Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt neljä lakialoitetta, joissa kaikissa ilmenee sanat opiskelu, opiskelija, perhe, useimmissa lapset, vähävaraiset jne. Kaikki ovat pienehköjä asioita, joihin voisi soveltua tämä ed. Vielman kolmen p:n sääntö eli pienellä parannettavaa paljon.

Nämä aloitteet ovat sen tähden varsin tärkeitä, että opiskelijoiden asemaa ei viime aikoina ole juurikaan parannettu, vaikka yhteiskunnassa muutoin kehitys on kaikilta osin mennyt voimakkaasti eteenpäin. Opiskelua on syytä ja tarvetta kannustaa voimakkaasti ja myös riittävästi tukea. Erityisesti näissä aloitteissa kaikissa on tavoitteena opiskelijaperheiden aseman parantaminen ja vahvistaminen.

Kun tiedämme, että Vanhasen hallituksen perintönä seuraava hallitus saa 136 000 köyhissä perheissä elävää lasta, niin voimme olla melko varmoja, että huomattava osa näistä köyhissä oloissa elävistä lapsista on opiskelijaperheissä. Tätä kautta, tekemällä pienehköjä, kohtuullisia summia maksavia uudistuksia, voidaan merkittävästi tätä köyhyysongelmaa tältä osin poistaa, samalla tukea perheitä ja edistää opiskelua.

Herra puhemies! Tämä ensimmäinen lakialoite sisältää toimeentulotuen tarveharkinnan muutoksen siten, että opintolainan erääntyvät korot otettaisiin huomioon menoina, mikäli oikeutta opintolainan korkoavustukseen ei ole ja hakija muutoin on toimeentulotuen tarpeessa. Toimeentulotukihan on viimesijaisin sosiaalietuus, ja valitettavan monet opiskelijaperheet, joissa on lapsia, joutuvat siihen turvautumaan. Nyt opiskelijaperheen, joka on toimeentulotuen tarpeessa, asema heikkeni opintolainan valtiontakauksen maksimimäärän korottamisen vuoksi. Lainamäärän nostaminen alensi suoraan toimeentulotuen määrää 80 eurolla, koska toimeentulotukea määriteltäessä otetaan huomioon valtion takaaman opintolainan määrä. Tuen kokonaismäärä säilyy samana, mutta laina täytyy maksaa takaisin ja siitä maksetaan jo korkoa. Opintolainan korot tulisi siis ottaa menoina huomioon toimeentulotuessa, ja tätä tämä lakialoite toteutuessaan merkitsisi.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käytänpä tästä oikein täältä puhujakorokkeelta tämän varsinaisen puheenvuoron, koska huomasin, että ed. Kankaanniemi odotetusti jäi odottamaan, että hän olisi voinut jatkaa seuraavasta asiasta eteenpäin suoraan lennosta.

Tässä ed. Kankaanniemen aloitteessa on periaate, josta tulee mieleen erään kymenlaaksolaisen kansanedustajaehdokkaan mainoslause "Verot valtion maksettavaksi". Kun minä kuuntelin ensimmäisen kerran, niin tuli mieleen, onko tässä se sanoma olemassa, että korot valtion maksettavaksi jne., mutta ei tämä nyt ihan niin ole.

Ed. Kankaanniemen aloite on erinomainen sillä lailla, että siinä sisällössä paneudutaan siihen asiaan, mikä on opiskelijaperheitten tulevaisuus ja sisältö ja mikä on siellä tämä köyhyys ja tulevaisuudessa köyhyyden asema. Kun verrataan tämän päivän opiskelijaa ja opiskelijaperhettä, niin ennen muinoin opiskelijalla ei perhettä ollutkaan, koska perhe ei kuulunut opiskelijalle. Perhe kuului työväelle ja siitä eteenpäin ja opinnot suoritettiin ennen kuin perhettä perustettiinkaan. Tätä maailmaa katsottaessa tästä nyt eteenpäin arvelin vähän pohtia tätä laajemminkin. Kun tiedän, että ed. Kallis kuitenkin vastaa tähän omaan puheenvuorooni niin, että ei ole samaa mieltä kanssani, niin sen jälkeen vasta alankin puhua.

Kun verrataan tätä asiaa 50 vuotta taaksepäin, niin opiskelijan asema oli todella tiukka, ja sen jälkeen se, joka opiskeli yliopisto- taikka korkeakouluopintojen loppututkinnon, tiesi, että on todella paneutunut ja raatanut asian eteen. Tämän päivän elämä on sellaista, että se opiskelijasta tuntuu samanlaiselta, mutta asia on aivan erilainen ja aivan eri näköiset taloudelliset resurssit ovat siinä asiassa olemassa. Tämän päivän opiskelu on mahdollista niin köyhälle kuin rikkaallekin, jos on halua ja ahkeruutta, niin se maailma toteutuu ja käypi. (Ed. Kallis: Niin oli ennen vanhaan!) — Ed. Kallis, kyllä se vaan oli niin, että se kynnys lähteä opiskelemaan oli paljon suurempi ja paljon vaikeampi siellä köyhän puolella kuin rikkaan puolella, elikkä syntymäsuku ratkaisi sen, oliko se helpompaa vai vaikeampaa.

