikoista jääkin
valtioneuvoston asetuksella määrättäväksi.
Lakivaliokunta on vain mietinnössään päätynyt
hallituksen esitystäkin ehkä tiukemmin korostamaan
sitä, että kun asetuksella määrätään näistä uusista
alueista, niin sekä suomen ja ruotsin kielen asema että sitten
etäisyydet, tosiasialliset etäisyydet ja ajomatkat
alueella, on otettava huomioon. En käy näitä tämän
enempää tässä selittämään.
Sen sijaan, jos me ajattelemme syyttäjälaitosta
ja oikeuslaitosta, niin me emme voi puhua organisatorisista tai
tehostamis- tai erikoistumistoimista, jos me samaan aikaan suljemme
silmämme siltä, että syyttäjälaitoksella
on vakava resurssiongelma. Lakivaliokunta tähdentää mietinnössään,
että jokaiselle muodostettavalle toimialueelle on voitava
myös käytännössä osoittaa siellä käsiteltävien
asioiden määrään ja laatuun nähden
riittävät voimavarat. Nykytilanne näyttää tässä suhteessa
vaikealta. Valtakunnansyyttäjänviraston laskelmien
mukaan, siis heiltä saatujen laskelmien mukaan, syyttäjälaitoksessa
joudutaan määrärahatilanteen vuoksi jättämään
jo ensi vuonna, siis ensi vuonna, täyttämättä yli
30 vakinaista virkaa, ja valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta saatujen
tämänhetkisten tietojen mukaan — hyvät
ihmiset, tämä on todellakin tämänhetkistä tietoa,
joka voi vielä toivottavasti ministerin käsissä toiseksi
muuttua — tarkoitus on, että syyttäjälaitoksesta
vähennetään 36 virkaa, mikä tarkoittaa
7 prosentin leikkausta nykyiseen henkilöstömäärään.
Prosentuaalisesti tämä leikkaus olisi suurempi
kuin esimerkiksi ne vastaavat luvut, joita tässä vaiheessa
olemme kuulleet tuomioistuinlaitoksen osalta.
Oikeusministeriö on luvannut vielä joulukuun aikana
tehdä virallisen päätöksen näistä tuottavuusohjelman
leikkauksista, mutta tämän kaltaisilla luvuilla
tällä hetkellä hallinnossa operoidaan.
Lakivaliokunta tulee, kun oikeusministeriön päätös
tuottavuusohjelmista on saatavissa ja oikein tehty, vielä omana
asianaan käsittelemään tämän
koko tuottavuusohjelman. Mutta se on jo nyt sanottava, että jos
tehdään 7 prosentin leikkaus syyttäjäviraston
viroista, kun syyttäjälaitos on meillä muun
muassa muihin Pohjoismaihin nähden selvästikin
sekä rikosten lukuun että kansalaisten määrään
nähden ja muutenkin todella paljon pienempi, siis jos sieltä viedään
7 prosenttia vielä virkoja pois, niin voidaan kyllä sanoa,
että silloin eivät enää nämä organisatorisetkaan uudistukset
auta. Oikeuslaitoksen näkökulmasta kuitenkin se,
että syyttäjälaitoksessa on riittävästi
resursseja ja työvoimaa, on aivan keskeistä sen suhteen,
ettei Suomi enää päätyisi niin
usein kuin tällä hetkellä päätyy
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sen takia, että jutut
ovat kestäneet liian kauan.
Sitten vielä yksi seikka syyttäjän
läsnäolosta ja paikallisuudesta vain, että oikeuskäsittelyn kannalta
tarkasteltuna syyttäjän työssä painottuu se
seikka, että hänen on oltava henkilökohtaisesti
läsnä käräjäoikeuden
suullisessa pääkäsittelyssä.
Tämän vuoksi myös käräjäoikeuksien
sijainnilla on merkitystä harkittaessa syyttäjäpalveluiden
alueellista sijoittelua. Lakivaliokunta yhtyy mietinnössään
hallituksen arvioon, että käräjäoikeusjaotus
ei rajaa syyttäjälaitoksen toimipisteiden sijoittelua
yhtä merkittävällä tavalla kuin
poliisin ja paikallisyksiköiden sijainti, mutta kerrottakoon,
että valiokunta on aikaisemmin viitoittanut tietä myös
sille, että käräjäoikeuksien
määrääkin sinänsä voidaan,
jos se oikein ja perustellusti tehdään, vähentää.