Tähän voisin tietenkin lukea muutamia otteita kirjoista, missä kerrotaan se, kuinka ankeista oloista nämä hyvätkin miehet ja naiset kasvoivat tässä yhteiskunnassa, kun oikeastaan ruuasta ei ollut puhettakaan, kirjatkin piti jostakin lainaksi käydä lukemassa aina, että selvisi tenteistä eteenpäin, mutta hyviä kansalaisia tuli. (Ed. Kallis: Juuri sen takia!) — Nimenomaan, ed. Kallis, juuri sen takia.

Tämänpäiväinen elo on sen tyyppinen, että se, minkä takia nyt tässä olen tätä puhetta pitämässä, niin sanottua pikasaarnaa laatimassa täällä, on, että kun yhteiskunta on sellainen, että syntyvyyden osalta ei tapahdu kohtuullista kehitystä tai kohtuullista ylläpitoa, niin meidän pitäisi kyllä kuitenkin politiikan saralla lähteä siitä liikkeelle, että opitaan ymmärtämään ja näkemään se, että perheen perustaminen pitää alkaa, se pitää suoda ja mahdollistaa nimenomaan jo täällä opiskeluaikoina silloin, kun naiset ovat niin sanotusti hedelmällisessä iässä ja kypsässä iässä sen perheen perustamiseen, eikä odottaa sitä niin, että opinnot on loppuun suoritettu, ura on luotu, ura on vakiintunut ja sitten sen jälkeen biologinen kello on ohi käynyt ja todetaan, ettei tullut, tuli niitä ongelmia, niin kuin tämä lapsettomuus ongelmana on olemassa.

Tähän maailmaan ei sovi tämä köyhyys. Pitää täyttää semmoiset normit, että tätä köyhyyttä torjutaan mahdollisimman pitkälle mahdollisimman paljon, ja silloin tämä ed. Kankaanniemen viitoittama linja tässä asiassa on juuri se, minkä kautta tässä päästään eteenpäin. Tätä maailmaa pitää katsoa 50 vuoden päähän, 25 vuoden päähän ja 10 vuoden päähän, kun nähdään, että nämä vaikutukset alkavat näkyä ja nuorten kansalaisten osuus alkaa väestössä vähä kerrassaan korjautua. Tätä asiaa ei voida tehdä rahalla, sitä ei voida tehdä komennolla, vaan se tapahtuu asenteitten kautta. Ne asenteet, millä opiskelijaperheitten asemaa helpotetaan, ovat niitä asioita, millä tämä tulee kuntoon ja järjestykseen, ja siihen pitää puuttua. Siihen pitää puuttua Vanhasen nykyisen hallituksen, tulevaisuuden hallituksen, siihen pitää puuttua tulevaisuudessa Kataisen hallituksen, ja sitten, kun joskus tulee seuraava naispääministeri, myöskin sen hallituksen vielä pitää tähän asiaan ottaa kantaa. Silloin tämä tulee järjestykseen.

Herra puhemies! Tavan mukaan Keski-Suomesta tulee hyviä aloitteita, ja ed. Kankaanniemi on tässä tehnyt ainutlaatuisen hyvän asian ja hyvän aloitteen. Sen näköisiä ja sen sukuisia tuntuvat olevan ed. Kankaanniemen seuraavatkin aloitteet, mitkä tulevat tämän jälkeen heti käsittelyyn päiväjärjestyksen mukaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ette arvaa, miten minua lämmitti, kun ed. Lahtela jo ennakoi tulevaisuutta ja puhui ed. Kataisen hallituksesta. Hän on harvoin näissä asioissa väärässä, vaan pikemminkin ennustaja ja näkijä. Olen varma, että hän on asiassa aivan oikeassa.

Mitä tulee tähän ed. Toimi Kankaanniemen aloitteeseen, niin sanoisin vaan näin lyhyesti, että pitäisin luonnollisena sitä, että siinä tilanteessa, kun opiskelijaperhe joutuu siihen tilanteeseen, että he ovat hakemassa viimekätisenä oljenkortena toimeentulotukea, niin tällaiset korot sisällytettäisiin toimeentulotukimenoihin. Kun katsoo, mitä siellä hyväksytään jo nyt olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti, niin pitäisin kuitenkin näitä korkoja monesti perustellumpina kuin joitakin muita elantomenoja.

Mutta en tiedä, onko kunnissa sitten tässä asiassa niin tiukka käytäntö, että siellä ei järkeä käytetä, vaan näistäkin joudutaan erikseen lakialoitteet tekemään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ei minullakaan ole mitään tällaista aloitetta vastaan, mutta minulla heräsi kysymys, onko opiskelija oikeutettu toimeentulotukeen niin kauan kuin hän ei ole ottanut lainaa. Ainakaan yksinäinen opiskelija ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, vaan hänen tulisi turvautua opintolainaan. En tiedä, miten asia on naimissa olevan ja perheellisen opiskelijan kohdalla.

Totean nyt kuitenkin, että minä toivon, että meissä kaikissa, niin opiskelijoissa kuin kaikissa muissa, syntyisi myöskin sellainen henki ja sellainen tahto, että me omilla toimenpiteillämme parantaisimme omaa elämänlaatuamme. Se on mahdollista opiskelijalle, se ei ole mahdollista sairaalle henkilölle eikä myöskään aina eläkeläisille, mutta työkykyisellä on aina se mahdollisuus, että hän voi omilla toimenpiteillään parantaa omaa elämisen laatuaan, jopa joskus taloudellistakin asemaansa.