Arvoisa puhemies! Mietintömme on yksimielinen ja huolemme
ennen kaikkea. Olemme tyytyväisiä hallituksen
esitykseen organisatorisesti, mutta huolemme syyttäjälaitoksen
resursseista jo nyt, ensi vuodelta 30 virkaa täyttämättä ja
varsinkin tulevaisuudessa 7 prosentin leikkausaikeet, on vakava.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Brax valiokunnan puheenjohtajana
esitteli hyvin tämän mietinnön keskeiseltä osaltaan.
Kiinnitän huomiota kohtiin, missä hän
osoitti myöskin kritiikkiä tähän
hallituksen esitykseen siltä osin, että lakivaliokunnan mietintö on
yksimielinen.
Meillä yhteiskunnassa käy tällä hetkellä kova tällainen
keskittämisaalto. Se käy syyttäjäpuolella,
se käy tuomioistuinpuolella, ja ensi viikon torstaina täällä on
poliisihallintolaki, jossa kehitys on ihan saman suuntainen. Se
ei voi olla vaikuttamatta myöskään niihin
työpaikkoihin, mitä tällä hetkellä on
maaseudulla, koska tiedetään, että henkilöt
sijoittautuvat, myös ammattitaitoiset syyttäjät,
lähelle keskuspaikkoja ja niitä sijoituspaikkoja,
minne heidät tullaan työssäkäyntialueellaan
esimerkiksi tämän lain pohjalta nyt määräämään.
Kansalaiset harvoin tarvitsevat fyysistä läsnäoloa
syyttäjän kanssa — tänä päivänä toimitaan
paljon jo puhelimen välityksellä — mutta
on luonnollista, että haasteita tämä tuo myöskin
siihen kansalaispalvelukykyyn, mikäli tämä tuottavuusohjelma
etenee tätä vauhtia eteenpäin kuin ed.
Brax äsken totesi.
Muistutan myöskin siitä, että tänä päivänä hyvin
vaativassa rikostutkinnassa, ja joskus myöskin pienemmässä,
tarvitaan kiinteää yhteistyötä poliisihallinnon
ja syyttäjän välillä silloin
kun esitutkintaa suunnitellaan, valmistellaan ja kehitetään.
Nyt saamamme tiedon mukaan jo tälläkin hetkellä syyttäjät
käyttävät aivan kohtuuttoman paljon aikaa
autolla liikkumiseen paikasta a paikkaan b. Sekin aika pitäisi
käyttää nimenomaan siihen syyteharkintaan
ja sen asian juridiseen tutkimiseen ja kansalaisten oikeusturvan
miettimiseen. Tämä lakiesitys saattaa pahimmillaan
johtaa siihen, että tämä autossa oleminen
ei tule vähenemään vaan pikemminkin lisääntymään,
ja se on valitettava piirre.
Arvoisa puhemies! Kaksi minuuttia on mennyt, käytän
myöhemmin toisen puheenvuoron.
Ed. Astrid Thors merkitään
läsnä olevaksi.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Vaikka en ole lakivaliokunnan jäsen,
niin rohkenen tästä asiasta muutaman ajatuksen
täältä lausua, ja voi mennä aikaa
hieman enemmän kuin kaksi minuuttia.
Tämä syyttäjälaitosta koskeva
uudistus on perusteltu varsin kohtuullisesti, kun tämän
lukee, mutta ehkä se todellinen perustelu, mikä tämän takana
on, on kuitenkin jäänyt esiin kirjoittamatta,
eli tämä on säästölaki.
Tällä pyritään vahvistamaan
ne puutteet, jotka nyt resursoinnissa on, ja se heikko tila, mihin
syyttäjälaitos on nyt jo ajautunut ja joka jatkuvasti
pahenee, kun virkoja on täyttämättä ja
järjestelmä siitä kärsii.
Täällä taannoin käsiteltiin
kihlakuntauudistusta koskeva selonteko, ja silloin eduskunnan tahdoksi
muodostui se, että ei edettäisi tällä nopeudella
ja tällä tavalla kuin mihin hallitus on nyt ryhtynyt
sekä poliisin, syyttäjän että maistraattien
osalta. Myös käräjäoikeuksien
osalta on tulossa varmasti samanlaisia linjauksia. Tämän Vanhasen
hallituksen politiikka on ennennäkemätöntä keskittämispolitiikkaa. Maaseutua
ajetaan kaikin tavoin voimalla alas
ja palvelut, erityisesti ne, mitkä ovat hallituksen
määräysvallassa ja eduskunnan tahdostakin
kiinni, keskitetään nyt voimakkaasti.
Valiokunnan puheenjohtaja totesi, että tällä lailla
siirrytään 50 syyttäjänvirastosta
15:een. Käytännössä kai, jos
tieto paikkansa pitää, meillä on tällä hetkellä 63
yksikköä, koska on 13 kihlakunnan syyttäjänvirastoa
ja 50 kihlakunnanviraston syyttäjäosastoa, ja
nyt sitten tämän lain myötä siirrytään
15 varsinaiseen yksikköön. Tällaista
keskittämistä ei olisi kyllä odottanut
nykyisen kaltaiselta hallitukselta. Eikä ole ihme, että näissä asioissa
näiden pienehköjen ja keskisuurten kaupunkien
johto on ollut meidän kanssamme kovasti tekemisissä ja
vaatinut palvelujen säilyttämistä. Totean,
että esimerkiksi Keski-Suomessa, joka on kuitenkin melko
laaja maakunta, tämä johtaa Jämsän
ja Äänekosken kihlakuntien alasajoon. Ehkä joksikin
aikaa jää palvelupisteitä, mutta todellista
palveluyksikköä tuskin kauan on, kun taloudelliset
resurssit ja toiminta tällä tavalla on ajettu
ahtaalle. Eli kaikki keskittyy yhteen paikkaan ja näin
ollen palvelut etääntyvät ja kansalaisten
asemakin siinä sitten heikkenee.
Herra puhemies! Todellakin täällä on,
niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, perusteluita, jotka ovat pääosin hyväksyttäviä,
mutta kaiken kaikkiaan kysymys on kuitenkin
säästölaista. Valiokunta on kirjoittanut
perustelujen sivun 4 oikealla palstalla: "Edellä esitetyn
perusteella lakivaliokunta pitää tärkeänä hallituksen esitykseen
- - sisältyvää toteamusta, jonka mukaan
syyttäjätoimen toimipaikkaverkosto säilytetään
pääsääntöisesti samana
kuin nykyisessä organisaatiossa. Uuden hallintomallin mukainen palvelutoimisto
säilytetään lähes kaikilla niillä paikkakunnilla,
joilla syyttäjä nykyisinkin toimii." Tämä on
tietysti mukavaa luettavaa, mutta valitettavasti, kun päätösvalta
siirtyy puhtaasti oikeusministeriölle ja valtioneuvostolle,
tiedämme sen kylmän kyydin, joka palvelujen uudelleenjärjestämisessä tapahtuu
ja nimenomaan tässä keskittämisessä.
Herra puhemies! Yksi asia, joka tähän liittyy, on
se, että poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden välillä täytyy
olla vahva side, niiden pitää toimia yhteistyössä.
Jos niistä jokin osa keskitetään, niin toiset
osat myös sitten kärsivät tai ne on myös keskitettävä.
Niin kuin olen aiemmin täältä todennut,
että jos jossakin Keuruun Pihlajavedellä tapahtuu
rikos, jota tutkitaan, ja jos syyttäjä on Jyväskylässä ja
poliisi Jämsässä ja sitten rikospaikka
siellä kaukana, niin kyllä se yhteys on erittäin
vaikeaa saada ja kyllä se näillä polttoaineen
hinnoilla tulee kalliiksi, kun syyttäjä ja poliisi
rallaavat ympäri maakuntia. Suomi on laaja maa, ja tätä ei
hallitus ole nyt enää muistanut. Vanhasen hallitus
on kyllä unohtanut maaseudun, ja se on käsittämätöntä,
että näin on päässyt tapahtumaan.
Herra puhemies! Toinen asia, joka alkaa kärjistyä,
on se, että tällä hallituksen politiikalla meillä tulee
maassa laajoja alueita, joilla ei ole juristeja enää lainkaan.
Siellä ei ole liiketoimintaperiaatteella toimivia asianajotoimistoja,
koska eivät ne pysy yllä riittävästi,
kun ei ole maksukykyistä asiakaskuntaa. Siellä on
ehkä joku oikeusaputoimisto, mutta nekin on keskitetty
hyvin, hyvin kauaksi, laajoille alueille. Kun poliisipäälliköt,
syyttäjäviranomaiset ja käräjäoikeudet keskitetään
maakuntien keskuksiin, meillä on monia maaseudun ihmisiä,
joiden lähin tuomari löytyy ehkä 100—200
kilometrin etäisyydeltä. Se on myös ongelma
ja lisää suoranaista turvattomuutta noilla alueilla.
Sinne ei valitettavasti jää muita kuin muutama
ihminen, jotka sitten susien ja karhujen kanssa yrittävät
elää sovussa, etteivät joutuisi niiden
hampaisiin, ja yhteiskunta ei heitä enää puolusta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja erittäin ansiokkaasti
esitteli mietinnön ja puolusti tietysti sitten lakivaliokunnan
yksimielistä mietintöä. Valitettavasti
meidän edustajamme oli pakotettu sinä päivänä olemaan
eräässä surutilaisuudessa; ehkä jotakin
muuta huomiota olisi painotettu silloin lakivaliokuntaan, jos se
mietintö olisi siinä ollut. Mutta ne ovat normaaliasioita.
Hän ei ollut paikalla silloin, kun tämä on
päätetty.
Mutta, arvoisa puhemies, itse jonkun verran kyseistä alaa
tuntevana suhtaudun sangen kriittisesti joka tapauksessa tähän
kehitykseen siltä osin, että lähdetään
15 yksikköön. Jäin vaan pohtimaan — en
tiedä, onko se lakivaliokunnassa ollut esillä — mitä merkitystä tällä enää tällöin
on. Eikö olisi paljon parempi ollut kuitenkin siinä tilanteessa,
jos tällainen kehityssuunta on, niin kuin me tiedämme
ja niin kuin ed. Kankaanniemi täällä totesi — säästölaki
ilman muuta, jota osoittaa myös ministerin vastaus omaan
kirjalliseen kysymykseeni 765 tältä vuodelta:
pyöritetään juuri sillä tavoin
kuin säästösysteemeissä yleensä on
viime vuosina tehty, kun on keskitetty — eikö olisi
ollut yksi vaihtoehto, joka minun mielestäni ei ihan hullumpi
olisi ollut, että ei silloin ollenkaan näitä paikallisia
syyttäjäyksiköitä olisi tarvinnut,
kun olisi perustettu Valtakunnansyyttäjänvirastoon
yksi osasto, jossa yksi herra, apulaisvaltakunnansyyttäjä,
olisi hoitanut nämä asiat. Siinähän
se ongelma olisi selvinnyt ja kanslistit olisivat hoitaneet niitä asioita,
mitä heidän hoidettavakseen jo nyt on laitettu.
Täällä todetaan muun muassa ministerin
vastauksessa, että pyritään yhä enemmän
siihen, että kansliahenkilöstö pystyy
hoitamaan näitä tehtäviä. Itse
jäin vaan pohtimaan sitä, mitä virkaa enää tällaisella
väliportaan niin sanotulla hallinnolla, yksiköllä,
enää on. Jäin vain pohtimaan nimenomaan
sitä, eikö se olisi ihan sama asia, kun täällä perustellaan
tätä sillä, että olisi vähän
yhtenäiset linjat jne. syyttäjien toiminnassa.
Silloinhan, kun se yhdestä paikasta tulee ja käsitykseni mukaan
Valtakunnansyyttäjänvirastosta tulee ohjeistusta
syyttäjille jo nykyisin, olisi ilman muuta selvää,
että se olisi yhden tehtävänä.
Kun kuitenkin käsitykseni mukaan siellä yksi tehtävä on
valvoa syyttäjien toimintaa, niin siitähän
se olisi tullut, ja ministeri olisi pystynyt perustelemaan, että taas
tuli lisää säästöjä.
Mutta valiokunnan puheenjohtaja totesi minun mielestäni
erittäin perustellusti ja ansiokkaasti, kuinka paljon meillä on
tällä hetkellä virkoja täyttämättä.
Sen jälkeen tuottavuusohjelman perusteella vaaditaan lisää ja
kuitenkin syyttäjiltä edellytetään,
että pitää tehokkaasti toimia, pitäisi
saada jutut nopeasti oikeuteen käsittelyyn, ettei tule
sitten näitä ed. Braxinkin mainitsemia Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita siitä, että jutut
viipyvät ja makaavat laatikossa. Ongelmana on tällä hetkellä nimenomaan
se, että kun syyttäjä on jäänyt
eläkkeelle, niin näitä virkoja ei ole
täytetty enää.
Tämä on aiheuttanut sen, että eräillä paikkakunnilla
ovat liiallisesta rasituksesta taikka työpaineista johtuen
sairauslomat lisääntyneet, mikä on tietysti
inhimillistä. Silloin se lähtee kertautumaan ja
syyttäjäorganisaatio on vaikeuksissa, ne ovat
sellaisia seikkoja. Ymmärrän kyllä, että pitää olla
laajempia alueita, että varamies voi määrätyssä tilanteessa
astua sijaan, että jutut eivät pääse
vanhentumaan, koska siihen tietysti sitten laillisuusvalvojat puuttuvat
hyvin herkästi, vaikka monta kertaa niin poliisin kuin
syyttäjänkin osalta tilanne on valtion eli työnantajan
syy eli ei anneta, tarjota riittäviä resursseja
siihen, että toimintaa pystyttäisiin kunnolla
pyörittämään.
Mitä tulee sitten syyttäjän toimintaan,
kun niitä keskitetään, en tiedä esimerkiksi
meidän alueestamme — ehkä ed. Salo tietää — onko
tarkoitus, että koko entisen Vaasan läänin
alueelle tulee yksi paikallisosasto tai keskitetään
esimerkiksi Vaasaan. (Ed. Kankaanniemi: Viisitoista koko maassa!) — Niin,
ei paljon muuta vaihtoehtoa ole, koska sen jälkeen ainakin
poliisihallinnossa on jo ollut havaittavissa ja myös syyttäjäpuolella,
että sen jälkeen syyttäjät menevät
useimmiten siihen keskuspaikan lähelle. Tendenssi on kuitenkin
kieltämättä ollut se, että niitä yksiköitä lakkautetaan
sieltä paikallistasolta.
Puheenjohtaja ihan asiallisesti perusteli sitä, että paikallistasolla
pitäisi olla syyttäjiä. Tällä hetkellä tilanne
on vaan sen suuntainen joittenkin syyttäjien osalta, että kun
valitetaan hovioikeuksiin, monta kertaa syyttäjän
pitää olla siellä paikalla, päiväkausia
menee siellä. Usein viikossa on korkeintaan yksi päivä,
kun pystyy tutustumaan esitutkinta-aineistoon ja kirjoittamaan syytteitä,
kun pitää olla käräjillä ja hovioikeudessa valitusten
käsittelyssä.
Niin kuin ed. Kankaanniemi täällä totesi,
suuri vaara on, että yli puolet työajoista kuluu
autossa istuen. Sen johdosta itse näkisin mieluummin niinpäin,
että syyttäjän toimipiste olisi paikallisella
tasolla, siellä, missä esimerkiksi käräjäoikeuksia,
istuntopaikkoja on. Silloin ei ylimääräinen
aika menisi siihen. En tiedä, kuinka hyvin näissä säästötalkoissa
on otettu huomioon sitten se, kuinka paljon pitää maksaa
kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Silloin kun
lähdetään toiselle paikkakunnalle omalla
autolla, niin ilman muuta siitä pitää korvaus
saada.
Nämä ovat sellaisia seikkoja, joita itse en
ole pystynyt sisäistämään silloin,
kun näistä säästösysteemeistä kerrotaan
ja niitä esitetään. Vähän sama
tilanne on myöskin tässä ministerin vastauksessa
syyttäjäorganisaation uudistamisesta. Siellä puhutaan
hyvin kauniisti siitä, että näillä uudistuksilla,
joita tehdään, ei lisätä tavallaan syyttäjien
työtaakkaa eikä myöskään
rikosasioiden keskimääräinen käsittelyaika
syyttäjävaiheessa pitene. Nämä ovat
kaikki hyviä periaatteita, mutta tahtovat käytännön
elämässä periaatteet olla vähän
hakusessa ainakin silloin, kun puhutaan nimenomaan säästötilanteista.
Se oli mielenkiintoinen toteamus, jonka ed. Kankaanniemi täällä esitti
maaseudun perifeeristen alueitten juristipalveluista. Itse tiedän
sen — oliko se hyvä tai huono — että kun
oli nimismiespiirit, niin nimismies oli oikeastaan sen alueen ainut
juristi; oliko sitten valtion työajan väärinkäyttöä,
kun neuvottiin kansalaisia asiallisesti. Nyt sellaisia palveluja
ei maakunnissa syrjäisemmillä alueilla saa. Nyt
kun syyttäjätkin — pahaa pelkään,
että käy niin — siirtyvät pikkuhiljaa
eläkkeelle, niin siellä paikallistasolla ei enää syyttäjätoimipistettä ole,
vaan se siirtyy mitä ilmeisimmin sinne keskuspaikan läheisyyteen. Näinhän
on myös poliisihallinnon osalta ainakin tähän
mennessä kehitys ollut.
Arvoisa puhemies! Aika päättyy, mutta toteaisin
vaan sen, että hämmästelen oikeusministeriön
menettelyä, koko ministeriön menettelyä,
kihlakuntauudistuksen yhteydessä, kun silloin on päätetty,
että näihin asioihin palataan 2008, kun on saatu
kihlakuntaselonteko, mutta koko ajan näitä uudistuksia
viedään. En tiedä sitten, voidaanko enää kihlakuntaselonteon
jälkeen muutoksia tehdä kovinkaan paljon, koska
sitä ennen jo on tehty, eli tässä on
toimittu minun mielestäni vastoin eduskunnan tahtoa.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Muutamaan havaintoon huomioita tai vastauksia sekä eräs
seikka, jonka jätin esittelypuheenvuorostani pois, mutta
jonka nyt sitten kuitenkin esittelen.
Kun ed. Vistbacka puhui tästä ajatuksesta, mikä ero
sitten olisikaan enää 15:n jälkeen, jos olisikin
vain yksi johtaja. Minä uskon ja olen aika vakuuttunutkin
siitä, että on kuitenkin vielä huima
ero siinä työn organisoinnissa ja paikallisuudessa
ja kyvyssä miettiä sen alueen rikostilannetta
ja erikoistumistarpeita. Kyllä meillä on eri puolilla
Suomea myös hyvin erilaisia rikoksia, ja senkin takia ja
syyttäjien erikoistumistarpeen ja semmoisen keskinäisen
työnjaon kannalta on luontevaa kuitenkin, että nämä 15
yksikköä ovat yhden tilalla. Mutta hallitus oli
sitten ajatellut kuitenkin, että kun jatkossa, kun me tiedämme
ihan hyvin — ja tämä ei ole nyt mitään
sellaista, että tässä helsinkiläinen
Brax paasaa Helsingin asioista, vaan se on ihan faktaa — että meillä on
enemmän juttuja suurissa kaupungeissa, koska tänne
on muuttanut ihmisiä ja he ovat vielä hyvin aktiivisessa
iässä olevia ihmisiä, niin että vielä suhteessa
muuttolukua enemmän tuomioistuimilla ja myös syyttäjillä olisi
töitä.
Hallitus esitti alun perin, että kihlakunnansyyttäjistä annetun
lain 6 §:ään olisi lisätty uusi
2 momentti, jonka mukaan kihlakunnansyyttäjät olisivat
olleet toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä koko
maassa rangaistusmääräysasioissa ja oikeudenkäynnissä rikosasioista
annetun lain mukaisessa uudessa kirjallisessa menettelyssä ratkaistavissa
asioissa. Siis jatkossa itse asiassa, niin kuin ed. Vistbacka puhui,
olisikin ollut jo juttutyyppejä, jotka ikään
kuin netissä olisivat olleet auki, ja sieltä olisi
mistä tahansa voitu niitä poimia.
Valiokunta kuitenkin kiinnittää mietinnössään
huomiota siihen, että säännös
oli tarkoitukseen nähden erittäin avoin. Jos tarkoitus
oli lähinnä työn tasaaminen ja taas tämmöinen
tehostaminen, niin ei riitä tämänkaltainen
säännöstely, josta ei käynyt
lainkaan ilmi esimerkiksi, millaisia juttuja säännös
siinä mainittujen asiaryhmien sisällä koskisi.
Milloin tasaamiseen voitaisiin ryhtyä? Millaisin perustein
asiat jaettaisiin eri syyttäjävirastojen välille,
ja millä tavoin tasaamisesta päätettäisiin?
Nämä ovat kuitenkin asioita, joidenka pitäisi
olla vedenkirkkaita sitten, miten se prosessi menee. Yhtäkkiä jutut saattaisivatkin
pyöriä ihan missä päin Suomea vaan,
siis hyvin paikallisetkin jutut. Kuitenkin lähtökohtaisestihan
ei puhuta vakavimmista rikoksista tässä hallituksen
esityksessä. Valiokunta arvioi, että ehdotetun
kaltainen säännellyn soveltaminen ei läheskään
kaikissa tapauksissa olisi ollut kovin tarkoituksenmukaista, ja
näistä syistä valiokunta ei pitänyt
ehdotettua toimivallan laajentamista tässä vaiheessa
tarpeellisena, ja ministeri sitten yhtyi vastineessaan valiokunnan näkemykseen,
ja tältä osin siis muutimme hallituksen esitystä kokonaan.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä tähän
ed. Kankaanniemen ääneenpohdintaan juristivapaista alueista.
Joku saattaisi kyllä illanistujaisissa olla kovin tyytyväinenkin
ja lähteä etsimään tonttimaata
moisilta alueilta. Mutta noin vakavasti otettuna luulen, että kaikista
oleellisinta on — ja se mielestäni ed. Kankaanniemenkin
puheessa itse asiassa vilahti, ja myös ed. Vistbacka kertoi, mitä neuvoja
tuli silloin nimismiehenä annettua — että meillä olisi
Suomessa riittävän lähellä juridista
neuvoa antavia juristeja.
Ei tavallisella ihmisellä ole monestikaan kertaakaan elämänsä aikana mitään asiaa
käräjäoikeuteen, eikä syyttäjänvirastonkaan
pakeilla tarvitse vähän väliä juosta
fyysisesti. Mutta tavallisella kansalaisella on elämänsä aikana
monia, kymmeniäkin, ellei peräti joskus lähemmäs sata,
mutta ainakin kymmeniä tilanteita, joissa hän
kaipaa juristin neuvoa omasta oikeusasemastaan, siitä,
onko häntä kohtaan toimittu oikein vai väärin,
miten hänen kuuluu menetellä, että hän
ei tekisi väärin. Tästä näkökulmasta
on mielestäni mielenkiintoista muun muassa oikeusministeriön
virkamiehen Kari Kiesiläisen uusimmassa Defensor Legiksessä esittämä ajatus,
että siinä vaiheessa kun katsotaan käräjäoikeuksien
verkoston remonttia — se on totta, myös siellä tulee olemaan
iso remontti edessä — ei pitäisi tuijottaa
niinkään siihen, kuinka monta käräjäoikeutta meillä on,
vaan pohtia, miten samassa yhteydessä voidaan nykyistäkin
parempi tilanne saada oikeudelliseen neuvontaan. Tämä on
minusta ajatus, jota kannattaa miettiä, kun mietitään
realismia ja sitä, mitä Suomelle tjatkossa tapahtuu.
Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies: Valiokunnan yksimielisyyteen
ja tämän asian käsittelyn ripeyteen vaikutti
varmasti hyvin paljon se, että valtakunnansyyttäjä Kuusimäki
ainakin minuun henkilökohtaisestikin vetosi, että kun
heillä kerta on nyt jo niin vähän ihmisiä,
miehiä ja naisia, syyttäjinä, niin ainakin
tämä organisaatiouudistus tulisi saada kasaan,
että ainakin olisi mahdollisimman paljon sitten syyttäjiä tekemässä sitä syyttäjän
työtä. Sikäli voi olla, ed. Vistbacka,
että kyseessä on myös säästötoimi.
Mutta silloin ymmärrän ja kunnioitan valtakunnansyyttäjä Kuusimäen
pyyntöä ja halua, että näissä raameissa
ja tässä tilanteessa kuitenkin tämä organisatorinen
uudistus on järkevä, mutta siitä ei kyllä seuraa
se, että voisin pitää oikeana tätä tulevaa valtavaa
leikkausta tai jo ensi vuoden budjetinkin todellisuutta syyttäjien
virkojen osalta.
Astrid Thors /r:
Värderade talman! Värderade kolleger! Tyvärr
kunde jag inte vara med om den avgörande behandlingen i
utskottet av den här propositionen, eftersom jag var med
i talmannens delegation samma dag. Men vi kan konstatera att riksdagen
och lagutskottet har visat ett slags gult ljus med godkännande
för den har reformen. Vi vet också att riksdagen
tidigare stannade för en ganska likadan indelning när
förvaltningsredogörelsen behandlades och regeringen enhälligt
lämnade den här propositionen.
Mutta on arvokasta, että sekä hallintovaliokunta
että lakivaliokunta ovat kiinnittäneet paikallisuuteen
ja syyttäjien resursseihin huomiota. Nimenomaan ehkä hallintovaliokunta
on hyvin eksplisiittisesti ottanut esille, että nyt on
käytetty tällä alueella loppuun säästöt,
joita on siirtynyt vuodesta vuoteen, ja meitä uhkaa todella
huomattava leikkaus sekä syyttäjien osalta että kansliahenkilökunnan
osalta, ellei lisäresursseja tule. Tähänhän
myöskin lakivaliokunta on viitannut budjettimietinnössään.
Det är faktiskt ganska bakvänt att när
vi betonar att ekonomisk brottslighet skall beivras så får polisen
tilläggsresurser men inte åklagarna i samma utsträckning,
det är lite av Bemböle över det hela.
Till den delen som man pratar om de språkliga rättigheterna
så tycker jag att de tillägg som har gjorts här
i lagutskottets betänkande är förpliktande
för statsrådet. Vi konstaterar att nu när
vi går in för en sådan här förnyad
regional indelning skall den inte betyda att vi tömmer
landet på det sättet som ledamot Vistbacka sade.
Men när vi går in för en ny typ av indelning
på så att säga länsnivå,
så betyder det en skyldighet för regeringen och
statsrådet att i en förordning fastställa var
det skall finnas sådana åklagare som har fullständiga
kunskaper i svenska och som de facto kan fungera på båda
språken, så som det framgick av de sakkunigutlåtanden
som vi fick.
Mutta tämähän tietenkään
ei riitä, koska kun kansalainen asioi syyttäjänvirastossa,
niin hän usein törmää ensimmäisenä kansliahenkilökuntaan
ja muuhun avustavaan henkilökuntaan, ja heidänkin
osalta on huolehdittava näistä kielitaitosäännöksistä,
että voidaan auttaa kansalaisia heidän vaikeissa
asioissaan.
Tämä on oikeastaan ensimmäisiä kertoja,
kun toteutamme kielilain toista tapaa määritellä kielellisiä vaatimuksia.
Olemme hyvin tottuneita siihen, että määritellään,
millainen on yksikkö, ja sen mukaan, kumpi on paikallisen
yksikön työskentelykieli, määritellään
kielitaitovaatimuksia.
Nyt on käytetty uuden kielilain mukaista toista mahdollisuutta
eli velvoitetaan valtioneuvostoa asetuksessa säätämään
niistä syyttäjänviroista, joissa tulee
vaatia täydellistä toisen kotimaisen kielen hallintaa.
Uskon ja olen vakuuttunut, että esimerkiksi se
esimerkki, jonka oikeuskansleri omasta toiminnastaan ja esitellessään kertomuksiaan
täällä on antanut, miten tarvittavia
voimavaroja tulee kohdentaa, on aivan oikea.
När jag sade att lagutskottet visar ett slags gult ljus
så kan man ju se att man där har ett uttryck för
att lagutskottet exempelvis känner en viss tveksamhet inför
att åklagarna helt enkelt inte skall vara tvungna att sätta
alltför mycken tid på landsvägarna och
att det finns ett behov av ett nära samarbete med polisväsendet.
Lagutskottet betonar också att det uttryckligen finns ett
behov av samarbete med de lokala polisdistrikten — där håller
vi på att få en god lösning — likaså med tingsrätterna.
Till den delen vill jag förena mig om motiveringarna,
men jag konstaterar att avståndet till åklagarna
inte får bli för stort. Det är viktigt
att de nuvarande verksamhetsställena finns kvar och att den
lokalkännedom som åklagarna faktiskt också behöver
kan garanteras i fortsättningen.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyesti tämän
lakiesityksen perusteista.
Paikallishallinnon tehostamista ja ylimääräistä hallinnointia
ja sitä, että syyttäjät voisivat
erikoistua, ei voi kukaan järkevä ihminen vastustaa.
On aivan selvää, niin kuin äsken tuli
ilmi, että syyttäjien aika kuluu enenevästi
auton päällä, ja myöskin pitkissä vaativissa
käräjäjutuissa sekä hovioikeudessa
että käräjäoikeuksissa saatetaan
joutua olemaan useita päiviä. Se tietää myöskin
sitä, että syyttäjillä ei ole
mahdollisuutta pitää puhelinpäivystystä,
ei ole mahdollisuutta vastata asianomistajien kysymyksiin ja käydä keskustelua
esimerkiksi poliisin kanssa esitutkinnan johtamisesta. Nämä ovat
haasteita, varsinkin kun nämä resurssiasiat, kuten
valiokunnan puheenjohtaja kertoi, ovat vähenemään
päin.
Mutta yksi asia tässä onnistuttiin blokkaamaan.
Alkuperäisessä hallituksen esityksessä oli tarkoitus,
että jopa Lapissa asuva syyttäjä joutuisi
vastaamaan Helsingissä tapahtuneesta rangaistusvaatimuksen
valittamisasiasta ja panemaan prosessin liikkeelle yhdessä poliisin
kanssa ja tutkimaan tämän jutun käräjäoikeutta
varten. Tässä lakivaliokunta sanoo, että ei
käy. Kyllä me katsomme, että rangaistusvaatimuksen
valituksessa täytyy syyttäjällä olla jonkinlainen
paikallinen tuntuma siihen, minkälaiset ovat
ne tapahtumaolosuhteet, missä on tapahtunut, ja hänen
täytyy tuntea myöskin ne poliisiviranomaiset,
joiden kanssa käydään ja laaditaan yhteisesti pöytäkirjakuulustelut,
ja sen jälkeen asia menee oikeuteen. Näitä asioita
ei voi syyttäjä kirjekurssina hoitaa käräjäoikeuteen,
vaan ne edellyttävät paikallista tuntemusta. Tämäkin
ehkä vaikutti siihen, että tämä mietintö on
yksimielinen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Yleiskeskustelu päättyy.